Siirry Eduskunta.fi sivustolle svenska

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto 19/2008 vp

Tarkistettu versio 2.0 MmVL 19/2008 vp - U 35/2008 vp

Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (rehuasetus)

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunnan puhemies on 2 päivänä heinäkuuta 2008 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (rehuasetus) (U 35/2008 vp ) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että maa- ja metsätalousvaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

  • neuvotteleva virkamies Marita Aalto, maa- ja metsätalousministeriö
  • ylitarkastaja Marja Turunen, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

  • Kuluttajavirasto
  • Elintarviketeollisuusliitto ry
  • Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
  • ProAgria Maaseutukeskusten Liitto
  • Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund

VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ

Ehdotus

Hanke on osa yksinkertaistamiseen tähtäävää komission jatkuvaa ohjelmaa ja viimeinen vuonna 2000 laaditun elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan valkoisen kirjan [KOM(1999) 719] laajoista rehulainsäädäntöä koskevista toimenpide-ehdotuksista. Ehdotuksen yleisinä tavoitteina on rehuaineiden ja rehuseosten markkinoille saattamista ja pakkausmerkintöjä koskevien direktiivien kokoaminen yhteen, tarkistaminen ja nykyaikaistaminen siten, että Euroopan unionissa saavutettu rehu- ja elintarviketurvallisuuden korkea taso säilytetään. EU:n rehu- ja maataloussektorin kilpailukyvyn parantamiseksi teknisiä vaatimuksia yksinkertaistetaan ja tarpeettomat hallinnolliset rasitteet poistetaan.

Ehdotuksella pyritään rehujen pakkausmerkintöjä ja ennakkohyväksyntää koskevan lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja yhdenmukaistamiseen EU:ssa sekä hallinnon keventämiseen.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto suhtautuu komission ehdotukseen pääsääntöisesti myönteisesti. Valtioneuvoston mielestä on tärkeää nykyaikaistaa ja yhdenmukaistaa rehujen pakkausmerkintöjä.

Valtioneuvoston käsityksen mukaan on tärkeää, että rehun ostajalla on oikeus saada tarkempia tietoja rehuaineiden määristä valmistajalta, mikäli rehuaineiden painoprosenttien ilmoittamisesta rehuseoksissa luovutaan. Lisäksi valtioneuvosto katsoo, että myös muiden kuin elintarviketuotantoeläinten rehuissa käytetyt rehuaineet (rehujen raaka-aineet) tulisi ilmoittaa ainekohtaisesti eikä rehujen ryhmänimityksiä tulisi sallia. Tämä on tärkeää, jotta rehuaineet voidaan jäljittää asiaankuuluvalla tavalla. Lisäksi muun muassa lemmikkieläinten yliherkkyydet ovat lisääntyneet ja tämän johdosta lemmikkieläinten omistajien on tarpeellista saada yksityiskohtaista tietoa käytetyistä rehuaineista. Myös kaikki rehuihin lisätyt lisäaineet tulisi ilmoittaa rehujen pakkausmerkinnöissä huolimatta siitä, onko kyseessä elintarviketuotantoeläimen vai esimerkiksi lemmikkieläimen rehu. Lisäaineiden ilmoittamatta jättämistä voidaan pitää rehun ostajan harhaanjohtamisena. Valtioneuvosto katsoo myös, että sen sijaan, että ns. bioproteiinien hyväksyntämenettelystä luovuttaisiin kokonaan, niihin tulisi soveltaa kevyempää hyväksyntämenettelyä ns. dieettirehujen tapaan.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Komissio ehdottaa säännöksiä muun ohella rajanvedosta täydennysrehujen ja lisäaineiden esiseosten välillä, jotta asian soveltaminen käytäntöön yhdenmukaistuisi eri jäsenmaissa. Esiseosten käytöstä johtuvasta HACCP-vaatimuksesta säädetään yhteisön rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista annetussa asetuksessa (EY) 183/2005, jonka 6 artiklan 1 kohdasta käy ilmi, että muita kuin asetuksen 5 artiklan (erityiset velvoitteet) 1 kohdassa mainittuja toimia toteuttavien rehualan toimijoiden (muiden kuin alkutuotannon toimijoiden) on laadittava ja toteutettava HACCP-periaatteisiin perustuvaa kirjallista menettelyä ja pidettävä sitä yllä. Velvoite koskee 5 artiklan 2 kohdassa mainittuja toimintoja, kuten lisäaineiden tai lisäaineita sisältävien esiseosten (pois lukien säilörehun säilöntäaineet) käyttöä rehun valmistuksessa myös tilan omille eläimille.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että mainitulta osin ehdotuksessa vain täsmennettäisiin käytännössä sitä, milloin kyseessä on täydennysrehu (jonka käyttö ei vaadi HACCP-menettelyä) ja milloin lisäaineiden esiseos (jonka käyttö tilalla rehujen valmistukseen vaatii ns. puhtaiden lisäaineiden käytön ohella HACCP-vaatimusten noudattamista). Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että rehukustannusten nousu on jo nyt vaikeuttanut kotieläintalouden kannattavuutta. Omavalvonnan laajentaminen ja valvontakustannusten nousu rehuketjussa aiheuttaisi lisäkustannuksia. Valiokunta pitääkin tärkeänä sitä, ettei HACCP-järjestelmän soveltamista laajenneta.

Komission ehdotuksen mukaan rehun ainesosat (rehuaineet ja lisäaineet) tulisi ilmoittaa rehuista jatkossakin, mutta rehuaineiden ilmoittamisen osalta luovuttaisiin painoprosenttiosuuksien ilmoittamisesta. Ehdotuksen mukaan elintarviketuotantoeläinten rehujen kyseessä ollessa valmistajan olisi kuitenkin pyynnöstä annettava rehun ostajalle rehuaineiden painoprosenttitiedot, ellei kyseessä voida katsoa olevan arkaluontoisten tietojen, joiden voidaan katsoa loukkaavan valmistajan teollis- ja tekijänoikeuksia. Puheenjohtajan kompromissiesityksessä jälkimmäistä kohtaa on täsmennetty edelleen siten, että pakkausmerkinnöistä vastaavan henkilön tulisi voida todistaa pyydettyjen tietojen arkaluontoisuus. Valiokunta korostaa erityisesti sitä, että viljelijän tulee saada rehun ainesosista kaikki tarvitsemansa tiedot.

Valiokunta toteaa, että komission ehdotuksen tavoitteena on lisätä joustavuutta ja vastata paremmin käyttäjien tietotarpeisiin. Ehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa rehuaineiden ja/tai rehuseosten ravintoainekoostumustietojen (valkuainen, kuitu, tärkkelys jne.) ilmoitusvelvollisuuden pääperiaatetta voimassa olevaan lainsäädäntöön verrattuna. Rehuaineiden osalta ravintoainekoostumustietoja voitaisiin ehdotuksen mukaan kuitenkin korvata yhteisön rehuaineluettelossa mainituilla vastaavanlaisilla tiedoilla. Mainittu joustavuus saavutettaisiinkin yhteisön rehuaineluettelolla, jonka valmistelusta vastaisivat sidosryhmät.

Rehuaineiden pakollisia merkintöjä ovat muun muassa rehuaineen nimi ja ao. rehun rehuaineluokan mukainen ravintoainekoostumusilmoitus (esim. kaura kuuluu rehuaineluokkaan "viljajyvistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet"). Kyseiseen luokkaan kuuluvista rehuaineista tulee ilmoittaa pakkausmerkinnöissä tärkkelys, valkuainen, rasva ja kuitu tietyin erityisedellytyksin. Tämä rehuaineluokkaan perustuva ravintoaineluettelointi voitaisiin ehdotuksen mukaan korvata edellä tarkoitetussa yhteisön rehuaineluettelossa vahvistetuilla tiedoilla. Yhteisön rehuaineluettelon käyttö olisi ehdotuksen mukaan toimijoille vapaaehtoista. Rehun valmistajalle/pakkausmerkinnöistä vastaavalle jäisi mahdollisuus valita, ilmoitetaanko rehuaineluokkaan perustuva ravintoaineluettelo vai yhteisön rehuaineluettelon mukaiset tiedot. Ellei toimija noudattaisi yhteisön rehuaineluetteloon perustuvaa menettelyä, hänen tulisi siten joka tapauksessa antaa rehuaineluokkaan perustuva ravintoaineluettelointi asetuksessa säädetyllä tavalla. Valiokunta painottaa tässäkin yhteydessä erityisesti sitä, että viljelijän tulee saada rehun koostumuksesta käyttöönsä kaikki tarvitsemansa tiedot.

Ehdotuksen mukaan pakollisena merkintänä rehuseoksissa edellytettäisiin valmistajan nimeä tai tunnistenumeroa silloin, kun rehuseoksen valmistaja ei olisi tiedoista vastaava taho. Jos valmistaja ei olisi rehuasetuksen mukainen rekisteröity toimija, tulisi viranomaisen toimijan pyynnöstä antaa valmistajalle määrämuotoinen rekisteröintinumero. Rehuhygienia-asetus tai kansallinen lainsäädäntö eivät kuitenkaan edellytä rekisteröintinumeron antamista. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaakin, että ylimääräisen rekisteröintinumeron antaminen aiheuttaisi vain valvontaviranomaiselle turhaa hallinnollista työtä ja aiheuttaisi epäselvyyttä toimijoille.

Valiokunta katsoo myös, ettei tule hyväksyä ehdotuksen mukaista ryhmänimien käyttöä turkiseläinten rehuissa yksittäisten rehuaineiden nimien sijaan. Sekä lemmikkieläinten että turkiseläinten rehuissa käytetyt rehuaineet tulee ilmoittaa rehuainekohtaisesti. Kuluttajalle ja tuottajalle on tärkeää saada tiedot yksittäisistä rehuaineista, ja valvonnan kannalta on tärkeää, että rehuaineet ovat jäljitettävissä.

Ehdotuksen mukaan bioproteiinien ennakkohyväksyntä poistettaisiin. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että bioproteiinien käyttö maassamme on tällä hetkellä vähäistä. Turvallisuuden varmistamiseksi valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena ennakkohyväksyntää bioproteiineille samalla tavoin kuin se on tarpeellista erityisravinnoksi tarkoitetuille rehuille.

Ehdotuksen mukaan vain tietyt lisäaineet tulisi ilmoittaa pakkausmerkinnöissä ja ei-elintarviketuotantoeläinten rehuissa voitaisiin ilmoittaa lisäaineen nimen sijaan vain tunnistenumero. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä kaikkien rehuihin lisättävien lisäaineiden merkitsemistä, myös muiden kuin elintarviketuotantoeläinten rehuissa. Merkintöjen perusteella valvonnan on helpompi puuttua sellaisten lisäaineiden käyttöön, joilla ei ole hyväksyntää. Pelkän lisäaineen tunnistenumeron ilmoittaminen ilman lisäaineen nimeä ei anna riittävää tietoa kuluttajalle, ja se lisää valvonnan työtä.

Lausunto

Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa,

että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia.

Helsingissä 17 päivänä lokakuuta 2008

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

vpj. Pertti Hemmilä /kok
jäs. Hannu Hoskonen /kesk
Anne Kalmari /kesk
Johanna Karimäki /vihr
Lauri Kähkönen /sd
Mats Nylund /r
Pentti Oinonen /ps
Klaus Pentti /kesk
Petri Pihlajaniemi /kok
Erkki Pulliainen /vihr
Katja Taimela /sd
Pekka Vilkuna /kesk


Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Carl Selenius