KIRJALLINEN KYSYMYS 818/2004 vp

Toisen asteen opiskelijoiden opintotuki ei riitä nykyisen tasoisena kattamaan opiskelua ja elinkustannuksia. Erityisesti yksinhuoltajaperheissä kotona asuvien toisen asteen opiskelijoiden tilanne voi muodostua kohtuuttoman vaikeaksi. Lapsilisät lakkaavat lapsen täyttäessä 17 vuotta, ja erossa elävän vanhemman elatusvelvollisuus päättyy, kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi.

Vastuuntuntonsa mukaan erossa elävän vanhempi voi osallistua lapsensa elatukseen tai koulutuskuluihin vielä 18 ikävuoden jälkeenkin. Käytännössä erossa asuvat vanhemmat voivat myös hylätä lapsensa taloudellisesti lakisääteisen maksuvelvollisuuden loputtua.

Pahimmassa tapauksessa vähävaraisten yksinhuoltajaperheiden lasten on täytynyt muuttaa asumaan itsenäisesti saadakseen suurempaa opintotukea. On kuitenkin kyseenalaista, että 17-19-vuotiaat ammattiin kouluttautuvat nuoret joutuvat muuttamaan pois kotoa taloudellisten syiden takia. Vaihtoehtona on siirtyminen työelämään suoraan peruskoulusta, mikä lisää työttömyyden ja syrjäytymisen riskiä myöhemmin elämässä.

Laajentamalla elatusvelvollisuutta esimerkiksi 20 ikävuoteen asti, tukemalla kotona asumista tai nostamalla opintotuen määrää yksinhuoltajaperheiden lapset saisivat paremmat taloudelliset mahdollisuudet hyvän elämän alkuun. Ammattitutkintoa tai muita toisen asteen opintoja suorittavan nuoren olisi saatava halutessaan asua kotona opintojensa ajan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus korottaa elatusvelvollisuuden ikärajaa tai parantaa muutoin yksinhuoltajaperheiden lasten taloudellisia mahdollisuuksia osallistua ammatilliseen koulutukseen niin, että he voivat halutessaan asua perheensä kodissa opintojen aikana?

Helsingissä 25 päivänä lokakuuta 2004

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Tuula Väätäisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 818/2004 vp:

Aikooko hallitus korottaa elatusvelvollisuuden ikärajaa tai parantaa muutoin yksinhuoltajaperheiden lasten taloudellisia mahdollisuuksia osallistua ammatilliseen koulutukseen niin, että he voivat halutessaan asua perheensä kodissa opintojen aikana?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Opintotukilain (65/1994 ) mukaan muussa kuin korkeakoulussa opiskelevan vanhempien tulot otetaan huomioon opintorahaa myönnettäessä, kun opiskelija on alle 20-vuotias, ja asumislisää myönnettäessä, kun opiskelija on alle 18-vuotias. Vanhempien puhtaiden yhteenlaskettujen ansio- ja pääomatulojen ylittäessä vuodessa 27 300 euroa opintorahaa alennetaan viisi prosenttia jokaista tulorajan ylittävää 680:tä euroa kohti. Opintorahaa ei makseta lainkaan, kun vanhempien yhteenlasketut tulot ovat vuodessa 40 900 euroa tai enemmän. Nykyinen vanhempien tulojen huomioonottamismenettely vaikuttaa noin 38 000 opiskelijan opintorahaan alentavasti. Saman verran arvioidaan opiskelijoita olevan tarveharkinnan vuoksi opintotuen ulkopuolella. Alle 18-vuotiaille ja vanhempiensa luona asuville maksettavaa opintorahaa voidaan kuitenkin korottaa vanhempien vähävaraisuuden perusteella kaksinkertaiseksi vanhempien tulojen ollessa enintään 13 800 euroa vuodessa. Opintorahan korotus pienenee jokaista tämän rajan ylittävää täyttä 1 380:tä euroa kohti 10 prosentilla. Kun tulot ylittävät 26 100 euroa, korotusta ei enää myönnetä. Vanhempien tulorajat ovat olleet samat vuoden 1994 toisella asteella toteutetusta opintotukiuudistuksesta saakka. Jos opiskelijan vanhemmat ovat eronneet tai asuvat pysyvästi välien rikkoutumisen vuoksi erillään, vain sen vanhemman tulot otetaan huomioon, jonka luona opiskelija asuu tai on viimeksi asunut. Jos opiskelija on alle 18-vuotias ja on vanhempansa ja tämän uuden aviopuolison yhteisessä kodissa huollettavana, myös uuden aviopuolison tulot otetaan huomioon.

