Täysistunnon pöytäkirja PTK 55/2008 vp
55. KESKIVIIKKONA 21. TOUKOKUUTA 2008 kello 14.30
Vlikysymys
Siksi sinivihreä hallitus toteuttaa pitkään odotetun yliopistouudistuksen.
Uudistuksen keskeinen tavoite on kristallin kirkas: haluamme, että jokainen suomalainen yliopisto on entistä parempi paikka opiskella, opettaa ja tutkia.
Hyvässä yliopistossa opettajalla on enemmän aikaa jokaiselle opiskelijalle. Opiskelijalla on mahdollisuus täysipäiväiseen opiskeluun. Hyvässä yliopistossa tutkijan aika ei kulu loputtomien apurahahakemusten kirjoittamiseen, vaan henkilöstöpolitiikka on pitkäjänteistä. Hyvässä yliopistossa professorilla on aikaa ydintehtäviin: tieteen tekoon ja opettamiseen.
Yliopistojamme ei uudisteta kansainvälisesti katsoen hetkeäkään liian aikaisin. Useimmissa muissa moderneissa maissa yliopistouudistukset ovat jo pitkällä. Me haluamme luoda hyvistä yliopistoistamme maailman parhaita.
Kaikkien yliopistojemme on houkuteltava suomalaisia opettajia, tutkijoita ja opiskelijoita. Me haluamme, että suomalaiset nuoret löytävät korkeatasoista opetusta Jyväskylästä, Joensuusta, Vaasasta, Helsingistä tai joltain muulta suomalaiselta yliopistopaikkakunnalta eikä heidän tarvitse lähteä etsimään sitä maailmalta.
Me haluamme myös, että kaikki yliopistomme ovat houkuttelevia myös kansainvälisesti. Tarvitsemme osaajia muista maista rikastuttamaan yliopistojamme.
Arvoisa puhemies! Yltäminen kansainvälisen tutkimuksen ja opetuksen kärkeen on yksi uudistuksen tavoite. Haluamme antaa suomalaisille tutkijoille mahdollisuudet Nobel-palkinnon saamiseen. Mutta yliopistoilla on vielä syvempi olemassaolon tarkoitus kuin vain houkutella ja olla aina entistä parempi: sivistysyliopisto vaalii kansakunnan henkistä ja kulttuurista elämää. Yliopistolakiin on kirjattu yliopistojen humboldtilaisen ihanteen mukainen tehtävä edistää sivistystä, kasvattaa tutkimuksen avulla opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tämä tehtävä pysyy ja vahvistuu uuden yliopistolain myötä.
Hyvässä yliopistossa luovuus kukoistaa. Tutkimuksen vapaus on kaiken lähtökohta ja opetus on innostavaa. Yliopistoja ei lailla voi määrätä parhaimmilleen, mutta valtiovalta pystyy ja on oikeastaan velvoitettukin antamaan parhaat mahdolliset edellytykset.
Yliopistouudistuksessa yliopistot vapautetaan valtion tiliviraston ahtaasta asemasta.
Yliopistoille se merkitsee suurempaa vapautta päättää omasta toiminnastaan, työnantajana henkilöstöpolitiikastaan, taloudestaan ja profiilistaan. Yliopistoille annetaan mahdollisuus toimia vapaasti omaa sisäistä ääntään kuunnellen. Henkilöstö ja opiskelijat osallistuvat jatkossakin yliopiston päätöksentekoon. Yliopisto ei ole lupa- ja hallintovirasto eikä sitä sellaisena pidä kohdella.
Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto kiteytti yliopistonsa vuosipäivän puheessa uudistuksen tavoitteen erinomaisesti: "368-vuotiaalle Helsingin yliopistolle uusi asema merkitsee tuloa täysi-ikäisyyteen - irti kuninkaan, kirkon, keisarin ja valtion holhouksesta." (Ed. Skinnari: Mistä rahat?)
Arvoisa puhemies! Mikä uudistuksessa sitten pelottaa? (Ed. Gustafsson: Nyt päästään asiaan!)
On ymmärrettävää, että mikä tahansa uudistus herättää aina huolia ja kysymyksiä. Muutos on aina haastavaa. Näistä huolista on keskusteltava, niihin on vastattava. Yliopistoyhteisön kokemuksia ja näkemyksiä on kuunneltava tarkalla korvalla. Nämä periaatteet ovat olleet uudistuksen kantavia periaatteita alusta lähtien.
Mutta ei pidä myöskään lietsoa perusteettomia uhkakuvia eikä myöskään käsitystä sitä, että suomalainen yliopisto olisi kriisissä. Yliopistolaitoksemme on tasokas ja se voi hyvin, mutta samaan aikaan se kamppailee kasvavien haasteiden kanssa.
Uudistuksen tavoite onkin vahvistaa kaikkien yliopistojemme voimavaroja sekä antaa niille modernit toimintamahdollisuudet. (Ed. Gustafsson: Miten on tasapuolisuuden laita?) Suomalaisten pitää voida luottaa, että vielä lapsillamme ja lapsenlapsillamme on laadukas ja innostava yliopisto.
On väitetty, että tämä uudistus sysää yliopiston raastavaan kilpailuun, jossa sivistysarvot poljetaan lokaan. Välikysymyksen tekijät epäilevät periaatteen alueellisesti kattavasta ja tasa-arvoisesta sivistysyliopistosta olevan murtumassa. Nämä väitteet eivät pidä paikkaansa. Asia on itse asiassa juuri päinvastoin. Uudistus tehdään nimenomaan sen takia, etteivät nuo opposition esittämät uhat toteudu, jotta jokainen suomalainen yliopisto voi maailman muuttuessa, nuorisoikäluokkien pienentyessä ja haasteiden kasvaessa olla parhaimmillaan. (Ed. Valpas: Miten rehtorit?)
Suurin yksittäinen huoli liittyy yliopistojen perusrahoituksen riittävyyteen. Huoli on yhteinen ja nimenomaan yksi syy yliopistouudistukseen. Yliopistot ovat jo vuosia kärvistelleet hyvin niukan, jälkeenjääneen perusrahoituksen kanssa.
Lähtökohtana on yliopistojen perusrahoituksen vahvistaminen ja rahoituksen pitkäjänteinen kehittäminen. Uudistuksen suuntaviivoista keskeinen on se, että uudessa yliopistolaissa turvataan yliopistojen toiminnan rahoitus vähintään kustannustason muutos huomioon ottaen. Tämä on jäänyt useissa julkisissa puheenvuoroissa huomiotta.
Mutta selvää on todellakin, että yliopistojen perusrahoitus on jäänyt vuosien varrella reippaasti jälkeen ja jälkeenjääneisyyden korjaamisessa on otettava nopeutettu, ripeä tahti. Yliopistoilla on todellakin oltava voimavaroja uudistua.
Hallitus on vahvasti sitoutunut kaikkien yliopistojen vakavaraisuuden, maksukyvyn ja luottokelpoisuuden turvaamiseen. Tämähän on tarpeen, kun yliopistot uudistuksen myötä saavat omat budjettinsa eivätkä enää ole jatkossa valtion tilivirastoja.
Vakavaraisuuden turvaamisen yksityiskohtia valmistellaan parhaillaan yhdessä yliopistojen kanssa. Erityisen tarkastelun kohteena ovat yliopistojen kiinteistöt. Yliopistojen vuokramenot ja paineet niiden kohtuullistamiseen ovat tuttuja meille kaikille ja erityisesti sivistysvaliokunnan ja valtionvarojen sivistysjaoston kansanedustajille. Yhteinen tavoite on löytää ratkaisu, jossa kiinteistökustannukset saadaan vihdoinkin kohtuullisiksi.
Väite siitä, että uudistuksessa oltaisiin luopumassa tutkimuksen riippumattomuudesta, on räikeä ja täysin epätosi. Oppositio väittää, että hallitus on luopumassa periaatteesta, jonka mukaan yliopistotoiminta rahoitetaan pääosin valtion varoista. Kun esittää tällaisia väitteitä, olisi vähintäänkin kohtuullista, että niiden tueksi olisi edes vähän villoja, edes joitain perusteluja, mutta niitä ei ole. (Vasemmalta: Tulee kovasti!)
Eikä voi ollakaan, koska väitteet eivät pidä paikkaansa. Tämä on syytä todeta selkeästi: suomalaisia yliopistoja ei yksityistetä.
Kaikki yliopistot hoitavat uudessa asemassakin julkista tehtävää. Opetuksen ja tutkimuksen vapaus, valtion päävastuu tasapuolisesta perusrahoituksesta sekä suomalaisten maksuton koulutus ovat yliopistouudistuksen kiveen hakattuja lähtökohtia. (Ed. Rajamäki: Se on rapakivi!)
Arvoisa puhemies! Valtaosa yliopistoista, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, valinnee julkisoikeudellisen muodon. Tällöin valtio vastaa kokonaisuudessaan yliopiston vakavaraisuudesta.
Välikysymyksessä todetaan, ettei yksityistä rahoitusta saada kaikkiin yliopistoihin. Totean teille, että tämä ei ole tarkoituskaan, koska valtiovalta turvaa uudistuneiden yliopistojen perusrahoituksen ja vakavaraisuuden eli valtiovalta vastaa siitä. Vain jos yliopisto itse haluaa ja päättää valita säätiömallina toimimisen, on sen kerättävä edellytykseksi sovittu summa rahaa säätiön pääomaan ja valtio sitten osallistuu osaltaan sen lopun pääoman kerryttämiseen. Tämä on hallituksen tavoite ja tämä on uudistuksen suuntaviivojen lähtökohta.
Todellinen autonomia edellyttää, että toiminnan rahoitus on riittävä suhteessa tavoitteisiin. Selvää siis on, että valtio vastaa pääosin yliopistojen rahoituksesta tulevaisuudessakin. Samaan aikaan meidän on kuitenkin löydettävä uusia keinoja tukea yliopistoja.
Yliopistot ovat vuosikymmenten ajan vakiintuneesti keränneet jopa kymmeniä miljoonia euroja yksityistä rahaa. Näin on ollut vuosikymmenten ajan. Tämä on ollut tervetullut lisä yliopistoille. On pelkästään myönteistä, että veroeurojen lisäksi myös ympäröivä yhteiskunta ja yksityiset henkilöt vahvistavat yliopistojamme. Oppositiolle sen sijaan tuntuu kelpaavan vain se raha, joka on kerätty kansalaisten kukkarosta. (Ed. Kuoppa: Mikäs hallituspuolueille kelpaa?) Paheksumisen sijaan täydentävän rahoituksen keräämiseen olisi kannustettava. (Ed. K. Kiljunen: Julkinen yliopistolaitos!)
Tosiasia kuitenkin on, että eri tieteenalojen mahdollisuudet saada esimerkiksi lahjoitusprofessuureja ja lahjoituksia, joita yliopistot ovat vuosikymmenet keränneet, vaihtelevat. Jotta kaikki tieteenalat voisivat olla parhaimmillaan, hallitus on ryhtynyt luomaan myös aivan uusia tapoja, joilla perusrahoituksen rinnalla voidaan vahvistaa monialaista sivistysyliopistoa. Uusi keino on valtion finanssisijoitusten tekeminen. Näin voidaan siirtää esimerkiksi valtion osakkeita yliopiston taseeseen. Tämä omaisuus taas puolestaan tuottaa yliopistoille uutta rahaa, jota voidaan käyttää opetuksen ja tutkimuksen ja sivistyksen vahvistamiseen yliopiston itsensä päättämällä tavalla.
Hallitus siis vahvistaa kaikkien yliopistojen taloutta. Perusrahoitusta nostetaan ja sitä on jo tunnetulla tavalla nostettu. Kaikkia yliopistoja pääomitetaan, sen yksityiskohtia samoin kuin kiinteistöomaisuuden käyttöä valmistellaan yhdessä yliopistojen kanssa. Lisäksi on päätetty finanssisijoitusten teosta, mikä mahdollisuus siis koskee kaikkia yliopistoja, myös julkisoikeudellisen muodon valitsevia. Tavoitteena on kaikkien yliopistojen tasa-arvoinen kehittäminen. (Ed. Gustafsson: Hallitus muuttaa linjaansa!)
Arvoisa puhemies! Yliopistolain uudistusta on alusta alkaen valmisteltu avoimesti ja yhteistyössä koko yliopistoyhteisön ja eri sidosryhmien kanssa. Valmistelevissa työryhmissä on rehtorien neuvoston, henkilöstöjärjestöjen ja opiskelijoiden edustus. Yhteistyössä tehdyt uudistuksen suuntaviivat olivat laajalla lausuntokierroksella jo viime syksynä ja ne saivat myönteisen vastaanoton. Uudistus pohjautuu laajoihin selvityksiin, jotka valmistuivat jo edellisen hallituksen aikana.
Selvyyden vuoksi on todellakin hyvä todeta se, että lain valmistelutyö on vasta alkumetreillä. Ennen kuin hallituksen esitys on valmis annettavaksi eduskunnalle ensi keväänä, on edessä vielä monta keskustelua periaatteista ja yksityiskohdista. (Ed. Rajamäki: Toivon mukaan!)
Oppositio on epäillyt, että uudistus ei ole hallinnassa, kun keskustelu siitä käy vilkkaana. Vastaan teille, että kyllä on hallinnassa. Hallituksen tavoite on todellakin ollut nostaa yliopistot yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen ja pitää uudistusprosessi avoimena.
Mutta keskustelua ei tietenkään voi eikä pidäkään voida hallita. Se ei kuulu demokratiaan. Avoimen valmisteluprosessin ja laajan kansalaiskeskustelun kautta saamme mahdollisimman monen osapuolen näkemykset ja ajatukset kuuluviin. Laaja keskustelu on koko tämän uudistuksen onnistumisen edellytys.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: yliopistolain uudistusta on todellakin odotettu pitkään. Sen keskeiset linjaukset ovat yliopistojen rehtorien neuvoston tämän vuosituhannen alussa esittämien vaatimusten mukaiset. Uudistuksella on yliopistomaailman tuki. (Ed. Jaakonsaari: Oho!) On selvää, että valmisteluvaiheessa uudistuksen ratkaisuvaihtoehdoista on monia näkemyksiä. Useat esitetyistä huolista ovat juuri niitä, joihin nykyinen laki ja rahoitusmalli ovat johtaneet. Nyt on tartuttu toimeen. Ongelmia ratkotaan ripeästi. Yhteistyössä keskustellen ja kuunnellen onnistumme.
Aivan viimeiseksi: Uudistuksen myötä kaikille yliopistoille ja jokaiselle tieteen alalle annetaan mahdollisuus olla maailman parhaita. (Ed. Gustafsson: Annetaan mahdollisuus!)
Unelmamme on, että vuosien kuluessa suomalaiset yliopistot sijoittuvat maailman parhaiden joukkoon yhtä luontevasti kuin Pisa-palkitut peruskoulut tänään.
Tätä unelmaa toteutetaan nyt.
Arvoisa puhemies! Pyydän, että puheen ruotsinnos otetaan pöytäkirjaan.
Opetusministeri Sarkomaan esittämä valtioneuvoston vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:
Interpellationen tar sig an ett tema som är centralt med tanke på välfärdssamhällets framtid, att säkerställa verksamhetsförutsättningarna för våra universitet. Universiteten är Finlands hjärta, som pumpar ut bildning, förstklassigt kunnande, livskraft och välfärd över hela landet. Våra universitet måste ges möjligheten att prestera sitt bästa.
Därför genomför vår blågröna regering den länge väntade universitetsreformen.
Reformen har ett viktigt mål som är kristallklart: vi vill att vart och ett av universiteten i Finland ska bli en ännu bättre plats att studera, undervisa och forska vid.
Vid ett bra universitet har läraren mera tid för var och en av studenterna. Studenterna har möjlighet att studera på heltid. Ett bra universitet har en långsiktig personalpolitik och forskarnas tid går inte åt till att skriva ett oändligt antal stipendieansökningar. Vid ett bra universitet har professorerna tid för kärnuppgiften: att ägna sig åt vetenskaplig forskning och att undervisa.
Internationellt sett genomförs vår universitetsreform inte ett ögonblick för tidigt. I de flesta andra moderna stater är universitetsreformerna redan på god väg. Vi vill skapa världens bästa universitet av våra goda universitet.
Alla våra universitet måste locka till sig finländska lärare, forskare och studerande. Vi vill att Finlands unga ska finna undervisning av hög kvalitet i Jyväskylä, Joensuu, Vasa, Helsingfors eller på någon annan universitetsort i Finland, och inte behöva åka ut i världen för att hitta den.
Vi vill att alla våra universitet ska vara också internationellt attraktiva. Vi behöver också kunnigt folk från andra länder som kan berika våra universitet.
Att nå den internationella toppen inom forskning och undervisning är ett av målen för reformen. Vi vill ge finländska forskare möjligheter att få Nobelpris. Men universiteten har ett djupare syfte än att bara vara attraktiva och ännu bättre än tidigare: att vara bildningsuniversitet som slår vakt om nationens intellektuella och kulturella liv. Universitetens uppdrag att enligt det humboldtska idealet främja bildning och med forskningens hjälp fostra studenterna att tjäna fosterlandet och mänskligheten är inskrivet i universitetslagen. Detta uppdrag kvarstår och förstärks i och med den nya universitetslagen.
Vid ett bra universitet blomstrar kreativiteten. Forskningens frihet är den alltomfattande utgångspunkten och undervisningen är stimulerande. Universiteten kan inte i lag anbefallas att bli bäst, men statsmakten kan, och är egentligen också skyldig att skapa bra förutsättningar för detta.
Genom reformen befrias universiteten från sin trånga sits som statens räkenskapsverk.
För universiteten innebär det större frihet att själva bestämma om sin verksamhet, personalpolitik, ekonomi och profil. Universiteten ges en möjlighet att verka fritt och lyssna på sin egen inre röst. Av den anledningen deltar personalen och studerandena också i fortsättningen i beslutsfattandet vid universitetet. Universitetet är inte ett tillstånds- eller förvaltningsverk, och ska inte heller behandlas som ett sådant.
Rektorn för Helsingfors universitet Ilkka Niiniluoto sammanfattade målsättningen på ett utmärkt sätt i sitt tal på universitets årsdag: "För 368 år gamla Helsingfors universitet betyder den nya ställningen att universitetet blir myndigt - fritt från konungens, kyrkans, kejsarens och statens förmynderskap."
Vad är det då i reformen som är så skrämmande?
Det är förståeligt att vilken reform som helst alltid väcker oro och frågor. En förändring innebär alltid en utmaning. Oron och frågorna måste diskuteras och besvaras. Förnyelsen får inte vara ett självändamål. Man måste lyssna noga på universitetssamfundets erfarenheter och åsikter. Det har varit de bärande principerna för reformen.
Men man ska inte heller underblåsa grundlösa hotbilder eller uppfattningar om att universiteten skulle befinna sig i kris. De finländska universiteten är förstklassiga och mår bra, men de kämpar med flera tuffa utmaningar.
Målet är att stärka samtliga universitets resurser och ge dem moderna verksamhetsförutsättningar. Finländarna måste kunna lita på att det kommer att finnas ett förstklassigt och inspirerande universitet också för deras barn och barnbarn.
Man har varit rädd för att reformen betyder att universiteten hamnar i en slitande konkurrenssituation där alla bildningsvärden trampas ner i dyn. Interpellationsställarna befarar att principen om ett regionalt täckande och jämlikt bildningsuniversitet håller på att smulas sönder. Dessa påståenden stämmer inte, det är precis tvärtom. Reformen genomförs för att de hot som oppositionen nämner inte ska förverkligas, för att vart och ett av de finländska universiteten ska vara som bäst när världen förändras, ålderklasserna blir mindre och utmaningarna ökar.
Det största enskilda orosmomentet anknyter till frågan om universitetens basfinansiering är tillräcklig. Oron är gemensam och uttryckligen en av orsakerna till universitetsreformen. Universiteten har redan fler år lidit av den knappt tilltagna basfinansieringen.
Utgångspunkten är att universitetens basfinansiering ska förstärkas och finansieringen utvecklas på lång sikt. Av riktlinjerna för reformen är den viktigaste att den nya "universitetslagen ska trygga finansieringen av universitetens verksamhet så att åtminstone förändringen i kostnadsnivån beaktas." Detta har överhuvudtaget inte uppmärksammats i flera av de offentliga diskussionsinläggen.
Men det är ett faktum att universitetens basfinansiering har släpat efter i flera år. När eftersläpningen korrigeras måste takten också försnabbas. Universiteten måste ha resurser för att kunna förnyas.
Regeringen har entydigt förbundit sig att trygga samtliga universitets soliditet, solvens och kreditvärdighet. Det är nödvändigt när universiteten i och med reformen får egna budgetar och inte längre är statens räkenskapsverk.
Detaljerna i anslutning till tryggandet av solvensen bereds för närvarande tillsammans med universiteten. Ett särskilt föremål för granskning är universitetens fastigheter. Universitetens hyresutgifter och trycket på att de måste bli rimligare är bekanta för oss alla, speciellt för ledamöterna i kulturutskottet och finansutskottets kultur- och vetenskapsdelegation. Det är vårt gemensamma mål att finna en lösning, som går ut på att få ner fastighetskostnaderna till en rimlig nivå.
Påståendet att reformen betyder att man skulle avstå från forskningens oberoende är häpnadsväckande. Ni påstår att regeringen planerar att avstå från principen att universitetens verksamhet i huvudsak finansieras med medel från staten. När man påstår något sådant, borde man så att säga ha någonting på fötterna, eller åtminstone kunna grunda sitt påstående på någonting, men det finns inga grunder för påståendena.
Och kan inte heller finnas, eftersom påståendena inte stämmer. Detta måste sägas klart och tydligt: universiteten kommer inte att privatiseras.
Samtliga universitet sköter ett offentligt uppdrag också i den nya ställning som de kommer att ha efter reformen. Statens huvudansvar för en jämlik basfinansiering av universiteten och avgiftsfri utbildning för alla finländare är utgångspunkter för universitetsreformen som huggits i sten.
Med några få undantag torde huvudparten av universiteten välja den offentligrättsliga modellen. I så fall svarar staten fullt ut för universitetets solvens.
I interpellationen konstateras att det inte kommer att vara möjligt att få privat finansiering till alla universitet. Och min kommentar till er är att det inte heller är meningen, eftersom staten kommer att svara för de reformerade universitetens basfinansiering och solvens. Om ett universitet självt väljer stiftelsemodellen för sin verksamhet och samlar in ett avtalat kapital som behövs för att grunda en stiftelse, deltar staten i insamlingen av det resterande kapitalet. Detta är regeringens mål och utgångspunkt för riktlinjerna i reformen.
En verklig autonomi förutsätter att finansieringen av verksamheten är tillräcklig i förhållande till målen. Det är alltså klart att staten svarar för den huvudsakliga finansieringen av universiteten också i fortsättningen. Samtidigt måste vi också finna nya metoder att stöda universiteten.
Många universitet har redan under flera år samlat in upp till tiotals miljoner euro privata pengar. Så har man gjort under decennier och det har varit ett välkommet tillskott för universiteten. Och det är enbart positivt att inte bara skattepengar, utan också det omgivande samhället och privatpersoner stärker våra universitet. För oppositionen tycks bara pengar som kommer ur skattebetalarnas fickor duga. I stället för att fördöma borde man uppmuntra universiteten att skaffa kompletterande finansiering.
Det är dock ett faktum att de olika vetenskapsområdenas möjligheter att få t.ex. donationsprofessurer eller donationer varierar. För att alla vetenskaper ska vara på toppnivå, har regeringen börjat introducera nya metoder som går ut på att parallellt med basfinansieringen stärka det multidisciplinära bildningsuniversitetet. En ny metod är att staten gör finansiella investeringar. Man kan t.ex. överföra statens aktier till universitetens balansräkning. Denna förmögenhetsform ger universiteten avkastning, som kan användas för att stärka undervisningen och forskningen på det sätt som universitetet själv bestämmer.
Regeringen stärker alltså samtliga universitets ekonomi. Basfinansieringen höjs och har redan som bekant höjts. Alla universitet kapitaliseras, och hur det ska gå till i detalj, liksom också hur fastigheterna ska förvaltas, bereds tillsammans med universiteten. Vidare har det fattas beslut om finansiella investeringar, en möjlighet som alltså gäller alla universitet, också de universitet som väljer den offentligrättsliga modellen. Målet är att alla universitet ska utvecklas jämlikt.
Beredningen av reformen av universitetslagen har ända från början varit öppen och skett i samarbete med hela universitetssamfundet och andra som berörs av reformen. I de beredande arbetsgrupperna har rektorernas råd, personalorganisationerna och studerandena varit företrädda. Riktlinjerna för reformen som utarbetades i samarbete var på en omfattande remissrunda redan under hösten 2007 och de fick ett positivt mottagande. Reformen grundar sig på omfattande utredningar, som gjordes redan under den föregående regeringens regeringsperiod.
För tydlighetens skull är det skäl att konstatera att reformen befinner sig i begynnelseskedet. Innan regeringens proposition är färdig och kan överlämnas till riksdagen nästa vår måste vi ha en omfattande diskussion om reformen, principerna och detaljerna.
Oppositionen har befarat att man inte har kontroll över reformen, eftersom den diskuteras så livligt. Visst är den under kontroll. Regeringen har haft som mål att lyfta fram universiteten i samhällsdebattens centrum och hålla reformprocessen öppen.
Men diskussionen kan naturligtvis inte vara, och bör inte heller vara under kontroll. Det hör inte till demokratin. Tack vare den öppna beredningsprocessen och den omfattande medborgardiskussionen får vi höra så många parters åsikter och tankar som möjligt. En pågående och kontinuerlig samhällsdebatt är en förutsättning för att reformen ska lyckas.
Till sist: vi har väntat länge på reformen av universitetslagen. De centrala riktlinjerna för reformen följer de krav som ställdes av universitetsrektorernas råd i början av 2000-talet. Reformen har universitetsvärldens stöd. Det är klart att det finns många åsikter om olika alternativ under beredningsskedet. Mycket av det som man nu oroar sig över är sådant som den gällande lagen och finansieringsmodellen har lett fram till. Nu har man skridit till verket. Problemen ska lösas. När vi diskuterar och lyssnar kommer vi att lyckas tillsammans.
Till allra sist: I och med reformen får alla våra universitet och vart och ett av vetenskapsområdena möjlighet att vara världens bästa.
Vår dröm är att universiteten i Finland efter några år kommer att vara bland de bästa i världen lika naturligt som våra Pisa-belönade grundskolor idag.
Denna dröm förverkligar vi nu.
Keskustelu välikysymyksen johdosta
Yliopistojen tärkein tehtävä liittyy sivistykseen ja kulttuuriin. Ne ovat tieteen tyyssija ja tuottavat korkeinta opetusta. Niiden tehtävä on tutkia yhteiskuntaa, meitä itseämme ja aikamme monimutkaisia ilmiöitä. Tämän tehtävän rinnalla yliopistoilla on suuri merkitys kansainvälisen kilpailukyvyn turvaajana, koska ne tuottavat tietoa, joka taas auttaa elinkeinoelämäämme menestymään.
Suomen yliopistoja on uudistettava vastaamaan kansainvälistä kehitystä ja kansallisia haasteitamme. On turvattava toimiva yliopistoverkko koko maassa, yliopistojen itsehallinto sekä yliopistojen tasavertaiset mahdollisuudet kehittyä.
Viime hallituskaudella käynnistettiin korkeakoululaitoksen kehittämistyö. Tavoitteena oli yliopistojen autonomian lisääminen ja toimintaedellytysten parantaminen sekä innovaatioyliopiston synnyttäminen. Yhtenä osana oli Tiede- ja teknologianeuvoston linjaus, jossa palkka- ja vuokrakustannusten lisäksi yliopistojen perusrahoitusta haluttiin lisätä 200 miljoonalla eurolla tämän vaalikauden aikana. Näin muuttuvan maailman sivistys- ja osaamishaasteisiin voidaan vastata.
Mutta nykyhallitus on valinnut toisen linjan, joka synnyttää eriarvoisuutta niin maantieteellisesti kuin eri tieteenalojen välillä. Tämän vuoksi oppositio on tehnyt yhteisen välikysymyksen, jossa puututaan kahteen tärkeään asiaan: ensiksikin yliopistojen perusrahoituksen turvaamiseen ja toiseksi yliopistojen tasa-arvoiseen ja reiluun, kaikkia tukevaan kohteluun.
Hyvät kuulijat, on ollut harvinaisen helppo tehdä välikysymyspuheenvuoron tekstiä, koska voi suoraan lainata hallituksen ministerin analyysia yliopistojen tilanteesta.
Hallitus yrittää väittää, että yliopistojen resurssit jaetaan tasapuolisesti. Kuitenkin hallituksen keskeinen ministeri on huolissaan tilanteesta ja sanoo, että "ratkaisu ei ole tasapuolinen, jos innovaatioyliopistolle taataan valtion budjetista käytännössä 100 miljoonaa euroa vuodessa nykyisen perusrahoituksen tasoon vuoteen 2015 saakka ja senkin jälkeen merkittävä lisärahoitus vuoteen 2020 mennessä".
Jatkan vielä lainaamalla samaisen ministeri Pekkarisen kirjoitusta, koska hän kuvaa hyvin, mitä epätasa-arvoisesta rahoituksesta seuraa. (Ed. Zyskowicz: Pekkarinen on lojaali hallitukselle!) "Mikäli innovaatioyliopisto saa toimintarahoitusta kymmenessä vuodessa yli miljardi euroa yli yliopistojen yleisten rahoitusperusteiden, se kykenee ostamaan parhaat tutkijat ja opettajat. Kenen etua se palvelisi? Sellainen demoralisoi yliopistojen aidon tuloksenteon. Jos innovaatioyliopisto saa kaavaillun ylimääräisen perusrahoituksen, on myös muiden yliopistojen perusrahoitukseen tehtävä radikaali lisäys." - Näin sanoo ministeri Pekkarinen Keskisuomalaisessa 15.5. (Välihuutoja)
Pekkarisen linjaan on todellakin helppo yhtyä. (Ed. Zyskowicz: No, kyllä kai Keski-Suomessa!) Muiden yliopistojen rahoitus jää kestämättömän alhaiseksi. Helsingin yliopiston kvestorin Ilkka Heiskasen arvio elävästä elämästä kertoo sen, että hallituksen lupaamat eurot kattavat muun muassa nousevia palkka- ja toimintakustannuksia ja todellisuudessa innovaatioyliopisto saa kyllä 100 miljoonaa mutta muiden yliopistojen pitää tyytyä nähtävästi noin 1,2 miljoonan lisärahaan.
Hallitus yritti peitellä tätä epäsuhtaa keksimällä yhdessä yössä kehysriihessä ratkaisun, jonka mukaan kaikki yliopistot voivat noudattaa innovaatioyliopiston mallia ja hankkia bisnesrahaa toimintaansa. Hallituksella on ehkä ollut hyvä tarkoitus, mutta käytännössä saatetaan mennä ojasta allikkoon. Hallitus on rakentanut mallin, jossa yliopistojen rahoitusta yritetään paikata bisnesrahoituksella. Tähän malliin liittyy monta ongelmaa.
Ensinnäkin yliopistoilla on täysin eriarvoiset mahdollisuudet hankkia ulkopuolista rahoitusta eri puolilla Suomea. Rovaniemen mahdollisuudet verrattuna Helsingin mahdollisuuksiin ovat eri planeetalta.
Toiseksi eri tieteenalojen mahdollisuudet hankkia rahoitusta ovat eriarvoiset. On aivan eri asia hankkia ulkopuolista rahoitusta nopeammin käytäntöön sovellettaville teknologisille ja luonnontieteellisille tieteenaloille kuin yhteiskunnan perustaa turvaaville yhteiskuntatieteellisille ja humanistisille aloille.
Kolmanneksi pyyteetöntä bisnesrahaa ei ole. Elinkeinoelämä ei pääsääntöisesti sijoita rahojaan yleishyödyllisesti. Niillä on tavoitteenaan tuottaa voittoa tai kehittää omaa yritystoimintaansa. Lisäksi Suomi on pieni maa, ja kun jo innovaatioyliopiston ulkopuolisen rahoituksen kerääminen on ollut haastavaa, on turhaa kuvitella, että muut yliopistot voisivat kehittää toimintaansa merkittävästi ulkopuolisen rahoituksen turvin.
Lisäksi on perin kummeksuttavaa, että hallitus antaa yliopistojen johdolle vallan yksityistää, tai ainakin osittain yksityistää, itse itsensä, jos ne niin haluavat. Tällaista hallintokulttuuria ei voi hyväksyä.
Arvoisa puhemies! Suomalainen yliopistojärjestelmä on toiminut sivistysyliopistoihanteen pohjalta. Yliopistojen tutkimus on riippumatonta, ja toimintaa on rahoitettu pääosin julkisista varoista. Tärkeänä on pidetty yliopistojen ja eri tieteenalojen välistä tasa-arvoa. Maan yliopistoja on kohdeltu samojen periaatteiden mukaisesti. Tätä periaatetta on syytä kunnioittaa jatkossakin.
Oppositio ei ole yksin huolensa kanssa sen suhteen, mitä yliopistoille tapahtuu. Laaja joukko yliopistoihmisiä jakaa opposition huolen. Esimerkiksi Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto on kritisoinut yhden säätiöyliopiston näin suurta tukemista, kun muut yliopistot jäävät nuolemaan näppejään, sanomalla: "Tällainen valtion ja liike-elämän varojen kerääminen samaan koriin vaikeuttaisi monitieteisiä yliopistoja, joissa harjoitetaan perustutkimusta ja annetaan koulutusta humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla." Hänen mielestään "valtion tulisi erityisesti pitää huolta niistä aloista ja yksiköistä, joilla on vähemmän mahdollisuuksia saada tukea yksityisen rahoituksen kautta". Näin hän sanoi Helsingin yliopiston vuosipäivän juhlassa 26. maaliskuuta.
Hallituksen kehyspäätöksen mukaan ei riitä, että innovaatioyliopisto saa lisäpanostusta säätiöpääoman tuoton kautta, vaan sitä tuetaan myös ylimääräisellä budjettirahoituksella. Maahan syntyy yksi yliopisto, joka kuuluu kultapossukerhoon ilman, että kriteereitä valvoo kukaan. Oikeudenmukaista rahanjakoa olisi se, että lisärahoitus jaetaan tutkimuksen ja koulutuksen laatuun ja tuloksiin perustuen siten, että kaikki yliopistot voisivat olla tasavertaisessa asemassa lisärahan suhteen. Lisäksi perusrahoituksesta on huolehdittava kaikkien yliopistojen kohdalla. Säätiöpohjainen innovaatioyliopisto tuleekin nähdä pilottihankkeena eikä muita yliopistoja tule säätiöittää ennen kuin innovaatioyliopiston toiminnasta, tuloksista ja hallintomallista on riittävästi kokemusta.
Hallituksen esityksissä yliopistojen päätösvaltaa suunnitellaan annettavaksi elinkeinoelämän edustajille. Hallituksen linja lisää kyllä yliopistojen taloudellista itsehallintoa mutta kaventaa muuta hallinnollista itsehallintoa.
Jotakin hyvääkin hallituksen esityksestä ja linjasta löytyy. Yliopistojen aseman muuttamista valtion tilivirastoista julkisoikeudellisiksi laitoksiksi on syytä tukea. Julkisoikeudellisena laitoksena yliopisto nimeää itse hallituksensa, johon kuuluu yliopistoyhteisön eli henkilöstön ja opiskelijain lisäksi myös ulkopuolisia jäseniä.
Hyvät kuulijat, tässä keskustelussa on tuntunut siltä, että hallitus yrittää hämmentää ihmisten pään lukuisilla luvuilla. (Ed. Zyskowicz: Missä keskustelussa?) Jopa ministeri Kataisen ja ministeri Sarkomaan julkisesti esittämien panostusten välillä on viime aikoina ollut 10 miljoonan ero. Molemmat unohtavat kuitenkin perusteluissaan, että panostuksia leikkaa tuottavuusohjelman 44 miljoonan euron leikkuri, ja he laskevat myös lisäpanoksiksi kustannusten nousun kompensoinnin. Tuntuu siltä, että hallitus on luonut uuden matematiikan, jossa menot muuttuvat saataviksi ja seuraavan hallituskauden aikana tehtävät panostukset tämän hallituksen rahoitukseksi. (Kokoomuksen ryhmästä: Parempi matikka kuin demareitten aikana!)
Ministeri Sarkomaa on sentään sanonut Kauppalehdessä 29.10.07, että tuottavuusohjelma on yliopistoille täysin järjetön ja sen tarkentaminen on välttämätöntä. Opettajien määrää suhteessa opiskelijoihin ei voida parantaa, jos samaan aikaan pitää ihmisiä vähentää. Toivotan hänelle menestystä varsinaiseen budjettiriiheen, että eduskunnan huoli yliopistojen rahoituksesta otetaan vakavasti ja tähän asiaan tulee korjaus.
Hyvät kuulijat, nopeasti sovellettavaa huippuosaamista ja laaja-alaista yleissivistystä ei pidä asettaa eri asemaan. Ilman laajaa yleissivistystä ei synny huippuja jatkuvasti muuttuvassa maailmassa, ja tämän päivän huippu voi olla huomenna jo menneisyyttä.
Haluankin päättää puheeni siteeraamalla dosentti Tytti Isohookana-Asunmaata Suomenmaa-lehdestä. "Yliopistoilta odotetaan luovia, uusia tuloksia, mutta kova kilpailu saattaa johtaa siihen, että luovat ja rohkeat ideat jäävät ajan puutteen vuoksi jalostumatta ja kriittinen tutkimus lakkaa olemasta henkinen ihanne. Kilpailu ja ankara tulosjohtaminen tekevät toiminnasta lyhytnäköistä. Kilpailu rajoittaa myös yliopiston riippumattomuutta. Yhdyn niihin, joiden mielestä yliopisto uhkaa menettää uudistuksessa yhteiskunnan kokonaiskehitystä hyödyttävän roolinsa." (Ed. Gustafsson: Sanoo kepun sivistyspoliitikko!)
Oppositio on omasta puolestaan valmis osallistumaan yliopistojen uudistustyöhön rakentavassa hengessä niin, että tärkeä uudistustyö voidaan viedä läpi kansallisen sovun vahvistamana ja että me voimme turvata kaikkien yliopistojen tasavertaiset mahdollisuudet kehittyä.
Arvoisa puhemies! Ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi:
"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus vaarantaa alueellisesti tasa-arvoisen, julkisen yliopistolaitoksen kehittämisen Suomessa eikä takaa perusrahoituspäätöksillään kaikkien yliopistojen mahdollisuutta laadukkaaseen opetukseen ja tutkimukseen tulevaisuudessa, minkä vuoksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,
ja siirtyy päiväjärjestykseen."
Haluan palauttaa edustajakollegojen mieleen 50-luvun lopulta alkaneen keskustan johdolla toteutetun suuren yliopistolaitoksen uudistamisen. Tilanne oli silloin yhtä haasteellinen kuin tänään. Ilmassa risteili enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ne korkeakoulupoliittiset ratkaisut, joita 60-luvulla ja 70-luvulla tehtiin - korkeakoululaitoksen alueellinen laajentaminen, opettajavoimien lisääminen (Ed. Heinäluoma: Ketkä tekivät?) ja opiskelumahdollisuuksien kasvattaminen - olivat paitsi välttämättömiä myös erittäin oikea-aikaisia ja onnistuneita. (Ed. Gustafsson: Nyt hylätään se perintö!)
Uudistajilla oli näky, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. He myös toteuttivat näkynsä. Nyt on meidän vuoromme. Korkeakoulujen rakenteellisessa kehittämisessä ei ole kysymys yhdistämisistä ja lakkauttamisista vaan keinoista, joilla luodaan vahva, kansainvälisesti korkeatasoinen kansallinen, alueellinen ja kattava korkeakouluverkko. Haluamme, että koulutukselliseen tasa-arvoon kuuluu edelleen erilaisuudesta huolehtiminen. Parhaimmillaan tulevaisuuden yliopisto on sekä lokalisaatiota että globalisaatiota korostava. Tämä merkitsee kykyä tulevaisuudessa vastata kansainvälistymisen haasteisiin myös paikallisella tasolla. Uudistukset ovat merkittäviä erityisesti opiskelijoille. Opiskelijat omilla valinnoillaan osoittavat arvionsa yliopistojen laadusta ja tasosta.
Keskustan eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä alueilta lähtevää omaehtoista rakenteellista kehittämis- ja uudistustyötä. Painopisteitä on haettava yhteistyötä lisäämällä ja rajapintoja hyödyntämällä sekä yliopistojen sisällä että myös niiden välillä. Sivuun emme voi jättää yliopistoväkeä emmekä heidän asiantuntemustaan. Oma-aloitteisesti käynnistyneille, vapaaehtoisesti tapahtuville yliopistojen ja korkeakoulujen rakenteellisen uudistamisen hankkeille on annettava täysi tuki. Korkeakoulustrategioiden valmistelu ja päivitys on jokaisen omastaan huolehtivan yksikön ja alueensa yhteistyön tulos. Sitä on tarkasteltava herkällä mielellä.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä kantaa huolta kahdesta asiasta. Ensiksi, miten saamme ylläpidettyä sivistysyliopiston ja monitieteellisen alueellisen yliopistokentän. Toiseksi, meidän on samaan aikaan turvattava kilpailukykyinen, kansainvälistymistä palveleva tulevaisuuden tie Suomeen tuleville ja täältä lähteville opiskelijoille, opettajille ja tutkijoille. Tässä yhteydessä korostamme teknologian ohella erityisesti tulevaisuudessa tarvittavien humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen aseman turvaamista. Humanistista tutkimusta ja koulutusta on rohkaistava avoimeen vuorovaikutukseen oman alueensa ja varsinkin toisten tieteenalojen kanssa. Kaupallisesti mitattunakaan menestys ei ole yksinomaan teknologiaa, muotoilua ja myyntitaitoa.
On tärkeää huomata, että kaikilla yliopistoilla ei ole mahdollisuutta kerätä tarvittavaa pääomaa innovaatioyliopiston tavoin. Siksi pääasiallisena mallina tulee olla julkisoikeudellisen laitoksen malli ja sen toimintaedellytysten turvaaminen. Opposition on syytä ottaa huomioon, että pääomaan sijoittaminen ei ole pois perusrahoituksesta. Päävastuu yliopistojen perusrahoituksesta on nyt ja sen pitää tulevaisuudessakin olla valtiolla. Tämä on tärkeää mainita ääneen siksi, että keskustan eduskuntaryhmä ei halua yliopistojen perusrahoitusta suhdannevaihtelujen riepoteltavaksi.
Valtion on huolehdittava siitä, että kaikkia yliopistoja pääomitetaan riittävästi, jotta yliopistojen maksukyky, vakavaraisuus ja luottokelpoisuus varmistetaan niiden uudessa, taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäisemmässä asemassa. (Ed. Erkki Virtanen: Entäs jos ei rahoiteta?) Oma uhkansa leijailee yliopistojen kiinteistömassojen yllä. Niiden kustannukset ja hallinnointi on syytä selvittää perusteellisesti ja tehdä yliopistojen perustehtäviä ja taloutta tukevia ratkaisuja.
Keskustan eduskuntaryhmä kantaa syvää huolta toimintamäärärahojen tasosta. Rakennemuutos aiheuttaa aina liikettä kustannuksissa, vaikkakin yliopistojen määrärahoja on kiistatta kokonaisuudessaan lisätty. Erityisesti siirtymävaiheessa toimintamäärärahojen tason turvaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että riippumattomuus tieteen tekemisessä säilytetään. Perustutkimus ja sen rahoitus on turvattava. Näistä periaatteista ei saa tinkiä. Rahasta puhuttaessa myös opetuksen ja tutkimuksen laatu on nostettava voimakkaasti esille.
Arvoisa herra puhemies! Innovaatioyliopiston idea saattaa suunnittelijoiden pöydältä katsoen näyttää täydelliseltä. Toteutusvaiheessa on huolehdittava siitä, ettei hyvä idea huku turhaan haihatteluun. Valmistelun ja rahoituksen periaatteet eivät saa keskustan eduskuntaryhmältä täysin varauksetonta tukea. Mielissämme liikkuu monenlaisia uhkakuvia. Päällimmäisenä niistä on itsestäänselvyytenä pidetty vastikkeeton rahoitus. Ryhmämme painottaa, että kaikilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet kilpailla ylimääräisestä rahasta, kuten hallitus on esittänyt. Toisaalta innovaatioyliopisto joutuu myös näyttämään kyntensä, jotta se ansaitsee kannuksensa uusien urien tienraivaajana Suomessa.
Keskustan eduskuntaryhmä muistuttaa, ettei mikään yliopisto voi elää toisten kustannuksella eikä etuilla rahajonossa valtiovarainministeriön ovella, ei edes innovaatioyliopistoksi kutsuttu. Pidämme selvänä, että käynnistettävä yliopistoverkosto Pääkaupunkiseudulla on niin kutsuttu pilotointihanke. Hankkeen opintokokonaisuuksista ja oppisisällöistä on tehtävä kriittinen arviointi nähdäksemme, ovatko innovaatioyliopiston tulokset sellaisia, joita ennakkoon odotimme.
Yliopistouudistuksen alkumetreillä kylvettiin laajalti siemeniä autonomian kasvattamiseksi. Nyt peräänkuulutamme yliopistoille todellista autonomiaa sekä siihen haettavaa sopivaa hallintomallia. Edellytämme, että henkilöstön virka-aseman muuntaminen työsopimussuhteiseksi selvitetään vielä kertaalleen ennen lopullisia päätöksiä. (Ed. Gustafsson: Kepuhan on opposition linjoilla!)
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän vaatimus on, että kuudella paikkakunnalla sijaitsevien yliopistokeskusten asema kirjoitetaan lakiin. Opetusministeriön suuntaviivoissa yliopistokeskusten asema on ollut avoin. Arvioinnissa ja mietittäessä yliopistokeskusten asemaa kokonaisuudessaan on otettava huomioon niiden erityinen alueellinen vaikuttavuus ja niiden emoyliopistoista poikkeava rooli alueella. On tärkeää huomata, että yliopistokeskukset vastaavat koulutus- ja elinkeinoelämän tarpeisiin niillä alueilla, joilla ei ole yliopistoa. Perinteisillä tutkimusyliopistoilla on tässä alueellisessa vaikuttavuudessa erilainen rooli, jota yliopistokeskukset täydentävät.
Tutkimus- ja kehittämistyö edellyttää kattavuutta ja täydennyskoulutusmahdollisuutta sekä alueiden erilaisuudesta kumpuavien näkökulmien huomioimista. Kun yliopistojen rooli aluekehityksessä toimipisteineen tunnustetaan, myös rahoittajien sitoutuminen yhteistyöhön on pitkäjänteisempi.
Arvoisa puhemies! Opetusministerin salkku oli yhtäjaksoisesti SDP:llä kahdeksan vuotta. Sosialidemokraattisen opetusministerin johdolla aloitettiin yliopistojen uudistustyö. Olemmekin hämillämme, miksi oppositio nyt kyseenalaistaa koko hankkeen. Meitä askarruttaa myös se, mihin on unohtunut koulutusviennin rooli koko yliopistokeskustelussa vuosien saatossa.
Olemme kaikki yhtä lailla sitoutuneet alueellisesti kattavan sivistysyliopistoverkoston kehittämiseen, sillä tulokset puhuvat puolestaan. Alhaaltapäin lähtevä rakenteellinen uudistaminen on keskustan eduskuntaryhmän mielestä ainoa oikea etenemistie. Mitään hyvää ei seuraa siitä, että kokoa kasvatetaan laadun ja tason kustannuksella, ilman että kuunnellaan yliopistoja, niiden henkilöstöä ja opiskelijoita. Siksi edellytämme yliopistouudistuksen tuottavan lopputuloksena sen, mitä on luvattu: alueellisesti kattava ja entistä vahvempi korkeakouluverkko, joka vastaa kiristyvään ja kansainväliseen kilpailuun ja toimii ajan haasteisiin vastaten.
"Resurssikysymys on olennainen yliopistojen kannalta. Lähtökohdaksi on otettava, niin meillä kuin koko EU-tasolla, rahoituspohjan laajentaminen. Pidän selvänä, että pelkästään julkisin voimavaroin emme voi saavuttaa yhtä vankkaa panostusta korkeakoulutukseen kuin Yhdysvalloissa."
Näin asiantuntevasti puhui sosiaalidemokraattinen opetusministeri Antti Kalliomäki pari vuotta sitten. Entisen opetusministerin sanoihin on helppo yhtyä. Kaikki, hallituksen ministereistä yliopistojen henkilökuntaan, ovatkin sitoutuneet yliopistouudistukseen. Siksi on erikoista, että Kalliomäen aatetoverit ja muu oppositio painavat jarrua ja pitävät nykytilaa parempana kuin muutosta. (Ed. Viitanen: Kannatamme muutosta, mutta suunta on väärä!)
Oppositio on niin puheissaan kuin välikysymystekstissäänkin asettunut poikkiteloin suhteessa nyt tehtävään uudistukseen. Ilma tuntuu olevan sakeanaan toinen toistaan merkillisempiä väitteitä. Winston Churchillia mukaillen voisi sanoa: "Perättömät tulkinnat yliopistouudistuksen sisällöstä ovat jo kiertäneet maan ja median silloin, kun suunnitelmille vasta vedetään housuja jalkaan." (Ed. Gustafsson: Puhutteko nyt ministeri Pekkariselle vai kenelle?) Onneksi nämä väitteet ja laiska tosiasioiden selvittäminen eivät kuitenkaan onnistu tätä Suomen tulevaisuudelle tärkeää uudistusta pysäyttämään.
Arvoisa puhemies! Yliopistojen nykytila ei ole kenenkään mielestä paras mahdollinen. Rahaa on niukasti, pätkätyöt painavat, opiskelija-opettaja-lukumääräsuhde on liian suuri, kiinteistökulut kasvavat, kansainvälistymistä tarvitaan enemmän. On pakko tehdä muutoksia. On pakko auttaa yliopistoja selviytymään vaativasta tehtävästään kansainvälisessä kilpailussa. Nyt se tapahtuu. Yliopistot ovat jo kauan halunneet enemmän hallinnollista ja taloudellista autonomiaa. Nyt tämä onnistuu.
Uusi hallitus ja opetusministeri Sarkomaa ovat jo lyhyessä ajassa ehtineet sanoista tekoihin muun muassa yliopistolain uudistamisessa ja uuden innovaatioyliopiston perustamisessa. Rakenteellisen kehittämisen hankkeet ovat vauhdittuneet Pääkaupunkiseudun lisäksi muun muassa Turussa, Kuopiossa, Joensuussa, Tampereella ja Jyväskylässä.
Käytännössä nämä uudistukset mahdollistavat opiskelijoille paremman opetuksen ja laadukkaammat kurssit. Ne antavat yliopistoille liikkumavaraa parantaa opettaja-opiskelija-suhdetta. Uudistus merkitsee yliopistojen henkilökunnan palvelussuhteiden muuttumista virkasuhteista työsopimussuhteiksi. Käytännössä henkilöstö saa joustavammat mahdollisuudet siirtyä tehtävissään eteenpäin ja edistää uraansa. Lisäksi pätkätyöt vähenevät.
