Täysistunnon pöytäkirja PTK 111/2006 vp
111. KESKIVIIKKONA 8. MARRASKUUTA 2006 kello 15
Kertomus
Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 10/2006 vp
Toinen varapuhemies: Ed. Jaakonsaari, jos tovin odotatte, että sanoillenne löytyy kuulijakuntaa.
Puhuja: Bill Clinton on monesti siteerannut amerikkalaisen James Clarkin ajatusta, joka on seuraava: "Poliitikot yleensä ajattelevat seuraavia vaaleja, mutta valtiomiehet tulevia sukupolvia." Me kaikki olemme poliitikkoja, jotka ajattelemme seuraavia vaaleja, mutta nyt on hyvä hiljentyä hetkeksi myös valtiomiesten ja -naisten rooliin ja miettiä tulevia sukupolvia, ja jos ajatellaan tulevien sukupolvien kannalta Suomenkin ehkä suurimpia haasteita, niin ensimmäinen on ilman muuta ilmastomuutos ja toinen tärkeä asia on maahanmuutto- ja siirtolaisuuspolitiikka.
Erityisesti on tärkeää nähdä siirtolaisuus ja maahanmuutto nimenomaan mahdollisuusnäkökulmasta. Yleensähän tätäkin asiaa pohditaan uhkanäkökulmasta. Sen takia on erittäin tärkeää ja ulkoasiainvaliokunta pitää tervetulleena sitä, että huhtikuussa perustettu Eduskunnan kansainvälisten asiain foorumi esitti nimenomaan sitä, että siirtolaisuus- ja maahanmuuttokysymykset ovat tämän ensimmäisen täysistuntokeskustelun teemoja. Tämän mietinnön valmistelun yhteydessä eri valiokuntien ja eri valtuuskuntien välinen uuden tyyppinen yhteistyö on mielestäni osoittautunut hyödylliseksi tavaksi käsitellä poikkihallinnollisia teemoja, jollainen ilman muuta maahanmuutto- ja siirtolaispolitiikka on. Tässä keskustelussa, mitä valiokunnissa ja valtuuskuntien piirissä ja kesken on käyty, nousi esille kysymyksiä esimerkiksi, miksi siirtolaisuus saa pääasiassa sensaatiohakuista ja kielteistä julkisuutta. Halusimme nostaa esille myös sen kansalaisten esittämän kysymyksen, vievätkö maahanmuuttajat työpaikat, laskevatko palkat, nousevatko sosiaalimenot, ja sen kysymyksen, kuka lopulta hyötyy.
Kristillinen liitto on jo nostanut minusta aivan oikean vähän retorisen kysymyksen esille, miksi puhumme vaan työvoimasta ja siirtolaisuudesta, miksi emme puhu ihmisistä, joita haluamme tänne. Se on erittäin tärkeä ja hyvä kysymys. Minusta siihenkin on hyvä paneutua ja vähän miettiä sitä, mitä kaikkea milläkin tasolla voi tehdä, koska tämä on ei ainoastaan poikkihallinnollinen asia vaan kaikkien kysymys: politiikan kysymys, kunnallispolitiikan kysymys, median kysymys, meidän kaikkien yksilöitten kysymys. Yksi kysymys, jota maahanmuuttajilta on kysytty, on se, mikä heistä on vaikeinta Suomessa, ja melkein järkiään maahanmuuttajat vastaavat, että Suomessa on vaikea saada ystäviä, Suomessa on vaikea oppia suomen kieltä, koska suomalaiset eivät halua puhua suomen kieltä, suomalaiset mieluummin puhuvat nykyään englantia. Nämä ovat semmoisia kysymyksiä, joihin jokainen pystyy omalta osaltaan vastaamaan. Myös media voi kysyä itseltään, työskenteleekö mediassa monikulttuurin taustan omaavia ihmisiä, onko eduskunta työllistänyt maahanmuuttajataustaisia ihmisiä jne.
Arvoisa puhemies! Siirtolaiskysymykset ovat olleet keskeisesti esillä YK:ssa, Euroopan unionissa ja Suomessa. Nyt sitten eduskunnalla on mahdollisuus aika kokonaisvaltaisesti ottaa kantaa siirtolais- ja maahanmuuttokysymyksiin ja nostaa ennen kaikkea tämä kysymysten monitahoisuus esille. Mikään ei estä myös meitä arvioimasta sitä, miten hallituksen uusi maahanmuuttopoliittinen ohjelma vastaa Suomea koskeviin haasteisiin. Suomessahan on noin 114 000 ulkomaalaista, noin 2 prosenttia väestöstä, eli kaikkein pienin määrä Euroopan unionissa, ja tämä on haaste monellakin tavalla, myös sillä tavalla positiivisella tavalla, että myös me Suomessa voimme ikään kuin olla jälkiviisaita etukäteen eli jo ennakolta miettiä niitä mahdollisia ongelmia, jotta niitä ei syntyisi, joita kiistämättä on ollut Pariisissa, on briteillä, on muualla maailmassa.
Suomi, joka perinteisesti on ollut maastamuuttomaa - meiltähän on huomattava osa kansalaisista äänestänyt jaloillaan eli täältä on lähdetty pois - voi myös omia kokemuksiaan selvittää esimerkiksi kysymyksen avulla, miten Suomi muuttui esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan tai Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden jälkeen ja miten sosiaalinen ja taloudellinen kasvu mahdollistettiin maastamuuton jälkeen ja miten näitä kokemuksia voi hyödyntää hyvien käytäntöjen luomiseksi nykypäivän ongelmiin.
Tämä mietinnön keskeinen havainto on se, että meidän on pyrittävä aidosti - sanon tämän vielä kerran - kokonaisvaltaiseen ja johdonmukaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Nyt tämä kysymys on ikään kuin meillä jo käsissä. Tietenkin herää kysymys, että huomattavasti aikaisemminkin tätä olisi voitu pohtia, ja sitä on pohdittu. Nyt sitten väestön ikääntyessä niin Euroopan unionissa kuin Suomessakin on laajemmin herätty huomaamaan myös yhteisen maahanmuuttopolitiikan tarpeellisuus. Nimenomaan laillisen maahanmuuton edistäminen on Euroopassa jo pelkästään työvoiman tarpeen kannalta välttämätöntä. Tämä on täysin luonnollistakin ajatella näin, eikä sitä tule pyrkiä leimaamaan sinällään itsekkääksi tai kansalliseksi toiminnaksi.
Toisaalta sitten vastuun kantaminen lähtömaiden kehityksestä kuuluu kokonaisvaltaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Aktiivinen työperusteinen rekrytointi esimerkiksi terveyssektorilla on YK:n mukaan osasyy esimerkiksi Afrikan terveydenhuoltohenkilöstön vajeeseen. Esimerkiksi malawilaisia lääkäreitä työskentelee enemmän tänä päivänä Manchesterissä kuin Malawissa. Tämä niin sanottu aivovuoto kehitysmaista teollisuusmaihin on iso asia, mutta se ei ole yksiselitteisen kielteinen ei lyhyellä eikä pitkälläkään tähtäimellä. Maailmanpankin mukaan siirtolaisten kotimaihinsa lähettämät rahamäärät vuosittain ovat noin 170 miljardia dollaria eli huomattavasti enemmän kuin virallinen kehitysapu yhteensä. Eli se, että me estämme ihmisiä tulemasta Eurooppaan ja sitten annamme ikään kuin kehitysapua, niin tämä estäminen itse asiassa vie kehitysmailta enemmän suoranaisia tuloja kuin se meidän antamamme kehitysapu. Siis pelkästään tulojen kotouttaminen vaikuttaa merkittävästi näiden maiden kehitykseen. Erityisesti siirtolaisnaiset ovat tutkimusten mukaan siirtäneet tietotaitoa sukulaisten ja tuttavien kautta kotimaansa terveys- ja koulutussektorille, ja verkostoitumisen kautta he ovat vaikuttaneet myös naisten aseman vahvistumiseen monessa lähtömaassa.
Maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittaminen ja heidän kotouttamisensa ja suvaitsevaisuuden lisääminen, suvaitsemattomuuden ja rasismin torjuminen ovat viranomaisten ensisijaisella vastuulla. On ilmeistä, että tässä ei ole onnistuttu odotusten mukaisesti. Euroopan unionin maissa työttömyys on lähes kaksinkertainen maahanmuuttajien keskuudessa ja toisen ja kolmannen polven siirtolaiset ovat usein syrjäytyneitä. Kyllä haastetta lisäävät myös ne uusimmat tutkimustulokset, joiden mukaan monikulttuuriset yhteisöt ovat lähtökohtaisesti sosiaalisesti sisäänpäinkääntyneitä ja luottamus eri väestöryhmien välillä olematonta, ja tämä on aiheuttanut paljon eri puolilla Eurooppaakin ongelmia. Näiden ongelmien tunnistaminen ja kohtaaminen on tärkeää, jotta niihin voidaan vaikuttaa ajoissa. Ongelmiin puuttumattomuus voi johtaa väkivaltaisuuksiin, joista esimerkiksi Pariisin esikaupunkien mellakat ovat olleet surullisina esimerkkeinä.
Terrorismin torjunta on saanut yhä suuremman merkityksen Euroopan unionin oikeus- ja sisäpolitiikassa, ja kyllä tämä unionin toiminta terrorismin torjumiseksi on vaikuttanut valitettavasti myös maahanmuuttopolitiikkaan niin, että monet jäsenvaltiot ovat muuttaneet maahanmuuttopolitiikkansa erittäin tiukaksi ja ainakin entistä tiukemmaksi. Muslimiyhteisöjen ja muun väestön väliset suhteet ovat kiristyneet, ja monissa maissa rasismi ja ulkomaalaisviha ovat lisääntyneet. Tähän on tietenkin unionin piirissä kehitelty ja hyväksytty yhteisiä toimia, mutta voidaan perustellusti kysyä, onko rasisminvastainen toiminta ollut tehokasta.
On erittäin myönteistä se, että Suomi on toiminut määrätietoisesti edistääkseen Euroopan unionin puheenjohtajakaudellaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa siirtolaisuudessa erityisesti Afrikkaa ja Välimeren aluetta koskevissa toimissa. Lähtösyitä on yleensä useita. Siksi myös vastalääkkeen on oltava monivaikutteinen. Suomi on osallistunut aktiiviseen vuoropuheluun kolmansien maiden kanssa ja kiinnittänyt huomiota politiikan johdonmukaisuuteen ulkosuhdekysymyksissä. Suomen aloitteesta Euroopan unionilla oli yhteinen kanta muun muassa YK:n korkean tason vuoropuhelussa, kehitysministerit ovat keskustelleet pitkän aikavälin muuttoliikkeen ja kehityksen kysymyksistä, ja marraskuussa sitten vuoropuhelua jatketaan EU-Afrikka-ministerikokouksessa Tripolissa.
Kuten aikaisemmin totesin, Suomi on ollut maastamuuttomaa, ja vasta nyt väestön ikääntyessä ja työvoimapulan uhatessa ja osaamispohjan kaventuessa valmistaudutaan valtion ja nyt myös kuntien hallinnon toimesta maahanmuuttajien houkuttelemiseen Suomeen. Tämä on uusi käänne. Suomessa on onneksi ymmärretty, että selviytyäksemme tarvitsemme ulkomaista työvoimaa, ja tässä valossa, näin jälkikäteen arvioiden, Suomen linjaus ja myös eduskunnan linjaus EU:n uusien jäsenmaiden työvoiman liikkumisen siirtymäajoista ei ollut kovin pitkäjänteistä politiikkaa. Virheistä on syytä oppia.
Maahanmuuton kokonaistaloudellisia vaikutuksia ei ole Suomessa selvitetty, ja tämä ehkä osaltaan selittää kielteistä mielikuvaa maahanmuuttajista. Korostaisin tässä yhteydessä, että riittävän ja oikea-aikaisen tiedon saanti on eduskunnankin päätöksenteon kannalta oleellista.
Sitten asia, jota uskon käsiteltävän seuraavien hallitusneuvottelujen ollessa kyseessä, on se, että tämä Suomen erityinen hallintomalli maahanmuuttokysymyksissä ei toimi ihan niin kuin sen pitäisi toimia. Hallinnon olisi pystyttävä vastaamaan maahanmuuton taloudellisiin, työvoimapoliittisiin, ihmisoikeuskysymyksiin, kulttuuriin, turvallisuuteen ja ulko- ja kehityspolitiikkaan liittyviin haasteisiin. Eriytynyt hallinto ei ole kyennyt huomioimaan esimerkiksi maahanmuuton kansantaloudellista hyötyä. Kokonaisvaltaisen maahanmuuttopolitiikan hallinnointi vaatii ehdottomasti poikkihallinnollista lähestymistapaa, ja tätä hallintoa tulee järkeistää joko siirtämällä se kokonaan yhden ministeriön alle tai perustamalla asioista vastaava kiinteä ministeriryhmä tai antamalla kokonaisvastuu esimerkiksi pääministerin vetovastuulle. Seuraavan hallituksen tehtävä on kehittää hallintoa ja yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ennakkoluulottomasti ja kansallisen edun kannalta kokonaisvaltaiseen suuntaan.
Vielä lopuksi lyhyesti muutamia mietinnössä esille tuotuja ehdotuksia.
Suomen tulisi kehittää aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa, jotta valmiutemme ja ennen kaikkea houkuttavuutemme ottaa vastaan niin työmarkkinoiden kuin suojelunkin kannalta tarpeellinen määrä maahanmuuttajia on pitemmällä aikavälillä mahdollista.
Pitää edistää työntekijöiden ohella myös elinkeinonharjoittajien maahanmuuttoa. On erittäin tärkeää saada tänne uutta yrittäjyyttä ja uutta spirittiä koko maahan, ja monet maahanmuuttajayrittäjät ovat jo osoittaneet taitonsa ja mahdollisuutensa. Ulkomaalaiset opiskelijat tulisi nähdä mahdollisuutena osaamispohjan vahvistamisessa, ja työntekoon liittyviä säännöksiä ja asenteita tulisi kehittää vastaavasti.
Suomen pitää täyttää myös nykyinen pakolaiskiintiö ja kasvattaa kiintiöpakolaismäärää vähintään tuhanteen henkeen.
Ja lopuksi: Kotouttamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kuntien on kannettava oma vastuunsa ja oltava kekseliäitä ilman muuta siinä, millä tavalla uusia tapoja kotouttamiseen kehitetään, mutta voimavarojen turvaaminen ei saa jäädä vain kuntien harteille. Kotouttamisen tulisi koskea kaikkia ulkomaalaisia maahanmuuttajia riippumatta heidän asemastaan. Naisten kotouttaminen on koko perheen onnistumisen kannalta keskeistä. Kielikoulutus on avaintekijä kotouttamisessa, ja voimavaroja siihen tulee lisätä. Koulutuksen tehokkuutta tulee lisätä yhdistämällä se esimerkiksi työpaikoilla tai päiväkodeissa tapahtuvaan koulutukseen, ja tässä esimerkiksi yksityisen ja julkisen kumppanuudet voisivat olla erittäin käyttökelpoinen keino, koska on erittäin tärkeää päästä töihin ja saada kieliopetusta, mutta niin, että maahanmuuttaja ryhtyy vaan opiskelemaan kieltä, kyllä sillä tavalla kielen oppiminen on hankalaa. Tässä voisimme ottaa esimerkkiä 70-luvun alussa Ruotsiin muuttaneista suomalaisista, joille tarjottiin työtä ja siinä työn ohessa myös kielikoulutusta. Tässä varmasti on seuraavaan tulokierrokseenkin yhteistä ainesta, miten tämä ongelma ratkaistaan. Kielitaitovaatimus on osa ja erittäin tärkeä osa kokonaisuutta, mutta sitä ei saa asettaa liian korkealle, että siitä tulee este työllistämiselle. Meidän pitää oppia myös kuuntelemaan suomen kieltä vähän erilaisella aksentilla kuin olemme tottuneet, ja sen takia esimerkiksi Yleisradion vastuu sen positiivisen ilmapiirin luomisessa maahanmuuttajiin on erittäin tärkeä.
Toivon vilkasta ja innovatiivista keskustelua.
Toinen varapuhemies: Puhemiesneuvoston puitteissa käydyn keskustelun tuloksena seuraavat maksimissaan 5 minuutin puheenvuorot ovat Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunnan, Euroopan neuvoston ja Pohjoismaiden neuvoston valtuuskuntien puheenjohtajien täällä käyttämät puheenvuorot, ja sen jälkeen pyydettyyn puhujajärjestykseen.
Edustajat Hanna-Leena Hemming ja Anni Sinnemäki merkitään läsnä oleviksi.
On täysin selvää, että kansainvälistyminen on tullut entistä voimakkaammin eduskuntatyöhön mukaan, ja sen takia eduskunta omalta osaltaan on organisoinut omaa kansallista toimintaansa ja pohtinut oman kansainvälisen toimintansa tehokkaampaa käsittelyä.
Kesäkuussa 2006 perustettiin eduskunnan kansainvälisten asioiden foorumi ja päätettiin tässä kokouksessa järjestää tämä keskustelu, voisi sanoa tämä historiallinen keskustelu, jossa eduskunnan eri toimijat kokoontuvat pohtimaan ajankohtaisesta teemasta niitä kansallisia, eurooppalaisia, mutta myös yhteisiä globaaleja haasteita, joita meillä on olemassa.
Tämä täysistuntokeskustelu on samalla, kuten puhemies totesi, sekä Etyjin että Euroopan neuvoston ja Pohjoismaiden neuvoston kertomusten palautekeskustelu. (Ed. Elo: Vaikka ei siltä kyllä näytä!) - Kyllä se tulee olemaan kohta siihen suuntaan kulkeva. Ed. Elo pystyy sitten suuntaamaan oman puheenvuoronsa Euroopan neuvoston toimintaan tarkemmin.
Tämä teemakeskustelu, joka on siis "Siirtolaisuus ja maahanmuutto", jossa eri järjestöt voivat omalta osaltaan tuoda esille omaa näkökulmaansa, on mielestäni erittäin hyvin valittu. Se on haastava niin kansallisesti, kun se on yksi keskeinen teema, joka koskettaa koko Eurooppaa ja Euroopan unionia, ja se on myös yhteinen globaali haaste.
Sinällään on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä, jonka pohjalta keskustelua käydään, juuri Etyjin, Euroopan turvallisuusyhteistyön parlamentaarinen rooli mainitaan tässä mietinnössä ainoastaan kerran otsikossa. Tietysti hyvä, että se mainitaan siellä, mutta mielestäni kuitenkin tämä jättää tiettyjä puutteita siihen, mikä on Etyjin toiminta tänä päivänä ja minkä kaltaisia painopisteitä sieltä voitaisiin löytää.
On syytä muistaa ja muistuttaa siitä, että Etyjhän käsittelee tänä päivänä turvallisuuskysymyksiä hyvin laaja-alaisesti, joten väestökysymykset mukaan lukien siirtolaisuus ja maahanmuutto kuuluvat hyvin selkeästi myös Etyjin omaan työnkuvaan ja asiaan, jossa myös meillä suomalaisilla on syytä olla oma vahva mielipiteemme ja käsityksemme. Sinällään kiinnostavaa on ehkä todeta se, että juuri tänä vuonna ja ihan viikon kuluttua järjestetään Etyjin oma parlamentaarinen yleiskokous Maltalla, jonka teemana ovat juuri siirtolaisuuskysymykset ja ennen kaikkea laittoman siirtolaisuuden haasteet, jotka koskettavat meitä kaikkia ja ennen kaikkea Euroopan unionia yhteisesti.
Ety-järjestö on elänyt monenlaisia vaiheita, ja voi sanoa, että tänä päivänä se on omalla tavallaan tietynlaisessa valinkauhassa, miten ja millä lailla omaa työtänsä kehittää. Suomi on ollut vahvasti ja näkyvästi toiminnassa mukana, ja nyt Etyjin parlamentaarista kokousta tulee johtamaan sitten ruotsalainen kansanedustaja Göran Lennmarker, meidän useiden vanha tuttu kansainvälisten foorumien toiminnasta aiemmin.
Voisi mielestäni käyttää aika hyvin vertauskuvaa, että Etyjin rooli edelleenkin on toimia tietynlaisena ilmapuntarina idän ja lännen välisissä suhteissa. Se heijastaa hyvin selkeästi sen, mitä Venäjällä tänä päivänä ajatellaan kansainvälisestä toiminnasta ja mitä ennen kaikkea Venäjän lähialueilla ja, voisiko sanoa, nyt laajentuvan Euroopan unionin alueella tulee omalta osaltaan tapahtumaan ja minkä kaltainen poliittinen ilmapiiri siellä on olemassa. Sen takia myös tämän foorumin seuraaminen ja aktiivinen vaikuttaminen meille suomalaisille mielestäni on erittäin keskeistä ja tärkeää.
Pidän myös erittäin tärkeänä sitä, että me omalta osaltamme tässä eduskunnassa myös tässä keskustelussa tänään voisimme debatoida Suomen yleisestä roolista Etyjissä huomioiden sen, että Suomi tulee ottamaan Etyjin puheenjohtajuuden vastaan vuonna 2008 ja tällöin meillä on oltava hallituksen oma lähtökohta Etyjin toimintaan ja olisi myös erittäin perusteltua, että eduskunta hakisi myös omaa painopistettänsä ja sillä olisi oma toiminnan orientaationsa tätä vuotta varten.
Samoin toinen asia, jonka haluaisin jättää keskusteluun ja josta toivon lisäkeskustelua, koskee yleensä eduskunnan panostusta kansainvälisiin parlamentaarikkojärjestöihin. Täällä mainittujen Etyjin, Euroopan neuvoston, Pohjoismaiden neuvoston lisäksi kansanedustajat toimivat tänä päivänä Itämeren alueen parlamentaarikkokokouksessa, arktisessa parlamentaarikkofoorumissa, Välimeren alueen parlamentaarikkokokouksessa, kansainvälisessä parlamenttiyhteistyössä IPU:ssa, Naton parlamentaariedustajissa, Weun edustajissa ja jopa Maailmanpankki-verkostossa. Me olemme siis hyvin, hyvin laaja-alaisesti mukana, ja mielestäni on erittäin perusteltua se, että me omalta osaltamme varaisimme sopivan foorumin keskustella siitä, mikä meidän yhteinen tavoiteasettelumme siellä on olemassa ja mitä Suomi omalta osaltaan on hakemassa.
Niin kuin ed. Vilén totesi, niin esimerkiksi Etyj on mainittu ainoastaan otsikossa. Mitä kansainvälisten järjestöjen toiminnan kertomusten käsittelyä tämä on? Sitä minun on erittäin vaikea ymmärtää. Euroopan neuvosto on mainittu tässä yhteydessä. Ja voin sanoa, että vaikka siellä Euroopan neuvostossa on oma komiteansa maahanmuuttoasioille parlamentaarisessa yleiskokouksessa, niin se nyt ei ole kuitenkaan aivan päällimmäinen asia Euroopan neuvostossa.
Puhemies! Aluksi totean, että tämä menettely ei minun mielestäni toimi ollenkaan. Ei toimi ainakaan kansainvälisten järjestöjen näkökulmasta. Me saamme kyllä kansallisen debatin aikaan maahanmuuttopolitiikasta, mutta ei se vastaa taas näitten kansainvälisten järjestöjen kertomusten käsittelyn tarpeita, ja minusta tämä pitäisi kyllä vielä uudelleen harkita, koko järjestelmä.
Puhemies! Tiedän, että oli paineita siihen, että lopetetaan kokonaan kertomusten tekeminen. Kun sitä ei pystytty tekemään, niin sitten pistettiin puurot ja vellit sekaisin, ja tätä me nyt sitten olemme käsittelemässä, tätä puurojen ja vellien sekamelskaa. Jo otsikko tässä sanoo, että Ulkoasiainvaliokunnan mietintö, Siirtolaisuus ja maahanmuutto, ja sitten tulevat näiden järjestöjen nimet, niin eihän tässä ole mitään järkeä, (Ed. Soini: Tämähän on kuin EU sitten!) ) koko tässä menettelyssä.
Puhemies! Tuntuu siltä, että eduskunnassa, ja ehkä ei edes ulkoasiainvaliokunnassa, tunneta suurimpien kansainvälisten järjestöjen luonnetta. Euroopan neuvostosta voin todeta, että meillä on neljä kokousviikkoa vuosittain, kymmenen eri komiteaa ja edustajat käyttävät tuollaiset 6-8 viikkoa vuodessa aikaa Euroopan neuvostossa työskentelyyn, riippuen tietysti edustajan omasta aktiivisuudesta, mutta se on kuitenkin merkittävä. Se antaa myös, paitsi että se kuluttaa aikaa ja vaatii työtä, se antaa kansanedustajille myöskin merkittävän näköalan kansainvälisiin asioihin. Erityisesti haluan korostaa Euroopan neuvoston luonnetta. Siellä esimerkiksi ovat mukana Venäjä ja Ukraina. Suomessa ehkä emme kuitenkaan riittävästi keskustele ja riittävällä asiantuntemuksella näiden maiden asioista. (Ed. Soini: Ne ovatkin itsenäisiä maita!)
Puhemies! Tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan aluksi, että yhteiskäsittelyllä pyritään ulkoasiainvaliokunnan aloitteesta eduskunnan parlamentaaristen valtuuskuntien toiminnan johdonmukaisempaan ja kokonaisvaltaisempaan käsittelyyn. Väitän, että tämä on täyttä puppua.
Toinen kohta: Kaikkien järjestöjen asialista on mielenkiintoinen, mutta laaja, joten täysistuntokeskustelussa on perusteltua keskittyä vain yhteen ajankohtaiseen teemaan.
Puhemies! Tulen vielä tähän ajankohtaisuuteen. Ed. Vilén, joka on todella kohtelias mies, totesi, että tämä on hyvin ajankohtainen. Ajankohtainen ehkä, mutta esimerkiksi näiden järjestöjen näkökulmasta, niin kuin nyt huomataan, Etyj:tä ei ole mainittu tekstissä ollenkaan, niin ei se nyt ole kuitenkaan ihan päällimmäinen asia. Voisin mainita varmasti kymmenen asiaa, mutta en mainitse nyt, jotka olisi esimerkiksi kansainvälisten asioiden kannalta paljon järkevämpää käsitellä kuin tämä maahanmuuttopolitiikka. Mutta joku nyt on saanut päähänsä, että me käsittelemme tätä maahanmuuttopolitiikkaa ja tuodaan suomalainen näkökulma, suomalaiset linjaukset mukaan tähän ja saadaan, niin kuin totesin, tämä sekamelska aikaan siitä.
Puhemies! Mitä tulee sitten siihen mikä Euroopan neuvoston näkökulmasta ehkä olisi tärkeää, olisi nimenomaan Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston välisen yhteistyön selkiyttäminen. Euroopan neuvoston huippukokous pidettiin viime vuoden toukokuussa ja sen jälkeen annettiin Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Junckerille tehtäväksi selvittää tätä EU:n ja Euroopan neuvoston välistä yhteistyötä nimen omaan ihmisoikeuskysymyksissä. Hän jättikin merkittävän raportin, merkittävä eurooppalainen. Mutta kun tänä aamuna olen tavannut Euroopan neuvoston apulaispääsihteerin täällä Helsingissä, hän totesi, että se ei ole johtanut yhtään mihinkään. Jean-Claude Juncker, merkittävä eurooppalainen vaikuttaja ja hänen raporttinsa ei ole johtanut mihinkään. (Ed. Kallis: Pitäisikö johtaa?)
Yksi kaikkein suurimpia huolia tällä hetkellä on tässä Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston välisessä yhteistyössä nimenomaan tämä perusoikeustoimiston perustaminen. Kuulin tänään, että on tarkoitus sijoittaa 100 ihmistä välittömästi Wieniin, budjetti noin 15 miljoonaa euroa, eli tehdään aivan päällekkäistyötä Euroopan neuvoston kanssa, joka on kuitenkin merkittävä ihmisoikeuselin, selvästi merkittävin.
Puhemies! Myöskin Euroopan neuvostolla on tosiaan standardit ja sillä on erittäin pitkät perinteet ihmisoikeuskysymyksissä, lakiin perustuvaa osaamista, jota nyt tällä perusoikeustoimistolla ei tule vielä vuosikausiin olemaan.
Puhemies! Ihan lopuksi totean myöskin, että täällä ihan näissä Suomen linjauksissakin on aika kovia väitteitä, kun ulkoasiainvaliokunta toteaa, että Suomessakin on vihdoin ymmärretty, että selviytyäkseen tarvitsemme ulkomaista työvoimaa. Ei tällaista, ed. Jaakonsaari, ei tällaista kukaan ole missään julkisesti sanonut. En väitä, etteikö tämä voisi pitää paikkaansa, mutta että vihdoin on nyt ymmärretty, että tarvitaan ulkomaista työvoimaa selviytyäksemme. Mihin me sitä tarvitsemme selviytyäksemme.
Puhemies! Ihan lopuksi vielä: Tässä sanotaan, että jälkikäteen arvioiden Suomen linjaus esimerkiksi EU:n uusien jäsenmaiden työvoiman liikkumisen siirtymäajasta ei ollut kovin pitkäjänteistä politiikkaa. En minä sitäkään ole valmis hyväksymään. Minusta se oli ihan järkevää politiikkaa Suomelta, ja esimerkiksi Saksa ja Itävalta jatkavat tällä samalla linjalla edelleenkin.
Viime viikolla Pohjoismaiden neuvosto kokoontui 58. istuntoonsa Kööpenhaminassa. Siellä oli pohjoismaisten pääministereiden ja oppositiojohtajien huipputapaaminen. Lehdistössä on käyty kovaa keskustelua, onko Pohjoismaiden neuvosto yleensä tarpeellinen. Minä olisin kyllä kovin mieluusti halunnut käyttää tämän puheenvuoron nyt niistä asioista, mutta nyt minä joudun kuitenkin katsomaan tätä käsillä olevaa asiaa. Minusta tämän tyyppinen keskustelu voi olla ihan paikallaan, mutta se ei korvaa sitä toista asiaa.
Mutta itse asiassa, kun nyt pohjoismaisesta maahanmuuttopolitiikasta puhutaan, niin tietenkin täytyy aina muistaa se, että Pohjoismailla on ollut vapaat työmarkkinat monta kymmentä vuotta. Liikkuvuus on taattu, ennen kuin on muualla, mutta siinäkin liikkuvuudessa Pohjoismaiden sisällä on havaittu ongelmia, vaikka se on ollut huomattavasti laajempaa liikkuvuutta kuin esimerkiksi Euroopan unionin puolella on saatu aikaiseksi. Mutta meillä on tietysti ollut vapaiden työmarkkinoiden lisäksi se hyvä puoli, että meillä on ollut nämä sosiaaliturvasopimukset, kielisopimukset ja muut, jotka ovat edesauttaneet tätä liikkuvuutta ja maahanmuuttoa.
No sitten tietysti kun mennään Pohjoismaiden ulkopuolelle, kyse tulee joko turvapaikanhakijoista, pakolaisista tai sitten työperäisestä maahanmuutosta. Tältä osin voi sanoa, että Pohjoismailla ei ole ollut eikä ole yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, mutta se ei tarkoita suinkaan sitä, etteikö näitä asioita käsiteltäisi monessakin eri yhteydessä. Totean vain sen, että esimerkiksi Pohjoismaiden ministerineuvoston puolella ei myöskään ole. Mikään ministerineuvosto ei sinänsä vastaa esimerkiksi maahanmuuttokysymyksistä, mutta on olemassa kyllä pohjoismainen pakolaisasiain yhteistyöryhmä, ja sillä on myöskin pari alatyöryhmää, joissa käsitellään muun muassa uudelleensijoituskysymyksiä ja paluumuuttoa.
Toteaisin myös sen, että Pohjoismaiden neuvoston puolelta me toimitimme seitsemänsivuisen paperin, mitä pohjoismaisessa yhteistyössä on tehty näissä kysymyksissä, ulkoasiainvaliokuntaan, mutta tietenkin on aika ymmärrettävää, että se on jouduttu nyt aika lyhyellä täällä kuittaamaan. Kuitenkin totean, että hyvin paljon on keskusteltu nimenomaan viime vuosina ja annettu myöskin suosituksia hallituksille, mitä tulee esimerkiksi ihmiskaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, prostituutioon. Rasismin vastustaminen, tasa-arvon ja demokratian kehittäminen ovat hyvin voimakkaasti olleet esillä myöskin meidän työssämme, samoin myöskin se, miten turvapaikanhakijoiden elämänlaatua, kotoutumista, sijoittumista ja pärjäämistä voidaan nostaa esille ja yhdessä parantaa.
Mutta todellakin valitettavasti me tiedämme myöskin sen, että Pohjoismaiden kesken on tapahtunut eriytyvää käytäntöä. Esimerkiksi Tanskassa on viime vuosina nykyinen hallitus aika tavalla tiukentanut muun muassa, mitä tulee kolmansista maista Pohjoismaihin muuttaneiden asemaan, esimerkiksi avioliiton solmimista ja muita vastaavia, ja tästä olemme syystä kyllä olleet huolissamme.
Mutta se varmaan, minkä uskon olevan kaikissa Pohjoismaissa tällä hetkellä erityisenä huolenaiheena, mitä tulee maahanmuuttajiin, on paitsi se kotoutuminen niin myöskin työpaikan ja työn saanti, ja tämä on asia, josta tietenkin toivoisi, että täällä Suomessa myös siihen paneudutaan erityisesti. Me tiedämme hyvin, että maahanmuuttajat, jotka ovat saaneet hyvänkin koulutuksen, eivät tahdo työllistyä, ei täällä Suomessa, ei Ruotsissa, ei Tanskassa, ja näin ollen muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa on selvästi havaittu se, että monet maahanmuuttajat muuttavat esimerkiksi Englantiin, koska siellä he työllistyvät paremmin.
Ruotsissahan on kokeiltu muun muassa sellaista mallia, että maahanmuuttajat voivat hakea työtä nimettömänä. Minusta tämä on aika mielenkiintoinen ajatus, koska monta kertaa, jos vaikka työpaikanhakijan nimi on Ahmed, niin me tiedämme, että sillä saattaa olla jo tällainen syrjivä vaikutus, elikkä työnantaja tai työhönsijoittaja saattaa jo heti saada tällaisen asenteellisen vamman siitä. Olen kuullut, että Ruotsissa tästä on suhteellisen hyviä kokemuksia. (Ed. Pulliainen: Ahde on jo parempi!)
Sitten vielä toinen asia, jonka olisin halunnut tässä nostaa myöskin esille, arvoisa puhemies, on se, että Pohjoismaiden neuvostossa on myöskin nyt käsitelty ja nostettu esille, mitä tapahtui työmarkkinoilla, kun muun muassa Baltiat maat ja Puola liittyivät Euroopan unionin jäseniksi, ja mitä se vaikuttaa meidän työmarkkinoihimme. Täytyy vaan todeta, että olin hirvittävän pahoillani siitä, että aluksi näytti, että neuvoston puolella ei ollut kovin suurta halua tämän asian käsittelyyn, ei ollenkaan tunnuttu tajuavan, miten suuri muutos on kyseessä. Nyt tietenkin voi sanoa, että tällaisia suuria maahanmuuttoryntäyksiä ei ole Pohjoismaihin vielä tapahtunut, mutta joka tapauksessa tilanne on pysyvästi muuttunut ja kyllä näitä asioita pitää käsitellä myöskin pohjoismaisessa yhteydessä.
Arvoisa puhemies, olen nyt ylittänyt aikani. Olisi minulla nyt ollut vielä lisää sanottavaa, mutta jääköön toiseen kertaan.
Olin eilen tilaisuudessa, jossa oli somalialaisia maahanmuuttajia. He olivat hyvin hauskan näköisiä nuoria miehiä ja naisia ja puhuivat täyttä suomea. He kertoivat, että kulttuurierot Suomen ja Somalian välillä ovat erittäin suuria. Sosiaalinen verkosto Somaliassa on sellainen, että on perhe, sitten on suku ja sitten on heimo, ja tämä on heidän verkostonsa. Sitten kun perhe tulee Suomeen, niin heidän sosiaalinen verkostonsa on poliisi, vartija ja sosiaalityöntekijä. Heillä on erittäin suuria vaikeuksia kotoutua tähän maahan, ja sen takia me tarvitsemme paljon työtä vielä, että saamme kotoutettua nämä pakolaiset ja turvapaikanhakijat.
Ensimmäinen työperäistä maahanmuuttoa käsittelevä ohjelma, jota nyt on ed. Arto Satonen tehnyt ja hänen työryhmänsä, luovutetaan kokoomuksen puheenjohtajalle Jyrki Kataiselle 28.11. Tässä raportissa todetaan suoraan, että Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa eli lisää näitä siirtolaisia. Kansan ikääntyessä Suomea uhkaa lähitulevaisuudessa merkittävä työvoimapula. Tarvitsemme monenmoisia osaajia. Heitä tarvitaan rakennusalalla, metalliteollisuudessa, kiinteistöpalveluissa ja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tarvitsemme myös ulkomaisia huippuosaajia. Arto Satosen työryhmä esittää, että markkinoisimme Suomea lähialueille, kuten Venäjä, Puola ja myös alempana Ukraina, Romania ja Bulgaria. Itse ehdotan myös Intiaa, koska intialaiset ovat englannin kielen taitoisia.
Suomen edustustoihin tulisi perustaa lisää rekrytointipisteitä. Ulkosuomalaisia tulisi houkutella takaisin Suomeen ja tukea siis Suomi-kouluja ja -seuroja. Myöskään Suomessa toimivat ystävyysseurat eivät saisi jäädä niin pienelle valtion tuelle kuin nyt on käymässä. Heidän tukeaan todella pudotetaan, mikäli valtiovarainvaliokunta ei sitä nosta, puoleen nykyisestä. Ulkomaalaisten työlupien saantia tulisi helpottaa. Arto Satosen työryhmä toteaa, että kielitaidon puute ei saisi olla työhön pääsemisen kynnyskysymys, koska maahanmuuttajahan osaa usein monia muita kieliä ja ammattihenkilö pärjää aluksi työssään erittäin hyvin myös englannin kielellä. Suomen kielen opettelu on tietenkin välttämätöntä ja samoin ruotsin kielen, mutta sitähän oppii sitten kursseilla ja voi työn ohessa käydä iltakursseja. Oppisopimuskoulutusta tulisi laajentaa myös maahanmuuttajiin.
Kokoomuksen työperäisen maahanmuuton edistämisohjelmassa esitetään hyvin mielenkiintoinen tapa houkutella Suomeen korkeasti koulutettuja henkilöitä, niin sanottu koulutusvienti. Ed. Arto Satosen lakialoitteen mukaan koulutusvienti toteutetaan niin, että tutkinnot tehdään maksullisiksi EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille kansalaisille, jolloin korkeatasoisella opetuksella houkutellaan maahan opiskelijoita. Nämä opiskelijat jäävät valmistumisen jälkeen Suomeen, jos he saisivat vähentää lukukausimaksun verotuksessa - ed. Satosen lakialoite 53/2006. Koulutusviennillä on suuri merkitys myös suomalaisille opiskelijoille, koska lukukausimaksusta, jota heiltä ei tietenkään perittäisi, saatavilla varoilla me voimme palkata hyviä ulkomaisia huippuosaajia ja tutkijoita tähän maahan. Lukukausimaksua ei siis todellakaan kerätä EU-maiden ja oman maan kansalaisilta. Koulutusvientiä esittivät myöskin kaikkien yliopistojen rehtorit, jotka kävivät jättämässä manifestinsa meille kansanedustajille noin kuukausi sitten.
Suomen on nyt avattava silmänsä työperäiselle maahanmuutolle ja houkuteltava tänne lähimaiden sekä kaukaisempienkin maiden työntekijöitä, koska työvoimapula tulee yllättämään meidät varsin nopeasti. Kyllä me tarvitsemme ulkomaista työvoimaa, ed. Elo.
Itse olen viidennen polven maahanmuuttaja. Minun isoäitini isoisän isä tuli sotilaskarkurina Venäjältä, ja hän ei todellakaan tullut työn perässä, hän tuli pakoon sitä, että olisi joutunut Balkanille sotimaan. Jos katselemme Suomen historiaa, niin koko Suomen historian nousukaudet on aikaansaatu sillä, että tänne on tullut muualta voimia, jotka ovat tuottaneet meille suomalaisille sen, mitä me pidämme nykyään suomalaisena taiteena. Se on hyvin pitkälti ulkomaista tuontitavaraa. Se, mitä me pidämme sivistyksenä, on myös hyvin pitkälti ulkomaalaista tuontitavaraa. Meidän elinkeinoelämämme, meidän teollistumisemme historia on pelkästään sen varassa, että Suomeen on muutettu, eikä se aina ole ollut niin, että muuttajat ovat olleet rusinat pullasta, parasta osastoa, vaan tänne on tullut tavallisia työntekijöitä erilaisissa elämäntilanteissa.
Olen kuunnellut hivenen huolestuneena tätä keskustelua, jossa tämä työperäinen maahanmuutto - muun muassa viimeisessä, äsken pidetyssä puheenvuossa - nostetaan hyvin voimakkaasti esiin. Itse toivon, että eduskunta tai Suomen hallitus eivät asetu jumalan asemaan ja kerro, kenellä on oikeus muuttaa ja kenellä ei pelkästään sen takia, ketkä maahanmuuttajat sopivat meille. Työperäinen maahanmuutto nimittäin pahimmillaan voi tarkoittaa sitä, että suomalaiset poimivat niin sanotusti rusinat pullasta, juuri ne maahanmuuttajat, jotka sopivat meidän pirtaamme. Väittäisin, että esimerkiksi tämän historiallisen uusiutumisemme kannalta on takaperoinen ajatus ruveta ottamaan vain niitä, jotka vahvistavat sitä, mitä me olemme jo.
Samaan aikaan olen huolissani siitä, että viime viikolla tehtiin tutkimus, joka vahvistaa aikaisempaakin käsitystä, että yhä useammin, kun kysytään muualla asuvilta, tulisitteko Suomeen, niin he kysyvät, miksi. Miksi tulla Suomeen, jos Suomessa elävät maahanmuuttajat eivät ole tällä hetkellä oikeutettuja täyteen elämään tai heillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin meillä valtaväestön edustajilla? (Ed. S. Lahtela: Parempaa elämää kuitenkin kuin alkuperämaassa!) Miksi tulla Suomeen, jos meidän omat etniset vähemmistömme ovat kautta aikojen kokeneet syrjimistä ja edelleenkin heillä on ongelmia päästä muun muassa mukaan työelämään? Miksi tulla Suomeen, jos meidän asenteemme on juuri se, että vain, jos sinä olet hyvä ja tuottava ihminen, me hyväksymme sinut joukkoomme? Miksi tulla Suomeen, jos siinä vaiheessa, kun kysymys kuuluu, mikä on perheen yhdistämisen tai perheen perustamisen tai perheen Suomeen tulemisen tilanne, niin meillä nousee vastahanka? Miksi tulla Suomeen, jos Ulkomaalaisvirasto pitää huolta siitä, että Suomen kansalaisuuden saaminen on erittäin vaikeaa? (Ed. Jaakonsaari: Ja kallista!) - Ja kallista, ja vaatii kansanedustajilta huomattavasti aikaa ja voimavaroja, joilla pystytään ne kiemurat ohittamaan. - Miksi tulla Suomeen, jos pääosin viranomaistoiminnoissa on asenteita, jotka torjuvat tällä hetkellä Suomeen tulemisen?
Meillä unohdetaan usein, että viranomainen on se ensimmäinen ihminen, jonka Suomessa maahanmuuttaja - tuleepa hän mistä syystä tahansa tänne - kohtaa. Väittäisin, että suurimman osan ajasta tämä kohtaaminen ei tapahdu kitkattomasti. Olin tietysti ilahtunut, kun viime keväänä julkaistiin meidän viranomaisistamme tutkimus, jossa todettiin, että on pikkaisen parantunut tämä suhtautuminen maahanmuuttajiin, mutta vieläkään se ei ole edes yleistä eurooppalaista tasoa.
Liian usein meillä myös itse asiassa koko tämä koneisto pelaa suomalaisten normien mukaan suomen kielellä. Tiesittekö esimerkiksi sen, että passissa, kun maahanmuuttaja saa väliaikaisen oleskeluluvan, lukee suomeksi "väliaikainen oleskelulupa"? Käypä sillä nyt sitten kotomaassa ja yritä selittää siellä kotomaan tullissa, mitä tämä tiherrys täällä tarkoittaa. Meillä on monta sellaista asiaa, jotka eivät vielä millään tavalla suosi maahanmuuttajuutta.
Täällä tullaan varmasti puhumaan paljon kielikoulutuksesta. Se on tärkeä, se on erityisen tärkeä maahanmuuttajille, tulevatpa he mistä syystä tahansa tänne, (Puhemies koputtaa) ja on tärkeätä, että yhteiskunta tukee sitä. Mutta se ei riitä. Meidän yksinkertaisesti, jos me haluamme rusinat pullasta, työperäisiä maahanmuuttajia tänne, on tehtävä tämä maa niin houkuttelevaksi jo nykyisille täällä oleville maahanmuuttajille, että se sana kiirii, sillä pahoin pelkään, että edes ne hyvät insinöörit tai hyvät ammatti-ihmiset eivät tule tänne, jos samalla palkalla on paljon paremmassa asenneilmastossa myös työpaikkoja tarjolla.
Minkä takia sitten maahanmuuttajia tarvitaan? Työministeriön laskelmien mukaan seuraavalla vaalikaudella työvoima vähenee 20 000 hengellä. Sen lisäksi on arvioitu, että tarvitaan 30 000 ihmistä enemmän töihin muista syistä, jos talouden kasvu jatkuu, eli jo seuraavalla vaalikaudella on 50 000 hengen vajaus. Tämäkin saattaa olla alimitoitettu, sillä 26 prosentilla yrityksistä EK:n mukaan on tällä hetkellä rekrytointivaikeuksia. Tähän voi vielä lisätä sen, että vuonna 2020 yli 75-vuotiaita on 510 000, kun tällä hetkellä heitä on 360 000. (Ed. Elo: Mutta eikö se ole hyvä asia?) - Se on hyvä asia, että meillä on väkeä ja myöskin vanhempaa väkeä, mutta he tarvitsevat myöskin hoitohenkilökuntaa, ja tässä tulee nyt ihan ensimmäisenä asiana vastaan se, että meidän olisi saatava ulkosuomalaisia palaamaan tänne. Siihen on tehtävä erityinen kampanja ja heitä pitää erityisesti houkutella ja kokoomus esittää myös heille muuttoavustusta. (Ed. Pulliainen: Missä ne ovat nyt odottamassa, Haaparannassa? - Ed. Elo: Tarvitaan vanhempia kansanedustajiakin!) - Varmasti tarvitaan vanhempia kansanedustajiakin. Siksi ihmettelen, miksi ed. Elo luopuu täältä vapaaehtoisesti.
Mutta haluaisin tässä esittää myöskin vielä muutaman konkreettisen näkökulman siitä, miten tätä asiaa pitää viedä eteenpäin. Työlupajärjestelmää tulee kehittää. Meidän tulee purkaa saatavuusharkinta niiltä aloilta, joilla selvästi on työvoimapulaa, kuten täällä ed. Asko-Seljavaara jo mainitsi. Me tiedämme, että tällä hetkellä metalli, rakentaminen, liikenne, myöskin hoitoala alkaa olla siinä tilanteessa. Tämä päätös voitaisiin vuosittain tehdä, jolloin se sopeutettaisiin aina siihen tarpeeseen, mikä milloinkin on olemassa.
Sitten minkä takia tänne on parempi ottaa sellaisia maahanmuuttajia, jotka tänne työllistyvät? Tietenkin sen takia, että he myöskin itse integroituvat tähän yhteiskuntaan paljon paremmin. Jos meille tulee tänne henkilö, jolla on jo valmiina työpaikka olemassa, niin totta kai hänen mahdollisuutensa pärjätä tässä yhteiskunnassa ovat paremmat. Toki hän tarvitsee sen lisäksi myös kielikoulutusta, se on ihan selvä asia, mutta se on hyvä lähtökohta. Tämä ei tarkoita sitä, että kokoomus suhtautuisi kielteisesti humanitääriseen maahanmuuttoon, ei todellakaan. Me olemme mukana siinä yksimielisessä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä, mutta tämä koko keskustelu Suomessa on aivan liikaa pyörinyt pakolaispolitiikan puitteissa, joka on aivan eri asia kuin tämä työperusteinen maahanmuutto. (Ed. Biaudet: Kuka sitä on tehnyt?) - Sitä ovat tehneet hyvin monet, muun muassa ed. Biaudet. - Hyvin monesti koko julkinen keskustelu ikään kuin keskittyy vain ja ainoastaan tähän pakolaispolitiikkaan, sen hyviin ja huonoihin puoliin. Mutta iso kysymys on tosiaan se, miten me pystymme tämän työvoiman tarpeen tulevaisuudessa turvaamaan.
Sen lisäksi on toki tärkeää myös työllistää Suomessa jo olevia maahanmuuttajia, siitä me varmasti olemme kaikki samaa mieltä. Esitämmekin konkreettisesti esimerkiksi sitä, että kielitaidottomat maahanmuuttajat pääsisivät palkkatuen piiriin, ennen kuin heistä tulee pitkäaikaistyöttömiä. Tämä nykyinen järjestelmä, jossa heidän on odotettava ja heistä tulee pitkäaikaistyöttömiä, on aivan turha ja vie liikaa resursseja.
Esitämme myös sitä, että ensimmäisen polven maahanmuuttajien kielitaitovaatimuksista pitäisi tinkiä silloin, kun kyse on hakemisesta julkiseen virkaan. Täytyisi riittää se, että osaa toisen kotimaisen kielen hyvin, (Ed. Jaakonsaari: Oikein!) koska me tarvitsemme ulkomaalaisia myöskin julkisiin virkoihin ja niihin tehtäviin.
Arvoisa puhemies! Aika ei riitä tässä päästä pidemmälle, mutta kokoomus on ottanut tämän asian vakavasti ja me olemme tehneet paljon konkreettisia esityksiä. Toivomme, että tämä johtaa koko Suomen kannalta hyvään tulokseen.
Ed. Unto Valpas merkitään läsnä olevaksi.
Puhemies! Yhdyn ulkoasiainvaliokunnan toteamukseen, jonka mukaan Suomesta on puuttunut johdonmukainen maahanmuuttopolitiikka. Viranomaisten käytännön toiminta ei ole aina ollut linjassa maahanmuuton lisäämiseen tähtäävien poliittisten tavoitteiden kanssa. Viranomaisten ohjeet eivät saa toimia jarruna, vaan nyt tarvitaan sopusoinnussa olevia viranomaistoimia ja poliittisia linjauksia. Olen saanut omin silmin todistaa ongelmaa, joka liittyy EU:n ulkopuolelta tuleviin maahanmuuttajiin sovellettaviin turvatun toimeentulon korkeisiin tulorajoihin. Nyt sovellettavien tulorajojen vuoksi tavallisten työläisten on lähes mahdotonta saada oleskelulupaa perheilleen. Tällaiset varsin korkeat tulorajat estävät tehokkaasti ulkomaisen työvoiman tulon maahamme.
Olemme pikkuhiljaa alkaneet ymmärtää, että meillä on tarvetta työvoiman maahanmuutosta tulevaisuudessa. Valiokunnan mietinnössä voidaan havaita tiettyä turhautumista tähän myöhäiseen heräämiseen. Vasta tulevan työvoimapulan käytyä ilmeiseksi Suomi on nähnyt ulkomaalaisten houkuttelun tarpeelliseksi, toteaa valiokunta. Tässä kohdin onkin todettava, että valiokunta on aivan oikeassa.
Hyvinvointivaltion toimintojen ja hyvinvoinnin ylläpitämisen kannalta työvoiman saatavuus on ehdottomasti yksi tärkeimpiä tekijöitä. Paljon puhuva esimerkki on, että pelkästään kuntien 430 000 työntekijästä puolet siirtyy eläkkeelle 20 vuoden kuluessa. Meidän on todella syytä suhtautua vakavasti tällaiseen kehitykseen julkisella sektorilla ja luoda edellytyksiä julkisten palvelujen turvaamiselle myös 10-20 vuoden kuluttua. Yksistään julkinen sektori ei kuitenkaan voi viedä kaikkea vuosittain työmarkkinoille tulevaa työvoimaa. Teollisuuden ja muun yksityissektorin on myös saatava osuutensa, jotta tuotanto kasvaisi ja olisi edellytyksiä sille, että meillä on varaa julkiseen sektoriin.
Värderade talman! Riksdagsgruppen har nyligen gett ut ett invandringspolitiskt ställningstagande, där vi också lyfter upp problemet med den kommande bristen på arbetskraft. I ställningstagandet lyfter vi upp idén om att införa ett arbetsvisum för invandrare. Tanken är att arbetsgivaren skulle ansöka om visum och detta skulle göra att arbetstagaren snabbare efter ankomsten till Finland skulle få börja jobba, och arbete är ju som känt en av de bästa, kanske den bästa formen av integration. Finland har både råd och behov av en generösare invandringspolitik än den som vi tillämpar idag.
Edellä mainittujen tavoitteiden täyttymistä ajatellen on tärkeätä, että edellytämme selkeätä vastuuta maahanmuuttoasioista nimenomaan keskittäen ne yhdelle ministeriölle, joka toimisi aktiivisesti yhteistyössä muiden ministeriöiden, viranomaisten sekä kansalaisjärjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Maahanmuuttoasioiden keskittäminen yhden ministeriön hallinnonalalle takaa paremmat edellytykset kokonaisvaltaisen, yhtenäisen ja ennakoivan maahanmuuttopolitiikan kehittämiselle ja toteuttamiselle. Myös tavoitteiden asettaminen ja muuttuvaan toimintaympäristöön reagoiminen tehostuisivat. Tältä osin sisäasiainministeriö hoitaa keskeisesti tällä hetkellä tämän alan kysymyksiä ja myös Valtiontilintarkastajat ovat esittäneet keskittämistä sisäasiainministeriölle. Tämä maahanmuuttoasioiden keskittäminen yhdelle ministeriölle varmistaisi lisäksi - ja tämä näkökulma ei ole tullut täällä esille - Suomen kantojen johdonmukaisuuden, valmistelun tehokkuuden ja Suomen aktiiviset vaikutusmahdollisuudet Euroopan unionissa ja muussa kansainvälisessä yhteistyössä.
Maahanmuutto- ja turvapaikka-asiathan ovat Euroopan unionissa valtaosaltaan sisä- ja oikeusasioita. Oikeus- ja sisäasiainneuvosto valmistelee ja päättää yhdessä Euroopan parlamentin kanssa turvapaikkaa ja maahanmuuttoa koskevasta EU-lainsäädännöstä, josta päätetään muun muassa tänä iltana myöhemmin esityslistalla olevissa asioissa. Jokaisessa johtamassani sisäasiainministereiden neuvostossa on esimerkiksi Suomen puheenjohtaja-aikana käsitelty näitä asioita.
Ulkoasiainvaliokunnan mietintöön liittyen selvennykseksi muutama näkökohta.
EU:n tavoitteena on yhdenmukaistaa turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa sillä, että yhtäältä voidaan taata turvapaikanhakijoille oikeudenmukainen kohtelu Geneven pakolaissopimuksen mukaisesti ja edistää maahanmuuttajien kotoutumista sekä toisaalta estää järjestelmien väärinkäytökset ja torjua laitonta maahanmuuttoa. Varsinaisen sykäyksen unionin yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan kehittäminenhän sai toukokuussa 1999 voimaan tulleella Amsterdamin sopimuksella ja samana vuonna Tampereella järjestetyssä huippukokouksessa. Amsterdamin sopimukseen kirjattiin tavoitteeksi EU:n kehittäminen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena. Tämä on hyvä pohja, jolta vastata toimintaympäristön asettamiin erilaisiin uusiinkin haasteisiin.
Viime aikoina EU:n alueelle on kohdistunut voimakas maahanmuuttopaine erityisesti Välimerellä ja Atlantilla. Olen esimerkiksi nämä asiat ottanut henkilökohtaisesti esiin oikeus- ja sisäasiainneuvostossa jo heti 24.7. muuttovirtojen hallinnan yhteydessä Euroopan unionin politiikan osalta. Totesin, että muuttovirtojen tehokas hallinnointi edellyttää sekä laillisen että laittoman maahanmuuton tarkastelua ja yhteisten ratkaisujen ja lähestymistapojen löytämistä. Unioni on hankalassa tilanteessa. On olemassa selvä tarve samanaikaisesti vahvistaa laittoman maahanmuuton ehkäisyyn tähtääviä toimenpiteitä ja toisaalta samanaikaisesti etsiä uusia konkreettisia keinoja laillisen maahanmuuton helpottamiseksi unioniin, jotta voidaan todella tehokkaammin vastata EU:n väestön ikääntymiseen liittyviin haasteisiin. Tältä osin on tärkeätä määrällisesti ja laadullisesti hallita maahanmuuttoa muun muassa työmarkkinoiden näkökulmasta ja monien muidenkin vaikutusten osalta.
Laillisen maahanmuuton helpottamiseksi työntekijän oleskelulupajärjestelmää tulee Suomessa uudistaa. Tämä on katsottu yhdeksi kiireellisimmistä ulkomaalaislain muutostarpeista. Keskeisin syy työntekijän oleskelulupajärjestelmän toimimattomuuteen on sääntelyn vaikeaselkoisuus ja tulkinnanvaraisuus, joka yhdistettynä hakemuksen vireillepanomenettelyn moninaisuuteen on aiheuttanut viivettä hakemusten käsittelyssä. Työntekoa koskevat säännökset tulee muuttaa helpommin sovellettaviksi ja työntekijän oleskeluluvan vireillepanomenettelyä yksinkertaistaa. Nykyisen kahden päätöksen sijasta tulee rakentaa yhden päätöksen järjestelmä, jossa työministeriö on lausunnonantaja. Suomi tukee EU:n yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän rakentamista. Järjestelmän tavoitteena on löytää kestäviä ratkaisuja kansainvälistä suojelua Euroopan unionin alueelta hakeville. Pääsy turvapaikkajärjestelmään halutaan varmistaa niin unionin ulkorajoilla kuin alueen sisällä.
Niin sanottu Dublin-järjestelmä on ollut ensimmäisiä askelia yhtenäiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään. Vastuunmäärittämisasetus siihen liittyvine Eurodac-säännöksineen on keskeinen osa eurooppalaista turvapaikkajärjestelmän kokonaisuutta. Koko turvapaikkajärjestelmän toimivuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeätä, että pystytään yksiselitteisesti ja tehokkaasti määrittelemään se valtio, joka kussakin tapauksessa on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Suomi on puheenjohtajakaudella korostanut, että Dublin-järjestelmää tulee edelleen kehittää ottaen huomioon havaitut puutteet ja ongelmat. Komissio tullee antamaan vastuunmäärittämisasetuksen soveltamista koskevan kertomuksen ensi vuodenvaihteessa.
Suomi on myös jatkuvasti korostanut sitä, että turvapaikanhakijan tilanne tutkitaan aina yksilöllisesti. Suomessa ei kansallisia luetteloita esimerkiksi turvallisten maiden osalta ole pidetty tarpeellisena, ja kantamme EU:n yhteiseen turvalliseen alkuperämaiden luetteloon on myös ollut varauksellinen.
Heinäkuun lopulla ulkomaalaislakiin lisättiin säännös oleskeluluvasta, joka voidaan myöntää henkilölle, jonka voidaan perustellusti epäillä joutuneen ihmiskaupan uhriksi ja joka on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa tai rikoksen selvittämiseksi. Oleskelulupa voidaan myöntää myös ilman vaatimusta yhteistyöstä ulkomaalaisen erityisen haavoittuvan aseman vuoksi. Mahdolliselle ihmiskaupan uhrille voidaan myöntää ennen varsinaista oleskelulupaa niin sanottu harkinta-aika. Näiden muutosten tarkoituksena ja kansainvälisen yhteistyön tehostamisen kautta, josta viimeksi maanantaina Washingtonissa EU-USA-neuvottelussa keskustelimme, on voimistaa kansainvälistä yhteistyötä laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjumiseksi. Uhrien suojelu on tässä tärkeää, se että turvallisuusnäkökohdat otetaan kaikissa eri tilanteissa huomioon, myös vastaanoton ja auttamisen eri vaiheissa.
Viime vuosina turvallisuuskysymykset ovat nousseet etualalle. Turvallisuuskysymykset ja turvapaikan tarjoaminen pakolaisille asetetaan keskustelussa liian usein toistensa vastapuoliksi. Niin ei asia tietenkään ole, vaan turvallisuus ja turvapaikka liittyvät olennaisesti yhteen. Ihmisoikeudet voivat toteutua vain turvallisissa oloissa, ja turvapaikan voi tarjota vain turvallinen valtio tai alue. Toimiva eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä on perusta myös EU-kansalaisten turvallisuudelle.
Suomi pitää tärkeänä, että turvallisuutta ja kansainvälistä suojelua edistetään rinta rinnan. Erittäin tärkeää on myöskin ulkoasiainvaliokunnan korostama yhteistyö lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Tältä osin on voimistettava EU:n ulko- ja sisäasioiden yhteistä koordinaatiota ja vaikutettava muun muassa Afrikan ja Euroopan vuoropuhelun syventämiseen, kuten on nyt selkeästi tapahtumassa.
Herra puhemies! Maahanmuuttohallinnon kokoaminen tarkoittaisi mielestäni ainakin turvapaikanhakijoiden vastaanoton, ulkomaalaisten säilöönoton ja kiintiöpakolaisten valinnan keskittämistä selkeästi sisäasiainministeriön hallinnonalalle kansainvälisen käytännön mukaisesti. Lisäksi erikseen tulee arvioida maahanmuuttajien kotouttamistoimien järjestäminen ja viisumien myöntämisjärjestelmän kehittämistarpeet. Kustannuksiin, käsittelyaikoihin, tietojenvaihtoon sekä turvallisuusnäkökohtiin liittyvät hajanaiset hallinnon ongelmat, jotka ovat erityisesti asiakkaan kannalta hankalia, ovat voitettavissa hallintoa kokoamalla. Näin päästäisiin johdonmukaiseen ja kokonaisvaltaiseen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan, joka pystyy vastaamaan toimintaympäristön muutosten asettamiin jatkuviin haasteisiin.
On tärkeätä, että hallitus on uudella maahanmuuttopoliittisella ohjelmallaan siirtänyt painopistettä nimenomaan aktiivisemman maahanmuuttopolitiikan puolelle. Eräiden puolueiden aktiivisuuteen tältä osin maahanmuuttoasioihin liittyen ja niiden ohjelmiin puutun seuraavassa puheenvuorossa.
EU:n puheenjohtajamaana Suomi korostaa politiikan johdonmukaisuuden näkökulmasta pitkän aikavälin toimintaa ja tuloksia. Pidämme tärkeänä, että muuttoliikekysymyksiä tarkastellaan kokonaisuutena, ei vain laittoman tai laillisen maahanmuuton välittömästä näkökulmasta, niin tärkeää kuin tämä onkin viimeaikaisen Välimeren yli suuntautuvan laittoman muuttoliikkeen aiheuttamien akuuttien ongelmien näkökulmasta.
Johdonmukaisuuden edistämisen kannalta on myös tärkeätä, että muuttoliikekysymyksistä tulee osa kansainvälistä köyhyydenvähentämistyötä. Muuttoliike tulisi huomioida niin avunantajamaiden kehityspolitiikoissa että kumppanimaiden köyhyydenvähentämisstrategioissa. Kumppanimaiden kapasiteettia hallita muuttoliikettä tulee vahvistaa osana kehitysyhteistyötä, ja muuttoliikkeen syinähän ovat usein köyhyys, ihmisoikeusloukkaukset, työttömyys ja elinkeinomahdollisuuksien vähyys, konfliktit ja yleensä yhteiskunnallinen epävakaus ja kehityskuilu kokonaisuudessaan etelän ja pohjoisen välillä. Näin tämä asia ymmärretään laajasti myös EU:nkin piirissä, jolloin keskustelun keskiöön on noussut kysymys muuttoliikkeen ja kehityksen keskinäissuhteesta. Näissä merkeissä olemme jatkamassa ministereiden tasolla heinäkuussa aloitettua vuoropuhelua Afrikan unionin jäsenmaiden kanssa muutaman viikon perästä Tripolissa järjestettävässä muuttoliike- ja kehityskonferenssissa, johon ministeri Rajamäen kanssa tulemme Suomesta osallistumaan.
On tärkeätä korostaa, että kehitysvaikutuksia edistettäessä kyseessä on nimenomaan pitkän aikavälin toiminta ja tulokset. Muuttoliikkeen luonne normaalina ja monin tavoin positiivisena ilmiönä tulee huomioida. Keskeistä on vaikuttaa muuttoliikkeen rakenteellisiin perussyihin.
Lähtömaiden kokemia vapaaehtoisen maastamuuton aiheuttamia negatiivisia seurauksia tulee pyrkiä minimoimaan. Samanaikaisesti tulee maksimoida vapaaehtoisen työperusteisen maahanmuuton lähtömaahyötyjä. Lähtökohtana tulisi olla kapasiteetin, henkilöiden tiedon ja kokemusten ja rahalähetysten kierron periaate. Kapasiteetin kierron merkitys korostuu erityisesti koulutetun työvoiman liikkuvuuden suhteen, jolloin maastamuutto vaikuttaa negatiivisesti vuosituhattavoitteiden toteutumiseen. Rahasiirtojen merkitystä ja positiivisia vaikutuksia ei tule kyseenalaistaa eikä aliarvioida. Tilanteissa, joissa lähtömaa akuutisti menettää koulutettua työvoimaa tai paluut lähtömaihin eivät toteudu lainkaan, voivat siirtolaisten rahasiirrot toimia huomattavana kompensaationa lähtömaalle. Rahasiirtojen lisäksi on tärkeää huomioida myös siirtolaisten sosiaaliset siirrot. Osa diasporasta kehittyy aktiivisiksi lähtömaiden kehityksen edistäjiksi. Diasporan sosiaaliset resurssisiirrot sisältävät ajatuksia demokratiasta, osallistumisesta, terveydestä, naisten asemasta ja yhteisöjen järjestäytymisestä. Suomessakin olevat diasporat ovat jo pitkään vetäneet hankkeita, joilla pyritään vaikuttamaan lähtömaiden olosuhteisiin. Näitten toimien kartoitus ja edelleenkehittäminen on parhaillaan työn alla.
Toinen muuttoliikekeskustelun taustalla oleva tekijä on Euroopan ikärakenteen nopea muutos ja siitä aiheutuva tuleva työvoiman tarve. Tässä suhteessa Suomi on erityisen epäedullisessa asemassa. Aina kun puhumme maahanmuuttopolitiikasta ja siirtolaisuudesta, olen koittanut tehdä suomalaisille hyvin yksinkertaisesti selväksi sen, että kun me suomalaiset pidämme tänä päivänä itsestäänselvänä oikeutena ja mahdollisuutena viettää osan elämästämme ulkomailla opiskelemassa, interreilaamassa, työnteossa pidempinä tai lyhyempinä ajanjaksoina tai vaikkapa viettää eläkepäiviä lämpimämmissä olosuhteissa, niin Suomelle tulee olemaan kasvava haaste, että me pystymme näissä samoissa merkeissä houkuttelemaan riittävän määrän muualta tulevia ihmisiä myöskin Suomeen ottaen huomioon sen, että ilmaston suhteen meillä on jo lähtökohtaisesti vaikeampi tilanne, vaikeammat olosuhteet tarjottavana. Senkin vuoksi meidän oman elinvoimamme, kulttuurimme, taloutemme, yhteisömme kehityksen kannalta on tärkeätä, että Suomi kehittyy myöskin muuttajia vastaanottavaksi ja heidät tervetulleeksi toivottavaksi ja oikealla tavalla kotouttavaksi maaksi.
Toinen ongelma, jota ei otettu esille nyt ministeri Rajamäen muuten mielenkiintoisessa puheenvuorossa, ovat nämä kovat kielitaitovaatimuksen ennen kuin Suomen kansalaisuutta voi edes anoa. Nythän maahanmuuttajilta vaaditaan samantasoista kielitaitoa kuin valtion virkamiehiltä ja tämä aiheuttaa (Puhemies koputtaa) suuria ongelmia ihmisille, joilla ei ole esimerkiksi akateemista loppututkintoa (Puhemies koputtaa) valmiiksi.
Toinen konkreettinen epäkohta, joka on tullut selkeästi esille, on tilapäisellä oleskeluluvalla Suomessa asuvien henkilöiden asema. Heidän määränsä on kasvanut tavattomasti ja heistä moni on Afganistanista, Irakista ja nämä tuskin ovat maita, joihin voi turvallisesti palata elikkä kysymys heidän asemastaan kaipaisi pikaista selvittämistä.
Arvoisa puhemies! Vihreät ovat esittäneet esimerkiksi, että pitäisi myöntää viisumeita työnhakua varten kolmeksi kuukaudeksi ja helpottaa muutenkin viisumin hakua sellaisista maista, joissa Suomella ei ole omaa lähetystöä. Esimerkiksi Senegalista on tuhansien kilometrien matka lähimpään Suomen suurlähetystöön Nigeriaan, ja jos vähän kääntää shakkilautaa toisin päin ja miettii asiaa esimerkiksi senegalilaisen köyhän näkökulmasta, niin on aika ymmärrettävää, että he päätyvät niinkin epätoivoisiin (Puhemies koputtaa) yrityksiin kuin tällä hetkellä tekevät.
Esimerkiksi Eta-maiden ulkopuolelta tulevat ovat eri asemassa kuin EU-maasta tulevat, vaikka se varsinainen koulutus olisi aivan samanlainen, esimerkiksi neuvostoaikainen röntgenhoitajakoulutus. Jos on kyseessä virolainen henkilö, hän pääsee suoraan töihin, mutta jos on kyseessä venäläinen, niin hän tarvitsee täydentävän koulutuksen, jota on vielä kaiken lisäksi aika hankala saada (Puhemies koputtaa) ihan maantieteellisten etäisyyksien vuoksi.
Ja sitten tähän lopuksi siihen painopisteeseen, joka täällä on noussut esiin, tämä työvoimapulan korostaminen, niin ehkä se on tulevaisuutta, mutta kyllä tämänkin salin keskustelu on hieman hämmentävä Suomessa oleville osaaville työttömille ja Suomessa oleville osaaville ulkomaalaistaustaisille henkilöille. Heillä ei ole välttämättä mahdollisuutta työllistyä tälläkään hetkellä ja (Puhemies koputtaa) kenties ainoastaan sitten jonkun epävarman vuokrafirman kautta.
Vår största utmaning är hur vi skall kunna locka till oss mera invandrare, Finland kommer antagligen i inget skede att få så många invandrare att vi behöver tänka på dem som en säkerhetsfråga. Att då koncentrera alla frågor som berör invandring till inrikesministeriet ter sig väldigt märkligt och skulle helt säkert ge fel signal till dem som söker sig till Finland, eftersom de säkert upplever att det ministeriet sköter polis- och gränsbevakning när det egentligen handlar om någonting helt annat. Det är i första hand en integrationsfråga.
Mitä tulee ihmiskaupan uhrien suojeluun, niin kiitän ministeri Rajamäkeä siitä, että hän otti sen esille. Kuitenkin täytyy sanoa, että on hieman ongelmallista, että olemme ehdollistaneet tämän uhrien suojelemisen ja heidän täällä oleskelunsa siihen, että he tekevät yhteistyötä poliisin kanssa. Tiedämme kaikki, että ihmiskaupan uhri on aina erittäin haavoittuvassa asemassa. On hyvin vaikea rajata näitä tilanteita niin, että uhri uskaltaisi kääntyä poliisin puoleen, jollei hän tiedä varmuudella, että hän voi jäädä tai ainakin harkinta-ajan ajaksi voi jäädä tänne Suomeen.
Haluaisin ihan viimeiseksi vielä vedota hallitukseen siitä, että Suomi mitä pikimmiten ratifioisi Euroopan neuvoston trafficing-konvention.
Tämä kysymyksen ongelmallisuus korostaa sitä, että tarvitaan kansainvälisiä järjestöjä, jotka koordinoivat eurooppalaisia kantoja. Keskeisessä asemassa on tietenkin Euroopan unioni. On tärkeää, että Suomi toimii Euroopan unionissa sen puolesta, että kehityspolitiikka ja siirtolaisuuspolitiikka nivotaan yhteen. Viime kesänä, kun luimme uutisia siirtolais- ja pakolaisvirroista Espanjan rannikolla, käsitys siitä, mitä siirtolaisuus merkitsee, kävi hyvin negatiiviseksi, ja pidän tätä hyvin valitettavana. Nyt pitää saada aikaan kokonaisanalyysi sekä EU:ssa että Suomessa siitä, paljonko tarvitaan siirtolaisia, kuinka estetään siirtolaisuuden haitat lähtömaissa ja myös kuinka edistetään kotoutumista.
Minä kiinnittäisin vain huomiota siihen, että kun puhutaan maahanmuutosta, niin meidän pitäisi myöskin uskaltaa puhua työperäisestä paluumuutosta. Meillä on Ruotsissa yli 100 000 ihmistä. Ei ole kuin 15 vuotta sitten, kun kunnissa tehtiin vielä omia asunto-ohjelmia, puollettiin lainoja nimenomaan Ruotsista Suomeen palaaville ihmisille, ja kunnat ottivat heidät ilomielin vastaan, antoivat jopa halpoja tontteja. Suosittelisin, että tähän aikaan palattaisiin ja mietittäisiin keinoja, miten heitä sieltä saadaan takaisin. Heillä ei ole asenneongelmia, heillä ei ole kieliongelmia, meillä ei ole heihin päin asenneongelmia. Kysyisinkin, mitä tässä mielessä aiotaan tehdä.
Täällä ed. Satonen kertoi, että on työvoimatarvetta ja Suomen pitäisi tuoda ulkomailta työvoimaa. Usein kokoomus edustaa työnantajia, varsinkin kuntatyönantajia, ja Suomessa on kuitenkin 350 000 pätkätyöläistä ja varsinkin julkishallinto näitä käyttää paljon hyväkseen. Nämä pitäisi nyt ensin hoitaa pois, ja kun kokoomus on monessa kunnassa suurena poliittisena ryhmänä, niin tämmöiset voisi hoitaa.
Näin joku aika sitten Inkeristä televisio-ohjelmaa. Sieltähän tuli paluumuuttajia, tuhansia tänne Suomeen. Siellä vaan (Puhemies koputtaa) inkeriläinen vanhus oli huolissaan, kun suomalaiset houkuttelevat heidän parhaat nuoret (Puhemies koputtaa) ja he jäävät tänne yksin, niin että heillä on ongelmiakin.
Itse asiassa tällaisissa ohjelmissa on enemmänkin kyse paitsi siitä, mitä siihen ohjelmaan kirjoitetaan, myös siitä prosessista, jolla eri hallintoja sitoutetaan niihin tavoitteisiin, joita on yhteiseksi kirjattu. En itse asiassa usko siihen, että yhdenkään ohjelman avulla sinänsä ne ongelmat poistuvat, vaan meidän pitää mennä sinne sisälle niihin kysymyksiin, jotka tässäkin salissa ovat nousseet esiin. Silloin kun puhutaan työperäisestä maahanmuutosta, niin meillä liian herkästi puhutaan pelkästään työvoiman näkökulmasta. Kuitenkin on kyse ensisijaisesti ihmisistä, jotka tulevat tänne, joilla on ne inhimilliset tarpeet, joilla on perheitä, joilla on niitä samoja tarpeita kuin meilläkin.
Meillä on olemassa ongelma, joka liittyy meidän väestömme ikääntymiseen, johon yksi osavastaus voi olla se, että meillä työperäinen maahanmuutto lisääntyy. Mutta se on parhaimmillaankin vain yksi osavastaus, koska kyse on tuottavuudesta, työurien pidentämisestä, hyvin monenlaisista asioista ja ylipäätään ihmisten osaamisen kohtaamisesta. Silloin, jotta ikään kuin tähän ongelmaan voidaan löytää ratkaisu, meidän on otettava ne ihmiset mukaan täysivaltaisina tähän yhteiskuntaan, koska se on ainoa keino onnistua kotouttamisessa. Jos me lähtökohtaisesti ajattelemme, että ulkomaiset ihmiset tulevat Suomeen vain työvoimaksi palvelemaan meidän työvoimatarpeitamme, niin me olemme tehneet ensimmäisen virheen suhteessa siihen kotoutumisprosessiin, jota tullaan tarvitsemaan, jotta tämä koko yhtälö toimisi. Meidän pitäisi ymmärtää myös se, että kansainvälistyminen, monikulttuuristuminen, ulkomainen työvoima on vahvistamassa meidän omaa osaamispohjaamme. Se on turvaamassa meidän taloudellista toimeliaisuuttamme, se on kasvattamassa osaamista. Työyhteisöt, jotka ovat monikulttuurisia, ovat innovatiisempia. Siellä erilaisten ihmisten erilaiset taustat ja erilainen osaaminen yhdistyy uudella tavalla, joka on meille selkeästi kilpailukykytekijä, jotta taas voimme koko yhteiskuntana myös taloudellisesti pärjätä paremmin. Siten esimerkiksi hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma lähtee siitä, että työvoiman maahanmuuttoa ei nähdä vain ongelman ratkaisun välineenä, vaan tulijoilla pitää olla täysi mahdollisuus päästä yhteiskunnan osallisiksi, pitää olla mahdollisuus perhe-elämään myös tilapäisesti muuttavilla työntekijöillä.
Tässä on noussut paljon esiin niitä kysymyksiä, jotka liittyvät hallintoon tai jotka liittyvät siihen byrokratiaan, jota meillä on. Mielestäni on paljon kyse osaamisesta, mutta on kyse myös asenneongelmista ja siitä, ajatellaanko, että kansainvälisyyskysymys ja maahanmuutto on yksi osa sitä suomalaista yhteiskuntaa. Maahanmuuttajien palvelut ovat ihan yhtä arvokkaita kuin ne palvelut, joita annetaan esimerkiksi kantasuomalaisille. Silloin kun mietimme asenneasioita, niin törmäämme myös siihen, että kotoutuminen on aina kaksipuolinen prosessi. Oli mielestäni erittäin tärkeätä, että täällä on noussut esiin myös se, että tarvitaan niitä positiivisia esimerkkejä, niitä, jotka selviävät ja pärjäävät ja ovat sitä lisäarvoa suomalaiselle yhteiskunnalle, koska julkisuudessa usein nousevat esiin vain negatiiviset asiat, mihin valiokuntakin oli kiinnittänyt huomiota.
Tämä hallintokeskustelu on ehkä yksi sellainen, joka on noussut suomalaisessa yhteiskunnassa viime aikoina voimakkaasti esille, ja voisi sanoa, että oikeastaan ed. Koskinen kiteytti sen hallituksen linjan, mikä tässä asiassa on ollut. Kun hallitus iltakoulussansa käsitteli maahanmuuttopoliittista ohjelmaa, niin se totesi, että tällaiset isot rakenteelliset kysymykset tulee ratkaista hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä, ja siihen ollaan valmistautumassa ja miettimässä, mikä on se oikea tapa, millä tätä hallintoa toteutetaan. Mutta tehtiinpä sillä puolella mitä tahansa päätöksiä, niin aina törmätään poikkihallinnollisuuteen. Jos ajatellaan maahanmuuttoa, niin on kyse koulutuksesta, on kyse terveydenhuollosta, on kyse työelämästä, on kyse kaikista mahdollisista inhimillisen elämän osa-alueista, eikä niitä voi keskittää yhteen ministeriöön maahanmuuttajien osalta, vaan ne pitää hoitaa siellä, missä meillä normaalistikin hoidetaan nämä asiat, koska sitä kautta voidaan tehdä onnistunutta integraatiopolitiikkaa.
Sitten ehkä vielä työllisyyden kehityksestä haluaisin sanoa, (Puhemies koputtaa) että jos ajattelemme vuotta 2000, niin silloin meillä oli maahanmuuttajien työttömyysprosentti noin 40. Tällä hetkellä se on 24,7. Se on yhä edelleen korkeampi kuin kantaväestön, mutta osa siitä johtuu työmarkkinatukijärjestelmästä. Voisi sanoa, että suunta on oikea, mutta kyllä meillä vielä on paljon tehtävää ennen muuta asennepuolella.
Arvoisa puhemies! Rkp on vaatinut, että Ulkomaalaisviraston ja valtionhallinnon pitäisi rekrytoida vuosittain enemmän ulkomaalaisia työntekijöitä. Haluan tässä nyt todeta, että Ulkomaalaisvirasto tekee näin, mutta esteeksi muun muassa muodostuu puutteellinen ruotsin kielen taito, mitä pääsääntöisesti edellytetään valtion palvelukseen nimitettäviltä. Rkp:n tulkintahan on tässä asiassa erittäin tiukka koskien rajamiehiä, koskien muitakin toimijoita, niin että asiaa tulisi vähän joustavammin tarkastella.
Oleskeluluvan myöntämisprosessi on kaksiosainen. Meidän on tiedostettava se, että työvoimatoimisto selvittää hakemuksen työvoimapoliittiset edellytykset. Se vie 6-8 viikkoa. Ulkomaalaisvirasto tutkii hakemuksen yleiset edellytykset ja tekee lopullisen päätöksen. Se kestää noin 4 viikkoa. Tästä järjestelmästä on keskusteltava.
Rkp on vaatinut muun muassa, että viisumiasioiden pitäisi olla niin, että työnantaja aina hakisi. Tämähän ei ole mahdollista, koska EU:ssa yleisesti mennään siihen, että sormenjäljet sisällytetään tulevaisuudessa myös viisumeihin ja oleskelulupiin. Käytännössä tällainen toimintamalli ei siis toimi.
Mitä tulee ihmiskauppaan, niin totean, että sitä ei torjuta, tätä iljettävintä järjestäytyneen rikollisuuden muotoa, joka ylittää huumausainerikollisuuden kansainväliset mitat, ei juhlapuheilla eikä julistuksilla vaan käytännön työllä ja uhrien kautta tukemalla, antamalla todellinen hengen ja koskemattomuuden suojelu kansallisten viranomaisten paremmalla tiedonvaihdolla, valmiudella eri vaiheissa tunnistaa lapsiuhrit ja ihmiskaupan uhrit ja tekemällä kansainvälistä yhteistyötä. Tätä ei riittävästi ole käyty rehellisesti ja realistisesti läpi, mitä meidän arjessa ja maailmassa tänä päivänä tässä asiassa on. Tämän eduskunnan pitäisi keskittyä jossain vaiheessa oikein perusteellisesti tähän kysymykseen. Se on Suomen pääkohta sisäasioissa.
Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, että maassa oleskelevien ulkomaalaisten työllistyminen ja tehokas kotoutuminen on ensiarvoisen tärkeää, ja on selvää, että on priorisoitava maassa jo oleva työvoima, jolla on suuri työttömyysaste, sen työllistäminen. Kotouttamisen laajamittaiset ongelmat eräissä unionin jäsenvaltioissa johtuvat usein juuri siitä, että laittoman maahanmuuton ongelmiin ei ole ajoissa puututtu. Tämän takia EU:ssa myöskin me pyrimme tätä kysymystä käymään läpi. Laittoman maahanmuuton tehokkaalla torjunnalla edistetään myös hallittua, laillista maahanmuuttoa, ja tältä osin EU:n maahanmuuttopolitiikan uudistaminen on kaikkien etu.
Arvoisa puhemies! Ed. Soini sanoi, että ei ole puhetta ilman, että olisi taustalla myös joitain ongelmia. Yksi nykyhetken ongelmista on se, että on myönnetty huomattava määrä väliaikaisia oleskelulupia, jotka eivät sisällä oikeutta tehdä työtä, ja tämän tähden Suomessa asuu esimerkiksi irakilaisia ja afganistanilaisia henkilöitä, jotka ovat täällä laillisesti, mutta joilla ei ole oikeutta tehdä työtä. Aiotaanko väliaikaisen oleskeluluvan käyttöä nykyisestä rajoittaa siten, että myönnettäisiin ihmisille, joilla ei ole edellytyksiä palata kotimaahansa, pysyviä oleskelulupia, tai aiotaanko väliaikaisen oleskeluluvan haltijalle kuitenkin antaa oikeus tehdä työtä?
Hallituksen maahanmuutto ... (Puhemies koputtaa)
Toinen asia on se, että me joka tapauksessa tarvitsemme tulevaisuudessa ulkomailta työvoimaa, ja se on nyt valitettavaa todella, niin kuin tässä on käynyt ilmi, että näin monet ihmiset päätyvät vaikka yöllä lehdenkantajiksi, kun Suomen nuorille eivät kelpaa yötyöt, ja eivät pääse koulutustaan vastaavaan työhön. Me tarvitsemme terveydenhuollon ammattilaisia. Toisaalta me emme halua viedä Afrikasta lääkäreitä pois, mutta toisaalta 170 miljardia menee sinne myös rahana takaisin näistä palkoista, niin että sekin on isompi kuin virallinen kehitysapu yhteensä.
Minä olen keskustellut muutamien ravintoloitsijoiden kanssa, jotka ovat itämailta tänne muuttaneet, ja he ovat kyllä itse sitä mieltä, että töitä tänne pitää tulla tekemään (Puhemies koputtaa) eikä vapaamatkustajiksi. Itse asiassa sielläkin on aika kovia asenteita nimenomaan sellaista vapaamatkustajina olevaa porukkaa kohtaan. (Puhemies koputtaa) Toivottavaa olisi, että kotouttaminen ja työhönpääsy mahdollistuisi.
Sitten toteaisin tuonne takariville sen, että niin valtaväestön kuin maahanmuuttajienkin kohdalla on Suomen laki, jota pitää noudattaa, ja molemmissa ryhmissä tapahtuu tietysti erehdyksiä. Se on selvä asia.
Mutta vielä kieliongelmakysymykseen: Nimenomaan terveyden- ja sairaanhoidossa maahanm