Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 850/2010 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 850/2010 vp - Johanna Ojala-Niemelä /sd

Rikosten uhrien palveluiden turvaaminen ja kehittäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Tukea hakevien rikoksen uhrien määrä Suomessa lisääntyy jatkuvasti. Rikosten uhrien tilanne ei Suomessa ole lähelläkään tyydyttävää. Erityisesti erilaisen väkivallan kohteiksi joutuneet jäävät yksin. Yleisesti ottaen uhrien kohtaamat rikokset ovat aikaisempaa vakavampia ja heidän tilanteensa siten vaikeutuneita ja vaikeahoitoisempia. Jokaisella pitäisi asuinpaikasta ja taloudellisesta tilanteesta riippumatta olla mahdollisuus saada ulkopuolista tukea jo siinä vaiheessa, kun väkivallan uhka ilmenee, kun on kokenut väkivaltaa tai kun on joutunut muun rikoksen kohteeksi.

Kriminologisen instituutin Inretvictin tekemä tutkimus "International developments in victim services" vuodelta 2008 osoittaa Suomen olevan kehitysmaa rikosuhripalveluissa voimavarojen osalta. Euroopan unionin Puitepäätös rikoksen uhrin oikeuksista vuodelta 2001 (artikla 13) edellyttää, että valtiot rahoittavat rikosuhripalveluita. Suomen tilanne on heikko verrattuna muihin Länsi-Euroopan maihin.

Suomessa rikoksen uhrien neuvonta ja tuki perustuu pitkälti vapaaehtoistyöhön. Rikosuhripäivystys tuottaa tukipalveluita rikoksen uhreille, heidän läheisilleen ja rikosasian todistajille. Palveluiden tavoitteena on tukea kohderyhmän selviytymistä kokemastaan ja varmistaa heidän oikeusturvansa toteutumista. Palvelut tuotetaan pääosin ammatillisesti ohjattuna vapaaehtoistyönä.

Rikosuhripäivystyksen tukipalvelujen käyttö on jo vuosia ollut kasvussa, ja kasvu jatkuu edelleen. Yksittäisten kontaktien määrä on kuluvana vuonna yli 40 prosentin kasvussa, ja asiakasjonot toimipisteisiin lisääntyvät. Kasvun syy ei ole niinkään lisääntynyt rikollisuus, vaan pikemminkin kansalaisten tietoisuuden lisääntyminen tarjolla olevasta palvelusta. Palvelun tarve ja tarjonta kohtaavat koko ajan paremmin, mikä suurelta osin johtunee viranomaisyhteistyön kehittymisestä.

Tällä hetkellä Rikosuhripäivystyksen toimintaa uhkaa alasajo. Rahoitus on ollut jo aikaisemmin riittämätön, ja nyt se uhkaa vielä laskea. Käytännön tukityötä tekevien Rikosuhripäivystyksen sekä turvakotien rahoitus perustuu nykyisin valtaosaltaan Raha-automaattiyhdistyksen vuosittaisiin toiminta- ja projektiavustuksiin. Tämä ei ole kestävä tie.

Vuosia jatkunut keskustelu ja työ sen eteen, että valtio ottaisi suuremman taloudellisen vastuun toiminnasta, ei ole vieläkään tuottanut toivottua tulosta. Tieto ensi vuoden rahoituksen vähenemisestä tekee tilanteen entistäkin tukalammaksi. Jotta rikoksen uhreja voitaisiin auttaa tarkoituksenmukaisesti edes nykyisillä tomintamalleilla, Rikosuhripäivystys arvioi tarvitsevansa 20 prosentin eli 200 000 euron lisäyksen vuoden 2011 taloudellisiin voimavaroihinsa.

Rahoituksen osoittaminen rikosuhrityölle on yhteiskuntapoliittinen arvovalinta. Suomen valtioneuvoston vuonna 2008 vahvistama sisäisen turvallisuuden II ohjelma (STO2) vakuuttaa valtion sitoutuneen rikosuhrityöhön ja sen rahoittamiseen. Ohjelman Rikosuhripäivystystä koskevia toimenpiteitä ei kuitenkaan ole voitu toteuttaa rahoituksen puutteessa.

Rikosuhripäivystyksen toimipisteistä Lappi on tällä hetkellä liipasimella; aluetoimiston alasajo saattaa koittaa vuoden 2012 alusta, ellei rahoitusta turvata. Lapin aluetoimisto on yksi Rikosuhripäivystyksen seitsemästä aluetoimistosta. Lapissa Rikosuhripäivystyksen toimintaa puoltaa erityisesti se, että alueen muu tukipalvelutarjonta on erittäin vähäistä. Jos Lapin aluetoimisto ajettaisiin alas, jouduttaisiin luopumaan paljosta: palvelupisteet Kemissä, Kemijärvellä, Ylä-Lapissa ja Rovaniemellä lakkaisivat. Näin Oulusta pohjoiseen päin Rikosuhripäivystyksen henkilökohtainen tuki rikoksen uhreille, heidän läheisilleen ja rikosasiain todistajille heikkenisi olennaisesti.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen Rikosuhripäivystyksen rahoituksen ja toiminnan valtakunnallisesti ja
miten hallitus aikoo kehittää nykyistä rikosten uhrien tukemisen valikoimaa entistä paremmaksi koko valtakunnan laajuisesti?

Helsingissä 15 päivänä lokakuuta 2010

Johanna Ojala-Niemelä /sd
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelän /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 850/2010 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen Rikosuhripäivystyksen rahoituksen ja toiminnan valtakunnallisesti ja
miten hallitus aikoo kehittää nykyistä rikosten uhrien tukemisen valikoimaa entistä paremmaksi koko valtakunnan laajuisesti?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Rikoksen uhrin asema rikosprosessissa on Suomessa kansainvälisestikin arvioiden vahva. Vuoden 2005 Euroopan kansainvälisiin rikosuhritutkimuksiin pohjautuvan tutkimusraportin mukaan maassamme on kuitenkin parantamisen varaa uhreille tarjottavan tuen saatavuudessa. Tätä arviota tukevat Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen uhrin asemaa koskevan tutkimushankkeen alustavat havainnot. Valtioneuvoston eduskunnalle vuonna 2009 antamassa ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa on mainittu, että uhreilla ei ole yhdenvertaista mahdollisuutta saada henkilökohtaista tukea ja apua uhrien tukijärjestöistä valtakunnan laajuisesti. Tavoitteen vaativuutta lisää Suomen maantieteellinen laajuus.

Valtioneuvoston hyväksymän sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaan olemassa olevia uhrin tukipalveluja tulee vahvistaa valtakunnallistamalla Rikosuhripäivystyksen ja turvakotien toiminta vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi tulee luoda 24 tunnin maksuton valtakunnallinen puhelinpäivystys kaikille uhreille. Rikosuhripäivystyksen osalta rahoituksen valmistelu kuuluu oikeusministeriölle. Tavoitteen toteutuminen edellyttäisi rahoitustarpeen kattamista suurimmaksi osaksi julkisin varoin. Arvioidut kustannusvaikutukset on jo ennen sisäisen turvallisuuden ohjelman hyväksymistä saatettu valtioneuvoston tietoon. Oikeusministeriö teki rahoitusta koskevan esityksen huomioon otettavaksi vuosien 2010-2013 ja 2011-2014 budjettikehyksissä, mutta ehdotus ei menestynyt.

Rikosuhripäivystyksen rahoitusta on kuitenkin pystytty nykyiselläkin rahoitusmallilla jatkuvasti vahvistamaan. Raha-automaattiyhdistyksen perusavustus on noussut käynnistämisvaiheen 100 000-300 000 eurosta vuosina 1995-1997 kuluvan vuoden 790 000 euroon. Oikeusministeriö on nostanut omalta niukalta avustusmomentiltaan myönnettyjä varoja tällä vuosikymmenellä 34 000 eurosta vuonna 2003 nykyiseen 120 000:een.

Raha-automaattiyhdistyksen rahoitukseen liittyvä epävarmuus on ollut yksi syy sille, että uhrien tukipalveluiden saattaminen selkeämmin valtion rahoituksen piiriin on ollut oikeusministeriön tavoitteena monessa talousarvioehdotuksessa. Ensi vuotta ajatellen on joka tapauksessa löytymässä oikeusministeriön osaltaan rahoittama järjestely, jolla turvattaisiin Lapin aluetoimiston toiminnan jatkuminen.

Euroopan unionin uhripuitepäätöksen 13 artikla koskee uhrien tukijärjestöjen toiminnan edistämistä jäsenvaltioissa. Rahoittaminen on artiklassa mainittu nimenomainen keino, mutta puitepäätös ei säätele rahoittamisen määrää tai tapaa. Komissio valmistelee parhaillaan toimenpidepakettia, jossa uhripuitepäätös korvattaisiin direktiivillä rikoksen uhrin vähimmäisoikeuksista. Tähän liittyneeseen komission julkiseen kuulemiseen antamassaan vastauksessa oikeusministeriö toi esiin uhrien tukijärjestöjen rahoittamisen tarpeen myös EU-tasolla.

Oikeusministeriössä tullaan linjaamaan rikoksen uhrin aseman kehittämistä uhripolitiikalla. Vuoden loppuun mennessä laaditaan suunnitelma asian edellyttämistä toimista. Uhrin aseman parantamiseen liittyvässä valmistelussa otetaan huomioon Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston piirissä tehdyt arviot ja suositukset sekä Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen tulokset. Rahoituspohjaa koskevan pysyvän ratkaisun löytyminen näyttäisi olevan rikoksen uhrin käytännön tukitoimien kehittämisessä keskeisimpiä lähiajan poikkihallinnollisia kysymyksiä.

Helsingissä 8 päivänä marraskuuta 2010

Oikeusministeri Tuija Brax
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 850/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Vilka åtgärder tänker regeringen vidta i syfte att trygga finansieringen av Brottsofferjouren och dess rikstäckande verksamhet och
hur tänker regeringen utveckla de nuvarande möjligheterna för stödet av brottsoffren så att de blir allt bättre i hela landet?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Brottsoffrets ställning i straffprocessen är i Finland även internationellt sett stark. Enligt den forskarrapport från 2005 som byggde på internationella brottsofferundersökningar i Europa bör tillgången till det stöd som erbjuds offren förbättras i vårt land. Denna bedömning får stöd i de preliminära iakttagelserna i det forskningsprojekt som gäller offrets ställning och som har gjorts av Rättspolitiska forskningsinstitutet. I den redogörelse som statsrådet 2009 gav riksdagen om Finlands politik för de mänskliga rättigheterna har det nämnts att offren inte har jämlik möjlighet att få personligt stöd och hjälp från stödorganisationerna för offer i hela landet. Målet blir mer krävande när man beaktar Finlands geografiska yta.

Enligt programmet för den inre säkerheten som statsrådet har godkänt ska de existerande stödtjänsterna för offer stärkas genom att verksamheten med Brottsofferjouren och skyddshem görs riksomfattande senast 2015. Därutöver ska en avgiftsfri riksomfattande telefonjour som är öppen dygnet runt för alla offer skapas. I fråga om Brottsofferjouren hör beredningen av finansieringen till justitieministeriet. För att målet kan nås krävs det att finansieringsbehovet till största delen täcks med offentliga medel. De uppskattade kostnadseffekterna har redan innan programmet för den inre säkerheten godkändes getts statsrådet för kännedom. Justitieministeriet gjorde en framställning om finansiering som skulle ha beaktats i budgetramarna för 2010-2013 och 2011-2014 men förslaget fick ingen framgång.

Även med den nuvarande finansieringsmodellen har man alltjämt kunnat stärka finansieringen av Brottsofferjouren. Basfinansieringen från Penningautomatföreningen har stigit från 100 000-300 000 euro i startfasen under 1995-1997 till 790 000 euro i år. Justitieministeriet har under detta årtionde höjt de beviljade anslagen från sitt knappa understödsmoment från 34 000 euro år 2003 till det nuvarande 120 000 euro.

Osäkerheten kring finansieringen från Penningautomatföreningen har varit en orsak till att justitieministeriet i flera budgetförslag har haft som mål att stödtjänsterna till brottsoffren klarare ska ingå i statlig finansiering. Med tanke på det kommande året håller man i varje fall på att finna ett arrangemang som justitieministeriet för sin del finansierar och med vilket verksamheten i Lapplands regionbyrå kan fortsätta.

Artikel 13 i Europeiska unionens rambeslut om brottsoffrets ställning gäller främjande av verksamheten av medlemsländernas stödorganisationer för offren. Ett uttryckligt sätt som nämns i artikeln är finansiering men rambeslutet reglerar inte beloppet på eller sättet av den. Kommissionen bereder som bäst ett åtgärdspaket där rambeslutet ska ersättas med ett direktiv om minimirättigheter för brottsoffret. I svaret som justitieministeriet gav i det offentliga samrådet med kommissionen som ordnades i anslutning till detta framförde ministeriet behovet av finansieringen av stödorganisationerna för offren också på EU-nivån.

Justitieministeriet kommer att dra riktlinjer för utvecklingen av ställningen av brottsoffret med hjälp av en offerpolitik. Senast i slutet av året utarbetas en plan över behövliga åtgärder. I beredningen av förbättringen av offrets ställning beaktas bedömningar och rekommendationer av Europeiska unionen och Europarådet samt resultaten av studiet som Rättspolitiska forskningsinstitutet har gjort. Det verkar som om en av de viktigaste tväradministrativa frågor i den närmaste framtiden när det gäller utvecklingen av de praktiska stödåtgärderna för brottsoffren är att finna en bestående lösning för finansieringsbasen.

Helsingfors den 8 november 2010

Justitieminister Tuija Brax