Täysistunnon pöytäkirja PTK 32/2011 vp
32. TIISTAINA 13. SYYSKUUTA 2011 kello 14.01
Lepäämässä oleva lakiehdotus LJL 3/2011 vp
Hallituksen esitystä muutettiin eduskuntakäsittelyssä presidentin päätöksentekoa koskevan perustuslain 58 §:n ja pääministerin tehtäviä koskevan 66 §:n osalta. Perustuslain 58 §:n muutokseen liittyen eduskunta päätti muuttaa myös sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 2 §:ää, jossa säädetään kriisinhallintaoperaatioon osallistumista koskevasta päätöksenteosta.
Perustuslain 73 §:ssä säädetyn normaalin perustuslain säätämisjärjestyksen mukaisesti eduskunnan on hyväksyttävä lepäämään jätetyt lait asiasisällöltään muuttamattomina täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
Värderade talman! Målsättningen för översynen av grundlagen är att fortsätta på den väg som omfattades i totalrevisionen av grundlagen och i delreformerna före det, och som innebär att de parlamentariska dragen i författningen stärks. Detta har samband med en strävan mot att betona riksdagens ställning som högsta statsorgan och mot att stärka det inför riksdagen ansvariga statsrådets ställning.
Genom ändringen av grundlagen eftersträvas att stöda statsrådets ställning i förhållande till republikens president på ett sådant sätt att presidenten dock bevarar sin ställning som ett betydande statsorgan. Presidenten ska även i fortsättningen delta i det statliga beslutsfattandet. I vissa ärendegrupper och specialfall ska presidentens prövningsrätt dock bindas till riksdagens och statsrådets gemensamma ståndpunkt.
Perustuslain tarkistamisen tavoitteena on jatkaa perustuslain kokonaisuudistuksessa ja sitä edeltäneissä osauudistuksissa omaksuttua linjaa valtiosäännön parlamentaaristen piirteiden vahvistamiseksi. Tähän liittyy pyrkimys eduskunnan aseman korostamiseen ylimpänä valtioelimenä ja eduskunnalle vastuunalaisen valtioneuvoston aseman vahvistamiseen.
Perustuslain muutoksella pyritään tukemaan valtioneuvoston asemaa suhteessa tasavallan presidenttiin kuitenkin siten, että presidentti edelleen säilyttää asemansa merkittävänä valtioelimenä. Presidentti osallistuisi vastaisuudessakin valtiolliseen päätöksentekoon. Joissakin asiaryhmissä ja erityistilanteissa presidentin harkintavaltaa kuitenkin sidottaisiin eduskunnan ja valtioneuvoston yhtenevään kantaan.
Tavoitteena on myös selkeyttää ylimpien valtioelinten valta- ja vastuusuhteita ja siten poistaa valtiosäännön tulkintaan käytännön elämässä liittyneitä epäselvyyksiä. Tämä kohdistuu erityisesti tasavallan presidentin päätöksentekomenettelyyn sekä Suomen edustautumiseen Euroopan unionissa. Lisäksi perustuslain muutoksen tavoitteena on kehittää kansalaisten suoria osallistumismahdollisuuksia ja samalla vahvistaa valtiollisen järjestelmän perustana olevaa edustuksellista demokratiaa.
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston asemaa vahvistettaisiin osoittamalla valtioneuvostolle yksinomainen toimivalta antaa hallituksen esitykset eduskunnalle. Valtioneuvosto päättäisi myös hallituksen esityksen täydentämisestä ja peruuttamisesta samoin kuin hallituksen kertomusten antamisesta eduskunnalle. Parlamentaarisen hallitustavan vahvistamiseksi sekä valta- ja vastuusuhteiden selkeyttämiseksi tasavallan presidentin harkintavaltaa sidottaisiin määrämuotoisessa päätöksenteossa palautuksen jälkeen eräissä asiaryhmissä eduskunnan ja valtioneuvoston yhtenevään kantaan.
Käytännössä merkittävä osa presidentin päätöksenteosta on jo parlamentarisoitunut eli presidentti käyttää toimivaltuuksiaan valtioneuvoston kannan mukaisesti. Tätä heijastaa myös presidentin nykyiseen valtioneuvoston ratkaisuehdotukseen perustuvaan päätöksentekoon liittyvä palautusmenettely, jonka mukaan presidentti ei voi asiaa ensimmäistä kertaa hänelle esiteltäessä päättää asiasta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta poikkeavalla tavalla.
Ehdotetun perustuslain 58 §:n 2 momentin mukaan asian palautumisen jälkeen valtioneuvosto voisi antaa eduskunnalle muusta kuin lain vahvistamista, virkaan nimittämistä tai tehtävään määräämistä koskevasta asiasta selonteon. Tämän jälkeen asiasta päätettäisiin eduskunnan selonteon johdosta hyväksymän kannanoton mukaisesti, jos valtioneuvosto tätä ehdottaa. Ehdotettu menettely kohdistuisi käytännössä pääasiassa sellaisiin kansainvälisiin asioihin, jotka presidentti päättää määrämuotoisessa päätöksenteossa perustuslain 93 §:n 1 momentin nojalla ja jotka kuuluvat ulkopolitiikan johtamiseen. Perustuslakivaliokunta piti välttämättömänä, että säännöksestä ilmenee hallituksen esityksessä ehdotettua täsmällisemmin se menettely, jossa eduskunnan kanta asiaan hankitaan ja ilmaistaan.
Perustuslain 58 §:ään lisättävän uuden 6 momentin mukaan Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan päätettäisiin sen mukaan kuin lailla erikseen säädetään. Tämän mukaisesti kriisinhallintaoperaatioon osallistumista koskevaan presidentin päätöksentekoon ei sovellettaisi 58 §:n 2 momentissa säädettyä päätöksentekomenettelyä. Presidentin päätöksentekomenettely säilyisi näissä asioissa samana kuin voimassa olevassa kriisinhallintalaissa. Myös hallituksen esityksen perusteluissa lähdetään siitä, että Suomen osallistumista koskevan päätöksenteon on tarkoitus jatkossakin pohjautua eduskunnan, tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteiseen kannanmuodostukseen.
Arvoisa puhemies! Kansalaisten osallistumisoikeuksia valtiollisella tasolla ehdotetaan täydennettäväksi uudella kansalaisaloitteella, jolla äänestäjät voivat saada haluamansa asian eduskunnan käsiteltäväksi. Ehdotetun perustuslain 53 §:n 3 momentin mukaan vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella olisi oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Aloitetta koskevasta menettelystä olisi säädettävä tarkemmin sitä varten annettavalla muulla lainsäädännöllä. Hallituksen tarkoituksena on antaa asiasta eduskunnalle esitys vielä tämän syyskuun aikana. Aloite voisi koskea voimassa olevan lainsäädännön muuttamista tai kumoamista taikka kokonaan uuden lain säätämistä. Eduskunnan tulisi ottaa kansalaisaloite käsiteltäväkseen, mutta aloitteen hyväksyminen jäisi eduskunnan arvioitavaksi samoin kuin mahdolliset muutokset aloitteeseen.
Pääministerin asemasta Suomen edustajana Euroopan unionin toiminnassa ehdotetaan säädettäväksi perustuslaissa. Näin selkeytettäisiin nykyistä käytäntöä edustautumisessa. Perustuslain 66 §:ään otettavan uuden säännöksen mukaan pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa. Pääministeri edustaa Suomea myös muussa valtion ylimmän johdon osallistumista vaativassa Euroopan unionin toiminnassa, jollei valtioneuvosto poikkeuksellisesti toisin päätä. Pääministeri edustaisi Suomea siten Eurooppa-neuvoston ohella myös muissa EU:n keskeisissä kokouksissa, kuten valtion tai hallitusten päämiesten epävirallisissa tapaamisissa ja niin sanotuissa EU:n kolmas maa -kokouksissa, joissa unioni ja sen jäsenvaltiot kokoontuvat valtion tai hallitusten päämiesten tasolla unionin ulkopuolisten maiden edustajien kanssa.
Perustuslaissa nykyisin valtioneuvostolle osoitettu kattava toimivalta Euroopan unionin asioissa edellyttää, että pääministeri toimii Suomen edustajana mainituissa kokouksissa. Valtioneuvosto voisi vastaisuudessakin poikkeuksellisesti päättää, että pääministerin lisäksi tasavallan presidentti osallistuisi Euroopan unionin toimintaan liittyvään kokoukseen, jos Euroopan unionin järjestelmä sen sallii. Tilanteen arvioiminen jäisi valtioneuvoston harkintavaltaan. Merkittävissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa unioniasioissa pääministeri ja valtioneuvosto toimivat vastaisuudessakin läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa Suomen kantoja muodostettaessa.
Arvoisa puhemies! Perustuslain tulee antaa riittävän selkeä ja kattava kuva valtiollisista perusratkaisuista. Tämän vuoksi perustuslain 1 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa. Sinänsä jäsenyys Euroopan unionissa on jo muodostunut vakiintuneeksi lähtökohdaksi perustuslain tulkinnassa ja Suomen osallistumisessa kansainväliseen yhteistyöhön.
I grundlagen föreslås också nya bestämmelser om överföring av behörighet till Europeiska unionen eller till en internationell organisation eller institution. Beslut om överföring av behörighet som med hänsyn till Finlands suveränitet är betydande ska på samma sätt som nu fattas med minst två tredjedelars majoritet, men överföringen ska inte som nu kräva en undantagslag, utan ske enligt ett nytt förfarande som fastställs i grundlagen. Genom de nya bestämmelserna beaktar grundlagen bättre än nu det rådande rättsläget. De föreslagna ändringarna gör det lättare att delta i internationellt samarbete och minskar behovet att tillgripa undantagslagar i samband med att internationella förpliktelser sätts i kraft.
Perustuslakiin ehdotetaan otettavaksi myös uudet säännökset toimivallan siirrosta Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle. Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävästä toimivallan siirrosta päätettäisiin vastaisuudessa kahden kolmasosan enemmistöllä, kuten nykyisinkin, mutta siirtoa ei tehtäisi poikkeuslailla nykyiseen tapaan vaan uudessa perustuslain määrittelemässä menettelyssä. Uusien säännösten myötä perustuslaki ottaisi nykyistä paremmin huomioon vallitsevan oikeustilan. Ehdotetut muutokset helpottaisivat kansainväliseen yhteistyöhön osallistumista ja vähentäisivät poikkeuslakien käyttöä kansainvälisten velvoitteiden voimaan saattamisessa.
Perustuslaissa säädettyä mahdollisuutta poiketa perusoikeuksista poikkeusolojen aikana ehdotetaan tarkistettavaksi. Poikkeusolojen määrittelyä perustuslaissa yksinkertaistettaisiin nykyisestä kuitenkin siten, että määritelmä pysyisi edelleen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten yleisen hätätilan käsitteen piirissä. Lisäksi poikkeusolosääntelyn lailla säätämisen vaatimusta perustuslaissa jossain määrin väljennettäisiin, jolloin valtioneuvoston asetusten käyttö olisi tietyissä rajoissa nykyistä useammin mahdollista. Tähän liittyen perustuslaissa säädettäisiin eduskunnan mahdollisuudesta valvoa valtioneuvoston asetuksen antoa niin sanotulla jälkitarkastusoikeudella ja päättää asetusten voimassaolosta. Perustuslain asettamat nykyiset rajat poikkeusolojen sääntelylle ovat muodostuneet ahtaiksi erityisesti valmiuslainsäädännön kohdalla. Ehdotetun perustuslakimuutoksen tarkoituksena on, että vastaisuudessa valmiuslainsäädäntö vastaisi nykyistä paremmin perustuslain vaatimuksia eikä asiasta olisi tarvetta säätää niin monissa kohdin poikkeuslailla perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Lopuksi, arvoisa puhemies, perustuslain tarkistus valmisteltiin aikanaan ministerin Christoffer Taxellin vetämässä laajapohjaisessa parlamentaarisessa komiteassa. Asian eduskuntakäsittelyssä viime vaalikaudella saavutettiin sellaiset säännösmuotoilut, jotka eduskunnan merkittävä enemmistö saattoi tuolloin yhteisymmärryksessä hyväksyä. Tämän perusteella uskon, että perustuslain tarkistus saadaan nyt vietyä lopulliseen päätökseen.
Puhemies Eero Heinäluoma: Myönnän nyt edustaja Niinistölle puheenvuoron, ja edustaja Niinistön puheenvuoron jälkeen käymme pienimuotoisen debatin, koska tällä asialla on laajempaa mielenkiintoa. Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat ottaa osaa debattiin, painamaan V-painiketta.
Tasavallan presidentti on Suomen valtion päämies, ja presidentillä pitää olla valtaa. Mitä me teemme vallasta riisutulla nauhanleikkaajapresidentillä? Emme me sellaista tarvitse, eikä sellaista Suomen kansa halua. Miksi vanhat puolueet sellaista sitten meille väen vängällä ajavat? Nauhoja leikkaavat seremoniamestarit ovat kallista turhuutta. Sen sijaan puoluepolitiikan ulkopuolella oleva vahva tasavallan presidentti on kansakunnalle arvokas voimavara, kokoava tekijä, joka luo yhteiskuntaan vakautta. Tätä merkitystä ei kannata väheksyä.
Arvoisa puhemies! Perustuslain muuttamisella ja siten presidentin vallan kaventamisella tämä ja edellinen hallitus haluavat ylevästi korostaa parlamentarismia. Niin aina. Nykyään kun kuulenkin sanan parlamentarismi, niin sanotusti poistan varmistimen. Epäilykset heräävät heti.
Kärjistäen sanottuna parlamentarismi on nyky-Suomen poliittisessa kielenkäytössä iskusana silloin, kun kansanvaltaa halutaan heikentää. Halutaanko näilläkin muutoksilla todellisuudessa vain vähentää suoraa kansanvaltaa ja lisätä puoluejohtajien valtaa presidentin ylitse - valitaanhan tasavallan presidentti suoralla kansanvaalilla, toisin kuin pääministeri? Kansan suoraan antama valtakirja on vahva, ja sitä pitää kunnioittaa. Sitä paitsi, arvoisa puhemies, suomalaista monipuolueparlamentarismia ei yleisesti ottaen voi verrata eurooppalaiseen parlamentarismiin, jossa jo vaalijärjestelmissä useimmiten pyritään kaksipuoluejärjestelmään. Meidän olisi oltava ylpeitä omasta historian saatossa muotoutuneesta järjestelmästämme, ja meidän tulisi arvostaa sitä eikä alituiseen näperrellä muutoksia perustuslakiimme.
Suomalaisessa parlamentarismissa on tasavallan presidentille aina kuulunut huomattavia valtaoikeuksia. Järjestelmämme on toiminut pääsääntöisesti hyvin, mutta ehdotetut muutokset perustuslakiin voivat kääntää tilanteen. Näkisin tilanteen arvostamani pitkän linjan laintuntijan ja valtiopäivämiehen Raimo Vistbackan tavoin, että tasavallan presidentin valtaa tulisi mieluummin lisätä kuin vähentää niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Ja tämä mielipide ei liity nykyiseen tai tulevaan tasavallan presidenttiin henkilönä.
Siksi en perussuomalaisten murtumattoman peruslinjan mukaisesti voi kannattaa tätä esitystä perustuslain muuttamisesta. Muutosehdotuksissa on hyvääkin, en sitä tahdo ollenkaan kiistää, mutta koska viime eduskunnassa kertaalleen hyväksyttyä sisältöä ei enää voi tässä eduskunnassa muuttaa, on tämä paketti nyt hylättävä kokonaisuudessaan.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät kannata tasavallan presidentin valtaoikeuksien leikkaamista. Emme voi tietenkään kannattaa myöskään perustuslakiin esitettyä lisäystä, jossa todetaan Suomen olevan Euroopan unionin jäsen. Ei ole mitään mieltä siinä, että perustuslakiimme ympätään kuulumisemme erääseen kansainväliseen järjestöön - eihän perustuslaissa mainita kuulumistamme Yhdistyneisiin kansakuntiin tai Pohjoismaiden neuvostoonkaan. Mitään asiallista perustetta sille, että Suomen jäsenyyksistä mainittaisiin ainoastaan EU, ei ole.
Tämän hankkeen takana onkin nähtävissä vanhojen puolueiden halu betonoida EU osaksi poliittista järjestelmäämme. Näin mahdollista irtautumista EU:n jäsenyydestä, jos eduskunnassa sellainen enemmistö joskus syntyisi, saatettaisiin kohtuuttomasti pitkittää, kun voitaisiin väittää Suomen EU-jäsenyyden nauttivan perustuslaillista suojaa. Suomi on kuitenkin itsenäinen kansakunta, jonka perustuslaillista toimintavapautta ei ole mitään perusteltua syytä rajoittaa, vaikka totta onkin, että olemme jo luovuttaneet huomattavan osan eduskunnan ja hallituksen päätösvallasta Brysseliin. Tässä mielessä Suomi ei ole enää täysivaltainen tasavalta, vaikka voimassa olevassa perustuslaissamme toista lukee.
Puhemies Eero Heinäluoma: Otamme vastauspuheenvuorokierroksen, ja minuutin mittaiset vastauspuheenvuorot paikaltaan käytettynä ovat sallittuja.
Ensinnäkin, presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tämä on erittäin keskeinen valtaoikeus. Toiseksi, presidentti jatkossakin nimittää eräitä hyvin keskeisiä virkamiehiä tehtäviinsä, ja kolmanneksi, presidentti on monella tavalla mukana päätöksenteossa, normaalissa poliittisessa päätöksenteossa. Kuitenkin pitää sanoa, että riippuu ja on aina riippunut hyvin paljon presidentin henkilöstä, minkälainen auktoriteetti hänellä on yhteiskunnassa. Uskon, että valitsemme jatkossakin presidenttejä, joilla on vahva auktoriteetti.
Myös sitten nyt pitää ihan huomauttaa tästä heittelystä tänne meidän suuntaamme erilaisilla propellipäävertauksilla ja muilla. Kyllä pitää katsoa peiliin nyt siellä vasemmalla puolella ja ryhdistäytyä ja ottaa asiallisesti tämä. Puhutaan asioista eikä mennä henkilöön.
Kyllä minä tämän edustaja Niinistön puheen parlamentarismista ymmärsin niin, että hän ei missään nimessä halventanut sitä sanaa puhumattakaan sen sanan sisällöstä, vaan yritti kuvata sitä, kuinka sitä sanaa käytetään hyvin tarkoituksenhakuisesti. Eli kyllä tässä nyt Niinistön puhetta (Puhemies: Aika!) ymmärrettiin tahallaan väärin.
Parlamentarismissahan on kyse, jos ajattelee valtioelimien toimintaa, siitä, että siltä, joka käyttää toimeenpanovaltaa, voidaan se valta viedä vaikka seuraavana päivänä, jos parlamentti niin päättää. Jos pääministeri johtaa asioita, hallitus saadaan viralta eduskunnan päätöksellä hyvin nopeasti. Tasavallan presidentti, joka valitaan suoralla kansanvaalilla, on tässä mielessä toisenlaisessa asemassa. On tärkeätä, että tasavallan presidentillä ei sitä toimeenpanovaltaa ole ylen määrin, niin kuin nyt on tilanne.
Olen vahvasti tämän esityksen kannalla. Tässä jää tilaa parlamentarismille mutta myös kansan valitsemalle presidentille.
Edustaja Jussi Niinistö otti hyvin esille niitä keskeisiä näkemyksiä, joita tähän meidän eriävään mielipiteeseen oli koottu. Eli vastustamme tätä muutosta. Sitä, että Suomi on Euroopan unionin jäsen, ei tule mainita siinä perustuslain 1 §:ssä sen tähden, että siinä ei mainita YK:ta eikä muitakaan kansainvälisiä järjestöjä, elikkä mahdollinen eroaminen EU:sta on hankalampaa, jos se on siinä perustuslain pykälässä.
Sitten tästä parlamentaarisesta kielenkäytöstä tässä salissa: Muistuttaisin edustaja Rajamäkeä ja edustaja Kumpula-Natria omasta kielenkäytöstänne. Onko se ollut arvokasta (Puhemies: Minuutti!) ja vakaata tässä salissa?
Sitten tähän kielenkäyttöön, tähän parlamentaariseen elämänmenoon: Yleisin määritelmähän on se, että se tarkoittaa sitä, että maan hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. Se on se perusasia. Niin pitää olla jatkossakin. Olemmeko me tästä asiasta eri mieltä? Toisekseen, kyllähän parlamentaarisuus tarkoittaa myös sitä, että eduskunnan yleistä asemaa ja edustajien yleistä asemaa pidetään erittäin korkeassa arvossa, koska se on meidän perustuslakimme henki. En ymmärrä, minkä takia sitä vastaan pitäisi ryhtyä hyökkäilemään.
Edustaja Rajamäelle toteaisin, että jäitä hattuun, ja saman myös edustaja Kantolalle. En sanallakaan maininnut asetta, vaan käytin vanhaa tuttua sanontaa. Siksi luenkin tämän nyt kiistanalaisen kohdan edustaja Rajamäelle ja edustaja Kantolalle uudestaan: "Nykyään kun kuulenkin sanan parlamentarismi, niin sanotusti poistan varmistimen. Epäilykset heräävät heti." Näin sanoin. Ja jos tämä ei vielä mennyt perille, tulen näyttämään edustaja Rajamäelle ja edustaja Kantolalle niin sanottua natsikorttia kaikessa ystävyydessä, sillä tällainen ei edusta keskustelukulttuuria tässä salissa.
Puhemies Eero Heinäluoma: No niin, pyydän edustajia suhtautumaan kunnioittavasti toistensa puheenvuoroihin. Seuraavaksi edustaja Zyskowicz, joka näyttää mallia.
Puhemies Eero Heinäluoma: Edustaja Zyskowicz perinteisesti näyttää tässä suhteessa mallia hyvälle puheenvuorolle.
Puhuja: No niin, nyt asettui rima korkealle!
Herra puhemies! Tässä keskustelussa perussuomalaiset ovat arvostelleet sitä, että uudessa perustuslaissa mainitaan alkupykälissä Suomen olevan Euroopan unionin jäsen. Tämän mainitsemisen tarpeellisuudesta perustuslaissa voi toki olla montaa mieltä, mutta on ehdottomasti torjuttava se ehkä kansalaisten keskuudessa levinnyt väärinkäsitys, että asian mainitseminen Suomen perustuslaissa jotenkin rajoittaisi jatkossa Suomen omaa itsenäisyyttä päätettäessä siitä, haluammeko jatkossakin olla Euroopan unionin jäsen vai emmekö halua.
Siis selvyyden vuoksi: Tämä perustuslainsäädös ei oikeudellisesti mitenkään rajoita Suomen päätäntävaltaa tulevaisuudessa, jos Suomi, sen kansa ja eduskunta, joskus haluaisivat EU:sta erota. Ei ole mitään keinoa, millä Suomea voitaisiin sellaisessa tilanteessa väkisin unionissa pitää. (Pentti Kettunen: Miksi mainittiin?)
Puhemies Eero Heinäluoma: Edustaja Virtanen.
Puhemies Eero Heinäluoma: Pertti Virtanen.
Puhuja: Kiitoksia, puhemies!
Edustaja Ruohonen-Lerneriin yhtyen ihmettelen, että kun tilanne on nopeasti muuttunut, niin minkä takia Suomi hirttäytyy ja niittaantuu entistä enemmän Euroopan unioniin. Kun samaan aikaan valtiovalta ja edellinen hallitus korosti luovuutta ja innovatiivisuutta, niin mitä tässä siitä on? Eikö meidän kaikkien kansakunnan parhaitten poikien ja tyttöjen pitäisi keskittyä siihen, kuinka EU:n kanssa voidaan todellisen hädän kohta yllättäessä kivuttomimmin päästä eroon tai selvitä tästä jutusta?
Sen verran sanon vielä tuosta demarien nykylinjasta edustaja Rajamäelle, että edustaja Kiljunen kutsui aikoinaan tätä suomalaisen politiikan metodiksi, kun minä nimitin fasistiseksi metodiksi sitä, että aina vääristetään toisen puhe ja sitten oma tulkinta mustavalkoistetaan. Tämä oli ennen stalinistien linja. Nykyään se on näköjään jopa henkisemmällä puolella demarien linja.
Puhemies Eero Heinäluoma: Myönnän vielä vastauspuheenvuorot edustajille Kantola, Ruohonen-Lerner ja Myller, ja sen jälkeen puhujalistaan.
Silloin kun puhumme Euroopan unionin politiikasta Suomessa, niin se on sisäpolitiikkaa. Euroopan unionilla on omalta osaltaan yhteistä ulkopolitiikkaa. Pääosin se työ, mitä Euroopan unionissa teemme, on sisäpolitiikkaa. Se on osa meidän ympäristöpolitiikkaa, osa meidän kuluttajapolitiikkaa, osa työlainsäädäntöä, asioita, jotka menevät Euroopan kaikkien unionimaitten läpi. On tärkeätä, että me osallistumme tähän päätöksentekoon niin kansallisesti kuin Euroopan tasolla. Meillä on luotu omassa eduskunnassamme, hallituksessa järjestelmä, miten otamme kantaa etukäteen eurooppalaiseen lainsäädäntöön, viemme sen kansalliseen lainsäädäntöön, mutta tärkeää on myös vaikuttaa, kun eurooppalaisissa instituutioissa näitä asioita käsitellään. Sen vuoksi tässä on kysymys nimenomaan siitä, että myös Euroopan unionissa asioita käsitellään kansanvaltaisesti.
Puhemies Eero Heinäluoma: Ja sitten puhujalistaan.
Minä olen edustaja Niinistön kanssa hyvin pitkälle samaa mieltä hänen avauspuheenvuoronsa sisällön kanssa ja sanon sen tässä, vaikka tulisi leimatuksi milloin miksikin. Tämä kanta perustuu kyllä siihen vasemmistoliiton viime kaudella määrittelemään kantaan, joka oli hyvin johdonmukainen ja hyvin perusteltu. Viime kaudellahan vasemmistoliiton edustajat ja edustaja Vistbacka tekivät ykkös- ja kakkoskäsittelyssä ne muutosesitykset tuohon hallituksen esitykseen.
Meillä on nyt eduskunnan päätettävänä harvinaisen tärkeitä asioita. Silloin kun kyse on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, eurooppapolitiikasta sekä näihin asioihin liittyvistä päätösvaltasuhteista, on aina erityisen harkinnan paikka. Ainakin sitä voi odottaa kaikilta eduskuntaryhmiltä ja puolueilta, että päätöksenteko olisi ennakoitavaa ja johdonmukaista. Edellisen eduskunnan aikana vasemmistoliitto vastusti tätä hallituksen esitystä ja jätti eriävät mielipiteet sekä ulkoasiain- että puolustusvaliokunnassa ja vastalauseen perustuslakivaliokunnassa. Näistä esityksistä tai rinnakkaisista esityksistä äänestettiin ensimmäisessä käsittelyssä viisi ja toisessa kaksi kertaa.
Arvoisa puhemies! Esittelen lyhyesti ne muutosehdotukset ja perustelut, miksi vasemmistoliitto oli kriittinen hallituksen esitystä kohtaan. Tuimme kuitenkin ehdotusta kansalaisaloitteen säätämiseksi. Kansalaisaloite olisi uusi kansalaisten vaikuttamismahdollisuus valtiollisella tasolla. Kyse olisi edustuksellista demokratiaa täydentävästä keinosta, joka tarjoaisi äänestäjille suoran mahdollisuuden vaikuttaa poliittisen päätöksenteon asialistaan ja saada aloitteensa eduskunnan käsiteltäväksi. Mutta näistä muutosesityksistä:
Ensinnäkin edustajamme perustuslakivaliokunnassa, kansanedustaja Veijo Puhjo, toi esiin ryhmämme kantana, että ehdotus Suomen EU-jäsenyyden kirjaamisesta perustuslakiin poistettaisiin ehdotuksesta. Nykyisen perustuslain mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Tämä säännös on ollut voimassa vuoden 2000 perustuslakiuudistuksesta lähtien ilman, että EU-jäsenyyden maininnan puuttumisesta perustuslaista olisi ollut perustuslain toimivuuteen liittyvää haittaa. Tästä EU-jäsenyyden kirjaamisesta voidaan olla monta mieltä juridisesti ja perustuslain näkökulmasta, mutta itse kuitenkin näen, että se on osa tällaista ideologista pönkkää ja EU:n vyöryttämistä siitä huolimatta, että me olemme tästä EU-jäsenyydestä ja eurokriisin autuudesta saaneet viime päivinä, viikkoina ja kuukausina aivan tarpeeksi, enemmän kuin lääkäri määrää.
Toiseksi, edustaja Puhjo esitti, että ei ole hyväksyttävää, että perustuslaissa kaikkien merkittävien ulkopoliittisten asioiden päätösvalta keskitetään pääministerille ja hallituspuolueitten johtaville ministereille. Valtioneuvoston ja tasavallan presidentin nykyinen vallanjako edellyttää näiden valtaelinten yhteistoimintaa, mikä tietenkin on perusteltu näkökohta. Valiokunnan mietintöön sisältyvä ehdotus presidentin päätöksentekosäännöistä poistaa käytännössä tämän yhteistoimintavelvoitteen ulkopoliittisista päätöksistä. Vaikka valiokunta muuttikin hallituksen esitystä, menettely johtaa tasavallan presidentin ulkopoliittisen johtovallan murenemiseen. Niin kuin totesin, meillä on ollut aikoinaan hyviä presidenttejä oikealta vasemmalle ja siitä keskeltäkin, enkä minä ole nähnyt sitten erityisesti kiperissä tilanteissa haittaa siitä, että meillä on ollut vahva johtaja, joka on ollut se viimeinen toppari. Vasemmistoliitto esitti, että jos presidentti ei päätä asiasta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen mukaisesti, asia palautuu valtioneuvoston valmisteltavaksi.
Kolmanneksi, tasavallan presidentillä tulee jatkossakin olla mahdollisuus osallistua kansainvälisiin kokouksiin käsiteltäessä Suomelle tärkeitä ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioita.
Arvoisa puhemies! Esitimme myös lausumaa, jonka mukaisesti eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti valtioneuvostosta annetun lain muuttamisen siten, että myös tasavallan presidentti voi kutsua koolle hänen ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteiskokouksen.
Näistä muutosesityksistä äänestettiin, niin kuin jo sanoin, ja useimmissa esityksissä sekä vasemmistoliiton että perussuomalaisten ryhmät olivat yksimielisiä ja yhteisellä kannalla. Kristillisdemokraattien kannat vaihtelivat voimakkaasti äänestyksestä riippuen, ja muista ryhmistä löytyi kriittisiä hajaääniä kokoomuksen ja ruotsalaista ryhmää lukuun ottamatta, jotka olivat lähes sataprosenttisesti - jos äänestyskartat luin oikein - hallituksen esityksen kannalla. Toisessa käsittelyssä ainoastaan vasemmistoliiton ja perussuomalaisten ryhmät olivat yksimielisesti lausuma- ja hylkäysesitysten takana.
Nyt olenkin erityisen kiinnostunut siitä, jos jonkun ryhmän kanta on muuttunut eduskuntavaalien jälkeen, mitkä ovat muutosten perusteet, kun muistaa, että ryhmien kannatussuhteet muuttuivat voimakkaasti viime vaaleissa. Ainakin itse olen vankkumatta ja johdonmukaisesti vasemmistoliiton viime kaudella määrittelemän linjan takana, kun se kanta oli vieläpä hyvin perusteltu.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi, kun on puhuttu EU:n roolista, niin EU:n rooliahan voidaan muuttaa monella tapaa. Voidaan muuttaa EU:n perustuslakia ja voidaan kiertää Euroopan unionin perustuslakia. Tästä viimeisestä esimerkki on se, että parhaillaan eduskuntaan on tuotu hallituksen esitys, joka liittyy Euroopan vakausmekanismin rakentamiseen. Kuva siitä, kuinka suurta valtaa tällainen vakausmekanismi voi käyttää: Luonnoksessa kyse on sellaisesta mahdollisesti Luxemburgin suurherttuakunnassa perustetusta yhtiöstä, joka hallinnoi vähintään 700 miljardin euron pääomaa - Suomen osuus 12,6 miljardia euroa - ja tälle yhtiölle, sen hallituksen jäsenille, toimitusjohtajalle, henkilöstölle, olisi annettu syytesuoja. Tilintarkastus olisi hoidettu kokonaan Euroopan unionin pysyvien instituutioitten ohi. Jos tämmöisen kansanomaisen vertauksen ottaa, niin en minä ainakaan veisi omaan kyläpankkiini rahoja, jos pankinjohtaja seisoisi pankin portailla ja huutaisi ohikulkijoille, että "tuokaa rahat tähän pankkiin, minulla on syytesuoja".
Yksi merkillepantavimmista asioista esityksessä perustuslain muuttamiseksi on Suomen EU-jäsenyyden tuominen perustuslain 1 lukuun, jossa käsitellään valtiosääntöämme ja valtiojärjestystämme. Herääkin aiheellisesti kysymys, onko eduskunta aiemmilla päätöksillään EU:n perussopimusmuutosten hyväksymisestä vaarantanut valtiosääntömme kansanvaltaisia perusteita, kun maininta EU-jäsenyydestä halutaan tuoda nyt nimenomaan perustuslakimme valtiojärjestystä käsittelevään osioon. Perustuslain 94 §:ssähän todetaan, että kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa Suomen valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita.
Jos EU-mielisten on tässä tarkoitus ikään kuin jälkikäteen hakea hyväksyntää harjoitetulle perustuslain tulkinnalle perustuslain täydellisyysperiaatteeseen vedoten, niin itse asiassa tullaan samalla paljastaneeksi se, miten salakavalasti on vaarannettu valtiosääntömme kansanvaltaisia perusteita. EU:n luonnehan on muuttunut Suomen eduskunnan myötävaikutuksella, sillä perussopimusmuutokset ovat vaatineet jäsenmaiden yksimielisen hyväksynnän.
Arvoisa herra puhemies! Hallitus yrittää ikään kuin selittää kansalaisille, että monet lainsäädännölliset asiat, joita on mahdollisesti vaikea ymmärtää ja joiden synnystä on vaikea saada selkoa, johtuvat EU:sta, joka tunnetusti ei ole demokraattinen, koska esimerkiksi lainvalmistelumonopoli on komissiolla, jota ei valita vaaleilla. Komission asemaa on vuosien saatossa vahvistettu entisestään. Näin ollen EU-jäsenyydessä ei ole kyse varsinaisesti kansainvälisestä yhteistyöstä, josta jo nykyisellään on maininta valtiosäännössämme, vaan kyse on ylikansallisesta päätöksenteosta. Se, että EU koostuu jäsenvaltioista ja on siten kansainvälinen, ei takaa EU:n päätöksenteon olevan kansainvälistä yhteistyötä.
Ilmeisesti juuri siksi perustuslakiin ehdotettu uusi sanamuoto kuuluukin "Suomi on Euroopan unionin jäsen", jäsenenä oleminen kun on sinänsä kansainvälistä yhteistyötä. Sen sijaan samalla ilmeisesti halutaan oikeuttaa yhteistyön seuraukset, jotka eivät ole kansainvälistä yhteistyötä vaan ylikansallista päätöksentekoa. Se, että asia halutaan kirjata perustuslain 1 luvun 1 §:ään ennen kuin 2 §:ssä kerrotaan, että valta Suomessa kuuluu kansalle, kielii myös jonkinlaisesta arvojärjestyksestä. EU-jäsenyys on siis kansainvälinen velvoite, mutta EU:n toiminta ja perussopimusmuutokset ovat muuttaneet tuon kansainvälisen velvoitteen luonnetta niin, että EU-mielisten omatunto on alkanut näin jälkikäteen kolkuttaa.
Tällainen tunnustuksellisuus on sinänsä rehellistä, mutta se ei riitä. Pitäisi tehdä myös parannus. Kun tiedetään, millaisia eurooppalaisia järjestelyjä hallitus on parhaillaan muun muassa Euroopan vakausmekanismin ja Euroopan rahoitusvakausvälineen muodossa ajamassa, niin tämän pettäjien historian tuntien en näe mahdollisena poliittisen synnin anteeksiantamista. Hallitus ja perustuslakivaliokunnan enemmistö nimittäin tulkitsevat näiden uusien järjestelyjen olevan EU-politiikkaa.
Tässä ollaan siis avaamassa pandoran lipasta, jos nyt kirjataan EU-jäsenyys valtiosääntöömme. Perustuslain pitäisi turvata ensisijaisesti kansanvaltaa, mutta nyt se laitetaan turvaamaan harvainvaltaa.
Arvoisa herra puhemies! Etenkin nyt, kun Talous- ja rahaliitto Emu ja sitä myötä koko EU on niin sanotusti käymistilassa, olisi hätiköityä kirjata EU-jäsenyys valtiosääntöömme. Minusta meidän pitää välttää sitä tilannetta, että muutaman vuoden päästä, kun koko EU:n luonne on saattanut muuttua takaisin pelkäksi kansainvälistä yhteistyötä harjoittavaksi hallitusten väliseksi yhteistyöelimeksi eli nykyisen valtiosääntömme tunnistamaksi osallistumiseksi kansainväliseen yhteistyöhön, meillä olisi siitä erikseen maininta perustuslaissamme EU-jäsenyyden muodossa.
Herääkin kysymys, onko tässä hallituksen esityksessä nyt kyse paitsi vanhojen syntien anteeksipyytämisestä ja -antamisesta myös kannanotosta, jossa toivotaan EU:n kehittyvän kohti liittovaltiota ja Suomen olevan edistämässä tällaista kehitystä riemusta kiljuen.
Arvoisa puhemies! Olen aina pitänyt Suomen perustuslakia pyhänä asiana, jota ei saa mennä muuttamaan ilman vakavaa harkintaa ja erittäin päteviä perusteita. EU ei ole ikuinen, niin kuin ei ollut suuri ja mahtava Neuvostoliittokaan. EU on vain väliaikainen, ja sitä voisikin hyvin kuvailla uuden ajan Eurostoliitoksi.
Arvoisa puhemies! Uskon, että EU nykyisellään voi kaatua tulevaisuudessa hyvinkin pian. Sen sijaan perustuslakimme muuttaminen ei käy välttämättä ihan hetkessä. Lisäksi käsittääkseni suunnitellulla perustuslain muutoksella vaikeutetaan Suomen eroamista EU:sta, koska eroamiseen vaadittaisiin jatkossa perustuslain säätämisjärjestyksessä tehtävä parlamentaarinen päätös. EU ei edes edellytä jäsenvaltioiltaan jäsenyyden kirjaamista perustuslakeihinsa, mutta silti Suomi on mallioppilaan tavoin näin tekemässä.
Arvoisa puhemies! EU-jäsenyyden kirjaamista Suomen perustuslakiin ei tule hyväksyä missään muodossa. Emme voi tällä hetkellä Suomessa tietää, mihin suuntaan EU tulee jatkossa kehittymään. Esimerkiksi nykyinen EU on täysin erilainen kuin se EU, johon Suomi vuonna 1995 liittyi.
Arvoisa herra puhemies! Vanhat puolueet ovat vastuuttomalla EU-politiikallaan jo nyt luovuttaneet merkittävän osan maamme päätösvallasta ja itsenäisyydestä vieraan ylikansallisen vallan alle. Taistolaiset pyrkivät aikoinaan Suomen itsenäisyyden lakkauttamiseen Neuvostoliiton kautta. Nykyisin vanhat puolueet pyrkivät samaan päämäärään EU:n kautta.
Arvoisa puhemies! Mielestäni EU-jäsenyyden kirjaaminen Suomen perustuslakiin on epäisänmaallinen teko.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.
Joka tapauksessa Suomi on ollut mukana Euroopan unionissa vuodesta 1995 alkaen. Sen jälkeen käsittääkseni ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia siinä, että tämä EU puuttuu mainintana perustuslain pykälistä. Eli ei ole ollut ongelmaa siinä, että se on puuttunut meidän perustuslaistamme, ihan niin kuin ovat puuttuneet tällä hetkellä Yhdistyneet kansakunnat, sen alajärjestöt, Euroopan neuvosto, Pohjoismaiden neuvosto ja lukuisat muut tämmöiset kansainväliseen yhteistyöhön keskittyneet järjestöt. Niitä ei ole mainittu perustuslaissa, ja on kovin merkillistä, että nyt tämä EU jostakin syystä siihen täytyy lisätä, ja ei voi olla ajattelematta muuta kuin että mahdollista eroa jossakin vaiheessa EU:sta sen nykyisessä muodossa halutaan tällä perustuslain muutoksella selkeästi hankaloittaa ja hidastaa ja sen takia on katsottu tarpeelliseksi, että tämä muutos tehdään perustuslain 1 §:ään.
Nyt kun käsittelemme tätä perustuslain muutosta, niin mehän äänestimme tässä salissa asiasta helmikuun 16. päivänä. Tuolloin hanketta vastusti kaikkien perussuomalaisten, kolmen kristillisdemokraatin ja yhden sosialidemokraatin lisäksi koko vasemmistoliiton 16-henkinen ryhmä. Uskon, että vasemmistoliiton kannattajat toivovat, että te ette tässä ratkaisevassa vaiheessa käännä takkianne ja hylkää puolen vuoden takaista yksimielistä EU-kriittistä perustuslakikantaanne.
Arvoisa puhemies! Tuossa helmikuun 16. päivän istunnossa ja äänestyksessä keskusta silloisena hallituspuolueena kannatti perustuslakimuutosta. Sen jälkeen kulunut puoli vuotta on nopeasti ja dramaattisesti murentanut EU:n ja euron asemaa suomalaisten äänestäjien silmissä. Teillä keskustassa on eurointegraatioon alusta alkaen ollut tervettä epäluuloa ja kriittisyyttä EU:ta kohtaan. Nyt keskustalla on tilaisuus pysäyttää Suomen yhä syvempi vetäminen EU-liittovaltion puoli-itsenäiseksi peränurkaksi.
Tyydytyksellä onkin pantava merkille Suomen kokeneimman ulkopoliitikon ja keskustan presidenttiehdokkaan vahvasti EU-kriittinen asenne. Toivommekin, että keskustan eduskuntaryhmä nyt tässä asiassa tarkistaisi kantaansa eikä kannattaisi Suomen perustuslain huonontamista.
Ajat ovat muuttuneet hyvin nopeasti EU:ssa - The Times They Are a-Changin', niin kuin Bob Dylan lauloi aikoinaan. Eli on ihan eri aika nopeasti. Ja niin kuin minä äsken sanoin, hallitus, valtiovalta, korostaa kaikessa uutta kulttuuria, innovatiivisuutta, luovaa ratkaisuntekoa, mutta tässä asiassa hirttäydytään ja jäädään kiinni vielä pahempaan. Aivan kuin huonoa liittoa yritettäisiin psykologisesti saada kestäväksi sillä, että otetaan jotenkin vanhat jutut mukaan ja vähän väkivaltaa, henkistä väkivaltaa, että nyt tehdään näin. Eli minä kysyn vieläkin, miksi, mitä varten me näin ehdoitta haluamme antautua tässä asiassa. Minkä takia kokoomus tai RKP - tarvitseeko minun edes kysyä? Ilmeisesti on kyse jostain rahasta, suuresta rahasta - vai mitä, edustaja Lehti? - jostain todella suuresta rahasta, että saadaan pyörimään isot pyörät, koska todella keskustakin on mennyt omien rikkaampien vielä elossa olevien maanviljelijöittensä helppoon tässä asiassa. Mitään muuta motiivia tässä ei voi olla.
Tosiaan tässä vaiheessa pitäisi kaikki satsata siihen, miten EU:sta pääsee kivuttomimmin eroon. Kaikki tietävät sen, tutkijatkin ovat sanoneet, että markan muuttaminen takaisin on todella vaikea ja työläs asia. Siinä mielessä Ruotsihan oli meitä paljon viisaampi eikä lähtenyt euroon ollenkaan mukaan. Mutta tosiaan meidän on varauduttava siihen. Siinä mielessä, kun äsken Jussi Niinistö puhui parlamentarismista tietyillä sanakäänteillä ja hyvillä vertauksilla ja haki myös kansanvaltaa, että mitä tässä tapahtuu, niin ehdottaisin kyllä, että tässä tapauksessa kaikkien voimien, jotka puolustavat tätä juttua, pitäisi sanoa, että kansanvalta EU:ssa "kehittyy". Nimittäin kehittyy-sana on aina nykyään siinä kohtaa, kun huononnetaan ja heikennetään asioita. Eli sen verran sanoisin vielä tuohon.
Ja sen verran edustaja Rajamäen käyttäytymisestä, että ollessani täällä aikoinaan silloin joskus edustaja Eva Biaudet, tuleva presidenttiehdokas, pillastui, kun käytin ilmaisua - huomatkaa, tämä on siis sosiaalipsykologinen, sopii hyvin sosialidemokratiaankin, sosiaalipsykologinen termi - fasistinen metodi. Äidit käyttävät mammametodia kotonaan useasti murrosikäisiin ja pieniin lapsiinsa siten, että tahallaan ymmärtävät väärin asioita. Samaan aikaan peräänkuulutetaan, että hallituksen ja opposition pitäisi toimia yhdessä, luottaa toisiinsa, ja sitten meillä on tällaisia ihmisiä, todellisia henkisen vihan lietsonnan äänitorvia, mihin juttuun media on mennyt mukaan. Eli metodi on se, että vääristetään ja perversoidaan toisen asia ja sitten vielä mustavalkoistetaan oma tulkinta ja yritetään syöttää se medialle. Ja jos feedbackina tulee vielä takaisin ja kun ollaan oikein hallituksessa, niin ollaan niin polleita, kun taas saatiin leimattua perussuomalaiset täysin vastoin kaikkia parlamentarismin ja hyvän käytöksen periaatteita.
Kaiken lisäksi aina - täällä on muitakin kansanedustajia, joita on syytetty huonosta käyttäytymisestä - meidän pitäisi näyttää esimerkkiä kansakunnalle. Mutta kun tehdään se pahin juttu, mitä huonossa perheessä lapsille tehdään, että vääristetään heidän puheensa, ollaan epärehellisiä ja epäoikeudenmukaisia heitä kohtaan, niin mitä parlamentarismia se on? Oikeastaan Jussi Niinistö käytti ihan liian kauniita sanoja ja vertauksia tässä yhteydessä. Eli sen verran vielä sanoisin.
Ja tosiaan, entinen edustaja Kimmo Kiljunen, hyvin sivistynyt ja oppinut mies - Suomen sosialidemokraatit - kysyi minulta tuossa kuppilassa vielä, mitä sinä sillä fasistisella metodilla tarkoitit. Kun kerroin asian, hän sanoi, että sehän on tämä nykyinen suomalainen poliittinen metodi. Eli siitä perussuomalaiset ainakin haluavat irti eivätkä halua enää sitä kuulla. Toivon, että edustaja Rajamäeltäkin vahingossa - kun tuli nuoruus mieleen tai nuori isävaihe - lipsahti tuon kaltainen juttu sieltä ulos, että se ei ollut oikeastaan millään pahalla. Toki ymmärrän huolen siitä, jos joku saattaa pelätä - varsinkin, kun EU saa tämmöistä ei-parlamentaarista kansanvallatonta valtaa - että sieltä on odotettavissa ehkä tämmöistä mustavalkoista, sitä 1930-lukumeininkiä, mitä silloinkin väkisin yhdistetty Eurooppa tarjosi meille, jopa suomalaisille. "Ei" sille - vastustan.
Te ette ole pystyneet puheissanne viittaamaan yhteenkään perustuslakivaliokunnan kuulemaan asiantuntijaan. Luulen, että nytkin, kun tämä esitys lähetetään perustuslakivaliokuntaan, tilanne säilyy samana. Jään innolla odottamaan, nimeättekö te asiantuntijoiksi perustuslakivaliokuntaan sen kaltaisia asiantuntijoita, jotka vahvistavat tämän teidän väitteenne, joka siis ei pidä paikkaansa. Sen on tutkinut perustuslakivaliokunta, se sisältyy hallituksen esitykseen, ja ministeri Henriksson hyvin selkeästi omassa esittelypuheenvuorossaan vahvisti tämän.
On mielenkiintoista, että meillä Suomessa nyt kaiken tämän sivistyksen ja Pisa-tutkimusten, monimuotoisen tietotulvan keskellä on siirrytty politiikassa entistä enemmän traditioon, jossa otetaan väite, joka on riittävän vahva, yksinkertainen, ja vaikka se kumottaisiin kuinka monta kertaa, sitä vaan toistetaan ja toistetaan. Tämä on mielestäni ilmiö, jota ei vielä kymmenen vuotta sitten politiikassa tässä mittakaavassa ollut.
Aika tavallista nyt tämän talouskriisin keskuudessa on itse asiassa, että kun yliopistoilla, kaduilla, työpaikoilla tavataan, niin entistä enemmän varsinkin historiaa harrastavat ihmiset viittaavat siihen, että ilmapiiri Suomessa on muuttunut ja että se monella tavalla muistuttaa 1930-lukua. Tämä tulee monissa tilanteissa esiin. Ja jos väitteet yksinkertaistuvat tai - tarkoitti sitten edustaja Niinistö sanonnallaan mitä tahansa; minä en voi ymmärtää, mitä varmistimen poisto muuta tarkoittaa, mutta kun sanotte, että tarkoititte jotain muuta, niin tietenkin luotan siihen, että tarkoititte - joka tapauksessa jos parlamentarismi on jotakin pahaa, siis se, että kansalaiset äänestävät monimuotoisesti erilaisia arvomaailmoja, niistä arvomaailmoista kootaan hallitus, joka nauttii eduskunnan luottamusta, ja sinä päivänä, kun se ei sitä nauti, se hallitus lähtee, niin siinä on kyllä jotakin, minkä osalta luulen, että on hyvä, että keskustellaan vielä monta kertaa siitä, mitä se tarkoitti. Mutta en tietenkään lähde ohi teidän puheidenne väittämään, mitä vertauksenne tarkoitti, te varmasti itse tiedätte parhaiten, mitä kielikuvallanne tarkoititte.
Arvoisa herra puhemies! Vielä kerran kaksi asiaa nyt käsittelyssä olevasta perustuslaista ja presidentin toimivallasta: presidentille jää jatkossakin merkittävä, eurooppalaisittain poikkeuksellisen suuri valta johtaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ulkopolitiikkaa sekä, mikä mielestäni oli erittäin tärkeätä, nimittää muun muassa tuomarit. Presidentillä on jatkossakin paikka kansakunnan kaapin päällä, suuri johtajan mahdollisuus osaltaan ja omilla toimivaltuuksillaan johtaa tätä maata, ei olla seremoniallinen mestari.
Jatkossa kaikille meille kansalaisille mutta myös Suomen kanssa tekemisissä oleville muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille on selvää, mitä tapahtuu, jos valtioneuvosto ja presidentti ovat eri mieltä, eli että eduskunta, se parlamentti, parlamentarismin mukaisesti päättää ristiriitatilanteissa, mikä on Suomen kanta, mutta se ei poista tasavallan presidentin arvovaltaa eikä toimivaltaa. Se, että Suomessa on perustuslaki, jossa ei näin keskeisessä aisassa ole epäselvää aukkoa, ei vähennä keneltäkään mitään. Epäselvyys ja aukko perustuslaissa ei ole mikään saavutus eikä luo mitään erityistä mahtavaa toimivaltaa tasavallan presidentille.
Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä odotan, että oikeusministeri Henriksson vaikka perustuslakivaliokunnassa sitten kertoo, miten etenee sitten tämän muutoksen jälkeen, kun perustuslaki tulee voimaan, sen jälkeen yksinkertaisella enemmistöllä hyväksyttävä laki kansalaisaloitteesta, joka edistää suomalaista demokratiaa historiallisella tavalla.
Sen sijaan jään mielenkiinnolla odottamaan myös edustaja Saarakkalan ja muiden kykyä perustuslakivaliokunnassa tätä aivan käsittämätöntä oppiaan puolustaa ja saada yhtäkään asiantuntijaa väittämään, että Suomen perustuslaissa tässä esityksessä olisi tällainen kohta, saatikka, edustaja Kettuselle: että Suomen perustuslakia tulkittaisiin jatkossa kuvailemallanne tavalla.
Edustaja Tölli täällä jo aikaisemmin kertoi, mikä meidän traditio perustuslain tulkinnassa on. Se on päivänselvä, ja on ihan selvää, että siitä, mitä säädöskokoelmassa painetaan, ei seuraa se, mitä oikeuslähteitä perustuslakivaliokunta on koko Suomen itsenäisyyden ajan vakiintuneesti käyttänyt. Se oppi ei ole miksikään muuttumassa.
Kun perustuslakia uudistetaan, siinä ei ole koskaan syytä hätäillä. Siinä ei saa olla liian kiire, eikä ole nytkään ollut. Ei perustuslakia uudisteta päivänpoliittisista syistä eikä hetken mielijohteesta. Tuossa äsken sanoin paikalta käyttämässäni puheenvuorossa, että se ei ole konjunktuuripolitiikkaa. Minusta tämä Paasikiven käyttämä sana sopii hyvin: ei muuteta perustuslakia suhdanteiden mukaan. Eikä nyt olla niin tekemässä.
Arvoisa puhemies! Kuluneen kymmenen vuoden aikana on kertynyt kokemuksia siitä, että voimassaolevan perustuslain tulkinnasta on ollut eriäviä käsityksiä. Myös Lissabonin sopimuksen voimaantulo antoi aiheen tarkastella sitä, onko perustuslaki uuden sopimuksen aikana ajan tasalla.
Tämä perustuslain muutosesitys on valmisteltu huolellisesti. Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmassa todettiin, että vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain toimivuutta arvioidaan ja perustuslain mahdollista muuttamista varten asetetaan parlamentaarinen komitea. Näin myös meneteltiin. Ryhmä koostui kaikkien eduskuntaryhmien asettamista jäsenistä. Asiantuntijoina olivat maamme arvostetuimmat valtiosääntöasiantuntijat ja korkeimpien oikeuksien presidentit. Valmistelussa haettiin hyvin laajaa yhteisymmärrystä.
Haluan todeta, että muutosesitys on tasapainoinen kokonaisuus, jossa otetaan askeleita parlamentarismin vahvistamisen tiellä. Kyseessä ei ole radikaali kokonaisuudistus, vaan se on maltillinen täsmennys, jossa selkeytetään keskeisten valioelintemme, eduskunnan, valtioneuvoston ja tasavallan presidentin, toimivaltasuhteita. Tässä vahvistetaan parlamentaarista päätöksentekoa.
Haluan todeta sen, mikä tämän päivittämisen jälkeenkin on hyvin selvä: Suomen ulkopolitiikkaa johtaa jatkossakin tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tämä on aivan selvää. Tasavallan presidentin asema Suomen ulkopolitiikan johdossa ja puolustusvoimien ylipäällikkönä säilyy käytännössä lähes ennallaan. Tärkeä asia on todeta yhteistoimintavelvoite, ja silloin ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan eli Utvan rooli on hyvin tärkeä. Tärkeä edistysaskel ja täsmennys on se, että tasavallan presidentin ja valtioneuvoston mahdolliset ristiriidat ratkaisee lähtökohtaisesti koko eduskunta. Tällaiset ristiriidat ovat kyllä erittäin harvinaisia, voi sanoa, että teoriassakin, mutta se on nyt selkeytetty. Ehdotettu säännös selkeyttää tilanteen ja korostaa eduskunnan asemaa korkeimpana valtioelimenä.
Hallituksen esitykset ja toimintakertomukset annetaan jatkossa suoraan eduskunnalle ilman presidentin esittelyä. Tämä on järkevää käytännön toimintaa, joka ei vähennä tasavallan presidentin tosiasiallista valtaa, koska presidentti on nykyisin sidottu valtioneuvoston kantaan asiaa uudelleen käsiteltäessä.
Todettakoon tässä yhteydessä, että tasavallan presidentin valtaoikeuksia on aikaisemmissa uudistuksissa tarkasteltu merkittävämmin kuin nyt. Nyt on enemmän kysymys käytännöstä, ihan pragmaattisista asioista ja päivittämisestä, ne isot muutokset tehtiin jo aiemmin.
Arvoisa puhemies! Suomen EU-jäsenyyden maininta perustuslaissa on lainsäädännön ajantasaistamista vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi. Tässä nyt on siitä asiasta keskusteltu ja todettu, että tässä on avattu joku uusi asia. On syytä selkeästi todeta, että tämä ei muuta tässä asiassa oikeustilaa mihinkään, ei muuta oikeustilaa mihinkään eikä vahvista EU:n asemaa. Ja on syytä todeta se asia sellaisena kuin se asia on. Ja jos siinä on jotakin muuta, niin todetaan sitten, mutta tämä oikeustila ei muutu, niin ei silloin kannata sitä muuksi väittää.
Sitten on tärkeä asia todeta myös se, minkä edustaja Brax totesi: tämä eduskunta voi yksinkertaisella ääntenenemmistöllä tehdä päätöksen jäsenyydestä eroamisesta. (Perussuomalaisten ryhmästä: Kannatetaan!) Ja se on näin tehtävissä. Se on sitten toinen asia, mitä kaikkea siitä seuraa, mutta tämäkin kannattaa huomata, että muuttuuko tässä oikeustila.
Perustuslakiin esitetään kirjausta, jonka mukaan pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa ja muissa ylintä johtoa koskevissa EU-kokouksissa. Nyt sääntely tarkentuu tältä osin. Valtiosääntöasiantuntijoiden mukaan näin olisi pitänyt tulkita voimassa olevaa lakia.
Arvoisa puhemies! On hyvä, että kansalaiskeskustelua ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia monipuolistetaan ottamalla käyttöön edustuksellista demokratiaa täydentävä kansalaisaloite. Sen mukaan vähintään 50 000 Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Toivottavasti tätä mahdollisuutta käytetään rakentavalla tavalla. Kansalaisaloitetta ei tule käyttää esimerkiksi vähemmistöjä vastaan. On toivottava, että saataisiin mahdollisimman suuri kansallinen yhteisymmärrys perustuslain sisällöstä ja että tätä uudistusta tarkasteltaisiin, niin kuin aina perustuslain uudistusta, puhtaasti asiapohjalta. Perustuslaki ei ole pelin politiikkaa varten.
Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan todeta vielä parlamentarismista: Se on suomalaisen yhteiskunnan ydin. Missään olosuhteissa parlamentarismia ja parlamentin arvovaltaa ja päätöksentekokykyä ei tule väheksyä. Silloin jos sitä murennetaan, suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kärsii siitä voimakkaasti. Parlamentarismi on kestänyt meillä, ja siihen on nojattu vaikeinakin kriisiaikoina, ja siihen pitää nojata tulevaisuudessakin.
Yhdyn myös siihen käsitykseen, että perustuslakia täytyy käsitellä aina erillään suhdanteista, erillään konjunktuureista, sekä taaksepäin että eteenpäin. Tälläkin kertaa tätä muutosta on katsottava irrallaan vuoden 2012 presidentinvaaleista ja niihin vaaleihin muodostuvasta poliittisesta ja ehdokaspoliittisesta asetelmasta.
Mutta tämä suhdanteista erillään olo tarkoittaa myös sitä, että ei puolue voi - nyt puhun tietysti lähinnä vain keskustasta - ottaa näin suuressa ja perustavassa asiassa niin vain erilaisia kannanottoja ennen vaaleja ja vaalien jälkeen. Hallituksessa ollen ja oppositiossa ollen se ei voi niin vain muuttaa omia kantojaan näinkin suuressa asiassa, vaan kyllä sen täytyy kulkea vaalituloksesta riippumatta vakaasti eteenpäin, niin kuin se on itsetunnossaan asian harkinnut vuoden tai kahden pituisen asian valmistelun aikana. Tällä tarkoitan sitä, että kun keskusta oli tekemässä kompromissia lähinnä kokoomuksen ja SDP:n kanssa ja muittenkin kanssa ennen vaaleja, niin minä en kyllä näe perusteita sille, että keskusta olisi nyt muuttamassa omaa kantaansa, vaikka puolueen poliittinen asema on muuttunut vaalien tuloksena semmoiseksi kuin se muuttui. Minähän en tiedä, mitä eduskuntaryhmän johto ajattelee, mutta uskoisin, että näillä linjoilla se liikkuu - toivon kuitenkin liikkuvan näillä linjoilla.
Mielestäni merkittävin asia tässä muutoksessa on sittenkin se, millä tavalla presidentin ja hallituksen välistä suhdetta säännellään ja nimenomaan mitä tehdään, jos näitten instituutioitten välille syntyisi ristiriitatilanteita maan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Sellaisten tilanteitten syntyminen olisi tuiki harvinaista, se olisi poikkeuksellista, eikä sellaisia ole syntyäkseen. Totta kai siinä on kysymys myös henkilökemioista, totta kai, tämä on ihmisten politiikkaa, mutta siitäkin huolimatta se olisi erittäin harvinaista. Pidän erittäin myönteisenä sitä, että nyt uudessa perustuslaissa esitetään tämän ristiriitatilanteen sääntelemiseksi sitä, että eduskunnan täysistunto ratkaisee viime kädessä ristiriitatilanteen, ei mikään valiokunta tai pieni poppoo vaan nimenomaan eduskunnan täysistunto, siis tämä joukko, joka täällä on - kuitenkin täysilukuisena - koolla.
Presidentin ja hallituksen suhteissa vahvenee myös yhteistoimintavelvoite. 93 §:n 1 momenttihan on täällä moneen kertaan luettu: presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Yhteistoimintavelvoite on selvä, ja sehän toteutuu käytännössä presidentin ja valtioneuvoston asianomaisen ministerivaliokunnan eli Utvan yhteisissä kokouksissa. Presidentillä on vahva asema myös tulevaisuudessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, varsinkin kun vielä muistetaan se, että hän on Puolustusvoimien ylipäällikkö. Täällä on vain yhdessä puheenvuorossa tähän mennessä viitattu tähän presidentillä olevaan valtaoikeuteen. Se oli Tapani Töllin puheenvuoro, missä viitattiin tähän presidentin valtaoikeuteen, joka on olennainen asia, kun puhutaan Suomesta ja Suomen ulkopolitiikan suunnittelusta ja päätöksenteosta. Se asema on vahva eikä mikään seremoniallinen asema, niin kuin täällä on jossakin puheenvuorossa, en muista missä, viitattu.
Arvoisa puhemies! Perustuslain uudistuksia ja muutoksia, niitä pieniäkin, on tehtävä mieluusti laajalla yhteisymmärryksellä, ja siinä on aina silloin kompromissin tekemisestä kysymys. Niin kuin viittasin, niin vaalien alla viime talvena sitä yhteisymmärrystä haettiin silloisen Vanhasen hallituksen ja silloisen oppositiopuolueen SDP:n kesken hyvin suurella kärsivällisyydellä, paljoilla neuvotteluilla, sekä julkisuudessa että pois julkisuudesta, ja se yhteinen käsitys syntyi vihdoin viimein, kun sitä neuvottelua käytiin.
Menneitä ei kannata kovin paljon muistella, mutta kyllä tässä minusta tunnustuksen sana täytyy sanoa paitsi SDP:lle eduskuntaryhmänä tuolloin niin ennen kaikkea perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajalle, SDP:n viisaalle Jakob Södermanille, joka oli tämän ristiriidan laukaisseen kompromissin tärkeimpiä arkkitehtejä, isiä, ja sai aikaan sen käytännössä, että saatettiin löytää yhteisymmärrys hallituksen ja SDP:n kesken. Suurissa asioissa tämä kansakunta tarvitsee yhteisymmärryspolitiikkaa, sen kärsivällistä hakemista ja laajapohjaista valmistelua, ja voi olla, arvoisat kollegat, että tämä Suomi on tällä hetkellä tulossa semmoiseen tilanteeseen, että meiltä kysytään enemmän yhteisymmärrystä kuin ehkä tänä päivänä osaamme arvatakaan.
Erityisen hassua on se, että kenelläkään ei nähtävästi ole tullut mieleen kirjata perustuslakiin Suomen jäsenyyttä muissa kansainvälisissä järjestöissä tai järjestelyissä, esimerkiksi Euroopan neuvostossa, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä tai Yhdistyneissä kansakunnissa. Edes Yhteistyö-, ystävyys- ja avunantosopimuksesta ei ollut mainintaa perustuslaissa. Onko EU-jäsenyys mainittuja jäsenyyksiä pyhempi vai hauraampi?
Oikeusministeri antoi esittelypuheenvuorossaan ymmärtää, että maininta lähinnä toteaa jo vallitsevan asiaintilan. Edustaja Brax puolestaan totesi, että EU-jäsenyys on totta. On toki. Sekin on totta, että Suomen eduskunta sijaitsee Arkadianmäellä, mutta sitä ei mainita perustuslaissa. Ei perustuslain tarkoitus ole listata vallitsevia asiaintiloja tai tosiasioita. Sen tarkoitus on betonoida ne ylevät periaatteet, joille yhteiskunnan ja lainsäädännön halutaan rakentuvan. Ei Euroopan unionin jäsenyys voi olla tällainen ylevä periaate. Se, että kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, ei ole tiukasti ottaen totta, mutta se on hyvä periaate, ja siksi se mainitaan perustuslaissa.
Edustaja Brax vetäisi toisessa puheenvuorossaan totutuin elkein esiin tutun kortin ja kuuli kaikuja 1930-luvulta. Omasta mielestäni Braxin asenne ja retoriikka ovat suoraan 1970-luvulta. Ehkä juuri tämä 40 vuoden gäppi on se, mikä erottaa niin sanotun taantumuksellisen ja niin sanotun edistyksellisen retoriikan.
Tällä hallituksen esityksellä perustuslain muuttamiseksi Suomen itsenäisyys menetetään. (Kari Rajamäki: Kansa herää!) EU-jäsenyyden kirjaaminen perustuslakiin tarkoittaa kansallisen päätösvallan ulkoistamista pysyvästi. Kyseessä on kenties perustavinta laatua oleva muutos Suomen ja Suomen kansan historiassa sitten sen, kun Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917.
Edustaja Töllille täytyy kyllä sanoa, että näyttää siltä, että tällä perustuslain muutoksella tehdään kuitenkin päivänpolitiikkaa niin presidentin valtaoikeuksien osalta kuin myöskin EU-politiikassa.
Tuttu sanonta tässäkin salissa on "Missä EU, siellä ongelma". Voiko olla niin, että vaihdamme Suomen itsenäisyyden EU-ongelmiin pysyvästi? Näistä ongelmista hyvä esimerkki on nyt käsittelyyn tullut energiatehokkuusdirektiivi. Tämän direktiivin kustannusvaikutukset kunnille vuosittain pelkästään ovat Kuntaliiton laskelmien mukaan, vuosittain siis, 1,3 miljardia euroa, ja tämä summa sen lisäksi, että hallitus leikkaa sitten valtionosuusjärjestelmästä 631 miljoonaa pois. Eli käytännössä siis täysin mahdottomia juttuja toteuttaa, ja tämä on kuitenkin EU-lainsäädäntöä, jonka me viemme sitten kiltisti kansalliseen lainsäädäntöön mukaan.
Enempää nyt tähän puuttumatta ohjeistuksena tämän asian jatkokäsittelyyn tahtoisin, että tätä asiaa ajatellaan siltä pohjalta, että Suomen itsenäisyys on turvattava myös rauhan aikana.
Mielestäni lakiesitys on hylättävä, ja kannatan edustaja Jussi Niinistön esitystä lakiesityksen hylkäämisestä.
Suomen täysivaltaisuutta on jo rajattu merkittävästi, kun Euroopan unionin toimielimille on sopimusmääräyksillä siirretty lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa sekä sopimuksentekotoimivaltaa kansainvälisissä suhteissa. Myös Lissabonin sopimuksen hyväksyminen ja voimaan saattaminen merkitsivät eräitä tällaisia rajoituksia täysivaltaisuudelle. Edelleen hallituksen esityksen perusteluissa annetaan lisää työkaluja toimivallan siirtämiseksi Brysseliin. Esimerkiksi merkittävästä toimivallan siirrosta, joka siis vaatisi määräenemmistön, on perusteluihin otettu liittyminen Euroopan unionin kaltaiseen, tiiviydeltään, laajuudeltaan ja syvyydeltään siihen rinnastettavaan kansainväliseen järjestöön. Sen sijaan esimerkiksi...
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi: 2 minuuttia on kulunut, edustaja. Voitte jatkaa täältä puhujakorokkeelta.
Puhuja: - No, tässä nyt on yksi lause enää. - Näin on jätetty veräjä sopivasti raolleen niille, jotka ovat siirtämässä Suomen tasavaltaa osaksi Euroopan unionin liittovaltiota. (Puhemies: Siinä se lause oli!) Tätäkö ovat Suomen kansan valitsemat edustajat halunneet?
Ensinnäkin sanon, että demokratia on ollut Suomen pelastus. Edustuksellisen demokratian ja parlamentarismin arvostus on ollut Suomen pelastus. Siksi on erittäin vakava asia, että näihin liitetään tämän asian yhteydessä halveksuntaa, koska kysymyksessä on nimenomaan Suomen historian näkökulmasta erittäin tärkeä, herkkä kokonaisuus, kun puhutaan tasavallan presidentin ja ylempien valtioelinten kokonaisuudesta ja asemasta. Se on kestänyt Suomen itsenäisyyden jälkeiset vaikeat 1930-luvun paineet, suoraan sanoen äärioikeiston voimakkaan, koko edustuksellisen demokratian murentamispyrkimykset, sodan vaikeat vuodet, 1940-luvun kommunistiset vaaran vuodet. Näissä muuten molemmissa sosialidemokraattinen liike seisoi kivijalkana tämän talon perustassa molempia näitä ääriliikkeitä vastaan. (Kimmo Kivelä: Älä unohda 1970-luvun suomettumisparlamentarismia!)
Tältä osin on tärkeätä, että Suomen poliittista ja taloudellista vakautta ja kehitystä arvioidaan myöskin historian valossa. Tämä järjestelmä on siis kestänyt äärimmäiset tilanteet, ja demokratia on ollut Suomen pelastus. Toki rehellisesti Kekkoslovakiaksikin mainittu ajanjakso mahdollistui myös sisäisen demokratian kannalta ja presidentin asemaan liittyvän kriittisen keskustelun kautta - 1970-luku, 1980-luku, 1970-luku erityisesti.
Mutta nyt näinä aikoina, jolloin Suomen näkökulmasta taloudellisesti ja poliittisesti epävakaus tulee kasvamaan, mihin edustaja Kääriäinenkin viittasi, on rehellisesti haettava semmoista kansallista eheyttä ja yhteistä lähestymistapaa ja pystyttävä erottelemaan vaalikauteen keskittyvät valtapoliittiset painotukset pois tästä asiasta. Niihin minä viime eduskunnan aikana kyllä valitettavasti jouduin kiinnittämään tästä paikasta huomiota. Kyllähän selvästi näkyy, että edellisen porvarihallituksen halussa presidentin aseman heikentämiseen oli myös valtapoliittisia ja nimenomaan nykyiseen presidenttiin liittyviä, minusta hyvin loukkaavia muotoja, jotka näkyivät kyllä siinä virityksessä, ja en voinut niitä ymmärtää, koska aikoinaan myös ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa jäsenenä olleena koin kyllä presidentin merkittävää lisäarvoa turvallisuuden jatkuvuuden ja vakauden osalta tuovana tässä meidän parlamentaarisessa järjestelmässämme.
Tältä osin esimerkiksi kun käytiin keskustelua täällä keväällä siitä, voiko presidentti kutsua ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan koolle, niin minusta oli erikoista, että sellaisesta edes tarvitsi täällä keskustella. Jos presidentillä on ulkopoliittisesti toimiva asema ja nimenomaan haemme tätä vakautta ja Suomen kansallista turvallisuutta vahvistavaa kokonaisotetta, niin presidentti on vaalikausiin sidotuista tai epävakaista parlamentaarisista enemmistöhallituksista irtonainen ja irrallinen, jatkuvuuden takaava, turvallisuuden takaava toimija. Tämä pitää nyt kyllä myöskin muistaa.
Itse asiassa Venäjä-politiikassahan nimenomaan viime vuosina on näkynyt, että presidenttitie on ollut aika ajoin valitettavasti ainut tie. Puutulliasioissa ja monissa muissa asioissa, joissa yhteyksiä ja vuoropuhelua Venäjän johtoon on yritetty aikaiseksi saada, erityisesti edellisen hallituksen aikana, tämä kyllä näkyi.
Sitten kyllä tähän liittyy asia, josta on hyvä avoimesti keskustella, ja se on tämä eduskunnan rooli presidentin ja valtioneuvoston välisissä ristiriitatilanteissa. Minusta se ei ole ongelmaton. Jos kuvitellaan edellisenkin eduskunnan aikaista tilannetta, jossa voimakkaasti poliittisen blokin toisella puolella oleva hallitus ja sitten niin kuin toiselta puolelta valittu presidentti joutuvat ristiriitatilanteeseen, niin en minä ainakaan muista sellaisia tilanteita, että vahva parlamentaarinen enemmistöhallitus olisi tullut häviämään eduskuntaan. On vaikea kuvitella, että se tulisi häviämään presidentille. Eli kyllä tässä on niin kuin vaikea yhtälö, ja minäkin, niin kuin edustaja Kääriäinen, haluan nähdä niin, että tällaiseen ei ajauduta. Kyllä meillä on vaalittavana niin suuria arvoja Suomen kansallisen selviytymisen osalta, turvallisuuden ja taloudellisen ja poliittisen vakauden osalta, että me emme mene siihen, viisautta toivoisi sen verran aina löytyvän.
Sitten presidentin oikeudesta nimittää johtaviin virkoihin: Minusta presidentti tässäkin toisi kyllä jatkuvuutta. Tässä on ollut kyllä, kun ajatellaan, jopa poliittista virkakieltojärjestelmää muistuttavia piirteitä, sisäministeriön putsaamiset ynnä muut, mitä tässä viime kaudella oli. Kyllä kansliapäällikkö Viljanen pätevimpänä hakijana sai jatkaa, koska presidentti onneksi sen turvasi. Eli kyllä tietyllä tavalla minä näkisin jopa niin, että presidentille voisi harkita jopa muun muassa poliisiylijohdon nimittämisoikeutta. Jos kerran Puolustusvoimien, yliopiston ym., monta muuta johtavaa virkakuntaa presidentti voi nimittää, niin miksei niin tärkeätä kuin poliisiylijohtoa, jonka pitäisi olla aina poliittisista hallitustilanteista riippumaton toimijataho, miksei sille voisi taata myöskin riippumattomuutta tätä kautta?
Herra puhemies! Yhdyn myöskin edustaja Kääriäisen arvioon siitä, että kansallisen eheyden ja yhteisen selviytymisen näkökulmasta Jacob Södermanin työpanos opposition ja hallituksen ratkaisun haussa on tunnustuksen arvoista. Mutta edelleen toivon, että ymmärretään, että presidentin ja hallituksen kyky kansallisen eheyden ja toimintakyvyn varmistamiseksi toimia yhdessä on ollut ja tulee olemaan jatkossakin Suomen selviytymisen yksi keskeinen peruste.
Vaikka nyt ei olekaan kyselytunti, niin pyydän saada kysyä arvoisalta ministeriltä: Miksi kirjaus on lakitekstiin tehty? Millä perusteella, mitä sillä tavoitellaan?
Olen lukenut perustuslakivaliokunnan asiantuntijoitten lausunnot, ja aivan kuten edustaja Brax täällä totesi, niin yhdessäkään niissä ei esitetä sellaista näkemystä. Minäkin haluan kuulla asiantuntijaperustelut siitä, millä tavoin vaikuttaa se kirjaus, jossa todetaan vallitseva olotila yksinkertaisesti. Ei siinä muuta sanota. Siinä todetaan, että Suomi on tasavalta ja olemme EU:n jäsen. Se kuvailee tätä ympäristöä, mutta ei se anna kenellekään suomalaisten ulkopuolella oikeutta romuttaa Suomessa yhtään mitään. Jos joku muuta väittää, niin ihan mielelläni, vaikkapa jo ennen niitä äänestyksiä, kuulisin sille kestäviä perusteluja.
Eli nyt tehdään muutosta. Kun sinne 1 §:ään sisällytetään EU-jäsenyys, niin sillä samalla kertaa annetaan oikeutus sille 94 §:n ja 95 §:n muutokselle, jossa nämä toimivallan siirrot helpottuvat. Toimivallan siirrot helpottuvat niin, että meiltä lähtee valtaa siis kahden kolmasosan päätöksellä, eduskunnan tekemällä päätöksellä, kun tähän asti on ensin pitänyt julistaa kiireelliseksi viidellä kuudesosalla ja sitten tehdä päätös kahdella kolmasosalla tai jättää vaalien yli lepäämään, niin että tuliko tämä asia nyt todellakin selväksi? (Erkki Virtanen: Ei tullut! - Tuija Brax: Ei todellakaan!)
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi: Otetaan vielä edustaja Soukola ennen ministeri Henrikssonin yhteenvetopuheenvuoroa.
Minun mielestäni perustuslaki ei ole se paikka, mihin tällaisia asioita kirjataan. Ja minä en vieläkään - tässä viittaan kollegaan - ole kuullut sellaisia perusteita, minkä takia siellä pitää olla maininta Suomen jäsenyydestä EU:ssa. Voisiko siitä nyt saada ihan vaikka suomen kielellä jonkinnäköisen vastauksen?
Nyt kyse on perustuslain tarkistamisesta ja ajanmukaistamisesta, ei sen enempää eikä sen vähempää. Ei ole kyse mistään liittovaltioesityksestä eikä ole kyse EU:n jäsenyydestä, siitä on pidetty kansanäänestys vuonna 1995. Tässä esityksessä todetaan vallitseva tilanne, se, että Suomi on EU:n jäsen. Se ei muuta Suomen oikeustilaa mihinkään, niin kuin monessa puheenvuorossa täällä on yritetty esittää. Kuitenkin tilanne näyttää olevan se, että olisi syytä ehkä perustuslakivaliokunnan nyt tämän uuden eduskuntakauden alkaessa kuulla tästä myös perustuslakiasiantuntijoita vielä kertaalleen, jotta tästä ei jää mitään epäselvyyttä, mitä tämä tarkoittaa.
Toisaalta tilannehan on se, että kun tämä lakiesitys on ollut viime eduskuntakaudella tässä salissa ja tullut hyväksytyksi, niin tämän eduskunnan ja jokaisen kansanedustajan tehtävä on nyt tänään tämän käsittelyn aikana muodostaa itselleen käsitys siitä, voiko hän hyväksyä sen tässä muodossa vai ei. Siitä on kyse. Nyt ei enää puututa sisältöön, vaan se joko hyväksytään näin kuin se on esitetty tai sitten ei. Siihen tarvitaan kaksi kolmasosaa äänistä.
Tässä vaiheessa haluan myös kiittää edeltäjääni hyvästä työstä tämän perustuslain uudistuksen kanssa ja myös Taxellin komiteaa ja edellistä perustuslakivaliokuntaa. Mielestäni tällä uudistuksella saatetaan Suomen perustuslaki sille tasolle, mitä nykyaika tarvitsee.
Keskustelu päättyi.