KIRJALLINEN KYSYMYS 946/2009 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Suurpedot ja niistä erityisesti sudet aiheuttavat paljon vahinkoja erityisesti metsästyskoirille. Kaikista susien surmaamista koirista ei edes tule tilastoitavia tietoja, joten niin susien surmaamien kuin myös vammauttamien koirien määrä on huomattavasti suurempi kuin koirien menetyksistä tehtyjen vahinkojen korvausanomusten määrä. Lisäksi koiria katoaa suurpetojen surmaamina löytymättömiin.

Koira on omistajalleen yleensä merkitykseltään paljon suuriarvoisempi kuin vain rahallisesti mitaten. Läheisillä tunnearvoilla on suurta merkitystä. Myös taloudelliset korvaukset suurpetojen surmaamien koirien menetyksistä ovat pahasti jäljessä todellisista koirien hinnoista. Kennelliitosta ja alan järjestöistä olisi saatavissa asiantuntijoiden arvonmääritykset koirille. Samoin koirien vakuutusarvot ovat vakuutettujen koirien kohdalla moninkertaiset verrattuina niihin korvauksiin, joita maksetaan petojen surmaamista koirista. Erityisiä ongelmia korvauksissa ilmenee suurpetojen vammauttamien koirien hoitotoimien ja tapahtuneiden menetysten korvaamisten osalta.

Jotta suurpetojen koirille aiheuttamiin vahinkotilanteisiin voitaisiin saada korjaus, olisi ryhdyttävä useisiin eri toimiin. Jos suurpetoja ei olisi vapaasti maastossa, ei olisi edellä olevia ongelmiakaan. Jos suurpetoja olisi nykyistä vähemmän vapaasti maastossa, olisi vastaavasti niiden aiheuttamien vahinkojenkin määrä pienempi.

Voisi myös olettaa, että suurpetojen vähentäminen vähentäisi suhteessa jopa enemmänkin mm. koiriin kohdistuvia surmia, kun kasvavalla suurpetojen metsästyksellä pidettäisiin yllä niiden vaistoa väistää ihmistä. Nyt aivan liian vähäisen ja tarpeettoman byrokraattisesti säännellyn metsästyksen vuoksi petojen vaistonvarainen taipumus väistää ihmistä on vähentynyt tai jopa kadonnut. Koirien haukunnan on sanottu merkitsevän susille "ruokakellojen" kutsua.

Metsästäjät kertovat hyvin järkyttyneinä havainnoistaan omista susien raatelemista koiranjäänteistä. Havaintoja on runsaasti myös ns. tappajasusista, jotka tappavat koiria ja peittävät ne maahan. Tällaiset petoyksilöt tulisi poistaa luonnosta välittömästi ilman erityistä lupabyrokratiaa. Ilmoitusmenettelyn jälkikäteen tulisi olla riittävä. Perusteet tähän ovat petojen aiheuttamat vahingot. Jotta taloudellisesti suurpetojen tekemiin koirien surmiin saataisiin korjaus, olisi korvauksen surmista ja vammautumisista oltava koirien omistajien esittämien laskujen mukainen tai vaihtoehtoisesti vähintäänkin sen arvon mukainen, josta koirat on mahdollisesti vakuutettu.

Koirien arvonmääritykseen voisi saada myös asiantuntijatietoa Kennelliitosta ja alan eri järjestöiltä kuten rotukoirayhdistyksiltä. Nykyiset korvaukset em. menetyksistä ja vahingoista ovat alimitoitettuja.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ryhtyä toimiin suurpetojen tappamien ja vahingoittamien koirien vahingonkorvausten korottamiseksi siten, että ne ovat omistajan esittämän korvaushinnan tai vähintäänkin Kennelliiton ja eri rotukoirayhdistysten suositusten mukaisia?

Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 2009

Lauri Oinonen /kesk

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 946/2009 vp:

Aikooko hallitus ryhtyä toimiin suurpetojen tappamien ja vahingoittamien koirien vahingonkorvausten korottamiseksi siten, että ne ovat omistajan esittämän korvaushinnan tai vähintäänkin Kennelliiton ja eri rotukoirayhdistysten suositusten mukaisia?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Riistavahinkolain (105/2009, voimaantulo 1.12.2009) 11 §:n mukaan riistaeläimen kotieläimelle ja muulle eläimelle aiheuttamasta vahingosta voidaan korvata enintään tapetun taikka vahingon takia lopetetun eläimen käypä arvo. Vahingoittuneen eläimen osalta voidaan korvata enintään eläinlääkintäkustannuksia ja menetetyn tuoton arvoa vastaava määrä eläimen käypään arvoon asti.

Riistavahinkolain mukaan siis petoeläinvahinkona maksettavan korvauksen määrä tulee perustua nimenomaisesti eläimen käypään arvoon onnettomuushetkellä. Lain pykälä on samansisältöinen kuin aiempi valtioneuvoston asetuksen (277/2000) säännös. Käyvällä arvolla tarkoitetaan lähtökohtaisesti korvattavan eläimen sen hetkistä myynti- ja/tai ostohintaa, eläimen tuhoutuessa tai muuttuessa omistajalleen muutoin täysin käyttökelvottomaksi. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan vakiintuneessa ratkaisukäytännössä käypä arvo ei ole sisältänyt erikseen eläimeen mahdollisesti kohdistuvia tuotto- tai odotusarvoja eikä siihen sijoitettuja muitakaan kustannuksia tai mahdollista tunnearvoa. Lisäksi ratkaisukäytännössä käyvän arvon määrittäminen on tehty nimenomaan Suomen Kennelliitto Ry:n vakuutushinta-arvion perusteella, jonka on katsottu vastaavan koiran käypää arvoa ja samalla antavan yhdenmukaiset korvausperusteet tämän kaltaisille petoeläinvahingoille.

Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, ettei nykyistä Suomen Kennelliitto Ry:n vakuutushinta-arvioon perustuvaa käytäntöä, jossa vahingonkorvausta hakevan kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomainen kuitenkin ratkaisee korvausmäärän aina tapauskohtaisesti, ole tarvetta muuttaa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tullaan vahvistamaan eläinvahinkojen korvaamisessa käytettävät käyvät arvot ja koirien osalta käyvän arvon lähtökohtana tulee edelleenkin olemaan nimenomaan Suomen Kennelliitto Ry:n vakuutushinta-arvio.

Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2009

Maa- ja metsätalousministeri  Sirkka-Liisa Anttila

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 946/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen /saml:

Tänker regeringen vidta åtgärder för att höja skadeersättningarna för av stora rovdjur dödade eller skadade hundar så att de är i linje med de ersättningssummor som ägaren föreslår eller åtminstone i linje med Kennelförbundets och de olika rashundsorganisationernas rekommendationer?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt 11 § i viltskadelagen (105/2009, träder i kraft 1.12.2009) kan skador på husdjur och andra djur som orsakats av vilt ersättas högst till ett belopp som motsvarar det gängse värdet av det dödade eller på grund av skada avlivade djuret. För ett skadat djur kan ersättning betalas högst till ett belopp som motsvarar veterinärkostnaderna och förlusten av avkastningen, dock högst till ett belopp som motsvarar det gängse värdet av djuret.

Enligt viltskadelagen bygger ersättningen för de skador som rovdjur orsakar, alltså på det gängse värdet av djuret vid tiden för skadan. Innehållet i lagparagrafen är detsamma som i den tidigare bestämmelsen i statsrådets förordning (277/2000). Med gängse värde avses i regel djurets försäljnings- och/eller inköpspris vid den tidpunkten då djuret dödas eller på något annat sätt görs helt odugligt för ägaren. Enligt den hävdvunna avgörandepraxisen för besvärsnämnden för landsbygdsnäringar har det gängse värdet inte inkluderat separat eventuella avkastningsvärden eller förväntade värden för djuret eller några andra kostnader för djuret eller eventuella affektionsvärden. Vidare har det gängse värdet uttryckligen bestämts utifrån Finlands Kennelförbund rf:s uppskattade försäkringspris som man har ansett motsvara hundens gängse pris och utgöra överensstämmande ersättningsgrunder för dessa slags skador av rovdjur.

Enligt jord- och skogsbruksministeriet finns det ingen anledning att ändra det gällande systemet som bygger på Finlands Kennelförbund rf:s uppskattade försäkringspriser och som går ut på att landsbygdsnäringsmyndigheten i ersättningssökandens hemkommun i varje fall alltid beslutar om ersättningsbeloppet fallspecifikt. De gängse värden som tillämpas på ersättningar för skador på djur ska fastställas genom jord- och skogsbruksministeriets förordning. Det gängse värdet av hundar ska fortsatt bygga på Finlands Kennelförbund rf:s uppskattade försäkringspriser.

Helsingfors den 1 december 2009

Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila