Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 94/2009 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 94/2009 vp - Elsi Katainen /kesk

Rikoksen uhrien ja läheisten tukeminen ja korvauskäytäntö

Eduskunnan puhemiehelle

Rikoksen uhrin saama tuki on Suomessa varsin vähäistä. Rikosuhripäivystyksen toiminnan rahoittaa pääasiassa Raha-automaattiyhdistys (RAY), ei siis valtio, vaikka se osallistuukin sekä RAY:n hallintoon että avustusten jakoon. Tuoreen uutisoinnin mukaan rikoksen uhrit tarvitsevat Suomessa aiempaa enemmän tukea, mikä aiheuttaa pitkälti vapaaehtoistoimintaan perustuvalle Rikosuhripäivystykselle suuria haasteita.

Suomessa lainsäädäntö takaa monella tavalla rikoksen uhrille vahvan oikeussuojan. Tästä huolimatta rikoksen uhri jää usein tapahtuneen kanssa yksin. Monet selviytyvät tapahtuneesta itsekseen tai läheistensä auttamina, mutta moni on myös ulkopuolisen avun tarpeessa - myös moni läheinen. Useat ammattilaiset ovat peräänkuuluttaneet rikoksen uhreille järjestettyjen tukipalvelujen parempaa tunnettuutta ja kattavuutta.

Rikosvahinkolakia muutettiin vuoden 2005 lopussa niin, ettei valtio maksa korvauksia enää rikoksen uhrien läheisille. Tämä on epäkohta niin periaatteellisesti kuin siitäkin näkökulmasta, että omaiset voisivat käyttää korvauksia esimerkiksi kuntoutukseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus pohtinut, voidaanko rikoksen uhrien ja heidän läheistensä tukitoimintaa siirtää nykyistä vahvemmin valtiovetoiseksi ja
onko syytä palauttaa korvauskäytäntö myös uhrien omaisille?

Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 2009

Elsi Katainen /kesk
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Elsi Kataisen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 94/2009 vp:

Onko hallitus pohtinut, voidaanko rikoksen uhrien ja heidän läheistensä tukitoimia siirtää nykyistä vahvemmin valtiovetoiseksi ja
onko syytä palauttaa korvauskäytäntö myös uhrien omaisille?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Rikosuhripäivystyksen toiminnan kokonaiskulut ovat nykyisellään noin 1 250 000 euroa vuodessa. Päärahoittajana on Raha-automaattiyhdistys (RAY), jonka vuotuinen avustus Rikosuhripäivystyksen perustoimintaan ja projekteihin on ollut noin 940 000 euroa. Oikeusministeriön myöntämä valtionavustus toimintaan on vuosittain noin 120 000 euroa ja sisäasiainministeriön 16 000 euroa. Oikeusministeriö on kasvattanut omaa rahoitusosuuttaan kuudessa vuodessa yli kolminkertaiseksi.

Raha-automaattiyhdistyksen rahoitukseen liittyvä epävarmuus on ollut yksi syy sille, että uhrien tukipalveluiden saattaminen selkeämmin valtion rahoituksen piiriin on ollut oikeusministeriön tavoitteena monessa talousarvioehdotuksessa. Tässä ei ole kuitenkaan onnistuttu. Valtioneuvoston hyväksymän sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaisesti Rikosuhripäivystyksen toiminta tulisi valtakunnallistaa ja todistajantukea merkittävästi laajentaa. Arvioitu kustannusvaikutus on 2 250 000 euroa, mikä on jo ennen sisäisen turvallisuuden ohjelman hyväksymistä saatettu valtioneuvoston tietoon. Tavoitteen toteutuminen edellyttäisi rahoitustarpeen kattamista suurimmaksi osaksi julkisin varoin.

Uusi rikosvahinkolaki (1204/2005) on tullut voimaan vuoden 2006 alussa. Laista jätettiin pois aikaisemmassa rikosvahinkolaissa (935/1973) ollut säännös, joka koski surmansa saaneen läheisen oikeutta korvaukseen kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Sen sijaan lain 8 §:n 3 momenttiin otettiin säännös, jonka mukaan surmansa saaneen läheisellä on tietyin edellytyksin oikeus saada valtion varoista korvausta kuolemantapauksen seurauksena aiheutuneesta henkilövahingosta. Tällainen henkilövahinko voi olla esimerkiksi posttraumaattinen stressioireyhtymä. Säännöksen mukaan korvausta maksetaan tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista sekä ansionmenetyksestä. Sairaanhoitokustannuksina korvataan myös sairaanhoitoon välittömästi liittyvästä lääkinnällisestä kuntoutuksesta aiheutuvat kustannukset. Henkirikoksen uhrin omaiset voivat siis nykyisinkin saada valtion varoista korvausta esimerkiksi terapiakuluistaan.

Hyväksyessään uuden rikosvahinkolain eduskunta edellytti, että lain vaikutuksia seurattaessa arvioidaan surmansa saaneiden läheisten asemaa sekä tarvetta säätää heille oikeus korvaukseen kokemastaan kärsimyksestä, ja että samassa yhteydessä arvioitavaksi otetaan myös vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 4 a § ja sitä koskeva soveltamiskäytäntö. Eduskunnan lausuman mukaisesti oikeusministeriössä laaditaan parhaillaan selvitystä rikosvahinkolain 8 §:n 3 momentin ja vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n soveltamiskäytännöstä sekä sen vaikutuksesta surmansa saaneen läheisen mahdollisuuksiin saada korvausta henkilövahingosta tai kärsimyksestä. Mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita on tarkoitus arvioida selvityksen valmistuttua.

Helsingissä 18 päivänä maaliskuuta 2009

Oikeusministeri Tuija Brax
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 94/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Elsi Katainen /cent:

Har regeringen dryftat om stödåtgärderna till förmån för brottsoffren och deras närstående kan överföras till att vara mera statsbaserade och
finns det skäl att återupprätta praxisen som innebär ersättning också till offrens närstående?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Totalkostnaderna för Brottsofferjourens verksamhet är för närvarande ca 1 250 000 euro i året. Huvudfinansiär är Penningautomatföreningen (RAY) vars årliga understöd för Brottsofferjourens basverksamhet och projekt i praktiken uppgår till ca 900 000 euro. Justitieministeriet beviljar årligen ca 120 000 euro i statsunderstöd och inrikesministeriet 16 000 euro. Justitieministeriet har under sex års tid mera än tredubblat finansieringen.

Osäkerheten i anslutning till Penningautomatföreningens finansiering har varit en orsak till att det har varit justitieministeriets mål i flera budgetförslag att klarare låta stödtjänsterna omfattas av statlig finansiering. Man har dock inte haft framgång med det. I enlighet med det av statsrådet godkända programmet för den inre säkerheten bör Brottsofferjourens verksamhet göras riksomfattande och stödet till vittnen i betydande grad utvidgas. De uppskattade kostnadsverkningarna är 2 250 000 euro vilket fördes fram för statsrådet redan innan programmet för den inre säkerheten godkändes. Ett förverkligande av målsättningen förutsätter att finansieringebehovet till största delen täcks med offentliga medel.

En ny brottsskadelag (1204/2005) trädde i kraft vid ingången av år 2006. Från lagen utelämnades den bestämmelse i den tidigare brottskadelagen (935/1973) som avsåg en närståendes rätt till ersättning för lidande till följd av dödsfall. Däremot togs i 8 § 3 mom. i lagen in en bestämmelse enligt vilken en närstående till en som har dödats under vissa förutsättningar har rätt att av statsmedel få ersättning för personskada som orsakats av dödsfallet. En sådan personskada kan t.ex. vara ett posttraumatiskt stressyndrom. Enligt bestämmelsen ersätts nödvändiga sjukvårdskostnader och andra nödvändiga utgifter samt inkomstförlust. Som sjukvårdskostnader ersätts också kostnaderna för medicinsk rehabilitering i omedelbar anslutning till sjukvården. Närstående till offren för ett brott mot liv kan alltså också för närvarande av statens medel få ersättning för t.ex. sina terapikostnader.

Då riksdagen antog den nya brottskadelagen förutsatte den att det samtidigt som effekterna av den nya brottsskadelagen följs upp också görs en bedömning av villkoren för närstående till dem som omkommit och behovet att införa bestämmelser om deras rätt att få ersättning för lidande. Vidare förutsatte riksdagen att det i samma sammanhang görs en utvärdering av 5 kap. 4 a § i skadeståndslagen (412/1974) och praxis för tilllämpningen av lagrummet. I enlighet med riksdagens uttalande görs inom justitieministeriet som bäst en utredning om praxis för tillämpningen av 8 § 3 mom. i skadeståndslagen och 5 kap. 4 a § i skadeståndslagen och om praxisens inverkan på en dödad närståendes möjligheter till ersättning för personskada eller lidande. Avsikten är att eventuella behov av ändringar av lagstiftningen ska utvärderas när utredningen har blivit klar.

Helsingfors den 18 mars 2009

Justitieminister Tuija Brax