Opintotuki on tasoltaan suurempi opiskelijan asuessa itsenäisesti omassa taloudessa kuin vanhempien luona, koska elinkustannuksetkin ovat silloin suuremmat pääsääntöisesti juuri asumiskustannusten vuoksi. Opintotuen asumislisä kattaa kuitenkin vain osan asumiskustannuksista. Opiskelupaikkakunta on usein muu kuin vanhempien asuinpaikkakunta.

Kysymyksen mukaan nykyinen opintotuki ohjaa hakeutumaan ns. itsenäiseen asumiseen. Jos vanhempien tulorajoja korotettaisiin, vanhempiensa luona asuvan opiskelijan opintorahan perusmääriä korotettaisiin tai tukea korotettaisiin yksinhuoltajuuden perusteella, merkitsisi se huomattavia lisäkustannuksia. Tämä ei välttämättä vaikuttaisi siten, että opiskelijat ryhtyisivät nykyistä enemmän opiskelemaan vanhempiensa kotoa käsin. Vain osalla opiskelijoista on tosiasiallinen mahdollisuus opiskella vanhempiensa asuinpaikkakunnalta käsin.

Opetusministeriön tavoitteena on yhteensovittaa toisen asteen opiskelijoiden opintorahan ja ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän tasoa ja lieventää vanhempien tulojen perusteella tehtävää tarveharkintaa. Ensisijaista olisi korottaa vanhempien tulorajoja ansiotason kehityksen perusteella valtiontaloudellisten edellytysten niin salliessa.

Lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975 ) 3 §:n mukaan lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää 18 vuotta. Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksestaan aiheutuneista kustannuksista.

Elatusavun määrää harkittaessa otetaan huomioon vanhemman elatuskykyyn vaikuttavat seikat, kuten ikä, työkyky, mahdollisuudet osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä ja muu lakiin perustuva elatusvelvollisuus. Elatusavun määrään vaikuttavat myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan sekä seikat, joiden johdosta vanhemmille ei aiheudu lapsen elatuksesta kustannuksia tai ne ovat vähäiset. Elatusapu vahvistetaan joko sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Mikäli edellytykset täyttyvät, vanhempi voidaan velvoittaa maksamaan elatusapua myös 18 vuotta täyttäneelle lapselle, vaikka elatusvelvollinen tuomioistuimessa vastustaisikin elatusavun määräämistä.

Mikäli elatusvelvollinen ei suorita vapaaehtoisesti hänen maksettavakseen vahvistettua elatusapua, se voidaan periä häneltä tarvittaessa ulosoton kautta.

Nykyinen järjestelmä mahdollistaa vanhempien velvoittamisen vastaamaan myös 18 vuotta täyttäneiden opiskelijoiden elatuksesta, mikäli se katsotaan kohtuulliseksi. Tämän vuoksi hallitus ei ole harkinnut elatusvelvollisuuden laajentamista.

Helsingissä 19 päivänä marraskuuta 2004

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 818/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Tuula Väätäinen /sd:

Avser regeringen höja åldersgränsen för underhållsskyldighet eller i övrigt förbättra de ekonomiska möjligheterna för barn i ensamförsörjarfamiljer att delta i utbildning så att de kan bo i familjens hem under studierna om de så önskar?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt lagen om studiestöd (65/1994 ) beaktas föräldrarnas inkomster då det gäller andra studerande än högskolestuderande när studiepenning beviljas, om den studerande inte har fyllt 20 år, samt när bostadstillägg beviljas, om den studerande inte har fyllt 18 år. Om föräldrarnas sammanlagda nettoförvärvs- och nettokapitalinkomster överstiger 27 300 euro per år, sänks studiepenningen med fem procent för varje helt belopp av 680 euro som överskrider inkomstgränsen. Studiepenning betalas inte alls om föräldrarnas sammanlagda inkomster är 40 900 euro eller mera per år. Nuvarande system som beaktar föräldrarnas inkomster inverkar sänkande på studiepenningen för ca 38 000 studerande. Lika många studerande beräknas på grund av behovsprövningen stå utanför studiestödet. Om föräldrarna har små inkomster och tillgångar, kan dock studiepenningen för en studerande som är yngre än 18 år och bor hos sin förälder på basis av detta höjas till det dubbla, om föräldrarnas inkomster är högst 13 800 euro per år. Höjningen minskas med 10 procent för varje helt belopp av 1 380 euro som överskrider inkomstgränsen. Om inkomsterna överstiger 26 100 euro betalas ingen höjning. Föräldrarnas inkomstgräns har varit densamma alltsedan studiestödsreformen på andra stadiet 1994. Om föräldrarna är frånskilda eller på grund av varaktig söndring bor åtskiljs, beaktas bara inkomsterna för den förälder som studeranden bor eller senast har bott hos. Om den studerande inte har fyllt 18 år och försörjs av sin förälder och dennas nya äkta make i deras gemensamma hem, beaktas även den nya äkta makens inkomster.

Studiestödet är större till nivån när en studerande bor självständigt i eget hushåll än när studeranden bor hos föräldrarna, eftersom levnadskostnaderna då också är större, i regel just på grund av boendekostnaderna. Bostadstillägget inom studiestödet täcker ändå bara en del av boendekostnaderna. Studieorten är ofta en annan än den där föräldrarna bor.

Enligt spörsmålet styr det nuvarande studiestödet en studerande till s.k. självständigt boende. Om man höjer gränsen för föräldrarnas inkomster eller höjer basbeloppet för studiepenningen för studerande som bor hos föräldrarna eller höjer stödet på ensamförsörjargrunder, innebär det betydande tilläggskostnader. Detta är inte nödvändigtvis ägnat att inverka så att studerandena oftare än nu kommer att bo hos föräldrarna och bedriva studier. Det är bara en del av studerandena som har en faktisk möjlighet att studera och bo på den ort där föräldrarna bor.

Undervisningsministeriets avsikt är att samordna nivån på studiepenningen för andra stadiets studerande och barnbidraget för det första barnet och mildra behovsprövningen på basis av föräldrarnas inkomster. I första hand borde gränsen för föräldrarnas inkomster höjas enligt inkomstnivåutvecklingen, såvitt de statsekonomiska förutsättningarna medger det.

Enligt 3 § i lagen om underhåll för barn (704/1975 ) upphör barns rätt att erhålla underhåll av föräldrarna när barnet fyller 18 år. Föräldrarna svarar för kostnaderna för barnets utbildning även efter det barnet fyllt 18 år, om detta prövas skäligt. Härvid beaktas särskilt barnets anlag, utbildningstiden och kostnaderna för utbildningen samt barnets möjligheter att efter avslutad utbildning självt svara för kostnaderna för denna.

När storleken på underhållsbidraget prövas beaktas omständigheter som inverkar på föräldrarnas förmåga att underhålla barnet, såsom ålder, arbetsförmåga och möjligheter att delta i förvärvsarbete, beloppet av tillbudsstående medel samt deras övriga, på lag grundade underhållsansvar. Bidragsbeloppet påverkas även av barnets förmåga och möjligheter att självt svara för sitt underhåll samt sådana omständigheter som gör att barnets underhåll inte medför kostnader för föräldrarna eller att dessa kostnader är ringa. Underhållsbidraget fastställs antingen genom ett avtal som skall fastställas av socialnämnden, eller genom domstolsbeslut. Om kraven uppfylls, kan en förälder också åläggas att betala underhållsbidrag för ett barn som fyllet 18 år, även om den underhållsskyldiga i domstol motsätter sig påförandet av underhållsbidrag.

Om den underhållsskyldiga inte betalar det fastställda och ålagda underhållsbidraget frivilligt, kan det vid behov indrivas genom utsökning.

Det nuvarande systemet gör det möjligt att ålägga föräldrarna att svara även för underhållet av studerande som har fyllt 18 år, om det anses skäligt. Därför har regeringen inte övervägt en utvidgning av underhållsskyldigheten.

Helsingfors den 19 november 2004