Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 904/2009 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 904/2009 vp - Merja Kyllönen /vas

Ammattikuljettajien sakotuskäytäntö ja ajokortin menettämisen seuraamukset

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa toimivan lainsäädännön perusteella ammattikuljettajilta, jotka jostain syistä ovat saaneet esimerkiksi kolme sakkoa vuoden sisällä, otetaan ajokortti pois määräajaksi. Tämä määräaika vaihtelee usein 2-4 kuukauden välillä rikkeistä ja viranomaisten harkinnasta riippuen. On ymmärrettävää, että liikennettä valvotaan ja rikkomuksista rangaistaan, mutta väkisinkin esimerkiksi ammattikuljettajien kohdalla syntyy tilanteita, joissa kortin menettäminen määräajaksi tarkoittaa täysin kohtuutonta rangaistusta. Kortin menettävä kuljettaja on usean kuukauden ajan täysin vailla tuloja, koska hänellä ei ole oikeutta työttömyysturvaan eikä muihinkaan etuisuuksiin. Sosiaalitoimen luukku on ainoa paikka saada apua, mutta kynnys sinne lähtemiseen on erittäin korkea, varsinkin henkilöillä, jotka ovat ikänsä elättäneet itsensä omalla työllään.

Tapauksissa, joihin olen arjessa törmännyt, ei ole ollut kyse mistään rattijuopumuksista tai törkeistä liikenteen vaarantamisista, vaan esimerkiksi puutavara-auton ylikuormasta (lastattu ilman vaakaa, mutta kuorma ei ole tullut lähellekään täytetyksi pylväitä myöten vaan esim. puoliväliin, joten kyseessä ei ole ollut mitenkään tarkoituksenmukainen ylilasti), kalustoviasta (ei tuottamuksellinen tai tarkoituksellinen teko) tai päivän venymisestä lastausongelmien vuoksi. Vieraillessani Kainuun tiefoorumissa sain kuulla ongelmien olevan kuljetusyrittäjien piirissä jatkuvia, ja myös poliisin suhtautuminen asiaan oli hyvin huolestunut, koska hekään eivät kokeneet tämänhetkisen toiminnan/menettelyjen olevan kenenkään edun mukaista. Kuljettajat ja poliisi ymmärtävät valvonnan ja seurannan tarpeellisuuden ja tärkeyden, mutta nykyinen lainsäädäntö ei myöskään huomioi mitenkään sitä, kuinka käy toimijoille, jotka jäävät vaille toimeentuloa kolmen rikkeen säännön astuessa peliin mukaan. Kyseessä eivät kuitenkaan ole rikkomukset, jotka olisivat tarkoituksella tai useinkaan edes tietoisesti tehtyjä. Harva kuljetuskalusto on niin täydellisessä kunnossa, etteikö jotain huomautettavaa olisi löydettävissä, jos oikein kovasti tehdään töitä ja huomautettavaa tien päällä haetaan. Tämän vuoksi olisikin erityisen tärkeää ottaa huomioon, mikä vaikutus nykyisillä säädöksillä on kuljetusyrittäjien ja ammattikuljettajien toimeentuloon.

On olemassa muitakin vaihtoehtoja, ja olen ymmärtänyt, että jossain vaiheessa "ajokortin virhepistejärjestelmästä" olisikin ollut keskustelua. Mikäli tämän järjestelmän ei katsota sopivan Suomeen, on tärkeää, että kuljetusyrittäjien ja ammattikuljettajien osalta nykymenettelyä tarkastellaan uudelleen ja katsotaan, olisiko mitään tehtävissä, että heidänkin inhimillinen toimeentulonsa olisi turvattu eikä ajokortin menettämisestä tulisi kynnyskysymystä, jossa ihmiset alkavat jo miettiä turhankin radikaaleja ratkaisuja oman elämänsä jatkosta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, että ammattikuljettajien sakotuskäytäntö ja ajokortin menettämisen kriteerit sekä seuraukset tarkastellaan uudelleen ja menettelyt saatetaan inhimilliselle tasolle?

Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 2009

Merja Kyllönen /vas
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Kyllösen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 904/2009 vp:

Mitä hallitus aikoo tehdä, että ammattikuljettajien sakotuskäytäntö ja ajokortin menettämisen kriteerit sekä seuraukset tarkastellaan uudelleen ja menettelyt saatetaan inhimilliselle tasolle?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Tieliikennelaissa ajokieltoon määrääminen on porrastettu liikennerikosten ja -rikkomusten vakavuuden mukaan samaan tapaan kuin eräissä maissa käytössä olevissa ns. "virhepistejärjestelmissä". Yhden rikoksen perusteella rattijuopumuksesta, törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ajokiellon määrää tuomioistuin. Yhden teon perusteella myös poliisi voi määrätä ajokiellon, jos teko osoittaa vakavaa piittaamattomuutta.

Edellä mainittuja tekoja lievemmät, laissa nimetyt rikkomukset johtavat ajokieltoon toistuessaan. Kolme rikkomusta vuoden sisällä tai neljä kahden vuoden sisällä johtavat ajokieltoon, ja tällöin ajokiellon määrää poliisi. Uusien kuljettajien rikkomuksiin puututaan herkemmin. Ajoneuvohallintokeskus lähettää kuljettajalle muistutuskirjeen siinä vaiheessa, kun seuraavan rikkomuksen jälkeen ajokielto on määrättävissä.

Ajokorttiseuraamus määrätään henkilökohtaisessa tapaamisessa ja huomioon otetaan rikko-musten lukumäärän lisäksi myös rikkomusten vakavuus. Poliisi arvioi, onko ajokiellon sijasta mahdollisuus antaa varoitus. Varoitus voidaan antaa, jos ajo-oikeus on kuljettajan toimeentulon tai liikkumisen vuoksi välttämätön eikä liikennerikkomusten ole katsottava osoittavan piittaamattomuutta tieliikennettä koskevista säännöksistä. Jos ajokieltoon päädytään, sen tieliikennelaissa säädetty vähimmäiskesto on kuukausi ja enimmäiskesto kuusi kuukautta. Lisäksi sisäasiainministeriö on antanut tarkemmat ohjeet, joiden mukaan ajokiellon kesto määritellään.

Tieliikennelain mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä otetaan huomioon ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen. Vuonna 2004 ajokieltosäännöksiä käsitellessään eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta katsoi, että kuljettajan toistuvaa säännöistä piittaamattomuutta osoittavissa tilanteissa vaikutuksiin vetoamisen ei enää tule lyhentää ajokiellon pituutta. Ammattikuljettajien osalta valiokunta ei myöskään pitänyt oikeana tulkintaa, että kuljettamisen ammattimaisuus oikeuttaisi muita kuljettajia suurempaan määrään rikkomuksia. Koska ammattikuljettajat ajavat paljon liikenteessä ja vaikuttavat täten yleiseen liikenneturvallisuuteen, valiokunta katsoi päinvastoin, että heiltä pitää edellyttää vähintään yhtä suurta lainkuuliaisuutta kuin muilta kuljettajilta. (LiVM 18/2004 vp).

Poliisilla on seuraamusten määräämisessä joustomahdollisuus monessa eri vaiheessa. Lievimmistä rikkomuksista poliisi antaa kuljettajalle joko suullisen tai kirjallisen huomautuksen. Huomautukset eivät vaikuta ajo-oikeuteen. Rikesakkojen ja sakkorangaistusten arvioinnissa poliisilla on käytössään erityinen sakkokäsikirja jolla pyritään siihen, että rangaistuskäytäntö on yhtenäinen kautta maan.

Hallituksen esitys ajokorttilainsäädännön uudistamiseksi on parhaillaan työn alla liikenne- ja viestintäministeriössä. Tässä yhteydessä myös ajokorttiseuraamuksia koskevat muutostarpeet arvioidaan. Aihetta on jo valmisteltu taustaselvityksillä.

Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 2009

Liikenneministeri Anu Vehviläinen
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 904/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Kyllönen /vänst:

Vad ämnar regeringen göra för att bötfällningspraxisen för yrkesförare samt kriterierna för och följderna av förlust av körkortet ska tas till ny granskning och förfarandena fås på en humanare nivå?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I vägtrafiklagen har meddelandet av körförbud graderats enligt graden av trafikbrott och trafikförseelser på samma sätt som i de s.k. felpoängssystem som används i vissa länder. Redan på basis av ett brott meddelar domstolen körförbud för rattfylleri, grovt rattfylleri och grovt äventyrande av trafiksäkerheten. På basis av en gärning kan också polisen meddela körförbud, om gärningen tyder på allvarlig likgiltighet för trafiksäkerheten.

I lagen avsedda förseelser som är lindrigare än ovan nämnda gärningar leder till körförbud vid upprepade fall. Tre förseelser inom ett år eller fyra inom två år leder till körförbud och då utfärdas körförbudet av polisen. Nya förares förseelser ingriper man oftare i. Fordonsförvaltningscentralen sänder förare ett brev med påminnelse då körförbud kan meddelas efter nästa förseelse.

Utöver antalet förseelser kan arten av förseelsen beaktas när förordnandet om körkortspåföljd ges vid ett personligt möte. Polisen bedömer huruvida en varning ska ges i stället för körförbud. En varning kan ges om körrätten är nödvändig med tanke på förarens utkomst eller behov av att röra sig i trafiken och trafikförseelserna inte ska anses tyda på likgiltighet för bestämmelserna om vägtrafik. Om man går in för körförbud, varar det enligt vägtrafiklagen minst en månad och högst sex månader. Dessutom har inrikesministeriet gett närmare anvisningar enligt vilka längden på körförbudet slås fast.

Enligt vägtrafiklagen beaktas när längden på körförbudet bestäms de verkningar som åtgärden har för den som förbudet gäller i fråga om dennes utkomst och nödvändiga behov av att röra sig i trafiken. Vid behandlingen av bestämmelserna om körförbud 2004 ansåg riksdagens kommunikationsutskott att en förare som åberopar verkningarna efter att upprepade gånger struntat i bestämmelserna inte bör få sitt körförbud förkortat. Utskottet ställde sig inte heller bakom tolkningen att det professionella inslaget skulle ge yrkesförare rätt att begå fler förseelser än andra förare. Tvärtom, menar utskottet, bör man kräva minst lika stor laglydighet av dem som av andra förare, när man betänker hur mycket de rör sig i trafiken och därmed påverkar den allmänna trafiksäkerheten. (KoUB 19/2004 rd).

Polisen har möjlighet att vara flexibel i många olika skeden vid förordnandet av påföljder. För lindrigare förseelser ger polisen föraren antingen en muntlig eller skriftlig anmärkning. Anmärkningarna påverkar inte körrätten. Vid bedömningen av ordningsbot och bötesstraff använder polisen en särskild böteshandbok för att strafförfarandet ska vara enhetligt i hela landet.

Regeringens proposition om en revidering av körkortslagstiftningen bereds som bäst vid kommunikationsministeriet. Då utvärderas också behoven av ändringar i körkortspåföljderna. Ämnet har redan beretts genom bakgrundsutredningar.

Helsingfors den 27 november 2009

Trafikminister Anu Vehviläinen