Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 983/2004 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 983/2004 vp - Leena Rauhala /kd

Lääkekorvausjärjestelmän kehittäminen perhekohtaiseksi

Eduskunnan puhemiehelle

Kuluttajan maksama osuus lääkkeen hinnasta on rajusti kasvanut. Tämä johtuu siitä, että 1990-luvun alkupuolella lääkekorvauksia heikennettiin useaan otteeseen ja sairauskulujen verovähennysoikeus poistettiin. Samalla sairauksien hoitoon on tullut entistä enemmän huipputeknologian avulla kehitettyjä uusia lääkkeitä, jotka ovat aikaisempia lääkkeitä kalliimpia. Niillä voidaan nykyisin hoitaa sairauksia, joihin ei aiemmin ollut lääkkeitä lainkaan, ja sairauksia, jotka takavuosina vaativat kallista sairaalahoitoa avohoidon sijaan.

Kalliskin lääkehoito voi kuitenkin olla edullisin hoitovaihtoehto, sillä lääkehoito mahdollistaa usein avohoidon kotona. Avohoito on lähes aina edullisempi ja monesti inhimillisempi vaihtoehto kuin laitoshoito. Onnistunut lääkehoito säästää muita terveydenhuollon kustannuksia. Ongelmana on vain se, että lääkkeiden raskas verotus ja alhaiset lääkekorvaukset nostavat kuluttajan lääkekustannuksia.

Asiakkaalla on oikeus lisäkorvaukseen, kun saman kalenterivuoden aikana korvatuista lääkkeistä, kliinisistä ravintovalmisteista ja perusvoiteista korvaamatta jääneiden kustannusten yhteismäärä ylittää vuotuisen omavastuuosuuden. Tämä summa on tänä vuonna 604,72 euroa, ja sen määrää tarkistetaan elinkustannusindeksillä. Tällainen kattosumma lääkekustannuksille on hyvä olla olemassa, mutta siihen luetaan mukaan vain tiukasti määritellyt lääkekustannukset. Niiden lisäksi erityisesti pitkäaikaissairailla sairauteen liittyy muutakin lääkitystä ja hoitoa, jotka eivät kuulu tämän kattosumman piiriin.

Tämän yksilötarkastelun lisäksi on katsottava myös perheen lääkekustannuksia, jotka voivat olla huomattavat, jos perheessä on useita henkilöitä, jotka tarvitsevat paljon lääkkeitä. Iäkkäämmissä perheissä saattavat molemmat puolisot tarvita lääkkeitä tähän kattosummaan asti, ja joissakin lapsiperheissä lasten krooninen lääkitys vaatii tätä myös. Tällöin perheen hyväksytytkin lääkemenot ylittävät tämän kattosumman moninkertaisesti. Perhetasolla tämä tietää huomattavaa taloudellista rasitusta.

Siksi pitäisi löytää perhekohtaisesti asiaa tarkasteleva ratkaisu perheiden lääkemenojen kasvamisen hillitsemiseksi. Aiemman kaltainen lääkkeiden verovähennysoikeus, jossa perhekohtaiset lääkemenot otetaan huomioon, voisi olla yksi lähtökohta lähteä kehittämään tällaista järjestelmää. Myös nykyiseen järjestelmään liitettävä perhekohtainen tarkastelu helpottaisi asiaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen niistä taloudellisista rasitteista, joita nykyinen lääkekorvausjärjestelmä perhekohtaisesti aiheuttaa paljon sairastavien perheissä ja
mitä hallitus aikoo tehdä näiden perheiden tilanteen helpottamiseksi?

Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 2004

Leena Rauhala /kd
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Leena Rauhalan /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 983/2004 vp:

Onko hallitus tietoinen niistä taloudellisista rasitteista, joita nykyinen lääkekorvausjärjestelmä perhekohtaisesti aiheuttaa paljon sairastavissa perheissä ja
mitä hallitus aikoo tehdä näiden perheiden tilanteen helpottamiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Perhekohtaisia lääkekustannuksia koskevaan kysymykseen on vastattu viimeksi kirjallisen kysymyksen KK 863/2004 vp yhteydessä.

Suomen lääkekorvausjärjestelmän kehittämistä on selvitetty viime vuosina eri työryhmien toimesta. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama Lääkekorvaustyöryhmä 2003 on selvittänyt sairausvakuutuslain lääkekorvausjärjestelmän uudistamisvaihtoehtoja antamassaan muistiossa. Pääministeri Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa on todettu, että lääkekorvausjärjestelmä uudistetaan. Lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen edellyttää laajakantoisia päätöksiä, joita tulee valmistella perusteellisesti. Vuotuisen omavastuuosuuden tarkoituksena on varmistaa, että yksittäiselle vakuutetulle tarpeellisesta lääkehoidosta ei aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että vuotuinen omavastuu toimisi omana erityiskorvausluokkanaan. Henkilökohtaista vuotuista omavastuuosuutta on pidettävä edelleen järjestelmän tavoitteiden ja tarkoituksen mukaisena, eikä omavastuuosuuden muuttaminen perhekohtaiseksi ole ollut esillä lääkekorvausjärjestelmän uudistamista koskevissa keskusteluissa sellaisena vaihtoehtona, joka olisi tällä hetkellä toteuttamiskelpoinen.

Terveydenhoidon kokonaiskustannusten selvittäminen ja terveydenhoitoon liittyvien kustannusongelmien ratkaiseminen ovat kuitenkin olleet muussa muodossa esillä. Sosiaali- ja terveysministeriö on 19 päivänä joulukuuta 2003 asettanut sosiaali- ja terveydenhuollon maksutoimikunnan, jonka toimikausi päättyy 31 päivänä toukokuuta 2005.

Toimikunnan tulee toimeksiantonsa mukaan tehdä ehdotuksensa kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikan linjauksiksi. Linjauksissa toimikunnan tulee ottaa huomioon perustuslain 19 §:ssä julkiselle vallalle säädetty velvoite turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja asiakasmaksun vaikutus mahdollisuuteen käyttää näitä palveluja. Lisäksi toimikunnan on huomioitava asiakasmaksujen palvelujen käyttöä ohjaava vaikutus, asiakasmaksujen merkitys palvelujen rahoituksessa, maksusäännösten selkeys ja ymmärrettävyys ja tarve määrätä maksu joko kaikille tasasuuruiseksi tai palvelun käyttäjien tulojen mukaan määräytyväksi.

Edellä kuvattujen tehtävien lisäksi toimikunnan tulee myös selvittää, millä edellytyksillä kunnallisen terveydenhuollon maksukatto ja sairausvakuutuksen omavastuukatot voitaisiin yhdistää, ja lisäksi selvittää mahdollinen tarve laajentaa maksukattojen piirissä olevia palveluja ja maksuja ja tarvittaessa tehdä ehdotuksensa yhdistämisen toteuttamisen edellyttämistä toimenpiteistä ja aikataulusta. Työnsä päätteeksi toimikunnan tulee maksupolitiikan linjausten perusteella laatia ehdotus maksuja koskevien säännösten, sekä lakien että asetusten, uudistamisen keskeisiksi periaatteiksi.

Koska maksutoimikunnan työ on edelleen kesken, ei ole perusteltua siirtyä yhdessä korvaus- tai etuusryhmässä, kuten esimerkiksi lääkekorvausten vuotuisessa omavastuuosuudessa, perhekohtaiseen tarkasteluun ennen kuin omavastuita ja maksukattoja koskevat kysymykset on selvitetty kokonaisuudessaan.

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2004

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 983/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Leena Rauhala /kd:

Är regeringen medveten om de ekonomiska belastningar som det nuvarande systemet för läkemedelsersättning orsakar per familj i de familjer där många familjemedlemmar är sjuka och
vad ämnar regeringen göra för att underlätta situationen för dessa familjer?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Ett spörsmål om läkemedelskostnaderna per familj har senast besvarats i samband med det skriftliga spörsmålet SS 863/2004 rd .

Utvecklingen av systemet för läkemedelsersättning i Finland har under de senaste åren utretts av olika arbetsgrupper. Arbetsgruppen för läkemedelsersättning 2003 tillsatt av social- och hälsovårdsministeriet har i sin promemoria utrett alternativen till reformering av systemet för läkemedelsersättning enligt sjukförsäkringslagen. I regeringsprogrammet för statsminister Vanhanens regering konstateras att systemet för läkemedelsersättning förnyas. En reform av systemet för läkemedelsersättning förutsätter vittomfattande beslut som måste beredas grundligt. Syftet med den årliga självriskandelen är att säkerställa att den läkemedelsbehandling som är nödvändig för en enskild försäkrad inte medför oskäliga kostnader. Avsikten är dock inte att den årliga självrisken skall utgöra en egen specialersättningsklass. Den personliga årliga självriskandelen bör alltjämt anses vara förenlig med målen och syftet med systemet, och möjligheten att ändra självriskandelen så att den gäller per familj har inte tagits upp som ett genomförbart alternativ i diskussionerna om en revidering av systemet för läkemedelsersättning.

Frågan om att utreda totalkostnaderna för hälsovården och att lösa kostnadsproblemen i anslutning till hälsovården har dock diskuterats i en annan form. Den 19 december 2003 tillsatte social- och hälsovårdsministeriet en kommission med uppgift att utreda avgifterna inom social- och hälsovården. Kommissionens mandatperiod går ut den 31 maj 2005.

Kommissionen skall i enlighet med sitt uppdrag lägga fram ett förslag till riktlinjer för avgiftspolitiken för den kommunala social- och hälsovården. I riktlinjerna skall kommissionen beakta det allmännas skyldighet enligt 19 § i grundlagen att tillförsäkra var och en tillräckliga social-, hälsovårds- och sjukvårdstjänster samt klientavgifternas inverkan på möjligheten att anlita tjänsterna. Kommissionen skall dessutom fästa avseende vid hur klientavgifterna styr anlitandet av tjänsterna, vilken betydelse klientavgifterna har för finansieringen av tjänsterna, huruvida avgiftsbestämmelserna är tydliga och begripliga samt om avgifterna bör vara jämnstora för alla eller bestämmas enligt anlitarens inkomster.

Utöver de uppgifter som nämns ovan skall kommissionen också utreda under vilka förutsättningar den övre avgiftsgränsen för den kommunala hälso- och sjukvården och de övre gränserna för självrisken enligt sjukförsäkringen kan sammanföras och dessutom klarlägga eventuella behov av att bredda de tjänster och avgifter som omfattas av de övre avgiftsgränserna och vid behov lägga fram ett förslag till åtgärder som behövs för sammanföringen och ett förslag till tidtabell. Kommissionen avslutar sitt arbete med att utifrån de avgiftspolitiska riktlinjerna lägga fram ett förslag till centrala principer för en revidering av de bestämmelser, både lagar och förordningar, som gäller avgifterna.

Eftersom avgiftskommissionens arbete fortfarande pågår är det inte motiverat att inom en viss ersättnings- eller förmånsgrupp, t.ex. den årliga självriskandelen för läkemedelsersättningar, övergå till en granskning per familj förrän frågorna om självrisker och övre avgiftsgränser har utretts i sin helhet.

Helsingfors den 30 december 2004

Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre