]> KK992 2004 vpPaulaRisikko kok KIRJALLINEN KYSYMYS992 2004 vp Verotuksen julkisuuslainsäädännön kehittäminen Eduskunnan puhemiehelle Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta (1346/1999) määrittelee salassa pidettä-viksi kaikki sellaiset verotusasiakirjat, joissa on verovelvollisen taloudellista asemaa koskevia tietoja lukuun ottamatta niitä yksityiskohtia, jotka määritellään julkisiksi kyseisen lain 5—9 ja 21 §:ssä. Julkisiksi verotustiedoiksi määritellään esimerkiksi tuloverotuksen osalta henkilön verotettavat tulot, maksuunpantujen verojen ja ennakoiden määrä sekä veronpalautusten tai ns. veromätkyjen määrä. Em. menettelyyn on päädytty haettaessa oikeudenmukaista suhdetta verohallinnon toimin-nan läpinäkyvyyden ja verotuksen luotettavuutta lisäävän avoimuuden sekä toisaalta henkilöiden yksityisyyden suojan ja mm. yritysten liikesalaisuuksien välillä. On oikein ja kannatettavaa, että kansalaisilla on esimerkiksi tiedotusvälineiden välityksellä mahdollisuus saada tietoja mm. virkamiesten, yritysjohtajien ja poliitikkojen palkkatasosta, mahdollisten sivutulojen laajuudesta ja veroprosenteista. Tällöin on kuitenkin lähdettävä siitä, että verottajan antamien tietojen pitää olla mahdolli-simman oikeita. Tämä tavoite ei toteudu nykyisen julkisuuslainsäädännön puitteissa läheskään aukottomasti. Verotieto on käytännössä julkista vain siinä vaiheessa, kun verotus valmistuu. Verotus taas on niin mittava ja monimutkainen prosessi, että siihen jää pakostakin tietty määrä virheitä. Verotusta oikaistaan ja virheitä korjaillaan jopa vuosien ajan verotuksen valmistumisesta. Ongelmana on se, että virheistä puhdistetut ja korjatut verotiedot eivät enää käytännössä olekaan julkisia tietoja. Virheellinen tieto on voitu julkistaa verotuksen valmistumisen yhteydessä, mutta korjattu ja oikea verotieto ei enää olekaan julkinen. Korjaukset jäävät salaisiksi, mutta vir-heellinen verotustieto jää elämään. Jopa se, että joku valittaa omasta verotuksestaan, on käytännössä salaista tietoa. Asiasta on lukuisia esimerkkejä, joita on käsitelty myös julkisuudessa. Mm. taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen esitti hyviä perusteluja asiaa koskevassa kolumnissaan (HS 6.11.2004). Kirjoittaja toteaa, että "julkisissa verotiedoissa on ollut lähes joka vuosi kummallisuuksia ja virheitä. Varattomaksi todettu liikemies on omaisuustilastojen kärjessä, tai palomiehellä on 16 miljoonan euron tulot". Verotietojen julkisuuskäytännössä olevista ongelmakohdista kertoo myös toinen käytännön esimerkki: Alaikäiset sisarukset olivat saaneet perinnöksi ja lahjoituksena osakkeita. Vanhempien pyrkimys oli hoitaa lastensa osakeomistusta siten, että osinkotuotot sijoitettiin ostamalla sisaruksille lisää osakkeita. Viime vuosilta tuttuun tapaan siihen asti tasainen tuotto nousikin yhtäkkiä tuntuvasti, ja tämä näkyi myöhemmin myös lasten verotustiedoissa. Alaikäisille lapsille ei ollut kasvatuksellisista syistä kerrottu kovinkaan tarkasti heitä aikuisina odottavasta pesämunasta. Heidän nimensä julkaistiin kuitenkin muiden verotietojen yhteydessä lehdissä, ja seurauksena oli lasten kannalta hyvin kiusallinen ja raskas julkisuuden kohteeksi joutuminen. Tähän sisältyi mm. tappouhkaus sekä täysin perusteettomia vihjailuja perheen harjoittamasta "verosuunnittelusta". On selvää, ettei lainsäätäjä ole tarkoittanut säädöstensä toimivan käytännön elämässä edellä esitettyjen esimerkkien tapaisesti. Siksi lakitekstiä on syytä tarkentaa vastaamaan nykyistä paremmin alkuperäistä tarkoitusta. Verotietojen julkisuutta koskevaa lainsäädäntöä jouduttaneen muuttamaan mm. varallisuus-verosta luopumisesta tehtävien päätösten perusteella. Samassa yhteydessä avautuu luonteva tilaisuus muuttaa myös muita havaittuja ongelmakohtia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen verotuksen julkisuuslainsäädännön eräistä epäoikeudenmukaisista käytännön vaikutuksista ja miten hallitus aikoo korjata perusteluissa esitettyjen epäkohtien mukaiset puutteellisuudet lainsäädännössä? Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 2004 PaulaRisikko kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Paula Risikon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 992/2004 vp: Onko hallitus tietoinen verotuksen julkisuuslainsäädännön eräistä epäoikeudenmukaisista käytännön vaikutuksista ja miten hallitus aikoo korjata perusteluissa esitettyjen epäkohtien mukaiset puutteellisuudet lainsäädännössä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Verotietojen julkisuus on meillä ollut vanhastaan voimassa koko nykyaikaisen verojärjestelmän voimassaoloajan. Usein asiasta on noussut myös keskustelua, sillä julkiset verotiedot eivät luonnollisesti kerro koko totuutta kansalaisten varallisuudesta ja tuloista. Tilanne on viime aikoina korostunut pääomaliikkeiden kansainvälistymisen myötä. Oman ongelmansa muodostavat myös kysyjänkin tarkoittamat verotietoihin silloin tällöin pujahtavat virheet, vaikka niiden merkitys onkin verotietojen oikeellisuuden parantuessa huomattavasti vähentynyt. Kun otetaan huomioon, että verotustapahtumia on miljoonia, virheitä sattuu itse asiassa hämmästyttävän vähän. Jokainen virhe on tietysti liikaa,­ eikä niitä pidä milloinkaan vähätellä. Viimeksi verotietojen julkisuudesta käytiin laajaa ja vilkasta julkista keskustelua viime vuosikymmenen puolivälin tienoissa. Virkamiestaholta tuotiin esille mahdollisuus luopua verotuksen julkisista tiedoista, joiden katsottiin nykyoloissa tarpeettomasti paljastavan yksityisyyden piiriin kuuluvia tietoja. Yhteiskunnan tulonmuodostuksesta ja varallisuustilanteestahan voidaan sinänsä tilastollisin menetelmin saada varsin tarkkaakin tietoa. Nykymaailmassa verovalvonnalliset keinotkin ovat niin pitkälle kehittyneet, ettei verotuksen julkisia tietoja ole enää pidettävä välttämättöminä niin kutsutun naapurikontrollin vuoksi. Tuolloin käyty keskustelu sai kuitenkin ­useampien poliitikkojen taholta tylyn tuomion: yksikään eduskuntapuolue ei asettunut kannattamaan verotuksen julkisten tietojen osittaistakaan rajoittamista. Yleisesti pidettiin yhteiskuntamoraalin kannalta tärkeänä, että myös yksittäisten ihmisten tulo- ja varallisuustiedot tuodaan julki. Asiaan vaikutti varmasti myös puhdas inhimillinen uteliaisuus. Tiedotusvälineille kysymys on myös rahasta. Keskusteluun voidaan palata milloin tahansa, kun aika katsotaan kypsäksi. Verojärjestelmään liittyviä syitä nykykäytännölle ei ole, joten valtiovarainhallinnon piiristä asiaa tuskin vastustettaisiin. Kysymyksessä on siis puhtaasti poliittisluontoinen asia. Helsingissä 5 päivänä tammikuuta 2005 Toinen valtiovarainministeriUlla-Maj Wideroos Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 992/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Paula Risikko /saml: Är regeringen medveten om vissa orättvisa verkningar som offentlighetslagstiftningen i praktiken har på beskattningen och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att avhjälpa bristerna i lagstiftningen som ger upphov till de olägenheter som nämns i motiveringen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Offentlighet när det gäller skatteuppgifter har sedan gammalt tillämpats hos oss under hela den tid som det moderna skattesystemet har varit i kraft. Frågan har ofta också väckt debatt, eftersom de offentliga skatteuppgifterna naturligtvis inte berättar hela sanningen om medborgarnas förmögenhet och inkomster. Situationen har blivit mer framträdande under den senaste tiden i takt med att kapitalrörelserna har internationaliserats. Ett särskilt problem utgör också de i spörsmålet påpekade fel som då och då smyger sig in i skatteuppgifterna även om deras betydelse har minskat avsevärt i takt med att skatteuppgifternas riktighet har förbättrats. Om man beaktar att antalet beskattningshändelser uppgår till miljoner, är antalet fel i själva verket förvånansvärt litet. Varje fel är naturligtvis ett fel för mycket och bör aldrig ringaktas. I mitten av förra årtiondet fördes den senaste omfattande och livliga debatten om skatteuppgifternas offentlighet. Från tjänstemannahåll framfördes förslaget att man kunde avstå från de offentliga skatteuppgifterna, som under rådande förhållanden omotiverat ansågs avslöja uppgifter av privat natur. Med hjälp av statistiska metoder kan man få synnerligen exakta uppgifter om inkomstbildningen och förmögenhetssituationen i samhället. I dagens värld har också olika medel för skatteövervakning utvecklats så mycket att de offentliga skatteuppgifterna inte längre kan anses nödvändiga för att man s.a.s. skall kunna ha kontroll på grannarna. Den debatt som fördes vid tidpunkten utdömdes emellertid bryskt av de flesta politiker, inte ett enda riksdagsparti understödde ens en partiell begränsning av officiella skatteuppgifter. En allmän åsikt med tanke på samhällsmoralen var att det är viktigt att också uppgifter om enskilda människors inkomster och förmögenhet offentliggörs. Den rent mänskliga nyfikenheten inverkade säkert också. För medierna är det också en fråga om pengar. Debatten kan återupptas när helst tiden anses vara mogen. Nuvarande praxis kan inte härledas från några omständigheter som hänför sig till skattesystemet, därför kommer man knappast inom skatteförvaltningen att motsätta sig förslaget. Frågan är således av rent politisk karaktär. Helsingfors den 5 januari 2005 Andra finansministerUlla-Maj Wideroos