Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 938/2010 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 938/2010 vp - Pertti Hemmilä /kok

Sakon muuntorangaistuksen palauttaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Näpistysten ja myymälävarkauksien määrä on kasvussa Suomessa. Kaupan alalla ja poliisissa suurena syynä synkkeneviin tilastoihin pidetään muutama vuosi sitten tullutta sakon muuntorangaistuksen lakiuudistusta. Uudistuksen myötä poliisin kirjoittamaa sakkoa ei ole voitu muuntaa vankeusrangaistukseksi, vaikka vastaaja ei koskaan maksaisi sakkoa. Sakkovankien määrä on lakimuutoksen jälkeen vähentynyt. Taparikolliset kuitenkin toimivat täysin vapaasti, koska sakoista ei tarvitse välittää ja vankeustuomiota ei tarvitse pelätä. Rikolliset ovat repineet sakkolappuja poliisin silmien edessä.

Kansalaisten oikeustajua on koetellut oikeusministeri Braxin esityksestä lievennetty rikoslain kohta, jonka mukaan uhkasakkoja ja poliisin kirjoittamia sakkoja ei enää voida muuntaa vankeudeksi. Tavoitteena lainmuutoksella oli vähentää sakkovankien määrää. Yhdeksi tärkeimmäksi perusteluksi esitettiin tuolloin, että sakon muuntorangaistusta suorittavat ovat pääosin päihdeongelmaisia ja vakavasti syrjäytyneitä ihmisiä, joista ei ole sakkojen maksajiksi.

Perustelut sakon muuntorangaistuksesta luopumiselle olivat monen suomalaisen oikeustajun vastaisia. Useimmillehan on jo pienestä pitäen opetettu, että rikoksesta joutuu vastuuseen ja siitä seuraa rangaistus. Poliisin tehtävänä on ollut ottaa rikollisia kiinni ja saattaa heidät teoistaan vastuuseen. On ollut täysin luonnollista, että maksamattomista sakoista viime kädessä tuomittaisiin vankeuteen. Muuntorangaistuksesta luopumisen jälkeen tilanne on kuitenkin se, että varattomat henkilöt ja taparikolliset voivat näpistellä, ajaa ajokortitta ja tehdä muita vähäisiä rikoksia ilman mitään tosiasiallisia seuraamuksia.

Lainmuutos näkyy näpistysrikollisuuden voimakkaana kasvuna. On uutisoitu siitä, kuinka Helsingissä myymälävarkaudet ovat lisääntyneet rajusti. Tämä myymälävarkauksien kasvu on pakottanut kauppoja lisäämään vartiointia. Lehden mukaan helsinkiläiset kaupat joutuvat käyttämään vartiointiin huomattavia rahasummia. Sama on tilanne muuallakin Suomessa.

Varkausrikosten mutta myös huumeiden käytön on todettu lisääntyneen Helsingin alueella. Tilanne on pahentunut erityisesti kesästä 2009 alkaen, jolloin Kampin alueella avattiin asunnottomille tarkoitettu palvelukeskus. Esimerkkinä on mainittu kyseisen palvelukeskuksen lähellä sijaitseva elintarvikekauppa, joka oli tunnettu vähäisestä varkausrikosten määrästä mutta joka nyt on noussut näpistysrikosten määrässä Suomen kolmanneksi.

Kaupan liitto on ottanut kantaa myymälävarkauksien kasvuun. Sen mukaan poliisille ilmoitettujen myymälävarkauksien määrä on kasvanut yli kymmenen prosenttia. Liiton mukaan keskeinen syy on ollut se, että sakon muuntorangaistuksen poisto on saanut varsinkin taparikolliset suhtautumaan välinpitämättömästi kiinnijäämisen seurauksiin. Myös ulkomaalaisten ammattilaisrikollisryhmien tekemien varkauksien määrä on kaupan mielestä huolestuttavassa kasvussa. Tämän ovat huomanneet käytännössä myös lukuisat alan yrittäjät.

Kaksi vuotta sitten, kun sakon muuntorangaistuksen poistamista eduskunnassa käsiteltiin, oikeusministeri lupasi, että mikäli ongelmia poiston jälkeen ilmaantuu, asia korjataan viivyttelemättä. Mitään muutosta asiaan ei ole kuitenkaan tullut, vaikka nyt on käytännössä nähty sakon muuntorangaistuksen poistamisen erittäin vakavat seuraukset: rikolliset pitävät pilkkanaan lakia, kauppiaita ja poliisia. Sakon muuntorangaistus tulee palauttaa viipymättä, jotta lainsäädäntö vastaisi suomalaisten oikeustajua ja antaisi myös selkeän viestin siitä, että tehdystä rikoksesta seuraa aina rangaistus. Kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta ei ole oikein, että toinen saa rikoksestaan sakkorangaistuksen, joka pannaan myös täytäntöön, mutta toiselle määrättävä samanlainen rangaistus jää vain nimelliseksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että sakon muuntorangaistus palautetaan viivyttelemättä?

Helsingissä 12 päivänä marraskuuta 2010

Pertti Hemmilä /kok
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pertti Hemmilän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 938/2010 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että sakon muuntorangaistus palautetaan viivyttelemättä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kysymyksen johdanto-osassa lähtökohdiksi on otettu kaksi väitettä. Ensinnäkin esitetään, että näpistysten ja myymälävarkauksien määrä olisi kasvussa. Toiseksi väitetään, että kasvun pääsyynä olisi se, että poliisin määräämiä sakkoja ei enää muunneta vankeudeksi. Kumpikin lähtökohta on virheellinen.

Tämän vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana poliisin tietoon tulleet myymälävarkaudet ja -näpistykset eivät ole lisääntyneet, vaan niiden määrä on hienoisesti vähentynyt viime vuoteen verrattuna.

Vuosina 2008 ja 2009 rikokset kyllä lisääntyivät. Rikostilastojen tarkastelu kuitenkin osoittaa neljällä toisistaan riippumattomalla tavalla, että muuntorangaistuksia koskevat lainmuutokset eivät ole voineet olla merkittävä kasvun syy.

Sakon muuntorangaistusten vähäistä vaikutusta myymälävarkauksien määrään osoittaa ensinnäkin se, että vuonna 2007 näiden rikosten määrä ei kasvanut kuin nimeksi. Myymälänäpistyksistä määrätyistä sakoista yli 75 % säädettiin vuoden 2007 maaliskuun alusta lähtien pääsääntöisesti muuntokelvottomiksi. Jos muuntorangaistuslainsäädäntö ohjaisi rikosten lukumäärää, kasvun olisi pitänyt näkyä jo vuonna 2007.

Kansantalouden tilan ja myymälävarkauksien ja -näpistysten tarkasteleminen yhdessä viittaa siihen, että rikosten määrällä ja talouden tilalla on vahva yhteys. Poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä kasvoi 1990-luvulla syvimmän laman aikana kolmessa vuodessa (1990-1992) yhteensä 33 %. Nousua ei käytännössä ollut tätä edeltävinä eikä seuranneina parina vuonna. Aivan vastaavalla tavalla rikosten määrät ovat nyt merkittävästi nousseet taantumavuosina 2008 ja 2009, minkä jälkeen nousu taittui. Talouden tilalla näyttää siten olevan yllättävänkin suora vaikutus rikosten määrään, muuntosäännöksistä täysin riippumatta.

Myös pidemmän aikavälin tilastollisessa tarkastelussa myymälävarkauksien ja -näpistysten määrä on kasvanut, vaikka sakon muuntosäännökset ovat pysyneet ennallaan. Rikosten määrä nousi muutamaa poikkeusvuotta lukuun ottamatta koko vuosien 1990 ja 2006 välisen ajan. Sakon muuntosäännöksiin ei tänä aikana puututtu. Pidemmänkin aikavälin nousuun on siis täytynyt olla jokin muu syy kuin lainmuutokset.

Neljäs vahva osoitus siitä, että muuntorangaistukset eivät ohjaa rikosten määriä, löytyy rikosnimikkeiden kautta. Kysymyksessäkin esitetään käsityksiä muutoksista sellaisessa rikosten ryhmässä, johon kuuluvat sekä myymälänäpistykset että myymälävarkaudet. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että varkauksista määrättäviä rangaistuksia koskevia säännöksiä ei ole viime vuosina muutettu. Jos muuntorangaistuksia koskevat lainmuutokset olisivat rikosten lisääntymisen syy, näpistysten olisi tullut lisääntyä, mutta varkauksien määrän pysyä ennallaan. On kuitenkin käynyt pikemminkin päinvastoin. Vuonna 2007 poliisin tietoon tuli 1 % enemmän myymälänäpistyksiä kuin edellisenä vuonna, mutta varkauksissa kasvu oli 14 %. Seuraavana vuonna vastaavat kasvuluvut olivat 7 ja 13 %. Vuoden 2009 tammi-syyskuussa ero repesi entisestään: poliisin tietoon tulleissa myymälänäpistyksissä kasvu oli 9 %, mutta varkauksissa 31 %.

Sakon muuntorangaistuksia määrätään jatkuvasti. Marraskuun puolivälissä vankiloissa oli 64 vankia, jotka suorittivat pelkkää muuntorangaistusta. Osapuilleen samansuuruinen joukko suoritti muuntorangaistusta varsinaisen vankeusrangaistuksen yhteydessä. Vuonna 2009 muuntorangaistuksensa suoritti loppuun lähes 2 500 vankia. Oikeusministeriössä on ponnisteltu sen eteen, että löydettäisiin vankeutta soveliaampi keino panna täytäntöön sakon muuntorangaistuksia. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Etsimistä jatketaan parhaillaan työtään tekevässä yhdyskuntaseuraamustoimikunnassa.

Uutta muuntorangaistuksen täytäntöönpanomuotoa odoteltaessa oikeusministeriö on aktiivisesti muiden viranomaisten ja kaupan edustajien kanssa etsinyt tehokkaita keinoja myymälävarkauksien ja -näpistysten vähentämiseksi. Edellinen laajapohjainen tapaaminen asiasta järjestettiin ministeriössä tämän vuoden keväällä.

Edellä kuvattu tilastollinen tarkastelu osoittaa, että muuntorangaistusta koskevan sääntelyn muuttaminen ei olisi ratkaisu myymälävarkausongelmaan. Sen sijaan lainsäädännön sisällöstä julkisuudessa esitetyillä kuvauksilla voi olla oma merkityksensä. Pahimpaan näpistysongelmaan, toistuviin rikoksiin, on mahdollista puuttua nykyistä tehokkaammin poliisin toimin. Poliisin tulisi viedä toistuvat näpistykset syyttäjälle, mihin myös poliisin sakkokäsikirja ohjaa. Tällöin näpistyksistä määrättäisiin muuntokelpoinen sakko tuomioistuimessa. Julkisuudessa olisi sitten hyvä painokkaasti tuoda esiin, että näpistyssakkoja voidaan edelleen muuntaa vankeudeksi, ja että näin myös tehdään. Tähänastista julkisuutta on hallinnut päinvastainen sanoma, mikä ei ainakaan ole vähentänyt myymälävarkauksia ja -näpistyksiä.

Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2010

Oikeusministeri Tuija Brax
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 938/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Pertti Hemmilä /saml:

Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att förvandlingsstraff för böter återinförs ofördröjligen?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I spörsmålets motiveringsdel framförs det två påståenden. För det första anförs det att antalet snatterier och butikstölder håller på att öka. För det andra påstås det att den huvudsakliga orsaken till ökningen är att böter som förelagts av polisen inte längre förvandlas till fängelse. Båda påståenden är felaktiga.

Antalet butikstölder och butiksnatterier som kommit till polisens kännedom under de nio första månaderna detta år har inte ökat utan gått ned en aning jämfört med förra året.

Antalet brott ökade dock under 2008 och 2009. Betraktande av brottsstatistiken visar ändå på fyra olika sätt som är oberoende från varandra att lagändringarna beträffande förvandlingsstraffet inte kan ha varit en betydande orsak till ökningen.

Den ringa betydelse som förvandlingsstraffen för böter har för butikstölder kan för det första ses i att antalet dessa brott ökade år 2007 endast en aning. Från ingången av mars 2007 har över 75 % av böter som förelagts för butiksnatterier huvudsakligen varit oförvandlingsbara. Om lagstiftningen om förvandlingsstraff skulle styra antalet brott, borde ökningen ha varit synlig redan 2007.

Betraktande av samhällsekonomins tillstånd tillsammans med butikstölder och butiksnatterier hänvisar till att antalet brott och den ekonomiska situationen har ett starkt samband. Antalet brott som kom till polisens kännedom ökade på 1990-talet under den djupaste depressionen sammanlagt med 33 % på tre år (1990-1992). I praktiken fanns det ingen ökning under de några föregående åren och de några därefter följande åren. På motsvarande sätt har antalen brott betydligt ökat under recessionsåren 2008 och 2009 varefter ökningen bröts. Den ekonomiska situationen verkar således ha en överraskande direkt verkan på antalet brott, helt oberoende av förvandlingsbestämmelserna.

Även i statistiskt betraktande på längre sikt har antalet butikstölder och butiksnatterier ökat även om bestämmelserna om förvandlingen av böter har varit oförändrade. Med undantag av några år ökade antalet brott hela tiden mellan 1990 och 2006. Bestämmelser om förvandling av böter ändrades inte under denna tid. Ökningen på längre sikt måste ha haft någon annan orsak än lagändringarna.

Ett fjärde starkt tecken på att förvandlingsstraffen inte styr antalet brott finns i brottsrubriceringarna. Också i spörsmålet presenteras det uppfattningar om ändringar i sådan grupp av brott dit både butiksnatterier och butikstölder hör. I samband med detta finns det skäl att komma ihåg att bestämmelser om straff för stölder inte har ändrats under de senaste åren. Om lagändringarna som gäller förvandlingsstraffen var orsaken till ökade brott, skulle antalet snatterier ha ökat men antalet stölder förblivit på samma nivå. Det har ändå närmast skett det motsatta. Antalet butikstölder som år 2007 kom till polisens kännedom var 1 % högre än under det föregående året, men i stölder var ökningen 14 %. Det följande året var de motsvarande ökningarna 7 och 13 %. Under januari-september 2009 blev skillnaden ännu mer markant: i butiksnatterier som kom till polisens kännedom var ökningen 9 % men i stölder 31 %.

Förvandlingsstraff för böter påförs kontinuerligt. I mitten av november fanns det i fängelser 64 fångar som avtjänade enbart ett förvandlingsstraff. Nästan en lika stor grupp avtjänade ett förvandlingsstraff i samband med det egentliga fängelsestraffet. År 2009 var det nästan 2 500 fångar som slutförde sitt förvandlingsstraff. Vid justitieministeriet har man bemödat sig för att finna ett bättre sätt än fängelse för verkställigheten av förvandlingsstraff för böter. Uppdraget är ändå inte lätt. En kommission för samhällspåföljder som arbetar som bäst fortsätter att leta efter dessa sätt.

I väntan på den nya formen för verkställigheten av förvandlingsstraffet har justitieministeriet aktivt med andra myndigheter och representanter för handeln letat efter effektiva lösningar för att butikstölder och butiksnatterier kan minskas. Det föregående sammanträffandet på bred bas kring detta ärende ordnades vid ministeriet på våren.

Det ovan beskrivna statistiska betraktandet visar att en ändring av bestämmelserna om förvandlingsstraffet inte är en lösning för problemet med butikstölder. Uppfattningar om lagstiftningens innehåll som framförs i offentligheten kan däremot ha en egen betydelse. Polisen kan genom effektivare åtgärder ingripa i det värsta snatteriproblemet, upprepade brott. Polisen bör föra upprepade snatterier till åklagaren. Även polisens böteshandbok ger anvisningar till detta. Då förelägger domstolen förvandlingsbara böter för snatterier. Därefter vore det bra att i offentligheten uttryckligen framföra att böter för snatteri fortfarande kan förvandlas till fängelse och att det görs så. Offentligheten har hittills präglats av ett motsatt budskap vilket åtminstone inte har minskat butikstölder och butiksnatterier.

Helsingfors den 1 december 2010

Justitieminister Tuija Brax