Siirry Eduskunta.fi sivustolle svenska

Lakivaliokunnan lausunto 8/2010 vp

Tarkistettu versio 2.0 LaVL 8/2010 vp - U 14/2010 vp

Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelemisesta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta (ihmiskauppa)

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunnan puhemies on 17 päivänä toukokuuta 2010 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelemisesta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta (ihmiskauppa) (U 14/2010 vp ) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että lakivaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

  • lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva ja lainsäädäntösihteeri Mirja Salonen, oikeusminis­teriö

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

  • ulkoasiainministeriö
  • sisäasiainministeriö.

Viitetiedot

Lakivaliokunta on antanut samaa asiaa koskevasta puitepäätösehdotuksesta lausunnon LaVL 13/2009 vp - U 43/2009 vp .

VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi

Kirjelmässä on kysymys Euroopan komission 29.3.2010 tekemästä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelemisesta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta.

Asiaa on aiemmin käsitelty komission maaliskuussa 2009 tekemän puitepäätösehdotuksen perusteella. Oikeus- ja sisäasiainneuvostossa todettiin marraskuussa 2009 päästyn puitepäätösluonnoksesta yhteisymmärrykseen. Lissabonin sopimuksen voimaantulon vuoksi neuvottelujen jatkuminen edellytti puitepäätösehdotuksen muuttamista direktiiviehdotukseksi. Tämän vuoksi komissio on tehnyt mainitun direktiiviehdotuksen, joka sisällöltään vastaa pääosin neuvostossa jo käytännössä hyväksyttyä puitepäätösluonnosta. Joiltakin osin komissio on kuitenkin muuttanut ehdotusta vastaamaan omaa alkuperäistä puitepäätösehdotustaan.

Kumottavaksi ehdotettavassa puitepäätöksessä asetetaan jo nykyisin velvollisuus kriminalisoida ihmiskaupparikokset sekä yllytys ja avunanto niihin ja niiden yritys. Lisäksi siinä on määräyksiä rangaistuksista, oikeushenkilöiden vastuusta, oikeushenkilöihin kohdistuvista seuraamuksista, lainkäyttövallasta ja syytteeseen asettamisesta sekä uhrien suojelusta ja auttamisesta. Direktiiviehdotus, kuten myös aiempi puitepäätösehdotus, on voimassaolevaa puitepäätöstä laajempi.

Valtioneuvoston kanta

Ehdotusta voidaan pitää tarpeellisena ja kannatettavana huolimatta vastaavasta Euroopan neuvoston yleissopimuksesta, koska 11 EU:n jäsenvaltiota ei ole vielä liittynyt sopimukseen. Direktiivin tulisi kuitenkin asiallisesti vastata mahdollisimman pitkälle mainittua sopimusta. Yleissopimuksen valmistelun yhteydessä aihealueen sääntelytarpeet ja -mahdollisuudet on monipuolisesti ja kattavasti arvioitu sopimusta valmistelleessa asiantuntijatyöryhmässä. Direktiivin ja yleissopimuksen yhdenmukaisuudella voidaan välttää eri instrumenttien välillä olevia tulkintaongelmia ja edistää jäsenvaltioiden liittymistä yleissopimukseen.

Kriminalisointien ja niihin liittyvien yksilön oikeuksiin puuttuvien toimenpiteiden (esimerkiksi pakkokeinojen käyttö) yhteydessä on varmistettava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Samoin teon rangaistusarvon ja rangaistusasteikkojen on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisesti oikeassa suhteessa tavoitteeseen ja rikoksen vakavuuteen. Tähän liittyen ehdotuksen käsittelyssä on syytä kiinnittää kriittisesti huomiota niihin ehdotuksen mukaisiin ankarammin rangaistaviin tekomuotoihin, jotka Suomessa eivät ainakaan kaikissa tapauksissa kuulu törkeän ihmiskaupan tunnusmerkistöön. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevan uhrin osalta kysymystä on käsitelty kirjelmän jaksossa, joka koskee vaikutusta Suomen lainsäädäntöön. Virkamiehen tekemän rikoksen osalta voidaan todeta se, että tällainen teko ei vakavuudeltaan välttämättä rinnastu 4 artiklan 2 kohdassa mainittuihin muihin tekoihin. Virkamiesoikeudellisia säännöksiä sovelletaan Suomessa hyvin laajasti erilaisissa tehtävissä toimiviin. Lisäksi aikaisemmin valtion hoitamia tehtäviä on myös yksityistetty. Puitepäätösehdotuksen osalta päästiin kompromissiin, jonka mukaan se, että teon on tehnyt virkamies, on otettava huomioon ankaroittavana perusteena rangaistusta määrättäessä, minkä rikoslain 6 luvun säännökset mahdollistavat. Lisäksi virkamiesten kohdalla ankarampaan rangaistukseen johtaa se, että rikokseen syyllistynyt tuomitaan ihmiskaupparikoksen lisäksi virkarikoksesta.

Lainsäädännön selkeyden ja johdonmukaisuuden ylläpitämiseksi yksityiskohtaisia vain yhtä rikoslajia koskevia menettelysäännöksiä ei tulisi tehdä tiettyjä rikoksia varten, jos yleisillä säännöksillä tullaan toimeen. Kansallista joustonvaraa on sallittava, koska rikosasioiden käsittelyjärjestelmät vaihtelevat huomattavasti eri maissa. Tämä koskee rikosprosessia sekä uhrien auttamista ja suojelua. Direktiiviehdotusta ei voida kuitenkaan tältä osin pitää ongelmallisena erityisesti sen vuoksi, että näihin kysymyksiin liittyvät ehdotukset eivät edellytä lainsäädäntömuutoksia.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Euroopan komissio teki maaliskuussa 2009 ehdotuksen uudeksi ihmiskauppaa koskevaksi neuvoston puitepäätökseksi. Lakivaliokunta on antanut asiasta lausunnon LaVL 13/2009 vp - U 43/2009 vp .

Selvityksen mukaan puitepäätösluonnoksesta päästiin yhteisymmärrykseen oikeus- ja sisäasiainneuvostossa marraskuussa 2009. Lissabonin sopimuksen voimaantulon vuoksi asian käsittelyn jatkaminen edellytti puitepäätösehdotuksen muuttamista direktiiviehdotukseksi. Nyt käsiteltävänä oleva direktiiviehdotus vastaa sisällöltään pääosin neuvostossa jo käytännössä hyväksyttyä puitepäätösluonnosta.

Valtioneuvoston kirjelmästä ilmenee, että direktiiviehdotus poikkeaa yhteisymmärryksen saavuttaneesta puitepäätösluonnoksesta kahdessa kysymyksessä. Nämä koskevat puitepäätösluonnoksen 4 artiklan 2 kohdan a-alakohdassa säänneltyä virkamiehen tekemän ihmiskaupparikoksen rangaistavuutta sekä b-alakohdan määrittelyä erityisen haavoittuvassa asemassa olevista henkilöistä. Kirjelmässä on tuotu esiin näkökohtia, joiden perusteella mainittuja kohtia voidaan pitää ongelmallisina.

Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan työryhmäkäsittelyssä mainittuja kohtia on muutettu siten, että rangaistusta määrättäessä ankaroittavana perusteena on otettava huomioon se, että teon on tehnyt virkamies virkatehtäviä hoitaessaan. Lisäksi erityisen haavoittuvaksi uhriksi määritettäisiin ainakin lapsiuhrit. Muutokset vastaavat marraskuussa 2009 saavutettua kompromissia, jota Suomi on ollut tältä osin ajamassa. Valiokunta tukee direktiiviehdotusta työryhmätyöskentelyssä saavutetussa muodossa.

Lausunto

Lausuntonaan lakivaliokunta ilmoittaa,

että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan edellä esitetyin huomioin.

Helsingissä 1 päivänä kesäkuuta 2010

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Janina Andersson /vihr
vpj. Anna-Maja Henriksson /r
jäs. Esko Ahonen /kesk
Kalle Jokinen /kok
Timo Kalli /kesk
Oiva Kaltiokumpu /kesk
Ilkka Kantola /sd
Sampsa Kataja /kok
Krista Kiuru /sd
Jari Larikka /kok
Sanna Lauslahti /kok
Outi Mäkelä /kok
Raimo Piirainen /sd
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps
Tero Rönni /sd
Kari Uotila /vas
Mirja Vehkaperä /kesk


Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Minna-Liisa Rinne