Siirry Eduskunta.fi sivustolle svenska

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto 2/2003 vp

Tarkistettu versio 2.0 MmVL 2/2003 vp - U 11/2003 vp

Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (rehu- ja elintarvikevalvonta-asetus)

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunnan puhemies on 5 päivänä toukokuuta 2003 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän Euroopan yhteisöjen komission tekemästä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rehujen ja elintarvikkeiden virallisesta valvonnasta (U 11/2003 vp ) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että maa- ja metsätalousvaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

  • apulaisosastopäällikkö Veli-Mikko Niemi ja yksikön päällikkö Päivi Mannerkorpi, maa- ja metsätalousministeriö
  • elintarvikeylitarkastaja Anna-Maija Grönlund, Elintarvikevirasto
  • ylijohtaja Tuula Honkanen-Buzalski, Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELA
  • apulaisjohtaja Sinikka Marmo, Kasvintuotannon Tarkastuskeskus
  • sosiaali- ja terveystoimenpäällikkö Tuula Taskula, Suomen Kuntaliitto
  • kotieläinasiamies Sami-Jussi Talpila, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry
  • puheenjohtaja Maili Mustonen, Kuluttajat-Konsumentterna ry

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

  • Kuluttajavirasto
  • Suomen Kuluttajaliitto ry
  • Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund rf
  • Elintarviketeollisuusliitto ry.

VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ

Ehdotus

Asetusehdotus sisältää elintarvikkeiden ja rehujen viranomaisvalvontaa koskevat yleiset säännökset toimivaltaisten viranomaisten, valvontahenkilökunnan, valvonnan järjestämisen, valvontasuunnitelmien ja -raporttien, näytteenoton, laboratorioiden, kriisinhallinnan, EU:n ulkopuolisista maista tapahtuvan tuonnin, maksujen, todistusten, seuraamusten, suojalausekkeiden ja jäsenvaltioiden yhteistyön osalta.

Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioilla olisi velvollisuus laatia yleinen suunnitelma elintarvikkeiden ja rehujen virallisen valvonnan järjestämisestä sekä kansallisia varosuunnitelmia vakavien kriisien varalle. Jäsenvaltioille asetettaisiin velvollisuus raportoida vuosittain suunnitelmien toteutumisesta komissiolle. Komissio laatisi raportin jäsenvaltioiden virallisen valvontajärjestelmän toimivuudesta ja antaisi valvontaa koskevia suosituksia.

Jäsenvaltioiden tulisi huolehtia virallisen rehu- ja elintarvikevalvonnan riittävästä rahoituksesta. Ehdotus jättäisi kansallisesti päätettäväksi, miltä osin virallisen valvonnan kustannukset katettaisiin valvontamaksuilla. Ehdotuksessa on kuitenkin määritelty yleiset periaatteet maksujen määräytymisestä. Jos rehu- tai elintarvikelainsäädäntöä todettaisiin rikotun, aiheutuneista lisävalvontatoimenpiteistä olisi aina perittävä maksu toiminnanharjoittajalta. Niinikään elävien eläinten, lihan sekä kalastustuotteiden tuonnin valvonta olisi aina maksullista. Muiden tuotteiden osalta tuonnin valvonnan maksullisuus voitaisiin säätää pakolliseksi komitologiamenettelyllä.

Ehdotuksen mukaan valvontahenkilöstöltä edellytettäisiin tiettyä pätevyyttä sekä osallistumista täydennyskoulutukseen. Henkilöstöä tulisi olla riittävästi. Eräitä valvontatehtäviä voitaisiin antaa kolmannen, riippumattoman osapuolen hoidettavaksi.

Ehdotuksessa edellytettäisiin, että säännösten vastaiseen toimintaan kohdistettaisiin tarkoituksenmukaisia hallinnollisia keinoja tai rikosoikeudellisia seuraamuksia. Ehdotus antaisi komissiolle mahdollisuuden päättää hätätoimenpiteistä yksittäisessä jäsenvaltiossa ja toteuttaa suojatoimenpiteitä yhteisössä, mikäli kyseisen maan valvontajärjestelmässä todettaisiin vakavia puutteita, jotka voivat muodostaa laajalle levinneen riskin ihmisten tai eläinten terveydelle tai eläinten hyvinvoinnille.

EU:n ulkopuolisista maista tapahtuvan muiden kuin eläimistä saatavien elintarvikkeiden tuonnin valvonnasta säädettäisiin ensi kertaa yhteisötasolla. Valvonnan tulisi perustua arvioituun riskiin. Eläimistä saatavien rehujen osalta ehdotus laajentaisi nykyistä eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen järjestelmää koskemaan muuta rehulainsäädäntöä.

Valvontahenkilöstön täydennyskoulutusta voitaisiin järjestää yhteisötasolla. Yhteisö voisi tukea kehittyvien maiden elintarvikevalvonnan kehittämistä ja valvontahenkilöstön täydennyskoulutusta.

Ehdotuksen mukaisella asetuksella korvattaisiin nykyiset virallista rehu- ja elintarvikevalvontaa koskevat yhteisön säädökset (direktiivit 95/53/EY, 89/397/ETY ja 93/99/ETY).

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti esitetyn säädöksen antamiseen. Ehdotus vahvistaa elintarviketurvallisuuden valvontaa kokonaisuutena. Kokemukset ovat osoittaneet, että rehujen valvonta on erittäin tärkeää torjuttaessa eläimistä ihmisiin tarttuvia tauteja sekä eläimistä saatavissa elintarvikkeissa esiintyviä jäämiä. Yhtenäiset säännökset viranomaisvalvonnan järjestämisestä ovat tarpeellisia, jotta turvallisuus varmistetaan koko rehu- ja elintarvikeketjussa.

Valtioneuvosto suhtautuu periaatteessa myönteisesti ehdotukseen, jonka mukaan tiettyjä, asetuksella rajattuja valvontatehtäviä voidaan antaa kolmansille, akkreditoiduille osapuolille. Valtioneuvosto toteaa kuitenkin, että kolmannelle osapuolelle ei voida antaa merkittäviä julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä. Tällaisia olisivat muun muassa erilaisten pakkokeinojen käyttäminen. Valtioneuvoston mielestä esitetyssä säädöksessä ei tulisi säätää rikosoikeudellisista seuraamuksista.

Valtioneuvosto pitää perusteltuna koota yhteen rehujen ja elintarvikkeiden EU:n ulkopuolisista maista tapahtuvan tuonnin valvontaa koskevat säännöt. Kasviperäisiin elintarvikkeisiin liittyy riskejä, joita tulisi valvoa jo yhteisöön tuotaessa. Ehdotettua rehujen ja elintarvikkeiden tuontivalvonnan toteuttamistapaa tulisi kuitenkin vielä arvioida toimivuuden ja kustannusten kannalta.

Valtioneuvoston mielestä ehdotuksen jatkovalmistelussa tulisi selkeyttää sen soveltamisalaa erityisesti suhteessa eläintautien ja eläinsuojelusäädösten valvontaan.

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että osana rehujen ja elintarvikkeiden virallista valvontaa huolehditaan jäljitettävyyden valvonnasta esimerkiksi kaupallisten asiakirjojen avulla.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Valiokunta toteaa, että nyt käsiteltävänä oleva ehdotus asetukseksi rehujen ja elintarvikkeiden virallisesta valvonnasta kokoaa yhteen elintarvikkeiden ja rehujen virallista valvontaa koskevat säännökset. Säännökset koskevat kansallista valvontaa keskus-, alue- ja paikallistasolla, yhteisöön tuotavien elintarvikkeiden ja rehujen valvontaa sekä yhteisötasolla tehtävää valvontaa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että elintarvike- ja rehuvalvonnan periaatteet yhdenmukaistetaan aukottoman valvontaketjun turvaamiseksi. EU:n jäsenvaltioissa on viime vuosina esiintynyt vakavia eläintauti- ja elintarvikekriisejä, jotka ovat aiheutuneet rehujen mukana tulleista vieraista aineista tai taudinaiheuttajista. Rehujen ja elintarvikkeiden yhdenmukainen valvonta tukee myös pellolta pöytään -ajattelua, jota Suomi on pitänyt tärkeänä periaatteena elintarvikevalvonnassa.

Ehdotettu asetus velvottaisi jäsenvaltiot järjestämään virallisen rehu- ja elintarvikevalvonnan korostaen samalla valvonnan suunnitelmallisuutta, avoimuutta ja tehokkuutta. Ehdotuksen mukaan valvonnan järjestämistapa jäisi kuitenkin kansallisen päätösvallan piiriin asetuksessa esitetyin ehdoin, mikä voi merkitä sitä, että vaatimukset eri maissa muodostuvat erilaisiksi. Sen vuoksi valiokunta pitääkin erittäin tärkeänä, että huolehditaan siitä, että valvontamääräykset ja -velvoitteet tulevat yhtenäisiksi koko yhteisön alueella. Oikean kuvan saaminen harmonisoidun valvonnan tuloksista EU:n eri maissa edellyttää tiedon saantia eri jäsenmaista raportoinnilla. Valiokunta katsookin, että virallisen luettelon tekeminen eri jäsenmaiden valvontamääräyksistä muodostaisi hyvän alun harmonisoinnille. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että EU:n laajentuminen lisää paineita valvonnan tasosta huolehtimiseen. Tähän liittyen valiokunta toteaa myös, että mikäli maataloustuotteiden hintataso uusissa jäsenmaissa muodostuu yhteisön yleistä hintatasoa alhaisemmaksi, se lisää myös kiinnostusta tuoda rehuja tai rehuraaka-aineita näistä maista maahamme.

Valiokunta pitää tärkeänä, että kolmansista maista tuotavien kasviperäisten rehujen ja elintarvikkeiden valvonta tehostuu. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kolmansien maiden eläinten hyvinvointi- ja turvallisuussäännökset poikkeavat usein paljonkin EU:n säännöksistä. Ehdotuksen mukaan kolmansien maiden toteuttamien valvontatoimien riittävyyttä arvioidaan komission tekemillä auditoinneilla ja, jos kolmannen maan valvontatoimet katsotaan riittäviksi, tuontivalvontaa voidaan vähentää jäsenmaissa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa menettelyä ei ole pidetty valvonnan kannalta toimivana eikä sen ole katsottu poistavan hygieniariskiä.

On myös tärkeää, että huolehditaan käytännössä siitä, että kolmansista maista tuotteita tuovat yritykset noudattavat tuontiin liittyviä sääntöjä. Kansalliset määräykset, valvonnan tehokkuus ja teollisuuden omavalvonta ovat tässäkin suhteessa avainasemassa, jotta elintarvikeketjussa vältytään vahingoilta. Valiokunta kiinnittää tältä osin huomiota vielä siihen, että asetusehdotus ei ota kantaa markkinavalvonnan järjestämiseen. Markkinavalvonta on kuitenkin olennainen osa rehujen valvontajärjestelmää markkinoilla olevien tuotteiden kartoittamiseksi ja niiden kauppakelpoisuuden toteamiseksi.

Ehdotus sallisi tietyin edellytyksin käyttää virallisessa valvonnassa ulkopuolisia valvontaelimiä tiettyihin valvontatehtäviin. Valvontaelimille asetettaisiin kuitenkin tiukat vaatimukset ja niille siirrettävien tehtävien luonnetta rajattaisiin. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa ei ole ollut mahdollisuutta delegoida valvontatehtäviä ulkopuolisille tahoille. Valiokunta katsoo valtioneuvoston kannan mukaisesti, ettei ulkopuoliselle osapuolelle tule nytkään antaa merkittäviä julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä, kuten erilaisten pakkokeinojen käyttämistä. Delegointia tulee olla vain teknisissä tehtävissä, esimerkiksi näytteiden otossa tai virallisten näytteiden analytiikassa.

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että valvonnan kustannukset tulevat asetuksen myötä nousemaan huomattavasti. Ehdotetun asetuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi huolehtia virallisen rehu- ja elintarvikevalvonnan riittävästä rahoituksesta. Ehdotus jättäisi kansallisesti päätettäväksi, miltä osin virallisen valvonnan kustannukset katetaan valvontamaksuilla. Rahoitukseen voitaisiin käyttää yrityksiltä perittäviä maksuja, joiden perusteet olisivat asetuksessa. Valiokunta on edellä pitänyt tärkeänä, että valvonta EU:ssa muodostuu tasoltaan yhtenäiseksi. Tämä on tärkeää myös sen vuoksi, etteivät kustannukset eritasoisista vaatimuksista vääristäisi kilpailutilannetta EU:n sisällä.

Valtioneuvoston kirjelmään sisältyvässä muistiossa on viitattu vuonna 2000 hyväksyttyyn elintarviketurvallisuuden valkoiseen kirjaan (KOM(1999)719) ja sen mukaisena toimenpiteenä perustettuun Euroopan elintarvikeviranomaiseen. Tässä yhteydessä valiokunta uudistaa lausunnossaan valtioneuvoston selvityksestä Suomen tavoitteista Kreikan ja Italian EU-puheenjohtajakaudella (MmVL 24/2002 vp - E 135/2002 vp) edellyttämänsä, jonka mukaan Suomen tulee ajaa aktiivisesti viranomaisen toimipaikan sijoittamista Helsinkiin.

Lausunto

Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa,

että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan painottaen edellä esitettyjä näkökohtia.

Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 2003

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Sirkka-Liisa Anttila /kesk
vpj. Harry Wallin /sd
jäs. Pertti Hemmilä /kok
Esko Kiviranta /kesk
Katri Komi /kesk
Risto Kuisma /sd
Lauri Kähkönen /sd
Esa Lahtela /sd
Minna Lintonen /sd
Reijo Paajanen /kok
Erkki Pulliainen /vihr
Pekka Vilkuna /kesk
Lasse Virén /kok


Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Carl Selenius