Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 867/2009 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 867/2009 vp - Esa Lahtela /sd ym.

Työturvallisuusrikkomuksista langetettavat rangaistukset

Eduskunnan puhemiehelle

Työturvallisuusrikkomuksista saa Suomessa keskimäärin 23 päiväsakkoa eli 790 euroa. Yleensä tuomituksi tulee loukkaantuneen työntekijän lähin esimies, vaikka työturvallisuusrikoksesta voi tuomita myös yhteisösakkoon. Yhteisösakon käyttö työturvallisuusrikoksesta on jäänyt vähäiseksi. Suurin työturvallisuusrikkomuksesta annettu yhteisösakko on 40 000 euroa.

Päiväsakkojen suuruus kuvastaa yhteiskunnan käsitystä ja ilmapiiriä siitä, miten työturvallisuusrikkomuksiin suhtaudutaan. Käytössä oleva rangaistusasteikko ja nykyiset tuomiot viestivät, ettei työturvallisuusrikoksia pidetä vakavina riskeinä. Vähäiset rangaistukset eivät siten toimi myöskään ennalta ehkäisevinä, koska sakkorangaistus ei aiheuta yritykselle tuntuvaa taloudellista menetystä. Lain rikkominen ja riskinotto tietoisesti voivat tuottaa yritykselle moninkertaisen hyödyn tekemättömänä turvallisuusinvestointina työntekijän terveyden tai vammautumisen kustannuksella.

Vakuutusyhtiöt saivat vuonna 2007 lähes 150 000 ilmoitusta työtapaturmista ja ammattitaudeista, ja työtapaturmiin ja ammattitauteihin kuoli liki 170 työntekijää. Lain mukaan työsuojeluviranomaisten on tehtävä tapaturmatutkimus kuolemaan tai vaikeaan vammaan johtaneesta tapaturmasta. Työsuojeluviranomaiset tutkivat työpaikoilla vuodessa noin 800 työtapaturmaa ja 50 ammattitautitapausta. Oikeuskäsittelyyn eteni näistä alle 200.

Vaikka julkisuudessa on väitetty Suomen työelämän turvallisuuden olevan huippuluokkaa, edellä kuvatut lukemat kertovat toisenlaisesta todellisuudesta. Tämän vuoksi on tarpeellista  mitä pikimmin laittaa liikkeelle kansallinen kampanja, jonka tavoitteena on saada kuolemaan johtaneet työtapaturmat kokonaan loppumaan ja työtapaturmien ja ammattitautien määrä merkittävästi alenemaan. Taloudellisena tehosteena työsuojelurikosten vähentämiseksi tulee näistä rikoksista annettuja rangaistuksia merkittävästi korottaa ja yhä useammassa tapauksessa ottaa käyttöön yhteisösakon käyttö.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus välittömästi ryhtyä toimiin työturvallisuuden parantamiseksi esim. kansallisen työtapaturmien vähentämiskampanjan käynnistämiseksi ja
aikooko hallitus yhtenä ennalta ehkäisevänä keinona tapaturmien vähentämiseksi korottaa tuntuvasti työsuojelurikoksista annettujen sakkojen määrää ja linjata rangaistuskäytäntöä siten, että yhä useammassa tapauksessa käytetään yhteisösakon mahdollisuutta rangaistuskeinona?

Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2009

Esa Lahtela /sd
Jyrki Yrttiaho /vas
Markus Mustajärvi /vas
Jukka Gustafsson /sd
Krista Kiuru /sd
Tarja Tallqvist /kd
Marjaana Koskinen /sd
Eero Heinäluoma /sd
Tuula Väätäinen /sd
Marko Asell /sd
Rakel Hiltunen /sd
Raimo Piirainen /sd
Valto Koski /sd
Lauri Kähkönen /sd
Reijo Laitinen /sd
Saara Karhu /sd
Tero Rönni /sd
Unto Valpas /vas
Matti Kauppila /vas
Matti Kangas /vas
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 867/2009 vp:

Aikooko hallitus välittömästi ryhtyä toimiin työturvallisuuden parantamiseksi esim. kansallisen työtapaturmien vähentämiskampanjan käynnistämiseksi ja
aikooko hallitus yhtenä ennalta ehkäisevänä keinona tapaturmien vähentämiseksi korottaa tuntuvasti työsuojelurikoksista annettujen sakkojen määrää ja linjata rangaistuskäytäntöä siten, että yhä useammassa tapauksessa käytetään yhteisösakon mahdollisuutta rangaistuskeinona?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Työtapaturmien vähentäminen on hallituksen tärkeä työolojen kehittämisen tavoite, jonka edistämiseksi hallitus jatkaa monipuolisten toimenpiteiden toteuttamista. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan työsuojelustrategia ohjaa työsuojelutoimintaa korostaen työtapaturmien ja ammattitautien vähentämistä. Työsuojelupiirien vuoteen 2011 ulottuvassa runkosopimuksessa työtapaturmien määrän vähentäminen on yksi kolmesta painoalueesta. Työsuojeluvalvonnan lisäksi hallitus on suunnannut voimavaroja työtapaturmien syiden ja torjuntakeinojen tutkimukseen, hyvien toimintamallien kehittämiseen, koulutukseen sekä kampanjoihin ja muuhun viestintään. Työterveyslaitokselle asetetuissa tavoitteissa ja käytännön toiminnassa työtapaturmien vähentäminen on keskeisenä teemana.

STM on käynnistänyt työhyvinvointia verkostoyhteistyön keinoin edistävän Työhyvinvointifoorumin, jonka yksi pääteema on työturvallisuus. Tässä verkostoyhteistyössä kohteena on myös mm. koti- ja vapaa-ajan tapaturmat, liikennetapaturmat sekä teollisuusturvallisuus. Valtakunnallisen Työtapaturmaohjelman 2001-2005 osana käynnistettiin Nolla tapaturmaa -foorumi, joka on suomalaisten työpaikkojen muodostama verkosto. Siihen voivat liittyä kaikki työpaikat työturvallisuuden tasosta, työpaikan koosta tai toimialasta riippumatta. Tähän jatkuvasti kasvavaan foorumiin on liittynyt 210 organisaatiota, joiden palveluksessa on yli 10 % Suomen työvoimasta. Työturvallisuuskilpailuja on toteutettu yhdessä työsuojelupiirien ja työmarkkinajärjestöjen kanssa teknologia- ja elintarviketeollisuudessa sekä rakennusalalla. Kilpailuilla on saatu parannettua työturvallisuutta ja vähennettyä työtapaturmia.

Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto on toteuttanut 1-2 vuoden pituisia kampanjoita, joiden teemoina on ollut mm. työturvallisuus ja riskien hallinta sekä ensi vuonna kunnossapidon turvallisuus. Suomi on näissä kampanjoissa erittäin aktiivinen toimija. Euroopan työterveys- ja työturvallisuusstrategian mukaisesti valmistellaan toimenpidesuunnitelmaa, jossa työtapaturmien vähentäminen on keskeinen tavoite.

Koska tällä hetkellä on käynnissä monipuolisia viestinnällisiä ja muita toimenpiteitä työturvallisuuden parantamiseksi, ei ole tarkoituksenmukaista, että hallitus olemassa olevien viestinnällisten toimenpiteiden lisäksi käynnistäisi välittömästi uuden kansallisen työtapaturmakampanjan, vaan hallitus keskittyy käynnissä olevien toimenpiteiden hyvään toteuttamiseen.

Rikoslain 47 luvun 1 §:n mukaan työnantaja tai tämän edustaja tuomitaan työturvallisuusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Rikos täyttyy useimmiten tahallisella tai tuottamuksellisella työturvallisuusmääräysten laiminlyönnillä. Työturvallisuusrikoksen täyttyminen ei siten edellytä vamman tai muun työtapaturman sattumista. Pelkkä säännösten rikkominen riittää. Jos laiminlyönnistä aiheutuu työtapaturma tai vakavaa vaaraa työntekijän hengelle tai terveydelle, rangaistus määräytyy lisäksi kuolemantuottamusta tai vammantuottamusta taikka vaaran aiheuttamista koskevien rikoslain 21 luvun säännösten ja niiden rangaistusasteikkojen mukaan. Tietyissä lievemmissä tapauksissa työnantaja tai tämän edustaja tuomitaan työturvallisuuslain 63 §:n nojalla sakkorangaistukseen työturvallisuusrikkomuksesta.

Työturvallisuusrikokseen sovelletaan lisäksi, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään rikoslain 9 luvussa. Sen mukaan työturvallisuusrikoksesta voidaan yhteisö tai yhtiö, jonka toiminnassa rikos on tehty, tuomita yhteisösakkoon. Sen määrä on 850-850 000 euroa. Lisäksi työturvallisuusrikoksen yhteydessä voi tulla sovellettavaksi rikoslain 10 luvussa tarkoitettu menettämisseuraamus. Useimmiten kysymys on silloin rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menettämisestä valtiolle.

Edellä tarkoitetut rangaistusvaatimukset ja taloudellisen hyödyn menettämistä koskevat vaatimukset esittää oikeudenkäynnissä virallinen syyttäjä. Työsuojeluviranomaisella on oikeus tulla kuulluksi esitutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä. Tällöin työsuojeluviranomainen esiintyy puolueettomana asiantuntijana, eikä sen asiana ole esittää rangaistus- tai muita vaatimuksia.

Ratkaisun asiassa tekee riippumaton tuomioistuin. Se mittaa rangaistuksen, mukaan lukien yhteisösakon käyttäminen ja määrä, sekä päättää taloudellisen hyödyn menettämisestä ja arvioi menetettävän hyödyn määrän.

Suomen perustuslaista johtuu, että hallituksella tai hallintoviranomaisilla ei voi olla eikä saa olla mitään vaikutusta riippumattoman tuomioistuimen toimintaan. Näin ollen hallitus ei voi kysymyksessä viitatulla tavalla linjata rangaistuskäytäntöä tai vaikuttaa yhteisösakon käyttöön.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Valtakunnansyyttäjänvirasto pitävät säännöllisesti yhteyttä työrikoksiin liittyvän tietämyksen ja menettelytapojen selkeyttämiseksi. Vastaavaa yhteistoimintaa tapahtuu työsuojelupiirien ja paikallisten syyttäjäviranomaisten välillä. Tällöinkin on otettava huomioon työsuojeluviranomaisen puolueeton rooli.

Sellaisia lainsäädäntöhankkeita, jotka tähtäisivät työrikoksia koskevien rangaistusasteikkojen muutoksiin, ei ole tällä hetkellä vireillä.

Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 2009

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 867/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl.:

Ämnar regeringen omedelbart vidta åtgärder för att förbättra arbetssäkerheten och t.ex. för att starta en nationell kampanj för att minska arbetsolycksfall och
ämnar regeringen som ett förebyggande medel för att minska olycksfall påtagligt höja antalet böter som döms för arbetarskyddsbrott och linjera upp straffförfarandet så att man i allt flera fall använder samfundsbot som en möjlig bestraffningsmetod?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Regeringens mål för att utveckla arbetsförhållanden omfattar också minskningen av arbetsolycksfall. För detta mål fortsätter regeringen genomförandet av mångsidiga åtgärder. Social- och hälsovårdsministeriets arbetarskyddsstrategi styr arbetarskyddsverksamheten och poängterar minskningen av arbetsolycksfall och yrkessjukdomar. I arbetarskyddsdistriktens ramavtal, som sträcker sig till år 2011, är minskningen av arbetsolycksfall en av de tre prioriteterna. Utöver arbetarskyddstillsynen har regeringen avsatt resurser till undersökningen av orsakerna till arbetsolycksfall och av förebyggande medel samt till utvecklandet av goda verksamhetsmodeller, utbildning, kampanjer och annan information. I Arbetshälsoinstitutets mål och verksamhet är minskningen av arbetsolycksfall ett viktigt tema.

Social- och hälsovårdsministeriet har startat Forumet för välbefinnande i arbetet, som strävar till att främja välbefinnandet i arbete genom nätverkssamarbete och som har arbetssäkerhet som ett av huvudteman. Detta nätverkssamarbete gäller också hem- och fritidsolycksfall, trafikolyckor och säkerheten inom industrin. Som en del av det riksomfattande Arbetsolycksfallsprogrammet 2001-2005 startades Forumet för nollolycksfall, som är ett nätverk av finländska arbetsplatser. Alla arbetsplatser oberoende av arbetarskyddets nivå, arbetsplatsens storlek eller dess verksamhetsområde kan ansluta sig till forumet. Inalles 210 organisationer, som sysselsätter över 10 % av den finländska arbetskraften, har anslutit sig till det fortfarande växande forumet. Man har arrangerat säkerhetstävlingar tillsammans med arbetarskyddsdistrikten och arbetsmarknadsorganisationerna inom teknologi- och livsmedelsindustrin samt inom byggnadsbranschen. Genom tävlingarna har man kunnat förbättra arbetssäkerheten och minska antalet arbetsolycksfall.

Europeiska arbetsmiljöbyrån har genomfört 1-2 års kampanjer med bl.a. teman arbetssäkerhet och riskhantering. Säkerheten i underhållsbranschen kommer att vara temat nästa år. Finland är mycket aktivt i dessa kampanjer. Enligt den europeiska arbetsmiljöstrategin förbereder man en åtgärdsplan i vilken minskningen av arbetsolycksfall är ett centralt mål.

Eftersom det i dag pågår mångsidiga informations- och andra åtgärder i syfte att förbättra arbetssäkerheten, är det inte ändamålsenligt att regeringen utöver dessa existerande informationsåtgärder omedelbart skulle starta en ny nationell arbetsolycksfallskampanj. I stället koncentrerar sig regeringen på ett effektivt genomförande av de existerande åtgärderna.

Enligt kapitel 47 i strafflagen döms en arbetsgivare eller en företrädare för denne för ett arbetarskyddsbrott till böter eller fängelse i högst tre år. Brottet utgörs av en uppsåtlig eller oaktsam försummelse av säkerhetsföreskrifterna. Arbetarskyddsbrott förutsätter således inte att en skada uppstår eller ett arbetsolycksfall inträffar. Det räcker att man bryter mot bestämmelserna. Om en försummelse föranleder ett arbetsolycksfall eller en allvarlig fara till arbetstagarens liv eller hälsa, bestäms straffet därutöver enligt bestämmelserna i strafflagens 21 kapitel, som gäller dödsvållande eller vållande av personskada eller framkallande av fara, och enligt straffskalorna för dessa. I vissa lindrigare fall döms arbetsgivaren eller dennes företrädare enligt 63 § i arbetarskyddslagen för en förseelse mot arbetarskyddsbestämmelserna till bötesstraff.

På arbetarskyddsbrott tillämpas dessutom vad som i kapitel 9 i strafflagen bestäms om en juridisk persons straffansvar. Enligt det kan ett samfund eller ett bolag i vars verksamhet ett brott har begåtts dömas för arbetarskyddsbrott till en samfundsbot. Beloppet är 850-850 000 euro. Dessutom kan det i samband med arbetarskyddsbrott tillämpas sådan förverkandepåföljd som avses i 10 kapitel i strafflagen. Oftast gäller det då förverkande till staten av den ekonomiska vinst brottet har gett.

Ovan avsedda straffanspråk och yrkanden som gäller förverkande av ekonomisk vinst framförs av allmän åklagare vid rättegången. Arbetarskyddsmyndigheten har rätt att höras i förundersökningen och i domstolsbehandlingen. Då uppträder arbetarskyddsmyndigheten som opartisk sakkunnig och det ankommer inte på myndigheten att komma med straff- eller andra anspråk.

Avgörandet i ett ärende görs av en opartisk domstol. Den bestämmer straffet, anlitandet av samfundsbot och dess mängd inberäknade, och fattar beslut om förverkande av ekonomisk vinst samt utvärderar dess mängd.

Det härrör från Finlands grundlag att regeringen eller en förvaltningsmyndighet inte kan eller får ha inverkan på verksamheten av en oavhängig domstol. Således kan regeringen inte på det sätt som hänvisas i spörsmålet linjera upp straffförfarandet eller påverka anlitandet av samfundsböter.

Social- och hälsovårdsministeriet och Riksåklagaren är i regelbunden kontakt för att upprätthålla kännedomen om arbetsbrott och för att klarlägga förfarandena. Motsvarande samarbete förekommer mellan arbetarskyddsdistrikten och de lokala åklagarmyndigheterna. Även i detta samarbete måste man ta hänsyn till arbetarskyddsmyndighetens opartiska roll.

I dag pågår inte lagstiftningsprojekt som skulle gälla ändringar i de straffskalor som tillämpas vid arbetsbrott.

Helsingfors den 13 november 2009

Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä