Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 931/2009 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 931/2009 vp - Jacob Söderman /sd

Sikainfluenssan rokotusjärjestys

Eduskunnan puhemiehelle

Perustuslain 6 §:n mukaan "ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Valtioneuvoston asetuksella tartuntatautiasetuksen väliaikaisesta muuttamisesta (707/2009 ) on määrätty A(H1N1)-viruksen (ns. sikainfluenssa) rokotusjärjestyksestä. Asetuksen mukaan sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvat 65 vuotta täyttäneet rokotetaan myöhemmin kuin muut samoin sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvat. Aluksi väitettiin, että 65 vuotta täyttäneiden vastustuskyky A(H1N1)-virusta kohtaan on parempi, koska he ovat aikaisemmin sairastaneet vastaavankaltaisen influenssan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suosituksen 5/2009 mukaan "65 vuotta täyttäneillä sairastuvuus on pienempi kuin muilla ikäluokilla", mutta "perussairaus kuitenkin lisää vaaraa sairastua vakavaan influenssaan".

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan viime päivinä kolme yli 65-vuotiasta pitkäaikaissairasta on kuitenkin menehtynyt sikainfluenssan myötävaikutuksen seurauksena. Kaikkiaan viidestä Suomessa tapahtuneesta sikainfluenssaan liittyvästä kuolemantapauksesta yli puolet on siis koskenut ryhmää, joka on asetettu lähtökohtaisesti heikompaan asemaan rokotusjonoissa. Vaikuttaa siltä, että päätös 65 vuotta täyttäneiden sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvien myöhäisemmästä rokottamisesta on tehty ilman perustuslain vaatimaa hyväksyttävää perustetta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus reagoida siihen, että 65 vuotta täyttäneitä pitkäaikaissairaita on menehtynyt sikainfluenssatartunnan seurauksena, ja siihen, että päätös rokotusjärjestyksestä on nähtävästi tehty vailla asianmukaisia perusteita, ja jos aikoo,
mihin kiireellisiin toimenpiteisiin hallituksen on tarkoitus ryhtyä asiassa?

Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2009

Jacob Söderman /sd
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jacob Södermanin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 931/2009 vp:

Aikooko hallitus reagoida siihen, että 65 vuotta täyttäneitä pitkäaikaissairaita on menehtynyt sikainfluenssatartunnan seurauksena, ja siihen, että päätös rokotusjärjestyksestä on nähtävästi tehty vailla asianmukaisia perusteita, ja jos aikoo,
mihin kiireellisiin toimenpiteisiin hallituksen on tarkoitus ryhtyä asiassa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Hallitus ryhtyi toimiin varautuakseen A(H1N1)v-influenssapandemiaan jo ennen kuin ensimmäinenkään viruksen aiheuttama tartunta ilmeni Euroopassa. Suomessa toimitaan sosiaali-ja terveysministeriön johdolla yhdessä muiden hallinnonalojen kanssa valmistellun kansallisen pandemiavarautumissuunnitelman mukaisesti, joka valmistui vuonna 2006. Suunnitelmassa linjataan toiminnan tavoitteet sekä pandemian edeltäviä, Maailman terveysjärjestön WHO:n määrittelemiä uhkavaiheita että itse pandemiaa varten. Varautumissuunnitelman tavoitteena on mahdollisen pandemian väestön terveydelle aiheuttavien haittojen rajoittaminen sekä yhteiskunnan toimintojen jatkuvuuden mahdollisimman hyvä turvaaminen. Varautumissuunnitelman tarkoitus on ohjata varautumista influenssapandemiaan terveydenhuollon hallinnon kaikilla tasoilla sekä tukea valmistautumista muilla hallinnonaloilla.

Kyseisessä varautumissuunnitelmassa on yksityiskohtaisesti kuvattu mm. tartuntojen leviämisen hidastamisen keinot sekä rokotteiden ja viruslääkityksen merkitys pandemian torjunnassa ja hoidossa. Suomeen on hankittu oseltamiviiri (Tamiflu)- ja tsanamiviiri (Relenza) -viruslääkkeitä, joiden laajamittaisella käytöllä juuri nyt käynnissä olevan epidemian aikana pyritään vähentämään erityisesti influenssan riskiryhmiin kuuluvien komplikaatioille alttiiden ihmisten vaikeita tautimuotoja. Lääkkeitä käytetään vain taudin hoitoon. Taudin leviämistä niillä ei voida ehkäistä, eivätkä lääkkeet voi siten korvata rokotuksia.

Rokotusjärjestyksestä säätäminen valtioneuvoston asetuksella oli välttämätöntä, koska rokotetta saadaan maahan vähitellen viikoittain lähetettävissä erissä. Rokotusjärjestys perustuu tämän hetken lääketieteelliseen ja epidemiologiseen tietoon. Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä (KRAR) valmisteli 7.9.2009 pidetyssä kokouksessaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle luonnoksen pandemiarokotuksen antojärjestykseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pyysi 7.9.2009 päivätyllä kirjeellään valtakunnalliselta sosiaali- ja terveysalan eettiseltä neuvottelukunnalta (ETENE) lausunnon luonnoksessa esitetystä rokotusten antojärjestyksestä. Lausuntopyynnössä todettiin, että ehdotetussa antojärjestyksessä oli otettu huomioon pandemian kulusta lausuntopyyntöhetkellä tiedossa olevat havainnot, joista tärkeimpiä oli ikääntyneiden muita ikäluokkia selvästi alhaisempi sairastavuus.

ETENE lausui 10.9.2009 päivätyssä lausunnossaan muun ohella, että THL:n toimesta laadittu pandemiarokotusten antojärjestys on lääketieteellisesti ja epidemiologisesti perusteltu ja tuottanee parhaan terveyshyödyn koko väestölle. ETENE korosti, että antojärjestys kuvasi sitä, miten rokotusjärjestys olemassa olevien voimavarojen mukaisesti toteutetaan, ei sitä, että joku osa väestöstä jää rokottamatta, vaikka he rokotteen haluaisivat. ETENE arvioi, että esitetty rokotusten antojärjestys on eettisesti perusteltu ja korosti pandemiaan varautumisessa väestön luottamuksen säilyttämistä siihen, että pandemiaan liittyvät toimenpiteet rokotukset mukaan lukien tehdään eettisesti korkein periaattein kaikissa olosuhteissa.

Rokotteiden antojärjestystä koskevaa luonnosta käsiteltiin lisäksi tartuntatautien neuvottelukunnassa, joka puolsi ehdotettavaa rokotusjärjestystä.

Edellä selostetut kannanotot saatuaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teki sosiaali-ja terveysministeriölle ehdotuksen rokotusten antojärjestyksestä. Valtioneuvosto antoi sosiaali-ja terveysministeriön esittelystä 24.9.2009 asetuksen tartuntatautiasetuksen väliaikaisesta muuttamisesta (VnA 707/2009), jonka 8 §:n 2 momentissa säädettiin ehdotuksen mukaisesti A (H1N1)v-influenssaviruksen suojaamiseksi tarkoitettujen vapaaehtoisten rokotusten antojärjestyksestä.

Rokotusjärjestystä valmisteltaessa tiedettiin pandemian läpikäyneiden maiden kokemusten perusteella, että ikääntyneitä on sikainfluenssaan sairastuneissa ihmisissä määräänsä nähden vähän. Lisäksi asiantuntijoilla oli käytössään noin 1 000 suomalaisen verinäyteaineisto, josta tehtyjen mittausten perusteella kukaan alle 65-vuotiaista ei ollut kohdannut tätä virusta. Sen sijaan vanhemmilla ihmisillä suoja kyseistä virusta vastaan oli sitä parempi, mitä vanhempi tutkittu ihminen oli. Suoja on peräisin ennen vuotta 1957 kiertäneistä H1NI-viruksista.

Suomessa eri-ikäisten sairastuneiden määrä on meneillään olevan pandemian kuluessa vahvistanut maailmalta saadun epidemiologisen näytön. Varmistettuja tapauksia on marraskuun puoliväliin mennessä ollut kaikissa kouluikäisten vuosiluokissa (esimerkiksi 9-vuotiaissa lapsissa) kussakin selvästi enemmän kuin kaikissa eläkeläisissä yhteensä. Marraskuun puoliväliin mennessä vain vajaat 2 % varmistetuista tapauksista on ollut 65 vuotta täyttäneitä. Yli 65-vuotiailla on siis kiistatta merkittävä suoja tätä virusinfektiota vastaan.

Rokotusjärjestys oli välttämätöntä tehdä ennen rokotteiden saapumista, sillä rokottaminen oli saatava alkuun mahdollisimman ripeästi. Kaikille rokotteille on tyypillistä, että ne antavat yleensä ikääntyneille ihmisille heikomman suojan kuin nuoremmalle väestönosalle. Tiedetään myös, että monet sairaudet heikentävät rokotteiden tehoa. Ikääntyneillä pitkäaikaissairailla on siten kaksikin yleisesti rokotteiden suojatehoa heikentävää syytä.

Kouluikäiset lapset ovat sairastuneet herkimmin sikainfluenssaan kaikissa niissä maissa, joissa rokottamatonta väestöä on tarkkaan seurattu. Pienet lapset puolestaan joutuvat sairaalaan kaikkein useimmin, ja he ovat lisäksi influenssavirusten merkittävimpiä tartuttajia. Tiedetäänkin, että lapsia ja nuorisoa rokottamalla saadaan tehokkain vaikutus epidemian laajenemisen estämiseksi .

Yli 65-vuotiaiden, sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvien rokotusvuoro on sen jälkeen kun sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvat 65 vuotta nuoremmat ikäluokat ja riskiryhmään kuulumattomat lapset, nuoret ja varusmiehet on rokotettu. Juuri näiden ryhmien rokottaminen on tarkoituksenmukaista viruskierron vähentämiseksi, mikä on erittäin tärkeä tekijä myös vanhojen ja sairaiden ihmisten suojaamiseksi. Euroopan tartuntatautivirasto ECDC on myös suositellut rokottamaan alle 65-vuotiaat sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvat ensimmäisten ryhmien joukossa.

Kun rokotteita on rajoitetusti, ja kun tauti aiheuttaa kuolleisuutta niin nuorissa kuin vanhoissakin, on myös ratkaistava, pyritäänkö rokotuksilla estämään pelkästään kuolemia, vai onko myös säästettyjen elinvuosien määrällä merkitystä. Ikääntyneen pitkäaikaissairaan kuoleman estäminen ei säästä elinvuosia yhtä paljon kuin pienen tai kouluikäisen lapsen kuoleman ehkäiseminen. Vuonna 2006 valmistuneessa pandemiavarautumissuunnitelmassa on pitkän pohdinnan jälkeen erääksi tärkeäksi rokotusjärjestyksen kriteeriksi määritelty elinvuosien säästäminen. Rajatulla rokotemäärällä voidaan estää vakavia tautitapauksia ja kuolemia sekä säästää elinvuosia merkittävästi enemmän ja varmemmin lapsia ja nuoria rokottamalla kuin ikääntyneitä pitkäaikaissairaita rokottamalla. Tämän lähtökohdan on hyväksynyt myös ETENE.

Maassamme on jo rokotettu 6 viikkoa, ja lähes miljoona henkeä on suojattu rokotuksin. Raskaana olevat, merkittävä joukko terveydenhuollon ammattilaisia, riskiryhmään kuuluvat alle 65-vuotiaat sekä pikkulapset ovat käytännössä taudin tavoittamattomissa. Tiedetään, että noin 80 % vaikeista tapauksista ja kuolemista osuu sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluviin. Tässä vaiheessa laajamittaisten rokotusten vaikutus alkaa näkyä siten, että alle 65-vuotiaiden ja raskaana olevien vakavia tautitapauksia tulee rokotuksista johtuen yhä vähemmän.

Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2009

Peruspalveluministeri Paula Risikko
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 931/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Jacob Söderman /sd:

Har regeringen för avsikt att reagera mot det att långtidssjuka över 65 år har avlidit till följd av att de har blivit smittade av svininfluensaviruset och mot det att beslutet om ordningsföljden för utförandet av vaccineringar uppenbarligen har fattats på otillbörliga grunder, och om regeringen har avsikt att göra detta,
vilka snabba åtgärder ämnar den då vidta i ärendet?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Redan innan den första smittan av influensaviruset A(H1N1) över huvud taget hade kommit till Europa vidtog regeringen i Finland åtgärder för att gardera sig mot influensaepidemin. I Finland agerar vi enligt den nationella beredskapsplanen som upprättades under ledning av social- och hälsovårdsministeriet tillsammans med de övriga förvaltningsområdena. Den färdigställdes 2006. Beredskapsplanen lägger upp målen för verksamheten dels för de riskfaser före en pandemi som har definierats av Världshälsoorganisationen WHO, dels för en pandemi. Syftet med planen är att begränsa de skador som en eventuell pandemi orsakar befolkningens hälsa samt att så väl som möjligt trygga kontinuiteten i samhällsfunktionerna. Syftet med beredskapsplanen är att styra beredskapen för en influensapandemi på alla förvaltningsnivåer inom hälso- och sjukvården samt att stödja beredskapen inom andra förvaltningsområden.

I beredskapsplanen i fråga har detaljerat beskrivits bl.a. de olika sätten för att fördröja smittspridning och betydelsen av vacciner och antivirala läkemedel vid bekämpningen och behandlingen av pandemin. Till Finland har anskaffats de antivirala läkemedlen oseltamivir (Tamiflu) och zanamivir (Relenza). Genom en omfattande användning av dem under den just nu pågående epidemin försöker man att minska allvarliga sjukdomsformer, som kan medföra komplikationer framför allt hos dem som hör till influensans riskgrupper. Läkemedlen används endast för behandling av sjukdomen. De kan inte förhindra en spridning av sjukdomen och således inte heller ersätta vaccineringarna.

Det var nödvändigt att reglera ordningsföljden för vaccineringarna eftersom vaccinet levereras till landet partivis varje vecka. Ordningsföljden för vaccineringarna baserar sig på den aktuella medicinska och epidemiologiska kunskapen. Den nationella sakkunniggruppen för vaccineringar (KRAR) utarbetade vid sitt möte den 7 september 2009 till Institutet för hälsa och välfärd ett utkast till ordningsföljden för hur pandemivaccineringarna ska utföras. Genom sitt brev av den 7 september 2009 begärde Institutet för hälsa och välfärd utlåtande av ETENE (Riksomfattande etiska delegationen inom hälso- och sjukvården). I begäran om utlåtande uttalades det att den föreslagna vaccineringsordningen beaktar de observationer om pandemiförloppet som fanns på tidpunkten för begäran om utlåtande; bland de viktigaste av dessa var att morbiditeten bland äldre människor är avsevärt mindre än bland andra åldersgrupper.

ETENE uttalade i sitt utlåtande av den 10 september 2009 bland annat att den ordningsföljd för pandemivaccineringar som THL utarbetat är motiverad på medicinska och epidemiologiska grunder och förmodligen medför den största möjliga hälsonyttan för hela befolkningen. ETENE framhävde att ordningsföljden avspeglar hur man genomför vaccineringsordningen med de tillgängliga resurserna. Däremot avspeglar den inte att någon del av befolkningen inte vaccineras även om man begär vaccinering. ETENE uppskattade att den föreslagna vaccineringsordningen var etiskt motiverad och framhävde att pandemiberedskapen ska upprätthålla befolkningens förtroende på att åtgärderna i samband med pandemin, däribland vaccineringar, utförs enligt etiskt höga principer i alla omständigheter.

Utkastet till vaccineringsordningen behandlades även vid delegationen för smittosamma sjukdomar, som understödde den föreslagna vaccineringsordningen.

På grundval av de ovan beskrivna ställningstagande gav Institutet för hälsa och välfärd social- och hälsovårdsministeriet ett förslag till i vilken ordningsföljd vaccineringarna ska utföras. Statsrådet godkände förslaget på föredragning från social- och hälsovårdsministeriet genom en förordning av den 24 september 2009 om temporär ändring av förordningen om smittsamma sjukdomar (StF 707/2009). I 8 § 2 mom. i förordningen föreskrivs i enlighet med förslaget om ordningsföljden för frivilliga vaccineringar, vars syfte är att skydda personer mot influensa orsakad av influensavirus A(H1N1)v.

I samband med att ordningsföljden för vaccineringarna gjordes upp kände man redan till utifrån erfarenheter från de länder som har genomgått pandemin att antalet äldre som insjuknar i svininfluensa är lågt i förhållande till det totala antalet äldre. Dessutom använde man sig av ett blodprovsmaterial som omfattade ca 1 000 finländare varav ingen som var under 65 år utifrån de genomförda undersökningarna hade stött på viruset. Däremot visade det sig att ju äldre de som undersöktes var desto bättre skydd hade de. Skyddet har sitt ursprung i de H1N1-virus som var i farten före 1957.

Antalet insjuknade i de olika åldersgrupperna i vårt land har under svininfluensapandemins gång stärkt de epidemiologiska iakttagelserna som har gjort på olika håll i världen. Det bekräftade antalet fall har till i mitten av november varit klart högre bland skolelever i alla åldersklasser (t.ex. barn i åldern 9 år) än bland pensionärer i alla åldersklasser. Fram till mitten av november har knappt två procent av fallen varit över 65 år. De som är över 65 år har obestridligen ett betydande skydd mot den här infektionen.

Det var nödvändigt att slå fast en ordningsföljd för vaccineringarna innan de levererades eftersom det var viktigt att få igång vaccineringarna så snabbt som möjligt. Typiskt för vaccinerna är att de ger de äldre det svagaste skyddet. Man känner även till att ett flertal sjukdomar försvagar vaccinernas effekt. Äldre och långtidssjuka uppvisar därför rentav två faktorer som i vanliga fall orsakar att vaccinernas skyddande effekt försvagas.

Utifrån noggranna uppföljningar av alla de befolkningsgrupper som inte har fått vaccin har de flesta sjukdomsfallen i svininfluensa bekräftats hos barn i skolåldern. Å sin sida utgör småbarn den vanligaste gruppen som måste tas in på sjukhus. Småbarn hör också till de främsta smittspridarna av influensaviruset. Man känner även till att man genom att vaccinera barn och unga på ett påtagligt sätt kan inverka på omfattningen av epidemin.

Personer över 65 år som på grund av en sjukdom hör till en riskgrupp ska vaccineras först efter att personer under 65 år som på grund av en sjukdom hör till en riskgrupp och barn, unga och värnpliktiga som inte hör till någon riskgrupp har vaccinerats. Det är ändamålsenligt att vaccinera dessa grupper för att minska virusets cirkulation. Detta är mycket viktigt även med tanke på att skydda äldre och sjuka personer. Även den europeiska smittskyddsmyndigheten ECDC rekommenderade att personer under 65 år vilka på grund av en sjukdom hör till en riskgrupp ska vara bland de första grupper som vaccineras.

Om det finns ett begränsat antal vacciner, och om sjukdomen orsakar dödlighet såväl bland unga som bland äldre, ska man även avgöra om man med vaccinerna endast strävar efter att förhindra dödsfall eller om antalet år som besparas även är av betydelse. Att förhindra att en äldre långtidssjuk dör besparar inte levnadsår i samma mån som att förhindra att ett barn i skolåldern dör. I den beredskapsplan inför en pandemi som blev klar 2006 fastställdes efter långvariga överväganden att ett viktigt kriterium för ordningsföljden för vaccineringarna är att bespara levnadsår. Med ett begränsat antal vacciner kan man genom att vaccinera barn och unga förhindra allvarliga sjukdomsfall och dödsfall och bespara levnadsår i en betydligt större utsträckning än genom att vaccinera äldre långtidssjuka. Även den riksomfattande etiska delegationen inom hälso- och sjukvården ETENE godkände detta som en utgångspunkt.

I vårt land har vaccineringarna redan utförts i sex veckor och nästan en miljon personer har fått skydd genom vaccineringarna. Gravida, en stor del av de yrkesutbildade personerna inom hälso- och sjukvården, personer under 65 år vilka hör till riskgrupperna och småbarn kan i praktiken inte längre drabbas av sjukdomen. Man känner till att ca 80 procent av de allvarliga sjukdomsfallen och dödsfallen drabbar dem som på grund av sin sjukdom hör till en riskgrupp. På detta stadium börjar verkningen av de omfattade vaccineringarna komma till synes i form av att antalet allvarliga sjukdomsfall bland dem som är under 65 år och gravida blir allt färre tack vare att de har fått vaccin.

Helsingfors den 3 december 2009

Omsorgsminister Paula Risikko