KIRJALLINEN KYSYMYS 858/2006 vp

Suomessa on lähes 120 000 yhden vanhemman perhettä, joissa asuu 184 000 lasta.

Osalla yhden huoltajan perheistä on suuria vaikeuksia yhdistää työ ja lastenhoito. Akatemiatutkija Teppo Krögerin mukaan tähän ovat syynä erityisesti työelämän kovat vaatimukset ja tarpeeseen nähden liian pienet mahdollisuudet saada lapselle hoitoa. Mikäli yksinhuoltajalle on tarjolla esimerkiksi lähinnä ilta- ja yötyötä, mutta lastenhoitoa ei tuolloin ole saatavilla, kyseinen yksinhuoltaja voi joutua jättämään työn, mikä lisää perheen riskiä joutua suoranaiseen köyhyysvaaraan sekä henkiseen stressiin. Krögerin mukaan kyse on yhteiskunnallisesta ongelmasta.

Yksinhuoltajat eivät ole laman jälkeen työllistyneet yhtä hyvin kuin muut. Vielä 1990-luvun alussa yksinhuoltajista lähes 90 prosenttia kävi töissä. Tuolloin yksinhuoltajaäidit kävivät töissä jopa useammin kuin muut naiset. Työttömyys vaikuttaa toimeentuloon, ja koska yksinhuoltajat eivät ole työllistyneet yhtä hyvin kuin muut, tällä hetkellä lähes neljännes yksinhuoltajista luokitellaan köyhiksi ja 42 prosenttia kuuluu alimpaan tuloviidennekseen.

Perhepolitiikassa yksinhuoltajaperheet pitäisi arvioida aina erikseen. Liian usein säännökset ja ohjeet muokataan paremminkin kahden vanhemman perheiden kuin yhden vanhemman perheiden näkökulmasta. Palvelujärjestelmä ei ole riittävästi yksinhuoltajien tukena, esimerkiksi jo aiemmin mainitsemieni epäsäännöllistä työaikaa tai vuorotyötä tekevien yksinhuoltajien näkökulmasta. Lasten hoidon järjestäminen on ongelmallista päivähoitoikäisten kohdalla, mutta palveluiden puutteet ovat vakavia yksinhuoltajien kouluikäistenkin lasten iltojen, öiden, viikonloppujen ja koulun loma-aikojen näkökulmasta.

Monilla yksinhuoltajilla ei ole henkilökohtaista vapaa-aikaa lainkaan. Myös tällä on vaikutusta yksinhuoltajaperheiden arjen sujumiseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitkä ovat valtioneuvoston mukaan keskeisimmät syyt yksinhuoltajaperheiden köyhyysongelmiin ja

mitä valtioneuvosto aikoo mahdollisesti tehdä yksinhuoltajaperheiden köyhyyden vähentämiseksi ja tulevaisuuden parantamiseksi esimerkiksi työelämään, tulonsiirtoihin sekä palvelujärjestelmään liittyen?

Helsingissä 31 päivänä lokakuuta 2006

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marjukka Karttusen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 858/2006 vp:

Mitkä ovat valtioneuvoston mukaan keskeisimmät syyt yksinhuoltajaperheiden köyhyysongelmiin ja

mitä valtioneuvosto aikoo mahdollisesti tehdä yksinhuoltajaperheiden köyhyyden vähentämiseksi ja tulevaisuuden parantamiseksi esimerkiksi työelämään, tulonsiirtoihin sekä palvelujärjestelmään liittyen?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Viime vuosikymmenen yhteiskuntakehitys ja erityisesti siihen sisältynyt voimakas kansantalouden heikkeneminen johti rakenteellisiin muutoksiin, jotka heijastuvat edelleen tämän päivän yhteiskunnassa. Eri selvitysten mukaan väestön taloudellisessa toimeentulossa on ollut nähtävissä polarisaation lisääntymistä. Tällä vuosikymmenellä talouden kehittyessä voimakkaan myönteisesti osalla väestöä, se on merkinnyt heikommin toimeentulevan väestön kohdalla taloudellisen aseman suhteellista laskua. Lapsiperheet eivät ole olleet poikkeus tässä kehityksessä.

Kotitalouksien tulokehityksessä on ollut havaittavissa viimeisen vuosikymmenen aikana tulonajon polarisoitumista. Ylimmät tulonsaajaryhmät ovat pystyneet entisestään parantamaan taloudellista asemaansa, kun sitä vastoin alimpien ryhmien tulokehitys on ollut heikkoa.

Lähes puolet Suomen väestöstä asuu lapsiperheissä, joten yleinen tulokehitys heijastuu myös lapsiperheiden tulokehitykseen. Lapsiperheiden keskuudessa heikointa tulokehitys on selvitysten mukaan ollut pikkulapsiperheillä, yksinhuoltajakotitalouksilla sekä monilapsisilla perheillä. Yksi tuloköyhyyden keskeinen tekijä on korkea työttömyys.

Pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmassa lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen, lasten aseman parantaminen sekä vanhemmuuden tukeminen on nostettu keskeisesti esille. Hyvinvoinnin tasaisempaa jakautumista yksinhuoltajaperheille, kuten myös kaikille lapsiperheille, hallitus on pyrkinyt tukemaan kehittämällä perhepoliittisia tulonsiirtoja ja lapsiperheiden palveluja. Samoin lapsiperheiden kohtaamaa muutosta työmarkkinoilla ja mahdollisuuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen entistä paremmin on tuettu muilla hallituskauden perhe- ja työehtopoliittisilla uudistuksilla.

Vuonna 2003 oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen laajennettiin koskemaan pienten lasten vanhempia lapsen toisen perusopetuslukuvuoden loppuun saakka. Vuonna 2004 osittaisen hoitorahan saajaryhmää laajennettiin 1. ja 2. luokkalaisten lasten vanhempiin sekä eräisiin erityistilanteissa olevien lapsiperheiden vanhempiin. Samalla osittaisen hoitorahan tasoa nostettiin. Samana vuonna lapsilisään tehtiin tasokorotus, jolloin myös erillistä yksinhuoltajan lapsesta maksettavaa tukea korotettiin. Lasten kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen tasoa korotettiin vuoden 2005 alusta lukien. Samana ajankohtana korotettiin äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahojen vähimmäistasoja. Lokakuun alusta 2005 uudistettiin vanhempainpäivärahojen määräytymistä sairausvakuutuslain muutoksella, jolla parannettiin päivärahan määräytymistä koskevia säännöksiä, kun kyse on niin sanotuista peräkkäisistä synnytyksistä tai päivärahaan oikeutetulla on ollut ennen päivärahakautta lyhyitä määräaikaisia työsuhteita. Viimeisin uudistus toteutettiin elokuun alusta 2006 voimaan tulleella työsopimuslain muutoksella. Siinä parannettiin muun muassa etävanhempien sekä adoptiovanhempien hoitovapaaoikeuksia. Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan uudistusehdotus, jolla tuetaan isien mahdollisuutta osallistua aiempaa paremmin pienten lasten hoitoon. Hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2007 sisältää ehdotukset lasten kotihoidon tukeen tehtävistä sisarusten hoitorahojen korotuksista, kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen keskinäisestä joustavoittamisesta, elatustuen tason nostosta, erityislasten aiempaa paremmasta huomioimisesta päivähoidossa lisäämällä erityishenkilöstön määrää sekä lapsiperheiden asumistuen ehtojen parantamisesta. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen lastensuojelulaiksi, jossa muun muassa korostetaan entistä voimakkaammin ennaltaehkäisevän toimintaotteen kehittämistä ja lapsiperheiden varhaisen tuen tarvetta.

Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kehittämiseksi toteutetaan laajaa kansallista terveyshanketta sekä sosiaalialan kehittämishanketta. Tätä kautta kunnille on ohjattu voimavaroja valtionosuuksien lisäyksinä yhteensä 405,5 miljoonaa euroa. Erillisinä hankerahoituksina kunnille on ohjattu 212,3 miljoonaa euroa. Sosiaalialan kehittämishanke koostuu 4 hankekokonaisuudesta ja 23 osahankkeesta, joihin liittyen kunnissa toteutetaan yli 400 alueellista hanketta. Hankerahoituksen yhtenä painopistealueena on ollut lasten ja perheiden palvelujen kehittäminen ja erityisesti lasten ja perheiden ongelmien ennaltaehkäisyn näkökulma.

Vaikka hallituksen edellä mainitut toimenpiteet tähtäävät kaikkien lasten ja lapsiperheiden aseman parantamiseen, niin useissa niissä on erillisiä yksittäisiä uudistuksia, joilla on pystytty tukemaan erityisesti yksinhuoltajakotitalouksien mahdollisuuksia oman hyvinvointinsa parantamiseen.

Helsingissä 22 päivänä marraskuuta 2006

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 858/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Marjukka Karttunen /saml:

Vilka är enligt statsrådets mening de främsta orsakerna till fattigdomsproblemen i familjer med bara en förälder och

vad tänker statsrådet eventuellt göra för att minska fattigdomen och förbättra framtidsutsikterna för dessa familjer exempelvis när det gäller frågor om arbetsliv, inkomstöverföringar och servicesystem?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Samhällsutvecklingen under det förra årtiondet och framför allt den samtidiga kraftiga nedgången i samhällsekonomin har lett till strukturella förändringar som fortfarande avspeglas i dagens samhälle. Enligt olika utredningar kan man se en ökad polarisering när det gäller befolkningens utkomstmöjligheter. Under det här decenniet har en del av befolkningen fått uppleva en kraftigt positiv utveckling av ekonomin, medan det för dem som har det sämre ställt har inneburit en relativ försämring av den ekonomiska situationen. I denna utveckling har barnfamiljerna inte utgjort något undantag.

I hushållens inkomstutveckling har man under det senaste årtiondet kunnat se en polarisering när det gäller inkomstfördelningen. Personer i de högsta inkomstgrupperna har kunnat förbättra sin ekonomiska ställning, medan inkomstutvecklingen för dem som hör till de lägsta grupperna har varit svag.

Närmare hälften av Finlands befolkning bor i barnfamiljer, och därför avspeglar sig den allmänna inkomstutvecklingen också i barnfamiljernas inkomstutveckling. Undersökningar visar att småbarnsfamiljer, hushåll med bara en förälder och familjer med många barn har haft den svagaste inkomstutvecklingen bland barnfamiljerna. En av de främsta orsakerna till låga inkomster är den höga arbetslösheten.

I programmet för statsminister Matti Vanhanens regering har tryggandet av barnfamiljernas välfärd, en förbättring av barnens ställning och stöd för föräldraskapet lyfts fram som centrala frågor. Genom att utveckla de familjepolitiska inkomstöverföringarna och tjänsterna för barnfamiljer har regeringen försökt stödja en jämnare fördelning av resurserna och på så sätt öka välfärden i familjer med bara en förälder liksom i alla barnfamiljer. Likaså har regeringen genom andra familje- och kollektivavtalspolitiska reformer under regeringsperioden stöttat barnfamiljerna i de förändringar som drabbar dem på arbetsmarknaden samt deras möjligheter att förbättra samordningen mellan arbete och familjeliv.

År 2003 utvidgades rätten till partiell vårdledighet så att småbarnsföräldrar kan vara partiellt vårdlediga ända till utgången av barnets andra läsår inom den grundläggande utbildningen. År 2004 utvidgades rätten till partiell vårdpenning till att omfatta föräldrar till barn i första och andra klass samt föräldrar i vissa barnfamiljer där förhållandena är speciella. Samtidigt höjdes nivån på den partiella vårdpenningen. Samma år genomfördes en höjning av barnbidragsnivån, varvid också det särskilda stödet för barn till ensamförsörjare höjdes. Stödet för hemvård och privat vård av barn höjdes från början av 2005. Samtidigt höjdes moderskaps-, faderskaps- och föräldradagpenningens miniminivå. Genom en ändring av sjukförsäkringslagen genomfördes i början av oktober 2005 en revidering av bestämmelserna om fastställandet av föräldradagpenningen. Med ändringen förbättrades bestämmelserna om fastställandet av dagpenningen när det gäller på varandra följande förlossningar eller när stödtagaren före den period som dagpenningen omfattar har haft kortvariga tidsbundna anställningar. Den senaste reformen genomfördes med stöd av en ändring av arbetsavtalslagen som trädde i kraft i början av augusti 2006. Genom den förbättrades bland annat bestämmelserna om frånvarande föräldrars och adoptivföräldrars rätt till vårdledighet. Riksdagen behandlar som bäst ett reformförslag som ger papporna bättre möjligheter att redan på ett tidigare stadium få delta i vården av små barn. I regeringens budgetproposition för 2007 ingår förslag om högre vårdpenning för syskon genom en höjning av stödet för hemvård av barn, större flexibilitet när det gäller användningen av stödet för hemvård respektive privat vård av barn, högre underhållsstöd, ökade satsningar på specialpersonal inom barnomsorgen för att man bättre skall kunna stödja barn med särskilda behov samt bättre villkor när det gäller bostadsbidrag för barnfamiljer. Regeringen har lämnat en proposition till riksdagen med förslag till barnskyddslag. I den betonas starkare än tidigare vikten av att utveckla ett förebyggande angreppssätt och barnfamiljers behov av tidigt stöd.

I syfte att utveckla kommunernas social- och hälsovårdssystem genomförs ett omfattande nationellt hälsovårdsprojekt samt ett utvecklingsprojekt för det sociala området. Kommunerna har tillförts totalt 405,5 miljoner euro i tillägg till statsandelarna via dessa projekt. I form av särskild projektfinansiering har kommunerna fått 212,3 miljoner euro. Utvecklingsprojektet för det sociala området består av 4 projekthelheter och 23 delprojekt. I anknytning till dessa genomförs över 400 regionala projekt i kommunerna. Ett av tyngdpunktsområdena i projektfinansieringen har varit utvecklingen av tjänster för barn och familjer och framför allt en förebyggande aspekt när det gäller problem hos barn och deras familjer.

Trots att de ovannämnda regeringsåtgärderna är inriktade på att förbättra ställningen för alla barn och barnfamiljer, innehåller flera av dem specifika, enskilda reformer genom vilka man särskilt har kunnat stödja möjligheterna för hushåll med bara en förälder att förbättra sitt ekonomiska välstånd.

Helsingfors den 22 november 2006