Täysistunnon pöytäkirja PTK 105/2008 vp
105. KESKIVIIKKONA 12. MARRASKUUTA 2008 kello 15.01
Valtioneuvoston selonteko VNS 6/2008 vp
Kiotossa maailmanyhteisö päätti aloittaa uuden suunnan, Euroopan unioni on jo kääntänyt kurssia. Vielä ennen vuodenvaihdetta olemme toivoakseni Euroopan unionissa ottamassa uutta ja entistä vahvempaa vastuuta tässä valtavassa haasteessa. Vaikka EU:n paketti on lajissaan ainut ja mittavin koko maailmassa, se on vasta alkusoittoa sille, mikä pitemmän päälle on välttämätöntä. Meidän on nopeasti saatava Euroopan unionin ohella mukaan koko muu maailma, siis päästöjen vähentämiseen, uusiutuvan energian lisäämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen.
Hallituksen esitys pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaksi linjaa Suomen tulevan ilmasto- ja energiapolitiikan suuntaa aina vuoteen 2050 saakka. (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies: Ministeri Pekkarinen! Täällä on nyt niin paljon sorinaa ja liikehdintää, että tämä kerta kaikkiaan häiritsee tämän kokouksen menoa. Pekkarisen puhe ei kuulu sinne eikä oikein tännekään. Pyydän rauhoittumaan, tämä on arvokas tilaisuus.
Puhuja: Arvoisa puhemies! Kiitoksia. - Hallituksen esitys pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaksi linjaa Suomen tulevaa ilmasto- ja energiapolitiikkaa, sen suuntaa, aina vuoteen 2050 saakka. Varsin konkreettinen tämä strategia on aina vuoteen 2020 saakka. Strategian keskeinen sisältö rakentuu Suomen omille tarpeille ja mahdollisuuksille. Se ottaa kuitenkin huomioon EU:n ilmasto- ja energiapaketin meille esittämät velvoitteet. Se yhteensovittaa samalla kansalliset ja EU-lähtöiset reunaehdot, velvoitteet ja intressit.
Euroopan unionin yhteisiksi tavoitteiksi ollaan asettamassa, vielä siis ennen vuodenvaihdetta toivoakseni, vuoteen 2020 mennessä seuraavaa, meidän kaikkien jo tuntemaa: Kasvihuonekaasupäästöjä on tarkoitus vähentää Euroopan unionin alueella 20 prosentilla, ja jos muu maailma tulee merkittävästi mukaan, 30 prosentilla. Uusiutuvan energian osuus nostetaan EU:ssa nykyisestä 8,5 prosentista 20 prosenttiin. Nestemäisten polttoaineiden, siis liikenteen polttoaineiden, osuus kaikista liikenteen polttoaineista nostetaan jokaisessa maassa vähintään 10 prosenttiin ja energiatehokkuutta parannetaan 20 prosentilla.
Euroopan unionin jäsenmaiden keskinäisessä taakanjaossa uusiutuvan energian osuus on näillä näkymillä nostettava Suomessa nykyisestä 28,5 prosentista 38 prosenttiin. Päästöjen vähentämisvelvollisuutemme tullee vastaavasti päästökaupan ulkopuolisella sektorilla, sillä sektorilla, mihin meidän omat kansalliset toimemme ensisijaisesti kohdistuvat, olemaan 16 prosenttia.
Kasvihuonekaasupäästöjen EU-laajuisesta vähentämisestä ollaan nyt siirtymässä unionin laajuiseen järjestelmään, jossa päästöjen vähennysvelvoite asetetaan koko EU:n päästökauppasektorille kansallisen velvoitteen sijaan. Siis kun vielä tällä hetkellä nykyjärjestelmä on rakennettu niin, että jokainen maa saa oman maakohtaisen päästövelvoitteensa - tuohon määrään tuon ja tuon maan, myös Suomen, täytyy päästöt laskea ja vähentää - uudessa järjestelmässä mennään sektoraaliseen järjestelmään, jossa esimerkiksi vaikkapa terästeollisuus, koko Euroopan terästeollisuus, saa ensin tietyn päästömäärän ja sitten Euroopan sisällä eri toimijoille annetaan historian päästöjen, historian benchmarkkauksen perusteella se määrä päästöjä, mikä kullekin yritykselle voi tulla.
Suomelle ehdotetut velvoitteet ovat kovat mutta oikeudenmukaiset suhteessa muihin jäsenmaihin. Lyhyellä tähtäyksellä nämä velvoitteet hidastavat talouden kasvua ja lisäävät työttömyyttäkin. Vähänkin pidemmällä tähtäyksellä tilanne kuitenkin kääntyy eduksemme, ja jos jonkun maan eduksi, niin nimenomaan Suomen tyyppisen maan eduksi. Hallituksen mielestä Suomen onkin kannettava osavastuu maailmanlaajuisesta ilmastohaasteesta. Päästöjen vähentämisen ohella tämä kansallinen strategia tähtää kansallisen energiaomavaraisuuden parantamiseen, energian toimitusvarmuuden kohentamiseen. Vahvana pyrkimyksenä on lisäksi huolehtia siitä, että energian hinta on meillä kilpailukykyinen jatkossakin kaltaisiimme maihin nähden niin teollisuuden kuin kuluttajankin kannalta.
Suomi käyttää tänään paljon energiaa, ja aika paljon sitä tarvitsemme jatkossakin. Syynä tähän on Suomen teollinen rakenne, pitkät etäisyydet ja kylmä ilmasto. Strategia asettaa kuitenkin ensi kertaa nyt historiassamme tavoitteeksi energian kokonaiskulutuksen kääntämisen laskuun vielä alkavalla vuosikymmenellä. Ensi vaiheessa kulutus vielä kasvaisi, mutta asteittain 2010-luvulla se kääntyisi laskuun. Tässä onnistumiseksi tarvitaan monia ja voimakkaita toimia energian säästön ja energiatehokkuuden parantamiseksi. Ilman näitä toimia energian loppukulutuksen arvioidaan kasvavan nykyisestä 310 terawattitunnin tasosta 350 terawattituntiin vuodessa. Tehokkuus- ja säästötoimien ansiosta arvioidaan voitavan laskea kokonaiskulutusta siis noin 40 terawattitunnilla.
Energian kokonaiskulutuksesta poiketen sähkönkulutuksen arvioidaan kuitenkin kasvavan joskin hidastuvasti edelleenkin. Noin 10 vuodessa tavoitteen mukainen kasvu olisi noin 10 prosenttia, 10 vuodessa edelleen 10 prosenttia. Sähkönkulutuksen kasvua on siis tarkoitus politiikkatoimin hillitä perusuran noin 103 terawattitunnista 98 terawattituntiin. Tässä politiikkatoimien ansiota olisi 5 terawattitunnin suuruinen sähkönkulutuksen säästö.
Jo seitsemän kuukautta sitten olen asettanut erillisen työryhmän valmistelemaan energiatehokkuusohjelmaa. Tuon työryhmän esityksen on määrä olla valmis kesään 2009 mennessä. Strategian linjausten mukaisesti tarkoitus on määritellä keskeisille energiaa käyttäville aloille ja asioille ohjeelliset tavoitteet energiankulutuksen osalta, energiankulutuksen vähentämistavoitteet. Osansa tulevat saamaan muun muassa asuminen ja rakentaminen, teollisuus, liikenne, maatalous ja myös energian kotitalouskäyttö.
EU:n asettaman 20 prosentin energiatehokkuustavoitteen saavuttamisessa meitä auttavat yhtäältä tulossa olevat Euroopan laajuiset normit, jotka koskevat niin autoja kuin sähkövalaisimia ja monia muita asioita siltä väliltä. Keskeisin rooli kuitenkin tulee olemaan niissä kansallisissa politiikkatoimissa, joilla yritetään parantaa energiatehokkuutta ja saada energiansäästöä aikaiseksi. Tullaan käyttämään sekä keppiä että porkkanaa.
Eräissä Euroopan maissa ja myös meillä oikeastaan on viime viikkoina käyty keskustelua siitä, ovatko ennen muuta uusiutuvan energian lisäystavoitteet perusteltuja nyt maailmanlaajuisen talouskriisin oloissa. Suomen hallituksen vastaus on selvä. Juuri nyt uusiutuvaan energiaan onkin satsattava, ja samaa mieltä ainakin virallisissa lausunnoissa ovat likimain kaikki Euroopan unionin jäsenmaat. Energianeuvostossa vain yksi maa varovasti indikoi sitä, että josko nyt sitten kuitenkin pitäisi säästää eikä lähteä näitä tavoitteita tavoittelemaan, mutta kaikki muut ovat sitä mieltä kuin Suomikin, että asetetuista tavoitteista on pidettävä kiinni.
Uusiutuvan energian lisääminen kohentaa energiaomavaraisuutta, se antaa työtä suomalaisille, se merkitsee puhdasta, päästötöntä energiaa ja kestävää kehitystä. Se vauhdittaa merkittävästi myös alan suomalaista teollisuutta, yritystemme vientimahdollisuuksia ja menestystä maailmalla. Uusiutuvan energian osuuden nostaminen nykyisestä noin 100 terawattitunnista 130 terawattituntiin 12 vuodessa, siis vuoteen 2020 mennessä, on kuitenkin erittäin vaativa tehtävä, eikä se tule ilmaiseksi. 30 terawattituntia lisää uusiutuvaa energiaa tarkoittaa suurin piirtein samaa energiamäärää, minkä tällä hetkellä tuottavat kaikki meidän nykyiset neljä ydinvoimalaamme, ja niiden lisäksi sitten, kun lasketaan vielä yhteen tulevan, maailman suurimman ydinvoimalaitosyksikön Olkiluoto 3:n tuottama energiamäärä, nämä kaikki yhteensä ovat noin 30 terawattituntia.
Strategia osoittaa ne energian raaka-ainevaihtoehdot, joilla sanottu tavoite saavutetaan, tuo 30 terawattitunnin suuruinen lisä. Noin puolet tuosta 30 terawattitunnista on tarkoitus saada lähinnä metsäpohjaisella bioenergialla. Tämä merkitsee sitä, että metsäenergian käyttö, siis lähinnä metsähakkeen ja vastaavan, joka viime vuonna oli 3,7 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa, pitäisi nostaa vuoteen 2020 mennessä noin 12 miljoonaan kiintokuutiometriin. Lisäys on hurja, se merkitsee samalla toisaalta työtä, nimenomaan monta kertaa työtä sinne, missä sitä työtä ei kovin paljon tarjolla tällä hetkellä ole.
Tavoitteena on käynnistää Suomen oloissa myöskin aika mittava tuulivoiman lisärakentaminen. Me tarvitsemme myös tuulienergiaa lisää. 2 000 megawatin tehot, jotka käytännössä tarkoittavat noin 6 terawattituntia sähköä vuodessa, noin 20-kertaistavat nykyisen tuulivoimatuotannon. Jätteiden energiakäytön tuntuva lisääminen, maalämmön kulutuksen nostaminen likimain tuulivoiman kanssa samoihin lukemiin elikkä noin 5 terawattituntiin ovat niin ikään merkittäviä lisäyksiä nykyiseen uusiutuvan energian tuotantoon.
Rakennettavan tuulivoiman vuoksi kipeästi tarvittavaa säätövoimaa saadaan jonkin verran siitä, että jo rakennetuissa vesistöissä rakennetaan vähän tehokkaammin, pannaan uusi myllyjä ja niitä jo luvitettuja vesistöjä, joita ei ole rakennettu, nyt sitten rakennettaisiin. Eivät nämä eivätkä muutkaan uusiutuvan energian lähteet tule markkinoille komentamalla. Niiden käyttöön saamiseksi tarvitaan erilaisia tehokkaita ohjauskeinoja. Tarkoitus on, että erilaisista raaka-ainevaihtoehdoista ensi sijalla ovat pienintä tukea tarvitsevat puhtaat vaihtoehdot, viimeisimmillä sijoilla eniten tukea tarvitsevat, kuluttajille kaikista kalleimmaksi tulevat vaihtoehdot.
Strategiassa lähdetään siitä, että tuuli- ja biokaasuvoiman markkinoille saaminen edellyttää myös Suomessa erillisen syöttötariffijärjestelmän rakentamista. Muiden uusiutuvien vaihtoehtojen lisääminen perustuisi ainakin toistaiseksi nyt käytettävissä oleviin menettelytapoihin, lähinnä investointitukiin valtion budjetin kautta. Olen äskettäin asettanut työryhmän valmistelemaan syöttötariffijärjestelmää Suomelle. Järjestelmä takaisi tuuli- ja biosähkön tuottajalle tietyn takuuhinnan, jonka katsotaan olevan kokonaiskansantalouden kannalta siedettävä ja sen tuulivoiman tuottajan kannalta kuitenkin tasolla, joka panee tämän tuottajan ponnistelemaan tehokkaaseen ja hyvin tuottavaan toimintaan.
Arvoisa puhemies! Kansalaisten maksettavaksi syöttötariffijärjestelmästäkin jää kaikissa oloissa jokin määrä maksettavaksi, mitä pienempi, sitä parempi, ilman muuta. Hallitus on kuluvan vuoden lisätalousarviossa ja ensi vuoden varsinaisessa päättänyt lisätä tuntuvasti investointitukia uusiutuvan energian investoinneille. Kun viime vuosina tuon tuen määrä on ollut noin 25-34 miljoonaa euroa vuodessa, meillä nyt tämän vuoden lisäbudjetissa, joka on täällä käsittelyssä, ja ensi vuoden varsinaisessa on yhteensä 86,1 miljoonaa euroa näihin energiatukiin.
Tavoitteemme on kannustaa juuri nyt investoijat liikkeelle. Investointituilla liikkeelle lähteville taataan siirtymämahdollisuus syöttötariffeihin investoijan niin halutessa ja investointituki takaisin maksamalla. Ajatus tässä on, että älkööt jääkö odottelemaan nyt, esimerkiksi tuulivoiman rakentajat, sitä, että vuonna 2010, jolloin syöttötariffijärjestelmä on tarkoitus saattaa voimaan, josko se syöttötariffi antaisi vähän enemmän kuin investointituki. Nyt investointituella liikkeelle, ja jos sitten se investoija katsoo, että kannattaa kuitenkin siirtyä syöttötariffiin, me lähdemme siitä, että silloin maksamalla pois tuon tuen voi päästä syöttötariffijärjestelmän piiriin.
Strategia ei tarkkaan määrää, mikä määrä esimerkiksi puun energiakäytöstä tulisi kohdistua puusta tuotettavaan lämpöön, sähköön tai nestemäiseen polttoaineeseen. Me luotamme siihen, että markkinat, alan tutkimus ja markkinat, osaa parhaiten tehdä tämän valinnan, mikä tietty raaka-ainepotentiaali ja mikä on tehokkain optimaalinen käyttö, optimaalisin käyttö, tuon raaka-ainepotentiaalin osalta.
Strategia luottaa kuitenkin siihen, että Suomesta voi tulla merkittävä päästöttömien tai vähäpäästöisten nestemäisten polttoaineiden tuottaja. Suuret suomalaiset toimijat ovat alan tutkimustyössä maailman ehdottomia edelläkävijöitä. Strategia luottaa siihen, että Suomessa voidaan tuottaa reilusti EU:n käyttövelvoitteen mukainen määrä uusiutuvaa nestemäistä polttoainetta eli reilusti enemmän kuin 10 prosenttia Suomessa kulutettavasta nestemäisestä polttoaineesta.
Strategia tunnustaa turpeen energiaomavaraisuuden kannalta tärkeäksi kansalliseksi energiaraaka-aineeksi. Uusimman tutkimuksen mukaan se aiheuttaa kivihiiltä selvästi vähemmän päästöjä. Se täyttää hallituksen näkemyksen mukaan myös hyvin res-direktiivin niin sanotun kestävyyskriteerin.
Yksi strategian merkittävistä uusista linjauksista koskee sähkön hankintaa. Pyrkimyksenä on nyt se, että Suomessa tuotettaisiin sähköä suurin piirtein se määrä, mitä me keskimäärin vuosittain täällä kulutamme. Useimmista muista Euroopan maista ja ennen muuta muista Pohjoismaista poiketen Suomen sähkönkulutuksen siis arvioidaan edelleen kasvavan nykyisestä 89 terawattitunnin tasosta parhaimmillaan sinne 98 terawattituntiin. Tämä kasvu perustuu valtaosaltaan teollisuuden tarvitseman sähkön kasvuun ja osin siihen, että meidän inhimillinen elämämme muuttuu kaiken aikaa muuta energianlähdettä käyttävästä elämäntavasta sähköä käyttäväksi elämäntavaksi. Meidän on siis sähkön hankinnan tulevassa organisoinnissa huolehdittava tämän kulutuksen kasvun tyydyttämisestä kotimaisella tuotannolla.
Tämän lisäksi tarkoitus strategiassa on, että tulevan sähkön hankinnan täytyy kyetä vastaamaan myös siihen, että sähkön tuonti lopetetaan. Siihen pitää varautua. Nyt noin 12 terawattituntia siitä 89 terawattitunnista tuodaan ulkoa. Nyt lähdetään siitä, että kotimainen tuotanto, sen mitoitus, pitää rakentaa sellaiseksi, että se huomioi myös tuon tuonnin korvaamisen kotimaisella tuotannolla. Ja kolmas asia, mihin tulevassa sähkönhankinnassa pitää varautua, on varautua lähinnä hiilisähkökapasiteetin asteittain alas ajamiseen. Sitä pitää korvata puhtaalla tai vähäpäästöisellä sähköllä. Sähkön hankinnan mitoituksessa otetaan huomioon sanottu sähkönkulutuksen kasvu siis ja varautuminen näihin äsken sanottuihin asioihin.
Hankintakapasiteetin tavoitellusta lisäyksestä, siis siitä, millä korvataan nuo äsken sanotut tarpeet, noin 6 terawattituntia siis perustuu tuulivoiman lisärakentamiseen. Noin 4-5 terawattituntia saadaan aikaiseksi sillä, että kun uusiutuvaa lisätään 30 terawattituntia, siitä noin 4-5 terawattituntia olisi nimenomaan uusiutuvaa sähköä. Ja tämän lisäksi meille on valmistumassa vuonna 2012 nykytietojen perusteella Olkiluoto 3. Se tuottaa sähköä noin 13 terawattituntia vuodessa. Lisäksi strategia lähtee siitä, että vielä kuluvalla vaalikaudella on varauduttava tekemään päätös ydinvoiman lisärakentamisesta, sellainen päätös, joka tähtää siihen, että sen päätöksen perusteella lisäkapasiteettia syntyisi vielä ennen vuotta 2020.
Näillä toimilla - tuulivoiman lisääminen, muun uusiutuvan sähkön merkittävä lisääminen, Olkiluoto 3:n valmistuminen ja vielä jonkin määräisen lisäkapasiteetin rakentaminen uusilla päätöksillä - on tarkoitus saada yli 30 terawattituntia sähkön hankintaa kotimaasta aikaiseksi, ja sillä määrällä tarkoitus on vastata niihin sähkön lisätarpeisiin, jotka - vielä kertaalleen - ovat kulutuksen kasvu, meille tapahtuvan tuonnin korvaaminen kotimaisella tuotannolla ja hiilisähkön asteittainen alas ajaminen.
Arvoisa puhemies! Vaikka esimerkiksi teollisuuden ominaispäästöt meillä Suomessa ovat monilla aloilla aivan maailman pienimpiä, kuulumme silti asukasta kohti laskien eniten päästöjä tuottavien maiden joukkoon maailmassa. Syy tähän on jo sanottu: teollisuutemme ja energiatuotantomme rakenne. Suomen teollisuuden tulevan kilpailukyvyn kannalta ratkaisevan tärkeää on nyt kysymys, millaiseksi Euroopan laajuinen uusi päästökauppajärjestelmä lopulta muotoutuu. Tämä työ nyt on aivan loppusuoralla sekä EU:n parlamentissa että myöskin EU:n neuvostossa.
Sekä koko EU:n yhteinen intressi että ennen muuta Suomen suuri kansallinen intressi on huolehtia siitä, että estämme tulevissa ratkaisuissa niin sanotun hiilivuodon, sen, että ajamme täällä Euroopassa tehtävillä ratkaisuilla täällä tapahtuvan tuotannon niin ahtaalle, että tietyillä aloilla osa tai kaikki siitä tuotannosta siirtyy jonnekin muualle, jossa se, siellä muualla, tapahtuva tuotanto aiheuttaisi yhteiseen ilmakehään paljon enemmän päästöjä kuin sen saman homman tekeminen täällä Suomessa tai Euroopassa aiheuttaisi.
Tämän hiilivuodon estäminen on meille kansallisesti tärkeä, vaalittava asia, mutta myöskin koko EU:lle tehtävä, josta ei pidä mielestäni tinkiä. Muun muassa tästä syystä on mielestäni hyvin tärkeää ja Suomen hallituksen mielestä on tärkeää, että esimerkiksi keskeisten metsä- ja metalliteollisuuden alojemme tulee päästä uudessa Euroopan päästökauppajärjestelmässä niin sanotun ilmaisen alkujaon piiriin.
Suomen omalla vastuulla tulee olemaan muun muassa rakentamisen, asumisen, liikenteen, maatalouden ja teholtaan alle 20 megawatin suuruisen energiatuotannon päästöjen vähentämiset. Kun Suomi joutuu vähentämään ei-päästökauppasektorilla 16 prosenttia päästöjä, se tarkoittaa juuri silloin sitä, että tulevina vuosina meidän pitää löytää keinot, millä tavalla liikenteessä, maataloudessa, rakentamisessa, asumisessa, millä tavalla näillä aloilla päästöjä vähennetään. Tätä varten rakennetaan erillinen ohjelma, mutta se mitoitus sille ohjelmalle on jo nyt tässä strategiassa sanottu. Se on se 16 prosenttia, minkä EU:kin meiltä edellyttää.
Arvoisa puhemies! Myöskin yhdyskuntarakenteen tulevilla kehityslinjauksilla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon me aiheutamme täällä inhimillisellä toiminnallamme päästöjä. Käytännössä yhdyskuntarakenteen tulevissa linjauksissa edellytetään strategian mukaan toimia, joilla jo rakennetuissa yhdyskunnissa pitää sen rakenteen tiiviyttä arvioida uudestaan. Toisaalta se edellyttää myöskin sitä, että yhdyskuntarakenteen ratkaisuissa arvioidaan, millä tavalla sellaisia kunta- tai seutukuntakeskuksia, niiden palveluvarustusta, voitaisiin kohentaa, sillä tavalla kohentaa, että niin kohentaen estetään sellainen tarpeeton asiointiliikenne kauas näistä keskuksista, joka aiheuttaisi päästöjä itse asiassa paljon enemmän kuin se, että ne palvelut toteutetaan niissä keskuksissa.
Arvoisa puhemies! Strategia hahmottelee kansallisen ilmasto- ja energiapolitiikan karkeat suuntaviivat nyt siis vuodesta 2020 eteenpäin, nämä karkeat suuntaviivat aina tuonne vuoteen 2050. Siellä vaatimukset astumisesta kestävämmälle tielle tulevat olemaan paljon kovempia kuin tässä strategiassa nyt esitetyt toimet, jotka tähtäävät lähinnä vuoteen 2020. Mutta nämäkin toimet, mitä nyt tässä olen esitellyt, merkitsevät radikaalia uutta suuntaa Suomen ilmasto- ja energiapolitiikassa, suuntaa kohti kotimaisuutta, suuntaa kohti kestävämpää kehitystä, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja ilmastokysymyksen huomioon ottamista kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Juuri tämän suunnanmuutoksen me olemme velkaa meidän tuleville sukupolvillemme.
YK:n ilmastoneuvotteluissa pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta sopimalla muun muassa päästöjen vähentämisestä. Suomen tavoite on, että ilmakehän lämpeneminen pystytään rajoittamaan kahteen asteeseen ja siten välttämään kaikkein pahimmat seuraukset. Se edellyttää maailmanlaajuisesti päästöjen vähentämistä teollistuneissa maissa jopa 60-80 prosenttia seuraavien 40 vuoden kuluessa.
Kansainvälisen ilmastosopimuksen tueksi on luotava tiukat valvontamekanismit, joilla varmistetaan, ettei kukaan laista velvoitteistaan. Ilmastosopimuksen täytäntöönpano maksaa, mutta vielä kalliimmaksi tulee, jos toimenpiteisiin ei ryhdytä heti.
Nyt käsiteltävässä ilmasto- ja energiastrategiassa hahmotellaan toimet, joilla Suomi omalta osaltaan saavuttaa EU:n sisällä sovitut velvoitteet uusiutuvan energian osuuden kasvattamisesta ja päästöjen vähentämisestä vuoteen 2020 saakka. Samalla esitetään toimet, joilla energiaomavaraisuutta lisätään ja tuontiriippuvuutta vähennetään.
Strategian merkittävin tavoite on energian kokonaiskulutuksen kääntäminen laskuun. Se onkin edellytys päästöjen vähenemiselle ja uusiutuvan energian osuuden nostamiselle 38 prosenttiin.
Arvoisa puhemies! Vaikka energian kokonaiskulutus laskee, sähkön käyttö lisääntyy. Strategiassa halutaankin varmistaa, että maamme energiaintensiivinen teollisuus saa tarvitsemansa sähkön myös ilmastotalkoiden aikana. Sähkön saatavuus ei siis saa olla este uusien investointien tekemiselle Suomeen. Tämä on strategian tärkeä viesti. Suomi kantaa kansainvälisen vastuunsa pitäen samalla huolta kansallisista eduistamme, työllisyydestä ja teollisuuden toimintamahdollisuuksista.
Päästökauppa ohjaa tulevaisuudessa entistä voimakkaammin energian tuotantoa ja sen käyttöä teollisuudessa. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että kansainvälisessä kilpailussa toimivien teräs-, massa- ja paperiteollisuuden kilpailukyky turvataan päästökauppaa uudistettaessa.
Arvoisa puhemies! Suomelle on asetettu tavoitteeksi nostaa uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Jo nyt Suomen uusiutuvan energian käytön taso on Euroopan kärkeä, energian loppukäytöstä laskettuna 28,5 prosenttia.
Energiapuun käytön lisäämiseen Suomella on luontaiset edellytykset metsävarojen laajuuden vuoksi. Metsästä peräisin oleva energia eri muodoissaan vastaa suurimmasta osasta uusiutuvan energian tuotannon lisäystavoitetta.
Energiapuun lisääminen on paitsi ilmaston myös metsänhoidon kannalta järkevää. Energiapuun potentiaaliksi on arvioitu jopa 15 miljoonaa kuutiota. Keskustan eduskuntaryhmä pitää myönteisenä, että strategiassa on sitouduttu Kansallisen metsäohjelman edellyttämiin toimenpiteisiin. Hallituksen on tuotava viipymättä eduskunnalle sellainen metsän myyntiveron huojennusesitys, joka edistää myös metsähakkeen lisäystavoitetta. Tässä viestiä valtiovarainministeriöön.
Keskustan eduskuntaryhmä korostaa liikenneverkoston toimivuutta uusiutuvan energian saatavuuden varmistamisessa.
Puhemies! Tuulivoiman ja biokaasun takuuhintajärjestelmä on otettava käyttöön mahdollisimman pikaisesti. Muuten ei strategian edellyttämiä toimia saada riittävän ripeästi liikkeelle. Esimerkiksi Saksassa on aikaansaatu 70 000-80 000 uutta työpaikkaa syöttötariffien kautta eri puolille maata.
Ilmasto- ja energiastrategian esittämien toimien toteuttaminen vaatii lukuisia investointeja. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että strategian toteuttamisen edellyttämästä lisärahoituksesta päätetään kevään 2009 kehysneuvotteluissa.
Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että kivihiilen ja öljyn osuutta energiankäytössä tulee vähentää. Helsingin kaupunkikin on tullut tässä asiassa keskustan linjoille. Keskusta pitää tärkeänä, että jatkossakin turve on merkittävässä roolissa Suomen energiantuotannossa. Hallituksen on jatkettava työtä turpeen aseman oikeudenmukaisen kohtelun aikaansaamiseksi päästökauppajärjestelmässä ja biodieselin raaka-ainemäärittelyssä. Turve soveltuu erinomaisesti lämmön ja sähkön yhteistuotantoon. Tarpeella tuotetun lauhdesähkön syöttötariffijärjestelmää jatketaan vuoden 2010 jälkeenkin. Kaavoituksella ja lainsäädännöllä on varmistettava riittävän nopeat lupamenettelyt uusien turvetuotantoalueiden käyttöönottoon. Turve ja metsäbiomassa eivät kilpaile elintarviketuotannon kanssa peltojen käytöstä. Tämä on huomioitava näkökohta elintarvikehuollon kannalta. Turpeen energiakäyttö ei uhkaa luontomme monimuotoisuutta. Suomessa on niin runsaasti soita, että niitä riittää turvetuotantoon ja suojelualueiksi.
Arvoisa puhemies! Strategian vaatimat energiainvestoinnit tuovat runsaasti uusia työpaikkoja. Tämä tuo lähes rajattomasti mahdollisuuksia suomalaiselle tutkimukselle ja tuotekehitykselle, maa- ja metsätaloudelle sekä erilaiselle yrittäjyydelle. Bioenergian käytön lisääminen tarjoaa tulevaisuudessa enemmän työtä kymmenilletuhansille suomalaisille. Lisäksi ne syntyvät merkittävissä määrin alueille, joilla muutoin työpaikkojen aikaansaaminen on vaikeaa. Kyse on merkittävästä aluepoliittisesta piristysruiskeesta, maakuntien kehitystä voimakkaasti edistävästä kokonaisuudesta. Uudet työpaikat edellyttävät kuitenkin voimakkaita panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Suomi nostettiin viime lamasta panostamalla tietotekniikkaan ja sen koulutukseen ja tutkimukseen. Nyt on samoin meneteltävä ympäristö- ja energiateknologian kehittämiseksi. Sillä on myöskin valtavan suuret vientipotentiaalimahdollisuudet.
Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla tarvitaan lisää kilpailua. Pohjoismaissa sähköntuotannosta liian suuri osa keskittyy ennen julkiskontrollissa olleiden monopoliyhtiöiden omistukseen. Ne voivat vaikuttaa hintatasoon omaksi edukseen. Kotitalouksilla ja teollisuudella pitää olla tosiasiallinen mahdollisuus kilpailuttaa sähkösopimuksiaan. Sähköyhtiöiden päästökauppa on johtanut siihen, että vesivoimaa ja vanhaa ydinvoimaa tuottavat energiayhtiöt saavat myymällä ylimääräisiä päästöoikeuksia perusteettomia windfall-voittoja. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla ongelmaa on vaikea ratkaista, koska Norjalla ja Ruotsilla on merkittävät vesivoimavarat. Suomen on kuitenkin syytä olla aktiivinen tämän epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi.
Arvoisa puhemies! Strategian yksi konkreettinen tavoite on päästöjen vähentäminen 16 prosentilla vuoteen 2020 mennessä päästökaupan ulkopuolelta eli lämmityksestä, liikenteestä, jätehuollosta ja maataloudesta. Tällä saralla tavoitteita joudutaan konkretisoimaan aika tavalla lähivuosina.
Edullisinta energiaa on säästetty energia. Useiden selvitysten mukaan kotitalouksilla itsellään on runsaasti halukkuutta energiansäästöön. Hallituksen päätös kotitalousvähennyksen laajentamisesta oli hyvä tapa tukea taloudellisesti siirtymistä energiatehokkaisiin ja ympäristöystävällisiin lämmitysjärjestelmiin. Kotitaloudet tarvitsevat puolueetonta ja tutkimukseen perustuvaa neuvontaa energiansäästövaihtoehdoista. Energianeuvontaa pitääkin jatkossa lisätä.
Strategiassa korostetaan rakentamisen energiatehokkuuden lisäämistä. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä uusien asuntojen uusiutuvaan energiaan perustuva lämmitysjärjestelmä sekä rakennusmateriaalin elinkaari tulee huomioida energiatehokkuusvaatimuksissa, esimerkkinä hirsirakentaminen.
Arvoisa puhemies! Liikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on noin 20 prosenttia. Autoverouudistuksen seurauksena kotitaloudet ovat siirtymässä nykyistä vähäpäästöisempiin autoihin. Tämä on myönteinen asia. Sähköautot ja hybridiautot ja niiden tarvitseman energian jakelujärjestelmät tulevat kehittymään tulevina vuosina merkittävästi.
Kehittämällä joukkoliikenteen palvelutasoa ja tiheyttä sen käyttöä voidaan lisätä etenkin suurissa kaupungeissa. Päivittäisen työmatkaliikenteen käyttäjät tulee houkutella julkisiin kulkuvälineisiin edullisella työsuhdematkalipulla. Myös julkista liikennettä haja-asutusalueilla pitää kehittää.
Strategiassa varaudutaan lisäydinvoiman rakentamiseen. Lisäydinvoiman rakentamisessa kilpailun lisääminen on tärkeä lähtökohta. Lisäksi hallitus on valmis lisäämään tuntuvasti vesivoiman käyttöä. Vesivoiman lisääminen olemassa olevien laitosten tehonnostojen kautta on luonnollisestikin tehtävä mahdollisimman nopeasti. (Ed. Tiusanen: Tuohan on uusi tieto!) Lisärakentamisen osalta hallitus ei valitettavasti päässyt yksimielisyyteen. Asia tulee uudelleen arvioitavaksi ensi eduskuntavaalien jälkeen käytävissä hallitusneuvotteluissa. Vesivoimalla on kiistaton merkitys säätövoimana. Säätövoiman tarve tulee kasvamaan merkittävästi tuulivoiman rakentamisen myötä, ja myöskin vesivoiman strateginen omistus tulee korostumaan. Tässä mielessä on aiheellista palata tulevissa hallitusneuvotteluissa vesivoimakysymykseen reaalipohjalta.
Arvoisa puhemies! Ilmasto- ja energiastrategialla on pitkä aikaväli aina vuoteen 2050 saakka. Uusi arvio Suomen tarvitsemista ilmasto- ja energiapoliittisista toimenpiteistä on syytä tehdä uuden hallituksen ohjelmassa keväällä 2011.
Euroopan unioni on jo sisäisesti sopinut merkittävistä päästövähennyksistä ja uusiutuvan energian lisäämisestä. Sinivihreä hallitus on lähtenyt määrätietoisesti torjumaan ilmastonmuutosta ja toteuttamaan EU:n ilmastotavoitteita. Suomen kaltaisten varakkaiden teollisuusmaiden tulee olla eturintamassa ja näyttää esimerkkiä. Valtioneuvoston selonteko pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiasta linjaa ne keinot, joilla Suomi parantaa energiatehokkuutta, vähentää päästöjään ja lisää uusiutuvan energian osuutta EU:n vaatimaan 38 prosenttiin asti.
Suurin vastuu muutoksen toimeenpanosta on meillä poliittisilla päättäjillä. Jokaisen suomalaisen tulee myös omakohtaisesti tarkastella elintapojaan ja niiden vaikutusta ilmastoon. Miten asumme, liikumme, ja jopa se, mitä syömme ja juomme, vaikuttaa ilmastoon. Yleisen ilmastotietoisuuden lisäämisessä myös kansalaisjärjestöt tekevät tärkeää työtä. Nyt käsittelyssä oleva strategia on alku suunnanmuutokseen. Tavoitteena on Suomi, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat alhaiset ja jonka kasvavat metsät sitovat hiilidioksidia.
Suomen erityispiirteitä ovat kylmä ilmasto, pitkät välimatkat ja energiaintensiivinen teollisuus, minkä vuoksi energia on meille erityisen tärkeä. Haasteena on löytää keinot, joilla samaan aikaan toteutetaan päästöjen vähentäminen ja energiatehokkuuden parantaminen, turvataan energian saatavuus ja hinta sekä säilytetään hyvä ympäristön tila ja työllisyys.
Kokoomus on sitoutunut ilmastonmuutoksen torjumiseen. Mielestämme ilmastotavoitteet saavutetaan parhaiten järkivihreällä lähestymistavalla. Ensisijaisesti on otettava huomioon päästöjen vähentäminen ja ilmastotoimien kustannustehokkuus. Energian hinta tullee nousemaan joka tapauksessa, mutta olisi vastuutonta antaa energian hinnan kivuta miten korkealle vain kuluttajan kukkarosta ja kilpailukyvystä välittämättä. Kokoomuksen tavoitteena on siis päästöttömyyden lisäksi taata kohtuullinen energian hinta kuluttajalle ja teollisuudelle. Näin luomme maahamme edelleen investointeja ja työpaikkoja. Heikkenevän talouden oloissa ilmastotavoitteet on sovitettava yhteen työllisyyden ylläpitämisen kanssa.
Arvoisa puhemies! Julkisuudessa keskustelu EU:n tavoitteista on keskittynyt suurelta osin uusiutuvan energian lisäämiseen. Päästövähennysten kannalta olisi kuitenkin tärkeää kohentaa nimenomaan energian säästöä ja energiatehokkuutta. Se säästää sekä ympäristöä että taloutta.
Energiatehokkuutta saadaan aikaan yhdyskuntarakenteiden uudistamisella. Uusien asuinalueiden on tukeuduttava olemassa olevaan infrastruktuuriin, kaukolämpöön ja joukkoliikenteeseen. Eheä yhdyskuntarakenne mahdollistaa viihtyisän ja vihreän ympäristön samalla, kun liikkuminen ja asuminen säästävät energiaa ja ohjaavat asukkaita luontevasti ympäristöystävällisiin ratkaisuihin. Haja-asutusalueilla energiatehokkuutta parantaa esimerkiksi talokohtainen uusiutuvan energian käyttö.
Rakennuksille, koneille, sähkölaitteille ja autoille on luotava yhä tiukentuvat energiatehokkuuden vaatimukset. Pientalojen asukkaat voivat muuttaa talojaan energiatehokkaammiksi laajentuvan kotitalousvähennyksen avulla. Energiatukia on saatavissa muillekin rakennuksille lämpöpumppuihin, lämmön talteenottoon sekä pelletti- ja aurinkoenergiaan siirtymiseksi.
Muita kokoomuksen kannattamia energiatehokkuutta parantavia toimia ovat muun muassa vähäpäästöisten autojen käyttöönoton edistäminen ja joukkoliikenteen kehittäminen. Huomattavaa energiansäästöä saisimme myös hyödyntämällä vesistöihin johdettavia lämpimiä vesiä kaukolämpönä. Tämä toimenpide parantaisi myös Itämeren tilaa.
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on Suomelle myös mahdollisuus. Teknologian kehittyminen ja innovaatiot ovat avainasemassa, jotta merkittävät päästövähennykset todella saadaan aikaan koko maailmassa. Näin ollen on järkevää lähteä liikkeelle ripeästi ja pyrkiä ilmastoratkaisujen edelläkävijäksi, koska alan markkinat ovat kovassa kasvussa. Uusiutuvan energian edistäminen voi olla Suomessa myös työllisyys- ja aluepoliittisesti perusteltua, sillä esimerkiksi puuperäisen energian tuotanto luo uusia mahdollisuuksia erityisesti Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkitys on kasvanut taloudellisen epävarmuuden myötä. Suomi on erityisen riippuvainen tuontienergiasta, sillä jopa 70 prosenttia energiastamme tuodaan muualta. Sähköntuotannossa Suomella on kuitenkin hyvät mahdollisuudet parantaa omavaraisuutta ja poistaa riippuvuus tuontisähköstä. Kokoomus onkin täysin strategiassa esitetyn sähköntuotannon omavaraisuuslinjauksen takana.
Uusiutuva energia - niin sähkö kuin lämpökin - on mahdollista tuottaa kotimaisista raaka-aineista. Myös Suomen suuret turvevarat auttavat omavaraisuuden vahvistamisessa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa turpeen ilmaston kannalta kestävää energiakäyttöä. (Ed. Tiusanen: Mitäs sellainen on?)
Uusiutuvan energian mittava lisääminen on perusteltua päästövähennysten, omavaraisuuden ja työllisyyden näkökulmasta. Se aiheuttaa kuitenkin myös ympäristövaikutuksia. Kokoomuksen eduskuntaryhmä korostaa, että esimerkiksi metsien lisääntyvä energiakäyttö voidaan toteuttaa vain siten, että kestävä kehitys ja metsien rooli hiilinieluna eivät vaarannu.
Suomen kansantalouden kannalta puu kannattaa käyttää ensi sijassa arvokkaiden vientituotteiden raaka-aineeksi. Tämän lisäksi hyödynnetään kaikki syntyvä jätepuu, jäteliemet, kuoret ja puru bioenergiana. Puutuotteilla on paljon vientimahdollisuuksia, ja ne ovat myös ilmaston kannalta erittäin suositeltavia, sillä ne toimivat hiilivarastoina. Puu voidaan käyttää energiaksi elinkaarensa loppupäässä, jolloin sen energiasisältö on vielä tallella.
Kuten strategiassa linjataan, uusiutuvaa energiaa on lähdettävä lisäämään heti ja voimalla. Kokoomuksen eduskuntaryhmä huomauttaa, että kansantalouden kannalta on ehdottoman tärkeää, että suunniteltujen toimien kustannustehokkuus selvitetään ja toimet toteutetaan tehokkuusjärjestyksessä.
Ensin otetaan käyttöön markkinaehtoisesti kannattavin energia, kuten vesivoiman tehonkorotukset, puun tarkempi käyttö, lämpöpumput sekä jätteiden energiasisällön hyödyntäminen. Näiden lisäksi tuulivoiman kapasiteetti nostetaan nykyisestä reilusta 100 megawatista 2 000 megawattiin. Kokoomus korostaa, että tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset on otettava tarkkaan huomioon, jotta hyvää asiaa ei pilata voimaloiden taitamattomalla sijoittamisella esimerkiksi linnuston vahingoksi tai merkittävien maisema- ja meluhaittojen takia.
Yhteiskuntaa on ohjattava vähähiilisyyttä kohti. Ohjauskeinojen, kuten investointitukien ja syöttötariffien, tulee palvella sekä ilmastoa että taloutta. Näin ollen ohjauskeinot on valittava siten, että ne todella vähentävät päästöjä, ovat kustannustehokkaita eivätkä vääristä markkinoita.
Myös ekologisella verouudistuksella voidaan ohjata käyttäytymistä. Erinomainen esimerkki tästä on jo toteutettu autoveron porrastus päästöjen mukaan. Näin porkkanoiden avulla edetään energiatehokkaampaan suuntaan siten, että kuluttajalla on vapaus punnita omia valintojaan ja ilmaston kannalta parempia vaihtoehtoja kannattaa valita.
Arvoisa puhemies! Teollisuutemme on energiatehokkuudessa maailman kärkisijoilla, ja tuotanto tapahtuu puhtaammin kuin monissa muissa maissa. Kokoomus on strategiatyön ajan korostanut, että elinkeinoelämän tarpeet ja siten työpaikkojen säilyminen tulee huomioida sähkönsaannin osalta myös tulevaisuudessa. Tämä periaate onkin hyvin strategiassa mukana.
Sähkönkulutuksen rajoittamista ei siis tule pitää itsetarkoituksena, vaan nimenomaan päästötön tuotanto on tavoitteena. Suomessa sähköä on mahdollista tuottaa päästöttömästi uusiutuvalla energialla ja ydinvoimalla, (Ed. Tiusanen: Entäs ne jätteet?) jolloin energiankäyttö suuntautuu fossiilisista polttoaineista päästöttömään sähköön.
Pohjoisesta sijainnistamme huolimatta myös aurinkoenergian hyödyntämistä on laajennettava. Teknologian kehittyessä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi voi osin ratkaista kivihiilen käyttöön liittyviä ongelmia. Hallituksen on tärkeää tukea toimillaan näiden ccs-kokeiluhankkeiden toteuttamista Suomessa. (Puhemies: 10 minuuttia on jo ohitettu!)
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittisia linjauksia valtaosin hyvinä. Painopiste ilmasto- ja energiapolitiikassa on meillä päästöttömyys. Nämä toimet on otettava laajasti käyttöön yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Toimenpiteet on toteutettava järkivihreästi. Tämä ilmasto- ja energiastrategia on hyvin kokoomuslainen ja tuo työtä ja hyvinvointia Suomelle. (Ed. Skinnari: Keskustalainenhan se on!)
Emme halua sellaisia päätöksiä, jotka vaarantavat esimerkiksi toimeentulon, vaarantavat kasvun ja työllisyyden edellytykset Suomessa, jos ne toimenpiteet eivät tuota todellisia etuja ja hyötyjä tuleville sukupolville ja ympäristöllemme. Toisaalta ilmastonmuutoksen ekonomiaan kuuluu myös se, että monet varhaiset toimenpiteet tulevat ilmastopolitiikassa edullisemmiksi kuin kalliiksi käyvä välttämättömien toimenpiteiden viivyttäminen.
Me sosialidemokraatit olemme luoneet niin täällä Pohjoismaissa kuin globaalistikin hyvinvointia siten, että me olemme pyrkineet korkeisiin päämääriin ja suuriin unelmiin, mutta me olemme samalla tehneet sen mahdollisimman käytännönläheisillä ja toimivilla keinoilla. Tämä on meidän periaatteemme myös ympäristöpolitiikassa, ilmasto- ja energiapolitiikassa. Meillä on korkeat tavoitteet, meillä on unelmia. Me haluamme niiden mukaisia käytännön tuloksia. Tässä mielessä me olemme tulosvihreitä. Pidämme eniten järjestelmistä, jotka toimivat, ja pidämme vähiten järjestelmistä, jotka eivät toimi.
Me haluamme päätöksenteolta tuloksia, jotka kestävät niin ympäristöllisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Toimenpiteistä tulee koitua tehokkaasti hyötyä luonnolle ja tuleville sukupolville. Tämä on näin porilaisittain sanottuna sitä "remariresponsipiliteettiä". Se on vahvaa, vastuullista vastuunkantoa vaikeissa olosuhteissa.
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii muutosta kulutustavoissamme. Emme voi yksipuolisesti ja kaavamaisesti enää ajatella, että kaikki aineellisen kulutuksen kasvu lisää hyvinvointia. Myös yksilötason vastuullisuuden tulee kasvaa. Elämäntapojen tulee muuttua kestävämmiksi.
Ykköstavoitteemme meillä sosialidemokraateilla on energian säästäminen. Olennaista on se, miten onnistumme lisäämään energiatehokkuutta ja vähentämään siten suoraa tarvetta tuottaa uutta energiaa.
On kyseenalaista, että hallitus strategiassaan on sitoutunut ainoastaan siihen vaihtoehtoon, että Euroopan unionin päästötavoitteiden mukaista kansainvälistä ilmastosopimusta ei saada aikaan. Sen sijaan hallitus asettaa tavoitteeksi sen, että energian loppukulutus olisi vuonna 2020 noin 10 prosenttia pienempi kuin perusurassa ilman uusia toimenpiteitä. Euroopan unionin energia- ja ilmastopaketin ohjeellisena tehokkuustavoitteena asetettu tavoite on tähän hallituksen tavoitteeseen verrattuna kaksinkertainen. Sosialidemokraattien mielestä energiatehokkuuden parantamiseksi on tehtävissä enemmän kuin mihin hallitus on strategiassaan valmis sitoutumaan.
Tästä selonteosta yleisemminkin syntyy sellainen vaikutelma, että hallitus ajaa tietoisesti kaksilla eri raiteilla. Se toisaalta asettaa tavoitelukuina sähkön ja muun energian kulutuskäyrät alhaisemmalle tavoitetasolle. Tähän verrattuna uusi kapasiteetti kuitenkin mitoitetaan energian ja sähkönkäytön perusuran suhteen. Onko ajatuksena sittenkin vain se, että uusiutuvien energialähteiden osuus saadaan jonkin laskelman mukaan täyteen? Riittäviä ja realistisia toimenpiteitä ei esitetä kulutuksen alentumisuskon tueksi.
Arvostettu puhemies! Päästökauppasektorin ulkopuolellakin tulee käyttää ohjauskeinoina kansallisia veroratkaisuja, uuden teknologian kehittämistukia ja muita välittömiä ohjauskeinoja. Yksittäisiä ihmisiä tulee kannustaa tutkimaan omia hiilibudjettejaan ja pohtimaan esimerkiksi asumisensa, liikkumisensa ja ruokavalionsa vaikutusta kasvihuonepäästöihin.
Kiireellisimmät toimet koskevat hitaasti uusiutuvia aloja ja rakenteita, kuten rakennuskantaa, yhdyskuntarakennetta ja liikenneväyliä. Valitettavasti selonteon konkretia näiden kohdalla on vaatimatonta. Tällä tiellä Suomesta ei tehdä sitä "kansainvälisesti johtavaa energiatehokkuuden maata", jota selonteossa ollaan haikailevinaan.
Joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä suosivat ratkaisut, huomatkaa, ovat nekin vaatimattomalla tasolla. Uusien väylähankkeiden kustannushyötylaskelmia on uudistettava niin, että niissä huomioidaan ilmastokriteerit. Joukkoliikennettä on samalla vahvistettava tukemalla sitä tuntuvasti ja satsaamalla uusiin raidevaihtoehtoihin. Erityisesti satakuntalaiselle tämä on hyvin tärkeä asia. Hallituksen toimet eivät riitä eivätkä ole yhdensuuntaisia ilmastotavoitteiden kanssa.
Esimerkiksi ensi vuoden talousarviossa hallitus leikkaa kaksi miljoonaa kaupunki- ja seutulippujen valtionavustuksista ja miljoonan maaseudun runkoliikenteen ja kaupunkimaisen paikallisliikenteen ostamiseen varatuista määrärahoista. Tämä tarkoittaa noin viidensadan bussivuoron lopettamista eri puolella Suomea. Hallituksen strategia ei ole lainkaan onnistunut vastaamaan joukkoliikenteen radikaaliin kehittämistarpeeseen.
Taajamasuunnittelussa uudet kohteet tulisi rakentaa tiiviisti ja viihtyisästi, mutta mahdollisimman vähän energiaa kuluttaviksi, ja vanhoja tulisi korjata. Teollisuusprosesseja uudistamalla ne saadaan energiatehokkaammiksi. Kuluttajia puolestaan on kannustettava ostamaan ainoastaan parhaaseen energialuokkaan kuuluvia sähkölaitteita. Näihinkään tarpeisiin ei selonteossa kyllin vastata. Erilaisia energiansäästöön ohjaavia keinoja olisi meidän sosialidemokraattien mielestä strategiassa tullut nostaa esille huomattavasti rohkeammin.
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien tavoite on energianhuollon riippuvuuden tuntuva vähentäminen öljystä ja muista fossiilisista energialähteistä. Kestävä energiantuotantopaletti on rakennettava siten, että kaikki kolme, energian säästö, riippumattomuus fossiilisista energialähteistä ja uusiutuvien energialähteiden osuuden lisääminen, toteutuvat samanaikaisesti ja yhdessä.
Yli kaksi kolmasosaa Suomen käyttämästä energiasta ja energiaraaka-aineesta on tällä hetkellä tuonnin varassa. Sähkön tuonnin osuus on kasvanut viime vuosina. Tärkein tuontimaa on Venäjä ja sillä on oma, kasvava energiatarpeensa. Suomeen on rakennettava kilpailukykyinen, omavarainen energiantuotanto, joka perustuu mahdollisimman pitkälle päästöttömiin ja vähäpäästöisiin energialähteisiin. Huoltovarmuudeltaan ja hinnaltaan vakaa energian saanti on perusehto Suomen taloudelle ja työllisyydelle. Energiaintensiivisen metsä- ja metalliteollisuuden osuus Suomen kansantaloudessa on edelleenkin merkittävä, ja hyvä niin.
Arvoisa puhemies! Energiantuotantojärjestelmämme on kansainvälisesti vertaillen monipuolinen ja kattava. Maamme on uusiutuvan energiantuotannon kärkimaita Euroopassa. Tällä hetkellä merkittävimmät uusiutuvat energialähteemme ovat metsäbioenergia ja vesivoima. Silti olemassa olevaa vesivoimakapasiteettia voi tehostaa ja esimerkiksi tuulivoimapotentiaalia on jatkossa kasvatettava merkittävästi. Uusiutuvan energiantuotannon kustannustehokkuus tulee tulevaisuudessa kaiken todennäköisyyden mukaan kasvamaan. Sosialidemokraatit epäilevät syöttötariffijärjestelmän järkevyyttä, sillä kokemukset muista maista ovat osoittaneet sen melko kalliiksi ja tehottomaksi tukimuodoksi. Ehdotamme sen sijaan sertifikaattijärjestelmän luomista, jolla erilaisia uusiutuvia energialähteitä tuettaisiin huomattavasti tasapainoisemmin ja markkinalähtöisemmin.
Metsäbiomassan käyttö on ylivoimaisesti merkittävin uusiutuvan energian lähde maassamme. Puun osuutta energiantuotannossa tulee jatkossa harkitusti kasvattaa ottaen huomioon kestävän kasvun rajat. Metsäteollisuus pystyy hyödyntämään puun moninkertaisesti puun polttamiseen verrattuna. Yhdyskuntajätteiden energiakäyttöä on lisättävä, ja jätteellä on mahdollisuus korvata myös sähkölämmön yhteistuotantolaitoksissa kaukolämmön tuottamisessa esimerkiksi hiiltä. Maatalouden biokaasupotentiaalia on hyödynnettävä tehokkaammin.
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii ennennäkemätöntä kykyä maailmanlaajuiseen yhteisymmärrykseen. Meidän on nähtävä globaalit intressit kansallisten intressien rinnalla.
Sosialidemokraattien mukaan ilmasto- ja talouskriisin ratkaisuun on yhteisiä avaimia. On löydettävä kasvualat ja ympäristöteknologia ja panostettava niihin.
On huolestuttavaa, että ilmasto- ja energiastrategiassa ei ole paneuduttu ilmastonmuutokseen turvallisuuspoliittisena uhkana lainkaan. Se kuitenkin herättää sosiaalisia ja poliittisia konflikteja ja synnyttää pakolaistulvia toteutuessaan.
Monelle ihmiselle energia ei varsinaisesti ole ylellisyyshyödyke, vaan päivittäinen perushyödyke. Energia on välttämättömyys. Tässä suhteessa on myönteistä, että oikeistokonservatiivien vastustuksesta huolimatta sosialidemokraatit saivat Euroopan parlamentissa läpi ehdotuksensa, jonka mukaan huutokaupasta saatavia tuloja käytetään pienentämään kallistuvasta energiasta tavallisille kuluttajille koituvaa laskua.
Sosialidemokraatit ovat Suomessa ajaneet päästövähennyskustannusten oikeudenmukaisempaa jakamista. Olemme esittäneetkin ylisuurten voittojen windfall-veroa vanhoille energiayhtiöille. Valitettavasti ministeri Pekkarisen rohkeus ei ole tähän riittänyt, että tämmöistä ehdotusta olisi tänne tuotu. Nyt hallitus on sen sijaan sälyttämässä taakkaa yksipuolisesti pienituloisille.
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on yksi kansainvälisen politiikan kuumimmista aiheista, ja neuvottelut uudesta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta ovat käynnissä. Toivoa herättävää sopimuksen kannalta on se, että Yhdysvaltain tuleva presidentti Barack Obama on luvannut muutosta ja 80 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä.
EU:n päämiehet ovat yhdessä todenneet, että päästöjä pitää leikata vähintään 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, jos haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen.
Mitä tässä tilanteessa tekee ilmasto- ja ympäristöasioissa itseään kehuva Suomen hallitus? Hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa Suomi varautuu vain 20 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. (Ed. Hoskosen välihuuto)
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n mukaan teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään 25-40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, mutta Suomen strategia tähtää siis vain 20 prosentin vähennyksiin.
Miten on ylipäätänsä mahdollista asettaa tavoite, joka on ristiriidassa ilmastotieteen kanssa ja täysin riittämätön pysäyttämään ilmastonmuutoksen vahingollisimmat muutokset ajoissa? Suomen kaltaisilta teollisuusmailta vaaditaan vähintään 30 prosentin vähennyksiä. Sitä vaatii tänään myös 21 järjestöä, joiden joukossa on sosialidemokraattien, vasemmistoliiton, keskustan, kristillisdemokraattien, Rkp:n ja vihreiden nuorisojärjestöt. Ainoastaan kokoomuksen ja perussuomalaisten nuorisojärjestöt eivät tätä vaadi. Kuunnelkaa nyt nuorisojärjestöjänne, hyvät edustajat ja ministerit!
Suomen hallituksen lähtökohta strategiaa tehtäessä näyttääkin olleen se, ettei uutta kansainvälistä ilmastosopimusta synny. Hallitus on lähtenyt oletuksesta, että muut maat eivät tule mukaan ilmastotalkoisiin.
Arvoisa puhemies! Tällainen kunnianhimottomuus voi vahingoittaa kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita. Vasemmistoliitto vaatii todellista muutosta ilmastopolitiikkaan.
Vasemmistoliitto on jättänyt ilmastolakialoitteen. Ilmastolailla tavoitellaan kansallisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä vuosittain 5 prosentilla jäljellä olevista päästöistä laskien. 5 prosentin vuotuiset vähennykset vuodesta 2010 alkaen johtaisivat päästöjen vähenemiseen 38 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.
Saman sisältöisen lakialoitteen on jättänyt myös ed. Tanja Karpela. Tämän lakialoitteen on allekirjoittanut yli puolet vihreiden kansanedustajista, muun muassa hallituksen ilmastoasiantuntija, ed. Oras Tynkkynen.
Nyt kysyn erityisesti vihreiltä: Olette olleet ajamassa molempia tavoitteita, ensin ilmastolakiin 38 prosentin päästöleikkauksia ja nyt strategiaan vain 20 prosentin päästöleikkauksia vuoteen 2020 mennessä. On pakko kysyä: Mikä on todellinen tavoitteenne vai onko tässä kysymys jostain uudesta päästöbingosta? (Ed. Anderssonin välihuuto)
Arvoisa puhemies! Riittämättömien tavoitteiden ja kunnianhimottomuuden lisäksi ilmasto- ja energiastrategia vastaa ympäristöongelmiin tukulla uusia ongelmia ja täysin kestämättömiä ratkaisuja. Tällaisia ovat esimerkiksi turpeen energiakäytön tukemisen jatkaminen sekä palmuöljyn tuotanto biopolttoaineeksi. Jos turpeenpoltto korvattaisiin uusiutuvilla energiamuodoilla, Suomen energiantuotannon hiilidioksidipäästöt vähenisivät noin 20 prosenttia.
Palmuöljyn tuotanto taas biopolttoaineen raaka-aineeksi on ongelmallinen kolmesta syystä. Se tuhoaa meidän yhteisiä keuhkojamme, sademetsiä, se syrjäyttää tieltään todellisia ratkaisuja liikenteen päästöjen vähentämiseksi ja se tuhoaa tuhansia sademetsien kasvi- ja eläinlajeja. Sen vuoksi pitääkin tukea biopolttoaineiden käyttöä, mutta vain kotimaisia ja kestäviä polttoaineita, kuten biokaasua.
Arvoisa puhemies! Hallituksen ilmasto- ja energiastrategia kertoo myös vastuuttomuudesta. Ilmaston kannalta parasta energiaa on sellainen energia, jota ei tarvitse tuottaa ollenkaan. Nyt tarvitaan kunnianhimoisempia energiansäästötavoitteita.
Strategiaan on kuitenkin runnottu sisään ydinvoiman lisätarve, joka perustuu paisuteltuihin sähkön kulutusarvioihin ja paremmalla tekniikalla saatavien säästöjen aliarviointiin.
Vihreät ovat todenneet, että strategia näyttää keltaista valoa lisäydinvoimalle. On pakko kysyä: Miten niin keltaista valoa? Minun nähdäkseni lisäydinvoimalle palaa tässä strategiassa nyt vihreä valo, myrkynvihreänä hehkuva valo. Ihmettelen suuresti, että voitte hymistellä tämän strategian takana.
Minulle on suuri pettymys, joskaan ei yllätys, että hallitus haluaa mieluummin rakentaa lisäydinvoimaa kuin panostaa kunnolla energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan.
Strategiasta paistaa selvästi läpi, että tarkoituksena on tuottaa ydinsähköä myös vientiin. Huomionarvoista on myös se, että tehtaitaan sulkevat metsäyhtiöt ovat samaan aikaan ilmoittaneet aikovansa tehdä voittoa ydinsähkön myynnillä pörssiin.
Hallitus olisi voinut halutessaan tehokkaasti torjua ilmastonmuutosta, jos se olisi esimerkiksi omistajaohjaustaan käyttäen turvannut kannattavan Kemijärven sellutehtaan toiminnan. Tehdas oli kannattava, käytti kotimaista puuta ja tuotti energiaa yli oman tarpeensa sekä myi jopa päästöoikeuksia. Nyt sekin vaje energiantuotannossa joudutaan paikkaamaan jollain muulla.
Kun Olkiluoto 3 joskus valmistuu, metsäyhtiöt omistavat 36 prosenttia Suomen ydinsähkötuotannosta. UPM omistaa yksin 26 prosenttia Suomen ydinvoimaloista. UPM on mukana myös suunnitteilla olevassa Olkiluoto 4:ssä tai sen suunnitelmien eteenpäinviemisessä.
Tästä voisi päätellä, että metsäyhtiöiden strategia on luopua työllistävästä kotimaisesta metsäteollisuudesta, jonka sivutuotteena syntyy myös uusiutuvaa kotimaista bioenergiaa, ja keskittyä ydinvoimabisnekseen. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainenhan on jo julkisuudessa puhunut ydinvoiman viennistä.
Strategian keskeisenä tavoitteena ilmastokriisin pysäyttämisen sijaan näyttääkin olevan se, että ydinsähköstä tehdään vientituote. (Ed. Laitinen: Kunhan nyt päästäisiin edes kotimaan tarpeisiin, siinä on aikamoinen tavoite!)
Arvoisa puhemies! Herääkin kysymys, kenen etua ilmastostrategia ajaa. Ministeri Pekkarinen perusteli strategian linjauksia erityisesti suomalaisen elinkeinoelämän eduilla. Valitettavasti ministeri Pekkarisen käsitys elinkeinoelämästä näyttää olevan hyvin suppea ja vanhakantainen.
Strategian teossa ei ole kuultu asiantuntijoina ollenkaan esimerkiksi uusiutuvan energian teollisuutta ja energiaa säästäviä ratkaisuja tuottavien firmojen edustajia. Ala kuitenkin työllistää jo nyt merkittävästi ja omaa valtavan kasvupotentiaalin.
Vähintään omituiselta vaikuttaa myös se, että ydinvoimamyönteisyydestä huolimatta strategian ympäristövaikutusten arviointiosassa ei mainita sanallakaan ydinvoiman negatiivisia ympäristövaikutuksia, aivan kuin niitä ei olisikaan.
Muistutan nyt kuitenkin, vaikka niitä strategiassa ei mainitakaan, että ydinvoimaan liittyy paitsi ydinvoimalaonnettomuuden riski, myös edelleen ratkaisemattomat ongelmat ketjun alkupäässä uraanin louhinnan, rikastamisen ja kuljetusten kanssa sekä lopulta ydinjätteen loppusijoituksen kanssa.
Omavaraisuudesta puheen ollen, mitä energiaomavaraisuutta se on, että sähköä tuotetaan tuontiuraanilla? Vai tarkoittaako tämä lisäydinvoimalinjaus vihreää valoa nyt myös laajamittaiselle uraanikaivostoiminnalle Suomessa ja Suomen tekemistä Euroopan ydinvoimareservaatiksi?
Arvoisa puhemies! Riittämätön, kestämätön ja vastuuton. Hallituksen ilmasto- ja energiastrategia on talouden ja elinkeinoelämän etujen mukaan rustattu viherlannoite, jonka pääasia on talouden jatkuva kasvaminen eikä niinkään ilmastonmuutoksen hillitseminen. Ydinvoima on strategiaan juntattu niin vahvasti, että sitä voi sanoa ydinvoiman pakkosyöttämiseksi eduskunnalle.
Strategia sivuuttaa liian vähällä sellaisen ilmastotalkoiden perusasian kuin säästämisen. (Puhemies: 10 minuuttia!) Säästäminen on kapitalismissa ruma sana, mutta oikeasti kuitenkin se on kaikkein tehokkain keino hillitä ilmastonmuutosta. Säästetty energia on parasta energiaa, eikä siihen tarvita lisäydinvoimaa.
Me voimme ratkaista talous- ja ilmastokriisejä samaan aikaan samoilla toimenpiteillä. Me voimme valita ratkaisuja, jotka samaan aikaan elvyttävät taloutta ja leikkaavat ilmastokuormitusta. Maailmalla on edessä uusi teollinen vallankumous, joka merkitsee ripeää siirtymää vähähiilisiin yhteiskuntiin. Niin kuin edeltäjänsä, myös tämä teollinen vallankumous tulee tarjoamaan valtavia mahdollisuuksia niille, jotka ymmärtävät olla oikeaan aikaan liikkeellä.
Suomella on vahvaa uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden osaamista. Satsaamalla kestäviin ratkaisuihin täällä kotimaassa me parannamme asemiamme myös vientimarkkinoilla. Suomi voi ja Suomen kannattaa olla ilmastonsuojelun edelläkävijä. Hallituksen ilmasto- ja energiastrategia on tiekartta ensimmäiselle vaiheelle matkalla kohti vähäpäästöistä Suomea. Strategiassa esitetään uskottava suunnitelma keinoista, joilla Suomi saavuttaa EU:n yhteiset ilmasto- ja energiatavoitteet.
Arvoisa puhemies! Energiankulutus on kasvanut Suomessa hetkellisiä notkahduksia lukuun ottamatta koko sotien jälkeisen historian ajan. Strategiassa asetetaan nyt ensimmäistä kertaa tavoitteeksi tehostaa energiankäyttöä niin, että kulutus saadaan käännettyä laskuun. Kulutuksen holtittomalle ja kestämättömälle kasvulle laitetaan nyt piste. Nyt kääritään hihat ja ryhdytään rakentamaan energiapihiä Suomea.
Myös sähkön käytölle asetetaan strategiassa tavoitetaso. Vuonna 2020 sähköä tulisi kulua enintään vajaa kymmenesosa nykyistä enemmän. Tämä merkitsee kulutuksen kasvun hillitsemistä tähänastiseen verrattuna. Viime aikoina on saatu tuoreita tietoja, joiden mukaan sähkön tarve näyttää kuitenkin jäävän aiemmin ennakoitua vähäisemmäksi. Kaksi viime vuotta sähkön kulutus ei ole enää kasvanut, vaan trendi on pikemminkin laskeva. Leudoilla talvilla on toki oma osuutensa, mutta luvuissa alkavat näkyä myös energiatehokkuustoimet, energian hinnan kohoaminen ja teollisuuden rakennemuutos. Siksi vihreä eduskuntaryhmä esittääkin eduskunnan harkittavaksi, että viimeaikaisten kulutuslukujen ja energiatehokkuuspotentiaalin valossa sähkön kulutukselle vuodelle 2020 asetettua tavoitetta vielä tiukennetaan.
Miksi energiankäyttöä sitten kannattaa tehostaa radikaalisti nykyisestä? Kaikki tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti, että energiatehokkuudella päästöjä voidaan vähentää kaikkein edullisimmin - jopa negatiivisin kustannuksin. Tämä tarkoittaa sitä, että päästöjen vähentäminen ei tällöin maksa mitään, vaan jokaisesta vähennetystä päästötonnista annetaan käteen tukku rahaa. Energiatehokkuuden parantaminen on paitsi taloudellisin, samalla myös kestävin tapa vähentää päästöjä. Kaikilla energiamuodoilla on haittansa. Siksi parasta on sellainen energia, jota ei tarvitse tuottaa.
Strategiassa merkittävää on myös syöttötariffin eli takuuhintajärjestelmän laajentaminen tuulivoimalle. Suomi liittyy nyt siihen eurooppalaiseen kovaan ytimeen, joka käyttää uusiutuvan energian edistämiseen vaikuttaviksi ja tehokkaiksi todettuja ohjauskeinoja. Ministeri Pekkarinen ansaitsee erityisen kiitoksen siitä tarmosta, jolla hän on puolustanut uusiutuvaa energiaa ja syöttötariffeja. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että jatkovalmistelussa tariffit kannattaa laajentaa pääsääntöisesti kaikkiin uusiutuviin energianlähteisiin.
Ministeri Pekkarinen on pitänyt ansiokkaasti esillä myös energiayhtiöiden ansiottomien eli niin sanottujen windfall-voittojen verottamista. (Ed. Viitanen: Ne eivät ole tässä yhteydessä esillä!) Windfall-veroa ei vielä tässä yhteydessä päätetty ottaa käyttöön, mutta siihen toivottavasti päädytään, kun valtioneuvosto strategian mukaisesti, ed. Viitanen, "arvioi erikseen windfall-voittojen tasaamismahdollisuudet ja -tarpeet". Veron tuottoja tarvitaan kipeästi kestävän teknologian edistämiseen kotimaassa ja ilmastotyön tukemiseen köyhissä maissa.
Arvoisa puhemies! Ydinvoiman lisärakentamiselle strategia näyttää keltaista valoa, niin kuin ed. Arhinmäki totesi. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) Päätöksiä uusista reaktoreista ei kuitenkaan tehty - eikä olisikaan voitu tehdä. Ydinenergialaki nimittäin edellyttää voimalahakemusten arvioimista yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Tämä arviointi voidaan tehdä vasta sitten, kun tiedetään, kuka haluaa rakentaa millaisen voimalan ja minne. Strategiakaan ei voi kävellä lain yli.
Vihreiden ydinvoimakanta on yksiselitteinen, johdonmukainen ja selvä. Olemme vastustaneet ja vastustamme ydinvoiman lisärakentamista kestämättömänä. Äänestämme ydinvoimaa vastaan niin hallituksessa kuin eduskunnassakin. Syykin on selvä: ydinvoimaa ei yksinkertaisesti tarvita. Meillä on riittävästi kestävämpiä vaihtoehtoja niin päästöjen vähentämiseksi kuin taloudellemme tärkeän vientiteollisuuden energiansaannin tyydyttämiseksi. Sähkön tarve jää pienemmäksi esimerkiksi parantamalla suunniteltua tehokkaammin rakennusten lämmitysenergiatehokkuutta, korvaamalla sähkölämmitystä lämpöpumpuilla, tukemalla yritysten tehokkuusinvestointeja ja monin muin keinoin. Jos lisäksi tuulivoiman ja muun uusiutuvan sähkön tuotantoa vauhditetaan suunniteltua nopeammin, pärjäämme kyllä ilman lisäydinvoimaa.
Tunteikkaassa ydinvoimakeskustelussa faktat jäävät välillä taka-alalle. Yksi tosiasia on, että ydinvoiman lisärakentaminen vähentäisi päästöjä melko vaatimattomasti. Olkiluoto 4:n ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan uusi reaktori vähentäisi päästöjä 1,6 miljoonaa tonnia. Tämä olisi vain kaksi prosenttia Suomen päästöistä. Olkiluoto 3 taas jäänee historiaan maamme kaikkien aikojen epäonnistuneimpana suurhankkeena. Rakentaminen on kolme vuotta myöhässä, kustannukset ovat räjähtäneet käsiin, työpaikat ovat valuneet ulkomaille. Toisin kuin ydinvoimapäätöksen aikaan luuloteltiin, Olkiluoto 3 ei tule myöskään auttamaan Suomea Kioto-tavoitteen saavuttamisessa.
Järkevä ja vastuullinen päättäjä vetää näistä tosiasioista tarvittavat johtopäätökset. Samaan halpaan ei kannata mennä kahdesti, saatikka kolmesti. Suomi ei tarvitse enää kuudetta eikä seitsemättä ydinfiaskoa. Strategiasta päättäessään hallitus on myös sopinut, että Kollajan allasta ei tulla rakentamaan. Vähäisten sähkömäärien takia ei kannata turmella peruuttamattomasti ainutlaatuisia luontoarvoja. Kollaja siis kestää, ja Vuotos säilyy vapaana.
Arvoisa puhemies! Yhdysvaltain presidentinvaalien riemastuttavan tuloksen jälkeen meillä on syytä toivoa, että kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa voidaan harppoa eteenpäin ja maailma saadaan riittävässä määrin mukaan ilmastotalkoisiin. Tällöin Euroopan unionin yhteinen päästötavoite tiukkenee 20 prosentista 30 prosenttiin ensi vuosikymmenen loppuun mennessä.
Suomen pitää omalla politiikallaan osoittaa, että "yes we can": maailma voi yhdessä torjua ilmastonmuutoksen. Siksi meidän on valmistauduttava vahvistamaan strategiassa jo esitettyjä toimenpiteitä ja ottamaan käyttöön uusia toimenpiteitä, jotta omalta osaltamme pääsemme tiukentuvan EU-tavoitteen mukaisiin päästövähennyksiin. Elinkeinoelämä on jo pitkään vaatinut ilmasto- ja energiapolitiikkaan pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Eduskunta yhtyi vaatimukseen vastatessaan edellisen hallituksen energia- ja ilmastostrategiaan. Lyhytnäköinen ja heikosti ennakoitava politiikka voi kasvattaa epävarmuutta ja johtaa pahimmillaan hukkainvestointeihin. Tämä hallitus vastaa nyt tähän huutoon. (Ed. Kumpula-Natri: Millä tukimuodoilla? Ei tässä kerrota tukimuotoja!) - Strategia viitoittaa politiikkaa konkreettisesti vuoteen 2020 asti ja hahmottelee askelmerkkejä alustavasti siitäkin eteenpäin, ed. Kumpula-Natri. - Strategiassa aloitettua työtä jatketaan ilmasto- ja energiapoliittisessa tulevaisuusselonteossa, joka annetaan eduskunnalle ensi vuonna ennen kesäistuntotaukoa.
Ilmasto- ja energiapolitiikkaa ei voi tehdä kädestä suuhun toisin kuin edellistä strategiaa, joka ulottui vain muutamia vuosia eteenpäin. Tämä strategia esittää uskottavan tiekartan, jolla Suomi voi päästä vuoden 2020 tavoitteisiin. (Ed. Arhinmäki: 20 prosenttiin!) Strategialla hallitus osoittaa, että me voimme tehdä oman ja oikeudenmukaisen osuutemme näissä yhteisissä ilmastotalkoissa. Emmekä me vain voi. Me haluamme tehdä oman osuutemme. Ja me teemme.
Inom EU har man kommit överens om att utsläppen av växthusgaser skall minska med 20 procent, eller 30 procent om man når en internationell överenskommelse, energieffektiviteten förbättras så att energiförbrukningen minskar med 20 procent och andelen förnybar energi av den slutliga energiförbrukningen på EU-nivå ska öka till 20 procent fram till 2020 jämfört med nivåerna 1990. För Finland betyder det att andelen förnybar energi skall öka till 38 procent från nuvarande knappa 29 procent.
Inom sektorn utanför utsläppshandeln har Finland förbundit sig att minska på växthusutsläppen med 16 procent. Det betyder att åtgärder måste vidtas inom bland annat trafiken, avfallshanteringen, byggandet och jordbruket som till skillnad från industrin och energiproduktionen är utanför utsläppshandeln.
När man till det här ännu tillägger att den globala målsättningen är att temperaturökningen skall begränsas till två grader Celsius jämfört med den förindustriella tiden, vilket förutsätter att utsläppen av växthusgaser minskar med 50 procent till 2050 jämfört med nivån 1990, inser alla att stora förändringar inom de närmaste åren måste ske i vårt samhälle och hela världen. Industriländernas andel av utsläppsminskningen beräknas vara mellan 60 och 80 procent.
Ilmastonmuutosta pidetään yhtenä tulevaisuuden suurimmista uhista ihmiskunnalle ja maapallon ympäristölle. Jo nyt arktisten alueiden ihmiset kokevat globaalista ilmaston lämpenemisestä johtuvia ympäristömuutoksia. Muutokset näkyvät ensimmäisinä napojen läheisyydessä. Ikirouta sulaa, metsästys- ja kalastusreiteistä tulee vaarallisia, kyliä joudutaan evakuoimaan ja epävarmuuden tunne leviää.
Suomi on suhteellisen pieni maa, mutta energiankulutuksemme asukasta kohden on maailman suurimpia. Se on osittain selitettävissä teollisuusrakenteellamme, maantieteellisellä sijainnillamme ja pitkillä välimatkoilla. Mutta näiden lisäksi myös kotitaloudet ja muu yhteiskunta kuluttavat paljon energiaa. Tähän saakka energiansäästövaatimukset ja vaatimukset kulutuksen tehostamisesta ja ohjaamisesta ympäristökuormituksen pienentämiseksi ja energian säästämiseksi ovat olleet vaatimattomia. Rehellisesti sanottuna, elintavat eivät vielä Suomessa ole muuttuneet ympäristöystävällisemmiksi. Olemme jäljessä uuden uudistuvan energian ja energiaa säästävän teknologian käyttöönotossa moniin muihin länsimaihin verrattuna.
Energia- ja ilmastoselonteko lupaa tiukempia rakennusnormeja ja lisäpanostusta muun muassa valistukseen ja tiedottamiseen. Todelliseen muutokseen, energiaa säästävään ja energiatehokkaaseen yhteiskuntaan siirtymiseen, tarvitaan sekä keppiä että porkkanaa. Entiseen tapaan jatkaminen ei ole vaihtoehto. Suomen tulee olla vauhdittamassa vastuunottoa tulevaisuuden ympäristöstä Euroopassa.
Miten Suomi voi osaltaan tukea globaaleja toimia kasvihuoneilmiön ehkäisemiseksi? Suomella on hyvä maine ympäristöasioiden edelläkävijänä ja uuden tekniikan kehittäjänä. Tätä tavaramerkkiämme tulee hyödyntää ja sen sisältöä laajentaa. Suomi on viime vuosina jäänyt tällä sektorilla globaalista kehityksestä jälkeen. Siksi on tärkeää, että hallitus panostaa ympäristöklusterin luomiseen ja tukee esimerkiksi sellaisia hankkeita kuin Cleantech Finland. Lisäämällä tämän sektorin yhteistyötä Pohjolassa pohjoisilla mailla on mahdollisuus yhdessä muodostua vahvaksi toimijaksi tutkimuksen ja kehityksen alalla sekä ympäristöteknologian levittämisessä maailmalle.
I Finland bör vi se över kriterierna för den offentliga upphandlingen så att strängare miljökriterier ställs som krav för upphandlingen av produkter och tjänster. Det påskyndar en övergång till ett miljövänligare samhälle och skapar en hemmamarknad och grogrund för miljöteknologi.
I regeringens energi- och klimatstrategi konstateras att självförsörjningen av energi ska öka. Det här sker bäst genom att starkt öka användningen av förnybar energi samtidigt som man med stor kraft går in för att spara energi och öka energieffektiviteten så att energiförbrukningen kan minskas. Vi måste få ut mera effektivitet med en mindre insats energi.
Svenska riksdagsgruppen har länge stött en ökad användning av vindkraft. Vi har för länge sedan påtalat behovet av att ta i bruk ekonomiska styrmekanismer; inmatningstariffer, klimatcent eller gröna certifikat. Vi är glada över att regeringen nu går in för inmatningstariffer för både biogas och vindkraft. Med tanke på att Finland är en del av den nordiska elmarknaden borde de nordiska länderna sträva efter att förenhetliga styrmekanisemerna, vilket man dess värre inte heller nu gör.
I Finland har vi fortfarande stora möjligheter att öka användningen av biomassa i energiförsörjningen. Finland har en stor landsbygd, skogar och åkermark. Enligt en utredning som gjordes för några år sedan kan en halv miljon hektar åkermark användas för produktion av bioenergi utan att livsmedelsförsörjningen skulle hotas. Nu bör möjligheterna utnyttjas på bästa sätt. Vid stora husdjursgårdar bör biogasanläggningar tas i bruk. Vallproduktion kan också uttnyttjas för biogasframställning. Solenergi, solfångare, vattenkraft, värmepumpar med mera kommer alla att behövas för att öka självförsörjningen inom energiproduktionen.
Bioenergin är redan idag en betydande energikälla och skogsindustrin räknar med att en tredjedel, i klimatstrategin talar vi om hälften av ökningen av förnybar energi, ska ske med bioenergi. Med tanke på det är det oroväckande att över 60 procent av all pellet som i dag produceras i Finland exporteras, främst till Sverige. Med tanke på att regeringen stöder bioenergiproduktionen med cirka 10 miljoner euro per år och med beaktande av att Finland bör öka användningen av förnybar energi är det i vårt intresse att den inhemska pelletkonsumtionen ökar.
Om den förnybara energi som produceras i Finland säljs till andra länder, så kommer vi inte att klara av att uppfylla EU:s klimatmål. Det måste finnas en beredskap att svara på en allt mera miljömedveten marknad och ett tillräckligt utbud av grön el och bioenergi. Om konsumenterna inte hittar de klimatvänligare produkterna finns det en risk att man tar kål på goda föresatser och beteendemodeller.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei halua rakentaa Vuotosta tai Kollajaa eikä myöskään avata vesilakia tältä osin eikä koskiensuojelulakia. Ydinvoiman suhteen ryhmästämme löytyy sekä rakentamisen vastustajia että kannattajia. Itse kuulun vastustajiin. Tosiasia on, että meneillään oleva ydinvoiman rakentamishanke on taas kerran osoittanut, kuinka vaikeaa ydinvoiman käsittely on. Aikataulusta on myöhästytty useita vuosia ja kustannukset ovat nousseet paljon alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna. Emme halua Suomesta maata, joka vie ydinsähköä muihin maihin.
Turve on kotimainen, paikallisesti merkittävä energianlähde. Jotta kasvihuonepäästöt olisivat mahdollisimman pienet, tulee turvetta nostaa energiantuotantoon jo käytetyiltä turvemailta kuten metsäksi ojitetuilta alueilta, raivatuilta soilta ja turvemailta, joita on käytetty maanviljelykseen. Turpeen nostopaikkojen metsittäminen tai hyödyntäminen esimerkiksi ruokohelven viljelyyn nostojen jälkeen on myös tärkeää.
Tavoite vähentää hiilen ja öljyn käyttöä on tarpeellinen. Maakaasu on hiiltä parempi vaihtoehto, ja sillä on todennäköisesti myös tulevaisuudessa tärkeä rooli energiahuollossa. EU:ssa laaditaan parhaillaan kriteereitä biopolttoaineille, mikä on tarpeen liikenteen biopolttoaineiden kestävän tuotannon takaamiseksi siten, että niihin ei esimerkiksi sekoiteta palmuöljyä. Hallituksen tulee edetä autoverotuksen kanssa siten, että esimerkiksi hybridiautoja verotettaisiin muita autoja kevyemmin. Hiilidioksidin varastointi on teknologia, joka tällä hetkellä herättää mielenkiintoa ja toiveita. Ruotsalainen eduskuntaryhmä varoittaa kuitenkin kehityksestä, jossa tähän monimutkaiseen ja epävarmaan, yhä kokeiluvaiheessa olevaan teknologiaan turvaudutaan liikaa.
Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen ser fram emot en grundlig behandling av redogörelsen i riksdagen. Det är viktigt att vi går från ord till handling i klimatpolitiken. Redogörelsen är en bra utgångspunkt för en fortsatt aktiv energi- och klimatpolitik. Frågeställningarna är många och avvägningarna kan vara svåra. Vår roll är att se till att energiförsörjningen sköts på ett hållbart sätt och att Finland tar sitt globala ansvar i klimatpoltiken.
Hallituksessa istuu kaksi energiapolitiikan ääripäätä. Sen tuloksena mainostoimistokielellä laadittu ilmasto- ja energiastrategia tarjoaa kaikille kaikkea. Vihreiden on vaikea tunnustaa, että hallituksessa istutaan, vaikka puolueen omat tavoitteet ydinvoiman lisärakentamisen estämisestä on hävitty. Kokoomus vie, ja vihreät ovat vikisseet. Elinkeinoelämän keskusliitto ja energiateollisuus tulkitsivat hallituksen tavoittelevan vähintään 103 terawattitunnin sähkönkysyntää vuonna 2020. Tarkoittaako tämä, että hallitus on hyväksymässä kaikki kolme ydinvoimalahakemusta, vai onko tarkoituksena hyväksyä tällä kaudella yksi ja kenties seuraavalla hallituskaudella kaksi?
Ydinvoimalan rakentaminen vie paljon pääomia. Jos ydinvoimaloita tulee useita, kuka investoi uusiutuviin? Riittävätkö markkinaehtoiset syöttötariffit takaamaan esimerkiksi tuulivoiman rakentamisen? Mikä on valtion osuus uusiutuvien edistämisessä? Ryhmämme mielestä nimenomaan strategian heikkous on hintalappujen puuttuminen. Hallituksen tavoitteet eivät toteudu markkinaehtoisesti ilman investointitukia. Kun lukee hallituksen ilmasto- ja energiastrategian, on helppo yhtyä ympäristöjärjestöjen ajatukseen: "Ydinsähkön tuottaminen vientiin on hallitukselle tärkeämpää kuin uusiutuvan energian tuottaminen ja energiankäytön tehostaminen." Hallitus on tyytymässä uusien ilmastoteknologioiden kehittämisen ja kaupallistamisen sijaan minimitavoitteisiin ja ponnettomuuteen.
Kd haastaa hallituksen ilmasto-ohjelman konkreettisuudellaan. Kd:n eduskuntaryhmän mielestä energiantuotannon lisäys tulee tehdä uusiutuvia energiamuotoja käyttäen. Pidämme tärkeänä ilmastonmuutoksen hillitsemistä luomakunnan ja ihmisten varjelemiseksi. Samalla tulee turvata kotien, julkisen sektorin ja yritysten energiansaanti soveltamalla korkeatasoista tekniikkaa sekä energiantuotantoon että energiatehokkuuden kasvattamiseen. Uuden energiatekniikan lisääntyvä käyttöönotto kotimaassa lisää sen vientimahdollisuuksia.
Myös EU:n on pidettävä kiinni sovituista tiukoista päästöjen vähentämistavoitteista. Päästökauppajärjestelmästä tulee muokata sellainen, ettei siitä aiheudu teollisuustuotannon siirtymistä saastuttavampiin maihin ja teollisuuslaitosten päästöt tuotettua yksikköä kohden otetaan huomioon. Kristillisdemokraattien visiossa Suomi täyttää EU:n tavoitteet energiatehokkuuden kasvusta ja uusiutuvien energiamuotojen lisäyksestä 38 prosenttiosuuteen energian loppukäytöstä sekä 10 prosenttiosuuteen liikennepolttoaineista. Näin Suomen hiilidioksidipäästöt vuonna 2020 alenevat jopa enemmän kuin 20 prosenttia vuoden 1990 päästötasosta, eivätkä jää kauaksi mahdollisesta tiukemmasta 30 prosentin tavoitetasosta.
Haluamme puolittaa kivihiilen ja öljyn käytön energialähteinä vuoteen 2020 mennessä. Osalle jäljelle jäävästä hiilen käytöstä kehitetään Suomeen sopivaa hiilidioksidin talteenotto ja -varastointitekniikkaa. Kd:n visioissa suhteellisesti eniten öljyn käyttö vähenee liikenteessä, kun siirrytään hybridi- ja sähköautoihin sekä biopolttoaineisiin. Kristillisdemokraatit haluavat edistää energiaomavaraisuutta Suomessa ja kotimaisia energialähteitä.
Tuulivoimaa esitämme rakennettavaksi 3 000 megawattia eli merkittävästi enemmän kuin hallituksen strategiassa. Luotamme niiden tutkijoiden selvityksiin, joiden mukaan tästä ei ole erinomaisia lisäkustannuksia syntymässä. Teollisuus on varannut alueita ainakin 4 000 megawatin tuulivoimateholle. Ympäristöministeriön Pohjanlahden tuulivoimapotentiaalin kartoituksessa arvioitiin, että pelkästään Merenkurkun ja Perämeren alueilla on ympäristörajoitukset huomioiden tuulisuhteiltaan edullista tuulivoiman rakennuspotentiaalia noin 5 400 megawattia, mikä vastaa noin 15 terawattitunnin vuosituotantoa. Mielestämme tuulivoimalle tuleekin säätää markkinaehtoinen syöttötariffi.
Vesivoimasta: Vesivoimaan hallitus esittää yllättävän pientä lisäystä. Kd on valmis lisäämään vesivoimatehoa 450 megawattia uusimalla jo rakennettuja vesivoimaloita ja hyödyntämällä tulvajuoksutuksia ja pienvesivoimaa. Kannatamme jo rakennettujen voimalaitosten modernisointia ja rakennettujen vesistöjen hyötykäytön lisäämistä. Kollajan ja Vuotoksen altaiden rakentaminen ei liene mahdollista EU-säädösten takia.
EU:n komission mukaan moottoribensiinin ja dieselöljyn myynnistä pitää kattaa vähintään 10 prosenttia vuonna 2020 uusiutuvalla energialla. Kd:n eduskuntaryhmän mielestä kaasutuslaitoksilla sellu- ja paperitehtaiden yhteydessä sekä Neste Oilin, Station One:n ja muilla tekniikoilla tulee tuottaa biopolttoaineita korvaamaan neljäsosa liikenteen nykyisistä polttoaineista.
En malta olla kertomatta kotikaupunkini hankkeesta, jossa Foster Wheelerin, Neste Oilin ja Stora Enson yhteishanke laajentaa biodieselin valmistamisen puuperäiseen biomassaan. Yhtiöiden 12 megawatin koelaitos valmistuu tämän kuun aikana Varkauteen. Neljän vuoden päästä on tähtäimessä Suomen ensimmäinen 250 megawatin kaupallisen mittakaavan biomassalaitos, joka käyttää miljoona kuutiometriä biomassaa ja tuottaa 100 000 tonnia biovahaa.
VTT kehittää uuden sukupolven kaasutus- ja kaasunpuhdistustekniikkaa, joka mahdollistaa raaka-ainepohjan laajentamisen edelleen lähes mihin tahansa biomassaan. Kristillisdemokraatit kirittää hallitusta energia-alan tutkimus- ja kehitysponnistelujen kasvattamiseen ja koelaitosten rakentamiseen.
Metsätähteitä käyttäviä, sekä sähköä että lämpöä tuottavia pieniä 0,2-20 megawatin hake- tai pellettilaitoksia tulee kd:n mielestä rakentaa useita satoja yksiköitä. Haluamme lisätä hakkeen ja pellettien käyttöä nykyisissä tehokkaissa polttoprosesseissa, ja lisääntyvä tuhka tulee käyttää metsän lannoitukseen.
Myös aurinkoa ja biokaasua: Julkisen vallan tuella voidaan kohtuullisin kustannuksin lisätä maalämmön ja aurinko-lämmön käyttöä. Sähkön tuotantoa kotitalouksissa edistäisimme esimerkiksi aurinkokennoilla sekä tuuli- ja biokaasupienvoimaloilla. Näemme mahdolliseksi perustaa Suomeen tuhat biokaasuvoimalaa, jotka tuottavat lämpöä, sähköä ja polttoaineeksi metaania. Niihin yhdistettäisiin biojätteen ja lannan käsittely. Esimerkiksi vuodessa yhden lehmän tuottamasta 2,2 tonnin lantamäärästä saadaan yli 500 kuutiota biokaasua eli 4 000 kilowattituntia vastaava energiamäärä.
Ministeri Mauri Pekkarinen on joutunut tietyllä tavalla sivuraiteille turpeen turvaamisessa. On ilmeistä, että turve ei tule täyttämään uusiutuvan energian kriteerejä. Turvesoista tulee hyödyntää niitä, jotka ovat muodostuneet kasvihuonekaasulähteiksi, eivätkä ole ennallistettavissa ja joilla ei ole myöskään luonnonsuojelullista arvoa.
Suomessa syntyy 66 miljoonaa tonnia jätettä vuodessa. Jätteen syntyä tulee ehkäistä ja kierrätystä lisätä, ja jätteenlajittelua on parannettava jätteen syntypaikoilla. Kristillisdemokraatit ovat valmiita lisäämään jätteenpolttoa pääasiassa samalla lämpöä ja sähköä tuottavassa ja teollisuutta palvelevassa rinnakkaispoltossa tai erillisissä polttolaitoksissa, mikäli se osoittautuu alueellisesti järkeväksi ja mikäli jätteen tuoton vähentämisen, kierrätyksen ja lajittelun jälkeen poltettavaa jätettä riittää. Biojätteet tulee hyödyntää biokaasuvoimaloissa tai biopolttoaineen tekemisessä. Hallitus lisäisi jätteenpolttoa ns. massapolttolaitoksissa, kun kd suosisi enemmän rinnakkaispolttoa.
Ydinvoimasta: Esitämme pohdittavaksi, voisiko Olkiluodon vanhat ydinvoimalat modernisoida siten, että ne tuottaisivat 300 megawattia lisää sähköä. Loviisassa on kaksi 1977 ja 1981 rakennettua 488 megawatin neuvostovalmisteista reaktoria. Kun niiden käyttölupa päättyy vuonna 2027, tulee tilalle rakentaa moderni reaktori, jonka lämpöenergia voitaisiin johtaa Pääkaupunkiseudulle kaukolämmöksi.
Arvoisa puhemies! Olen esitellyt kd:n tiekartan päästövähennyksiin muutamalle asiantuntijalle. Palaute on ollut erinomaista. Ohjelmamme haastaa hallituksen vaihtoehdon, ja toivon, että ympäristö- ja talousvaliokunnassa kiritetään hallitusta siirtymään energia- ja ilmastostrategiassaan useita piiruja kristillisdemokraattien esittämään suuntaan.
Meidän jokaisen kuluttajan on mietittävä, voisiko elämäntapaamme muuttaa edes hieman, että kulutushyödykkeiden ja elämysmatkojen tavoittelun sijasta käyttäisimme paikallisia palveluita ja tukisimme palveluyrittämistä. Energiansäästö on keino ilmastomuutoksen torjumiseksi. Tähän tavoitteeseen pääsemme, jos sitoudumme yksilötasolla ympäristöystävällisempiin ratkaisuihin. Tiedottamisella ja kannustavilla veroratkaisuilla on mahdollista ohjata käyttäytymistämme. Kysymys kuuluu: tahdommeko?
Kun ilmasto- ja energiapolitiikkaa ajatellaan globaalilla tasolla, Suomen merkitys päästöjen tuottajana ja energian käyttäjänä on varsin vähäinen. Suomella voi kuitenkin olla kansainvälisellä kentällä tärkeä rooli ympäristöystävällisen teknologian kehittäjänä ja esimerkillisenä ympäristötekojen toteuttajana. Suomi voi myös omalta osaltaan olla mukana edistämässä kansainvälistä työtä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Meidän tulee olla aktiivisesti kannustamassa mahdollisimman monia valtioita liittymään yhteisiin ilmastotalkoisiin puhtaamman tulevaisuuden nimissä. On ehdottoman tärkeää, että mukaan saadaan esimerkiksi Yhdysvallat, Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä.
Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteet vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, säästää energiaa ja saavuttaa omavaraisuus sähköntuotannossa ovat perussuomalaisten mielestä kannatettavia. Jos näihin tavoitteisiin kuitenkin pyritään vain ydinvoimakapasiteettia lisäämällä, vaarana on, että resursseja ei ohjata riittävästi uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen. Mielestämme uusiutuvien energiamuotojen osuutta on kasvatettava huomattavasti nykyisestä. Varsinkin tutkimustoimintaan tulee keskittyä, jotta tavoitteet uusiutuvan energian osuudesta saadaan toteutettua. Uusiutuvan energian tuotannon kehittämisessä on myös tärkeää, että se toteutetaan riittävässä valtion ohjauksessa.
Kuten selonteossakin todetaan, riippuu uusiutuvan energian osuus Suomen energiankulutuksesta olennaisesti mahdollisuudesta hyödyntää metsäteollisuuden prosessien sivutuotteita energiantuotannossa. Lisäksi runsaista metsistämme voidaan uusiutuvana energiana hyödyntää metsähaketta. Eduskunta on vuonna 2002 ydinvoimalapäätöksen yhteydessä edellyttänyt toimia energiapuun käytön tehostamiseksi. Valitettavasti toimet ovat jääneet suurelta osin toteuttamatta, ja nyt selonteossa hakkeen käytön lisäämistä energiantuotannossa jälleen lupaillaan. Jokohan nyt keskustan lupaukset toteutuvat? Perussuomalaiset edellyttävät, että metsähake saadaan vihdoinkin paremmin hyödynnettyä.
Myös tuulivoimaa tarvitaan lisää, ja vesivoiman käyttöä on tehostettava. Lisäksi biomassa- ja biokaasuenergiaa tulee hyödyntää nykyistä enemmän. Erilaisten pienvoimaloiden toimintaa tulisi valtion toimesta tukea. Myös turvetta tulee pitää yhtenä energiantuotannossa hyödynnettävänä mahdollisuutena, ja onkin hyvä, ettei hallituksen strategiassa sen käyttöä täysin tyrmätä. Turve on resurssi, ei rikos. Alueellinen energiatalous on tulevaisuudessa avainasemassa, ja sen on oltava jatkuvan panostuksen kohteena. Lähes kaiken jätemateriaalin kierrätys ja hyödyntäminen energiana on mahdollista, jos vain tahtoa löytyy.
Arvoisa puhemies! Suomen kaltaisessa maassa asuntojen energiatehokkuus on tärkeässä roolissa silloin, kun pyritään puhtaaseen ja kestävään kulutukseen. Uudisrakentamisessa valtion tulee ohjata rakentamista energia- ja ilmastostrategian näkökulmasta, ja kansalaisia tulee kannustaa vapaaehtoisin toimin olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseen. Erityisesti kaupunkien lähiöissä sijaitsevien kerrostalojen korjausrakentamisella voitaisiin säästää lämmitysenergiaa. Korjausrakentamiselle olisikin juuri nyt otollinen hetki myös työllistämisen kannalta.
Tarve tiiviiseen kaupunkirakentamiseen on ollut viime aikoina usein esillä julkisessa keskustelussa. Järkevä yhdyskuntasuunnittelu onkin kaupunkimaisessa ympäristössä tärkeää, jotta voidaan toteuttaa esimerkiksi toimivat julkisen liikenteen yhteydet kotien, työpaikkojen ja palveluiden välillä. Toimiva joukkoliikenne on kaupunkiympäristön hyvinvoinnin kulmakivi, ja sen kehittämiseen ja lisäämiseen on suunnattava riittävästi resursseja. On tärkeää, että yksityisautoilulle tarjotaan aidosti houkuttelevia vaihtoehtoja. Ruuhkamaksut ovat nykymalleilla vain silkkaa rahastusta, emmekä niitä hyväksy.
Perussuomalaiset haluavat myös muistuttaa, että Suomi on harvaan asuttu maa, jossa kaikki eivät voi kulkea raiteilla tai ratkaisevasti vähentää yksityisautoiluaan. Nämä realiteetit täytyy muistaa liikenteen energiatehokkuus- ja päästöjen vähentämistavoitteita suunniteltaessa. Syrjäseutujen joukkoliikenteen toimintaedellytykset tulee turvata ja vähäpäästöisten teknologioiden sekä biopolttoaineiden käyttöönottoa on tuettava. Esimerkiksi jätevesiuudistus tulee jo rasittamaan taloudellisesti ennestäänkin tiukoilla olevia syrjäseutujen asukkaita, eikä heille pidä asettaa kohtuuttomia kustannuksia vaativia lisävelvoitteita ympäristönsuojelun nimissä.
Yksilötasolla pienetkin arjen valinnat ovat merkityksellisiä. Ilmaston ja ympäristön hyvinvointia voi edistää suosimalla julkista liikennettä ja kimppakyytejä, lajittelemalla jätteet, kierrättämällä, kompostoimalla ja välttämällä turhaa kulutusta. Ympäristön kannalta hyvät valinnat tulee tehdä ihmisille riittävän helpoiksi; esimerkiksi lasia ja metallia kyllä viedään keräykseen, kunhan vain keräysastiat löytyvät tarpeeksi läheltä jokaista kotia. Myös yleisellä asenneilmapiirillä on suuri merkitys ihmisten valintoihin. On tärkeää, että kestävän kehityksen mukaiseen elämään kannustetaan ja opetetaan jo päiväkodeissa ja kouluissa. Myös yrityksiä on kannustettava toimimaan ympäristöystävällisesti. Tuotteita ja palveluita tulisi kehittää vähemmän jätteitä tuottaviksi.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat huolissaan ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista ongelmista, kuten lisääntyneistä luonnonkatastrofeista ja kehitysmaita uhkaavasta vesipulasta. Muutos näkyy myös lähempänä meitä esimerkiksi Itämeren alueen ilmaston lämpenemisenä.
Hallituksella on nyt edessään vaativa tehtävä ohjata lainsäädännön sekä muiden keinojen avulla energian lisäsäästämiseen ja haitallisten päästöjen vähentämiseen. Olennaisinta näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on uusiutuvien energiamuotojen kuten aurinko-, tuuli- ja vesivoiman käyttöönoton tukeminen. Unohtaa ei sovi myöskään uusien lämmitysmuotojen eikä bioenergian ja -polttoaineiden tarjoamia mahdollisuuksia. Vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä kuuluu jokaiselle meistä. Meillä ei ole varaa olla toimimatta, mutta yksittäistä kansalaista ei saa asettaa kaiken maksumieheksi.
Ensinnäkin uusiutuvasta energiasta muutama sana. Lähden suurimmasta oppositioryhmästä.
SDP esittää vihreitten sertifikaattien käyttöönottoa siksi tavaksi, millä uusiutuvaa pitäisi edistää. Meillä on kyllä käyty läpi myös tämä vaihtoehto, mutta hallitus ei usko, että se on se toimiva tapa. Käytännössä se johtaa siihen, että uusiutuvan energian tuotanto keskittyy sinne, missä - jos kyseessä on vähän suurempi alue, esimerkiksi Pohjoismaat yhteisenä alueena - se on kaikista edullisinta. (Ed. Kankaan välihuuto) - Niin kauan, kun Euroopan unionissa, ed. Kangas, uusiutuvan lisäysvelvoitteet ovat kuitenkin maakohtaisia, miten käytännössä käy. (Ed. Kumpula-Natri: Maakohtaisilla vihreillä sertifikaateilla!) - Sellaisten asettaminen on erittäin vaikeaa. Käytännössä tapahtuu sillä tavalla, että nämä yritykset hankkivat ne vihreät sertifikaatit ties mistä maailmasta. Näin kylläkin yrityskohtainen velvoite täyttyy, mutta se maakohtainen välttämättä ei täyty.
Euroopan unionissa lähdetään nimittäin siitä, että tavarat ja palvelut, pääomat ja ihmiset voivat ja niiden pitää voida liikkua maan rajojen yli. Jos näin ei olisi, tuon asian kanssa ei olisi ongelmaa, mutta kun näin on kuin äsken sanoin, se ei toimi tuolla tavalla. Tästä syystä tässä lähdetään siitä, että Suomikin käyttää sitä metodia, joka lähes kaikissa EU-maissa on, elikkä syöttötariffijärjestelmää. Me pyrimme rakentamaan siitä suomalaisesta järjestelmästä markkinaehtoisen, paljon enemmän markkinaehtoisen kuin parhaimmillaankaan nämä syöttötariffijärjestelmät ovat. Ei ole hirveän suuri vaikeus onnistua syöttötariffissa paremmin kuin vihreässä sertifikaatissa.
Mitä muutoin tulee täällä ennen kaikkea vasemmiston puheenvuoroihin ja ed. Arhinmäen puheenvuoroon, jossa oli kasapäin virheitä, ihan selviä virheitä. Minä hyväksyn ja ymmärrän sen, että on mielipide-eroja, mutta hivenen vaikeampi on sitten käsitellä näitä ilmiselviä virheitä. Mitä tulee ensinnäkin mielipidenäkemykseen siitä, että tässä olisi uusiutuvan energian lisäyspyrkimykset pantu jotenkin jäihin ja niitä dempattu alas. Vielä kerran, ed. Arhinmäki ja muutkin: Tässä lähdetään siitä, että seuraavan vajaan 12 vuoden aikaan Suomessa pitää kyetä lisäämään uusiutuvaa energiaa 30 terawattitunnilla. Se on huikea määrä. Vielä kerran: se on vähän enemmän kuin kaikkien olemassa olevien ydinvoimalaitosten ja valmistumassa olevan maailman suurimman ydinvoimalaitosyksikön yhteinen energiamäärä. (Ed. Tiusanen: Milloin se valmistuu?) - No, 2012 pitäisi valmistua. Ihan hyvä kysymys sinänsä, ed. Tiusanen. - Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka kuinka nämä ohjauskeinot ovat tehokkaat, niin kysymys kuuluu, saammeko me tätä äsken sanottua määrää uusiutuvaa markkinoille. Tästä syystä hallitus satsaa todella paljon nyt jo 2009 uusiutuvan energian investointitukiin, ottaa käyttöön vuonna 2010 syöttötariffijärjestelmän ja tekee vastaavat ratkaisut. (Ed. Uotila: Veronmaksajat maksaa!)
Mitä tulee taas energiatehokkuuteen ja energiansäästöön, siinäkin ed. Arhinmäki oli sitä mieltä, että tässä ei nyt kunnolla siihen panosteta. Vielä kerran: 20 prosenttia. Sekin on huikean kova tavoite. Nämä molemmat ovat sellaisia, että verrattuna siihen, miten me olemme taakse jääneen elämämme juosseet, tästä eteenpäin me joudumme tekemään erittäin radikaalin ja ratkaisevan suuruisen muutoksen. Myös energiatehokkuuden ja -säästön toimet tullaan tässä uudessa ohjelmassa kertomaan ihan käyttäjäryhmittäin, energiakäyttäjäryhmittäin, mitä käytännössä pitää energiankulutuksen suhteen tapahtua. Ja ne toimet, mitä tullaan ottamaan esille, mihinkä tullaan sitoutumaan, ovat aika kovia toimia, ja 20 prosenttia tässä on tavattoman kova tavoite.
Mitä tulee siihen, kun ed. Arhinmäki sanoi sitten vielä - nyt viimeisen kerran häntä lainaan - että hallitus lähtee siitä, että ydinvoiman lisääminen merkitsee energiaomavaraisuuden lisäämistä. Missä niin sanotaan? Ei pidä, ed. Arhinmäki, paikkaansa. Ei tässä strategiassa niin sanota. Ei ydinvoiman lisärakentaminen tarkoita energiaomavaraisuuden parantamista, ei de facto, eikä myöskään kansainvälisen energiajärjestön käsitteiden mukaan. Ydinenergia, kun siinä on raaka-aineena uraani, joka tuotetaan maailmalla eikä kotimaassa, ei tietystikään ole kotoista energiaraaka-ainetta, eikä näin sillä tuotettua energiaa voida pitää omavaraisuutta lisäävänä energialähteenä. (Ed. Lapintie: Miksi sitä sitten lisätään?)
Arvoisa puhemies! Ihan vielä viimeisenä kommenttina, mitä tulee siihen, kun tässä nyt laitetaan tavoitteeksi 20 prosenttia vähentää päästöjä. Tämä on se, mitä Eurooppa edellyttää ja odottaa kaikilta Euroopan unionin jäsenmailta, ja tässäkin asiassa, niin kuin muissakin, Suomi sitoutuu siihen, mikä on Euroopan unionin yhteinen tavoite. Mutta me olemme valmiita siihen, että jos riittävän laajalti maailman maat lähtevät mukaan päästöjen vähentämiseksi, myöskin Suomi on valmis sitoutumaan vähintään 30 prosentin suuruiseen päästöjen vähenemiseen. Jos me yksin menemme paljon pidemmälle, ed. Arhinmäki, me aiheutamme hiilivuodon. Silloin minä kysyn, mitä sanovat ne Tornion terästehtaan työntekijät, tai Rautaruukin työntekijät, tai muut vastaavat, jos me ajamme tällaisen tuotannon täältä pois vain sen takia, että vastaava tuotanto tuotetaan maailmassa jossakin muualla, jossa aiheutetaan paljon enemmän päästöjä meidän yhteiseen ilmakehäämme. Tällä politiikan tiellä tämä hallitus ei aio kulkea.
Ensimmäinen varapuhemies: Nyt käydään debattiosuuteen V-painiketta painamalla ja pystyyn nousemalla. Vastauspuheenvuoron pituus on siis enintään 1 minuutti.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Johannes Koskinen.
Ministeri Pekkariselle: Te ohititte sen keskeisen kysymyksen vastauspuheenvuorossanne. Kun kaikki myöntävät, kaikki tieteilijät sanovat, että meidän pitää leikata vähintään 30 prosentilla päästöjä vuoteen 2020 mennessä, miksi esitetään kuitenkin vain 20 prosentin säästöjä? Muistutan, että teidän taustapuolueenne keskustan nuorisojärjestö on tänään muun muassa nostanut esiin, vaatinut, että päästöjä pitää leikata vähintään 30 prosentilla, jotta voidaan ilmastonmuutos pysäyttää. Toinen kysymys on se, että vastauspuheenvuorossanne ette millään tavalla kommentoinut sitä, että vaikka energiankulutus taittuu, sähkönkulutus tulee kasvamaan merkittävällä tavalla ja se halutaan nimenomaan lisäydinvoimaa rakentamalla turvata.
Tällä hetkellä viedään siis Suomesta yli 60 prosenttia täällä tuotetusta pelletistä, ja kysyisinkin: Mitä hallitus vielä voisi tehdä, jotta täällä tuotettu pelletti tosiaankin myös hyödynnettäisiin Suomessa?
Toinen iso pettymys on se, että tässä vieläkään ei todellakaan ole mukana tätä windfall-veroa, jolla oikeudenmukaisella, helpolla tavalla voitaisiin valtiolle kerätä rahoja useita satoja miljoonia euroja, joita esimerkiksi voitaisiin sitten käyttää joukkoliikenteen täysin riittämättömien resurssien korjaamiseen, esimerkiksi.
Kun kuuntelen kokoomuksen linjaa suhteessa windfall-veroon, niin kyllä minä sanon, että siinä teidän järkivihreästä linjasta voi poistaa sekä järjen että vihreyden, siinä mielessä torjuva linja se tähän järkevään uudistukseen olisi. (Puhemies: Minuutti kulunut!)
Arvoisa puhemies! Tässä asiakirjassa todetaan, että Suomen tulee olla teknologian kehittäjänä, käyttäjänä ja soveltajana eturintamassa. Kysyisin ministeri Pekkariselta: millä osa-alueella näette, että Suomi voisi olla edelläkävijä nimenomaan teknologian kehittämisessä?
Strategiassa on sovittu tästä reilusta tuulivoiman lisäyksestä, ja, ed. Rantakangas, ryhmäpuheenvuorossanne vaaditte mittavia satsauksia jo ensi keväänä tuulivoimaan ja otitte esimerkiksi tämän Saksan mallin, joka on tutkitusti ollut erittäin kallis eikä niin tehokaskaan malli. Eikö olisi järkevämpää olla kokoomuslaisella linjalla ja tehdä ensin nämä kustannustehokkaat ratkaisut ja vasta sitten mennä kalliisiin ratkaisuihin? Perheet, eläkeläiset ja lapsiperheet joutuvat teidän mallillanne maksumiehiksi.
Ed. Arhinmäki, sama teille. Vaatimukset teiltä ovat vielä kovemmat kuin strategiassa jo vaaditaan. Haluatteko ajaa perheet konkurssiin?
Mutta tästä uusiutuvasta energiasta: Tuulivoiman osalta tavoite on vuodessa 2020 sama, mikä Tanskassa toteutettiin vuonna 2000. Siellä tuulivoimateknologia työllistää 20 000 ihmistä. Muu uusiutuva energia - tarkoittaako se turvetta, joka on vielä kivihiiltäkin enemmän kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavaa? Tarkoittaako se vesivoiman osalta Kollajan ja Vuotoksen rakentamista? Entä ydinvoiman osalta? Sanotte nyt, että on oikein maailmalta tuhota alkuperäiskansojen asuma-alueita viis veisaten siitä, mitä uraanin louhinta aiheuttaa. Luuletteko tosiaan, että ne ydinvoimayhtiöt, jotka tänne haluavat rakentaa, eivät halua kaivaa sitä uraania täältä? Ainakin tähän asti ne ovat halunneet selvittää, mistä Suomesta saadaan uraania. (Puhemies: Minuutti!)
Viimeisenä kysyn vielä: luuletteko ihan tosissanne, että Suomi on maailman ainoa maa, joka on ratkaissut ydinjäteongelman? Jos näin on, niin varmaan kaikki muutkin (Puhemies: Minuutti kulunut!) haluavat tuoda tänne omat jätteensä.
Olen sitä mieltä, että tämä strategia tarjoaa hyvän alun Suomen toimenpiteille, ja varmasti joudumme sitä päivittämään, kun kansainväliset neuvottelut etenevät.
Myös muun muassa Kaskisista ajankohtaisina terveisinä: Metsäsektorin kysymykset ovat isoja, ja me samaan aikaan puhumme kuitenkin jopa Metsä-Botniasta, jossa on metsänomistajilla iso omistus. Mikä on se tahto ja tahtotila, millä hallitus pystyy katsomaan samaan aikaan bioenergian tarvetta positiivisin lähtökohdin, kun sitä ei näytä paperi- ja selluteollisuudessakaan saatavan hoidetuksi? Onko tässä jotain terveisiä, joita haluttaisiin tuoda?
Lopuksi sitten terveisinä ed. Tynkkyselle, kun vertailitte hallitusaikoja, niitä, kun olitte meidän kanssamme siellä: Toivoisin, että myös hallituksessa katsottaisiin bkt-suhteessa näitä energiariippuvuuksien muuttumisia. Meillä ei työpaikkojen vähentämisellä saavuteta ilmastopolitiikkaa, vaan (Puhemies: Minuutti kulunut!) mieluummin lisäämisellä.
Mitä tulee taas sitten windfall-voittojen leikkaamiseen, niin minä olen iloinen siitä, mitä kuulin ed. Matikainen-Kallströmiltä täältä. Meillä on hallituksen sisällä - ei se ole mikään salaisuus - ollut vähän erilaista käsitystä siitä, pitääkö windfall-voittoja leikata. Minä olen aina ollut sitä mieltä, myös silloin, kun sosialidemokraatit vastustivat niitten leikkausta edellisessä hallituksessa, että niitä pitää leikata. Tarkoitus on, että tästä strategiasta erillisenä asiana tämä tuodaan hallituksen talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, ja niin aion myöskin tehdä.
Ed. Arhinmäki, te vastustatte kaikkea. Te vastustatte vesivoiman lisärakentamista. Te vastustatte turpeen käyttöä. Te vastustatte ydinvoimarakentamista. Ja sitten te täällä puhutte, kuinka tärkeää on turvata suomalaisen teollisuuden mahdollisuudet täällä. Ei se näin toimi. Se voi mennä jossakin tupaillassa, muttei se tässä salissa mene, eikä tämmöinen teksti Suomen kansalle mene perille.
Mitä tulee vielä siihen, ed. Kärkkäinen, mitä tämän turpeen kanssa tehdään, kun sanoitte, että olen ajautunut sivuraiteelle ajaessani sitä uusiutuvaksi energiaksi, ei turve ole uusiutuva energialähde eikä Suomen hallitus sitä sellaiseksi ole yrittänytkään ajaa. Kysymys on siitä, että sen 35 prosentin kestävyyskriteerin se alittaa, ja siitä syystä sen pitäisi kelvata nestemäisten polttoaineiden raaka-aineeksi. Se on ollut Suomen tahto, Suomen hallituksen tahto, ja sille Euroopassa jotkut maat osoittavat ymmärtämystä, ei kyllä, myönnän sen, kovin monet. - Nyt aika taisi loppua. (Puhemies: 2 minuuttia kulunut!)
Ehkä uraanista vielä, jos puhemies sallii. Ed. Lapintie, mitä tulee uraaniin, ei sitä Suomessa tällä hetkellä tuoteta, ja minun näköpiirissäni ei ole sellaisia kaivosaihioita, jotka täällä tulisivat otettavaksi tuotantoon. Mutta minusta se ei ole kovin kestävää moraalia, että me olemme täällä eduskunnassa hyväksyneet aikanaan ydinvoiman lisäkäytön ja me sen jälkeen menemme sanomaan, että kyllä me vaan käytämme täällä Suomessa sitä uraania ja valmistamme siitä sähköä, mutta sitä uraania ei saa kaivaa meidän takapihalta, vaan jonkun toisen, jonkun köyhän, takapihalta. Tästä syystä ilman muuta ei voi sanoa, että meiltä ei saa edes etsiä uraania.
Suomi on valmis myös tiukempaan päästövähennystavoitteeseen kuin 20 prosenttia, ja se on täällä strategiassa selkeästi esillä. Mutta samaan aikaan pitää muistaa, että ei ole salaisuus eikä synti, että me päästövähennyspuolella joudumme tasapainoilemaan teollisuuden hiilivuoto-ongelman ja välttämättömien päästövähennyksien välillä. Ilmastopoliittisesti ei ole mitään järkeä siinä, että meillä kasvihuonekaasupäästöjä tuottava teollisuus lyö ovet lukkoon, siirtyy rajan toiselle puolelle tai vähän kauemmas ja tupruttelee kahta kauheammin. Siinä ei ole lopputuloksen eli ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta mitään mieltä.
Sitten pieni kommentti windfall-verotukseen. Minä en ymmärrä sitä logiikkaa, jonka mukaan windfall-voitot olisivat jotenkin poistumassa. Kun Euroopan unionissa siirrytään 2013 energian tuotannossa täyteen huutokauppaan, niin sehän tarkoittaa päästöjä tuottavalle teollisuudelle entistä kalliimpaa tuotantoa, entistä kalliimpaa energian hintaa ja entistä suurempia voittoja vanhalle ydin- ja vesivoimalle. Ei tämä ongelma ole mihinkään häviämässä, vaan oikeastaan se voi olla käsissämme entistä vankempana (Ed. Tennilä: Pankaa vero siihen, mitä siitä vaan puhutaan!). Sen vuoksi tässä strategiassakin jatketaan selvittelyä siitä, millä tavalla voitaisiin oikeudenmukaistaa niiden voittojen käyttöä, jotka tästä syntyvät.
Vielä toteaisin, että moniin kysymyksiin, joita tässä on esitetty, löytyy itse asiassa vastaukset, kun lukee tämän strategian. Mitä tulee esimerkiksi tuulivoimatuotannon ympäristövaikutusten arviointiin, niin on selvä asia, että nämä isot tuulivoimapuistot tullaan myös ympäristövaikutusten kannalta arvioimaan, ja nekään eivät valitettavasti ole ympäristön kannalta ongelmaton energian tuotantomuoto. Sen vuoksi energiatehokkuuden parantaminen ja energian säästö (Puhemies: 2 minuuttia kulunut!) ovat kaikkein tärkein asia.
Sitten, herra ministeri, hallituksen on myös varmistettava valtion omistajuudella, ettei tuhota sellaista energiaosaamista, kierrätysosaamista, jota muun muassa Stora Ensolla on Corenson muodossa Varkaudessa. Hallitus ei voi jäädä sivusta katsomaan käsi lipassa, että tuhotaan sellaista kansainvälisesti ainutlaatuista osaamista, jota meidän pitäisi edistää ja kansainvälisesti myöskin tukea.
Näissä käydään läpi muun muassa niitä konsteja, miten energiatehokkuutta voidaan parantaa tai miten löydetään niitä tapoja siirtyä käyttämään uusiutuvia energialähteitä. Ainahan ei uusiutuvien energialähteiden käyttäminen ole edes taloudellisesti kalliimpaa kuin perinteisten, ja totta kai tämä imagollinen etu on myös otettava huomioon kannattavuudesta puhuttaessa. Tulevaisuudessa varmasti tämä tulee korostumaan entisestään. Myös maatiloilla valtion tukemia energiakatselmuksia voidaan tehdä.
Haluaisinkin kysyä eri ministereiltä: Millä tavoin näiden katselmusten tekoa aiotaan jatkossa vielä entisestään edistää, jotta yhä useampi yritys tekisi ne ja sitä kautta pystyisi tehostamaan energian käyttöänsä?
Olen ydinvoiman kannattaja ja olen sitä mieltä, että ydinvoimaa voidaan rakentaa vielä lisää, ja silloin kun aikanaan ensimmäinen ydinvoimala rakennettiin, silloin saatiin aikaan päätöksiä siitä, että suojellaan luontoa: koskiensuojelulaki, Ounasjoen suojelu jne. Silloin oli kaukokatseisuutta sikäli, että siitä pitää jotain maksaa, että rakennetaan ydinvoimala. Tässä ei ole sitä linjausta eikä sitä ajattelua.
Pidän kyllä aika ihmeellisenä sitä, että täällä todetaan, että "Jos suojellut joet rajajoet mukaan lukien rakennettaisiin". Tornionjoki ja muut ovat rajajokia ja Tenojoki. Nekö vielä haluttaisiin rakentaa? Ounasjoesta jo puhutaan, että se rakennettaisiin. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Se on suojeltu erityislailla, ja sitä ei missään tapauksessa pidä mainita missään tällaisissa ohjelmissa.
Professori Lund on todennut, että me pystymme vastaamaan ilmastonmuutoshaasteisiin nimenomaan sillä, että me lisäämme energiatehokkuutta, se on noin puolet kaikista vaatimuksista, lisäämme uusiutuvaa bioenergiaa, se on noin 25 prosenttia, loput tulevat muista uusiutuvan energian lisäämisistä. Energiatehokkuutta kuitenkaan tässä hallituksen esityksessä ei ole kylliksi toteutettu. Se on selkeästi nähtävissä myös tästä asiakirjasta. Ja sanoisin, kun täällä puhuttiin USA:n vaaleista, että kyllä tämä on enemmän republikaaninen paperi kuin demokraattinen paperi.
Haastaisinkin arvoisan hallituksen toimimaan tällä tavalla, käyttämään tätä tilaisuutta hyväkseen ja saamaan aikaan toimenpidepäätökset ensi keväänä välittömästi sen jälkeen, kun tämä selonteko palaa saliin, niin että sillä ekomerkillä voidaan lähteä maailmalle puhumaan muillekin järkeä.
Mutta tässä ei ole nyt sillä tavoin onnistuttu. Minusta se on ennen kaikkea huolestuttavaa työllisyyden näkökulmasta. Kaikkia näitä hienoja asioita, joita pitäisi nyt yhteiskunnassa ja maailmassa olla, Suomen pitäisi pystyä nyt teknologian osalta viemään eteenpäin, hyödyntää metsäteollisuutta, joka on ollut vaikeuksissa. Nyt kuitenkin meillä käytännössä on hallitus omilla päätöksillään muun muassa Stora Enson tapauksessa johtanut asiat siihen, että meillä on tulvimalla puuta täällä käytettävissä, kun vielä nyt sitten Venäjä Putinin suulla tänään sanoi, että 9-11 kuukautta lykätään puutulleja, (Puhemies: Minuutti kulunut!) Tämä on tulos siitä: Mitä näillä puumäärillä nyt tehdään? Hallitus on täysin neuvoton.
Suomi muun muassa ministeri Pekkarisen johdolla on johdonmukaisesti ajanut EU:n ilmasto- ja energiastrategiaa eteenpäin kohti maalia. Suomi Balin ilmastoneuvotteluissa muutaman muun EU-maan kanssa, silloin kun elettiin kiikun kaakun -vaiheita, kantoi sitä vastuuta, että tänne tultiin tekemään sopimus ja se tehdään. Pääministeri Vanhanen Eurooppa-neuvostossa totesi, ilmastotavoitteista ei pidä tinkiä vaikka talous yskii, hyvin selvää johdonmukaista puhetta. Kysynkin ministereiltä, eikö Suomi edelleen kulje ilmastopolitiikan etunenässä? Käsittääkseni kyllä. Konkretia-asteeltaan tämä on Euroopan johtava ilmastopoliittinen ohjelma.
Edustajat Skinnari ja Viitanen, te mainitsitte, että tässä ei ole kunnianhimoa tai että viime kaudella oli helpompi saavuttaa yksimielisyys. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Kun keskusta teki SDP:n kanssa strategiaa, sen kunnianhimotaso oli nolla verrattuna tähän strategiaan. Nyt hallitus on yksimielisesti tämän takana.
Mutta, puhemies, hallitus on tehnyt hyvän strategian, ja se noudattaa EU:n hyvää linjaa. Olen kuitenkin hieman huolissani siitä, pysyvätkö Euroopan unionin maat tässä mukana. Välillä tuntuu siltä, että finanssikriisi jättää jalkoihinsa tämän ilmastokriisin. Euroopan unionista kuuluu puheenvuoroja, joissa vaaditaan muutosta ja ollaan valmiita lipsumaan tavoitteista. Onko hallitus tässä hereillä, ja mikä on tämän hetken arvio, pysyykö EU kasassa tässä asiassa?
Turpeesta sanoisin sen, että se työllistää 10 000 ihmistä tässä maassa, koko klusteri, että ei se ole pieni asia Suomessa. Mutta ennen kaikkea Suomen ilmastopäästöt ovat noin 2-3 promillen luokkaa, ja minun mielestäni tämä 30 prosenttia on teollisuudelle erittäin haastava, ja epäilen, että suomalainen teollisuus ei tule täällä pysymään. Hiilivuotoa tulee olemaan. Nyt ovat jo Metso, Outokumpu ja Rautaruukki ilmoittaneet, että Suomessa ei toiminta kannata, sähkö on liian kallista. Samoiten metsäteollisuuden lopettamiset.
Onko ministeri sitä mieltä, että tällä strategialla nyt taataan, että teollisuus pysyy Suomessa? Nyt käydään sitä peliä, pysyykö teollisuus vai eikö ja säilyttääkö ne työpaikat ja säilyykö vientiteollisuus Suomessa.
Sitten niille, jotka ovat puhuneet syöttötariffeista ja siitä, ovatko ne kustannustehokkaita, suosittelen Energiauutisten viimeistä numeroa. Tässä on tutkimus, selvitys: Saksan syöttötariffi kustannustehokas, kaikki numerot ja faktat, oikein mukavaa luettavaa. Tämä on ministeri Pekkariselle oikein todella mukavaa luettavaa. Elikkä me olemme oikeilla linjoilla. Jatketaan näin, tehdään vaan vielä vähän paremmin.
Mutta kiittäisin ministeri Pekkarista siitä, että aidosti tunnustatte, että uraanin käyttö on ongelmallista ja on myös mahdollista, että sitä tullaan täällä louhimaan. Kysyisin vielä sitä, aiotteko muuttaa kaivoslakia niin, että ne asukkaat, jotka asuvat niillä alueilla, joilla tutkitaan uraanin louhimismahdollisuutta, pystyvät paremmin vaikuttamaan siihen, tuhotaanko heidän pohjavetensä ja elinympäristönsä, vai mitä sille uraanille tapahtuu.
Ihan lopuksi vielä: Oletteko ihan oikeasti sitä mieltä, että Suomi on ainoa maa maailmassa, joka on ratkaissut uraanin loppusijoituksen, koska muualta Japania myöten soitellaan tänne opposition edustajille ja pyydetään haastattelua siitä, onko jotain näin tavatonta voitu keksiä Suomessa? Nimittäin itse kyllä olen sitä mieltä, että tätä asiaa ei ole ratkaistu, (Puhemies: Minuutti kulunut!) ja jos ydinvoimaa aiotaan rakentaa lisää, niin pitää myös reilusti myöntää, niin kuin myönsitte, että uraanin louhiminen on ongelmallista. Myöntäkää myös, että loppusijoitusta ei ole ratkaistu.
Herra puhemies! Kun viime kaudella käsiteltiin selontekoa, niin silloin saatiin yksimielinen kanta täällä ja se oli tietysti saavutus. Mutta täytyy muistaa, että se oli selonteko. Nyt on strategia, jossa on yksityiskohtaisia toimenpiteitä, joiden taakse ei näytäkään niin vaan löytyvän edes hallituspuolueista yhtenäistä linjaa. Ydinvoimakanta, turvekanta ja nämä pohjoisen altaat jakavat voimakkaasti mielipiteitä. Kyllä tältä osin hallituksen strategia on aika hataralla pohjalla. Se on lavea kuin Pohjanmaan pellot, ja tarvitaan selkeitä linjauksia hallitukselta, milloin nämä todella toteutetaan ja ovatko esimerkiksi vihreät näiden takana, mitä tänne on kirjoitettu, kun puhuvat aivan eri tavalla. Ed. Arhinmäestä ei kannata välittää, mutta vihreistä, jotka ovat kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa, ja kun ministeri Pekkarinen on onnistunut tuomaan tällaisen strategian, niin siitä on annettava tunnustus.
Erikoista on tämä, että oppositio hyvin voimakkaasti, erityisesti SDP nyt, haluaa tätä windfall-veroasiaa pitää esillä samaan aikaan, kun te voimakkaasti ajatte näitä vihreitä sertifikaatteja, joilla on aivan samanlainen windfall-vaikutus. Ettekö te näe tässä mitään ristiriitaa?
Kokoomus on suhtautunut hyvin kriittisesti ja penseästi siihen, että windfalleihin puututtaisiin verotuksen keinoin, koska epäilemme, että se johtaisi siihen, että nämä siirtyisivät kuluttajahintoihin ja tulisivat kuluttajien maksettaviksi. Sen sijaan kannatamme sitä, että windfall-voittoja tasataan, ja olemme sen takana, että nyt etsitään tähän hyvää keinoa.
Kuitenkin huolissani olen sähkön tuonnista niin Venäjän suunnalta kuin Pohjoismaista. Meillä on esimerkkejä. Kun siellä on vaikeuksia, niin niin sanotusti hanat pannaan kiinni. Ja tähän myös on panostettava, että me tavallaan omavaraisuutta lisäämme. Viittaan ed. Kankaan hyvään puheenvuoroon myös turpeen osalta.
On erittäin historiallista, että nyt todellakin tässä ilmoitetaan, että energian loppukulutus tullaan taittamaan laskuun. Muistutan vain siitä, että hallitusneuvotteluissa vuonna 1991 vihreät esittivät, että energian primäärikulutusta vähennettäisiin kaksi prosenttia vuodessa, jolloin päädyttäisiin siihen, että se muistaakseni vuonna 2030 olisi puolitettu. Silloin ei ymmärretty tätä asiaa, mutta nyt on lähdetty sille tielle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tältä pohjalta on erittäin hyvä jatkaa työtä.
Ministeri Pekkarinen ansaitsee suuren kiitoksen. Olette tarmokkaasti ajanut uusiutuvan energian käytön voimakasta kasvua ja toitte selkeästi esille, että Suomi on sitoutunut 30 prosentin päästövähennyksiin, jos ja kun tämä kansainvälinen ilmastosopimus syntyy.
Ydinvoiman suhteen olen hieman skeptisempi. Yhdyn tässä ed. Tynkkysen näkemyksiin. Ydinvoima on kovin kallis. Sen kotimaisuusaste on hyvin alhainen eikä tuo uraanin louhinta köyhissä maissa eikä tietenkään kotimaassakaan ole suositeltavaa.
Mutta kysymykseni, ministeri Pekkarinen: Jos ja kun nämä pahemmat skenaariot lämpötilan noususta yli kahden asteen toteutuvat, niin minkälaisin keinoin hallitus aikoo suunnitella, että tämän selonteon luettelemia toimenpiteitä voidaan kiristää, jotta voimme vastata ilmastonmuutoksen torjuntaan?
Arvoisa puhemies! Turve energiana on resurssi. On aivan hullua ajatella, että meillä ei olisi energiaa, kun turvetta on ympäri Suomea. Sehän olisi sama kuin valittaisi, että minun on nälkä, ja kinkkupala olisi nokan alla. Eihän siinä ole minkäännäköistä järkeä.
Arvoisa puhemies! Sitten lopuksi, ei lähdetä aina rasitusten ja lyömisen kautta. Kannustetaan korjausrakentamista, lähiöiden peruskorjausta, kannustetaan ihmisiä, tulee parempaa asumista, menee vähemmän energiaa, eikä aina vaan, että teille tulee 800 euroa vuodessa lisää laskua. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Myönteisyyden kautta, hyvät ystävät!
Sitten uusiutuvien energiamuotojen osalta tavoitteet ovat todella haasteellisia. Aika näyttää sen, pystytäänkö niihin. Minä uskon siihen, että nämä tavoitteet on kyllä hallituksen puolelta asetettu realistisiksi. Mutta metsäteollisuutta ajatellen nyt pelko on se, että lähdetään raakapuuta käyttämään energiatuotantoon ja sillä tavalla sitä ollaan metsäteollisuudelta viemässä pois. Toisaalta tuulen osalta on epäilys siitä, pystytäänkö (Puhemies: Minuutti kulunut!) kaikkea sitä kapasiteettia, mikä selontekoon on asetettu, tuottamaan ja rakentamaan.
Miten sitten USA:n vaalit vaikuttavat tähän kansainväliseen neuvotteluprosessiin, se jää tietysti nyt vielä nähtäväksi. Mutta on myönteistä, että vasta valittu presidentti, joka siis ottaa viran vastaan vasta ensi vuoden puolella, niin on luvannut lähettää edustajansa jo Poznanin ministerikokoukseen joulukuussa Puolaan. Tietysti Kööpenhaminan kokous, johon on enää vuosi aikaa, tulee USA:n hallinnon näkökulmasta aika pian. Mutta on aivan äärimmäisen tärkeää, että Kööpenhaminassa päästään hyvin pitkälle hyvin konkreettisesti tähän erittäin monimutkaiseen sopimusarkkitehtuuriin, ja ei välttämättä ole fataalia, jos sopimuksen viimeisiä detaljeja ja tämmöistä tekniikkaa hiotaan vielä myöhemmässä vaiheessa, (Puhemies: Minuutti kulunut!) mutta meidän täytyy tietää jo ensi vuoden lopussa se, minkälainen systeemi on voimassa 2013.
Mitä tulee windfall-voittojen leikkaamiseen, olen iloinen, että edustajat Ukkola ja Virkkunen nyt ovat tätä mieltä. Tämä antaa uudet mahdollisuudet. Aikaisemmin minä muun muassa ed. Virkkusen kanssa kävin lehtikeskustelua siitä, voidaanko leikata vai ei. Olen erittäin kiitollinen, että olette muuttanut kantaanne. Vielä, ed. Virkkunen, ei kuitenkaan vihreiden sertifikaattien ja windfallien leikkaamisen - tässä olen sosialidemokraattien kanssa samaa mieltä - vaikutus ole sama. Vihreät sertifikaatit koskevat kaikkea uusiutuvaa tuotantoa, ja windfall-voittojen leikkaaminen koskee ennen vuotta 97 rakennettua päästötöntä, siis vesivoima- tai ydinvoimakapasiteettia.
Mitä tulee sähkönkulutukseen, ed. Laitinen, näin se on. Teollisuudesta osa on sitä mieltä, että on liian pieni tämä 98 terawattituntia. Täällä on kuultu ja vihreät esittäneet täällä keskustelussakin, että pitäisi pitää suurin piirtein nykyisellä tasolla. Joku muukin on esittänyt. Tästä on erilaisia käsityksiä. Tässä on nyt lähdetty siitä, että monilla muilla aloilla yhteiskunnassa sähkönkulutusta todella pyritään vetämään alaspäin, mutta elinkeinoelämän välttämättömiin tarpeisiin, siihen, minkä verran se sähköä tarvitsee, pyrittäisiin kuitenkin näillä toimilla vastaamaan, mitä tässä on kerrottu.
Mitä tulee kaivoslakiin ja uraanin loppukulutukseen, niin ei kai maailmassa missään ole ratkaistu vielä ihan kaikkea sitä, mikä liittyy loppukulutukseen. Suomi kuitenkin tässä on maailmassa kiistattomasti ja ehdottomasti pitemmällä kuin mikään muu maa. Kaivoslakia ollaan uudistamassa. Ed. Kähkönen ja monet muut, olette oikeassa; jos on turve ja kivihiili, miksi ihmeessä me menisimme maailman ääriin, kaivaisimme sieltä maan alta kivihiiltä, kärräisimme sen päästöjä aiheuttaen tänne Suomeen ja täällä polttaisimme, kun vieressä siinä on se turve? Ed. Soini, myös tässä asiassa voin kernaasti yhtyä teidän käsitykseenne.
Metsäteollisuuden työpaikkoja tämä strategia ei säilytä. Sen voivat tehdä vain metsäteollisuuden uudet tuotteet. Sitran luonnonvarastrategien mukana kävin USA:ssa ja Kanadassa ja siellä puhutaan jo biotaloudesta, ei ainoastaan presidentinvaihdoksen takia, vaan yleisesti. Puhutaan kestävästä kuitutaloudesta. Näin ollen tämä strategia on ensimmäinen askel Suomessa kestävään biotalouteen, ja toivomme, että tässä päästään hyvin eteenpäin.
Mutta sitten toinen kysymys on tästä päästökauppahommasta. Meidänhän ei pitäisi missään tapauksessa luoda semmoista järjestelmää, että teollisuudelle pannaan lisärasitteita ja korotetaan sähkön hintaa tämmöisillä keinotekoisilla systeemeillä. Tämä on vähän samanlaista, kun hävitettiin maamiinat ja ostettiin rypälepommit ja nyt niitä kohta ollaan hävittämässä ilmeisesti jostakin painostuksesta. Me maksamme hirveätä hintaa näistä hommista, ja sen takia tästä päästökaupasta pitäisi jotenkin päästä eroon kyllä ihan oikeasti teollisuuden näkökulmasta ja myös kuluttajien näkökulmasta.
Mutta Suomi on puumaa. Meillä riittää puuta aivan tarpeeksi sekä metsäteollisuuden tarpeisiin että energian tuotantoon. Kuitenkin koko puun käytön pitäisi olla enemmän mahdollista, eli kun sieltä metsästä otetaan kuituja ja tukkeja, niin kuitenkin sitten sen loppupuun pitäisi olla enemmän hyödynnettävissä ja kaikin keinoin onnistuneesti energiaksi saatettavaksi. Ensimmäinen asia on metsän käyttö, sitten tulevat pellot, joista ensin totta kai täytyy ruokaa saada ja sitten loppu energiakäyttöön.
Strategia-asiakirja puhuu kunnallisesta ilmastostrategiasta, jossa ilmastonmuutoksen (Puhemies: Minuutti kulunut!) hidastamiseen tähtäävät eri toimet kootaan tavoitteiksi ja toimenpidekokonaisuuksiksi. Tämä on mielestäni tärkeää, ja myönteisyyden kautta haluan kannustaa tähän kaikkia kuntia mukaan.
Ministeri Pekkarinen korosti esittelypuheenvuorossaan muutamaa asiaa. Niitä olivat sähkön kulutusarvio pitemmällä tähtäimellä, 10 prosentin nousuarvio, ydinvoiman lisärakentaminen, sitten myöskin vesivoiman lisääminen. Kaikista näistä keskeisistä linjauksista ed. Tynkkynen irtisanoutui ryhmäpuheenvuorossaan varsin selvästi. Olen ymmärtänyt, että ed. Tynkkynen on hallituksen ilmastoasiantuntija. Onko tässä ollut konsultaatio vähän heikkoa, kun näin ristiriitaista tietoa tulee näissä keskeisissä puheenvuoroissa? Siihen haluaisin vähän tarkennusta, kuinka monella hevosella tässä hallituksen sisällä ajetaan.
Sosialidemokraatit lähtevät siitä, että uusiutuvia energialähteitä tulee lisätä ja kehittää ja fossiilisia energialähteitä taas on vähennettävä. On hyvä muistaa, että ydinvoima ei edelleenkään ole riskitöntä eikä sen lisärakentaminen ole ainoa ratkaisu energia- ja ilmastohaasteeseen.
Täytyy sen verran muistella, että vuonna 93, kun täällä käytiin ydinvoimakeskustelu ja ydinvoiman rakentaminen äänestettiin tuolloin kumoon, muistan puolustaneeni tuuli- ja aurinkovoimaa ja fuusioenergiaakin tuolloin (Puhemies: Minuutti kulunut!) ja sain melkomoisia naurahduksia täällä salissa, että onpas esityksiä. Mutta nyt on ilahduttavaa huomata, että täällä hyvin usea on näiden asioiden puolesta jo tänä päivänä.
Kun valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden keskeinen lähtökohta on tässä ilmastonmuutos, niin se voi myös aiheuttaa ongelmia. Olen huolissani siitä, että ilmastonmuutoksen nimissä jotkut tärkeät elinkeinopoliittiset hankkeet saattavat vaarantua siitä syystä, että näitä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita sovelletaan samalla tavalla kaikkialla Suomessa välittämättä siitä, mikä on alueen kehitystaso, väestökehitys, taloudellinen tilanne ja kehitysnäkymät.
Päätäntävallan alueiden käytössä ja kaavoituksessa tulee säilyä jatkossakin maakunnilla ja kunnilla, ja ohjaus samoilla periaatteilla läpi Suomen voi olla haitallista maakuntien kehittymiselle. Koko Suomea ei voi kehittää kasvukeskusten ehdoilla.
Tuoreen selvityksen mukaan esimerkiksi kotimaakuntani Etelä-Savo torjuu enemmän ilmastonmuutosta kuin aiheuttaa sitä. Kasvavat metsät nielevät enemmän kasvihuonekaasuja kuin maakunnan teollisuus, liikenne, asuminen ja maatalous aiheuttavat.
Mitään epäselvää ei ollut myöskään siinä, mitä ed. Oras Tynkkynen sanoi näistä päästövähennystavoitteista. Hän pyysi teitä lukemaan sivun 83, jossa selkeällä suomen kielellä todetaan, että jos EU siirtyy mahdollisesti tiukempaan päästövähennystavoitteeseen vuonna 2020, esimerkiksi 30 prosentin vähennykseen, ja siitä Suomelle seuraa tiukempi päästövähennystavoite, Suomi toteuttaa sen tämän strategian linjaamalla tavalla. Tässä ei ole mitään epäselvää. (Hälinää)
Hyvää on se, että tässä strategisena tavoitteena on energian loppukulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun, mutta siihen tarvittaisiin pikaisesti todellisia toimia. Näitä konkreettisia toimenpiteitä en strategiasta juuri löytänyt ja kysyisinkin: Mitä nämä konkreettiset toimet ovat tämän hyvän tavoitteen toteuttamiseksi, ja tulisiko esimerkiksi toteuttaa erillinen energiansäästölaki, jossa voitaisiin keskeisten alojen osalta sitten säätää tiukempia säästövelvoitteita?
Perinteiselle ja terveydelle erinomaiselle hirsirakentamiselle kohtuuttoman tiukat rakennusnormit tuovat hankaluuksia. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: Miten perinteikkään hirsirakentamisen toimintaedellytykset, kilpailukyky ja yrityksissä olevat työpaikat voidaan turvata rakennusnormeja uusittaessa?
Mutta tässä strategiassa täytyy ottaa huomioon, että tämä on pitkän aikavälin strategia, jota voidaan myös tarvittaessa muuttaa, jos olosuhteet muuttuvat.
Täällä on paljon puhuttu tästä syöttötariffiasiasta, etenkin tuulivoiman hyödyntämisestä sen yhteydessä, ja on todettu, että se on korkeimman tukitarpeen kategoriassa.
Ministeri Pekkarinen esittelikin jo investointitukisysteemin ja siirtymisen syöttötariffijärjestelmään vuonna 2010. Kysyisinkin: Miten tämä syöttötariffitukimuoto suhteutetaan päästökauppajärjestelmään, etteivät vain sähköyhtiöt ole hyötyjinä ja etteivät vain kuluttajat olisi maksumiehinä? Lisäksi tiedustelisin: Millä mallilla Fortumin Venäjän-sijoitukset ovat, jos siitä on tietoa tai jaettavaa tietoa?
Mitä tulee tämän strategian kunnianhimoisuuteen, niin kyllä se mielestäni päästöjen leikkausten osalta voidaan kyseenalaistaa. Joka tapauksessa jatkossa meillä on vääjäämättä edessä huomattavasti suuremmat päästöleikkaukset, mutta tässä strategiassa on äärettömän paljon hyviä asioita, hyviä tavoitteita: uusiutuvien lisääminen, energian säästö, energiatehokkuus, myöskin sähköntuotannon omavaraisuus, mitä pidän erittäin merkittävänä asiana.
Tämän strategian tekee kuitenkin äärettömän haasteelliseksi se, että 2020 on aika pian eli me tarvitsemme erittäin nopealla aikataululla paljon investointeja, ja tämä on, ministeri Pekkarinen, se avainkysymys, millä nämä investoinnit saadaan liikkeelle. Itse näkisin, että investointien vauhdittamisessa investointituet ovat ehkä se tehokkain tapa. Onneksi sinne nyt ollaan lisäämässä euroja, mutta riittääkö tämä taso? Pikkasen epäilen sitä, että syöttötariffit eivät kuitenkaan ole riittävä porkkana. (Puhemies: Minuutti kulunut!)
Mitä tulee vielä tämän strategian toteuttamiseen, niin totean, että jotkut sosialidemokraatit ovat sitä mieltä, että ilman lisäydinvoiman rakentamista tämän strategian toteuttaminen ei ole mahdollista.
Mitä tulee kysymykseen siitä, auttavatko syöttötariffit, saadaanko riittävän nopeasti uusiutuva liikkeelle, niin syöttötariffilla voidaan aina taatusti varmistaa se, että uusiutuvaa tulee. Kysymys on vaan siitä, uskallammeko laittaa syöttötariffin tason kovin korkealle ja se tulee olemaan tärkeä asia.
Sitten toivon, että kun aikanaan syöttötariffien ansiosta sähkön hinta nousee, että te puolustatte kentällä Pekkarista. Ei se ole Pekkarisen syy yksistään, että nyt hinta nousee, vaan se on meidän kaikkien syy. No, tässä oli puolet leikkiäkin tietysti tässä sanottavassa.
Arvoisa puhemies! Mitä vielä tulee ydinvoimaan ja siihen, mitä mieltä siitä ollaan: Ed. Uotila lähti pois, mutta kyllä tämä on hallituksen strategia. Tynkkysellä voi olla joku oma mielipide, ja hänellä varmasti onkin, mutta vihreä liitto on sitoutunut tähän ja tämä on hallituksen kanta. Tietysti tästä kun katsoo tämän keskustelun tulosta ja saldoa, niin on ihan totta, että löytyy oppositiosta sellaisia edustajia, jotka ovat selvästi lähempänä tätä hallituksen yhteistä asiakirjaa kuin eräät ryhmät ja eräät edustajat hallituksessa, sanotaan näin päin, anteeksi, näin päin pitää tämä asia ilmaista. (Ed. Lapintie: Se on muuten yksimielinen!) - Tämä on yksimielinen esitys, ja tähän minä, ed. Lapintie, luotankin. Me olemme yksimielisesti tämän paperin tehneet, ja sehän tarkoittaa sitä, että se, mitä tässä sanotaan, sen mukaan kuljetaan. Jos joku on varannut itselleen oikeuden äänestää jossakin tilanteessa vastaan, niin se käyttää sitä oikeutta. Mutta muilta osin koko joukko seisoo tämän strategian takana. (Puhemies: 2 minuuttia on kulunut!) Näin tämä menee.
Sitten ed. Karimäki puuttui tähän, että me tarvitsemme metsäkoneen kuljettajia. Totean vaan, vaikka tämä on opetusministeriön sektoria, että tästä on myöskin valtioneuvoston periaatepäätökset olemassa ja se on tiedostettu se ongelma. Me tarvitsemme lisää metsäkoneen kuljettajia ja koulutusta siihen.
Sitten ed. Paloniemi kysyi tästä elintarviketuotannosta. On totta, että ilmastonmuutos tekee siitä erittäin epävarmaa. Saattaa olla vuosi, jolloin ei ole mahdollisuutta elintarviketuotantoon sieltä pellolta saada juuri mitään. Mutta kysymys sitten siitä, että miten tämä asia saadaan kehitysmaissa muuttumaan niin, että siellä entistä enemmän tuotetaan ruokaa itse. Tämä on tärkeä asia, ja se on osa meidän kehitysyhteistyöpolitiikkaa, jota ministeri Väyrynen on vääntänyt ihan oikeaan suuntaan. Me viemme sinne tietotaitoa projektien muodossa emmekä rahaa.
Opposition suunnasta ei kannattaisi myöskään kauheasti elämöidä hallituksen sisäisillä ristiriitaisuuksilla. Menee vähän huvittavuuden puolelle, kun puolueen varapuheenjohtaja, ed. Arhinmäki, yrittää esittää puolueen kantaa ja vieressä toinen puolueen edustaja huutaa väliin, että älä puhu meidän kaikkien puolesta. Että kyllä tässä on aika erilaisia näkemyksiä. Sosialidemokraateissa ed. Viitasen näkemykset ovat yhdenlaisia, ja sitten kuullaan ed. Laitisen ja ed. Lahtelan puheenvuorot, ne ovat ihan toisenlaisia. Että ehkä kuitenkin hienoista sordiinoa voi esittää tässä tapauksessa.
Ed. Arhinmäki kaipasi tätä Ipcc:n esittämää päästöhaarukkaa 25:stä 40 prosenttiin. Hallituksen tavoitteena on kansainvälinen sopimus, joka mahdollistaa sen, että Suomessakin siirrytään tiukempiin päästövelvoitteisiin.
Mutta tämän debatin merkittävimmän puheenvuoron käytti mielestäni ed. Matikainen-Kallström, joka kertoi, että kokoomus on valmis leikkaamaan windfall-voittoja. Voin sanoa näin talousvaliokunnan näkökulmasta, että uskon että me saamme aikaan valiokunnassa yksimielisen mietinnön, jolla voimme tukea ministeri Pekkarisen pyrkimyksiä viedä tämä asia hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa päätökseen. Tästä me löydämme myös rahaa siihen, että ensi kevään kehysneuvottelussa saadaan loppukaudelle uskottava rahoitus uusiutuvan energian investointeihin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, metsänparannukseen, infraan, muihin asioihin. Ei veronmaksajan kukkarolla vaan tämän ylimääräisen veron ja voiton leikkaamisesta. Tästä me saamme rahaa, jolla tämä kokonaistavoite toteutuu. Tämä oli tärkeä uutinen, ja ilomielin otamme sen vastaan ja hoidamme hyvässä yhteistyössä valiokunnassa ministeriä tukevan linjauksen.
Haluaisin kuitenkin vielä kysyä ministeri Pekkariselta, että miten tämä ympäristövaikutusten kokonaisarviointi on nyt tarkoitus toteuttaa jatkossa. Tässähän laadittiin tällainen laadullinen arviointi. Onko tarkoitus, että tätä syvennetään ja sitten seurataan varsinaista ympäristövaikutusten toteutumista ja mahdollisesti sitten muutetaan suuntaa, jos on aihetta?
Men jag vill ännu på nytt ställa den frågan som jag ställde här i början av debatten. Jag frågade då av minister Pekkarinen vad man gör i Finland för att förhindra att den pellet som produceras här i Finland förs utomlands som för tillfället. Över 60 procent av pelleten säljs, största delen till Sverige.
Siis, kysyisin vielä hallitukselta: Mitä voidaan tehdä, jotta Suomessa tuotettu pelletti todellakin käytettäisiin Suomessa eikä vietäisi ulkomaille, koska tästä syntyy vielä ongelma meille, jos täällä tuotettu bioenergia käytetään muualla eikä Suomessa?
Tästä strategiasta edelleen sanoisin hallituskumppaneillemme, että toteutetaan strategiasta ilmaston kannalta kustannustehokkaat ratkaisut ensin ja sitten vasta mennään näihin kalliimpiin toteuttamistapoihin.
Ed. Karpela täällä pohdiskeli ilmaston lämpenemisen pysäyttämistä kahteen asteeseen, että siinäkin on tekemistä, ja mitä kaikkea se mahtaa vaatia. Vielä kertaalleen: Maailmanyhteisön yhteiset ponnistelut pysäyttää lämpeneminen kahteen asteeseen edellyttävät sitä, että päästöjä voidaan vähentää 60-80 prosentilla. Tämä, mitä täällä nyt otetaan, on pieni alkuaskel sillä tiellä, joka sitten tavoittelee joskus myöhemmin, vuoden 2050 jälkeen, kaikkea sitä, mitä äsken kerrottu käytännössä merkitsee. Meillä on kova urakka edessä, mutta se, mihin nyt otetaan ensimmäiset askeleet, niin se on ambitioon nähden suhteessa kaikkeen siihen, mitä taakse on jäänyt.
Ed. Kerola kysyi tutkimukseen ja kehittämistyöhön liittyen. Me olemme lisänneet ja lisäämme jatkuvasti resursseja erittäin paljon: viime vuonna 118 miljoonaa euroa. Strategia lähtee siitä, että summa nostetaan noin 200 miljoonaan euroon. Tällä me olemme koko Euroopassa ymmärtääkseni kansantuotetta kohti koko Euroopan ehdottomia ykkösiä.
Mitä vielä tulee päästöjen leikkaamiseen, niin minä muistutan yhdestä asiasta: Kun tässä nyt asetetaan tavoitteeksi tämä 20 prosenttia, niin tosiasiassa vuoden 2007 tasoon verrattuna me joudumme vähentämään päästöjä enemmän kuin 20 prosenttia, koska tällä hetkellä ainakin vielä vuoden 2005 taso on se taso, ja parhaimmillaankin se on parin vuoden tai kolmen vuoden keskitaso, että tosiasiassa siihen tasoon, missä tällä hetkellä ollaan jo tällä ns. 20 prosentin vähenemällä, se käytännössä on reilusti enemmänkin kuin 20 prosenttia.
Ja vielä, jos sallitaan, kommentoisin ed. Hautalalle: Kun te kerroitte, että te teette hyvää työtä, mutta kun te kerroitte, että vuonna 91 olitte esittämässä tavoitteita, joilla silloin olisi käännetty energiankulutus laskuun. Jos se tavoite silloin olisi mennyt läpi, niin meidän olisi ollut huomattavan vaikea saavuttaa se taloudellinen nousu vientivetoisen kasvun strategialla, millä me lähdimme kulkemaan silloin eteenpäin. (Ed. Pulliaisen välihuuto) Mutta huomattavasti aikaisemmin olisi pitänyt lähteä toimiin, ennen kaikkea uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Siinä toki olen ed. Hautalan kanssa samaa mieltä.
Puhemies! Sallitaanko vielä pelletistä ihan kaksi sanaa?
Toinen varapuhemies: No, 20 sanaa, ministeri Pekkarinen.
Puhuja: Kiitoksia, arvoisa puhemies, kun täällä monta kertaa se tuli esille. Nyt on lähdetty siitä, että me yritämme sitä pellettien käytön rohkaisua viedä eteenpäin. Tämä kotitalousvähennys on yksi tapa, ja muitakin harkitaan, millä edistetään nimenomaan siinä kuluttajapäässä sitä pellettien käytön kysyntää. Nyt kun me olemme aikaisempina vuosina tukeneet eri tavoin pellettien tuotannon tarjontaa, niin se tuotanto menee sinne, mistä se saa eniten rahaa, ja se on näin ollen mennyt Suomen rajojen ulkopuolelle. Nyt me yritämme nimenomaan auttaa niitä kuluttajia, tukea heitä näissä hankinnoissaan, mitä he tekevät.
Vähäpäästöinen energiantuotanto ja energian käytön tehostaminen ovat keskeisiä asioita jatkossakin. Energia- ja ilmasto-osaamisesta on kehitettävä Suomelle vahva osaamisalue. Osaaminen, teknologia ja innovaatiot on nostettava ilmastopolitiikan kulmakiviksi, sekä uuden teknologian tutkimukseen, kehittämiseen ja kaupallistamiseen on panostettava pitkäjänteisesti.
Pitkällä aikavälillä ilmastopolitiikassa ja maailman energiansaannin turvaamisessa tarvitaan täysin uusia ratkaisuja. Näihin liittyvässä teknologiassa tutkimuksen ja kehityksen on saatava aikaisempaa keskeisempi rooli kaikkialla maailmassa. Eräiden asiantuntijoiden mukaan ainut kestävä vaihtoehto bioenergian tuotannossa on fotosynteesi, joka on tietysti tehokkainta siellä, missä aurinko paistaa, eli lähellä päiväntasaajaa. Koska energiaohjelmat ovat globaaleja, on ratkaisujakin haettava globaalisti. Meidän antimme tähän maailmanlaajuiseen ongelmanratkaisuun on teknologinen osaaminen, jota voimme viedä sekä tuotteina että osaamisena.
Tehostamalla energian käyttöä rakennuksissa, liikenteessä, teollisuudessa, voitaisiin näillä näkymin vähentää maailman sähkönkulutusta kolmanneksella. Suomessa suurin potentiaali on korjausrakentamisessa, mutta myös niin sanottua matalaenergiarakentamista pitää lisätä. Erityisen iloinen olen siitä, että Uudenmaan vuoden yritykseksi viime lauantaina valittiin juuri matalaenergiaosaamista ja kansainvälisiäkin ponnisteluja tekevä Enermet. Ajoneuvojen kehittämisessä potentiaalia on erityisesti dieselteknologiassa, sähkö- ja hybridiautoissa. Teollisuudessa tehostamismahdollisuuksia on muun muassa moottoreissa, pumpuissa ja lämmitysjärjestelmissä.
Kaikkien päästöiltään merkittävien maiden välinen ilmastosopimus taas varmistaisi maailmanlaajuisen kysynnän vähäpäästöiselle teknologialle. Yksinomaan EU:n tasolla asetetut tavoitteet eivät välttämättä edistä yhteisössä kehitettyjen ratkaisujen käyttöönottoa.
Suomi on uusiutuvien energialähteiden käytössä ja yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa johtavia maita maailmassa. Sen sijaan esimerkiksi pientalojen maa- ja ilmalämpöpumppujen käytössä olemme vasta lapsenkengissä verrattuna Ruotsiin. Pien- ja kerrostalojen ilmanvaihdossa tapahtuvan lämmönhukan talteenotossa olisi paljon tehostamisen varaa.
Jätteenpoltto ei tunnu myöskään edistyvän kuin muutamalla harvalla paikkakunnalla - ei sitten millään, strategiasta riippumatta. Lupa- ja valitusprosessit ovat edelleen niin mahtavat, että mieluummin hukumme jätteisiin kuin polttaisimme ne energiaksi. Tämäkö on vihreän eduskuntaryhmän toive? Toivon hiukan enemmän kokonaisnäkemystä. (Ed. Pulliainen: Haluamme jätteen lajitella ja katsoa, mikä poltetaan ja mikä ei!) Kaikkea ei voi vain vastustaa.
Käytössämme oleva keinovalikoima ja varsinkin niitä säätelevät ohjauskeinot ovat häkellyttävän moninaiset. Toisaalta luotettavaa tutkittua tietoa erilaisten keinojen vaikutuksista ilmakehään koko niiden elinkaaren aikana on vaikea löytää, ja ennen kaikkea tutkimustuloksia on vaikea verrata toisiinsa. Nyt tehtävien energiaratkaisujen on oltava kustannustehokkaita. Muussa tapauksessa huononnamme teollisuutemme globaalia kilpailukykyä, ja niiden vähäistenkin jäljelle jäävien työpaikkojen olemassaolo on kyseenalaista.
Koska energian säästäminen on ehdottomasti halvin keino päästöjen pienentämiseksi, olisi t&k-rahoitusta suunnattava tulevaisuudessa myös energian säästämisen kehittämiseen. Energian hinnan kohoaminen vaikuttaa perheiden elämään. Ruuan hinta nousee, lämmityskustannukset nousevat, liikkumisen hinta nousee jne. Suomi on ollut tähän saakka sähkön hinnassa lintukoto, mutta kansainvälistymisen ja ilmastovaateiden takia se on mennyttä aikaa. Perheiden hyvinvoinnista pitää jatkossa huolehtia erityisesti siten, ettei sähkön hinnan kohoaminen aiheuta todellista katastrofia yksittäiselle ihmiselle.
Myös ed. Matikainen-Kallströmin puheenvuoron alkuosaan, jossa korostettiin ydinvoimaa, kommentoisin sen verran, että tänäänhän julkaistiin International Energy Agencyn, Kansainvälisen energiaviraston, World Energy Outlook, ja siinä todetaan, että nykymenolla ydinvoiman osuus vuoteen 2030 mennessä maailman sähköntuotannosta tippuu 15 prosentista 10 prosenttiin, eli energia-asiantuntijoiden näkemys tästä ydinvoiman tulevaisuudesta ei ole järin ruusuinen.
Kaiken numeraalisen tiedon ja kansainvälisten tavoitteiden rinnalla onkin hyvä, että ilmasto- ja energiakeskustelu on jalkautunut myös konkreettiselle tasolla käsittelyssä olevan strategian myötä. Niin pitääkin olla, sillä ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää sekä energiapolitiikan uudistamista että kulutus- ja tuotantotapojen sopeuttamista kestävän kehityksen periaatteiden mukaisiksi. Edelläkävijän asemasta eurooppalaisissa ja sitä laajemmissa vaikutuspiireissä on hyvä pitää meidän kiinni.
Viime aikoina keskustelu on liikkunut vesi- ja tuulivoiman hyödyntämisen ja käyttömahdollisuuksien ympärillä. Julkinen keskustelu on syytä laajentaa taas muiden potentiaalisten vaihtoehtojen pariin. Esimerkiksi turpeen osuuden kasvattaminen energianlähteenä on mahdollisuus. Selvitysten mukaan hiilidioksidipäästöt alenevat, kun turpeen tuotanto kohdistetaan ojitetuille soille. Turvetta onkin pidettävä hyvänä vaihtoehtona liikenteen biopolttoaineiden raaka-aineeksi.
Suomen pinta-alasta suota on noin kolmasosa, hehtaareina siis noin 10 miljoonaa. Turvetuotannossa on ainoastaan 66 000 hehtaaria. Asiantuntijoiden laskelmien mukaan jo parin prosentin käytöllä soiden pinta-alasta turvetuotannon tarpeisiin voitaisiin turvata biodieselin tuotanto jopa vuosikymmeniksi. Soiden ja metsien käyttö energian tuottamisessa on Suomelle kansallisesti merkittävä kysymys. Myös työllisyyden ja maakuntien elinvoimaisuuden kannalta asia on tärkeä.
Uusiutuvan energian osuuden nostaminen Suomen direktiiviehdotusten mukaisesti nykyisestä 38 prosenttiin loppukulutuksesta 12 vuodessa on tavoitteena todella kova. Uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotto tukee nimenomaan maaseudun työllisyyttä ja on jo senkin takia kannatettavaa. Suoran työllistävän vaikutuksen lisäksi sillä on myös täysin realistiset mahdollisuudet vastata teollisuuden käyttövoimatarpeisiin ainakin lyhyemmällä aikavälillä. Mahdollisuudet ydinvoiman lisärakentamiseen eivät vähennä kiinnostusta uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja käyttöön.
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston kirjelmässä eduskunnalle esitetyt päästövähennysten toimeenpanot ovat järkeviä ja kannatettavia. Seurantaa on kuitenkin harjoitettava sen osalta, että nimenomaan kuluttajien näkökulmasta esimerkiksi energiapoliittisesti järkevät lämmitysjärjestelmät ovat perustamisvaiheessakin helppoja ja jopa houkuttelevia vaihtoehtoja. Esimerkiksi maalämpö kasvattaa jatkuvasti suosiotaan sekä uudisrakentajien että vanhojen talojen saneeraajien keskuudessa eikä sitä ole erikseen noteerattu EU:n uusiutuvien energianlähteiden luetteloon. Suomi on sitä sinne aivan oikein ajanut, ja sinne se pitää myös saada.
Kunnallisen ja maakunnallisen päätöksenteon osuus ilmastokysymyksissä on tuotu strategiassa selkeästi esille. Myös suurimmat kunnat ja kaupungit ovat ottaneet ilmastonsuojelun yhdeksi kantavaksi strategiakseen. Kuntien päättäjien kaikissa kunnissa on entistä voimakkaammin tiedostettava se, kuinka kunnissa voidaan johdonmukaisella ja kattavalla ympäristö- ja luonnonvarapolitiikalla vaikuttaa sekä ilmastonmuutokseen että kuntalaisten hyvinvointiin. Ympäristöpoliittiset valinnat ovat samanaikaisesti aivan uudenlainen haaste ja mahdollisuus.
Siksi tulevalla vaalikaudella kunnissa pitää painottaa ympäristö- ja luonnonvarapolitiikkaa ja tietoisesti istuttaa se kunnalliseen päätöksentekokulttuuriin. Kuntien on asetettava itselleen ympäristöpoliittiset tavoitteet sekä laadittava suunnitelmat niiden toteuttamiseksi. Sillä vahvistetaan aluetaloutta, parannetaan työllisyyttä ja tehostetaan Suomen energiantuotannon omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Samalla luodaan edellytyksiä energiateknologian kehittymiselle, sen tuotteistamiselle ja kaupalliselle hyödyntämiselle. Keskustalaiset kuntapäättäjinä ja myös kuntalaisina ovat valmiita osallistumaan näihin talkoisiin.
Pahaa pelkään, että jos ei tätä yhteistyötä saada käyntiin maailmanlaajuisesti ja Venäjää myös siihen mukaan, niin tässä ei tulla onnistumaan, vaan voi olla niin, että me säästämme itsemme hengiltä. Epäilen myös sitä, kun on nämä taloudelliset vaikeudet nyt ja taantuma maailmanlaajuinen ja siellä on Venäjällä ja Saksalla ja Kiinalla ja näillä, Intialla, mittavat kivihiilivarannot, että näinköhän ne rupeavat muuhun investoimaan, kun näitä polttelevat rauhassa. Kiinassakin kerrottiin, että kerran viikossa kivihiilivoimala avataan. Näitä keskusteluja minun mielestäni EU:n pitäisi olla paljon aktiivisempi käymään ja jopa painostamaan näissä asioissa. Toki tietenkin tiennäyttäjänäkin pitää olla.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on ihan hyvä ja antaa kohtuullisen pohjan keskustelulle ilmasto- ja energiapolitiikasta. Me pelaamme myös Suomessa sitä peliä, jääkö energiaa paljon käyttävä teollisuus ja teollisuus ylipäätänsä Suomeen. Se on se suuri kysymys. Siitä on niin metsä- kuin metalliteollisuuskin useamman kerran kertonut, että he haluavat tietää, saako sähköä Suomesta, minkä hintaista se on ja minkälaisia investointeja tehdään. Pahaa pelkään myös, niin kuin sanoin, että vaikka se on hyvä esitys, onko se riittävä tälle teollisuudelle, että se pysyy täällä Suomessa.
Yritysjohtajiin on turha vedota. Heillä on, voi sanoa, taskulaskin aivojen tilalla. He menevät sinne, missä halvimmalla saavat savuttaa ja missä on halvempi työvoima. Se nähtiin myös Nokian kohdalla, kun se Saksasta lähti Romaniaan. Siellä tehdään euron tuntipalkalla töitä. Saksassa on hieman parempi.
Sitten on tämä, mitenkä Suomen sähkön hinta määrätään. Senhän pitkälti Norja määrää tässä Nord Poolissa, sähköpörssissä, mikä on pohjoismainen sähkön hinta. Minun mielestäni siitä pitäisi jopa irrottautua, jos ei parempaan yhteistyöhön päästä. Ei voi olla niin, että siitä joku maa hyötyy. Vesivarannot ovat piripintaan Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa, ja sähkön hinta vaan nousee. Tokihan tässä tietenkin meidän valtion omistama Fortumkin on nostamassa hintoja, ja se nimenomaan kuluttajahintoja nostaa.
Mielestäni täällä ovat vähemmälle jääneet nämä windfall-voitot. Niistä on keskusteltu. Mielestäni niitä pitäisi verottaa ja ottaa pois se ansioton arvonnousu. Mutta myös yrityksiä, jotka käyttävät ilmastoystävällistä energiaa, kuten vesi-, tuuli- ja ydinvoimaa, pitäisi palkita myös näissä päästökauppamarkkinoissa, jopa vapauttaa näistä, jos tällaisessa on mukana, että käyttää tällaisia päästöttömiä lähteitä.
Voi olla, ministeri Pekkarinen tässä jossain vaiheessa väläytteli, että jos Fortumia ei saa kuriin, niin voidaan perustaa Suomeen vaikka uusi voimayhtiö, joka nyt on sitten hallituksen ja eduskunnan alainen eikä joku pörssiyhtiö, kun siihen vedotaan aina, että Fortumia ei saada kuriin, oli minkä värinen ministeri sillä paikalla sitten hyvänsä.
Myös sen verran katsoisin peräpeiliin, että kun nyt on vaikeat ajat Suomessa, niin nämä 2000-luvun alussa tehdyt energiaratkaisut olisi pitänyt tehdä jo 90-luvulla. Väitän, että varmaan Suomessa, jos silloin olisi teollisuus tiennyt, mikä on energiaratkaisu ja näin, niin monet investoinnit, miljardi-investoinnit, olisi voitu ehkä sijoittaa Suomeen. Mutta kun oli epävarmuus, niin niitä on voitu tästä syystä viedä muuallekin, ja siellä silloiset, jotka vastustivat, ovat siinä mielessä myös vastuussa näistä asioista. (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!)
Suomessa on kiinnitettävä huomiota myös turpeeseen ja pitäisi turpeesta tehdä biodieseliä, niin kuin täällä on todettu, ja samoten on tämä pellettivaihtoehto. Täällä ministeri sanoi, että kotitalousvähennys tulee, kun pellettiin muuttaa, mutta niinhän se tulee kotitalousvähennys, jos öljypolttimenkin uusii. Tähän pitäisi tulla semmoisia porkkanoita, ettei sitä nyt anneta kaikille, ja raideliikennettä pitäisi suosia. Junat ovat jatkuvasti myöhässä ja on kaiken näköisiä selkkauksia. Siihenkin pitäisi satsata rahaa, että ne täällä pelaisivat ja radat pysyisivät kunnossa.
Ilmasto- ja energiastrategiassa on monia hyviä toimia, ja suunta on pääosin oikea, mutta valitettavan maltillisia ovat strategian toimet. Hallituksen ilmastostrategia ei ole yhteensopiva ilmastotieteen kanssa eikä varmista sitä, että lämpötila ei nouse kriittisenä pidetyn kahden asteen yli. Kunnianhimoa planeettamme pelastamiseen siis tarvittaisiin. Hallitustenvälisen Ipcc:n mukaan teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään 25-40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, mutta hallituksen strategia tähtää vain 20 prosentin vähennykseen. EU on myös ilmoittanut nostavansa omaa päästövähennysprosenttiaan 20 prosentista 30 prosenttiin, mikäli kansainvälinen ilmastosopimus syntyy.
Suomen tulisi osoittaa, että se uskoo kansainvälisen sopimuksen syntyyn ja ryhtyy sen edellyttämiin toimiin etujoukoissa. Päästövähennykset luonnollisesti maksavat, mutta enemmän maksaa toimettomuus. Kansantaloudenkin kannalta on tärkeää toteuttaa päästövähennyksiä mahdollisimman nopeasti. Näin vältytään äkillisimmiltä ja kivuliaimmilta ja kalleimmilta päästövähennyksiltä tulevaisuudessa eikä vastuuta siirretä kauemmaksi. Yhteiskunnan ennustettavuus on tärkeää ja selkeät sekä riittävät tavoitteet vahvistaisivat ja ohjaisivat eri toimijoitakin pitkän tähtäimen suunnitelmiin.
Täällä eduskunnassa ovat käsittelyssä olleet ilmastolakialoitteet, joilla pyritään 5 prosentin vuotuisiin vähennyksiin siten, että vuonna 2020 olisi saavutettu 38 prosentin päästövähennys. Hallituksen tulisikin ryhtyä toimenpiteisiin ilmastolain toteuttamiseksi Suomessa.
Ihmetystä strategiassa aiheuttaa myös vähän se, että energian ja sähkön kulutuksen on arvioitu huomattavan korkeaksi nämä ennusteet. Painopistettä tulisi saada energiansäästöön ja energiatehokkuuden lisäämiseen. Tulisi rakentaa energiapihiä Suomea. On hyvä, että strategiassa tavoitteena on energian loppukulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun. Siihen tarvitaan kuitenkin todellisia, konkreettisia toimia pikaisesti. Tarvittaisiin erillistä energiansäästölakia, jossa kansallisesti keskeisille sektoreille asetettaisiin säästövelvoitteita. Hyvää on kuitenkin se, että rakennusmääräyksiä ollaan kiristämässä. Tuleekin kulkea kohti matalaenergiarakentamista ja niin sanottuja passiivitaloja, mutta myös muita todellisia ja ripeitä toimia tarvitaan. Tarvitaan edelleen myös energiaympäristöteknologian kehittämistä ja vahvistamista.
Vaikka uusiutuvien energialähteiden lisäämisessä strategiassa edetään oikeaan suuntaan, ovat esitykset edelleen joiltakin osin maltillisia suhteessa olemassa oleviin mahdollisuuksiin, joita myös tuossa strategian liitteessä esitellään esimerkiksi biokaasun ja tuulivoiman osalta. Syöttötariffien käyttöönotto näille aloille on kuitenkin mielestäni hyvä juttu ja sitä tulisi laajentaa myös muihin uusiutuviin energialähteisiin.
Ekologista verouudistusta ja muita taloudellisia ohjauskeinoja tarvitaan. Ja tuohon windfall-veroon strategiahan ei ota kantaa, vaikka sen toteuttaminen olisi oikeudenmukaista ja tarjoaisi tarvittavia lisätuloja ilmastonmuutoksen hillintään.
Joukkoliikennettä tulisi edistää huomattavasti nykyhallitusta enemmän sekä kehittää ekotehokkaampaa yhdyskuntasuunnittelua ja rakennetta, joka voisi tukeutua nykyistä vahvemmin joukkoliikenteeseen ja olemassa oleviin palvelurakenteisiin. Myös kuluttajien ympäristötietoisuutta tulee edelleen vahvistaa sekä tehdä valinnoista helpompia esimerkiksi tuotteisiin toteutettavan ilmastomerkin avulla. Julkisten hankintojen perusteena tulisi aivan erityisesti olla aina energiatehokkuus ja energiansäästö. Ilmastoystävällisten tuotteiden suosimiseksi voitaisiin harkita esimerkiksi alvin osalta tällaista etua ilmastomyönteistä tuotteiden osalta. Kerskakulutukselle on nähtävä loppu, ja meidän on muutettava elämäntapojamme.
Kansainvälisesti on tärkeää, että Kioton sopimuksen jatko saadaan sovittua ja näihin tavoitteisiin saataisiin maailman maat mahdollisimman laajasti sitoutumaan, ennen kaikkea Aasian maat, Kiina ja USA. Myös kehitysmaille tulee tarjota tukea ja mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen. Kööpenhaminan ilmastokokoukselta odotetaan paljon.
Arvoisa puhemies! Nyt mitataan poliittista tahtoa ja rohkeutta siinä, kuinka voimakkaasti ilmastohaasteeseen tartutaan ja kuinka rajuksi päästämme ilmastonmuutoksen. Me voimme olla viimeinen sukupolvi, jolla on aikaa ratkaista maapallon tulevaisuus. Kyse on siitä, että emmehän jätä sitä käyttämättä.
Energiaratkaisuilla on suora vaikutus talouteen ja talouden kehittymiseen. Selonteossa suhtaudutaan myönteisesti ydinvoiman lisärakentamiseen, ja se on hyvä asia sähköntuotannon omavaraisuuden takia. Mitä vähemmän olemme tuontienergian varassa, sen parempi. Ydinenergia myös vähentää päästöjä. Mutta ydinvoima ei kuitenkaan ratkaise uusiutuvien energialähteiden lisävaateista aiheutuvaa ongelmaa. Velvoitteiden täyttäminen edellyttää puuperäisen energian, jätepolttoaineiden, lämpöpumppujen, biokaasun, tuulienergian ja vesivoiman käytön voimakasta lisäämistä. Haaste on niin suuri, että kaikki vaihtoehdot on oltava harkinnassa mukana, jotta säilytämme kilpailukykymme.
Selonteossa on asetettu tuulivoiman merkittävä lisärakentaminen tavoitteeksi. Kysymys on kuitenkin korkeimman tukitarpeen energiantuotannosta. Tuki on tarkoitus toteuttaa syöttötariffiperiaatteella eli eräänlaisella takuuhintajärjestelmällä. Mikäli tämä syöttötariffijärjestelmä ulotetaan useisiin muihinkin uusiutuviin energiantuotantomuotoihin, kuluttaja voi varautua olemaan maksumiehenä suurillekin laskuille. Syöttötariffijärjestelmä ja jo toteutettu päästökauppatukijärjestelmä takaavat sähköntuottajien menestyksen. Tukijärjestelmien kehittäminen onkin varsin haasteellinen tehtävä, jotta kustannustehokkuus toteutuisi.
Lisäksi aina ei tuule, ja siten tuulivoima edellyttää säätösähköä. Monien asiantuntijoiden mukaan järkevin säätösähkön tuottamisen muoto on vesivoima. Selonteossa on esitetty kanta, ettei vesilakia muuteta tällä hallituskaudella siten, että Vuotoksen rakentaminen olisi mahdollista, ei ole järkevä. Vesivoiman kehittäminen on kaikkien kannalta järkevää. Vesivoiman tuottamisessa tukitarvetta ei ole ja siten se on edullista kuluttajienkin kannalta. Lappi-työryhmä esitti loppuraportissaan, että ryhdytään selvittämään Kemihaaran soiden Natura-alueiden ... (Ed. Pulliainen: Oliko se järkevä ja yksimielinen?) - Siellä oli kaksi eriävää mielipidettä, kyllä. Mutta muutoin kaikki muut olivat samaa mieltä, että Kemihaaran soiden Natura-alueille etsitään mahdollisia vaihtoalueita. - Tällä toimenpiteellä voitaisiin valmistella seuraavalle hallitukselle mahdollisuus toteuttaa järkevää uusiutuvan energiantuotannon kehittämispolitiikkaa.
Suoalueista puhuttaessa ei voida ohittaa turpeen merkitystä energianlähteenä. Vaikka kyse onkin hitaasti uusiutuvasta energialähteestä, on turve tarpeen esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä. Muun muassa metsänhakkuujätteiden polttamisessa osa poltettavasta seoksesta on turvetta, jotta polttojärjestelmät kestäisivät paremmin. Turpeen aseman vahvistaminen on toivottavaa.
Arvoisa puhemies! Suomessa olosuhteet eri puolilla maata vaihtelevat johtuen muun muassa asutuksen tiheydestä, pitkistä välimatkoista ja sääolosuhteista. Näin ollen myös energiapoliittiset vaateet ovat erilaisia. Selonteossa viitataan tarkistettuihin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, joiden avulla alueiden käyttöä valtakunnan tasolla ohjataan. Nyt on asetettu tavoitteeksi, että ympäristöhallinto tehostaa ja terävöittää maakuntien ja kuntien kaavoituksen ohjausta. Kuitenkin on muistettava, että alueiden tuntemus on ennen kaikkea paikan päällä. Maakuntakaavataso voi olla helpommin ohjattavissa, mutta kuntatasolla on muistettava kuntien itsehallinto, joka on ristiriidassa liiallisen ohjauksen kanssa.
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan ohjaustoimintaa voidaan toteuttaa erilaisin keinoin. Useimmiten käyttämällä joko keppiä tai porkkanaa saadaan toivotunlaisia vaikutuksia. Kansalaisten käyttäytymisen ohjauksessa valistuksella on myös suuri merkitys. Tietoisuus ilmasto- ja energia-asioista ja oman käyttäytymisen merkityksestä on viime vuosina lisääntynyt ilahduttavasti. Suunta on oikea, ja sitä on syytä kannustaa.
Hallituksen pitkän aikavälin ilmastostrategia on hyvä avaus tälle suuntaukselle. Siinä on konkreettisia toimia sekä energian kulutusta rajaavia tavoitteita. Strategia perustuu siihen, että energian kulutusta vähennetään ja sähkön kulutuksessa siirrymme perusuralta tavoiteuralle. Sähkön kulutus olisi perusurassa 103 terawattituntia vuonna 2020, mutta tavoitteeksi on asetettu 98. Meillä olisi mahdollisuus parempaankin suunnanmuutokseen. 90 terawattituntia vuonna 2020 on realistinen tavoite, joka olennaisemmin toteuttaisi ilmastonmuutoksen hillitsemisen. Tärkeintä on energiatehokkuus ja kulutuksen vähentäminen, joten lisäydinvoimaa ei tarvita.
Windfall-voittojen kerääminen on tehtävä jatkossa yhä vaikeammaksi. On paljon käyttötalouden kohteita, jotka kaipaavat kipeästi lisärahoitusta, kuten vanhustenhoito, lapsiperheiden toimeentulo ja yleinen terveydenhoito. Tulevaisuudessa pitää yhä vahvemmin siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen ja saastuttamisen verottamiseen eikä ansiottoman voiton keruu, kuten suhteettoman suuret windfall-voitot, saisi olla mahdollisia.
EU on määrittänyt Suomen uusiutuvan energian tavoitteeksi 38 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, mikä on meille varsin realistinen ja hyvä tavoite. Tällä hetkellä suurin osa uusiutuvan energian tuotostamme tulee puuenergiasta ja varsinkin metsäteollisuuden sivutuotteena. Jossain määrin voimme lisätä puun käyttöä, sillä öljyn ja kivihiilen käyttöä voi korvata puupelleteillä ja varsinkin maaseudulla on mahdollista lisätä haketta polttavia pienvoimaloita. Haketustuki, investointituet ja pienyrittäjyyden tukeminen ovat avaintoimia.
Vesivoimaa ei voi kestävällä tavalla rakentaa lisää, sillä viimeiset vapaat kosket on säilytettävä, Vuotos ja Kollaja on säästettävä. Vesivoiman lisäyskapasiteetti perustuu siihen, että nykyisten laitosten tehoja voidaan lisätä uudella tekniikalla. Tavoitteet voidaan saavuttaa luontoa turmelematta.
Järkevintä on energiantuotannon laaja-alaisuus, jossa energiapaletissa on monta eri uusiutuvan energian lähdettä. Huoltovarmuuden kannalta on hyvä, että meillä on erikokoisia energiantuotantolaitoksia hajautettuna koko maassa. Eniten potentiaalia näkisin näissä kolmessa: tuulivoima, lämpöpumppujen lisäys ja biokaasu. Biokaasua voidaan tuottaa biomassoista, kuten jätevirrat, yhdyskuntajätteet ja maatalouden lietteet. Biokaasulaitokset toimivat tehokkaimmin sähköä ja lämpöä tuottavina yhdistelmälaitoksina, joten sijoittelussa on syytä huomioida, että lämpöenergialle löytyy käyttäjiä. Myös aurinkoenergialla on mahdollisuuksia Suomessa, kun kerääjät kehittyvät teknisesti.
Erinomaista strategiassa on tuulivoimalle ja biokaasulle tulevat syöttötariffit. Järjestelmästä tulee tehdä mahdollisimman hyvin toimiva myös markkinoiden näkökulmasta. Maailmalta on erilaisia kokemuksia eri järjestelmistä. Saksassa on käytössä kiinteä syöttötariffimalli, jossa on tuottajille takuuhinta 20 vuodeksi. Se on ollut menestys, lisännyt tuntuvasti työllisyyttä ja kolminkertaistanut uusiutuvan energian määrän.
Strategiassa viitataan myös turpeeseen, mutta tieteelliset tutkimukset osoittavat, ettei turpeen käyttö ole ilmaston kannalta kestävä ratkaisu. Tekniikka tarjoaa toki monia muita lupaavia vaihtoehtoja, kuten jätteistä valmistetut toisen sukupolven biopolttoaineet ja biopolttoaineen tuotto levästä.
Energian säästö on loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Keinoja on monia, kuten matalaenergiarakentaminen, energiansäästölamput, led-valot ja teollisuuden energiankulutuksen vähentäminen taajuusmuuntajilla. Moottorien tarkka nopeussäätö voi säästää jopa 70 prosenttia sähkönkulutuksesta.
Päästökauppasektorin ulkopuoliset alat liikenne, lämmitys, jätehuolto ja maatalous kuuluvat myös tarkastelun piiriin. Näiden osalta päästövähennysvelvoite on 16 prosenttia. Kunnat ovat tässä keskeinen toimija. Ekotehokkaat hankinnat, kaavoitus, jolla ohjataan kestävään yhdyskuntarakenteeseen, joukkoliikenteen edistäminen edulliseksi ja helppokäyttöiseksi vaihtoehdoksi, ovat kaikki kunnan toimivallassa olevia varteenotettavia keinoja, joita toki valtionkin toimesta tulee edistää. Kasvisruokaa ja lähiruokaa voi edistää ottamalla kouluihin kasvisruokapäivä viikossa.
Tutkimus, tuotekehitys ja innovaatiot ovat avainasemassa. Vähemmän saastuttavan teknologian kehittäminen ei ole vain mahdollista, vaan se on ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä. Oleellista on ajoitus. Päätös lisätä uusiutuvan energian käyttöä Suomessa on kaikin puolin win-win-tilanne. Saamme jalansijaa voimakkaasti kasvavilla markkinoilla, työllisyys paranee, maaseutu säilyy elinvoimaisena, ja ympäristö voittaa. Ympäristön kannalta hyödylliset ratkaisut parantavat myös yrityksen tuottavuutta. Suomen pitää pyrkiä kestävän kehityksen teknologiassa kärkeen, jotta voimme säilyttää hyvinvoinnin tulevaisuudessakin. Tavoitteet ilmastostrategiassa ovat hyviä, joskin kunnianhimoisempiin (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) tavoitteisiin olisi syytä siirtyä Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen.
Maapallon historia tähän saakka ei ole ollut mitään muuta kuin ilmastonmuutosten historiaa. On välillä ollut jääkausia, välillä interglasiaalikausia ja jälleen jääkausia. 11 500 vuotta sitten maapallon ilmasto äkkiä lämpeni noin kymmenellä asteella, ja se johti siihen, että edellinen mannerjäätikkö suli erittäin nopeasti pois ja se jääkausi voitiin katsoa sillä tavalla päättyneeksi. Toinen lähestymiskulma on se, mitä täällä maapallolla nyt sitten uusiutuvaa ainesta energiankäyttöön on, kun jätetään fysikaaliset ilmiöt ulkopuolelle, ja se on yhteyttämistuotteet.
500 miljoonaa vuotta sitten maapallolla oli ensimmäisen kerran tilanne, että primääriproduktiota, siis kasvituotantoa, oli siinä määrin, että sitä kasviainesta saattoi varastoitua maapallon pintakerrokseen. Ja nyt on kysymys näistä fossiilisista energianlähteistä ja näitten varantojen käyttämisestä. Tätä kuivatislautumista tapahtuu niin vähän, että itse asiassa voidaan todeta noin periaatteessa molekyylin tasolla, kuinka paljon tätä varantoa maapallolla on. Ja tässä tilanteessa on kysymys siitä, missä vauhdissa tämä varanto muutetaan hiilidioksidiksi.
Nyt aivan tuoreet tiedot high arctic -alueelta eli Kanadan pohjoisosasta kertovat, että metaania on alkanut ikiroudasta merenpohjasta purkautua sillä tavalla, että se tulee räjähdyksenomaisina patsaina merenpinnan yläpuolelle. Jos tämä havainto on oikea, niin nyt on tukeuduttava siihen ainoaan oikeaan mahdolliseen ratkaisuun, tukeuduttava uusiutuviin energianlähteisiin ja niihin niin paljon satsaamalla kuin eläimellisesti katsoen on mahdollista.
Meillä Suomessa se keskeinen nopean käytön potentiaali on pelto- ja metsäenergiassa. Sitä potentiaalia on tällä hetkellä välittömästi käytettävissä 45 terawattituntia vuodessa energiasisältönä ilmaistuna, ja tämä tarkoittaa sitä, että juuri tähän mahdollisuuteen pitää satsata tässä ja nyt ja tehdä se vauhdilla, jos aiotaan johonkin vaikuttaa. Vaikuttaako sekään riittävällä nopeudella, jos tuo äsken mainittu uutinen high arctic -alueelta Kanadasta on totta?
Toinen on tuulienergian käyttö. Vasta kun ollaan luvussa 4 000 megawattia tehoa, sillä tavalla kuin tuulivoimateho lasketaan, siinä vaiheessa tarvittaisiin lisää niin sanottua säätövoimaa, sillä itse asiassa koko Pohjois-Suomi Oulujoesta eteenpäin ei ole mitään muuta kuin säätövoimaa vesivoimana. Sitähän se on, allas altaan vieressä, välillä patoallasta ja välillä muuta allasta. Oulujärvi on valtava allas, joka on padottu. Koko Kölivuoristo on yhtä patoallasta tällä hetkellä. Ja vielä, jos tämä sulaminen jatkuu tällä tavalla ja Kölivuoriston viimeiset jäätiköt sulavat, niin sitä vettä kyllä on aina niin kauan kuin sitä siellä on. Elikkä toisin sanoen tästä säätövoimasta ei kannata tehdä tässä katsannossa mitään numeroa. Biokaasu on se vaihtoehto, johon kannattaa kolmanneksi satsata, sekä laitteistojen kehittämiseen että niitten massiiviseen tuotantoon.
Saksalaiset ottivat syöttötariffit käyttöön, vapaaehtoisesti satsasivat 35 miljardia euroa veronmaksajien ja kuluttajien rahaa sen järjestelmän luomiseen mäkisemättä mukisematta tästä satsauksesta. Miksi täällä ei voitaisi tehdä samalla tavalla, kuitenkin suhteutettuna Suomen kokoon?
Näin ollen sen, että Suomi on ollut edelläkävijä, haluan kyllä todeta. Vielä senkin haluan todeta, että se, että kaikki ovat jälkijunassa, kaikki maat ja maaryhmittymät ovat myöhässä ilmastonmuutoksen torjunnassa, on tosiasia, EU muiden mukana, mutta se ei ole tämän hallituksen vika. Aikaisemmat hallitukset ovat myös olleet myöhässä.
Mutta ovatko nyt tämän hallituksen teot kyllin mittavia, vaikuttavia, se on kysymys, johonka on pakko vastata, että eivät valitettavasti ole. Miksi tällä hallituksella on erityinen vastuu? Sen takia, että nyt me tiedämme ja yhä useampi tietää, että on kiire. Ollaan todellakin vaikeassa tilanteessa. Keskilämpö on jo noussut, hiilidioksidimäärät 385 ppm. Mikä onkaan se luku, siitä hiukan kiistellään tällä hetkellä, mutta se on noussut ja kasvaa koko ajan. Ilmastonmuutos on edennyt nopeammin kuin pahimmat pessimistit ovat luulleetkaan, uskoneetkaan.
Jo Kiotossa 97, missä olimme muun muassa ed. Tynkkysen kanssa molemmat samaan aikaan, moni tiesi, mutta nyt tietävät vielä useammat, ja todisteet ovat vielä voimakkaampia ilmastonmuutoksen puolesta. Muutama skeptikko on vielä elossa, mutta se on kyllä katoava voimavara.
Ilmastolaki on täällä eduskunnassa kahdenkin lakialoitteen voimin, ed. Karpela ja ed. Lapintie. Tässä kohtaa on hyvä todeta, että eduskunnassa ympäristövaliokunnan pitäisi se ottaa käsittelyynsä, ja tässä kova vastuu on kyllä hallituspuolueiden kansanedustajilla, jotka ovat valiokunnassa. Täällä ovat paikalla ed. Tynkkynen ja ed. Andersson, joka on varajäsenenä. On myös muita edustajia paikalla valiokunnasta.
Sähköntuotannosta ja yleensäkin tästä energiansäästöstä on todettava, että sähköntuotannon raja on nostettu tässä arviossa vuonna 2020 niin korkealle, että siinä mahtuu sinne alle se suuri yksikkö ydinvoimaa, joka halutaan tähän ottaa. Mahdollisesti useampikin ydinvoimala tähän hallituksen strategiaan on suunniteltu. Mikä on sellainen ongelmallinen asia, on se, että tämä strategia on ikään kuin askel vain niin pitkälle kuin 2011 kevääseen, ja paperien sivuilla lukee, että sitten voidaan ottaa jo seuraavia askelmia, jotka ovat esimerkiksi vesistörakentamisen suhteen todellakin toisenlaisia kuin ed. Pulliainen on halunnut tai vihreät hallituksessa. Siis ajetaan todellakin näitä voimia asemiin niin, että seuraava hallitus tekee ympäristön kannalta huonompia ratkaisuja kuin tämä strategia tässä pitää ikään kuin sisällään.
Ydinvoimaa suomalaiset eivät kannata. Ylen mielipidetiedustelun mukaan yli puolet sitä vastustaa ja ainoastaan kolmannes kannattaa. Kahta tai useampaa reaktoria kannattaa vain 11 prosenttia suomalaisista. Täytyy sanoa, että kun täällä on ed. Korhonen ja ed. Perkiö ympäristövaliokunnasta ja me kuitenkin, uskon, olemme kaikki huolissamme, niin toivon, että ympäristövaliokunta, kun se saa tämän asian käsittelyynsä, ottaa myös hyvin innovatiivisen ja tiukan otteen ja pyrkii parantamaan omalta osaltaan tätä energiastrategiaa, kun antaa siitä lausuntonsa.
Hallituksen toiveajattelun mukaan sähkön kulutus rajoittuu 98 terawattituntiin. Luotettavan arvion mukaan sähkön käyttö lisääntyy vähintään 107, jopa 110 terawattituntiin vuoteen 2020 mennessä. Sähkön kysynnän kasvun ja vanhojen voimalaitosten alasajon takia uusia voimalaitoksia on rakennettava merkittävästi lisää. Hallitukselta odotetaan päätöksiä ainakin kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta jo 2010-luvulla. Näin on toimittava uusiutuvan energian lisäämiseen tähtäävien hankkeiden toteuttamisesta huolimatta.
Euroopan unionin suuri innostus bioenergiaan ei hillitse ilmastonmuutosta. Unionin linjauksia pitääkin tarkentaa. Bioenergiaksi sopii vain sellainen polttoaine, joka vähentää päästöjä.
Arvoisa puhemies! Hallituksen mukaan tuulivoimaa voidaan 10 vuodessa rakentaa 2 terawattituntia. Tavoitteen toteuttaminen vaatii kahta asiaa. Ensiksi, tuulivoimateknologia kehittyy huimasti. Toiseksi, nykyisillä ja tulevilla poliittisilla päättäjillä on rohkeutta tukea miljardeilla euroilla tuulivoiman rakentamista. Tuulivoiman rakentaminen vaatii vesivoimaa, joka säätö- ja varavoimana tekee siitä muita energiamuotoja arvokkaamman. Asunnottomalle alueelle sijoittuvat Kollajan ja Vuotoksen altaat olisivat helposti rakennettavissa, mutta hallitus ei puolla niiden rakentamista. Itsekin epäröin hanketta. Toisaalta matalasuhdanteessa investointien kohdistuminen tuuli- ja vesivoiman rakentamiseen saattaisi juuri nyt olla järkevää nykyaikaa.
On hienoa, että hallitus suhtautuu myönteisesti jätteenpolton lisäämiseen. Jätteenpolton avulla tuotetaan sähköä ja kaukolämpöä, joka korvaa fossiilisia polttoaineita ja vähentää hiilidioksidipäästöjä. Jätteiden poltolla saavutetaan 99,1 prosentin vähennys suhteessa kaatopaikkojen päästöihin. Polttolaitoksia tarvitaan Suomessa noin kymmenkunta. Jätteellä on mahdollisuus tuottaa 3 terawattituntia lisäenergiaa.
Arvoisa puhemies! Nykyiset kaatopaikat on hävitettävä vuoteen 2020 mennessä. Kaatopaikkojen päästöt pohjavesiin on estettävä. Kierrätys on organisoitava nykyistä tehokkaammin. Kun jäte on polttoainetta, voidaan kunnan rooli jätehuollossa muuttaa valvonnaksi. Jätteiden kuljetuksen kustannukset voidaan siirtää jätteenhuoltoyrityksille.
Kotitalouksien rooli ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on keskeinen. Niitä on palkittava energiankäytön tehostamiseen ja säästämiseen liittyvissä toimenpiteissä. Kannustimet voidaan toteuttaa joko verohelpotuksina tai avustuksina. Kotitalousvähennyksen lisäksi tarvitaan verovähennyksiä ja avustuksia, joilla kotitalouksia palkitaan siirtymisestä maalämmön, lämpöpumppujen, lämmön talteenottojärjestelmien ja aurinkoenergian käyttöön. Pelkästään maalämmön avulla saavutetaan 2,5 terawattitunnin energialisäys.
Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön selvitys kaupparakentamisesta osoittaa, että liiketilan rakentamishankkeita on liikaa. Maakunta- ja seutukaavoja ei ole tehty silmällä pitäen kauppakeskusrakentamisen määrää. Maankäyttö- ja rakennuslain sekä kaavoituskäytäntöjen uudistaminen on tarpeellista. Tavoitteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi edellyttävät, ettei yhteiskuntarakenteita hajauteta liikaa ja että liikennemääriä pystytään vähentämään.
Toinen varapuhemies: Seuraavaksi sitten kaksi valtioneuvoston jäsenten puheenvuoroa, joita koskee sama 5 minuutin enimmäispituus. Niiden jälkeen yhteinen lyhyt debattivaihe.
Tämän kansallisen strategian kautta Suomi astuu ilmastopolitiikan toimeenpanon eturiviin. Siksi siinä on kyllä kosolti kunnianhimoa, ja kun se toteutetaan, niin se vie meitä paljon eteenpäin. Tavoitteena on vähähiilinen, ekologisesti, taloudellisesti ja monella tavalla sosiaalisesti kestävä yhteiskunta. Mutta työ ilmastopolitiikassa ei suinkaan pääty tähän strategiaan eikä vuoteen 2020, vaan valmistelemme jo toimenpiteitä myös sen jälkeiselle ajalle tavoitteenamme jopa noin 80 prosentin päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä. Ilmasto ei voi odottaa, vaan toimenpiteitä tarvitaan nyt. Siksi taloudellinen turbulenssi ei saa viedä meitä harhaan ilmastopolitiikan polulta.
Tämä strategia sisältää kosolti konkreettisia toimia Suomen ilmastotavoitteiden toteutumiseksi. Tietysti politiikkatoimien pitää olla kunnianhimoisia, toteuttamiskelpoisia ja kustannustehokkaita, ja ratkaisujen pitää olla myös ympäristön kokonaisedun kannalta hyväksyttäviä. Päästöjen vähentymiseen tähtäävät toimet kohdistuvat tässä strategiassa ennen kaikkea rakentamiseen, lämmitykseen, liikenteeseen, maatalouteen ja jätehuoltoon. Tämä kohdennus siksi, että niin sanotuilla päästökauppasektoreilla päästövähennys tapahtuu unionin laajuisen päästökaupan kautta. Sen sijaan päästökaupan ulkopuolella parempaan energiatehokkuuteen päästään esimerkiksi lämmitystapamuutoksin, kiristyvillä rakennusmääräyksillä, yhdyskuntarakenteen paremmalla suunnittelulla, liikenteen biopolttoaineiden lisäämisellä jne. Kun siis politiikkatoimien keskiössä ovat ennen kaikkea asuminen ja liikenne, niin jokainen ymmärtää, että ilmastopolitiikka on nimenomaan arjen valintoja jokaisen ihmisen elämässä. Näihin arjen ilmastotoimiin hallitus haluaa kaikkia suomalaisia kannustaa.
Arvoisa puhemies! Tähän strategiaan liittyy keskeisesti ja erottamattomalla tavalla päätöksenteko sekä Euroopan unionin tasolla että myös kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Hallitus on painavasti ottanut huomioon sen mahdollisuuden, että päästöjen vähennystavoite on Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen tiukempi kuin 20 prosenttia. Suomi on siihen valmis. Meidän tavoitteenamme on saavuttaa kattava ja sitova kansainvälinen ilmastosopimus, sillä siten ja vain siten voidaan tavoite ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä saavuttaa. Sitova kansainvälinen sopimus olisi myös paras ratkaisu ja vastaus niin sanotun hiilivuoto-ongelman kannalta. Myös Euroopan unionin päätöksenteossa etsitään paraikaa ratkaisuja siihen, millä tavalla Suomessakin kansainvälisesti vertaillen tehokas mutta kuitenkin aika energiaintensiivinen teollisuus voidaan erityiskohtelulla huomioida päästökaupan uudistuksessa. Me varaudumme täällä myös kansainväliseen sopimukseen olennaisesti liittyvään kehitysmaiden rahoitukseen ja moniin muihinkin seikkoihin, joita kansainvälisestä neuvotteluprosessista tulee.
Puhemies! Kansallinen ilmasto- ja energiastrategia on erittäin monipuolinen kokonaisuus, ja sitä on varmasti helppo kritisoidakin. Mutta kritiikki ilman minkäänlaista oman vaihtoehdon esittämistä on tässä yhteydessä yhtä tyhjää kuin se on muissakin yhteyksissä. (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) Tässä kohtaa ihmettelin esimerkiksi vasemmistoliiton kritiikkiä. Ei ole kyllä punaista vaihtoehtoakaan tarjolla, jollei tämä paperi kelpaa.
Suurimmat mahdollisuudet uusiutuvan energian lisäkäytössä tarjoaa metsäpohjainen bioenergia. Metsäteollisuuden tuotekäyttöön kelpaamattoman metsähakkeen hyödyntäminen energiantuotannossa on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Ensisijaiset käyttökohteet ovat olleet ja ovat teollisuuden kattilat, kaukolämpölaitokset ja erilliset lämpökeskukset. Tällä hetkellä metsähaketta käytetään energiantuotannossa vuosittain noin 3,6 miljoonaa kuutiometriä, ja tämän strategian tavoitteena on moninkertaistaa tämä määrä 10-12 miljoonaan kuutioon vuoteen 2020 mennessä. Metsähaketta tullaan käyttämään myöskin liikenteen biopolttoaineen tuotantoon. Erityisen tärkeää metsävarojen käytössä on valmistautua toisen sukupolven biopolttoaineiden laajaan käyttöön. Näköpiirissä on, että ensi vuosikymmenellä metsähake tulee olemaan merkittävä biodieselin raaka-aine.
Myös maatalouden raaka-aineet tarjoavat merkittävän uusiutuvan energialähteen. Kasvimassoja voidaan polttaa energiaksi, kasvi- ja eläinperäisistä biomassoista voidaan jalostaa nestemäisiä polttoaineita ja biokaasua voidaan tuottaa näiden lisäksi eläinten lannasta ja orgaanisista jätemateriaaleista. Tulee myöskin pyrkiä vahvasti siihen, että maatalouden työkoneet toimisivat biopohjaisilla polttoaineilla vuoteen 2020 mennessä.
Turve on kotimainen aluetaloudellisesti merkittävä energialähde, jonka käyttö ei uhkaa suoluonnonvarojemme riittävyyttä eri käyttötarkoituksiin. Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteltu Metsähallituksen hallinnassa olevien alueiden saamista tuulivoimalaitosten ja tuulivoimapuistojen sijoittamiseen. Meidän periaatteenamme on, että näiden perustaminen valtion alueille tapahtuisi mahdollisimman kevyin menettelyin.
Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen trendi on ollut laskeva, noin 20 prosenttia aikavälillä vuodesta 90 vuoteen 2020 paljolti maatilojen rakennekehityksen mutta myös maatalouden ensi sijassa vesiin kohdistuvan ravinnekuormituksen vähentämiseen tähtäävien ympäristötoimenpiteiden ansiosta. Maataloussektorin päästöt olivat 5,6 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuonna 2005. Mallien mukaan maatalouden päästöt tulisivat kuitenkin kääntymään kasvuun 2020-luvulla. Ilmasto- ja energiastrategiaa varten tehdyissä selvityksissä maatalouden päästövähennysmahdollisuuksia on arvioitu voivan olla 10 prosentin luokkaa vuoden 2005 tasosta.
Jos laaja kansainvälinen sitoutuminen yhteiseen ilmastosopimukseen toteutuu vuodesta 2013 alkaen, sen tavoite on EU:lla vähentää päästöjä 30 prosenttia. Tämän toteutuminen edellyttää paitsi eri alojen huomattavaa teknologista kehitystä myöskin joustomekanismien ja nielujen mukaan ottamista EU:n yhteisinä keinoina.
YK:n ilmastosopimuksessa on ruuan tuotantoon kiinnitetty huomiota jopa niin, että sopimuksen 2 artiklassa todetaan, että kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vakiinnuttaminen ilmakehässä turvalliselle tasolle tulisi saavuttaa aikavälillä, joka sallii ekosysteemien sopeutua ilmastonmuutokseen luonnollisella tavalla, ja samalla varmistaa, ettei elintarviketuotanto ole uhattuna, ja mahdollistaa kestävä kehitys.
Puustoon ja maaperään liittyvien nielujen merkitys on Suomelle erittäin tärkeä. Kansallisen metsäohjelman 2015 hakkuusuunnitteen mitoitus pitää edelleen yllä erittäin suuren hiilinielun. Tulevaisuuden metsänielun ylläpito ja vahvistaminen edellyttää edelleen pitkäjänteistä työtä metsien kasvukunnosta huolehtimisessa, ja meille onkin erittäin suuri haaste tämä metsien kasvukunnosta, niitten uudistamisesta ja kestävästä hyödyntämisestä huolehtiminen. Toistaiseksi ei ole päätetty, miten nielut otetaan huomioon vuoden 2012 jälkeisessä ilmastosopimusjärjestelmässä. Hallitus on pitänyt tärkeänä, että metsien hiilinielujen aseman tulee uudessa ilmastosopimuksessa olla yhdenmukainen kestävän metsätalouden tavoitteiden kanssa. Ei saa käydä niin, että todellinen luonnontieteellinen nielu olisikin sovittavien laskentasääntöjen vuoksi olematon tai peräti päästö.
Ilmasto- ja energiastrategiassa on esillä myös ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen, sillä huolimatta tiukoistakaan hillitsemistoimista vaikutukset lisääntyvät lähivuosikymmeninä. Haastavan lisänsä tuovat ennakoidut sään ääri-ilmiöt, jotka voivat olla varsin yllättäviä ja voimakkaita ja esiintyvät nykyistä taajemmin. Toisaalta aikamoisia myrskyjä olemme kokeneet jo viime päivinä juuri osana tätä ilmastonmuutosta.
Maa- ja metsätalousministeriön koordinoima ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategia pyrkiikin tuomaan eri toimialoille lisääntyviä valmiuksia kohdata muuttuva toimintaympäristö ja sopeutua siihen.
Ministeri Lehtomäelle toteaisin sen, että ne kaikki ministerit, jotka itse olen kokenut täällä eduskunnassa - Haavisto, Hassi, Backman, Enestam ja Tiilikainenkin - ovat olleet sitä mieltä, että eduskunnan pitäisi olla mahdollisimman voimakkaasti mukana myöskin ilmastonmuutososapuolikokouksissa, jotta se tieto, mikä siellä on, välittyisi tänne, (Puhemies: Minuutti kulunut!) ja toivon, että te voisitte olla samalla tavalla tässä asiassa mukana.
Arvoisa puhemies! Kansallista suo-ohjelmaa ollaan parhaillaan laatimassa, ja olen erittäin tyytyväinen, että tämä on otettu ohjelmiin. Toivon, että tästä Kansallisesta suo-ohjelmasta tulee sellainen paperi, jossa käydään läpi tietysti suojelualueet mutta myöskin kaikki suot ja suoalueet, jotka voidaan hyödyntää tai joista voidaan ottaa raaka-aineita ylös.
Ministeri Lehtomäeltä voisinkin kysyä, sisältyykö tähän suo-ohjelmaan mahdollisesti myöskin ympäristölupakäytänteiden selkeyttäminen ja nopeuttaminen.
Kun näistä kansainvälisistä kokouksista puhuttiin, niin viime maanantaina ja tiistaina oli maatalousvaliokuntien EU-tason kokous, komissaari oli myöskin siellä paikalla, ja keskusteltiin siitä, mikä on tämä maailman ruokapulan tilanne. Kyllä vahvasti kävi se ilmi, että kyllä se lyhyen ajan haasteena on jopa tärkeämpi asia kuin tämä ilmastonmuutos. Vaikka se onkin vähän niin kuin koleran ja ruton välillä keskustelisi, niin siitä huolimatta on hyvin tärkeätä, että maailmanlaajuisesti tämä biopolttoaineen tuotanto ei syö tilaa ruuantuotannolta.
Ministeri Anttila kiinnitti huomiota siihen, että metsähaketta käytettiin ilmeisesti viime vuonna 3,1 miljoonaa kiintokuutiometriä. Tässä se pointsi on tietenkin siinä, että ikävä kyllä se osoittaa voimakkaasti laskevaa trendiä: edellisenä vuonna 3,7 miljoonaa kiintokuutiometriä, ja tämmöinen todellinen käyttömäärä olisi ollut viime vuonna vain 2,7. Elikkä siinä olisi siis miljoonan kuution lasku todellisessa käytössä. Eri asia, jos laitetaan varastoon, niin sitten tietysti luvut ovat oikein. Elikkä meillä on paljon tekemistä.
Toisekseen ympäristöministeriö selvittää biokaasuasiaa. Missä katsannossa, arvoisa ministeri?
Kuinka kalliiksi, ministerit, tulevat satsaukset ilmastonmuutoksen torjuntaan? Minä toivon, että ed. Tynkkysen ideasta voidaan ottaa oppia tai neuvoa. Hänhän suurin piirtein esitti sitä, että käytettäisiin kehitysapurahat köyhien maiden ilmastoinvestointeihin. Tämän minäkin hyväksyn todellakin, koska silloin rahat tulisivat tarpeeseen eivätkä menisi diktaattorien Sveitsin-tileille.
Arvoisa puhemies! Jos ja kun nyt päästään kansainväliseen sopimukseen ja näitä päästövähennystavoitteita tiukennetaan, niin käytännössähän se menee sillä tavalla, että päästökaupan puolella tuo tiukennus on automaattinen: jaetaan vaan vähemmän kiintiöitä.
Uudistuvan energian tavoitteet tuskin muuttuvat. Se, mikä muuttuu, on päästökaupan ulkopuolisen sektorin eli liikenteen, lämmityksen, maatalouden, jätehuollon päästöjen aiempaa tiukempi vähennys. Jos se kolahtaa meille nopeasti, niin sen tärkeämpää on, että nyt näissä jo suunnitelluissa toimissa lähdetään tosi ripeästi liikkeelle, jotta sitten on helpompi siirtyä tiukempiin.
Kysynkin: Onko nyt esimerkiksi autoverotuksen puolella jo uutta mietintää paremmasta mallista, joka vielä tehokkaammin ohjaisi kuluttajia? Mitä tehdään lämmityksen (Puhemies: Minuutti kulunut!) puolella konkreettisesti? Entä maataloudessa, onko siellä pohdittu tiukempiin tavoitteisiin pääsemistä?
Ministeri Anttilalta olisin kysynyt hänen mielipidettään sellaisesta näkemyksestä, että eikö Suomen kannattaisi nimenomaan EU:n piirissä ajaa liikenteen biopolttoaineille mahdollisimman tiukkaa päästövähennystavoitetta, sellaista tavoitetta, joka sulkisi pois osaltaan sellaiset kyseenalaiset polttoaineet kuten palmuöljyn, jotka itse asiassa eivät tuota kovinkaan paljon päästövähennyksiä. Kun tämä olisi suljettu pois, niin sitten voisimme kotimaassa rauhassa itse miettiä, miten paljon käytämme turvetta, ja korvaisimme syntyneet päästöt sitten muilla päästövähennyksillä, mutta luopuisimme tästä turhasta EU-taistelusta.
Kaivetun turpeen päästöt kuittautuvat kyllä tuhannessa vuodessa, mutta vasta tuhannessa vuodessa, aivan riippumatta siitä, kutsutaanko turvetta Pohjolan öljyksi, kullaksi tai vaikka hattaraksi. Mitä enemmän turpeen tuotantoa lisäämme, sitä vaikeammaksi tulee tavoittaa 38 prosentin uusiutuvien energioiden osuuden tavoitetta. Oleellista on myös se, että päästöt tulee laskea kaikissa maissa samoin perustein, siis niin meillä kuin vaikkapa Indonesiassa.
Haluaisinkin kysyä ministeri Lehtomäeltä: Mitä tarpeita Euroopassa on maakohtaisiin sovellutuksiin, kun me täällä Suomessa keskustelemme turpeesta ja sen päästökertoimista?
Toinen varapuhemies: 2 minuutin vastauspuheenvuorot ministereille Anttila ja Lehtomäki.
Sitten ed. Satosen kommentti maailman ruokapulaan. Se on aivan totta. Se ei ole ohi suinkaan, vaan päinvastoin ruoasta on edelleen pulaa.
Sitten ed. Pulliainen oli kysymyksessään täysin oikeassa. Nyt meidän pitää vaan löytää niitä keinoja, millä me saamme tätä kulutusta nousuun. Se on aivan valtava haaste, 10-12 miljoonaa kuutiota, siihen nähden, mitä tällä hetkellä käytetään. Väitän, että se tulee näkymään suomalaisella maaseudulla tavalla, jota me emme osaa vielä edes kuvitella. Sinne tarvitaan siis metsähakkeelle jonkun näköiset logistiikkakeskukset, mistä se sitten liikkuu eteenpäin. Ne määrät ovat niin valtavia, että se ei hoidu muuten kuin ihan tarkasti suunnitellulla logistiikalla.
Sitten täällä oli kysymys tästä, että maataloudella on 16 prosentin vähennystavoite päästökaupan ulkopuolisena sektorina ja siihen liittyen kasvisruokapainotteinen ruokavalio ja kysymys meidän kotimaisten kasvisten käyttömahdollisuuksista. Tämä on kysymys, jota eilen hankintalainsäädännön yhteydessä valtioneuvoston neuvottelussa juuri pohdimme, miten ne tarjouspyynnöt pitäisi sitten tehdä, että me saisimme sitä, mitä me haluamme, niitä kotimaisia kasviksia. Ehkä esimerkiksi täytyy vaan osata tehdä se tarjouspyyntö niin, että tulee sitä, mitä tilataan. Minä olen lihan kohdalla sanonut ainakin, että kun pyytää salmonellatonta lihaa, niin osuu aika usein kotimaiseen lihaan silloin. Se on yksi hyvä kriteeri.
Sitten kysymys tuhkasta lannoitteena ihan tässä viimeisenä. Meillähän on ollut selvitettävänä ministeriössä tuhkan lannoitekäyttö. Kun siitä vaan ne tietyt ongelmat saadaan pois, niin varmasti sen jälkeen se on täysin mahdollista.
Euroopan unionin jäsenmailla on tietysti erilaisia ongelmakohtia tämän EU-paketin kanssa. Erityisesti tässä ratkaisujen loppumetreillä vaateet Euroopan unionin sisäisen solidaarisuuden vahvistamisesta ovat nousseet. Mutta kyllä jäsenmaat ainakin vielä ovat olleet tähän sitoutuneita, ja kun tässä mainittiin jäsenmaa Ranska, niin se kyllä ydinvoimatuotantonsa vuoksi on per capita sen verran alhaisella hiilidioksidipäästötasolla, ettei ehkä Ranskalla niin erityisesti näitä päästövähennyksiä ole vaikeuksia saavuttaa. Me emme vielä tiedä, millä tavalla mahdollinen tiukempaan päästövähennystavoitteeseen siirtyminen muuttaisi myös niin sanottua taakanjakoa jäsenmaiden välillä. Todellakin, niin kuin ed. Tiilikainen totesi, on erittäin tärkeää, että ryhdytään toimenpiteisiin jo nyt, jotta sitten meillä on paremmat edellytykset myös kiristää juoksua, jos ja kun, toivottavasti kun, se on tarpeen.
Myös ajoneuvoverotuksen kohdaltahan hallitus on selvästi tuonut ilmi, että vasta ensimmäinen osa on toteutettu ja tällaista ympäristöllisesti kestävämpää verotuskokonaisuutta viedään siinä eteenpäin.
Ed. Pulliaisen biokaasuasiaan. Sinänsähän strategiassa on myönteinen suhtautuminen biokaasutukseen. Rupesin miettimään, minkälainen selvitys meillä on käynnissä. En tiedä, viittaako edustaja kenties siihen työhön, mitä meillä tehdään tällä hetkellä hevosenlannan polton tutkimisen osalta. Elikkä me olemme käynnistämässä hankkeen siitä, että katsomme, minkälaisia päästöjä siinä syntyy vai syntyykö, koska on aika vahva käsitys siitä, että ei ole oikea paikka jätteenpolttodirektiivissä käsitellä myöskään tuota jätelajia.
Ensinnäkin on syytä tämä strategiapaperin alussa heti yhtyä valtioneuvoston kantaan siinä, että suomalaisen energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky on pyrittävä turvaamaan huolehtimalla muun muassa riittävistä ilmaisista päästöoikeuksista. On syytä myös yhtyä siihen näkemykseen, että on välttämätöntä, että päästökauppaan liittyvät, niin sanotulle hiilivuotoriskille alttiit alat määritellään mahdollisimman nopeasti eikä suinkaan vuoden 2010 aikana. Tämän otin esille sen takia, että kai jollakin tavalla on syytä suhtautua vakavasti niihin eräisiin arvioihin, joita muun muassa elinkeinoelämän osalta on tehty muun muassa viime keväänä Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen osalta. Silloinhan esitettiin arvioita, että uudesta päästökaupasta saattaa koitua suomalaiselle teollisuudelle jopa 5-10 miljardin lisälasku. Jos tämä todella pitää paikkansa, niin sehän on merkittävä ongelma suomalaiselle elinkeinoelämälle.
Suomen energiaomavaraisuus, kuten täällä on monessa puheenvuorossa todettu, on vain luokkaa 30 prosenttia. Tuontienergian osuus on eurooppalaisittaisinkin erittäin suuri eli 70 prosenttia. Fossiilisia energiamuotoja käytetään puolet energiakäytöstämme, ja on ihan selvä asia, että kotimaiset energialähteet ovat vajaakäytössä eli on siis todella järkevää panostaa tuon strategian mukaisesti kotimaiseen energiaan kaikin mahdollisin keinoin. Ainakin minä ymmärrän sillä tavalla, että tässäkin kohti ilmasto- ja energiastrategia on hyvinkin kunnianhimoinen. Meidän on todella panostettava puu- ja peltoenergiaan vahvasti, biokaasun tuotantoon vahvasti jne.
Itse kuulun niihin edustajiin, jotka suhtautuvat myönteisesti turpeen energiakäyttöön. Ministeri Pekkarinen kertoi täällä jossakin puheenvuorossaan jotenkin niin, että uusimpien tutkimustulosten perusteella turve tuottaa selvästi vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kivihiili. Meidän maa-alastamme turvemaita on 30 prosenttia, lähes 10 miljoonaa hehtaaria. Turpeen vuosikasvu on luokkaa 34-35 miljoonaa kuutiota, joka on siis suurempi kuin vuotuinen energiakäyttö, 25-30 miljoonaa kuutiota. Turvetta tuotetaan alle 1 prosentilla turvemaista, eli on aivan selvä asia, että turpeen käyttö ei uhkaa suoluontoamme. Eli on siis kannustettava valtioneuvoston pyrkimyksiä turpeen käytön turvaamiseksi ja kehittämiseksi.
Ehkä ihan muutamia yksittäisiä asioita sitten.
Olisin toivonut, että tuossa strategiassa hiilen käyttöön olisi suhtauduttu tiukemmin. Olisin ajatellut jopa niin, että hiilen käyttö energiatuotannossa olisi syytä kokonaisuudessaan lopettaa, ei vain vähentää. On tärkeää, että kuntien energiamuotoja kehitetään. Kuntien energiapolitiikassa tavoitteena pitäisi olla kotimaisiin ja uusiutuviin biopohjaisiin energialähteisiin siirtymisen hyvin totaalisesti, ja siihen on syytä panostaa. Esimerkiksi Kainuussa kunnat käyttävät 60 000 megawattituntia lämmitysöljyä eli siis öljyrekallisen joka arkipäivä. Eli on aivan aiheellista, että kuntien osalta lähdetään viemään energian käyttöä siihen suuntaan, että käytetään uusiutuvia energiamuotoja.
Myös sähkön syöttötariffijärjestelmän käyttöönotto on aivan välttämätöntä, mikäli me aiomme kehittää uusiutuvaan energiaan perustuvaa sähköntuotantoa. (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) Eli syöttötariffijärjestelmän kehittäminen on äärettömän tärkeää.
Toinen tärkeä asia on tietenkin se, että tällä nyt varmasti ihan aidosti pyritään siihen, että lisätään uusiutuvan energian tuotantoa, ja se on hyvä asia, totta kai, koska se on kotimaista tuotantoa ja sillä tavalla lisää myös oman energian kotimaisuusastetta, joka tällä hetkellä on vain 30 prosenttia, siis kokonaisenergian kotimaisuusaste. Siinäkin, miten sitä tuotetaan, ollaan minusta erittäin hyvällä tolalla.
Ydinvoima on yksi ja minun mielestäni ehkä kaikkein tärkein asia. On hyvä, että hallitus on jo linjannut sen, että tarvitaan vielä ainakin yksi uusi ydinvoimala. Se on saasteetonta ja sillä tavalla Suomen kannalta tärkeä, että se tuotetaan kotimassa, vaikka uraani tuleekin muualta. Koska ydinvoiman osuus EU:n energiantuotannossa on nyt 15 prosenttia, me olemme tässä asiassa edelläkävijöitä. Pitää muistaa, että Euroopassa on suunnitteilla uusia ydinvoimaloita Suomen lisäksi Ranskaan, Bulgariaan, Romaniaan, Slovakiaan ja Baltian maihin, eli emme ole tässä asiassa yksin, niin kuin on yritetty väittää.
Toinen, minkä voisi sanoa, on se, että vajaat kymmenen vuotta sitten VTT kokosi Suomen energiapolitiikasta perusteoksen, Energia Suomessa -kirjan, joka on juuri nyt päivitetty, ja tämä päivitystarve ei niinkään johtunut teknisistä läpimurroista energiantuotannossa - tällähän tätä strategiaa on myös perusteltu - eikä myöskään ympäristövaikutusten vähentämisestä, vaan päivityksen tarve johtui niistä suurista muutoksista, joita energiamarkkinoilla on koettu.
Norjallahan on kohtuuhintainen sähkö, turvattu kohtuuhintainen sähkönsaanti vesivoimaloista. Ruotsissa puolet sähköstä tuotetaan vesivoimalla ja puolet ydinvoimalla. Ja Suomi on osa pohjoismaisia sähkömarkkinoita, minkä olemme me kuluttajat käytännössä todella huomanneet kohoavina sähkön hintoina, jos Ruotsissa ja Norjassa ei sada tarpeeksi tai jos siellä sataa liian paljon.
Kun ja jos ryhdytään pohtimaan sitä, miten voidaan lisätä sähköntuotantoa ja kotimaisia uusiutuvan energian lähteitä, niin niitähän on tuotu tässä keskustelussa aika useissa puheenvuoroissa jo esille. Merkittävimmät uusiutuvat energianlähteet ovat, totta kai, bioenergia, vesivoima, ympäristölämpö, kierrätyspolttoaineet ja myös tuulivoima, vaikka se tulee kyllä kalliiksi.
Suomella on mahdollisuudet uusiutuvan energian lisäämiseen nimenomaan tehostamalla metsäpohjaista bioenergiaa. Puun lisääntyvä energiakäyttö ei kuitenkaan saa vaarantaa puun riittävyyttä metsäteollisuuden tarpeisiin, ja tärkeää on juuri, että tällä energiastrategialla ei tuhota meidän teollisuuttamme, teollisuuden kilpailukykyä, eikä myöskään kotitalouksia ajeta konkurssiin. Tämä pitää pitää koko ajan mielessä. Ei sähkön hinta tämän strategian perusteella saa nousta kovin suureksi, toivottavasti se siitä laskee.
Vesivoiman etu on tietenkin sen kannattavuus ilman valtion tukia. Vesivoimaa onkin lisättävä jo valjastetuissa vesistöissä, mutta myös Vuotos ja Kollaja on tuotava uuteen tarkasteluun. Se ei tietenkään onnistu tässä hallituksessa vaan vasta tulevassa. On järjetöntä, että valtiolle ilmaista voimaa ei voida hyödyntää.
Kolmas suuri asia on minusta jätteet, joita voidaan käyttää uusiutuvana bioenergiana. Jätteiden energiahyötykäyttö on moninkertaistettava ja jätteenpolttolaitoksia on rakennettava eri puolille Suomea. Kaatopaikoille joutuva biohajoava aines aiheuttaa metaanipäästöjä, joka on hiilidioksidia pahempi kasvihuonekaasu. Jätteiden energiakäytöllä voidaan tuottaa sähköä ja kaukolämpöä, korvata fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja näin vähentää hiilidioksidipäästöjä.
Ihan viimeiseksi asiaksi (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) jos saan sanoa yhden asian. Tässä ilmastonmuutoksia koskevassa tieteessä on minun mielestäni vielä hyvin paljon epävarmuuksia ja epäselvyyksiä, ja otan yhden esimerkin. Esimerkiksi YK:n hallitusten välinen Ilmastomuutospaneeli, Ipcc, toteaa uusimmassa arviointiraportissaan aerosoleilla olevan jopa moninkertainen viilentävä vaikutus verrattuna kasvihuonekaasujen lämmittävään vaikutukseen. (Puhemies: Nyt jo 6 minuuttiakin kulunut!) Elikkä ei kaikki ole sitä, miltä näyttää, vaan se voi olla toisinkinpäin.
Herra puhemies! Viime aikoina tähän ajankohtaiseen keskusteluun on kuitenkin noussut esille mielestäni aika vaarallinen ilmiö. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä ollaan tekemässä keskittämispolitiikan työväline ilmasto- ja energiapolitiikan nimissä, jolla pyritään kaikin keinoin autioittamaan Suomea ja siirtämään asutus mahdollisimman etelään suurten kaupunkien läheisyyteen. Tällainen ajattelematon tavoite tuhoaa koko uusiutuvan energian mahdollisuudet, koska maaseudulta nämä raaka-aineet on hankittava. Metsäteollisuuden toiminnan kehittäminen ja metsien monipuolinen käytön lisääminen onnistuu vain, jos koko Suomi pidetään asuttuna ja taajamat sekä kylät asumiskelpoisina. Onko tavoitteena saada kaikki ihmiset suuriin asutuskeskuksiin, joita lämmitetään fossiilisella kivihiilellä tai maakaasulla? 12 miljoonaa kiintokuutiometriä energiapuuta lisää ja 60 miljoonaa kiintokuutiometriä raakapuuta yhteensä vuosittain ei kerta kaikkiaan onnistu nykyisellä liikenneväyläverkostolla saatikka sillä työvoimalla, mikä meillä maaseudulla tänä päivänä on käytettävissä.
Arvoisa herra puhemies! Sähköntuotanto on korkean elintasomme kannalta välttämätöntä, ja sähkönkulutuksen kasvuun pitää varautua niin, että tavoitteena sähköntuotannon omavaraisuus toteutuu mahdollisimman pian. Sähköntuotannon lisäyksessä pitää ottaa käyttöön kaikki kotimaiset mahdollisuudet: puu, turve, tuulivoima, vesivoima, biokaasu, puukaasu sekä lämpöpumppujen tuomat mahdollisuudet. Jäte-energiaakaan ei missään nimessä saa unohtaa. Puun lisäkäytön kannalta on välttämätöntä, että metsäteollisuuden toimintaedellytysten parantaminen otetaan tosissaan. Tieverkon ja junaratojen heikko kunto on tiedetty jo vuosikymmenien ajan, ja sama kehitys uhkaa jatkua edelleen pienistä parannuksista huolimatta. Perusväylänpidon rahoitus pitää saada ajan tasalle jo seuraavassa budjetissa. Miten voimme kuvitella, että lisääntyvän puutavaran, energiapuun ja turpeen kuljetukset voidaan hoitaa nykyisellä tieverkolla?
Myös jatkuva sisävesiliikenteen mahdollisuuksien tietoinen laiminlyönti osoittaa, että todelliselle elinkeinojen kehittymiselle ei edes haluta luoda edellytyksiä. Nykyinen sisävesiliikenteen kalusto toimii ympäri vuoden ja on erittäin toimintakelpoinen vesiteillämme ja tarjoaa tämän selonteon kannalta taloudellisen ja puhtaan kuljetusmuodon ylivoimaisen edullisesti. Toivottavasti tämä tosiasia tunnustetaan vihdoinkin eduskunnassa ja avataan todellinen kasvumahdollisuus koko kansantaloudelle.
Energian säästöön ja tehokkuuteen pitää pyrkiä harkiten. Hyvä esimerkki sähkön säästöstä on omakotitalojen lämmitys. Lähes 500 000 omakotitaloa käyttää päälämmitysmuotonaan sähköä. Jo 100 000 omakotitalon siirrolla esimerkiksi pellettilämmitykseen poistuisi yhden ydinvoimalan verran tehon tarvetta verkosta. Varsinkin kovien pakkasten aikana säästö olisi valtaisa, kun sähkön hinta määräytyy juuri tämän huippukulutuksen perusteella. Kotitalouksien tukeminen verotuksen kautta on tehokas keino ohjata energiaa säästöön. Kotitalousvähennyksen huomattava nostaminen on hallitukselta erittäin viisasta politiikkaa. Verokannustimiin pitää olla varaa jatkossakin koko uusiutuvan energian käytön lisäämiseen pyrittäessä tämän selonteon vaikutusaikana.
Vesivoiman mahdollisimman tehokkaan käytön on oltava uusiutuvien energioiden lisäämisessä mukana. Nykyisten vesivoimaloiden hyötysuhteen nostamiseksi on investoinnit osittain tehty ja päätökset kaikkien voimaloiden uusimisesta suurin piirtein myöskin tehty. Kuitenkin tällä keinolla saatava tehonosto on pientä, ja valjastettujen vesistöjen osalta pitää ryhtyä lisärakentamiseen tulevalla vaalikaudella. Varsinkin Vuotoksen altaan rakentaminen lisää arvokasta säätövoiman tuotantoa merkittävästi. Jos tuulivoiman lisäämistarve, 2 000 megawattia, ollaan toteuttamassa, niin säätövoiman rakentaminen on välttämätöntä.
Turpeen käytön lisääminen palvelee hyvin kotimaisen energiapuun raaka-aineiden käyttöä. Ilmastotavoitteiden kannalta energiapuun lisäkäyttö tarvitsee välttämättä vastaavan määrän turvetta polttoteknisistä syistä. Turpeen käyttäminen dieselpolttoaineen raaka-aineena on Suomelle erittäin suuri mahdollisuus. Nykyinen dieselkaluston koko polttoaineen tarve voidaan tarvittaessa tyydyttää turvedieselpolttoainetta tuottamalla. (Puhemies: 5 minuuttia!) Tekniikka on jo olemassa, ja se on toimiva. Riittävä tuotantolaitosten määrä Suomessa koko tarpeeseen nähden on 10-12 laitosta.
Arvoisa puhemies! Lopuksi, nämä mahdollisuudet, joita Suomessa on, pitää todella tehokkaasti käyttää. Olemme riippuvaisia tuontienergiasta yhä edelleen ja vahvasti, mutta tie, jolla pyrimme mahdollisimman suureen omavaraisuuteen, on meillä edessämme, ja sitä tietä pitää epäilemättä kulkea.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Siirrytään itse strategiaan. Sen merkittävin tavoite on ilman muuta energian kokonaiskulutuksen kääntäminen laskuun. Kulutuksen leikkaus onkin oikeastaan edellytys päästöjen vähentämiselle ja uusiutuvan energian osuuden nostamiselle. Ellei nimittäin kokonaiskulutusta onnistuta leikkaamaan, emme myöskään pysty luopumaan niistä saastuttavimmista energiantuotantomuodoista.
Kuitenkin nyt otetaan vasta ensi askeleita, joskin mittavia sellaisia. Joka tapauksessa vuoteen 2020 mennessä näillä toimenpiteillä täytetään EU-velvoitteet, sen jälkeen on vielä haastavammat, mittavammat tavoitteet esillä.
Ettei puhuttaisi vain siitä haasteen mittavuudesta, täytyy muistaa myös mahdollisuudet. Se, että tartutaan uusiutuvan energian tuotantoon, energiatehokkuuden parantamiseen, päästöjen leikkaamiseen monin eri tavoin, luo pohjaa aivan uudelle ympäristö- ja energiateknologian kasvualalle. Tässä on silloin tällöin viime vuosien aikana pohdittu, mistä Suomelle se uusi talouden kivijalka. Ei liene kaukaa haettu, että ympäristö- ja energiateknologia voi olla sen kaltainen tulevaisuudessa.
Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian osalta puu on ilman muuta se suurin potentiaali, niin kuin strategiassa hyvin todetaan. Keskustelussa on kannettu huolta siitä, ovatko nyt jotenkin puuta jalostavan teollisuuden ja energiantuotannon intressit risteävät. Tämän kaltaista keskustelua on käyty ja itse asiassa tästä meidän pitäisi päästä eroon. Nimittäin jo pelkästään se korjuulogistiikan järjestäminen edellyttää sitä, että meillä jatkossakin puuta käytetään niin teollisuuden raaka-aineena kuin sitten energian tuotannossa. Näistä ei voida ottaa vain toista tai toista. Itse asiassa jo tällä hetkellä metsistä tehtaille virtaavasta puuvirrasta lähes puolet päätyy loppujen lopuksi energiaksi jäteliemien polton ja kuoren ja hakkeen ja tämän kaltaisten teollisuuden sivutuotteitten energiakäytön ansiosta.
Mielenkiintoinen asia tästä tulee myös siltä kantilta, että jos kilpailua samasta raaka-aineesta esiintyy, niin onko politiikan tehtävänä turvata teollisuuden raaka-aineen saanti vai onko teollisuuden tehtävä satsata tuotekehitykseen niin paljon, että teollinen jalostus tuottaa jalostusarvoltaan niin korkea-arvoisia tuotteita, että raaka-aineen maksukyky on korkeampi kuin poltossa? Kaiken järjen mukaan raaka-aine ohjautuu sinne, missä maksukyky on paras, ja se on johdettava siitä jalostusarvosta. Niinpä kun hallitus nyt lupaa Suomen energiaintensiiviselle teollisuudelle turvata sen kilpailukyvyn Kööpenhaminan sopimuksen jälkeistä aikaa mahdollisesti tasaten, yhtä lailla metsäteollisuuden täytyisi tässä tilanteessa luvata, että se satsaa tuotekehitykseen sillä tavalla, että meille kehittyy Suomeen uusiutuvaan luonnonvaraan nojaava tulevaisuuden teollisuudenala. Se ei ole helppo tehtävä, mutta se on mahdollinen. Ellei näissä jalostus- ja energiakäyttötavoitteissa onnistuta, niin mitä me teemme meidän 100 miljoonalla puukuutiollamme, jonka verran puuta vuosittain kasvaa? Tämä on uusiutuvan luonnonvaran hyödyntämistä ja siihen täytyy satsata.
Seuraavaksi iso potentiaali on tuuli. Alkuun sitä edistetään lisätyillä investointiavustuksilla, hiukan myöhemmin sitten tariffeilla. Nyt kun tässä on kaksi vastuuministeriä paikalla, niin sananen Metsähallituksen roolista. Täällä ministeri Anttila jo totesi, että Metsähallitus valmistaa alueita tuulivoimatuotantoa varten. Se voi niitä vuokrata tuulivoimatuotantoon, mutta itse heittäisin ajatuksen, miksei Metsähallitus voisi olla joillain alueilla myös se tuulivoimaa tuottava tekijä, peluri. Nimittäin äkikseltään puun ja tuulen yhdistelmä kuulostaa aika eriävältä, mutta loppujen lopuksi siinä on paljon yhteistä. Molemmissa on pitkä aikajänne, millä tuottoja tulee investointien jälkeen, molemmat ovat uusiutuvia luonnonvaroja, Metsähallituksella on vahva tase, (Puhemies: 5 minuuttia!) mitä se pystyisi osittain käyttämään näihin investointeihin, Metsähallitus omistaa paljon maata, jolla tuulivoimaa voidaan tehdä. Eli esitän pohdittavaksi, että tuota Metsähallituksen roolia kehitettäisiin pelkästä maa-alueen omistajasta myös ehkä toimijaksi. Ainakin selvitys tästä olisi paikallaan.
Mitä siihen tulee, että samalla toimijalla olisi samanaikaisesti laajalla alueella Suomessa monopoli, sen alueen, johonka rakennetaan, omistajana ja sitten samaan aikaan itse myöskin operatöörinä, en pidä sitä henkilökohtaisesti kovin hyvänä. Vähintään pitäisi kyllä mielestäni siinä tilanteessa tehdä niin, että Metsähallitus pitäisi yhtiöittää erillisiksi yhtiöiksi ja palomuuri siihen väliin rakentaa niin, että Metsähallituksen omistama yritys olisi tasavertaisessa asemassa kuin ne muut kaupalliset yrittäjät, jotka vuokraavat kohtuullisen hyvällä hinnalla Metsähallitukselta näitä alueita. Jotenkin tähän tapaan vähintäänkin pitäisi organisoida, (Puhemies: Minuutti!) muutoin ei ehkä tämä juttu toimi.
Jos otetaan esimerkkejä esimerkiksi rakkaasta naapuristamme, niin Ruotsi satsaa uusiin ratoihin Suomeen verrattuna paljon enemmän. Siellä joukkoliikenteen arvonlisäveroa on alennettu. Yli 15 prosenttia uusista autoista on jo nyt bio- tai muita ekoautoja. Tukholman liikennettä on järkeistetty ruuhkamaksuin. Uusiutuvan energian käyttöä edistetään vihrein sertifikaatein ja tuulivoimasuunnitelmat ovat Suomeen verrattuna moninkertaiset.
Tältä pohjalta ilmasto- ja energiastrategia on vielä vaatimaton. Oleellista on kuitenkin se, että strategiassa ensimmäistä kertaa tavoitteeksi asetetaan energiankulutuksen kääntäminen laskuun. Se on ainoa kestävä ratkaisu päästöjen vähentämiseksi ja se on vähimmäistavoite, joka nyt ensi kertaa tunnustetaan. Jotta se onnistuisi, energiatehokkuutta on laajalti parannettava. Siis nykyisellä energiamäärällä pitää saada nykyistä enemmän asioita aikaan. Kuten ed. Tynkkynen totesi, parasta on sellainen energia, jota ei tarvitse tuottaa.
Kun puhumme energiatehokkuuden parantamisesta, ovat asukkaat ja sitä kautta kunnat tärkeässä roolissa. Kunnat päättävät, millaisia toimintoja sijoitetaan ja minne niitä sijoitetaan, miten toimintojen välillä voi liikkua. Kunnat vaikuttavat siihen, kuinka paljon rakennukset kuluttavat energiaa ja millä ne lämmitetään. Kunnista riippuu osittain sekin, kuinka houkuttelevan vaihtoehdon joukkoliikenne tarjoaa autoilulle. Katuvalaistuksessa ja liikennevaloissa voi kunnissa siirtyä leditekniikkaan. Kunnan kiinteistöissä on siirryttävä asuntokohtaiseen vedenkulutuksen mittaukseen ja sähkönkulutuksen reaaliaikaiseen seurantaan. Kunnista pitää tehdä energiapihejä uudella teknologialla, fiksulla suunnittelulla ja kunnon opastuksella. Energiankulutusta yksinkertaisesti pitää vähentää, ja siihen prosentin vuosivauhti ei riitä.
Erityisen ilahtunut olen siitä, että Suomessa on käynnistynyt ilmastokuntaprojekti, johon viisi rohkeaa suomalaiskuntaa on lähtenyt mukaan. Meitä kansanedustajia toimii siinä myöskin ilmastokummeina. Heitän haasteen tosin kaikille kansanedustajille, jotka toimivat oman kuntansa kunnallispolitiikassa. Meistä jokainen voi olla ilmastokummi juuri siellä ja viedä näitä asioita eteenpäin.
Eduskunnalla on silti suurin vastuu kehityksen nopeudesta. Strategiassa merkittävää on päätös laajentaa takuuhintajärjestelmä tuulivoimalle. Tariffit ovat jo käytössä valtaosassa EU-maita ja niillä on saatu uusiutuvan energian tuotanto räjähdysmäiseen kasvuun. Jatkossa tariffeja pitää laajentaa myös muihin uusiutuviin energianlähteisiin.
Sähkölaitteiden kulutusnormeja tulee tiukentaa ja kaikkiin kodin sähkölaitteisiin tulee saada merkinnät kulutuksesta. Nyt tilanne on aika merkillinen. Samaan aikaan, kun purnaamme maitolitran hinnan nousua, käytämme sumeilematta sähkölaitteita riippumatta niiden kulutuksesta ja sallimme vielä sähköyhtiöiden laskuttaa kulutuksesta ylimalkainen könttäsumma, josta eivät yksityiskohdat millään aukea.
Valtion vastuulla on myös ohjata kuntia esimerkiksi uutta rakennuskantaa kaavoitettaessa. Valtion takaamaa lainaa kaivattaisiin erityisesti siihen, ettei enää ainoankaan talonrakentajan tarvitsisi rahasyistä valita perustamiskustannuksiltaan edelleenkin edullisempaa sähköä uusiutuvan energian sijaan.
Ydinvoiman lisärakentamiselle strategia näyttää valitettavasti keltaista valoa. Vihreiden ydinvoimakanta on yksiselitteinen, johdonmukainen ja selvä. Olemme vastustaneet ja vastustamme edelleen ydinvoiman lisärakentamista. Se asia onneksi päätetään tässä salissa, ei hallituksessa, ja me tulemme äänestämään ydinvoimaa vastaan molemmissa paikoissa.
Nyt tehty strategia viitoittaa ratkaisujamme vuoteen 2020 asti ja jopa siitä eteenpäinkin. Nämä nyt tehdyt päätökset ja paperille saadut asiat eivät kuitenkaan riitä. Jatkossa Suomen on sitouduttava ilmastolakiin, joka leikkaa päästöjä 5 prosenttia vuodessa. Meidän täytyy siis pystyä vielä tätä strategiaa parempaan lopputulokseen, jos Suomen rooli halutaan muuttaa ilmastonmuutoksen hidastamisen perässähiihtäjästä muutoksen hidastamisen edelläkävijäksi ja teknologiajohtajaksi.
Tänään ilmestyneessä raportissaan Kansainvälinen energiajärjestö Iea varoittaa öljyntuotannon kääntymisestä laskuun. Monet ovat puhuneet tästä asiasta jo pitkään, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun Iea varoittaa tästä niin kutsutusta peak oilista.
Samaan aikaan toiveet uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen syntymisestä ensi vuonna ovat korkealla erityisesti sen jälkeen, kun Barack Obaman vaalivoitto Yhdysvalloissa antaa toivoa läpimurrosta näissä neuvotteluissa. Presidenttinä Barack Obama on sitoutunut leikkaamaan Yhdysvaltojen päästöjä 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Vastaavat 80 prosentin päästövähennykset ovat edessä myös Suomessa ja Euroopassa.
Nyt käsittelyssä oleva ilmasto- ja energiastrategia viitoittaa ensimmäiset toimenpiteet oikeaan suuntaan. Olen itse tyytyväinen siihen, että monien vuosien jahkaamisen jälkeen Suomessa ilmastopolitiikka tämän strategian myötä liikahtaa eteenpäin.
Suomi on sitoutunut Euroopan unionissa kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin. Jos ja kun sopimus Kööpenhaminassa syntyy syksyllä 2009, Euroopan unionin päästövähennystavoite tiukkenee täällä tänään usein mainittuun 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Myös Suomelle tulee silloin tässä strategiassa esitettyä tiukemmat tavoitteet. Tätä mekanismia ed. Tiilikainen myös hyvin kuvasi, miten eri sektoreilla tällöin toimitaan.
Kansainvälisen sopimuksen edellytyksenä on myös se, mitä esimerkiksi ministeri Lehtomäki on tässä keskustelussa hyvin kuvannut: edellytyksenä on se, että löytyy rahoitusta ja mekanismeja teknologian siirtoon teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä.
Se, että myös Suomessa päästäisiin toteuttamaan tuota tiukempaa päästövähennystavoitetta, on tietenkin toivottava asia. Se on toivottava sen tähden, että nimenomaan ja vain niissä olosuhteissa, että syntyy sitova kansainvälinen sopimus, me voimme tosiasiassa hillitä ilmastonmuutosta siten, että sen aiheuttamat riskit ovat vielä jollain tavalla hallittavissa.
Tutkimusten mukaan yksittäiset ihmiset ovat valmiita vähentämään omia päästöjään, vaikka se maksaisikin, mutta sellaisissa olosuhteissa, että he tietävät, että myös naapuri toimii ja tekee jotakin. Samalla tavalla myös maailmalla suuret kehittyvät taloudet voidaan saada mukaan päästötalkoisiin, mutta ne voidaan saada mukaan silloin, jos varakkaat teollisuusmaat näyttävät tietä.
Arvoisa puhemies! Edullisella velkarahalla hankittujen katumaasturien melko lyhyeksi jäänyt aikakausi on nyt ohi. Kansainvälisen talouskriisin aiheuttaman turbulenssin keskellä kaivataan tiennäyttäjiä. Vähähiilisen energiatehokkaan yhteiskunnan syntyminen vaatii valtavia investointeja, mutta näillä investoinneilla on myös mahdollisuus tasapainottaa maailmantaloutta ja luoda uusia työpaikkoja.
Tiennäyttäjiä ei tunnu löytyvän suomalaisesta energiateollisuudesta. Alan etujärjestöjen tämänpäiväinen lausunto, jossa vaaditaan EU:ta luopumaan uusiutuvan energian tavoitteesta, on kyyninen ja näköalaton. Herää kysymys, voiko tällä tavalla toimintaympäristön oleellisiin muutoksiin suhtautuva teollisuudenala ylipäätänsä menestyä.
Näyttää siltä, että energiateollisuudessa pelätään uusiutuvaa energiaa, koska uusiutuvat luovat kilpailua. Uusiutuvan energian lisääminen mahdollistaa sen, että markkinoille tulee myös uusia pieniä ja keskisuuria toimijoita, ja tällöin itse asiassa voi käydä niinkin, että energian hinta laskee. Tämä liittyy myös täällä tänään käytyyn keskusteluun windfall-voitoista. Olisi hyvä, että myös kokoomuksen puolella itse asiassa analysoitaisiin sitä tilannetta sillä tavalla, että windfall-voittoja verottamalla voidaan luoda tasapainoa energian tuottajien ja käyttäjien välille. Tällä hetkellä järjestelmä on liian edullinen tuottajille ja liian kallis käyttäjille. Windfall-voittojen verottamisella tätä asetelmaa voitaisiin tasapainottaa.
Arvoisa puhemies! Näytän puhuneeni jo pidempään kuin 5 minuuttia, ja ministerit Pekkarinen ja Anttila ovat hieman häirinneet keskittymiskykyäni, koska heillä on ollut intensiivinen keskustelu, mutta jatkan ehkä myöhemmin sitten.
Myönteistä on, että strategiassa asetetaan ensimmäistä kertaa tavoitteeksi Suomen energiankulutuksen kääntäminen laskuun. Sähkönkulutuksen osalta tavoitteeksi asetetaan kuitenkin kymmenyksen lisäys vuoteen 2020 mennessä. Kuten ryhmäpuhujamme, ed. Tynkkynen, totesi, vihreä eduskuntaryhmä kannattaa kunnianhimoisempaa tavoitetta sähkönkulutuksen osalta.
Rakentamisessa energiatehokkuuden parantamisella voidaan saavuttaa nopeasti merkittäviä päästövähennyksiä. Rakennusten lämmitys kuluttaa Suomessa viidenneksen kaikesta energiasta. Hiilidioksidipäästöistä kiinteistöjen lämmitys ja sähkönkäyttö muodostavat noin 40 prosenttia. Vaikka suomalaisten rakennusten energiatehokkuus on kansainvälisesti kohtuullisen hyvää tasoa, parantamisen varaa löytyy runsaasti. Vtt:n selvityksen mukaan matalaenergiarakentamisella voidaan vähentää uusien kerrostalojen energiankulutusta 70 prosenttia ja pientalojen lämmitysenergiankulutusta 50 prosenttia. Rakennuskustannuksia matalaenergiarakentaminen nostaisi vain 2-3 prosenttia, eli investointi maksaisi itsensä nopeasti takaisin. Myönteistä onkin, että hallitus lupaa tiukentaa uudisrakennusten energiatehokkuusmääräyksiä 30 prosentilla vuonna 2010, minkä jälkeen määräyksiä kiristetään toisessa vaiheessa vielä 20 prosenttia.
Olemassa oleva rakennuskanta on tietysti paljon suurempi haaste. Siihen hallitus vastaa tehostamalla kerros- ja rivitalojen energia-avustusten käyttöä korjausrakentamisessa. Pientalojen energiakorjauksia tuetaan parannetulla kotitalousvähennyksellä, jota täydennetään tarveharkintaisella energia-avustuksella. Samalla tulee kuitenkin valistuksella huolehtia siitä, että ihmiset osaavat laskea asumisen pääoma- ja energiakulut yhteen silloin, kun he suunnittelevat kotiaan. Pitkän aikavälin energiakustannusten huomioimisella olisikin merkittävä ohjausvaikutus jo nykyisillä energianhinnoilla.
Energiatehokkuuden parantamisessa ja uusiutuvan energian käytön lisäämisessä on käytettävissä tehokkaita ohjauskeinoja. Esimerkiksi lämpöpumppujen käyttöönoton edistämisessä voisimme ottaa mallia Ruotsista. Ruotsissa ihmisiä on kannustettu vaihtamaan lämpöpumppuihin hallituksen toimeenpanemalla kilpailuttamishankkeella, joka toi markkinoille 30 prosenttia tehokkaampia ja 30 prosenttia edullisempia maalämpöpumppuja. Miljoonan euron panostuksen seurauksena Ruotsissa asennettiin lyhyessä ajassa 200 000 uutta maalämpöpumppua, jotka säästävät sähköä 5 terawattituntia vuodessa. Sillä investoinnilla on todella lyhyt takaisinmaksuaika.
Sähkönkulutuksen tekeminen näkyväksi on eräs keino energiatehokkuuden lisäämiseksi. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että välitön palaute kannustaa sähkönsäästöön. Kun kuluttaja näkee suoraan näytöltä, paljonko esimerkiksi ulkovalot kuluttavat sähköä, hän alkaa miettiä, milloin pihan valaistus on oikein tarpeen. Ei ihme, etteivät sähköyhtiöt ole olleet tästä kiinnostuneita, koska se vähentäisi niiden liikevaihtoa.
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen hidastaminen on niin tärkeä tehtävä, että meidän on luovasti mietittävä myös uudenlaisia keinoja siitä suoriutuaksemme. Idea henkilökohtaisesta päästökiintiöstä ja henkilökohtaisesta päästökaupasta on kannatettava, mutta käytännössä turhan monimutkainen. Ehdottaisin kuitenkin pohdittavaksi henkilökohtaisen päästökiintiön ja päästökaupan kevytversiota, joka kohdistuisi kotitalouden sähkönkulutukseen. Järjestelmä perustuisi siihen, että määriteltäisiin ilmastovaikutuksilta kestävä sähkönkulutuksen taso henkilöä kohden. Kotitalouden kiintiön suuruus määräytyisi siis henkilöluvun mukaan. Tason ylittävästä osuudesta joutuisi maksamaan valtiolle veronluonteisen maksun, jonka tuotto ohjattaisiin päästövähennystoimiin.
Vuosi sitten tehdyssä mielipidetutkimuksessa 81 prosenttia vastaajista oli valmis tinkimään omasta kulutuksestaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Päästökiintiön ja päästökaupan kevytversiossa sähkönkulutuksen vähentämisellä luotaisiin selkeä kannustin. (Puhemies: 5 minuuttia!) Tärkeintä järjestelmässä olisi kuitenkin tietoisuuden herättäminen siitä, minkä tasoinen kulutus on kestävää. Näin järjestelmä tukisi myös kuluttajille kohdistettavaa valistusta.
Se asia minua suretti tämän päivän keskustelussa, oikeastaan minua kuvotti se, että kun ydinvoimasta puhutaan, puhutaan päästöttömästä energiamuodosta. Miksei puhuta vähän kasvihuonekaasuja tuottavasta energiamuodosta, vaan puhutaan päästöttömästä energiamuodosta, kun tiedossa on myös ongelmat, jotka liittyvät louhintaan ja rikastamiseen ja jätteen loppusijoittamiseen. Sinänsä ministeri Pekkariselle nostan hattua siitä, että puhuessaan ydinvoimasta hän esimerkillisesti ottaa huomioon koko ydinvoiman elinkaaren. Koska tiedotusvälineet meillä haluavat liputtaa tälle ydinvoimalle, niin on vaiettu muun muassa siitä, että Assen kuilussa on tälläkin hetkellä 126 000 tynnyriä ydinjätettä, jotka alkoivat vuotaa sinne pohjavesiin ja Saksan ympäristöministeri kertoi, että se on pahin ydinjätteen varastointionnettomuus kautta aikain. Meillä tästä ei juuri lööppejä ole ollut, vaikka Saksassa siitä on paljon puhuttu. Keskustelin erään kotimaisen asiantuntijan kanssa loppusijoituksesta, ja hän oli sitä mieltä, että vaikka Suomessa asiat on tutkittu mahdollisimman tarkasti, ei kukaan pysty antamaan takuuta esimerkiksi bentoniitin pitävyydestä ja siitä, että vesi ei tule pääsemään varastointikuiluihin. Hän oli sitä mieltä, että missään tapauksessa meille ei pidä ottaa muitten jätteitä haudattavaksi. Ministeri Pekkarinen ei tänä iltana ole päässyt selostamaan kaivoslakia, joka on vireillä, ja on hyvä, että hän kiinnittää huomiota siihen, että kuntapäättäjien mahdollisuus vaikuttaa siihen, tuleeko kotitienoille uraanikaivoksia, tulee kasvamaan tulevaisuudessa.
Eräs asia, joka ydinvoimasta myös on vaiettu, on se, että ydinvoiman hyötysuhde on itse asiassa vain 35 prosenttia. Tämä voi kuulostaa monesta kuulijasta hurjalta, mutta uusissa mahdollisissa ydin-, ympäristöluvissa pitäisi mielestäni vaatia, että lauhdelämpö voitaisiin ohjata kaukolämpöön. Nythän tämä lauhdelämpö lämmittää lähinnä Itämerta ja suo siellä suotuisia olosuhteita kampamaneeteille. Eikö olisi järkevämpää lämmittää vaikka Helsinkiä, ja korvata sillä kivihiiltä? Ymmärrän toki, että ydinvoimaa on ehkä tuotettava, että voitaisiin taata teollisuuden kohtuuhintainen energia, mutta ei saisi silti vääristää mielikuvia ja puhua päästöttömästä ydinvoimasta. Tulen Suomenselän laskeuma-alueelta, jossa päästötöntä ei ollut edes se ydintuotanto, vaan siellä vieläkin kuollaan syöpään merkittävästi enemmän kuin muualla Suomessa.
Sitten näihin iloisiin asioihin, asioihin, joihin keskusta on rohkeasti jättänyt oman kädenjälkensä. Olen mielissäni siitä, että uusiutuva energia saa nyt sen painoarvon, mikä sen on syytäkin saada. Siellä on sekä investointitukia että syöttötariffeja esillä. Ed. Järvinen puhui ilmastokummiudesta, ja ed. Kasvi kertoi siitä, miten Ruotsissa kilpailuttamisessa maalämmön osalta on päästy hyvin eteenpäin. Itse asiassa Suomessa ministeri Anttila ehti ministeri Pekkarisen edelle ja maatalouden puolella investointituet ovat jo auki. Itse asiassa tälläkin hetkellä, kun minä täällä koetan parantaa maailmaa puhumalla, siellä meidän kotitilallamme porataan kallioon reikää, ja siellä on 300 metriä reikää tullut jo. Olemme asentamassa maalämpöä ja teemme oman henkilökohtaisen ekoteon. Sitä ilmastokummiutta voi olla ihan omalta osalta sen lisäksi, että sitä kunnissa viedään eteenpäin.
Syöttötariffit on upea uusi avaus. Hienoa, että siihen rohjettiin lähteä ja kannustan vielä ministereitämme siihen, että syöttötariffia laajennettaisiin (Puhemies: 5 minuuttia!) biokaasun ja tuulivoiman lisäksi myös metsäenergian sekä aurinkoenergian puolelle.
Selonteko on, arvoisa puhemies, tänään tässä salikeskustelun joissain puheenvuoroissa jo ehditty haukkumaan kunnianhimottomaksi ja vaatimattomaksi. Näin ajateltuna asetetut päästövähennystavoitteet ovat liian matalia sekä yhteiskunnan tuki väärin suunnattua ja tehotonta. Olen eri mieltä. Totta on, että yksistään tämän kansallisen strategian toteuttamisella maailma ei varmaan pelastu eikä ilmaston lämpeneminen edes välttämättä merkittävästi hidastu. Yhtä totta on se, että kukaan ei voi täydellä varmuudella sanoa, mikä todellinen energiankulutus on 2020-luvulla. On tehtävä valistuneita arvauksia, arvioita ja pyrittävä koko ajan päästöjen vähentämiseen. Samalla on pyrittävä mahdollisimman hyvään ja vahvaan kansainväliseen läpimurtoon asiassa.
Arvoisa puhemies! Paras kilowatti on säästetty kilowatti. Suomen energiankulutuksen on strategiassa ensimmäisen kerran arvioitu nyt tehtävillä toimenpiteillä vähenevän. Tämä on historiallinen ja tärkeä muutos. Puhuin tällaisen tavoitteen asettamisen tärkeydestä jo viime kaudella ja hienoa, että se nyt saadaan kirjattua. Ihmiskunta, me suomalaiset mukaan lukien, ei voi jatkuvasti elää niin, että aina vain käytetään enemmän ja enemmän energiaa, kulutetaan aina vain enemmän ja ostetaan lisää ja lisää roinaa. Tähän on saatava muutos. Senhän sanoo jo järkikin.
Metsäteollisuuden viimeaikaiset supistukset vähentävät omalta osaltaan sähköntarvetta, eikä ole mitään syytä olettaa, että Suomeen tulisi merkittävästi lisää energiaintensiivistä teollisuutta, joka tunnetusti on tosin maassamme suhteellisen energiatehokasta. Tosiasia on kuitenkin sekin, että terästä ei voi jalostaa ilman suurta määrää energiaa, eikä puu muutu paperiksi pelkän ajatuksen voimalla.
Suomi on, arvoisa puhemies, historiallisesti pärjännyt silloin, kun olemme tehneet ennakkoluulottomia ja rohkeita ratkaisuja, usein tosin välittömän pakon edessä. Nyt olisi mielestäni aika uskoa ja investoida voimakkaasti uusien vähäpäästöisten tai päästöttömien energiantuottomuotojen kehittämiseen sekä vakuuttaa muut maat seuraamaan esimerkkiä. Jos Suomi pääsee hyvään asemaan energiateknologian osaamisessa, ja jos se asema vahvistuu, voimme saavuttaa työtä ja hyvinvointia yhdessä paremman ympäristön kanssa. Suomen on mielestäni myös jatkettava kansainvälistä aktiivisuutta kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Ministerimme ovat tässä tehneet hyvää työtä, jota pitää jatkaa.
Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia on melko arvoton paperi, mikäli samansuuntaista liikettä ei saada aikaan kansainvälisesti ja kattavasti. EU on jo toiminut omien tavoitteidensa kanssa. Ne on tiivistetty 20/20/20-muotoon, ja Kööpenhaminassa pitäisi sopia ensi vuonna Kioton pöytäkirjan jälkeisestä ajasta, eli siitä, miten saadaan päästöjä vähennettyä vuoden 2012 jälkeen. Kansainvälisen ilmastodiplomatian näytelmä tulee olemaan mittasuhteiltaan ja haasteiltaan valtava, eivätkä lupaukset ole vielä varma tae tulevasta. Ratkaistavana on muun muassa kansainvälisen vapaamatkustamisen ongelma. Millä tavoin kaikki maat saadaan sopimuksen piiriin ja miten vastahakoiset maat tavoitellaan mukaan? Myös Yhdysvallat on vielä jonkin sortin kysymysmerkki. Vaikka maahan valittiin ilmastopolitiikassa entistä vastuullisempi presidentti, ja hyvä niin, voi siitä huolimatta koko Yhdysvaltain hallinnon vaihtumisen hitaus tuoda vielä lisähaastetta Kööpenhaminan neuvotteluprosessille.
Arvoisa puhemies! Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia on hyvä asiakirja, jota tulee alkaa soveltaa käytäntöön välittömästi. Tarvittavia tavoitteiden tiukennoksia voi ja pitää tehdä matkan varrella, mutta aikaa ei ole tuhlattavaksi. Nyt on ryhdyttävä, arvoisa puhemies, sanoista tekoihin.
Huolestuttavaa on se, että monet EU-maat ovat nyt indikoineet, että haluaisivat lipsua näistä tavoitteista vedoten kansainväliseen rahoituskriisiin ja talouden vaikeuksiin. On tärkeää, että Suomi pitää EU-pöydissä linjansa siitä, että ilmastohaasteet eivät ole mihinkään kadonneet, ja on entistä tärkeämpää, että pystymme nopeassa aikataulussa puuttumaan näihin haasteisiin, koska mitä pitemmälle ratkaisuja lykätään, sitä kalliimmaksi ne tulevat.
Ei kuitenkaan ole syytä tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Siinä EU-tasolla varoittava esimerkki on meillä tämä haksahtaminen biopolttoaineisiin ja niiden kestävyyskriteerien puutteellisuus, joka johti jopa siihen, että biopolttoaineita tuotettiin tavalla, joka jopa kiihdyttää ilmastonmuutosta maailmanlaajuisesti. Siksi on tärkeää, että ne ratkaisut, joita teemme, perustuvat tutkittuun tietoon, jotta oikeasti pystymme vähentämään päästöjä ja hidastamaan ilmastonmuutosta.
Tämä nyt käsittelyssä oleva ilmasto- ja energiastrategia lähtee hyvin paljon energiapolitiikasta, energiantuotannosta, ja siinä lähtökohtina ovat ennen kaikkea omavaraisuuden lisääminen, päästöjen vähentäminen ja kohtuuhintainen energia myös tulevaisuudessa. Suomessa on erityisiä perusteita lisätä omavaraisuutta, koska olemme poikkeuksellisen tuontiriippuvaisia energiasektorilla. Jopa 70 prosenttia energiastamme on tuonnin varassa, ja siinä mielessä on järkevää, että otamme omia resurssejamme enemmän käyttöön. Se takaa myös huoltovarmuuden ja hintavakauden tulevaisuudessa.
Päästöjen vähentämisen kannalta on hyvä, että strategiassa varaudutaan siihen, että joudumme rakentamaan lisää myös ydinvoimaa jatkossa, mutta pyrimme lisäämään myös uusiutuvien energialähteiden käyttöä monipuolisesti. Samoin tarvitsemme kohtuuhintaisia ratkaisuja sen vuoksi, että Suomi on poikkeuksellisen kylmä maa ja pitkien etäisyyksien maa, jossa on hyvin energiaintensiivinen teollisuus, ja haluamme nämä työpaikat myös jatkossa Suomessa turvata.
Vaikka energia- ja ilmastostrategia lähteekin siitä, että energian kulutus laskee tulevaisuudessa - ja se on hyvä päämäärä - on kuitenkin huomioitava, että sähkön käyttö saattaa siitä huolimatta lisääntyä. Monet ratkaisut, jotka lisäävät sähkön käyttöä, toisaalta vähentävät energian kulutusta, kuten juuri lämpöpumput, joista täälläkin on tänään puhuttu, tai muun muassa hybridiautot, joten joskus sähkötekniikan käytöllä voidaan energiankulutusta ja päästöjä kaiken kaikkiaan vähentää, mikäli sähkö tuotetaan vähäpäästöisesti.
Tässä ilmasto- ja energiastrategian keskustelun yhteydessä intohimot helposti hyvin voimakkaasti kohdistuvat näihin uusiutuviin energianlähteisiin ja ennen kaikkea niiden ohjauskeinoihin. On aivan oikea linja, että pyritään monipuolisesti lisäämään erilaisia uusiutuvia lähteitä, niin tuulta, vettä, aurinkoa kuin jätteiden käyttöä. Mutta ohjauskeinojen osalta on syytä todella olla kriittinen ja katsoa se, että kuluttajille ei tule liian kovaa hintaa tässä maksettavaksi, vaan etsitään muun muassa nyt valitun syöttötariffin osalta sellainen mahdollisimman markkinaehtoinen tapa, joka ei nosta kuluttajien kustannuksia kohtuuttomasti.
Itse haluaisin paljon voimakkaammin nostaa vielä esiin energiatehokkuuteen liittyvät toimenpiteet, koska mitä paremmin ja tehokkaammin pystymme energiaa käyttämään, sitä helpompi meidän on muun muassa päästä tuohon prosentuaaliseen tavoitteeseen uusiutuvien energianlähteiden osalta. On hyvä, että nyt on perustettu erityinen energiatehokkuustoimikunta, joka tulee ensi vuonna tuomaan meille vielä tarkemman ohjelman siitä, millä kaikilla keinoilla pystymme tehostamaan omaa toimintaamme ja näin vähentämään päästöjä.
Suuri päästöjen vähentämispotentiaalihan on kiinteistöissä ja liikenteessä, joihin verraten vähän tässä ohjelmassa kuitenkin pureudutaan. Liikenteen osalta on tehty hyviä ratkaisuja, kuten muun muassa tuo ensi vuonna kotitalousvähennyksen nostaminen 3 000 euroon henkilöltä, millä halutaan erityisesti tukea energiatehokkuutta lisäävien remonttien tekemistä. Toisaalta autoverotuksen uudistus hiilidioksidipäästöihin perustuvaksi oli yksi oiva esimerkki liikenteeseen liittyvistä kannustimista. Juuri tämän tyyppisiä kannustimia kuluttajat tarvitsevat. Mutta ennen kaikkea kuluttajat tarvitsevat tulevaisuudessa enemmän opastusta ja neuvontaa aivan henkilökohtaisessa elämässään ja siinä arjessaan, kuinka kukin meistä voisi päästöjä vähentää. Siihen meidän tulee kiinnittää jatkossa voimakkaasti huomiota.
Selonteossa hyväksytään ydinvoiman lisärakentaminen, mutta ei oteta kantaa uusien voimaloiden lukumäärään. Komissio esittää, että ilmastopaketin välittömät kustannukset olisivat Suomelle noin 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vatt on laskenut, että ilmastopaketin makrotaloudelliset kustannukset olisivat 1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. VM pitää Vattin laskelmia optimistisena arviona. Meillä ei siis ole tietoa hintalapuista, kun teemme nämä suuret päätökset.
Vtt on laskenut, että uusi päästökauppajärjestelmä aiheuttaa Suomen energiaintensiiviselle teollisuudelle 5-10 miljardin euron lisäkustannukset päästökauppajaksolla 2013-2020. Selonteossa avoimiksi jäävät ennen kaikkea kustannukset eli se, mikä tulee olemaan esimerkiksi tuulivoimalla tuotettavan sähkön hinta ja kuka sen maksaa. Hallitus näyttää omaksuvan vihreiden linjan, että tuulivoima saa maksaa kuinka paljon tahansa ja kuluttajat eli kotitaloudet maksavat. Tukijärjestelmästä ja windfall-veron rakenteesta riippuen sähkön hinta voi jopa kaksinkertaistua, ja se ei ole aivan yhdentekevä asia. Syöttötariffia ei esimerkiksi tarvittaisi lainkaan tuulivoimalle, jos tuulivoimaa pidettäisiin edullisena.
Olemme nyt lyöneet lukkoon sitovat, määrälliset tavoitteet niin päästöjen leikkaamisen kuin uusiutuvan energian suhteen. Suuri ajatus on näin pakottaa yrityksiä keksimään energiansäästöratkaisuja ja kehittämään parempaa teknologiaa, joka tuottaa uusiutuvaa energiaa. Pulma on se, että emme tiedä, millaiset käytännön ratkaisut olivat parhaat pitkällä tähtäimellä. Jospa kuitenkin on niin, että on toisarvoista, missä olemme 2020, toisin kuin se, missä olemme 2050. Tiukka aikataulu pakottaa ottamaan käyttöön runsaasti ratkaisuja, joiden teknologia on keskeneräistä. Prototyypeistä on saatava riittävä kokemus, jotta voidaan rakentaa laajaa tuotantoa. Saksassa syöttötariffibuumilla tehtiin valtavasti tuulivoimaa pelloille, mutta hyödynnetty tekniikka oli jo valmiiksi vanhanaikaista. Myös bioenergian kehittäminen vaatii sekin aikaa.
Kannatan uusiutuvan energian lisäämistä, mutta päätöksiä tehdessä pitää teknologian kehittyneisyyden lisäksi huomioida, mihin hintaan sitä energiaa tuotetaan kuluttajille. Tuulivoima ja ydinvoima ovat molemmat päästötöntä energiaa. Ydinvoimaan liittyy monia riskejä, ja jäte on ongelmana sukupolvelta toiselle. Toisaalta sama määrä energiaa maksaa tuulivoimalla tuotettuna 11-16 miljardia euroa ja ydinvoimalla tuotettuna 3 miljardia euroa.
On myös uusia teknologisia ratkaisuja. Kiinassa käynnistetään joka viikko iso uusi hiilivoimala. Kiinan päästöjen arvioidaan olevan vuonna 2030 yhtä suuret kuin koko maailman päästöt ovat nyt. Maailman hiilivarat ovat suuret, ja ennusteen mukaan energiasta tuotetaan yli kaksi kolmasosaa fossiilisilla energianlähteillä vielä vuosisadan puolessa välin. Nyt on tärkeätä panostaa hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiteknologiaan. On tärkeätä, että saamme Suomeen koelaitoksen, ja toivon, että hallitus on tässä erityisen aktiivinen.
Metsät ovat Suomelle tärkeät. Suomessa käytettävästä uusiutuvasta energiasta valtaosa, yli 80 prosenttia, on bioenergiaa, ja tämä koostuu 60-prosenttisesti metsäteollisuuden sivutuotteista. Bioenergian määrällinen kasvu on kuitenkin vahvasti sidoksissa metsäteollisuuden tuotannon määrään. Suomen kovat uusiutuvan energian tavoitteet rakentuvat metsäteollisuuden oheistuotteena tuottamalle bioenergialle. Nyt, kun sellutehtaita suljetaan, syntyy ongelmia myös, kuinka voidaan täyttää uusiutuvan energian velvoitteet.
Metsäteollisuus on myös raaka-ainehaasteen edessä. Puun energiakäyttöön vaikuttaa myös päästöoikeuden hintakehitys. Vaarana on se, että jalostettavaksi kelpaavaa raaka-ainetta ryhdytään polttamaan. Emme saa väheksyä teollisuutemme kilpailukyvyn merkitystä lomautusten ja irtisanomisten vyörytyksessä. Metsäteollisuuden asemaa EU:n päästöoikeuksista päätettäessä on tiukasti puolustettava. 20 euron päästöoikeuden hinnalla kuitupuuta on nykytilassa edullisinta polttaa.
Minä pelkään, että tässä käy nyt niin kuin talouskriisin hoidossa: ennen vaaleja hallitus profiloituu ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja vaalien jälkeen kuluttajille selviää karu totuus.
Arvoisa puhemies! Tasapainoiseen aluekehitykseen vaikuttavat olennaisesti hyvät liikenneyhteydet. Yritysten syrjäinen sijainti ei heikennä niiden menestymismahdollisuuksia, jos niillä on ympärillään toimivat liikenneyhteydet. Täytyykin muistaa, että ilmastonmuutoksen edetessä liikenneväylät pitää suunnitella uusien ilmasto-olosuhteiden mukaan. Asiasta tarvitaan lisää tutkimustietoa ja tietenkin rahaa perustienpitoon.
Myös kaupan alan kuljetukset tarvitsevat talvellakin hyvälaatuiset tiet tavaroiden täsmälliseksi perille saattamiseksi. Hyväkuntoisten teiden merkitys ympärivuotisesti korostuu myös siitä syystä, että metsäalan kuljetukset sijoittuvat entistä laajemmin koko vuodelle. Panostamalla liikenteen energiatehokkuuden parantamiseen saavutamme tavoitteita nopeammin.
Liikennepoliittisessa selonteossa on asetettu tavoitteeksi, että vuonna 20 liikenneverkko tarjoaa maan eri osille mahdollisuuden kehittymiseen ja elinvoimaisuuteen. Tästä on pidettävä huolta.
Arvoisa puhemies! Panostaminen julkisen liikenteen kehittämiseen alueilla, joilla se on taloudellisesti kannattavaa ja mahdollista, parannamme ilmaston tilaa ja vähennämme hiilidioksidipäästöjä. Tässä yhteydessä on huomioitava myös haja-asutusalueiden niin sanottu kutsutaksiliikenne, jota ollaan nyt kehittämässä.
Tarvitsemme tutkimustietoa myös julkisen liikenteen kehittämisen kynnyksistä ja mahdollisuuksista. Suomen tuleekin panostaa entistä enemmän tutkimukseen ja tuotekehitykseen, jotta pystymme vastaamaan ilmastonmuutoksen ongelmiin. Kansainvälisellä tutkimusyhteistyöllä saamme tuloksia myös globaaliin ilmastonmuutostaisteluun.
Arvoisa puhemies! Viime aikoina on keskusteltu paljon myös päästöjen korvaamisesta esimerkiksi lentämisen yhteydessä. Tällöinhän lentomatkustaja kompensoi lentomatkastaan aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä. Korvaus voidaan ohjata esimerkiksi uusiutuvaan energiaan tai vaikkapa metsitykseen liittyviin projekteihin. Jotkut järjestöt, kuten esimerkiksi Ipu, Maailman parlamenttienvälinen liitto, ovat päättäneetkin laskea hiilidioksiditasoansa ja varaavat budjetissaan rahaa kompensointiin. Viime joulukuussa EU:n ympäristöministerit päättivät, että lentoliikenne otetaan mukaan päästökauppaan vuonna 2012. Nuo päästöoikeudet asettunevat lentoyhtiöille vuosien 2004-2006 keskiarvoon.
Tietenkin meidän kaikkien tulee muistaa, että puhdasta omaatuntoa ei voi ostaa pelkällä rahalla. Meidän tulisi, niiltä osin kuin on mahdollista, omaksua myös ympäristöystävällisempi elämäntapa. Voitaisiinko tähän rohkaista ihmisiä tarjoamalla lisää jonkinlaisia arkisia porkkanoita, jotka houkuttelisivat ympäristöystävällisempään elämäntapaan? Viittaan tässä esimerkiksi hyvin toimivaan pullopanttijärjestelmään. Voitaisiinko sitä siirtää kenties metallin ja lasin kierrätykseen tai johonkin muuhun?
Arvoisa puhemies! Informaatiolla ja neuvonnalla sekä ympäristökasvatuksella saadaan aikaan myös muutosta yhteiskunnassa, mikä edesauttaa ilmastonmuutoksen ehkäisyssä ja energiatalkoissa. Tuossa debatissa, jos olisin siihen vielä voinut osallistua, olisinkin halunnut kysyä, millä tavoin tähän asiaan aiotaan panostaa. Ministeri Pekkarinen kommentoi jaostossa aikaisemmin tänään, että neuvontaan tulee kyllä rahaa toiselta momentilta, vaikka Motivan rahaa onkin ensi vuoden budjetissa leikattu. Mutta tämä on tietenkin pitkäjänteinen asia.
Arvoisa puhemies! Mahdollisuus käyttää autoa haja-asutusalueilla tulee huomioida, ja silti voidaan tehdä ympäristöä säästäviä päätöksiä. Autoveroa uudistettiinkin ympäristöystävällisempään suuntaan. Uudella verolla halutaan suosia vähäpäästöisiä autoja, siksi verotusta kohdistetaankin aikaisempaa voimakkaammin auton käyttöön.
Energian säästäminen johtaa kansallisella tasolla moniin moniin muutoksiin. Se muun muassa pakottaa kiristämään uusien talojen rakennusmääräyksiä, mikä puolestaan nostaa rakentamisen ja elämisen kuluja.
Pelkillä päätöksillä emme kuitenkaan saa energiankulutusta riittävään ja tehokkaaseen laskuun. Tarvitsemmekin asennemuutosta. Voimme vähentää hiilidioksidipäästöjä kiinnittämällä huomiota liikkumiseemme ja etenkin sen laatuun. Kävelemällä ja pyöräilemällä lyhyet matkat, ostamalla pienempiä autoja ja muistamalla taloudellisen ajotavan parannamme osaltamme maailmaa.
Hallitus haluaa nostaa uusiutuvan energian osuutta 38 prosenttiin loppukulutuksesta, mikä on ehdottoman kannatettavaa. Tuulivoimalan tuotantoa ollaan lisäämässä yli seitsemäntoistakertaiseksi, mikä äkkiseltään kuulostaa kovalta tavoitteelta. Lisäys olisi voinut kuitenkin olla huomattavasti suurempi, sillä selvitysten mukaan pelkästään Suomen merialueilla tuulivoimapotentiaali on kymmeniä terawattitunteja vuodessa. Koska tuulivoimatuotanto nykyisellään on Suomessa jokseenkin lapsenkengissä, merkitsee hallituksen kaavailema lisäys 6 terawattitunnin energiantuotantoa. Edelleen siis jäädään todella kauas siitä potentiaalista, jota Suomen rannikko, meri ja tunturit tuulivoimalatuotantoon tarjoaisivat.
Strategiassa olisi pitänyt ottaa myös voimakkaasti kantaa aurinkoenergiaan ja siihen kohdistettavien tutkimuspanosten lisäämiseksi. Ongelmana on vielä alhainen hyötysuhde, mutta uudella teknologialla hyötysuhdetta on kuitenkin mahdollista parantaa huomattavasti. Muun muassa Japanissa aurinkokennoilla toteutettu sähkö on hinnaltaan jo kilpailukykyistä ilman yhteiskunnan tukia. Myös Portugalissa ja Italiassa aurinkosähkö alkaa jo pärjätä sähkömarkkinoilla omillaan. Suomen tulisi ehdottomasti lisätä aurinkoenergian tutkimuspanoksia ja ottaa tästä energiamuodosta irti kaikki se hyöty, joka Suomen oloissa on mahdollista. Hyötysuhteen parantamisessa on urakkaa, mutta pitkällä vuosikymmenten aikavälillä se kannattaa.
Arvoisa puhemies! Erityistä huolta herättää se, että hallitus ei näytä uskovan kansainvälisen ilmastosopimuksen syntymiseen, tästä jo mainitsin aiemminkin. EU on ilmoittanut vähentävänsä päästöjään 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä kansainvälisen sopimuksen syntyessä, mutta hallitus varautuu strategiassaan vain 20 prosentin päästövähennyksiin. Tämän kaltainen kunnianhimottomuus on Suomelta täysin väärä viesti, ja pahimmassa tapauksessa se vahingoittaa kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita. Strategia olisikin muutettava niin, että toimenpiteiden lähtökohdaksi asetetaan vähintään 30 prosentin kotimaiset päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä. Hallituksen ei missään nimessä pitäisi tässä kohdin viitata kintaalla EU:n yhteiselle tavoitteelle.
Resurssit uusien ilmastoteknologioiden kehittämiseen ja kaupallistamiseen eivät myöskään ole riittävät. Strategiassa linjataan rahoituksen vain kaksinkertaistuvan, kun tarve on vähintään kymmenkertainen. Hallituksen olisi todella syytä panostaa tähän, sillä uusiutuva energia, ei ydinvoima, edustaa Suomen mahdollisuutta toimia globaalina ratkaisun tekijänä, parantaa kilpailukykyään sekä kasvattaa osuuksiaan valtavasti kasvavilla puhtaan energian maailmanmarkkinoilla.
Mutta selvää on, että tämä hallitus tulee kuitenkin jäämään historiaan siinä mielessä, että se on ensimmäinen hallitus, joka laajamittaisesti toteuttaa nämä toimet, joista niin monesti on nähty osittain ehkä unta ja joita on pidetty tavoitteena, jota on vaikea saavuttaa. Mutta nämä uusiutuvan energian tavoitteet eivät enää ole mikään naureskelun aihe, ne ovat täyttä realismia.
Kaikki tavoitteet, mitä edelläkävijämaat ovat asettaneet, ovat toteutuneet ja ovat hyvinkin siinä urassa, missä niiden kuuluisi olla. Oikeastaan Suomi on määrätyltä osalta, vaikka onkin bioenergian mallimaa nimenomaan suurteollisuuden sivuvirtojen kautta, jälkijunassa monien uusiutuvan energian muotojen kehittämisessä, ja tässä tulee varmasti sellainen piristysruiske tähän kehittelyyn, joka on ehdottomasti tarpeen. Voidaankin sanoa, että uusiutuvan energian haaste ei ole tänä päivänä enää teknologinen haaste vaan se on enemmän poliittinen haaste ja siihen ollaan nyt vahvalla kädellä tarttumassa.
Vielä ei ole keskustelussa kovin paljon tullut esille se, että kysymys ei ole pelkästään päästöjen vähentämisestä vaan olennaisesti myöskin varautumisesta siihen tulevaisuuteen, joka meille tulee öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden vähenemisen myötä. Itse asiassa tätä on ennakoitu, että öljynkäytön huippu olisi noin vuoden 2030 paikkeilla. Mutta jo tämän päivän luvut osoittavat, että itse asiassa tuo öljynkäytön huippu taitaa olla käsillä ihan näinä päivinä ja tuo uusiutuvan energian tavoitteen lisääminen ja näiden vaihtoehtoenergioiden tuominen vahvasti tähän tavoitteelliseen toimintaan mukaan on hyvin vahvaa varautumista tulevaisuuteen. Sitä voi verrata vaikkapa varautumiseen finanssikriisiin tai vastaaviin suuriin haasteisiin, mitä ihmiskunnalla on.
Ottaisin esille yhden pienemmän mutta eräällä tavalla aika olennaisenkin osan tästä paketista. Se on liikennepolttoaineista etanolin tuotanto tai yleensä uusiutuvan energian tuotanto. Tässä olemme toistaiseksi heittäytyneet aika pitkälti tuontipolttoaineiden varaan emmekä ole hyödyntäneet omia mahdollisuuksiamme. Suunnitelmia on toki ollut monia, ja taloudelliset tekijät ovat olleet esteenä, tai ainakin niin on haluttu nähdä. Mutta kun meillä esimerkiksi puhutaan viljasta ja viljasta valmistettavasta etanolista, niin usein unohdetaan se, että meillä on kuitenkin viljaa selvästi yli oman tarpeen. Viemme sitä vuosittain keskimäärin 600 miljoonaa kiloa ulos tästä maasta. Tämä on resurssi, joka jätetään kyllä hyödyntämättä tässä uusiutuvan energian maailmassa lähes totaalisesti. Muualla Euroopassa sen sijaan peltobioenergiaan ja bioetanoliin satsataan vahvasti. Tällä hetkellä on tuotannossa yli 4 miljoonaa litraa ja uutta kapasiteettia rakenteilla toinen 4 miljoonaa litraa. Tuosta meidän ylijäämästämme voisimme hyvinkin jalostaa hyvän kolmasosan meidän tavoitteenamme olevasta liikennepolttoaineen uusiutuvan energian määrästä ilman, että se millään tavalla vaarantaisi omaa tai maailman ruokahuoltoa. Tässä kannattaisikin olla terveen isänmaallinen ja terveen itsekäs.
Tässä on vielä sekin puoli, että 40 prosenttia tuosta etanolituotannosta on valkuaisrehua, josta meillä on huutava pula, ja olemme siinäkin tuontivalkuaisen varassa. Näitä asioita kannattaa katsoa monelta kantilta ja monena suurena kokonaisuutena, koska kysymys ei ole useinkaan pelkästään tästä energiaosuudesta vaan tähän liittyy myös muita sivuvirtoja, joita voidaan hyödyntää.
EU:n yhteiset päästö-, energiasäästö- ja uusiutuvien energialähteiden tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Niitä ei saavuteta ilman kouriintuntuvia toimenpiteitä. Mitä me Suomessa sitten oikein teemme? Vastaus löytyy hajautetusta energiantuotannosta. Erilaisiin ja erikokoisiin energiatarpeisiin vastataan parhaiten hyödyntämällä mahdollisimman laajasti käytössämme olevia monipuolisia energialähteitä ja -tuotantotapoja. Raskas perusteollisuutemme tarvitsee oman varman energialähteemme, eikä teollisuutta pidä pistää päästökaupan maksajaksi. Vaikka meidän tulee kehittää uusiutuviin energialähteisiin ja perusvoimaan perustuvaa voimantuotantoa määrätietoisesti ja lisätä uusiutuvan energian osuutta merkittävästi, on ydinvoimalla edelleen paikkansa Suomen energiapaletissa.
Arvoisa puhemies! Suomen tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuus vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttiin velvoitteiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että tehokkuutta energiantuotannossa tulee lisätä metsistä, tuulesta, virroista, pelloilta ja soilta. Raaka-aineiden jalostusaste on vietävä mahdollisimman pitkälle. Suomalaisilla on edelleen mahdollisuuksia elää metsästä. Puu on monessa mielessä oiva energianlähde. Se on muita energiakasveja ja peltoenergiaa kestävämpää siinäkin mielessä, että metsien energiavarantojen hyödyntäminen mahdollistaa peltojen pitämisen ruoan tuotannossa. Metsäteollisuuden sivutuotteena syntyvä energia on puolestaan hyvä esimerkki raaka-aineiden maksimaalisesta hyödyntämisestä.
Metsähakkeeseen kohdistuu hallituksen strategiassa suuria odotuksia. Hakkeen käytön ennustetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä vain vähäisillä yhteiskunnan toimenpiteillä.
Tuulivoima on muuttunut teknologian kehityksen myötä takavuosien haihattelusta varteenotettavaksi energiamuodoksi. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan rannoilla ja merialueilla on runsaasti tuulioloiltaan suotuisia alueita ja niitä ollaan valjastamassa tuulivoiman käyttöön. Alan osaamista löytyy maakunnastamme runsain mitoin muillekin malliksi. Tyynellä vesivoima puolestaan tukee erinomaisesti ja ekologisesti tuulivoimaloita. Hallitusohjelman mukaisesti olemassa olevat vesivoimalamme tulee virittää huippuunsa. Tulevaisuudessa meidän on oltava valmiit keskustelemaan myös vesivoiman lisärakentamisesta.
Arvoisa puhemies! Meillä ei ole varaa tuomita turvetta paitsioon, vaan sen tulee olla osa energiajoukkuetta, ei keskihyökkääjä, mutta yksi energian tasaisen saatavuuden turvaavista puolustajista. Turvetta on edelleen voitava käyttää kotimaisena korvikkeena kivihiilelle ja kaasulle sekä tulevaisuudessa tuotekehityksen ja säädösten salliessa biodieselin raaka-aineena aasialaisen palmuöljyn sijaan. Ilmastoystävällinen energiapolitiikka ja uusiutuvan energiantuotannon lisääminen luovat myös monenlaisia työpaikkoja suomalaisille osaajille. Etenkin tämä on tärkeää niillä alueilla, joilla työvoimapoliittiset haasteet ovat suurimpia, Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi sitä, että kunnat ja maakunnat ryhtyvät täysillä mukaan ilmastotalkoisiin. Energiastrategiat ja ilmastostrategiat ovat tärkeitä ei vain Suomen valtiolle vaan myöskin meidän alueillemme.
Vihreästä näkökulmasta se, mitä nyt on tehtävä, on pitkällä aikavälillä varmistaa, että ihmisen toiminta asetetaan maapallon sietokyvyn rajoihin. Itsekkään ja kestämättömän yhteiskunnan aika on ohi. Emme voi enää elää laina-ajalla tulevien sukupolvien ja maapallon hyvinvoinnin kustannuksella. Kuten Sternin raportti osoitti, seuraukset ilmastonmuutoksesta ovat paitsi sosiaalisesti ja ekologisesti myös taloudellisesti kestämättömiä. Meidän yhteiskuntajärjestelmämme ei kestä sitä taloudellista kriisiä, mikä aiheutuu siitä, että ilmastonmuutos edetessään heikentäisi pysyvästi monia yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ympäri maailmaa, myös Suomessa. Siksi on syytä korostaa, että vaikka ilmastonmuutoksen torjunta maksaa, niin se maksaa paljon vähemmän kuin maksaisi se, että jatkamme laput silmillä kohti syvää katastrofia.
Arvoisa puhemies! Hallituksen ilmasto- ja energiastrategia näyttää ensi kertaa Suomessa virallisena asiakirjana suuntaa kestävän yhteiskunnan rakentamiselle. Asetetut tavoitteet menevät oikeaan suuntaan, mutta niiden pitäisi mennä vielä pitemmälle. Meidän on varauduttava suurempiin päästövähennyksiin globaalin sopimuksen myötä. Yhdysvallat ja EU voivat nyt yhdessä Barack Obaman presidenttiyden myötä ajaa tiukkaa linjaa ja riittävän kattavaa kansainvälistä sopimusta Kööpenhaminassa joulukuussa 2009.
On myös syytä korostaa sitä, että vaikka hallitus nyt Suomessa on tehnyt käännöksen siitä, että Suomessakin otetaan ilmastopolitiikka vakavasti, niin meidän naapurimaassamme Ruotsissa on näin toimittu jo vuosikausia. Ruotsissa on jo tällä hetkellä energiankulutuksen ja sähkönkulutuksen kasvu taitettu, ja me tavoittelemme tätä tilannetta 10 vuoden kuluttua. Elikkä meillä on aika paljon kirittävää meidän naapurimaihimme verrattuna.
Jos ajatellaan sitä laajaa yhteiskunnallista rakennemuutosta, mikä tarvitsee tehdä, niin tässä strategiassa on kaikki osapalaset huomioituina, mutta ei anneta siihen resursseja eikä todeta, mitä investointeja se edellyttää. Se, mikä seuraavaksi pitää tehdä, on varmistaa, että taloudelliset resurssit näihin investointeihin myös tulee laajasti ajatellen siten, että me panostamme lisää raideliikenteeseen, joukkoliikenteeseen, energiatehokkuuteen kaikilla yhteiskunnan eri alueilla ja sitten myös uusiutuvaan energiaan ja muilla tavoin tavoittelemme niitä tavoitteita, mitkä meille on asetettu.
On myös syytä korostaa, että kestävä yhteiskunta on myös ihmisille parempi yhteiskunta. Se painottaa puhdasta ympäristöä, kestäviä tuotteita, puhdasta ruokaa ja liikkumisen vapautta eli vapautta autoilun pakosta, mikä nyky-yhteiskunnassa on olennainen piirre. Kestävässä yhteiskunnassa korostuu myös vihreiden pitkään kannattama ajatus siitä, että meillä on enemmän aikaa ja vähemmän roinaa. Keskitymme elämässämme enemmän laatuun, jolloin se on myös ekologisesti kestävämpää ja kuormitamme ympäristöä vähemmän.
Arvoisa puhemies! Riippuvuus raaka-aineiden hinnasta on vaarallista yhteiskunnalle, ja Peak Oil -teorian mukaan öljyn hinta keskipitkällä aikavälillä on edelleen nousussa. Elikkä tämä asetelma tarkoittaa sitä, että modernissa, resurssitehokkaassa taloudessa ekonomia ja ekologia kuuluvat yhteen. On selvää, että raaka-aineiden ja energian hinnannousu kannustaa kaikkia yhteiskuntia energiatehokkaaseen ja moderniin yhteiskuntarakenteeseen. Silloin päästövähennysten ja yhteiskunnan modernisaation vaihtoehtona ei ole siis nykytilanteen jatkuminen vaan talouden taantuminen energia-intensiivisten teollisuusjättien hautausmaaksi, jollemme kaikilla aloilla ryhdy modernisoimaan yhteiskuntamme rakennetta ja teknologinen kehitys jatku kaikilla aloilla, ympäristöteknologia puhdasta teknologiaa korostavaan suuntaan.
Rakennemuutosta ei kannata siis vastustaa, vaan se pitää ottaa haltuun. Perässä hiihtäjiksi ajautuvat maat jäävät vaille puhtaan teknologian alan kasvuyrityksiä ja käyttävät yhä kalliimmaksi tulevaa energiaa tehottomasti, jolloin niiden talous kärsii. Siksi, arvoisa puhemies, on vaikea ymmärtää energiateollisuuden konservatiivisuutta ja näköalattomuutta, mitä ilmensi energiateollisuuden toimitusjohtajan Naukkarisen esitys laskea tavoitteita uusiutuvan energian lisäämiseksi. Suomalaisten pitäisi ymmärtää, että koko suomalaisen yhteiskunnan etu on niin taloudellisesti kuin kaikilla muillakin tavoin kulkea ilmastomuutoksen torjunnan eturintamassa.
Keskeinen toimiala kansainvälisten sopimusten mukaisten päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi on energiatuotanto yksinkertaisesti siksi, että sen osuus päästöistä on selkeästi suurin. Siksi on ymmärrettävää, että selonteossa pohditaan tulevia energiaratkaisuja tarkoin. Pohjavire on kuitenkin sellainen, että lisäydinvoiman tarve on ehdotonta. Luonnonsuojelujärjestöt ovat kritisoineet tätä ehdottomuutta, ja kritiikkiin on osittain helppo yhtyä. Suomenkin osalta ilmastonmuutoksen torjunnan työkalupakista tulee löytyä kaikki mahdolliset keinot; niin päästöjen ja kulutuksen vähentämistoimenpiteet kuin uusiutuvan energian kehittäminen ja lisääminen sekä energiatehokkuuden parantaminen. Näiden painotukset ja eri lohkojen tavoitteet tulee miettiä vielä tarkoin.
Arvoisa puhemies! Olennaista ilmastonmuutoksen torjunnassa on sen lisäksi, että päätetään, mihin toimenpiteisiin ryhdytään ja milloin, se, kenet laitetaan toimenpiteiden maksumieheksi. Sosialidemokraattien lähtökohtana on niin kotimaan kohdalla kuin maailmanlaajuisestikin se, ettei maksutaakka saa kohdentua merkittävästi heikompiosaiselle kansalle. Tämä tarkoittaa sitä, että teollisuusmaiden tulee kantaa suhteellisesti suurempi osuus kustannuksista kuin kehitysmaiden. Voikin todeta, että on suuri haaste suhteuttaa maailmanlaajuisen ongelman ratkaisemiseen tarvittavien päästövähennysten ja muiden kansantalouteen kohdistuvien heikennyksien suhde kansallisia etuja vaatiessa.
Omassa yhteiskunnassamme ilmastonmuutoksen kustannukset eivät saa kohdistua suoraan kotitalouksien energialaskuihin, eivät siis kuluttajien ja palkansaajien maksettavaksi. Valtion keskeinen työkalu ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa on verotus- ja tukipolitiikka. Ympäristöverotusta on tarkasteltava keskeisenä keinona ohjata energiakulutusta ja vähentää päästöjä. Tässä strategiassa ei korostu riittävästi julkisten viranomaisten vastuu säätää ja valvoa ympäristölupia sekä niiden ehtoja ja toteuttamista niin kunta- kuin valtiotasollakin. Tässäkin yhteydessä kannattaa nostaa esiin niin sanottu windfall-vero, joka on täysin perusteltu ja hyvä tapa kerätä valtiolle lisää varoja, joita voidaan ohjata vaikkapa ilmastonmuutoksen hillitsemistoimenpiteisiin.
Ilmastonmuutoksen myötä energiantuotantoon liittyvä innovointi on myös mahdollisuus Suomen kaltaiselle maalle. Tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa kannattaa tukea korkean tason innovaatioiden kehittelyn kaltaisia kasvualoja. Ilmastonmuutos etenee joka tapauksessa. Siksi on erittäin tärkeää lähteä sopeuttamaan yhteiskuntaa muutoksen tuomiin ilmiöihin. Tämä puolustaa panostuksia muun muassa ilmastonmuutoksen tutkimiseen ja muihin sen tuomiin ilmiöihin varautumiseen.
Kotimaisen energian tuotantokapasiteetin rakentamisessa etusijalle asetetaan kasvihuonekaasuja päästämättömät tai vähäpäästöiset laitokset, kuten uusiutuvaa polttoainetta käyttävät yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon laitokset sekä taloudellisesti kannattavat ja ympäristöllisesti hyväksyttävät vesi- ja tuulivoimalaitokset. Vahvimpana ankkurina varaudutaan lisäydinvoiman rakentamiseen. Teollisuuden ja samalla työpaikkojen asema on siten tulevaisuudessa turvattu. Mielestäni ydinvoiman kytkeminen tähän pakettiin on oikea ratkaisu. Yksioikoinen ydinvoimaan turvautuminen ei kuitenkaan lisää huoltovarmuutta ydinpolttoaineen ollessa tuonnin varassa. Ydinjätteen käsittelyssä ja loppusijoituksessa tulee olla eettisesti kestävät periaatteet ja käytännöt.
Vesivoimalla tuotettua energiaa saadaan lisää nykyisiä laitoksia uudistamalla energiatehokkaammiksi. Vesivoiman lisärakentamisessa tulee kunnioittaa voimalaitoksen vaikutuspiirissä asuvien asukkaiden mielipidettä. Laitos on rakennettavissa myös niin, että asukkaiden toiveet lähiympäristöstä tulevat täytetyiksi. Siksi en näe estettä laitosten rakentamiselle nyt enkä tulevaisuudessa. Ilmastopolitiikan kannalta strategia on linjakas. Uusiutuvan energian osuus nousee 38 prosenttiin energiankulutuksesta. Energiajärjestelmän tehokkuus paranee, ja kasvihuonepäästöt kääntyvät pysyvästi laskuun. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään nykymenoa jatkamalla, vaan suunnanmuutoksella, jossa avainsanoja ovat energiatehokkuus, säästö sekä uusiutuvien energialähteiden tuotannon ja käytön lisääminen.
Uusiutuvien energialähteiden käytön rinnalla Suomessa tulee nostaa energiansäästöön ja tehokkuuteen sekä uusiin energialähteisiin liittyvän teknologian tutkimus ja tuotekehitys sille kuuluvaan arvoonsa. Aiemmin Suomi on ollut näissä asioissa kärkimaita. Viime vuosina olemme jääneet jälkeen muista. Panostukset tekniikan kehittämiseen helpottavat energiatavoitteiden saavuttamista. Suurempi panostus tuo aikanaan suuremmat hyödyt.
Arvoisa puhemies! Hajautettua yhdyskuntarakennetta arvostellaan energiatehottomuudesta. Kaihdan kaikkinaista vastakkainasettelua ilmastopolitiikan ympärillä maaseudun ja kaupunkien kesken. Enemmän olisikin kiinnitettävä huomiota kokonaistarkasteluun nippelikonstien sijaan. Kun painostamme haja-asutusalueen liikenteen vähentämistä, tulee huomioida sekin, mitä lainsäätäjät, me, olemme asian hyväksi tehneet. Ajelutamme yhdyskuntahuollon ajoneuvoja satoja kilometrejä sen sijaan, että suunnittelisimme yhdyskuntarakenteemme näitä silmällä pitäen. Liikennejärjestelmätyön on oltava pitkäjänteistä. Mummon matkat eivät ole Suomen ilmastopolitiikan kääntäjiä suuntaan eikä toiseen, vaikka näin yritetäänkin todistella.
On lähdettävä aina siitä, mitä voisi itse tehdä paremmin. Me tämän talon päättäjät voisimme katsoa peiliin. Olemmeko tehneet kaikkemme kulkumuotojakauman aikaansaamiseksi? Olemmeko survoneet eteenpäin älykkään liikenteen muotoja? Onko liikenteen sujuvuus ja häiriöttömyys meille tärkeä arvo? Pitkäjänteinen liikennejärjestelmätyö sisältää taloudelliset ohjauskeinot, houkuttelevan joukkoliikenteen siellä, missä se on mahdollista, sekä tavoitteen liikkumistarpeiden vähentämiseksi. Vaikuttavuus mitataan aina strategiatyön ja operatiivisen tekemisen seurauksena. Kykenemmekö Suomessa näkemään kokonaisuuden vai pidämmekö keskustelun kärkenä sitä, että tulosta saadaan, kun maa tyhjennetään puolesta välistä ja eheytetään yhdyskuntarakenne tuohon jäljellä olevaan puolikkaaseen Suomeen?
Ilmasto- ja energiastrategiassa on hyviä avauksia, mutta ongelmiksi jäävät vähäiset päästövähennykset ja suurehkot energian kulutusarvot. Kansallisen strategian päätavoite on vastata EU:n asettamiin tavoitteisiin vähentää kasvihuonepäästöjä, lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta ja parantaa energiatehokkuutta. Samalla ohessa luodaan edellytyksiä uusiutuvia energialähteitä tuottavalle tai käyttävälle teollisuudelle. Korjuukoneet, lämpökattilat ja tuulimyllyt ovat hyviä esimerkkejä tästä teollisuudesta ja mahdollisuudesta.
Hyvää ohjelmassa on myös se, että energiankulutuksessa pyritään määrätietoisesti laskuun. Myönteistä mielestäni on lisäksi se, että syöttötariffi saadaan uusiutuvien energialähteiden sähköntuotannolle. Metsähake, biokaasu ja tuulivoima ovat esimerkkejä näistä lähteistä. Jätehuollon kehittäminen tehostamalla lajittelua, lisäämällä kierrätystä ja polttamalla soveltuva jäte on niin ikään myönteinen piirre. Samalla lisätään energiatehokkuutta ja vähennetään oleellisesti jätettä.
Arvoisa puhemies! Metsähakkeen käytön lisääminen 3 miljoonasta kiintokuutiometristä 10-12 miljoonaan kuutioon vuoteen 2020 mennessä on kunnianhimoinen tavoite. Tämä edellyttää vilkasta puukauppaa, korjuuketjun tehostumista sekä lukuisia lämpö- ja jalostuslaitoksia.
Poltetut lisäkuutiot haketta ja turvetta tuovat sivutuotteena kasvavan määrän tuhkaa. Tuhkan käyttöä metsämaan maanparannusaineena on tutkittu. Se alentaa maan haitallista happamuutta ja antaa lisäravinteita. Tuhka lisää kasvua käsitellyllä metsämaalla kymmeniä prosentteja. Kestävän metsätalouden rahoituslaissa tuhkaa pyritään käyttämään terveyslannoitteena, mutta tämän lain asetusluonnoksessa terveyslannoituksen lämpötilasumman alarajaksi on kirjattu 850 astetta celciusta. Tämä tulisi esteeksi tuhkan käytölle terveyslannoitteena. Muun muassa Kuusamon korkeudella tätä asetusluonnosta tulisikin mielestäni muokata sellaiseksi, että tuhkasta ei tulisi jätettä, vaan se olisi sivutuote ja sitä voitaisiin käyttää ravinteena ja terveyslannoitteena myöskin tuolla karummalla alueella.
Johtuu ilmastonmuutos sitten maapallon normaalista, tuhansien vuosien syklittäisestä muutoksesta tai ihmisen toiminnasta, mitä itse pidän todennäköisempänä, on päästöjen rajoittamiseen ryhdyttävä kaikin mahdollisin ja järkevin keinoin. Tämä hallituksen tuottama ilmasto- ja energiastrategia on jonkinlainen avaus ja vastaus niihin kysymyksiin, joita EU ja poliittiset päättäjät, monet ilmasto- ja energiakysymyksistä kiinnostuneet kansalaisjärjestöt sekä ympäristönsuojelijat ovat peräänkuuluttaneet. Tällä strategialla ei kuitenkaan vielä maailmaa pelasteta.
Sähkön omavaraisuuden lisääminen on ehdottomasti kannatettava asia. Sillä turvataan sähkön saanti mahdollisten häiriöiden varalta. On myös kaikin puolin viisaampaa tuottaa sähköä omissa laitoksissa kuin tuoda sitä Venäjän ydinlaitoksista. Ensisijaisesti sähköä tulee tuottaa uusiutuvilla energialähteillä. Tuotantoa tulee rakentaa ja tukea niin, että EU:n edellyttämiin tavoitteisiin vastataan ja tuo 38 prosentin osuus uusiutuvan energiantuotannon tavoitteesta saavutetaan. Myös päästövähennyksiin tulee sitoutua.
Ympäristöjärjestöt ja monet täälläkin ovat kritisoineet sitä, että tavoite alentaa päästöjä 20 prosenttiin vuoteen 2020 on liian matala, ja todenneet, että Suomenkin pitäisi varautua siihen, että kansainväliset ilmastosopimuksen edellyttävät 30 prosentin päästövähennystä. Se on totta, ja tämä on otettava vakavasti huomioon. On selvää, että suurempiin päästövähennyksiin tulee varautua, koska kansainväliset neuvottelut ovat kesken, eikä tällä hetkellä tiedetä, vaikka kaikki keskeiset maat olisivat valmiita tähän ilmastosopimukseen sitoutumaan.
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen hillitsemisen edellyttää laajaa keinovalikoimaa, ja meillä sosialidemokraateilla niitä on paljon meidän ilmasto-ohjelmassamme, jonka nimi on Neljä vuodenaikaa. Ajan säästämiseksi nostan siitä pari tärkeää asiaa.
Yhtenä tärkeänä ilmastotekona pidän joukkoliikenteen kehittämistä niin, että siitä saataisiin liikkumisen perusratkaisu. Joukkoliikenne pitää saada todelliseksi vaihtoehdoksi, joka on kattavasti saatavissa edulliseen hintaan ja ympäristöystävällisellä kalustolla toteutettuna. Se edellyttää panostuksia joukkoliikenteeseen, raiteiden lisärakentamiseen ja kunnostamiseen sekä joukkoliikennetuen lisäämistä. Tällä hetkellähän porvarihallituksen linja on esimerkiksi raideliikenteen kohdalla määrärahoja alentava. Hallitus alentaa lähes 25 miljoonalla eurolla raideliikenteen resursseja. Eli ympäristöystävällisimmän kulkutavan resursseja siis heikennetään tämän hallituksen toimesta.
Toinen asia, jonka nostan esille, on windfall-vero energiayhtiöiden ansiottomiin päästökauppatuloihin. Tätä EU:n päästökauppaa on käyty jo monta vuotta, mutta varsinaiseen tavoitteeseen eli päästöjen vähentämiseen järjestelmä ei ole auttanut. Energiayhtiöiden talouteen tosin se on vaikuttanut erittäin myönteisesti, koska tästä valtiollisesta tukijärjestelmästä hyötyvät energiayhtiöt lähes 2 miljardia euroa vuodessa. Tuon maksavat sähkön ostajat nousseina sähkön hintoina. Sähköyhtiöt siirtävät päästöoikeuden hinnan kustannuksena sähkön loppuhintaa, vaikka valtio jakaa luvat yhtiöille ilmaiseksi. Tämä selittää sähköyhtiöiden hulppeat osinkojen maksut ja miljoonien bonukset johtajilleen, muun muassa nämä Liliuksen ja kumppaneiden optiot ym. suurta ihmetystä herättäneet tulonsiirrot. Tämä myös selittää sen, miksi ulkomaita myötä Suomeen tultaisiin pystyttämään ydinvoimaloita. Muutkin ahneet firmat haluaisivat palan siitä kakusta.
Tätä ansiotonta windfall-veroa tulee verottaa, ja siitä saatava raha, joka olisi satoja miljoonia euroja, on ohjattava ympäristönsuojelua kehittäviin ja ilmastonmuutosta hillitseviin toimenpiteisiin. Olen tyytyväinen, että ministeri Pekkarinen on tätä windfall-veroa jo nostanut esille ja lienee tulossa pikkuhiljaa meidän sosialidemokraattien linjalle tässä asiassa.
Mielestäni Suomen on oltava mukana ja jopa tässä asiassa mallioppilaana ilmastonmuutosta vastaan taistelemassa. Mutta toisaalta on kyllä nostettava vakava huoli siitä, että jos Suomi toteuttaa nämä tavoitteet ja Euroopan unionin kaikki jäsenmaat eivät pysy mukana - ja ehkä ei kaikkia suuria maailman maita saada mukaan - niin meidän tilanteemme käy hankalaksi. Suomi silloin täyttää ehdot, jotka ovat erittäin raskaat kuitenkin, ja maapallon ilmasto-ongelmaa ei saada ratkaistua. Siksi on vedottava voimakkaasti siihen, että Suomi EU:ssa ja EU maailmassa tekevät kaikkensa, että saadaan kaikki mahdollisimman tarkasti mukaan tähän yhteiseen urakkaan yhteisen ilmakehän ja maapallon pelastamiseksi.
Herra puhemies! On todettava, että tämä käsittelyssä oleva strategia on pääosin erittäin hyvä. Siinä on monipuolisesti ja laajasti perustellen esitetty ne toimenpiteet, joihin Suomessa aiotaan ryhtyä tämän strategian konkreettiseksi toteuttamiseksi. Eräiltä osin kuitenkin on todettava, että nämä toimenpide-ehdotukset ja tavoitteet ovat ympäripyöreitä, ja se selittyy varmasti sillä, että hallituksessa, joka tämän on laatinut, on tavattoman vastakkaisia ja ristikkäisiä tavoitteita, ja silloin ei ole saatavissa mitään yhtenäistä linjaa. Ja niin kuin ryhmäpuheenvuoroista kuulimme, nämä selitetään eri puolueitten toimesta hyvin eri tavoin.
Se, mitä tässä vielä odottaisi tarkemmin, on myös ne hintalaput, jotka eri toimijoille tässä yhteiskunnassa tulevat maksettaviksi: tavallisille ihmisille, kotitalouksille, teollisuudelle, liikenteelle jne. Mutta ehkä niiden arviointi on hieman vaikeaa, ja siksi niistä on pitkälti tässä luovuttu yrittämästäkään.
Herra puhemies! Pidän tätä monipuolista keinovalikoimaa tässä sekä energian säästö- ja tehokkuustavoitteen etsimisessä että energian tuotannon puolella välttämättömänä ja oikeana ja perusteltuna. Siksi en pidä oikeana sitä, että eräät tahot tyrmäävät yhden kerrallaan esimerkiksi erilaiset energiantuotantomuodot. Ydinvoima ei ole mikään hyvä ja pysyvä ratkaisu, mutta siirtymäkautena sitä ilmeisesti tarvitaan ja ehkä lisääkin siihen nähden, mitä meillä on nyt, niin kuin strategiassa annetaan ymmärtää. Turpeen osalta toivon, että sitä voidaan käyttää edelleen mahdollisuuksien mukaan ottaen vakavasti huomioon (Puhemies: 5 minuuttia!) sen ympäristövaikutukset, mutta jos sillä korvataan tuontihiiltä, niin on viisasta, että näin tehdään.
Päästökaupan osalta, herra puhemies, totean vielä, että on suuri puute, että päästökaupan ulkopuolelle jätettävien teollisuudenalojen vapautuksesta päätetään vasta vuonna 2011, ja Suomen teollisuus on näillä näkymin hyvin epävarmassa tilanteessa niin kauan, kunnes tämä päätös saadaan aikaan. Jos ministeri Pekkarisella on tarkempaa tietoa kuin mitä talousvaliokunnassa on tältä osin saatu, se on tietysti hyvä saada tietoon. Mutta jos se menee vuoteen 2011, niin tässä on ikävä välikausi, jolloin ei tiedetä, miten esimerkiksi niin metalli-, metsä- kuin kemianteollisuuden osalta on tapahtumassa.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.
Euroopan unioni on tunnetusti ollut ilmastonmuutoksen torjunnassa aloitteellinen edelläkävijä - näin on syytä olla jatkossa. Eurooppa ei kuitenkaan voi yksin ratkaista ilmastonmuutosongelmia. EU:n alueen päästöt ovat vain noin 14 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Kaikki maat onkin saatava mukaan maailmanlaajuiseen toimintaan päästöjen vähentämiseksi, ja täytyy toivoa, että Yhdysvalloissakin presidentinvaihdos johtaa siihen, että Yhdysvallat maailman vahvimpana taloutena sitoutuu päästöjen vähentämiseen samalla tavalla kuin EU.
Me tarvitsemme lisääntyvää yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa energiatehokkuuden, päästöttömien tuotantomuotojen sekä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin edistämiseksi. Myös EU:n tutkimus- ja kehityspanoksia on suunnattava entistä enemmän uusiin energiateknologioihin.
Tänään meidän on kuitenkin tunnustettava se tosiasia, että ilmastonmuutos on jo pitkällä. Viimeisimmät vuodet ovat olleet ennätyslämpimiä. Valtaosa maailman jäätiköistä vetäytyy nopeasti, ja niiden sulaminen on nopeutunut. Pessimistisimpien arvioiden mukaan maapallon lämpötila kohoaa 6 asteella ja merenpinta nousee metrin verran vuosisadan loppuun mennessä.
Debatin yhteydessä jo totesin, että hallituksen esittämässä ilmasto- ja energiastrategiassa on monia hyviä asioita. Päästöjen vähentäminen, uusiutuvien energiamuotojen lisääminen, sähköntuotannon omavaraisuuteen pääseminen sekä energiatehokkuuden ja energian säästön lisääminen. Me todellakin tarvitsemme kaikkia näitä tehokkaita toimia.
Tiukentuvat päästönormit nähdään usein liian yksipuolisesti uhkakuvana kansalliselle kilpailukyvyllemme ja hyvinvoinnillemme. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että Suomella on jo tällä hetkellä hyvää osaamista ja kokemusta ympäristöteknologiassa. Tätä kehittämistoimintaa on edelleen jatkettava. Oman hyödyntämisen lisäämisen ohella ympäristöteknologiasta on tehtävä nykyistä vahvempi vientituote. Se on toki jo tällä hetkellä kohtuullisen vahva vientituote, mutta meillä on tässä suhteessa vielä parantamisen varaa.
Uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen on päävaihtoehto, kun me vastaamme tiukkeneviin päästötavoitteisiin. Suomessa tätä polkua on kuljettu menestyksellisesti jo aiemminkin, mutta nyt tämä polku muodostuu entistä vaikeammaksi, entistä karikkoisemmaksi, kun me pyrimme 38 prosentin tavoitteeseen. Mutta uskon, että tämä tavoite on mahdollista saavuttaa.
Uusiutuvan energiankäytön edistäminen Suomessa on mielestäni kiinni pitkälti metsäteollisuuden tuotannon tasosta. Jos me jatkossa kykenemme turvaamaan metsäteollisuuden tuotantoedellytykset Suomessa, niin myös uusiutuvan energian lisäkäyttömahdollisuudet paranevat.
Suomella on mielestäni jatkossakin hyvät lähtökohdat pitää kiinni monipuolisesta energiantuotantotavasta. Vesivoiman lisärakentamismahdollisuudet tosin ovat rajalliset. Sen sijaan tuulivoiman lisärakentamismahdollisuudet ovat hyvät erityisesti rannikolla ja merialueilla. Tuulivoimaan satsaaminen on tärkeää paitsi monipuolisen tuotannon, niin myös suomalaisen teknologian kehittämisen ja vientimahdollisuuksien parantamisen kannalta. Tuulivoiman osalta oleellista on kuitenkin se, saammeko me riittävästi investointeja liikkeelle ja tässä pidän äärettömän tärkeänä sitä, että meillä on tuulivoiman rakentamiseksi käytössä riittävät investointituet.
Yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa Suomi on jo pitkään ollut edelläkävijä. Tätä tehokasta tuotantotapaa on edelleen mahdollista lisätä niin kauan kuin kaukolämpöverkkojen laajentaminen on perusteltua ja kustannustehokasta. Yhteistuotannossa on perusteltua käyttää kotimaisia polttoaineita, erityisesti puu- ja peltopolttoaineita.
Viimeksi, arvoisa puhemies, haluan vielä mainita jätteen hyödyntämisen. Siinä me olemme toistaiseksi olleet jonkinlainen takapajula. Me tarvitsemme jatkossa enemmän jätteenpolttolaitoksia. Tällä tavalla voimme jätteitäkin hyödyntää enenevässä määrin energiaksi.
Kuitenkin tässä peruslinjana erittäin hyvää on se, että omavaraisuuteen on panostettu. Se on todella tärkeää, sillä maailmanlaajuisesti tilanne on sellainen, että ne maat, jotka tuottavat enemmän energiaa kuin itse käyttävät, ovat lähes poikkeuksetta joko poliittisesti epävakaita tai epädemokraattisia, ja näiden valtioiden toiminnasta emme voi olla riippuvaisia. Sen takia on hyvin tärkeää, että omavaraisuutta lisätään ja että se tapahtuu erityisesti ydinvoimaan panostamalla.
Kuten tässä ovat monet puhujat sanoneet, Suomi ei kykene yksin maailmaa pelastamaan. On aivan oikein, että EU ja Suomi näyttävät esimerkkiä siinä, miten ilmastohaasteeseen vastataan, mutta on täysin välttämätöntä, että uuden hallinnon saanut USA, Kiina ja Intia saadaan myöskin mukaan näihin ilmastotalkoisiin.
Olen aivan varma, että suomalaiset haluavat myös yksilötasolla vastata ilmastohaasteisiin. Se on luettavissa niistä ihmisten kannanotoista ja mielipiteistä, joita varmaan kaikki edustajat ovat kuulleet. Mutta samalla on tietysti tunnustettava se, että tämä paketti tulee varsin kalliiksi suomalaisille ja siihen voidaan täysimääräisesti sitoutua vain, kun samanaikaisesti talouskasvu jatkuu ja työllisyys pysyy korkealla tasolla. En nyt tarkoita aivan tätä tulevaa vuotta ja ihan lähiaikoja, mutta kuitenkin pidemmällä tasolla meidän on pystyttävä talous pitämään vahvassa kasvussa, jotta meillä on varaa tähän.
Uusiutuvista energiamuodoista vain vesivoima ja kierrätyspolttoaineet kannattavat itse itsensä. Olin tässä hiljattain tuulivoimatuottajien vuosikokouksessa ja kuulin siitä, että erittäin monia hankkeita on valmisteilla. Pidän itsekin hyvänä sitä, että tuulivoiman käyttöä pyritään lisäämään. Se on kuitenkin aika tuntuva lisäys, jos mennään sinne 2 000:n tasolle nykyisestä 130-140:n tasosta, ja aikamoinen haaste tulee olemaan, mistä sitä rahoitusta niihin kaikkiin hankkeisiin sitten löytyy.
Minä olen kuitenkin vielä enemmän huolissani siitä, että tässä strategiassa ei ole riittävästi tätä säätövoimakysymystä otettu esille, ja pidän täysin välttämättömänä, että Vuotos ja Kollaja pitäisi rakentaa hyvinkin nopeasti. On harmillista, että tässä on tällainen vaalikauden kestävä lukko tämän asian puitteissa.
Tuulivoimaa en missään nimessä vastusta, vaan päinvastoin, sitä pitää lisätä, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, että aina, kun mylly pyörii, niin suomalainen maksaa. Itse itsellään kannattavaksi sitä ei saa, ja sen takia se tarvitsee investointitukea tai syöttötariffia.
Täällä on puhuttu aika paljon myöskin turpeesta. Kuten jo aikaisemmin totesin, maa- ja metsätalousvaliokunta on omalta osaltaan yrittänyt saada turvetta erityisesti sinne biopolttoaineiden puolelle. Näitä yrityksiä tulee jatkaa EU:n suuntaan, vaikka valitettavasti sieltä ei ole vielä vihreätä valoa saatu. Se on kuitenkin meille kansallisesti aikamoinen intressi, että saataisiin turvetta entistä enemmän hyödynnettyä ainakin siltä osalta kuin turvetta vuosittain tulee enemmän kuin sitä käytetään. Se ei ole uusiutuvaa, mutta se on hitaasti uusiutuvaa, ja siinä suhteessa se pitäisi myöskin huomioida.
On tietysti paljon sellaisia asioita, joita voidaan tehdä myös yksilötasolla, ja sen takia sellaiset hankkeet, jotka pienentävät energiankulutusta myöskin kotitalouksissa, ovat tärkeitä. Täällä puhutaan näistä ilmalämpöpumpuista, ja myöskin se, että kotitalousvähennyksellä nyt on mahdollista tehdä sellaisia energiainvestointeja kotitalouksissa, jotka ovat ympäristöystävällisiä, on myöskin hyvin tärkeää.
Itse olen tehnyt lakialoitteen siitä, että vesimittari tulisi pakolliseksi uusiin kerros- ja rivitaloasuntoihin, ja toivon, että se vielä etenee. Tiedän, että se on hallituksessa valmistelussa. Se on yksi keino vähentää tehokkaasti veden kulutusta ja sitä kautta myöskin edistää ympäristönsuojelua.
On tärkeää, että Suomi valmistautuu nyt linjattua tiukempiin päästövähennysvelvoitteisiin. Strategiassakin linjataan, että jos EU siirtyy tiukempaan päästövähennystavoitteeseen vuonna 2020 ja siitä seuraa Suomelle tiukempi päästövähennystavoite, Suomi toteuttaa sen strategian linjaamalla tavalla.
Yhdysvaltojen presidentinvaalin tulos antaa entistä enemmän aihetta uskoa, että kansainvälinen ilmastosopimus saadaan todella aikaan. Siksi jo valiokuntakäsittelyssä olisi otettava lähtökohdaksi, että 30 prosentin päästövähennystavoite on pelkkää realismia ja siihen on sopeuduttava ajoissa. Täällä salissa ja julkisuudessa on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan strategiassa esitetyt tavoitteet eivät olisi saavutettavissa ilman lisäydinvoiman rakentamista. Tämä ei pidä paikkaansa. Lisäydinvoimaa ei tarvita. Jo suhteessa osana ilmasto- ja energiastrategian valmistelua tehtyihin taustaselvityksiin on noin puolet uusiutuvan energian mahdollisuuksista jätetty strategiassa hyödyntämättä.
Valtion teknilliseltä tutkimuskeskukselta tilatuissa selvityksissä on VTT:n arvio muun muassa metsähakkeen, tuulivoiman ja energiakasvien osalta huomattavasti strategian tavoitteita korkeammalla. Myös energiatehokkuudessa on saavutettavissa huomattavasti suuremmat säästöt kuin mistä strategiassa lähdetään. Energiapihimmät sähkölaitteet, lämpöpumput, matalaenergiarakentaminen, sähkönkulutuksen reaaliaikamittaus, teollisuuden toimet, teollisuuden rakennemuutos ja valtion tuki tarjoavat mahdollisuuden kunnianhimoisten säästötavoitteiden saavuttamiselle. Myös sähkön tarvetta koskevat olettamukset vaikuttavat strategiassa tarpeettoman löysiltä. Raskas energiaintensiivinen teollisuus vähenee, ja toisaalta teollisuus on onnistunut tehostamaan energiankäyttöään. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että löysäilyllä tehdään tilaa teollisuuden pyrkimykselle tehdä Suomesta ydinenergian viejämaa.
Paperiteollisuus tekee jo nyt suuria rahoja omistamallaan energiantuotantokapasiteetilla ja on osoittanut kiinnostusta kapasiteetin kasvattamiseen. Vaikka paperintuotanto Suomessa vähentyy ja sähköä käytetään tehokkaammin, paperiyhtiöt ovat mukana ajamassa uusia ydinvoimalahankkeita. Teollisuus haluaa ilmiselvästi, että Suomi ryhtyisi ydinsähkön viejämaaksi, mutta valtio on toivottavasti viisaampi.
Arvoisa puhemies! Ydinvoimaan liittyvät huomattavat ongelmat eivät ole kadonneet minnekään. Uraanikaivokset ovat huomattava ympäristöhaitta. Ydinvoimaan liittyy edelleen myös turvallisuusongelmia. Vaikka onnettomuuden todennäköisyys on turvallisuusratkaisujen kehittymisen myötä aiempaa pienempi, ovat mahdollisen ydinonnettomuuden seuraukset edelleen valtavat. Jos näytämme tietä ydinvoiman lisärakentamiseen, lisää ydinvoimaa saatetaan rakentaa myös vähemmän tasapainossa olevilla maailmankolkilla. Ydinaseiden leviäminen ydinteknologian mukana on vakava uhka, varsinkin kun maailmalla otetaan käyttöön entistä vaarallisempaa ydinjätettä tuottavia uusia reaktorimalleja. Rakenteilla oleva Olkiluoto 3 on ollut prosessina melkoinen farssi. Lähes kolme vuotta myöhässä ja puolitoista miljardia euroa yli budjetin oleva rakennushanke on kärsinyt jatkuvista turvallisuus- ja laaturikkeistä.
Tässä salissa on useaan otteeseen kysytty, miten vihreät ovat mukana strategiassa erityisesti ydinvoimaa koskevien kirjausten osalta. Tähän on todettava, että kantamme ydinvoimaan ei ole muuttunut miksikään. Olemme koko ajan sanoneet, että jos hakemus lisäydinvoimasta saapuu, vihreät tulevat äänestämään sitä vastaan niin hallituksessa kuin eduskunnassakin. Tämä on meille varsin selvä asia. Toivon, että valiokunnan mietinnössä ja lausuntoja tekevissä valiokunnissa otetaan huomioon tämän monella tavalla myös hienon strategian käsittelyssä uusiutuvan energian todellinen potentiaali ja hyödyt sekä ydinvoimaan edelleen liittyvät ongelmat.
Arvoisa puhemies! Se, miten vastaamme ilmastohaasteeseen, ratkaisee, millainen tulevaisuus seuraavilla sukupolvilla on. Olemme vastuussa käsittämättömän isosta asiasta. Ilmastonmuutoksen vakavien, peruuttamattomien seurausten välttäminen perustuu lämpenemisen rajoittamiseen alle 2 asteen. Mikäli ilmaston lämpenemistä ei poliittisin päätöksin hidasteta riittäväksi, seurauksena on muun muassa maapallon keuhkojen, Amazonin sademetsien, tuhoutuminen, vesi- ja ruokapula, merenpinnan dramaattinen nousu mannerjäätiköiden sulamisen myötä ja hallitsematon ilmastopakolaisuus. Käsityksemme ilmaston lämpenemisestä ja ilmiön seurauksista perustuvat mittavaan tutkimukseen ja tieteellisiin tosiasioihin. Historia ei valitettavasti anna anteeksi niille, jotka eivät toimi määrätietoisesti silloin, kun jotain on vielä tehtävissä.
Talouden edessä oleva taantuma ei millään tavalla vähennä ilmastonmuutoksen torjunnan tarpeellisuutta. On meistä kiinni, näivettyykö Suomen talous takertumalla menneisyyteen (Puhemies: 5 minuuttia!) vai tarttuuko se muutoksen tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Mitä muutoin tulee siihen, että koko vihreä eduskuntaryhmä ilmoittaa olevansa eri mieltä jostakin asiasta, jonka tämä strategia pitää sisällään, niin haluan vaan tähän sanoa, että tämä nyt on tämä tapa toimia. Minusta muut hallituspuolueet ovat olleet aika suopeita siihen, että me olemme antaneet vihreitten olla mukana vaikuttamassa muilta osin tämän strategian sisältöön ja sitten myös niiltä osin, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) mikä koskee ydinvoimaa, mutta silti kuitenkin antaneet heille mahdollisuuden sanoa, että joo joo, me olemme olleet mukana rakentamassa tätä, mutta me sanoudumme itse irti siitä, minkä tämä muu joukko on yhteisesti rakentanut.
Arvoisa puhemies! Hallituksen ilmasto- ja energiastrategia on liian vähän ja liian myöhään. Vauhdin ja panosten uusiutuviin energialähteisiin tulisi olla moninkertaisia. Energia on jokaiselle kansalaiselle välttämättömyyshyödyke, ei ylellisyyttä. Energian hinnannousu iskee ankarimmin pienituloisiin, joiden ekologinen jalanjälki on muutenkin pieni. Miten saadaan isokenkäiset energiatuhlarit luopumaan kengistään ja kulkemaan varpaillaan. Toistaiseksi näyttää siltä, että kulutetaan lähes kuten ennenkin ja maksetaan siitä enemmän. Näin syntyy kilpajuoksu siitä, kumpi loppuu ensin, öljy vai maapallon sietokyky.
Ilmastonmuutoksen torjuminen ei onnistu, jos kansalaisten käyttäytymistä ei saada muuttumaan ja jos energiaa ei aleta säästää nykyistä tehokkaammin. Tarvitaan siis enemmän ympäristökoulutusta ja -tiedotusta. Tältä osin selonteon anti on vähäinen, kun siinä ohimennen todetaan, että kansalaisille taataan ajantasaisen tiedon saaminen ja ilmasto- ja energianeuvonnan ja koulutuksen järjestämiseen varataan riittävät resurssit. Toisaalla taas luvataan nostaa kuluttajien tietotasoa, vaikuttaa asenteisiin ja tuottaa vertailutietoa ja työkaluja hankintapäätösten pohjaksi. Toivottavasti nämä hyvät lupaukset pidetään myös käytännössä.
Arvoisa puhemies! Energia on kovaa politiikkaa niin täällä kotimaassa, Euroopassa, kuin koko maailmassakin. Politiikkaa on nähtävissä myös tässä hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa. Siinä lähdetään liikkeelle elinkeinoelämän, metsäteollisuuden ja maatalousyritysten näkökulmista. Tärkeää on pitää huolta siitä, että ilmastopolitiikan lasku ei jää tavallisten palkansaajien ja kuluttajien maksettavaksi.
EU:ssa komissiolle tärkeintä näyttää olevan teollisuuden ja yritysten etu. EU-neuvostossa on ristivetoa suurten maiden vetäessä kotiinpäin. Parlamentissa tavoitteissa ja keinoissa on eroa puoluekannasta riippuen. Konservatiiveille on tärkeää taata teollisuudelle ilmaisia päästöoikeuksia, vasemmisto painottaa globaalia sopimista ja vihreät sanktiointijärjestelmää. Venäjä on jo käyttänyt energiaa poliittisena työkaluna ja pistänyt kaasuputket kiinni. Käynnissä on kilpajuoksu Afrikkaan, jossa johdossa tällä hetkellä näyttää olevan Kiina.
Energia ja ilmasto kietoutuvat monella tavalla yhteen. Taistelu maailman energiavaroista kiihtyy, ilmastonmuutoksen torjunta yhdessä maassa tai maanosassa ei tuota tulosta. Koko maailma on saatava energia- ja ilmastotalkoisiin. Yhdysvaltojen presidentin vaihtuminen on myönteinen asia myös ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta, mutta se ei yksin riitä. Talkoisiin on saatava mukaan nopeasti kasvavat taloudet, kuten Kiina, Intia ja Brasilia.
Arvoisa puhemies! Energiapolitiikassa on alkanut uusi aikakausi. Energian tuotantoa on monipuolistettava ja energian käyttöä tehostettava. Suomi on sitoutunut vähentämään kasvihuonepäästöjään, ja siihen on olemassa instrumentteja. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii todellisia muutoksia ja yhteistyötä. Ei riitä, että tavoitteet kirjataan yhteen paperiin ja toisenlaiset käytännön toimet toiseen paperiin. Näin tapahtuu, kun hallitus lupaa strategiapaperissa vaikkapa edistää monin keinoin joukkoliikennettä, mutta sitten vuoden 2009 budjetissa leikkaa joukkoliikenteen määrärahoja. Puheet ja teot on saatava yhdenmukaisiksi.
Väittäisin kuitenkin, että Suomessa on hyvin kauan ollut se tilanne, että meillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet seurata esimerkiksi Japanin esimerkkiä siitä, että meillä myöskin pystytään erottamaan toisistaan talouskasvu ja energian-, myöskin sähkönkulutuksen kasvu. Olen aina ajatellut niin, että meidän pitää päästä tällaisesta Vladimir Iljitš Leniniä aikanaan vaivanneesta ajatuksesta, joka ehkä siinä yhteiskunnallisessa tilanteessa oli totta, mitä sanottiin, että sosialismi on sähköistämistä, toisin sanoen yhteiskunnan hyvä ja edistys merkitsee sitä, että energiankulutuksen ja sähkönkulutuksen tulee kasvaa. Näin ei ole enää ollut pitkään aikaan.
Nyt kysymys onkin siitä, että tämä energia- ja ilmastostrategia on nähtävänä tiekarttana siihen, että ne tavoitteet, jotka tähän on asetettu, voidaan jopa ylittää. Se tarkoittaa sitä, että on mahdollista saavuttaa vieläkin kunnianhimoisempia tavoitteita uusiutuvan energian tuotanto-osuuksissa ja on mahdollista vielä tätäkin energiastrategiaa enemmän tehostaa energiankäyttöä ja säästää energiaa.
Haluaisinkin esittää, että maailman ja myöskin Suomen kaikkein tärkein energiapotentiaali on nimenomaan energiankäytön tehostamisessa ja energiansäästössä. Kansainvälisesti ja myöskin Suomessa on realistista arvioida, että potentiaali on siinä kolmanneksen luokkaa kaikesta tällaisesta business as usual -skenaariosta. On hyvin sanottu, että energiankäytön tehostaminen on sama kuin poimisi hedelmiä omenapuun alimmilta oksilta. Se ei todellakaan vaadi kovin paljon vaivaa, se on lähes ilmaista, se voi jopa tuottaa.
Näkisin mielelläni, että Suomessa erilaiset yhteisöt kuten kunnat lähtisivät sitoutumaan vieläkin kunnianhimoisempiin tavoitteisiin kuin tämä energia- ja ilmastostrategia merkitsee. On hyviä esimerkkejä siitä, että suomalaiset kunnat, joihin kuuluvat esimerkiksi Parikkala ja Kuhmoinen ja Uusikaupunki, ovat päättäneet ottaa itselleen EU:ssa nyt käsiteltävänä olevia ilmastotavoitteita vaativampia tavoitteita ja ne nimenomaan tavoittelevat tätä yhteistyöllä, joka merkitsee sitä, että eri toimijat tekevät yhteistyötä keskenään: yrittäjät, kuntalaiset, kuntien päätöksentekijät, virkakoneisto. Tällä tavalla voidaan saada aikaan sellainen synergia, joka sitten voi todellakin tuottaa ehkäpä jopa lakeja ja lainpykäliä parempia tuloksia.
Oma suosikkiesimerkkini tällaisesta hyvästä toimintatavasta on Oulun rakennusvalvontaviraston järjestelmä, jonka virkamiehet kehittivät, en nyt sanoisi oman työn ohessa tai iltapuhteina mutta kuitenkin vailla minkäänlaista laillista pakotetta. He nimittäin neuvovat omakotirakentajia siihen, että voidaan rakennettavan ja suunniteltavan omakotitalon elinkaarikustannukset minimoida jo suunnitteluvaiheessa. On aivan uskomatonta, miten hyviin tuloksiin tällaisella toimintamallilla päästään. Nykyiset rakennusmääräykset - ja epäilenpä, että myös nyt suunniteltavana olevat rakennusmääräykset - voidaan ylittää. Tämä olkoon esimerkkinä siitä, että voidaan luoda hyviä käytäntöjä, joita voidaan levittää ja jotka voivat omalta osaltaan auttaa saavuttamaan ja jopa ylittämään virallisesti asetetut tavoitteet.
Tosiasiat on kuitenkin tunnustettava. Ilmastonmuutos on tosiasia, ja tarvitaan radikaaleja ja kovia muutoksia meidän jokaisen käyttäytymisessä ja koko yhteiskunnan toiminnassa. Mutta tosiasia on se myös, että Suomella on määrätty sijainti, määrätty ilmasto, meillä on määrätty olemassa oleva elinkeinorakenne, jota ei vaan napin painalluksella eikä paperille kirjoitettuna nopeasti muuteta, elikkä tässä on tosiasioita ja tosiasioita vastakkain.
Ydinvoima herättää tunteita, on herättänyt täällä tänään voimakkaita hehkutuksia varmasti puolesta ja vastaan. Ydinvoimaan sisältyy kiistatta ongelmia, kuten uraanin louhinta, mistä sitä hankitaan, millä periaatteella, ja se eettinen kysymys, mistä ministeri Pekkarinen täällä totesi, jos olemme ydinvoimavaltio, niin onko meillä moraalista oikeutta sitten torjua edes ajatusta siitä, että myöskin raaka-ainetta hankkisimme omasta maaperästä, jos sitä meillä on hankittavissa. Onnettomuusriskit ovat edelleen olemassa, vaikka varmasti monessa muussa yhteiskunnan toiminnassa myös energiateollisuuden ja energiantuotannon alalla riskejä on kyllä aika paljon. En tiedä enkä muista lukuja, mutta taitaa olla tuhansissa se ihmisuhrien määrä, joka muun muassa hiilestä johtuvien seurauksien vuoksi kuolee vuosittain. Taitaa Kiinassa kuolla pelkästään kaivosmiehiä tuhatkunta vuodessa työtapaturmissa hiilikaivoksissa. Tietysti ydinjätteen loppusijoitusongelma, vaikka sen väitetään olevan hyvin ratkaistu Suomessa, on ongelma, joka täytyy tunnustaa.
Mutta jos ydinvoimaa ajatellaan sitten kasvihuonekaasujen päästöjen kannalta, niin tosiasia on se, että taitaa olla tuuli-, aurinko- ja vesivoima, joita voidaan verrata tässä näkökulmassa ydinvoiman tuottaman energian puhtauteen, jos unohdetaan nämä muut seikat.
Täällä on puhuttu tästä hallituksen sisäisestä keskustelusta. Ministeri Pekkarinen ehti tuossa lähtemään. En tiedä, kuinka merkittävässä roolissa hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikassa tiukan paikan tullen tämä ydinvoima on. Onko se niin kova kysymys, että hallitus voi olla siitä asiasta erimielinen sisäisesti, suuntautuuko se lisäydinvoimaan vai ei?
Henkilökohtaisesti aiemmin aiemmilla kierroksilla olen tarkastellut ydinvoimakysymystä kahdella perusteella: Suomen ja erityisesti Suomen teollisuuden ja myöskin kotitalouksien tarvitseman sähkön riittävyyden näkökulmasta ja sitten ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Nimenomaan ympäristösyyllä olen ollut valmis ymmärtämään ydinvoiman roolia. Metallimiehenä en voi kerta kaikkiaan ohittaa Rautaruukin tai Outokummun henkilöstön huolta tulevaisuudesta ja sen teollisuudenalan pysyvyydestä.
Sitten, kun aika tuntuu loppuvan, ihan pari huomiota. Yksi, johon haluan kiinnittää huomiota: Puurakentamisesta ei sanota selonteossa sanaakaan. Puutuotteet mainitaan pikalukemisen osalta yhden kerran. Kansainvälisesti on todettu, että puurakentaminen, puut syrjäyttävät esimerkiksi betonia, joka on erittäin paljon kasvihuonekaasuja päästävä raaka-aine. Puurakentamisella sidotaan hiilidioksidia puutuotteisiin, puurakenteisiin. On käsittämätöntä, että tässä selonteossa puurakentamisen rooli sekä hiilinieluna että sitten korvaavana materiaalina päästöjä aiheuttaviin raaka-aineisiin on ohitettu niin täydellisesti kuin se on tässä ohitettu, arvoisa puhemies.
Tällä hetkellä on mielenkiintoista nähdä, kuinka GM ja Ford, autoalan jättiläiset, ovat jättäneet sopeutumatta asiakkaiden ja ympäristön muutoksiin, kuinka nopeasti itse asiassa japanilainen autoteollisuus on ottanut johtavan aseman markkinoilla ja tällä hetkellä myös hybridiautoissa on aivan keskeinen toimija.
Mielenkiintoista on nähdä myös, että Suomi sattuneesta syystä, koska meillä on vain kokoonpanotehdas, on ottanut amerikkalaisen sähköauton toimitukset vastuulleen. Olisiko tästä mahdollista kehittää myös sellainen kulkuneuvo, joka mielestäni ratkaisisi yleisen liikenteen ongelmat paremmin kuin täällä esitetyt joukkoliikennevaihtoehdot? Sähköauton litium-pohjainen akkujärjestelmä on aivan toista teknologiaa kuin polttomoottorikäyttöiset autot.
Suomen kansallinen strategia, korkeaan osaamiseen pohjautuva panostus, suuntautui pitkään, yli 10 vuotta, lääketieteeseen, jossa yhden molekyylin, alkuperäisvalmisteen, tuotekehitysaika on keskimäärin ehkä 10 vuotta. Vasta vain viimeisessä vaiheessa voidaan nähdä, saako molekyyli kaupallisen luvan. Näin ollen yhden molekyylin tuotantokustannukset ja tuotekehityskustannukset ovat tällä hetkellä miljardista kahteen miljardiin euroon. Suomen kansantalous ei samanaikaisesti kestä kuin vain muutaman molekyylin rakentamista.
Jos sen sijaan ajatellaan, että energiaa on ja sitä käsitellään melkein kaikilla inhimillisen elämän osa-alueilla, siellä avautuu kymmeniätuhansia, ehkäpä satojatuhansia tuotekehitysmahdollisuuksia. Vastaavasti, jos katsotaan, kuinka hyvin nämä sopeutuisivat suomalaisen teollisuuden vahvuuksiin, niin suomalaisen teollisuuden vahvuuksiin sisältyy usein metallia, elektroniikkaa, muovia ja myös pehmoasioita, ohjelmistoja tai vastaavia palveluja. Yhden tällaisen tuotekehityshankkeen minimikustannukset ovat ehkä 10 000 tai 100 000 euroa. Suomi pystyy, jos se haluaa, panostamaan tämän tapaisiin hankkeisiin valtion välityksellä yksityistä pääomaa siten, että samanaikaisesti pystyisimme ehkä käynnistämään 10 000 tuotekehityshanketta aloilla, joiden kasvumahdollisuus näyttää nyt olevan globaalisti taattu sen takia, että yleisesti joudumme, vaikka se olisi kuinka vastenmielistä, pakottamaan yleisen edun nimessä yhteiskunnan sopeutumaan uuteen energiastrategiaan. Tämän johdosta olisi järkevää nähdä tämä uusi tilanne suomalaisen teollisuuden uutena mahdollisuutena aivan samalla lailla kuin muutama Nokian insinööri ymmärsi ehkä enemmän vahingossa, että teleliikenteen siirtyminen radioaalloille tarjoaa aivan uusille, ennakkoluulottomille ratkaisuille maailmanmarkkinat.
Uusiutuvan energian osuus Suomen energiankulutuksesta riippuu olennaisesti mahdollisuudesta hyödyntää metsäteollisuuden prosessien sivutuotteita energiantuotannossa. Kyseiset sivutuotteet hyödynnetään jo nykyisin jokseenkin tarkoin. Teknologian kehittäminen voi antaa kuitenkin lisäysmahdollisuuksia. Metsän hoidossa ja puun korjuussa syntyy runsaasti harvennus- ja muuta puuainesta, joka ei kelpaa puunjalostuksen raaka-aineeksi. Teollisuuskäyttöön kelpaamattoman metsätähteen hyödyntämiseen metsähakkeena energiantuotannossa on panostettu viime vuosina voimakkaasti. Sen kilpailukykyä ovat parantaneet öljyn ja muiden polttoaineiden hintojen nousut sekä päästöoikeuden hinta. Metsähakkeen käyttö on kasvanut lähes nelinkertaiseksi vuodesta 2000. Strategian tavoitteena on metsähakkeen käytön lisääminen vuoden 2006 noin 3,6 miljoonasta kiintokuutiometristä runsaaseen 12 miljoonaan kiintokuutiometriin vuoteen 2020 mennessä. Tätäkin suurempaa metsähakkeen käytön lisäystä on realistista tavoitella.
Arvoisa puhemies! Pellettien käytön kasvu on ollut huomattavaa monissa kehittyneissä bioenergiaan panostavissa maissa, kuten Ruotsissa, Tanskassa ja Itävallassa. Ruotsissa yli 30 000 pienkiinteistöä lämpiää jo pelletillä. Pellettien kulutuksen kasvu on ollut myös meillä viime vuosina voimakasta. Vaikka puupelletti on Suomen polttoainevalikoimassa nuori, ovat kokemukset osoittaneet sen olevan automatisoitavuutensa, käyttömukavuutensa ja toimivan jakelunsa vuoksi todellinen vaihtoehto sekä öljylle että sähkölle niin omakotitalojen kuin myös suurien yrityskiinteistöjenkin lämmityksessä. Eri lämmitysmuotojen markkinaosuuksia tarkasteltaessa puupelletti on kasvanut tasaisen varmasti.
Arvoisa herra puhemies! Energiateollisuuden helmikuussa 2008 julkaisemassa selvityksessä todettiin, että Suomea uhkaa suuri sähköntuotantokapasiteetin vaje. Sähkön kysyntä kasvaa ja tuotantokapasiteettia poistuu runsaasti käytöstä seuraavien vuosien aikana. Tulevaisuudessa ei myöskään voida nojautua mittavan sähköntuonnin varaan. Sähköntuotannon kapasiteetin vaje syvenee 5 500 megawattiin vuonna 2020 ja edelleen 8 400 megawattiin vuonna 2030. Vertailuna voi todeta, että Olkiluodon kahden nykyisin toimivan ydinvoimayksikön tuotantokapasiteetti on yhteensä runsaat 1 700 megawattia. 14 prosenttia sähköstä tuotiin vuonna 2007 rajojen ulkopuolelta. Kansainvälisen energiajärjestön Iea:n maaraportti varoitti Suomea liiasta energian tuontiriippuvuudesta. Sähkön huippukulutustilanteissa Venäjä voikin rajoittaa sähkön tarjontaa, koska sähkön kysyntäpiikki Pietarissa osunee samaan ajankohtaan kuin Suomessa.
Merkittävänä keinona vähentää riippuvuutta tuontienergiasta ja parantaa energian toimitusvarmuutta Iea:n maaraportti mainitsee vuonna 2012 ehkä lopulta valmistuvan Olkiluodon kolmannen ydinvoimayksikön. Ydinvoiman käytöstä ei aiheudu hiilidioksidi- eikä muita kasvihuonekaasupäästöjä. Ydinvoimalla tuotettu sähkö kuitenkin vähentää näitä päästöjä, sillä jokainen ydinvoimalla tuotettu megawattitunti sähköä alentaa vastaavasti muiden energiamuotojen avulla tuotetun sähkön määrää ja sitä kautta hiilidioksidipäästöjä.
Suomen hallitus linjaa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa pitkäjänteisen ja ennustettavan sähköenergiapolitiikan.
Ensin tästä energian kulutustavoitteesta. Ed. Laxell siteerasi joidenkin etujärjestöjen näkemyksiä, joiden mukaan sähkönkulutuksen pitäisi olla vuonna 2020 haarukassa 107-110 terawattituntia, kun nyt hallitus esittää, että järkevä tavoite olisi 98 terawattituntia. Itse näen tämän asian niin, että jos kysyy jäätelöteollisuudelta, kuinka paljon jäätelöä myydään vuonna 2020, niin sieltä saa todennäköisesti kohtuullisen suuren luvun vastaukseksi. Jos taas kysyy riippumattomilta asiantuntijoilta, mikähän mahtaa olla se jäätelön myynti 12 vuoden päästä, niin se luku saattaa olla huomattavasti alempi. Ja kun julkisuudessa on viljelty kovinkin suuria kulutuslukuja, niin useimmiten siellä on taustalla ollut energiateollisuus, jonka intressissä on myydä mahdollisimman paljon sähköä. Järkevä, rationaalinen politiikan teko ei voi perustua pelkästään näitten etujärjestöjen omiin intresseihin vaan laajempaan yhteiskunnan edun arviointiin.
Meidän kannattaa katsoa tosiasioita. Kolmen viime vuoden aikana sähkönkulutus Suomessa ei ole kasvanut, vaan päinvastoin trendi on ollut laskeva. Jos mietitään viimeaikaisia uutisia metsäteollisuuden suunnalta, ne ovat pääosin olleet sellaisia, jotka vähentävät sähkönkulutusta tulevaisuudessa. Meillä ei ole näköpiirissä sellaisia teollisuuden investointeja, jotka merkittävästi kasvattaisivat sähkönkulutustamme likimainkaan lähelle näitä energiateollisuuden esittämiä lukuja.
Samoin riippumattomat tutkimuslaitokset ovat arvioineet, että metsäteollisuuden tuotanto ei tule kasvamaan niin merkittävästi, että sähkönkulutus tästä nykyisestä huomattavasti lisääntyisi. Sen takia palaisin siihen ajatukseen, jonka ed. Karvo esitti aiemmin ja jonka mukaan strategiaa pitää voida tarkistaa olosuhteiden muuttuessa. Ja jos lähivuosina tämä nykyinen trendi jatkuu ja sähkönkulutus ei enää kasva vaan päinvastoin laskee, niin silloin olisi johdonmukaista tiukentaa tätä sähkönkulutukselle vuodelle 2020 asetettua tavoitetta.
Ed. Kangas esitti, että saatamme nyt olla tällä strategialla säästämässä itsemme hengiltä. Uskon, että tässä on perustavanlaatuinen väärinymmärrys siitä, mitä energiatehokkuus oikeastaan tarkoittaa. Kaikki selvitykset osoittavat, että energiatehokkuudessa on huomattava liiketaloudellisesti kannattava potentiaali edelleen Suomessa, mukaan lukien teollisuudessa. Meillä on jopa teollisuudessa vielä jäljellä sellaisia energiatehokkuusinvestointeja, joiden takaisinmaksu voi olla lyhimmillään alle puoli vuotta. Jos kasvatetaan se takaisinmaksuaika 2-3 vuoteen, potentiaali kasvaa huomattavasti. Ja kun mennään vaikka rakennussektorille, hyväksytään 5-8 vuoden takaisinmaksuaika energiatehokkuusinvestoinneille, puhutaan kymmenistä ja jälleen kymmenistä terawattitunneista mahdollisuuksia säästää energiaa. Kun nämä energiatehokkuusinvestoinnit toteutetaan, niin ne leikkaavat meidän energialaskuamme. Toisin sanoen voidaan sanoa, että me emme säästä itseämme hengiltä, vaan me säästämme itsemme kilpailukykyisiksi. Mitä energiatehokkaampi meidän taloutemme on, sitä vähemmän olemme riippuvaisia energian maailmanmarkkinahinnoista ja niissä tapahtuvista heilahteluista.
Uusiutuvan energian edistämisestä ed. Satonen esitti, että aina kun tuulimylly pyörii, niin suomalainen maksaa. Häneltä jäi ehkä huomaamatta se, että vaikka tuulivoima on investointina kallis eli se on hyvin pääomaintensiivinen energiamuoto, niin käyttökustannuksiltaan tuulivoima on kaikkein edullisimpia energiantuotantomuotoja siitä yksinkertaisesta syystä, että tuulivoiman polttoaine on ilmainen eli tuuli. Tästä seuraa se, että kun tuulivoiman käyttöä lisätään pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, sähkön keskihinta päinvastoin alenee. Eli tuulivoiman käytön lisääminen on itse asiassa myös meidän teollisuutemme kilpailukyvyn ja kotitalouksien sähkölaskun kannalta hyvinkin järkevää ja kannattavaa.
On myös syytä muistaa, että vaikka tuulivoima ei ole enää aivan tuoretta teknologiaa, sitä on sovellettu jo kolmisenkymmentä vuotta nykymuodossaan, niin se on edelleen oppimiskäyrässä siinä vaiheessa, että voidaan saavuttaa merkittäviä parannuksia teknologian tehokkuudessa. Samoin tuulivoimatuotannossa voidaan päästä skaalaetuihin. Yksi ydinvoimala on yksi iso reaktori, joka rakennetaan kerran ja on aika ainutlaatuinen tapaus. Jos sama sähköntuotantokapasiteetti halutaan rakentaa tuulivoimalla, niin tarvitaan 500 tuulimyllyä. Ja kun rakennetaan 500 tuulimyllyä, niin saadaan skaalaetu: yksikkökustannukset alenevat. Ja kun tuulivoiman käyttöä lisätään, niin tuulivoiman hinta tulee alas ja se tulee yhä kilpailukykyisemmäksi.
Puheena on siis hallituksen selonteko pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiasta. Se on alku tiellä kohti hiilineutraalia Suomea. Meillä on isoja muutoksia edessämme. Ilmastonmuutoksen torjumisesta ei kuitenkaan tarvitse tehdä ylipääsemätöntä rasitetta kuluttajille ja elinkeinoelämälle, vaan voimme saada muutosta aikaan myös kannustavilla keinoilla, ja olen pohtinut vähän näitä verouudistuksia, mitä voitaisiin tehdä. Eli me tarvitsemme kattavan ekologisen verouudistuksen, joka palkitsee ilmastoystävällisen toiminnan ja ohjaa meitä valinnoissamme oikeaan suuntaan. Muutamia esimerkkejä tässä otan nyt esiin.
Ensinnäkin minusta elinkeinoelämälle pitäisi luoda energiatehokkuusinvestointien poistojärjestelmä, jossa investoinnit voisi poistaa kirjanpidossa ja verotuksessa kerralla investointivuonna. Yritykset arvostavat näitä nopeita poistoja, ja tässä taloustilanteessa, mikä meillä on tällä hetkellä, tämä boostaisi aika hyvin yritysten investointeja energiatehokkuuteen.
Sitten toinen tällainen idea voisi olla vesistöihin johdettavan hukkalämmön verottaminen. Teollisuuslaitoksista ja jätevesilaitoksista päästetään aika paljon lämpöä mereen, ja tätä lämpöä voitaisiin ryhtyä verottamaan. Tästä tietysti kertyisi verotuloja, mutta jotta saataisiin tasapaino aikaiseksi, niin aivan yhtä hyvin voitaisiin sitten vähän sähköveroa poistaa sieltä teollisuuden puolelta. Eli teollisuuden sähkövero poistettaisiin ja hukkalämpö vastaavasti verolle. Tämä parantaisi näin ollen myös Itämeren tilaa tällä tavalla.
Sitten, arvoisa puhemies, voisi myös ajatella, miten arvonlisäveroa muutettaisiin. Olisiko sittenkin parempi, että palveluilla, jotka ovat ekologisesti parempia, voisi olla pienempi arvonlisävero kuin tuotteilla, joihin käytetään materiaaleja ja energiaa. Voisi olla järkevää ekologiselta kannalta, että palvelut olisivat, kuin vanhaan aikaan, vähemmän verotettuja. Silloin kun oli liikevaihtovero, sitä ei ollut lainkaan palveluilla, ja tätä arvonlisäveron kantoa pitäisi myös miettiä ekologisista lähtökohdista. Se parantaisi myös työllisyyttä.
Ilmasto- ja energiastrategiassa näkyy myös se kokoomuksen tavoite, että Suomessa halutaan antaa työllistävälle energiaintensiiviselle teollisuudelle selkeä viesti siitä, että yrittäminen, työllistäminen ja niihin investoiminen on Suomessa sallittua ja toivottavaa. Energian hinnan tulee siis olla kilpailukykyistä. Vastuuttomaan haihatteluun ei sorruta.
Vastuullinen energiapolitiikka näkyy myös siinä, että energiaomavaraisuus on nostettu strategian keskiöön. Suomen energiaomavaraisuus on tällä hetkellä vain 30 prosenttia. Tähän halutaan muutosta. Sähkön tuotannossa Suomen tuleekin lisätä omavaraisuutta. Me emme voi jäädä riippuvaisiksi epävarmasta tuontisähköstä. Siksi on järkevää, että omavaraisuus varmistetaan. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että ajoittain sähköä voidaan ylituotantotilanteissa myös viedä. Se on paljon pienempi paha kuin se, että sitä yritettäisiin niukkoina aikoina hankkia tuotavaksi. Itse asiassa en näe, mitä pahaa sähkön viennissä on alun alkaenkaan.
Sähkön omavaraisuuden turvaaminen edellyttää päästöttömän lisäydinvoiman rakentamista. Käsitykseni on, että Suomeen tarvitaan useita uusia päästöttömiä ydinvoimaloita. Tuulivoima, niin kannatettavaa kuin se onkin, ei lähivuosikymmeninä voi korvata tätä tarvetta. En näe mitään estettä sille, että kolmelle suunnitellulle ydinvoimalalle annetaan lupa, siis tarkoitan Fennovoiman ja Fortumin hankkeita sekä TVO:n neljättä reaktoria Olkiluotoon. Markkinavoimien ratkaistavaksi jää sitten se, onko rakentaminen kannattavaa ja millä aikataululla. Valtio ei ole hankkeissa maksumiehenä, vaan hyötyjänä.
Tuotannon turvaamisen ja päästöttömien vaihtoehtojen etsimisen ohella meidän on suhtauduttava vakavasti energian säästöön. Tähän vaikuttavat keskeisesti yhdyskuntarakenteen eheys ja talokohtainen energiatehokkuus. Maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa uusille kunnanvaltuustoille annetaan entistä enemmän vaikutusmahdollisuuksia yhdyskuntarakenteen suunnitteluun ja lämmitysmuotojenkin valintaan. Talokohtaista energiatehokkuutta voimme lisätä kieltämällä uusissa rakennuksissa öljy- ja suorasähkölämmityksen tai vaatimalla ilma- ja maalämpöpumppuja. Ensi vuoden alussa korotettava kotitalousvähennys mahdollistaa myös vanhojen talojen lämmitysmuotojen vaihtamisen entistä edullisemmin. Tämä on aivan oikeaa politiikkaa.
Arvoisa puhemies! Meidän kaikkien, sekä kuluttajien että päättäjien, on käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin ilmastotalkoissa. Samalla meillä on oikeus edellyttää sitä muilta. Myös muiden teollisuusmaiden tulee asettaa vastaavan tasoiset päästöjen vähentämistavoitteet kuin me teemme nyt Suomessa. Yksin mekään emme maailmaa pelasta.
Täällä on puhuttu monelta kantilta tätä asiaa, mutta kukaan ei ole ottanut puheeksi - ainakaan minä en ole huomannut - valtiovarainministeriön asemaa tässä asiassa. Täytyy asianomaisten sektoriministerien vartioida, ettei valtiovarainministeriö estä tätä hyvää kehitystä. Siellä innovatiivisuus estää uusien verolakien tuleminen on aivan käsittämätön. Aivan lähimpänä esimerkkinä voidaan sanoa tämä, että kun viljelijöille luvattiin yhtenä tuporatkaisuna energiaveron palautus, niin sitä pystyi ministeriö jarruttamaan kolme vuotta. En millään jaksa uskoa, että se olisi heidän ammattitaidottomuuttaan. Se oli nimenomaan näyte siitä, kuinka taitavia he siinä asiassa ovat. Nyt tämä metsän myyntiveron verosekoilu on kanssa aivan selkeä näyttö sen ministeriön kyvystä ja taidosta estää kehityksen kulkua hallituksen yleisesti asettamia tavoitteita kohti. Liikennepolttoaineista ei ole tässä paljon erikseen puhuttu, mutta juuri siellä näkyy tämän valtiovarainministeriön autovero-osaston innovatiivisuus mitä parhaiten. Siellä yritetään jarruttaa kaikin tavoin sitä, että liikennepolttoaineet muuttuisivat uusiutuviksi polttoaineiksi. Tätä on vahdittava asianomaisten ministerien.
Arvoisa herra puhemies! Vesivoimasta on puhuttu moneen otteeseen eipäs-juupas-periaatteella. Minä kannatan vesivoiman lisärakentamista ja hyvin mielellään näkisin, että rupeaisi tulemaan uutta tuotekehittelyä pieniin vesivoimalaitoksiin, entisajan kylämyllyjen tapaisiin juttuihin. Jos sinne uutta teknologiaa, uutta innovatiivisuutta löytyy, niin hyvin todennäköisesti sieltä voitaisiin saada nätti määrä hajautettua energiaa joki- tai puroluonnon ekosysteemin ollenkaan siitä kärsimättä. Se on kuitenkin aina tärkeää, että se luonto ja ekosysteemi ei tule haavoitetuksi siinä asiassa.
Energiatehokkuus on yksi semmoinen asia, johon meidän pitää mennä. Ilman muuta siellä on aina kehittelemisen varaa. Onkohan kukaan laskenut, miten suuri määrä säästyisi energiaa, jos kaikki Suomen katuvalot pantaisiin led-valoksi? Se voisi olla hyvinkin suuri määrä. Teollisuushan etsii energiatehokkuutta aivan ilman erillisiä piiskoja tai keppejä. Sen on hintakilpailukyvyn vuoksi se tehtävä.
Mutta ministereitten on nyt varottava, ettei tässäkin mennä hutkahda lapsi pesuveden mukana, ettei tule tehtyä samanlaisia tyhmyyksiä, mitä 70-luvulla tehtiin, että lyötiin ilmanvaihdot niin jumiin, että nyt on maa täynnä hometaloja ja niiden korjaaminen maksaa miljoonan timanteissa, voi sanoa. Yhtenä esimerkkinä ministeri Vapaavuorelle haluaisin sanoa, että pitää huolen siitä, että Suomesta ei lopu hirsitaloteollisuus. Se on suomalainen ikivanha perinne, tapa rakentaa. Tämän päivän tekniikalla se voidaan tehdä energiatehokkaasti, ja pitää ottaa huomioon sen hirsitalon koko elinkaari. Silloin kun se puuaines on kasvanut metsässä, se on sitonut hiiltä niin paljon, että sille voidaan pienet anteeksiannot antaa.
Lämmön talteenotosta voidaan ottaa hyvin paljon energiaa. Pitää ruveta aivan jo vesistönsuojelun kannaltakin ottamaan mietintään ja tuotekehittelyyn se, että talojen harmaat vedet johdettaisiin takaisin ylös ja niistä otettaisiin lämmönvaihtimen kautta lämpö talteen ja tämän jälkeen nämä vedet käytettäisiin vessavetenä. Se säästäisi sekä vesistöjä että energiaa. (Puhemies: 5 minuuttia!)
Arvoisa puhemies! Tämä 5 minuuttia on ohje, ei aivan täydellinen laki.
Haluan tässä lopuksi vielä huomauttaa semmoisesta asiasta, että ovatko eduskunnan käytöstavat muuttuneet, puhetyylin sallivuus laajentunut vai pääsikö iltapäivän puhemieheltä asia menemään vahingossa ohi. Ed. Arhinmäki nimitti meitä turvenuijiksi, eikä puhemies huomauttanut asiasta millään lailla. Kyllä minä, arvoisa puhemies, tunnustan olevani turvenuija, mutta en millään halua kuulla sitä eduskunnan täysistunnossa helsinkiläisen kommunistin suusta.
Ilmastossa on ollut vaihteluja kautta maapallon historian. Näitä vaihteluja on nytkin. Mikä on ihmisen vaikuttamisen osuus niihin, on osaltaan kiistanalainen kysymys. Näistä kysymyksistä tiedemiehetkin nöyrästi tunnustavat tiedon vajavuuden. Toisaalta tietyt ilmeiset asiat ovat selkeästi myös nähtävissä ja aivan ihmistenkin nähtävissä. Mutta lämpötilojen vaihteluita on ollut. Muun muassa Lapin puun lustojen käyrät osoittavat sen, että joskus on ollut lämmintä, joskus on ollut kylmempää. Ehkä lienee niin, että me olemme nyt pikkuisen kylmempään aikaan menossa ihan geologisten vaihtelujen vuoksi. Ennen kaikkea auringonpilkkujen vähäisyys saattaa aiheuttaa lähivuosien aikana sen, että meillä on hieman viileämpiä kesiä. Kymmenen vuoden päästä tämä tiedetään, kuinka tässä on tällä lähituntumalla käynyt.
Ilmaston kannalta hyvin huolestuttavia asioita ovat vaikkapa aerosolit, jos nämä vaikuttavat Golfvirran muuttumiseen, sen heikentymiseen. Sitten Golfvirran pohjoinen pumppu ei toimi, niin silloin meille käy kyllä huonosti. Kun olen Pohjoismaiden neuvoston ympäristö- ja elinkeinovaliokunnan mukana käynyt Grönlannissa, siellä on väitetty nähdyn tiettyjä merkkejä, jotka ovat ilmastonmuutoksesta johtuvia. Ovatko nämä pelkästään sitä, vai jostakin muusta peräisin, niin näistä kysymyksistä voidaan kovasti keskustella.
Energiapoliittisesti Suomen tulee olla mahdollisimman omavarainen. Tämän vuoksi henkilökohtaisesti yhdyn niihin näkemyksiin, joiden mukaan me tällä lyhyellä aikavälillä, mitä nyt vuosikymmenissä voidaan puhua, tarvitsemme lisää kaikkia energiamuotoja, joita Suomessa voidaan tehdä. Erityisesti, jos halutaan energiaa paljon, ydinvoima on silloin, aivan kuten hallituksen kannanotoissa on todettu, realistinen vaihtoehto. Metalliteollisuudessa, puunjalostusteollisuudessa, vaikka ne samalla tuottavat energiaa, kaikissa näissä tarvitaan energiaa. Samoin meidän tulisi kehittää nimenomaan puuperäistä polttoaineratkaisua myöskin liikenteeseen entistä enemmän.
Vanhasen hallitus teki kesällä aivan oikean metsäveropoliittisen ratkaisun, jolla haluttiin edistää kotimaisen puun saatavuutta markkinoille ja turvata työpaikat. Tämä ratkaisu oli todella oikea. Vaikka nyt tänään uutiset ovat kertoneet, että Venäjä ei heti aseta puutulleja, niin tuo ratkaisu siinä tilanteessa, kun Vanhasen hallitus sen teki, oli oikea ratkaisu. Näen siinä myös erään tärkeän ilmastopoliittisen kysymyksen. Puun energiakäyttöä tulee nimenomaan sahoilta, sitä tulee myös kemialliselta puunjalostusteollisuudelta. Jos puun käyttö maassa olisi vähentynyt, niin sitä kautta myös bioenergian käyttö olisi vähentynyt. No, nyt me olemme tilanteissa, joita emme kesällä nähneet. Ne ovat kansainvälisiä finanssi- ja talouskriisien ongelmia, ja nämä ovat kielteisiä. Mutta Vanhasen hallituksen metsäveropoliittinen ratkaisu oli aivan oikea.
Näen tärkeäksi sen, että meillä puun käyttö jatkuu mahdollisimman runsaana. Sitä kautta me saamme sahateollisuudelta ja kemialliselta metsäteollisuudelta myös energiapuuta. Näin pitäisi selvittää myös, voidaanko paikallisesti tuottaa - paitsi niin kuin ed. Vilkuna toi esille, koski- ja purovoimaloista sähköä - myös puuenergialla sähköä. Itse lukiolaisena olen käyttänyt koskivoimaa ja tuottanut sillä sähköä omiin tarpeisiin, tosin pakkasaikana tuli öljylamppukin tutuksi. Tarvitsemme kotimaista energiaa ja riittävästi.
Suomi on yksi Euroopan johtavista maista mitä tulee yritysten kokonaisenergiankulutukseen johtuen muun muassa metsä-, metalli- ja kemianteollisuutemme korkeasta energiaintensiteetistä. Yritysten energiantarpeesta puhuttaessa on kuitenkin nähtävä taas se kuuluisa metsä puilta: Teollisuuden investointihalukkuus nimittäin riippuu siitä, onko sähköä tulevaisuudessa saatavilla riittävästi ja vielä kilpailukykyiseen hintaan.
Tänään on jo useaan otteeseen puhuttu energiatehokkuuden lisäämisestä, vähäpäästöisistä tuotantovaihtoehdoista sekä uusiutuvan energian osuuden lisäämisestä, joten en puutu niihin, vaan keskityn pelkästään energiateknologiaan ja liikenteen päästöihin.
Kuten strategiassa todetaan, energiateknologian kysyntä ja tarve ovat globaalisti huimassa kasvussa. Tämä luo Suomelle ja yrityksillemme merkittäviä mahdollisuuksia nostaa Suomi maailman kärkimaaksi ympäristöteknologian suunnannäyttäjänä ja vientimaana. Tähän haasteeseen vastataksemme tarvitsemme entistä enemmän t&k-panostuksia, jotta julkisen sektorin ja yksityisen sektorin tiivis yhteistyö tutkimus-, teknologia- ja innovaatiotyössä pääsee kehittymään huippuunsa.
Olen varsin iloinen, kun selonteossa todetaan, että panostusta lisätään tutkimukseen, uusien teknologioiden ja innovaatioiden kehittämiseen, käyttöönottoon ja kaupallistamiseen lähivuosina tuntuvasti siten, että rahoitus vähintään kaksinkertaistuisi vuoteen 2020 mennessä. Tässä yhteydessä on korostettava, että rahoitusta on ohjattava myös yrityskohtaisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin, sillä niillä on yleensä jo käsitys tai ainakin heikkoja signaaleja potentiaalisista markkinoista. Tärkeää olisikin panostaa teknologioihin sellaisissa kohteissa, joilla voidaan parantaa ympäristön tilaa nopeasti. Esimerkkinä voidaan mainita laivaliikenteen päästöt. Lisäksi on muistettava, että kaikki viisaus ei kuitenkaan asu Suomessa, joten kansainvälisen tiede- ja tutkimusyhteistyön merkitystä ei voitane korostaa liikaa.
Arvoisa herra puhemies! Yksi keskeinen osa strategiaa ovat liikenteen aiheuttamat päästöt ja ratkaisuehdotukset päästöjen pienentämiseksi. Henkilöautoliikenteestä yli kolmannes syntyy suurilla kaupunkiseuduilla asuvista suorittajista, käytännössä suurin alue on Pääkaupunkiseutu. Näille alueille kohdistuvat myös suurimmat haasteet, mutta toisaalta tiheään asutuilla alueilla on myös monipuolisimmat mahdollisuudet päästöjen vähentämiseksi esimerkiksi kevyen liikenteen väyliä lisäämällä sekä joukkoliikennettä ja työmatkaliikenteen ohjaustoimenpiteitä kehittämällä.
Hallituksen tekemä autoverouudistus ohjaa kuluttajaa jo nyt valitsemaan ympäristöystävällisempiä ajoneuvoja. Ajoneuvoteknologia on pitkällä aikavälillä tärkein ja vaikuttavin keino liikenteen energiankulutuksen ja päästöjen vähentämisessä. Tulevaisuudessa autokannan käyttövoima perustuu vaihtoehtoisiin ja energiatehokkaampiin ratkaisuihin. Tällä hetkellä sähkö- ja hybridiautojen määrä on vielä vähäistä, mutta lähes kaikki suuret autonvalmistajat ovat jo kehittämässä niitä, joten tarjonta lisääntynee tulevina vuosina.
Arvoisa puhemies! Me kaikki pystymme omilla teoillamme ja valinnoillamme vaikuttamaan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Energiatehokkuutta on lisättävä, ja kehittyvä teknologia energiaystävällisine tuotteineen auttaa kuluttajaa. Vaikka puheissa ja strategioissa painottuvatkin suuret linjat, ei yksittäisten pienten tekojen tärkeyttä voi väheksyä.
Haluan lopettaa ministeri Lehtomäkeä lainaten, että ilmasto- ja energiapolitiikka on arjen valintoja jokaisen ihmisen elämässä.
Tutustuin Vihreän Elämänsuojelun Liiton julkilausumaan, joka on kirjattu nimellä "Tuhokierteen pysäyttäminen". Tämän sisältö heijastuu nyt tähän päivään, mitä elämme. Siteeraan jonkin verran tätä ja hiukan kommentoin:
"Ihmiskunnan arvo ja jatkuva köyhtyminen ja alistuminen talouselämän ohjaukseen ovat johtaneet toimintaan, joka aiheuttaa elonkehän vakavan ja laajamittaisen tuhon. Ihmiskunnan toimintaa ohjaavat talouskasvun, kilpailukyvyn, nopeiden voittojen ja pinnallisen menestyksen tavoittelu. Millään taholla ei tunnu enää olevan todellista halua ohjata kehityksen suuntaa vastuullisesti ja kantaa huolta suurista kokonaisuuksista."
Tähän voi tietysti sanoa: ilmastonmuutoksen hillintä. Tämä Unfccc eli YK:n ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastosopimus, se puitesopimus, on kuitenkin tällainen kokonaisuutta hillitsevä ja kokonaisuustasolla toimiva järjestelmä.
Edelleen tämä liitto jatkaa: "Olemme pahenevien tuhojen tiellä, joka johtaa myös ihmiskunnan taloudelliseen, sosiaaliseen ja henkiseen alennustilaan. Näillä kaikilla on toisiaan voimistava vaikutus, ja tämä kiihdyttää lähitulevaisuudessa hallitsemattomalla tavalla tuhojen etenemistä. Katastrofi on jo peruuttamaton monella ekologisella tasolla