Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 892/2004 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 892/2004 vp - Anne Holmlund /kok

Mielenterveyskuntoutujien klubitalokäyntien matkakustannusten korvaaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Mielenterveysongelmat ovat nousseet työkyvyttömyyseläkkeiden yleisimmäksi syyksi, ja joka viidennelle työstä poissaolopäivälle löytyy psyykkinen syy. Kelan tilastoihin perustuvan selvityksen mukaan kaikki käyrät, jotka kuvaavat mielenterveysongelmien aiheuttamaa työkyvyttömyyttä, ovat 1990-luvun loppupuolella kääntyneet huomattavaan nousuun. Mielenterveysongelmat diabeteksen ja uusien tartuntatautien ohella ovat nousseet Suomen nykyisen kansanterveyden erityisongelmiksi.

Suomessa mielenterveyspalveluiden järjestämisestä vastaavat kunnat. Suurin osa tarvittavista mielenterveyspalveluista tuotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa sekä psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Osan palveluista tuottaa kolmas sektori. Näihin lukeutuvat mm. mielenterveyskuntoutujille tarkoitetut klubitalot.

Klubitalot on tarkoitettu psykiatrisen hoidon ohella tai sen jälkeen kanavaksi hoitojärjestelmästä tavalliseen elämään siirryttäessä. Ne yhdistävät mielenterveystyön, sosiaalipsykiatrisen ja ammatillisen kuntoutuksen sekä työllistämisen periaatteita ja menetelmiä. Klubitalot eivät anna lääketieteellistä hoitoa, vaan tukevat vajaakuntoisten normaalielämässä selviytymistä ja työllistymistä kohentamalla sosiaalisia taitoja ja työvalmiuksia sekä etsimällä siirtymätyöpaikkoja. Klubitalotoiminta alkoi Suomessa vuonna 1995, ja tällä hetkellä klubitaloja on 18 eri puolilla maata.

Mielenterveyspalvelujen, asumisen, sosiaalipalvelujen, erilaisten tukipalvelujen ja riittävän taloudellisen turvan kokonaisuus on kuntoutumisen edellytys. Erityisesti avohoitoon tulisi lisätä resursseja. Sosiaali- ja terveysministeri on STM:n tiedotteessa 134/2004 todennut, että "palvelujärjestelmässämme on erityisesti avohoidossa ja kuntoutuksessa puutteita. Mielenterveyskuntoutujien työllistäminen ei tänä päivänä ole helppoa. Klubitalot ja tuetun työllistämisen menetelmät ovat saaneet jo jonkin verran jalansijaa."

Avohoidossa olevien potilaiden matkakustannukset muodostavat erityisesti haja-asutusalueilla usein ylipääsemättömän esteen kuntoutukseen osallistumiselle. Mielenterveyskuntoutujien klubitalojen asiakkaat eivät tällä hetkellä saa klubitalokäyntiensä matkakustannuksista minkäänlaisia korvauksia, josta syystä toimintaan osallistuminen on monille taloudellisesti lähes mahdotonta tai muodostaa ainakin merkittävän esteen kuntouttavaan toimintaan osallistumiselle. Klubitaloissa käyvien henkilöiden eläke tai perustulo on yleensä hyvin pieni, eikä matkakustannuksiin ole varaa, vaikka psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn palauttaminen edellyttäisi useita kertoja viikossa tapahtuvia klubitalokäyntejä.

Mielenterveyspotilaiden matkojen korvaamisesta noudatetaan, mitä sairausvakuutuslaissa sekä erikoissairaanhoitolaissa ja asiakasmaksulaissa kustannusvastuusta säädetään. Vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan mielenterveyspotilaiden päivätoimintayksikköön tehty matka korvataan, jos kysymys on lääkärin lähetteeseen perustuvasta sairauden hoidosta tai siihen liittyy henkilökohtainen tapaaminen asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneen henkilön kanssa. Klubitalojen asiakkailla lääkärin lähetettä ei ole, koska se ei kuulu klubitalojen vapaaehtoisuuteen perustuvaan toimintamalliin. Kuitenkin esimerkiksi psykiatrisista sairaaloista potilaita ohjataan usein klubitaloihin, ja lääkärit suosittelevat potilailleen klubitalotoimintaan osallistumista.

Sairausvakuutuslakia tulisi muuttaa siten, että mielenterveyskuntoutujien klubitalokäyntien matkakustannukset kuuluisivat korvausjärjestelmän piiriin. Tämä olisi merkittävä parannus vajaakuntoisten mahdollisuuksiin työllistyä sekä integroitua yhteiskuntaan ja normaalielämään. Edellytys klubitalokäyntien matkakustannusten korvaamiselle voisi olla lääkärin tai muun hoitavan tahon kirjallinen suositus, jolloin matkakulujen korvaamiselle olisi aina myös asialliset ja riittävät perusteet.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että mielenterveyskuntoutujilla ei ole taloudellisia esteitä klubitalotoimintaan osallistumiselle ja että sairausvakuutuslakia muutetaan siten, että mielenterveyskuntoutujat voivat saada korvauksia klubitalokäyntien matkakustannuksista?

Helsingissä 19 päivänä marraskuuta 2004

Anne Holmlund /kok
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Anne Holmlundin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 892/2004 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että mielenterveyskuntoutujilla ei ole taloudellisia esteitä klubitoimintaan osallistumiselle ja että sairausvakuutuslakia muutetaan siten, että mielenterveyskuntoutujat voivat saada korvauksia klubitalokäyntien matkakustannuksista?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Mielenterveyspotilaiden matkojen korvaamisessa noudatetaan, mitä sairausvakuutuslaissa, erikoissairaanhoitolaissa ja asiakasmaksulaissa kustannusvastuusta säädetään.

Kansaneläkelaitokselta asiasta pyydetyssä lausunnossa todetaan, että vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan mielenterveyspotilaiden päivätoimintayksikköön tehty matka on sairausvakuutuslain nojalla korvattu, jos kysymys on lääkärin lähetteeseen perustuvasta sairauden hoidosta ja siihen on liittynyt henkilökohtainen tapaaminen sairausvakuutusasetuksen 5 §:n mukaisen asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneen henkilön kanssa. Näitä ammattihenkilöitä ovat terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen terveydenhuollon ammattihenkilöistä pitämään luetteloon merkitty sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö, fysioterapeutti, laboratorionhoitaja tai erikoishammasteknikko. Myös laillistettua psykologia pidetään asianmukaisena ammattihenkilönä silloin, kun hän suorittaa lääkärin määräämään tutkimukseen tai hoitoon liittyvää testausta.

Eduskunnan juuri hyväksymän, vuoden 2005 alusta voimaan tulevan sairausvakuutuslain 4 luvun 1 §:n mukaan vakuutetulla on oikeus saada sairauden hoitoon liittyvistä matkakustannuksista korvaus, jos matka on tehty valtion, kunnan tai kuntayhtymän terveydenhuollon toimintayksikköön. Tämän johdosta Kansaneläkelaitos antaa uuden soveltamisohjeen, jota sovelletaan mielenterveyshoitoon tehtyihin matkoihin 1.1.2005 lukien. Jos mielenterveyshoito tapahtuu julkisen terveydenhuollon toimintayksikössä, korvataan matka hoitopaikkaan selvittämättä hoidon sisältöä. Jos kunta antaa terveydenhuollon ostopalvelusopimuksen yksityiselle palvelujen tuottajalle, korvataan matka tällöinkin sinne, missä hoito annetaan.

Uuden, vielä vahvistamattoman, sairausvakuutuslain 4 luvun 1 §:n mukaan yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettuun terveydenhuollon toimintayksikköön tai ammatinharjoittajan luokse sairauden hoidon vuoksi tehdystä matkasta vakuutetulle aiheutuneet kustannukset korvataan vain, jos suoritettu tutkimus tai annettu hoito on sairausvakuutuslain nojalla korvattavaa. Koska kyseiset klubitalot eivät ole yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettuja terveydenhuollon toimintayksiköitä, eikä hoito ole sairausvakuutuslain mukaan korvattavaa hoitoa, ei klubitaloihin tehtyjä matkoja voida sairausvakuutuksesta korvata.

Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain nojalla korvataan tarpeelliset ja kohtuulliset matkakustannukset niille kuntoutujille, jotka saavat Kansaneläkelaitoksen järjestämää kuntoutusta. Matkakustannukset korvataan siltä osin kuin ne yhdensuuntaiselta matkalta ylittävät 7,57 euroa. Kansaneläkelaitoksen lausunnon mukaan se ei tällä hetkellä hanki kuntoutusta klubitaloilta, joten Kansaneläkelaitoksen järjestämään kuntoutukseen liittyvinä matkakustannuksina klubitaloilla käyntejä ei korvata.

Sairausvakuutuslain nojalla korvataan vain sairauden hoitoon liittyviä kustannuksia. Näin ollen sairausvakuutuslain nojalla maksettavien matkakustannuskorvausten ulottaminen terveydenhuollon toimintayksiköiden ulkopuolelle ei kustannussyistä ole tarkoituksenmukaista. Klubitalojen toiminta ei ole luonteeltaan sairauden hoitoa, vaan mielenterveyspotilaita kuntouttavaa ja heidän työhön paluutaan tukevaa toimintaa. Jos klubitalot tulevaisuudessa tuottavat sellaisia kuntoutuspalveluita, joita Kansaneläkelaitos kuntoutujille järjestää, niin myös matkakustannukset korvataan Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetussa laissa mainitulla tavalla.

Helsingissä 7 päivänä joulukuuta 2004

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 892/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Anne Holmlund /saml:

Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att rehabiliteringsklienter inom mentalvården inte skall ha ekonomiska hinder för att delta i klubbverksamhet och så att sjukförsäkringslagen skall ändras så att rehabiliteringsklienter kan få resekostnaderna för besök i klubbhus ersatta?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Vid ersättning av resor för mentalpatienter iakttas vad som föreskrivs om kostnadsansvar i sjukförsäkringslagen, lagen om specialiserad sjukvård och lagen om klientavgifter.

I det utlåtande som begärdes från Folkpensionsanstalten i saken konstateras att enligt vedertagen tolkningspraxis har mentalpatienters resor till dagverksamhetsenheter ersatts med stöd av sjukförsäkringslagen, om det är fråga om behandling av sjukdom på basis av en läkarremiss och patienten vid besöket haft ett personligt sammanträffande med en person med behörig yrkesutbildning enligt 5 § i sjukförsäkringsförordningen. Dessa yrkesutbildade personer är sjukskötare, hälsovårdare, barnmorskor, fysioterapeuter, laboratorieskötare eller specialtandtekniker som förts in i den förteckning över yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården som förs av rättsskyddscentralen för hälsovården. Även en legitimerad psykolog betraktas som en person med behörig yrkesutbildning när han eller hon gör ett test i anslutning till en undersökning eller vård som ordinerats av läkare.

Enligt 4 kap. 1 § i den sjukförsäkringslag som nyligen antagits av riksdagen och som kommer att träda i kraft vid ingången av 2005 har en försäkrad rätt att få ersättning för resekostnader i anslutning till behandlingen av en sjukdom, om resan gäller besök hos en statlig, en kommunal eller en samkommuns verksamhetsenhet inom hälso- och sjukvården. Därför kommer Folkpensionsanstalten att utfärda en ny tillämpningsanvisning som skall tillämpas på resor till mentalvård från och med 1.1.2005. Om mentalvården ges vid en verksamhetsenhet inom den offentliga hälso- och sjukvården, ersätts resan till vårdplatsen utan att vårdens innehåll utreds. Om kommunen ingått avtal om köptjänster inom hälso- och sjukvården med en privat serviceproducent, ersättas resan även i detta fall till den plats där vården ges.

Enligt 4 kap. 1 § i den nya sjukförsäkringslagen som inte ännu blivit stadfäst ersätts de kostnader som åsamkats en försäkrad som för behandling av en sjukdom besökt en i lagen om privat hälso- och sjukvård avsedd verksamhetsenhet inom hälso- och sjukvården eller yrkesutövare bara om undersökningen eller vården skall ersättas enligt sjukförsäkringslagen. Eftersom de aktuella klubbhusen inte är sådana verksamhetsenheter inom hälso- och sjukvården som avses i lagen om privat hälso- och sjukvård och vården inte är vård som ersätts enligt sjukförsäkringslagen, kan inte resor till klubbhus ersättas av sjukförsäkringen.

Med stöd av lagen om rehabilitering som ordnas av Folkpensionsanstalten ersätts nödvändiga och skäliga resekostnader för de rehabiliteringsklienter som får sådan rehabilitering som ordnas av Folkpensionsanstalten. Resekostnaderna ersätts till de delar de i ena riktningen överskrider 7,57 euro. Enligt Folkpensionsanstaltens utlåtande skaffar den för närvarande inte rehabilitering vid klubbhus och därför ersätts inte besök i klubbhus som resekostnader i anslutning till rehabilitering som ordnas av Folkpensionsanstalten.

Med stöd av sjukförsäkringslagen ersätts endast kostnader i anslutning till behandling av sjukdom. Således är det av kostnadsskäl inte ändamålsenligt att göra resekostnadsersättningar som betalas med stöd av sjukförsäkringslagen gällande utanför verksamhetsenheterna inom hälso- och sjukvården. Verksamheten vid klubbhusen är inte till naturen behandling av sjukdom utan snarare verksamhet som rehabiliterar mentalpatienter och främjar deras återgång till arbetet. Om klubbhusen i framtiden producerar sådana rehabiliteringstjänster som Folkpensionsanstalten ordnar för rehabiliteringsklienter, ersätts även resekostnaderna på det sätt som nämns i lagen om rehabilitering som ordnas av folkpensionsanstalten.

Helsingfors den 7 december 2004

Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre