KIRJALLINEN KYSYMYS 848/2006 vp

Sianliha on Suomen määrällisesti eniten tuotettu ja kulutettu lihalaji. Sianlihan tuotanto on kasvanut noin 18 % Suomen EU:hun liittymisen jälkeen. Vielä vuonna 2004 tuotanto kasvoi 2,7 % eli 198,1 miljoonaan kiloon. Kasvu kuitenkin taittui vuonna 2005. Sikatilojen määrä on tasaisesti vähentynyt Suomen EU-jäsenyyden aikana. Määrä vuonna 2004 oli 3 400, mikä oli 8 % edellistä vuotta vähemmän. Tuotanto on kuitenkin kasvanut suurten tilojen lisääntymisen ja porsastuotoksen parantumisen myötä. Tilakoko suurenee ja tuotantoyksiköiden koko kasvaa. Pienet sikalat ovat joutuneet lopettamaan. Yli tuhannen lihasian tiloja vuonna 1995 oli vain 8, kun taas vuonna 2005 niitä oli jo 58.

Tällä hetkellä kotieläintilaksi luokitellaan tila, jolla on tuotantoeläimiä vähintään 0,4 eläinyksikköä tukikelpoista peltohehtaaria kohden tai vähintään kymmenen eläinyksikköä. Uuden tulkinnan mukaan kotieläintilaksi ollaan luokittelemassa tilaa, jolla on 0,4 eläinyksikköä/ha. Mikäli tällainen tulkintamuutos tehdään, erityisesti emakkorengastoimintaa harjoittavat maatalousyrittäjät tulevat kärsimään. Emakkorengassikaloissa sekä työmäärä että porsastuotos ovat huomattavan paljon suurempia kuin eläinmäärältään vastaavan kokoisessa tavallisessa sikalassa. Satelliittisikaloiden pitäminen on täysipäiväistä kotieläinten hoitotyötä, investoinnit ovat mittavat ja myös tuotannon tulokset ovat suuret.

Asiaa on helpointa kuvata todellisen esimerkkitilan avulla: Esimerkkitilalla viljelijäpariskunta viljelee 100 peltohehtaarin maatilaa päätoimisesti. He ovat investoineet yli 200 000 euroa uuteen sikalaan kolme vuotta sitten. Sikala toimii viiden maatilan muodostaman emakkorenkaan satelliittina. Keskusyksikkö tiineyttää emakot, jotka tuodaan tilalle kahta viikkoa ennen porsimista. Porsimisen jälkeen emakot imettävät porsaitaan 28 päivää, jonka jälkeen ne vieroitetaan suoraan autoon ja viedään keskusyksikköön. Paluukuormassa tulee parin tunnin kuluttua uudet emakot, jotka porsivat jälleen parin viikon kuluttua. Lyhyen tauon aikana sikala ehditään pestä ja tehdä tarvittavat pienet korjaukset.

Tällainen emakkorengastoiminta on erittäin tehokasta, huolellisesti suunniteltua ja erittäin tarkasti valvottua hyvin tehokasta erikoistuotantoa. Emakkomäärä satelliitissa on kierrossa vain 40. Tavanomaisessa sikalassa pitää olla noin 150 emakkoa, jotta saadaan vastaava porsastuotos. Esimerkkitilan emakkorenkaan porsastuotoksen keskiarvo on 22,8 vieroitettua porsasta/emakko/vuosi, kun tavallisen mallin tuotos on 19,3 vieroitettua porsasta. Renkaan yhden satelliitin tuottama porsasmäärä on vuodessa 2 775 porsasta, kun perinteinen keskiarvosikala puolestaan tuottaa 772 porsasta. Näin ollen on perusteltua todeta, että tällaisen tilan pyörittäminen on kokopäivätoimista ja porsastuotos vastaa noin 150 emakon sikalan työmäärää.

Eräänä perusteluna kotieläintilan luokittelun muutokselle on pidetty lannantuotannon määrää. Koska satelliitissa kierto on erittäin nopea ja tehokas, niin myös rehun kulutus ja lannan tuotto ovat suurempia kuin perinteisellä sikatilalla. Mitä enemmän rehua kulutetaan, sitä enemmän lantaa syntyy. Tavallisen sikalan rehuyksikkömäärä on 2 154,63 rehuyksikköä/emakko/vuosi ja satelliittisikalan vastaaavasti 4 584,3 rehuyksikköä.

Esimerkkitila on kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistanut peltoalansa ja lisännyt kotieläintuotantoaan voimakkaasti. Tuotanto on varsin tehokasta, kiertoaika on nopea ja porsastuotanto suuri. Emakkomäärä on 40. Perinteisellä tavalla toimittaessa tilan emakkomäärän tulisi olla 150, jotta saavutettaisiin sama porsaiden tuotantomäärä. Mikäli nyt kymmenen eläinyksikön määrä muuttuu 0,4 eläinyksikköön hehtaarilta, kyseinen tila putoaa kasvinviljelytilaksi ja menettää kotieläintilan tuet. Satelliittisikalat ovat huonossa asemassa, koska sikalassa olevia porsaita ei oteta laskennassa huomioon ollenkaan. Kuitenkin porsaita saattaa esimerkkitilan tapauksessa olla parhaimmillaan sekä emakon alla että vieroitettuina hetkellisesti lähes tuhat. Erikoistuotannossa olevien satelliittien laskentaperusteiden muuttaminen vastaamaan samankokoisten porsastuottajien eläinyksiköitä ja porsaiden ottaminen mukaan laskentaan olisi hyvinkin perusteltua. Tulee varmistaa, että tehokkaasti toimivaa satelliittisikalatuotantoa harjoittavat tilat luokitellaan jatkossakin kotieläintiloiksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että varmistetaan satelliittisikaloiden luokittelu kotieläintiloiksi ja tehokkaan erityistuotantomuodon toimintaedellykset?

Helsingissä 25 päivänä lokakuuta 2006

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pertti Hemmilän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 848/2006 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että varmistetaan satelliittisikaloiden luokittelu kotieläintiloiksi ja tehokkaan erityistuotantomuodon toimintaedellytykset?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kotieläintuotannon erikoistuneet muodot, kuten satelliittisikalat keskusyksiköineen, ovat kannatettava tapa tehostaa sianlihan tuotantoa ja lisätä sen kannattavuutta. Tukipolitiikan kannalta on kuitenkin muistettava, että erilaisia tuotantotapoja ja tuotantomuotoja Suomessa on kohdeltava tasapuolisesti ja tukiehtoja kehitettävä yhteisillä kestävillä perusteilla.

Kotieläintilojen sijaintiympäristön huomioon ottamiseksi ja kotieläintiloista aiheutuvan ravinnekuormituksen vähentämiseksi on haettava myös tukipolitiikassa kestäviä ratkaisuja, joilla voidaan sekä parantaa kotieläintilojen kannattavuutta että lisätä karjanlannan ravinteiden hyväksikäyttöä.

Nykyisessä maatalouden ympäristötukijärjestelmässä maatila täyttää kotieläintilan vaatimuksen, jos viljelijällä on tilalla ja omistuksessaan kotieläimiä vähintään 0,4 eläinyksikköä ympäristötuessa tukikelpoista peltohehtaaria kohti tai vähintään 10 eläinyksikköä koko sitoumuskauden ajan.

Kyseisen ehdon täyttäville kotieläintiloille maksetaan nykyisellä ohjelmakaudella kasvinviljelytiloja korkeampaa hehtaarikohtaista ympäristötukea kotieläintilan perustoimenpiteen noudattamisesta. Korkeamman tukitason perusteena ovat syksyiseen karjanlannan levitykseen ja sen jälkeiseen kyntöön liittyvät ympäristötukivaatimukset.

Valtioneuvosto on 3.8.2006 käsitellyt esityksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaksi vuosille 2007-2013. Esitykseen sisältyy muiden toimenpiteiden ohella myös maatalouden ympäristötukijärjestelmä seuraavaa seitsemää vuotta varten.

Uudelle ohjelmakaudelle valmistellussa ympäristötukijärjestelmässä kotieläintilan rajaksi on alustavasti esitetty vähintään 0,4 eläinyksikköä peltohehtaaria kohti. Kotieläintilan korkeamman perustoimenpiteen tuen perustana ovat ympäristötuen kiristyvät karjanlannan lannoituskäytön ehdot, erityisesti fosforin huomioon ottaminen tulevina vuosina 85-prosenttisesti entisen 75 %:n sijaan ja samanaikaisesti peltohehtaaria kohti annettavien fosforilannoitusmäärien pieneneminen. Tästä aiheutuu tilalle lannanlevitykseen tarvittavan lisäpellon tarvetta ja siis ylimääräisiä kustannuksia, joita tuella on tarkoitus kattaa.

Uudesta kotieläintilan määritelmästä on käyty keskustelua kuluneen syksyn aikana eri tahoilla. Asia tullaan ratkaisemaan vielä ennen vuodenvaihdetta, jotta määritelmä olisi käytössä ensi vuoden hakuvalmisteluja tehtäessä. Joidenkin tuotantomuotojen erityiseen suosimiseen ei tässä vaiheessa näyttäisi olevan tarvetta, koska kotieläintilan korkeamman tuen perusteena oleva lannan hyväksikäyttö on joka tapauksessa sidoksissa vuosittaisen eläinmäärän ja peltoalan suhteeseen, ei tuotantotapaan.

Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 2006

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 848/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Pertti Hemmilä /saml:

Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att säkerställa att satellitsvingårdarna klassificeras som husdjursgårdar och för att trygga verksamhetsförutsättningarna för denna effektiva form av specialproduktion?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Olika specialiseringsformer inom husdjursproduktionen, som till exempel satellitsvinstall med ett gemensamt nav, är ett lönsamt sätt att effektivera svinköttsproduktionen och förbättra dess lönsamhet. Med tanke på stödpolitiken bör vi dock komma ihåg, att olika produktionssätt och produktionsformer i Finland skall behandlas likvärdigt, och att stödvillkoren bör utvecklas med gemensamma och hållbara grunder.

För att hänsyn skall tas till husdjursgårdarnas omgivning och för att minimera näringsbelastningen från husdjursgårdarna bör vi också inom stödpolitiken eftersträva hållbara lösningar med vilka vi samtidigt kan förbättra husdjursgårdarnas lönsamhet och förbättra utnyttjandet av stallgödseln.

I jordbrukets nuvarande miljöstödssystem uppfyller en gårdsbruksenhet kravet för husdjursgårdar om jordbrukaren på gården och i sin ägo har minst 0,4 djurenheter per hektar åker som är stödberättigad för miljöstöd eller minst 10 djurenheter under hela förbindelseperioden.

Till djurgårdar som uppfyller detta villkor betalas under den innevarande programperioden ett högre hektarbaserat miljöstöd för att basåtgärderna för husdjursgårdar följs. Villkor för den högre stödnivån är att vissa miljöstödskrav som gäller spridning av stallgödsel på hösten och nedplöjning av gödseln följs.

Statsrådet har den 3 augusti 2006 behandlat ett förslag till landsbygdsutvecklingsprogram för Fasta Finland för år 2007-2013. I förslaget ingår vid sidan av andra åtgärder också ett förslag till miljöstödssystem för jordbruket för de följande sju åren.

Enligt det miljöstödssystem som förberetts för den nya programperioden har för husdjursgårdar preliminärt fastställts en gräns på minst 0,4 djurenheter per hektar åker. Som villkor för det högre stödet för basåtgärder på husdjursgårdar ingår skärpta villkor för användningen av stallgödsel som gödningsmedel, i synnerhet för fosforns del som under de kommande åren kommer att beaktas till 85 procent i stället för nuvarande 75 procent samtidigt som den tillåtna mängden fosforgödsling per hektar åker minskar. För gårdarna innebär detta att behovet av tilläggsåker för spridning av gödsel ökar, vilket i sin tur ökar de kostnader som stödet avses täcka.

Den nya definitionen på vad en husdjursgård är har diskuterats på olika håll under höstens lopp. Frågan kommer att få sin lösning redan före årsskiftet, så att definitionen är i bruk då förberedelserna inför nästa års stöd inleds. Det verkar i detta skede inte finnas något behov av att särskilt gynna vissa produktionsformer, eftersom det utnyttjande av stallgödsel som utgör grund för husdjursgårdarnas förhöjda stöd i vart fall är förknippat med förhållandet mellan det årliga djurantalet och åkerarealen och inte med produktionssättet.

Helsingfors den 17 november 2006