Edellytykset parempaan työssäjaksamiseen vahvistuvat. Mikä tärkeintä, jatkossa opettajat voivat keskittyä nykyistä paremmin itse opetustyöhön ainaisen apuraharallin sijaan. Tällöin vapautuu aikaa opiskelijoille.
Yliopistouudistus ansaitsee kiitosta myös siksi, että se on saatettu vauhtiin suuressa avoimuuden ja yhteistyön hengessä. Uudistusta johtava ministeri on kuullut laajasti yliopistoväkeä ja asiantuntijoita. Tämä kertoo nykyisen hallituksen omaksumasta hyvän hallinnon asenteesta.
Arvoisa puhemies! Yliopistojen toimintaa on vaikeuttanut rajoitettu autonomia niin taloudessa kuin hallinnossa. Julkinen rahoitus on yliopistojen toiminnan selkäranka, mutta niiden mahdollisuudet ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseksi ovat tähän asti olleet erittäin rajalliset.
Konkreettisia toimenpiteitä on tehty ja tehdään edelleen. Eräs tällainen on yliopistoille tehtävien lahjoitusten verovapauden ylärajan korottaminen 25 000 eurosta 250 000 euroon.
Yliopistorahoituksen kivijalka on julkinen rahoitus. Sen lisäksi jatkossa kaikille yliopistoille, siis kaikille yliopistoille, tehdään mahdolliseksi nykyistä laajamittaisempi ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen. Valtio on luvannut rahoittaa kaikkia yliopistoja tasa-arvoisesti ja samassa suhteessa kuin innovaatioyliopistoa, mikäli nämä päättävät hankkia ulkopuolista rahoitusta säätiöpääomaksi. Lisäksi innovaatioyliopiston 100 miljoonan euron toimintamenoihin suunnattava lisärahoitus tulee kaikkien yliopistojen kesken jaettavaksi vuodesta 2015 alkaen. Tämä on siis uutta rahaa ja se jaetaan koko yliopistokentän kesken.
Lisäksi hallitusohjelmaan kirjattiin, että yliopistojen perusrahoitusta korotetaan tällä vaalikaudella yhteensä 80 miljoonalla eurolla. Koska korotus tulee aina edellisen vuoden korotusten päälle, tarkoittaa tämä yhteensä 200 miljoonan euron lisäpanostusta yliopistojen toimintamenoihin vaalikauden aikana. (Ed. Viitanen: Miinus tuottavuusohjelma, joka vie puolet!)
Hallitus on täsmentänyt myös kehysbudjettia. Edellisten lukujen lisäksi toimintamenoihin lisätään 10 miljoonaa vuonna 2010 ja 2012 vielä 30 miljoonaa euroa. Mutta kaikkein tärkein lupaus yliopistoille on kuitenkin se, että hallitus on sitoutunut jatkossa korottamaan toimintarahoitusta aina kulloisenkin kustannuskehityksen mukaan. Nämä päätökset lisärahoituksesta tulevat suureen tarpeeseen. Hetkessä vuosien aikana syntynyttä rahoitusvajetta ei paikata, mutta suunta oikea.
Arvoisa puhemies! On hyvä, että eduskunta pääsee keskustelemaan yliopistouudistuksesta. Opposition jättämä välikysymys ja sitä seuraava keskustelu tarjoaa luontevan tilaisuuden oikoa virheellisiä väittämiä ja väärinymmärryksiä. Yksi harhaluulo koskee rahoitusta. Väitetään, että jatkossa yliopistojen julkinen rahoitus sidottaisiin siihen, kuinka paljon ne onnistuvat keräämään yksityistä rahoitusta. Tämä ei pidä paikkaansa. Valtio vastaa nyt ja tulevaisuudessa kaikkien yliopistojen perusrahoituksesta. (Ed. C. Andersson: Myös Joensuun ja Lappeenrannan!)
Toinen virheellinen ja perätön väittämä koskee yliopistojen yksityistämistä. Jatkossa yliopistoista tulee joko julkisoikeudellisia yhteisöjä tai yksityisoikeudellisia säätiöitä. Ylläpitomuoto ja sen valinta on yliopistojen omissa käsissä. Tärkeää on huomata, hyvä oppositio, että yhtään yliopistoa ei tulla pakottamaan säätiöksi. Yhtään yliopistoa ei tulla yksityistämään. (Ed. C. Andersson: Mutta lakkautetaan!) Juuri valinnanmahdollisuus on yliopistouudistuksen tasa-arvon takuumies. Epätasa-arvoista olisi se, että vain yhdelle yliopistolle olisi annettu mahdollisuus säätiömuotoon.
Sitten kolmas väite on, että yliopistoja jaettaisiin kahden kerroksen väkeen. Tämä väite on vähintäänkin erikoinen, sillä periaate alueellisesti kattavasta yliopistoverkosta ja tasapuolisista toimintamahdollisuuksista on koko uudistuksen lähtökohta. (Ed. Gustafsson: 2015 vasta on tasa-arvoiset mahdollisuudet!) Kun autonomiaa lisätään, kaikki yliopistot saavat nykyistä paremmat mahdollisuudet kehittää toimintaansa ja tulla huipuiksi omilla painopistealueillaan.
Arvoisa puhemies! Uudistuksia tehtäessä tulee aina muutosvastarintaa. Silti tarpeellisia uudistuksia ei pidä jättää tekemättä. Paikalleen jäävä ja nykyisyyttä museoiva yhteiskunta kun ei pitkälle pärjää.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa varmistaa sen, että suomalaiset yliopistot voivat tuottaa tietoa, jota suomalainen tiedemaailma, yhteiskunta ja yritykset tarvitsevat menestyäkseen. (Ed. Skinnari: Mistä rahat?) Me haluamme tehdä yliopistouudistuksen, jotta laatu, tuloksellisuus ja vaikuttavuus koulutuksessa paranevat. Me haluamme varmistaa lapsillemmekin yhteiskunnan, jossa on työtä, sivistystä ja hyvinvointia. Korkealaatuinen koulutus ja tutkimus ovat tämän kehityksen takuumiehiä.
Suomi menestyy kansainvälisessä kilpailussa jatkossakin muita paremmalla osaamisella. Tämän osaamisen turvaamiseksi me sosialidemokraatit käynnistimme yliopistouudistuksen. Me halusimme tarjota yliopistoille enemmän taloudellista ja hallinnollista autonomiaa mutta vähemmän valtion byrokratiaa. Me halusimme kehittää uudenlaisen julkisen sivistysyliopiston, jossa tutkimusyksiköt profiloituisivat valitsemillaan aloilla maailman huipulle. Me halusimme, että kaikilla maamme yliopistoilla olisi mahdollisuus pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Me halusimme, ettei innovaatioyliopistoa perusteta muiden yliopistojen kustannuksella. Me otamme tästä yliopistouudistuksen valmistelutyöstä vastuun, niin kunnian kuin mahdolliset moitteet.
Yliopistouudistuksen tiekartta oli siis jo pitkällä, kun edellinen hallitus lopetti työnsä. Uusi hallitus lähti toteuttamaan uudistusta, mutta sitten hallitukselta hukkui kompassi tämän kevään kehysriihessä. Ja näistä suunnistusvirheistä tämä hallitus kantaa poliittisen vastuun eduskunnan ja kansalaisten edessä. Tästä vastuusta ei pääse eroon demareita syyttelemällä, vaikka se ajan tapa tuntuukin olevan. Toivonkin, että tässä välikysymyskeskustelussa voidaan katsoa tulevaisuuteen, suomalaiseen keskustelukulttuuriin kun kuuluu usein vaihtoehtojen torjuminen syyttämällä vaihtoehdon esittäjää jostain vanhasta virheestä. En usko kuitenkaan, että kansalaiset pitävät tätä kovin uskottavana. Me olemme esittäneet oman vaihtoehtomme näiden hallituksen virheiden korjaamiseen, joten nyt meillä on mahdollisuus tehdä yhdessä korjausliike yliopistojemme parhaaksi.
Arvoisa puhemies! Hallituksen kehysriihen suunnistusvirheet ovat monella tapaa kohtalokkaat. Kehyspäätöstä voidaan kritisoida mielestäni kolmesta eri näkökulmasta.
Ensimmäiseksi, hallitus päätti kehysriihessä kannustaa rahalla suomalaisia yliopistoja muuttumaan yksityisiksi säätiöiksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hallitus kaventaa yliopistojen autonomiaa estämällä yliopistoa itseään nimittämästä omaa hallitustaan. Ylin valta ollaan siis siirtämässä yliopistoyhteisöltä rahoittajille. Yksityistäminen on hallituksen mielestä niin ruma sana, ettei sitä saa käyttää tästä valitusta linjasta. Käytänkin siksi kokoomuskansanedustaja Sanna Lauslahden termiä "osittaisyksityistäminen".
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ei tätä yliopistojen osittaisyksityistämistä hyväksy vaan haluaa kehittää yliopistoja julkisoikeudellisina laitoksina, jotka nimeävät itse oman hallituksensa ja joissa sekä henkilöstö että opiskelijat ovat hallituksessa edustettuina. Taloudellisen autonomian parantaminen ei saa johtaa hallinnollisen autonomian kaventamiseen perustuslain vastaisesti. Tieteen on oltava jatkossakin vapaata.
Säätiöpohjainen innovaatioyliopisto tulee nähdä erillishankkeena, eikä mitään muuta yliopistoa tule säätiöittää ennen kuin innovaatioyliopiston toimintaa on tarkasteltu riittävän pitkällä aikavälillä.
Arvoisa puhemies! Toinen hallituksen kehysriihen suunnistusvirhe oli päätös eriarvoistaa yliopistolaitoksemme. Hallitus pääomittaa yliopistoja sen mukaan, miten ne onnistuvat keräämään rahaa yrityksiltä. Valtion palkkiopotti tähän on 2,5-kertainen. Tällä päätöksellä hallitus jakaa suomalaiset yliopistot kahteen kerrokseen: liigaan ja divariin, siis niihin, jotka saavat rahaa sekä elinkeinoelämältä että valtiolta, ja niihin, jotka eivät saa rahaa juuri kummastakaan.
Tämä asettaa eri alueiden yliopistot ja eri tieteenalat hyvin eriarvoiseen asemaan keskenään. Ettei kuulostaisi demareiden pelottelulta, lainaan keskustan europarlamentaarikkoa Kyösti Virrankoskea, jonka mukaan talouspoliittisen ministeriryhmän päätös on hänen mielestään maakuntayliopistojen tuho: "Heikoimmat alueet menettävät ensimmäisenä kehityksensä veturin. Tähänkö keskusta pyrkii, tuhoamaan itse luomansa yliopistoverkon?" Tähän Virrankosken huoleen on helppo yhtyä. On nimittäin todennäköistä, että yritysrahaa kyllä löytyy Pääkaupunkiseudulla kauppatieteiden tai tekniikan aloille, mutta mistä löytyy yrityksiä rahoittamaan Teatterikorkeakoulua tai Lapin yliopistoa.
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ei tätä hallituksen eriarvoistavaa linjavalintaa hyväksy vaan haluaa pitää jatkossakin kiinni tasa-arvoisesta yliopistolaitoksesta, jossa kaikilla yliopistoilla on mahdollisuus toimia "liigatason" yliopistoina. Mielestämme kaikkia yliopistoja voidaan pääomittaa finanssisijoituksina ilman edellytystä yritysrahoituksen hankkimisesta.
Arvoisa puhemies! Kolmas hallituksen kehyspäätöksen suunnistusvirhe koskee yliopistojen perusrahoitusta. Hallituspuolueet puolittivat vaalilupauksensa jo hallitusohjelmassa, kun ne luopuivat valtion tiede- ja teknologianeuvoston suosituksesta. Tämän lisäksi hallitus päätti kehysriihessä suunnata lisää perusrahoitusta uudelle innovaatioyliopistolle, 100 miljoonaa euroa. Tämän päälle tulee säätiöpääoman tuottona arviolta noin 35 miljoonaa euroa vuodessa innovaatioyliopistolle. Samassa kehyspäätöksessä kaikkien muiden Suomen 17 yliopiston lisärahoitus jää yhteensä 30 miljoonaan euroon. Tästäkin rahoituksesta valtion tuottavuusohjelma leikkaa lähes puolet jättäen muut yliopistot todellisuudessa kärvistelemään niukkojen resurssien kanssa. Ennen kuin demareita taas syytetään pelottelusta, lainaan keskustalaista eurokansanedustajaa Kyösti Virrankoskea: "Niin että se siitä yhdenvertaisuudesta ja saavutuksiin perustuvasta rahoituksesta." Näyttääkin siis siltä, että keskusta on unohtanut maakunnat ja ulkoistanut aluepoliittisen omantuntonsa sosialidemokraateille.
Me sosialidemokraatit emme tällaista eriarvoisuutta hyväksy (Ed. Skinnari: Ei ollut Marjatta Väänäsen aikana sellaista!) vaan lähdemme siitä, että kaikkien yliopistojen perusrahoitusta tulee lisätä 200 miljoonalla eurolla vaalikauden aikana tiede- ja teknologianeuvoston suosituksen mukaisesti. Tämän lisäksi kaikkien yliopistojen jaettavaksi tulee ohjata myös kehyksissä oleva innovaatioyliopiston 100 miljoonan euron lisämääräraha. Innovaatioyliopistoa tulee koskea kaikki samat rahanjakokriteerit kuin muitakin yliopistoja. Yliopistoille tulee myös korvata henkilöstön palkankorotuksista ja vuokran nousuista aiheutuneet lisäkulut.
Mikäli hallitus ei kykene muuten turvaamaan lisärahoitusta ja perusrahoitusta, olisiko syytä säätää erillinen rahoituslaki yliopistojen rahoituskehityksen turvaamiseksi? Tällä lailla sitouduttaisiin yliopistojen perusrahoituksen kehittämiseen seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Arvoisa puhemies! Suomella on hyvä tarina kerrottavanaan. Koulutukseen, osaamiseen ja innovaatioihin perustuvan hyvinvointitarinan soisi mielellään jatkuvan myös tulevaisuudessa. Me sosialidemokraatit toivoimme, että hallitus olisi ottanut kompassin kauniiseen käteensä ja korjannut nämä suunnistusvirheensä. Me toivoimme, että hallitus olisi palannut alkuperäiseen yliopistouudistuksen tiekarttaan, jossa yliopistojen itsehallintoa vahvistetaan, jossa yliopistoja ei jaeta liigaan ja divariin ja jossa lupaukset perusrahoituksen lisäämisestä pidetään. Riittämättömällä ja eriarvoistavalla yliopistorahoituksella sahaamme omaa oksaamme ja syömme Suomen menestyksen eväitä ja unelmia. Tästä syystä yhdyn ed. Filatovin esittämään epäluottamuslauseeseen.
Mihin yliopistoja tarvitaan? Akateemikko Erik Allardt on luetellut kuusi yliopistojen perustehtävää: 1) korkeinta opetusta edellyttävän työvoiman uusintaminen, 2) uuden tieteellisen ja tutkimuspohjaisen tiedon välittäminen, 3) tutkimuksen keinoin saatavan uuden tiedon luominen, 4) autoritaarisen vallankäytön vastustaminen, huomio, 5) sivistysyliopiston aatteen elävänä pitäminen ja 6) kahden kulttuurin yhdistäminen, siis luonnontieteellis-teknisen ja humanistisen.
Laadukas, alueellisesti kattava ja kaikkia palveleva koulutusjärjestelmä on suomalaisen yhteiskunnan demokraattisen ja tasa-arvoisen kehityksen perusta. Esiopetus, peruskoulu, toisen asteen koulutus sekä opisto-, ammattikorkeakoulu- ja yliopistotason opetus muodostavat rikkomattoman oppimisen ketjun, jonka varassa suomalainen yhteiskunta on pärjännyt kansainvälisissä mittelöissä.
Suomen 20 yliopistoa muodostavat yhdessä ammattikorkeakoulujen kanssa alueellisesti melko kattavan verkoston. Yliopistojen ja korkeakoulujen merkitys alueiden kehitykselle ja hyvinvoinnille on hyvin merkittävä, ei pelkästään talouden ja työllisyyden kannalta vaan myöskin sen henkisen vireyden vuoksi, joka seuraa korkeaa tutkimusta ja opetusta kuin hai laivaa. Voidaan perustellusti väittää, että yliopistolaitoksemme, ja tietenkin myös ammattikorkeakoulumme, sotien jälkeen eivät ole olleet vain talouden ja ammattiosaamisen kehittäjiä vaan myös merkittäviä tekijöitä suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoistamisessa.
Nyt Matti Vanhasen hallitus aikoo muuttaa kaiken. Yleissivistävä, Humboldt-tyyppinen yliopisto aiotaan muuttaa markkinariippuvaiseksi elinkeinoelämän tuotantolaitokseksi. Lähtölaukaus tapahtui niin sanotun innovaatioyliopistohankkeen kehittämisessä, kun päätettiin yhdistää Helsingin kauppakorkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu. Näin yhdistämällä teknologia, taloustieto ja taiteellinen luovuus saataisiin, näin jotkut uskovat, uusi huippuyliopisto kilpailemaan maailman parhaimpien kanssa.
Hankkeella on epäilijänsä. Muun muassa Peter von Bagh ihmetteli, mitä elokuvakoulutus tekee tuossa seurassa. Professori Kari Uusikylä kirjoitti Helsingin Sanomiin 6. päivänä huhtikuuta: "Huippuyliopistoksi ei voi julistautua, eikä huippuja synny poliittisin päätöksin ja elinkeinoelämän etuja vaalien. - Olisi koomista, jos jalkapalloseurat Espoon Honka, Käpylän Pallo ja Töölön Vesa julistaisivat yhdistyvänsä 'huippuseuraksi', joka haastaa vuonna 2020 Liverpoolin. Olisi syytä kysyä, onko seuroissa harjoiteltu pääpuskuja liian kovilla palloilla." (Ed. Skinnari: Taitavat olla hallituksen miehet harjoittelemassa, kun eivät ole tuolla aitiossa!)
Arvoisa puhemies! Mutta innovaatioyliopisto sikseen. Toivotan yritykselle onnea. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä välikysymyksessä on paljon vakavammasta asiasta kyse eli siitä, aiotaanko koko sivistysyliopisto romuttaa markkinaehtoisen businessyliopiston tieltä ja miten koko yliopistokentän toimivuus, kehittäminen ja rahoitus järjestetään niin, että yliopistojen autonomisuus ja sivistystehtävä turvataan.
Nykytila ei tyydytä ainakaan valtiovarainministeri Jyrki Kataista, kun hän kirjoittaa Turun Sanomissa 6. päivänä toukokuuta näin: "Peruskoulumme oppimistulokset ovat maailman parhaat. Yliopistomme jäävät kuitenkin kauas kärjen taakse. Sinivihreä hallitus onkin päättänyt uudistaa yliopistojamme. Opiskelijoille se tarkoittaa pienempiä opetusryhmiä sekä lisäaikaa professoreilta ja muulta henkilökunnalta opintojen ohjaukseen."
Epäselväksi jää, mihin ministeri Katainen perustaa arvionsa yliopistojemme jälkeenjääneisyydestä. Helsingin yliopisto sijoittuu sijalle 74 niin sanotulla Shanghain rankinglistalla - loistava sijoitus maailmassa, jossa on tuhansia suurten maitten ja suurten kaupunkien yliopistoja. (Ed. Jaakonsaari: Oulun yliopisto sijoittui vielä paremmin, muistaakseni!)
Tavoitteet pienemmistä opetusryhmistä ja professorien paremmasta ajasta opiskelijoilleen ovat erinomaiset, totta kai. Mutta on vaikea kuvitella, miten ne voisivat toteutua tämän yliopistouudistuksen kautta. Esimerkiksi seuraavat asiat ovat jääneet hallitukselta selvittämättä:
Ensinnäkin innovaatioyliopisto on kallis kokeilu, käenpoika akateemisessa lintukodossa. Kun innoyliopisto on saanut luvatun pääomansa eli 500 miljoonaa euroa vuoteen 2010 mennessä yhteisen omaisuutemme myynnistä, kysyn, mitä jää jäljelle muille 17 yliopistolle. Kysellessäni asiasta opetusministeri Sarkomaalta vastaus on aina ollut, että "kyllä kaikkien yliopistojen perusrahoitus turvataan".
Hallituksen ohje lisärahoituksen hankkimiseksi niin, että yliopiston hankittua 75 miljoonaa euroa yksityistä pääomaa se saisi valtiolta 2,5-kertaisen rahasumman, on käytännössä täysin epärealistinen. Miten pieni tai keskisuuri yliopisto ilman kiinteitä kontakteja elinkeinoelämään pystyisi hankkimaan tällaisia rahoja?
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä on myös sinisilmäistä ajatella, että yksityisen pääoman lahjoittaja ei vaatisi rahoilleen vastinetta. Tämä vastine tulee näkymään yliopiston hallintoelinten kokoonpanossa ja niiden kautta yliopiston tutkimuksen ja opetuksen priorisoinnissa. (Ed. Skinnari: Vuorineuvos pitää olla, että pääsee hallintoon!) - Tämä ajatus on ollut hyvin ajankohtainen viime aikoina. - Tekniset, luonnontieteelliset, nopeasti sovellettavissa ja taloudellisesti hyödynnettävissä olevat alat tulevat kyllä pärjäämään. Mutta miten käy humanististen, yhteiskunnallisten ja taiteen alojen kanssa, puhumattakaan perustutkimuksesta?
Arvoisa puhemies! Epärealististen ja vajavaisten rahoitussuunnitelmien kautta yliopistojamme uhkaa resurssipula ja näivettyminen. Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen ehti jo vaatia Joensuun ja Lappeenrannan yliopistojen lakkauttamista. Todella hämmästyttävä kannanotto alan ammattijärjestön puheenjohtajalta!
Toinen yliopistojen tulevaisuutta ja resursointia uhkaava asia on yliopistoihin kohdistuva tuottavuusohjelma. Tuottavuusohjelma merkitsee opetusministeriön hallinnonalalle lähes 6 000 ihmisen vähentämistä, ja tämä luku kohdistuu lähes yksinomaan yliopistoihin. Vaikka suurin osa vähennyksistä ei kohdistu professoreihin vaan muuhun henkilöstöön, merkitsee hallintohenkilöstön vähentäminen sitä, että professoreille kohdistuu entistä enemmän hallinto- ym. rutiineja. Tämä ei toisi sen enempää pienempiä opetusryhmiä kuin professorien lisäaikaa opiskelijoille.
Arvoisa puhemies! Eräs myllynkivi taloudellisesti heiveröisten yliopistojen kaulassa liittyy jatkuvasti kasvaviin kiinteistömenoihin. Ongelman ratkaisuksi on ed. Jacob Söderman kirjallisessa kysymyksessä ehdottanut, että yliopistokiinteistöt siirrettäisiin suoraan yliopiston omistukseen. Omistuksen tuoma oma päätäntävalta varmistaa sen, että tilasäästöt, mahdolliset säästöt ylläpitomenoissa ja pääomavuokrien tuotto saadaan suoraan yliopistojen hyväksi eikä vuokrarahaa ohjaudu, kuten nyt, tuottona ulkopuoliselle omistajataholle. Tämä lisäisi aitoa kannustavuutta taloudelliselle tilankäytölle ja kustannussäästöille.
Arvoisa puhemies, vördade talman! Yliopistojen uudistaminen on kuitenkin perusteltua. Esimerkiksi nyt näytetään palkitsevan valmistumisnopeudesta ja tutkintojen määrästä, ei aidoista tuloksista. Opetus jää tämän meritoinnin varjoon. Päällekkäisyyksiä on poistettava ja joidenkin alojen selkeä ylikoulutus on, totta kai, korjattava. Näin on jo tapahtumassa, kun monet yliopistot hakevat yhteistyötä saavuttaakseen synergiaetuja ja taloudellista hyötyä.
Pitäisi kuitenkin varoa koskemasta niihin Pohjois- ja Itä-Suomen yliopistoihin ja korkeakouluihin, joiden merkitystä alueiden hyvinvoinnille ja sosiaaliselle dynamiikalle ei voida tarpeeksi korostaa.
Herr talman! Bästa kolleger! Vår uppgift är att bevara och utveckla universiteten som centra för bildning, regional jämlikhet, civilisation och kritiskt antiauktoritärt tänkande. Universiteten får inte bli ensidigt marknadsberoende utbildningsanstalter för näringslivets behov.
Lopuksi, muistakaamme Erik Allardtin yliopistojen tehtävistä ainakin nämä kaksi: 1) sivistysyliopiston elävänä pitäminen ja 2) yliopiston kriittinen ja antiautoritaarinen tehtävä.
Nyt, kun Vanhasen hallitus on yliopistouudistuksen kokkina, niin tuskin syntyy huippuyliopistoa, tuskin innovaatioyliopistoa, mutta todennäköisemmin siitä syntyy akateeminen pikaruokala, hampurilaisyliopisto. Eläköön sivistysyliopisto! Leve bildningsuniversitetet!
Arvoisa puhemies, kannatan ed. Filatovin ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.
Ne kansakunnat, jotka ovat pystyneet uudistamaan yliopistonsa, ovat menestyneet. Esimerkiksi 1800-luvulla monen länsimaan kirkollis-valtiollisia yliopistoja oli vaikea muuttaa tiedon, opetuksen ja tutkimuksen tyyssijoiksi. Luonnontieteiden opetusta yliopistoissa vastustettiin, etenkin tekniikkaa, vaikka se jo tuolloin muutti yhteiskuntaa. Sitä opetettiinkin erillisissä teknisissä korkeakouluissa. Merkittävimpänä poikkeuksena oli Yhdysvallat, missä yliopistoihin perustutettiin teknisiä tiedekuntia ja teknisissä yliopistoissa opetettiin humanistisia aineita.
Vaikka yliopistojärjestelmä tarkoitti 1800-luvun Suomessa Keisarillista Aleksanterin-Yliopistoa, Suomen yliopistojärjestelmä on kyennyt itsenäistymisen jälkeen seuraamaan maailman muutosta hyvin. Yliopistoilla on ollut suuri rooli hyvinvointivaltion rakentamisessa ja agraarisen Suomen nousussa maailman kehittyneimpien valtioiden joukkoon. 1960- ja 70-luvuilla rakennettu yliopistoverkko on ollut myös aluepolitiikkaa, joka on turvannut paikallisten kasvukeskusten säilymisen. Jokainen voi miettiä, miltä esimerkiksi Jyväskylän seutu näyttäisi ilman vuonna 1966 perustettua Jyväskylän yliopistoa.
Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä kiittää oppositiota tästä välikysymyksestä. Välikysymys nostaa yliopistojen tilanteen sille kuuluvaan arvoon poliittisessa keskustelussa. Erityisesti haluamme kiittää demareita siitä, että heillä riittää rohkeutta avata keskustelu yliopistojen rahoituksesta. Yliopistojen resurssien kehittäminen laiminlyötiin nimenomaan SDP:n pitkällä hallituskaudella demarien toimiessa opetusministerinä. Ja kuten välikysymyksessä todetaan, näiden vuosien jälkeen yliopistouudistus on välttämätön. (Ed. Jaakonsaari: Ei ole puhujalla historian tajua eikä lamavuosien tajua!) Kun SDP oli hallituksissa, yliopistoihin ei saatu muuta uutta kuin opintoaikojen rajaus, 200 miljoonan euron perusrahoitusvaje ja uusi, byrokraattinen palkkausjärjestelmä.
Välikysymyksen ydin on siinä, että hallitus opposition mielestä kerää ja jakaa yliopistoille rahaa väärin. On aivan totta, että pelkkä lisäraha ei riitä pelastamaan Suomen yliopistoja, jos samalla ei uudisteta järjestelmän rakenteita. Perusrahoituksen tämänvuotinen korotus 26 miljoonalla plus kustannuskehityksellä on tarpeisiin verrattuna pelkkä rippunen. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä yliopistojen perusrahoitusta on parannettava merkittävästi myös tulevina vuosina ja myös tulevina vuosina, kuten tänä vuonna, on otettava tuottavuusohjelma huomioon. Se oli tuossa 26 miljoonassa mukana.
Hallituksella on toki hyviä aikomuksia: yliopistoille annettavista lahjoituksista tehdään vähennyskelpoisia, ikäluokkien pienenemisestä seuraavat säästöt jäävät yliopistoille, ja valtion omaisuuden myyntituloja sijoitetaan kaikkiin yliopistoihin, ei vain säätiöihin. Kaikkiaan yliopistojen käyttömenot nousevat tällä vaalikaudella vähintään 253 miljoonaa euroa. Näihin suunnitelmiin suhtaudutaan yliopistoissa kuitenkin epäillen.
Tärkein valmisteilla oleva uudistus on kahden uuden hallintorakenteen luominen yliopistoille. Nykyisin yliopistot ovat valtion suoraan ohjaamia tilivirastoja, mutta uudistuksen jälkeen ne voivat olla valintansa mukaan joko julkisoikeudellisia yhteisöjä tai yksityisoikeudellisia säätiöitä. Yliopistot ovat vaatineet autonomiaa, ja autonomiaa ne saavat, valitsevat ne sitten säätiö- tai yhteisömallin. Todellisen autonomian toteutumiseksi vihreä eduskuntaryhmä vaatii, että yliopistot samalla vapautetaan valtion tuottavuusohjelmasta.
Opposition mielestä säätiöyliopistojen yksityinen pääomitus on riski. Päätösvallan pelätään siirtyvän yksityisille sijoittajille, vaikka valtio sijoittaa säätiöihin 2,5 euroa jokaista yksityisten sijoittajien euroa kohti. En tiedä, millä matematiikan luennolla välikysymyksen laatija on nukkunut. Kyllä 2,5:n suhde 1:een turvaa päätösvallan säilymisen valtiolla kuten tähänkin asti.
Ratkaisevaa säätiöyliopistojen autonomialle on se, millainen hallitus päättää säätiöiden pääoman käytöstä. Eli vaikka säätiön pääoma tulisikin ensisijaisesti valtiolta ja toissijaisesti yksityisiltä, säätiön hallituksen tulee olla riippumaton sekä valtiosta että yksityisistä rahoittajista. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä säätiöiden hallituksiin tarvitaan autonomian turvaamiseksi myös vahva henkilöstön ja opiskelijoiden edustus.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä ollaan huolissaan siitä, että säätiömalli vaarantaa yliopistotutkimuksen riippumattomuuden. Ainakin niin sanotussa innovaatioyliopistossa käy päinvastoin. Innovaatioyliopiston muodostavissa yliopistoissa tutkimusta tehdään nykyään pääsääntöisesti kaupallisten tutkimussopimusten ja kilpaillun rahoituksen turvin. Muutos voi vain lisätä tutkimuksen riippumattomuutta.
Oppositio pelkää humanististen ja yhteiskuntatieteiden joutuvan innovaatioyliopistoa suhteellisesti huonompaan asemaan. Tätä olisi esimerkiksi entisen opetusministerin Kalliomäen kannattanut pohtia jo siinä vaiheessa, kun hän pyysi Raimo Sailasta valmistelemaan hanketta. On varsin erikoista, että Kalliomäki nyt hyökkää omaa hankettaan vastaan. (Ed. Gustafsson: Joka on ihan toisenlainen nyt!)
Innovaatioyliopiston kehittäminen ei kuitenkaan saa jäädä siihen, että luodaan kolmelle yliopistolle yhteinen hallinto, annetaan vähän lisää rahaa ja jatketaan entiseen malliin. Jotta innovaatioyliopistoon kannattaa satsata miljoonia lisäeuroja, sen on oltava paljon enemmän kuin pelkkä kolmen osansa summa. Meidän onkin asetettava innovaatioyliopistolle kovat opetukselliset, tutkimukselliset ja yhteiskunnalliset tavoitteet ja seurattava niiden toteutumista. (Ed. Gustafsson: Tervetuloa demareitten rinnalle taas tässä kohtaa!) Kaikkia aineita ei myöskään tarvitse pakottaa innovaatioyliopistoon, vaan esimerkiksi elokuvakoulutukselle tulee antaa mahdollisuus siirtyä taideyliopistoon, jos tämä hanke toteutuu.
Myös muille yliopistoille on mahdollistettava vastaavat kannusteet. Kaikilla yliopistoilla tulee olla mahdollisuus uusia toimintatapojaan ja hyötyä tulosten paranemisesta taloudellisesti. On totta, että kaikki alat eivät pysty houkuttelemaan yhtä helposti yksityistä pääomaa. Valtion onkin, elinkeinoministeri Pekkarisen sanoin, huolehdittava myös niiden yliopistojen pääomittamisesta, joihin markkinaraha ei hakeudu yhtä rohkeasti.
Jostain uusia resursseja on joka tapauksessa pakko löytää. Tuore teknologiabarometri kertoo, että suomalaisten tieteellis-teknologinen osaaminen heikkenee jatkuvasti suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin. Etenkin tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen osalta olemme jo mutasarjassa. Jos yksityiset rahoittajat haluavat valtion rinnalla osallistua näihin talkoisiin, se kannattaa tehdä niille mahdollisimman helpoksi.
Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu yliopistouudistukseen myönteisesti, muttei sinisilmäisesti. Nyt on uskallettava olla yhtä rohkeita nyt kuin 60- ja 70-luvulla, kun Suomeen rakennettiin koko maan kattavan yliopistoverkko.
Uudistuksissa on kuitenkin varottava romuttamasta yliopistojärjestelmämme vahvuuksia. Esimerkiksi yliopisto-opiskelun maksuttomuus on yksi suomalaisen yhteiskunnan voimatekijöistä. On arvo sinänsä, että kenellä tahansa on mahdollisuus opiskella yliopistossa siitä riippumatta, miten varakkaita tai varattomia hänen vanhempansa ovat. Näin pienellä kansakunnalla ei ole varaa menettää yhtäkään opiskeluhalusta nuorta vain siksi, että hänellä ei ole varaa opiskella. Siksi vihreät vastustavat kaikkia pyrkimyksiä lukukausimaksujen käyttöönottamiseksi. Kokemus on osoittanut, että erityisryhmille tarkoitetut maksut laajenevat helposti myös muille. Maksuton yliopisto-opetus on myös hyvä keino houkutella nuoria ulkomailta Suomeen, ensin opiskelemaan, sitten töihin.
Suomen yliopistoissa on muihin maihin verrattuna heikko opettaja-oppilas-suhde. Jos haluamme olla samalla viivalla maailman huippuyliopistojen kanssa, meidän on joko lisättävä opettajia tai vähennettävä opiskelijoita. Ikäluokkien pienentyessä opiskelijoiden määrän vähentäminen jää ainoaksi toimivaksi vaihtoehdoksi.
Samalla on parannettava opintojen ohjausta ja korotettava henkilöstön palkkatasoa. Opintojen ohjauksen laiminlyönti ilmenee viivästyvinä opintoina ja mielenterveysongelmina. Yliopistojen on myös vaikea löytää päteviä opettaja ja tutkijoita, koska palkat ovat paljon yksityistä sektoria pienemmät. Joissain tapauksissa yliopisto on jopa kieltäytynyt korottamasta tutkijan palkkaa, vaikka rahoitus olisi ollut valmiina.
Arvoisa puhemies! Uudet ajatukset syntyvät erilaisten ihmisten kohdatessa. Verkostoituminen, monitaitoisuus ja sosiaaliset taidot ovat avainasemassa. Meidän yliopistomme on kuitenkin viritetty tuottamaan yhden alan syväosaajia. Siksi uusien monitieteisten ja monitaiteisten kokonaisuuksien luominen on niin tärkeää. Pelkkä organisaatiopsykologia tai biotekniikka ei enää riitä, ne on osattava yhdistää esimerkiksi semiotiikkaan tai ympäristöfilosofiaan. Etenkin talouden ja teknologian rinnalle tarvitaan kipeästi humanististen tieteiden kulttuurista ymmärtämistä.
Yliopistojärjestelmää ei tule kehittää pelkän kilpailukyvyn tai taloudellisen hyödyn vuoksi. Monimutkaistuvassa maailmassa yliopistojen tuottamalla tiedolla on entistä suurempi merkitys itseisarvoisena inhimillisenä kulttuurina. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä tätä sivistysyliopiston lähtökohtaa eivät mitkään hallinto- tai rahoitusuudistukset saa horjuttaa.
Grunden för den universitetspolitik som regeringen nu genomför lades under den förra regeringen, då den politiska färgen på undervisningsministeriet var en helt annan. Grunden för innovationsuniversitetet lades också under den förra regeringen som granskade alternativa finansieringsmöjligheter för universitetsväsendet.
Regeringen har vidtagit flera åtgärder som stärker universitetens ekonomi. I rambeslutet för ett år sedan beslöts det att anslaget för universitetens basfinansiering skulle höjas med 80 miljoner euro under denna valperiod. I budgeten för detta år ökades finansieringen för universiteten med hela 83 miljoner euro. Denna vår beslöt regeringen dessutom öka anslaget med ytterligare 10 miljoner 2010 och 30 miljoner 2011. Efter dessa beslut interpellerar sedan oppositionen med motiveringen att regeringen kör ned det heltäckande universitetsväsendet i vårt land och gör spillrorna beroende av utomstående finansiärer.
Herra puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää hyvänä ehdotusta siitä, että yliopistoilla voisi olla julkisoikeudellisen oikeushenkilön tai yksityisoikeudellisen säätiön muoto. Ryhmämme pitää opposition huolta yliopistojen autonomiasta perusteettomana. Jos esitys nyt toteutetaan hallituksen ehdottamalla tavalla, ei ole olemassa vaaraa siitä, että ulkopuoliset voimat, kuten elinkeinoelämä, ottaisivat vallan yliopistolaitoksessamme. Toimiva ja riittävän vahva yliopistojen autonomia voidaan saavuttaa ainoastaan, mikäli yliopistoilla on edellytykset kehittyä ja seurata aikaansa.
Hallituksen suunnitteleman uudistuksen tavoitteena on nimenomaan aitojen edellytysten luominen tälle ja samalla yliopistojen taloudellisen toimintakyvyn vahvistaminen. Haluan lisäksi muistuttaa, että emme nyt keskustele maamme yliopistojen ja yliopistolaitosten yksityistämisestä. Siitä huolimatta, että yliopistoille tarjotaan mahdollisuutta toimia yksityisoikeudellisen säätiön muodossa, yliopistot tulevat joka tapauksessa hoitamaan julkisia tehtäviä ja valtiovallalla on viime kädessä ehdoton vastuu yliopistojen perusrahoituksesta. Yliopistot voivat jo nykyisellään ottaa vastaan lahjoituksia. Lahjoitusprofessuurit ovat olleet perinteinen tapa tukea yliopistoja.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei myöskään pidä kielteisenä sitä, että valtion kukkaron lisäksi myös muulla rahoituksella vahvistetaan yliopistojen toimintaa. Kun valtion perusrahoitus muodostaa yhdenvertaisella tavalla kaikkien yliopistojen talouden perustan, yliopistot ovat myös tulevaisuudessa samalla lähtöviivalla riippumatta siitä, minkä ylläpitäjämallin ne valitsevat. Valtion on myös tulevaisuudessa huolehdittava siitä, että yliopistojen perusrahoitus on kohtuullisella tasolla nyt suunnitteilla olevista muutoksista huolimatta. Jos perusrahoitus vaarantuu, vaarana on myös, että opposition pelot osoittautuvat oikeiksi.
Opposition väitteessä siitä, että humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset tieteen alat eivät ole yhtä houkuttelevia investointikohteita kuin esimerkiksi tekniset tieteenalat ja luonnontieteet, voi kuitenkin olla perää. Tämän vuoksi päätös, jonka mukaan kaikkia yliopistoja voidaan valtion taholta tarkastella finanssisijoituksina, on myönteinen. Koska valtion omaisuuden myynnistä saatavia tuloja voidaan käyttää myös yliopistojen vahvistamiseen, sijoituksia voidaan tarvittaessa tehdä myös aloihin ja aihepiireihin, kuten humanistisiin tieteisiin ja yhteiskuntatieteisiin.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä puolustaa vahvasti sivistysyliopiston olemassaoloa.
Vad gäller påståendet om att den linje regeringen gått in för kommer att dela in universitetsväsendet i vårt land i två olika läger tror svenska riksdagsgruppen att resultatet kommer att vara det rakt motsatta. Det planerade systemet kommer att ytterligare förstärka möjligheterna för regionen kring ett universitet - såväl näringslivet som olika samhällskrafter - att stöda universitetet i dess verksamhet. Att det kanske där förekommer regionala skillnader är inte heller det något nytt, det gör det redan i dag.
Svenska riksdagsgruppen förutsätter också att universitetsnätet i vårt land även i framtiden ska vara tillräckligt heltäckande för att kunna erbjuda hela befolkningen möjlighet till studier och regionerna möjlighet till livskraftiga universitet och högskolor som stöder den regionala utvecklingen. Detta innebär att de strukturella förändringar som nu börjar ta form måste fortsätta.
Inom ramen för universitetens autonomi och på basis av förhandlingar med och resultatstyrning via undervisningsministeriet är det logiskt att universiteten ser över hur de ordnar sin forskning och undervisning. Också inom de svenskspråkiga universiteten och högskolorna kommer förändringar att behövas i framtiden, utöver de konsolideringar och det samarbete som det redan beslutats om. De åtgärder som nu vidtas på alla håll och på alla nivåer strävar alla efter att hålla det finlandssvenska universitetsväsendet på en hög nivå också internationellt sätt.
Herr talman! Oppositionen oroar sig också över personalen och studenternas ställning i de nya styrelserna. Svenska riksdagsgruppen anser det vara nödvändigt att studerandena och personalen även i framtiden har representation i styrelserna. Undervisningsministern har nyligen sagt att meningen med de styrelser som tillsätts i åtminstone de universitet som går in för stiftelsemodellen är att styrelsemedlemmarna skall representera den bästa sakkunskapen inom vetenskap, forskning, näringsliv och samhälle som finns inom de sektorer inom vilka universitetet är verksamt. En stark vetenskaplig förankring är nödvändig. De av staten utsedda medlemmarna kommer att vara i majoritet i styrelsen och både studerande och personal kommer att höras när staten utser medlemmar till styrelserna. Svenska riksdagsgruppen anser att systemet att staten utser representanter efter att ha hört studenterna och personalen är tillräckligt för att trygga deras representation i styrelsen förutsatt att staten verkligen lyssnar på de förslag som ställs.
Hallitusohjelmassa lyötiin kiinni, että valtion tuottavuusohjelma ei saa heikentää yliopistokoulutuksen tasoa tai tieteen ja tutkimuksen tehokkuutta. Tuottavuusohjelman osalta on sovittu, että se ei koske opetus- ja tutkimushenkilöstöä. Yliopistolaitokselle kaavaillun muutoksen myötä on selvää, että tuottavuusohjelman vaikutusta ei voida enää yliopistoissa mitata henkilötyövuosina, koska työnantajavastuu siirtyy valtiolta yksittäisille yliopistoille. Riippumatta siitä, jatkuuko tuottavuusohjelma jossakin muodossa yliopistoissa tai jos ohjelma muodostaa osan valtion ja yliopistojen välisissä neuvotteluissa, mainitut toimenpiteet eivät saa heikentää yliopistojen laatua tai tehokkuutta.
Herr talman! Ett av de uttalade målen för regeringens universitets- och högskolepolitik är att öka den internationella spetskompetensen och att skapa starka högskolehelheter. Regeringens tanke om att universitetens ekonomiska autonomi ska stärkas genom att universiteten kan ha ställning som offentligrättslig juridisk person eller privaträttslig stiftelse är helt i linje med svenska riksdagsgruppens politik.
Därför, herr talman, kan svenska riksdagsgruppen understöda en enkel övergång till dagordningen.
Ed. Jari Leppä merkittiin läsnä olevaksi.
Uudistusten on vahvistettava koko yliopistokenttää tasapuolisesti ja mahdollisimman yhdenvertaisesti. Kaikkien yliopistojen henkilökunnalle on turvattava oikeudenmukainen asema. Opiskelijoitten vaikutusmahdollisuudet tulee taata. Alueelliset näkökohdat on otettava huomioon uudistuksessa. Yksityistä rahoitusta tulee lisätä, mutta se on kanavoitava siten, että yliopistojen autonomia ja riippumattomuus säilyvät.
Viimeisimpien vuosien ja vuosikymmenten kehitys on kaikilla koulutusasteilla vienyt säästön nimissä opettajan ja opiskelijat liian kauas toisistaan. Me pärjäämme kyllä Pisa-tutkimuksissa ja yliopistommekin ovat kansainvälisin mittarein hyvää keskitasoa, mutta oppilaskeskeisyydessä olemme jääneet auttamattomasti jälkijunaan. On valitettavaa, että tämä koko koululaitoksemme ydinongelma on jäänyt sivuosaan myös tässä uudistuksessa.
Uudistajien suurennuslasin alla on talouselämän, viennin ja tuottavuuden näkökulma. Kuitenkin todellinen menestyksen salaisuus piilee siinä, miten hyvin me saamme yliopiston opettajat ja opiskelijat kohtaamaan ja tukemaan toisiaan niin oppimisen kuin tutkimuksen tiellä. Opettajilla on liian vähän mahdollisuuksia yksittäisten opiskelijoiden ohjaukselle.
Korkeatasoinen tiede- ja sivistysyliopisto on arvokysymys. Yliopisto on kautta vuosisatojen ollut myös taloudellisesti kansan yhteinen instituutio. Nyt uudistusprosessia viedään eteenpäin suhdanneherkkiin muuttujiin sitoutuen. Tutkimustarpeita ruokitaan jatkossa rahalla, vaikka kriittinen uteliaisuus ja omaehtoisuus ruokkivat parhaiten korkeakoulututkimusta. Innovaatiot, talouselämän resurssit ja tarpeet ovat sidoksissa sekä kansallisiin että globaaleihin suhdanteisiin. Emmehän me ole se päättäjäsukupolvi, josta tulevaisuuden historiankirjoittajat kertovat surullista tarinaa yhtenäisen, itsenäisen ja vapaan yliopiston alas ajamisesta.
Arvoisa puhemies! Yliopistokiinteistöjen siirtämistä yliopistojen pääomitukseen on väläytelty. On selvää, että itsenäisessä asemassa yliopistot tarvitsevat niin maksuvalmiutta kuin luottokelpoisuutta. Kiinteistösiirrossa on avoimesti nähtävä myös ne hintavat kiinteistöjen investointi- ja kustannuspaineet, jotka siirtyvät samassa rytäkässä yliopistojen vastuulle.
Yritysrahoituksen osalta on käytävä avoin keskustelu siitä, mihin yritys sitoutuu tukiessaan yliopistoa, mitä yritys odottaa saavansa vastineeksi ja miten yritys osallistuu yliopiston tutkimustoimintaan. On erityisen tärkeää, että rahoitus on eurolleen avointa ja julkista.
Ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen ei saa viedä aikaa ja voimavaroja tutkimuksen ja opetuksen ajasta. Yliopistouudistusten kaavailussa rahoitus turvataan kyllä innovaatioyliopistolle, mutta muiden yliopistojen rahoitus herättää huolta. Pääkaupunkiseudun innovaatioyliopiston 5/2-rahoitusmalli vahvistaa eriarvoisuutta. Ennen todellisia innovaationäyttöjä yhteistä rahaa jaetaan yhdelle rempseämmin kuin muille. Kultalusikkarahoitusta on kritisoinut myös keskustan ministeri Pekkarinen.
Vaikka periaatteessa hallitus lupaa säätiömahdollisuusporkkanaa jokaiselle yliopistolle, käytännössä tällä rahoituskilpailutilanteen virittämisellä aiheutetaan vain kahtiajako yliopistokenttään. Kaavailuissaan hallitus lienee laskenut pääsevänsä halvalla yliopisto-osuudesta jatkossa. Pelkkä kustannuskehityksen korvaaminen rahoituspanostuksissa ei ole riittävä kehittämisraha eri yliopistoille. Yliopistot eri puolilla maata tarvitsevat vankemman vakuuden rahoituksen turvaksi jatkovuosille. Kun tiedämme, että jo nyt perusrahoitus on riittämätöntä, ovat rahoituskaavailut tulevaisuudessa koko yliopistokentälle vastuuttomia. Hallituksen piirissä huolta yliopistojen perusrahoituksesta on kantanut lähinnä vihreät.
Herääkin aiheesta kysymys, onko Vanhasen hallitus tietoisesti vai ymmärtämättömyyttään ajamassa alas aluepoliittisesti toimivan ja monipuolisen yliopistoverkoston, joka palvelee, sivistää ja rakentaa maata koko Suomessa? Ollaanko tätä tietoisesti ajamassa alas?
Aluepoliittisesti aikaisemmin arvostettu maanlaajuinen tasapuolinen kehitys myös korkeakoulupolitiikassa syöstään nyt tällä rahoitussuunnittelulla vastoinkäymisten kierteeseen. Eri puolilla maata sijaitsevat yliopistot eivät ole yksityisen rahoituksen näkökulmasta yhtä kiinnostavia. Myös tiedekuntien välille on varmasti tulossa eroja.
Korkeatasoinen kansallisen kehityksen taso perustuu nimenomaan laajapohjaiseen ja ympäri maata tasaisesti sykkivään yliopistoverkostoon. Nyt olemme näkemässä keskustan takinkääntöä, koska keskustan johdollahan aikanaan viritettiin sivistyksen koko pohja, sivistyksellinen, alueellinen ja sosiaalinen yliopistoverkosto.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kantaa huolta talouselämän kannalta epätrendikkäiden tieteenalojen puolesta. Kuka haluaa rahoittaa jatkossa taiteita, perusluonnontieteitä, harvinaisia kieliä, kasvatustieteitä ja yhteiskuntatieteitä?
Esitämme myös, että yhtä aikaa näin laajamittaisen ja talouspohjaltaan radikaalin yliopistouudistuksen yhteydessä selvitetään valtion tutkimusrahoituksen rakenteen toimivuus 2000-luvun tutkimuskentässä. Näemme myös tärkeänä sen, että ennen uudistuksen täytäntöönpanoa arvioidaan korkeakoulutuksen merkitys muuhun koulutuskenttään uudella tavalla.
Arvoisa puhemies! Opiskelijan kannalta yliopistouudistuksen yksityiskohdissa on hiomisen varaa: opintoihin haku, liikkuminen korkeakoulujen välillä, sivuainesuoritukset ja yksilölliset ainevalintaratkaisut vaativat kohennusta. On yksisilmäistä, jos me menneiden sukupolvien nuoret ratkomme tulevien nuorten puolesta, millaisilla aineyhdistelmillä ja valinnoilla he opiskelevat. Kyllä tulevaisuuden innovaatiot kytevät pitkälti olemassa olevassa tiedossa, jota uudelleen järjestellään ja käsitellään. Opintoihin tarvitaan jatkossa ammattitaitoista ohjausta. Uudet yrittämisen mahdollisuudet syntyvät uusien ainekokonaisuuksien kautta.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryh