Täysistunnon pöytäkirja PTK 117/2006 vp
117. PERJANTAINA 17. MARRASKUUTA 2006 kello 13
Hallituksen esitys HE 111/2006 vp
Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö LiVM 21/2006 vp
Viimeksi käsiteltäessä vankien kirjesalaisuutta kiinnitin täällä huomiota siihen, että meillä nämä tulkinnat tahtovat olla kovin tiukkoja ja käytännön tilanteitakin ajatellen epätarkoituksenmukaisia. Voi olla, että Suomen vahva legalistinen perinne siihen keskeisesti vaikuttaa, mutta ensivaikutelma tästä tietosuojavaltuutetun kannanotosta on kyllä hämmentävä. Miksi ei työnantaja saa julkisista tiedoista, julkisesti verkossa olevista tiedoista, hakea tietoa työntekijästä? Jos kyse on siitä, että asia on ratkaistavissa tietosuojavaltuutetun tulkinnalla, toivon, että siellä virastossa vielä näitä asioita arvioidaan. Jos kyse on taas siitä, että laki on tässä suhteessa täysin yksiselitteinen, niin toivon, että jossain sopivassa yhteydessä tällaisen lain pykälän tai sisällön tarkoituksenmukaisuutta hallituksen piirissä arvioidaan.
Tämä tietysti liittyy vähän laajemminkin, niin kuin ykköskäsittelyssä täällä keskustelimme, Viestintäviraston laajuuteen, sen toiminnan paisumiseen, näinhän on käynyt. Mitä kattavammaksi tietoyhteiskuntakehitys etenee, sitä enemmän tuntuu siltä, että regulaatio ja sääntely vaan kasvavat. Tähän liittyy sitten myöskin kyse erittäin mittavasta hankkeesta: tarvitaanko Euroopan unioninkin tasolla tällainen mammuttimainen tietoturvaviestintävirasto, joka veisi tietoyhteiskuntakehitystä todennäköisesti siihen suuntaan, että tulisi entistä enemmän sääntelyä sen sijaan, että me pystyisimme sääntelyä vähentämään.
Mitä tulee tähän ed. Zyskowiczin esille nostamaan kysymykseen, tämä kysymys, jos hallitus tästä lakiesityksen tänne joskus tuo, pitää todellakin selvittää hyvin huolella ja muistaa, että tämä ongelmahan syntyy siitä, että Suomessa päinvastoin kuin pääosassa muita Euroopan maita työntekijät voivat työpaikalla käyttää työnantajan Internet-päätteitä, tietokoneita, myöskin omien asioidensa hoitamiseen. Totta kai tämä on ollut hieno malli, koska tämä on edistänyt ja vienyt suomalaista tietoyhteiskuntakehitystä reippaasti eteenpäin, mutta pääsääntöhän on monissa Euroopan maissa, että työpaikalla työaikana työnantajan koneella ei hoideta omia asioita. Tämä on se lähtökohta, ja silloin kaikki se tieto, joka siellä on, on lähtökohtaisesti myöskin työnantajan omaisuutta ja näin ollen työnantajan avaamisen piirissä olevaa oikeutta.
Här kan man fråga sig, att respekterar vi Chydenius anda på rätt sätt genom att man är så pass mycket strängare i fråga om uppgifter på nätet som i andra fall skulle vara fullständigt normala och offentliga i olika sammanhang.
Arvoisa puhemies! Chydeniuksen hengessä mielestäni tulee keskustella tästä asiasta, koska tiedämme, että joissakin muissa maissa on näitä tietosuojasäännöksiä tulkittu sellaisella merkillisellä tavalla, että ei ole saatu pistää nettiin esimerkiksi tietoa jonkin yhdistyksen hallituksesta tai siitä, kuka on osallistunut rippikoululeirille. Luulen, että tästä juontavat nämä ongelmat. On ainainen konflikti tietosuojan ja avoimuuden välillä, ja meidän tulee tässä nimenomaan Anders Chydeniuksen hengessä yrittää ratkaista asia kuitenkin huomioon ottaen, että netin kautta voi myöskin aiheuttaa suurempaa vahinkoa henkilölle kuin tavanomaisen julkistamisen tavalla.