Täysistunnon pöytäkirja PTK 113/2008 vp

113. KESKIVIIKKONA 26. MARRASKUUTA 2008 kello 15.05

5)  Hallituksen esitys laiksi rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitys  HE 198/2008 vp

Keskustelu

Oikeusministeri Tuija Brax (esittelypuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmaan on kirjattu, että nais- ja miesparien oikeus perheen sisäiseen adoptioon tehdään mahdolliseksi ottaen huomioon biologisen vanhemman oikeudet. Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys on annettu tämän kirjauksen toteuttamiseksi. Esityksessä ehdotetaan, että rekisteröidyn parisuhteen osapuoli saa mahdollisuuden adoptoida parisuhteen toisen osapuolen lapsen. Kun adoptio on vahvistettu, lasta pidetään rekisteröidyn parin yhteisenä lapsena.

Esityksen tarkoituksena on parantaa nais- ja miesparien perheissä elävien lasten asemaa. Suomessa on muutama sata lapsiperhettä, joissa vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Näissä perheissä vanhemmat ovat saattaneet yhdessä päättää lapsen hankkimisesta ja he hoitavat ja kasvattavat lasta yhdessä. Kuitenkin vain toinen heistä voi nykyisin olla oikeudellisessa mielessä lapsen vanhempi.

Nykyisestä vanhentuneesta ja syrjivästä laista seuraa, että lapsen oikeudellinen asema on monessa mielessä epätyydyttävä. Lapsella ei esimerkiksi ole elatuslain nojalla oikeutta saada elatusta sosiaaliselta vanhemmaltaan. Jos vanhemmat eroavat, lapselle ei voida vahvistaa tapaamisoikeutta suhteessa sosiaaliseen vanhempaansa. Lapsi ei myöskään peri sosiaalista vanhempaansa eikä tämän sukulaisia. Nämä ongelmat poistuvat ja lapsen oikeudellinen asema vahvistuu merkittävästi, jos lapsen sosiaalinen vanhempi saa mahdollisuuden hakea perheen sisäistä adoptiota.

Vaikka lapsen oikeudellisen aseman parantaminen on tärkeää, kysymys ei ole pelkästään juridiikasta. Esitystä valmisteltaessa on kuultu lastenpsykiatrian ja lapsipsykologian asiantuntijoita. Tutkimustiedon valossa on perusteita uskoa, että perheen sisäisen adoption avulla voidaan lisätä lapsen turvallisuudentunnetta ja perhetilanteen vakautta sekä adoptiovanhemman ja hänen sukulaistensa sitoutumista lapseen. Näillä seikoilla on myönteinen vaikutus lapsen kehitykseen. Lapsen kehityksen ja minäkuvan kannalta on tärkeää myös se, että adoptio-oikeuden ansiosta nais- ja miesparien perheessä elävä lapsi voi kokea elävänsä perhemuodossa, joka on yhteiskunnan silmissä tunnustettu ja hyväksytty.

Kun rekisteröidyn parin perheessä haetaan perheen sisäistä adoptiota, siihen sovellettaisiin esityksen mukaan samoja, huom. samoja, säännöksiä kuin avioliittoperheissä. Ennen adoption vahvistamista annettaisiin kaikille osapuolille adoptioneuvontaa. Neuvonnassa varmistutaan siitä, että kaikki osapuolet ymmärtävät adoption merkityksen ja että adoptio kussakin tapauksessa on todella lapsen edun mukaista - lapsen edun mukaista. Adoption vahvistaa käräjäoikeus.

Perheen sisäisen adoption vahvistamisen seurauksena lapsen oikeudellinen suhde hänen toiseen biologiseen vanhempaansa katkeaa. Siksi adoptioon pääsääntöisesti tarvitaan kummankin biologisen vanhemman suostumus. Adoptio voidaan vahvistaa ilman biologisen vanhemman suostumusta vain erittäin, suorastaan hyvin hyvin poikkeuksellisesti lapseksiottamislaissa säädettyjen tiukkojen edellytysten täyttyessä. Adoptioon tarvitaan myös lapsen suostumus, jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta. Alle 12-vuotiaankin lapsen vastustus estää adoption, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

Ehdotettu laki koskisi kaikkia rekisteröityjen parien perheissä eläviä lapsia. Se koskisi siis myös sellaisia lapsia, jotka ovat syntyneet ennen parisuhteen rekisteröintiä tai ennen lain voimaantuloa. Esitykseen liittyvän siirtymäsäännöksen mukaan myös sellaiset parit, jotka ovat eronneet ennen lain voimaantuloa, voisivat hakea perheen sisäistä adoptiota kahden vuoden ajan lain voimaantulosta. Siirtymäsäännöksen tarkoituksena on mahdollistaa lapsen oikeudellisen aseman parantaminen huolimatta siitä, että juridisen vanhemman ja sosiaalisen vanhemman parisuhde on ehtinyt purkautua ennen lain voimaantuloa. Näissä perheissähän adoptiota ei olisi voitu edes hakea vielä rekisteröidyn parisuhteen aikana. Tässäkin tilanteessa kyse on nimenomaan silloin tämän lapsen edusta.

Arvoisa puhemies! Esitys koskee suoraan satoja lapsia, jotka jo tänä päivänä elävät nais- ja miesparien perheissä. Esityksellä voidaan olennaisesti parantaa näiden lasten asemaa. Uudistuksen voimaantuloa odotetaan näissä perheissä, näin varsinkin näitten lasten asioista välittävissä perheissä ja heidän suvuissaan ja ystäväpiirissään merkittävästi ja kiireellä.

Päivi Räsänen /kd:   Arvoisa herra puhemies! Osallistuin vastavalittuna kansanedustajana muistaakseni vuonna 1995 täällä eduskunnassa Setan järjestämään keskustelutilaisuuteen. Järjestön edustaja kertoi strategian, jolla yhteiskunnallinen sukupuolineutraali avioliitto-ohjelma pystytään toteuttamaan askel askeleelta. Tavoitteena oli edetä samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisesta hedelmöityshoitojen hyväksymisen kautta ensin perheen sisäiseen ja sitten ulkoiseen adoptioon, jonka jälkeen voidaan toteuttaa sukupuolineutraali avioliitto. Nyt käsittelemme yhtä askelta tässä jatkumossa.

Jokaisen askeleen välttämättömyyttä voidaan perustella edellisellä. Virallistetun parisuhdelain puolesta äänestäessään useat kansanedustajat kertoivat hyväksyvänsä esityksen vain sillä edellytyksellä, että se ei tule koskemaan lapsia. Naisparien hedelmöityshoito-oikeutta vaadittiin siksi, että meillä jo on virallistettuja pareja, jotka toivovat lasta, ja perheen sisäinen adoptio taas katsotaan välttämättömäksi, koska naisparit voivat nyt yhdessä hankkia hedelmöityshoidolla lapsen, jolla ei ole juridista isää, ja nyt ennen muuta näiden lasten heikkoa juridista asemaa on tarve paikata tällä lailla.

Tämän lain myötä mahdollistuu ymmärtääkseni myös ulkoinen adoptio, vaikka hallitusohjelmassa puhutaan ainoastaan sisäisestä adoptiosta. Esityksen mukaan perheen sisäinen adoptio rekisteröityjen parien perheissä voisi koskea sekä parisuhteen toisen osapuolen biologista lasta että hänen adoptiolastaan. Rekisteröidyn parisuhteen osapuoli voi puolestaan ottaa yksin ottolapsen, mikä taas avioliitossa olevalle ei ole mahdollista. Vaikka rekisteröity pari ei voi siis yhdessä suoraan ottaa ottolasta, adoptoida ulkopuolista lasta, niin parisuhteen toinen osapuoli voi ensin yksin adoptoida lapsen ja sen jälkeen toinen osapuoli voi adoptoida hänet sisäisen adoption kautta, ja kysyn ihan, onko tämä ollut koko hallituksen tavoite? Ainakin keskustan puoluekokous viime kesänä torjui äänestyspäätöksellä tämän sisältöisen aloitteen.

Arvoisa puhemies! Lapsen aseman vahvistaminen on oikea ja kannatettava tavoite. Kuitenkin toivoisin sitä, että tähän tavoitteeseen pyrittäisiin muulla tavoin kuin muuttamalla äitiyden ja isyyden käsitteitä.

Hallituksen esityksen perusteluissa tämä itse asiassa muotoillaan mielestäni hyvin. Luen pienen lainauksen sieltä: "Äitiys ja isyys ovat hyvin perustavanlaatuisia oikeudellista ja sosiaalista todellisuutta hahmottavia käsitteitä. Niiden avulla jäsennetään ihmissuhteita, joiden kautta lapsi syntyessään kiinnittyy ympäröivään yhteiskuntaan ja saa elämälleen juuret. Muun muassa näistä syistä äitiydellä ja isyydellä on erityinen merkitys jokaisen elämässä. Näiden käsitteiden sisällön muuttamisella on sen vuoksi yleistä yhteiskunnallista merkitystä."

Suomessa on alle 200, viime vuonna hallituksen esityksen mukaan 146, sellaista rekisteröityä parisuhdetta, joiden taloudessa elää yksi tai useampi lapsi. Mielestäni oikea tie olisi se, että näiden lasten asema turvattaisiin käräjäoikeudessa tapahtuvan huoltajuuden vahvistamisen ja myös perintökaaren muutoksen kautta ilman sisäistä adoptio-oikeutta, joka perustavalla tavalla muuttaa käsitystä isyydestä ja äitiydestä luomalla lapselle kaksi juridista isää samaan aikaan tai kaksi juridista äitiä. Näissä tapauksissa mielestäni parempi käsite olisi huoltaja kuin vanhempi.

Heteroseksuaalisissa uusperheissä elää suuri määrä lapsia, joita äidin tai isän uusi puoliso ei ole adoptoinut. Silti lapsista voidaan yhdessä huolehtia ja lapselle on tälläkin hetkellä mahdollisuus määrätä juridinen huoltaja lähipiiristä. Tuomioistuin voi päättää, että lapsen huolto uskotaan vanhempien ohella tai sijasta yhdelle tai useammalle henkilölle, joka on antanut siihen suostumuksensa, ja huoltajalle voidaan oikeuden päätöksellä myös sopia elatusvelvollisuus, ja näin lähes aina menetelläänkin.

Huoltajuussuhde ei myöskään pääty avioliiton tai virallistetun parisuhteen purkamiseen, jolloin erolapsenkin asema voidaan turvata tältä osin. Huoltajuus ei katkea lapsen vanhemman kuolemaankaan, jonka jälkeen periaatteessa huoltajalla on myös mahdollisuus adoptoida lapsi.

Olisi ollut mahdollista muuttaa myös perintö- ja lahjaverolakia niin, että lapsi voisi periä pitkäaikaisen huoltajansa ja tämän sukulaiset samoin ehdoin kuin juridisen vanhemman kohdalla tapahtuu.

Mielestäni siis rekisteröidyssä parisuhteessa elävien lasten asema olisi turvattavissa ilman tätä lakiesitystä, ilman että muutetaan sitä ajatonta periaatetta, että lapsella voi olla yhdellä kertaa vain yksi äiti ja yksi isä. Väitän, että tässä prosessissa, jos ajatellaan koko tätä lainsäädäntöprosessia, ei ole pelkästään eikä edes pohjimmiltaan kysymys lapsen oikeuksista vaan aikuisten poliittisesta tavoitteesta rinnastaa samaa sukupuolta olevien suhde miehen ja naisen muodostamaan avioliittoon. Kyllä avioliittoon rinnastettu parisuhde on jo muuttanut käsitystä perheestä ja vanhemmuudesta, ja tämä näkyy ihan käytetyssä sanastossa myös tässä hallituksen esityksessä. Esimerkiksi lapsen äidin naiskumppania tai lapsen isän mieskumppania nimitetään lapsen vanhemmaksi, vaikka hän ei tällä hetkellä sitä ole biologisessa eikä juridisessa mielessä.

Esityksessä on vedottu siihen, ettei eduskunnassa voida päättää, millaisia perheitä arjessa syntyy. Kuitenkin lainsäädännöllä voidaan ohjata yhteiskunnan kehitystä ja arvoympäristöä haluttuun suuntaan. Avioliittoa, perhettä ja vanhemmuutta koskeva sääntely ei ole koskaan arvoneutraalia. Kyllä se on vahvasti sidoksissa niihin arvoihin, joiden pohjalle yhteiskuntaa halutaan rakentaa. Totean nyt, että emme esimerkiksi hyväksy moniavioisuutta arvojemme vuoksi eikä tässäkään esityksessä esitetä vanhempien määrän nostamista kahdesta ylöspäin, vaikka sellaisiakin tavoitteita on esitetty esimerkiksi Setan taholta, jossa puhutaan kolmi- tai neliapilaperheistä. Juridisten vanhempien lukumäärän rajaaminen kahteen perustuu lähtökohdiltaan juuri biologiaan eli siihen, että lapsella voi olla vain yksi biologinen äiti ja isä.

Arvoisa puhemies! Vaikka tämä esitys koskee vain pientä ihmisryhmää ja vaikka sen välittömät tarkoitusperät ovat hyvät, mielestäni äitiyden ja isyyden ajatonta merkitystä ei pidä muuttaa tämän esityksen tavoin ja  tähän  samaan tavoitteeseen voidaan päästä muillakin tavoin.

Erkki Pulliainen /vihr (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen erittäin taitavasti kuvasi sen, miksi tämä hallituksen esitys pitää hyväksyä sellaisenaan. Ei tarvitse mitään muuta kuin että hyväksyy modernin vanhemmuuden käsitteen ja pikkusen miettii asioita vähän laajemmalti, syvällisemmin ja ottaen huomioon sen, mitä hän puhui kauniisti siitä, että pitää vastuuta kantaa.

Merja Kyllönen /vas:  Arvoisa herra puhemies! Olen usein miettinyt, kuinka minulla voisi olla oikeutta määrätä, ketä kukin meistä rakastaa tai kenen kanssa ihmisellä on oikeus perustaa perhe. Onko minulla oikeutta tuomita, oikeutta eriarvoistaa? Minun maailmassani, tässä kainuulaisessa maalaisessa elämänkatsomuksessa, minä ennemmin suvaitsen enkä tuomitse, ja siksi tervehdin ilolla tätä lakiesitystä, jolla turvataan tänä päivänä myös sateenkaariperheiden lasten oikeudet.

Sateenkaariperheet ovat jo vuosia odottaneet tätä lakia, koska se on nimenomaan näissä perheissä elävien lasten etujen mukainen ja vahvistaa lasten oikeuksia. Nykytilanteessa toisen puolison biologisella lapsella ei ole mitään juridisia oikeuksia suhteessa äitinsä puolisoon, sosiaaliseen vanhempaansa. Tämä seikka aiheuttaa suurta epävarmuutta lapsen asemaan ja huolenpitoon erityisesti silloin, jos hänen biologinen vanhempansa kuolee tai sairastuu niin vakavasti, ettei pysty huolehtimaan lapsesta. Ei suinkaan ole itsestäänselvää, että lapsen hoito uskotaan sosiaaliselle vanhemmalle, ja vaikka näin tapahtuisikin, asian järjestäminen ottaa aikansa ja aiheuttaa vanhempansa vakavaa sairastumista tai menetystä surevalle lapselle aivan kohtuutonta psyykkistä kuormitusta.

Myös tavanomaisessa arjessa on monia tilanteita, joissa asioiden hoito mutkistuu lapsen ja hänen sosiaalisen vanhempansa juridisen siteen puuttuessa. Laki on lapsen etujen mukainen ajateltaessa esimerkiksi lapsen oikeutta periä molemmat vanhempansa tai parisuhteen purkautuessa saada tapaamisoikeus sosiaaliseen vanhempaansa.

Sateenkaariperheelle mahdollistettavan perheen sisäisen adoption vastustajat antavat usein kuvan ikään kuin tässä oltaisiin luomassa kokonaan uutta perhemuotoa. Sateenkaariperheet ja niiden lapset ovat kuitenkin olleet jo vuosikausia olemassa, ja eduskunnan velvollisuutena on turvata näiden perheiden ja näiden lasten oikeudet tavalla, joka vastaa suomalaisen oikeusvaltion periaatteita. Jopa Kirkkohallitus on tällä kannalla ja hyväksyy lain säätämisen, vaikka se korostaakin ideaalina ydinperhettä.

Vasemmistoliitto on jo ajat sitten vaatinut puoluekokouspäätöksin perheen sisäisen adoption tekemistä mahdolliseksi ja tukee lämpimästi lain säätämistä. Hallituksen lainmuutosesitys on vain puoli askelta eteenpäin, sillä tavoitteena tulee olla rekisteröityjen parien oikeus ottaa yhteinen ottolapsi, ja valiokuntakäsittelyssä tämäkin asia varmasti tulee nousemaan esille.

Yksinkertaisin ratkaisu olisi säätää avioliittolaki sukupuolineutraaliksi, jolloin sekä eri sukupuolta että samaa sukupuolta olevat parit solmisivat avioliiton yhden ja saman lain perusteella ja saisivat samat oikeudet ja velvollisuudet. Tällainen laki on jo voimassa kolmessa Euroopan maassa ja kahdessa maassa Euroopan ulkopuolella sekä kolmessa Yhdysvaltain osavaltiossa. Norjassa se tulee voimaan vuoden alussa ja Ruotsissa valtiopäivät päättänee siitä ensi vuoden puolella.

Vasemmistoliiton puoluehallitus esitti aikoinaan oikeusministeriölle työryhmän asettamista valmistelemaan sukupuolineutraalin avioliittolain säätämistä. Nyt olemme lähettämässä valiokuntaan parisuhdelain muutosesitystä, joka tekee mahdolliseksi perheen sisäisen adoption sateenkaariperheissä, ja mitä luultavimmin eduskunnan enemmistö kantaa vastuunsa näitä perheitä kohtaan ja hyväksyy tämän lain.

Tästä meidän maailmastamme puuttuu valtavat määrät rakkautta. Rakkaudettomia lapsia on maailma pullollaan. Hyvä vanhemmuus, isyys tai äitiys tuskin on kiinni sukupuolesta tai perhemuotojen perinteisyydestä. Tärkeintä on, että lapsilla olisi ympärillään rakastava yhteisö, joka eläisi hänen rinnallaan halki elämän tukena ja turvana.

Oras Tynkkynen /vihr:  Arvoisa puhemies! Kaikessa lapsia koskevassa lainsäädännössä tulee ensisijaisena lähtökohtana olla aina lapsen edun turvaaminen ja parantaminen, ja tämä hallituksen esitys selvästi parantaa lapsen etua. Vahvistamalla vanhemmuus voidaan lisätä lapsen turvallisuudentunnetta, voidaan parantaa perhetilanteen vakautta, jopa vanhemman sitoutumista lapseen. Samoin selkeytetään ja vahvistetaan lapsen suhdetta näihin todellisiin vanhempiinsa, jotka ovat hänestä huolta pitäneet, ja vanhemmat ovat lain edessä tasavertaisia. Tämän takia ei olekaan ihme, että niin laaja kirjo erilaisia yhteiskunnan tahoja on asettunut tukemaan hallituksen esitystä, mukaan lukien Kirkkohallitus, niin kuin ed. Kyllönen edellä totesi.

Samalla kuitenkin hallituksen esitys on myös askel lähemmäksi kansalaisten yhdenvertaisuutta. Rekisteröidyn parisuhteen osapuolet saisivat tältä osin sisäisen adoption suhteen tismalleen samat oikeudet kuin avioliiton osapuoletkin nyt ovat jo saaneet. Sisäinen adoptio on mahdollista nykyään noin kymmenessä Euroopan maassa, ja todennäköisesti tähän seuraan liittyy uusia jäseniä lähitulevaisuudessa. Muun muassa kaikissa Pohjoismaissa sisäinen adoptio on jo nykyään mahdollinen. Suomi on viimeinen Pohjoismaista, joka tämän välttämättömän uudistuksen toteuttaa. Hallituksen esitys on siis erittäin kannatettava ja hallitus ansaitsee siitä lämpimän kiitoksen.

Tästä huolimatta esitys herättää mielestäni myös muutamia aika perustavanlaatuisia kysymyksiä. Ensimmäinen on se, millä perusteilla edelleen ulkoinen adoptio evätään samaa sukupuolta olevilta pareilta. Ja miten tämä voidaan tehdä siitä huolimatta, mitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuinkin on päättänyt ja mihin hallituksen esityksessäkin suoraan viitataan, kun todetaan, että henkilön seksuaalinen suuntautuminen ei voi olla peruste kieltää adoptiota? Ulkoinen adoptiokin on samaa sukupuolta oleville pareille mahdollinen jo lukuisissa maissa, muun muassa Ruotsissa, Islannissa, Hollannissa, Belgiassa, Espanjassa ja muutamissa muissakin. Meillä on maailmassa ja täällä Suomessakin valtavasti lapsia vailla rakastavaa kotia ja meillä on myös paljon sellaisia vanhempia, jotka haluaisivat kantaa vastuuta ja antaa tämän rakastavan kodin sitä vailla oleville lapsille. Miksi kieltää se heiltä?

Samoin on kyllä syytä kysyä, kuinka kauan moraalimme kestää jatkaa ja pitkittää nykyistä seksuaaliapartheidia, jossa osa kansalaisista saa mennä naimisiin rakastamansa puolison kanssa ja osalta tämä oikeus kielletään. Tämä on minun arvojeni mukaan aivan perustavalla tavalla väärin, ja siksi ennemmin tai myöhemmin on perusteltua, että avioliittolaista tehdään sukupuolineutraali, mistä ed. Kyllönen edellä puhui ja mitä ed. Räsänen edellä pelkäsi. Tämä ottaisi yhden johdonmukaisen ja välttämättömän askelen tiellä kohti kansalaisten yhdenvertaisuutta, sitä kansalaisten yhdenvertaisuutta, joka on turvattu meillä perustuslaissa ja joka on kaikkien ihmisoikeussopimusten pohjana.

Pentti Tiusanen /vas:  Arvoisa herra puhemies! Aluksi haluan olla tässä tukemassa sitä ajatusta, minkä ed. Tynkkynen ja aikaisemmin ed. Kyllönen esittivät, avioliittolain muuttamista niin, että avioliittolaista voidaan tehdä sukupuolineutraali. Se olisi ihmisoikeuskysymys, ja ajattelen niin, että se tuskin kenenkään oikeutta tai myöskään vakaumuksia rikkoo, kun ajatellaan erilaisia avioliittomuotoja, mitä on olemassa.

Mutta, puhemies, aivan oikein, tämä hallituksen esitys 198 ja sen 9 §:ssä oleva muutosehdotus on selkeästi lapsen edun mukainen. Rekisteröidyssä parisuhteessa syntyy perheyhteisö, jossa on mahdollisesti lapsia tai lapsi, ja kun tällaisessa yhteisössä on osapuolena lapsi, niin hänen turvallisuutensakin näkökulmasta tämä mahdollisuus ottolapseksi ottamiseen, tämä sisäinen adoptio, on perusteltu asia. Samoin tätä lapsen oikeutta, niin kuin täällä tuli esille, rakastavaan vanhempaan on myös mahdollista edistää tällä hallituksen ehdotuksella. Näin ollen tämä ehdotus on johdonmukaista jatkoa aikaisemmille eduskunnan tekemille päätöksille rekisteröidystä parisuhteesta ja hedelmöityshoidon kehittämisestä, ja olen iloinen, että hallitus on tällaisen esityksen eduskuntaan tuonut.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:  Arvoisa puhemies! Tämä esitys on lukumääräisesti marginaalinen asia, niin kuin ministeri Brax täällä kertoi, ja koskee noin pariasataa perhettä Suomessa. Tämä herättää kuitenkin mielenkiintoa, tunteita, ehkä kiihkeitäkin sellaisia, ja saattaa saada laajemmat mittasuhteet kuin itse asia ansaitsisi, vaikka tämä on kyllä tärkeä asia.

Mielestäni nykytilaa ei voida pitää tyydyttävänä, eikä lapsen kannalta ole ihanteellinen ratkaisu, kun samaa sukupuolta olevien rekisteröidyssä parisuhteessa elävien parisuhteen purkauduttua pois muuttavaa vanhempaa ei voida velvoittaa suorittamaan elatusapua perheessä kasvaneelle lapselle. Toinen epäkohta on se, että lapsella ei myöskään ole perintöoikeutta toisen parisuhdekumppanin kuoleman jälkeen.

Näitä lapsen vahingoksi säädettyjä rajoituksia ei voida mielestäni pitää perusteltuina, sillä monissa rekisteröidyissä parisuhteissa lapsi on hankittu yhteisen harkinnan tuloksena hedelmöityshoitojen avulla. Sen takia tässä esityksessä on mielestäni kyse nimenomaan lapsen oikeuksien toteutumisen varmistamisesta ja tämä on oikean suuntainen.

Lauri Oinonen /kesk:  Arvoisa puhemies! Ed. Päivi Räsänen perusteli erinomaisen hyvin, miksi tämä laki ei ansaitse laiksi tuloa. Hän toi esille sen, että lapsen oikeutta kyseisissä parisuhteissa turvattaisiin paremmin muilla käytännöillä kuin tällä esitettävällä lailla. Kysymys on hyvin aiheellinen, jos määritellään lain mukaan huoltaja. Hän on vastuussa riippumatta siitä, tuleeko parisuhteeseen erotilanne. Hänen vastuunsa jatkuu aivan toisella tavalla tämänkin jälkeen.

Katson, että tässä on yksi niitä seurauksia, joita takavuosien keskusteluissa on tässäkin salissa pelätty. Ymmärrän hyvin lasten aseman, sen ed. Päivi Räsänen toi erinomaisen hyvin esille, mutta katson, että tällä lakiesityksellä ei nimenomaan lapsen asemaa, nuoren tai nuoren aikuistuvan ihmisen asemaa millään tavalla paranneta. Sitä vastoin ne mallit, mitä ed. Päivi Räsänen toi esille, olisivat elämäntilanteissa realistiset ja toimivat mallit.

Toivonkin, kun tämä esitys menee valiokuntaan, että nähdään juuri ne näkökohdat, jotka ed. Päivi Räsänen on tuonut asiassa esille. Kovinkaan suurta arvoa tässä asiassa en näe Kirkkohallituksen kannalla, johonka tässä asiassa on viitattu. Katson, että meidän kansanedustajina ja Suomen eduskuntana on kannettava tässä asiassa vastuu paljon laajemmat näkökohdat huomioon ottaen.

Pauliina Viitamies /sd:  Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinosen puheenvuoro melkein pysähdytti, mutta kaikenlaista puhettahan tähän saliin tietenkin mahtuu ja se on toivottavaakin.

Mielestäni kysymyksessä on kuitenkin hyvä esitys, jota kannattaa tukea. Ministeri Brax esitteli asian nimenomaan juuri samalla tavalla kuin itsekin ymmärrän, elikkä kysymyksessä on kaiken aikaa lapsen etu, ja sitä etua korostamalla ja valvomalla me voimme saada lasten asiaa tältäkin osin parannettua.

Ed. Räsäsen kanssa voin olla monessa asiassa hyvinkin samaa mieltä, mutta en millään tavalla kyllä voi ymmärtää sitä näkökulmaa ja sitä pohdiskelua, että vanhemman sukupuolella olisi jotakin merkitystä siinä, kuinka hyvä vanhempi hän on taikka onko hän rakastava tai välittävä tai kykenevä huolehtimaan lapsestaan. Mielestäni tällä lakiesityksellä nimenomaan ajetaan sitä takaa, että lapsen vanhemman sukupuolella ei ole merkitystä. Pääasia on se, että lapsella on vanhemmat.

Ville    Niinistö /vihr:  Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on merkittävä ihmisoikeusedistysaskel sadoille suomalaisille perheille ja ennen kaikkea heidän lapsilleen. Jokainen kansanedustaja voi itse miettiä, arvioiko tämän lain osana laajempaa ihmisoikeuskokonaisuutta vai yksittäistapauksena. Se on tietysti molempia. Itse näen siinä yhtä tärkeinä osuuksina molemmat eli sen, että lapsen asemaa näissä perheissä parannetaan nyt tässä akuutissa tilanteessa, mutta toisaalta myös sen, että se on osana isompaa kokonaisuutta, jossa ihmisten ihmisoikeudet Suomessa taataan riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan tai perhemuodostaan. Itse kannatan siis sukupuolineutraalia avioliittoa ja myös ulkoisen adoption mahdollistamista sateenkaariperheille, ja siksi tämä laki on mielestäni askel oikeaan suuntaan, mutta ei vielä täysin toteuta niitä periaatteita, mitä esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä jo kansainvälinen ihmisoikeuskäytäntö meiltä edellyttäisi.

Arvoisa puhemies! Minua myös hämmentää hiukan se, että tässä nähdään vastakkainasetteluna se, että kristillisdemokraattien vastustus on tällaista terminologista knoppologiaa, jolla sosiaalisen vanhemman kutsuminen huoltajaksi vanhemman sijaan haluaa asettaa tämän perhemuodon silmätikuksi, jota voidaan erityistapauksena ehkä sietää, mutta se ei kuitenkaan ole yhteiskunnan normi. Tällainen ajattelu ei ollenkaan sovi omaan yhteiskuntakäsitykseeni eikä omaan kristilliseen etiikkaani. Naisten oikeudet eivät ole pois miesten oikeuksista, ja homoseksuaalisten oikeudet eivät ole pois heteroilta. Eikä näiden perheiden lasten etu ole se, että me lain edessä haluamme löytää heidän perhemuodolleen vain pelkän erittelynhalun vuoksi erilaisia nimityksiä. Tällainen ajattelu ei kuulu valtiollisen neutraalin ihmisoikeusnäkökulman piiriin. Se on toinen kysymys, miten eri toimijat valtion ulkopuolella, siis uskonnolliset yhteisöt, omassa käytännössään toimivat, mutta valtion tällaista erittelyä ei tule tukea.

Arvoisa puhemies! Minun ja muiden heteroperheiden isien ja äitien identiteetti ei ole mielestäni niin heikko, että muiden perhemuotojen tasavertainen kohtelu sitä heikentäisi, päinvastoin. Itse haluan perheenisänä kannustaa kaikkia vanhempia perhemuodosta riippumatta kantamaan vastuuta lapsistaan. Yhteiskuntamme tarvitsee lisää huolehtivia, hyviä ja vastuuta kantavia vanhempia, ei vähemmän. Sivistyneen oikeusvaltion tehtävänä ei ole asettaa vastuun kantamiselle esteitä, vaan purkaa niitä.

Arvoisa puhemies! Siksi kannatan lämpimästi lakiehdotusta.

Petri Salo /kok:  Arvoisa herra puhemies! Ed. Räsänen sinänsä hyvin perusteli perinteisestä perhekäsityksestä katsoen tätä lainsäädäntöä, mutta pidin myös erityisesti oikeusministerin perusteluista, koska monta kertaa siinä toistuivat sanat "lapsen etu". Monesti kun tätä keskustelua on käyty, olen itse tämän perinteisen perhekäsityksen edustaja ollut tässä salissa aina siitä rekisteröidystä parisuhteesta kuin myös hedelmöityshoidosta lähtien ja sen takia kyllä kovin tarkkaan katson, mitä esimerkiksi Kirkkohallitus ja myöskin Mannerheimin Lastensuojeluliitto tästäkin laista sanovat. Aikaisemmissa lainsäädännöissä, jotka ovat koskettaneet tätä samaa problematiikkaa, Kirkkohallitus ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto ovat olleet sitä mieltä, että ne eivät ole olleet hyvää lainsäädäntöä.

Tässä on ennakkotieto kuitenkin ollut se, että Mannerheimin Lastensuojeluliitto näkee tämän enemmän lapsen edun mukaisena kuin toisenlaisena. Tältä pohjalta, vaikka me Pohjanmaalla olemme ehkä vielä konservatiivisempia kuin suomalaiset keskimäärin, seuraan kuitenkin johdonmukaisesti sitä näkökulmaa, mitä olen ajatellut, että jos Kirkkohallitus ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto näkevät tämän lapsen edun mukaisena, niin onko silloin mitään syytä enää sitä myöskään vastustaa. Mutta en ole menossa niin kovaa eteenpäin - täällähän monet puhuvat siitä ulkoisesta adoptiosta ja sukupuolineutraalista avioliitosta. Tämähän on historiallista kehitystä aina siitä asti, kun rekisteröity parisuhde avattiin. Toivoisin, että pidättäydyttäisiin nyt tässä hallituksen esityksessä ja tässä sisäisessä adoptiossa, ja katsotaan sitten, kun maailma muuttuu, missä vauhdissa mennään myöhemmin eteenpäin.

Satu Taiveaho /sd:  Arvoisa puhemies! Nykyisin yhä useammat naisparien perheissä elävät lapset ovat vanhempiensa yhdessä toivomia ja perheeseen syntyneitä. He ovat saaneet alkunsa esimerkiksi hedelmöityshoidoilla, ja tässä tilanteessa lapsella on tyypillisesti kuitenkin vain yksi juridinen vanhempi, hänet synnyttänyt äiti. Nykyisin toisella niin sanotulla sosiaalisella vanhemmalla ei ole mahdollisuutta tulla lapsen vanhemmaksi, vaikka hän käytännössä on ollut mukana lapsen elämässä munasolun hedelmöittymisestä lähtien ja kantanut oman vastuunsa lapsen asioitten hoitamisesta ja kasvatuksesta. Nykylainsäädäntö mahdollistaa tässä tilanteessa vain vanhempien yhteishuollon. Yhteishuoltajuus ei riitä lapsen edun toteuttamiseksi eikä muodosta vanhemmuussuhdetta.

Lapsen etu kiistatta vahvistuisi, mikäli hänellä olisi mahdollisuus saada toinen vanhemmistaan myös virallisesti vanhemmakseen, kuten tässä laissa esitetään. Rekisteröityjen parisuhteiden tilanteessa, jossa toinen puolisoista esimerkiksi kuolee, ei todella tällä hetkellä ole perintöoikeutta, tai jos pariskunta eroaa, niin esimerkiksi tapaamisoikeudet eivät ole samanlaisia kuin muissa tilanteissa, joten pidän kyllä tätä lakiesitystä erittäin tärkeänä ja kannatettavana, lapsen etua vahvistavana. Itse olisin kyllä valmis laajentamaan tätä adoptio-oikeutta myös muutoin. Nimittäin kun adoptiot aina perustuvat adoptiovanhempien sopivuuteen, huolelliseen selvittämiseen ja harkintaan, niin ei minun mielestäni ole löydettävissä mitään syytä sulkea pois naispareja ja miespareja mahdollisten adoptiovanhempienkaan joukosta.

Päivi Räsänen /kd:  Arvoisa puhemies! Täältä poistunut ed. Viitamies väitti, että olisin puheessani todennut, että vanhemman sukupuoli mielestäni ratkaisisi sen, miten hyvä vanhempi hän on tai miten paljon hän rakastaa lastaan. Tällaista en ole sanonut enkä todellakaan näin ajattele. Mutta haluan pitää kiinni siitä lähtökohdasta, että lapsella on yhtä aikaa vain yksi juridinen äiti ja yksi juridinen isä.

Mutta nyt kysyn oikeusministeriltä, pitääkö paikkansa se, että tässä mahdollistuu käytännössä myös tuo ulkoinen adoptio niin, että virallistetun parisuhteen toinen osapuoli voi yksin adoptoida perheen ulkopuolisen lapsen ja sen jälkeen sitten tuo toinen osapuoli voi sisäisen adoption kautta adoptoida tämän lapsen. Silloinhan käytännössä tämä ulkoinen adoptio toteutuu, jos tämä pitää paikkansa. Näin ainakin itse tuota hallituksen esitystä luin. Ja kun täällä on puhuttu myös paljon tästä sukupuolineutraalista avioliitosta, niin kysyn myös kantaanne siihen ja sitä, ollaanko oikeusministeriössä sitä valmistelemassa. Ja mikä on teidän kantanne?

Oikeusministeri    Tuija   Brax (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeriössä noudatetaan hallitusohjelmaa, ja tämä hallituksen esitys on hallitusohjelman mukainen. Minun kantani tässä asiassa on, että tämä hallituksen esitys on hyvä tietysti, koska sen tänne toin. Se hallituksessa, siinä istunnossa, hyväksyttiin yksimielisesti ja hallitusohjelmaa noudattaa oikeusministeriö muiltakin osin.

Mitä tulee sisäiseen adoptioon ja ulkoiseen adoptioon, niin sanaleikeillä tämä esitys ei muutu yhtäkkiä toiseksi kuin se on. Se mahdollistaa vain ja ainoastaan sisäisen adoption, ja kaikissa adoptiotilanteissa, myös mahdollisissa niissä ketjuissa, joita ed. Räsänen esitti ja väitti sitä eräänlaiseksi yhden sortin ulkoiseksi adoptioksi, kaikissa niissä askeleissa noudatetaan adoptiolainsäädäntöä, joka siinä tilanteessa arvioi lapsen edun.

Adoptiolainsäädäntöä ei missään tilanteessa lapsen etua arvioivat viranomaiset arvioi semmoisena, että yhdessäkään tilanteessa poikettaisiin lapsen edun arvioinnista. Näin muodoin niissä tilanteissa, jos on sellainen tilanne, että ihminen on saanut esimerkiksi kansainvälisessä adoptiossa lapsen, on arvioitu, että se äiti-lapsi-suhde on riittävä ja hyvä ja lapsen edun mukainen. Jos sitten myöhemmissä elämänvaiheissa joskus tapahtuu toista ja uudelleen adoptiolainsäädännön tiukkojen kriteerien mukaisesti arvioidaan, että sisäinen adoptio on paikallaan, että lapsen etu siinä tilanteessa, niissä olosuhteissa toteutuu sisäisellä adoptiolla, silloin on kysymys sisäisestä adoptiosta.

Lauri    Oinonen /kesk:  Arvoisa puhemies! Vanhastaan suomen kielessä, kun puhutaan käsitteestä vanhemmat, pidetään itsestäänselvänä, että ne ovat isä ja äiti tai äiti ja isä. Isä voi olla vain mies, ja äiti voi olla vain nainen, ja lapsi voi syntyä vain miehen ja naisen yhteistyön tuloksena. Mies ja nainen ovat mukana silloinkin, jos käytetään hedelmöityshoitoa. Tämän me jokainen biologiasta tiedämme. Elikkä on aivan luonnollinen järjestys, että silloin, kun puhumme vanhemmista, on kysymys isästä ja äidistä, ja tämä on sidoksissa tuohon biologiseen lähtökohtaan. Tässä suhteessa haluan korostaa juuri niitä lähtökohtia, mitkä ovat aivan luonnolliset. Tässä me olemme nyt tekemässä lainsäädäntöä, joka on luonnotonta. Lapsen asema on turvattavissa, aivan kuten täällä aiemmassa puheenvuorossa toin esille, muillakin tavoilla.

Petri Salo /kok:  Arvoisa herra puhemies! Oli kovin paikallaan, että oikeusministeri Brax vielä täsmensi, että kysymyksessä on sisäinen adoptio - ja sanaleikillä se ei miksikään siitä muuksi muutu - aivan niin kuin hallitusohjelmassa aikoinaan on yhteisesti lähdetty ja sen mukaisesti edetty. Ei tietenkään tarvitse olla kovin häävinenkään ennustaja, kun veikkaa, mitä tapahtuu seuraavien hallitusohjelmaneuvottelujen osalta. Minä vaan veikkaan, että joiltakin osin jotkut tuovat tämän ehkä maailman tärkeimpänä asianakin esille, että ulkoista adoptiota ja sukupuolineutraalisuutta täytyy viedä eteenpäin. Mutta olen tyytyväinen siitä, että tämä viedään läpi niin kuin hallitus ja myöskin oikeusministeriö on sen tarkoittanut eikä sitä nyt sitten siltäkään osin lähdetä lakivaliokunnassa laajentamaan.

Korostan vain yhtä asiaa, joka jäi tässä keskustelussa kovin taka-alalle. Tähän lakiinhan on upotettu jonkinlainen takalukko kuitenkin siltä osin, että adoptiota ei pääsääntöisesti toteuteta silloin, kun biologinen vanhempi sitä vastustaa muuta kuin aivan erityisistä poikkeavista syistä. Haluan sanoa, että se takalukko on hyvä lukko myöskin lapsen edun näkökulmasta pitkällä tähtäimellä ja myöskin lapsen ja hänen oman biologisen vanhemman suhteen näkökulmasta.

Toivotaan, että myös lakivaliokunta on tässä hallituksen kanssa samaa mieltä eikä tätä lukkoa lähde löysäämään.

Oras Tynkkynen /vihr:  Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen luonnehti, että on luonnotonta, jos on vaikka kaksi äitiä tai kaksi isää. Tästä voidaan tietysti olla samaa mieltä siinä merkityksessä, että on luonnotonta, että ihmiset pukeutuvat pukuihin ja käyttävät kravattia ja pitävät silmälaseja tai käyttävät tietokonetta ja kännykkää, ja luonnotonta on sekin, että ihmiset kokoontuvat eduskuntaan ja täällä säädetään lakeja. Luonnollistahan varmaankin olisi se, että asuttaisiin savannilla, poimittaisiin hedelmiä puista ja välillä metsästettäisiin eläimiä. Se varmaan on luonnollista sanan siinä merkityksessä, että se on se ihmisen lajin alkuperäinen lähtökohta.

Siinä mielessä voi olla luonnotonta, että lapsella on kaksi äitiä tai kaksi isää, mutta se on myös hyvin inhimillistä, sillä inhimillistä on se, että me ylitämme luonnon asettamat rajat ja me kuljemme kohti edistystä ja kehitystä. Me kuljemme kohti suurempaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, ja emme alistu niihin luonnonlakeihin, jotka siellä viidakoissa ja siellä savannilla vallitsevat, vaan me luomme ihmisyhteiskunnan, joka pyrkii turvaamaan tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden sen kaikille jäsenille.

Ed. Räsänen esitti oman näkemyksensä, jonka mukaan lapsella voi olla yhtä aikaa vain yksi juridinen äiti ja yksi juridinen isä. Kysyisin hyvin yksinkertaisen kysymyksen: Eikö olennaisempaa ole se, että lapsella on rakastavat, vastuulliset, lapsesta huolta pitävät vanhemmat? Ja eikö ole aivan toissijaista se, mikä on se juridisten vanhempien konstellaatio, joka tähän lopputulokseen pääsee?

Te puhutte lasten edusta ja lasten oikeuksista. Minkä takia teille on niin olennaista se, mitä sukupuolta ne vanhemmat ovat?

Lauri Oinonen /kesk (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että luonnonjärjestykseen luonnollisena kuuluu se, että vain miehen siittiösolusta ja naisen munasolusta voi syntyä uusi ihminen. Kahdesta naisen munasolusta tai kahdesta miehen siittiösolusta ei synny ihmistä.

Satu Taiveaho /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Haluaisin tiedustella ed. Lauri Oinoselta ja ennen kaikkea ed. Salolta sitä, minkä vuoksi näette sisäisen adoption oikeutetuksi, mutta ulkoiseen adoptioon suhtaudutte kovin kielteisesti? Mikä on se ero näiden kahden asian välillä teidän mielestänne?

Kysyisin samoin ministeriltä: Minkä vuoksi tätä ulkoista adoptio-oikeutta ei tässä yhteydessä ole tuotu?

Heidi Hautala /vihr:  Arvoisa puhemies! Jotkut meistä muistavat näistä aiheista käytyjä keskusteluja tässä salissa ennen 1990-luvun puoliväliä, ja olen hyvin ylpeä ja iloinen siitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut sellainen suuri asennemuutos, että me hyväksymme erilaisuutta. Pidän tärkeänä sitä, että tämän hallituksen esityksen tavoite on, siteeraan nyt ihan perusteluja: "Laajentamalla perheen sisäistä adoptiota koskevien säännösten käyttöalaa rekisteröityjen parien perheisiin voidaan tällaisissa perheissä elävien lasten oikeudellista asemaa vahvistaa ilman, että on tarpeen luoda lainsäädäntöön uusia vanhemmuuden muotoja tai vanhemmuuden vahvistamisen keinoja."

On ollut tärkeää ja merkillepantavaa, että tämä esitys on tuotu eduskuntaan hallituksen yksimielisestä esityksestä ja että tätä keskustelua on käyty erittäin rauhallisella ja asiallisella tavalla. Voimme varmasti lähteä siitä, että näissä perheissä, joita nyt tässä tarkoitetaan ja niitä lapsia, jotka näissä perheissä elävät, että nämä perheiden lapset ovat ehkä erilaisia, mutta kuitenkin aivan samanlaisia.

Unto Valpas /vas:  Arvoisa puhemies! Ed. Salo tässä viittasi Kirkkohallitukseen ja Mannerheimin Lastensuojeluliittoon ja perusteli kantaansa sillä. Ihan tärkeitä vaikuttajatahoja, mutta tietenkin täällä päätökset täytyy tehdä vähän näistä tahoista riippumatta. Elikkä kyllä tämä sisäinen adoptio on mielestäni sellainen, että se voidaan aivan hyvin hyväksyä ja olla siinä mielessä tällä kertaa hallituksen puolella ja kannattaa tätä esitystä.

Mutta kyllä ed. Oinoselta toivoisin nyt selkeää kantaa. Olen ymmärtänyt, että hän on tätä vastaan, mutta aikooko hän todella äänestyksessäkin olla tätä esitystä vastaan. Se olisi ihan mukava kuulla.

Pentti Tiusanen /vas:  Arvoisa herra puhemies! Hiukan jatkan tuota luonnollinen ja luonnoton -vertailua, jonka ed. Lauri Oinonen otti tässä esiin. On, ed. Oinonen, täysin luonnotonta, että ihmiset eivät kuole tällä hetkellä tuberkuloosiin. On täysin luonnotonta, että me emme menehdy välttämättä vaikkapa vatsalaukun syöpään, jos me sellaisen saamme. On täysin luonnotonta, että meiltä on hävinnyt sellainen kuin lasten tuberkuloosikuolleisuus, kun heistä tuli enkelikasvoisia ja punaposkisia ja loistavasilmäisiä, ennen kuin he kuolivat.

Näin ollen ehkä jokin asia on kehittynyt siihen suuntaan, että luonto ei meitä enää hallitse, vaan me olemme pystyneet hallitsemaan itse omaa elämäämme. Tämä on osa sitä prosessia, jota nyt yhdessä täällä teemme.

Tapani   Tölli   /kesk:  Arvoisa puhemies! Tämä on hyvin merkittävä periaatteellinen lakiesitys. Tämä on yksi osa siinä ketjussa, joka nyt on vuosia jatkunut. Mielestäni tämä omalta osaltaan murentaa perinteistä avioliittokäsitystä, perinteistä käsitystä perheestä, joka on miehen ja naisen muodostama avioliitto.

Vuonna 2002 hyväksyttiin parisuhdelaki, joka mahdollisti samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinnin. Sitten viime valtiopäivillä muutettiin sairausvakuutuslakia sillä tavalla, että myöskin rekisteröidyssä parisuhteessa oleva toinen osapuoli voi jäädä myös vanhempainrahavapaalle. Ja viime valtiopäivillä hyväksyttiin hedelmöityshoitolaki, joka mahdollisti myös, että rekisteröidyssä parisuhteessa oleva naispari ja yksinäiset naiset voivat saada hedelmöityshoitoa. Tässä esitetään nyt sitten rekisteröidyssä parisuhteessa olevien sisäistä adoptiota. Mielestäni tämä on yksi osa, joka vaikuttaa tähän avioliitto- ja perhekäsitteeseen. Eli voidaan tietysti kysyä, että merkitseekö tämä enää paljon. Mielestäni siinä on kysymyksessä se, kun joskus on puhuttu tämmöisestä salamiteoriasta, että viipale kerrallaan tämä asia muuttuu.

Arvoisa puhemies! Tässä on aivan oikein ja perustellusti nostettu esille lapsen asema. Se on aina tärkeä. Olen sitä lapsen asemaa tässä yhteydessä paljonkin miettinyt, ja sen tulee olla hyvin tärkeä, mutta mielestäni lapsen asema voidaan turvata muilla oikeudellisilla toimilla. Näen juuri tämän tässä periaatemielessä niin tärkeäksi, että katson, että tätä lakiesitystä ei tulisi hyväksyä. Tämä on yksi osa sillä tiellä, että rekisteröity parisuhde ja miehen ja naisen avioliitto haluttaisiin kaikilta osin rinnastaa toisiinsa. Olen hyvin vahvasti tämän perinteisen perhekäsityksen kannalla, ja siksi olen sitä mieltä, että tämä lapsen asema ja elämä pystytään turvaamaan myös näissä tilanteissa muilla lainsäädännöllisillä toimilla.

Arvoisa puhemies! Muistan vielä, että hedelmöityshoitolain yhteydessä puhuttiin myös lapsen oikeudesta. Mikä on vahva oikeus, lapsen oikeus lähtökohtaisesti isään? Vai kumpi on vahvempi oikeus, vanhemman, aikuisen oikeus päättää siitä, että syntyvällä lapsella ei ole lähtökohtaisesti olemassa isää? Nämä ovat hyvin tärkeitä asioita.

Erkki Pulliainen /vihr (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän ed. Töllin hengellisen vakaumuksen, ei siinä ole mitään vaikeuksia. Mutta yhtä asiaa minä en tässä terminologiassa - ja mitähän sementiikkaa se onkaan - oikein ymmärrä. Kun kaikki, käytännöllisesti katsoen kaikki muut edustajat, ovat nyt korostaneet lapsesta lähtevää vastuuta ja lapsen aseman huomioon ottamista, ja ministeri esittelypuheenvuorossakin erityisesti lapsen asemaa ja oikeutta ja vanhempien vastuuta lapsesta korosti, niin sitten se asia yhtäkkiä vanhempien erikoisoikeutena - niin ymmärsin ed. Töllin asian esittävän - käännetäänkin toisin päin. Mutta minä ymmärrän hänen vakaumuksensa.

Satu  Taiveaho /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ymmärrän myös ed. Töllin näkökannan ja katsantokulman, mutta ihmettelen myös ed. Töllin esiin tuomaa näkökantaa siitä, että tämä olisi vanhempien oikeudeksi tulkittavissa tämän lain mukaisena. Kyllä kyse on nimenomaan siitä, että lapsella tulisi olla oikeus rakastavaan vanhempaan tai rakastaviin vanhempiin, ja siitä on kyse myös tässä laissa minun mielestäni viime kädessä. Totean myös sen, että oman puolueeni puoluekokouspäätös tukee myös tämän lain henkeä.

Ville Niinistö /vihr (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Arvostamani ed. Tölli toi häkellyttävällä tavalla esille sen, että tämä jotenkin murentaisi perhekäsitystä. Tätä minun on vaikea niellä. Niin kuin minä sanoin aikaisemmassa puheenvuorossani, niin minun identiteettini ei heikkene siitä, että muilla on täysi oikeus toteuttaa omaa elämäänsä itsenään ja elää sellaisessa perhemuodossa kuin haluavat. Jos tuota ajattelutapaa jatketaan, niin päädytään siihen, että halutaan palauttaa satojatuhansiakin suomalaisia pahimmassa tapauksessa kaappiin elämään elämäänsä kieltämällä itsensä julkisuudessa eikä uskaltamalla olla avoimesti homoseksuaaleja.

Ei voi enää ajatella niin, että tässä asiassa jollain tavalla voitaisiin estää sen tyyppistä kehitystä, jossa ihmisillä on täydet ihmisoikeudet ja kaikilla on mahdollisuus elää omaa elämäänsä avoimesti itsenään. Eikä voi ajatella niin, että me heteroseksuaalit enemmistönä koemme oman identiteettimme (Puhemies: Minuutti!) niin hataraksi ja perhekäsityksemme niin hataraksi, että se jotenkin uhkaisi meitä, vaan minä näen pikemminkin asian niin, että meidän perhekäsityksemme omassa elämässämme vahvistuu siitä, että me emme pakota muita siihen, vaan annamme heidän toteuttaa omaa perhekäsitystään.

Päivi Räsänen /kd:  Arvoisa puhemies! Palaan ed. Tynkkysen kysymykseen, että eikö tärkeintä ole se, että lapsella on rakastavat vanhemmat. Ilman muuta se on tärkeintä, että lapsi saa osakseen rakkautta, enkä missään nimessä rohkene lähteä kenenkään rakkautta mittaamaan, missä perheessä lapsia rakastetaan eniten. Mutta ei tässä laissa säädellä rakkautta vaan juridista vanhemmuutta. Ei tällä lailla turvata lapsen oikeutta rakastaviin vanhempiin. Siinä mielessä täällä käytetty retoriikka on aika merkillistä. Ei tässä rakkaudesta puhuta vaan nimenomaan juridiikasta, juridisesta vanhemmuudesta. Emme me kykene täällä eduskunnassa rakkautta säätelemään minkäänlaisen lain avulla.

Mutta toivon, ministeri Brax, että avoimesti nyt myöntäisitte sen, että käytännössä tämä avaa mahdollisuuden myös perheen ulkopuolisen lapsen adoptoimiseen. Täällä hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että rekisteröidyn parisuhteen osapuoli voi yksin ottaa ottolapsen ilman tämän lapseksiottamispykälän rajoituksia. Eli hän voi ottaa yksin perheen ulkopuolisen ottolapsen, ja nyt kun tämä laki säädetään, niin tämä toinen osapuoli voi sisäisen adoption kautta adoptoida tämän lapsen. Ei sen ole tarvinnut tapahtua jossain muinaisessa menneisyydessä, niin kuin totesitte puheenvuorossanne, vaan aivan sen rekisteröidyn parisuhteen aikana. Eli kyllä tämä mielestäni avaa jo mahdollisuuden tähän perheen ulkopuoliseen adoptioon. Ei siinä mielessä ole kysymys saivartelusta.

Oikeusministeri   Tuija   Brax (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Nyt ollaan kyllä aika tarkan ajamisen kohdassa, jos kutsutaan perheen ulkopuoliseksi sitä lasta, joka on perheessä olevan äidin tai isän oma lapsi, adoptoitu lapsi. Silloin menevät sanat jo kyllä pahasti sekaisin, ja on hyvin loukkaavaa sen äiti-lapsi- tai isä-lapsi-suhteen näkökulmasta, jos alkuperäinen lapsisuhde on joskus syntynyt adoptiolla, että sitä sitten myöhemminkin kutsuttaisiin ulkopuoliseksi lapseksi. Kysymyksessä on sen perheen lapsi.

Petri Salo /kok:  Arvoisa puhemies! On hyvä, että käydään tämä sisäinen adoptio aivan täsmällisesti ja tarkalleen läpi, ja tässä asiassa oma mielipiteeni on aivan samanlainen kuin oikeusministerilläkin. Ei tässä avata sanallisesti eikä leikillisestikään mitään sellaista rivien välissä, mitä ei siihen ole kirjoitettu. Tässä asiassa, silloin kun hallitusohjelma on aikanaan sovittu ja tästä on kirjattu, on myöskin ainoastaan tarkoitettu sisäistä adoptiota.

Siinä mielessä olen ed. Räsäsen kanssa täysin samaa mieltä, ettei tämä rakkauden määrää yhteiskunnassa lisää. Ei niissä perheissä, joissa tämä adoptio-oikeus tulee, välttämättä rakkauden määrä sinänsä lisäänny. Kaikilla lapsilla olisi oikeus rakkauteen tänä päivänä myöskin sellaisissa perheissä, missä on eri sukupuolta olevat vanhemmat. Tällaisilta lapsilta monesti puuttuu rakkautta valitettavan paljon tänä päivänä. Eniten olen huolissani niistä perheistä - on naimisissa, avoliitossa tai yksinhuoltajien lapsia - joiden lapsilta rakkautta puuttuu. Mutta löytyy myöskin yksinhuoltajien perheitä, vaikeassakin taloudellisessa asemassa olevia perheitä, joissa rakkautta löytyy ihailtavan paljon. Ei tämä rakkautta lisää. Mutta tämän yhteiskunnan kehitys on mennyt siihen suuntaan, että tämä lainsäädäntö näyttää välttämättömältä.

Ed. Valppaalle, joka poistui: Hän tiedusteli, minkä takia minulle Kirkkohallituksen ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton näkökulma merkitsee niin paljon. Se merkitsee sen takia, että kun olen itse istunut kahdeksan vuotta lakivaliokunnassa koko tämän prosessin ajan, kuunnellut kymmeniä ja taas kymmeniä asiantuntijoita, niin minä katson, että nämä instanssit keskeisesti yhteiskunnassa katsovat, mikä se lapsen etu on. Aikaisemmassa lainsäädännössä nämä instanssit ovat vastustaneet muun muassa rekisteröityä parisuhdetta ja hedelmöityshoitoja jne., ja niin olen minäkin vastustanut täällä salissa. Jos nämä tahot tässä laissa päätyvät siihen, että tämä on lapsen edun mukaista, niin on (Puhemies: 2 minuuttia!) johdonmukaista myöskin seurata tätä äänestyskäyttäytymistä ja katsoa omaan peiliinsä.

Kari Rajamäki /sd:  Herra puhemies! Toivon todella, että tässä vakavassa taloustilanteessa tämä laki ei olisi meidän ykköshaasteemme valtioneuvoston ajankäytön ja eduskunnan kannalta. Ehkä tässä ei myöskään hirveitä todistamisia itse kukaan tarvitse omista näkemyksistään. Tässä on varmasti erilaisia vakaumuksia ja perhekäsityksiä, joita tulee myöskin arvostaa. Myöskin julkisesti voin tunnustaa, että edellisessä hallituksessa valtioneuvostossa hedelmöityshoitolakia parisuhteessa olevien naisten osalta käsiteltäessä vastustin sitä. Äänestin valtioneuvostossa sitä esitystä vastaan ja äänestin myös täällä salissa, koska selvästi kävi ilmi, mikä nytkin alkaa entistä enemmän näkyä, että tavoitteena on homoparien ulkopuolisen adoption tavoite. Se ei vastaa minun perhekäsitystäni ja vakaumustani. Tässä suhteessa voin toimia johdonmukaisesti edellisen valtioneuvoston jäsenyyteni lailla.

Oras Tynkkynen /vihr:  Arvoisa puhemies! Palaisin siihen ed. Töllin puheenvuoroon, jossa hän arveli, että tämä esitys ja siihen johtanut pitempi ketju murentavat perinteistä avioliittokäsitystä. Jos katsotaan, mitä nyt on tapahtumassa, niin ollaan siis ottamassa askelia kohti sitä tavoiteltavaa tilannetta, että avioliittoon voi tulevaisuudessa mennä myös kaksi naista tai kaksi miestä. Itse kuvittelisin kyllä päinvastoin niin, että jos avioliitto on todella niin haluttava instituutio, että yhä useammat ihmiset haluavat sen piiriin päästä, niin se pikemminkin tukee tätä meidän perinteistä avioliittoinstituutiotamme. Minkä takia kaikki ne parit, nais- ja miesparit, haluaisivat naimisiin, jos se olisi jotenkin vähäarvoinen instituutio, jota haluttaisiin murentaa?

Mutta täytyy myös ed. Niinistön hengessä kysyä kyllä sitä, että millä tavalla todella on naisen ja miehen muodostamilta pareilta pois, jos tulevaisuudessa kaksi naista tai kaksi miestä voivat myös mennä naimisiin. Keneltä se on pois ja millä tavalla se on pois? Miten se heikentää kenenkään toisen ihmisen oikeuksia? Miten se heikentää kenenkään toisen ihmisen parisuhdetta tai avioliittoa? En itse ole keksinyt tähän mennessä yhtään perusteltua syytä, miksi näin kävisi, mutta kuulisin mielelläni, jos esimerkiksi ed. Töllillä on siihen esittää hyvät perusteet.

Ed. Räsänen totesi puheenvuorossaan, että hänenkin mielestään tärkeintä on, että on rakastavat vanhemmat. Minä olen tästä hänen kanssaan täysin samaa mieltä, mutta tästä pääsen siihen jatkokysymykseen, että jos todella on tärkeintä, että lapsella on rakastavat, vastuulliset vanhemmat, niin minkä ihmeen takia sitten on niin mahdottoman vaikeaa hyväksyä sitä, että ne rakastavat vastuulliset vanhemmat voivat olla joissakin tilanteissa kaksi äitiä tai joissakin toisissa tilanteissa kaksi isää. Mikä siinä tarkalleen ottaen on ongelmana?

Tämä keskustelu on siinä mielessä ehkä hieman turhauttavaa, että osa keskustelijoista esittelee (Puhemies: 2 minuuttia!) kyllä omat näkemyksensä, mutta ei kykene erittäin hyvin niitä perustelemaan, ainakaan toisille ihmisille, jotka eivät jaa heidän näkemyksiään.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:  Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on aivan luonnollinen ja tervetullut uudistus. Olen tavannut useita kertoja näitä sateenkaariperheitä tuolla eduskunnan lähetystöjen tilassa, ja heillä on ollut mukana lapsia. Silloin on aina ihmetellyt sitä, että jos me hyväksymme rekisteröidyn parisuhteen, miksi me emme voi hyväksyä heidän yhteisiä lapsiaan.

Merja Kyllönen /vas:  Arvoisa puhemies! Biologia on aina biologiaa, mutta edes täydellinen munasolu ei tee täydellistä äitiä tai täydellinen siittiö täydellistä isää. Tahto ja kyky huolehtia lapsestaan on mielestäni merkittävämpi tekijä kuin itse biologiaan tuijottaminen. Mielestäni ei ole koskaan luonnotonta, jos kaksi ihmistä rakastavat toisiaan niin paljon, että he haluavat perustaa yhdessä perheen ja vahvistaa liittonsa ja turvata lapsensa aseman. Olen kuvitellut, että vanhemmuuteen kuuluu aina pyyteetön rakkaus ilman lainsäädäntöä tai edes keskustelua siitä. Jos rakkaudesta ei tässä salissa saa puhua edes adoptio-oikeudesta keskusteltaessa, niin milloin sitten siitä saa puhua? Kaapissa vissiin.

Satu Taiveaho /sd:  Arvoisa puhemies! Tässä ed. Räsänen kyseli sitä, miten tämä laki muka varmistaa rakkauden. Adoptioprosessissa arvioidaan kovin tarkkaan se, että vanhemmat ovat kykeneviä tarjoamaan turvalliset ja hyvät kasvuolosuhteet lapselle, jolloin kyllä minun mielestäni siinä yhteydessä tietyllä tavalla myös arvioidaan sitä, ovatko vanhemmat millä lailla tunteella, rakkaudella siinä prosessissa mukana. Haluan tuoda esiin myös sen, että naispareille ei kertakaikkisesti synny vahinkolapsia. Nämä lapset ovat erittäin toivottuja.

Lisäksi ihmettelen vähän sitä rajanvetoa, jos hyväksytään yksin olevat hakijat adoptiohakijoiksi ja heidän sukupuolista suuntautumista ei kuitenkaan siinä yhteydessä selvitetä, niin mikä se eettinen tai muu ero teidän mielestänne on sitten siinä, että kaksin oleva naispari esimerkiksi ei voisi adoptoida lasta? Olisin kiinnostunut sen kuulemaan. Itse olen kyllä sitä mieltä, että myös miehen ja naisen parisuhteessa adoptioehtoja pitäisi lieventää, esimerkiksi avoliitossa minun mielestäni pitäisi olla mahdollisuus adoptoida lapsi, koska tässä on ristiriitaa sen suhteen, että yksin voi hakea, mutta avoliitossa pitkään eläneet heteroparitkaan eivät voi adoptoida lasta tällä hetkellä.

Keskustelu päättyi.