Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 836/2009 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 836/2009 vp - Tuula Väätäinen /sd

Väkivallan vähentäminen ja uhrien hoitoketjun jatkuminen

Eduskunnan puhemiehelle

Suomalaisen yhteiskunnan väkivaltaisuutta on vähennettävä ja väkivallan uhreja on hoidettava katkeamattomassa hoitoketjussa. Väkivaltaan vastaaminen on erityisen ajankohtaista lamatilanteessa. Vaikeat taloudelliset olosuhteet ja siitä aiheutuvat sosiaaliset ongelmat lisäävät väkivaltaisuutta yhteiskunnan kokonaistasolla.

Oikeusministeriö valmisteli vuonna 2006 esityksen hallinnonalojen yhteisiksi väkivallan vähentämisen painopisteiksi vuodelle 2007. Esityksessä prioriteettialueeksi nostetaan lapset ja nuoret. Tämä perustuu siihen, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta väkivallasta ei ole riittävästi tietoa, ja siihen, ettei lapsia ja nuoria ole väkivallan vähentämiseen tähtäävissä toimenpideohjelmissa riittävästi otettu huomioon.

Asiakirjassa esitetään toimenpiteiksi lapsen edun huomioon ottamista kaikessa lainsäädännössä, suunnittelussa ja päätöksenteossa, viranomaisten ja järjestöjen yhteistyön parantamista, palveluketjun varmistamista sekä tiedon tuottamista ja koordinointia.

Miten hallitus on jatkanut tätä työtä? Onko hallitus seurannut sitä, ovatko väkivallan uhrien - erityisesti lasten ja nuorten, jotka vuoden 2006 esityksessä olivat etusijalla - katkeamattomat hoitoketjut toteutuneet?

Väkivallan vähentäminen ja uhrien katkeamaton hoitoketju tulee nähdä yhtenä väkivaltaan vastaamisen kokonaisuutena. Tämän kokonaisuuden ensimmäinen lenkki on väkivallan vähentäminen. Keskeisiä keinoja ovat alkoholin kulutuksen hillitseminen, tiedottaminen uhrien oikeuksista ja preventiivisessä mielessä väkivaltarikosten tuomioiden harkinta. Toinen lenkki on tehokas väkivaltarikosten selvittäminen. Tässä mielessä keskeistä on, että väkivaltaa kokeneet eivät pelkää esimerkiksi itsesyytösten takia ilmoittamista viranomaisille. Tämä pätee erityisesti seksuaalisen väkivallan kohdalla. Viimeisenä lenkkinä on oltava katkeamaton hoitoketju, jossa väkivallan uhri "vaihdetaan saattaen" ammattilaiselta seuraavalle, esimerkiksi somaattisesta terveydenhoidosta psykologille. Tämä on tärkeää väkivaltaan usein liittyvän trauman vuoksi, joka ilmenee uhrin tarpeena karttaa tapahtunutta ja siten sen hoitoa tai uhrin itsesyytöksinä. Myös tämä pätee erityisesti seksuaalisen väkivallan tapauksissa.

Väkivaltaan vastaamisen kokonaisuuden kehittäminen on edelleen Suomessa aiheellista. Kuolemansyytilastoa tutkimalla voidaan todeta henkirikoksen uhreina kuolleiden piikki vuosivälillä 1994-1997. Tällä kuolleisuudella ja 1990-luvun alun lamalla voidaan olettaa olevan yhteys. Tämä kuolleisuus kertoo myös väkivallan yleisestä asteesta. Nyt kun Suomi elää uutta, syvää lamaa, väkivaltaan vastaamisen kokonaisuutta on tarmokkaasti kehitettävä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä väkivallan vähentämiseksi ja uhrien katkeamattomien hoitoketjujen varmistamiseksi yleisesti ja erityisesti, kun kyseessä ovat lapset ja nuoret?

Helsingissä 14 päivänä lokakuuta 2009

Tuula Väätäinen /sd
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tuula Väätäisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 836/2009 vp:

Mitä hallitus aikoo tehdä väkivallan vähentämiseksi ja uhrien katkeamattomien hoitoketjujen varmistamiseksi yleisesti ja erityisesti, kun kyseessä ovat lapset ja nuoret?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Väkivallan vähentäminen on keskeinen pyrkimys hallituksen työssä. Valtioneuvosto hyväksyi 14.12.2006 periaatepäätöksen kansalliseksi väkivallan vähentämisohjelmaksi. Rikoksentorjuntaneuvoston valmistelema ohjelma esittää laajan joukon toimenpidesuosituksia, joilla pyritään vähentämään etenkin vakavinta väkivaltaa ja väkivallan vakavimpia seurauksia. Rikoksentorjuntaneuvoston asettama väkivaltajaosto esitti sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmälle (12.10.2006), että väkivallan vähentämisen painopistealueeksi vuodelle 2007 otetaan lapset ja nuoret. Lapsen etu tuli ottaa huomioon kaikessa lainsäädännössä, suunnittelussa ja päätöksenteossa, viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä tuli parantaa ja varmistaa palveluketjut, jotta väkivaltaa kohdanneen lapsen hyvä hoito voidaan taata.

Keväällä 2009 julkaistussa kansallisen väkivallan vähentämisen ohjelman arviointiraportissa todetaan, että kaksivuotisen ohjelmakauden (2007-2008) aikana useiden väkivallan vähentämiseen tähtäävien toimien toteutus on käynnistynyt, mutta monet toimet vaikuttavat vasta pitkällä tähtäimellä, eikä tuloksia ollut nähtävissä väkivallan määrässä. Arviointi osoitti, että paikallistasolla on toteutettu paljon toimia. Sosiaali- ja terveydenhuollon, päivähoidon ja poliisin henkilökuntaa on koulutettu ja ohjeistettu tunnistamaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa ja puuttumaan siihen. Poliisin ja sosiaalityön yhteistyötä on kehitetty. Kuntia on tuettu ja ohjattu luomaan omat toimintamallinsa sekä perustamaan moniammatillisia ryhmiä väkivallan ehkäisemiseen ja kriisitilanteiden hoitamiseen. Oppilashuollon edellytyksiä on pyritty parantamaan kehittämällä lainsäädäntöä.

Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa määritellään hallitusohjelmassa päätetyn mukaisesti sisäisen turvallisuuden keskeiset tavoitteet. Myös niiden saavuttamiseksi keskeistä on vähentää väkivallan määrää. Ohjelman toimeenpanon väliraportti käsiteltiin viime keväänä, ja siinä yhteydessä sisäisen turvallisuuden ohjelman ministerityöryhmä päätti, että kansallisen väkivallan vähentämisohjelman suosituksia pitää edelleen panna toimeen. Samalla päätettiin asettaa neljätoista toimenpidettä tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiksi. Näistä viisi koskee erityisesti nuorison aseman parantamista ja kuusi palvelujärjestelmän kehittämistä.

Sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä on todennut, että uusi lastensuojelulaki on selkeyttänyt viranomaisten velvollisuutta tehdä lastensuojeluilmoitus sekä lisännyt ilmoitusvelvollisten määrää. Ministerityöryhmä on päättänyt myös selvittää, miten lainmuutokset ovat vaikuttaneet sosiaalitoimen tekemiin rikosilmoituksiin, kun on havaittu tai epäilty lapsiin kohdistunutta väkivaltaa.

Lasten ja nuorten kokeman väkivallan ehkäisy ja vähentäminen ovat ohjelmatyössä keskeisessä asemassa monitahoisesti ja erityisesti pitkällä tähtäimellä. Sosiaali- ja terveysministeriön nimeämä työryhmä on elokuussa saanut valmiiksi muistion, joka koskee lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiseen liittyvää poliisin, syyttäjän, sosiaali- ja terveystoimen yhteistyömallia, jossa kiinnitetään huomiota eri viranomaisten väliseen saumattomaan yhteistyöhön ja lapsen ikä- ja kehitystason mukaisiin tarpeisiin rikosoikeudenkäynnin yhteydessä. Työryhmä ehdottaa myös muissa Pohjoismaissa hyviä kokemuksia tuottaneen Lastentalo-toimintamallin kokeiluluontoista aloittamista Suomessa. Pilottihanketta valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriön ja mm. oikeusministeriön yhteistyönä.

Viime vuonna julkaistu laaja lapsiuhritutkimus osoittaa, että lapsiin kohdistuva väkivalta on kuitenkin edelleen valitettavan yleistä Suomessa, vaikka vakava seksuaalinen hyväksikäyttö ja kuritusväkivalta näyttävätkin tutkimuksen mukaan vähentyneen. Myös väkivallan vähentämiseen tähtäävien ohjelmien arvioinneissa on todettu, että väkivallan vähentäminen on pitkäjänteistä työtä, ja siksi kansallisen väkivallan vähentämisohjelman mukaisia toimia tulee jatkaa ja tehostaa uusilla toimilla. Toimenpiteillä tuetaan uudistetun lastensuojelulain tavoitteita ja velvoitteita katkeamattomien tuki- ja hoitoketjujen toimivuuden varmistamiseksi. Väkivaltaa vähentävien toimien toteuttamista jatketaan yhteistyössä hallinnon kaikilla tasoilla ja moniammatillisessa yhteistyössä. Toimien toteutumisen edistämisen lisäksi on kehitettävä väkivallan ehkäisemisen osaamista ja edistettävä tietoisuutta hyvistä ehkäisykäytännöistä.

Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 2009

Oikeusministeri Tuija Brax
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 836/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Tuula Väätäinen /sd:

Vad tänker regeringen göra för att minska våldet och för att trygga obrutna vårdkedjor för våldsoffer i allmänhet och i synnerhet när det gäller barn och ungdomar?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Ett central mål i regeringens arbete är att minska våldet. Statsrådet godkände den 14 december 2006 ett principbeslut om ett nationellt program för att minska våldet. Programmet, som har beretts av rådet för brottsförebyggande, innehåller en omfattande lista över åtgärder som framför allt syftar till att minska följderna av grovt våld och att minska våldets allvarliga konsekvenser. Den av rådet för brottsförebyggande tillsatta våldsektionen föreslog (12.10.2006) till ministergruppen för den inre säkerheten att tyngdpunktsområdet för år 2007 i programmet för att minska våldet ska vara minskande av våld mot barn och ungdomar. Målsättningen var att beakta barnets bästa i all lagstiftning, all planering och allt beslutsfattande, förbättra myndigheternas och organisationernas samarbete och säkerställa servicekedjor för att garantera god vård för barnet eller unga personen som upplevt våld.

I utvärderingsrapporten som publicerades på våren 2009 beträffande verkställandet av det nationella programmet för att minska våldet konstateras, att under den tvååriga programperioden (2007-2008) har flera åtgärder som syftar till att minska våldet inletts, men eftersom många av dessa åtgärder verkar på lång sikt syns resultaten inte som en minskning i antalet våldsfall. Utvärderingen visade att många åtgärder har genomförts på lokal nivå. Personalen inom social- och hälsovården, dagvården och polisen har utbildats i och fått anvisningar om att identifiera våld mot barn och ungdomar och ingripa i det. Samarbetet mellan polisen och socialarbetet har utvecklats. Kommunerna har fått stöd och styrts till att skapa egna verksamhetsmodeller samt att grunda yrkesövergripande grupper för att förebygga våld och hantera krissituationer. Genom att utveckla lagstiftningen har man strävat efter att förbättra förutsättningarna för elevvård.

I programmet för den inre säkerheten fastställs i enlighet med regeringsprogrammet de centrala målen för den inre säkerheten. Också med tanke på dessa mål är det viktigt att minska våldet. Mellanrapporten gällande verkställandet av programmet för den inre säkerheten behandlades i våras och i detta sammanhang fattade ministergruppen för den inre säkerheten beslut om att fortsätta genomförandet av rekommendationerna i det nationella programmet för att minska våldet. Samtidigt fattades också ett beslut om att prioritera fjorton åtgärder. Fem av dessa syftar speciellt till att förbättra ungdomars ställning och sex till att utveckla servicesystemet.

Ministergruppen för den inre säkerheten har konstaterat att den reviderade barnskyddslagen har klargjort skyldigheten för myndigheterna att göra barnskyddsanmälan samt ökat antalet anmälningsskyldiga. Ministergruppen har fattat beslut om att utreda vilken effekt lagändringarna har haft på socialverkets polisanmälan i situationer där våld mot barn upptäcks eller misstänks.

Ett av programarbetets viktigaste mål är att på ett mångskiftande och i synnerhet långsiktigt sätt förebygga och minska våldet som barn och unga upplever. Social- och hälsovårdsministeriets arbetsgrupp har i augusti blivit klar med en promemoria som gäller samarbetet mellan polis-, åklagar- och social- och hälsovårdsmyndigheter vid utredning av misstankar om sexuellt utnyttjande av barn, där särskild uppmärksamhet fästs vid flexibelt samarbete mellan myndigheterna samt barnets behov vid brottsprocessen med hänsyn till barnets ålder och utvecklingsnivå. Arbetsgruppen föreslår att Barnahus-verksamhetsmodellen, som gett goda erfarenheter i de andra nordiska länderna, försöksmässigt tas i bruk i Finland. Pilotprojektet bereds i samarbete mellan och social- och hälsovårdsministeriet och bl. a. justitieministeriet.

I fjol publicerades en omfattande undersökning om barn som offer för våld som visade att våld mot barn är fortfarande beklagansvärt allmänt i Finland, trots att grovt sexuellt utnyttjande och kroppsaga tycks ha minskat. Också i de utvärderingar som gjorts beträffande programmen som syftar till att minska våldet har det konstaterats att minskandet av våldet innebär långsiktigt arbete och därför ska åtgärderna enligt det nationella programmet för att minska våldet fortsättas och intensifieras genom att införa nya åtgärder. Dessa åtgärder avses att stöda målsättningarna i den reviderade barnskyddslagen och skyldigheten att trygga obrutna stöd- och vårdkedjor. Genomförandet av åtgärderna för att minska våldet ska fortsättas i ett samarbete som sträcker sig till alla förvaltningsnivåer samt ett yrkesövergripande samarbete. Utöver att främja genomförandet av dessa åtgärder, ska kompetensen i att förebygga våld utvecklas och kännedomen om goda sätt att förebygga våld ökas.

Helsingfors den 5 november 2009

Justitieminister Tuija Brax