Siirry Eduskunta.fi sivustolle svenska

Lakivaliokunnan mietintö 19/2006 vp

Tarkistettu versio 2.0 LaVM 19/2006 vp - HE 84/2006 vp

Hallituksen esitys laeiksi kihlakunnansyyttäjästä annetun lain, Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjästä annetun lain ja yleisistä syyttäjistä annetun lain 11 §:n muuttamisesta

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 6 päivänä syyskuuta 2006 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laeiksi kihlakunnansyyttäjästä annetun lain, Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjästä annetun lain ja yleisistä syyttäjistä annetun lain 11 §:n muuttamisesta (HE 84/2006 vp ).

Lausunto

Eduskunnan päätöksen mukaisesti hallintovaliokunta on antanut asiasta lausunnon (HaVL 38/2006 vp ), joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi .

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

  • lainsäädäntöneuvos Ulla Mohell, oikeusministeriö
  • ylitarkastaja Riitta Aulanko, sisäasiainministeriö
  • apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, Valtakunnansyyttäjänvirasto
  • johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka, Helsingin kihlakunnan syyttäjänvirasto
  • johtava kihlakunnansyyttäjä Martti Porvali, Jyväskylän kihlakunnan syyttäjänvirasto
  • nimismies Juha Tuhkala, Kittilän kihlakunnanviraston syyttäjäosasto
  • johtava kihlakunnansyyttäjä Matti Loponen, Koillis-Lapin kihlakunnanviraston syyttäjäosasto
  • kihlakunnansyyttäjä Kyösti Renko, Kyrönmaan kihlakunnanviraston syyttäjäosasto
  • johtava kihlakunnansyyttäjä Knut von ­Alfthan, Mustasaaren kihlakunnanviraston syyt­täjäosasto
  • johtava kihlakunnansyyttäjä Petri Vaaja, Porvoon kihlakunnanviraston syyttäjäosasto
  • kihlakunnansyyttäjä Heikki Mäkelä, Suomen Nimismiesyhdistys ry
  • puheenjohtaja, kihlakunnansyyttäjä Harri Lindberg, Suomen Syyttäjäyhdistys ry

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

  • Nurmeksen kihlakunnanviraston syyttäjäosasto
  • Tampereen kihlakunnan syyttäjänvirasto.

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kihlakunnansyyttäjästä annettua lakia, Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjästä annettua lakia ja yleisistä syyttäjistä annettua lakia. Syyttäjälaitoksen paikallisorganisaatiota ehdotetaan muutettavaksi siten, että paikallisviranomaisina toimisivat nykyisistä yhteistoiminta-alueista muodostettavat syyttäjänvirastot. Tämän lisäksi paikallisina syyttäjäviranomaisina toimisivat Helsingin kihlakunnan syyttäjänvirasto ja Ahvenanmaalla maakunnansyyttäjänvirasto.

Samalla kihlakunnansyyttäjien ja apulaissyyttäjien toimivaltaa täsmennettäisiin siten, että he olisivat toimivaltaisia hoitamaan syyttäjäntehtäviä koko maassa rangaistusmääräysasioissa sekä asioissa, jotka voidaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaan käsitellä kirjallisessa menettelyssä.

Lisäksi Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjänvirastosta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että maakunnansyyttäjänviraston päällikkönä toimisi johtava maakunnansyyttäjä.

Yleisistä syyttäjistä annettuun lakiin lisättäisiin säännös syyttäjän oikeudesta saada tietoja Oikeusrekisterikeskuksen ylläpitämästä sakkorekisteristä.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Arvion lähtökohdat

Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen syyttäjälaitoksen paikallishallinnon huomattavaksi uudistamiseksi. Uudistuksella tavoitellaan esityksen perustelujen (s. 11) mukaan syyttäjälaitoksen toiminnan tehostamista ja laadun kehittämistä. Lisäksi esityksen sisältämillä ehdotuksilla pyritään kehittämään syyttäjälaitoksen johtamista ja ohjaamista sekä keskittämään hallinnollisia tehtäviä ja poistamaan päällekkäistä toimivaltaa. Tavoitteet on tarkoitus saavuttaa paikallisten syyttäjäyksiköiden määrää merkittävästi vähentämällä. Kun vuoden 2006 alusta syyttäjäntoimesta on paikallistasolla huolehtinut 13 kihlakunnan syyttäjänvirastoa ja 50 kihlakunnanviraston syyttäjäosastoa, jatkossa paikallisia syyttäjäyksiköitä on lähtökohtaisesti 15. Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänvirastoa lukuun ottamatta näitä nimitetään syyttäjänvirastoiksi. Syyttäjänvirastoilla on päätoimipaikan lisäksi paikallisia toimipisteitä, joita kutsutaan palvelutoimistoiksi.

Ehdotusten taustalla ovat syyttäjälaitoksen nykyiseen paikallisorganisaatioon liittyvät kehittämistarpeet, jollaisiksi hallituksen esityksessä mainitaan (s. 8 ss.) johto- ja ohjaussuhteiden kehittäminen, syyttäjien erikoistuminen, oikeudellisen laadun ja yhdenmukaisuuden edistäminen, hallinnon kehittäminen, syyttäjäpalveluiden alueellinen kattavuus ja sidosryhmäyhteistyö.

Lakivaliokunta pitää hallituksen esityksen lähtökohtia oikeina. On tärkeää, että syyttäjälaitos pystyy toiminnallaan osaltaan tehokkaasti myötävaikuttamaan rikosvastuun riittävän joutuisaan ja asianmukaiseen toteutumiseen (ks. myös LaVL 15/2006 vp ja LaVL 18/2005 vp ). Toiminnallisia tarpeita vastaavan määrärahatason lisäksi tämä edellyttää myös syyttäjälaitoksen hallintoon ja toimintoihin kohdistuvia kehittämistoimenpiteitä.

Lakivaliokunta on tarkastellut hallituksen esitystä kahdesta näkökulmasta. Yhtäältä se on kiinnittänyt huomiota syyttäjälaitoksen kehittämiseen liittyviin organisaation sisäisiin näkökohtiin, jolloin tarkastelun keskiössä on ennen kaikkea kysymys paikallisten syyttäjäyksiköiden määrästä ja koosta. Toisaalta valiokunta on arvioinut hallituksen esitystä syyttäjälaitoksen ulkoisesta näkökulmasta eli ennen kaikkea yksilöiden oikeusturvan toteutumisen kannalta.

Paikallisten syyttäjäyksiköiden määrä ja koko

Kuten edeltä on käynyt ilmi, tulevaisuudessa paikallisia syyttäjäyksiköitä on lähtökohtaisesti 15. Tähän vaihtoehtoon on hallituksen esityksen mukaan (s. 12) päädytty, koska se on kaksiportaisen syyttäjälaitoksen ohjaus- ja johtosuhteiden kannalta selkein ja toteuttamiskelpoisin. Valittua mallia perustellaan myös paikallisten syyttäjäyksiköiden sisäisten ohjaus- ja johtosuhteiden selkeydellä samoin kuin muun muassa sillä, että tällaisessa organisaatiorakenteessa voidaan turvata syyttäjäpalveluiden tasapuolinen saatavuus koko maassa ja että malli mahdollistaa myös syyttäjien erityisasiantuntemuksen kehittämisen.

Valiokunta yhtyy hallituksen esityksessä ilmaistuun näkemykseen siitä, että syyttäjätoiminnan painopisteen tulee olla paikallistasolla. Valiokunnan käsityksen mukaan tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää, että paikallisin syyttäjävoimin pystytään hoitamaan hyvin erilaisia ja oikeudellisesti vaativiakin rikosasioita. Tämä puolestaan johtaa siihen, että paikallissyyttäjillä tulee ainakin jossain määrin olla mahdollisuus erikoistua tietyn tyyppisten juttujen hoitamiseen. Se on kuitenkin vaikeaa ilman monipuolista käsiteltäväksi tulevien asioiden joukkoa, joka taas on helpoimmin saavutettavissa paikallissyyttäjien riittävän laajan toimialueen avulla. Lakivaliokunnan mielestä paikallisyksiköiden lukumäärän vähentäminen on omiaan tukemaan tällaista syyttäjätoiminnan laadun kehittämisen kannalta tärkeää erikoistumista. Samoin kuin käräjäoikeusyksiköiden kohdalla (ks. LaVL 18/2004 vp ) valiokunta pitää muun muassa näistä syistä perusteltuna, että myös syyttäjälaitoksessa siirrytään nykyistä suurempiin paikallisyksiköihin.

Lakivaliokunta pitää myös ilmeisenä, että suurempiin paikallisyksiköihin siirtyminen myötävaikuttaa Valtakunnansyyttäjänviraston ja paikallisyksiköiden välisten johto- ja ohjaussuhteiden tehostumiseen. Sen taasen voidaan olettaa lisäävän paikallissyyttäjien toiminnan yhdenmukaisuutta ja sitä kautta osaltaan edistävän alueellisesti tasa-arvoisen oikeusturvan toteutumista. Toisaalta muodostettavat nykyisiä suuremmat yksiköt ovat toiminnallisesti vakaampia kuin monet olemassa olevan paikallisorganisaation osat, sillä esimerkiksi äkilliset sairauspoissaolot eivät horjuta niiden päivittäistä toimintaa samalla tavoin kuin vain muutamasta syyttäjästä koostuvissa yksiköissä. Valiokunnan mielestä myös tällainen toimintavarmuuden parantuminen tukee sekin viime kädessä myös rikosoikeudellisen vastuun joutuisan toteuttamisen tavoitetta.

Lakivaliokunta huomauttaa kuitenkin, että edellä todetuista uudistuksen myönteisistä piirteistä ei vielä ole saatavissa vastausta siihen, mikä eri tavoitteiden kannalta on sopivin uusien paikallisyksiköiden lukumäärä. Tästä on myös asian valiokuntakäsittelyn aikana esitetty eriäviä näkemyksiä. Lakiehdotuksen mukaan tällainen viime kädessä hallinnollisen jaotuksen tarkoituksenmukaisuuteen liittyvä kysymys syyttäjänvirastojen toimialueista ja päätoimipaikoista jää valtioneuvoston asetuksella säänneltäväksi. Ratkaisu vastaa hallintovaliokunnan lausunnon mukaan sen valtioneuvoston hallintoselonteosta [Valtioneuvoston selonteko keskus-, alue- ja paikallishallinnon kehittämistarpeista - Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa (VNS 2/2005 vp).] antamassa mietinnössä (HaVM 2/2006 vp ) esittämiä linjauksia.

Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto alueellista jaotusta harkitessaan pyrkii keskenään jokseenkin verrannollisiin toimialueisiin. Esimerkiksi pinta-alaltaan hyvin suurten toimialueiden muodostaminen saattaa johtaa siihen, että muutoin saavutettavat - kuten ammatilliseen erikoistumiseen liittyvät - toiminnalliset hyödyt menetetään pitkien etäisyyksien vuoksi syyttäjien joutuessa käyttämään runsaasti aikaa esimerkiksi omasta toimipaikastaan etäällä sijaitsevaan käräjäoikeuteen siirtymiseen. Samalla valiokunta tähdentää, että jokaiselle muodostettavalle toimialueelle on voitava myös käytännössä osoittaa siellä käsiteltävien asioiden määrään ja laatuun nähden riittävät voimavarat.

Paikallisten syyttäjäyksiköiden tavoitettavuus ja palvelukyky

Syyttäjälaitoksen paikallishallinnon uudistusta on arvioitava myös paikallissyyttäjien tuottamien palvelujen käyttäjien kannalta. Lähtökohtaisesti syyttäjän toimipisteen maantieteellinen sijainti ei ole yksittäiselle ihmiselle samalla tavoin tärkeä asia kuin esimerkiksi kysymys siitä, mistä poliisin palvelut ovat saatavissa. Kuten hallintovaliokunta on lausunnossaan todennut, syyttäjäntoimessa ei juuri ole palvelupisteessä annettavia välittömiä, yksittäisten henkilöiden tarvitsemia palveluja (ks. myös HaVM 2/2006 vp , s. 12/I).

Edellä sanottu ei kuitenkaan merkitse sitä, että syyttäjälaitoksen toimipisteiden sijainnilla ei olisi yksilöiden oikeusturvan kannalta lainkaan merkitystä. Kuten hallintovaliokunta lausunnossaan toteaa, syyttäjäpalveluita ovat oikeasisältöiset ja oikea-aikaiset syyteharkinnalliset ratkaisut sekä tehokas rikosasioiden ajaminen alioikeuksissa ja ylioikeuksissa. Syyttäjän työn onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on hyvä yhteistyö esitutkintaa suorittavan ja johtavan poliisin kanssa (ks. HaVM 2/2006 vp , s. 12/II). Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan tämä tarkoittaa samalla sitä, että poliisin ja paikallissyyttäjän kanssa asioivilla henkilöillä - etenkin rikoksen uhreilla - on oikeutettuja odotuksia kulloiseenkin rikostapahtumaan liittyvien kysymysten ratkaisemisesta joutuisasti ja ammatillisesti korkeatasoisella tavalla. Nämä odotukset korostuvat erityisesti vakavissa rikostapauksissa.

Oikeuskäsittelyn kannalta tarkasteltuna syyttäjän työssä taas painottuu se seikka, että hänen on oltava henkilökohtaisesti läsnä käräjäoikeuden suullisissa pääkäsittelyissä. Tämän vuoksi myös käräjäoikeuksien sijainnilla on merkitystä harkittaessa syyttäjäpalvelujen alueellista sijoittelua. Lakivaliokunta yhtyy kuitenkin hallituksen esityksen perusteluissa (s. 10/II) esitettyyn arvioon siitä, että käräjäoikeusjaotus ei rajaa syyttäjälaitoksen toimipisteiden sijoittelua yhtä merkittävällä tavalla kuin poliisin paikallisyksiköiden sijainti.

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta pitää tärkeänä hallituksen esitykseen (s. 12/II) sisältyvää toteamusta, jonka mukaan syyttäjätoimen toimipaikkaverkosto säilytetään pääsääntöisesti samana kuin nykyisessä organisaatiossa. Uuden hallintomallin mukainen palvelutoimisto säilytetään lähes kaikilla niillä paikkakunnilla, joilla syyttäjä nykyisinkin toimii. Tästä huolimatta lakivaliokunta pitää tarpeellisena, että oikeusministeriö ja Valtakunnansyyttäjänvirasto uudistuksen seurantaa toteuttaessaan tehokkuusarvioinnin ohella kiinnittävät huomiota myös niihin vaikutuksiin, joita toteutettavilla muutoksilla mahdollisesti on oikeusturvan alueelliseen saatavuuteen.

Syyttäjälaitoksen paikallishallinnon uudistaminen johtaa myös siihen, että jatkossa on syyttäjänvirastoja, joiden alueella sijaitsevien palvelutoimistojen kielijakaumat ovat erilaiset. Tämän vuoksi hallituksen esityksen mukaan (s. 13/II) lähtökohtana on, että julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003 ) nojalla valtioneuvoston asetuksella osalle syyttäjistä säädetään tavanomaista korkeampia ruotsin kielen taidon vaatimuksia. Valiokunnan mielestä tällainen toimenpide on sinänsä hyvin tärkeä, mutta se ei yksistään riitä turvaamaan kielellisten oikeuksien toteutumista. Paikallissyyttäjän kanssa asioimaan pyrkivä ottanee nimittäin useimmiten ensimmäiseksi yhteyttä asianomaisen yksikön kansliahenkilökuntaan, joten myös siihen lukeutuvilla henkilöillä tulee olla riittävät kielelliset valmiudet ohjata ja opastaa kaikkia asiakkaita asianmukaisen palvelun edellyttämällä tavalla asiakkaiden omasta kielestä riippumatta. Paikallista syyttäjäntointa järjestettäessä on lakivaliokunnan mielestä sen vuoksi huolehdittava syyttäjien kielitaidon lisäksi siitä, että myös muun paikallisyksikössä työskentelevän henkilökunnan kielitaito vastaa kullakin toimialueella esiintyviä tarpeita.

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki kihlakunnansyyttäjästä annetun lain muuttamisesta

6 §. Kihlakunnansyyttäjän toimivalta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan kihlakunnansyyttäjät ovat toimivaltaisia hoitamaan syyttäjäntehtäviä koko maassa rangaistusmääräysasioissa ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997 ) 5 a luvun 1 §:ssä tarkoitetuissa, kirjallisessa menettelyssä ratkaistavissa asioissa. Ehdotuksen perustelujen (s. 16/II) mukaan säännöksen tarkoituksena on syyttäjien työmäärän tasaaminen syyttäjänvirastojen kesken.

Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että säännös on sen tarkoitukseen nähden erittäin avoin. Siitä ei käy lainkaan ilmi esimerkiksi se, millaisia juttuja säännös siinä mainittujen asiaryhmien sisällä koskisi, milloin tasaamiseen voitaisiin ryhtyä, millaisin perustein asiat jaettaisiin eri syyttäjänvirastojen välillä ja millä tavoin tasaamisesta päätettäisiin. Voidaan myös arvioida, että ehdotetun kaltaisen sääntelyn soveltaminen ei läheskään kaikissa tapauksissa olisi kovin tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi kirjallisessa menettelyssä saatettaisiin joutua tilanteisiin, joissa asia olisi pääkäsittelyn toimittamista varten kuitenkin myöhemmin lähetettävä takaisin alun perin toimivaltaiselle syyttäjälle.

Edellä esitetyistä syistä lakivaliokunta ei pidä ehdotettua toimivallan laajentamista ainakaan tässä vaiheessa tarpeellisena. Valiokunta ehdottaa, että momentti poistetaan lakiehdotuksesta.

Sen sijaan lakivaliokunta ehdottaa nykyisin voimassa olevaa 1 momenttia tarkistettavaksi siten, että kihlakunnansyyttäjät osoitetaan toimivaltaisiksi hoitamaan syyttäjäntehtäviä kaikissa niissä asioissa, joissa perustettavien syyttäjänvirastojen alueella toimivat käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia.

Valiokunnan ehdottamien muutosten vuoksi myös lakiehdotuksen johtolausetta on tarkistettava.

8 §. Apulaissyyttäjän toimivalta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan apulaissyyttäjät olisivat voimassa olevan pykälän 1 ja 2 momentissa säädetyissä rajoissa toimivaltaisia hoitamaan syyttäjäntehtäviä koko maassa 6 §:ssä tarkoitetuissa asioissa.

Edellä 6 §:n yhteydessä esittämillään perusteilla valiokunta ehdottaa, että toimivallan laajentaminen koko maan kattavaksi poistetaan lakiehdotuksesta ja että apulaissyyttäjien alueellista toimivaltaa koskeva säännös kirjoitetaan samalla tavoin kuin kihlakunnansyyttäjiä koskevassa 6 §:n 1 momentissa.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

Siirtymäsäännösten keskeisenä tarkoituksena on järjestää henkilöstön asema siirryttäessä suurempiin paikallishallintoyksiköihin. Valiokunta toteaa, että nyt ehdotettu järjestely poikkeaa esimerkiksi niistä siirtymäsäännöksistä, jotka sisältyvät eduskunnan käsiteltävänä olevaan, uutta ulosottokaarta koskevaan lakiehdotukseen (ks. HE 83/2006 vp ). Nyt esillä olevan hallituksen esityksen perusteluissa (s. 13/II) on erikseen mainittu periaatteena olevan, että ketään ei uudistuksen yhteydessä irtisanota. Lakivaliokunta pitää tätä henkilöstön aseman kannalta erittäin tärkeänä. Samalla valiokunta painottaa ehdotetun säännöksen asemaa nimenomaan siirtymävaiheen sääntelynä. Valiokunnan mielestä jo hyvä henkilöstöpolitiikka edellyttää, että henkilöstö saa mahdollisimman nopeasti varmuuden asemastaan uudessa organisaatiossa. Siksi ehdotetuissa siirtymäsäännöksissä tarkoitetut järjestelyt tulee toteuttaa ripeästi. Sopivana aikana voidaan valiokunnan mielestä pitää noin kolmea kuukautta siitä, kun 1. lakiehdotuksessa tarkoitetut asetukset ovat tulleet voimaan.

Ehdotetun säännöksen 4 momentin mukaan viran siirtäminen virkamiehen työssäkäyntialueella ei edellytä virkamiehen suostumusta. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 17/II) mukaan työssäkäyntialueella tarkoitetaan säännöksessä niitä alueita, jotka ilmenevät viime kädessä työssäkäyntialueista annetusta työministeriön asetuksesta (1368/2002 ).

Lakivaliokunnan arvion mukaan hallituksen esityksen perustelujen mukaisesti ymmärrettynä työssäkäyntialue-käsitettä soveltamalla voidaan sinänsä kohtuullisesti sovittaa yhteen yhtäältä valtion tarpeet hallinnollisiin järjestelyihin ja toisaalta yksittäisen virkamiehen edut. Samalla valiokunta kuitenkin toteaa, että itse säännöstekstissä "työssäkäyntialueen" tarkempi sisältö jää tämän käsitteen keskeisestä merkityksestä huolimatta täysin avoimeksi.

Työssäkäyntialueen määritelmä sisältyy työttömyysturvalain (1290/2002 ) 1 luvun 9 §:n 1 momenttiin. Sen mukaan henkilön työssäkäyntialue on, jollei erityisistä syistä muuta johdu, hänen asuinkuntansa sekä kunnat, joissa henkilön asuinkunnasta yleisesti käydään työssä tai joissa henkilön asuinkunnasta tavanomainen päivittäinen työssäkäynti on vastaavassa ajassa ja vastaavin kustannuksin mahdollista. Saman pykälän 2 momentin mukaan työssäkäyntialueet määritellään työministeriön asetuksella.

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa, että momenttiin otetaan nimenomainen viittaus työttömyysturvalain 1 luvun 9 §:ään.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa,

että 2. ja 3. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomina ja
että 1. lakiehdotus hyväksytään muutettuna seuraavasti:

Valiokunnan muutosehdotukset

1.

Laki


kihlakunnansyyttäjästä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kihlakunnansyyttäjästä 22 päivänä maaliskuuta 1996 annetun lain (195/1996 ) 2, 5-7 ja 10 § sekä

lisätään  (poist.) 8 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 468/2001 , uusi 3 momentti seuraavasti:


2 ja 5 §
(Kuten HE)


6 §
Kihlakunnansyyttäjän toimivalta

Kihlakunnansyyttäjät ovat toimivaltaisia hoitamaan syyttäjäntehtäviä asioissa, joissa syyttäjänviraston alueella toimivat käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia. (Uusi)

(2 mom. poist.)

7 §
(Kuten HE)


8 §
Apulaissyyttäjän toimivalta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Apulaissyyttäjät ovat 1 ja 2 momentissa säädetyn toimivaltansa rajoissa toimivaltaisia hoitamaan syyttäjäntehtäviä asioissa, joissa syyttäjänviraston alueella toimivat käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia.

10 §
(Kuten HE)

_______________

(1-3 mom. kuten HE)

Viran siirtäminen virkamiehen työttömyysturvalain (1290/2002) 1 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla työssäkäyntialueella ei edellytä virkamiehen suostumusta.

(5 mom. kuten HE)

_______________

Helsingissä 24 päivänä marraskuuta 2006

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Tuija Brax /vihr
vpj. Susanna Rahkonen /sd
jäs. Esko Ahonen /kesk
Leena Harkimo /kok
Lasse Hautala /kesk
Tatja Karvonen /kesk
Petri Neittaanmäki /kesk
Lyly Rajala /kok
Tero Rönni /sd (osittain)
Petri Salo /kok
Pertti Salovaara /kesk
Minna Sirnö /vas
Juhani Sjöblom /kok


Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Risto Eerola