Täysistunnon pöytäkirja PTK 121/2009 vp
121. TIISTAI NA 8. JOULUKUUTA 2009 kello 14.01
Hallituksen esitys HE 244/2009 vp
Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 43/2009 vp
Puhemies: Puhuja, anteeksi ihan hetki. - Täällä on nyt taustaääntä niin paljon, että on vaikea seurata puhetta. Yleisö eläytyy. - Olkaa hyvä.
Puhuja: Toinen oli se, että hallitus vastoin yliopistolain 75 §:ää poistaisi pääosan Helsingin yliopiston niin sanotuista erioikeuksista, muun muassa apteekistaan saadun elinkeinoveroa vastaavan tulon. Kolmas oli se, että hallitus tosin ilmoitti tarkoituksena olevan tämän menetyksen korvaaminen Helsingin yliopistolle ensi vuonna, mutta jättää kertomatta, miten on tarkoitus jatkaa sitä vuositasolla.
Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossa huomiota siihen, että elinkeinotulotoiminnan määrittely jää yliopistojen kohdalla ehdotuksessa perustuslain 81 §:n 1 momentin kannalta arvioituna epätäsmälliseksi. Säännöksen epätäsmälliset ja jopa ristiriitaiset perustelut tekevät säännöksestä erittäin epäselvän tulkita, ja verovelvollisuutta on siten monissa tapauksissa vaikea määritellä.
Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan ehdotettua 21 a §:ää olisi täsmennettävä niin, että säännöksessä kuvataan, mitä yliopiston elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan. Yliopistojen verotettavaa elinkeinotoimintaa voi olla vain toiminta, joka ei liity yliopiston lakisääteisiin tehtäviin ja jolla on muun elinkeinotoiminnan kanssa kilpaileva, voittoon pyrkivä luonne. Tällöin myös lakia soveltavien viranomaisten harkinta veroa määrättäessä olisi sidottua, kuten valiokunnan lausuntokäytännössä on painotettu.
Lisäksi perustuslakivaliokunta totesi, että valiokunnan käsityksen mukaan olisi asianmukaista, että tulojen menetyksen korvaamisesta Helsingin yliopistolle säädetään lailla tai korvauksen jatkuvuus muutoin turvataan, ellei siis yliopistolakia muuteta niin, että nämä erioikeudet poistettaisiin. Perustuslain 16 §:n 3 momentista ja 123 §:n 1 momentista johtuen on tärkeää, että valtio esimerkiksi lainsäädännöllisin toimin ei heikennä yliopistojen edellytyksiä toteuttaa yliopistolaissa säädettyjä tehtäviä.
Nyt tässä esillä olevassa valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on nämä ongelmat ratkaistu sillä tavalla, että valiokunta on perusteluissaan hyvin täsmällisesti esittänyt, mikä on yliopiston mahdollista elinkeinotuloa ja mikä ei, tavalla, joka oikeastaan poistaa mahdolliset epäselvyydet, jotka tietysti sitovat veroviranomaisten toimintaa. Se on minusta myönteinen asia.
Tämän toisen asian, joka koski näiden Helsingin erioikeuksien korvaamista, valiokunta on ratkaissut sillä tavalla, että valiokunnalla on lausumaehdotus, jossa eduskunta edellyttäisi, että hallitus antaa vuoden 2010 maaliskuun loppuun mennessä eduskunnalle esityksen yliopistolain muuttamisesta siten, että Helsingin yliopistolle korvataan määrä, joka vastaa yliopiston apteekkiliikkeen harjoittamista saadun elinkeinotulon perusteella maksettua yhteisöveroa, eli korvaus tulisi säännölliseksi.
Arvoisa puhemies! Voi tuntua siltä, että on ikävä asia, että jollakin yliopistolla on erioikeuksia, mutta todellisuus on ensin se, että Helsingin yliopisto tietysti palvelee koko Suomea. Sillä on tiedekuntia, joita muilla ei ole, ja Helsingin yliopistoon voi hakeutua mistä maankolkasta tahansa, niin kuin tehdään. Toiseksi tämä on Helsingin yliopistolle sellaista ylimääräistä tuloa, joka tukee muita yliopistoja sillä tavalla, että muuten tästä suuresta yliopistopotista sitten menisi enemmän rahaa Helsingin yliopistolle, mikä tietysti vähentäisi muiden mahdollisuuksia. Kolmanneksi Helsingin yliopisto on ylivoimaisesti Suomen menestynein yliopisto, jos katsoo näitä kansainvälisiä vertailuja. Se on koko ajan hyvää tasoa pohjoismaisittain.
Tämän vuoksi tämä esitys on tärkeä, ja pidän näitä valtiovarainvaliokunnan täsmennyksiä ja parannuksia todella merkittävinä.
Sinällänsä valiokunta halusi korostaa sitä, että perustoimintojen verotuksellisessa laajuudessa ei tapahdu mitään muutosta, mutta sieltä oli selkeästi löydettävissä muutamia ongelmakohtia. Ehkä se vaikein oli tämä elinkeinotoiminnan määrittely. Täytyy sanoa, että sillä aikataululla, jolla jaosto sai tämän lain käsittelyyn, oli mahdottomuus tehdä täysin kattavaa määrittelyä. En tiedä olisiko se muutenkaan ollut täysin mahdollista määritellä sitä, mikä on elinkeinotoimintaa. Tämä on varmasti sellainen osa, joka tulee määräytymään verotuskäytännön kautta ja täsmentymään sitä kautta.
Toinen merkittävä ongelma siellä oli piilevän arvonlisäveron kompensointi, joka lähinnä sitten kiinteistöpuolella aiheutuu. Siinä jaosto esitti pykälä- tai momenttimuutosta, jonka perusteella sitten vuokralleantaja voisi hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi ja laskuttaa vuokraa verollisena, jotenka tämä saadaan kompensoitua sitä kautta.
Helsingin yliopiston kohdalta tosiaan tilanne on se, että on vaikea nähdä, että yliopisto voi suoraan olla tietyn korvamerkityn veron saajana, jotenka tämä kompensointi tulee hoitaa yliopistolain kautta, ja siitä jaosto velvoittavasti sitten ilmoitti sen, että maaliskuun loppuun mennessä tulee saada sellainen esitys, kuinka tämä kompensointi yliopistolain kautta tullaan tekemään sitten Helsingin yliopistolle.
Kaikkinensa täytyy nyt sanoa kyllä, että kun on usein puhuttu tässä talossa lainvalmistelun tasosta, niin tämä oli erittäin haasteellinen käsitellä jaostossa tällä aikataululla, tällä valmistelulla, josta se oli tullut, ja toivoisi, että myös ministeriöitten välillä tällaisissa tapauksissa voitaisiin tehdä yhteistyötä ihan ilman pakottamatta.
Erityisen tärkeää oli se, mikä näissä kahdessa edellisessä puheenvuorossa oli, että tarkoitus ei ole vallitsevaa oikeustilaa muuttaa, eli yliopistojen verotuksen osalta, vaikka ne eivät ole enää valtion tilivirastoja, elinkeinotoiminnan arviointi pysyy nykyisellään. Erittäin perusteellisesti verojaosto kävi nämä perustelut läpi, ja omalta osaltani voin sanoa, että niihin eduskunta voi olla tyytyväinen, samoin myöskin yliopistomaailma. Erityisesti alleviivasimme yliopistojen erityisluonnetta. Valtiovarainministeriö oli kovin suppeasti määritellyt yliopistojen tehtävän, ja tähän meidän piti puuttua. Tämä oli tärkeä muutos.
Toinen oli tuon piilevän alvin kompensoiminen. Olisi ollut kovin huono asia, että se olisi jäänyt rasittamaan yliopistojen taloutta, ja oli erinomaista, että alv-lain 30 §:ään lisäsimme yliopistot ja näin saimme tämän haastavan ongelman korjattua.
Arvoisa puhemies! Helsingin yliopiston erityisasema verotuksellisesti on ollut haastava, ja kilpailuoikeudellisesti siihen on tarvinnut tehdä muutoksia. Pidin erittäin tärkeänä sitä, että me verojaostossa teimme ponnen ja vaadimme lainsäädäntöä eli edellytämme, että maaliskuun loppuun mennessä hallitus tuo yliopistolakimuutoksen, jossa selkeästi lakisääteisesti kirjataan se, että Helsingin yliopiston apteekin osalta Helsingin yliopistolle tulevat kompensaatiot. Ne ovat lakiin kirjattuja, ja tällä tavalla me todellakin turvaamme ne Helsingin yliopiston erioikeudet. Helsingin yliopisto on maamme paras yliopisto, huippuyliopisto, ja on hyvin tärkeätä, että yliopistouudistuksessa tätä Helsingin asemaa ei vaurioiteta.
Mutta koko yliopistouudistuksen tarkoitus on tehdä jokaisesta suomalaisesti yliopistosta paras mahdollinen, ja tämä verolaki kyllä antaa siihen mahdollisuudet. Kiitos erityisesti jaoston puheenjohtajalle hyvästä työskentelystä.
Tämä lausuma takaa sitten tämän ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä tulevan esityksen, joka eduskunnalle tulee antaa. Tämä lausuma tulee sisältämään sen, että Helsingin yliopistolle korvataan valtion taholta se määrä, joka "vastaa yliopiston apteekkiliikkeen harjoittamisesta saadun elinkeinotulon perusteella maksettua yhteisöveroa", eli kun Yliopiston Apteekki maksaa sitä yhteisöveroa, niin valtio korvaa sen sitten takaisin Helsingin Yliopiston Apteekille.
Olisin tietenkin toivonut tähän hieman enemmän sen avausta, mitä tarkoittaa tämä koko kappale, sen toiminta käytännössä siellä Helsingin Yliopiston Apteekissa, miten se vaikuttaa Helsingin Yliopiston Apteekin toimintaan ja mitä ovat ne toiminnan muutokset ja vaikutukset. Jos mennään ihan ruohonjuuritasolle, niin nämähän kuitenkin loppupelissä koskevat apteekin asiakkaita, ketä tahansa meistä, jotka joutuvat hakemaan sieltä lääkkeitä tai muita tarvikkeita terveyden ylläpitämiseen ja sairauden hoitoon. Se koskee myös tässä laitoksessa toimivia ihmisiä ja yhteistyökumppaneita, kuten esimerkiksi lääkäreitä. Olisin toivonut, että tätä asiaa olisi pystytty hieman enemmän avaamaan selkeämmäksi, selkokielisemmäksi ja myös sitten paremmin ymmärrettäväksi tekstiksi.
Sisältö varmasti on kohdallaan ja vastaa valiokunnan tahtoa, mutta kiire näkyy pahanlaisesti tässä tekstissä. Ehkä sitten maaliskuussa tämä asia voidaan hieman paremmin avata selkokielelle, paremmin kansalaisten ymmärrettäväksi tekstiksi.
No, nyt meillä on mielenkiintoinen kysymys. Nimittäin Helsingin yliopistollahan on ollut tiettyjä erivapauksia, jotka keisari Aleksanteri aikanaan on antanut yliopistolle, ja yksi näistä on ollut verovapaus. Tältä osin säännöksiä nyt muutetaan sillä tavalla, että Helsingin yliopistokin tulee elinkeinotoimintansa osalta verolle. Kun tätä asiaa harkittiin perustuslakivaliokunnassa, kuulimme asiantuntijoita, ja täytyy sanoa, että sen jälkeen, kun oli luettu hallituksen esityksen perustelut ja kuultu asiantuntijoita, ei oikein voinut olla minkäänlaista käsitystä siitä, mikä on yliopistojen elinkeinotoimintaa. Hallituksen esityksen perustelut ovat ristiriitaiset, ja myöskään kysymyksiin, joita esitettiin asiantuntijoille, ei oikein tahdottu saada vastauksia. Tältä osin perustuslakivaliokunta katsoi, että on syytä täsmentää näitä säännöksiä.
Esityksenä oli se, että pykälää pitäisi täsmentää, mutta sen jälkeen sitten, kun valtiovarainvaliokunnan verojaostossa tätä asiaa pohdittiin, niin jos olisi laitettu erillinen käsite "yliopistojen elinkeinotoiminta" lakiin, se olisi pitänyt määritellä ja sen jälkeen olisi saattanut syntyä erittäin paljon vaikeuksia siitä, mitä on tämä erityinen elinkeinotoiminta, joka ei ole yleisen elinkeinotoiminnan käsitteen puitteissa. Tämän jälkeen verojaostossa päädyttiin sitten siihen ratkaisuun, että pyritään mahdollisimman tarkasti kuvaamaan se, mitä yliopistojen elinkeinotoiminta on, siten, että yliopistot vuodenvaihteessa jo tietävät, mikä sitä elinkeinotoimintaa on, mutta myöskin niin, että myöskin verohallituksen ohjeet yliopistoille, mikä on verotettavaa tuloa ja mikä ei ole, voidaan tämän mietinnön perustelujen mukaisesti hyvin tarkasti määritellä ja että lainsäätäjällä on tarkka käsitys siitä, millä tavalla yliopistoja tullaan verottamaan ja millä tavalla ei.
Tämän jälkeen oikeastaan oli suhteellisen helppo löytää neuvotteluissa valtiovarainministeriön ja opetusministeriön kanssa käsitys siitä, millä tavalla asia pitää ratkaista. Oikeastaan kaksi kysymystä vaan jäi esille.
Yksi oli sellainen toiminta, jossa yliopisto käyttää harjoittelijoita tilanteessa, jossa yliopistokoulutukseen liittyy harjoittelu. Meillähän on muun muassa sinfoniaorkestereita Sibelius-Akatemiassa, jotka esiintyvät, ja kyllä lähtökohta oli tässä perustelussa se, johon eduskunta otti myönteisen kannan, että silloin, kun se on tätä harjoittelutoimintaa, niissä tilanteissa se ei ole yliopiston elinkeinotoimintaa ja jää elinkeinoverotuksen ulkopuolelle.
Toinen kysymys oli sitten tilaustutkimus, miten tältä osin toimitaan. Tietysti silloin, kun on kysymys siitä, että tehdään tieteellistä tutkimusta, joka on avointa, on täysin selvää, että sen tyyppinen tilaustutkimus, joka on kaikkien hyödynnettävissä, ei voi olla elinkeinotoimintaa, vaan sen pitää olla elinkeinotulosta verovapaata toimintaa. Sen jälkeen sitten syntyi kysymys siitä, että jos on kyseessä toiminta, jonka jokin yritys tilaa, niin siinä tilanteessa arvioni on se, että jos siinä on myöskin julkista rahoitusta ja se julkinen rahoitus on merkittävää ja riippuen hieman siitä, millä tavalla sitä tutkimustyötä käytetään, voidaan myöskin päätyä tilanteeseen, jossa tuo toiminta ei ole elinkeinoverotettavaa toimintaa.
Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tässä oli varsin suuria haasteita nimenomaan elinkeinotoiminnan määrittelemisen osalta, mutta lopputulos on sittenkin varsin hyvä ja, uskoisin, sellainen, jonka yliopistot varsin hyvin hyväksyvät.
Haluan korostaa sitä, että se, mitä mietinnössä erityisesti painotetaan, on se, että kun nykyisen verotuskäytännön mukaan meillä yliopistot Helsingin yliopistoa lukuun ottamatta ovat jo olleet elinkeinoverotuksen piirissä elinkeinotoiminnastaan ja kun tarkoitus on nimenomaan, että nykyinen verotuskäytäntö jatkuu, niin mielestäni siitä saadaan myöskin hyvää viittaa siihen, millä tavalla verotus tapahtuu, ja nyt voimassa olevia korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä voidaan tältä osin myöskin jatkossa hyödyntää.
Sinne jäi kuitenkin yksi erimielisyys opetusministeriön ja valtiovarainministeriön välille tähän elinkeinotoiminnan tulonmäärittelykysymykseen, kun näitä harjoittelijoita käytetään. Tämä kohta jonkin verran lieveni siitä, mitä alun perin valtiovarainministeriön vero-osasto esitti, mutta edelleenkin siihen jäi tämä ongelma. Tulen asian toisessa käsittelyssä esittämään, että tästä mietinnöstä poistettaisiin se kappale tai ne lauseet, jotka koskevat harjoittelutoimintaa, ja se vastaa siten opetusministeriön ajamaa linjaa.
Oikeastaan eniten halusin kiinnittää huomiota arvonlisäverokompensaation loppukohtaan. Sivulla 9 todetaan, että kun on päätetty, että yliopistojen rahoituksellinen asema ei saa heikentyä arvonlisäverokustannusten takia siitä syystä, että yliopistot siirtyvät valtion talousarviotalouden ulkopuolelle, niin sitä seuraa lause: "Vastaavaan menettelyyn ei valiokunnan mielestä ole perusteltua siirtyä muiden oppilaitosten tai muiden tahojen osalta." Kysyisin, minkä takia täällä tällainen lause erityisesti on. Nythän on tapahtunut, että valtion erityisammattioppilaitoksia siirtyy yksityisten toiminnanharjoittajien haltuun, esimerkiksi Bovallius-ammattiopistolle tuli Laukaan ja Turun yksikön toiminta myöskin mukaan, ja siellä on samanlaista ongelmatiikkaa näitten vuokrien osalta. Miksi täällä on nimenomaisesti sanottu, että nyt sitten vain yliopistot tähän pääsevät mukaan?
Mutta yleisesti pyysin tämän puheenvuoron viitatakseni yliopistotilanteeseen laajemminkin, joka toivottavasti ensi viikolla, kun käsittelemme talousarviota, tulee tässä salissa syvällisempään keskusteluun. Nimittäin jollain tavalla minusta tuntuu, että tällä hetkellä valmistelu esimerkiksi opetusministeriön ja valtiovarainministeriön välillä ei mene ihan niin 100-prosenttisen priimasti kuin sen pitäisi. Tässä on nimittäin monta isoa ongelmaa ilmassa, ja yksi, mistä kannan vahvasti huolta, on juuri se, että kun täällä viitattiin, että siirrymme uuteen yliopistomaailmaan ensi vuoden alusta, niin sillä hetkellä, kun tämä päätös tehtiin, ja sinä prosessin aikana eduskunnalle vannottiin ja luvattiin, että kaikki kustannukset, mitä esimerkiksi yliopistoille näistä uusista muodoista tulee, korvataan ja mitään uusia menoja ei tule. Nyt meillä on käsissämme tilanne, että tämä työttömyysvakuutusmaksu, joka yliopistoille uudessa muodossa tulee, on jäänyt kokonaan kattamatta, minkä seurauksena tunnetusti meillä on nyt se poikkeuslaki käsittelyssä, jonka seurauksena väliaikaisesti näitä työttömyysvakuutusmaksuja yliopistoilla laskettaisiin, mikä taas tavallaan on järjestelmänä täysin kestämätön, koska senhän sitten maksavat muut palkansaajat ja muut työnantajat. Näin ei sovi olla, vaan nimenomaan lupausten mukaisesti tämä 40 miljoonan aukko pitäisi tietenkin tästä perusrahoituksesta kattaa. Pyydän nyt tässä salissa kiinnittämään huomiota siihen, että meillä on edessämme tällainen pulma, jota emme voi olkaa kohauttamalla sivuuttaa. Meillä on yliopistorahoituksessa useiden kymmenien miljoonien aukko ja vaje, johon meidän on löydettävä jonkinlainen ratkaisu, toivottavasti mahdollisimman pian, ja toivon, että tämä keskustelu voi jatkua ensi viikolla opetusministeriön pääluokan yhteydessä.
Se oli totta, että perustuslakivaliokunta toivoi muutosta itse lakipykälään, mutta minusta ed. Lintilän johtama jaosto on toiminut aivan oikein, että hoiti sen näillä tiukoilla ja selvillä perusteluilla. Siinä suhteessa kaikkien on syytä olla tyytyväisiä.
Tämä ponsi, joka on esitetty Helsingin yliopiston korvauksen turvaamiseksi, on tiukka ja hyvä. Mutta, ed. Sarkomaa, siihen nyt sisältyy yksi suuri vaara, josta me voimme täällä keskustella keskenämme ja toivoa, että valtiovarainministeri ei kuule meitä ollenkaan, koska sehän on hyvin mahdollista, että tämä korvaus otetaan sitten yliopistojen koko klimppisummasta, vähennetään siitä, ja silloinhan me emme ole voittaneet yhtään mitään. MInä toivon, että näin ei käy. Kun ed. Sarkomaalla on hyvät yhteydet opetusministeriöön, niin jollain tavalla se pykälä pitäisi kirjoittaa niin, että tämä on sen kiintiösumman yläpuolella tai alapuolella.
Mutta haluan kiinnittää huomiota samaan, mihin ed. Viitanen tässä edellä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan oppositioedustajat jättivät äsken juuri tästä kyseisestä yliopistojen työttömyysvakuutuslaista, joka on pöyristyttävin, jonka minä olen nähnyt oman urani aikana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, vastalauseen, jossa totesimme, että perustelemme lain hylkäysesitystä mietinnössä ilmenevistä syistä. Tekee mieli väittää, että se esitys on hallituspuolueitten edustajien pahinta työpaikkakiusaamista, mitä minä olen nähnyt täällä, kun heidät pakotetaan hyväksymään tällainen lakiesitys ainoana perusteluna, että yliopistorahoitus turvataan, kun samalla ollaan romuttamassa koko työttömyysvakuutuksen rahoitus ja mennään ja laitetaan nämä yliopistojen saamat alennukset kaikkien muitten työnantajien maksettavaksi. Tätä ei jostain syystä lähetetty ed. Sasin johtaman perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Tekisi mieli veikata, että te ette olisi voineet hyväksyä sitä. Mutta tämä tulee tosiaankin tänne saliin ensi viikolla, ja toivon, kuten ed. Viitanenkin, että budjetin käsittelyn yhteydessä se ongelma tältä eduskunnalta poistetaan, ettei enemmistön tarvitsisi hyväksyä sellaista lakia, joka on täysin kestämätön.
Kaiken kaikkiaan tältä pohjalta tekee mieli sanoa, että oltiin nyt tästä yliopistouudistuksesta mitä mieltä tahansa, niin ainakin paljon paremman valmistelun se olisi ansainnut.
Mitä tulee tähän verolakiin, joka nyt on käsiteltävänä, niin tosiaan tältäkin osin perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa. Kuten totesin aikaisemmin, hallituksen esityksen perustelut ovat ristiriitaiset, ja valtiovarainministeriössä ei ollut valmistelua suoritettu asianmukaisesti ja kunnolla siten, että olisi keskusteltu opetusministeriön kanssa, nähty ne ongelmatilanteet, vaan oli yleisistä periaatteista tehty kirjauksia, jotka johtivat mahdottomiin tilanteisiin.
Nyt todellakin on päädytty tilanteeseen, jossa kuvataan hyvin tarkkaan, mitä yliopiston elinkeinotoiminta on. Sanoisin, että tämä kuvaus antaa kaikkein parhaimman turvan yliopistoille, koska nyt tiedetään, millä tavalla toimia: säilytetään nykyinen tilanne ja erilaisilla kirjauksilla pidetään huolta siitä, että tuo elinkeinotoiminnan käsite ei yliopistojen osalta voi laajentua.
Ed. Komi täällä kiinnitti huomiota siihen, mikä on Helsingin yliopiston ja Kuopion yliopiston apteekkien asema. Tältä osin täytyy sanoa, että Helsingin yliopiston apteekin osalta oikeastaan sen verovapaus perustuu aikoinaan keisarin antamiin privilegioihin, ja siitä syystä Yliopiston Apteekin toiminta on ollut verovapaata kaikilta osin. Kuopion yliopiston apteekki sen sijaan ei ole tätä verovapautta koskaan saanut ja on toiminut normaalien elinkeinoverosäännösten mukaisesti. Tältä osin nyt ollaan tilanteessa, jossa Helsingin yliopiston apteekin osalta sitten tilanne muuttuu ja se joutuu maksamaan elinkeinotoiminnastaan veroa.
On kuitenkin syytä todeta, että täällä on tämä lausuma, jossa lähdetään siitä, että yliopistolakia täytyy muuttaa ensi vuoden aikana ja tiukasti niin, että maaliskuussa jo annettaisiin esitys. On totta, kuten ed. Söderman sanoi, että hyvä on, annetaan tietty kompensaatio, se on selvää lain perusteella, mutta sehän ei tietysti turvaa täysin sitä, etteikö sitten muilla rahoituskeinoilla voida vaikuttaa yliopistojen asemaan. Tässä suhteessa eduskunnan pitää olla jatkossa tarkkana.
Ed. Komille totean sen, että todellakin Helsingin yliopiston erioikeuksien kompensaatio on perusteltua, mutta niiden yliopistojen osalta, joilla niitä ei ole, niitä ei tässä yhteydessä ole tarkoitus kompensoida. Eli tämä on hyvin selkeä asia.
Itse haluan vielä tässä, arvoisa puhemies, sanoa, että pidän erittäin hyvänä tätä verojaoston ja valtiovarainvaliokunnan mietintöä. Mielestäni tämä on sellainen, minkä historiallinen yliopistouudistus ansaitsee, eli yliopistot voivat tällä hyvin mennä eteenpäin. En ole tästä verotusasiasta huolissani.
Työttömyysvakuutusmaksusta sanon sen, että lähtökohta oli se silloin, kun yliopistouudistusta lähdettiin tekemään, ja hallitus on tehnyt sen periaatepäätöksen, että olomuodosta aiheutuvat kustannukset ovat sellaisia, jotka tulee kompensoida. Siksi nämäkin muutokset eduskunnassa tehtiin, ettei piilevästä alvista tullut lisäkustannuksia yliopistoille. Mielestäni siitä pitää pitää kiinni. En pitänyt onnistuneena sitä, että ne kustannukset tulivat. Toki ne ovat pienemmät kuin ne lähtökohtaisesti olivat, mutta tähän asiaan täytyy palata. (Ed. Korkeaoja: Kyllä siihen pysyvä ratkaisu pitää saada!) Mielestäni se ei ole ihan sen linjan mukainen, mutta tämän kanssa eletään. Oli hyvä, että eduskunta tuli tässä vastaan, mutta asiaan täytyy palata ja näitä työttömyysvakuutusmaksuja täytyy katsoa.
Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että näissä kompensaatioasioissa on onnistuttu ja tämä verolaki oli tältä osin hyvä, ettei lisäkustannuksia tullut esimerkiksi piilevästä alvista.
No nyt totuus on se - ed. Eero Heinäluoma esimerkiksi äsken sanoi, että pähkähullu tilanne - että jo lähtökohtaisesti muut työnantajat sitten maksavat yliopiston maksua. Ja myös yliopistokentällä on nyt sitten rahoitusvaje, eli siellä on 40 miljoonan kattamaton aukko, jota hallitus paikkaa nyt tällä omituisella järjestelyllä niin, että aukoksi jää 10 miljoonaa, eduskunta lisää 6 miljoonaa tulevalla viikolla, mutta käytännössä siellä on edelleen 4 miljoonan aukko. Tämäkin järjestely on siis poikkeuksellinen, meillä ei ole mitään pysyvää käsissämme. Tilanne on mielestäni katastrofaalinen, ja se osoittaa sen, ettei ole alkuunkaan pidetty niitä lupauksia, mitä uuden lain säätämisen yhteydessä annettiin.
Mutta ihmettelen sitä, että ed. Sasi, joka on yleensä hyvin tarkkakorvainen, joka on täällä tänään läsnä, ei tätä työttömyysvakuutusasiaa käsitellyt millään tavalla. Toivoisin, että hän vielä käyttäisi puheenvuoron ja kertoisi arvostettuna lakiasiantuntijana, mikä hänen käsityksensä tästä asiasta on.
Yhdyn siihen kritiikkiin, joka liittyy lainsäädännön valmisteluun. Täällä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja kertoi tähän yliopistojen verotusta koskevaan lainsäädäntöön liittyvistä ongelmista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on asetettu viimeisen viikon aikana täysin kohtuuttomaan tilanteeseen, tilanteeseen, jossa me olemme joutuneet tulkitsemaan perustuslakia, joutuneet tulkitsemaan lainsäädäntöä tilanteessa, johon pätee lause, jonka olen itse oppinut perustuslakivaliokunnan eräästä mietinnöstä vuosien takaa: "ei ole vaivatta sopusoinnussa perustuslain kanssa". Itse en ole juristi, mutta tämä lause "ei ole vaivatta sopusoinnussa perustuslain kanssa" pätee tilanteeseen, jossa yliopistot työnantajina vapautetaan työttömyysvakuutusmaksusta määräajaksi. Ymmärrän sen, että on ollut tärkeää saada yliopistolakiuudistus aikaan. Ymmärrän sen, että rahoitus pitää turvata ja järjestää. Seison rivissä, niin kuin hallituspuolueen kansanedustajan kuuluu seistä, mutta on tämä laitimmainen kerta, kun tänne tuodaan sen kaltaisia esityksiä tällaisella aikataululla kuin nyt on tuotu, jotka eivät ole vaivatta sopusoinnussa perustuslain kanssa.
Tämän sosiaali- ja terveysvaliokunnan esityksen tekee mielenkiintoiseksi muun muassa se, että - en tunne historiaa niin pitkälle, että voisin sanoa, että tämä on ainut kerta - todennäköisesti on lähes ainut kerta, kun opetusministeriön vastuullinen viranhaltija on ollut esittelemässä työttömyysvakuutusmaksuun liittyvää lainsäädäntöä. Sekin minusta kertoo siitä, että valmistelukoneistossa ei ihan kaikki ole ollut hanskassa.
Veroesitys sinänsä on varmaan saatettu täällä eduskunnassa kohtuullisen asialliseen tilaan, mutta pikkuisen kummalliselta tietysti tuntuu se, kun tässä nyt kuitenkin eduskunnan toimesta otetaan ensin rahaa pois ja sen jälkeen kirjoitetaan, että se on annettava sitten maaliskuussa takaisin. Ehkä siitäkin voisi jotain johtopäätöksiä tästä lainvalmistelusta tehdä, (Ed. Sarkomaa: Ei siinä rahaa pois oteta!) mutta mielelläni jättäisin sen hallituspuolueitten edustajien tehtäväksi sitten budjettikäsittelyn yhteydessä, yhdessä meidän kanssamme tietysti.
Kaiken lisäksi seuraavana asiana tuossa meillä on käsittelyssä kohta jako-osuuden muutos kunnille, joka tarkoittaa 0,04 prosenttia kunnilta pois sen takia, että nyt haetaan tämä kompensaatio jostakin sitten. Tässä tulee aika mielenkiintoinen asetelma siinä, Suomen kunnatko nyt maksavat sitten tämän kompensaation.
Mitä tulee tosiaankin näiden yliopistojen yhdenvertaiseen kohteluun, niin nythän ongelmana on täällä juuri se, että Aalto-yliopisto saa seuraavassa budjetissa ensi vuodelle 56 miljoonaa uutta rahaa, kun koko muu yliopistokenttä saa samaan aikaan 17 miljoonaa, mistä sitten käteen ei mitään jääkään, kun samaan aikaan tuottavuusohjelma vie 11 miljoonaa - tämä sama tuottavuusohjelma, mistä meille kiveen hakatusti kerrottiin, että uutta yliopistolaitosta se ei tule enää koskemaan, mutta käytännössä se nyt vaan jatkuu ensi vuoden ja seuraavankin vuoden ja ties kuinka paljon hamaan tulevaisuuteen. Eli tässä on nyt kaksi ikään kuin petettyä lupausta: toinen on tämä tuottavuusohjelma ja toinen on tämä hyvin vakava, myös perustuslaillinen, kysymys tästä työnantajan työttömyysvakuutusmaksusta. Se on todella nyt huomionarvoinen asia, mihin meidän pitää kyllä eduskunnassa voida syvällisemmin paneutua ja pysähtyä hetkeksi tätä miettimään.
Meillä on työnantajamaksuja koskeva ehdotus nyt täällä käsittelyssä, ja tällä kertaa on verolainsäädäntöä koskeva ehdotus. Mutta täytyy sanoa, että kumpikin esitys on tullut poikkeuksellisen myöhään eduskuntaan, ja täytyy sanoa, että olemme kauheassa kiireessä joutuneet käsittelemään asiaa. Voi sanoa, että käsittely on ollut asianmukaista mutta se on ollut hyvin hankalaa juuri tästä kiireestä johtuen. Mikä on vielä vaikeuttanut sitä, on se, että ministerit eivät ole keskustelleet keskenään riittävästi ja kun asioita on valmisteltu, ei ole ollut riittävää asiantuntemusta. Täytyy sanoa, että tältä osin täytyy moittia hallitusta, että jatkossa esitysten pitää tulla aikaisemmin eduskuntaan ja valmistelussa kaikkien keskeisten ministereitten pitää olla kytkettynä, jotta kaikki ongelmat voidaan nähdä jo etukäteen.
Mitä tulee sitten kysymykseen siitä, miten perustuslaki suhtautuu tähän työttömyysvakuutusmaksuun ja siihen, että työnantaja ei joudu maksamaan sitä, ja kuitenkin etuudet on joka tapauksessa kaikille työntekijöille turvattu: Tietysti kun etuudet on turvattu, niin se on se kaikkein tärkein asia, koska etuus pitää saada tietyssä elämäntilanteessa kuten työttömyystilanteessa, ja silloin tämä perustuslainmukainen vaatimus on täytetty. Tietysti täytyy sanoa, että huonosti soveltuu järjestelmään semmoinen, että saa etuuksia, mutta ei joudu maksamaan niistä yhtään mitään, ja tavallaan niitä rasitteita siirretään sitten muille kuin niille, jotka nämä etuudet saavat. Todella huonosti sopii siihen järjestelmään.
Mutta en ihan osaa heti sanoa, mikä olisi se perustuslain säännös, joka olisi ristiriidassa tai vaatisi, että tällaista järjestelmää ei voi hyväksyä, mutta mielelläni kuuntelen kyllä hyviä argumentteja tässä suhteessa. Tosin täytyy muistaa se, että jo puhemiesneuvostossa on jouduttu aikanaan arvioimaan, kun asia on tullut eduskuntaan ja lähetetty valiokuntiin, että onko tässä perustuslain turvaamistarvetta, ja siinä vaiheessa ei ole katsottu olevan sellaista. Tältä osin toivoisin lisää argumentteja vielä siitä, millä perusteella ja minkä perustuslain säännöksen kanssa ristiriidassa tuo hallituksen esitys olisi.
Lain valmistelun osalta yksikään asiantuntija ei nähnyt ongelmana sitä, että ensin on yliopistolaki ja sen jälkeen katsotaan verolainsäädäntö. Tämä on niin iso kokonaisuus, että on selvää, että pala palalta nämä asiat ratkeavat, ja tämän yliopistoja koskevan verolainsäädännön osalta en näe ongelmaa. Mielestäni kun eduskunta sen hyväksyy, voi hyvillä mielin hyväksyä. Mutta kyllä se näkemys, mitä itse pidän välttämättömänä, että opetusministeriön käsi on valtiovarainministeriön kädessä, kun näitä tehdään, on erittäin tärkeää. Ne ministeriöt piti tässä yhteensaattaa, koska tässä ei ollut sitä asiantuntemusta käytetty, mikä piti olla.
Ed. Heinäluomalle kyllä totean, että se toteamus täällä, että kaikki lupaukset on petetty, niin se ei kyllä vastaa sitä todellisuutta, mitä on tehty. Se on tässä sanottava erittäin tiukkaan. (Ed. Viitanen: Kaksi isoa lupausta!)
Mutta se, mitä täällä ed. Viitanen ja ed. Rehula ovat nostaneet esille tämän työnantajan työttömyysvakuutusmaksun osalta: Tämä on erittäin iso asia, ja se ei ole mennyt niin kuin sen olisi pitänyt mennä. Se on ikävä asia, ja siinä asiassa täytyy nyt katsoa, millä tavalla mennään eteenpäin. Mielestäni on tärkeää, että huolehditaan siitä, että se ei jää rasittamaan yliopistojen taloutta. Mutta toisaalta sitten se, minkä ed. Rehula tässä nosti esille, että se vastaa sitä, mitä tämä koko järjestelmä on, niin siinä mielessä se on asia, jota ei ole hoidettu niin hyvin kuin olisi pitänyt hoitaa. Se tässä täytyy rehellisesti sanoa.
Mutta kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, haluan todeta, että oli erittäin tärkeää se, että verojaosto nuo selkeät rajaukset teki elinkeinotoiminnan osalta, ja siinä mielessä mielestäni tämä mietintö on erittäin hyvä.
Toisaalta tietysti, kun on kysymys tavallisesta lainsäädännöstä, tavallisista laeista, pitää kyllä lähteä siitä, että tämmöiseen 100 prosentin kohdalleen osumiseen ei aina ole tarkoituksenmukaista pyrkiä. Monet asiat kestäisivät kohtuuttoman kauan, jos aina pyrittäisiin siihen, ja sen takia pitää tietysti myös voida toimia niin, että kun nähdään ongelma niin kuin nyt tässä, että me teemme väliaikaisratkaisua tältä osin tämän työttömyysvakuutusmaksun osalta toivottavasti, siihen välittömästi palataan ja pysyvä ja kestävä ratkaisu valmistellaan hallituksen toimesta niin pian kuin mahdollista niin, että päästään sellaiseen tulokseen, joka kestää kaikinpuolisen arvioinnin.
Ed. Sasille sanoisin, että en minä voi tässä ryhtyä perustuslain asiantuntijaksi, mutta ihmettelen, että te ette ole pyytänyt tätä asiaa sinne. Uskon, että puhemiesneuvosto olisi suhtautunut teidän pyyntöönne aika lailla ymmärtäväisesti.
Sitten totean muutoin, että Helsingin yliopisto kuuluu myös näiden yliopistojen joukkoon, joka tästä tulee kärsimään, koska Aalto-yliopisto saa lisää rahaa, maakuntayliopistot ja Helsingin yliopisto eivät tule saamaan, kun katsotaan, mikä on kehitys sen jälkeen, kun tuottavuusohjelma viedään lävitse ja tämän tuottavuusohjelman lisäksi vielä tehdään Senaatin vuokrien korotukset. Tämä on tosiasia, ja silloin voi sanoa, että lupaukset on syöty, arvoisa ed. Sarkomaa.
Ihan lopuksi totean ed. Heinäluomalle sen, että sinivihreä hallitus on antanut yliopistoille paljon enemmän voimavaroja kuin koskaan mikään hallitus, missä sosialidemokraatit ovat olleet. Tämä on erittäin iso uudistus. Tässä on ollut haasteita, ja tähän mennessä olen ollut erittäin tyytyväinen siihen.
On erinomaista, että Aalto-yliopisto saa mittavat panostukset. Olen siitä erittäin ylpeä, kuin omasta lapsestani. Pidän erittäin tärkeänä, että sen rinnalla, että Aalto-yliopistoon panostetaan, panostetaan kaikkiin Suomen yliopistoihin ja toivon, että sillä päätöksellä, joka omana ministerikautenani tehtiin, että yliopistoihin voidaan tehdä finanssisijoituksia, löydetään uusia tapoja vielä vahvistaa yliopistoja. Se tässä toteutuu. Taloudellisesti haasteelliset ajat on.
Mutta tästä työttömyysvakuutusmaksuasiasta, niin siinä olen samaa mieltä tämän salin kanssa, että siihen täytyy löytää vielä nykyistä parempi ratkaisu. Sen eteen tehdään varmasti hallituksessa työtä, ja annan sille kaiken tukeni.
Samoin siellä koetaan hyvin vahvasti, että toinenkaan lupaus, se, että tuottavuusohjelma ei enää koskisi vuodesta 2010 eteenpäin yliopistomaailmaa, ei ole pitänyt paikkaansa. Tällä hetkellä likitulkoon jokainen yliopisto kertoo, että rahoitusratkaisut ensi vuodelle ovat käytännössä plus miinus nolla, samaan aikaan, kun hallitus itse kertoo, että kyllä sieltä rahaa tulee kovasti lisää. Ainoa, joka nettoaa, on Aalto-yliopisto, ainoa, 56 miljoonaa euroa yhteensä. Muuta yliopistokenttää sitten kuristavat nämä muut ratkaisut, jolloin rahoitus jää plus miinus nollille. Kyllä minusta tämän hallituksen pitäisi nyt katsoa vahvasti peiliin ja todistaa sanansa myös tekoina yliopistomaailmalle.
Erityisen kummallinen ja tasa-arvon kannalta huolestuttava ja yliopistokentän tulevan kehityksen kannalta huolestuttava asia on, että tänne laitettiin näiden säätiöyliopistojen pääomaan semmoinen yleisperiaate, että ne yliopistot, jotka saavat rahaa yksityiseltä puolelta, saavat sitten valtiolta tuplaten rahaa, 2,5 kertaa, tänne pääomapuolelle, mikä on tietysti epäoikeudenmukaista, koska eri paikkakunnilla sijaitsevilla yliopistoilla on aivan erilainen elinkeinoelämä ja aivan erilaiset mahdollisuudet saada yksityistä rahaa puhumattakaan siitä, että meillä on yliopistoja, jotka ovat tiedekuntasuuntautumisen takia sellaisia, että niihin on vähemmän yksityistä mielenkiintoa. Nyt siirrettiin tätä yliopistojen kehitystä rajusti markkinavoimien ratkaistavaksi ja sillä periaatteella näytetään menevän eteenpäin myös tässä työttömyysvakuutusmaksuasiassa.
Minusta tässä on selkeästi se hankaluus, vaikka valmistelu on ollut näin pitkää, että joudutaan operoimaan tällä työttömyysvakuutusmaksulla. Näen, että se voidaan hyväksyä tämmöisenä siirtymävaiheen säätämisenä. Jatkossa pitää päästä siihen, että se on pysyväluonteista ja tämä meno kompensoidaan yliopistoille täysimääräisesti.
Mutta se kritiikki, mitä tässä olen esittänyt, liittyy siihen, että kun keskustelun aiheena on yliopistojen verotusta koskeva lainsäädäntö ja täällä perustuslakivaliokunta oli oman lausuntonsa antanut asiasta, jonka perusteella valtiovarainvaliokunta on päätynyt lausumaan, jonka perusteella lainsäädännöstä, jossa on ongelmia, jonka he ovat kokeneet ongelmalliseksi, on annettava esitys tänne ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä, niin se tilanne, mihin sosiaali- ja terveysvaliokunta laitettiin viikon kuluessa, on minusta täysin kohtuuton. Meillä olisi tietysti ollut mahdollisuus lähettää asia, niin kuin oppositio valiokuntakäsittelyssä esitti, se näkyy pöytäkirjoista, se on julkinen tieto, perustuslakivaliokunnan tulkittavaksi, mutta kyllä me, jotka koimme, että kannetaan vastuuta siitä, että rahoitus on järjestyksessä ensi vuoden puolellakin, tulimme sitten siihen tulokseen, että menemme eteenpäin niin, että nyt tämä asia hoidetaan tätä kautta ja ne jälkiseuraukset, mitä tästä mahdollisesti seuraa, kannetaan yhdessä sitten, kun sen aika on.
Tässä puhutaan näitten työttömyysvakuutusmaksujen osalta vuositasolla 40 miljoonasta eurosta. Ensi vuodelle on asioita hoidettu niin, että tuo vaje työttömyysvakuutusrahastossa tulee olemaan 30 miljoonan euron suuruinen. Muun muassa eduskunta on lisäämässä rahaa tähän.
Toisekseen ed. Sasi kysyi täällä, mikä kohta se on, mitä lakia olisi pitänyt tulkita, niin se laki on se kohta, missä puhutaan yhdenvertaisuudesta, puhutaan yhdenvertaisuudesta eri yritysten, eri palkanmaksajien välillä tilanteessa, missä yksi, joka on vähän heikommilla, tai kokee olevansa heikommilla, saa helpotuksen. Onko niin, että tästä tulisi yleisempi käytäntö, että toimiala, joka on vaikeuksissa, tulisi valtiovallan puheille toivoen alennusta työttömyysvakuutusmaksusta? Tämä on se kohta, jota tulkita pitää.
Hämmästyin vähän tämän keskustelun aikana. Nyt menevät varmasti terminologiat sekaisin, koska nyt puhuttiin Helsingin yliopistosta, ainakin olin kuulevinani, huippuyliopistona. Ymmärsin, että Aalto-yliopisto, joka on juuri perustettu, on se niin sanottu huippuyliopisto ja Helsingin yliopisto on sitten jokin toinen asia eli Helsingin yliopisto. Olen erittäin iloinen, että ed. Jukka Mäkelä ottaa näin pontevasti kantaa Aalto-yliopiston tärkeyteen. Olen hänen kanssaan ihan samaa mieltä.
Näyttää siltä, että opetusministeriö teki kyllä hyvää työtä, mutta koko hallituksen sitoutuminen tähän yliopistouudistukseen on jotenkin puutteellista. On monta kertaa tämän keskustelun aikana tullut mieleen se ministeri Väyrysen tämän ministerinkautensa alkuosassa esittämä haastattelukommentti, että hän kaipaisi enemmän sellaista hallituksen yhteistä keskustelua, hallituksen sisäistä kokonaista työskentelyä, jota joskus ennen vanhaan oli ja nyt ei ole.
Kaipaisin tänne itse paikalle pääministeriä arvioimaan vähän sitä, mikä hallituksen yhteinen sitoutuminen tähän yliopistouudistukseen on, onko puutteita siinä hallituksen sitoutumisessa, kun me lakimuutosten jälkeen olemme huolissamme siitä, miten turvataan tämä rahoitus, joka on luvattu.
Mutta työttömyysvakuutuksen rahoituksen osaltahan tilanne on se, että yliopistojen saama alennus, joka valtion olisi pitänyt hoitaa perusrahoituksella, pannaan nyt Hanna Partasen kalakukkoleipomon ja työntekijöitten maksettavaksi. Sitä ei kyllä kukaan todennäköisesti voi pitää hyväksyttävänä. Siitähän tässä on perimmiltään kysymys.
Kuten valiokunnan puheenjohtaja ed. Rehula totesi - läheltä seuranneena suurella varmuudella tiedän, että hän yritti tehdä sen, mikä tässä oli tehtävissä mutta ei onnistunut tietenkään, kun kirjan mukaan mennään - sosiaali- ja terveysvaliokunnan oven takana saattaa olla jatkossa vähän pisempiäkin jonoja, jos tämä hyväksytään yleiseksi käytännöksi, että kaikki, jotka nyt kokevat olevansa huonossa asemassa, saavat tulla pyytämään eduskunnalta helpotusta tilanteeseensa. Se jono ei kyllä lopu Mannerheimintiellekään.
Mutta olisin sanonut tästä sosiaaliturvamaksun tuomisesta perustuslakivaliokuntaan, että oli hyvä, että sitä ei tuotu. Kun en ole tietenkään lakimies, niin käsitykseni tietenkin ovat ihan tämmöisen maalaisjärjen perusteella syntyneitä. Mielestäni perustuslakivaliokuntaan suolletaan aivan liikaa lakeja. Ja siinä on se yksi ainut pykälä, mikä on vuoden 2000 perustuslaissa: yhdenvertaisuuspykälä. Jos yhdenvertaisuuspykälää oikein tiukasti noudatetaan, niin Suomenhan pitäisi olla yksi ainut kunta. Monissa kunnissahan on ihan erilainen veroäyri, eikö niin?
Elikkä joku järki täytyy tässä tulkinnassakin olla. Nykyisin sinne tulee todella verolakeja. Mielestäni se on aika hullu homma, että perustuslakivaliokunta ottaa kantoja verolakeihin, kun kuitenkin valtion budjetin ja budjetin määräyksien ja verolakien suunnittelun pitäisi sentään olla jotenkin hallituksen kontrollissa eikä perustulain säädösten määrittelemää.
Sen sijaan tätä menettelytapaa voi kyllä perustellusti arvostella. Näin vaikean asian kuljettaminen tässä aikataulussa eduskunnan läpi on kyllä mestarisuoritus. Täytyy valtiovarainvaliokunnan verojaoston väkeä tässä kiitellä ja onnitella. Henki oli hyvä, ja siellä ei kukaan halunnut venkoilla. Haluttiin saada tämä mahdollisimman nopeasti pakettiin.
Tässä, herra puhemies, aikapulan lisäksi heijastuu myöskin luottamuspula jossakin määrin. Nimittäin eri yhteyksissä keskusteltiin siitä, eikö riitä, että budjettikirjan menomomentilla on määräraha, jolla subventoidaan niitä etuuksien menetyksiä yhtäällä, niin että toisaalla ne tulevat menomomentin kautta korvattua. Tähän päätyi myöskin perustuslakivaliokunta, että pitää säätää lain tasolla nämä kompensaatiot, ja se teki tästä muuten myöskin vaikean sikäli, minkälaista lainsäädäntöä voidaan säätää, minkälaista pitää säätää. Yksinkertaisempaa olisi ollut laittaa rahaa menomomentille ja hoitaa tämä asia suoraan, läpinäkyvästi ja nopeasti.
Mutta tähän tuli tietyllä tavalla myös tällainen luottamuspuladimensio, että ei luoteta siihen, että tulevina vuosina momentti säilyy ja rahat siellä säilyvät, ja mennään täältä vähän vaikeamman prosessin kautta. Aivan niin kuin tässä lausumaehdotuksessa todetaan, niin nyt toiveet ovat sitten yliopistolaissa, ja se onkin varmaan se laki, johon nämä on syytä ankkuroida, koska erityislakien pykälien mukana jonkun vanhan etuoikeuden kuljettaminen myöskin pikkasen, miten sanoisi, hämärtää sitä kuvaa ja pitää sen ehkä vähän vaikeampana ja epämääräisempänä kuin se, että näistä säädetään siellä, missä yliopistojen toimintaedellytyksistä muutoinkin säädetään. Jään odottamaan sitä, minkälaisen esityksen hallitus ensi keväänä antaa.
Ihan yhden asian haluan vielä todeta. Täällä ed. Heinäluoma sanoi, että yliopistot laitetaan markkinavoimien alaisiksi. Tämähän ei ole missään nimessä näin. Juuri yliopistolaissa sidotaan yliopistojen voimavarat yliopistoindeksiin. Tulosneuvotteluita tullaan käymään noin neljän vuoden välein. Halutaan antaa pitkäjänteisyyttä yliopistojen rahoitukseen. Koko yliopistouudistus perustuu siihen, että valtiovalta vastaa yliopistojen rahoituksesta.
Mutta sen lisäksi sinivihreä hallitus on halunnut luoda uusia tapoja vahvistaa yliopistojen rahoitusta: päätökset finanssisijoituksista, jotka tulevat tulevaisuudessa, samoin se, että halutaan, että jokainen yliopisto saisi ympäröivältä yhteiskunnalta lahjoituksia. Ne lahjoitukset, jotka tulevat ympäröivältä yhteiskunnalta, eivät ole uutta. Monet yliopistot ovat kautta vuosien saaneet lahjoituksia. Me haluamme kannustaa siihen, että jokaiseen yliopistoon tulee voimavaroja myöskin ympäröivältä yhteiskunnalta. Ihmettelen sitä, että sosialidemokraatit pitävät pahana sitä, että myöskin yritykset, muu maailma, investoivat yliopistoihin, jotka ovat suomalaisen yhteiskunnan sydän, etteivät kaikki rahat tule veronmaksajan pussista.
Tärkeää on, että perusrahoitus turvataan. Mutta pidän hyvänä, että verovähennyksellä kannustetaan ja myöskin sillä, että kun yliopistot keräävät rahaa, ne saavat vähän vielä päälle, niin että joka puolella Suomea elinkeinoelämä ja muut tahot tulevat mukaan vahvistamaan meidän yliopistojamme. Mutta perusrahoituksen pitää tulla valtiolta, näin on. Eli nämä kaikki ovat lisää eivätkä poissa. Täällä monessa puheenvuorossa virheellisesti viitattiin siihen, että nämä olisivat poissa. Ei, nämä ovat todellakin lisää.
Mitä tulee yksityiseen rahoitukseen ja yliopistojen toimintaan, niin kyllä aika tarkkana pitää olla siinä, että ei sitten laula niiden lauluja, joiden kädestä syö. Jos yliopistot voisivat toimia ihan ilman yksityistä rahoitusta, olisivat ne vähän riippumattomampia. En väitä, että ne olisi täysin riippuvaisia nyt tukijoistaan, mutta siinä on semmoinen herkkä alue.
Mutta sitten tämä toinen systeemi, mistä ed. Sarkomaa tässä puhui. Valtio antaa omaa rahaansa, omaa tukeaan, yliopistoille kaksi ja puoli kertaa siinä suhteessa, miten yliopistot onnistuvat keräämään markkinoilta rahaa. Jo nyt kun tämä on alkanut, me tiedämme, että palautetta tulee paljon yliopiston henkilöstöltä siitä, että nyt koko aika menee entistäkin enemmän rahankeruuseen. Erittäin hankalaa ja haastavaa se on näinä aikoina, kun taloustilanne on se, mikä se on, eikä rahaa tuppaa tulemaan ainakaan tasapuolisesti.
Juurihan nyt oli julkisuudessa tilasto, että Aalto-yliopisto on saanut komeasti rahaa. Jonkin verran on saanut toinen säätiöyliopisto, Tampereen tekninen yliopisto, mutta eivät nämä kaikki muut, julkisoikeudelliset yliopistot, ole saaneet tätä rahoitusta. Jossain on tavoitteena miljoona, Tampereen yliopistolle ei ole tullut vielä mitään. Onko oikein, että valtio kaksi- ja puolikertaiesti tukee juuri niitä aloja, mitä bisnes haluaa tukea. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Totta kai tässä tekniikka voittaa esimerkiksi humanismi jnp. ja aluepolitiikka on huonoa.
Todellakin eri maakuntien taloudelliset tukimahdollisuudet yliopistoille ovat hyvin vaihtelevia. Tämä on tietysti johtanut siihen, että Pääkaupunkiseudulla toimiva Aalto-yliopisto on etuoikeutetummassa asemassa saamaan tukirahoja ja sitä kautta myös valtion rahoja. Tässä on asia, johon on kiinnitettävä huomiota, että kaikkialla olevat yliopistot ja todella yliopistojen tiedekuntasuuntautumisesta ja tehtävästä riippumatta voivat saada rahoitusta. Tähän tulee jatkossa voida kiinnittää huomiota.
Se, että yliopistoille kerätään rahaa, on toisaalta hyvä asia, toisaalta monta muuta keräyskohdetta on. Esimerkiksi Keski-Suomen kansanedustajina osallistuimme Jyväskylän yliopiston keräykseen tietyllä summalla. Tämän jälkeen monet muut hyvää tarkoittavat tahot ovat todenneet, että kun kansanedustajilta varaa liikenee, niin he ovat myös rahantarpeessa. Elikkä tämän keräysrahan suhteen on se ongelma, että monet muut kohteet tarvitsisivat myös liikenevää kansalaisten rahaa, yritysten sponsorointia, jotenka tässä yliopistot ovat kilpailemassa monien muiden joukossa, ja muun muassa Jyväskylän yliopiston osalta tämä on keräysjohtajan toimesta todettu asia.
Mutta jään odottamaan, mitä hallituksen tuleva esitys asiasta tulee esittämään.
Oulun yliopisto on hyvä esimerkki. Silloin, kun ajat olivat hyvät, se pystyi ihan oma-aloitteisesti ilman mitään lakeja saamaan ympäröivältä yhteiskunnalta varoja omiin tutkimuksiinsa. Silloin oltiin onnellisia ja tyytyväisiä siitä, että tämmöistä järjestelmää oli mahdollista käyttää. Mutta nyt kun se tuli lakiin ja kun tuli lama, tilanne on hieman toinen. Mutta yliopistot voisivat kyllä mennä itseensäkin. Esimerkiksi Oulun yliopistosta täytyy kyllä valitettavasti sanoa, että tietynlainen innovaatiointo teknisissä asioissa ja muissakin ehkä on hiipunut siitä, mitä se oli silloin aikanaan. Se tietenkin sitten näkyy, minkälaisia yrityksiä tulee ympäristöön ja pysyvätkö ne siellä vai eivätkö pysy. Oulun ympäristöstä valitettavasti on juuri niitä tärkeitä yrityksiä lähtenyt pois elikkä it-yrityksiä.
Mehän tiedämme, mikä on Suomen tilanne tällä hetkellä, Eva-raportin perusteella. Kyllä me olemme aika järkyttävässä tilanteessa. Meidän tietoyhteiskuntamme on jäänyt jälkeen muista Pohjoismaista ja ehkä muista Euroopan maista.
Toinen asia: Paitsi alojen välillä myös aluepolitiikka on selkeästi nyt kärsimässä tässä. Oli hyvä, että edes yksi keskustalainen, ed. Lauri Oinonen, käytti puheenvuoron huolissaan vähän tästä aluepolitiikasta, koska muistan joskus keskustapuolueen varapuheenjohtajan Rantakankaan vaatineen vuosi takaperin jopa hallitukselta selontekoa aluepolitiikasta, kun on niin huonoa hänen mielestään se aluepolitiikka, mitä hallitus tekee. Yliopisto on mielestäni yksi esimerkki siitä, että voisi vähän ajatella pidemmälle, miten tulee käymään tässä rakenteessa eri alueiden yliopistojen.
Haluaisin tähän loppuun vielä sanoa, että sitten kun ensi viikolla jatketaan tätä keskustelua budjetin merkeissä, niin toivoisin, että opetusministeriö ja valtiovarainministeriö yhteneväisesti voisivat eduskunnalle viestiä jotakin tuottavuusohjelman jatkosta. Se nimittäin ei todellakaan ole selvä. Tuntuu, että jälleen kerran siellä on vähän erilaisia käsityksiä. Nythän se lupaus jo petettiin ja tuottavuusohjelma todellakin jatkuu tulevina vuosina, mutta kuinka kauan ja mitä tästä on sanottavaa, kiinnostaa. Henkilöstö on hyvin väsynyttä. Siellä on jaksamisongelmia. Tämä todellakin rassaa kovin paljon.
Aivan kuten täällä ed. Ukkola sanoi, niin jos mennään ihan ideaaliselle tasolle, niin olen aika pitkälle hänen kanssaan samaa mieltä, että tavallaan on sääli, että euro sanelee politiikkaa, mutta se on nykymaailman menoa. Ymmärrän ed. Viitasen mielipiteitä erittäin hyvin.
Kun olin kaupungilla sinä päivänä, kun oli yliopistojen avajaispäivä, niin huomasin, että Aalto-yliopiston avajaistilaisuudessa olivat aktiivisesti mukana entiset TKK:laiset, teekkarit, ja sitten kauppakorkealaiset mutta taidepuolen ihmiset loistivat poissaolollaan. Tietenkin mieltä saa ilmaista, mutta tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää, koska muotoilu on hyvin tärkeää, että nämä kolme yhdistynyttä tahoa tekevät saumattomasti yhteistyötä ja suvaitsevat toinen toisiaan. Ei heidän tarvitse toisistaan tykätä, mutta yhteistyön pitää onnistua, sitähän varten tämä Aalto-yliopisto on tehty. Muuten me emme pärjää, me jäämme auttamattomasti kansainvälisessä kilpailussa alakynteen, jos ei sieltä löydy yhteistyöhalua kaikkien kolmen toimijan toimesta. Toivottavasti tämä laki nyt sitten edesauttaa sitä yhteistyötä.
Nyt käydään maailmalla raivokasta kamppailua siitä, mihin työpaikat sijoittuvat, mihin erityisesti osaamisintensiiviset yksityisen sektorin työpaikat sijoittuvat. Juuri nyt yliopiston toimintaedellytysten pitää olla kunnossa.
Yleiskeskustelu päättyi.