KIRJALLINEN KYSYMYS 983/2006 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Metsästysasetuksen (666/1993 ) 24 §:n mukaan sutta saa metsästää poronhoitolaissa (848/1990 ) tarkoitetulla poronhoitoalueella marraskuun alusta maaliskuun loppuun.

Muualla maassa susi on rauhoitettu. EU:n ns. elinympäristödirektiivin (92/43/ETY) 12 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet eräitä eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöön ottamiseksi ja kiellettävä mm. näiden lajien tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa. Direktiivin liitteen IV a mukaan susi kuuluu sanottujen eläinlajien ryhmään. Liittymissopimuksen yhteydessä käydyissä neuvotteluissa Suomen metsästyssäännösten todettiin silloisilla kannoilla niin suden ja karhun kuin ilveksenkin metsästyksen osalta täyttävän direktiivin vaatimukset.

Ihmetyttää, miksi Suomi ei vaatinut poikkeusta direktiivistä kyseisissä neuvotteluissa eikä myöskään siksi sitä saanut. Tästä syystä metsästyksen salliminen susikannan vähentämistarkoituksessa poronhoitoalueen eteläpuolella ilman todettavissa olevaa susikannan merkittävää kasvua ei ole direktiivin mukaista.

Kuitenkin tapauksissa, joissa susi on esimerkiksi kotieläimen kimpussa, omistajalla on oikeus puolustaa omaisuuttaan vaikka lopettamalla susi.Perustuslain 7 § turvaa Suomen kansalaiselle koskemattomuuden ja turvallisuuden ja 15 § määrittää määräyksen omaisuuden turvasta.

Viimeaikainen Suomessa harjoitettu susipolitiikka tuntuukin perustuslain näkökulmasta perin omituiselta. Suomessa pitää noudattaa perustuslakia. Sehän tarkoittaa edellä mainittujen pykälien mukaan sitä, että viranomaisten, siis poliisin, on ryhdyttävä välittömästi toimiin, jos kansalaisen turvallisuus tai omaisuus on uhattuna. Menneenä viikonloppuna Kiteellä Kiteen poliisi toimi mallikelpoisesti, kun Kytäniemen asuntoalueelle ilmestyi susi: lähes välittömästi pyydettiin metsästäjät apuun kaatamaan häirikkösusi pois ilman sen ihmeempiä vetkutuksia. Ja niin myös tapahtui. Nyt susi on autuaammilla riistamailla, jossa ruokaa on riittävästi ja lihavia pupujusseja joka puskan juuressa.

Mutta näin ei poliisi ole suhtautunut susivaaraan monessakaan paikassa. Useimmassa tapauksessa on lähdetty hakemaan lupaa maa- ja metsätalousministeriöltä. Aikaa on kulunut, ja siinä moni koira ja lammas on päässyt hengestään ja ihmiset ovat olleet pelon vallassa jättäen marjat metsään tai puut kasaamatta.

Kansalaisten keskuudessa onkin yhä enemmän noussut esiin kysymys, mihin tarvitaan maa- ja metsätalousministeriön lupapolitiikkaa suden metsästyksen osalta, kun sillä selkeästi rikotaan kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia henkilökohtaisen turvallisuuden ja omaisuuden turvan osalta. Onko lupamenettelyä edes tarkasteltu perustuslain näkökulmasta? Tätä taustaa vasten EY:n julkisasiamiehen kanta susikanteen osalta on jollakin tavoin ymmärrettävissä: kun sutta ei saa metsästää poronhoitoalueen ulkopuolella, niin mihin tarvitaan ministeriön lupapolitiikkaa kyseisessä järjestelmässä? Onhan poliisilla velvollisuus valvoa, että kansalaisen perustuslailliset oikeudet turvataan. Kun susi havaitaan normaalissa ihmisen elinympäristössä, niin silloin se ei ole enää suden luontaisessa elinympäristössä, jolloin se tulee hävittää. Silloin ei puhuta mistään metsästyksestä, jota luontodirektiivi ei salli, vaan häirikkösuden lopettamisesta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus keskuudessaan pohtinut, täyttääkö nykyinen susipolitiikka lupamenettelyineen Suomen perustuslain henkilön ja omaisuuden turvalle asetetut edellytykset ja

aikooko hallitus antaa riittävät ohjeistukset, joissa paikallisille poliisiviranomaisille korostetaan heidän valtuuttaan hoitaa metsästäjiä apuna käyttäen kaikki ihmisten elinpiirin läheisyyteen hakeutuvat sudet pois päiviltä?

Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 2006

Esa Lahtela /sd
Markus Mustajärvi /vas
Iivo Polvi /vas

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 983/2006 vp:

Onko hallitus keskuudessaan pohtinut, täyttääkö nykyinen susipolitiikka lupamenettelyineen Suomen perustuslain henkilön ja omaisuuden turvalle asetetut edellytykset ja

aikooko hallitus antaa riittävät ohjeistukset, joissa paikallisille poliisiviranomaisille korostetaan heidän valtuuttaan hoitaa metsästäjiä apuna käyttäen kaikki ihmisten elinpiirin läheisyyteen hakeutuvat sudet pois päiviltä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kuten vastauksessa kirjalliseen kysymykseen KK 58/2006 vp on todettu, metsästyslainsäädännön ja perustuslain välistä suhdetta on tarkasteltu oikeuskanslerin vastauksessa (dnro 1277/1/03, 20.12.2004). Oikeuskansleri ei katsonut suurpetoja koskevien säännöksien olevan ristiriidassa perustuslain kanssa.

Poliisi voi poiketa suden rauhoituksesta poliisilain (493/1995 ) 25 §:n nojalla ja vastaavasti riistanhoitopiirit metsästysasetuksen 28 §:n nojalla erityisten syiden perusteella ja maa- ja metsätalousministeriö metsästyslain (615/1993 ) 41 §:n 2 momentin nojalla. Poliisilain 25 §:n mukaan poliisilla on oikeus ottaa kiinni tai lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai jos eläin aiheuttaa huomattavaa vahinkoa omaisuudelle. Poliisilain 25 §:ää ei voida tulkita ottamatta huomioon metsästyslain ja -asetuksen asiaa koskevia säännöksiä sekä luontodirektiivin säännöksiä. Luontodirektiivi velvoittaa myös poliisia sen tulkitessa poliisilakia ja siten poliisin on perusteltava, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua asian hoitamiseksi ole olemassa. Siten poliisilain 25 §:n soveltamisalaksi jää tämänkaltaisissa tapauksissa mahdollisuus reagoida yleensä vain sellaisiin nopeasti yhä uhkaavammiksi kehittyviin, ihmisen hengelle tai terveydelle vaaraa aiheuttaviin tilanteisiin, joissa ei ole aikaa selvittää metsästyslain ja -asetuksen soveltamisedellytyksiä. Näitä tilanteita seurataan jatkuvasti ja poliisia ohjeistetaan tarvittaessa sisäasiainministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön välisten yhteistyöneuvotteluiden pohjalta.

Helsingissä 4 päivänä tammikuuta 2007

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 983/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl.:

Har det inom regeringen begrundats om den nuvarande vargpolitiken inklusive sitt licensförfarande fyller de villkor grundlagen i Finland ställer på människors och deras egendoms säkerhet och

har regeringen för avsikt att ge de lokala polismyndigheterna tillräckliga direktiv som understryker deras befogenheter, att med hjälp av jägare ta av daga alla vargar som söker sig till närheten av människors boendemiljöer?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Såsom det i svaret på det skriftliga spörsmålet SS 58/2006 rd konstaterades, har förhållandet mellan jaktlagstiftningen och grundlagen granskats i justitiekanslerns svar (dnr 1277/1/03, 20.12.2004). Enligt justitiekanslerns åsikt föreligger det inte någon konflikt mellan bestämmelserna om stora rovdjur och grundlagen.

Med stöd av polislagens (493/1995 ) 25 § kan polisen avvika från vargens fredning på samma sätt som jaktvårdsdistrikten med stöd av jaktförordningens 28 § av särskilda skäl, och jord- och skogsbruksministeriet med stöd av 2 momentet i jaktlagens (615/1993 ) 41 § kan göra det. Enligt polislagens 25 § har polisen rätt att ta fast eller avliva djur som orsakar fara för människors liv eller hälsa eller om djuret orsakar ansenliga skador på egendom. Polislagens 25 § kan inte tillämpas utan att beakta bestämmelser gällande dessa frågor i jaktlagen och -förordningen samt bestämmelserna i habitatdirektivet. Habitatdirektivets bestämmelser förpliktar även polisen vid tillämpning av polislagen och sålunda skall polisen styrka att det inte finns någon annan tillfredställande lösning för att sköta saken. Som möjlighet att tillämpa polislagen 25 § i ovan avsedda fall återstår sålunda endast situationer som snabbt utvecklas i allt hotfullare riktning och innebär risker för människors liv och hälsa. I dessa fall finns det inte tid för utredning av förutsättningarna för tillämpning av jaktlagen och -förordningen. Dessa situationer är föremål för fortlöpande uppföljning och polisen ges vid behov närmare direktiv utgående från samarbetskonferenser mellan inrikesministeriet och jord- och skogsbruksministeriet.

Helsingfors den 4 januari 2007

Jord- och skogsbruksminister Juha Korkeaoja