]> PTK562010 vp 56. KESKIVIIKKONA 26. TOUKOKUUTA 2010 kello 14.07 Päiväjärjestys Ilmoituksia Lähetekeskustelu 1 Hallituksen esitys laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 60/2010 vp 2 Hallituksen esitys vuoden 2010 kolmanneksi lisätalousarvioksi Hallituksen esitysHE 62/2010 vp 3 Hallituksen esitys lasten oikeuksien käyttöä koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sanotun yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta Hallituksen esitysHE 66/2010 vp 4 Hallituksen esitys laiksi sairausvakuutuslain 13 luvun 5 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 67/2010 vp 5 Hallituksen esitys laeiksi Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain sekä sairausvakuutuslain 2 luvun 3 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 68/2010 vp Ensimmäinen käsittely 6 Hallituksen esitys laiksi sakon ja rikesakon määräämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Hallituksen esitysHE 94/2009 vp Lakivaliokunnan mietintöLaVM 9/2010 vp LakialoiteLA 66/2008 vp 7 Hallituksen esitys Eurojustin vahvistamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi Hallituksen esitysHE 18/2010 vp Lakivaliokunnan mietintöLaVM 10/2010 vp 8 Hallituksen esitys laiksi maatalouden interventiorahastosta annetun lain 3 §:n väliaikaisesta muuttamisesta Hallituksen esitysHE 64/2010 vp Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 8/2010 vp 9 Hallituksen esitys laeiksi takuueläkkeestä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Hallituksen esitysHE 50/2010 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 10/2010 vp LakialoiteLA 81/2008 vp, 27, 29/2010 vp 10 Hallituksen esitys laiksi tapaturmavakuutuslain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 55/2010 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 11/2010 vp 11 Hallituksen esitys laeiksi kuluttajansuojalain muuttamisesta ja eräiden luotonantajien rekisteröinnistä sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi Hallituksen esitysHE 24/2010 vp Talousvaliokunnan mietintöTaVM 10/2010 vp Toinen käsittely 12 Hallituksen esitys laiksi varainsiirtoverolain 14 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 47/2010 vp Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 18/2010 vp 13 Hallituksen esitys laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 240/2009 vp Hallintovaliokunnan mietintöHaVM 5/2010 vp 14 Hallituksen esitys laiksi kirkkolain 16 luvun ja 25 luvun 12 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 19/2010 vp Hallintovaliokunnan mietintöHaVM 6/2010 vp 15 Hallituksen esitys laeiksi yhdistyslain, tilintarkastuslain 57 §:n ja puoluelain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 267/2009 vp Lakivaliokunnan mietintöLaVM 8/2010 vp 16 Hallituksen esitys kansainvälisessä maantieliikenteessä toimivien ajoneuvojen miehistöjen työstä tehdyn eurooppalaisen sopimuksen muuttamisesta annettujen määräysten hyväksymisestä sekä laeiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamisesta ja tieliikennelain 92 a §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 31/2010 vp Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö LiVM 5/2010 vp 17 Hallituksen esitys laiksi taksiliikennelain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 32/2010 vp Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö LiVM 6/2010 vp 18 Hallituksen esitys laiksi tieliikennelain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 48/2010 vp Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö LiVM 7/2010 vp 19 Hallituksen esitys laiksi merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä Hallituksen esitysHE 17/2009 vp Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 7/2010 vp 20 Hallituksen esitys valmiuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Hallituksen esitysHE 3/2008 vp Puolustusvaliokunnan mietintö PuVM 3/2010 vp 21 Hallituksen esitys laiksi sijoitusrahastolain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 287/2009 vp Talousvaliokunnan mietintöTaVM 11/2010 vp 22 Hallituksen esitys laiksi Työ- ja elinkeinoministeriön koulutus- ja kehittämiskeskuksesta Hallituksen esitysHE 49/2010 vp Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintöTyVM 4/2010 vp 23 Hallituksen esitys laiksi avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetun lain 3 ja 8 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 36/2010 vp Ympäristövaliokunnan mietintö YmVM 6/2010 vp 24 Hallituksen esitys laiksi asunto-osakeyhtiölain 6 luvun 32 ja 34 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 23/2010 vp Ympäristövaliokunnan mietintö YmVM 7/2010 vp Lähetekeskustelu 25 Laki huumausainelain 3 §:n muuttamisesta LakialoiteLA 23/2010 vpJuha Hakolakokym. 26 Laki järjestyslain 7 ja 16 §:n muuttamisesta LakialoiteLA 24/2010 vpJuha Hakolakokym. Mietintöjen pöydällepano 27 Hallituksen esitys laiksi tulvariskien hallinnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Hallituksen esitysHE 30/2010 vp Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 9/2010 vp 28 Hallituksen esitys laiksi perusopetuslain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 109/2009 vp Sivistysvaliokunnan mietintöSiVM 4/2010 vp LakialoiteLA 112/2009 vp Puhetta johtivat puhemies Sauli Niinistö (14.07—15.57, 18.00—19.57 ja 21.58—23.28) ja ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen (15.57—18.00 ja 19.57—21.58). Nimenhuuto Nimenhuudossa merkittiin täysistunnosta poissa oleviksi seuraavat 54 edustajaa (e = eduskuntatyöhön liittyvä tehtävä; s = sairaus; p = perhevapaa): EeroAkaan-Penttilä kok(e) TarjaFilatov sd(e) Christina Gestrinr(e) JukkaGustafsson sd MariaGuzenina-Richardson sd(s) LasseHautala kesk(e) Hannakaisa Heikkinenkesk (p) Hanna-Leena Hemmingkok(e) Anna-Maja Henrikssonr RakelHiltunen sd(s) AnneHolmlund kok(e) HannuHoskonen kesk(e) SusannaHuovinen sd JyriHäkämies kok(e) HarriJaskari kok(e) AnttiKaikkonen kesk(e) MattiKangas vas(e) ToimiKankaanniemi kd(e) TanjaKarpela kesk(p) JyrkiKasvi vihr JyrkiKatainen kok KimmoKiljunen sd(e) KatriKomi kesk(e) JuhaKorkeaoja kesk(e) JohannesKoskinen sd(e) KariKärkkäinen kd(s) EeroLehti kok(s) PaulaLehtomäki kesk(e) SuviLindén kok(e) Päivi Lipponensd(e) MarjoMatikainen-Kallström kok(e) JuhaMieto kesk(e) MikaelaNylander r(p) LauriOinonen kesk(e) PenttiOinonen ps(s) Heikki A. Ollilakok HeliPaasio sd(p) SirpaPaatero sd(e) SariPalm kd(e) AilaPaloniemi kesk(e) MauriPekkarinen kesk(e) KlausPentti kesk(e) AnttiRantakangas kesk(e) PaulaRisikko kok(e) PerttiSalovaara kesk SariSarkomaa kok KimmoSasi kok JanneSeurujärvi kesk(e) JoukoSkinnari sd(e) TommyTabermann sd(s) Esko-Juhani Tennilävas JuttaUrpilainen sd PiaViitanen sd PaavoVäyrynen kesk(e) Nimenhuudon jälkeen ilmoittautuivat seuraavat 9 edustajaa: SariSarkomaa kok(14.23) Esko-Juhani Tennilävas (14.23) JukkaGustafsson sd(15.02) JohannesKoskinen sd(16.08) JoukoSkinnari sd(16.28) ToimiKankaanniemi kd(16.37) MattiKangas vas(17.33) HannuHoskonen kesk(18.59) AilaPaloniemi kesk(20.48) Muutokset valtioneuvoston kokoonpanossa Puhemies Tasavallan presidentti on 24.5.2010 pyynnöstä vapauttanut hammaslääketieteen tohtori, valtiotieteen maisteri, kansanedustaja Liisa Marja Hyssälän valtioneuvoston jäsenyydestä ja sosiaali- ja terveysministerin tehtävistä sekä nimittänyt sosionomi, kansanedustaja Juha Tapani Rehulan valtioneuvoston jäseneksi ja määrännyt hänet sosiaali- ja terveysministeriksi. Kertomukset Puhemies Tasavallan presidentti on 14.5.2010 antanut eduskunnalle valtion tilinpäätöskertomuksen vuodelta 2009 (K 11/2010 vp). Valtiontalouden tarkastusvirasto on 18.5.2010 antanut eduskunnalle erilliskertomuksen val- tion varainhoitovuoden 2009 tilinpäätöksen ja valtion   tilinpäätöskertomuksen    tarkastuksesta (K 13/2010 vp). Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunta on 4.4.2010 antanut eduskunnalle kertomuksen järjestön parlamentaarisen yleiskokouksen  toiminnasta  vuonna 2009 (K 7/2010 vp). Valiokuntien jäsenet Puhemies Valtioneuvoston jäseneksi nimitetyn ed. Juha Rehulan tilalle on valittava jäsen suureen valiokuntaan, sosiaali- ja terveysvaliokuntaan sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan. Suuren valiokunnan ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan täydennysvaalit toimitetaan huomenna torstaina 27.5.2010 kello 16 pidettävässä täysistunnossa. Ehdokaslistat täydennysvaaleja varten on jätettävä keskuskansliaan viimeistään huomenna torstaina kello 13. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan täydennysvaali toimitetaan ensi tiistaina 1.6.2010 kello 14 pidettävässä täysistunnossa. Ehdokaslistat täydennysvaalia varten on jätettävä keskuskansliaan viimeistään ensi tiistaina kello 11. PÄIVÄJÄRJESTYKSEN ASIAT: 1 Hallituksen esitys laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 60/2010 vp Puhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään perustuslakivaliokuntaan, jolle ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan on annettava lausunto. Oikeusministeri Tuija Braxin esittelypuheenvuoron jälkeen keskustelussa on nopeatahtinen osuus, jolloin ryhmäpuheenvuorot saavat kestää enintään 7 minuuttia ja muut etukäteen varatut puheenvuorot enintään 5 minuuttia. Puhemiesneuvosto suosittaa, että nopeatahtisen keskusteluosuuden jälkeenkin pidettävät puheenvuorot kestäisivät enintään 5 minuuttia. Keskustelu Oikeusministeri TuijaBrax (esittelypuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa linjattiin, että vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain toimivuutta arvioidaan ja perustuslain mahdollista muuttamista varten asetetaan parlamentaarinen ohjausryhmä. Käsillä oleva esitys perustuu Perustuslaki 2008 ‐työryhmän laatimaan kartoitukseen perustuslain muutostarpeista ja Taxellin komitean laatimiin konkreettisiin esityksiin. Ensimmäisessä työryhmässä olivat edustettuina kaikki edus- kuntapuolueet. Olimme työryhmässä perustuslain muutostarpeista sangen pitkälle yksimielisiä. Taxellin komiteassa saavutettiin niin ikään laaja tuki keskeisille esityksille. Kiitos siitä, kiitos laajasta kompromissihalukkuudesta tuossa tärkeässä vaiheessa. Perustuslain tarkistamisen tavoitteena on jatkaa perustuslain kokonaisuudistuksessa ja sitä edeltäneissä osauudistuksissa omaksuttua linjaa valtiosäännön parlamentaaristen piirteiden vahvistamiseksi. Esityksellä vahvistetaan valtioneuvoston asemaa suhteessa tasavallan presidenttiin kuitenkin siten, että presidentti edelleen säilyttää asemansa merkittävänä valtioelimenä. Presidentti osallistuisi vastaisuudessakin valtiolliseen päätöksentekoon. Taxellin komiteassa syntyneen kompromissin — ja tämä on kompromissi, ja sen takia se varmasti syntyi, koska presidentin puolesta puhuneet tältä osin saivat tahtonsa hyvin pitkälle läpi — yksi keskeinen osa oli, ettei ulkopolitiikan johtamista koskevaa perustuslain 93 §:ää muutettu. Se siis pysyy ennallaan. Joissakin asiaryhmissä ja erityistilanteissa presidentin harkintavaltaa kuitenkin sidottaisiin eduskunnan ja valtioneuvoston yhtenevään kantaan. Tämä koskisi ennen muuta ulkopolitiikan johtovaltaan kuuluvia kansainvälisiä asioita. Hallituksen esityksessä perustuslain tarkistamiseksi selkeytetään ylimpien valtioelinten valta- ja vastuusuhteita ja siten poistetaan valtiosäännön tulkintaan käytännön elämässä liittyneitä epäselvyyksiä. Tämä kohdistuu erityisesti tasavallan presidentin päätöksentekomenettelyyn sekä Suomen edustautumiseen Euroopan unionissa. Lisäksi esityksessä kehitetään kansalaisten suoria osallistumismahdollisuuksia, ja samalla vahvistetaan valtiollisen järjestelmän perustana olevaa edustuksellista demokratiaa. Suomen perustuslain voimaantulo vuonna 2000 oli merkittävä uudistus, jolla yhtenäistettiin ja ajanmukaistettiin Suomen aiempi neljään eri perustuslakiin hajautettuna ollut perustuslakisääntely. Kuten tunnettua, sitä uudistusta edelsi pitkäaikainen aina 1960- ja 1970-lukujen vaihteeseen palautettavissa oleva uudistustyö. Tasavallan presidentin valtaoikeuksia tarkistettiin ja presidentin vaalitapaa säänneltiin jo vuosina 1987 ja 1991. Myös Euroopan unionin jäsenyydestä johtuvia muutoksia tehtiin 1990-luvulla perustuslain osauudistuksina. Samoin mittava perusoikeusuudistus toteutettiin omana erillisenä hankkeena ennen mainittua kokonaisuudistusta. Vuoden 2000 uudistuksen sisällöllisenä tavoitteena oli tunnetusti — ja siihen oli jo näillä aiemmilla osauudistuksilla lähdetty liikkeelle — vahvistaa Suomen valtiosäännön parlamentaarisia piirteitä. Valtioneuvoston muodostaminen siirrettiin eduskunnan välittömään ohjaukseen. Tasavallan presidentin päätöksentekoa koskevaa sääntelyä uudistettiin vahvistamalla eduskunnalle vastuunalaisen ja luottamuksen varassa toimivan valtioneuvoston asemaa presidentin päätöksenteossa. Suomen ulkopolitiikan johto kirjattiin tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteistoimintaan kuuluvaksi, ja näin siis on tarkoitus olla jatkossakin. Valtioneuvoston tehtäväksi jäi Eta- ja EU-järjestelyjen yhteydessä tehtyjen ratkaisujen mukaisesti vastata Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä muista kuin eduskunnan hyväksymistä vaativista Suomen toimenpiteistä. Tämäkin ratkaisu siis on jo tehty ja on nykyisessä laissa. Valtioneuvoston toimivallan piiriin luetaan kaikki Euroopan unionissa tehtävien päätösten kohteena olevat asiat ja asiaryhmät. Valtioneuvoston asiana on muun muassa päättää Suomen edustuksesta Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Muodostettaessa Suomen kantaa merkittäviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin unionin asioihin valtioneuvoston tulee toimia läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa. Tämä on tärkeää. Suomen perustuslaki on ollut nyt voimassa kymmenen vuotta. Sen toimivuutta on seurattu alusta asti, ja itse asiassa ensimmäinen sen seurantaraportti valmistui jo vuonna 2001. Vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen keskeiset ratkaisut on arvioitu pääosin toimiviksi ja tavoitteet pääosin saavutetuiksi. Esimerkiksi eduskunnan asemaa ja toimintaa koskevat perusratkaisut ovat olleet onnistuneita. Myös perustuslain perusoikeussäännöstö näyttäisi kokonaisuutena toimivan hyvin. Laajempiin muutoksiin ei siten ole katsottu olevan tarvetta. Eräitä muutostarpeita kuitenkin on voitu havaita. Muutostarpeet liittyvät ennen muuta tavoitteeseen jatkaa valtiosäännön parlamentaaristen piirteiden vahvistamista ja parantaa eduskunnan luottamuksen varassa toimivan valtioneuvoston toimintamahdollisuuksia. Ylimpien valtioelinten toimivaltuuksissa on nähtävissä selkeyttämisen, ei siis radikaalin muuttaminen vaan selkeyttämisen, tarvetta. Lisäksi perustuslain voimassaoloaikana on valtiollisessa toimintaympäristössä tapahtunut valtiosäännön kannalta merkityksellisiä muutoksia. Siis kuluneen 10 vuoden aikana ympäristömme on muuttunut, ja näistä muutoksista konkreettisin on Lissabonin sopimuksen voimaantulo. Kehittämistarpeita liittyy myös kansalaisten osallistumisoikeuksien vahvistamiseen. Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on viitannut tarpeeseen tarkistaa perustuslakia. Nämä viittaukset ovat olleet yksimielisiä. Valiokunnan mukaan tulisi perustuslain tarkistamiseen tähtäävän hankkeen yhteydessä arvioida, voitaisiinko perustuslain poikkeusoloja koskevaa säätelyä muuttaa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten asettamissa rajoissa erityisesti lainsäädäntövallan delegointia koskevien vaatimusten osalta. Lisäksi, ja jälleen yksimielisesti, on vaadittu, että tulisi arvioida poikkeusolomääritelmän nykyaikaistamista sekä poikkeusoloissa sallittujen tilapäisten perustuslakipoikkeusten mahdollisuuden ulottamista rajoitetusti myös muihin kuin perustuslain perusoikeussäännöksiin. Vielä yksimielinen perustuslakivaliokunta on kehottanut arvioimaan, tulisiko perustuslakiin ottaa maininta Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa sekä harkita, olisiko perustuslakiin tarpeen sisällyttää erityinen valtuussäännös toimivallan siirtämisestä Euroopan unionille. Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevassa perustuslain uudistamisesityksessä valtioneuvoston asemaa vahvistettaisiin osoittamalla valtioneuvostolle yksinomainen toimivalta antaa hallituksen esitykset eduskunnalle. Valtioneuvosto päättäisi myös hallituksen esityksen täydentämisestä ja peruuttamisesta samoin kuin hallituksen kertomuksien antamisesta eduskunnalle. Parlamentaarisen hallitustavan vahvistamiseksi sekä valta- ja vastuusuhteiden selkeyttämiseksi tasavallan presidentin harkintavaltaa sidottaisiin määrämuotoisessa päätöksenteossa palautuksen jälkeen eräissä asiaryhmissä eduskunnan ja valtioneuvoston yhtenevään kantaan. Käytännössä merkittävä osa presidentin päätöksenteosta on jo nyt parlamentarisoitunut, eli presidentti käyttää toimivaltuuksiaan valtioneuvoston kannan mukaisesti. Tätä heijastaa myös presidentin nykyiseen, valtioneuvoston ratkaisuehdotukseen perustuvaan päätöksentekoon liittyvä palautusmenettely, jonka mukaan presidentti ei voi asiaa ensimmäistä kertaa hänelle esiteltäessä päättää asiasta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta poikkeavalla tavalla. Ehdotuksen mukaan asian palautumisen jälkeen muusta kuin lain vahvistamisesta, virkaan nimittämisestä tai tehtävään määräämisestä koskevasta asiasta päätettäisiin valtioneuvoston uuden ratkaisuesityksen mukaisesti, jos ehdotus vastaa eduskunnan ilmaisemaa kantaa asiassa. Ehdotettu menettely kohdistuisi käytännössä pääasiassa sellaisiin kansainvälisiin asioihin, jotka presidentti päättää määrämuotoisessa päätöksenteossa perustuslain 93 §:n 1 momentin nojalla ja jotka kuuluvat ulkopolitiikan johtamiseen. Kansalaisten osallistumisoikeuksia valtiollisella tasolla ehdotetaan täydennettäväksi uudella kansalaisaloitteella, jolla äänestäjät voivat saada haluamansa asian eduskunnan käsiteltäväksi. Perustuslakiin otettavalla säännöksellä vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella olisi oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Aloitetta koskevasta menettelystä olisi säädettävä tarkemmin erillisellä lailla. Aloite voisi koskea voimassa olevan lainsäädännön muuttamista tai kumoamista taikka kokonaan uuden lain säätämistä. Eduskunnan tulisi ottaa aloite käsiteltäväkseen, mutta aloitteen hyväksyminen jäisi tietysti eduskunnan arvioitavaksi samoin kuin siihen mahdollisesti tehtävät muutokset. Arvoisa puhemies! Perustuslaissa nykyisin valtioneuvostolle osoitettu kattava toimivalta Euroopan unionin asioissa edellyttää, että pääministeri toimii Suomen edustajana mainituissa kokouksissa. Perustuslakiin otettavan säännöksen mukaan pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa ja valtion ylimmän johdon edustusta vaativissa Euroopan unionin toiminnoissa. Valtioneuvosto voisi vastaisuudessakin poikkeuksellisesti päättää, siis myös vastaisuudessa, että pääministerin lisäksi tasavallan presidentti osallistuisi Euroopan unionin toimintaan liittyvään kokoukseen, jos Euroopan unionin järjestelmä sen sallii. Näin selkeytettäisiin nykyistä käytäntöä. Merkittävissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa unioniasioissa pääministeri ja valtioneuvosto toimivat vastaisuudessakin läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa Suomen kantojen muodostamiseksi. Isänmaan asialla on koko valtion johto. Perustuslain tulee antaa riittävän selkeä ja kattava kuva valtiollisista perusratkaisuista. Tämän vuoksi perustuslakiin ehdotetaan lisättäväksi myös säännös Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa. Perustuslakiin ehdotetaan otettavaksi myös uudet säännökset toimivallan siirrosta Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle. Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävästä toimivallan siirrosta päätettäisiin jatkossa kahden kolmasosan enemmistöllä kuten nykyisinkin, mutta siirtoa ei tehtäisi poikkeuslailla nykyiseen tapaan vaan uudessa, perustuslain määrittelemässä menettelyssä. Perustuslaissa säädettyä mahdollisuutta poiketa perusoikeuksista poikkeusolojen aikana ehdotetaan perustuslakivaliokunnan mainitsemien toiveiden mukaisesti tarkistettavaksi. Poikkeusolojen määrittelyä perustuslaissa yksinkertaistetaan kuitenkin siten, että määritelmä pysyisi edelleen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten yleisen hätätilan käsitteen piirissä. Valtioneuvoston asetusten käyttö olisi tietyissä rajoissa nykyistä useammin mahdollista. Tähän liittyen perustuslaissa säädettäisiin eduskunnan mahdollisuudesta valvoa valtioneuvoston asetuksenantoa niin sanotulla jälkitarkastuksella ja päättää asetusten voimassaolosta. Perustuslain asettamat nykyiset rajat poikkeusolojen sääntelylle ovat muodostuneet ahtaiksi erityisesti valmiuslainsäädännön kohdalla. Ehdotetun perustuslakimuutoksen tarkoituksena on, että vastaisuudessa valmiuslainsäädäntö vastaisi nykyistä paremmin perustuslain vaatimuksia. Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, perustuslain tarkistusehdotus on valmistelu tunnetusti laajapohjaisessa, parlamentaarisessa komiteassa. Ehdotukset perustuvat komitean merkittävän enemmistön yhteisymmärryksessä saavuttamiin ratkaisuihin. Hallitus on nyt saattanut esityksen eduskunnan käsiteltäväksi. Uudistuksen tarkoituksena on vahvistaa valtiosäännön parlamentaarisia piirteitä ja sitä kautta lujittaa kansanvaltaa hallitusjärjestelmässä. Julkisessa keskustelussa on toisinaan asetettu vastakkain valtioneuvoston asema ja parlamentarismin vahvistaminen. Asiahan ei ole näin, vaan valtioneuvosto voi toimia vain, vain ja ainoastaan, eduskunnan luottamuksen varassa. Tämä luottamus on jokaisena hetkenä peruutettavissa. Osa näistä väitteistä ja vihjeistä on vakavia, sillä niiden mukaan eduskunta ei tosiasiassa hoitaisi omaa tehtäväänsä asianmukaisesti, vaan kansanedustajat luottaisivat sokeasti hallitukseen. (Ed. Rajamäki: Hallitusryhmän piiskurit toimivat!) Siitä, että nykyään on tavallista, että hallituskoalitio jatkaa koko eduskuntakauden ajan, ei voida tehdä johtopäätöstä, että eduskunta ei valvoisi valtioneuvoston toimintaa tarkkaan. Tämä on hyvin tärkeää. Kaikki ministerit ja valiokuntien jäsenet ovat varmasti havainneet, että valiokuntia kuunnellaan tarkalla korvalla. Toivon, että eduskunnassa syvennytään myös tähän kysymykseen, kun perustuslakiuudistusta käsitellään. Esitys perustuslain uudistamiseksi on nyt eduskunnan käsissä eli sen ylimmän elimen, jolle, ja vain jolle, viime kädessä perustuslain muuttaminen kuuluu, ja vieläpä kahdelle perättäiselle eduskunnalle. Siinä välissä vielä kansa saa sanoa tästä asiasta tärkeän sanansa. Eduskunnalla on aikaa vuosi arvioida, puntaroida tätä kysymystä. Toivon, että se tässä yhtey-dessä puntaroi myös kansanedustajuuden ja kansan edustajien roolin merkitystä parlamentarismiin syvällisesti paneutuen. On selvää, että eduskunta on tästä eteenpäin kaiken vallan pitäjä, niin kuin kuuluukin, ja seuraava eduskunta ratkaisee, millä tavalla edetään tässä tärkeässä parlamentarismin asiassa. TapaniTölli kesk (ryhmäpuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Perustuslain uudistamiseen sopii hyvin vanha sanonta: "Maa on lailla rakennettava." Tätä korostivat Suomen ensimmäisen perustuslain kirjoittanut presidentti Ståhlberg ja kansalaissopua rakentanut presidentti Kallio. Tämä pätee edelleenkin. Perustuslaki on lainsäädäntömme perusta, ja sen on vastattava sitä todellisuutta, jossa me elämme. Kuluneen kymmenen vuoden aikana on kertynyt kokemuksia myös siitä, että voimassa olevan perustuslain tulkinnasta on eriäviä käsityksiä. Myös Lissabonin sopimuksen voimaantulo antoi aiheen tarkastella sitä, onko perustuslakimme uuden sopimuksen aikana ajan tasalla. Hallituksen esitys Suomen perustuslain muuttamiseksi on huolellisesti valmisteltu. Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelman mukaan vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain toimivuutta arvioidaan ja perustuslain mahdollista muuttamista varten asetetaan parlamentaarinen ohjausryhmä. Näin meneteltiin. Ryhmä koostui kaikkien eduskuntaryhmien asettamista jäsenistä. Asiantuntijoina olivat maamme arvostetuimmat valtiosääntöasiantuntijat ja korkeimpien oikeuksien presidentit. Valmistelussa haettiin laajaa yhteisymmärrystä. Hallituksen esitys on tasapainoinen kokonaisuus, jossa otetaan askeleita parlamentarismin vahvistamisen tiellä. Kyseessä ei ole radikaali kokonaisuudistus vaan maltillinen täsmennys, jossa selkeytetään keskeisten valtioelintemme, eduskunnan, valtioneuvoston ja tasavallan presidentin, toimivaltasuhteita. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä parlamentaarisen päätöksenteon vahvistamista. Suomen ulkopolitiikkaa johtaa jatkossakin tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tasavallan presidentin asema Suomen ulkopolitiikan johdossa ja puolustusvoimien ylipäällikkönä säilyy käytännössä lähes ennallaan. Keskustan eduskuntaryhmä korostaa yhteistoimintavelvoitetta ja pitää ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan Utvan roolia tärkeänä. Sitä on syytä edelleen voimakkaasti kehittää. Tärkeä edistysaskel on se, että tasavallan presidentin ja valtioneuvoston mahdolliset ristiriidat ratkaisee lähtökohtaisesti koko eduskunta. Tällaiset ristiriidat ovat erittäin harvinaisia. Ehdotettu säännös selkeyttää tilanteen ja korostaa eduskunnan asemaa korkeimpana valtioelimenä. Hallituksen lakiesitykset ja toimintakertomukset annetaan jatkossa suoraan eduskunnalle ilman presidentin esittelyä. Tämä on järkevää toimintaa, joka ei vähennä tasavallan presidentin tosiasiallista valtaa, koska presidentti on nykyisin sidottu valtioneuvoston kantaan asiaa uudelleen käsiteltäessä. Suomen EU-jäsenyyden maininta perustuslaissa on lainsäädännön ajantasaistamista vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi. Perustuslakiin esitetään kirjausta, jonka mukaan pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa ja muissa ylintä johtoa koskevissa EU:n kokouksissa. Nyt sääntely tarkentuu tältä osin. Valtiosääntöasiantuntijoiden mukaan näin olisi pitänyt tulkita voimassa olevaa lakiakin. Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää myönteisenä sitä, että kansalaiskeskustelua ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia monipuolistetaan ottamalla käyttöön edustuksellista demokratiaa täydentävä kansalaisaloite. Sen mukaan vähintään 50 000 Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Toivottavasti tätä mahdollisuutta käytetään rakentavalla tavalla. Kansalaisaloitetta ei tule käyttää esimerkiksi vähemmistöjä tai maahanmuuttajia vastaan. Arvoisa puhemies! Uudistetun perustuslain on ajateltu tulevan voimaan 1.3.2012. Sitä ennen laki on hyväksyttävä kaksilla valtiopäivillä. Eduskunta saa huolellisesti valmistellun esityksen käsiteltäväkseen. Työ tullaan tekemään hyvää lainsäädäntötapaa noudattaen perusteellisesti. Laki tulee voimaan vain, jos vaalien jälkeen valittu eduskunta hyväksyy sen vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä. Seuraavissa eduskuntavaaleissa kansalaiset ottavat kantaa perustuslakiuudistukseen ja ratkaisevat lopullisesti uudistuksen kohtalon. Keskustan eduskuntaryhmä toivoo mahdollisimman suurta kansallista yhteisymmärrystä perustuslain sisällöstä. Oppositio on osallistunut lakiehdotuksen valmisteluun. Me emme tiedä nyt, mitkä ryhmät ovat vaalien jälkeen hallituksessa ja mitkä oppositiossa. Emme sitäkään tiedä, kuka on tasavallan presidentti silloin, kun tämä uudistus mahdollisesti astuu voimaan. Näin ollen meidän kaikkien on syytä tarkastella uudistusta puhtaasti asiapohjalta. Nyt ei ole pelin politiikan aika. PerttiSalolainen kok (ryhmäpuheenvuoro) Herra puhemies! Eduskunnassa käsitellään tärkeitä asioita, tärkeämpiä asioita ja äärettömän tärkeitä asioita. Näihin viimemainittuihin kuuluvat epäilemättä perustuslaki ja sen muutokset. Arvoisa puhemies! Parlamentarismin lisääminen on ollut pitkäjänteinen hanke, jonka presidentti Koivisto aloitti toimikaudellaan. Sitä ennen noudatetut käytännöt presidentti Kekkosen aikana merkitsivät monen vuosikymmenen ajan jatkunutta horrosta parlamentarismin toteuttamisessa. Presidentin valta muodostui jopa epädemokraattiseksi, vaikka valtiosääntö säilyi ennallaan. Tästä syntyi tarve vähentää presidentin valtaa ja kirjata se perustuslakiin. Muutos siis alkoi SDP:n periaatteiden pohjalta presidentti Kekkosen toimikaudella. Koivisto sosialidemokraattisen liikkeen kasvattina suhtautui myönteisesti eduskunnan aseman vahvistamiseen. Kokoomus tuki hanketta, koska myös kokoomus halusi Suomen olevan normaali, kehittynyt länsieurooppalainen demokratia. Vaikka presidentti Kekkonen oli itsekin todennut "Parlamentti voittaa aina", Mauno Koiviston pääministerikaudella presidentti Kekkonen yritti kuitenkin erottaa pääministerin ja vain parlamentarismi esti Kekkosen diktaatin toteutumisen. Herra puhemies! Kaikkea toimintaamme ohjaavaa perustuslakia on uudistettava huolella ja vähitellen. Niinpä on luonnollista, että Koiviston aloittamat reformit jatkuvat edelleen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä painottaa tässä yhteydessä esityksen keskeisintä, eduskunnan asemaa vahvistavaa periaatetta: jos valtioneuvosto ja tasavallan presidentti ovat eri mieltä, viime kädessä eduskunnan kanta ratkaisee. Irtisanoudumme täysin siitä, että nyt käsittelyssä olevassa esityksessä olisi kyse jonkinlaisesta hyökkäyksestä nykyistä tasavallan presidenttiä ja presidentti-instituutiota vastaan. Päinvastoin. On kiistatonta tarvetta selventää perustuslain sisältöä ja kirjoittaa auki ratkaisut havaittuihin pulmiin. Esityshän, kuten monasti on korostettu, koskee vasta vuonna 2012 valittavaa tasavallan presidenttiä. Helsingin Sanomat ja muu lehdistö on esimerkiksi puhunut perustuslaissa olevasta valuviasta. Sillä on tarkoitettu muun muassa sitä, että nykyinen perustuslaki ei anna selvää vastausta siihen, miten päätökset kaikissa tilanteissa voidaan tehdä ja kuka niistä vastaa, tai erimielisyyttä siitä, kuka edustaa Suomea Euroopan unionin huippukokouksissa. Näihin käytännön ongelmiin on nyt saatu ratkaisu hallituksen esityksessä. Kuten edellä on jo todettu, muutokset tulisivat voimaan vasta vuonna 2012 eli koskisivat vasta silloin valittavan presidentin valtaoikeuksia, eivät siis nykyistä tasavallan presidenttiä, vaikka julkisesta keskustelusta voisi niin päätellä. Tasavallan presidentin vaihtuessa on siis oikea aika antaa vastaukset ajan haasteisiin. Seuraava mahdollisuushan on vasta 12 vuoden kuluttua, ja sitä me emme voi jäädä odottelemaan. Esitettyjen muutosten taustalla on ministeri Taxellin johtaman perustuslain tarkistamiskomitean mietintö. Kaikkien kolmen suuren puolueen edustajat komiteassa olivat yksimielisiä sen tekemistä ehdotuksista. Lisäksi niiden edustajat olivat sopineet komitean ehdotusten sisällöstä. Tämä esitys vie nyt tilannetta oikeaan suuntaan. Arvoisa puhemies! Mikä sitten muuttuu, ja mikä säilyy? Ulkopolitiikan johtajuus ei muutu: presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, edelleen 93 § 1 momentin mukaisesti. Tasavallan presidentti on siis päätöksenteossa aina mukana. Tämä tuo päätöksiin arvojohtajuuden. Presidentin on jatkossakin oltava arvojohtaja, jonka mielipiteet sekä valtioneuvosto että eduskunta ottavat huomioon. Uutuutena valtioneuvosto voi hakea eduskunnalta tukea kannalleen, jos presidentti ja valtioneuvosto ovat tietyissä, erityisesti kansainvälisissä asioissa eri mieltä. Tästä säädetään 58 §:ssä. Silloin eduskunnan kanta voittaa ja pattitilanne ratkeaa. Erityisesti ulkopolitiikkaan tulee siis päätöksentekojärjestys, ja niin kutsuttu kaksoislukitus poistetaan. Kriisitilanteessa pitää olla päätöksentekokykyä. Uudella 58 §:llä olisi siis myöskin ennakolta yksimielisyyttä edistävä vaikutus, koska kaikki joutuisivat ottamaan huomioon myöskin tämän eduskunnan uuden roolin. Tämä uusi päätöksentekomenettely koskisi periaatteessa myös Suomen osallistumista kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallinta-operaatioon. Kriisinhallintalakia tulkitaan kuitenkin niin, että Suomen osallistumispäätöksen tulee käytännössä pohjautua eduskunnan, tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteiseen kannanmuodostukseen. Esityksellä pyritään myös panemaan piste niin kutsuttuun EU:n lautaskiistaan. Korostamme, että tilanne on kyllä ollut selvä tähänkin asti: perustuslain 93 §:n mukaan valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Edustusta ei siis sinänsä ole ollut tarpeen kirjata erikseen perustuslakiin, koska se on ollut koko ajan valtiosääntöoikeudellisesti selvä asia. Mutta nyt halutaan päätepiste sekavalle ja pitkään velloneelle keskustelulle. Asiassa tähän asti noudatettu käytäntö — se, että pääministeri ja tasavallan presidentti sopivat keskenään, kuka Suomea edustaa Eurooppa-neuvostossa — on soveltunut huonosti yhteen perustuslain 97 §:n valtioneuvostolle säädettyjen velvoitteiden ja perustuslain selkeiden perustelujen kanssa. Asian lopulliseksi selventämiseksi pääministerin tehtäviä koskevaa perustuslain 66 §:ää muutettaisiin nyt niin, että pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa ja valtion ylimmän johdon edustusta vaativissa Euroopan unionin muissa toimissa. Lissabonin sopimuksen voimaantulon johdosta valtioneuvosto on antanut asiasta vielä selvityksen, jonka mukaan Suomen jäsen toimielimeksi muuttuneessa Eurooppa-neuvostossa ja Suomen edustaja Eurooppa-neuvoston kokouksissa on eduskunnalle vastuunalainen pääministeri. Perustuslakivaliokunnalla ei ole ollut tähän käytäntöön mitään huomauttamista. Toimivalta antaa hallituksen esitykset eduskunnalle osoitettaisiin nyt valtioneuvostolle. Valtioneuvosto päättäisi myös esitysten täydentämisestä ja peruuttamisesta, samoin kuin hallituksen kertomusten antamisesta eduskunnalle. Tämä taas on perusteltua, sillä presidentin nykyinen rooli hallituksen esitysten antajana on lähinnä muodollinen: presidentti ei voi estää esityksen antamista eduskunnalle sellaisena kuin valtioneuvosto on sen esittänyt. Lakien vahvistaminen puolestaan säilyisi vastaisuudessakin presidentin tehtävänä. Todellisena uutuutena esityksessä on kansalaisaloitteen käyttöönotto. Vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella olisi oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Kansalaisaloitteen merkitys tullaan arvioimaan jatkossa sen pohjalta, miten harkitusti sitä käytetään. Toivottavasti siitä tulee arvokas lisä kansalaisvaikuttamisen keinoihin. Kansalaisaloitteen osalta eduskunnalla säilyy luonnollisesti harkintavalta, ja kokoomuksen eduskuntaryhmä pitääkin kansalaisaloitetta perusteltuna. Arvoisa puhemies! Tänä päivänä on vaikea arvioida uudistusten merkitystä tulevaisuudessa. Esitys ei merkitse suoraa siirtymistä parlamentarismiin. Taxellin komiteassa ei pystytty sopimaan perustuslakiuudistuksen jatkamisesta selkeästi parlamentarismia vahvistavaan suuntaan. Tämä on pidettävä mielessä uudistusta arvioitaessa. Kuten on todettu, kokoomus on johdonmukaisesti ajanut eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen aseman vahvistamista jo 1980-luvulta lähtien. Nyt otetaan melkoinen askel kansanvallan suuntaan. Kokoomuksessa on koettu ongelmallisena eduskunnan ja sen ulkoasiainvaliokunnan puutteellinen tiedonsaanti tasavallan presidentin ulkopoliittisista toimista ja keskusteluista. Tiedot eivät myöskään suodatu eduskuntaan valtioneuvoston kautta. Tulisikin harkita uusia käytännön menettelytapoja tiedonkulun parantamiseksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa tämän esityksen hyväksymistä sellaisenaan. Esitys perustuu kolmen suuren puolueen edustajien eri neuvonpidoissa saavuttamaan yksimielisyyteen uudistusten sisällöstä, mikä on tärkeää. Odotamme nyt alkavassa eduskunnan käsittelyssä erityisesti sosialidemokraattien kantoja, sillä onhan puolue viime aikoina poikennut perustuslakikysymyksissä oudosti historiallisilta linjoiltaan. (Välihuutoja) — Siis poikennut oudosti historiallisilta linjoiltaan, kuten totesin. — Toivoa sopii, ettei lähestyvillä vaaleilla ole liian suurta vaikutusta puolueen muuttuneisiin periaatteisiin. Taktisella vastustamisella ei saavuteta mitään. Mielestämme SDP:n tulee omaa kantaansa arvioidessaan kerrata historiansa, olla uskollinen valmistelutyön aikana siis jo kertaalleen hyväksymälleen esitykselle ja kuulla laajalti vahvoja ulkopoliittisia johtajiaan. (Puhemies: Arvoisa puhuja on nyt 4 minuuttia yliajalla!) Esitys antaa kuitenkin vastaukset tiettyihin keskeisiin soveltamisongelmiin eli oikeat ja käyttökelpoiset, ajan vaatimat, kansanvaltaa korostavat ratkaisumallit ylimpien valtioelinten välisiin ongelmatilanteisiin. Tästä syystä kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että esitys hyväksytään. JacobSöderman sd (ryhmäpuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Ed. Salolainenhan on ollut menestyksellinen uimari Helsingin Työväen Uimareissa, TUL:ssä, mutta se ei kuitenkaan oikeuta häntä pitämään puheenvuoroa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puolesta. (Ed. Kanerva: Eikö sitä saa edes arvioida?) Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys Suomen perustuslain muuttamiseksi on esillä. Onnittelen oikeusministeri Tuija Braxia, joka väsymättä ja asiaansa uskoen on vienyt asiaa eteenpäin! Perustuslain 93 §:ssä todetaan edelleen, että tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, mutta 58 §:ään ehdotettu muutos mahdollistaa sen, että seuraavan presidentin rooli ulkopolitiikan hoidossa käytännössä saattaa jäädä toissijaiseksi. Vuoden 2000 perustuslaki on varsin uusi. Sosialidemokraattien mielestä se ei kaipaa suurempia uudistuksia. Uuden perustuslain eniten keskustelua aiheuttanut kysymys, kuka edustaa Suomea EU:ssa, on äskettäin ratkaistu pääministerin eduksi. Painavat syyt voivat tosin edellyttää presidentin osallistumista. Hallituksen esitys pitää tärkeänä sitä, että jos valtioneuvoston ja presidentin välillä ei päästä tästä yhteisymmärrykseen, hallitus voi viedä asian eduskunnan ratkaistavaksi. Mikäli molemmat valtioelimet suhtautuvat toisiinsa kunnioituksella, tällaisia tilanteita tuskin syntyy. Mahdollisen ratkaisun tulee perustua siihen, että asia tuodaan eduskuntaan avoimesti ja jul- kisesti, vaikkapa selontekona. Esityksen perus- teluissa  kuitenkin  esitetään  ajatus,  että 97 §:n 3 momentin mukainen valiokunnan kanta riittäisi. Se voitaisiin hankkia jopa kansalaisten tietämättä, salaa. Tällainen ei sovi suomalaiseen parlamentarismiin. Asiat pitää tuoda eduskuntaan paraatiovesta ja ratkaista avoimesti täysistunnossa, ei salakäytävien kautta eikä suljettujen ovien takana. Arvoisa puhemies! Perustuslakikeskustelua on käyty ikään kuin parlamentarismi olisi ainoa kansanvallan muoto. Suomessa on vuodesta 1994 lähtien valittu tasavallan presidentti kansanvaalilla. Eduskunnan rinnalle on luotu toinen demokraattinen instituutio. Olemme kansanvaltaisempia kuin Ruotsi, jossa valtionpäämies valitaan Napoleonin sinne 1810 lähettämän kenraali Jean-Baptiste Bernadotten jälkeläisistä. Se ei ole kovin demokraattinen ratkaisu. Erinomaisesti menestynyt kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö totesi vaalien jälkeen, että suomalaiset ajattelevat siten, että demokratia toteutuu presidentinvaaleissa. Hän korosti, että presidentinvaaleissa äänestäjiä on 300 000—400 000 enemmän kuin missään muissa vaaleissa, ja lisäsi, että varmaan ajatellaan, että äänestämisellä olisi joku merkitys. Hän suhtautuu varauksellisesti presidentin valtaoikeuksien riisumiseen. Suomalaiset ovat hyväksyneet kansanvaalin presidentinvaaleissa. Presidentit ovat olleet maamme suosituin poliittinen instituutio, jonka toiminta on saanut laajan kannatuksen. Sosialidemokraattien linjana on jo 1970-luvulta ollut sisäpoliittisten valtaoikeuksien parlamentarisointi ja ulkopolitiikan johtajuuden säilyttäminen presidentillä. Kansan suhtautuminen kansanvaaliin presidentinvaaleissa on vaikuttanut valtiosääntöajatteluumme. Kansaa kannattaa kuunnella. Arvoisa puhemies! Marsalkka Mannerheimin siirtyessä tasavallan presidentiksi vuonna 1944 hän kirjoitti viimeisessä päiväkäskyssään: "- - tulevan elämämme edellytyksenä on saavuttaa pysyväiset luottamukselliset suhteet kaikkiin naapurikansoihimme." Presidenttinä hän vei maatamme kohti rauhan oloja. Presidentti Juho Kusti Paasikivi rakensi huolella uutta ulkopoliittista linjaa. Tammikuussa 1956 Neuvostoliitto luopui Porkkalan alueesta, venäläiset sotilaat jättivät Suomen maaperän. Urho Kekkosen huippuhetki oli vuonna 1975 Helsingissä pidetty Ety-kokous, jossa Euroopan maiden ja USA:n sekä Kanadan valtionpäämiehet allekirjoittivat tärkeän asiakirjan. Sen ihmisoikeuksia koskeva osa vauhditti kommunismin romahtamista. Mauno Koiviston aikana käytiin Suomessa tärkeitä neuvotteluja USA:n ja Neuvostoliiton välillä sekä ryhdyttiin neuvottelemaan Suomen EU-jäsenyydestä, joka toteutui vuonna 1995. Martti Ahtisaari toimi presidenttikaudellaan Kosovon kriisin sovittelijana, ja Balkanin sodat voitiin lopettaa. Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2008. Tarja Halonen on keskittynyt globaalin tasa-arvon ja sosiaalisen edistyksen ajamiseen. Hänen erinomaiset suhteensa kaikkien naapurimaiden johtajiin ovat arvokas ulkopoliittinen voimavara. Ulkopolitiikasta vastaavana instituutiona tasavallan presidentti on valtiosääntömme todellinen menestystarina. Historiasta ei löydy perusteluja presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien riisumiselle. Syitä sisäpoliittisten valtaoikeuksien riisumiseen oli. Ne on jo riisuttu. Entä tulevaisuus? Venäjä on edelleen naapurimme. Se on suuri, arvaamaton maa, sotilasmahti. Kremlissä on presidentti. Moni näkee turvamme Natossa, jota johtaa USA. Sielläkin on presidentti. Jopa EU:ssa on rakenneltu presidenttiyttä. Mielestämme turvallisin vaihtoehto Suomelle on, että presidentillä säilytetään ulkopoliittista valtaa. Päivänpolitiikan ulkopuolella oleva presidentti on oikea henkilö johtamaan pitkäjänteistä ja laajaan kansalaistukeen perustuvaa ulkopolitiikkaa. Arvoisa puhemies! Parlamentarismissa hallituksella on oikeus tuoda tärkeinä pitämänsä esitykset eduskuntaan. Kuten jo komiteanmietintöä jätettäessä ilmoitimme, sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on valmis etsimään sellaisia ratkaisuja, jotka saavat eduskunnassa ja kansalaisten keskuudessa mahdollisimman laajan tuen. Perustuslakia uudistettaessa tämä on tärkeä periaate. Noudattakaamme sitä! VeijoPuhjo vas (ryhmäpuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Presidentin valitsee kansa. Presidenttiin kansa luottaa. Nyt hallitus haluaa viedä kansan presidentiltä itsenäistä päätösvaltaa. Suomalaiset luottavat vaaleilla itse valitsemaansa presidenttiin. Hallitus ei mitenkään voi perustella sitä, miksi kansan suoraan valitsemalla presidentillä ei voisi säilyä nykyiset valtaoikeudet ja miksi niiden muuttaminen olisi tähdellistä. Vasemmistoliiton mielestä Suomessa on nyt, aikaisempien perustuslain tarkistusten jälkeen, oivallinen tasapaino eri valtioelinten välillä. Päätöksiä tehdään yhteistoiminnassa tasavallan presidentin ja valtioneuvoston kesken. Näin päätösten taustana on laajempi ja laadultaan parempi pohdinta kuin parin keskeisen ministerin sanelu. Nykyinen presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminta pystyy parhaiten turvaamaan Suomen kansan edut. Hallituspuolueet haluavat järkyttää tätä valtioelinten tasapainoa. Suoraan sanottuna keskusta, kokoomus, vihreät ja ruotsalaiset haluavat tehdä kansan presidentistä seinäkukkasen. Nämä puolueet haluavat, että kansan valitseman presidentin valta annetaan puoluekokouksen valitsemalle pääministerille. Jos joku tässä salissa yrittää puolustaa pääministerin asemaa viittaamalla eduskuntavaalien käymiseen pääministerivaalina, niin sellainen perustelu on kestämätön. Puhe pääministerivaalista on itse asiassa silkkaa huijausta. Se on puolueiden vaalipäällikköjen mainoskikka. Tämän ymmärtää hyvin, kun palauttaa mieliin vuoden 2003 eduskuntavaalit, joita muka käytiin pääministerivaalina. Tuskin oli montaa kuukautta kulunut vaaleista, kun yksikään silloisista pääministeriehdokkaista ei ollut edes hallituksessa, saati pääministerinä. Entä nyt? Kohta valitaan maalle uusi pääministeri keskustan puoluekokouksessa pitämättä eduskuntavaaleja, pääministerivaaleja. Hyvät edustajat, hallituksen esityksen sisältämät ehdotukset vahvistavat jo ennestään vahvan pääministerin ja laajojen enemmistöhallitusten asemaa myös suhteessa koko eduskuntaan. Ehdotukset eivät suinkaan vahvista eduskunnan asemaa nykyisessä hallitsemisjärjestelmässä. Vastuu politiikan suunnasta häivytetään, tai se katoaa laajojen hallituskoalitioiden oloissa. Oppositioon jäävät puolueet sivuutetaan lähes täysin ja häivytetään hallitsemisessa ja niille jätetään entistä vähemmän tilaa vaihtoehtoisten poliittisten ohjelmien esittämiselle. Asiantuntijat ovat arvioineet, että eduskunnan sisällä on hallituspuolueiden asema suhteessa oppositiopuolueisiin selvästi vahvistunut 2000-luvulla. Vallan riistämistä kansan presidentiltä on yritelty peitellä sillä, että ei kosketa nykyisen perustuslakimme 93 §:ään, joka sanoo, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Presidentin valta riistetään muuttamalla 58 §:n säätelemää päätöksentekotapaa. Vasemmisto ei tätä hyväksy; me kannatamme presidentin ulkopoliittisen aseman säilyttämistä. Mitä sitten tarkoittaa päätöksentekotavan muuttaminen niin, että presidentti sidotaan valtioneuvoston kantaan? Voimassa olevan lain mukaan presidentti ei ole sidoksissa valtioneuvoston uuteen ratkaisuehdotukseen silloin, kun valtioneuvosto tuo uudelleen päätettäväksi asian, jonka kohdalla presidentti ei ensimmäisellä kerralla hyväksynyt valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Hallituksen esityksessä tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ollessa erimielisiä erityisesti kansainvälisissä asioissa presidentti on sidoksissa valtioneuvoston uuteen ratkaisuehdotukseen ja näkemykseen, jos ehdotus vastaa eduskunnan ilmaisemaa kantaa. Tämä ei ole mikään vähäpätöinen muutos. Kansainvälisiä asioita ovat muun muassa jäsenyys kansainvälisessä järjestössä, valtioiden tunnustaminen, diplomaattisten suhteiden solmiminen ja katkaiseminen sekä valtuuskuntien asettaminen, valtiosopimusten allekirjoitusvaltuuksien antaminen, valtiosopimusten ja muiden kansainvälisten velvoitteiden hyväksymiseen, ratifiointiin ja irtisanomiseen liittyvät päätökset samoin kuin muut ulkopolitiikan johtamiseen liittyvät määrämuotoiset päätökset. Kyse on siis aivan oleellisesta muutoksesta. Se kiistatta muuttaa ja oleellisesti heikentää presidentin asemaa. Tällä tavalla hallitus pyrkii kiertokautta toteuttamaan kansan suoraan vaaleilla valitseman tasavallan presidentin itsenäisen päätösvallan riistämisen. Sitä ei tohdita suoraan esittää 93 §:n kohdalla, niin kuin alun perin aikomus on ollut. Entä miksi kansan presidentti suljetaan päätöksenteosta EU:ssa? Tähän asti käytäntönä on ollut, että presidentti on osallistunut Eurooppa-neuvoston kokouksiin ja muihin huippukokouksiin Suomen toisena edustajana presidentin toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä. Nyt tämäkin vaikuttamismahdollisuus viedään kansan valitsemalta presidentiltä yhden puoluekokouksen valitsemalle pääministerille. Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on hylättävä. Vasemmistoliiton mielestä presidentin nykyinen asema tulee säilyttää. PekkaHaavisto vihr (ryhmäpuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Ed. Söderman omassa puheenvuorossaan viittasi Napoleonin lähettämiin kenraaleihin, ja Napoleonin kerrotaan sanoneen, että paras perustuslaki on lyhyt ja epäselvä. Itsevaltiaille epäselvät lait saattavat sopiakin parhaiten, mutta demokratiassa perustuslain selkeys ja päätöksenteon avoimuus on koko kansanvallan kulmakivi. Nyt hallituksen esityksenä annetun perustuslain uudistuksen tavoitteena on lisätä kansalaisten osallistumismahdollisuuksia, ratkaista Suomen EU-edustautumista vaivannut kahden lautasen ongelma sekä vahvistaa parlamentarismia ja hallituksen suoraa vastuuta eduskunnalle. Miten näissä tavoitteissa on onnistuttu? Hallitus ehdottaa perustuslakiin lisäystä, jolla 50 000 kansalaista voi saada kansalaisaloitteen kautta lainmuutoksen eduskunnan käsittelyyn. Kansalaisaloite antaa uuden mahdollisuuden suoraan demokratiaan ja lisää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia politiikan asialistaan. Vihreät pitävät kansalaisaloitteen tuloa perustuslakiin erittäin hyvänä asiana. Suomen EU-jäsenyyden alusta asti presidentin ja pääministerin yhtaikainen osallistuminen EU:n huippukokouksiin on herättänyt hämminkiä. Ongelma ei ole ollut lautasten, vaan tuolien määrä. Kun presidentti on tullut sisään, asioiden valmistelussa mukana ollut ulkoministeri on joutunut kävelemään ulos. Tämän kohtalon ovat kokeneet vuorollaan ministerit Halonen, Tuomioja, Kanerva ja Stubb. Heidän kollegansa ovat jääneet saliin. Hallituksen esityksen mukaan pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa ja valtion ylimmän johdon edustusta vaativassa Euroopan unionin muussa toiminnassa. Lissabonin sopimuksen mukaan häntä voi tarvittaessa avustaa ministeri, jos ja kun Eurooppa-neuvosto niin päättää. Lautaskiistat jäävät siis historiaan. Parlamentarismin vahvistamisessakin otetaan askelia. Hallituksen esitykset eduskunnalle antaa jatkossa valtioneuvosto ilman presidentin puumerkkiä. Presidentin omaa päätöksentekoakin parlamentarisoidaan. Niissä asioissa, joissa presidentti ja valtioneuvosto ovat erimielisiä, asiat on ratkaistava valtioneuvoston ehdottamalla tavalla, jos se on eduskunnan kannan mukainen. Eduskunta tulee nyt kirkon harjalle ratkaisemaan presidentin ja valtioneuvoston välisiä kiistoja. Viisas valtioneuvosto hakee tietysti tulevaisuudessa vauhtia eduskunnasta jo hyvissä ajoin, jos tällainen ristiriita on odotettavissa. Vihreiden kannalta, arvoisa puhemies, ehdotetut perustuslain muutokset ovat hyviä. Pidemmällekin parlamentaarisella tiellä olisimme olleet valmiita etenemään, mutta eduskunnassa tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö perustuslain muutoksiin. Perustuslain muutoksen epäilijät ovat olleet huolissaan siitä, että suoralla kansanvaalilla valittavan presidentin rooliksi jäisi tämän muutoksen jälkeen toimia vain Paasikiven sanoja lainatakseni "representatiivisena figuurina" tai "seinäkukkasena", kuten täällä mainittiin. Tämä pelko on turha. Tämänkin muutoksen jälkeen Suomen ulkopolitiikkaa johtaa edelleen tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa perustuslain 93 §:n mukaisesti. Tämän yhteistoiminnan merkitys tulee nyt entistä tärkeämmäksi, kun Suomen kansainvälisessä toiminnassa kahdenväliset suhteemme, Suomen rooli YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä, EU:n sisäinen kehitys ja EU:n suhteet kolmansiin maihin eivät ole erillisiä saarekkeita, vaan vaikuttavat kaikki toisiinsa. Suomella voi olla vain yksi ulkopolitiikka, jota presidentti ja valtioneuvosto yhteistyössä ja yhteistoiminnassa edistävät. Arvoisa puhemies! Suomen perustuslain muutokset ovat aina periaatteellisia. Tasavallan presidentti on omassa lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että muutosten tulisi perustua vuonna 2000 tulleen perustuslain toimivuuden arviointiin ja että edellisestä perustuslain muutoksesta ei olisi vielä saatu tarpeeksi kokemuksia. Hätiköidyt muutokset eivät tietenkään ole koskaan hyviä. Toisaalta Suomen kansainvälinen toimintaympäristö ja Euroopan unioni, johon kuulumme, ovat muuttuneet nopeasti tänä aikana. Esimerkiksi kansalaisaloitteen käyttö EU:ssa Lissabonin sopimuksen mukaisesti lisää sielläkin kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia ottaa asioita esille unionin tasolla. On hyvä, että Suomi myös kansallisessa lainsäädännössään ottaa näitä muutoksia huomioon. Perustuslain päivitys on siis paikallaan. Historiallisesti tilanne on kuitenkin mielenkiintoinen. Vasemmistopuolueet, jotka ovat Suomessa historiallisesti ajaneet kansanvaltaa ja parlamentarismin vahvistamista, ovat muuttuneet presidentin valtaoikeuksien vahvimmiksi kannattajiksi. Entiset kuningasmieliset taas korostavat eduskunnan tuen varassa toimivan valtioneuvoston asemaa ja parlamentaarista kontrollia. (Ed. Laakso: Ei, vaan pääministerin valtaa!) Vihreille kansanvalta, avoimuus ja kansalaisten suorien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ovat perusarvoja, joita tämäkin perustuslain muutos tukee. Ulla-MajWideroos r (ryhmäpuheenvuoro) Värderade talman! Grundlagen är alla lagars moder. Den står ovanför all annan lagstiftning, den är riktgivande för den och bör som denna riktgivare respekteras. Därför ändras grundlagen inte alltför ofta, utan bara då verkliga behov föreligger, och vissa sådana behov föreligger nu. Debatten om behoven av att förändra grundlagen har tyvärr drabbats av en stor politisk paradox. Då regeringen i sitt förslag på några punkter går vidare på parlamentariseringen av den politiska makten har detta på sina håll uppfattats som personligen riktat mot republikens sittande president. Så är naturligtvis inte fallet. Den nuvarande grundlagen är i kraft till denna presidentperiods slut, och reformen är alltså uttryckligen avsedd att gälla efterträdaren. De föreslagna ändringarna i grundlagen gäller nästa president helt oberoende av vem det blir och av partifärgen, om presidenten alls behöver ha en partifärg. Arvoisa puhemies! Sen sijaan, että ehdotettuja muutoksia tarkasteltaisiin suhteessa henkilöihin tai puolueisiin, niitä tulee tarkastella suhteessa periaatteisiin. Ensimmäinen taistelu käytiin, kuten tunnettua, vuosina 1918 ja 1919, ja kyse oli monarkiasta tai tasavallasta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on tänään tyytyväinen siihen, että meidän oma silloinen ryhmämme kuului taistelun häviäjiin. Monarkia oli todella muun Pohjolan malli, mutta muita Pohjoismaita myöhemmin itsenäisyytensä saavuttaneet valtiot, ensin Suomi ja sitten Islanti, valitsivat tasavallan demokraattisempana valtiomuotona. Vahva presidentinvalta vuoden 1919 hallitusmuodossa oli, kuten tunnettua, monarkistien ja tasavaltalaisten kompromissin tulosta. Nuoren demokratian katsottiin tarvitsevan jonkinlaisen takeen vakaudesta ja jatkuvuudesta. Itse asiassa ilmeni, että nuori tasavalta selvisi aivan erinomaisesti aina vuoteen 1946 saakka lyhytaikaisilla presidenteillä, joista erityisesti Ståhlberg, Relander, Kallio ja jopa Mannerheim presidenttinä käyttivät laajoja valtaoikeuksiaan varsin pidättyvästi. Sodan aikana ja sen jälkeen, läpi kylmän sodan ja erityisesti vaaran vuosiksi kutsutun jakson aikana, Suomella oli onneksi presidentit, jotka ohjasivat maata voimakkaasti. Rytin, Paasikiven ja Kekkosen vahvan johtajuuden, joka oli tarpeen sanelemaa, jälkeen presidentin vallasta on vähitellen riisuttu dramatiikkaa. Ehdotus, johon meidän tänään on otettava kantaa, on vain luonnollista jatkoa sillä tiellä, joka valittiin Mauno Koiviston ollessa presidenttinä. Herr talman! Ändå föreslås inga radikala nedskärningar i presidentmakten. Presidentens ställning i ledningen för utrikespolitiken, tillsammans med statsrådet, består eftersom ingen konsensus har kunnat uppnås om något annat. Reglerna om representationen vid Europeiska rådets möten preciseras dock, vilket är nödvändigt. Svenska riksdagsgruppen ser inte heller något problem i att presidentens position förblir stark i relation till det självstyrda Åland. Tvärtom. Autonomin bygger som känt på internationella fördrag och det är naturligt att statsöverhuvudet står som den yttersta garanten för Finlands förpliktelser i det avseendet. Hallituksen esityksen perusteluissa on yksityiskohtia, joita on vielä syytä erityisesti tarkastella perustuslakivaliokunnassa. Niihin kuuluu se, että eduskunnan kannasta sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin voitaisiin "poikkeustapauksissa" päättää ainoastaan ulkoasiainvaliokunnan tai suuren valiokunnan antamalla lausunnolla ilman julkista keskustelua täysistunnossa. Kysymys kuuluukin: Mitkä kriteerit määrittelisivät tällaiset poikkeustapaukset? Liittyvätkö ne operaatioiden luonteeseen vai ainoastaan eduskunnan istunnoista vapaisiin jaksoihin vuoden aikana? Värderade talman! Ett förslag om medborgarinitiativ ingår också i regeringspropositionen. Det är naturligtvis både en fin och demokratisk tanke att ge folket en kanal att även förbi sina egna folkvalda representanter ta politiska initiativ. Det ses kanske som ett slags fulländning av demokratin, men synen är kanske i någon mån idealistisk. Moderna samhällen bygger på representativ demokrati. För vår del har vi kommunalval vart fjärde år, riksdagsval likaså vart fjärde år, presidentval vart sjätte år och val till Europaparlamentet vart femte. Det blir i medeltal nästan ett val varje år. Det ger medborgarna goda och regelbundna kanaler för demokratisk påverkan. EU:n kansalaisaloitteen osalta pyritään torjumaan, että aloitteet saattavat olla ristiriidassa ihmisoikeuksien ja kansalaisten perusoikeuksien kanssa. EU:ssa komissio toimii tällaisten aloitteiden suodattimena, mutta vastaavaa ennakkotarkastusmekanismia ei ole meillä suunnitteilla, jos olen oikein ymmärtänyt, vaan eduskunta ja sen perustuslakivaliokunta joutuvat toimimaan tuomarina. Asiaan kuuluu myös, että internet niin hyvässä kuin pahassakin on tehnyt mielipiteen muokkauksen kovin helpoksi. Oikein käytettynä internet on demokratialle mahdollisuus, mutta se luo myös maaperää erilaisille oudoille, myös perustuslain vastaisille aloitteille. Kun EU joitakin vuosia sitten käynnisti kampanjan demokratian ja vuoropuhelun lisäämiseksi, suomalaisten suosikki ensimmäisessä kansalaisten vaatimuksia koskevassa internetkyselyssä oli kannabiksen vapauttaminen. Tämä vaatimus ei tietenkään ollut kansalaismielipiteelle edustava vaan lobbauksen lopputulos. Vastaavassa kyselyssä Ranskassa ykköseksi ylsi härkätaistelualoite. Kuvitelkaamme joitakin lisäesimerkkejä: Heittäkää kaikki ulkomaalaiset ulos maasta! Kieltäkää homoseksuaalisuus! Poistakaa lakko-oikeus! Kumotkaa ruotsin kielen asema Suomessa! Poistakaa kaikki maataloustuet! Mitä vikaa tällaisissa aloitteissa on? Demokratian nimessä myös outojen ehdotusten tekemisen pitää olla sallittua, totta kai. Eduskunta tulee sitten hylkäämään ne joka tapauksessa, sanoo joku. Mutta mitä enemmän kansalaisaloitteita eduskunta joutuu hylkäämään, sitä enemmän kansa saattaa turhautua. Värderade talman! Svenska riksdagsgruppen är en varm anhängare av medborgarsamhället. Aktiva medborgarorganisationer, frivilliga bya- och stadsdelsråd, kommunala folkomröstningar och i utvalda fall rådgivande nationella folkomröstningar är centrala element för att komplettera den representativa demokratin. Om vi också ska tillägga medborgarinitiativ på riksnivå bör det finnas ett klart regelverk för detta instrument. För även här gäller den gamla visdomen Land ska med lag byggas, och vi kan tillägga, Land ska på grundlag byggas. Med de här kommentarerna har svenska riksdagsgruppen beredskap att stöda förslaget till lag om ändringar i Finlands grundlag. BjarneKallis kd (ryhmäpuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Lakiesityksessä todetaan, että lakiesityksen sisältö on vahvistaa parlamentarismia ja parantaa kansalaisten osallistumisoikeuksia. Yhtä hyvin voisi tietenkin sanoa, että se vahvistaa sitä parlamentarismia, jota Suomessa sovelletaan. Me kyllä tässä maassa valitettavasti tulkitsemme parlamentarismin aivan eri tavalla kuin muissa maissa. Muissa maissa parlamentarismi tarkoittaa sitä, että hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Meidän maassamme eduskunnan tulee nauttia hallituksen luottamusta. Ja on turha kiistää, ettei näin olisi, kun on ihan selvästi aina ilmoitettu hallituspuolueitten jäsenille, että hallituksen esitystä vastaan ei saa äänestää. Hallitukselta ei tule hyviä esityksiä, hallitukselta ei tule huonoja esityksiä, hallitukselta tulee vain sellaisia esityksiä, mitkä pitää hyväksyä. No, eihän parlamentarismi silloin toimi. Yhtä hyvin olisi voinut myöskin sanoa, että tämän lakiesityksen tarkoitus tai sen sisältö on heikentää tasavallan presidentin valtaa. No, kyllähän se jonkin verran heikentää, ei muuta voi väittää. Onko tämä suunta sitten oikea? Jos kansalta kysyy, niin vastaus on hyvin selkeä: suunta on väärä. Kansa haluaa, että maassa olisi presidentti, jolla on toimivaltaa. Jos katsoo ja kuuntelee, mitä johtavat poliitikot sanovat silloin, kun he vaalikentällä hakevat äänestäjiltä tukea, esimerkiksi viime presidentinvaaleissa, kolmen suurimman puolueen ehdokkaat, eli SDP:n tasavallan presidentti Halonen, keskustan pääministeri Matti Vanhanen ja kokoomuksen puhemies Sauli Niinistö, kaikki totesivat, että nykyjärjestelmä on hyvä. Ei ole mitään ongelmaa siitä, kuka edustaa Suomea EU-kokouksissa, ja he jopa totesivat, että on parempi, että siellä on kaksi kuin yksi. Ja sekä pääministeri Vanhasella että tasavallan presidentti Halosella oli tästä kokemusta ja he totesivat ainakin vaalikeskusteluissa, että tämä on toiminut hyvin. Jos pääministeri Vanhanen väittää, ettei näin olisi lausunut, niin silloin kannattaa kyllä katsoa niitä vaalikeskusteluja, mitä varmasti vielä nauhalta löytyy. Kokoomuksen puheenvuorossa käsiteltiin aika paljon aikaa presidentti Kekkosen ja presidentti Koiviston aikana. Perustuslakihan oli sama niin presidentti Kekkosen kuin presidentti Koiviston aikana. Sama perustuslaki oli voimassa, ja molemmat käyttivät valtaa sen voimassa olevan perustuslain mukaan. Toinen käytti sitä aika lailla ja aika paljon, jopa niin paljon, että jotkut katsoivat, että hän käytti asemansa väärin. Mutta aika oli sellainen, että silloin tuli käyttää valtaa — ja aina maan edun mukaisesti. Sen takia minä suuresti ihmettelen, minkä takia keskusta, jonka riveistä on tullut paljon presidenttejä, haluaa nyt vähentää presidentin toimivaltaa ihan johdonmukaisesti. Kyllä presidentti Koivisto olisi myöskin voinut käyttää valtaa samassa laajuudessa kuin presidentti Kekkonen käytti, mutta ei ollut tarvetta käyttää. Minä en muista, että presidentti Koivistoa olisi moitittu kuin yhdestä asiasta, siitä, että hän nimitti vuonna 1987 Holkerin hallituksen. Minkä takia hän sen teki? Hän teki sen sen takia, että oli tehty kassakaappisopimus tulevasta hallituksesta, eikä tästä ollut kansalle kerrottu. (Ed. Ahde: Pöytä oli katettu!) Oliko se sitten  oikein vai oliko se väärin?  Hän  joka  tapauksessa puhdisti ilman, mikä minun mielestäni ei ole ollenkaan huono asia. Kun ajattelee tätä eduskuntakautta, niin sehän on ollut, jos ei täynnä, mutta siihen on liittynyt hyvin paljon skandaaleja. On epäilyjä lainrikkomuksista, että ministerit, kansanedustajat olisivat lakia rikkoneet, on epäilyä korruptiosta, on paljon tällaista, mitä kansa ihmettelee. Minä olen melko varma, että jos perustuslaki olisi ollut sama kuin oli vielä presidentti Koiviston aikana, niin kyllä sekä presidentti Kekkonen että presidentti Koivisto olisivat tällaiseen asiaan kovalla kädellä puuttuneet. Minä jaksan jopa uskoa, että tasavallan presidentti Halonen olisi siihen puuttunut, jos hänellä olisi ollut valtaa. Eli ei ole viisasta eikä ole hyvä siirtää valtaa pois sellaiselta henkilöltä, sellaiselta instituutiolta, joka voi ongelmatilanteissa tilanteen rauhoittaa ja, sanoisin, puhdistaa myöskin pöydän. Mitä tulee sitten hallituksen esityksessä oleviin pykäliin, niin totean nyt ainakin sen, että tämä kansalaisaloite on tietyssä mielessä hyvä. Tuleeko se sitten johtamaan johonkin, on vaikea sanoa. Kun ei edes 150 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite mihinkään johda, niin voi tietenkin kysyä, johtaako 50 000 kansalaisen aloite johonkin. (Ed. Kanerva: Aika hyvä vertaus!) Meidän mielestämme tulisi kyllä tuota määrää nostaa 50 000:sta ainakin 75 000 tai 100 000:een. Sitten toinen asia, ihan lyhyesti, se joka koskee vallan siirtämistä EU:lle tai kansainväliselle elimelle. Siinähän todeltaan, että jos se on merkittävä, niin se edellyttää määräenemmistöä eduskunnassa, muuten yksinkertaisella enemmistöllä. Minun mielestäni aina vallan siirtämisen eduskunnasta ja maan rajojen ulkopuolelle tulisi aina edellyttää määräenemmistöä. RaimoVistbacka ps (ryhmäpuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys Suomen perustuslain muuttamisesta perustuu laajapohjaiseen valmisteluun, Perustuslaki 2008 -työryhmän ja perustuslain tarkistamiskomitean työhön. Näissä molemmissa on ollut myös perussuomalaisten edustus. Suuri osa esitetyistä muutoksista on lähinnä teknisiä, miltä osin perussuomalaiset voivat yhtyä hallituksen esitykseen. Eräitä perustavaa laatua olevia muutosesityksiä, kuten Suomen toimivallan siirtomahdollisuutta sekä hallituksen halua viedä Suomea osin pääministerivetoiseen ulkopolitiikkaan, ei voi maininnatta ohittaa. Arvoisa puhemies! Hallitus esittää, että perustuslain 1 §:ään lisätään toteamus Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa. Tämä on outoa, kun kuulumme tällä hetkellä jäsenenä lukuisiin muihinkin kansainvälisiin järjestöihin kuin EU:hun, nimittäin Yhdistyneisiin kansakuntiin ja sen alajärjestöihin, Euroopan neuvostoon ja Pohjoismaiden neuvostoon sekä osallistumme muuhun kansainväliseen yhteistyöhön esimerkiksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön piirissä. Ei ole minkäänlaista pitävää perustetta sille, että Suomen jäsenyyksistä mainittaisiin perustuslaissa ainoastaan Euroopan unioni. EU-jäsenyydellä on toki huomattava vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan. Suomi on luovuttanut merkittävän osan eduskunnan ja hallituksen päätösvallasta EU:lle, ja lisää ollaan tyrkyttämässä. Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen EU-jäsenyys on tulkittavissa kansainväliseksi sopimukseksi, joka voidaan sanoa irti koska tahansa. Perussuomalaisten mielestä EU-jäsenyyden mainitseminen 1 §:ssä rajoittaisi Suomen perustuslaillista toimintavapautta, mikäli eduskuntaan saataisiin sellainen enemmistö, joka haluaisi luopua EU-jäsenyydestä. Tällöin voitaisiin väittää EU-jäsenyyden nauttivan perustuslaillista suojaa. Sen seurauksena voitaisiin edellyttää, että EU:sta irtaantuminen ja EU:lle luovutetun päätösvallan palauttaminen vaatisi ensin perustuslain muuttamista siten, että jäsenyydellä ei enää olisi väitettyä perustuslain suojaa. Näin ollen voitaisiin irtautumista EU-jäsenyydestä kohtuuttomasti pitkittää, ja siksi perussuomalaiset eivät tule kannattamaan sitä, että perustuslakiin lisättäisiin toteamus Suomen EU-jäsenyydestä. On muistettava, että Suomi on itsenäinen kansakunta. Saamme päättää kaikista asioistamme, ja siihen meillä on ikuinen ja rajoittamaton oikeus. Arvoisa puhemies! Suomessa on toimiva presidentti-instituutio, jota kansa arvostaa. Sitä osoittaa kansalaisten erityisen aktiivinen osallistuminen tasavallan presidentin vaaleihin. Puoluepolitiikan ulkopuolella oleva presidentti on kansakunnan voimavara, joka luo tasapainoa ja vakautta. Hallitus ilmoittaa haluavansa vahvistaa parlamentarismia. Todellisuudessa kyse on sen vallanhalusta. Hallitus haluaa siirtää valtaa pois suoralla kansanvaalilla valitulta presidentiltä ja näin heikentää kansanvaltaista järjestelmäämme. Perussuomalaisten mielestä presidentin valtaoikeuksia tulisi mieluummin lisätä kuin vähentää. Vallattoman presidentin valitseminen suoralla vaalilla olisi kansan pilkkaamista. Arvoisa puhemies! Suomen pääministeri edustaa enimmillään 25:tä prosenttia kansasta. Suomalaisessa monipuolueparlamentarismissa on perinteisesti tasavallan presidentille kuulunut merkittäviä valtaoikeuksia. Ulkopolitiikan johtaminen tapahtuu esityksen mukaan edelleen presidentin johdolla yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Suomalainen parlamentarismi on toiminut hyvin, eikä sitä tulisi romuttaa. Perussuomalaiset eivät hyväksy perustuslain 58 §:n muuttamista. Hallitus ilmoittaa tällä haluavansa vahvistaa eduskunnan asemaa ylimpänä valtioelimenä. Hallitus saattaa kuitenkin pyrkiä sitomaan hallituspuolueiden kansanedustajien vapaata kannanmuodostusta kansanedustajien perustuslain takaamasta riippumattomuussäännöksestä huolimatta. Muutos veisi presidentiltä harkintavaltaa, kun asia palauttamisen jälkeen päätettäisiin valtioneuvoston uuden ratkaisuehdotuksen mukaisesti, jos ehdotus vastaa eduskunnan enemmistön ilmaisemaa kantaa asiassa. Jos kävisi niin, että eduskunnan enemmistö olisikin presidentin kannalla, johtaisi se käsityksemme mukaan hallituksen luottamuksen menettämiseen ja eroamiseen. Ehdotettu muutos saattaisi siis aiheuttaa poliittisia kriisejä. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen 66 §:n muotoilu ei mahdollista sitä, että tasavallan presidentti voisi osallistua Suomen edustajana Eurooppa-neuvoston kokouksiin taikka esimerkiksi Euroopan unionin niin sanottuihin kolmas maa -kokouksiin, vaikka niissä käsiteltäisiin Suomelle erityisen merkittäviä ja tärkeitä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä asioita, huolimatta siitä, että presidentin tehtävä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Perussuomalaisten mielestä oikea tapa olisi, että presidentin osallistuminen Suomen kannalta erityisen merkittävään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevään kokoukseen olisi todettu suoraan tässä pykälässä eikä perusteluissa rivien välistä. Lissabonin sopimushan sallii myös valtionpäämiesten osallistumisen muun muassa Eurooppa-neuvoston kokouksiin. Pääministeri MattiVanhanen Arvoisa puhemies! Pitkään valmisteltu ja tarkkaan harkittu perustuslain muutosesitys on nyt eduskunnan käsiteltävänä ja tälläkin kertaa ilman muuta noudattaa sitä vanhaa perinnettä, että perustuslaki on se laki, josta eduskunta päättää. Tämä asia on nyt eduskunnan käsissä, tämän eduskunnan ja vaalien jälkeen valittavan eduskunnan käsissä, ja uskon, että perustuslakivaliokunta tuntee ja tietää tässä suuren roolinsa ja täysistuntosali tekee tästä sisällöstä päätökset. Minusta tätä keskustelua on käytäväkin siinä hengessä, että täällä tehdään se lopullinen työ. Komiteassa tehtiin hyvä pohjatyö, josta suurimat puolueet löysivät yhteisymmärryksen. Vivahde-eroja vielä tämän keskustelun perusteella on. Hallitus teki esityksensä komitean työn pohjalta, mutta eduskunta on se joka päättää. Eduskunta kirjoittaa viimeiset sanat, virkkeet, pilkut, pisteet, pykälät paikalleen, ja täällä tehdään tämä lopputyö. (Ed. Laakso: Puoluekurin varjossa!) Parlamentarismia tämä esitys vahvistaa. Tämä menee, voi sanoa, perustuslakiuudistusten pitkässä linjassa samaan suuntaan kuin aikaisemmat. Tämä ei vie vielä parlamentarismia loppuun saakka. Edelleen järjestelmämme on sekajärjestelmä, mutta tämä vahvistaa parlamentarismia ja selkeyttää perustuslakia. Tätä on myös valmisteltu, voisi sanoa, aikataulullisesti sellaisessa vaiheessa, että meillä on ollut tämmöinen selkeä aikaikkunamahdollisuus uudistuksen rauhalliseen valmisteluun ilman, että vaalit painavat päälle. Uudistus tulee voimaan vaiheessa, jossa tiedetään, että istuva tasavallan presidentti johtuen kahden kauden rajoituksesta joka tapauksessa vaihtuu. Meillä ei ole tietoa, missä vaiheessa tulee tällainen vastaavanlainen rauhallinen hetki valmistella tällaista uudistusta. Nyt mahdollisuus tähän on, ja se kannattaa harkiten ja harkitusti käyttää. Hallituksen esityksen antamista koskeva toimivallan siirto valtioneuvostolle näyttää suurelta, mutta tosiasiassa se vain selkeyttää menettelyjä. Me kaikki tiedämme sen, että tasavallan presidentin tehtävä hallituksen esitysten antajana on ollut seremoniallinen. Tässä otetaan tämä seikka huomioon, ja esitys on rakennettu siten, että on parempi, että valtioelinten tehtävät ovat asiallisia ja vältetään turhia muodollisuuksia. EU-kokouksiin osallistuminen: Tässähän ei muuteta sitä kantaa, tulkintaa, joka on ollut EU-jäsenyyden alusta alkaen, mutta se tehdään nyt selväksi ja selvästi niin, ettei ole myöskään väärinkäsityksiä. Ed. Kallikselle totean, että presidenttiehdokkailta kysyttiin kyllä, aikovatko he osallistua Eurooppa-neuvoston kokouksiin. Muistan, että en saanut kovin paljon suosiota sillä, kun ilmoitin, että jos minut valitaan presi- dentiksi, en osallistuisi Eurooppa-neuvoston kokouksiin vaan evästäisin Suomen edustajaa Suomesta käsin. Kun on kysytty minulta pääministerinä sitä, miten tämä toimii, niin olen tietysti puolustanut sitä käytäntöä, joka meillä oli. Ei ole sinällään ollut ongelmaa siitä, että silloin kun meillä oli useampi paikka Eurooppa-neuvostossa, jossa presidentti korvasi aina ulkoministerin, niin kyllä se järjestelmänä on toiminut, mutta tilanne on muuttunut varsinkin Lissabonin sopimuksen jälkeen, kun Eurooppa-neuvosto muuttui toimielimeksi, jossa jokaisella maalla on yksi edustaja. Ed. Vistbacka, siinä sopimuksessa sanotaan, että on valtion- tai hallituksen päämies — "tai" — siellä on yksi jäsen maasta. Pitää olla selvää se, kuka edustaa Suomea tässä toimielimessä. Se on samanlainen toimielin kuin Euroopan parlamentti, jossa meillä on 13 jäsentä. Ei arvuutella, keitä he ovat, vaan se tiedetään, ketkä ne ovat. Se on samanlainen toimielin kuin on ministerineuvosto, jossa kussakin ministerineuvoston kokoonpanossa edustaa se, jolle se toimivallan puolesta Suomessa kuuluu. Eurooppa-neuvosto on nyt Lissabonin sopimuksen myötä samanlainen elin. Siellä ei ole ollut Lissabonin sopimuksen voimaan astumisen jälkeen missään kokouksessa muuta kuin yksi edustaja jokaisesta maasta. Jokainen jäsenmaa perustuslakinsa pohjalta päättää, kuka tuo edustaja on, ja hänelle se kutsu tulee. Se on mennyt jopa niin pitkälle, että nyt se kutsu ei enää tule valtiolle vaan se tulee tuolle Eurooppa-neuvoston jäsenelle, hänen nimellään. Tässä suhteessa tämä esitys vain oikeastaan vahvistaa sen selkeän käytännön, joka alusta alkaen on ollut, että EU-politiikkaa johtaa hallitus. Sitten lopuksi, arvoisa puhemies, tästä riitojen ratkaisemisesta. Ymmärsin, että tämä tuli tähän käsittelyyn sen tähden, että kyllähän asiantuntijoiden piirissä ja myös täällä eduskunnassa pitkin vuosia on ollut keskustelua edellisen perustuslain pohjalta siitä, että entä jos tulisi semmoinen tilanne, että syntyisi ristiriita tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välillä, kuka lopulta tekisi ratkaisun tässä yhteistoiminnassa. Minun vastaukseni on aina ollut se, että tehtävissä toimivat toimivat perustuslain mukaan. Perustuslaki velvoittaa yhteistoimintaan, velvoittaa itse asiassa ratkaisun hakemiseen. En itse asiassa osaa nähdä, minkälainen voisi se teoreettinen tilanne olla, jossa tällainen ristiriita syntyisi, mutta se saattaa joskus syntyä, ja on hyvä, että perustuslaissa määritellään se ristiriidan ratkaisemistapa, että siitä ei tule pienintäkään laillisuusongelmaa, kuka sen kiistan ratkaisee. Tässä esityksessä on ajateltu, että eduskunta sen tekee. Minä uskon ed. Södermanin puheenvuoroon viitaten — kun hän totesi, että hallituksen ja komitean kanta mahdollistaisi sen, että valiokuntakanta riittäisi, ja pitäisi paraatioven kautta asia tuoda — että tähän varmasti, jos tahtoa on, löytyy ratkaisu. Keskustelimme oikeusministerin kanssa, ja ymmärsin, että tämä pieni varaus siitä, että jossakin tapauksessa valiokunta voisi tulla kyseeseen, liittyy ulkopolitiikassa sellaisiin aiheisiin, jotka saattavat valtioiden välisissä suhteissa olla salaisia. Mutta tässäkin varmaan voidaan menetellä niin, että mahdolliset salaiset asiat keskustellaan valiokunnassa mutta itse ratkaisu salaisuuksia paljastamatta voisi tapahtua täysistunnossa. Minä uskon, että jos tahtoa on, tämän tyyppiseen kysymykseen kyllä ratkaisu voisi löytyä. Mutta en ylipäätään korostaisi tämän pykälän merkitystä siinä mielessä, että en osaa itse ajatella, minkälainen asia voisi tämän piiriin tulla. Siis on kyse määrämuotoisesta ulkopoliittisesta päätöksenteosta. Täällä varsinkin edelliset ulkoministerit voivat miettiä listaa, mitä sellaiset päätökset voisivat olla. Ehkä joku ajattelee, että Nato-jäsenyys voisi olla sellainen asia. Mutta sitten tullaan tähän poliittiseen todellisuuteen. Kuka uskoo, että Suomessa joskus voisi Nato-jäsenyydestä tehdä ehdotuksen, jos tasavallan presidentti ja valtioneuvosto olisivat erimielisiä? Ei sellaisella hankkeella ole minkäänlaisia arkipäivän elämässä menestymisen mahdollisuuksia hankkeessa, jossa todennäköisesti tultaisiin järjestämään kansanäänestys. Minä en usko, että tätä pykälää kannattaa peilata Nato-jäsenyyteen, vaan käydä niihin määrämuotoisiin ulkopoliittista päätöksentekoa koskeviin asioihin, joissa tämä voisi tulla sovellettavaksi. Minä en muista historiasta sellaista asiaa, jossa tämän tyyppistä ristiriitaa olisi edes lähellä ollut, etteivätkö hallitus ja presidentti yhteistoiminnassa voisi päästä esille. (Ed. Laakso: Joukkojen määrä Afganistanissa! Siitä on hallituksen ja presidentin välillä ollut erimielisyyttä!) — Afganistanin joukkojen kohdalla ei ole yhtään esitystä tehty, josta ei olisi valtioneuvoston ja presidentin välillä ollut yhteisymmärrystä. TapaniTölli kesk (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! On syytä todeta vielä tämän uudistuksen luonteesta, että tämä ei ole mikään suuri, radikaali uudistus, vaan maltillinen täsmennys. Tässä keskustelussa on puhuttu myös kansanvallasta. Kansanvallan yksi peruspilariasia on todettu perustuslain 2 §:ssä, jossa todetaan, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. On syytä myös tähdentää sitä, että tätä uudistusta näistä presidentin toimivaltuuksista ja niihin liittyen ei voi kohdentaa kehenkään entiseen presidenttiin, ei voi kohdentaa nykyiseen presidenttiin eikä mahdollisiin tuleviin presidentteihin. Eli tämä täytyy käsitellä ilman henkilösidonnaisuuksia, jolloin me voimme tätä asiaa käsitellä sillä tavalla rakentavasti ja vapaasti. On syytä huolella paneutua perustuslakivaliokunnassa tämän asian yksityiskohtiin niin, että tästä tulee mahdollisimman hyvä ja yhtenäinen. BenZyskowicz kok (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Ed. Södermanin puheenvuoro oli alun letkautusta lukuun ottamatta rakentava. Korostan ensin sitä, että tämä perustuslain esityksen nyt saama sisältö on sovittu sosialidemokraattien kanssa. Mutta jos oikein ymmärsin, niin tässä vaiheessa sos.dem. ryhmä kuitenkin näki tarpeelliseksi täsmentää sitä ehdotettua säännöstä, jonka mukaan eduskunnan kanta viime kädessä ratkaisee presidentin ja valtioneuvoston välisen mahdollisen erimielisyyden. Tämä tilannehan olisi hyvin poikkeuksellinen, mutta kuten pääministeri sanoi, en myöskään minä eikä kokoomuksen eduskuntaryhmä näe mitään estettä sille, että tästä asiasta eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyn kuluessa neuvotellaan ja keskustellaan ja yritetään löytää sellainen ratkaisu, joka mahdollisimman laajasti tyydyttää eduskunnan yhteistä näkemystä. JacobSöderman sd (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Sen 97 §:n 3 momentin käyttäminen sellaisessa tilanteessa, jossa kaksi valtioelintä, valtioneuvosto ja tasavallan presidentti, ovat todella erimielisiä jostakin tärkeästä ulkopoliittisesta kysymyksestä, mahdollistaisi, että se voitaisiin käsitellä salaa ja ilman käsittelyä täällä istunnossa. Minusta se on kyllä tärkeätä, jos puhutaan parlamentarismin kehittämisestä, että tämä tapahtuu avoimesti ja täällä salissa. Jos on sitten joitain salaisia papereita, nehän voidaan vilauttaa siellä valiokunnassa. Minä olen hyvin iloinen siitä, että täällä ovat niin monet sitä mieltä, että tämä voidaan korjata. Jag är speciellt glad över att svenska riksdagsgruppen också understödde idén om att man kunde lappa till den där bristen som finns i den här förordningen, därför att de här presidenterna har ju varit väldigt viktiga för den finlandssvenska befolkningen efter andra världskriget. AnnikaLapintie vas (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Pääministeri ja oikeusministeri tässä yrittävät väittää, että tämä perustuslakiuudistus jollakin tavalla lisäisi parlamentarismia eli presidentiltä pois otettu valta siirtyisi sitten eduskunnalle. Mielestäni on päänsä panemista pensaaseen näin väittää, koska päätöksenteko oikeastihan menee niin, että hallituksen vahvat ministerit päättävät kuinka tehdään ja sitten kansanedustajat, jotka ovat hallituspuolueen kansanedustajia, täällä salissa äänestävät niin kuin hallitus haluaa. Vai ihanko oikeasti vihreät olivat sitä mieltä, että Pallaksen kansallispuistoon voi rakentaa lisää rakennuksia, koska ette sitä vastustaneet? Ihanko oikeasti olitte sitä mieltä, että Lex Nokia, joka sallii työnantajan urkkia työntekijöiden sähköposteja, voidaan hyväksyä, ja sen vuoksi kannatitte sitä? Vai johtuiko se siitä, että te olette hallituksessa ja hallituksen isot puolueet määräsivät teidän kansanedustajanne olemaan tätä mieltä? Kummasta on kysymys? Presidentiltä pois otettu valta lisää hallituksen valtaa, suurimman hallituspuolueen pääministerin valtaa, ei kansanedustajien ja eduskunnan valtaa. PekkaHaavisto vihr (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Kaksi kommenttia käytyyn keskusteluun. Olin monista asioista ed. Puhjon kanssa eri mieltä, mutta mielestäni yhdessä asiassa hän kyllä osui naulan kantaan, ja se oli kysymys tästä pääministerin vaalikysymyksestä. Jos ajattelee Suomen järjestelmää, jossa suurimmat puolueet ovat hyvin samankokoisia, mielestäni on aivan kohtuullista, että eduskuntavaalien jälkeen on mahdollisuus sitten hallitusneuvotteluissa sopia työnjaosta puolueiden välillä. On keinotekoista luoda asetelmaa, jossa ikään kuin muutaman kymmennyksen suurempi puolue automaattisesti olisi se pääministeripuolue, eikä tämä välttämättä ole perustuslain ideakaan. Mutta toinen kysymykseni koskee ed. Kalliksen kommenttia. Olin vähän yllättynyt siitä, sanoitte, että täällä pitää eduskunnan nauttia hallituksen luottamusta. Minä olen itse pitänyt tätä Suomen vaalijärjestelmää aika hyvänä. Täällä puolueet eivät tee pitkiä listoja, täällä voi tulla omilla äänillään sisään, monia sellaisia ehdokkaita, joita puolueet eivät suoraan ole tukeneet, tulee eduskuntaan, ja sitten käydään hallitusohjelman yhteydessä neuvottelut, laajat neuvottelut, mikä on hallituksen ohjelma, mitä tuetaan, ja sitten vielä hallituksessakin neuvotellaan, mitä eduskunnalle esitetään. Ei tämä järjestelmä nyt niin automaatti mielestäni ole. Monta vikaa tässä on, mutta ei ehkä niitä vikoja, joista te tätä syytitte. BjarneKallis kd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Siinä on juuri se vika, minkä minä mainitsin, eli se, että hallituspuolueitten kansanedustajat eivät voi vapaasti äänestää ja lausua mielipidettänsä äänestyskäyttäytymisessä. Kun te, herra pääministeri, korostitte tässä asiassa eduskunnan merkitystä, sitä, että eduskunta päättää tästä perustuslaista, niin kysyn teiltä: Päteekö nyt tässä asiassa se periaate, joka tähän saakka on hallitustyöskentelyssä tämän kauden aikana vallinnut, eli hallituksen esitykset muutetaan vain, jos hallituspuolueet ovat yksimielisiä ja asianomainen ministeri sallii, vai onko hallituspuolueitten kansanedustajilla vapaat kädet tässä asiassa? Muuten en ryhdy kilpailemaan siitä, kenellä on parempi tai huonompi muisti. RaimoVistbacka ps (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Käsitykseni on se, että perustuslain 93 §:n 1 momentti säilytettiin tuossa muodossa, kun kaupankäynnin kohteena sitten 58 § sai sen muodon, mikä on hallituksen esityksessä. Tämä on minun näkemykseni asiasta. Arvoisa puhemies! Ed. Tölli puhui kansanvallasta aivan oikein, mutta kun siellä puhutaan meidän toimivaltamme siirrosta esimerkiksi Euroopan unionille tai kansainvälisille järjestöille, eli kun me siirrämme toimivaltaa ulospäin, ja vaikka on merkittävä asia, toki siellä sanotaan, että kahden kolmasosan enemmistöllä, niin minua hämmentää kyllä hieman se, että silloin kun siirretään meidän omaa valtaamme ulos, niin minkä takia ei voitaisi käyttää normaalia perustuslain säätämisjärjestystä eli 73 §:n menettelyä? Minun mielestäni silloin, kun me siirrämme valtaa, se on niin tärkeä asia myös kansanvallan näkökannalta. JohannaOjala-Niemelä sd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Oikeiston vaatimuksesta siirryimme vuonna 1994 presidentinvaalissa kansanvaaliin, jonka Suomen kansa on hyvin omaksunut. Kansa pitää vaikutusmahdollisuuksiaan suorimpina juuri presidentinvaaleissa, ja niissä äänestysprosentti on muita vaaleja suurempi. Nyt kuitenkin samat voimat ovat vähentämässä presidentin valtaoikeuksia minimiin. Kysyisinkin oikeusministeri Braxilta: Millä perustelette tätä asiaa, että kansan valitseman presidentin valtaoikeudet vaarannetaan samaan aikaan, kun kansa ilmaisee kantanaan, että ne tulisi säilyttää tai mieluummin lisätä niitä? MarkkuLaukkanen kesk (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Nyt on hyvä katsoa myöskin seuraavien vaalien jälkeistä aikaa ja huolehdittava siitä, että tämä uudistus menee läpi. Me tarvitsemme konsensuksen, ja siksi olisi nyt erittäin tärkeää, että tässä keskustelussa sosialidemokraatit nyt kertovat, millä muutoksilla se konsensus syntyy. Arvoisa ed. Söderman, se ei käynyt ilmi. Täällä on ed. Tuomioja pahoitellut sitä, että on iso vahinko, että komiteassa ei pystytty sopimaan perustuslakiuudistuksen jatkamista parlamentarismia vahvistavaan suuntaan. Ed. Heinäluoma on kaipaillut jossain Suomeen perustuslakituomioistuinta, joka olisi aivan mahdoton ajatus tämän rinnalla. Eli mihin se nyt liittyy? Liittyykö se tähän ongelmaan, että valiokuntien ei pidä antaa määritellä eduskunnan kantaa, liittyykö se kriisinhallintaproblematiikkaan, joka toimii sinänsä, tähän asti on toiminut erinomaisen hyvällä tavalla. Minusta viisas hallitus hakee aina etukäteen eduskunnan kannan eikä niin, että hallitus tulee tänne jollain kannalla, johon pakotetaan hallituspuolueiden edustajat osallistumaan. Sitä dialogia käydään etukäteen ja sitä käydään jälkikäteen, kun sitä kantaa muodostetaan. Eli, arvoisa puhemies, missä on nyt se pihvi, sosialidemokraatit? Mitä pitää tässä lakiesityksessä muuttaa, jotta te voitte sitoutua vaalien jälkeen tämän uudistuksen läpivientiin? IlkkaKanerva kok (vastauspuheenvuoro) Puhemies! Ulkopolitiikka ei ole juridiikkaa, mutta juridisen perustan pitää olla mahdollisimman selvä, ja sitä tässä ollaan tietenkin tekemässä ja hakemassa. Mutta ennen muuta tämä esitys poliittisesti tulkittuna, ainakin allekirjoittaneelle, tarkoittaa sitä, että se alleviivaa tarvetta yhteistoiminnan, mahdollisimman toimivan yhteistoiminnan, toteuttamiseksi hallituksen ja presidentin välillä. Mutta jos se on mahdotonta syystä tahi toisesta, niin luodaan perusta sille, kuinka tullaan sitten siinä tilanteessa toimimaan. Pidän myös arvokkaana sitä, että merkittävien vastuullisten poliittisten toimijoiden kesken löydetään yhteisymmärrys puoluepoliittisella tasolla ja se on löytynyt. Se on erittäin tärkeää. Mutta sen sijaan oudoksun sitä jälkipeliä, joka tämän yhteisymmärryksen jälkeen on Suomeen haluttu tässä asiassa synnyttää, ja sille pitää saada jonkunlainen järkevä selityksensä tämän prosessin käsittelyn yhteydessä. Minä näen sellaisen mahdollisuuden, että esimerkiksi kriisinhallintapäätöksiä tehtäessä tätä päätöstä saatetaan joskus joutua soveltamaan. Se tuntuu luontevalta tämän kaltaiselta asiayhteydeltä. EeroHeinäluoma sd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Presidentin asema ulkopolitiikan johtajana on syytä säilyttää. Se on toiminut meidän eduksemme niin vaikeina aikoina kuin myös viime vuosikymmenten aikana. Tämä on meidän keskeinen linjamme ollut kaikki viime vuosikymmenet, ja siitä pidämme edelleenkin kiinni. Miten tämä esitys suhtautuu tähän päämäärään? Tässä on eräitä heikkouksia, jotka on täällä tuotu esille ed. Södermanin ryhmäpuheenvuorossa, ja ne koskevat muun muassa sitä, miten tämä eduskunnan kannan määrittely tapahtuu. Ei voi olla niin, että joku eduskunnan valiokunta salaisessa istunnossaan kävelee presidentin ulkopoliittisen johtajuuden ylitse. Semmoinen mahdollisuuskin on omiaan luomaan vain ristiriitoja ulkopolitiikan johtamiseen eikä poista niitä, mikä oli tämän uudistuksen alkuperäinen lähtökohta. Siksi täytyy lähteä siitä, että eduskunnan kanta määritellään julkisesti, avoimesti, ja se on koko eduskunnan kanta eikä minkään pikku porukan kanta. Kriisinhallintajoukkojen lähettäminen: Tähän saakka olemme olleet hyvin laajasti sitä mieltä, että presidentti Puolustusvoimien ylipäällikkönä ja ulkopolitiikan johtajana on viimekätinen päätöksentekijä, se kolmas lukko. Toivon, että eduskunta voisi olla tästä myös yhtä mieltä, että presidentin kanta tarvitaan suomalaisten sotilaiden lähettämiseen ulkomaille. JaakkoLaakso vas (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Esitys kaventaa tasavallan presidentin valtaoikeuksia perustuu tyytymättömyyteen, joka ennen kaikkea eräiden porvaripuolueiden taholta kohdistuu presidentti Halosen eräisiin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjanvetoihin. Otan kolme esimerkkiä. Ensinnäkin Afganistan. Jos presidentti ei olisi hillinnyt ennen kaikkea kokoomuksen halua viedä Suomi Yhdysvaltain kanssa sotijaksi Afganistanissa, niin me olisimme entistä suuremmalla joukkojen määrällä maassa, me olisimme lahjoittaneet rynnäkkökiväärejä, me olisimme kaiken kaikkiaan enemmän sidoksissa Afganistanin sotaan kuin nyt, kun tasavallan presidentti on hillinnyt kokoomuksen haluja. Toinen kysymys, Nato-kysymys. Sama juttu. Presidentti on toiminut niin tässäkin kysymyksessä, hillinnyt niitä haluja, joita ennen kaikkea kokoomuksen taholla on ollut halussa liittää Suomi sotilasliiton jäseneksi. Kolmas esimerkki Irak. Tämä ristiriita syntyi jo edellisen pääministerin — puhun pääministeri Lipposesta — aikana. Oli selvä ristiriita presidentti Halosen ja pääministeri Lipposen välillä. Silloin pääministeri Lipponen katsoi, että Suomen olisi pitänyt tiiviimmin kytkeytyä osaksi Yhdysvaltain sotakoalitiota. Kaikissa näissä kysymyksissä on ollut kysymys siitä, että tasavallan presidentti on hillinnyt tässä ja nyt yrityksiä muuttaa Suomen ulkopoliittista linjaa. Siihen kokoomus on tyytymätön. Oikeusministeri TuijaBrax (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Ed. Södermanin rakentava ja viisas puhe oli viisas monella tapaa, ja kun hän siinä kävi läpi historian tapahtumia — sitä, minkälaisia kansainvälisiä urotöitä, rauhantöitä, merkittäviä töitä Suomen tasavallan presidentit ovat tehneet sekä kansakunnalle että laajemmin maailmalle — niin jatkossakin Suomen tasavallan presidentit voivat tehdä ja, niin uskon, tulevat tekemään näitä urotöitä, (Ed. Kuoppa: Leikkaamaan nauhoja erilaisissa avajaisissa!) ja heidän toimivaltansa tulee tältä osin säilymään. Ed. Heinäluoman näkemys itse asiassa toteutuu. Se, mitä te olette tavoitellut tältä osin tasavallan presidentin roolista ja juuri hänen mahdollisuudestaan ulkopolitiikan saralla tehdä näitä suuria palveluksia sekä omalle kansakunnalle että maailmalle, säilyy. Sen te olette tässä kompromissityöskentelyssä nimenomaan saaneet ja saavuttaneet, ja kompromissi on syntynyt hyvässä hengessä, ja se on tärkeää. Omaltakin osaltani vahvistaisin sen pääministerin viestin ajatuksen tästä 97 § 3 momentista. Jo perusteluissa korostetaan tämän salin tärkeyttä ja ensisijaisuutta. Käsittääkseni, ja siinä keskustelussa ovat olleet kyllä keskeisesti myös SDP:n edustajat mukana, tämä salaisuusasia oli silloin esillä tässä muodossa. Mutta oikeusministerillä on erittäin lämmin tuki ja halu löytää tässä vielä pidemmälle tätä salia ja salin roolia korostava rooli, ja luulen, että se löytyy nimenomaan siitä kombinaatiosta, että salaiset asiat käydään kaikkien eduskuntapuolueiden kesken muualla ja sitten suuri sali keskustelee asioista muuten. Ed. Ojala-Niemelälle: Te väititte, että presidentin valta on nyt viety minimiin, kun näin nimenomaan ei ole tapahtunut. Sen kompromissin keskeinen sisältö on muun muassa SDP:n saavutus 93 §:stä, ja presidentti jatkossakin muun muassa nimittää tuomarit, mitä ei ole syytä väheksyä. Ja vielä sitten tähän kaikista tärkeimpään kysymykseen kansanedustajien roolista ja todellisesta parlamentarismista. Ed. Kallista suuresti arvostan, mutta omat kokemukseni kansanedustajana myös oppositiosta käsin viittaavat aivan toisenlaiseen mahdollisuuteen vaikuttaa asioihin. Viime vaalikaudella johdin lakivaliokuntaa, eikä varmasti, vaikka olimme oppositiossa, ollut niin, etteikö hallitus kuunnellut. Kolmannes esityksistä muuttui. Valiokunnissa sekä opposition että myös hallituspuolueiden kansanedustajien tahto tosiasiassa toteutuu. Viimeksi eilen olen lähettänyt lakivaliokuntaan kirjeen, että siellä sekä opposition että hallituspuolueiden kansanedustajien huolet ovat olleet niin vakavia, että heillä on valta muuttaa tiettyä kohtaa huoliensa mukaiseksi. Näin Suomen parlamentti toimii. Kansanedustajat koko ajan valvovat hallitusta. Hallitus reagoi ja on herkkäkorvainen sen suhteen, että luottamus hallitukseen säilyy. JukkaGustafsson sd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Ed. Kanerva, jota arvostan, kutsui tai luonnehti sosialidemokraattien toimintaa jotenkin jälkipeliksi. Eihän se sitä ole, niin kuin täällä nyt on todettu. Me aidosti kannamme huolta eduskunnan täysistunnon asemasta ja roolista tässä tärkeässä kysymyksessä, joka koskee presidentin valtaoikeuksia. Olen myös sitä mieltä, että tämän sotilaallisen kriisinhallinnan, jäsenneuvottelujen aloittamisen Naton kanssa, pitää olla kolmen lukon takana, siis valtioneuvoston, eduskunnan ja presidentin. Mielestäni turvallisin vaihtoehto on se, että presidentillä säilytetään ulkopoliittista valtaa, ja ei tämä Nato-kysymys mistään hatusta ole vedetty. Taxellin komitean jäsen Teija Tiilikainen omassa lausunnossaan otti esille tällaisen mahdollisuuden, joten ei se ole mikään sosialidemokraattien esiin nostama asia. Siis miksi tämä kolmas lukko halutaan murtaa näissä tärkeissä päätöksissä? VilleNiinistö vihr (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Arvostan sitä harkitsevaa sävyä, mitä useimmilla edustajilla on tässä keskustelussa ollut. Tästä esityksestä pitää eduskunnassa tältä pohjalta pyrkiä muodostamaan mahdollisimman laaja konsensus. Olen ed. Södermanin kanssa samaa mieltä siitä, että kansanvallan korostamisessa on tärkeää, että eduskunnan ratkaisurooli on aidosti avoimen julkisen keskustelun kohteena. Ed. Salolaisen kanssa olen samaa mieltä siitä, että myös presidentin päätöksenteko ja tapaamiset ulkopolitiikassa olisi hyvä paremmin kytkeä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan toimintaan. Se on yksi osa meidän tätä päätöksentekokoneistoa, joka tällä hetkellä on julkisen arvioinnin ja ylipäätään kansanedustajienkin arvioinnin ulkopuolella niin paljon, että siinä pitää miettiä ratkaisuja. Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen olen ståhlberglaisen kansanvallan kannattaja, mikä tarkoittaa sitä, että korostetaan sitä, että tässä talossa on Suomen kansa kokonaisuudessaan edustettuna ja että tätä kautta kansanvalta toteutuu parhaiten. Aidossa kansanvallassa hallitsija ei välttämättä ole todella suosittu. Ne ovat yleensä diktatuureja, joissa hallitsijat ovat kaikkein suosituimpia, mutta täällä käydään se avoin julkinen keskustelu, mihin kansalaiset voivat suoraan vaikuttaa. Presidentin valta on pääosin pimennossa. IlkkaKantola sd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Minusta ed. Haavisto puhui viisaasti, kun hän sanoi, että perustuslain pitäisi mieluummin olla selvä kuin epäselvä. Näin varmasti on, mutta siitä, että tällainen tavoite asetetaan, ei välttämättä seuraa se, että kun perustuslakia selvennetään, niin presidentin valtaoikeuksia jollakin tavalla kavennetaan. Itse asiassa hallituksen esityksessä 58 §:ksi on ongelmana juuri se epäselvyys, jonka se jättää siitä, mikä on se eduskunnan ilmaisema tahto, mistä sitä eduskunnan ilmaisemaa tahtoa haetaan. Sen takia täällä on nyt hyvin tärkeätä kuulla sitä keskustelua, jota on käyty siitä, mikä on se mahdollisuus, joka perusteluista ilmenee, että kolmella eri tavalla voidaan eduskunnan ilmaisemaa tahtoa hakea. Yksi voi olla tämä suljettu valiokunta. Tähän juuri kohdistuvat meidän epäilymme, että pitäisikö tämän salin roolia kuitenkin vahvistaa ja sulkea pois tämä valiokunta. BenZyskowicz kok (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafsson ei hyväksy sitä, että sosialidemokraattien kohdalla tässä asiassa käytetään ilmaisua "jälkipeli". Voitaisiin myös käyttää ilmaisua "iltalypsy", mutta tämä ilmaisu on tähän saakka varattu eräälle toiselle puolueelle, jolle tämä maatalous on läheisempi asia. Fakta on kuitenkin se, että sen jälkeen, kun tästä perustuslakiuudistuksen sisällöstä oli sosialidemokraattien kanssa nimenomaisesti sovittu ja myös tässä Taxellin työryhmässä uudemman kerran sovittu, sosialidemokraatit irtaantuivat tästä esityksestä. Jos nyt ed. Södermanin ryhmäpuheenvuoro on tulkittavissa niin, että ongelma on ennen kaikkea siinä, että mikäli poikkeuksellisesti presidentin ja valtioneuvoston välillä syntyy tässä kuvattu ristiriita, voidaanko se tuki valtioneuvoston kannalle hakea valiokunnasta, kuten perustelujen mukaan poikkeuksellisesti voitaisiin tehdä, vai suuresta salista — jos tämä on tämä erimielisyyden kohde — niin uskon, että siitä sopu löytyy. En ole muita puheenvuoroja kuunneltuani täysin varma, että ed. Södermanin ryhmäpuheenvuoro edustaa ryhmän kantaa. IlkkaKanerva kok (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Samoin haluan kommentoida ed. Gustafssonin puheenvuoroa juuri tämän jälkipelin nimissä. Nimittäin kyse on paljolti siitä, mikä eduskunnan tapa käsitellä tätä omaa rooliaan tässä mahdollisessa tilanteessa tulisi olemaan. On täysin selvää, että asianomaisen valiokunnan pitää valmistella jokin tämäntyyppinen asia eduskunnan täysistuntosalissa käsiteltäväksi. Mieleen tulee ensi sijassa ulkoasiainvaliokunta, joissakin tapauksissa ehkä suuri valiokunta, mutta ensi sijassa ulkoasiainvaliokunta. On täysin luonnollista, ja kansanvallan omaista, että suuri sali käsittelee sen jälkeen nämä kysymykset. On hyvin vaikea kuvitella tilannetta, että näin juuri ei tässä asiassa meneteltäisi. Näin ollen en löydä mitään ulospääsytietä, excusea, siitä, että tässä toimittaisiin jollain muulla tavalla, kuin sosialidemokraatitkin ovat sitoutuneet Taxellin komiteassa. Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen. EeroHeinäluoma sd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Ed. Kanervalle: Nyt kannattaisi lukea tämän lakiesityksen perustelut, joissa nimenomaisesti todetaan, että riittää yksittäisen valiokunnan kannanotto eduskunnan kannaksi. (Ed. Zyskowicz: Todetaan, että poikkeuksellisesti voisi!) — Poikkeuksellisesti, mutta silloin se riittää, arvoisa ed. Zyskowicz, eli päättäkää nyt, kummalla kannalla te olette. Oletteko te sillä kannalla, minkä ed. Kanerva viimeksi sanoi, että jos eduskunnan tahdosta puhutaan, siihen tarvitaan tämän salin kannanotto? (Ed. Kanerva: Kyllä!) — No niin, silloin täytyy muuttaa tätä ehdotusta, koska ehdotus on nyt toinen kuin tämä, että tarvitaan suuren salin kanta. Toinen asia. Kokoomus on viime aikoina erikoistunut näihin prosessiväitteisiin, ja ymmärrän sen, kun kokoomuksen johdossa on taitavia juristeja, mutta mehän sanoimme oman kantamme Taxellin komitean loppusuoralla, ennen kuin komitean mietinnöstä lopullisesti päätettiin, että tulemme ottamaan kannan huolella harkiten sen jälkeen, kun hallituksen esitys tulee eduskuntaan — ennen kuin komitean ehdotus lyötiin lukkoon. Tämä oli kaikkien tiedossa, ja se on vastuullista toimintaa näin isossa asiassa, jossa nyt on jo osoittautunut, että tässä ehdotuksessa on selviä heikkouksia, jotka täytyy eduskunnassa korjata. Oikeusministeri TuijaBrax (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Nyt on minusta tärkeätä, että kun tämä asia, niin kuin perustuslaki aina, kuuluu nyt tälle salille, niin rauhassa perustuslakivaliokunta löytää ratkaisun tähän muun muassa ed. Södermanin esiin nostamaan kysymykseen. Tämän ratkaisun avaimet siellä Taxellin toimikunnassa itse asiassa tulivat taholta, joka aika lailla on suurin oppositiopuolue. Silloin on tietysti selvää, että hallitus on valmis löytämään vielä tarkemman ja paremman tavan kuulla eduskuntaa kuin se, mitä esitettiin ja mihin me suostuimme Taxellin komiteassa. On tietysti selvää, että tämän rakentavan asenteen silloin pitää löytyä kaikilta. Mutta vielä yhteen asiaan. Täällä on puhuttu näistä kriisinhallintajoukoista: kyllä hallituspuolueidenkin keskuudessa, ja se näkyy näistä perusteluista, lähdetään siitä, että kun suomalaisia joukkoja lähetetään, se on niin suuri päätös, että siinä aina haetaan yhteisymmärrystä tosiasiallisesti. Täytyisi löytyä ensin jokin puolue, joka ilmoittaa olevansa toista mieltä, ennen kuin tässä on oikea ongelma. Sama liittyy muun muassa tähän käytävään Nato-keskusteluun. Minä en ole vielä löytänyt yhtään puoluetta, joka edes rivien välissä, saati äänestäjien edessä ennen vaaleja, ilmoittaa, etteikö se olisi niin iso kysymys, että siinä haetaan, jopa kansanäänestyksen kautta, kansan suostumusta ja sen lisäksi erittäin laajaa tukea sekä tasavallan presidentiltä, valtioneuvostolta että eduskuntapuolueilta, jos se asia tulee ajankohtaiseksi. Tämä spekulointi, ed. Laakso, olisi hirveän paljon järkevämpää, jos tämmöinen ongelma oikeasti olisi. Mutta ilmoittautukaa: etsikää tai näyttäkää minulle se puolue tai sen puolueen edes joku potentiaalinen tuleva johtaja, joka olisi näistä kahdesta asiasta toista mieltä kuin äsken sanoin. MarkkuLaukkanen kesk (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! On oikein hyvä, että sosialidemokraatit nyt tavallaan täsmentävät ja rajaavat näitä ongelmakohtia, ja jos se nyt vaan rajautuu tähän valiokuntakysymykseen niin, ed. Heinäluoma, ei siitä kannata kovin isoilla kirjaimilla edes puhua. Siihen varmasti löytyy ratkaisu. Tämähän on tullut lähinnä siitä, että ulkoasiainvaliokunnan kohdalla on tämä niin sanottu salaisuuskysymys ja pitää löytää tapa, millä se tuodaan sitten tänne. Mutta kriisinhallintalaki on taas toinen tarina. Kaikki muistamme, miten tämä kolmen lukon malli syntyi. Pidetään siitä kiinni. Se on toiminut erinomaisella tavalla, ja se on kolmen lukon takana. Sen takia en toivo, että sitä kukaan haluaisi lähteä täällä avaamaan. Mitä tulee sitten tähän kolmas maa ‐kokoukseen EU-edustajuudessa, niin meillähän oli tässä kuukauden aikana tapaus, jossa valtioneuvosto lähetti tasavallan presidentin edustamaan Suomea erääseen kolmas maa ‐kokoukseen, joka, nyt en muista, taisi käsitellä Etelä-Amerikkaa, mutta joka tapauksessa tämäkin toimii. Lopuksi vielä, puhemies, totean ed. Laaksolle: On myös mahdollista, että meillä on presidentti, joka ajaa Natoa voimakkaammin (Puhemies: Minuutti!) kuin eduskunta. Myös tämä malli vastaa siihen parhaalla mahdollisella tavalla. PerttiSalolainen kok (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Tämä keskustelu alkaa mennä harhapoluille, koska ongelmanahan tässä on se, miten ratkaistaan pattitilanne silloin, kun presidentti ja valtioneuvosto ovat erimielisiä. Se, että perustuslaissa on tämä mahdollisuus eduskunnan antaa lausuntonsa ja ottaa kantaa, jo ennakolta niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa tämä tulisi kysymykseen, torjuu sitä ongelmaa. Se on pienempi asia sitten, mitenkä se täällä eduskunnassa käsitellään ja ratkaistaan. Totta kai täällä voidaan nyt valiokuntakäsittelyssä kehittää se malli, jolla tämä asia voidaan hoitaa. Joissakin tapauksissa valiokunnat käsittelevät asiaa ja sitten se tulee suureen saliin, ja erilaisia muotoja voidaan kehittää, mutta eihän tämä nyt tässä ole kaikkein tärkein asia. JacobSöderman sd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Minulla on se tunne, että tämä orastava kompromissien löytäminen menee piloille, jos me vielä kauan jatkamme tätä keskustelua ja pohdimme, kuka esitti ensin ja kuka sopi mitä. Minusta on nyt vaan olennaista se, että jos tämä halutaan ratkaista selonteon muodossa ja se laitetaan jopa pykälään, niin silloinhan on kaikki hyvin. Mutta minun piti vaan sanoa, nyt kun ed. Niinistö täällä koko ajan jankuttaa tätä parlamentarismin ainutlaatuisuutta, niin aikoinaan sosialidemokraatit ja maalaisliitto, keskusta, kovastikin vastustivat presidentin kansanvaalia, koska me haluamme kehittää parlamentarismia siltä pohjalta. Oikeisto silloin hyvin äänekkäästi vaati kansanvaalia, ja lopuksi siirryttiin kansanvaaliin. (Ed. Zyskowicz: Te esititte presidentin viran lakkauttamista!) — Senkin minä olen tehnyt, senkin minä olen tehnyt, vielä Kekkosen aikana. Minulla oli sen verran rohkeutta. Tosin se oli vaan hallitusta muodostettaessa. (Puhemies: Minuutti!) — Voinko puhua loppuun nyt, kun en saa puheenvuoroa ja he mainitsevat minun nimeni koko ajan? En puhu kauan enää. — Sen vuoksi on olennaista, että me olemme synnyttäneet eduskunnan viereen kansanvaltaisen instituution, ja sillä pitää olla kohtuullista valtaa. AnnikaLapintie vas (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Kyllä tämän hallituksen esityksen ongelman ydin on se, että ristiriitatilanteessa, jossa hallituksen johtavat ministerit muiden ministereiden kera ovat eri mieltä kuin presidentti, tämän muotoilun mukaan se on nimenomaan hallitus, joka voittaa. Se, päätetäänkö asia täysistuntosalissa vai valiokunnassa, ei itse asiassa ole se olennainen kysymys vaan se, että meillä ei parlamentarismi toimi niin, että kansanedustajat voisivat vapaasti olla oman mielensä mukaan tätä asiaa päättämässä. Ne asiat, joissa presidentti sitten sidottaisiin hallituksen kantaan ja sitä myöten eduskunnan kantaan, ovat juuri jäsenyys kansainvälisessä järjestössä, valtioiden tunnustaminen, valtiosopimusten hyväksyminen, valtuuskuntien asettaminen jne. sekä myös muun muassa Puolustusvoimien ylipäällikkyyden luovuttaminen. Vaikka presidentti itse olisi sitä mieltä, että ei halua luovuttaa, (Puhemies: Minuutti!) jos hallitus tahtoo, että se luovutetaan, niin myös tämän esityksen mukaan tapahtuu. PekkaHaavisto vihr (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Minäkin olen samaa mieltä siitä, että perustuslakivaliokunta voi miettiä, mikä on paras tapa kuulla eduskuntaa, mutta tietysti täytyy muistaa, että on myös asioita, joihin liittyy luottamuksellisuutta. Jos me täällä käsittelemme jonkun valtion itsenäisyyden tunnustamista, josta vaikka valtioneuvosto ja presidentti olisivat teoriassa eri mieltä, niin voi olla asioita, jotka oikeasti liittyvät myös Suomen etuun, joita ei kannata kaikilla argumenteilla tässä isossa salissa käsitellä. Mielestäni perustuslakivaliokunnan on otettava tämä myös huomioon. Nämä ovat tosiasioita myöskin ulkopolitiikan hoidossa. Ed. Laaksolle olisin halunnut kommentoida. Ajattelitte, ed. Laakso, että tämä perustuslakimuutos on jonkinlainen kosto siitä, että presidentti on toiminut joissain kysymyksissä väärin. Ainakin minä haluan irtisanoutua tällaisesta ajattelusta. Se ei ole motiivina tässä muutoksessa. PetriSalo kok (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Minä muistan kyllä sellaisenkin ajan meidän valtiosäännössämme, että perinteisesti vasemmistopuolueethan halusivat sellaista järjestelmää, jossa presidentti valittaisiin nimenomaan eduskunnassa eduskunnan toimesta. Luulen, että Suomen kansalle ja edustajillekin on tullut yllätyksenä se, miten presidentin asema ja valta muuttuivat siinä tilanteessa, kun siirryttiin suoraan kansanvaaliin. Ensinnäkin äänestysprosentit ovat äärettömän korkeat. Panen myöskin merkille, että meillä on ollut myöskin tasavallassa presidenttejä, muun muassa Koivisto ja Ahtisaari, jotka ovat käyttäneet paljon myöskin sitä valtaa, mitä ei ole lakiin kirjoitettu, esimerkiksi talouspolitiikassa ja työllisyyspolitiikassa toimineet ikään kuin unilukkareina suhteessa muuhun yhteiskuntaan, muun muassa hallitukseen ja eduskuntaan. Olen pannut merkille, että ne ovat myöskin johtaneet oikeansuuntaiseen politiikkaan, vaikka niitä ei ole lakiin kirjoitettu. Eli sanoisin kaiken kaikkiaan, että tämä pattitilanne, (Puhemies: Minuutti!) mitä tässä nyt epäilen, että eduskunnassa tulee, ei varmaan tule ongelmalliseksi myöskään menettelytapojen osalta. Pääministeri MattiVanhanen (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Niin kuin aikaisemmin sanoin, näen tämän pattitilanteen, purkamistilanteen, aika teoreettisena. En ole itse keksinyt tilannetta, jossa se vastaan tulisi. Mutta on tärkeää, että pattitilanteen kannalta on olemassa riidanratkaisumenettely, ja siinä eduskunta olisi se väline. Mutta nämä esimerkit, joita tuodaan ... Jos ylipäällikkyyden päättäminen sodan aikana halutaan siirtää pois, en tiedä, miten maa, jossa sotaan käydessään valtioneuvosto ja presidentti riitelisivät tästä asiasta, voisi pärjätä ylipäätään koko sodassa. Tällainen ristiriita on teoreettinen. Afganistanin esimerkistä sanon: tämänhetkinen joukkojen määrä, nyt sen verran raotan Utvan valmistelua, on täsmälleen presidentin esittämän mukainen. Jos joku ministereistä olisi esittänyt kovin paljon suurempaa joukkoa, en usko, että valtioneuvoston enemmistö olisi kannattanut häntä. (Ed. Laakso: Ei sitä koskaan tiedä!) — Demokratiassa kannattaa kuitenkin luottaa demokratiaan. Tässä on erikoinen ajattelutapa se, että valtioneuvosto olisi jotenkin totaalisen homogeeninen, vaikka meillä on monipuoluejärjestelmä, jossa on kirjo mielipiteitä, joissa presidentti ei suinkaan ole Utva-istunnossa vain toisessa laidassa, jommassa kummassa laidassa mielipiteitä, vaan useasti saattaa olla aika lailla keskelläkin. Eli demokraattisessa prosessissa, jossa monipuoluehallitus on muodostettu, ei todellakaan minun kokemukseni mukaan ole asetelmaa, jossa on hallitus kontra presidentti. MiapetraKumpula-Natri sd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Kun teemme perustuslakia, se koskettaa meitä kansanedustajia, se koskettaa hallitusta, se koskettaa presidenttiä. Oppositiolla on tässä salissa ja nyt mahdollisuus ottaa kantaa siihen tarkennettuun hallituksen esitykseen, joka on valmisteltu komitean pohjalta. Tässä on ensimmäinen tilaisuus meillä ottaa kantaa muun muassa tähän, mikä elin ottaa eduskunnassa sen kannan, voidaanko se viedä salaisen ulkoasiainvaliokunnan enemmistön päätettäväksi ja sillä kävellä presidentin yli. Se on meistä aivan liian pieni elin kävelemään presidentin ulkopoliittisen vallan yli. Myös tasavallan presidentillä on ollut mahdollisuus ottaa lainsäädäntöön kantaa ainoastaan lausumassaan, jonka hän on jättänyt. Siinä hän esittää, että yhteistoiminnan tosiasiallista toteutumista käytännössä on pohdittava, korostan pohdittava, koko ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella ja mieluummin laissa kuin pelkissä perusteluissa. Minä ainakin näen tämän presidentin (Puhemies: Minuutti!) evästyksenä perustuslakivaliokunnalle. Toivon, että sekin huomioidaan. ErkkiPulliainen vihr (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Toivoisin hartaasti, että kun perustuslakia jälleen revidoidaan, niin tämä operaatio kestäisi nyt ainakin muutaman vuoden voimassa, että siihen oltaisiin kohtuullisen tyytyväisiä. Arvoisa puhemies! Tässä palautuu mieleeni 1990-luku, jolloinka istui Nikulan komitea näitä asioita pohtimassa. Edustin ryhmääni siinä kuulemisessa, jonka puoluetoveri Nikula puheenjohtajan ominaisuudessa järjesti. Kun hän briiffasi minua tähän tilaisuuteen, hän sanoi, että siitä olisi vain hyötyä, että simuloisit ja palauttaisit mieliisi malleja, joissa on tällaisia vallankäytöllisiä pattitilanteita. Niitä minä sitten mietin, ja tulin erikoisesti kiitetyksi sen jälkeen. Tämä tuli mieleeni, kun kuuntelin ed. Salolaisen äskeisen vastauspuheenvuoron, koska hän kehotti, että valiokunnassa mietittäisiin näitä asioita ja etsittäisiin näihin simulaatiotapauksiin ratkaisu. Kannatan sitä lämpimästi. AnttiVuolanne sd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen pyrki vakuuttamaan, että presidentin kannat otetaan huomioon, vaikka häneltä valtaoikeuksia riisuttaisiinkin. Minun mielestäni ne kannattaa kuitenkin sinne lakiin de jure kirjoittaa myös sisään. Kansanvalta toteutuu tässä salissa, mutta kansanvalta toteutuu myös suoraan kansan valitseman tasavallan presidentin kautta erityisesti niissä kysymyksissä, missä vaaditaan kansallista yksituumaisuutta ja yksimielisyyttä kriisitilanteissa. Tästä vahvuudesta kannattaa pitää kiinni. Kokoomukselle sanoisin näin, että kun puhemies Sauli Niinistö on kehottanut kuuntelemaan tarkasti presidentti Tarja Halosta, niin minäkin pyytäisin, että kuuntelisitte puhemies Sauli Niinistöä. TuulikkiUkkola kok (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Minä olen ollut aika aidosti hämmästynyt siitä parlamentarismikeskustelusta, mitä täällä on käyty. Tässä talossahan jotkut kansanedustajat ihan oikeasti halveksivat parlamentarismia elikkä sitä, että hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta. Minä en ymmärrä ollenkaan, miten tämä on mahdollista, ja että se halveksinta tulee nimenomaan vasemmistosta ja nimenomaan vasemmistoliitosta. Parlamentarismi on sitä, että sitoudutaan puolueisiin ja puolueiden ajamiin tavoitteisiin ja sitä kautta yritetään vaikuttaa sitten täällä eduskunnassa. Parlamentarismin emämaa on brittiparlamentarismi. Siellä on jopa piiskurit, jotka pitävät huolen siitä, että tärkeissä asioissa, huom. tärkeissä asioissa, hallituspuolueitten kansanedustajat äänestävät yhtenäisesti eivätkä lipsu oppositioon. Ei meillä nyt sentään piiskureita ole, mutta kyllä meilläkin jopa oppositio äänestää hallituksen puolesta ja hallituksen (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kansanedustajat opposition puolesta. Minä pidän tätä hyvin vaarallisena keskusteluna todellakin. MattiSaarinen sd (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Tasavallan presidentillä on Suomen vahvin valtakirja, mitataan sitten äänimäärällä, äänestysprosenteilla, millä tahansa. Hänellä on ylivoimaisesti vahvin valtakirja, mutta hänellä on heikoimmat valtaoikeudet, ja hallitus näyttää yrittävän ryhmäkurin perusteella myöskin heikentää tasavallan presidentin valtaoikeuksia. Eikö tässä ole selvä ristiriita: kun hallitus haluaa heikentää presidentin valtaoikeuksia, niin täällähän pitäisi olla esitys myöskin sitten presidentin vaalitavan muuttamisesta. Eihän voi olla niin, että kansanäänestyksellä valitun presidentin valtaoikeudet karsitaan. Täällä pääministeri totesi, ettei ihan olla vielä tavoitteessa, ei olla vielä täydellisessä parlamentarismissa. Siihen suuntaan venettä viedään siitä huolimatta, että tasavallan presidentillä on Suomen vahvin valtakirja. PenttiTiusanen vas (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Ed. Haavisto, joka yleensä on oikeassa, kyllä ehkä myöntää, että tässä asiassa, tässä selvyyden lisääntymisessä, tämän hallituksen esityksen mukaan hän ei ihan kuitenkaan osunut oikeaan. 58 §:n lisäys, mitä hallitus esittää, aiheuttaa enemmän kysymyksiä kuin mikään tänään täällä. Tässä kohdin myöskin perustuslakikomiteassa Teija Tiilikainen on ollut kokoomuksen edustajana, ja hän toteaa, että enemmistöhallituksen erimielisyys eduskunnan kanssa olisi erittäin epätodennäköistä, jotenka kyllä se on todella niin päin, että hallituksen linjan taakse saadaan eduskunnan enemmistö hyvin helposti. Kansanedustajat, jotka sitoutuvat hallituksen ohjelmaan, noudattavat sitä, ja tällä tavalla, niin kuin ed. Ukkolakin todisti, saadaan sitten enemmistö taakse silloin, (Puhemies: Minuutti!) kun haetaan eduskunnan ilmaisemaa kantaa. TuulaPeltonen sd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Kyllä epäilyttää, että hallituksella on tieto, että olemme saamassa hyvin kiukkuisen ja äkäpäisen presidentin piakkoin, koska näin kovasti halutaan näitä valtasuhteita jo valmiiksi olla muuttamassa. Kyllä tällä esityksellä halutaan nimenomaan vahvistaa valtioneuvoston asemaa. Ministeri Brax, sanoitte, että tällä selkeytetään ylimpien valtioelinten valtaa ja vastuuta. Olisi hyvä kuulla, mitä ne oikeat ongelmat ovat muita kuin nämä EU-lautaset ja tuolit, mitkä ne todelliset olemassa olevat ongelmat ovat. Meillä on voimassa vuonna 2000 voimaan tullut perustuslaki, joka on todettu toimivaksi, miksei sillä voida jatkaa? ErkkiVirtanen vas (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Toisin kuin ed. Ukkola täällä väitti, niin minusta tämä keskustelu, joka täällä nyt on käyty, ei ole ollut vaarallinen, mutta tämä on ollut kyllä poikkeuksellinen ainakin nyt noin seitsemän vuoden muistelujeni mukaan. Ei tule mieleen kovin usein, että hallituspuolueitten edustajat pääministeriä myöten täällä olisivat ikään kuin ottaneet niin myönteisen kannan, että hyvä on, tähän voidaan tehdä muutoksia. Se on täysin poikkeuksellista täällä. Seitsemän vuotta olen istunut sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ja ehkä vähän toisin kun ministeri Brax, niin siellä ei ole muutettu tippaakaan tai korkeintaan muutamia pilkun paikkoja, vaikka aivan varmasti valiokunnan enemmistö syvässä sisimmässään on ollut jopa yksimielinen, että niitä pitäisi muuttaa, mutta ei ole muutettu. Tästä syystä minua hieman huolestuttaa se, kun sanoitte, että presidentti voi jatkossakin tehdä urheita tekoja isänmaan puolesta. Voi olla, että voi tehdä, mutta voi joutua tekemään niitä valtioneuvoston ohjauksessa ja suostumuksella aivan samalla lailla, kuin eduskunta tuppaa joutumaan tekemään näitä tekoja hallituksen ohjauksessa, vaikka perustuslain 2 §:n mukaan se valta kuuluu kuitenkin tänne. LylyRajala kok (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Minua ihmetyttää siinä mielessä tämä keskustelu, että pattitilanteesta ollaan tekemässä pattitilanne. Tämä on lähetekeskustelu, jolla tämä esitys lähtee eteenpäin valiokuntakäsittelyyn. Ymmärrän, että vasemmisto änkyröi, mutta SDP:tä en siinä mielessä ihmettele ollenkaan siitä lähtien, kun näiden valtiopäivien alusta ed. Heinäluoma on edustanut suurinta puhevaltaa SDP:stä tässä salissa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun komitean tai työryhmän mietintö, jossa myöskin SDP on ollut mukana, yllättäen niin sanotusti hovissa muuttuu, kun se tulee tänne saliin. Se on minusta aivan erikoista. Sitten ihan talonpoikaisjärjellä ajateltua asiaa presidentin edustuksellisuudesta tai Suomen edustuksellisuudesta ulkomailla oltaessa ja elettäessä ja puhuttaessa. Täytyy aina muistaa, että presidentti ei ole vastuussa puheistaan ja toimistaan ulkomaanreissuillaan kellekään, pääministeri on meille kaikille. JukkaGustafsson sd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Minäkin koen tämän käydyn keskustelun kuitenkin perussävyltään myönteisenä ja sellaisena, että tässä haetaan hyvää lopputulosta, jonka eduskunta mahdollisimman laajalla yksimielisyydellä voisi sitten myöhemmin perustuslakivaliokunnan käsittelyn jälkeen hyväksyä. En haluaisi käyttää ylisanoja, mutta uskon, että sosialidemokraattien näkemykset koskien nyt tätä perustuslain 97 §:n 3 momentin kohtaa, että valiokunnan kanta riittäisi, että tässä on vahventunut se käsitys, että laajalti ollaan sitä mieltä, että tavalla tai toisella eduskunnan laaja käsittely tulee ottaa mukaan. Näkisin näin, toisin kuin ed. Rajala; hänen änkyröintipuheensa voidaan jättää omaan arvoonsa. Mutta sosialidemokraatit ovat tehneet tässä palveluksen kansanvallalle tämän keskustelun kautta, mitä nyt on käyty. Eikö näin? OlliNepponen kok (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut tässä ja ottanut oppia ja arvostan sitä, muun muassa ed. Södermanin rakentavaa puheenvuoroa. Jos kysymys on sittenkin siitä, miten täällä talossa erimielisyys ratkaistaan, niin nyt käydyn keskustelun perusteella se ei ole suuri ongelma. Siihen löytyy varmasti sellainen yhteinen näkemys, jota tässä on ajettu, ja silloin myöskin suurella salilla on tässä oma tärkeä osuutensa. Minä luulen, että kyllä tässä päästään hyvin eteenpäin isojen puolueiden kesken eikä lähdetä sitten enää rakentamaan uusia esteitä sille, että tätä ehdotusta voidaan viedä eteenpäin. JaakkoLaakso vas (vastauspuheenvuoro) Puhemies! Oikeusministeri Brax puhui hellyttävästi kansanäänestyksestä, erityisesti Nato-kansanäänestyksestä, väittäen, että Suomessa kaikki merkittävät puolueet ja poliitikot ovat olleet Nato-kansanäänestyksen kannalla. Täytyy olla tarkka. Esimerkiksi yksi kolmesta suuresta puolueesta sanoo, että joko kansanäänestyksellä tai muulla sellaisella tavalla, joka mittaa yleisen mielipiteen esimerkiksi sitten, että Nato-kysymys nousee ennen eduskuntavaaleja isoksi kysymykseksi. Ja arvatkaapa, mikä tämä puolue on. Se puolue on muuten tällä hetkellä oppositiossa. Eli ei ole sellaista kantaa, että kaikki puolueet olisivat Nato-kysymyksessä vähän niin kuin kansanäänestyksen kannalla absoluuttisesti. Hallitus järjestää kansanäänestyksiä vain sellaisista kysymyksistä, missä se tietää voittavansa, ei sellaisesta, missä se häviää. Oikeusministeri Tuija Brax (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamaan seikkaan vielä näistä valtaoikeuksista ja mikä valtakirja mistäkin vaalista tulee. Minulla itselläni on suuri kunnioitus istuvan tasavallan presidentin toimintaan. Olen toiminut hänen vaalikampanjassaan molemmilla kerroilla, ja hänellä on suuri valtakirja nykyisen perustuslain, muun muassa sen 93 §:n mukaisesti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa johtaa ulkopolitiikkaa, ja se valtakirja tulee säilymään myös seuraavilla presidenteillä. Se on tässä esityksessä. Sen sijaan perustuslain muuttamisen valtakirja on nykyisessä ja tässä esitetyssäkin muodossa vain ja ainoastaan eduskunnalla. Minä olen ollut edellisessä perustuslain muutosprosessissa perustuslakivaliokunnan jäsen, myös hallituspuolueen jäsen samassa yhteydessä, ja tunnen sen prosessin. Perustuslakivaliokunta kuulee asiantuntijoita. Olen aivan varma, myös arvoisat sosialidemokraatit, ne viimeisimmät puheenvuorojen pitäjät, että asiantuntijat tulevat kertomaan teille, löytyykö tai onko se millään tavalla hyväksi, että perustuslaissa on potentiaalisesti keskeisten valtaoikeuksien käytössä epäselvyys, jos joskus syntyy ristiriita. Nyt se epäselvyys ollaan ratkaisemassa tavalla, jossa, kun sitä loppusuoralla Taxellin komiteassa tehtiin, kaikilla kolmella suurella puolueella, myös SDP:llä, oli aivan keskeinen rooli nimenomaan tämän ratkaisutavan löytämisessä. Ja jos se nyt vielä perustuslakivaliokunnassa muuttuu vielä paremmaksi niihin suuntiin, mitä suoraan sanoen olisi ollut tehnyt mieli jo muuttaa tässä hallituksen esityksessä, mutta en halunnut herkkää kompromissia rikkoa, niin tämähän vaan paranee. Se, mitä ed. Söderman on tänään esittänyt, vaan parantaa sitä kokonaisratkaisua, jossa jatkossa Suomen perustuslaissa ei ole edes potentiaalisesti epäselvää, miten valtaa käytetään. Jatkossakin perustuslaillisista asioista päättää eduskunta, yleensä kaksilla valtiopäivillä, kansa siinä välissä, ja tasavallan presidentin valtakirja liittyy aivan toisiin kysymyksiin, jatkossakin ennen kaikkea ulkopolitiikan johtamiseen yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Ed. Erkki Virtanen jo poistui, mutta tasavallan presidentti on nytkin jo sidottu yhteistoimintaan valtioneuvoston kanssa, ja se on sujunut loistavasti, ja se on sitä jatkossakin. Tältä osin ei olla siis muuttamassa mitään. TuulikkiUkkola kok Arvoisa puhemies! Tämä esitys, jota me tällä hetkellä täällä käsittelemme, on pieni askel kohti ulkopolitiikan demokratisoitumista, mutta näyttää olevan suuri askel etenkin vasemmistoliitolle. Joku viisas sanoi yli sata vuotta sitten, että "valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti". Valta jyrsi myös Suomen vanhaa perustuslakia. Ennen sotaa ei valtioneuvoston ja presidentin välillä juuri erimielisyyksiä ollut. Kumpikin tiesi paikkansa ja valtaoikeutensa. Yhteistyö pelasi. Sota tuli ja meni. Perustuslaki pysyi ennallaan, mutta sitä tulkittiin niin, että Suomi liukui lähes presidentin yksinvaltaan, suomettumisen aikaan. Urho Kekkonen oikeusoppineena kuitenkin tunsi perustuslain ja jopa tunnusti, että jos eduskunta ja presidentti joutuvat napit vastakkain, eduskunta voittaa. On eduskunnan ja niin sanotun ruoskaparlamentarismin vika se, ettei eduskunta kertaakaan noussut vastustamaan edes presidentin sisäpoliittisia päätöksiä. Parlamentti meni nöyryydessään jopa niin pitkälle, että sääti poikkeuslain UKK:n uudelleen valitsemiseksi. Tämä ehkä on Suomen eduskunnan historian niitä synkimpiä lukuja. Kuten ed. Salolainen toi puheessaan esiin, Koivisto aloitti ansiokkaan työn Suomen poliittisen järjestelmän parlamentarisoimiseksi. Vuoden 2000 perustuslakiin jäi kuitenkin ainakin pari valuvikaa. Vaikka presidentti johtaa ulko-politiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, presidentti määrää tahdin. Siihen valtioneuvoston, kansanedustajien ja eduskunnan on tyydyttävä. Minä olisin halunnut, että tähän uuteen esitykseen olisi tullut päinvastainen järjestys: Suomen ulkopolitiikkaa johtaa valtioneuvosto yhteistoiminnassa presidentin kanssa. Näin suureen muutokseen emme tällä hetkellä pystyneet ja siihen meidän on totuttava. Toinen valuvika perustuslaissa oli presidentin EU-edustautuminen elikkä 93 §:n säännöksen tulkinta. Tässä oli kysymys presidentti Ahtisaaren ja pääministeri Lipposen sopimuksesta, että presidentti hoitaa huippukokouksissa pääministerin avustajan eli ulkoministerin virkaa. Suomen ulkoministeri on siis jätetty raapimaan neuvotteluhuoneen ovenpieliä samaan aikaan, kun muiden EU-maiden kollegat ovat avustaneet omia johtajiaan. Ulkoministerinä Tarja Halonen oli äärimmäisen vihainen asiasta ja potkiskeli kiukuspäissään suljettuja ovia. Presidenttinä hän ei kuitenkaan ole antanut avustajan roolia ulkoministerille. Lissabonin sopimus kuitenkin pani pisteen tälle lautaskiistalle, kun perustuslakivaliokunta hyväksyi valtioneuvoston asiasta antaman selvityksen. Tätä ei itse asiassa olisi tarvinnut ottaa, tehdä muutosta perustuslakiin tai lisäystä perustuslakiin. Mutta jotta kiista ei roihahtaisi uuteen liekkiin, varmuuden vuoksi perustuslain 66 §:ää esitetään muutettavaksi niin, että pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa ja valtion ylimmän johdon edustusta vaativassa Euroopan unionin muussa toiminnassa. Tämä siis koskee myös niin sanottua EU:n ja kolmansien maiden huippukokouksia. Arvoisa puhemies! Vaikka presidentin ulkopoliittisen vallan kivijalkaa elikkä 93 §:ää ei muuteta, jotain sentään muuttuu: eduskunnan asema vahvistuu pikkuriikkisen, ja siitähän tässä keskustelussa on ollut koko ajan kyse. Jos presidentti ja valtioneuvosto ovat eri mieltä esimerkiksi valtiosopimuksen hyväksymisestä, kuten esimerkiksi Nato-jäsenyydestä, valtioneuvosto voi hakea eduskunnalta tukea kannalleen. Se, miten se haetaan, jää nyt sitten perustuslakivaliokunnan mietittäväksi. Ja minä todella toivon, että me löydämme tässä hyvin järkevän ja hyvän kompromissin niin, että kaikki kolme suurta puoluetta voivat hyväksyä sen jo tässä eduskunnassa, mutta vähintään kuitenkin vaalien jälkeisessä eduskunnassa. Muutamasta asiasta olen ollut tämän keskustelun aikana hämmästynyt, esimerkiksi siitä, miten suorasukaisesti kansan presidentti tyrmäsi parlamentarismin. Hänen mielestään presidentin valtaoikeuksien kaventaminen johtaa käytännössä hallituksen eikä eduskunnan vallan kasvattamiseen. Tiedotustilaisuudessa hän kysyi, kuka vakavissaan uskoo, että eduskunnan kanta olisi muu kuin hallituksen kanta. Ja tästä ehkä kumpuaa se vasemmistoliiton edustajien parlamentarismin halveksinta, mitä olemme tässä keskustelussa kuulleet. Parlamentarismihan on juuri sitä, että hallituksen on nautittava eduskunnan enemmistön luottamusta, ja tämä luottamus mitataan aina äänestyksissä. Demokratiaa on sekin, että vähemmistö tyytyy eduskunnan enemmistön tahtoon. (Puhemies: 5 minuuttia!) Arvoisa puhemies! Tämä uudistus on niin vähäinen, ettei Suomi tämänkään jälkeen ole mielestäni aito parlamentaarinen demokratia. Ulkopoliittinen valta jää edelleenkin presidentille. Hän voi neuvotella auton takapenkillä, kuten Antero Jyränki on asian ilmaissut, ulkomaiden johtajien kanssa ilman, että mukana olisi ulkoministeri, joka on parlamentaarisessa vastuussa eduskunnalle. Tähän asiaan ed. Salolainen on monta kertaa myös puuttunut. Ja tähän asiaan ei tarvita minkään valtakunnan perustuslain muutosta, vaan riittää, että käytäntöä muutetaan, ja tämän käytännön on, herra puhemies, muututtava, kun presidentti vaihtuu. PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuorosta on hyvä jatkaakin heti tähän aluksi sikäli, että kun hän sanoo vasemmistoliiton kannan pohjautuvan arvoisan presidentti Tarja Halosen näkökulmaan tässä asiassa, niin näin voi olla, mutta se pohjautuu myöskin Ulkopoliittisen instituutin johtajan, Teija Tiilikaisen, näkökulmaan, joka oli arvoisan kokoomuspuolueen edustajana nimenomaan tämän parlamentaarisen komitean työssä, joka valmisteli perustuslain muutosta: "Tiilikainen myöntää" — tämä on lainaus siis hänen haastattelustaan Uudessa Suomessa — "että enemmistöhallituksen erimielisyys eduskunnan kanssa olisi erittäin epätodennäköistä. Tämä korostaa entisestään presidentin vallan kaventumista." Hän toteaa myös: "Toisaalta vähemmistöhallitus tuskin muutenkaan olisi kovin vahva hallitus." Eli me olemme tilanteessa, jolloinka hallitukset istuvat neljä vuotta ja hallitukset pitävät yllä aktiivisesti sitä, että hallituspuolueiden kansanedustajat äänestävät hallituksen esitysten mukaisesti. Onko tämä sitten aina oikein vai väärin, se on varmasti tapauskohtaista. Täällä ed. Lapintie nosti esille hallituspuolue vihreiden kansanedustajien käyttäytymisen Pallas—Ylläs-kansallispuiston lainsäädännön kohdalla. Kolme kansanedustajaa äänesti hallituksen esitystä vastaan, kymmenen tyhjää ja yksi oli poissa, ja ... (Ed. Salolainen: Ja?) — Niin, ja kokoomuksesta ed. Salolainen, jolla on suuri huomio tässä, mikä on tärkeää. — Mutta en tiedä, onko se sitten ryhmäkuria vai mitä se on, myöskin puoluekuria, nimenomaan se, että kuitenkin hallituspuolueet pysyvät hallituksen esitysten takana, vaikka ne olisivatkin periaatteessa näiden puolueiden ja niiden kannattajien ja myöskin kansanedustajien käsitysten vastaisia. Ennen vaaleja käydään vaalikamppailu, on vaaliohjelma, puhutaan paljon, ollaan periaatteellisia, ja sitten mennään Säätytalolle, Säätytalon myöhäisillä tunneilla lyödään lukkoon hallitusohjelma, ja sitten sen taakse monestikin pakotetaan myös sellaisia mielipiteitä, jotka eivät sinne oikeastaan mahtuisi. Tässä on tämä parlamentarismi, jota voi kuvata myös niin, että eduskunnan on nautittava hallituksen luottamusta. Näinhän se monesti jopa ryhmäkurin ja monen muun tämäntyyppisen toiminnan kautta toteutuu. Mutta, puhemies, sitten tähän merkittävimpään pykälään, joka tässä nyt on keskustelussa, 58 §:ään. Tässä nimenomaan eduskunnan ilmaisema kanta pysynee kuitenkin hallituksen kantana, jos me uskomme presidentti Halosen ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Tiilikaisen näkemystä. Käytäntö on kovasti tämän takana. Sitten hallituksen esityksen sivulla 42, jolla kuvataan, millä tavalla 58 §:ää sitten sovelletaan, on todella nämä epäselvät näkemykset siitä, missä lopulta tämä eduskunnan kanta voidaan esittää, ja täällä ollaan jo löytämässä tässä asiassa tältä osin sopua. Miksi tämä sitten on sellainen keskustelu kuin ed. Erkki Virtanen sanoi, että yhtäkkiä opposition mielipiteellä onkin merkitystä, toisin kuin kaikissa muissa keskusteluissa? Tämä johtuu siitä, että kahden kolmasosan enemmistö pitäisi löytyä tämän asian taakse, ja tässä ollaan nimenomaan muussa tilanteessa kuin nyt tässä enemmistöparlamenttitilanteessa. Sitten lopuksi: kyllä Yhdysvallat, Ranska aikamoisia demokratioita varmasti ed. Ukkolankin näkökulmasta ovat; se onko, niissä parlamentarismia vai ei, on sitten toinen asia. JohannesKoskinen sd Herra puhemies! Tässä kaiken pelin politiikan keskellä on hyvä vähän pidempään periaatteellista linjaa valtiosäännön uudistamisessa käsitellä. On väitetty, että sosialidemokraatit olisivat poukkoilleet linjassaan ja yhtäkkiä olisi kääntynyt esimerkiksi suhde presidentin valtaoikeuksiin kokonaan nurinniskoin. Näin ei ole. Viime vuonna maaliskuussa puoluevaltuusto otti erityisen selvän kannan perustuslain uudistamisesta, ja se pohjautui vieläpä poikkeuksellisen laajaan jäsenkyselyyn — sikäli myös demokraattisesti valmisteltuna kantana huomionarvoinen. Lainaan tuota kantaa ja totean sitten lyhyesti, miten nämä tavoitteet ovat tässä uudistuksessa tässä vaiheessa toteutuneet. Tuossa kannanotossa aluksikin todettiin: "Vuoden 2000 perustuslakiuudistuksessa toteutettiin sosialidemokraattien pitkään korostamaa parlamentaarisen kansanvallan vahvistamista. Eduskunnan asemaa vahvistettiin ylimmän lainsäädäntövallan käyttämisessä, hallituksen muodostamisessa ja EU-politiikassa. Tasavallan presidentin valtaoikeuksia rajattiin ja parlamentaarinen vastuukate ulotettiin presidentin päätöksentekoon. Perustuslaki on toiminut hyvin, ja sen perusratkaisuilla on vahva kansalaisten tuki. Perustuslain tarkistukset on valmisteltava laajalla yhteisymmärryksellä 1990-luvun valtiosääntöuudistusten tapaan." Tämä sitaatti siis johdantona. Sitten nämä viisi kohtaa. Ensinnäkin kannanotossa todettiin: "Sosialidemokraatit haluavat vahvistaa edelleen parlamentaarisen demokratian toimivuutta ja kansalaisten perusoikeuksien toteutumista. Eduskunnalle vastuunalaisen valtioneuvoston tulee selkeästi vastata eduskunnalle annettavien esitysten sisällöstä ja eduskunnan tulee ylimpänä valtioelimenä päättää lainsäädännöstä ja valtiontaloudesta." Tämä on toteutunut hyvin tuossa ehdotuksessa, kun valtioneuvosto suoraan antaisi hallituksen esitykset eduskunnalle. Toiseksi: "Vallanjakoon eduskunnan, valtioneuvoston ja presidentin välillä ei tarvita isoja muutoksia. Valtioneuvoston johtavaa roolia Suomen EU-politiikassa voidaan selkeyttää." Tämä on toteutunut tuon Eurooppa-neuvoston kohdalta, mutta sitten voidaan kysyä, onko siellä turhan iso muutos tuon ulkopoliittisen vallankäytön osalta sitten näitten toimivaltasäännösten puolella. Kolmanneksi kannanotossa todettiin: "Suomen ulkopolitiikan johtamisessa on välttämätöntä presidentin ja parlamentille vastuunalaisen hallituksen tiivis yhteistoiminta, mikä tarkoittaa myös tärkeiden linjaratkaisujen tekemistä yhdessä. Yhteistyön velvoittavuutta voidaan lisätä sekä työmuotoja kehittämällä että tarkemmalla sääntelyllä valtioneuvostolaissa." Tässä tulee sitten se kysymysmerkki, jota kuulemma tässä keskustelussa aiemmin on käsitelty kovastikin — pääsin valitettavasti paikalle vasta kello neljän jälkeen tähän keskusteluun. Tässä ongelmana on tuo kysymys siitä, että ulkopolitiikan johtamista koskeva 93 § ja sitten presidentin päätöksentekomenettelyä koskevat 58 §:n säännökset saattavat jossakin tilanteessa olla ristiriidassa, kollisiossa, keskenään. Joissakin lausumissa ja ehkä tämän hallituksen esityksen perusteluissa myös lähdetään siitä, että tämän 58 §:n päätösvaltamekanismit kokonaan syrjäyttäisivät sitten tuon 93 §:n, ulkopolitiikan johtamispykälän. Näinhän ei ole. Kaiken aikaa, silloin kun on isoista ulkopolitiikan asioista kysymys, näitä sovelletaan samanaikaisesti ja näitten asioiden valmistelussa pitää presidentillä olla 93 §:n mukaisesti johtava rooli. Ja kun esimerkiksi täällä on viitattu Teija Tiilikaisen sanomiin, niin jos Suomen liittoutumista puolustusliittoon harkittaisiin, niin kyllähän se koko valmistelu tapahtuisi sen 93 §:n mukaisesti, ja sellainen asia, jossa presidentti vastustaisi sen viemistä eteenpäin, ei tulisi valtioneuvoston käsittelyyn. Näin minä tätä luen, ja näin minusta tämä perustuslaki on tarkoitettu luettavaksi. Tämä selvästi vaatii lisäselvityksiä tuossa perustuslakivaliokunnan käsittelyssä. Neljäs kohta tuossa kannanotossa oli: "Presidentin valtaoikeuksiin kuuluvan ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisen tehtäväkenttään liittyy saumattomasti puolustusvoimien ylipäällikkönä toimiminen." Tämä näyttää toteutuneen. Tosin sitten kriisinhallintakysymyksissä pitäisi selkeyttää tuota suhdetta voimassa olevaan lainsäädäntöön, jossa presidentin johtovalta on selväpiirteisempi myös näiden päätöksentekomekanismien puolella. Viidenneksi puoluevaltuusto edellytti, että "hankkeet vaalijärjestelmän muuttamiseksi on käsiteltävä samoin laajalla yhteisymmärryksellä ja erityisesti kansanvallan käytännön toimivuutta painottaen". Tämä ei ole toteutunut. Tässähän ei haettu kaikkien merkittävien puolueiden yhteisymmärrystä samalla lailla kuin 1990-luvun uudistuksissa. Sama koskee tuota vaalijärjestelmän uusimista: siinä hallitus katsoo, että riittää, kun haetaan yli kaksi kolmasosaa nykyeduskunnasta sen uudistuksen taakse. Aiemmin näissä on haettu käytännössä koko eduskunnan ja puoluekentän kattavaa konsensusta. Tämä on minusta taktinen virhe. Se johtaa tällaiseen pelin politiikkaan, että sitten ruvetaan miettimään, mikä on tilanne vaalien jälkeen, haetaanko millä koalitiolla sitten (Puhemies: 5 minuuttia!) kolmasosaa, joka pystyy aiottuja hankkeita estämään tai niitä lykkäämään. Tähän perustuu sitten se, että tänne jäi näitä kysymysmerkkejä, että sosialidemokraatit jättivät oman lausumansa tuon komiteanmietinnön luovuttamisen yhteydessä. Näiden lausumien pohjalta tätä jatkoarviointia tulee tehdä, saadaanko perustuslakivaliokunnassa riittäviä muutoksia ja mikä sitten on suhtautuminen koko pakettiin niin tässä eduskunnassa kuin sitten vaalien jälkeenkin. JohannaOjala-Niemelä sd Arvoisa herra puhemies! Nyt käsissämme olevan hallituksen esityksen taustalla on pitkä ministeri Taxellin vetämän parlamentaarisen perustuslakityöryhmän työ. Komitean nimeämiskirjeen mukaisesti sen tuli esittää tarpeelliset muutokset Suomen perustuslakiin Perustuslaki 2008 -työryhmän luovuttaman muistion pohjalta. Oikeusministeri Braxin johdolla toiminut työryhmä kartoitti perustuslain toimivuuteen ja muutostarpeisiin liittyviä kysymyksiä. Tasavallan presidentin toimivaltaan liittyvät kysymykset, kuten ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko, Suomen edustajat Eurooppa-neuvostossa, Puolustusvoimien ylipäällikkyys, hallitusten esitysten antaminen sekä ministeriöiden kansliapäälliköiden nimittäminen, olivat työryhmän työssä vahvasti esillä. Lisäksi oli joukko muita asioita, joita Brax otti esille esittelypuheenvuorossaan. Lista oli pitkä, mutta siitä ei kuitenkaan pidä liiaksi intoutua. Perustuslakiin on aiheellista tehdä muutoksia vain riittävän pitkän seurannan ja harkinnan jälkeen ja ainoastaan sellaisten epäkohtien ilmetessä, joita ei muilla keinoilla voi ratkaista. Nykyinen selviä muutoksia mukanaan tuonut perustuslaki on ollut voimassa vain Tarja Halosen ollessa tasavallan presidenttinä, nykyinen perustuslaki kun tuli voimaan 1.3.2000 eli samana päivänä, jolloin Halosen toimikausi tasavallan presidenttinä alkoi. Myös lähes koko ajan pääministerinä on ollut Matti Vanhanen. Toki sekä Lipponen että Jäätteenmäki ehtivät kumpikin olla pääministerinä nykyisen perustuslain aikana, mutta vain vähän aikaa. Siten mielestäni olisi ollut parempi vielä katsoa nykyisen perustuslain toimivuutta toisenkin presidentin aikana. Suomalainen valtiokäytäntö, jossa muutoksia perustuslakiin tehdään harvemmin kuin muihin lakeihin, on edelleen perusteltu, ja perustuslaki on tarkoitettu kestämään ajan hammasta, eikä asiassa kiirehtiminen ole hyvästä. Mielipidetiedustelujen mukaan valtaosa Suomen kansasta vastustaa presidentin vallan heikentämistä. Omasta mielestäni myös seremoniallinen presidenttiys, jolla ei olisi muuta virkaa kuin käydä kuninkaallisten häissä, olisi ristiriidassa suoran kansanvaalin kanssa. Tämä ajatus lienee siintänyt radikaalimpien uudistajien haaveissa. Suomalaisesta valtiosääntöperinteestä, jossa tasavallan presidentti on tosiasiallinen päätöksentekijä, ei mielestäni kannata luopua. Kansa pitää vaikutusmahdollisuuksiaan suurimpina juuri presidentinvaaleissa, ja niissä äänestysprosentti on muita vaaleja suurempi. Siten tällainen muutos olisi myös vastoin kansan tahtoa. Tasavallan presidentin toimivaltaa on vähennetty sekä samalla valtioneuvoston ja eduskunnan toimivaltaa lisätty useaan otteeseen 1980-luvulta lähtien. Silti tasavallan presidentin toimivaltuudet ovat edelleen kansainvälisesti vertailtuna aika suuret, ja presidentti Halonen on myös käytännössä hyödyntänyt perustuslain suomia toimivaltuuksia. Presidentin valtaoikeudet olivat yksi suurimpia kysymyksiä jo nykyisestä perustuslaista päätettäessä. Jo silloin monilla olisi ollut haluja radikaalimpiinkin muutoksiin. Tämä näkyy myös nykyisessä keskustelussa. Etenkin kokoomuksella näyttää olevan kovaa halua irtiottoihin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Mielestäni nykyinen tilanne presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien suhteen on hyvä. Se, että ulkopoliittisessa päätöksenteossa on mukana useampia eri tahoja, lisää ulkopolitiikkamme vakautta. Perustuslain 93 § on kriitikoiden ase ja ehkä keskusteluttanut kaikkein eniten sekä julkisuudessa että muutoksia oikeasti pohtivia. Sen mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Nimensä mukaisesti pykälässä määritellään toimivallan jako kansainvälisissä asioissa. Nämä olivat tärkeitä kysymyksiä jo nykyistä lakia säädettäessä, jolloin pyrittiin löytämään toimiva kompromissi erilaisia vaatimuksia yhteen sovittaen. Esityksen mukaan 93 § siis säilyisi ennallaan, ja toivottavaa on, ettei uuden 58 §:n tulkinta johtaisi siihen, että lopullinen päätösvalta siirtyy käytännössä valtioneuvostolle, joka aina halutessaan saisi tuekseen eduskunnan kannan asiassa. Avoimeksi jää, miten yhteistoiminta ja pyrkimys yhteiseen kantaan käytännössä jatkossa toimisi. Perustuslain muuttaminen edellyttää vähintään kahden kolmasosan enemmistöä. Tässä asiassa ei siis hallituspuolueiden yksimielisyys riitä. Myös nykyisen perustuslain osalta toimittiin niin. Hallituksen esitystä käsiteltiin sekä vuonna 1998 että kevään 1999 vaalien jälkeisillä valtiopäivillä. Tarja Halosen seuraaja valitaan vuoden 2012 vaaleissa, ja on perusteltua, että presidenttiä valittaessa tiedetään, millaisia tehtäviä hänet valitaan hoitamaan. TuulaPeltonen sd Arvoisa puhemies! Mielestäni meillä ei ole tarvetta tehdä muutoksia vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjauksiin, vaan parlamentarismia tulee vahvistaa nykyisen perustuslain toimivuuden arvioinnin pohjalta. Ministeri Brax totesi, että hallituksen esityksellä halutaan selkiyttää ylimpien valtioelinten valtaa ja vastuuta. Kysyn edelleenkin, missä ovat nämä todelliset ongelmat. Vallanjakoon eduskunnan, valtioneuvoston ja presidentin välillä ei tarvita isoja muutoksia. Ei ole ongelmia. Ministeri itse totesi, että nykylaki toimii hyvin. Valtioneuvoston johtavaa roolia Suomen EU-politiikassa voidaan toki selkeyttää, mutta sen ei pitäisi tarkoittaa presidentin valtaoikeuksien karsimista. Suomen ulkopolitiikan johtamisessa sen sijaan on välttämätöntä, että presidentti ja parlamentille vastuunalainen hallitus tekevät tiivistä yhteistyötä. Pidämmekin myönteisenä, että perustuslain 93 §:n sisältämään tasavallan presidentin johtavaan asemaan ulkopolitiikassa ei komiteanmietinnössä esitetty muutoksia. Toimivallan jakoon hallituksen ja presidentin välillä sinällään ei tarvita perustuslain muutosta. Tämä kyllä toteutuu jo työmuotoja kehittämällä sekä tarkemmalla sääntelyllä valtioneuvostolaissa. SDP on kautta historiansa tuonut esille parlamentarismin periaatteita ja kansanvaltaa. Presidentin vaalitavan muutoksen yhteydessä tätä korostettiin ja näin toteutettiinkin. Me haluamme ottaa uudistukseen kantaa sen jälkeen, kun esitykseen on paneuduttu todellisesti ja huolella. On syytä kuunnella kaikki näkökohdat ja katsoa huolella lävitse, mitä mahdollisia ongelmia uuteen ehdotukseen voi sisältyä. Presidentin päätöksentekoa koskevaa 58 §:ää komiteanmietinnössä ehdotettiin muutettavaksi. Muutosehdotus koski presidentin esittelystä valtioneuvostoon palautetun asian ratkaisemista. Komitea ehdotti, että tämä ratkaistaisiin valtioneuvostossa, jossa eduskunnan enemmistön kanta olisi ratkaiseva, yksittäisessä tapauksessa jopa valiokunnan kanta. Tästä me sosialidemokraatit olemme eri mieltä. Mielestämme yhden valiokunnan kanta ei voi riittää suorilla vaaleilla valitun presidentin kannan kaatamiseen. Tästä on kansanvalta kaukana. Hallituksen esityksessä jopa eduskunnan kanta on häilyvä käsite. Tässäkin asiassa haluaisin nojata 93 §:ään, jossa korostetaan yhteistyötä yhteistoimintavelvoitteen muodossa. Arvoisa puhemies! Mielestäni meidän tulee myös ottaa huomioon istuvan presidentin mielipiteet. Hän on ainoa presidentti, joka on toiminut nykyisen perustuslain voimassaolon aikana. Hän pystyy arvioimaan asiaa nyt jo aika neutraalisti, sillä hänen kautensa on lopuillaan ja valitettavasti viimeinen. Myös tasavallan presidentti on jättänyt valtioneuvoston pöytäkirjaan lausuman lakiesityksen antamisen yhteydessä. Presidentin lausumassa viitataan juuri kovin lyhyeen kokemukseen nykyisen perustuslain toimivuudesta, todetaan yhteistoiminnan hallituksen ja presidentin välillä sujuneen kohtuullisen hyvin ja kyseenalaistetaan kiire uudistuksessa. Erityisesti tämän tulisi olla painavasti huomioon otettu, koska presidentti Halonen on toiminut pitkään paitsi presidenttinä myös ulkoministerinä. Tämän esityksen mahdollisesti mennessä läpi meidän tulisi olla huolissamme ulkopolitiikan johtamisen tulevaisuudesta. Valtaa ei tässäkään asiassa ole hyvä keskittää yksiin käsiin. Presidentin ulkopoliittinen johtajuus on syytä säilyttää, mutta sisäpolitiikan puolella parlamentarismia tulee vahvistaa. Kahden lautasen tai tuolin ongelmaa ei ole, ellei sitä tehdä. Mikäli käsiteltävä asia Eurooppa-neuvostossa liittyy oleellisesti myös presidenttiin, tulee hänen jatkossakin kokouksiin osallistua. Sen sijaan kokouksissa turhan panttina istuminen tuskin on tulevienkaan presidenttien aikataululla edes mahdollista tai haluttavaa. AnttiVuolanne sd Arvostettu puhemies! Tässä keskustelun kuluessa on tullut esiin kysymyksiä siitä, missä vaiheessa sosialidemokraatit linjaavat omat näkemyksensä tähän hallituksen ehdotukseen perustuslain muuttamiseksi. Ymmärtääkseni tämä asia on ilmoitettu selkeästi, eli sosialidemokraatit ottavat uudistukseen kantaa sen jälkeen, kun esitykseen on paneuduttu huolella. Haluamme tehdä sen kaikella vakavuudella, ja myös perustuslakivaliokunnan jäsenen ominaisuudessa sanon näin. Me liikumme alueella, missä Suomen kansalla on melko selkeät näkemykset. Perustuslakia ylipäätään ei kannata lähteä muuttamaan kovin heppoisesti eikä kovin kiireellä. Nyt tämä kiire on sävyttänyt tätä uudistustyötä kuitenkin nimenomaan ulkopolitiikan johtajuuteen liittyvissä asioissa. Olisi hyvä pyrkiä kuuntelemaan kansan ääntä, kuuntelemaan sitä, että kansallista yksituumaisuutta, yksimielisyyttä pyrittäisiin näissä seikoissa varjelemaan ja turvaamaan. Tälle löytyy monia perusteluja Suomen kansakunnan historiasta. (Ed. Kanerva: Eikös tässä ole menetelty juuri niin?) Ulkopolitiikan vakaus, pitkälinjaisuus, yksituumaisuus ovat Suomen vahvuus, ja kun täällä salikeskustelussa on arvosteltu sitä, että presidentin käyttämä valta ei olisi osa meidän demokratiaamme, niin on totta, että sosialidemokraattienkin mielestä parlamentarismi on erittäin tärkeä. Eduskunnan ykkösvalta on kaikkein tärkein, mutta kansan suoraan valitsema presidentti ja hänen toimintansa ovat myös osa suomalaista kansanvaltaa, ja hänet halutaan meillä SDP:ssä säilyttää osana päätöksentekoa niissä kysymyksissä, jotka koskevat sellaisia kriittisiä tekijöitä, joissa erityisesti emme halua nojata vain yksinkertaiseen eduskunnan enemmistöön ja hallitusvaltaan vaan koko kansan yhtenäisyyteen ja yksimielisyyteen. Tämä hallituksen ehdotus ei ole täysin tyydyttävä tässä suhteessa kriisinhallinnan osalta. Sitten tietyissä kohdin ulkopoliittista valtaa varmistetaan enemmänkin, ei niinkään eduskunnan kuin valtioneuvoston piiriin, ja myös julkisessa keskustelussa on syntynyt vaikutelma siitä, mitä esimerkiksi Unto Hämäläinen omassa pakinassaan sanoo, että tämä komiteanmietintö on nykyisten hallituspuolueiden selvä epäluottamuslause Haloselle. Siinä ehdotetaan presidentin asemaan heikennyksiä lähes kaikissa niissä perustuslain kohdissa, joita sovellettaessa Halonen on ollut eri mieltä nykyisten hallituspuolueiden kanssa. Me haluaisimme varmistaa, että näin ei pääsisi käymään ja että Suomen tasavallan presidenttiä arvostettaisiin tässä kohdin ja kuunneltaisiin hänen kokemuksiansa. Tähän suuntaan on vedonnut myös eduskunnan puhemies Sauli Niinistö, ja toivoisin, että häntä kuunneltaisiin tämän neuvon suhteen. Elisabeth Nauclérr Ärade herr talman! Ålands självstyrelse har sin grund i Nationernas förbunds beslut fattat i Genève 1921 och inte som många andra autonoma områden i landets konstitution. Ålandslösningen är en internationell konfliktlösning och därför sägs det bara i Finlands grundlag att Åland har självstyrelse enligt vad som bestäms i självstyrelselagen för Åland. Det finns de som anser att det i grundlagen klart borde sägas ut att den offentliga makten inte bara utövas av statsorganen utan också av landskapsorganen, att statsmakten tillkommer folket som företräds av riksdagen och Ålands lagting enligt fördelningen i självstyrelselagen. Själv anser jag att dagens lydelse är mer tillfredsställande. Självstyrelselagen är en lag stiftad i grundlagsenlig ordning och därför en speciallag som kan avvika från grundlagen, vilket den också gör. Jag anser således att det faktum att det i 2 § utsägs att Finland är medlem i EU inte binder Åland eftersom den frågan regleras i självstyrelselagen. Trots det är grundlagens utformning ytterst viktig för Ålands självstyrelse eftersom presidentens ställning i systemet finns reglerad i grundlagen. Republikens president fick en roll i förhållandet mellan Finland och Åland redan 1921 i Genève. Lagtinget har påtagit sig rollen som uttolkare av självstyrelselagen och vad som hör till Ålands behörighet. Det finns därför ett rigoröst system för att kontrollera lagtinget. Lagtingets lagar skickas till Ålandsdelegationen, om de inte enigt omfattas förs tolkningen till högsta domstolen, efter det slutligen till presidenten som har vetorätt i några få fall. För riksdagens lagstiftning finns däremot ingen kontrollmekanism annan än presidenten, som i praktiken har visat sig fungera just som den garant Nationernas förbund tänkte sig. Det kan därför inte nog understrykas hur viktigt det är att presidentens nuvarande funktioner i detta avseende förblir oförändrare. Trots grundlagens betydelse för Åland och trots att det står i självstyrelselagens 28 § 2 mom. och trots att Ålands myndigheter ska höras och trots att landskapsregeringen tydligt utsagts det så har inte landskapsregeringen hörts över den här propositionen. Att Finlands president har haft denna roll som garant för Ålands självstyrelse har gjort att presidenten särskilt har satt sig in i självstyrelsens alla komplicerade detaljer. Det är av stor betydelse för Ålands självstyrelse vilket uppskattas mycket i landskapet. Åland är demilitariserat och neutraliserat och presidenten har i egenskap av överbefälhavare också varit en garant för kunskapen om denna status funnits hos den ytterst ansvariga. Området är demilitariserat. Det finns få sådana områden i världen som är både demilitariserade och neutraliserade och bara ett som är autonomt och det är Åland. Åland är demilitariserat i fredstid och därför så kan det inte försvaras enligt vanlig territoriallagsprincip och därför är det i krig neutraliserat. Finland är inte skyldigt att försvara territoriet men väl Ålands neutraliserade status. Åland är inte neutralt om Finland är krigförande men fortfarande neutraliserat. Och vem ska då hålla reda på det här i en krissituation och stå som garant för denna unika skapelse om inte en stark president som också är överbefälhavare. Vi bör slå vakt om denna konstruktion. Själv ställer jag mig mycket skeptisk till ändringen av beredskapslagen just därför att presidentens roll försvagas i dessa sammanhang. Det gör jag fortfarande. Var finns kontrollen för att kunskapen och omdömet finns i en svår situation? Finlands presidenter har varit självstyrelsens försvarare mot många potentiella hot som oftast berott på okunskap. Landskapsregeringen har i yttrandet över Taxellkommittén påpekat att lagförslaget riskerar konkurrera med landskapets behörighet i och med att förordningsmakten vid undantagsförhållanden flyttas till statsrådet och att saken bör klargöras i propositionen. Men av detta finns inte ett spår i det förslag som vi nu har till behandling. Den konstruktion som nu kommer till stånd genom denna lagändring innebär att då inte enighet uppnås mellan regeringen och presidenten ska riksdagens ståndpunkt inhämtas och så långt är kanske allt väl, men frågan är hur det ska gå till, och det har flera diskuterat här i salen. Ett ärende får inte i tysthet komma till, t.ex. utrikesutskottet för avgörande. Finlands roll i utrikespolitiken eller den yttre suveräniteten kvarstår oförändrad enligt 93 § och vi måste ha insyn i den processen. Den form för samråd som presidenten redan nu har i praktiken bör regleras. Det förekommer olika kombinationer, presidenten, statsministern, utrikesministern, försvarsministern och andra ministrar beroende på ärendet. Vem kallar, vem bestämmer agendan, protokollför och så vidare? En reglering av denna funktion skulle åtminstone möjliggöra fastare former för samrådet och en möjlighet att reglera samarbetet med de åländska myndigheterna. Det finns alltså gott om arbete för grundlagsutskottet i den här frågan. MatsNylund r Värderade talman, arvoisa herra puhemies! I regeringens förslag till ändring av Finlands grundlag sägs att syftet är att stärka de parlamentariska dragen i Finlands statsförfattning och att förbättra medborgarnas rätt till inflytande, och det här tycker jag också att den propositionen mycket långt uppfyller. Jag kommer att behandla en sak och det är förslaget om medborgarinitiativ. Det är en diskussion där argumenten måste övervägas väldigt noggrant. Demokratin i Finland måste vitaliseras, och det syns i den allt dystrare statistiken över valdeltagande. Det verkar som om trenden med allt färre partipolitiskt aktiva och inaktivt valdeltagande till någon mån har urholkat den finländska representativa demokratin så pass att en majoritet av grundlagskommittén och regeringen anser att den finländska demokratin måste få en vitaminspruta i form av mera direkt demokrati, i det här fallet medborgarinitiativ. Det föreliggande förslaget till ändring av grundlagen föreslår att medborgarinitiativ, som avser ändring eller upphävande av lag eller att en helt ny lag stiftas, undertecknad av 50 000 röstberättigade finska medborgare ska kunna överlämnas till riksdagen för behandling. Syftet är att utveckla medborgarnas direkta inflytande och just stärka den representativa demokratin. I grundlagen föreslås endast bestämmelser om de allmänna grunderna för initiativsystemet, som för övrigt ska finnas i vanlig lag. Riksdagens lagstiftningsarbete ska fortsättningsvis utgå från regeringens propositioner och statsrådet ska fortsättningsvis bära huvudansvaret för beredning av nya lagar. Riksdagen ska ha rätt att göra ändringar i initiativen eller bestämma om godkännande eller inte. Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys perustuslain muuttamisesta sisältää erittäin hyviä ehdotuksia, joiden tarkoitus on vahvistaa Suomen valtiosäännön parlamentaarisia piirteitä ja parantaa kansalaisten osallistumisoikeuksia. Kaiken kaikkiaan se on hyvä esitys. Mutta nostan keskusteluun nyt tämän mainitun esityksen kansalaisaloitteesta. Siinä argumentit on harkittava tarkoin. Demokratiaa on tarpeen elävöittää. Tämän osoittaa yhä synkemmäksi käyvä tilasto äänestysaktiivisuudesta. Vaikuttaa siltä kuin suuntaus, jossa yhä harvempi on puoluepoliittisesti aktiivinen, ja äänestysaktiivisuuden heikkeneminen ovat nakertaneet suomalaista edustuksellista demokratiaa siinä määrin, että valtaosa perustuslakia pohtineen komitean jäsenistä ja hallituskin katsoo suomalaisen demokratian tarvitsevan vitamiiniruiskeen suoran demokratian lisäämisenä, tässä tapauksessa kansalaisaloitteen muodossa. Väistämätön kysymys käsiteltäessä kansalaisaloitetta koskien on se, pitääkö kansalaisille lainsäätäjän aloitteentekijänä antaa vapaus oikeusvaltioperiaatteiden rikkomiseen. Jos tarkastelemme maata, joka on esimerkkinä suorasta demokratiasta, eli Sveitsiä, siellä suora demokratia on viime vuosina muuttunut välineeksi, jolla voidaan aktiivisesti syrjiä vähemmistöjä. Yhä useammin on jouduttu arvioimaan toisaalta perustuslaissa säädettyä oikeutta kansalaisaloitteeseen ja toisaalta tätä oikeutta suhteessa maan kansainvälisen oikeuden velvoitteisiin. Meillä on hyvässä muistissa Sveitsin kansanäänestys, joka johti päätökseen minareettien rakentamiskiellosta. Kyseessä oli päätös, joka herätti keskustelua myös Suomessa. Sveitsin parlamentissa on tällä hetkellä uusi kansalaisaloite käsittelyssä, jonka tavoitteena on ulkomaalaisten rikoksentekijöiden automaattinen karkottaminen. Tämä aloite on ristiriidassa niin perusoikeuksien kuin kansainvälisen oikeuden ja EU:n ja Sveitsin välisen vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen kanssa. Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteet ovat viime aikoina tulleet ajankohtaisiksi useissa Euroopan maissa. Muodot ja menettelyt vaihtelevat maakohtaisesti kuten myös vaikutus lainsäädäntöön. Esimerkiksi Espanjassa aloite ei saa koskea verotusta ja kansainvälisiä asioita. Aloiteoikeudella on myös ollut rajallinen vaikutus lainsäädäntöön Espanjassa, jossa yksi viidestä parlamenttiin päätyneestä aloitteesta on hyväksytty. Itävallassa kuudella 30:stä on ollut vaikutusta. Mielestäni myös Suomessa on vakavasti harkittava aloiteoikeuden rajaamista tietyille poliittisille alueille. Värderade herr talman! Den oumbärliga frågan vid behandling av förslaget om medborgarinitiativ måste vara om medborgarnas initiativrätt till lagstiftning ska ges friheten att övertrampa rättsstatsprinciperna. Ser vi till det land som exemplifierar direkt demokrati, Schweiz, har den direkta demokratin under de senaste åren förvandlats till ett medel med vilket man aktivt diskriminerat minoriteter. Allt oftare har man blivit tvungen att bedöma dels den rätt till medborgarinitiativ som finns i grundlagen och dels den rättten gentemot landets internationella folkrättsliga förpliktelser. Vi har i gott minne den folkomröstning som ledde till beslutet om förbud mot byggande av minareter, ett beslut som diskuterades aktivt även i vårt land. I exempelvis Spanien får initiativ inte gälla beskattning och internationella frågor. Jag anser att man även i Finland allvarligt bör överväga begränsningen av initiativrätt till vissa politiska områden. Värderade herr talman! Till slut, representativ demokrati med sina regelbundet återkommande val utgör grundstenen i dagens moderna demokratiska stater. I Finland utfärdas kommunalval vart fjärde år, riksdagsval vart fjärde år, presidentval vart sjätte år och val till Europaparlamentet vart femte år. Dessa är de finländska medborgarnas direkta kanaler för medverkande utöver de kommunala kanalerna för medborgardeltagande. Vår demokrati kan inte enbart förstärkas genom tilläggande av olika förfaringssätt och nya kanaler. Medborgardeltagandet bör stärkas med kunskap i såväl hemmet, grundskolan, den fortsatta utbildningen som genom hela arbetslivet. UllaKarvo kok Arvoisa puhemies! Nykyinen perustuslaki on ollut nyt voimassa noin kymmenen vuotta. Välitarkastelu on aina paikallaan, ja 1.3.2000 voimaan tulleen perustuslain toimivuutta on seurattu tarkasti. Perustuslain muuttamiseen tulee suhtautua lähtökohtaisesti pidättyvästi, mutta muutoksiin on tarpeen vaatiessa ryhdyttävä. Aiemmat kaksi tarkistusta ovat olleet yksityiskohtiin kohdistuvia, eikä niiden yhteydessä ole arvioitu kokonaisuutta. Nyt esitetyt muutokset ja tarkistukset on tarkkaan harkittu. Muutospaineita on asettanut erityisesti EU:n kehitys ja sen vaikutusten heijastuminen kansalliselle tasolle. Nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä vahvistetaan valtioneuvoston asemaa, mikä ilmenee päätöksentekomenettelyä koskevasta muutosesityksestä, 58 §:stä. Valtioneuvoston ja tasavallan presidentin ollessa eri mieltä erityisesti kansainvälisissä asioissa, eduskunta ratkaisee pattitilanteen. Näin parlamentarismi vahvistuisi ja suunta olisi oikea. Esityksen mukaan myös kansalaisten osallistumisoikeudet vahvistuvat kansalaisaloitteen mahdollistamisen muodossa. Tämä vastaa myös EU:n linjaa, vaikka itse suhtaudun paikoitellen epäillen sen järkevyyteen. Arvoisa puhemies! Kiistaa on aiheuttanut Suomen edustus EU:ssa. Vaikka asia on ollut selkeästi säännelty tähänkin asti, on vinoutunut käytäntö aiheuttanut tarkistustarpeen. Pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa ja valtion ylimmän johdon edustusta vaativassa Euroopan unionin muussa toiminnassa. Kyseessä oleva muutos ei ole hyökkäys presidenttiä ja presidentti-instituutiota vastaan, vaan ajan vaatimaa kehitystä parlamentarismin suuntaan. Muutoksen perusteelliseen valmisteluun osallistuivat muun muassa kaikkien kolmen suuren puolueen edustajat, jotka olivat yksimielisiä tehdyistä esityksistä. Presidentillä taas säilytetään tärkeät valtaoikeudet edelleen. Tasavallan presidentti toimisi muun muassa Puolustusvoimien ylipäällikkönä. Tämän presidentti voisi luovuttaa vain poikkeusoloissa toiselle Suomen kansalaiselle. Arvoisa puhemies! Viimeiseksi on syytä todeta, että ulkopolitiikan johtajuus ei muutu. Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Itse olisin muuttanut sanamuodon päinvastaiseksi, että valtioneuvosto johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa. Tasavallan presidentti osallistuu päätöksentekoon joka tapauksessa, ja näin olisi ollut myös, vaikka sanamuotoa olisi muutettu. Esityksen eteneminen olisi tärkeää, ja niin kuin todettu, valmisteluvaiheessa kolmen suurimman puolueen yksimielisyys pitäisi myös näkyä tässä käsittelyvaiheessa. MarkkuLaukkanen kesk Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esityshän on hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Siinä on otettu askelia parlamentarismin vahvistamisen tiellä johdonmukaisella tavalla, ja esitykset selkeyttävät keskeisten valtioelinten, eduskunnan, valtioneuvoston, tasavallan presidentin, toimivaltasuhteita oikeaan suuntaan. Minusta on kuitenkin tärkeää tavallaan synteesinä tästä keskustelusta todeta se, että tasavallan presidentin asema Suomen ulkopolitiikan johdossa tulee säilymään eli ulkopolitiikkaa johtaa jatkossakin tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Hänen asemansa Puolustusvoimien ylipäällikkönä säilyy käytännössä ennallaan, hän nimittää itsenäisesti upseerit, tekee päätöksiä sotilaskäskyasioissa. Presidentti nimittää edelleen tuomarit, ylimmät syyttäjät, Oikeuskanslerinviraston korkeimman johdon ja edustustojen päälliköt. Sen sijaan ministeriön kansliapäällikköjä presidentti ei enää jatkossa nimitä, mikä on luontevaa, koska ministeriöt ovat valtioneuvoston alaisia yksiköitä. Hyvin tärkeä edistysaskel on se, että presidentin ja valtioneuvoston mahdolliset ristiriidat tullaan ratkaisemaan eduskunnassa ja esityksen mukaan muussa kuin lain vahvistamista tai virkaan nimittämistä tai tehtävän määräämistä koskevassa asiassa valtioneuvoston kanta voittaa toisessa käsittelyssä, jos valtioneuvoston kanta vastaa eduskunnan ilmaisemaa kantaa asiassa. Mutta, arvoisa puhemies, sopii kysyä, onko tällaisia ristiriitatilanteita. Minusta tämän päivän keskustelu on osoittanut sen, että ne ovat teoreettisia, niitä on äärimmäisen harvoin, mutta silti tämä säännös selkeyttää tilanteen ja korostaa eduskunnan asemaa korkeimpana valtioelimenä. Suurella mielenkiinnolla itse asiassa odotin tämän päivän keskustelussa sitä, millä tavalla erityisesti sosialidemokraatit nyt sitten rajaavat nämä ongelmakohdat, jotka ovat tässä Taxellin perustuslakikomitean työn päätyttyä olleet selkeästi ilmassa. Jännitteitä on näköjään ollut myös demareiden sisällä. Esimerkiksi ed. Erkki Tuomioja on pahoitellut sitä, että oli suuri vahinko, ettei komiteassa pystytty sopimaan perustuslakiuudistuksen jatkamisesta parlamentarismia vahvistavaan suuntaan. Liisa Jaakonsaari, nykyinen meppi, taas sanoo, että poliittisen lähihistorian kummallisimpia temppuja on ollut vasemmiston perinteisen parlamentarismia korostavan linjan muuttuminen presidentin asemaa korostavaksi linjaksi. Vasemmistoliitto näyttää nyt olevan syvimmässä presidenttiuskossa. Sanonkin niille vasemmistolaisille, jotka täällä ovat nyt nähneet sitten jonkun yhteyden tasavallan presidentin toiminnan ja hallituspuolueiden kannanmuodostuksen välissä: ei sellaista ole. (Ed. Rajamäki: Kyllä sitä on, älä viitsi!) — Ei sitä ole, älkää viitsikö tällaista edes väittää. Tämä ei kohdistu millään tavalla hänen linjaansa. — Haluan, ed. Rajamäki, lukea teille myöskin ed. Tuomiojan, joka istuu siinä teidän lähellänne, kannan tästä. (Ed. Rajamäki: Minun kantani riittää!) "Tasavallan presidentti on kertonut kokeneensa, että perustuslain uudistamista koskeva keskustelu olisi kohdistunut myös hänen toimiinsa. Näinhän ei ole, sillä kuten hän itse muistuttaa, mahdolliset muutokset koskevat vain hänen toistaiseksi tuntematonta seuraajaansa." Tästä on kyse. Ei näitä rinnastuksia tule tehdä. Kyllä tällaisia hallituksen esityksiä tehdään todella vakavalta multapohjalta. Mitä tulee sitten tähän Nato-kysymykseen, niin kuin on kuultu, ed. Laakson ajatuksessa ikään kuin kummittelee käsitys, että presidentti olisi viimeisenä Nato-jäsenyyden poissulkevana lukkona. Tämähän on ilman muuta virhekäsitys sen takia, että jos Nato-jäsenyys tulee ajankohtaiseksi joku päivä tässä maassa, niin sehän on kansanäänestys tietenkin se viimeinen lukko. Silloin me menemme kansanäänestykseen ja kysymme kansalta kantaa. Sen takia tämäkin jää hyvin tyhjän päälle tällainen väite. Herra puhemies! Ne kaksi keskeistä kysymystä ovat nyt selkeästi, miten se eduskunnan kanta sitten viime kädessä ristiriitatilanteessa määritellään. Voiko se olla valiokunta, ulkoasiainvaliokunta, sen toimivaltaan liittyvissä kysymyksissä? Silloin meidän täytyy tietysti muistaa myöskin ne luottamuksellista käsittelyä edellyttävät asiat, mutta olen erittäin vakuuttunut siitä, että se muotoilutapa, millä suuri sali tähän kytketään, on löydettävissä perustuslakivaliokunnassa ja tämä toinen ongelmakohta tästä on varmasti hoidettavissa. Toinen rajautuu sitten kriisinhallintatehtäviin osallistumiseen. Tuskin kukaan voi täällä väittää, etteikö nykyinen kriisinhallintalaki, joka edellyttää, että kaikki osapuolet, valtioneuvosto, tasavallan presidentti ja eduskunta, ovat tässä mukana, kolmen lukon takana on osallistuminen operaatioihin, ole toiminut hyvin. Se on toiminut erinomaisesti. Siksi herää vaan kysymys, miten tätä tulisi sitten voida vahvistaa. Pitäisikö tästä saada maininta vielä perustuslakiin tavalla tai toisella, sen perusteluosioon, tai jotain muuta. Mutta en koe, että tämän päivänä ne vakavat puheenvuorot, mitä sosialidemokraattienkin puolelta kuultiin, tulisivat olemaan sellainen kynnyskysymys, joka tulisi kariuttamaan tämän hankkeen. Hyvin ymmärrän, että tänään tässä käsittelyssä (Puhemies: 5 minuuttia!) voi olla sosialidemokraattienkin piirissä vähän semmoinen Kreikka-äänestyksen ajatus, että voidaan olla vastaan, kun tämä ei siihen kaadu, mutta kyllä teidän on pakko miettiä vakavasti yhteisen ratkaisun, konsensuksen, löytämistä konsensushengessä seuraavaa vaalikautta silmällä pitäen, jolloin tähän tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö. Ihan lyhyeksi lopuksi kolmas maa -kokouksesta, arvoisa puhemies, totean vaan sen, että meillähän on todella tältä keväältä hyvä esimerkki, jossa tasavallan presidentti osallistui kolmas maa -kokouksiin ja pääministeri jäi kotiin. Tämä vain osoittaa sen, miten hyvin tavallaan jo olemassa olevien säädösten mukaisella tavalla käytäntö toimii, kun siihen sitoutuneet toimivat niin haluavat. KariRajamäki sd Herra puhemies! Kyllä tässä pitää rehellisesti ja rohkeasti tuoda esille selvä asenne- ja rakennevamma, mikä nykyisellä porvarihallituksella on erityisesti suhteessa nykyiseen presidenttiin. Tässä löytyy monia lähestymistapoja ja havaintoja menneiltä vuosilta. Yksi puolue, kokoomus, yritti tehdä yhden puolueen ministeriön sisäministeriöstä, presidentti esti varmistamalla pätevimmän eli nykyisen sisäministeriön kansliapäällikön jatkuvuuden. Toinen asia on se, että presidenttiä ei pidä nähdä rasitteena vaan lisäarvona myös kansallisesti paitsi EU:n myös kolmansiin maihin liittyvän edunvalvonnan osalta. Meidän koko hyvinvointiimme ja turvallisuuteemme liittyvät keskeiset kansalliset edut liittyvät muun muassa Venäjä-politiikkaan. On surullista nähdä, miten tätä lisäarvoa, mitä esimerkiksi presidentti Halonen on tuonut presidenttitiessä ja yhtenäisen Venäjän johtoon, tämä hallitus ei ole hyödyntänyt vaan on totaalisesti kieltänyt ne mahdollisuudet, mitä sitä kautta kansallisten etujen valvonta olisi ollut. (Ed. Kanerva: Roskaa!) — Tämä on nimenomaan totta! Edelleen presidentin ja hallituksen kyky kansallisen eheyden ja toimintakyvyn varmistamiseksi toimia yhdessä on ollut ja tulee olemaan jatkossakin Suomen selviytymisen yksi keskeinen peruste. (Ed. Kanerva: Näin on!) Kun puhutaan siitä, että nyt parlamentarismi vahvistuu, niinhän se näkyy: Tämä eduskunta on harvinaisen vähän kansalaisten sosiaalisin epäkohtiin ja kansalaisten perusoikeuksissa kokemiin epäkohtiin esimerkiksi budjetin ja edustuksellisen demokratian kautta puuttunut. Kaikki tehdään kirjan mukaan. Veronkevennykset tehdään kolme vuotta vanhan Säätytalon kirjan mukaan huolimatta siitä, että syöksytään 1980-luvun lopun kaltaiseen tilanteeseen. Eli tämä siitä suuresta lisäarvosta, jota te tällä esityksellä tuotte. Päinvastoin, näitä kansallisia etuja valjastetaan hallituspuolueiden kirjan mukaiseen tulkintaan silloin, kun on kyse siitä, millä tavalla vaikeissa tilanteissa kansanvalta ja Suomen kansallinen etu voidaan varmistaa. MarkkuLaukkanen kesk (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Kyllä ed. Rajamäen väite on aika uskomaton, todellakin. Eihän hallituksen motiivina voi olla joku tällainen väite, että meillä käytännön kysymyksissä olisi erimielisyyksiä. Politiikkaan kuuluu erimielisyydet. Kun nyt katsellaan tätä hallituskautta, en löydä yhtään esimerkkiä, missä valtioneuvostolla ja tasavallan presidentillä keskeisissä kysymyksissä, ja erityisesti niissä kysymyksissä, mistä nyt tässä esityksessä on kyse, olisivat ajautuneet sukset ristiin. On löytynyt neuvottelutavalla lopputulos, ja on tultu ulos yhteisillä kannoilla. Mitä tulee myös sitten perinteisen ulkopolitiikan alueille, esimerkiksi Venäjän-politiikkaan, tasavallan presidentin rooli on ollut niillä äärimmäisen keskeinen. Presidentti on ollut selkeästi perinteisen ulkopolitiikan alueilla erittäin määrätietoinen, vahva toimija, ja olemme löytäneet — haluan senkin sanoa tässä myöskin ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajana — oikein hyvän tavan myöskin valiokunnan ja presidentin kanslian välillä käydä sitä dialogia, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jota olemme kaivanneet tähän keskusteluun, jolloin myöskin eduskunta saa tietoa niistä tapaamisista. KariRajamäki sd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Se, mitä äsken totesin, sataprosenttisesti edelleen pitää paikkansa, ja ei ole mitään syytä siitä tulkintaa tehdä. Kyllä tässä jokainen, joka on seurannut tämän hallituksen ja presidentin näkemyksiä ja myöskin tehnyt kansallista arviota, on voinut päätyä siihen, että te ette ole nähneet sitä lisäarvoa, mitä erityisesti presidentin Venäjä-politiikka olisi suonut. (Ed. Laukkanen: Kertokaa esimerkkejä!) — Näitä esimerkkejä riittää. — Tässä on koko ajan ollut tämmöinen kyykyttämisen meininki ja halu teillä, ja siinä ei ole kyllä kansallisen edun arvostus erityisesti ollut matkassa. IlkkaKanerva kok (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Vaikka jopa yrittää välillä pilke silmäkulmassakin heittää pari kommenttia puhujan puheenvuoroon ryhdittääkseen siitä, niin nyt on kyllä pakko sanoa, että jos ed. Rajamäki on tosissaan sitä mieltä, mitä hän sanoi äsken, niin olen jyrkästi eri mieltä. Minulla on itselläni hallituksen edellisenä jäsenenä omakohtainen ja huomattavasti läheisempi tuntuma tämän asian arviointiin, ed. Rajamäki, kuin teillä itsellänne. Tiedän tasan tarkkaan, kuinka hallituksen ja presidentin keskinäinen suhde toimii, ja olen ollut itse sitä toteuttamassa. Perinteisesti perjantaisin aamulla ulkoministeri ja tasavallan presidentti käyvät kaikki ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvat asiat kahden kesken läpi. Ja tämä yhteistyö on ollut erittäin hedelmää kantavaa ja keskinäiseen hyvään vuorovaikutukseen perustuvaa. On täysin perusteetonta tulla eduskuntaan väittämään jotakin aivan muuta ja päinvastaista. KariRajamäki sd (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Ed. Kanervalle on hyvä todeta, että toimin edellisen hallituksen aikana ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenenä ja se toimi todella hyvin, mitä tulee hallituksen ja presidentin yhteistoimintaan kansalliseen ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Kaikki havainnot tältä kaudelta eivät tue sitä, että se on ollut jatkuvaa. (Ed. Kanerva: Minä puhuin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, ed. Rajamäki. Ei saa sekoittaa asioita!) Kyösti Karjulakesk Arvoisa puhemies! Ajattelin lyhyesti sanoa muutaman sanan tähän Suomen perustuslain muutokseen. Tässä edellä käytiin hyvin kiivasta keskustelua siitä, mitä tämä ylimpien valtioelinten valtasuhde merkitsee lähinnä presidentin ja hallituksen osalta. Voitaneen kai kokonaisuutena kuitenkin todeta, että tämän lakiesityksen aivan keskeinen näkökulma on se, että tämä selkeyttää ja vahvistaa Suomen valtiosäännön parlamentaarisia piirteitä ja parlamentaarista olemusta ja nostaa vahvasti esille sen, että keskeiset mahdolliset ristiriidat ratkaisee eduskunta ylimpänä valtioelimenä. Toinen keskeinen ulottuvuus liittyy tähän kansalaisten osallisuuden ja osallistumisen vahvistamiseen. Arvoisa puhemies! Ajattelin, että tässä omassa puheenvuorossani kommentoin lähinnä paljon viime vuosina keskustelussa ollutta lautaskiistaa. Jossakin aikaisemmassa puheenvuorossakin on todettu, että nyt tämä asia siirtyy historiaan, hyvä näin. Mutta ajattelen niin, että kun on kysymys perustuslaista, on äärimmäisen tärkeä asia, että sen tulkinta ja perustuslain sisältö pitää sisällään selkeyden, että se ei anna tilaa erilaisille tulkinnoille. Minusta on hämmentävää se, että tällaista erimitallista tulkintaa on ylläpidetty kyseisessä asiassa. Nyt tämä poistuu. Se on hyvä asia. Mutta ajattelen niin, että koko tämän eduskunnan yksimielisyyden rakentuminen nyt tämän muutoksen ja uudistuksen osalta osittain on tähän lautaskiistaan liittyvää jälkijättöistä kädenvääntöä. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, ajattelen, että olisi äärimmäisen arvokasta, jos nyt eduskunnan käsittelyn yhteydessä käydään sillä syvyydellä tämä tarkastelu, että lähtökohtaisesti maltillinen uudistus voidaan viedä myös yksimielisesti Suomen eduskunnan käsittelyn lävitse. Minusta tämän tavoitteen asettaminen on monella tavalla perusteltua. Näennäisten erimielisyyksien kanssa miekkaileminen nimenomaan tämän tyyppisissä perustuslakikysymyksissä tuntuu varsin oudolta. Ihan lyhyesti tähän kansalaisten osallistumismahdollisuuden vahvistamiseen. Kansalaisaloitteeseen tarvitaan 50 000 kansalaisen nimet. Jos ajatellaan nykyistä sosiaalisen median käytäntöä, niin meillä on aika monia asioita, joidenka ympärillä on jopa tuhansia, jopa kymmeniätuhansia nimiä, jotka kootaan, kerätään hyvin nopeasti, ja siksi ajattelen ensiksi niin, että on äärimmäisen tärkeää, että edustuksellisessa demok-ratiassa harkitaan ja pohditaan, mitenkä kansalaisten osallistumismahdollisuutta voidaan lisätä, mutta ei niin, että tästä tulee, kansalaisaloitteista, tämmöisen näennäisen opponoinnin väli-ne. Tärkeää on se, että tätä avautuvaa mahdollisuutta käytetään mahdollisimman rakentavasti ja tehdään johtopäätöksiä tietyllä aikajänteellä nyt tämän vuonna 2013 astuvan muutoksen jälkeen. Ihan viimeisenä asiana lyhyt kommentti tasavallan presidentin asemaan, josta on käytetty hyvin monia puheenvuoroja. Oma käsitykseni on se, että tämä perustuslaki antaa tietyn pohjan tasavallan  presidentin  asemalle.  Mutta  joka tapauksessa tämä parlamentarismin vahvistaminen johtaa siihen, että hyvin keskeistä on myös tulevien presidenttien valinnan osalta, ovatko he henkilöitä, jotka nousevat myös tietyllä näkemysarvovallalla johtamaan Suomea. Aivan keskeistä on se, että presidentti säilyy kansallisena johtajana. Mutta ajattelen niin, että hänen persoonansa, hänen kyvykkyytensä tulee asettumaan yhä merkittävämpään vaatimusruutuun. LylyRajala kok Arvoisa herra puhemies! Ed. Kyösti Karjula puhui viisaasti tästä kansalaisaloitemahdollisuudesta. Koska nykyään sen lisäksi, että elämme globalisaatiossa, elämme myöskin blogalisaatiossa, elikkä sosiaalisen median merkitys on kasvanut, kunhan siitä ei tule tosiaan semmoinen automaatti ja ennen kaikkea tulee sellaiset säännökset, että mitään vihamielisyyttä ulkomaalaisia maahanmuuttajia kohtaan tai muita kohtaan, tämmöisiä aloitteita, ei voida sillä tehdä. Suomen tärkein perustuslaki eli hallitusmuoto on ollut vuodesta 1919 lähtien pysyvästi vakaa ja melkoisen muuttumaton 10 vuotta sitten tehtyjä muutoksia lukuun ottamatta. Vahva presidentin valta perustui aikoinaan levottomien itsenäistymiseen liittyvien tapahtumien aiheuttamaan ajatteluun, ettei Suomen kansa vielä ollut kypsä täydelliseen edustukselliseen demokratiaan. Siitähän ajatus peräti kuningasvallan luomisesta Suomeen aikoinaan lähti. Aikaa on kulunut, maamme ja kansamme on kasvanut kunnioittamaan ja noudattamaan demokratian pelisääntöjä. Muutosten jälkeenkin presidentti on edelleen merkittävä valtioelin. Nyt kyseessä oleva muutos on erittäin maltillinen ja täsmentää tiettyjä oikeuksia. Perustuslaissa on ollut määrätty valuvika, joka on aiheuttanut hämmentäviä tilanteita lähinnä EU-tasolla. On järkevää, että ensinnäkin valtioneuvosto voi hakea tukea kannalleen eduskunnalta, jos presidentti ja valtioneuvosto ovat tietyissä asioissa, erityisesti ulkopolitiikassa, eri mieltä. Tämä liittyisi esimerkiksi valtiosopimusten hyväksymispäätöksiin. Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentti ei ole vastuussa toiminnastaan kenellekään, esimerkiksi ulkomaanmatkoillaan tai muuten eri tilanteissa. Pääministeri on vastuussa eduskunnalle. Siksi on järkevää poistaa niin sanottu kahden lautasen ongelma ja tehdä selväksi, kuka Suomea EU:n huippukokouksissa edustaa. Siihenhän on jo EU:n tasolta annettu selkeä kanta. Presidentillä on edelleen kansan valitsemana paljon arvovaltaa ja hän voi olla suomalaisille arvojohtaja, joka näkee laajalle ja antaa suuntaviivoja ja päämääriä maamme kehittämiseen. Sitä arvovaltaa ei tämä uudistus häneltä vie. On hyvä, että tasavallan merkittävin valtioelin, eduskunta, päättää, jos presidentti ja valtioneuvosto ovat eri mieltä. Tässä ei tarvitse enää siteerata perustuslain toteamusta siitä, kenelle valta Suomessa kuuluu. Mielestäni perustuslakiin esitetyt muutokset ovat rakentavia ja konsensushenkisiä ja vahvistavat suomalaista demokratiaa. Muutokset vahvistavat myös kansalaisaloitteen keinolla Suomen kansan oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia. Presidentin valtaa ei viedä häneltä ulkopolitiikassakaan pois,  koska hän  päättää  edelleen ulkopolitiikasta yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tosin tässä sanamuodossa olen samaa mieltä ed. Ukkolan kanssa, että se voisi olla niinkinpäin, että Suomen ulkopolitiikasta päättää valtioneuvosto yhdessä presidentin kanssa. Presidenttiä taatusti kuitenkin kuunnellaan. Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin tyytyväinen, että sosialidemokraattien puheenvuoron piti suuresti arvostamani ed. Jakob Söderman. Hänen puheensa oli maltillinen ja laajakatseinen. Harvalla on sitä paitsi niin paljon tietoa ja kokemusta demokratiaan ja oikeuksiin liittyvistä kysymyksistä kuin hänellä on. Toivoisinkin, että palattaisiin Taxellin komiteassa kolmen suurimman puolueen yhdessä hyväksymiin linjauksiin ja jätettäisiin lähestyvien vaalien ja taktikoinnin politiikka syrjään. Suomen perustuslaillinen edustuksellinen demokratia vahvistuu ja vallankäytön jako selkiytyy näiden ehdotettujen uudistusten avulla. Suomi on siihen valmis ja ajankohta on oikea. IlkkaKanerva kok Arvoisa herra puhemies! Asian luonnetta arvioitaessa on tietysti hyvä muistaa, miten tähän on tultu, ja tietysti syvä historia antaa perusteen nähdä, että Suomella on ollut kaikkiin muihin läntisen Euroopan maihin verrattuna poikkeuksellisen vahva tasavallan presidentin asema, joka tietysti korostuu ulkopolitiikasta puhuttaessa. Taustalla on tietysti meidän historiamme, Ruotsin kuningas, Venäjän tsaari jne., jotka historialliset seikat ovat merkinneet sitä, että Suomen tasavallan presidentti on valtiosääntöoikeudellisesti erittäin vahva. Mutta siihen on myöskin sisäpoliittinen syynsä ollut, eikä vain tuo meidän historiallinen valtiokehityksemme, ja se on se, että kansa on halunnut nähdä presidentin hyvänä hallitsijana ja halunnut nähdä, että vahvan hallitsijan, lujan hallitsijan, asema on ollut siunaukseksi Suomen sisäiselle yhteiskuntakehitykselle. Taustalla on moniaita tekijöitä, jotka ovat merkinneet lujan hallitsijan aseman hyväksymistä vastakohtana, ikään kuin svobodan estäminen, ja meidän oma itsenäistymisen historiamme alkuvaihe on antanut tälle oman ymmärrettävän taustansa. Yhtä kaikki siis, kun kuningasta ei maahan onneksemme tullut, asettui Suomen itsenäisyyden takeeksi vahva presidentti, ja sillä päästiin valtaoikeuksiltaan vahvan presidentin kanssa aika hyvin Suomessa kuitenkin myös poliittisen kentän eri tahoja ajatellen liikkeelle. Tämä poikkeuksellisen vahvan presidentin rooli heijastuu tietysti tähän päivään, ja on aihetta katsoa tietysti myöskin itsenäistymisen ajan vaiheita ja nähdä erityisesti maailmansodan jälkeinen kehitys, jossa presidenteillä on ollut äärettömän merkityksellinen ja vahva myönteinen vaikutus meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme kannalta keskeisissä kriisivaiheissa. Tunnemme hyvin urotekoja meidän presidenttiemme historiasta. Vain lyhyesti kerraten tietysti Paasikivi, joka loi keskeisesti meidän idänpolitiikkaamme ja oli äärettömän vahva ankkuri sen läpiviennissä myöskin suomalaisessa puoluekentässä ja sisäpoliittisella rintamalla. Muistamme Kekkosen, joka profiloitui tietysti Paasikiven linjan jatkajana ja vahvana idänpolitiikan luovana johtajana mutta jonka suuri kaari kuitenkin piirtyy historiassa siten, että hän keskeisesti halusi purkaa sitä geopoliittista eristyneisyyttä, joka Suomella oli suhteessa Neuvostoliittoon. Kekkosen pitkä kaari merkitsi sitä, että Suomi otti hänen kaudellaan eri yhteyksissä ison joukon askeleita kohti läntistä Eurooppaa, ja tietysti hänen Etyj-saavutuksensa kruunasi hänen kautensa. Koivisto muistetaan EU-ratkaisun läpiviejänä ja sellaisena henkilönä, joka näki liian presidenttikeskeisen järjestelmän kielteiset vaikutukset ja halusi parlamentarisoida myöskin presidentin ulkopoliittista valtaa, ja sen Koivisto myöskin ajoi läpi. Tiedämme Ahtisaaren hänen rauhanvalistustehtävistään, ja hänen urotekonsa asettuvat sille kansainväliselle vaativalle sektorille. Näkyvä rooli, jonka kruunasi tietysti puolestaan Nobelin rauhanpalkinto. Kaikki tämä on tietysti merkinnyt tälle meidän sukupolvellemme sitä, että presidentit ovat meillä historiassa olleet hyvin merkittäviä ulkopoliittisia vallankäyttäjiä, ja se on nähty Suomen kannalta hyväksi. On hyvä, ettei tästä ikään kuin pitkästä traditiosta tehdä mitään äkillisiä liikkeitä mihinkään suuntaan, vaan tämä ydin ulkopoliittisessa vallankäytössä säilyy entisellään. Mutta sitten on olemassa tietysti toinen näkemys, joka korostaa vahvasti parlamentarismia. Tämän traditionalistisen suunnan ja parlamentaarisia arvoja korostavan suunnan välillä on mielestäni Suomessa nyt tämän esityksen myötä hyvä tasapaino; hyvä tasapaino, jota ei ole syytä pyrkiä puoluepoliittisista, hetkellisistä, taktisista syistä johtuen horjuttamaan lainkaan. Tämä mielestäni hyvin vastaa suomalaisen yhteiskuntakehityksen ja ulkopoliittisen päätöksenteon tarpeita myöskin huomenissa. Tällä perustuslailla päästään erinomaisesti eteenpäin niin pitkälle kuin silmä kantaa. Kiinnitän huomiota, puhemies, myöskin siihen, että tähän esitykseen sisältyy virkanimityksiä koskien uusi linjaus, jota tässä keskustelussa ei ole tuotu huomatakseni esille — on saattanut jossain puheenvuorossa vilahtaa — joka tässä suhteessa myöskin vahvistaa eduskunnan luottamuksen varassa toimivan hallituksen mahdollisuuksia vastata toimeenpanokoneiston virkanimityksistä loppuun saakka. Lopuksi haluan korostaa sitä seikkaa, että niin kuin ulkopolitiikan suuressa linjassa meillä on ollut siunauksellisen hyvä perustuslaki ja hyviin urotekoihin yltäviä presidenttejä koko sarja, niin on myöskin yhtä tärkeää, että tämän ulkopolitiikan sisäpoliittinen jalusta kyetään turvaamaan kaikkien vastuuta kantavien merkittävien puolueitten yhteisellä pyrkimyksellä koettaa rakentaa konsensusta. Se on sellainen kansallinen pääoma, jota ei kannata ihan hetken taktisista syistä, edes vaalitaktisista syistä, lähteä spekuleeraamaan vaan käyttää sitä kansallisena voimavarana hyväksemme. Euroopan unionin ulkopoliittinen rooli tulee nousemaan enemmän fokukseen, ja se tulee tietysti tarkoittamaan sitä, että myös pääministerin asema tässä kaikessa vallankäytössä tulee nousemaan nykyistäkin keskeisempään rooliin. Se on kyllä se kehityspiirre, johon Suomen on hyvä omalta osaltaan Euroopan unionin aktiivisena jäsenmaana myöskin varautua. Esko-Juhani Tennilävas Arvoisa puhemies! Presidentti Kekkonen sanoi kerran, että jos jommankumman, ulko- tai sisäpolitiikan, pitää olla rempallaan, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka. Tällä ajatuksellahan Suomessa on eletty sotien jälkeinen aika. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on aina pyritty saamaan aikaan iso, laaja konsensus, koska se loppujen lopuksi ratkaisee, miten tämä maa menestyy, meidän ulkosuhteemme, kuitenkin. Tämä perusoppi pitäisi kyllä muistaa jatkossakin eli rakentaa myöskin päätösmenettelyt sen mukaisiksi, että laaja konsensus isojen linjanvetojen osalta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa varmasti toteutuu. Tähän tämä nykyinen järjestelmä johtaa itse asiassa käytännössä väkisinkin, kun ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Sehän tarkoittaa sitä, että täytyy ottaa huomioon sekä presidentin näkemys että hallituksen näkemys ja hakea siitä sitten yhteisymmärrys, enkä ymmärrä niitä, jotka tätä järjestelmää hyvinkin aktiivisesti tai sitten varovaisesti mutta päättäväisesti koettavat muuttaa. Tällainen pyrkimys riisua presidentiltä valtaa on selvästi olemassa. Eihän sitä kannata kieltää, etteikö tämä ole hyvin selvä tavoite. Euroopan unionin osalta tehtiin jo päätös siitä, että se on pääministeri, joka siellä isoissa kokouksissa käy valtiojohtajien kanssa, vaikka siellä on monta presidenttiäkin paikalla, mutta Suomelta ei saa enää olla. Näin täällä on iso näkemys tuntunut olevan. En minä sitäkään ymmärrä ollenkaan, mitä vahinkoa oli Suomelle siitä, että presidentti on osallistunut näihin Euroopan unionin johtajien kokouksiin, mutta joku siinä tuntui jurraavan niitä, jotka tätä presidentin valtaa alas ajavat. Tässä puhutaan tietenkin siitä, että sitten on kaikki valta eduskunnan, kun siellä suuressa valiokunnassa kuullaan etu- ja takakäteen ministereitä ja myös pääministeriä, mutta kyllä minä kolme vuotta suuressa valiokunnassa olleena pikkuisen näen siinä yliarviointia, kuinka tehokasta se eduskunnan valvonta tosiasiassa on, kun tuuman paksuinen pumaska annetaan perjantaina eteen ja siitä sitten evästykset ministerille annetaan ja pääministerillekin, kun hän lähtee sinne, ja sitten keskiviikkona kuullaan, että ei se ihan niin mennyt, kun ajateltiin, mutta menihän se kuitenkin. Kyllä tässä tietenkin on ollut vähän liioittelua, kun puhutaan eduskunnan suuresta vallasta pääministerin valvonnan suhteen EU-politiikassa. Kyllä tietenkin suuri valiokunta on tärkeä elin, ei siinä mitään, ja hyvä, että edes tällainen muodollinen kontrolli on olemassa. Mutta ei se nyt ihan niin mahtavaa ole, kun aina puhutaan tästä parlamentaarisesta valvonnasta, kuin yleensä annetaan ymmärtää. Jonkunlaista, onko se komiikkaa, näitten presidentin vallan riisujien osalta tässä EU-asiassa oli se, että samaan aikaan he kannattivat lämpimästi EU:n presidentin viran perustamista ja tuntuivat olevan hieman pettyneitä, kun ei tarpeeksi tunnettu ja kuuluisa ja seksikäs EU-presidentti areenalle astellutkaan, (Ed. Koskisen välihuuto) — mediaseksikäs tarkoitan tietenkin, mediaseksikäs, totta kai — koska haluttiin, että olisi semmoinen oikein iso leaderi Euroopalla ja Euroopan unionilla. Suomen presidentti ei kelvannut, mutta EU:lle haluttiin sellainen mediaseksikäs presidentti, joka varmasti tunnistetaan Euroopan johtajaksi, eikö tämä ollut ainakin joillakin se haave. Minä kyllä näen, että kyllä tämä presidentin vallan riisujien perustavoite on luoda sellainen järjestelmä, joka mahdollistaa aika pienelläkin enemmistöllä isot uudet linjanvedot Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Jostakinhan tämä tarve kumpuaa, ja kyllä minä näen, että Nato se siellä takana kummittelee. Tässä nykyjärjestelmässä kansan mielipide tulee otettua varmasti huomioon myöskin tämän mittaluokan ratkaisuja tehtäessä, sillä jokaisen presidentinvaalin alla puhutaan varmasti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja nämä perimmäiset asiat nousevat myöskin keskusteluun ja niihin joudutaan eri suunnalta ottamaan kantaa. Se siellä nyt selvästi karsastaa. Jos mennään tähän pääministerivetoiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, joka selvästi on tavoitteena, johon suuntaan nytkin hivutetaan tätä hommaa, niin sehän voi käydä sitten niin, että koskaan ei puhuttu siitä isosta linjaratkaisusta, joka esimerkiksi Nato-ratkaisu on, ja sitten kuitenkin kesken kaiken todetaan, että näin se sitten menee hallituksen päätöksellä. Hallitushan saa aina parlamentissa enemmistön taakseen, sehän on selvä. Ei semmoista tilannetta synny, että isoja linjanvetoja lähdettäisiin tekemään, olkoon sitten ... (Puhemies: 5 minuuttia!) — Ihan yksi miete vielä lyhyesti. — Eli sehän on varmaa, että tämmöiset isotkin linjanvedot voitaisiin sitten tehdä niin, että se tehtäisiin vaikka vaalien välissä, ilman että siinä olisi mitään kansalaiskuulemista, joka presidentinvaaliin välttämättä tulee aina liittymään. Sen takia pidän sitä turvallisena siinäkin mielessä, että kansan mielipide varmasti — presidentti kun on mukana tässä isossa päätännässä todellisena johtajana — tulee aina kuulumaan, kun on kansanvaalista kysymys. Sitä paitsi tilannehan on menossa siihen, että kun valitaan tätä uutta suurta ulkopolitiikan johtajaa, pääministeriä, niin sehän näyttää jo olevan melkein sääntö, että se valitaan keskusta-puolueen joko eduskuntaryhmässä tai puoluekokouksessa tuosta vaan, ilman minkäänlaista kansan kuulemista. Sitten, jos tähän järjestelmään mennään, että pääministeri vetää ulkopolitiikkaa, mikä selvästi on tavoitteena, niin mehän voimme saada jatkossakin aika yllättäviäkin pääministereitä, joilla ei ole mitään velvoitetta ollut aikaisemmin puhua esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Suomen kansan kanssa ja sitä kuullen. Tämä ongelma tähän liittyy, mikä tässä tekeillä nyt on. AnneKalmari kesk Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä, kyllä tasavallan presidentin asema Suomen ulkopolitiikan johdossa säilyy (Ed. Tennilä: Miksi te haluatte heikentää sitä?) ja säilyy asema Puolustusvoimien ylipäällikkönä myös. Minusta tässä on kyse jotenkin pelottelusta ja populismistakin. Nuorena kansanedustajana minä arvostan sitä, että parlamentarismi tietyissä kohdissa lisääntyy. Tämä on erittäin tasapainoinen esitys, eikä tästä pidä maalata mitään piruja seinälle. Itse asiassa se on minusta erityisen hyvä, että silloin kun ristiriitatilanteita on, on selkeä ratkaisumalli, että nimenomaan valtioneuvoston kanta voittaa silloin, kun se on sama kuin eduskunnan kanta, jos ristiriitatilanteita on ollut. Tämä on erittäin tervetullut selkeytys tähän säännöstöön. Mutta sitten oikeastaan, jos tähän ed. Tennilän puheenvuoron ytimeen, siihen Eurooppa-edustukseen mennään, niin mielestäni asia on ollut itse asiassa aivan selvä jo edellisen perustuslainkin mukaan ja säännöstömme mukaan. Eurooppa-neuvostossa on tähänkin asti pitänyt pääministerin edustaa, mutta ehkä se on hyvä nyt selkeyttää tämä asia. Tämä on ollut ikään kuin laiton tila, mitä olemme tähän asti toteuttaneet, ikään kuin vallankaappaus. En pelkää tällaista perustuslakia nuorena kansanedustajana, vaan katson, että se on voitto parlamentarismille. Esko-Juhani Tennilävas (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! En minä ole ollut pääministeriä EU-johtajien kokouksesta pois ottamassa, mutta miksi te olette presidenttiä ollut sieltä häätämässä? Se ei minulle aukea. EU:lle te halusitte presidentin, mutta Suomen presidentin halusitte samaan aikaan pois. En minä ymmärrä, mitä siinä olisi menetetty tai hävitty. Minä arvostin sitä, että presidenttikin tarvittaessa on ollut läsnä. (Ed. Laukkanen: Kolme viikkoa vasta sitten oli!) Mutta mikä se teillä on tämä tavoite, kun te halusitte presidentin nimenomaan sieltä pois? Kyllä minä niin näen, että kyllä siellä taustalla näissä teidän pyrkimyksissänne yleensäkin on presidentin vallan asteittainen riisuminen ja myös pääministerivetoisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan luominen. Siihen liittyy se vaara, että pääministeri ei joudu vastaamaan välttämättä ennen vaaleja kysymyksiin, minkälaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tulee johtamaan. (Ed. Laukkanen: Nimenomaan siellä joutuu!) Suora kansanvaali presidentin osalta johtaa siihen, että siitä puhutaan, siitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, joka on ydinasia presidentin tehtävässä ja Suomen kannalta kaikkein tärkein asia. Se varmistaa sen. AnneKalmari kesk (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Ei kai ed. Tennilä voi niin ajatella, että esimerkiksi, jos Nato-esitys hallitukselta tulisi, siitä ei eduskunta keskustelisi, ja ei kai ed. Tennilä voi ajatella, että suurella valiokunnalla ei ole sananvaltaa EU-päätöksenteossa. Minusta tämä järjestelmä on hieno, jossa asioista tullaan kertomaan jo etukäteen ja toivottavasti tulevaisuudessa vielä varhaisemmassa vaiheessa niin, että voimme oikeasti siellä EU:ssa vaikuttaa muutenkin kuin siinä vaiheessa, kun päätökset on jo muissa elimissä tehty. Ensimmäinen  varapuhemies Nyt toimitaan niin, että puheenvuoro annetaan ministeri Braxille, jonka jälkeen tämän asian käsittely keskeytetään puhemiesneuvostossa sovitun menettelytavan mukaisesti. Oikeusministeri TuijaBrax Arvoisa herra puhemies! Kiitos hyvästä ja pääsääntöisesti erittäin rakentavasta, perustuslaille sopivasta lähetekeskustelun tästä vaiheesta. Palaisin vielä ensimmäisen puheeni loppuosaan, parlamentarismiin, kansanedustajan työn arvostamiseen, sen valtakirjan merkitykseen, mitä perustuslain mukaisesti jokainen täällä yksilönä mutta myös eduskuntaryhmänsä jäsenenä ja sitten kokonaisena parlamenttina ja valiokunnassa toimijana käyttää ja millä toimii. Jossain määrin olen yhä ehkä vielä enemmän ihmeissäni kuin ennen tätä keskustelua, että Suomeen on pesiytynyt, ja vielä eduskuntaankin, parlamentaarisia toimintatapoja, kansanedustajien vaikutusmahdollisuuksia, jopa parlamentarismia väheksyviä puheenvuoroja. Sen kaltaiset puheenvuorot on yleensä totuttu kuulemaan semmoisilta poliittisilta tahoilta, jotka ovat joko populistisia tai joilla on peräti tavoitteena hyvinkin autoratiiviset hallitusmuodot. Minä en muista, enkä nyt ihan saa kiinni, että koska Suomessa olisi ollut edes tämän kaltaista viritystä joissakin puheenvuoroissa, että eduskunnan arvovaltaa, siellä tehtyä työtä, valiokuntien, eduskuntaryhmien työtä, pyritään vähättelemään. Jos on ongelmia, niin silloinhan ne pitää ratkaista tämän talon metodeita vielä parantamalla eikä lähtemällä siitä, että tämän talon valvontaa ei kuulu lisätä, siis valtaa valvoa hallitusta. Viimeiseksi vielä: Jos suuressa valiokunnassa on vaikeuksia lukea papereita — ne tulevat muuten jo torstaina — niin vielä vähemmänhän eduskunta valvoo miltään osin presidentin toimia. Ei siinäkään asiassa voi silloin olla ratkaisu se, että parlamentti ei muka voisi toimia paremmin ja että meidän ei kuulu antaa parlamentille valtaa siksi, että jotkut sen yksittäiset jäsenet turhautuvat valtansa kanssa. Ensimmäinen varapuhemies Asian käsittely keskeytetään ja sitä jatketaan huomisessa täysistunnossa. 2 Hallituksen esitys vuoden 2010 kolmanneksi lisätalousarvioksi Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 62/2010 vp Ensimmäinen varapuhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään valtiovarainvaliokuntaan. Keskustelu Valtiovarainministeri JyrkiKatainen (esittelypuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Edustajakollegat! Hyvin tiivis esittely kolmannesta lisätalousarviosta. Määrärahan nettolisäys on 328 miljoonaa euroa. Tästä valtaosa on niin sanottua vaalikauden menokehyksen ulkopuolisia menoja, joista suurin yksittäinen menoerä, 324 miljoonaa euroa, on Suomen osuus Pohjoismaiden kanssa neuvotellusta Latvian valtiolle annettavasta lainasta. Määrärahoja lisätään lisätalousarvioesityksessä muun muassa ammatilliseen koulutukseen ja yliopistotoimintaan. Tässä lisätalousarvioesityksessä varsinaisten tulojen arviota korotetaan yhteensä noin 850 miljoonalla eurolla johtuen pääosin aiempaa korkeammasta yhteisöveron tuloarviosta. Yhteisöveron tuloarviota korotettaisiin alkuvuoden kertymätietojen ja toimintaylijäämän kasvuennusteen korotuksen perusteella reilulla 700 miljoonalla eurolla. Suomen Pankki niin ikään tulouttaa valtiolle voitostaan 110 miljoonaa euroa aiemmin arvioitua enemmän. Hallitus esittää, että valtion kassaa pienennetään tulouttamalla vuosilta 2008 ja 2009 kertyneestä kumulatiivisesta ylijäämästä yhteensä 1,35 miljardia euroa. Varsinaisten tulojen 843 miljoonan euron nousu, määrärahojen 328 miljoonan euron nettolisäys ja kumulatiivisen ylijäämän 1,3 miljardin euron käyttö huomioon ottaen vuoden 2010 nettolainanottotarve alenee 1,9 miljardilla eurolla. Näin ollen kuluvan vuoden nettolainanotto olisi siten 12 miljardia euroa. Valtionvelan määräksi tämän vuoden lopussa arvioidaan 76 miljardia euroa, mikä on noin 43 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Joitakin tarkennuksia menoarvioissa ja joitakin lisäyksiä: Ammatillisen koulutuksen määrärahoja lisätään 7,7 miljoonalla eurolla. Yliopistojen toimintaan kohdennettavaa rahoitusta hallitus ehdottaa lisättäväksi yhteensä 24,6 miljoonalla eurolla. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta aiheutuviin menoihin esitetään reilu 30 miljoonaa euroa ja vuonna 2010 vastaanoton piirissä olevien henkilöiden määrän arvioidaan olevan noin 5 400, eli tämä arvio on tämän hetken arvio. Maahanmuuttoviraston toiminnan turvaamiseen esitetään 2,6 miljoonan euron määrärahalisäys. Joitakin muita kohteita, jos mainitsisi: Perusväylänpidon määrärahoja lisätään 4 miljoonalla eurolla jäänmurron lisääntyneiden kustannusten johdosta. Lisäksi perusväylänpidon määrärahoja esitetään lisättäväksi 3,8 miljoonalla eurolla yleiseurooppalaisten liikenneverkkojen kehittämiseen tarkoitettujen avustusten tuloutuksia vastaavasti. Liikenneväylien maanhankintoihin lisätään reilu 10 miljoonaa euroa ja Valtatie 14, Savonlinnan keskusta -hankkeen toisen vaiheen rakentamisen aikaistaminen syksyllä varmistetaan osoittamalla hankkeelle 5 miljoonan euron määräraha. Arvoisa puhemies! Koko joukko muita pienempiä esityksiä, määrärahojen tarkennuksia, mutta nepä on mainittu tässä esityksessä, enkä käy niitä toistamaan. Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö. SirpaAsko-Seljavaara kok Arvoisa puhemies! Vähän noloa pitää ensimmäinen puheenvuoro heti valtiovarainministerin jälkeen, koska en itse ole mikään suuri talouspolitiikan asiantuntija, mutta sain sen paikan kuitenkin. Tämä kolmas lisätalousarvio on todella erittäin positiivinen Suomelle, koska tässä nyt nähdään, että elvytystoimet ovat purreet ja Suomen talous on kääntynyt kasvuun. Niin kuin valtiovarainministeri sanoi, nettolainanoton tarve vähenee yli miljardi euroa ja myös Suomen Pankki tulouttaa valtiolle 110 miljoonaa. Tässä budjetissa turvapaikanhakijat ja pakolaiset saavat vastaanottoonsa 30,5 miljoonaa ja yliopistojen valtionrahoitusta lisätään 25 miljoonaa. Mutta eikö se ole, valtiovarainministeri, niin, että se ei ole toimintamäärärahojen lisäystä, vaan se palautuu valtion kassaan arvonlisäverokompensaationa? Helsinkiläisenä tässä on mielenkiintoista se, että Senaatti-kiinteistöt myy Eteralle tuosta Töölönlahden rannalta tontin. 3,5 miljoonaa tulee valtiolle. Sitten jos mennään siihen pääluokkaan, josta itse olen erittäin kiinnostunut eli 33, niin siellä Somla saa lisää rahaa. Toivottavasti nyt nopeutuvat nämä valitusten käsittelyt. Kansaneläkelaitokselle myönnetään 3,5 miljoonaa,  jotta se saisi  edelleen  rakennettua tätä e-reseptiä ja sähköistä sairaskertomusta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lähes jokaisessa lausunnossaan tai mietinnössään kirjoittanut siitä, että tämä täytyy saada kuntoon, ja samalla tavalla tarkastusvaliokunta on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota. E-resepti on nyt lopulta saatu kokeiluun Turussa, mutta tämä sähköinen sairauskertomus ei näytä kovin positiiviselta. Valviralle myönnetään 1,5 miljoonaa. Se on erittäin tärkeää siinä mielessä, että he ovat saaneet lisääntyvää työtä lääkelaitteiden valvonnassa, mistä me teimme lausunnon StV:ssä. Puolustushankinnoista vähennetään 121 miljoonaa. On mielenkiintoista kuulla, miksi budjetoitiin näin paljon rahaa, kun ei sitä kuitenkaan voitu käyttää. (Ed. Nepponen: Ne siirretään vaan!) — Ai, ne siirretään. No, se oli hyvä tieto. Kolmas lisätalousarvio on varsin positiivinen ja näyttää sen, että tämä Pohjois-Euroopan talouskasvu on lähtenyt käyntiin. Nyt vaan toivossa elämme, että myös Etelä-Eurooppa pääsee jaloilleen ja hoitaa taloutensa yhtä hyvin kuin me. OlliNepponen kok (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Tämähän on ensisijaisesti rutiinibudjetti ja näitä työehtosopimusten edellyttämiä korjauksia. Nostaisin yhden kriittisen asian esiin, elikkä maahanmuuton osalta lait pitää saada nyt kuntoon ja se eduskunnan valtiovarainvaliokunnankin ponsi, että meidän edut ovat samalla tasolla kuin Pohjoismaissa ja vertailukelpoisissa EU-maissa, jotta tämä jatkuva lisärahan tarve voidaan saada loppumaan ja saadaan käsiteltyä nopeammin maahanmuuttoasiat. Siellä on nytkin tullut toisaalta lisää hakemuksia, ja paineet kasvavat koko ajan. Sitten yhden myönteisen asian nostaisin esiin: ennakoidaan. Rajavartiolaitos on pitkään lähtenyt miettimään automaattista maahantulon tarkastustoimintaa, ei sen takia, että joutuu vähentämään henkilöstöä vaan että voisi tulevaisuudessa korvata laitteella asioita, joihin tarvitaan lisääntyvässä määrin ihmisiä. Sitten tämän puolustusministeriön osalta toivoisin, että ne monet järjestelyt, joissa rahaa siirretään budjetissa hankkeelta toiselle, tavalla tai toisella hoidettaisiin niin, että olisi helpompi myöskin budjettikirjaa lukiessa päästä selville, paljonko rahaa mihinkin menee, kun joka budjetissa melkein joudutaan muutoksia tekemään. Valtiovarainvaliokunta teki budjettimietinnössään tästä esityksen. JohannesKoskinen sd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Kun liikenneministeri Vehviläinenkin on paikalla, otan esille yhden vakavan puutteen tuossa lisätalousarvioesityksessä, nimittäin Valtatie 2:n keskeneräisen työn jatkomäärärahat. Siellä on vielä ehkä Savonlinnankin tiejärjestelyjä huutavampi tarve jatkaa, kun on menossa oleva projekti ja välttämätön työkohde, jotta tällainen vakava, koko luoteissuuntaa Helsingistä rasittava huono tie saadaan säälliseen kuntoon. Nyt siellä kesken vuotta loppuvat työt ja organisaatiot, yrittäjät, työntekijät hajautuvat maailmalle, ja on hidasta taas käynnistää sitä jossakin vaiheessa uudelleen liikkeelle, jos sitä rahaa myöhemmin tulee. Mutta kyllä nyt olisi todella välttämätöntä, että tuo 8—10 miljoonan lisärahoitus Valtatie 2:lle järjestyisi, jotta menossa olevaa työtä voitaisiin tosiaankin asianmukaisesti jatkaa. MarkkuRossi kesk (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Lisätalousarvio on lisätalousarvio ja, kuten täällä todettiin, tietyllä lailla rutiini, mutta tähän sisältyy talouspolitiikan kannalta hyvin mielenkiintoinen vaihe. Eli onko Suomen taloustilanne kääntymässä parempaan suuntaan ja jos on, niin minkä verran? Tämä näkyy täällä yhteisöverotuoton arvion lisääntymisessä, mutta yhtä kaikki Euroopasta tulevat talousongelmat ovat hyvin helposti meidän päällämme. Tässä mielessä hallituksen on kyllä nyt herkeämättä tätä taloustilannetta seurattava, niin kuin on seurattukin, ja on nyt mietittävä tarkkaan, että ei tehdä vääriä toimenpiteitä. On elvytetty tähän asti, ja se on toiminut erittäin hyvin. Kuinka pitkään elvytystä voidaan jatkaa, ja kuinka pitkään sitä voidaan jatkaa vielä velkarahalla, joka on tämä mitalin toinen puoli? Velka kuitenkin joudutaan maksamaan pois, ja tässä mielessä tämän balanssin arvioiminen suhteessa taloustilanteeseen on paljon isompi kysymys kuin yksistään tämä niin sanottu kolmas lisätalousarvio. ErkkiPulliainen vihr (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Ed. Johannes Koskinen kiinnitti huomiota eräänlaiseen kauneusvirheeseen tässä lisäbudjetissa. Minä kiinnitän huomiota ihan samalla tavalla sellaiseen asiaan, jonka täytyy olla niin sanottu kielen lipsahdus, joka on johtanut käytännön toimenpiteeseen ja ihan olennaisen tiedon puuttumiseen täältä. Nimittäin perusväylänpidossahan ei ole Seinäjoki—Oulu-rataan minkään vertaa rahaa. 5 miljoonaa euroa on käytettävissä rahaa, ja syksy koittaa, ja työmaat kaikki häipyvät huitsin kuikkaan. Ministerit varmaan kertovat, missä vaiheessa tämä korjaus lisäbudjettiin tulee. Liikenneministeri AnuVehviläinen (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Ensinnäkin lyhyesti tähän ed. Koskisen asiaan. Tunnen hyvin tämän hankkeen. Varsinainen Pori—Vihti-hankehan on jo päättynyt, ja muistelen niin, että sitä valtuutta kerta tai kaksi jo aiemmin korotettiin. Tässä on nyt kyse semmoisesta tietystä pätkästä, joka maksaisi 10 miljoonaa, mistä te puhuitte. Sitten tämä Seinäjoki—Oulu, mitä siinä tehdään: haluan antaa lämpimät kiitokseni VR:n hallitukselle ja myös omistajaohjausministeri Häkämiehelle siitä, että on haettu ja löydetty ratkaisu, että 40 miljoonaa euroa voidaan laittaa siihen nyt tämän lisätalousarvion yhteydessä. Se ei näy vielä tässä lisätalousarviokirjassa, mutta se voidaan laittaa sitten tänne rakennustöihin, mutta sitä summaa ei voida kokonaan käyttää Seinäjoki—Ouluun, koska siellä tänä vuonna työt ovat siinä vaiheessa, että pystytään käyttämään vain ehkä reilut 20 miljoonaa euroa. ReijoPaajanen kok Arvoisa herra puhemies! Maailmantalous lienee toipumassa pahimmasta lamastaan sitten 1930-luvun. Talous on lähtenyt hiljalleen nousuun, ja markkinat osoittavat positiivisia merkkejä. On silti pidettävä mielessä, että teollisuusmaissa noususuuntaus nojaa ennen kaikkea tekijöihin, joiden vaikutus voi olla tilapäinen. Suuri riski on orastavan kasvun näivettyminen. Meillä tai muillakaan Euroopan valtioilla ei ole varaa toiseen samanlaiseen elvytyskierrokseen kuin edellisessä taantumassa. Rahamarkkinoiden luottamusta ei vielä ole täysin palautettu, ja Kreikan vararikon partaalle ajautuminen heikensi luottamusta entisestään. Suomen julkinen talous kärsi maailmantalouden taantumasta selvästi muuta Eurooppaa enemmän. Elpyminen on ollut hidasta, vaikka selvää kasvua on huomattavissa. On olemassa riski, että putoamme kehityksen kelkasta, jos vientimme ei pääse täysimääräisesti muiden valtioiden vauhtiin. Tavaravientimme lähtee nousuun, kun kansainvälinen kysyntä vahvistuu. Sitä suuremmalla syyllä taloudenpidossa on pidettävä kieli keskellä suuta, ja vientiyritysten toimintavalmiutta on vaalittava. Herra puhemies! Tässä kolmannessa lisäta-lousarviossa jatketaan jo hyväksi todetulla linjalla tukien ammatillista koulutusta. Ensimmäisessä lisätalousarviossa osoitettujen määrärahojen avulla ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijapaikkoja lisättiin yli 1 000:lla. Nyt tehtävällä 7,7 miljoonan lisäyksellä saadaan vielä lähes 2 000 uutta opiskelupaikkaa aikaiseksi. Näin hallitus osoittaa selkeästi sitoutumistaan nuorten työttömyyden vähentämiseen ja koulutustarjonnan parantamiseen. Nuorten tulevaisuus on kiinni koulutusmahdollisuuksissa ja työelämäkokemuksen hankinnassa. Tällä hetkellä nuorisotyöttömyysluvut ovat edelleen luvattoman korkeita, ja vastavalmistuneiden ilmaantuminen työttömiksi työnhakijoiksi kasvattaa määrää entisestään näin keväällä. Ammatilliseen koulutukseen panostaminen on järkevää, sillä sen suosio on viime vuosina selvästi kasvanut. Pelkkä rahan tai opiskelijapaikkojen syytäminen ammatilliselle puolelle ei kuitenkaan riitä. On myös erittäin tärkeää panostaa nuorten opintojen ja ammattiin sitoutumisen ohjaukseen, kun kasvavat opiskelijamäärät alkavat lisätä myös kilpailua työpaikoista. Tärkeää on myös varmistaa, että koulutus vastaa työelämän osaamistarpeisiin. Muuten rahapanostukset menevät aivan hukkaan. Arvoisa puhemies! Työttömyystilanne on Suomessa edelleen huolestuttava, eikä helpotusta vielä tämän vuoden puolella nähdä. Omalla nurkallani Kaakkois-Suomessa oli huhtikuun lopussa reilut 2 prosenttia enemmän työttömiä kuin samaan aikaan viime vuonna. Myös avoimia työpaikkoja on ollut tarjolla aiempia vuosia vähemmän. Onneksi työttömyyden kasvuvauhti sentään näyttää hidastuneen. Olen äärimmäisen huolestunut siitä, miten työttömien määrä heikentää kotimaisen kysynnän kasvumahdollisuuksia ja näin ollen kotimarkkinoilla toimivien yritysten mahdollisuuksia. Myös vientiyritykset tarvitsevat nyt kaiken mahdollisen avun, jonka voimme tarjota. Hallitus on lisätalousarviossa oikeilla linjoilla esittäessään 15 miljoonan lisäystä nopeasti kasva- vien ja kansainvälistyvien yritysten liiketoiminta- ja kasvurahoitukseen sekä kansainvälistymistä edistävään pääomasijoitustoimintaan. UllaKarvo kok Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykset lisätalousarvioiksi ovat hyvä menettelykeino reagoida ajankohtaisiin vaateisiin. Edellinen, Kreikkaa koskenut vuoden toinen lisätalousarvio on tästä hyvä esimerkki. Suomelta vaadittiin muiden euromaiden kanssa nopeaa päätöksentekoa asiassa, jolla oli suuri merkitys koko EU-alueen maille. Nyt käsiteltävänä on vuoden kolmas lisätalousarvio. Tässäkin on iso rahaerä kohdennettu lainajärjestelyyn, jolla autetaan yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa Latviaa. Tulouttamalla vuosilta 2008 ja 2009 kertynyttä kumulatiivista ylijäämää, yhteensä 1 355 miljoonaa euroa ja tulojen lisäys, on valtion nettolainanottotarve 1,9 miljardia euroa alempi kuin ennakoitiin. Kuluvan vuoden nettolainanotto olisi siten noin 12 miljardia euroa. Valtionvelan määräksi vuoden 2010 lopussa arvioidaan reilut 76 miljardia euroa, joka on noin 43 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Suomen on tulevina vuosina sopeutettava talouttaan, jotta velkamäärä ei nouse hallitsemattomasti. Euroopan unionin velkakriteeri on 60 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja olisikin tarkasteltava sen suhdetta alijäämään, joka saisi olla 3 prosentin luokkaa. Myös Suomen, muiden EU-maiden mukana, on oltava tarkkana talouden kehityksessä. Lisätalousarvioesityksessä lisätään varoja koulutussektorille. Ammatillisen koulutuksen määrärahoja lisätään noin 7,7 miljoonalla eurolla, ja yliopistojen toimintaan kohdennetaan rahoitusta yhteensä 24,6 miljoonaa euroa. Nämä ovat tarpeellisia lisäyksiä ja koituvat viime kädessä nuorten hyväksi. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta aiheutuviin menoihin hallitus esittää 30,5 miljoonan euron lisäystä. Tämä johtuu siitä, että vastaanoton piirissä olevien henkilöiden määrän arvio on tarkentunut 5 400 henkilöön. Lisäksi Maahanmuuttoviraston toiminnan turvaamiseen esitetään 2,6 miljoonaa euroa lisää ja turvapaikanhakijoiden vapaaehtoisen palaamisen edistämiseen hieman rahaa. Ulkomaalaisia koskevien menojen osalta on toivottavaa, että viimeaikaiset lakimuutokset toisivat helpotusta ja että ainakin turhat hakemukset vähenisivät. Kaikkien resurssien kannalta tämä olisi erittäin toivottavaa. Tärkeä mutta varmasti riittämätön lisäys esitetään perusväylänpidon määrärahoihin, ja tämäkin 3,8 miljoonan lisäys liittyy Ten-avustusten tuloutuksiin. Myös liikenneväylien maanhankintoihin on luvassa rahaa. Myös yrityspuolelle on esitetty helpotusta, ja se on aina tervetullutta. Teollisuussijoitus Oy:n pääomittamiseen lisätään 15 miljoonaa nopeasti kasvavien ja kansainvälistyvien yritysten liiketoiminta- ja kasvurahoitukseen sekä kansainvälistymistä edistävään pääomasijoitustoimintaan. Arvoisa puhemies! Monia muita hyviä kohteita on huomioitu lisätalousarviossa, ja yleinen tilanne näyttää kohtuulliselta. Viimeisenä voisi todeta positiivisena asiana: valtion velan korkomenoarvio on alentunut lähinnä markkinakorkojen tason alentumisen seurauksena noin 100 miljoonalla eurolla. JoukoLaxell kok Arvoisa puhemies! Nyt on oikea aika kysyä, miksi Suomen talous on ajautunut velkavetoiseksi. Onko syy 1990-luvun lamassa vai nykyisessä taantumassa, vai onko nähtävissä muutos, joka on johtanut julkisen talouden velkaantumiseen? Kuntien toiminnan paisuminen viimeisten vuosikymmenien aikana on ollut merkittävää. Kunnat ovat taloudellisesti ja toiminnallisesti täysin riippuvaisia valtiosta. Kuntien erilaisten palvelujen, erityisesti lakisidonnaisten koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelujen, kasvu on johtanut siihen, että kuntiin on palkattu jatkuvasti lisää työvoimaa. Kuntien maksuttomista subjektiiviseen oikeuteen perustuvista palveluista on seurannut kuntien palvelujen kysynnän kasvu. Kun 1960-luvulla kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa oli noin 150 000 työntekijää, nyt heitä on 440 000. Kuntatyöntekijöiden määrä on 40 vuodessa siis kolminkertaistunut. Puolueiden välinen kannatuskilpailu on johtanut kuntia velvoittavan lainsäädännön paisumiseen. Kuntia koskevia palveluvelvoitteita on lisätty ilman takuuta riittävästä rahoituksesta. Kuntien velka vuonna 1985 oli 2 miljardia euroa. Se kohosi 1990-luvun alun laman takia noin 5,5 miljardiin euroon. Talouskasvusta huolimatta kuntien velkaantuminen kasvoi nopeasti: vuodesta 1999 tämän vuoden loppuun mennessä 3,9 miljardista eurosta 12,5 miljardiin euroon. Ensi vuodeksi velka kasvaa jo 14,5 miljardiin euroon. Hämmästyttävää tässä on se, että vuosien 1999 ja 2008 välillä  kuntien  verotulot  ja valtionosuudet kaksinkertaistuivat. Poliittinen kilpalaulanta kunnissa on lisännyt jatkuvasti menopaineita, vaikka tulot ovatkin kasvaneet. Arvoisa puhemies! Kuntien ja valtion toimintaa on laajennettu siinä määrin, ettei edes kasvun aikana ole aikaansaatavissa riittäviä tuloja palvelujen rahoittamiseen, vaan pitää ottaa lisää velkaa. Nyt olemme tilanteessa, että törsäämme etukäteen kansalaisten verovaroja. Valtio ja kunnat eivät voi enää paljoakaan ottaa lisävelkaa, vaan edessämme on menojen leikkaukset, joilla kansalaisiin kohdistuvaa verorasitusta puretaan. Valtiolla ja kunnilla ei ole venymiskykyä tuottaa uusia palveluita. Hallitus on antanut eduskunnalle lupauksen, ettei se leikkaa menoja. Tämä lupaus on järkevän talouspolitiikan rasite, kun valtion menoja pitää karsia niin paljon, että vuotuisista budjeteista tulee selkeästi ylijäämäisiä. Näin turvataan valtion kyky lyhentää velkaa ja hoitaa korot. Menojen leikkaukset edellyttävät julkisten palvelujen karsintaa. Tärkeää on, että valtion ja kuntien palvelut sovitetaan käytettävissä oleviin voimavaroihin. On tärkeätä, että myös kuntalaiset osaavat arvostaa palveluja, joita he saavat. Sen takia osa kuntien palveluista on pantava maksullisiksi. Pidän tärkeänä valtion ja kuntien välisen napanuoran katkaisemista. Verotusoikeus pitää mitoittaa niin, että veroilla katetaan nykyiset valtionosuudet. Näin kuntien taloudenhoitoon saadaan tolkkua ilman, että valtiota huudetaan apuun. Arvoisa puhemies! Suomessa keskimääräinen kuntakoko on edelleen 6 000 asukasta. Kuntien yhdistäminen 20 000 asukkaan kunniksi on toteutettava riippumatta vastustelusta. Valtion ja kuntien tuottavuutta on kohotettava jatkuvasti työprosesseja kehittämällä ja henkilöstöä kouluttamalla. Jos edellä mainitut toimenpiteet eivät auta, edessä ovat veronkorotukset 2050-luvulle asti. Ikäsidonnaiset menot kasvavat seuraavina vuosikymmeninä, nimittäin yli 60-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden osuus on suurimmillaan 2040-luvulla. Ikäsidonnaiset menot siis kasvavat jatkuvasti, ja julkinen talous on levällään velkaantumisen takia. Tätä ei voida hyväksyä. Nyt ovat elvytyksen ajat ohi. Nyt on siirryttävä hoitamaan valtion ja kuntien taloutta niin, ettei kansalaisten ja yritysten verorasitus kasva. Timo V.Korhonen kesk Arvoisa puhemies! Tuohon edelliseen, ed. Laxellin puheenvuoroon, erinomaiseen puheenvuoroon, täytyy vaan heti kommentoida, että ei meillä suinkaan liene tavoitteena saavuttaa 20 000 asukkaan kuntia: kyllä 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueetkin Paras-hankkeessa käyvät. Arvoisa puhemies! On erittäin myönteistä, että tässä talouskriisien keskellä Suomessa on kuitenkin merkkejä talouden elpymisestä alkanut näkyä eri toimialoilla. Monella tavalla kuluttajien luottamus on palautumassa ja kulutus on kääntynyt kasvuun, joten on luettavissa aivan selkeästi myönteisiä merkkejä. Mutta kielteistä on tietysti se, että julkisen talouden tila heikkenee työttömyyden kasvun ja osin jopa sitten elvytyskustannustenkin myötä. Lienee ilmeistä, että julkisen talouden menojen ja tulojen epäsuhta jää tästä eteenpäin, voisiko sanoa, pysyväksi, ja pelkällä talouskasvulla julkisen talouden ja erityisesti valtiontalouden alijäämää ei todennäköisesti pystytä kuromaan umpeen, ei myöskään veronkorotuksilla. Ymmärtääkseni on välttämätöntä, että valtion menot kasvavat tulevina vuosina selvästi bruttokansantuotteen kasvua hitaammin. Tasapainon saavuttamiseksi menojen kasvu ei siis voi olla kovin korkea — puhuttaneen nyt tulevan vaalikauden osalta valtion menojen osalta maksimissaan 1 prosentin vuosikasvuvauhdista. Eli on aivan selvää, että meille tulee erittäin vaikea tilanne, mutta ei ilmeisestikään niin vaikea kuin 90-luvun laman aikaan. Kun tätä Suomen taloutta kaiken kaikkiaan katsoo, niin vaikka talouden tasapainottaminen vaatii talouskasvun lisäksi rakenteellisia toimia, ei meidän taloutemme kokonaisnäkymät kaikesta huolimatta kovin huonot ole, eli kyllä meillä on kaikki kasvun eväät olemassa eteenpäin menemiseksi. Aivan tästä lisätalousarviosta pari yksittäistä kommenttia. Näillä lisätalousarvioilla tämänkin vuoden osalta haetaan — tai ainakin kahdella lisätalousarviolla haetaan — työllistävyyttä, ja tätä taustaa vasten on aika yllättävää, että valtiovarainministeriö ei halua lisätä erittäin työllistäviä kestävän metsätalouden Kemera-varoja. Tällä hetkellä varojen vaje on tämän vuoden osalta yli 30 miljoonaa euroa. Nyt myönnetyt varat ovat jo loppumassa, mitä myöten uhkaavat loppua myös sitten taimikon hoito ja nuorten metsien kunnostustyöt. Tämä on monella tavalla oireellista, ja näyttää siltä, että tällä toimintamallilla myös sitten putoaa pohja pois koko paljon puhutulta tulevalta uusiutuvalta energiapaketilta. Totean tässäkin yhteydessä sen, että on hiukan vaikeaa äänestää ydinvoiman puolesta, ellei meillä ole varmuutta siitä, että uusiutuvaa energiaa halutaan myös sitten jatkossa tukea. Eli toivon kyllä, että nyt sitten löydetään joka tapauksessa ratkaisut myös tämän lisätalousarvion osalta siihen, että myös Kemera-momentti avataan ja lisää varoja tälle tärkeälle sektorille löydetään. Lisätalousarviossa on toki monia myönteisiä asioita. Kainuun osalta totean yhden erinomaisen asian: Hallitus esittää tässä lisätalousarviossa Mittatekniikan keskuksen, Mikesin, uuden alueyksikön käynnistämistä Kajaanissa. Tällä alueyksiköllä käynnistetään mittanormaalilaboratorion toiminta Kajaanissa. Tuon laboratorion perustamiskustannukset ovat noin 1,3 miljoonaa euroa, ja tässä lisätalousarviossa nyt kohdennetaan 250 000 euroa Mikesin tarvitsemana osuutena lisärahoitukseksi. Tämä laboratorioyksikkö tulee vahvistamaan Kajaanin mittaustekniikkaa kaiken kaikkiaan. Se tuo kajaanilaiset toimijat osaksi eurooppalaista alan verkostoa ja on sitä kautta äärettömän hieno asia. Voi todeta, että Kainuu tarvitsee juuri tämäntyyppisiä päätöksiä erityistilanteessa, jossa UPM:n paperitehdas on joku aika taaksepäin lopettanut toimintansa ja uhkana on vielä myös sitten tuon opettajankoulutuksen päättyminen. ReijoKallio sd Arvoisa puhemies! Kuten eräät puhujat täällä ovat todenneet, tämän vuoden kolmas lisätalousarvio on pitkälti tekninen tarkiste, johon on otettu pakolliset lisämenot ja tiedossa olevat tulonlisäykset. Suuret poliittiset avaukset ja linjaukset puuttuvat. Tänään, kun me käsittelemme tätä kolmatta lisätalousarviota, kansainvälisen talouden näkymät ovat hyvin epävarmat. Syynä ovat euromaiden ongelmat. Viime viikkoina, viime päivinä osakekurssit ovat luisuneet ja sahaavat edelleenkin levottomina. Euron arvo on ollut laskussa. Sinänsä tämä euron heikentyminen ei välttämättä ole huono asia Suomelle, ja se ei sitä ole missään tapauksessa suomalaiselle vientiteollisuudelle. Tämä mahdollistaa viennin lisäämisen erityisesti euroalueen ulkopuolelle. Uskon, että tämä epävarmuus markkinoilla tulee jatkumaan siihen saakka, kunnes voidaan olla varmoja siitä, että erityisesti eteläisen Euroopan euromaiden toimet julkisen talouden tervehdyttämiseksi ovat riittäviä. Näitä säästötoimia, hyvin mittaviakin, on tehty eri maissa, Kreikassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa muun muassa, mutta näyttää siltä, että ainakaan toistaiseksi nämä eivät ole markkinoita vakuuttaneet. Rauha ja vakaus eivät ole palanneet. Edessä on joka tapauksessa monissa maissa tiukka kuuri julkisen talouden vahvistamiseksi, mutta edessä on myös muutos rahoitusmarkkinoilla. Sääntely ja valvonta tulevat lisääntymään, ja voi olla, että pankkivero ja jonkinlainen pankkien vakausmaksu ovat arkipäivää lähiaikoina täällä Euroopassa. Tässä on ollut mielenkiintoista nähdä, että Saksa on ollut näiden muutosten selkeä veturi. Se on näitä muutoksia vienyt eteenpäin, ja muut euromaat ovat sitten seuranneet perässä. Yhdyn niihin näkemyksiin, että Suomessa on alkuvuodesta ollut nähtävissä pilkahduksia talouden noususta, mutta en minä ainakaan ole vielä mitään selkeää käännettä taloudessa nähnyt, niin kuin täällä eräät puhujat ovat sellaisen havainneet. Tällä hetkellä tietysti nämä euromaiden ongelmat ovat kyllä lisänneet epävarmuutta ja varovaisuutta täällä Suomessakin, mutta toivottavasti niiden vaikutus jää kuitenkin hyvin väliaikaiseksi ja se todellakin orastava kasvu, jota alkuvuodesta oli nähtävissä, pääsisi jatkumaan ja voimistumaan. Suuria kysymyksiä, joihin odottaisin hallitukselta aktiivisuutta ja aloitteellisuutta, ovat julkisen talouden ongelmat, epätasapaino, kasvava epätasapaino, heikkenevä työllisyystilanne ja maamme kilpailukyvystä huolehtiminen. Meillä valtiontalous velkaantuu nopeasti ja kuntatalouden kestävyys on koetuksella. Arvion mukaan kuntatalous ajautuu tänä vuonna noin 600 miljoonaa euroa alijäämäiseksi huolimatta valtion tukipaketista, kuntien säästötoimista, veronkorotuksista ja lainanoton kasvusta. Tässähän kävi niin, että hallitus jätti jo tämän vuoden budjetissa kunnat yksin vaikeuksineen ja nämä annetut lisäbudjetit eivät ole millään tavalla tilannetta korjanneet. Tässä voi vaan kysyä, onko ensi syksynä edessä samanlainen kunnallisveron korotusaalto kuin oli viime syksynä. Sehän oli poikkeuksellisen laaja. Minun mielestäni olisi oikeudenmukaisuuden ja suhdannepolitiikan kannalta parempi, että valtio osallistuisi aktiivisemmin kuntien talousahdingon helpottamiseen. Työttömyys jatkaa edelleen kasvua. Huhtikuun työttömyys oli Tilastokeskuksen laskelmien mukaan 9,3 prosenttia. Se oli 0,6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuotta aiemmin. Jos tässä haluaa nähdä jotain positiivista, niin se on ehkä se, että työttömyys kasvoi hitaammin kuin synkeimmät ennustajat odottivat, ja hyvää oli myös se, että lomautettujen määrä oli nyt huhtikuussa alhaisempi ja itse asiassa huomattavastikin alhaisempi kuin vuotta aikaisemmin. Mutta sitten näitä huonoja piirteitä oli ensinnäkin se, että nuorisotyöttömyys oli huhtikuussa 26,6 prosenttia. Tämä on äärettömän korkea taso, ja tässä oli lisäystä edelliseen vuoteen verrattuna 2,9 prosenttiyksikköä. Huolestuttavana pidän myös sitä, että meillä on pitkäaikaistyöttömyys kääntynyt nousuun. Erityisesti tämä nuorisotyöttömyyden voimakas lisääntyminen olisi jo ajat sitten pitänyt ottaa vakavasti. Onneksi tämän vuoden lisäbudjeteissa tähän on herätty. Tämän kolmannen lisäbudjetin parasta antia mielestäni on ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikkojen lisääminen. Tämä ja ensimmäisen lisäbudjetin menokohdennukset eivät kuitenkaan ratkaise tätä nuorisotyöttömyyden vakavaa ongelmaa, toki sitä kyllä merkittävästi lieventävät, mutta me olemme kuitenkin vielä kaukana nuorisotakuusta, jolla kaikille nuorille taattaisiin joko koulutus-, harjoittelu- tai työpaikka, ja väitän, että tämä tulisi pitkässä juoksussa halvemmaksi ratkaisuksi kuin nuorten syrjäytyminen. Arvoisa puhemies! Vaikka eletäänkin julkistalouden kannalta vaikeita aikoja, niin kilpailukyvystämme on tarpeen pitää huolta. On tärkeää huolehtia osaamisesta ja yritysten kansainvälistymisestä sekä infrastruktuuristamme. Teollisuussijoituksen pääomittaminen 15 miljoonalla eurolla on tarpeellinen ja hyvä lisäys tässä lisäbudjetissa. Perusväylänpito ja liikennehankkeet ovat meillä jääneet liian vähälle rahoitukselle. Nykyisellä määrärahatasolla me emme kykene turvaamaan toimivaa logistiikkajärjestelmää Suomessa, päinvastoin rata- ja tieverkko rapautuvat. Ymmärrän kyllä, että tämän rahoituksen perusremontin tekeminen vaatii pidemmän ajan, mutta kyllä tässäkin lisäbudjetissa olisi voitu ottaa jo edistysaskeleita. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kommenttina keskusteluun siitä, onko elvytyspolitiikka purrut: Johan nyt olisi ihme, jos ei sellainen miljardimäärä euroja, joka on kohdennettu nimenomaan liike-elämään, liikevaihtoon, olisi näkymässä yhteiskunnassa. Sehän on aivan selvä asia. Mutta se, mikä sitten sen varsinainen pysyvämpi vaikutus on, on sitten toinen juttu. Mutta siihen ei vielä aineistoa ole. Arvoisa puhemies! Täällä on kiinnitetty lähestulkoon joka ikisessä puheenvuorossa huomiota kumulatiiviseen ylijäämään vuosilta 2008—2009. Ihan oikein, sehän merkitsee 1 355:tä miljoonaa euroa, jolla voidaan nyt sitten budjettia tasapainottaa. Mutta, arvoisa puhemies, tästä puuttuu 1,7 miljardia euroa, elikkä toisin sanoen sellaiset verorästit ovat olemassa. Ja millä tavalla ne syntyivät? Vajaat kolme vuotta sitten tuli voimaan tilintarkastuspakonpoistolaki sellaisilta yrityksiltä, joiden liikevaihto on yli 200 000 euroa, taseen loppusumma on yli 100 000 euroa ja palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä, ja näistä kahden ehdon täytyy toteutua. Tämän tunnemme nyt tällä hetkellä kauppapoliittisessa keskustelussa siitä, että nyt aiotaan nostaa EU-aloitteisesti tätä rajaa miljoonaan elikkä siis toisin sanoen aivan uudelle tasolle. Mutta tämä, arvoisa puhemies, on ollut varsin kohtalokas operaatio. Nimittäin se on merkinnyt sitä, että tämmöinen yritysten, osakeyhtiöitten, uskollisuus maksaa veroja ja hoitaa velvoitteensa yhteiskuntaa kohtaan on todellakin ruvennut lipeämään. Tästä tilintarkastuspakosta poistaminen koski silloin aikoinaan 190 000:ta yritystä, ja sellainen on siis se pohja, josta nämä havainnot pitää poimia. Siis kokonaissaanto tällä hetkellä valtiolla on tuo 1,7 miljardia euroa verovelkoja. Ja mielenkiintoista on se, että verorikoksetkin kohdistuvat tähän samaan ryhmään, siis siihen tilintarkastamattomaan ryhmään, ja tämä verovelka vastaa 85:tä prosenttia kaikkien osakeyhtiöitten veroveloista. Siis kysymys on hyvin selvästi tiettyyn fraktioon kohdentuvasta ongelmasta. Kokonaisuudessaan on tämänhetkinen tieto se, että osakeyhtiöistä tilintarkastusta ei tee lainkaan noin 60 prosenttia, joka on varsin huolestuttava luku. Ihmetellä sopii, millä tavalla nämä yhtiöt hoitavat suhteensa verottajaan muutoin kuin siis sillä tavalla, että onhan alvin jnp. tiimoilta pakko jossakin vaiheessa ilmoitella, ovatko ylipäätään asiat kunnossa. Mutta ilmeisestikin tässä on kysymys hyvin rakenteellisesta harmaan talouden ja talousrikollisuuden ilmiöstä. Arvoisa puhemies! Tässä ei voi mitään muuta kuin toivoa sitä, että nokanvalkaisu alkaa erinomaisen pian, ja mitään perusteita ei ole olemassa siihen, että näitä rajoja vielä ruvetaan nostamaan ylöspäin. Se olisi aivan kohtalokasta. MikkoKuoppa vas Herra puhemies! Edellinen lisäbudjetti oli Kreikka-lisäbudjetti; tätä lisäbudjettia voisi sanoa Latvia-lisäbudjetiksi, sillä suurin menoerä tässä budjetissa on laina Latvian valtiolle. Onko seuraava lisäbudjetti sitten Espanja-lisäbudjetti, tai millä nimellä sitä nimitetään, sitä ei kukaan vielä tiedä. Toivottavasti emme joudu tähän kierteeseen, mistä nyt selvät merkit on näkyvissä. Islanti oli ensimmäinen, sitten tuli Kreikka, nyt on Latvia, ja kuten totesin, toivottavasti tämä kierre katkeaisi, sillä jossain vaiheessa kyllä raja tulee ehdottomasti vastaan. Kunnat on velvoitettu järjestämään palvelut, ja kuntien on ne järjestettävä. Täällä ed. Laxell aika voimakkaasti hyökkäsi kuntien palveluja vastaan sanoen, että veroja ei voida nostaa, täytyy mieluummin supistaa kuntien menoja ja karsia palveluja. Se merkitsee sitä, että on syytä silloin lopettaa myöskin puhe pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, sillä kuntien palveluja on leikattu jo nyt ja leikataan edelleenkin esimerkiksi lomauttamalla henkilöstöä, pitämällä alimiehitystä erilaisissa hoitolaitoksissa, vanhainkodeissa, sairaaloissa, päivähoitolaitoksissa jnp., ja lisäksi lomautukset merkitsevät sitä, että myöskin kuntien peruspalvelut ovat monessa suhteessa pitkän odotuksen takana. Kuntien rahoitustarve, kuten täällä todettiin, alijäämä, uhkaa nousta 600 miljoonaan euroon. Nyt valtion lisäbudjetissa lisätään kuntien valtionosuuksia 42 miljoonaa euroa, joka on vain pisara siitä tarpeesta, mikä sinne olisi saatava. Tämä merkitsee myöskin sitä, että kunnat eivät pysty tekemään kaikkia tarpeellisia investointeja ja sitä kautta se heikentää edelleenkin työllisyyttä. Työttömien määrä on edelleenkin ollut kasvussa, työttömyys kasvaa, ja pahinta on juuri se, että nuorten työttömyys kasvaa ja kun kouluista, oppilaitoksista, valmistuu keväällä kymmeniätuhansia nuoria, niin työttömyys todella räjähtää nuorten kohdalla käsiin. Samoin myöskin pitkäaikaistyöttömien määrä jatkuvasti kasvaa. Siinä mielessä tämä valtion kolmas lisätalousarvio on aika lohduton loppujen lopuksi. Täällä on muutamia pieniä määrärahoja, joista tietenkin täytyy olla tyytyväisiä, että edes niitä tulee, mutta näillä ei alkuunkaan ratkaista näitä ongelmia, mitkä nyt ovat meillä edessä. Tässä on puhuttu liikennemäärärahoista ja esimerkiksi Oulu—Seinäjoki-radan rahoituksesta. Nyt tämä rahoitus on järjestymässä niin, että VR rahoittaa omasta tuloksestaan ratahankkeita 40 miljoonalla eurolla, joista tämä Oulu—Seinäjoki-väli saa 20 miljoonaa euroa. Minun mielestäni tämä on pitkällä tähtäyksellä täysin kestämätön tilanne. En tiedä, miten voitaisiin ajatella, että Finnair rupeaisi rahoittamaan peruskorjausta lentokentillä tai joku suuri liikennöitsijä rahoittaisi maanteiden peruskorjausta. Tässähän lähtee silloin VR:ltä rahat uusinvestoinneista, kalustoinvestoinneista jnp. VR ei pysty tekemään niitä investointeja siinä vauhdissa kuin olisi ehkä tarpeellista. Tämä ei mielestäni ole oikea linja, vaan valtion tulisi vastata näistä perusradanpidon samoin kuin maanteiden peruskunnostuksesta. Tässä aivan hiljakkoin oli Rakennusliiton teettämä tutkimus, miten paljon ulkolaisia työntekijöitä yleensä Suomessa on. Se suoritti tutkimuksen julkisivuremonteista täällä Pääkaupunkiseudulla noin 120 kohteessa. Ulkomaisten työntekijöiden osuus näissä kohteissa oli yli 60 prosenttia. Tätä on syytä ihmetellä. Siinä on aivan selvästi nähtävissä se, että tässä kierretään verotusta ja suomalaisia työehtoja. Mihinkään muuhun johtopäätökseen tässä ei voi tulla. Tämä merkitsee sitä, että nämä niin sanotut elvytysrahat osittain valuvat ulkomaille. En väitä sitä, etteivätkö virolaiset tai puolalaiset työntekijät tarvitsisi työtä, mutta en näe, että sillä kustannuksella, että suomalaisia rakennustyöntekijöitä on 20 000 työttömänä. Ja se, että suomalaiset yritykset eivät pärjää kilpailussa, johtuu siitä, että ne, jotka noudattavat rehellisesti suomalaisia työehtoja, ovat paljon heikommassa asemassa kuin ne, jotka eivät niitä noudata ja jättävät, jota on suurta syytä epäillä, suurelta osin verot maksamatta, sosiaaliturvamaksut maksamatta ja samalla maksavat työehtosopimukset alittavia palkkoja. Tämä on sellainen asia, jossa tämä harmaa talous rehottaa, ja siihen ei pelkästään tämä käännetty arvonlisäverojärjestelmä auta, se on vain osaratkaisu, vaan pitäisi ehdottomasti valvontaa lisätä moninkertaisesti siitä, mitä se tänä päivänä on. Jos Rakennusliitto pystyy tarkistamaan 120 työmaata Helsingissä lyhyessä ajassa, niin miksi veroviranomaiset eivät voi sitä tehdä yhdessä poliisiviranomaisten kanssa? Tämä tuntuu aika käsittämättömältä. Mielestäni tähän tulisi ehdottomasti kiinnittää huomiota, koska se on suomalaisten yrittäjien etu, se on suomalaisten työntekijöitten etu ja se on Suomen valtion etu ja ennen kaikkea se olisi myöskin näitten alipalkattujen ulkolaisten työntekijöitten etu. MerjaKyllönen vas Arvoisa herra puhemies! Ehkä siihenkin liittyen, että ministeri on täällä paikalla, huoleni liittyy perusväylänpitoon, yksityisteiden rahoitukseen, perusradanpitoon, erityisesti Seinäjoki—Oulu-yhteyden turvaamiseen. Tiedän, että ministeri yksin ei voi muuttua rahaksi, siihen tarvitaan meidän kaikkien yhteisiä ponnistuksia, mutta tällä hetkellä tuntuu hiukan siltä, että koko meidän väylänpitomme tarvitsisi yhteisen ryhtiliikkeen ja ponnistuksen sen eteen, että tiestö ja rautatiet saataisiin liikennöitävään kuntoon. Henkilökohtainen kokemukseni lähiajalta liittyen tähän tuhkapilveen oli yhteys Ouluun, ja kyllä se vähän tuntui siellä junan penkillä, niin kuin olisi pottumaata kynnetty, ei tuntunut sellaiselta liukkaalta "VR vie sinut hengissä kotiin", vaan se tuntui vähän sellaiselta, että seuraavassa kaarteessa oletkin jo poissa kyydistä. Joukkoliikenteen ostojen osalta rohkenisin kysyä ministeriltä, mitä kuuluu junaliikenteelle Itä-Suomen osalta. Onko mitään toivoa missään vaiheessa yöjunaliikenteen palauttamisesta Itä-Suomen radoille? Liikenneministeri  Anu Vehviläinen Arvoisa puhemies ja hyvät edustajat! Ensinnäkin toteaisin sen, että tämä mennyt talvi jää monella tavalla liikennepolitiikan historiaan. On ollut monenlaista ongelmaa jäänmurron osalta, VR:llä suuria ongelmia keskellä talvea täällä eteläisessä Suomessa, sitten routavaurioita sekä radoilla että teillä yllin kyllin, ja sitten vielä tuli taivaalta tämä tuhkaongelmakin lentoliikennettä sotkemaan. Voin sanoa, että minun päiväni melkein tässä viimeiset viikot ja kuukaudet ovat menneet enempi tai vähempi näitten ongelmien selvittelyyn. Viime syksynä ajattelin, kun oli suuret uudistukset tehty, virastouudistukset ynnä muuta, että tulee helppo ja leppoisa talvi ja kevät, mutta kuinka väärässä olinkaan. Jäänmurron osalta totesin, tuolla jo ministeri Katainen toi sen esille, että sinne 4 miljoonaa lisätään perusväylänpitoon, ja sekään ei oikein siihen riitä. Jos tunnuslukuja sanon, niin jäänmurron osalta meni tänä vuonna, tänä talvena, yli 900 toimintapäivää rikki. Meillä oli budjetoitu sinne noin 650 toimintapäivää, edellisenä vuonna 2009 oli 580 toimintapäivää, ja vuonna 2008 oli 280. Eli nämä antavat kuvan siitä, miten talvet eivät ole veljiä keskenään. Sitten perusväylänpidon osalta puheenvuoroja on tullut jo monia. Tämähän on, totta kai, aiheuttanut sitten problematiikkaa sinne perusradanpitoon ja myös tienpitoon, ja olen siitä äärimmäisen tietoinen. Tässä jo ed. Pulliaiselle vastasin tästä Seinäjoki—Oulusta, mutta käyn läpi vähän tarkemmin, mitenkä se 40 miljoonaa, mistä VR:n hallitus on tehnyt päätöksen, tulee tänne osoitettuna meille perusväylänpidon momentille. Siitä se reilu 20 miljoonaa tulee todellakin Seinäjoki—Oulu-rataosan peruskorjaukseen. Sitten, kun liikenneviraston rahoja, joita he olivat ajatelleet käyttää korvausinvestointeihin, on jouduttu käyttämään nyt tänä talvena erittäin paljon talviongelmien hoitoon ja myös routaongelmien hoitoon, niin heillä ei ole nyt tehdä tämmöistä perusparannusta Tampere—Orivesi-välille, ja tästä 40 miljoonasta käytetään myös siihen. Kolmas kohde, johon käytetään, on Kotkassa Kotolahden ratapihan parantaminen, lisäraiteitten rakentaminen, ja se liittyy metsäteollisuuden ongelmiin. Asetin talvella työryhmän, jossa oli metsäteollisuuden, elinkeinoelämän ja myös VR:n edustajia, ja sieltä nousi yhdeksi keskeiseksi pullonkaulaksi se, että jos meillä on noin 10 000 vaunua kaiken kaikkiaan tavaraliikenteessä, niin Kotolahdessa pahimmillaan seisoo jopa 1 000 vaunua. Vaunukierto ei ollut hyvä, ja nytkin siellä on 400—500 vaunua. Tavaraliikenteen kannalta on ehdottoman tärkeätä, että vaunut liikkuvat, ja tämä Kotolahti-parannus sitä sitten edistää. Sekä Seinäjoki—Oulu-perusparannuksen osalta että Tampere—Oriveden osalta on kysymys siitä, että uusitaan sepelikerrokset ja puhdistetaan niitä. Routiva sepelikerros tavallaan avataan ja sitä kautta saadaan toimivaksi. Eli tällainen tulee valtiovarainvaliokunnan käsittelyyn. Niin kuin jo tuossa sanoin, olen erittäin iloinen, että tämmöinen ratkaisu on saatu aikaiseksi. Mutta sitten toistan sen, että tämä on äärimmäisen tuskallista teille ja myös minulle, että me nitkuttelemme ja kitkuttelemme lisätalousarvioitten kanssa, ja aina budjettiin saadaan tietty määrä rahoitusta, kun on näin isosta hankkeesta kysymys. Siellä pitäisi alun alkaen olla riittävällä tavalla valtuutta ja sen valtuuden mukaiset rahat siellä kehyksessä, budjetissa, joka vuodelle. Sitä tämän hankkeen osalta ei ole ollut. Jotenkin haluaisin tämmöisenä retorisena kysymyksenä kysyä teiltä, kun olen jo tekemässä ensi vuoden budjettiesitystä ja tiedän sen, että itse aion priorisoida Seinäjoki—Oulun kärkihankkeeksi ja esittää siihen rahoitusta, onko meillä tässä salissa varsinkin näin vaaleja edeltävänä syksynä pokkaa tehdä priorisointeja, että me katsoisimmekin muitten maakuntien hankkeita, että ne eivät olisikaan niin tärkeitä kuin Seinäjoki—Oulu. Kun tiedetään, että meillä on jo tällä hetkellä tämän vuoden budjetissa joka neljäs euro velkarahaa ja myös ensi vuoden budjettia rakennetaan hyvin pitkälle velkarahan puitteisiin, ja emme tiedä myöskään laajemminkaan, miksikä tämä taloustilanne on menossa meistä riippumattomista syistä, niin jotenkin pyytäisin, että aina jokainen itse pohtisi sitä, mikä on se prioriteetti: onko meillä olemassa valtakunnallisia prioriteetteja, joita tuetaan, ja sitten tarkastellaan niitä omia hankkeita toisin. Minä olen ihan varma, että tulevien vaalien jälkeen — tässä on niin pitkä nousukausi takana — meidän pitää pakostakin muuttaa suuntaa, ja ainakin itse henkisesti olen siihen ryhtynyt kaiken kaikkiaan varautumaan. Sitten tähän ed. Kyllösen puheenvuoroon Sisä-Suomen yöjunaliikenteestä. Tunnen sen hyvin, ja se vaatisi noin 10 miljoonaa euroa, että palautettaisiin se koko liikenne. Jotenkin vaan mietin, tämä ei ole minun lopullinen kantani, mutta sen voin sanoa, että missään tapauksessa ei ole mahdollista, että se koko kokonaisuus palautettaisiin. Ei mistään löydy sellaista rahaa. Jos hyvänä aikana viime vaalikaudella se lakkautettiin, koska se on taloudellisesti kannattamatonta, niin minä en voi uskoa, että minä olisin Maija Poppanen, joka huonona aikana sitten pysyisi sen palauttamaan. Siitä huolimatta voin sanoa sen, että tutkin tulevien viikkojen ja kuukausien aikana, onko siitä jotain palautettavissa, ja jos jotain on palautettavissa, niin kyllähän se silloin todennäköisesti ensimmäisenä Kainuuta koskee. RaijaVahasalo kok Arvoisa puhemies! Ministeri täällä juuri kyseli meiltä, miten pitäisi näitä liikennerahoja jakaa. Itse olen aina ­esit­tänyt sitä mallia, että laitetaan kaikki hank­keet hyöty—kustannus-suhteiltaan järjestykseen, koska rahaa on aina näihin väylähankkeisiin liian vähän, ja sitten aletaan toteuttaa näitä hankkeita sen mukaisesti. Saadaan varmasti oikeudenmukaisesti nämä väylät tehdyksi ja rakennetuksi, ja sitten yhteiskunta hyötyisi niistä kaikkein eniten, eli ne eurot palautuisivat yhteiskunnalle kaikkein tehokkaimmin. Se, että me nyt jaamme sen rahan, joka paikkaan yhtä paljon levitetään niitä pieniä rahoja, sillä me emme saa hyvää lopputulosta emmekä oikeudenmukaista lopputulosta. Täällä ruuhka-Suomessa on paljon hankkeita ja paljon teitä ja paljon liikennettä, ja täällä on hirveän vähän rahaa. Esimerkiksi sata vuotta kestää, että saataisiin kuntoon pelkät kevyen liikenteen väylät. Sata vuotta kestää tällä rahamäärällä. Me emme enää eläkään sitten enää, niin että kyllä on huono tilanne tällä alueella niitten suhteen. Puhemies Pidättekö nyt vastauspuheenvuoron? Puhuja Ei, kun minä jatkan. Puhemies Niin, mutta pidättekö vastauspuheenvuoron? Puhuja En pidä vastauspuheenvuoroa. Puhemies Mentiin vähän sekaisin sitten. Puhuja Pidän ihan normaalin puheenvuoron, niin kuin listalla seisoi. Mutta tämä oli vastaus kysymykseen, jonka ministeri juuri tässä teki. Puhemies Anteeksi vaan, kun pyysitte myös vastauspuheenvuoroa, niin se jäi vähän epäselväksi. Puhuja Aivan, nyt satuin olemaan tässä näin hollilla sopivasti. (Naurua) Mutta jatkan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan osalta ja totean, että ne rahat, jotka sinne tulevat, johtuvat lähinnä palkankorotuksista ja -tarkistuksista ja vuokrista ja muista juoksevista menoista. Mutta iloinen olen siitä, että saamenkieliset saavat oppimateriaaleihin enemmän rahaa. Saamenkielisten oppimateriaalien rahantarve on ollut meillä kaikilla tiedossa jo pitemmän aikaa, ja on upeaa, että se korjaantuu. Sitten ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärä, aloituspaikat, lisääntyvät. Niitähän on lisätty aivan huikeasti, tuhansia ja tuhansia, viime vuosina. Jatkossa, kun ikäluokat pienenevät, silloin myöskin pitäisi katsoa supistavasti tätä asiaa. Lisäkoulutustarpeen osalta tulevaisuudessa aloituspaikat kasvavat. Puhemies Tasapuolisuuden vuoksi en nyt sitten myönnä muitakaan vastauspuheenvuoroja. (Naurua) ElsiKatainen kesk Arvoisa herra puhemies! Talouden elpyminen taantuman pohjalta näkyy nyt viennin vähäisenä elpymisenä, ja myöskin kuluttajien luottamuksen koheneminen virkistää yritystoimintaa koko maassa. Sitä vastoin julkisen talouden tila huolestuttaa. Nyt tässä esitettävässä lisätalousarviossa lähinnä tarkistellaan summia, mutta edelleenkin äsken aiheena olleeseen perusväylänpitoon ja myös alemman tieverkoston kunnossapitoon on lähitulevaisuudessa edelleenkin kiinnitettävä enemmän huomiota ja suunnattava panoksia. Tämä on ikuisuuskysymys nyt tässäkin keskustelussa, ja useiden edustajien määräraha-aloitteissakin toistuva tarve vaatii resursseja ja määrärahoja. Uusiutuvan energiapaketin toteutumisen yksi keskeinen edellytys on kuitenkin tiestön kunto. Nyt kun ministeri on paikalla, niin haluaisinkin kysyä sitä, miten aiotaan tulevina vuosina tai nyt teidän valmistelussanne olevassa budjetissa huomioida se asia, että energiapuu ja tämä energiapaketti ei toteudu, jos ei alempaan tieverkostoon todella satsata nyt lisää. Miten nimenomaan tästä näkökulmasta asiaan puututaan? Ammatillisen koulutuksen osalta on erittäin myönteistä, että ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikkoja lisätään edelleen tässä lisätalousarviossa ja siihen suunnataan lisäpanoksia se 7,7 miljoonaa euroa. Nyt onkin pystyttävä turvaamaan koulutuspaikat, jotta nuorten syrjäytyminen saadaan mahdollisimman tehokkaasti estettyä. Hallitus on nyt toimillaan selkeästi terävöittänyt edelleen keihäänkärkeään nuorisotyöttömyyden ja syrjäytymisen katkaisussa. Tähän on edelleen vahvasti panostettava. Viime vuonna yhteishaussa ilman hakemaansa koulutuspaikkaa jäi noin 14 000 ammatillisen koulutuksen hakijaa ja 1 700 lukiokoulutukseen hakenutta. Perusopetuksen keväällä päättäneistä ilman opiskelupaikkaa jäi noin 4 000 nuorta. Näiden lukujen toivoisi tänä vuonna olevan pienemmät ja että mahdollisimman moni nuori pääsisi jatkokoulutukseen. Viime vuonna kevään yhteishaussa ensi vaiheessa täyttämättä jäi noin 9 000 lukion ja 4 000 ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikkaa. Etenkin täyttämättä jääneiden ammatillisen koulutuksen paikkojen kohdalla olisi syytä tarkastella sekä koulutuksen houkuttelevuutta että koulutuksen ja työelämän tarpeitten kohtaamista. Arvoisa puhemies! Työmarkkinatuen tarpeen arvioidaan laskevan ja siksi ehdotetaan, että työmarkkinatuen rahoitukseen osoitettua määrärahaa pienennetään 21 miljoonan euron verran. Tämä herättää muutamia kysymyksiä. Mihin työmarkkinatuen tarpeen laskeminen perustuu? Onko tarpeeseen laskettu kaikki uudet tukitoimet, kuten esimerkiksi Sanssi-tuki? Entä miten määrärahan alentaminen vaikuttaa pitkään työmarkkinatuella olevien tilanteeseen? Ja ennen kaikkea, miten tämän ryhmän työllistymistä pystyttäisiin yhä enemmän tukemaan ja aktivoimaan? Etenkin nuorten työllistämiseen on panostettava voimakkaasti, mutta miten esimerkiksi yli 50-vuotiaiden työllistymistä tuetaan? Työvoimapula vaanii tietyillä aloilla jo aivan nurkan takana, ja siksi myös varttuneempien mukana pitäminen työelämässä on entistä tärkeämpää. Puhemies Kun ministeri joutuu poistumaan, niin käydään tässä nyt se lyhyt kierros, jota äsken taidettiin haluta. Olen merkinnyt ainakin ed. Pulliainen, Orpo, Rossi, Kankaanniemi ja Erkki Virtanen ja ed. Kuusisto. Käydään nämä, ja sitten ministeri kuittaa. ErkkiPulliainen vihr (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Lämpimästi kannatan tätä arvoisan ministerin priorisointioperaatiota ja toivotan sille parasta menestystä. Mutta siihen liittyen palauttaisin arvoisalle ministerille mieleen sen, että sinä aikana 2000-luvun alussa, kun olin liikennevaliokunnan vetäjänä, eräs asia, joka silloin puhutti meitä, oli väyläverkostojen erilaiset rahoitusmallit, ja silloin teetätettiin, siis ministeriö teetätti, oikein selvityksiä — muistan, että siellä oli joku englantilainen malli, ja mitähän kaikkea siellä oli. Eikö nyt kerta kaikkiaan, kun kysymys on siitä, että tahtoo Suomi tulla katkaistuksi kahtia, sitähän tämä merkitsee jo — kun Pendolino 40 kilometriä tunnissa vetelee tunnin verran menemään, niin ei siitä tule oikein yhtään mitään, ja samalla malmikuljetukset loppuvat ja kaikki — rakennettaisi tässä joku erityisjärjestely, joka ei sitten tuhoa muuta budjettipolitiikkaa? PetteriOrpo kok (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Ministerin ajatus priorisoinnista on varmasti erittäin paikallaan. Saattaa vain olla, että se on kovin vaikeaa tämän lyhyen loppukauden aikana, ellemme sitten ole siinä tilanteessa, että taloustilanne pakottaa meidät tekemään nopeallakin aikataululla priorisointeja. Mutta sen sijaan, kun seuraava kausi alkaa ja hallitusohjelmaa rakennetaan ja varmasti myös liikennepoliittista selontekoa, silloin on se oikea hetki, milloin meidän pitää tehdä priorisointeja. Meillä on nyt mielestäni ollut sellainen käytäntö, että maakunnalliset hankkeet kilpailevat keskenään, ja mielestäni puuttuu sellainen suuri maan edun kuva. Eli meidän pitäisi pohtia elinkeinopoliittisesti sekä maan kilpailukyvyn kannalta keskeisimmät suuret hankkeet, jotka ajavat maakunnallisten tavoitteiden yli, ja työllisyyden ja talouskasvun nimissä viedä näitä eteenpäin. On tietysti rajua hakea ja perustella näitä keskeisiä suuria hankkeita, mutta minusta se on aivan välttämätöntä, koska myöskin ihan yhtä selvää on se, että ensi kaudella meillä ei ole varaa niin laajamittaisiin investointeihin kuin mitä me olemme tällä kaudella tehneet. MarkkuRossi kesk (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Routaongelmat ovat todellakin koetelleet, erityisesti rautateitä, mutta myös muuta tiestöä. Kysynkin tässä nyt liikenneministeriltä: Kun tämä lisätalousarvio ei tarjoa kuin joihinkin tiettyihin kohteisiin parannusta, niin kuinka käytännössä sitten aiotaan hoitaa esimerkiksi Savon radan tilanne? Oulusta Kuopioon tulevat junat ovat edelleenkin kolme varttia — tunnin myöhässä aikataulustaan. Kun se säteilee sitten, niin se menee koko maan junaliikenteeseen, ja se on oikeastaan täysi katastrofi. Samalla lailla, kun liikutaan vaikkapa Kainuusta, Kajaanista, etelään päin Valtatie 5:tä, maantie on sellainen, että se on aivan kuin ne laatat olisivat irti toisistaan. Ei tällaista ole aiemmin näkynyt. Nyt alkaa näkyä tämä 20 vuoden liikenneinfrataseen aleneminen näissä meidän väylissämme. Tämä vaatii ratkaisuja, ei yksistään niin, että odotetaan ensi talousarviota tai sitten hallitusohjelmaa ja kehystä, vaan mitä voisimme tehdä nopeastikin? ToimiKankaanniemi kd (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Henkilökohtaisesti minulle kävisi oikein hyvin se, että nämä Ruuhka-Suomen kalliit, isot hankkeet pantaisiin pariksi vuodeksi jäihin ja ne varat käytettäisiin alemman asteisen maakuntien tieverkoston parantamiseen, jolloin saataisiin ehkä jotakin aikaankin. Tämä olisi perusteltua myös sen takia, että tämä uusiutuvan energian saaminen käyttöön vaatii kyllä myös tavattoman vahvan panostuksen tiestöön. Täällä ed. Timo Korhonen totesi, että Kemera-rahoja tarvitaan. Se on ihan totta. Siltä osin hallitus on vähän unohtanut tärkeän asian, mutta tämän alemman asteisen tiestön kuntoon saaminen näiden metsäpohjaisten polttoaineiden saamiseksi käyttöön on todella kiireellistä. Sen lisäksi tarvitaan maakunnissa kyllä myös tierahoitusta aivan toisella tasolla kuin nyt. Muutoin se maakuntien alasajo jatkuu ja kiihtyvällä vauhdilla. ErkkiVirtanen vas (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Kyllä se priorisointi on tietenkin kansanedustajien keskeisin tehtävä. Sitä vartenhan me täällä olemme. Mutta tässä nyt vaan syntyy se kysymys, toivooko ministeri, että me priorisoimme ihan oikeasti sillä tavalla kuin meidän mielestämme on parasta, vai toivooko ministeri, että me priorisoimme sillä tavalla kuin ministeri toivoo priorisoitavan, eli saako eduskunta läpi sen tahdon, joka sillä on jo pitkään ollut, että erityisesti perustienpitoon pitää saada lisää voimavaroja. Minulla on ed. Rossin mainitsemasta ongelmasta ihan henkilökohtaista kokemusta, kun tässä tuhkapilven aikana tulin junalla tänne ja kaksi tuntia olin myöhässä. No, yöaikaan ei varmaankaan tapahtunut menetyksiä, mutta siis kyllähän siinä priorisoinnissa pitää ottaa huomioon tietenkin myöskin se, mitkä ovat ne kerrannaisvaikutukset. Kustannuksia ovat myöskin ne hyötyjen menetykset, jotka siitä syntyvät, ja ne ovat useimmiten vielä suurempia kuin ne välittömät kustannukset, ja ne pitää ottaa siihen laskelmaan mukaan. Sitten tietenkin on se viimeinen kysymys, mille kohtaa sitä priorisoitavaa listaa vedetään sitten se viiva alle, ja senkin pitäisi olla tämän salin tehtävä. MerjaKuusisto sd (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Uudenmaan alue on Suomen talouden veturi. Jotta näin on jatkossakin, alueen tärkeät tiehankkeet on toteutettava. Se lisää alueen kilpailukykyä, tuo lisää työpaikkoja ja sen myötä myös hyvinvointia koko Suomen alueelle. Siitä olen samaa mieltä, että myös perustienpitoon pitää kohdentaa riittävästi määrärahoja. Sitten tästä tärkeysjärjestyksestä vielä: täytyy ihan taloudelliselta pohjalta tehdä se, mikä tiehanke on kannattavin. PetriSalo kok (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri oikein salilta kysyi, mikä on meidän vastauksemme tähän priorisointiin, niin minä ymmärtäisin, että siihen on välttämätön pakko, joka johtuu siitä, että meillä valtiontalouden kehyksissä ei ole varaa tehdä kaikkea sitä, mitä haluttaisiin tehdä, vaan joudutaan priorisoimaan. Te kerroitte sitten, että olette ajatellut esittää Seinäjoki—Oulu-rataa, johon ovat ottaneet valtiovarainvaliokunta liikennejaostona ja myöskin nyt tarkastusvaliokunta erikseen kantaa. Ne kannat ovat aika yhteneväiset, ja niissä on yhteinen nimittäjä se, että jos tätä hanketta ei pystytä tekemään optimaalisessa aikataulussa ja järkevästi, niin siitä aiheutuu yhteiskunnalle arviolta 200 miljoonan euron menetykset — 200 miljoonan euron menetykset. No, jos tätä taustaa vastaan kysyy, onko teidän priorisointinne oikea, kun te painotatte Seinäjoki—Oulua, niin ainakin näitten erikoisvaliokuntien näkemys on ihan yksi yhteen, ja olen valmis sitä myöskin täällä salissa tukemaan. HannuHoskonen kesk (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Todellakin uusiutuvan energian paketti on varmaan historiallinen Suomessa ja Suomen tulevaisuuden kannalta äärimmäisen merkittävä. Kysyn arvoisalta liikenneministeriltä: Onko missään vaiheessa ollut harkinnassa sellainen menettely, tai aiotteko esittää mahdollisesti seuraavaan budjettiin, vuodelle 2011, jotain pysyvää menettelyä sen vuoden osalle, että saataisiin perustienpidon rahoitukseen merkittävä lisäys? Toki seuraavan hallituksen budjettiin se pitää saada budjetin pohjiin, että se ei ole tämmöinen vähenevä rahamäärä. Toinen kysymys, arvoisa puhemies, on se, että kun on tiehankkeiden uusia rahoituskeinoja mietitty ja niitä on ainakin kokeiltu, tätä niin sanottua elinkaarimallia, niin minne on hävinnyt se innovaatio. Siitähän istui muuan työryhmäkin, joka käsitteli näitä uusia rahoituskeinoja. Ollaanko näitä uusia rahoituskeinoja harkitsemassa ja jopa ottamassa käyttöön lähiaikoina? PenttiTiusanen vas (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Itse priorisoin radat, ja tämä Kotolahden esimerkki Kotkasta on tietysti hyvin tärkeä asia. Hallitushan veti tavallaan yhtäkkiä länget kaulaan, lopetti sen kehittämisen, ikään kuin astui pois siitä lupauksesta, mikä oli ollut aikaisemmin, silloin kun ne työt siellä keskeytyivät. Tuo on tärkeätä, että nyt on rahaa sinne saatu. Mutta se, että ikään kuin nyt otetaan VR tällaiseksi veturiksi tässäkin asiassa, radan rakentamisessa, ei tietenkään oikein ole pitemmällä eikä lyhyelläkään aikavälillä kestävää. VR:n pitäisi käyttää ne rahansa oman toimintansa kehittämiseen ja sen parantamiseen. Mutta Kotolahti on tärkeä nimenomaan niiden pitkien junien aikaansaamiseksi, että saadaan enemmän kiskoja myöten Suomelta Venäjälle. ElsiKatainen kesk (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Perustienpitoon kuuluvat ja liittyvät myöskin 1960-luvulla rakennetut sillat, joita maassamme on paljon ja jotka itse asiassa alkavat olla jo melkoinen turvallisuusriski, etenkin haja-asutusalueilla ja siellä, missä on raskasta teollisuutta, puun kuljetusta ja missä myöskin sitten ihmiset liikkuvat samalla. Esimerkiksi Savo-Karjalan tiepiiri on jo useitten vuosien ajan joutunut siirtämään turvallisuuden kannalta erittäin tärkeitä hankkeita muitten hankkeitten edelle. Kysynkin: Miten priorisoidaan näitä silta-asioita? Liikenneministeri AnuVehviläinen Arvoisa puhemies! Tässä tuli kyllä aikamoinen repertoaari taas näitä suomalaisen liikennepolitiikan ongelmakohtia. Ed. Vahasalo ei käyttänyt vastauspuheenvuoroa, mutta hänellä oli kyllä tärkeä pointti siinä, kun hän puhui tästä hyöty—kustannus-suhteesta. Se ei kyllä pidä paikkaansa, etteikö sitä nyt käytettäisi. Sitä käytetään todella tarkasti. Meillä on semmoinen arvio, että pitää olla vähintään 1,5, että se ylipäänsä voi tulla harkittavien listalle. Sitten kaupunkiseuduilla, missä on ruuhkaisia kohtia, saattaa olla 4, 5, jopa 6:kin se hyöty—kustannus-suhde. Mutta oikea kysymys on, onko se hyöty—kustannus-kriteeristö tällä hetkellä ihan ajantasainen, tai tulevaisuutta ajatellen, jos ajatellaan vaikka ilmastoseikkoja tai näin, olisin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että sitä pitäisi pystyä uudistamaan paremmin nykytilannetta vastaavaksi. Sitten rahoista. Kyllä minä sanon, että minua hätkähdytti, kun sain tänään tekstiviestin, niin kuin tekin saitte, että Länsimetro teknisistä syistä ja kaavasyistä lykkääntyy, ja sitten tuli seuraava viesti, että lykkääntyminen maksanee ehkä noin 100 miljoonaa euroa. Kun on jo pohjalla älyttömän iso hanke, niin mistähän tämä 100 miljoonaa euroa lisää sitten kaivetaan. Edustajat Elsi Katainen, Hoskonen ja myös Kankaanniemi kiinnittivät huomiota uusiutuvan energian ohjelmaan ja siihen, otetaanko sitä mitenkään huomioon. Se ei ole ihan sillä tavalla, että yhtäkkiä laitetaan vaan rahaa ensi vuodelle, että tällä se on hoidettu. Kysymys on kymmenen vuoden ohjelmasta, ja siinä on vielä paljon elementtejä tarkentumatta, miten paljon on puuhaketta ja mikä on mitäkin. TEM on arvioinut, että se voi olla 6 000—7 000 työpaikkaa logistiikkaan ja kuljetuksiin, ja se on tietysti paljon. Niistä osa varmasti tarvitaan siellä perustienpidossa, sieltähän ne puut ja hakkeet sitten lähtevät eteenpäin, mutta samalla tavalla pitää miettiä myös raideyhteyksien kehittämistä, missä tarvitaan vahvennusta, lisää parempia raiteita pidempimatkaisissa kuljetuksissa. Sen totean, että olemme juuri laittamassa ministeriössä tämmöistä laaja-alaista selvitystä liikkeelle, mitä se edellyttää. Se ei ole pelkkää liikenne- eikä logistiikkapolitiikkaa, vaan se on myös energiapolitiikkaa, ja niittenkin energiayhtiöitten, jotka aikovat ottaa ehkä käyttöön vaikka puuhaketta ja näin, sana on hyvin merkittävä. Tämä vaatii tämmöistä ylihallinnollista, laajaa selvitystyötä. Ed. Kataisella oli myös nämä sillat. Siltojen heikko kunto kyllä tiedetään, mutta ovatko meidän siltamme turvallisia? Eräs kuuluisa silta on Turussa, ja sille on tehty madonluvut jo nyt, mutta sitten näistä muista silloista, pienemmistä silloista, joka ely-keskuksessa on kyllä tarkka lasku, ja niitä seurataan tarkasti. Niitä siltoja voidaan käyttää, mutta niihin saattaa tulla rajoituksia, ja eiväthän ne itsestään parane, niin että rahoitusta aina kaiken kaikkiaan vaativat. Ed. Pulliainen otti nämä rahoitusasiat esille. Suosittelisin tutustumaan toimitusjohtaja Pasi Holmin tekemään raporttiin vaihtoehtoisista rahoitusmalleista. Se on tärkeä asia, mutta hyvin tiedätte, että valtiovarainministeriö ei ole kovin innokas, että kesken vaalikautta mitään uusia malleja tai budjettia liikennepolitiikkaystävällisemmäksi muutettaisiin. Siihen ei ole valmiutta. Mutta me valmistelemme niin, että tulevien vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa on olemassa niitä apparaatteja, joita voitaisiin ottaa käyttöön. Yksi idea, minkä Pasi Holm muun muassa esitti, oli, että perustettaisiin tämmöinen valtion "Infra Oy", se oli siinä mukana. Sitten näiden elinkaarimallien osalta ja niiden lisäksi: Jälkirahoitusmallithan ovat nyt olleet käytössä, ja muun muassa Talvivaaran kaivos on hyvä esimerkki siitä, että jälkirahoitusmallia on käytetty. Ed. Rossi kysyi Savon-radan hoidosta ja tilanteesta ja niistä myöhästymisistä. Kyllähän se niin on, että ei tänä keväänä mikään muu korjaa kuin aurinko ja kesän tulo sen, että ehkä tuolla juhannuksen huitteilla sitten routa on poissa. Jos ei siellä erityisesti pystytä varautumaan, niin se on turvallisuusseikka, että niitä nopeuksia joudutaan laskemaan. Se vaan on tällä tavalla. Sitä rahoitusta ei riittävällä tavalla ole. Sitten ed. Erkki Virtanen pohdiskeli, onko kysymys ministerin vai teidän. Minä uskon kyllä, että meillä on aika tavalla yhteneväisiä näkemyksiä myös asiasta. Te mainitsitte tämän perusväylänpidon, ja totean sen, että ainakin itse, jos olen tässä talossa tulevalla kaudella, ajattelen niin, että jos nyt on ollut rahoitus huipussaan, noin 500 miljoonaa euroa, koskaan ei ole aikaisemmin ollut niin paljon kehittämishankkeita liikkeellä kuin tänä vuonna, niin me emme voi mitenkään mennä sellaisilla tasoilla. Mutta sitten se vaatii poliittista rohkeutta tehdä painopistevalintaa sinne perusväylänpidon puolelle. Te tiedätte, että raiteilla on todellisia ongelmia, samoin siellä perustienpidossa. Ne ovat meidän yhteisiä poliittisia linjauksiamme, jos tällä tavalla halutaan. Jokohan minä pääsin tämän minun listani loppuun? — Ilmeisesti pääsin. MerjaKuusisto sd Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2010 kolmanneksi lisätalousarvioksi sisältää muun muassa ympäristönsuojelun edistämiseen esitetyt lisämäärärahat. Se on hyvä asia. Määrärahaa voi käyttää talousjätevesien käsittelyssä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisille alueille kiinteistökohtaisesti annettavaan neuvontaan ja opastukseen. Lisämäärärahaa on tarkoitus myös käyttää neuvojien koulutuksen järjestämiseen, neuvonnan kehittämiseen ja pilotointiin sekä avustuksiin neuvontaa järjestäville järjestöille ja yhteisöille. Toimenpiteiden työllisyysvaikutukseksi on arvioitu 15—20 henkilötyövuotta. Esitys on oikean suuntainen, sillä haja-asutusalueiden jätevesiasetus edellyttää, että haja-asutusalueiden kiinteistöt tehostavat jätevesien käsittelyä. Asetus koskee arviolta 200 000—250 000:ta kiinteistöä, joista vain 10—15 prosenttia on ryhtynyt toimenpiteisiin. Ongelmia on ollut muun muassa siinä, että puolueetonta ohjeistoa ei ole ollut ja asiantuntija-apua ei ole ollut saatavilla. Arvoisa puhemies! Helsingin seutu on Suomen johtavia kasvualueita, kun kasvua mitataan työllisyyden ja väestön muutoksella. On erittäin tärkeätä, että Uudenmaan alueella on toimiva liikenneverkko, jotta yrityksillä on hyvät mahdollisuudet harjoittaa yritystoimintaansa. Uudenmaan tiepiirissä perustienpidon rahoitus on pudonnut alle lamavuosien tason. Samanaikaisesti liikennemäärät ovat kasvaneet huomattavasti. Alueella asuu 1,4 miljoonaa asukasta, ja tiepiirin alueella tehdään jo 30 prosenttia suomalaisten matkoista. Uudenmaan tiemäärärahojen tiukka rahoitus on jo Uudenmaan kehityksen jarruna. Niukoilla perustienpidon määrärahoilla pitää rahoittaa muun muassa tiestön hoito ja ylläpito sekä liikenneympäristön parantaminen. Tällä hetkellä alueella on useita toteutusta odottavia hankkeita, joilla parannettaisiin liikenneympäristöä. Nykyisellä rahoitusvauhdilla hankkeiden toteuttamiseen kuluisi seuraavat 130 vuotta. Monet uusmaalaiset odottavat turhaan parannuksia, jotka kohdistuisivat heidän arkeensa ja alueen elinkeinotoimintaan. Tilanne hankaloittaa myös kuntien kaavoitusta, koska kunnissa on pakko sopeutua siihen, että tärkeitä hankkeita ei saada liikkeelle. Tämä vaikuttaa myös kuntien väestöön ja työpaikkaomavaraisuuden kasvuun ja vaikeuttaa niitä. Niiden niin uudet asukkaat kuin yrittäjätkin odottavat, että liikenneverkko on toimiva ja kattava sekä turvallinen. Arvoisa puhemies! Hallituksen on pidettävä huolta siitä, että Uudenmaan vetovoimaisuus säilyy ja paranee nyt ja tulevaisuudessa. Arvoisa puhemies! Lisätalousarvioaloitteita olen tehnyt Kantatie 45:n liikenneympyrän parantamiseksi. Tämä asia on tuttu ministerille. Hän kävi Tuusulan kunnantalolla elinkeinoelämän ja Tuusulan kunnan vieraana, ja hän sai siitä perusteellisen informaation. Mutta nostan esiin näistä talousarvioaloitteistani myös sitten Uudenmaan kansanedustajien yhteisen talousarvioaloitteen, joka koskee määrärahan osoittamista Kehä IV:n suunnitteluun. Tämä talousarvioaloite on Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunnan yhteiseksi aloitteeksi hyväksymä aloite. Nykyisellään Hämeenlinnanväylän, Lahdenväylän ja Vanhan Lahdentien väliltä puuttuu seudullinen poikittaisyhteys. Kehä IV toteutettaisiin uutena tieyhteytenä välillä Hämeenlinnanväylä—Tuusulanväylä ja tien parantamisena välillä Tuusulanväylä—Vanha Lahdenväylä. Kaupunkirakenne on levittäytynyt Hämeenlinnanväylän, Tuusulanväylän ja Lahdenväylän suunnissa Kehä III:n pohjoispuolelle. Helsinki-Vantaan lentoaseman pohjoispuolisen maankäytön kehittyminen lähitulevaisuudessa lisää poikittaisyhteyden tarvetta. Kehä IV:n ... Puhemies Niin, arvoisa puhuja, nämä aloitteet tulevat käsittelyyn ensi tiistaina. Puhuja Selvä, mutta tiedoksi kumminkin, ja tämä vaatisi ainoastaan 2,5 miljoonaa euroa hallitukselta lisätalousarviorahaa. EskoKiviranta kesk Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kataisen esittelemässä lisätalousarviossa on paljon hyvää ja välttämätöntä, mutta minä ja moni muu täällä eduskunnassa on jäänyt kaipaamaan lisäystä kestävän metsätalouden rahoituslain mukaiseen tukeen. Tilanne on vaikeutumassa kautta maan ennätysmäisen aikaisessa vaiheessa. Pahin tilanne on Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueella. Yksityismetsien kestävän hoidon ja käytön edistämiseen tälle vuodelle osoitetusta rahoituksesta on Lounais-Suomessa käytetty jo tässä vaiheessa noin kaksi kolmasosaa. Lounais-Suomen metsäkeskus on toukokuun alussa joutunut keskeyttämään tukien maksatukset nuoren metsän hoitoon sekä energiapuun korjuuseen ja haketukseen, kun maa- ja metsätalousministeriön vahvistamassa käyttösuunnitelmassa näihin työlajeihin osoitetut varat ovat loppuneet. Tämä on omiaan jopa vähentämään luottamusta hallituksen huhtikuussa hyväksymään uusiutuvan energian velvoitepakettiin, vaikka päätelmä onkin mitä ilmeisimmin väärä, niin uskon. Momentti ei ole auki, mutta tiedän, että on keskusteltu täydentävästä esityksestä, ja olisin kovin mielelläni kuullut valtiovarainministeri Kataisen autenttisen vastauksen tähän kysymykseen, kuinka paljon sitä on pohdittu, mutta valitettavasti hän on jo ehtinyt poistua. ToimiKankaanniemi kd Herra puhemies! Todella syvästi ihmettelen sitä, että keskustajohtoinen hallitus on tämän Kemera-asian eli kestävän metsätalouden rahoittamisen unohtanut ja laiminlyönyt tässä vaiheessa. Se on käsittämätöntä. Mutta toivotaan, että ed. Kivirannan esittämällä tavalla asiaan voidaan palata ja siihen kohtuullinen määräraha löytää. Herra puhemies! Tämän lisätalousarvion jälkeen valtion nettolainanotto tänä vuonna on noin 12 miljardia euroa. On kuitenkin huomattava, että tämän lisätalousarvion sivulla Y 6 todetaan, että "Suomen Pankki tulouttaa valtiolle voitostaan 110 miljoonaa euroa aiemmin arvioitua enemmän", ja edelleen, että "valtion kassaa ehdotetaan pienennettäväksi tulouttamalla valtion vuoden 2009 tilinpäätöksen osoittamasta varainhoitovuosilta 2008 ja 2009 kertyneestä kumulatiivisesta ylijäämästä talousarvion kattamiseen yhteensä 1 355 miljoonaa euroa." Eli lähes 1,5 miljardia euroa on sellaista katetta tässä lisäbudjetissa, joka syö valtion pääomia eli Suomen Pankin voittovaroja ja toisaalta sitten noita valtion kassassa olevia varoja. Varmaan näin on perusteltua tehdä. En kyllä tiedä, mikä on Suomen Pankin voittovarojen määrä tänä vuonna tai kuinka paljon valtion kassassa on rahaa, mutta kun näin menetellään, silloin ainakin valtion kassa pienenee ja tällä tavalla tavallaan velkaantumislukua kaunistetaan keinolla, jota ei voida käyttää kuin aina kerran, koska nuo ovat edellisten vuosien kumulatiivisesta ylijäämästä kertyneitä varoja. Tämä on mielenkiintoista, ja tietysti valtiovarainvaliokunnan on syytä käydä läpi, miten tämä vaikuttaa valtion taloudessa ja kassatilanteessa muun muassa. Näin ollen, jos otetaan näiden pääomien käyttö huomioon, valtio velkaantuu tosiasiassa tänä vuonna noin 13,5 miljardia euroa, ja se on hirvittävä luku yhtenä vuonna. Silloin 1990-luvun alun huippuvuosina 60 miljardia markkaa otettiin uutta velkaa pahimpana vuonna ja nyt ollaan kehystenkin mukaan sitten monena vuonna ottamassa lähes 10 miljardin euron velkataakkaa, uutta velkaa valtiolle. Hallitus ei ole tähän valtiontalouden velkaantumiskysymykseen tässä paneutunut muuta kuin todennut, että tämän vuoden lopussa valtionvelka on 76 miljardia euroa, ehkä vähän ylikin, 43 prosenttia bkt:stä. Mielestäni nyt jo hallituksen vastuullisesti pitäisi miettiä sitä, miten valtion velkaantumista todella ruvetaan hallitsemaan ja hillitsemään, mutta näyttää siltä, että nytkin tehdään sellaista ihmeellisyyttä kuin vaalilisäbudjettia. Olemme tottuneet siihen, että tehdään vaalibudjetteja, mutta nyt tehdään jo vähän vaalilisäbudjetteja. (Ed. Rossin välihuuto) — Täällä on mukana muun muassa Latvian luotto, se on todettava. Herra puhemies! Työttömyys on edelleen kasvussa. Viimeiset tilastot ovat huolestuttavia, ja vastikään tuli tieto, että toimeentulotukimenot ovat räjähtäneet valtavaan kasvuun. Meillä on todellakin tämä Kreikan lainoitus ja Latvian lainoitus käsissä, ja edessä ovat hyvin epävarmat ajat, mihin joudumme valtiontalouden osalta. Tähän tilanteeseen pitäisi kyllä hallituksen paljon vakavammin reagoida. Ministeri Katainen ei tähän perusasiaan juurikaan paneutunut tuossa esittelypuheenvuorossaan. Herra puhemies! Täällä on todella muutamia pieniä ja tarpeellisia tarkennuksia määrärahoihin. Oma eduskuntaryhmäni on tehnyt muutamia hyvin maltillisia lisätalousarvioaloitteita sellaisiin kohteisiin, jotka on unohdettu tai jääneet muutoin tarpeeseen korjata. Totean vain lyhyesti, kun aika kuluu, että tämä Kemera, jonka ed. Timo Korhonen liitti ydinvoimalupahakemuksiin, on yksi sellainen, johon pitää palata. Toinen on tämä tiestöasia. Meidän tiestömme, kansallisvarallisuutemme, rapautuu nopeaa vauhtia, ja siitä tulee sitä kalliimpi lasku, mitä pitemmälle sen annetaan rapautua maakunnissa. Nimenomaan tämä uusiutuvan energian hyödyntämisen välttämättömyys vaatii myös alemman tieverkoston parantamista. Ei lisäbudjetissa varmaankaan siihen nyt ole tarpeen suuria varoja merkitä, mutta hallituksen pitää tehdä pitkäaikainen suunnitelma, miten tämä varmistetaan. Tarve on polttava lähiaikoina, jos aiotaan menetellä niin kuin on päätetty, ja ei meillä siinä varmastikaan vaihtoehtoja ole. ErkkiVirtanen vas Arvoisa puhemies! Lohdutuksena ed. Kankaanniemelle: kyllä niitä leikkauslistoja kirjoitetaan jo jossakin ja tekin pääsette sitten ensi vaalien jälkeen niitä taas haukkumaan, että ei kannata hirveästi olla huolissaan siitä. Herra puhemies! Kahteen asiaan kiinnitän huomiota. Ensimmäinen on kysymys te-toimistojen voimavaroista, joihin näytettiin osoitettavan yhden kanslistin palkkausmäärärahojen siirron verran rahaa, vai mitähän niissä perusteluissa lukikaan. Tänä aamuna Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto jätti eduskuntaryhmille Sosiaalibarometrin, niin kuin se on tehnyt 20 vuotta tässä aiemminkin, ja tunsi syvää huolta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien aseman jatkuvasta heikkenemisestä ja kiinnitti huomiota siihen, että kun sosiaalitoimen ja te-toimistojen ja vastaavien johtajilta on siis kysytty mielipiteitä tästä vallitsevasta kehityksestä näissä virastoissa, niin erityisen huolestuneita olivat te-toimistojen johtajat. He olivat erityisen huolestuneita siitä, että voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä huolehtimaan pitkäaikaistyöttömien, nuorten työttömien palveluista niin, että pitkäaikaistyöttömyys ei uhkaisi räjähtää. Barometrissa todettiin, että kun tähän saakka puheissa on korostettu ja onnistuttukin toimimaan niin, että näitä 1990-luvun alun laman virheitä ei ole toistettu, niin nyt niitä toistetaan. Yksi osa toistosta on se, että työttömistä ei pidetä huolta. Täällä viime kaudella puhuttiin tempputyöllistämisestä ja siitä irtipääsystä. Siitä tempputyöllistämisestä, josta te-toimistoja silloin syytettiin, ei ole sen kummemmin irti päästy, muuten kuin että nyt on ruvettu tempputyöllistämään yrityksiä kasvavassa määrin, ja sen seurauksena valitettavasti ne varsinaiset työttömät ovat sitten uhassa jäädä hoitamatta. Sitten vielä ongelmana on se, että kun sinne on palkattu nyt ihmisiä, niin heidät on palkattu tilapäisiin työsuhteisiin ja varsinaisten työntekijöitten aika menee uusien työntekijöitten opastamiseen. Tällä tavalla hyöty jää kyseenalaiseksi. Toinen keskeinen ongelma, joka vilahtaa tämän lisäbudjetin myötä esille, on tämä kysymys Somlasta eli sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta. Sinne ollaan nyt jatkamassa neljän tilapäisen — korostan jälleen sanaa "tilapäisen" — työntekijän työsuhdetta, rahat osoitetaan siihen. Se on nyt vähintäänkin kohtuullista, mutta näitten neljän tilapäisen työntekijän ansiosta jonot ovat lyhentyneet vain vähän, niitä ei ole saatu purettua. Siellä ihmisten valitusajat ovat kaksi vuotta, ja se on suomalaisen sosiaaliturvan kenties suurin häpeätahra tällä hetkellä. Ihmiset, jotka hakevat oikeutta, joutuvat odottamaan sen oikeuden saamista kaksi vuotta sen takia, että me teimme täällä ratkaisuja, lakkautimme muun muassa viime kaudella nämä alueelliset valituslautakunnat, ja se on ollut yksi keskeinen syy tähän tilanteeseen. Se pitäisi saattaa kuntoon. Herra puhemies! Lopuksi: Täällä joku totesi — niin, taisi olla ed. Kuoppa, joka totesi — että esimerkiksi Helsingissä peruskorjaustyömailla 60 prosenttia työntekijöistä on ulkomaisia. Satuimme tapaamaan ed. Rajalan kanssa tuossa Malminkadulla, jossa molemmat asumme. Totesimme, että molempien taloja on nyt puolitoista vuotta peruskorjattu, tehty julkisivuremonttia, ja kumpikaan emme ole vielä tavanneet kummallakaan työmaalla yhtään työntekijää, jonka olisimme kuulleet puhuvan suomea. Valvontaa todellakin tarvitaan. MarkkuRossi kesk Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys tämän vuoden kolmanneksi lisätalousarvioksi pitää nettolisäyksenä reilut 327 miljoonaa euroa sisällään. Onkohan viimeinen lisätalousarvio, joka on muuten plusmerkkinen pitkään aikaan? Hyvin helposti voi käydä näin. Nimittäin tämä talouden tila, vaikka ja kun se pientä orastusta ja hyvää näyttääkin, ei kerro silti sitä, että velkaantumisemme jatkuu. Täällä muutamat edustajat ovat kiinnittäneet tähän asiaan huomiota, ja on pakko todeta, että tämä velkaantumisen taso on Suomellekin aivan liian korkea. Hallitushan on päättänyt sen, että me elvytämme ja me pidämme tämän kansantalouden ja kansalaistenkin asiat liikkeellä, mutta tämä on vaan pakko todeta samalla lailla kuin Euroopan valtiot muutkin ovat velkaantuneet tämän taloustaantuman myötä, jota voisi aivan hyvin lamaksikin monin osin kutsua. Tässä mielessä tämä on pakko todeta. Velkahan on sitä, että me syömme sananmukaisesti tulevien sukupolvien laskuun, ja voi kysyä, onko se sitten oikein. Mutta ei meistä ole tietysti tinkimäänkään kovin helposti, että tämä on aika vaikea yhtälö. Kun täällä perättiin, että eduskunta priorisoi, niin ei eduskunnasta ole priorisoimaan. Eduskunta kykenee yleensä lisäämään vaan menoja. Hallituksen vähän ikäväkin velvollisuus on sitten katsoa, missä se talousarvio ja taloustilanne kaiken kaikkiaan kulkee. Tällä hetkellä on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että tämä korkotaso pysyy nykyisen kaltaisena. Jos ajatellaan vaikka 120 000 euron — tämä oli helppoa laskea vaan — kokoista asuntoluottoa esimerkiksi, niin prosentti tekee siinä 100 euroa kuukautta kohden eli 1 200 euroa vuodessa ja jos vaikkapa 3 prosenttiyksikköä nykyisestä noin 2 prosentin tasosta asuntoluottojen hinnat nousisivat tuohon 5:een, jota ei sinällänsä pidetä kummallisena, koska 1,5 vuotta sitten siinä oltiin, niin se merkitsisi 3 500—3 600 euron lisälaskua. Eli tällä hetkellä me elämme matalien korkojen ansiosta erittäin hyvää suhdannetilannetta ainakin asuntovelallisten ja muidenkin velallisten kannalta. Sen vuoksi on tärkeää, että tämä hallituksen talouspolitiikan linja jatkuu niin, että meillä ei synnytetä tilannetta, jossa omatoimisesti korkotasoa nostetaan. Kreikka taitaa auttaa meitä niin, että tämä Euroopan korkomarkkinakehitys johtaa juuri siihen, että mekin pystymme nauttimaan tällä hetkellä edullisemmista koroista, ja se on kyllä meidän kansantaloudellemme kaikkein suurin asia. Eivät minkään näköiset palkankorotukset pysty tätä asiaa vastaavalla tavalla tuomaan kansalaisille. Sen vuoksi korkotason ja korkovakauden säilyttäminen on ehkä meidän kansantaloutemme kannalta se kaikkein tärkein ja kaikkein suurimerkityksellisin asia. Herra puhemies! Ed. Kallio aiemmin totesi, että hallitus on jättänyt kunnat oman onnensa nojaan tai yksin tai jotain vastaavaa. Näinhän ei ole. Tämän kauden aikana on toteutettu erittäin paljon ratkaisuja, jotka näkyvät nimenomaan kuntataloudessa. Kun tarkastellaan kuntien viime vuoden tilinpäätöksiä, niin pääsääntöisesti kunnat ovat selvinneet joko hyvin tai ainakin paremmin kuin itse ovat omissa talousarvioissaan ennustaneet tilanteen kehittyvän. Tähän ovat vaikuttaneet monet tekijät, sekä valtionosuuksien kehitys, kiinteistöverojen rajojen nosto, kelamaksun poisto, harkinnanvaraiset avustuksetkin ovat eräissä kunnissa auttaneet, samoin miniuudistus syrjäisimpien kuntien kohdalla. Kunnat ovat toki velkaantuneet ja velkaantumassa, mutta tässäkin on aivan selkeä ero. Jos kunnat velkaantuvat tasoltaan miljardin verran, niin valtion velkaantuminen on sitten jo ihan toista luokkaa eli noin 12 miljardin luokkaa. Eduskunta on hyväksynyt valtionvelan noston aina 110 miljardiin euroon. Herää tietysti kysymys, olisiko tuo pitänyt tehdä pikemminkin vaikka vuosittain eikä antaa valtakirjaa, että sinne asti voi viedä myös seuraava hallitus tätä velkaantumiskehitystä, koska siinä on se keskeisin asia, että sitäkään ei saa paisuttaa liiaksi. Eli ei kuntia ole unohdettu. Mutta totta kai, se on selvä, että kuntataloudessa niin kuin valtiontaloudessakin tuottavuusohjelmien ja monien muidenkin asioiden vaikutuksesta eihän siellä helppoa ole ja kunnat ovat tehneet myös tiukkaa työtä, mutta myös investoivat samalla. Esimerkiksi Kuopion alueella on tällä hetkellä erittäin voimakas investointibuumi eikä se johdu yksistään tulevista asuntomessuista, joista mainittakoon tällä hetkellä, että kun on sopiva aika itse kullakin, tervetuloa Kuopioon! ArtoSatonen kok Arvoisa puhemies! Ed. Rossi puhui täällä ansiokkaasti velkaantumisen vaaroista ja korkotason merkityksestä Suomen kansantaloudelle. Ehkä voisin siitä lähteä liikkeelle. On tietysti valitettavaa, että tänä vuonna on jouduttu ottamaan niin paljon valtion velkaa, mutta vieläkin valitettavampaa on se, jos vienti ei lähde uudelleen nousuun, koska viennistä ja nimenomaan vientiteollisuudestahan me elämme. Yli 40 prosenttia bkt:stä tulee vientiteollisuudesta, ja sen merkitys tässä talossa pitäisi laajalti tunnustaa. Se liittyy toisaalta energiaratkaisuun mutta se liittyy ennen kaikkea työllisyyteen. Me hyvin paljon puhumme siitä, että olemme siirtymässä palveluyhteiskuntaan, meille tulee greenjobseja ja muita tällaisia ilmiöitä, näistä paljon puhutaan, että näillä me sitten pidämme tämän hyvinvointimme yllä. Ne ovat kaikki tarpeen, ja ehdottomasti esimerkiksi uusiutuvan energian teknologiaan pitää panostaa, sen tuotekehitykseen ja tutkimukseen, mutta on täysin epärealistista kuvitella, että jos meidän perusteollisuutemme ei pärjää, tässä maassa säilyisi sellainen hyvinvointi, mikä täällä tällä hetkellä on. Se on aivan itsestäänselvä asia. Jos ottaa esimerkin lahden takaa, niin Yhdysvalloissa 1980-luvun puolivälissä alkoi se kehitys, että teollinen tuotanto alkoi aleta ja samanaikaisesti palveluiden määrä kasvoi ja palveluiden vienti kasvoi, mutta tämä palveluiden vienti on nyt 25 vuotta myöhemmin korvannut ainoastaan yhden kuudesosan teollisuuden alenemasta. Tämä selittää osittain sen ison alijäämän, joka siellä on olemassa. Ja jos kuvitellaan, että me voisimme pärjätä tässä kilpailussa paremmin kuin se maa, jonka palvelutuotteita ylivoimaisesti eniten maailmalla myydään, niin kyllä se on epärealistista kuvittelua. Sen takia ne toimet, joilla voidaan vahvistaa teollista pohjaa ja kehittää sitä eteenpäin, kehittää teollisuuteen liittyviä palveluita, ne ovat ratkaisevia sen osalta, miten tämä kansantalouden kehitys ja suomalaisten hyvinvointi jatkossa tulee kehittymään. Arvoisa puhemies! Itse kolmanteen lisäbudjettiin liittyen muutamia huomioita. Täällä on hyviä asioita, kuten muun muassa Teollisuussijoituksen pääomittamisen lisääminen. Täällä on myöskin ammatilliseen koulutukseen 1 750 lisäpaikkaa. Toivon, että ne jaetaan myös sillä tavalla, että niitä paikkoja tulee erityisesti niille paikkakunnille, joissa nuorisotyöttömyyden tilanne on tällä hetkellä vakava. Ammatillisiin oppilaitoksiin ja kaikkiin oppilaitoksiin on nyt hakijoita hyvin, koska työllisyystilanne on heikentynyt ja sitä kautta yhä useampi haluaa hakeutua koulutukseen. Nyt on hyvin tärkeää, että tänne on jatkossa riittävästi resursseja. Työllisyystilanteesta voisi sanoa sen, että se ei näytä ollenkaan niin huonolta kuin pelättiin. Vaikka työttömyysaste on hieman noussut nyt, jos verrataan edelliseen vuoteen, niin työttömien määrä on huhtikuussa alempi kuin se oli maaliskuussa ja myöskin kausitasoitettu trendi näyttää jo alaspäin. Eli jos talouskehitys meidän päämarkkina-alueillamme ei olennaisesti heikkene, niin viittaukset ovat siihen suuntaan, että työllisyys paranee. On kuitenkin edelleen monia vakavia alueita maassamme, erityisesti vientiteollisuuden aloilla, joilla selvästi näkyy työllisyyden heikkeneminen. Tässä vaiheessa kaivattaisiin vähän uutta asennetta myöskin tukityöllistämisiin ja ylipäätään aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Meillä on ollut sellainen järjestelmä tässä maassa, että niille alueille, joilla on heikoin työllisyystilanne, pääsääntöisesti on suunnattu vielä enemmän aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoja kuin siellä on työttömiä. Tämä on perusteltua silloin, kun taloustilanne on hyvä, koska silloin niillä voidaan auttaa näitä vaikeassa tilanteessa olevia. Mutta tällaisessa taloustilanteessa, kun työttömyys on noussut joka paikassa, niin aivan varmasti näillä maan ydinalueilla, joilla nyt myöskin työttömyys on kasvanut, pystyttäisiin saamaan enemmän aikaan, jos sinne suunnattaisiin näitä tukityöllistämisen rahoja. Otan esimerkin, en tällä kertaa omasta vaalipiiristäni, vaan Varsinais-Suomesta. Esimerkiksi Salossa on sellainen tilanne, että siellä tarvittaisiin todella paljon tukityöllistämiseen ja ammatilliseen koulutukseen paikkoja, koska kun Nokia on vähentänyt kaikki ne henkilöt, kun lasketaan vuokratyössä olleet, määräaikaisessa työssä olleet, yli 1 000 ihmistä, siellä on paljon sellaista nuorta väkeä, jotka ovat ympäri maata sinne tulleet ja ovat siellä olleet töissä, mutta nyt he tarvitsisivat koulutusta, jotta he voivat työllistyä toisiin työtehtäviin, jos niitä työtehtäviä ei enää ole, missä he ovat aikaisemmin olleet. Eli tällaista täsmätoimintaa pitäisi nyt tehdä, jotta löytyisi oikeita ratkaisuja mahdollisimman monelle. Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi vielä muutama sana turvapaikanhakijoihin liittyvästä budjettimomentista. Täällä todetaan, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta aiheutuneisiin menoihin ehdotetaan 30,5 miljoonan euron lisäystä johtuen siitä, että vastaanoton piirissä olevien henkilöiden määrä on kasvanut. Onneksi jo nyt on tehty toimia, jotka ovat estäneet sen, että tämä kasvu ei ole ollut suurempi, mutta edelleen tässä on työ kesken ja odotan sekä mielenkiinnolla että varsin nopealla aikataululla sisäministeriöstä sitä selvitystä, jossa käydään läpi meidän ja muiden Pohjoismaiden nämä niin sanotut vetovoimatekijät ja niiden pohjalta esitetään sellaisia toimia, että Suomea ei koeta poikkeuksellisen vetovoimaiseksi. Tässä on otettu jo oikeita  askeleita, kuten  muun  muassa  ikätestit, tiukennukset perheenyhdistämiskäytäntöihin, mutta edelleen siellä on tehtävää ja sen takia oli erittäin hyvä, että hallintovaliokunta hallituksen esityksen 240/2009 käsittelyn yhteydessä esitti ponnet, jotka velvoittavat vielä käymään läpi tämän kokonaisuuden, koska muuten meidän lopputulemamme on se, kuten ed. Nepponen täällä jo aiemmin sanoi, että nämä menot vaan koko ajan kasvavat, jos tätä tilannetta ei saada hallintaan. Kyösti Karjulakesk Arvoisa puhemies! Tämä esillä oleva kolmas lisätalousarvioesitys sisältää lähinnä teknisiä lisäyksiä, teknisiä muutoksia, mutta ajattelin kuitenkin käyttää puheenvuoron tässä tilanteessa, jossa talouden näkymät, jotka on piirretty myös tähän lisätalousarvion taustaksi, ovat hieman valoisammat, kuin ne ovat varsinaisen budjetin käsittelyn yhteydessä olleet. Silti kovin pitkälle meneviin myönteisiin johtopäätöksiin ei ole vielä tilaa, ja se johtuu nimenomaan siitä, että vaikka taantuman oletetaan päättyneen viime vuoden lopulla, niin kuitenkin tämä elpyminen on ollut hyvin hidasta. Se on jollakin tavalla hidastanut työttömyyden kasvua, ja siihen hyvin merkittävästi on todella vaikuttanut myös se, että kotimainen asuntorakentaminen on yllättävänkin korkealla ja myönteisellä tasolla. Mutta iso riski ja iso kysymys on se, että vaikka maailmankauppa elpyy, pääseekö suomalainen vientituotanto tähän vauhtiin mukaan. Merkit siitä, että me emme pääse yhtä vahvalla otteella mukaan, kuin Suomen viennin rooli oli vielä pari vuotta sitten, ovat hyvin todennäköisiä. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, ajattelin, että käytän yhteen periaatteelliseen asiaan puheenvuoroni, ja toivoisin, että jossain määrin saataisiin aikaan myös laajempaa arviointia, nimittäin siitä, millä tavalla Suomi pääsee mukaan kestävään ja uutta luovaan kasvuun. Silloin tullaan siihen isoon kysymykseen, että mitenkä me viritämme tätä osaamiskolmiota: tutkimuksen, tuotekehityksen, innovaatiotoiminnan ja koulutuksen kokonaisuutta. Me hyvin mielellämme Suomessa hymistelemme sillä, että meillä sekä tutkimus- että tuotekehitys — me panostamme niihin lähes 4 prosenttia bruttokansantuotteesta — on hyvällä tolalla. Meidän innovaatiojärjestelmämme on kohtuullisen hyvä. Meidän koulutusjärjestelmämme on hyvällä tasolla. Pisa-tulokset ovat se, johonka me hyvin mielellämme vetoamme ja jota jopa kansainvälisestikin arvostetaan ja ihaillaan. Mutta silti mielestäni se, jos ajatellaan tämänhetkistä tilannetta, mitenkä maailman talouskasvun kärkijoukkueet ovat Euroopan ulkopuolella, edellyttää meiltä syvällisempää arviointia myös siitä, mitä korjaavia toimenpiteitä meidän pitäisi nopeasti tehdä, että me saamme myös oman vientitoimintamme selvästi nykyistä vahvemmalle tasolle. Jos vertauksena käyttää esimerkiksi Kiinan teollisen tuotannon kasvua viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin Kiinan teollisen tuotannon kasvu on nelinkertaistunut kymmenen vuoden aikana. Taustalla on se, että vuosittainen kasvu on jopa ylittänyt 10 prosentin tason, elikkä se on voimakkaampi kasvu, kuin meillä oli talouden pudotus edellisenä vuonna. Tässä mielessä ajattelen, että nyt lisäbudjettiin sisältyy panostuksia yliopistoille, ammatilliseen koulutukseen, jotka ovat tätä osaamiskolmiota vahvistavia tekijöitä. Tutkimus- ja kehitystoimintaan panostetaan lisää. Siellä on muun muassa Teollisuussijoitus mukana. Siellä kohdistetaan nimenomaan akateemisesti koulutettujen henkilöiden uusiin, kasvuyrittäjyyttä tukeviin kehittämishankkeisiin muun muassa Turkuun, Tampereelle, Jyväskylään, Oulun seudulle, elikkä tietyssä mielessä taloudellisesti vahvistetaan tätä osaamiskolmiota. Mutta kysyn sitä, onko sittenkin tämän osaamiskolmion ytimenä oleva koulutusjärjestelmä kokonaisuutena liian kaukana työelämän, yritysten, kehittämistarpeista. Pitäisikö meidän siirtää ihan sieltä arvoketjun alapäästä peruskoulusta alkaen ammatillista koulutusta, lukiokoulutusta, ammattikorkeakoulukoulutusta mutta myös yliopistokoulutusta lähemmäksi nimenomaan käytännön työelämän tarpeita? (Ed. Asko-Seljavaaran välihuuto) — Minusta Aalto-yliopistossa, olin tulossa tähän, ollaan liikkumassa oikeaan suuntaan. — Mutta onko meillä sittenkin liian monta yliopistoa, jotka ovat tavallaan jämähtämässä tämmöisiksi vanhakantaisiksi tutkintotehtaiksi? Tämä, voisiko sanoa, suojavarjo on se, että kaikki yliopistot vannovat perustutkimuksen nimiin. Tosiasiassa merkittävin osa suomalaisista yliopistoista on kuitenkin tutkintojen tuottajia, koulutusyliopistoja. Tässä mielessä on tämä peruskysymys, pitäisikö henkinen painoarvo saada myös soveltavalle tutkimukselle, soveltavalle koulutukselle, korkeammalle tasolle, ja se tulevaisuuden kuva, mitenkä suomalainen koulutusjärjestelmä sopeutetaan, lähtisi siitä, että Suomi olisi vielä nykyistä selvästi parempi globaalin, uuden tiedon kokoaja ja välittäjä elinkeinoelämän nopeasti kehittyvän yritystoiminnan tarpeisiin. Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen. PenttiTiusanen vas Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Karjula käytti sinänsä tietysti ihan ansiokkaan puheenvuoron. Hän puhui kovasti kasvun perään. Kuitenkin, jos me ajattelemme globaalisti, kasvun rajat tällä planeetalla on varmasti saavutettu. Kysymys on laadusta, ja se kasvusta puhuminen pitäisi suunnata aivan uudella tavalla. Meksikonlahdella nähdään, mi- hinkä tällainen sokea tuoton ja kasvun, tuossa tapauksessa energiankulutuksen kasvun, lisääminen johtaa. Se johtaa pikkuhiljaa todella tämän planeetan tuhoutumiseen, eikä niinkään hitaasti. Ympäristöongelmat on ulkoistettu Kiinaan, ja siellä sitten tapahtuu tätä teollista tuotantoa monesti ympäristöstä välittämättä. Suomen ympäristön pääluokka 35, ympäristöministeriön hallinnonala, on totutusti vedetty erittäin tiukalle, ja sen kehyksethän ovat vahvasti laskevat, enemmän vielä kuin muiden pääluokkien. Tässä lisäbudjetissa on positiivista öljyn keräämiseen ja öljyonnettomuuden hallintaan, jos näin voi todeta, nähden se, että alusinvestointien kohdalla löytyy nyt sitten 2 miljoonaa kadoksissa ollutta rahaa nimenomaan öljynkeräyslaitteiston hankkimiseen tähän monitoimialukseen. Tässä oli jo syntymässä tilanne, että alus valmistuu mutta sitä ei voida käyttää öljynkeräykseen, mihin sen kuitenkin alun pitäen piti suuntautua. Täällä päätettiin hotellin rakentamisesta kansallispuistoon. Sen yhteydessä on todettu moneen kertaan, ei ainoastaan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston vaan muidenkin kohdalla, näiden lisääntyneiden kävijämäärien aiheuttama kansallispuistojen kuluminen, ja siihen tarvittaisiin lisää rahaa. Nyt Metsähallituksen julkisiin hallintotehtäviin on löytynyt lähes 1 300 000 euroa ja tässä tapauksessa Liminganlahden luontokeskukseen. Varmasti ihan asiallinen kohde, mutta näihin kaikkiin kansallispuistoihin pitäisi saada tämä. Jonkinlaisena verirahanahan tuolle Pallas-Yllästunturin rakentamiselle oli sidottu noin miljoona euroa. Todettiin hallituksen puolelta, että miljoona euroa löytyisi lisää sitten tähän infran tukemiseen. Saa nähdä. Edelleen, puhemies, luonnonsuojelumenoihin ei löydy tässä kolmannessa lisätalousarviossa lisärahoja. Siinä olisi tietysti toivonut toisentyyppistä tulosta. Pääluokassa 33 on taas tämä usein puhuttu sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta. Sen lisäraha on aika vaatimaton. Käytännössähän se merkitsee sitä, että nämä neljä määräaikaista henkilöä voivat toimia vuoden loppuun selvittelemässä valitusruuhkaa. Tuossa mielessä tämä on hyvä mutta vähäinen summa. Liikenneverkoista on nyt todettava tässäkin vaiheessa, vaikka tämä Savonlinnan ongelma alkaa olla jo ikään kuin post festum, että Valtatie 14:n ja Savonlinnan keskustan väylähanke on ongelmallinen. Sen ongelmat sitten tietysti näkyvät rakentamisen yhteydessä, että millä tavalla se vaikuttaa Savonlinnan keskustan kaupunkiympäristöön, pitkälti luonnontilaiseen alueeseen, tämän Valtatie 14:n pohjoispuolella sinne kasinon suuntaan. Tämä hanke on ollut pitkään pysähdyksissä, ja sitä ei ole viety eteenpäin, kunnes nyt tämä hallitus on laittanut siihen vauhtia. Tämä on ongelmallinen asia, ja tässä ei mielestäni tehdä kokonaisuudessaan järkevää väyläpolitiikkaa, väylän ja tiestön kehittämistä. Siinä on jätetty ympäristö liiaksi huomiotta. HannuHoskonen kesk Arvoisa herra puhemies! Valtion kolmas tämän vuoden lisäta-lousarvio on mielestäni erittäin hyvin kohdennettu niihin tarpeisiin, mitkä ovat tällä hetkellä akuuteimpia. Se on totta, että valtion taloustilanne on todella huono ja taantuma, nykyinen voimassaoleva lama, on tietenkin se toimintaympäristö, missä tätä budjettia tehdään. Yhteisöverojen kasvu on nyt ollut erittäin positiivista, ja tuotto on ollut yllättävänkin hyvä, 712 miljoonaa euroa enemmän kuin on arvioitu, mikä tietenkin pienentää sitten velanottoa, ja arvioidaan, että tänä vuonna yhteisöverojen tuotto kasvaisi 17 prosenttia arvioidusta. Se on erittäin hyvä uutinen ja myös osoittaa sen, että hallituksen toimeenpanemat elvytystoimet ovat purreet ja yhteisöverotuottoja on tullut lisää. Se, että valtion velanotto nettomääräisesti on tänä vuonna 12 miljardia euroa, on erittäin huolestuttavaa. Tämä edustaa 43:a prosenttia bruttokansantuotteesta. Yhteismäärältään 76 miljardia on velkaa, kun vuosi 2010 on eletty. Se on sellainen luku, joka havahduttaa varmasti kaikki suomalaiset siihen totuuteen, että tämä velka on jonain päivänä takaisin maksettava. Euroopan unionin tavoitehan on, että bruttokansantuotteesta velan maksimimäärä olisi korkeintaan 60 prosenttia. Olemme toki tästä luvusta vielä jäljessä, mutta pitää muistaa, että mitä alhaisemmalta velkatasolta lähdemme omia toimiamme tekemään, sen parempi. Euroopan unionin ohjeen mukaan vuosittaisen valtion budjetin alijäämä ei saisi ylittää 3:a prosenttia. Nyt me olemme lähellä 20:tä prosenttia, mikä on äärimmäisen huolestuttava tunnusluku. On aivan varmaa, että lähiaikoina — ja uskon, että jo tämänkin hallituksen aikaan — tälle ongelmalle jotain tehdään, ja varsinkin uudessa hallitusohjelmassa tämä tulee olemaan uuden hallituksen hallitusohjelman asia numero 1. On äärimmäisen tärkeää, että valtion julkinen talous saadaan tasapainoon ja pystymme tulevaisuudessa asiamme hoitamaan niin, ettemme lainaa lapsiltamme tulevaisuudessa heidän itselleen tarvitsemiaan rahoja, ja nimenomaan niin, että pidämme valtiontalouden kunnossa. On erittäin positiivista, arvoisa herra puhemies, että ammatilliseen koulutukseen saadaan 7,7 miljoonaa euroa lisämäärärahaa, jolla pystytään nuoria ohjaamaan ammatilliseen koulutukseen. Tämä on se oikea tie, jolla todella luomme tulevaisuutta. Ja on muistettava, että tällä hetkellä ammatillisen koulutuksen suosio suomalaisten nuorten keskuudessa on todella iloisesti kasvanut. Tämä luo uskoa siihen, että tekeviä käsiä riittää lähivuosinakin. Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta vielä sen ikävän asian, että tässä lisätalousarviossa ei ole yhtään euroa merkitty kestävän metsäta-louden rahoitusta varten. Lisärahoitustarve tälle vuodelle olisi noin 30 miljoonaa euroa, ja tässä lisätalousarviossa ei ole yhtään euroa tähän tarkoitukseen varattu. Tämänhetkinen akuutti tarve lienee siinä 16 miljoonan euron paikkeilla. Mutta joka tapauksessa on äärimmäisen tärkeää, että pystymme tänä vuonna jo vuosia jälkijättöisesti rahoitetun Kemera-potin takaamaan täysimääräisesti niin, ettei ensi vuodelle siirry yhtään häntiä viilemään. Parhaillaan eduskunnassa käsitellään hallituksen esitystä energiaratkaisuksi, joka tietenkin käsittää nämä paljon puhutut kaksi ydinvoimalupaa, periaatepäätöstä, kahden ydinvoimalan rakentamisesta. Mutta se sisältää erittäin merkittävän uusiutuvan energian paketin, joka lisäisi energiapuun käyttöä 13,5 miljoonalla kiintomotilla vuodessa. On erittäin huolestuttava signaali, ettemme pysty Kemera-varoja laittamaan ajan tasalle. Se on samalla myös erittäin huono signaali sille, miten me käsittelemme tätä hallituksen energiaratkaisua, koska jos emme pysty Kemera-varoja laittamaan ajan tasalle, niin miten me pystymme tämän valtaisan uusiutuvan energian paketin viemään läpi tässä talossa. Mielestäni — ja omana kannanottonani sanon — jos tämä uusiutuvan energian ratkaisu halutaan tehdä, se tarkoittaa, että myös Kemera-rahat saadaan ajan tasalle. Muussa tapauksessa menee myös harkintaan se, annammeko yhtään ydinvoimalupaa enää, koska jotakin tässä maassa pitää tehdä, jotta saadaan nuo metsät kuntoon ja myös Euroopan unionin uusiutuvien energioiden tavoitteet ja ilmastosopimusten tavoitteet pystymme täyttämään. JoukoLaxell kok Arvoisa puhemies! Samasta asiasta minäkin puhuisin. Nuoriso pitäisi tähän yrittäjyyteen saada paremmin ja paremmin sitoutumaan. Yksi hyvä keino on ollut pitkän aikaa jo tämä starttiraha. Sitä on parannettu, ja siitä on vuosien saatossa ollut erittäin hyvät kokemukset. Se on yksi sellainen keino, mikä varmasti olisi vielä parannettuna hyvä kannustin. Sitten toiseksi, kun näitä epäonnistumisia kuitenkin kaikesta huolimatta tulee ja yritys kaatuu, niin meillä tämä konkurssilainsäädäntö ja kaikki tuovat stopin tälle yrittäjyydelle ja ne suurin piirtein, voisi sanoa, ajavat maan rakoon tällaisen yrittäjän. Monelle kekseliäällekin yrittäjälle voi tämmöisen konkurssin jälkeen olla karmeat seuraamukset. Yhden epäonnistumisen, niin kuin jossain Amerikassa tai muualla, ei suinkaan pitäisi lannistaa sellaista yrittäjää, vaan hänelle pitäisi antaa uusi mahdollisuus. Sieltä voi vaikka kuinka hyvä uusi tuote ja uusi yritys seuraavalla kerralla tulla. Kolmanneksi: Ed. Pulliainenkin otti esille tämän tilintarkastusvelvollisuuden. Minä sanoisin kyllä tosiaan niin, että se pitäisi olla ehdottomasti, koska se on tavarantoimittajille, se on verottajalle, se on yrittäjälle itselleen halpa maksu. Se on erittäin suuri vakuutus niille. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Vielä pitää tulla ihan lyhyesti pönttöön tämän päivän, sanoisinko, merkittävimmän uutisen johdosta. Meille edustajille on tullut STT:n tekstiviesti siitä, että komissio on valinnut tiensä tässä rahoitusongelmakimpussa, ja se on kriisirahasto. Tämä on erittäin mielenkiintoinen asia siinä katsannossa, mitä komissio kuvittelee tehneensä. Siis minä ymmärsin sen uutisen suurin piirtein sillä tavalla, että sillä halutaan siirtää pois veronmaksajilta tämä taakka pankeille. Mistäs tässä nyt, arvoisa puhemies, oikein sitten on kysymys? Mitenkä se temppu siis tässä mielessä onnistuu? Ensinnäkin ensimmäinen asia on se, että kun pankkien pitäisi maksaa, niin mistäs ne pankit sitten sen rahan ottavat? No, ne ottavat sen tietysti Euroopan keskuspankilta, joka hyväksyy valtioitten roskaluottovelkakirja-asiakirjoja, elikkä siis toisin sanoen setelirahoituksella pankit pidetään kuivilla. No, kukas sen sitten maksaa? No, todennäköisesti keskeisessä asemassa ovat ne veronmaksajat, jotka eivät veronmaksajuuttaan voi kiertää millään tavalla. Ajatellaan sitten se toinen mahdollisuus, mikä tässä on. Se on tietysti pankkien asiakkaat. No mitäs he ovat? Ainakin siis silloin rekisteröityjä asiakkaita elikkä mitä todennäköisimmin myöskin tavallaan väärän kautta rekisteröityjä veronmaksajia, siis jälleen veronmaksajat. Siis, arvoisa puhemies, taisi käydä vähän niin, että temppu oli ihan tyylikäs, mutta ei se nyt ainakaan ollut se, mistä oli alun perin puhetta. MattiKangas vas Arvoisa puhemies! Kolmannesta lisätalousarviosta on minullakin alempiasteisen tieverkon investointialoitteita. Siinä tämä hallitus on epäonnistunut täysin. Tiet huononevat, ja nyt tulee tämä energiapakettikin, jossa on 38 prosentin uusiutuva energiaosuus ja siitä puolet puulla, niin ei tämmöinen onnistu. Se on kuollut paketti, ja siinä hukataan rahaa, jos ei laiteta alempiasteista tieverkkoa kuntoon. Samoiten lentoliikenne tässä maassa. Siellä on tappotuomiolla Pori, Jyväskylä ja Seinäjoki; ilmoitetaan, että syksyllä lopetetaan lentoliikenne. Tämä kertoo jotain tämän hallituksen politiikasta muuta Suomea kuin tätä Helsingin seutua ajatellen. Täällä hoidetaan kaikki kuntoon mutta muuta Suomea ajetaan alas. MarkkuRossi kesk Arvoisa herra puhemies! Varmaankin tällainen EU:n esittämä kriisinratkaisurahasto tarvitaan sinällänsä. Jos todetaan, että sitä ei rahoiteta veronmaksajien varoin, niin kyllähän kuluttajat sen rahoittavat tavalla tai toisella. Kun pankeilta ja rahoittajilta sitten rahastoa kootaan, niin sillä on taipumus siirtyä myös hintoihin elikkä korkoihin elikkä maksuihin, ja yhtä kaikki tullaan tilanteeseen, jossa joku sen aina maksaa. Onko se sitten verovaroin rahoitettava vai kootaanko ikään kuin markkinoilta on vähän kaksi ero näkökulmaa, mutta yhtä kaikki samaan suuntaan mennään. Onko tällainen kriisinratkaisurahasto sitten oikea ratkaisu asialle? Sehän saattaa johtaa myös sitten rahoittajapankkien keskellä sellaiseen onko se nyt laissez faire -tunnelmaan, että katsotaan tilanne, tiukassakin paikassa tulee joku rahasto sitten auttamaan. Näin ollen siinä saattaa syntyä myös harhakäsitys. Yleensäkin rahamarkkinoilla tällaiset turvaavat rahastot, jotka tulevat pelastamaan, ovat kyllä käytännössä aika lailla marginaalisia. Kaikkein keskeisintähän tässä on näiden kaikkien rahoittajien sekä ennen kaikkea eurooppalaisten valtioiden tiukka budjettikuri, se ratkaisu, miten ne pääsevät tästä asiasta eteenpäin. Onko hyvä talouskehitys tai huono talouskehitys, tiukka budjettikuri kuitenkin valtiotasolla pätee kaikkein eniten. EU:lle tietysti pitää toivoa onnea ja menestystä tässä asiassa, koska jos siellä epäonnistutaan, niin yhtä kaikki taas veronmaksaja maksaa. MattiKangas vas Arvoisa puhemies! Ed. Rossi puuttui aivan oikeaan asiaan: budjettikuri pitää olla. Mutta tällaiset rahastot, se on jälkijättöistä hommaa. Silloin on jo tulipalo ollut, että tässä vaan sammutellaan. Tämä kuri on ennakkoon tehtävä. Talousvaliokunnassa näitä asioita on käsitelty jo varmaan kuukauden päivät, ja siellä on kerrottu, että Euroopan, EU:n, pääministerit ja valtiovarainministerit ovat jättäneet hommansa hoitamatta. He ovat katsoneet läpi sormien Kreikkaa. On tiedetty jo 2000-luvun alkupuolella, että Kreikka vilunkipeliä pelaa, mutta ei ole haluttu asettaa seinää vasten, että Kreikka ei näin tee. Samoin siellä on Espanja ja Portugali, jotka nyt epätoivoissaan alkavat saneerata talouttaan kuntoon. Toivottavasti siinä onnistuvat, koska sitten on niin valtavat summat kyseessä, että Euroopan rahat eikä mikään maa suostu niitä rahoittamaan. Silloin EU hajoaa, mutta onko sekään suuri vahinko tässä konkurssissa. Mutta ennen kaikkea nyt pitäisi pääministereitten Euroopassa ja valtion päämiesten ja valtiovarainministereiden hoitaa hommansa. Siellä taitaa olla liikaa kavereita, eikä uskalleta sanoa, että ette hoida hommianne. ToimiKankaanniemi kd Herra puhemies! Kyllä tämä kriisirahasto todella tulee varmasti nyt liian myöhään Euroopan unionin alueen ja euroalueen osalta. Ei enää pystytä sitä kriisiä ratkaisemaan tällaisilla malleilla, kun ollaan tässä tilanteessa, että on jo niin sanotusti vetelät housuissa. Mutta jotakin tietysti pitää tehdä, ja tämä nyt on yksi malli, mutta kyllä minäkin näen niin, että pelurit ovat pelanneet peliä, keränneet mahtavia voittoja, ja nyt lasku pannaan tavallisten lainanottajien, asuntolainan ottajien muun muassa, maksettavaksi. Eli korkotaso nousee tätä kautta. Toivotaan, että korot eivät hurjasti nou-se, koska meillä on esimerkiksi Suomessa kotitalouksien velkaantumisaste noussut siitä, kun Vanhasen ykköshallitus aloitti. Silloin se oli 73 prosenttia ja nyt se on 115 prosenttia, eli velan suhde käytettävissä oleviin varoihin. Tällaisessa tilanteessa meillä on kymmeniätuhansia nuoria perheitä, lapsiperheitä, tavattoman korkean velkaantumisasteen alla. Ja jos heille tulee nyt pankkien ja Euroopan unionin kehnon politiikan seurauksena tämmöisiä kriisirahastojen rahoitusvelvollisuuksia lainojen koroissa, niin kyllä pieleen menee, ja aivan väärä malli on. Keinottelijat pitää saada kuriin, ja siinä yhdyn ed. Pulliaiseen, että harmaaseen talouteen pitää alkaa lopultakin iskeä ja ottaa sieltä niitä miljardeja, joita sieltä on otettavissa, jos vaan halua riittää. Mutta valitettavasti nykyinenkin hallitus on enemmän purkanut tätä järjestelmää, luonut uusia keinottelumahdollisuuksia, kuin poistanut entisiä keinotteluja. MarkkuRossi kesk Herra puhemies! Ihan tähän loppuun vielä. Kun tuosta Kreikasta puhutaan ja harmaasta taloudesta, niin on arvio siitä, että jos Kreikassa noudatettaisiin maan itsensä hyväksymiä lakeja, niin Kreikka tienaisi 30 miljardia euroa vuosittain nykyistä enemmän. Jos tämä tieto pitää paikkansa, niin sehän vaan kertoo siitä, että Kreikan pitäisi vaan noudattaa niitä lakeja, mitkä se on itse hyväksynyt. Mutta se sanonta, että jos taksitkin ilmoittavat, että ajaminen loppuu, jos kuitti vaaditaan, kertoo siitä, missä mennään. Tämä harmaan talouden näkökulma, joka on ollut tietyissä muissakin maissa kuin etelän maissa, on tietysti sellainen syöpä, jota täytyy katsoa, että se ei enempää leviä tänne muualle Eurooppaan, koska jos näin kävisi, sehän söisi kaikkien valtioiden verotulopohjan pois mennessään. Tässä mielessä ei oikeastaan kannata muuta kuin kannustaa kreikkalaisia noudattamaan muutakin kuin oikeutta ja totuutta, myös verolakeja. ErkkiVirtanen vas Arvoisa puhemies! Jotta keskustelu ei millään loppuisi, niin totean, että kun täällä nyt suloisen yksimielisesti vaaditaan tiukempaa budjettikuria ja kun toisaalta tuomitaan pelurit, jotka aiheuttivat tämän tilanteen, ja tietenkin myös Kreikan kansan, joka on tähän täysin viaton, niin todetaan nyt, että aivan varmasti budjettikurin toteuttaminen tulee tarkoittamaan sitä, että syyttömät rangaistaan ja syylliset palkitaan. Eli kyllähän budjettikurin tiukentuminen tällä uusliberalistisella puheella tarkoittaa nimenomaan sitä, että köyhien etuuksia tullaan heikentämään ja sitä rataa edetään. MarkkuRossi kesk Arvoisa herra puhemies! Haluan todeta ed. Virtaselle, että, syyllistämättä kreikkalaisia, ei nyt niinkään voi sanoa, että Kreikan kansa on täysin viaton. Kyllähän sekä ne päätökset, mitkä ovat juontaneet politiikasta, että niiden noudattaminen — viittasin äsken muun muassa tuohon verolakien noudattamiseen — lähtevät aivan sieltä kansalaistasolta. Kuten täällä on vaadittu, pitää elää maassa maan tavalla, ja se on ollut maan tapa. Eli kruunu ei ole saanut sitä, mikä kruunulle olisi kuulunut. Siitä on tullut maan tapa, hyväksyttävä menettely, ja katson kyllä, että sitä kautta kreikkalaiset itsekin ovat hyväksyneet sen tilanteen, missä tällä hetkellä ovat. MattiKangas vas Arvoisa puhemies! Kyllä siinä maan tapa on, jos 40 prosenttia Kreikan kansantaloudesta on harmaata taloutta ja aniharva maksaa veroja. Jokainen varmaan tajuaa siinä maassa, että jos ei veroja makseta, niin ei tästä mitään tule, mutta iloista elämää on eletty. Suurimmat syylliset ovat kreikkalaiset poliitikot, ne kaksi puoluetta, jotka ovat hallinneet kymmeniä vuosia siellä ja lupailleet, ja sitten eurooppalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset pankit, jotka ovat tätä kuplaa rahoittaneet. Niin Saksan kuin Ranskankaan finanssivalvonta ei ole tämmöiseen puuttunut. Tästä pitäisi itse asiassa se lasku pistää Saksalle ja Ranskalle eikä Suomelle. Suomi maksaa 1,6 miljardia sinne ja se on jo sitoutunut maksamaan Islannin ja Liettuan 320 miljoonaa. 2 miljardia se on hyväntekijänä suomalaisten verorahoja maksamassa pitkin Eurooppaa. Kyllä tässä me olemme vääriä laskunmaksajia. Keskustelu päättyi. Päätökset Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksyttiin ja asia lähetettiin valtiovarainvaliokuntaan. 3 Hallituksen esitys lasten oikeuksien käyttöä koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sanotun yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 66/2010 vp Asia lähetettiin puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti lakivaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunnan on annettava lausunto. 4 Hallituksen esitys laiksi sairausvakuutuslain 13 luvun 5 §:n muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 67/2010 vp Ensimmäinen varapuhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, jolle työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan on annettava lausunto. Keskustelu PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Hallituksen monissa nimenomaan tänään esillä olevissa asioissa on yleensä kysymys Kelan taikka sairausvakuutuksen suorittamista korvauksista. Tässä hallituksen esityksessä 67 on kysymys työterveyshuollosta ja sen korvaustasosta. Nyt työterveyshuoltohan on hyvin pitkälti yhteiskunnan rahoittamaa, ja se on tarjonnut myös yksityisille terveysyrityksille melkoisen mahdollisuuden. Myöskin kunnat ovat pystyneet lisäämään työterveytensä laatua ja määrää tällä valtion rahoituksella. Nyt tässä on kysymys siitä, voiko työterveydenhuolto saada 60 prosentin korvaustason, ja tällöin on tässä hallituksen esityksessä, että jos se on ennalta ehkäisevää työterveydenhuoltoa, niin se saa tämän 60 prosentin 50 prosentin sijasta. Tämä lähtökohta ennalta ehkäisevästä työterveyshuollosta on tietysti erittäin myönteinen. Sillä tavalla voidaan estää tuki- ja liikuntaelinten sairauksien   kehittyminen,  muun   muassa selkärangan kulumisten, välilevykulumisten jne. eteenpäinmeno nimenomaan kunnollisella työterveyshuollolla, työergonomialla, ennaltaehkäisyllä. Sama koskee myöskin esimerkiksi neuvontaa ongelmallisen kakkostyypin diabeteksen suhteen. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Ed. Tiusanen ehti jo kertoa, mistä tässä teknisesti on kysymys ja vähän substanssipuolella. Kiinnitän, arvoisa puhemies, huomiota sivulla 10 olevaan esityksen vaikutusarviointiin ja siinä kohtaan 4.1. Taloudelliset vaikutukset. Sitä pitää, että pysyy leikissä mukana ... siinä kerkiää jo nukahtaa ja ihmetellä, mihinkä tässä oikein pyritään, kunnes tulee viimeiseen virkkeeseen, jossa sanotaan: "Kokonaisuutena ehdotuksen arvioidaan olevan kustannusneutraali." Elikkä se ei oikeastaan ollutkaan enää yhtään mitään, mutta tekstiä piti saada, että vaikuttaisi arvokkaalta. SirpaAsko-Seljavaara kok Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen sanoi, että tämä on yhteiskunnan maksamaa. Ette kai te tarkoita veronmaksajien, koska työterveyshuollostahan suurimman osan maksaa nimenomaan työnantajat? Sen takiahan se on hyvin tärkeätä, että työnantajat nyt yhdessä työntekijöiden kanssa ja työterveyshuollon kanssa tekevät hyvän suunnitelman siitä, miten annetaan ehkäisevää työterveyshuoltoa, josta siis kelakorvaus on 60 prosenttia, josta myöskin työnantaja joutuu leijonanosan maksamaan. Nyt kun nämä työterveyshuollon antajat ovat yleensä yksityisiä, jos ne eivät ole yrityksen omia, niin siellä usein tapahtuu se, että työnantaja ei osaa eikä pysty valvomaan sitä toimintaa. Siellä on todella semmoistakin toimintaa, mikä ei ole ollenkaan työterveyshuoltoa, ja nyt tämä kyllä varmasti parantaa sitä asetelmaa. ErkkiVirtanen vas Arvoisa puhemies! En nyt ole aivan varma siitä, parantaako korvaustason kohottaminen tätä toimintaa, mutta työter-veys sinänsä on tietenkin myönteistä, koska sillä pystytään myötävaikuttamaan työntekijöitten terveyteen, ja vielä myönteisempää se on, jos tämänkin lakiesityksen seurauksena nimenomaan ennaltaehkäisy paranee. Mutta työterveyteen liittyy kuitenkin se ongelma, että se on yksi osa julkisen talouden korvaamaa yksityistä terveydenhuoltoa ja siltä osin se rajoittaa julkisen terveydenhuollon voimavaroja ja se jättää ulkopuolelleen ne ihmiset, jotka eivät ole työssä, työttömät, eläkeläiset jne., nimenomaan sen joukon, jonka terveys on heikentynyt. Kun suoritetaan suhteellisten terveyserojen vertailua eri sosiaali- ja tulonsaajaryhmien välillä, niin kyllähän se tilanne on äärimmäisen huolestuttava. Viimeiset 25 vuotta on kaikkein heikoimmassa asemassa olevien terveys heikentynyt, kun muitten ryhmien on parantunut. Ja tällä hetkellä tilanne on se, että nelikymppiset pitkäaikaistyöttömät kuolevat kymmenen vuotta nuorempana kuin nelikymppiset johtajat. Nimenomaan siihen pitäisi saada parannus, ja valitettavasti työterveyshuollon kautta sitä ei saada kuin pieneltä osin, koska se suurin ongelmaryhmä on työterveyshuollon ulkopuolella ja joutuu maksamaan muun muassa asiakasmaksuja, mitä työterveyshuollon piirissä olevat eivät joudu — eli myöskään me. PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle, joka on erityisesti sairaanhoidon asiantuntija ja myöskin tärkeällä paikalla valiokunnassa, joka näitä asioita seuraa ja niistä päättää, toteaisin sen, että me nyt olemme tietysti keskustelemassa työterveyshuollosta ja tämä on positiivista minun mielestäni, että on tällainen ikään kuin porkkana ennalta ehkäisevään suuntaan, koska se varmasti — kuten ed. Pulliainen sanoi, että se on kustannusneutraali — ikään kuin tasaa kustannuksia toisaalla, kun etukäteen vähennetään tätä altistumista ja sairauden kehittymistä. Mutta tämä on yhteiskunnan tukemaa, ja tietysti sen pitääkin olla. Tietysti on aivan oikein, että myös työnantajat osallistuvat työterveyden kustannuksiin mutta myöskin koko yhteiskunta eri tavoin, myös Kelan eri rahastojen ja tällaisten rahavirtojen kautta jokainen suomalainen, ainakin jokainen, joka on työelämässä mukana. Mutta niin kuin ed. Erkki Virtanen aivan oikein totesi, meillä on vähän niin kuin onnellisten terveydenhuolto ja vähemmän onnellisten, ja vähemmän onnelliset joutuvat menemään terveyskeskukseen, jossa ei ole niin helppoa tavoittaa lääkäriä, ei ole niin helppoa saada tutkimuksia jne. Se huoli on myös pidettävä mielessä, ja siitä me emme ole pystyneet niin hyvin vastaamaan kuin työterveydestä. Työterveyshuoltoahan myöskin kunnat antavat, ja ne myös myyvät palvelujaan, ei ainoastaan yksityinen sektori. Mutta eräs asia, nämä kelakorvaukset: Esimerkiksi magneettitutkimusten kohdalla se on 50 prosenttia, jonka Kela maksaa, mutta sen jälkeen vielä jää asiakkaalle sellaisia summia kuin 200 eurosta 500—600 euroon, riippuen tutkimustyypistä. Tällaista laitteistoa yhteiskunta rahoittaa. MattiKangas vas Arvoisa puhemies! Kun itse olen 12 vuotta työsuojeluvaltuutettuna osallistunut työterveystyöhön siellä tehtaalla, missä olin, niin tiedän tämän kyllä hyvin tarkkaan. Se on ennakolta ehkäisevää toimintaa työelämässä, tämä työterveyshuolto, ja usein työelämästä aiheutuu niitä sairauksia ja vammoja, joista sitten työttömänä ja eläkeläisenä joutuu kärsimään. Ei tässä nyt pidä asettaa työttömiä ja eläkeläisiä ja työntekijöitä, jotka ovat työelämässä, vastakkain. Ne vaan pitää hoitaa, ne asiat. Melkein näihin päiviin asti on ollut monia semmoisia aloja, muun muassa rakennusala, joilla ei ole isoillakaan yrityksillä ja valtakunnallisilla, jopa kansainvälisillä, yrityksillä ollut työterveyshuoltoa. Toivottavasti nämä porkkanat nyt ovat, kun valtiovaltakin niihin osallistuu, semmoisia, että kaikki alat otettaisiin tähän mukaan. Se on erinomaisen tärkeä asia yhteiskunnassa. PaulaSihto kesk Arvoisa puhemies! Kyllä kaikki toimet, joilla tähdätään työkyvyn ylläpitämiseen, ovat tärkeitä. Kun paljon puhutaan työurien pidentämisestä, niin kyllä tämä on askel kohti sitä, vaikkakin tämä koskettaa nimenomaan niitä työssä olevia ihmisiä; niille, jotka ovat työelämän ulkopuolella — aivan oikein se, mitä täällä tuotiin esille — ei näitä palveluja ole. Mutta tämä on mielestäni tärkeä uudistus, eteenpäin kun mennään. Ja kun tässä on nimenomaan tämä ehto, että työnantaja, työntekijät ja työterveyshuolto yhdessä laativat näitä toimenpiteitä, tämä on tämän 60 prosentin korvaustason ehtona, niin minun mielestäni tällä nyt tarkoitetaan tällaista hyvää yhteistyötä näiden kesken, ja se on mielestäni erittäin tärkeä asia. SirpaAsko-Seljavaara kok Arvoisa puhemies! Tämä on tyypillinen vasemmistolainen ajatus, että meillä olisi työterveyshuolto, joka olisi jotenkin parempaa ja hienompaa kuin julkinen terveydenhuolto terveyskeskuksissa. Näinhän asia ei ole. Meillä on erittäin korkeatasoista hoitoa sekä suomalaisissa sairaaloissa että ter-veyskeskuksissa. Luen taas täältä budjettikirjasta, kerran vielä: Työterveyshuolto on työtulovakuutuksen piirissä, ja se maksaa 270 miljoonaa. Työnantajat maksavat tähän työtulovakuutukseen 1,5 miljardia vuodessa. Sen lisäksi, että he saavat tämän korvauksen, 50 tai 60 prosenttia tästä 270 miljoonasta, he maksavat sen ylimääräisen osan 100 prosenttiin saakka. Eli työnantaja maksaa työterveyshuollon melkein kokonaan. Se on erittäin hyvä asia, että tämmöinen järjestelmä on saatu aikaan, ja myöskin tämä hallituksen esitys on positiivinen asia. MerjaKuusisto sd Arvoisa puhemies! Oli erittäin mukava kuulla, kun ed. Sirpa Asko-Seljavaara puhui niin kauniisti terveyskeskuksista ja niitten toiminnasta, ja niillä on myös työterveyshuoltoa. Minusta tämä on erittäin hyvä esitys. Tämä lähtee kumminkin siitä, että sitä 60 prosentin korvaustasoa ei saa, elleivät työnantajat ja työntekijät sovi yhteistyössä työpaikalla työterveyshuollossa noudatettavista käytännöistä, jotka liittyvät työkyvyn hallintaan, seurantaan, siihen että varhaista tukea toteutetaan työpaikan ja työterveyshuollon yhteisenä toimintana. Lisäksi vielä edellytetään, että työpaikalla on sovittu sairauspoissaolojen seurantajärjestelmä. Minusta tämä on erittäin hyvä uudistus, ja tämä on nimenomaan sitä ennalta ehkäisevää työtä, mitä pitää laajentaa muutenkin terveydenhuollon sarkaan. MattiKangas vas Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle toteaisin, että en ainakaan itse puhunut näin, vaan totesin, että näitä ei pidä asettaa vastakkain. Siinäkin yrityksessä, missä olin valtuutettuna, on yhdistetty kunnallinen ja työnantajan työterveyshuolto, ja se toimii hyvin, ja tulee synergiahyötyä siihen kaupunginosaan, missä se on. Siellä ei todennäköisesti muuten enää olisi terveysasemaa. Nämä nyt ovat tämmöisiä, jos sanotaan, että vasemmistolaiset nyt sitten haluavat jotain ajaa alas, kunnallisia ter-veysasemia; kyllä se taitaa olla niin, että ne terveysasemat ovat syntyneet vasemmiston ja ay-liikkeen voimin tähän maahan vuosikymmenien aikaan. PenttiTiusanen vas Puhemies! Kyllä työterveydenhoito on sellainen yhteishanke, jossa ovat olleet työnantajat ja työntekijät ja yhteiskunta, valtio, Kansaneläkelaitos, mukana, ja se on tärkeätä. Missään tapauksessahan esimerkiksi julkinen terveydenhoito, avoterveydenhoito esimerkiksi, ja työterveys eivät ole kilpailevia, vaan päinvastoin niitä molempia pitäisi edistää, koska niille ihmisille, eläkeläisille, työttömille, jotka eivät ole työterveyden piirissä, jää luonnollisesti kunnallinen terveyskeskus jäljelle, ja ne ongelmat, mitä siellä monissa kunnissa on olemassa, ovat tietysti meidän yhteinen probleemamme, ja sitä tilannetta pitäisi parantaa. Mutta työterveys  ei kilpaile  tämän kanssa.  Ei työterveyttä pidä heikentää, jotta jotenkin päästäisiin samalle tasolle, päinvastoin, molempia pitäisi kehittää edelleenkin, ennalta ehkäisevään suuntaan. Se, että meillä on hyvätasoinen julkinen sairaanhoito, on selvä asia, meillä on etenkin huippusairaalat. Ja se, ed. Asko-Seljavaara, että me lopetimme — tai Kela lopetti ja hallitus vaikeni ja piti kädet taskuissa syvällä — Reumasäätiön sairaalan, on mielestäni virheellistä politiikkaa. Siinä huippuyksikkö häipyi olemassaolosta, ja sitä ei enää ole, tilalle jotakin yritetään. Mutta kuitenkin meidän pitäisi pitää huolta huippuyksiköistä, sairaanhoidosta, terveydenhoidosta ja ennaltaehkäisevistä tahoista, kaikista näistä. ErkkiVirtanen vas Arvoisa puhemies! Olen käyttänyt kohtuullisen osan ajastani julkisuudessa ed. Asko-Seljavaarasta esitettyjen väärien näkemysten oikaisemiseen. Minähän siis kunnioitan syvästi teidän, kokoomuslaisena, näkemystänne julkisen terveydenhuollon erinomaisuudesta, niin että älkää nyt pakottako minua jatkuvasti korjaamaan niitä näkemyksiä, joita teillä tuntuu olevan vasemmiston terveyspoliittisista näkemyksistä, koska ne näyttävät olevan jatkuvasti vääriä. Ei tältä puolen kukaan ole vaatinut työterveyshuollon lopettamista, ei kukaan ole vastustanut tätä lakiesitystä. Me olemme kaikki olleet sitä mieltä, että tämä on oikein hyvä lakiesitys. Mutta minä nyt vain totesin, että se joukko ihmisiä, joka eniten tarvitsisi terveydenhuoltopalveluita, ei niitä saa, ei saa niitä myöskään työterveydenhuollosta, saa niitä toki terveyskeskuksista, jos pystyy selviytymään asiakasmaksuista, joiden korotuksia me ankarasta vasemmiston ja kristillisdemokraattien vastakamppailusta huolimatta emme onnistuneet estämään, joita te ajoitte. Tässä on se ongelman ydin. Meidän tulee pystyä vähentämään suomalaisia terveyseroja, koska muuten kaikkein heikoimmille käy kaikkein huonoimmin. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Lyhyessä puheenvuorossani totesin havaintoni lukemisen perusteella, että kysymys on kustannusneutraalista ratkaisusta. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei ole!) — Näin täällä lukee. — Tämähän tarkoittaa, tämä keskustelu, sitä, että on joku asia, jossa kustannusneutraalisti pystytään saamaan näin valtava parannus aikaiseksi. Tämähän oli ihan oikea näppärä havainto minulta. ToimiKankaanniemi kd Herra puhemies! Todella on tärkeää, että tämä esitys menee läpi ja on kannatettava. Mutta kyllä tässä nyt syntyi vähän turha vastakkainasettelu julkisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon välillä. Molempia tarvitaan, ja kyllä yhdyn siihen arvioon, mikä vasemmalta kuului, että eri väestöryhmien väliset terveyserot meillä on isot ja todellakin sellaisten ihmisten elinikä, jotka ovat syystä tai toisesta syrjäytyneet esimerkiksi, on jo huomattavasti lyhyempi kuin niiden hyväosaisten, joiden etua kyllä täällä helposti ajetaan. Siksi tässä yhteydessä on aivan paikallaan nostaa esille se, että meidän täytyy parantaa perusterveydenhuoltoa niin, että niiden ihmisten, jotka nyt ovat heikoimmilla ja jotka joutuvat maksamaan nämä hallituksen kiristämät terveydenhuollon maksut, asema paranee. Työterveyshuolto on, totta kai, erittäin arvokas asia. Työvoimasta kannattaa pitää hyvää huolta — ja entistä parempaa huolta, kun se ikääntyy. Mutta meidän tässä talossa on pidettävä erityisesti mielessä myös ne, jotka ovat syystä tai toisesta työelämästä sivussa ja tarvitsevat hyviä terveys- ja sairaanhoitopalveluja. Tässä suhteessa hallituksen politiikka ei kyllä ansaitse ihan niin hyvää arvosanaa kuin tämä käsittelyssä oleva lakiesitys. MerjaKuusisto sd Arvoisa puhemies! Edustajat Virtanen ja Kankaanniemi nostivat erittäin tärkeän asian esiin eli terveyserojen kasvun Suomessa. Tiedetään hyvin, että parempituloiset saavat enemmän palveluita kuin pienempituloiset ja sairaammat ihmiset. Tämä on suuri ongelma. Se myös syö aika paljon voimavaroja tästä yhteiskunnasta, jos me emme pidä kaikkien terveydestä huolta eikä kaikista huolehdita. Sen takia on ensiarvoisen tärkeää, että perusterveydenhuoltoa vahvistetaan, ja se vaatii sitten myös valtiolta panostuksia. MarkkuPakkanen kesk Arvoisa puhemies! Pidän kuitenkin tärkeänä, että työterveyshuolto pidetään erillään siitä keskustelusta, kun puhutaan perusterveydenhuollosta ja yleensä sitten työttömien ja muiden työterveyshuollon piiriin kuulumattomien ihmisten terveydenhuollosta, josta toki pitää pitää huolta. Kyllä työterveyshuollon tärkein tehtävä on tietenkin — työnantajat maksavat sen — pitää työntekijöistä huolta. Sitten kun on työttömiä tai muuten ihmisiä, jotka eivät kuulu työterveyshuollon piiriin, heidän terveydenhuollostaan pitää sitten joko perusterveydenhuolto tai kunnat tai valtio muilta osin huolta. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että ei sekoiteta näitä asioita tässä yhteydessä toisiinsa. Työterveyshuolto on tärkeää ja laadukasta samoin kuin perusterveydenhuolto Suomessa, mutta ne kuuluvat eri sektoreille. Keskustelu päättyi. Päätökset Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksyttiin ja asia lähetettiin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, jolle työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan on annettava lausunto. 5 Hallituksen esitys laeiksi Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain sekä sairausvakuutuslain 2 luvun 3 §:n muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 68/2010 vp Ensimmäinen varapuhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Keskustelu PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Niin kuin tuo äskeinen, erityisesti tämä hallituksen esitys n:o 68 on mielestäni positiivinen asia. Korvattaviin kuntoutusetuuksiin tulee kuntoutuspsykoterapian korvaaminen 16—67-vuotiaille vakuutetuille, siis Kansaneläkelaitoksen vakuuttamille eli Suomen kansalaisille ja täällä asuville. Tämä on tärkeätä ja edistysaskel. Hallitus siis aina silloin tällöin antaa tänne saliin myös ihan hyviäkin esityksiä. Se, miten kustannusneutraali tämä on, on tietysti eri asia, ja miten tämä lopulta toteutuu, mitkä ovat resurssit. No, me tiedämme, että ennen kuin asiat sitten kunnolla toimivat, siihen menee pitkä matka vielä siitä, että eduskunta saattelee lakiesityksen omalla vastauksellaan eteenpäin presidentin vahvistettavaksi. Mutta tämä on siis tietysti hyvä asia. Onko tuo määrä, enintään 80 vuodessa, riittävä, se on tietysti aina, voi sanoa, tapauskohtainen ja siihen tuskin on syytä paneutua nyt. Mutta itse asia on hyvä, on päästy ikään kuin uudelle alueelle tässä kuntoutuksen kokonaisvaltaisessa tarkastelussa. PaulaSihto kesk Arvoisa puhemies! Tämä on todella hyvä ja kannatettava esitys. Kun Kansaneläkelaitos siis nykyisin antaa harkinnanvaraisena kuntoutuspsykoterapiaa, niin jatkossa sitten Kansaneläkelaitokselle tulisi lakisääteinen velvollisuus järjestää tätä toimintaa. Tähän kuntoutuspsykoterapian piiriin pääsevät jatkossa kaikki ne, joilla on siihen tarvetta, eli kyllähän tämä lisää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Tähän astihan määrärahat ovat monta kertaa loppuneet, ja kaikki eivät ole päässeet tämän psykoterapian piiriin. Ihan sitäkin varten tämä on tosi hyvä, että mielenterveyshäiriöt ovat viime vuosikymmeninä nousseet aika räjähdyksenomaisestikin, työkyvyttömyyseläkkeet ja sairauspäivärahat ovat lisääntyneet. Tämä keino, aivan niin kuin tuo edellinenkin hallituksen esitys, on minun mielestäni ihan yksi tapa pidentää työuria, kun varhaisessa vaiheessa pääsee psykoterapian piiriin. SirpaAsko-Seljavaara kok Arvoisa puhemies!  Tässä  siis psykoterapia  pääsee kelakorvauksen piiriin, ja tämä on vastaava uudistus kuin teimme suuhygienistien kohdalla, että heidänkin työnsä tulee nyt kelakorvattavaksi. Tässä psykoterapiassa vain ehkä kuitenkin tulee olemaan enemmän potilaita, ja tämä ei ole kustannusneutraali. Vaikka tässä esityksessä sanotaan, että se raha otetaan osittain harkinnanvaraisesta Kelan kuntoutusrahasta, niin kuitenkin täällä sivulla 11 voitte nähdä, miten tähän myöskin pitää saada lisää sairausvakuutusrahaa. Se sitten on varmasti valtion rahaa 6,6 miljoonasta 13:een vuodesta 2011 vuoteen 2014. Sitten tässä on tietenkin se ongelma, että kun tämä psykoterapia nyt tulee kelakorvattavaksi, niin onko se kelakorvaus sen suuruinen, että tällä ihmisellä on rahaa vastaanottaa tätä psykoterapiaa. Sekin meidän täytyy sitten valvoa valiokunnassa, että korvaus on sen suuruinen, ettei tämä henkilö joudu maksamaan omasta pussistaan tästä psykoterapiasta suurta osaa. Esimerkiksi hammaslääkärinkorvauksethan ovat nykyisin alle 40 prosenttia ja lääkärinkorvaukset alle 30 prosenttia, että jos tässä käy samalla tavalla, niin tämä ei sitten hyödytäkään niitä ihmisiä, jotka ovat kovin varattomia. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Tähän viimeksi mainittuun asiaan ajattelin kiinnittää huomiota, onko tässä kenelläkään tietoa, mikä tämä korvattavuusosuus on, joka tietysti vaikuttaa siihen kokonaismenoon. Näyttää olevan niin, että selvitätte sitten valiokunnassa sen, mikä se todellisuus on. ErkkiVirtanen vas Arvoisa puhemies! Se korvaus tulee todennäköisesti noudattamaan normaalia sairausvakuutuskorvauksen tasoa eli se on se 50 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista, mutta hyväksyttävät kustannuksethan eivät tietenkään ole se todellinen kustannustaso. Tässä, ed. Asko-Seljavaara, te kiteytitte tämän kaksikanavaisen terveydenhuollon rahoitusjärjestelmän keskeisimmän ongelman, eli kun yksityisessä terveydenhuollossa julkinen sektori korvaa sen osan ja loppu jää potilaan itsensä maksettavaksi, niin silloin se karsii ne kaikkein köyhimmät. Tästä syystä olisi tietenkin toivottavaa, että myöskin psykoterapiaa voitaisiin tuottaa julkisen terveydenhuollon piirissä, jolloin se verorahoin korvattaisiin kaikille samanveroisesti. Mutta tietysti tässä on se ongelma, että kun terapeutit toimivat niin suurelta määrin yksityisellä sektorilla, niin jo se käytännön toteuttaminen olisi kohtuullisen vaikeaa. SirpaAsko-Seljavaara kok Arvoisa puhemies! Tässä olen taas vähän eri mieltä vasemmistolaisten kanssa siinä mielessä, että se on hyvä, että meillä on tällaisia porkkanoita niille ihmisille, joilla on varaa ostaa näitä palveluja, mutta jotka eivät kuitenkaan osta niitä sataprosenttisella omavastuulla. Ne, jotka haluavat ne ostaa, ja siinä on kelakorvaus mukana, niin he siirtyvät silloin ostamaan niitä osittain omalla rahalla, ja sehän on erittäin hyvä asia. Sillä lailla me saamme heidät pois niistä jonoista, missä ovat ne ihmiset, joilla ei ole varaa ostaa niitä palveluja. Keskustelu päättyi. Päätökset Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksyttiin ja asia lähetettiin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. 6 Hallituksen esitys laiksi sakon ja rikesakon määräämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Ensimmäinen käsittely Hallituksen esitysHE 94/2009 vp Lakivaliokunnan mietintöLaVM 9/2010 vp LakialoiteLA 66/2008 vp Ensimmäinen varapuhemies Käsittelyn pohjana on lakivaliokunnan mietintö. Nyt päätetään lakiehdotusten sisällöstä. Yleiskeskustelua ei syntynyt. Päätökset Yksityiskohtaisessa käsittelyssä eduskunta hyväksyi hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten sisällön mietinnön mukaisena. Eduskunta yhtyi valiokunnan ehdotukseen laki-aloitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen hylkäämisestä. Lakiehdotusten ensimmäinen käsittely päättyi. 7 Hallituksen esitys Eurojustin vahvistamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi Ensimmäinen käsittely Hallituksen esitysHE 18/2010 vp Lakivaliokunnan mietintöLaVM 10/2010 vp Ensimmäinen varapuhemies Käsittelyn pohjana on lakivaliokunnan mietintö. Nyt päätetään lakiehdotusten sisällöstä. Yleiskeskustelua ei syntynyt. Päätökset Yksityiskohtaisessa käsittelyssä eduskunta hyväksyi lakiehdotusten sisällön mietinnön mukaisena. Lakiehdotusten ensimmäinen käsittely päättyi. 8 Hallituksen esitys laiksi maatalouden interventiorahastosta annetun lain 3 §:n väliaikaisesta muuttamisesta Ensimmäinen käsittely Hallituksen esitysHE 64/2010 vp Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 8/2010 vp Ensimmäinen varapuhemies Käsittelyn pohjana on maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö. Nyt päätetään lakiehdotuksen sisällöstä. Yleiskeskustelu ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Kerrankin on Suomessa viljaa niin, että kun olisi vain syöjiä, ja se suuri runsaus on johtanut siihen, että sitten EU-rahoilla on näitä interventio-ostoina hankittu ja Suomi on valtiona tässä välikäsivillenä. Ja se, mikä puhutti erinomaisen paljon valiokuntaa, oli se, että nyt sitten ei suomalainen maatila kelpaakaan tämmöiseksi varastopaikaksi, vaan näitä viedään Viroon säilytettäväksi ja sieltä ehkä sitten taas tuodaan tännepäin, elikkä ekologisesti ei kuulosta kovin fiksulta. Mutta tällä on kiire. Yleiskeskustelu päättyi. Päätökset Yksityiskohtaisessa käsittelyssä eduskunta hyväksyi lakiehdotuksen sisällön mietinnön mukaisena. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely päättyi. 9 Hallituksen esitys laeiksi takuueläkkeestä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Ensimmäinen käsittely Hallituksen esitysHE 50/2010 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 10/2010 vp LakialoiteLA 81/2008 vp, 27, 29/2010 vp Ensimmäinen varapuhemies Käsittelyn pohjana on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö. Nyt päätetään lakiehdotusten sisällöstä. Yleiskeskustelu SirpaAsko-Seljavaara kok (esittelypuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Tämä takuueläke on luultavasti suurin sosiaaliturvauudistus Suomessa tällä vuosisadalla, ja sen linjauksethan tehtiin jo Matti Vanhasen kakkoshallituksen ohjelmaa laadittaessa, ja Sata-komitea sitten lopullisesti linjasi tämän takuueläkkeen tammikuun lopulla viime vuonna. Takuueläke tulee olemaan 685 euroa, ja se maksaa valtiolle 119 miljoonaa euroa vuodessa. Takuueläke astuisi voimaan ensi vuoden maaliskuun alussa. Sillä turvataan Suomessa asuvien kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten toimeentulo. Eläke on veronalaista tuloa. Sitä saisi ensi vuonna noin 120 000 henkeä. Myös maahanmuuttajat saavat takuueläkettä asuttuaan Suomessa kolme vuotta. Mielenkiintoista on, että takuueläkkeen saajista naiset ovat pääasiallisesti yli 65-vuotiaita naimisissa olevia tätejä, mutta miehet, jotka tulevat saamaan takuueläkettä, ovat 35—45-vuotiaita naimattomia miehiä, joilla on mielenterveysongelmia. Eli tässä meillä on todella suuri, suuri terveys- ja sosiaaliero. Takuueläke yhteensovitetaan muiden eläkkeiden kanssa, ja se pienenee sitä mukaa kuin työeläkkeet kasvavat, ja se vaikuttaa asumistukeen, johon tietenkin oppositio on kiinnittänyt huomiota. Takuueläkettä täytyy hakea Kelasta, ja tämän vuoksi valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että Kela informoi hyvin takuueläkkeen saajia ja ottaa jopa henkilökohtaisesti yhteyttä näihin henkilöihin, jotka tätä eläkettä tulevat saamaan, jotta he varmasti ymmärtävät sitä hakea eivätkä jää sitten ilman sitä ensi maaliskuun alussa. Takuueläke on suuri etu kaikkein pienituloisimmille ja köyhimmille ihmisille, vanhoille sekä vammaisille. Mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta, joista kuulemme pian. ErkkiVirtanen vas Arvoisa puhemies! Seitsenvuotisen edustajakauteni aikana tämä on paras lakiesitys, johon olen jättänyt vastalauseen. Olen jättänyt vastalauseen siksi, että tämän esityksen oikeastaan ainoa tai toinen niistä puutteista on se, että tässä nyt rajautuvat ulkopuolelle ne kansaneläkettä tai osakansaneläkettä saavat, jotka saavat myöskin pientä työeläkettä ja joitten yhteinen eläketulo on yli sen 685 euroa. Koska hekin ovat pienituloisia, niin siksi olen vastalauseessani esittänyt kansaneläkkeeseen tasokorotusta niin, että kansaneläkkeet nousevat 40 euroa, jolloin myöskin tämän 685 euron ja 1 809 euron väliin jäävät kansaneläkettä saavat tulisivat myöskin eläkkeitten korotuksen piiriin. Arvoisa puhemies! Sitten se toinen ongelma, mikä tähän liittyy, on se, että eläkkeensaajien asumistuki leikkaa minimaalisesti tätä takuueläkettä: 4 eurolla yksinäisten eläkkeensaajien osalta, ja sitten tietysti pariskunnilta, jotka saavat yhdessä 138 euron korotuksen, se leikkaa sitten vähän enemmän. Mutta muilta osin tämä lakiesitys on erinomainen, ja en ryhdy yksityiskohtaisesti sitä sen enempää kehumaan, koska valiokunta teki sen mietinnössään. Tekisi mieleni oikeastaan tässä yhteydessä vain kiittää ministeri Hyssälää (Ed. Kankaanniemi: Ex-ministeri!) — anteeksi, ex-ministeri, anteeksi, ministeri Rehula — ex-ministeri, tuleva pääjohtaja Liisa Hyssälää, jolla on kuitenkin ollut erittäin merkittävä ansio tämän esityksen ja nyt laiksi tulevan esityksen aikaansaamisessa. Oikeastaan tässä tilanteessa mietin, olisiko vastalauseeseen pitänyt kuitenkin lisätä vielä esitys tämän lain nimikkeen muuttamisesta. Minusta tämä olisi voitu nimetä Lex Liisaksi tai Lex Hyssäläksi. Sitten toisessa käsittelyssä toivoisin, että kun ed. Zyskowicz ei ole nyt täällä paikalla, niin hän tulisi kakkoskäsittelyyn ja kaivaisi ... Sieltähän hän saapuukin. No niin, ed. Zyskowicz, saavuitte juuri parhaiksi. Olin juuri esittämässä, että voisitte tehdä kakkoskäsittelyssä, mutta te voitte tehdä sen nytkin: kaivakaa sieltä laatikostanne tämä viime kauden legendaarinen ministeri Hyssälän vihreä vaalimainos, jota teillä oli tapananne heilauttaa, ja heilauttakaa sitä kolme kertaa edestakaisin, jolloin minusta ministeri Hyssälä tämän lain osalta on saanut sen kunnianosoituksen, jonka hän ehdottomasti ansaitsee. PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtanen tuntee asian, ja hänen vastalauseensa on varmasti ihan paikallaan. Samalla kuitenkin on todettava se, mihinkä ed. Erkki Virtanenkin viittasi, että ministeri Hyssälä on tehnyt sinänsä hyvän työn. 685 euroa ei tietenkään ole suomalaisessa kustannustasossa paljon, mutta tällainen takuueläke on joka tapauksessa saavutus. Samalla on huomioitava, että julkisen tai yksityisen puolen eläkkeet ovat hyvin erilaisia. Julkiselta puolelta saatu eläketaso on selvästi korkeampi kuin yksityisen puolen taikka niiden ihmisten, joilla ei ole ollut varsinaisia ansiotuloja. Yksityisen puolen mediaanieläke liikkuu siellä 800 euron kuukausieläkkeen tasolla, mikä on vähän. Ed. Rehula on nyt täällä ministeri Rehulana — onneksi olkoon — ja on tietysti hienoa, että ministeri on täällä iltatunnilla paikalla silloin, kun hänen hallintonsa aluetta käsitellään. MerjaKuusisto sd Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen valiokuntaryhmä on tehnyt hallituksen esitykseen vastalauseen numero 2. On hyvä, että hallitus esittää parannuksia kansaneläkkeen ja pienimpien työeläkkeiden varassa olevien toimeentuloon. Näiden ryhmien asemaa parantavana esityksenä takuueläke on sinänsä kannatettava. Valitettavasti hallituksen esitys sisältää kuitenkin ongelmia, joihin olisi pitänyt puuttua. Tällainen on muun muassa takuueläkkeen asumistukea vähentävä vaikutus. Takuueläke on suurempi kuin eläkkeensaajan asumistuessa olevat lisäomavastuurajat. Tästä seuraa se, että noin 52 000 asumistuensaajan tuki pienenee ja noin 600 tuensaajan asumistuki lakkaa kokonaan. Näin ollen esityksellä tavoiteltavat vaikutukset pienimmillä eläketuloilla elävien toimeentulon parantamisesta eivät toteudu täysimääräisesti tässä hallituksen esityksessä. Me olemme esittäneet asian korjaamiseksi eläkkeensaajan asumistuen sovittamista takuu-eläkkeeseen siten, että lisäomavastuuraja on vähintään takuueläkkeen vuosimaksun suuruinen. Tällöin kaikilla takuueläkettä saavilla olisi oikeus myös täyteen eläkkeensaajan asumistukeen. Nämä muutosesitykset sisältyvät myös lakialoitteeseemme 29/2010. On myös huomattava, että takuueläke ei tuo korotusta pieniin työeläkkeisiin. Takuueläkkeen ulkopuolelle jää noin 550 000 eläkeläistä, joiden eläke on pieni, mutta kuitenkin korkeampi kuin 685 euroa. Pienimmillä eläketuloilla elävien asemaa olisi voitu parantaa myös muun muassa asumistuki-, vammaistuki- ja työkyvyttömyysjärjestelmiä parantamalla. Pienituloisten eläkeläisten kannalta ensiarvoisen tärkeää on riittävien ja laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden saanti sekä niistä perittävien asiakasmaksujen kohtuullisuus. Vaikka takuueläke tuo kaikkein pienituloisimmille lisätuloa, niin siitä huolimatta monien pienituloisten ihmisten asema pysyy edelleen vaikeana muun muassa asiakasmaksujen nousun ja palvelujen heikentyneen saatavuuden vuoksi. Takuueläkkeen määrää vähentäisivät lakisääteiset työ- ja virkasuhteeseen, yrittäjätoimintaan tai luottamustehtävään perustuvat eläkkeet. Kun vähennys tehdään täysimääräisesti, merkitsee tämä pienempien työ- ja yrittäjäeläkkeiden osalta, etteivät maksetut eläkevakuutusmaksut lainkaan paranna maksettavaa eläkettä. Tämä on sekä oikeudenmukaisuuden että vakuutusperiaatteen kannalta ongelmallista. Takuueläkkeen käyttöönoton jälkeen kertynyt ansioeläke lisäisi eläkettä vasta, kun sen määrä yksinäisellä eläkeläisellä ylittää 138 euroa ja avio- tai avoliitossa olevalla eläkeläisellä noin 270 euroa kuukaudessa. Takuueläkkeen määrässä ei sitä vastoin oteta huomioon vapaaehtoisiin yksilöllisiin eläkevakuutuksiin perustuvia eläkkeitä. Jos lakisääteiset ja vapaaehtoiseen säästämiseen perustuvat eläkkeet otettaisiin takuueläkkeen määräytymisperusteissa samalla tavalla huomioon, ei pääsisi syntymään epäsuoraa vapaaehtoisen eläkevakuuttamisen tukemista. Takuueläkkeen määrässä tuloina otettaisiin huomioon vain eläketulot, vaikka johdonmukaisinta olisi ottaa huomioon kaikki eläkkeensaajan saamat tulot niiden nimistä riippumatta. Riskinä muiden tulojen huomioon ottamatta jättämisessä olisi se, että julkisen talouden rahoituksellisen kestävyyden heikentyessä veronmaksajien rahoja ohjataan enenevässä määrin myös sellaisille henkilöille, jotka eivät ole lisätulojen tarpeessa. Erityisen ongelmallista on erilaisten verotettujen pitkäaikaissäästämisen muotojen jättäminen takuueläkkeen tuloharkinnan ulkopuolelle. Edellä olevan perusteella ehdotamme, että 1., 2. ja 4.—19. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisina ja että 3. lakiehdotus hyväksytään muutettuna vastalauseen muutosehdotuksen mukaisesti. "Vastalauseen muutosehdotukset 3. Laki eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain (poist.) muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan eläkkeensaajan asumistuesta 11 päivänä toukokuuta 2007 annetun lain (571/2007) 8 §:n 2 momentin 2 kohta, 11 §:n 3 momentti ja 41 §, sellaisena kuin niistä on 41 § laissa (1225/2009), seuraavasti: 8 § (Kuten StVM) 11 § (Uusi) Asumismenojen omavastuuosuus (1 ja 2 mom. kuten voimassa oleva laki) Lisäomavastuu on 40 prosenttia siitä vuositulon osasta, joka ylittää 7 126 euroa. Avio- tai avoliitossa olevan henkilön lisäomavastuu on 40 prosenttia siitä puolisoiden yhteenlasketun vuositulon osasta, joka: 1) ylittää 13 270 euroa, jos toisella puolisolla ei ole oikeutta eläkkeensaajan asumistukeen; tai 2) ylittää 14 252 euroa, jos molemmilla puolisoilla on oikeus eläkkeensaajan asumistukeen tai toinen puolisoista saa alle 65-vuotiaalle maksettavaa kansaneläkelain mukaista vanhuuseläkettä varhennettuna. 41 § (Kuten StVM) Voimaantulosäännös (Kuten StVM)" JoukoSkinnari sd Puhemies! Ensin nämä iloisemmat asiat. Haluan minäkin vilpittömästi onnitella ed. Rehulaa, koska keskustapuoluekin aina välillä onnistuu näissä päätöksissään viime aikoina ja on valinnut ihan tässä mielessä omista riveistään kelpo ministerin. Mutta sitten tähän arkeen. Kannatan ed. Kuusiston perusteltua esitystä. Hän toi selkeästi esille sen, mitä puutteita tähän sinänsä hyvään tavoitteeseen liittyy. Erityisesti nyt itse korostaisin tätä yksilöllisen vapaaehtoisen eläkkeen ottamista, kun sitä verrataan lakisääteiseen työeläkkeeseen, jossa jokaisesta palkasta maksetaan 22 prosenttia työeläkevakuutusmaksua, ja tämän työeläkkeen tuloksena oleva eläke pienemmissäkin tapauksissa otetaan sitten huomioon, mutta jos sinä maksat sitä muutoin, niin siinä tapauksessa sitä ei oteta huomioon. Täytyy tietysti ihmetellä, miten sellaisilla, joille syntyy pienestä palkasta, pienestä tulosta, pieni eläke tai ei synny eläkettä lainkaan, on sitten kuitenkin varaa siihen, että he ostavat näitä eläkkeitä, jotka ovat varmasti paljon epäedullisempia kuin se, että palkasta osana tämä 22 prosenttia maksetaan. Tämä on se asia, josta silloin sosialidemokraattien taholta todettiin, kun tämä tämän hallituksen toimesta synnytettiin, tämä nykyinen järjestelmä, jossa sitten vielä saadaan valtiolle lisää menoja verovähennyksen kautta, että tämä on epäoikeudenmukaista. EskoKiviranta kesk Arvoisa puhemies! Takuueläke on hieno uudistus, joka vahvistaa kansalaisten perusturvaa. Hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on huolehtia myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, ja juuri heidän toimeentulonsa parantamiseksi takuueläkejärjestelmä on luotu. Takuueläke on tasoltaan nykyistä täyttä kansaneläkettä korkeampi ja tarkoittaa näin ollen uutta vähimmäiseläketasoa. Hallituksen sosiaalipoliittisena linjana on ollut perusturvan kehittäminen. Takuueläke on jatkoa hallituksen laajalla rintamalla harjoittamalle oikeudenmukaiselle sosiaalipolitiikalle, ja se on mielestäni jaloin näistä pääministeri Vanhasen hallituskaudella tehdyistä perusturvan kehittämistoimenpiteistä. Takuueläkeuudistus parantaa etenkin pienituloisten naisten asemaa, sillä arviolta kaksi kolmesta takuueläkkeen saajasta tulee olemaan naisia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa mietinnössään, että takuueläke turvaa toimeentulon nykyistä paremmin erityisesti lapsuudesta saakka sairaille tai vammaisille tai nuorena vammautuneille, jotka joutuvat elämään pitkään vähimmäismääräisen eläkkeen varassa. Tämä onkin erittäin tärkeä takuueläkeuudistuksen mukanaan tuoma parannus. Valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota siihen, että eläkkeensaajan pitää itse ymmärtää hakea takuueläkettä. Kuten mietinnössä todetaan, takuueläkkeistä tulee tiedottaa tehokkaasti, jotta takuueläkkeeseen oikeutetut osaisivat tätä uutta etuutta hakea. ToimiKankaanniemi kd Arvoisa puhemies! Ensin lämpimät kiitokset entiselle ministeri Liisa Hyssälälle, että hän viimeisinä tehtävinään sai tämän takuueläkeasian tuotua tänne ja se on tässä vaiheessa. Samalla lämpimät onnittelut ministeri Juha Rehulalle, että te olette ensimmäisen työviikkonne kunniaksi saanut tämän asian täällä käsittelyyn. Tämä on todella kiitosta ansaitseva esitys, ja on hyvä, että se menee eteenpäin. Tietysti tämä voimaantulo 1.3.2011 nyt on sitten mielenkiintoinen vaaleja ajatellen, mutta tulkoon se nyt vaikka sitten keskustalle kannusteeksi siitä, että perusturva pitäisi alkiolaisessa hengessä nostaa uudelleen esille tässä suomalaisessa yhteiskunnassa, joka on tavattoman eriarvoiseksi mennyt juuri sen tähden, että vuosia on perusturvan kehittäminen ollut lähes jäissä. Tämä esitys korjaa todellakin jonkin verran kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten tilannetta, mutta valitettavasti tämä kelaindeksi, johon tämäkin kytketään, on kehno. Se on kaikkein huonoin indeksi, ja siksi vetoankin ministeri Rehulaan, että te katsoisitte sieltä helmikuulta 2003 eläkepakettiin liittyvän oman vastalauseenne, jossa te vaaditte kansaneläkeindeksin korjaamista ja saattamista edes sille tasolla, millä on työeläkeindeksi. Yksi näkökohta tähän uudistukseen on se, että tämä tekee nyt kyllä näistä eläkeläisistä selkeästi ja suoraan valtion eläkeläisiä, koska tämä rahoitetaan valtion varoista, niin kuin esityksessä ja mietinnössä todetaan. Syy on se, että valitettavasti hallitus vei läpi kansaneläkemaksun poistamisen viime vuonna niin, että Kansaneläkelaitoksen rahoitukseen tuli yli miljardin aukko, (Puhemies: 2 minuuttia!) ja se raha kylvettiin ihan hulvattomalla tavalla kohdentamatta sitä esimerkiksi työllistäville aloille. Hyvä, että tässä päästään eteenpäin, mutta todellakin tämä korvaa vain vuosien jälkeenjääneisyyden, ja siksi jatkoa paremmasta on odotettava tai toivottava. PaulaSihto kesk Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys perustuu pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmaan, jonka mukaan vuoden 2009 loppuun mennessä valmistellaan kaikkein pienimpien eläketulojen varassa elävien toimeentulon nykyistä paremmin turvaava malli. Sosiaaliturvan uudistamiskomitea esitti malliksi takuueläkkeen, joka on tasoltaan täyttä kansaneläkettä korkeampi ja joka ei muutoin muuta kansaneläke- ja työeläkejärjestelmien yleisiä periaatteita. Hallituksen esityksen mukainen takuueläkkeen taso vuoden 2010 tasossa on 685 euroa kuukaudessa. Täysi kansaneläke on yksinäisillä eläkkeensaajilla 584,13 euroa ja puolisoilla 518,12 euroa kuukaudessa. Takuueläkkeen tasoa vastaava tasokorotus, yksinäisillä eläkkeensaajilla 100,87 euroa ja puolisoilla 166,88 euroa, korottaisi kaikkien kansaneläkettä saavien eläkettä kyseisillä määrillä. Tuen määrä sidotaan kansaneläkeindeksiin. Myönteistä on, että takuueläkkeen määrään eivät vaikuta perhesuhteet eivätkä puolison tulot. Täysimääräinen takuueläke on yhtä suuri riippumatta siitä, onko henkilö avio- tai avoliitossa vai asuuko hän yksin. Takuueläke astuu voimaan siis ensi vuoden maaliskuussa. Takuueläkkeen saajia tulee olemaan arviolta noin 120 000 Suomen kansalaista eli merkittävä joukko. Noin puolella heistä ei ole muita eläketuloja kuin kansaneläke. Hallituksen esityksen mukaan takuueläkkeen lisäkustannus vuoden 2010 hintatasossa on 119 miljoonaa euroa vuositasolla. Takuueläkkeen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija saa vanhuus-, työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkettä tai etuutta maatalousyrittäjien luopumistukijärjestelmästä ja että nämä yhteenlaskettuna jäävät alle takuueläkkeeksi määritellyn tason. Näin ollen takuueläke tulee vähentämään eläkeläisväestön köyhyysriskiä ja parantaa erityisesti pienituloisten naisten asemaa, sillä takuueläkkeen saajista naisia on noin kaksi kolmasosaa. Tyypillinen täyttä kansaneläkettä saava nainen on yli 65-vuotias ja naimisissa, kun taas tyypillinen täyttä kansaneläkettä saava mies on 35—45-vuotias, naimaton ja mielenterveysongelmien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Takuueläkkeen saannin edellytyksenä on myös se, että hakija on asunut Suomessa vähintään 3 vuotta 16 vuotta täytettyään. Takuueläke turvaa myös lapsesta saakka sairaan tai vammaisen taikka nuorena vammautuneen toimeentulon paremman tasoisena kuin kansaneläke. Tämä on tärkeää, koska nuoresta saakka työkyvytön elää pitkään vähimmäismääräisen eläkkeen varassa. Vaikka takuueläke ei kuitenkaan yksinään riitä turvaamaan kohtuullista toimeentuloa pienituloisille vammaisille ja pitkäaikaissairaille henkilöille, joille kohdentuu kaikkein suurin sosiaali- ja terveydenhuollon maksurasitus, se on kuitenkin huikea parannus vallitsevaan tilanteeseen. Voidaan sanoa, että takuueläke on historiallinen muutos parempaan suuntaan nimenomaan perustulon parantamiseksi. Reilun 100 euron korotus on prosentuaalisestikin suuri korotus. Arvoisa puhemies! Takuueläkeuudistus on näissä taloudellisessa taantuman oloissa todella merkittävä panostus pienituloisten eläkkeensaajien aseman parantamiseksi. Siksi hallitukselle ja varsinkin ex-sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle tulee antaa mitä parhaimmat kiitokset ponnisteluista takuueläkkeen eteenpäinviemiseksi. Voimme todella olla tyytyväisiä siitä, että tämä uudistus kohdentuu kaikkein pienituloisimmille eläkeläisille ja askel heidän kohdallaan kohti parempaa toimeentuloa ja riittävää perusturvan tasoa eri elämäntilanteissa on nyt otettu. InkeriKerola kesk Arvoisa herra puhemies! Täytyy ihan aluksi todeta se, että toisin kuin täällä salissa on annettu ymmärtää, hallitus on parantanut monia etuisuuksia, jotka liittyvät sosiaaliturvaan tällä hallituskaudella perheisiin liittyen, ja tämä takuueläke on jatkoa sille uudistukselle. Aivan, kuten tuore ministeri on todennut, heikoimman asemasta huolehtiminen näkyy kaikissa näissä päätöksissä erittäin selkeästi. Totta kai aina parantamisen varaa on, mutta kun pyrkimys on hyvä, niin tuloksia aikanansa tulee. Puhemies! Tämä takuueläke on paitsi hyvä uudistus, niin se on myöskin edullinen tapa parantaa pientä eläkettä saavien taloudellista asemaa. Takuueläkettä saavat nimenomaan ne, joiden työura on jäänyt lyhyeksi ja jotka suurelta osin ovat jo eläkkeellä. Tarkoitus on kattaa kaikki ne henkilöt, jotka saavat alle 685 euron eläkettä. Takuueläke poistaa niin ikään perhesuhteiden vaikutuksen vähimmäiseläkkeen määrään, ja ehdotus parantaa erityisesti kaikkein pienituloisimpien naisten asemaa, niin kuin monessa puheenvuorossa täällä on todettu. Arvoisa puhemies! Mielestäni erittäin tärkeä asia on se, mikä myös on tuossa valiokunnan mietinnössä mainittu. Takuueläke antaa lapsesta saakka sairaan tai vammaisen turvan taikka nuorena vammautuneen toimeentulon korkeampana kuin kansaneläke olisi antanut. Tämä on mielestäni yksi erittäin tärkeä uudistus, joka palvelee nimenomaan vammaisryhmiä laajasti. AilaPaloniemi kesk Arvoisa puhemies! Takuueläke todellakin on historiallinen uudistus, jota ei voi kyllin kehua, ja kiitokset on kyllä lähetettävä Liisa Hyssälälle tästä. Kun puhutaan kaikkein köyhimmistä kansalaisista ja heidän asemansa parantamisesta, takuueläkettä saavien joukosta heitä löytyy todella runsaasti, 120 000 kansalaista. Heidän asemansa paranee. Erityisen iloinen olen pienituloisten naisten aseman parantamisesta. Siihen ei ole kyllä pitkiin, pitkiin aikoihin kiinnitetty huomiota. Takuueläke parantaa nimenomaan heidän asemaansa. On aivan selvää, että haavoittuva ryhmä ovat myös nuoret lapsesta saakka sairaat ja vammaiset, joiden asema tällä lainsäädännöllä nyt paranee nykyisestä. Ja tietenkin se, että takuueläke koskee myös maahanmuuttajaväestöä, on olennainen asia tässä maailmanajassa. Takuueläkkeen myöntämisedellytykset ovat lievemmät kuin maahanmuuttajien erityistuessa, eli nyt kosketellaan juuri niitä kansanosia, joitten aseman parantamiseen pitää jatkossakin ponnistella lisää parannuksia, mutta takuueläke on erinomainen alku siihen. MarkkuPakkanen kesk Arvoisa puhemies! 685 euron suuruinen takuueläke on erinomainen eläkeuudistus pienituloisille ja erityisesti pienituloisille naisille, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu. Mielenkiintoinen tässä tulevassa eläkkeensaajien ryhmässä on tuo miesten ikäryhmä 35—40-vuotiaat. Siinä riittää tulevaisuudessa meille tässäkin talossa haastetta, mitä tähän ryhmään kuuluville miehille tulevaisuudessa voitaisiin tehdä, jotta he eivät kuuluisi tähän takuueläkeryhmään. Sitten täällä on herännyt keskustelua vapaaehtoisista eläkkeistä. Uskon kuitenkin, ettei pienellä eläkkeellä, 500—600 eurolla, juurikaan vapaaehtoisia eläkevakuutuksia ostella. Kyllä ne ovat suurituloisempien etuisuuksia, kun näitä käytetään. "Kun mikään ei riitä", kuuluu myös siinä vaiheessa se kuuluisa sanonta, kun miettii näitä muutamaa vastalausetta, mitä tähän hyvään esitykseen on tehty. 4 euroa on toki merkittävä raha, kun se puuttuu asumistuesta, mutta on syytä kysyä, onko se vastalauseen arvoinen asia. Ministeri Rehulalta tämä on loistava alku ministeriuralle, ja toivotaan, että näitä myönteisiä asioita täällä salissa kuullaan lisää. Ed. Hyssälää tästä täytyy kuitenkin kiittää, että hän sai vietyä tämän asian loppuun tyylikkäästi, ja ehkä muutaman puheenvuoron jälkeen saamme sitten nähdä täällä sen kuuluisan 300 euron vihreän lapun, kun ed. Zyskowicz tulee kuittaamaan asian. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa herra puhemies! Varmasti tämä on erinomainen asia ja edistysaskel, ja silloin, kun aikoinaan ensimmäisen kerran kuulin pääministeri Vanhasen tästä puhuvan, pikkuisen ihmettelin, tokkopa se ihan varmasti toteutuu, mutta kyllä se nyt sitten näyttää totta olevan. Kun 119 miljoonaa euroa käytetään vuositasolla ja 120 000 ihmistä on kohteena, niin sehän on tonni keskimäärin kohdeyksilöä kohti, elikkä se on ihan asiallinen petraus eläkkeeseen. Tämä on erinomaisen mielenkiintoinen tilanne, kun täällä on paikalla arvoisa ministeri, joka on ollut erinomaisen ansioitunut näitten aloitteitten tekemisessä juuri näistä eläkeasioista. Kun hänellä on näköjään puheenvuoro tässä varattuna, niin tulee olemaan mielenkiintoista, kun hän arvioi nyt sitä, onko tämä valiokunnan mietintö tasapainoinen, hallituksen perimmäisen tarkoituksen oikein ymmärtävä, ja onko se eteenpäin tähtäävä, onko siinä otettu myöskin tulevaisuuden näkökohdat huomioon. MattiKangas vas Arvoisa puhemies! Edistysaskelhan se on, kun pienintä eläkettä ja pienintä turvaa nostetaan ylöspäin. Se pitää tunnustaa. Mutta tietenkin, niin kuin ed. Kankaanniemi ja muutkin edustajat tuossa totesivat, 685 euroa ei ole kumminkaan itse asiassa kovin suuri summa. Kun yksinäisille naisillekin, jotka täällä Helsingissä ja kaupungeissa asuvat, vuokrataso ja asumistaso ovat aika kalliita, niin kyllä näin olisi mielellään vieläkin korkeammaksi sen halunnut. Sitten tämä tarkistetaan KEL-indeksillä. Se on huonoa indeksiä. Tämä nyt jää muistakin eläkeläisistä jälkeen sitten. Siellä taitettu indeksikin antaa paremmin, puhumattakaan sitten palkansaajiin nähden. Tämä olisi pitänyt hoitaa sillä tavalla, että tämä nyt säilyisi jatkossakin maksukykyisenä. Näistä nuorista miehistä: 35—40-vuotiaisiin, jotka jäävät eläkkeelle, pitäisi nyt satsata tässä yhteiskunnassa. He ovat aika kallis juttu, tuonne hamaan hautaan asti ovat eläkkeellä. Kun nyt panostetaan yli 60-vuotiaisiin — että he olisivat työelämässä entistä pitempään, jotka ovat tehneet jo kymmeniä vuosia töitä — niin sieltä pitäisi tulla näitten miesten avuksi niillä rahoilla, mitä sinne upotetaan, että pysyisivät työelämässä ja ei tarvitsisi jäädä eläkkeelle. Mielenterveysongelmat ovat suurin yksittäinen syy jäädä eläkkeelle, ja usein se kohdistuu miehiin. Eli uudelle ministerille onneksi olkoon. Kumminkin saatesanoiksi, että tähän ongelmaan voi sitten puuttua ja antaa siihen resursseja. PetriSalo kok Arvoisa puhemies! Onnittelut uudelle ministerille myöskin täältä puolelta. Juha Rehulahan on toiminut tämän valiokunnan puheenjohtajana, joka tämän mietinnön on tehnyt, ja nyt ensimmäistä kertaa ottaa itse tekemänsä mietinnön vastaan myöskin ministerinä palautekeskustelussa. Sen verran vaan ihan yleisesti, että kyllä minulla on vahvasti sellainen kuva, että toisen värinen hallituspohja ei olisi pystynyt koskaan tuomaan tämän tyyppistä eläkeratkaisua tähän saliin. Kun on kuunnellut näitä painotuksia nimenomaan opposition taholta pian 12 vuoden ajan, niin eivät painotukset ole olleet perusturvan puolella milloinkaan, vaan ne ovat olleet lähinnä ammattiyhdistysliikkeen säestämänä työeläkkeiden ja niitten etuuksien parantamisena. Olen valmis tästä ihan julkiseen väittelyynkin siltä osin, jos haluatte toisin todistaa. Siis tämä porvarihallitus kuitenkin, niin kuin pääministeri on useampaankin kertaan sanonut, on tehnyt sosiaalisempaa politiikkaa kuin sitä edeltänyt punamultahallitus. Hän on toistanut tämän useita kertoja julkisuudessa. Tässä on yksi konkreettinen osoitus siitä sosiaalisemmasta politiikasta. Jos mietitte vielä, hyvät edustajatoverit, minä aikana tämä ratkaisu tehtiin, se tehtiin 2007 ihan toisenlaisessa taloudellisessa tilanteessa, jolloin oletettiin olevan taloudellista kasvua ja varaa myöskin tämä toteuttaa, mutta siitä huolimatta hallituksen paineensietokyky huolimatta talouslamasta on riittänyt, jotta on ajateltu, että tämäkin vastuu pystytään tulevaisuudessa kantamaan siitä huolimatta, että nyt on erittäin suuria haasteita taloudessa. Meidän kaikkien täytyy toivoa, että talous kehittyy niin, että tämäkin 119 miljoonaa euroa pystytään joskus kattamaan jollakin muulla kuin velanotolla, koska käytännössä tämä nyt tarkoittaa sitä. MarkkuRossi kesk Arvoisa herra puhemies! Suuria sosiaalipoliittisia uudistuksia tapahtuu harvoin. 1990-luvun alussa Ahon hallituksen aikaan, jolloin Suomi eli todellista lama-aikaa, toteutettiin oikeastaan vain kolme uudistusta. Yksi koski opiskelijoiden opintotukea, ja sitten oli veteraanipaketti, jossa oli muun muassa veteraanien hammashuoltoon ja kuntoutukseen määrärahoja. Tätä takuueläkekysymystä voisi luonnehtia todellakin samalla lailla suureksi sosiaalipoliittiseksi uudistukseksi. Minäkin olisin kaivannut ed. Zyskowiczilta, joka saapui juuri saliin — samalla lailla kuin ed. Virtanen, kun kuuntelin salissa äsken tuossa, peräsi sitä Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen ajalta — sitä keskustelua, jossa ilkuttiin siitä, että silloinen ministeri Hyssälä esitti tavoitteeksi juuri tämän tasoisten eläkkeiden, takuueläkkeiden, pohjaeläkkeiden, saavuttamisen. Sen verran historiaa on pakko katsoa taaksepäin, että en tiedä, onko sillä keskustelulla ollut kannustava vaikutus vai mikä vaikutus, mutta joka tapauksessa tässä ollaan, ja se on positiivinen asia, koska kerta kaikkiaan niiden ihmisten kohdalla, jotka elävät pienimmillä toimeentuloilla ja pienimmillä rahoilla, tällä on konkreettista merkitystä. Noin 120 000 ihmistä tästä pystyy hyötymään, ja tällaisena aikana, jolloinka on muutoinkin odotettavissa ja mietittävänä se, miten meidän valtiontalouden pohja tulee kestämään ja mitä uudistuksia voidaan ensi vaalikaudella tehdä, voi olla, että tämä jää pitkästä aikaa todella suureksi sosiaalipoliittiseksi uudistukseksi. Kiitos siitä hallitukselle kokonaisuudessaan ja erityisesti ministeri Hyssälälle, joka on tämän puolesta taistellut, ja ministeri Rehulalle, jolle toivomme parasta menestystä seuraaviin budjettineuvotteluihin myös, koska kaikki nämä asiat ovat kuitenkin aina vuosittain myös arvioitavina, mikä tämän sosiaaliturvan taso tulee olemaan niin heikkoina kuin hyvinäkin aikoina. SirpaAsko-Seljavaara kok Arvoisa puhemies! Todellakin oppositiohan aina yrittää saada lisää rahaa jokaiseen hallituksen esitykseen, mutta arvoisat kansanedustajat eivät varmaan ole huomanneet, että tämä vasemmistoliiton ehdotus olisi maksanut 280 miljoonaa euroa vuodessa lisää, että ei se nyt ihan mikään pikkuasia ole. Sitten te vielä mollaatte tätä kelamaksun poistoa jatkuvasti. Se on kuitenkin ollut yksi niitä parhaita elvyttäviä toimenpiteitä, mitä tässä maassa on tehty, sillä sehän nimenomaan on kohdistunut ihmisten palkkoihin ja siihen työn tekemiseen ja työn teettämiseen, ja siitä kunnat ovat saaneet 270 miljoonaa. Ei sitä nyt kannata joka puheessa sanoa, että sekin on ollut huono asia. MattiKangas vas Arvoisa puhemies! Täällä ed. Salo kertoi, että hän rupeaa väittelemään eläketasosta ja kuka Suomessa on eläkkeet järjestänyt. Kyllä minä totean sen, että sodan jälkeen Suomessa vasemmiston, ammattiyhdistysliikkeen ja keskustapuolueen, silloisen maalaisliiton, voimilla ajettiin se eläketaso, mikä tänä päivänä on. Siellä kokoomus oli enemmänkin jarrumiehenä niinä vuosikymmeninä. Toki varmaan olette tulleet nyt, sanoisinko, synnintuntoon ja annatte rahaa köyhille. Mutta ed. Asko-Seljavaara kertoi, että 200 miljoonaa euroa olisi maksanut. (Ed. Asko-Seljavaara: 280 miljoonaa!) Se ei ole kovin paljon tämän maan pienituloisille ihmisille, kun on monia miljardeja annettu veronalennuksia tämän maan hyvätuloisille, ja nyt sitten jos joku 200 miljoonaa pitäisi antaa, niin se ei ole paljon. Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus, missä oli kokoomuslainen valtiovarainministeri Niinistö, joutuivat maksamaan 1990-luvun laman. Budjetit olivat pahasti alijäämäisiä. Ei siellä varmasti ollut — voitte Niinistöltä kysyä, oliko — pelivaraa antaa. Mieluummin taisteltiin siitä, ettei leikattu lisää. Mutta sen laman maksoivat Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus. (Ed. Kankaanniemi: Kyllä Lipposen hallitus leikkasi!) — Joo, leikkasi, näin oli, mutta Ahon hallitus ajoi tämän maan karille ja edellinenkin hallitus, ei ainoastaan Ahon hallitus, vaan sitä edellinenkin hallitus. Niitä laskuja maksettiin. BenZyskowicz kok Herra puhemies! Mitä ensin kansanedustaja Hyssälän toimintaan tulee, niin hän on ministerinä varmasti toiminut eläkkeensaajien puolesta ja eläkkeiden korottamisen puolesta. Silti hänen vuoden 2003 vaaliesite oli mielestäni symboli sille, miten hulvattomilla lupauksilla kalasteltiin niissäkin vaaleissa eläkeläisten ääniä. Mitä sitten tähän itse asiaan tulee, herra puhemies, me Suomessa olemme viime päivinä ilkkuneet kreikkalaisille ja pitäneet heitä aikamoisina hölmöläisinä, kun tilanteessa, jossa valtio rajusti velkaantuu, kuitenkin puolueet ovat kilpailleet keskenään siitä, kuka pystyy erilaisille väestöryhmille antamaan enemmän vastuuttomia lupauksia ja toteuttamaan erilaisia sellaisia uudistuksia, jotka tiedetään väestön piirissä hyvin suosituiksi, mutta joille kuitenkaan ei vastuullisessa politiikassa olisi olemassa katetta. On ihmetelty sitä, kuvittelevatko kreikkalaiset puolueet ja poliitikot todellakin, että kansalaisia voidaan näin, tekemällä tällaisia kalliita uudistuksia, ostaa antamaan tukensa asianomaisille puolueille ja poliitikoille aina vaaleissa. Kyllä ne kreikkalaiset ovat aika lailla hulluja tässä mielessä ilmeisesti olleet. En tiedä, olemmeko me kovin paljon viisaampia. Nyt olemme säätämässä lakia, joka tulee voimaan muistaakseni noin kuukauden ennen seuraavia eduskuntavaaleja, jossa laissa huomattavilla summilla lisätään eläkkeensaajien, pienimpien eläkkeiden varassa elävien eläkkeensaajien, eläkkeitä ja korotetaan heidän eläkkeitään. Se tuntuu sinänsä tietysti oikealta ja kauniilta politiikalta, mutta kun samaan aikaan valtio velkaantuu vuositasolla toistakymmentä miljardia euroa, niin voi kysyä, onko tämä vastuullista politiikkaa ja joutuvatko tulevat hallitukset vielä sitten karsimaan menoja näiden ratkaisujen vuoksi. Lopuksi, herra puhemies, toivotan uudelle ministeri Rehulalle menestystä hänen vaativassa työssään. Sosiaali- ja terveysministeri JuhaRehula Arvoisa herra puhemies! Ministeri Hyssälä hoiti tehtävänsä loppuun asti, ja hän totesi allekirjoittaneelle menneenä maanantaiaamuna (Ed. Zyskowicz: Älä unohda köyhien asiaa!) noin puoli kymmenen aikaan, että "tuo Juha on sellainen saattaen vaihdettava". Tässä itselläni on tällä hetkellä hieman samanlainen tunne ja olo ja myös vastaus ed. Pulliaisen kysymykseen siitä, mikä on ministerin arvio valiokunnan mietinnöstä ja siitä, miten tällä eläkepolitiikkaa tulevaan luotsataan. Tämä on tämän vaalikauden yksi sosiaalipolitiikan suurimpia ja merkittävimpiä päätöksiä. Se, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, ed. Zyskowicz — me elämme aikaa, jolloin joudumme arvioimaan niin tuloja kuin menojakin, mutta se tehtävä, joka minulle on annettu, on se, että minä puolustan niitä ihmisiä, joitten toimeentulo ei ole mahdollista oman kunnon, oman iän tai oman jaksamisen perusteella. Se on sosiaali- ja terveysministerin tehtävä, ja kun meillä on käsittelyssämme esitys takuueläkkeestä, jota ministeri Hyssälä joissakin eduskuntapuheenvuoroissaankin kutsui kansaneläkeuudistuksen kolmanneksi vaiheeksi, niin tässä ollaan tekemässä Matti Vanhasen toisen hallituksen toimesta historiallista eläkepoliittista päätöstä, jonka nyt sitten eduskunta on ensimmäisessä käsittelyssään hyväksymässä. Ensinnäkin totean, että hallitus toteuttaa ohjelmaansa. Hallitusohjelmaan kirjattiin kohta, jossa tiettyyn aikamäärään mennessä, vuoden 2009 loppuun mennessä, etsitään sellainen malli, jolla kaikkein pienimpiä eläkkeitä voidaan nostaa tavalla, josta nyt meillä on konkreettinen esitys käsiteltävänä. Toisekseen tämä on Matti Vanhasen toisen hallituksen yksi niistä viesteistä, joita halutaan välittää sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Se on arvokysymys, ed. Zyskowicz, ja monet muutkin tässä salissa. Kolmas asia: tässä on yksi iso viesti kaikille niille, jotka Sata-komitean käynnistyessä ilkkuivat, että on komitea, jolle annettiin iso ja haastava tehtävä, mutta ei annettu euroakaan rahaa. Sata-komitean esityksistä jo toteutettuja päätöksiä vuonna 2011 vuositasolla puhutaan 500 miljoonasta eurosta. Se on iso summa suomalaisessa sosiaaliturvassa, ja tästä yli 500 miljoonasta eurosta vuositasolla ollaan käyttämässä noin 119 miljoonaa 120 000:n kaikkein pienimmän eläketulon varassa elävän ihmisen toimeentulon ylläpitämiseen ja parantamiseen. Tämä on tasa-arvoesitys, kuten valiokunnan mietinnössä todetaan. Tämä koskettaa erityisesti naisia, yli 65-vuotiaita naimisissa olevia naisia, ja toisekseen, sosiaalipoliittisesti merkittävä asia: tyypillinen mies, jota tämä esitys koskee, 35—40-vuotias mies. Ja mitä siellä taustalla on? Siellä on mielenterveysongelmia ja siellä on työkyvyttömyyttä tilanteessa, jossa meidän pitäisi samanaikaisesti miettiä, miten me saisimme kaikki voimat käyttöön, jotta pystymme jatkossa maksamaan tämän sosiaaliturvamme. Työnteon kautta se vain ja ainoastaan voi onnistua. Takuueläke turvaa myös lapsesta saakka sairaan tai vammaisen taikka nuorena vammautuneen toimeentulon. Tämä on merkittävä uudistus, merkittävä asia. Mitä tulee sitten opposition kritiikkiin tätä esitystä kohtaan, niin kyllä hieman tuntuu, että vastalauseet on pitänyt kirjoittaa tämän esityksen kohdalla vain ja ainoastaan sen takia, että ne on pitänyt kirjoittaa. Esimerkiksi sosialidemokraattien vastalause on huolissaan siitä, että tässä ei oteta huomioon yksilöllisiä eläkevakuutuksia, niin sanottuja ostoeläkkeitä. Siinä väestöryhmässä, siinä kansan osassa, jota tämä laki koskee, on kyllä varsin vähän ostoeläkkeitä ja vapaaehtoista eläkevakuutusta. Siellä on kysymys arjesta selviytymisestä ja leivästä. En kiistä sitä, etteikö sellaisia ihmisiä voisi 120 000 suomalaisen joukosta joitakin löytyä, mutta kyllä se on marginaali sen rinnalla, mikä on tämä periaate, joka tässä esityksessä on takana. Sama koskee asumistukea. Kun lukee hallituksen esityksen ja lukee valiokunnan mietinnön, saa selville sen, että 120 000:lla, riippumatta asumistukijärjestelmän yhteensovittamisesta, eläke joka tapauksessa nousee merkittävästi. Arvoisa herra puhemies! Kiitän valiokuntaa hyvin tehdystä mietinnöstä. (Naurua) PetriSalo kok Arvoisa herra puhemies! Minä ymmärrän ed. Zyskowiczin huolen siitä, että hän pitkällä parlamentaariurallaan on varmaan joutunut tekemään myöskin sellaisia päätöksiä, että mitä edellisvaalikaudella on etuisuuksia nostettu, niin on jouduttu sitten taloudellisessa ahdingossa niitä etuisuuksia peruuttamaan. Se ei välttämättä tietenkään aina anna politiikasta kovin uskottavaa ja järkevää kuvaa. Luulen ja uskon, että mikäli jouduttaisiin sellaisiin tilanteisiin, että jouduttaisiin joitakin etuisuuksia taloudellisen tilanteen johdosta leikkaamaan, niin ehkä nämä olisivat parhaimmassa suojassa johtuen siitä, että nämä ovat osa niin keskeistä pienituloisten perusturvaa, että muunlaisia ratkaisuja löydettäisiin. Näin ainakin toivon. Siihen, mitä ed. Kangas vielä sanoi eläkepolitiikasta, niin kyllähän Suomessa pitkään on vallinnut täydellinen konsensus eläkkeistä ja eläketurvasta. Suomalainen järjestelmähän toimii siten, että mitä parempi talouskasvu meillä on, mitä parempi työllisyys, mitä enemmän ihmiset ansaitsevat, sitä enemmän he kerryttävät itsellensä työeläkettä, josta tietenkin valtaosan maksaa heidän työnantajansa palkan yhteydessä ja pienen osan maksaa myös työntekijä itse sen uudistuksen jälkeen. Tämähän on lähtökohta. Tälle järjestelmälle on kyllä riittänyt vasemmistossa hyvinkin voimakkaita puolustajia, mutta en oikein tahdo muistaa näiden 12 vuoden aikana, että täällä salissa olisi joku vasemmistopoliitikko voimakkaasti korostanut esimerkiksi sitä perusturvan osaa ilman, että sitä kytketään millään lailla työeläkkeen osuuteen. Tämä järjestelmä poikkeaa siltä osin, väitän edelleen, että minkään muun värinen hallitus ei tätä esitystä olisi tällaisena pystynyt tuomaan, tämän sisältöisenä ja näin tarkkaan rajattuna, ja toivottavasti myöskin sellaisena, jotta tulevaisuudessa me pystymme myöskin maksamaan kaikki ne velvollisuudet, koska tämäkin on indeksisidonnainen, jonka kuluerät vuosittain vain lisääntyvät. AilaPaloniemi kesk Arvoisa puhemies! On pakko kysyä ed. Zyskowiczilta, oletteko tosiaan sitä mieltä, että hyvinvointi-, terveys- ja tuloeroja ei saa missään tapauksessa Suomessa kaventaa. Nämä erot ovat Suomessa todellakin vuosikymmenten mittaan kasvaneet jyrkästi. Väitän, että siitä se kansantaloudelle koituva laskun vain todella suureksi kasvaakin, ellemme me tee huonoinakin aikoina voitavaamme kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi. Takuueläke on täsmäapua juuri näille kaikkein huonoimmassa asemassa oleville kansalaisille. MerjaKuusisto sd Arvoisa puhemies! Täytyy sen verran tähän keskusteluun nyt ottaa osaa, kun tässä tuodaan esiin hallituspuolueiden edustajilta sitä, että oppositiopuolueen jäsenet eivät kannattaisi tätä takuueläkettä. Siitä ei ole kysymys. Se on hyvä esitys, mutta siinä on pieni kohta, mihin me olisimme halunneet muutosta, eli se, että siinä otetaan huomioon myös nämä ostoeläkkeet, kun kaikki muutkin tulot huomioidaan. Mikäli niin on, kuin ministeri Rehula sanoi, että se on hyvin marginaalinen ihmismäärä, joka on saanut näitä ostoeläkkeitä, niin ne olisi voinut ihan hyvin huomioida tässä lakiesityksessä, ymmärtääkseni. Mutta, ettei jää väärää käsitystä, me kannatamme sitä, että pienituloisten ihmisten, joilla on pieni eläke, tulotaso nousee. Tämä on hyvä esitys muilta osin. PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Taisi olla ministeri Rehula, joka tuolta ministeriaitiosta totesi, että tässä ryhmässä, joka nyt saa tämän hyvän, siis hyvän, takuueläkkeen, ei ostoeläkkeitä harrasteta. Mutta kun on sellainen kotiäiti, joka ei ole ollut ansiotyössä, koska hänen puolisonsa on ollut niin varakas, että ei ole tarvinnut mennä koskaan ansiotyöhön, tai jolla on ollut jokin muu syy siihen, ettei hän ole halunnut mennä siihen, mutta jolla on tämä varakas puoliso, niin kyllä niillä puolisoilla on tapana näitä ostoeläkkeitä hankkia, ainakin näin mainoksissa sanotaan. Tällainen esimerkki käy kyllä tähän. Mutta tästä pienestä joukosta huolimatta — eikä sitä tarvitse huomioida nyt tässä erityisemmin, vaikka se ilmeisesti siis toisessa vastalauseessa on mainittu — tämä takuueläke on siis hyvä asia, ja se koskettaa nimenomaan niitä pienituloisia ihmisiä, esimerkiksi juuri mielenterveyssyistä eläköityneitä, voi sanoa, aikuisikänsä eläkkeellä olevia. Mutta sitten ed. Petri Salo totesi niin, että täällä on vuosia ollut konsensus eläkepolitiikassa. Näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi taitetusta indeksistä on ollut selvä erimielisyys, tasaindeksi, taitettu indeksi. Ennen vaaleja kolme suurinta, menestyneintä puoluetta ilmoitti, että ne eivät ole missään tapauksessa tasaindeksin puolella, vaan pysyvän taitetun indeksin. Mutta esimerkiksi vasemmistoliiton mielestä, monien meidän ehdokkaidemme mielestä, asia ei näin ole, ja kansaneläkkeen pohjaosan palauttamisesta on edelleenkin erilaisia mielipiteitä. Ei ole siis mitään konsensusta, eikä pitäisi ollakaan. Tässä mielessä tämä on hyvä huomio. ErkkiVirtanen vas Arvoisa puhemies! Kyllä taitetun indeksin poistamisesta on toisinaan vallinnut laaja yksimielisyys erityisesti muutamaa viikkoa ennen vaaleja. Vuoden 2003 vaalien edelläkin muistaakseni esimerkiksi Kuopion vaalipaneelissa kaikki muut puolueet paitsi Jyrki Katainen ja ilmeisesti Ben Zyskowicz Helsingissä kannattivat lämpimästi taitetun indeksin romuttamista, mutta ei se nyt ole minnekään romuttunut, kun ne puolueet, jotka siirtyvät hallitukseen, ovat sitä ansiokkaasti ryhtyneet vastustamaan. Mutta ed. Salolle voin nyt tässä kuitenkin luvata tietysti, että jos te ette nyt 12 vuoteen ole vielä tavannut yhtään sellaista vasemmistolaista edustajaa, joka ei olisi kytkenyt tämän tyyppisiin eläkepoliittisiin ratkaisuihin myöskin ansioperustaista eläkettä, niin nyt tapaatte. Minusta tämä on erinomainen esitys ilman sitäkin, että tähän olisi kytketty työeläkkeitten korotus, (Ed. Salo: Hienoa!) mutta olisi tietenkin kohtuullista, että sen jälkeen, kun tämä on tehty, mietitään sitten, mitä tehdään niille pientä työeläkettä saaville ihmisille, jotka nyt leikkaantuvat siinä 685 eurossa kokonaan pois, koska 686 euroa ei ole Suomessa riittävä rahamäärä toimeentuloon. Ed. Asko-Seljavaaralle voin nyt lohdutukseksi sanoa, että taas te tulitte antaneeksi virheellistä tietoa vasemmistoesityksistä. Se esitys, jonka vastalauseessani tein, ei suinkaan maksa 280:tä euroa. Se maksaa lähes 600 miljoonaa. BenZyskowicz kok Arvoisa herra puhemies! Ed. Paloniemelle sanon ja vastaan, että en ole sitä mieltä, etteikö hyvinvointieroja tulisi Suomessa kaventaa. Tosin olen sitä mieltä, että tässä suhteessa palvelut ovat tulonsiirtoja tärkeämpiä. Olen sitä mieltä, että usein pienituloiselle eläkeläiselle, pienituloiselle lapsiperheelle toimivat, hyvät palvelut ovat tärkeämpiä kuin se, saako kuukaudessa tulonsiirtoa 10 euroa enemmän tai vähemmän. Täällä on herttaisen yksituumaisia oltu siitä, että tämä nyt käsillä oleva uudistus on positiivinen asia, enkä minäkään voi tästä itse substanssista eri mieltä olla. Kiinnitin huomiota puheenvuorossani siihen, että me olemme viime päivien keskustelussa Suomessa pitäneet kreikkalaisia poliitikkoja ja puolueita vastuuttomina, kun he ovat kilpaillessaan kansalaisten suosiosta parantaneet erilaisia eri väestöryhmien etuja saadakseen tätä kautta itselleen poliittista kannatusta, vaikka näiden etujen parannuksiin ei olisi ollut valtiontalouden näkökulmasta varaa. Tähän halusin kiinnittää huomiota ja kysyä, kuinka paljon meidän toimintamme juuri nyt eroavat siitä, mistä kreikkalaisia moitimme. Kun valtio viime vuonna otti noin 10 miljardia euroa velkaa, tänä vuonna ottaa ehkä 12—13 miljardia euroa velkaa, ensi vuonna kaikkien arvioitavissa olevien tulosten mukaan velkaantuminen jatkuu edelleen, jos ei nyt aivan samaa tahtia, niin joka tapauksessa, niin minun mielestäni on vain oikeutettua asettaa kysymys, onko juuri tämä hetki oikea hetki sille, että lisäämme lakisääteisiä pysyviä valtion menoja. Minusta helpoin valtiontalouden säästö on se, että pidättäydytään uusista pysyvistä menoista. HannuHoskonen kesk Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys takuueläkkeestä, sen ensimmäinen käsittely, on erittäin tärkeä hetki Suomen eduskunnassa. On erittäin oikeudenmukaista ja oikea-aikaista, että tämä laki esitellään nyt ja se hyväksytään. Onhan ihan sivistysvaltion perusedellytys, että huolehdimme niistä ihmisistä, jotka on taloudellisesti heikossa asemassa ja jotka omasta taloudellisesta tilanteestaan eivät voi selvitä, vaan he tarvitsevat yhteiskunnan apua, ja se inhimillisyys pitää Suomen kansalla olla. En ymmärrä ollenkaan niitä puheenvuoroja, joissa on vastustettu tätä erinomaisen oikeudenmukaista lakiesitystä, joka sitä paitsi on ollut esimerkiksi keskustan vaalitavoitteena jo vuodesta 2003. (Ed. Zyskowicz: Eikä näytä teitä auttavan!) Toivon hartaasti, että menemme jokainen itseemme ja pohdimme niiden ihmisten asemaa, jotka sillä vajaalla 700 euron eläkkeellä joutuvat elämään. Se on tämän päivän Suomessa ehdottomasti minimitaso. Se voisi toki olla vähän korkeampikin, mutta ymmärrän toki, että kaikkeen eivät valtion rahatkaan riitä, mutta on sosiaalisesti erittäin oikeudenmukaista, että säädämme tämän lain ja annamme jokaiselle ihmiselle eläkkeellä ollessaan ihmisarvoisen mahdollisuuden elää ja nauttia eläkepäivistään. (Ed. Zyskowicz: Ja leikataan palveluita!) — Palveluita ei pidä leikata. Minusta, ed. Zyskowicz, me kohta olemme käsittelemässä tässä salissa pörsseissä hävittyjen miljardien korvaamista veronmaksajan rahalla. Kyllä oikeudenmukaisuudellakin tässä maassa pitää olla jotakin merkitystä. Minä en jaksa ollenkaan ymmärtää sitä menoa, että me olemme työntämässä rahaa kaiken maailman pörssikeinottelijoiden aiheuttamiin jättimäisiin tappioihin. Niihin kyllä ymmärrystä löytyy, mutta ei pienen ihmisen hätään. Tätä, ed. Zyskowicz, minä en voi ymmärtää enkä tule sitä koskaan ymmärtämään. Toivon, että oikeudenmukaisuus saa vallan tässä talossa ja sellaiset puheet, jotka ovat mielestäni ihmisarvoa loukkaavia, loppuisivat. MarkkuRossi kesk Arvoisa herra puhemies! Onneksi hallitus on ollut yksimielinen tehdessään tätä esitystä, ja takuueläke on näin ollen täällä eduskunnassa käsittelyssä. Ed. Zyskowicz, täytyy sanoa, että te olette todella rehellinen edustaja. Te olette ollut koko ajan sitä mieltä, että näitä pienimpiä eläkkeitä ei tulisi nostaa. Se herjanheitto silloin Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana: niin monta kertaa me näimme tässä edessä sen, mitä Hyssälä silloin ajoi. Se on syöpynyt meillä kaikilla mieliin. Te silloin jo olitte sitä mieltä, että pienimpiä eläkkeitä Suomessa ei tulisi nostaa. Ei tämä ole poliittisten pisteiden hakupaikka, vaan todellakin, kuten ed. Hoskonen totesi, on kysymys oikeudenmukaisuudesta. Me käytämme miljardeittain rahaa moniin sellaisiin kohteisiin, joissa pelastetaan kansantaloutta, pankkeja, rahalaitoksia, koko tätä järjestelmää. Nyt kun puhutaan sitten pienimpien eläkkeensaajien tuloista, niin ei voi muuta kuin ihmetellä. Tähän pitää tällä hallituksella olla ja hallituspuolueiden edustajilla kaikilla myös varaa. Se on, arvoisa puhemies, tietysti totta, että kun valtiontaloutta tarkastellaan kokonaisuudessaan, niin me joudumme tätä menopuolta tarkastelemaan hyvin tiukkaan, mutta, ed. Zyskowicz, tuleeko se juuri siinä kohtaa, kun kaikkein pienituloisimpien eläkkeensaajien asiasta on kysymys? MarkkuPakkanen kesk Arvoisa puhemies! Ed. Rossin puheesta on hyvä jatkaa. Myös minä olen sitä mieltä, että pienituloisten eläkeläisten asia on aina ajankohtainen, on valtionta-louden tilanne mikä vaan, ja jos valtio velkaantuu ja jollei sitä velkaa käytetä, niin kyllä minusta se on varsin kohtuullista, että sitä käytetään pienituloisten eläkeläisten olojen parantamiseksi. Tässä mielessä olen ed. Zyskowiczin kanssa eri mieltä. Mutta hyvä näin, että tämä lakiesitys menee läpi. Valiokuntatyöskentelyssä kyllä tuli varsin selväksi se, kuinka vaikeaa tämän lakiesityksen läpivieminen oli sosialidemokraateille, ja myös tuon vastalauseen rakenne, se, kuinka se on rakennettu, osoittaa sen, että on tämä vaikea asia teille läpivietäväksi, koska tässä ei sidota niin sanottuihin työeläkkeisiin tätä asiaa. Mutta tyytyväisyydellä täytyy todeta, että nykyinen kansanedustaja ja ex-ministeri Hyssälä vei tämän asian tarmokkaasti loppuun ja tässä meillä on erinomainen esitys. Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö. ToimiKankaanniemi kd Herra puhemies! On kyllä aika käsittämätöntä ottaa Kreikka tässä kohtaa vertailukohdaksi. Kreikassa virkamiehet pääsevät 50—53-vuotiaina eläkkeelle ja eläkkeen määrä on kuulemma 93 prosenttia viimeisestä palkasta, ja näillä kansaneläkeläisillä ... (Välihuuto) — Niin, tyttäret saavat vielä sitten oman osuutensa. Meillä tässä on kysymys kansaneläkkeistä, jotka nousevat 685 euroon kuukaudessa, ja jos lasketaan alin minimipalkka, jos meillä sellainen on, niin se lienee jossakin siellä 1 000:n ja 1 500:n välissä. Eivät pääse kuin vaivoin 50 prosenttiin siitä tasosta nämä 120 000 eläkeläistä, joista valtaosa on esimerkiksi vammaisia tai sairaita ja jotka joutuvat elämään tässä kalliissa yhteiskunnassa. Lisäksi siellä on paljon niitä meidän äitejämme ja isiämme, jotka ovat tehneet arvokkaan työn hoitaessaan lapsia kotona tai muuta tällaista palkatonta työtä, jonka merkitys kuitenkin koko yhteiskunnalle on valtavan tärkeä, hyvää työtä. Heidän vanhuudenturvastaan on kysymys. Minua hieman, arvoisa puhemies, hävettää tämä keskustelu tältä osin, että tällaista vertailua käytetään. Onneksi tämä esitys nyt menee läpi. JoukoSkinnari sd Arvoisa puhemies! Otin tämän puheenvuoron sen takia, että täällä nyt koetettiin valtion maksettavaksi laittaa kaikki eläkkeet, mutta tämä meidän järjestelmähän on luotu sillä tavoin, että se 22 prosenttia palkasta menee erityisesti Ilmariseen ja Varmaan. Eduskuntahan voisi päättää siitä, että sieltä otetaan enemmän kuin tällä hetkellä tapahtuu. Mutta niin kuin me olemme nähneet näistä luvuista, niin työeläkerahastoista on nyt 17 miljardia suurin piirtein sijoitettu euromaihin, ja tämä sijoituspolitiikka voisi olla myös Suomeen päin niin, että palkansaajat ja työeläkeläiset voisivat esimerkiksi sosiaali- ja terveysasioissa, kun täällä ed. Zyskowicz puhui palveluista, rakentaa niitä palveluita näillä rahoilla eikä rakentaa niitä yksistään Keski-Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin tai jonnekin muualle, missä näitä rahoja sijoitetaan, vaan tehdä sijoituspaketteja niin, että tuottavasti ja turvaavasti ja paljon varmemmin kuin Kreikassa näistä rahoista saataisiin vuokratuloja, kuten esimerkiksi täällä on työeläkerahastoilla tehty Sello, jossa on muun muassa Espoon musiikkitalo, Leppävaaran kirjasto ja tämän tyyppisiä palveluita. Tämä olisi juuri näitä sijoituskohteita, joita kaivattaisiin. Tässä mielessä palvelut ovat tärkeä asia, mutta tämä esityshän on sillä tavoin epäoikeudenmukainen, että kun kansaneläkejärjestelmä on taattu valtion budjetin kautta ja jos eivät rahat riitä, niin Kelasta lähetetään kirje, että lähettäkää lisää rahaa, ja samaan aikaan esimerkiksi maatalousyrittäjät saavat MYELiin 500 miljoonaa suurin piirtein budjetissa joka ainoa syksy. Tässä suhteessa pientä työeläkettä saavat, jotka lähtevät joka aamu tai yö töihin, ovat aivan epäoikeudenmukaisessa asemassa. ValtoKoski sd Arvoisa puhemies! Kuuntelin tarkasti, mitä ed. Zyskowicz tästä takuueläkkeestä sanoi, ja voin siltä osin yhtyä hänen näkemyksiinsä, että valtiontalouden tila on sellainen, että on syytä olla huolissaan. Mutta jos tällä ajatellaan nyt tätä valtiontalouden tilaa korjata, niin kyllä silloin vähän harharetkillä ollaan. Minä olen itse puhunut täällä melkein koko 15 vuoden ajan näitten vähempiosaisten ihmisten asioitten hoitamisen puolesta ja nimenomaan näiden ihmisten puolesta, jotka ovat vanhempaa ikäluokkaa ja jotka eivät työelämän kautta saa mitään eläkettä, saavat vaan kansaneläkkeen. Se on ollut alle 600 euroa kuukaudessa. Minä vaan kysyn, ed. Zyskowicz: Tulisitteko sillä toimeen, kun siitä vielä otetaan verot pois? Sitten mitä tulee tähän sosialidemokraattien näkemykseen ja vastalauseeseen, niin sillä on vaan pyritty osoittamaan, että tässä on joitakin epäkohtia, jotka olisi pitänyt korjata. Valitettavasti nyt hallituspuolueet eivät ole sitä korjanneet, ja täytyy tältä osin vaan todeta, että hyvä kokonaisuus sinänsä, mutta nämä epäkohdat olisi pitänyt voida kanssa korjata. BenZyskowicz kok Arvoisa herra puhemies! En halua keskustelua enää juurikaan pitkittää. Haluan vielä kerran todeta sen, että minunkin mielestäni tämä uudistuksen sisältö, tämä asia, on sinänsä positiivinen. En myöskään kuvittele, että valtiontalous hoidetaan sillä, että tämä uudistus jätetään tekemättä. Halusin vain kiinnittää huomiota siihen, että me elämme tilanteessa, jossa valtio velkaantuu sellaiset toistakymmentä miljardia euroa vuodessa, ja että tämä velkaantumiskehitys on pakko lähivuosina saada radikaalisti vähenemään. Silloin joudutaan tekemään erilaisia menosäästöjä ja joudutaan myös veroja korottamaan. Itse olen huolissani siitä, että kun näitä menosäästöjä joudutaan tekemään, ne usein kohdistuvat esimerkiksi kuntien valtionosuuksien kautta nimenomaan sellaisiin esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, jotka vähäosaisille ihmisille ovat hyvin tärkeitä, usein tärkeämpiä kuin se, saavatko he tulonsiirtona 10 euroa kuussa enemmän tai vähemmän. Kun nyt sitten mietitään sitä, että täällä ollaan herttaisen yksimielisiä menojen lisäämisen tarpeesta tämän esityksen kohdalla, ja sitten tässä on kehuttu, että 500 miljoonaa vuositasolla on muutenkin onnistuttu menoja tällä suunnalla lisäämään, niin halusin tuoda esiin sen periaatteellisen näkemykseni, että kun menoja joudutaan lähivuosina vähentämään, niin helpoin menovähennys on se, että pidättäydytään uusien pysyvien menojen säätämisestä niin kauan kuin ollaan näin vaikeassa tilanteessa. Näin ollen se tarve leikata jo saavutetuissa eduissa on pienempi, kun pidättäydytään uusista pysyvistä menoista. Yleiskeskustelu päättyi. Puhemies Asian käsittely keskeytetään. 10 Hallituksen esitys laiksi tapaturmavakuutuslain muuttamisesta Ensimmäinen käsittely Hallituksen esitysHE 55/2010 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 11/2010 vp Puhemies Käsittelyn pohjana on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö. Nyt päätetään lakiehdotuksen sisällöstä. Yleiskeskustelua ei syntynyt. Päätökset Yksityiskohtaisessa käsittelyssä eduskunta hyväksyi lakiehdotuksen sisällön mietinnön mukaisena. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely päättyi. 11 Hallituksen esitys laeiksi kuluttajansuojalain muuttamisesta ja eräiden luotonantajien rekisteröinnistä sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi Ensimmäinen käsittely Hallituksen esitysHE 24/2010 vp Talousvaliokunnan mietintöTaVM 10/2010 vp Puhemies Käsittelyn pohjana on talousvaliokunnan mietintö. Nyt päätetään lakiehdotusten sisällöstä. Yleiskeskustelu ToimiKankaanniemi kd Herra puhemies! Muutama aika sitten eduskunta käsitteli niin sanottua pikavippilakia, ja nyt meillä on uusi lakiesitys, hallituksen esitys, josta on talousvaliokunta tehnyt mietintönsä kuluttajansuojalain muuttamisesta ja eräiden luotonantajien rekisteröinnistä ja muutamasta muusta laista. Tämä esitys sisältää EU:n kulutusluottodirektiivin täytäntöönpanoon liittyvät asiat, mutta pääasiallinen huomio on kohdistunut, ja sen on syytä kohdistua, tähän niin sanottuun pikavippi-, eli pikaluottojärjestelmään, joka meillä on nykyaikainen, muutaman vuoden käytössä ollut menetelmä, jolla ahdinkoon joutuneet kansalaiset yrittävät hoitaa taloudellisia ongelmiaan. Tämä järjestelmä on ehkä seurausta siitä, että perinteiset pankit ovat melkeinpä sulkeneet ovensa köyhiltä ihmisiltä, tuovat vain hiekkaa lattialle, joka aiheuttaa kustannuksia, ja lainoja ei näille ihmisille anneta, koska pankki vaatii takuita ja näillä ihmisillä ei ole vekseliin nimen kirjoittajaa eikä varallisuutta, jota vastaan voisi lainaa saada. Näin ollen on syntynyt tällä hetkellä 59 tilastoitua pienlainayritystä maahan. Muutamat toimivat useammalla markkinointinimellä, mutta määrä on siis valtavan suuri. Siinä ovat selvästi jotkut nähneet markkinaraon ja ruvenneet tekemään rahaa. Se ei ole pankkitoimintaa siinä mielessä, että nämä pikavippifirmat eivät ota rahaa vastaan vaan hankkivat pääomia, joita sitten vain lainaavat ulos pienehköinä summina, ja sitten perivät korkoja ja kuluja, joiden määrä on useassa tapauksessa kohtuuton, jopa yli 1 000 prosenttia. Tällaista toimintaa meillä on nyt muutaman vuoden ajan katseltu hiljaa sivusta. Siihen ei ole lainsäätäjä kunnolla puuttunut. Talousvaliokunta on viime aikoina, tällä vaalikaudella useamman kerran, tähän voimakkaasti puuttunut, ja siitä on ollut seurauksena, että hallitus valmisteli muutosesitykset lainsäädäntöön ja nyt sitten myös vähän pitemmälle menevään kuin edellinen, joka kielsi yöllä rahoittamisen ja kännykän käytön eräiltä osin, teki siihen rajoituksia. Nyt hallitus esitti rekisteröintiä ja sen kautta tulevaa jonkinlaista valvontaa näille pikavippifirmoille. Vielä näitten määristä: Täällä mietinnössä todetaan, että ensinnäkin suomalaisilla oli kulutusluottoja viime vuoden lopussa 13,7 miljardia euroa. Vuonna 2008 se kasvoi 14,5 prosenttia, viime vuonna vähemmän, 2,6 prosenttia. Pienlainojen lainakanta oli 45 miljoonaa euroa. Viime vuonna uusia pikaluottoja myönnettiin yli 226 miljoonaa euroa, yli 1,1 miljoonaa kappaletta. Lainoista asiakkaat maksoivat runsaat 60 miljoonaa euroa erilaisia kuluja, eli 27 prosenttia lainapääomasta. Tämä kertoo vähän tästä tilanteesta, missä olemme. Tänne myös kirjoitettiin Suomen Asiakastieto Oy:n antama tieto siitä, että viime vuonna uusia maksuhäiriömerkintöjä tehtiin 645 000 eli 645 000 henkilölle, ja siinä oli 100 000 lisäys edelliseen vuoteen verrattuna, ja velkomistuomioita 230 000 henkilölle, missä oli 27 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Eli tilanne on koko ajan vain karkaamassa käsistä. Tältä pohjalta sitten tähän on nyt hallitus tarttunut, mutta ainakin oma näkemykseni on se, että hallituksen linja on vieläkin aivan liian lepsu tässä asiassa. Pelkkä luotonantajien rekisteröinti Etelä-Suomen aluehallintovirastossa, jossa ei ole edes tämän alan riittävää asiantuntemusta eikä henkilöstöä, ei riitä panemaan tätä toimintaa sellaiseen malliin, joka olisi kohtuullista oikeusvaltiossa. Mielestäni tällainen — voisi sanoa, että nykyaikainen riisto vaikeuksissa olevien ihmisten osalta — pitäisi saada loppumaan. Miten se voidaan saada loppumaan? Sitä henkilökohtaisesti mietin valiokunnassa, kun asiantuntijoita kuultiin, ja olen sen tänne vastalauseeseen 3 kirjoittanut. Mielestäni, jos mentäisiin siihen, että nämä pikavippifirmat antaessaan lainaa joutuisivat vaatimaan asiakkaalta vakuuden, niin kuin pankki vaatii asiakkaaltaan vakuuden, tämä käytännössä loppuisi ja nämä ihmiset siirtyisivät vekseliasiakkaiksi pankkeihin. Pankissa taas olisi paljon selkeämpi, voimakkaampi valvonta ja seuranta, ettei tällaista toimintaa tässä mitassa voisi jatkaa. Kun tällaisen elinkeinon harjoittaminen on meillä niin sanottu laillinen ammatti, sitä ei varmaan voida perustuslaki huomioon ottaen kieltää, mutta tällä lailla se voitaisiin saada aisoihin ja ehkä jopa loppumaan. Tähän ei valiokunta yhtynyt. Siksi tein ed. Kankaan ja Uusipaavalniemen kanssa tämän vastalauseen, jossa on lausumaehdotus, jonka toisessa käsittelyssä tulen esittämään, ja siinä siis edellytetään tätä käypää vakuuttaa ja toisaalta sitä, että tämä pikaluottotoiminta pantaisiin luvanvaraiseksi — ei vain rekisteröintiä vaan myös luvanvaraiseksi — ja lupa- ja valvontaviranomaiseksi määrättäisiin Finanssivalvonta, jossa on tämän alan asiantuntemus, ainakin pitäisi olla. Valitettavasti kaikilta osin ei aina näin ole ollut. Herra puhemies! Tältä pohjalta toivon, että tähän asiaan eduskunta todella vakavasti paneutuisi. Tällainen vaikeuksissa olevien ihmisten hyväksikäyttö olisi saatava kyllä aisoihin ja mielellään loppumaan kokonaan. MattiKangas vas Herra puhemies! Olen yksi allekirjoittaja siinä vastalauseessa 3, aloitteessa, jonka ed. Kankaanniemi tuossa esitteli, ja kannatan sitä vastalausetta, että se hyväksyttäisiin. Sitten olen vastalauseen 1 tehnyt valiokunnassa, ja siltä osin olen mietintöön eriävän mielipiteeni esittänyt, ja se koskee näitä pikavippien korkoja. Siellähän harrastetaan koronkiskontaa, joka nyt on kielletty laissa, mutta näin se vaan on. Nyt esitän, että sinne tulisi korkokatto. Esimerkiksi viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä voisi olla tämmöinen korkokatto, jossa nyt kyllä sitten rahanlainaajakin saisi omansa pois. Tässä on yksi epäkohta, niin kuin ed. Kankaanniemi totesi. Kun nyt kiellettiin, että yöllä ei saa antaa pikavippiä, mutta heti aamulla sitten kello 7 voi antaa, ja näin siinä kyllä varmasti käy, että yöllä siellä yöelämässä voi sanoa kaverille, että anna minulle rahaa, minä seitsemältä maksan sinulle sen pois. Eli tässä olisi pitänyt olla, niin kuin ed. Kankaanniemi totesi, selvillä pikavipin antajalle, kenelle annetaan, ja henkilö pitää tunnistaa ja näin, että tällaiset pikavipit pitäisi siirtää tuonne pankkitoimintaan, missä todetaan ihminen ja onko hänellä maksukykyä. Kun alkaa olla niin, että syömävelkaa jo otetaan pikavipillä, kun pienituloisista ihmisistä täällä puhuttiin, ja useatkin ovat semmoisessa velkakierteessä, että vipillä maksetaan vippiä, ja niin on käynyt tuolla valiokuntakäsittelyssäkin ilmi, että pikavippiyhtiöt jopa tietävät, että kahdella kolmella pikavippiyhtiöllä on saatavia henkilöiltä taikka ihminen ei ole maksanut niitä, mutta siitä huolimatta annetaan tällaiselle ihmiselle pikavippiä, niin tässä kyllä ovat hämärämiehet liikkeellä ja harmaa talous rehottaa. JoukoSkinnari sd Arvoisa puhemies! Esitän, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalauseen 2 mukaiset lakiehdotukset, ja perusteluna toteaisin muun muassa sen, että, kuten täällä ed. Kankaanniemikin toi ilmi, vuonna 2006 eduskunta yksimielisesti tässä täysistuntosalissa hyväksyi sellaisen ponnen, jossa muun muassa tämä rekisteröinti jo silloin edellytettiin, ja aika monta vuotta on ehtinyt kulua siitä, että se nyt viimein saadaan aikaiseksi, ja kuitenkin tämäkin sitten sellaisella vähän, voisi sanoa, kreikkalaisella järjestelmällä, että pannaan sellainen porukka sitä tekemään, jolla ei kovin paljon ole aikaisempaa kokemusta. Ja Finanssivalvonta on nimenomaan tehty sitä varten, että se valvoo rahan liikkeitä, ja pikavipissä se rahan liike on vielä nopeampi kuin monessa muussa tapauksessa, ja monet pikavippiyhtiöt ovat nyt anomassa Finanssivalvonnalta oikeutta harjoittaa muutakin pankkitoimintaa. Toisin sanoen se helposti johtaa tähän. Tässä meidän lakiehdotuksessamme tämä asia on tuotu selkeästi pykälävaihtoehtona esille, ja siihen liittyvät lakiehdotukset on tämän vuoksi esitetty myös lisäyksenä. Samaten tässä on se ongelma, että vaikka kysymys on pikavipeistä, niin tämä rekisteröinti tehdään mahdollisimman hitaasti, niin että se on 6 kuukautta, ja että pikavippejä kyllä pystytään tekemään vaikka mihin aikaan vuorokaudesta, mutta rekisteröinti laahaa perässä, ja se voisi olla 3 kuukautta, kuten asiantuntijatkin valiokunnassa esittivät. Kaiken kaikkiaan tämä on lepsua asioitten hoitoa, että samaan aikaan puhutaan siitä, miten pitäisi asioita hoitaa jämäkästi, mutta tämäkin hallituksen esitys on, kuten kohta täällä käsittelyssä oleva sijoitusrahastolaki osoittaa, ihan toista. ValtoKoski sd Arvoisa puhemies! Pyydän saada kannattaa ed. Skinnarin tekemää esitystä. MattiKangas vas Arvoisa puhemies! Vielä sillä lailla varmennan, että esitän, että lakiesitys saa sen muodon kuin vastalauseessa 1 esitetään, että tulee selvästi sanottua, ja kannatan ed. Kankaanniemen esittelemää vastalausetta 3. Puhemies Niin, yksityiskohtaisessa käsittelyssä sitten näihin asioihin palataan. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan se, että vuonna 2006 käytiin eräällä tavalla hyvinkin velvoittava keskustelu tästä asiasta. Valitettavaa on se, että siihen, mitä silloin tavallaan päätettiin taikka toivottiin tapahtuvan, askeleet näyttävät olevan turhan verkkaisia, mutta nyt tietysti mennään sillä tavalla kuin hallitus on esittänyt. PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Niin kuin puhemies totesi, ed. Kankaan esitys tulee sitten yksityiskohtaisessa käsittelyssä pykälämuutoksena, ja olen tietysti sitä mieltä ja kannatan tätä esitystä. Muodollisestihan se ei vaadi kannatusta, kun se on vastalauseessa, mutta oikeastaan näillä kaikilla kolmella vastalauseella on oma perustelunsa. Yleiskeskustelu päättyi. Puhemies Asian käsittely keskeytetään. 12 Hallituksen esitys laiksi varainsiirtoverolain 14 §:n muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitysHE 47/2010 vp Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 18/2010 vp Puhemies Nyt voidaan hyväksyä tai hylätä lakiehdotus, jonka sisällöstä päätettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Keskustelua ei syntynyt. Päätökset Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi. 13 Hallituksen esitys laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitysHE 240/2009 vp Hallintovaliokunnan mietintöHaVM 5/2010 vp Puhemies Nyt voidaan hyväksyä tai hylätä lakiehdotus, jonka sisällöstä päätettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Keskustelu ValtoKoski sd Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja on varmasti tästä asiasta puhunut silloin, kun tämä on ensimmäisen kerran täällä ollut, mutta katson, että on syytä vielä muutamaan kohtaan puuttua. Yksi koskee tätä kolmen taikka kuuden kuukauden aikaa, jonka työelämä- ja tasa-arvoasiainvaliokunta otti esille, ja sen on ottanut esiin myös YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu Baltian ja Pohjoismaiden aluetoimistosta. Molemmat ovat olleet sitä mieltä, että tätä ei pitäisi muuttaa kuudeksi kuukaudeksi vaan se pitää säilyttää kolmena kuukautena. Tältä osin olen itsekin ollut sitä mieltä, että tähän suuntaan olisi pitänyt mennä. Sen lisäksi sitten valiokunta on oman lausumaehdotuksensa kautta halunnut kiinnittää aika oleelliseen asiaan huomiota, kun on halunnut tällä omalla lausumaehdotuksellaan ministeriön velvoittaa selvittämään nämä maahanmuuttokustannukset jne. Vähän olin yllättynyt siitä vastauksesta, kun hallintovaliokunta ensimmäisessä vaiheessa pyysi opetusministeriöltä selvitystä siitä, mihin opetusministeriön hallinnonalan etuuksiin maahanmuuttaja tai hänen perheenjäsenensä — ainakin lasten koulunkäyntiin liittyen — ovat oikeutettuja maahanmuuttajan saatua a) tilapäisen tai b) pysyvän oleskeluluvan. Meille annettiin sitten kyllä tällainen selvitys, joka pitää sisällään sen, mitä nämä maahanmuuttajan koulutusetuudet ovat, ja ne ovat sitten luettavissa tästä vastauksesta. Mutta sitten kun kysyttiin toisen kerran näitä kokonaiskustannuksia, siinä yhteydessä selvisi, ettei tätä ole opetusministeriön puolelta selvitetty eikä sitä ole selvitetty muiltakaan osin. Kun kuitenkin tähän maahanmuuttopolitiikkaan näyttää oleellisesti liittyvän kansalaisten keskuudessa keskustelu siitä, mitä maahanmuuttopolitiikka maksaa, olisi tietysti ollut hyvä, että olisi voitu osoittaa ne kustannukset, jotka tästä maahanmuutosta tulevat. Kun tätä maahanmuuttajan sosiaaliturvaa selvitettiin, niin ihan lyhyesti haluan vaan todeta, että se jakaantuu hyvin moneen osaan. Ensin on tämä tavanomainen maahanmuutto, jossa on ihan omat säännöksensä, sen lisäksi on kolmannen maan kansalainen kolmannesta maasta, ja sitten on vielä erikseen EU-kansalaiset ja EU-maista tulevat kolmansien maiden kansalaiset, ja näillä kaikilla on erilaiset järjestelmät, millä perusteilla näitä maksetaan. Kun ei näitä kokonaiskustannuksia saatu selville, niin täytyy tietysti toivoa, että tämä valiokunnan kannanottolausuma johtaisi siihen, että voitaisiin nyt sitten syksyn aikana, niin kuin valiokunta on edellyttänytkin, päästä niistä selville ja saataisiin tämä keskustelu näitten kustannustenkin osalta sille tasolle, jota kansalaiset edellyttävät. Keskustelu päättyi. Päätökset Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Eduskunta hyväksyi mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen. Asian käsittely päättyi. 14 Hallituksen esitys laiksi kirkkolain 16 luvun ja 25 luvun 12 §:n muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitysHE 19/2010 vp Hallintovaliokunnan mietintöHaVM 6/2010 vp Puhemies Nyt voidaan hyväksyä tai hylätä lakiehdotus, jonka sisällöstä päätettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Keskustelua ei syntynyt. Päätökset Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi. 15 Hallituksen esitys laeiksi yhdistyslain, tilintarkastuslain 57 §:n ja puoluelain muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitysHE 267/2009 vp Lakivaliokunnan mietintöLaVM 8/2010 vp Puhemies Nyt voidaan hyväksyä tai hylätä lakiehdotukset, joiden sisällöstä päätettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Keskustelua ei syntynyt. Päätökset Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt lakiehdotukset. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi. 16 Hallituksen esitys kansainvälisessä maantieliikenteessä toimivien ajoneuvojen miehistöjen  työstä  tehdyn eurooppalaisen sopimuksen muuttamisesta annettujen määräysten hyväksymisestä sekä laeiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamisesta ja tieliikennelain 92 a §:n muuttamisesta Osittain ainoa, osittain toinen käsittely Hallituksen esitysHE 31/2010 vp Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö LiVM 5/2010 vp Puhemies Ensin päätetään liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnön pohjalta ainoassa käsittelyssä sopimuksen muutoksista ja sitten toisessa käsittelyssä lakiehdotuksista. Keskustelua ei syntynyt. Päätökset Eduskunta hyväksyi sopimuksen muutokset. Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt lakiehdotukset. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi. 17 Hallituksen esitys laiksi taksiliikennelain muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitysHE 32/2010 vp Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö LiVM 6/2010 vp Puhemies Nyt voidaan hyväksyä tai hylätä lakiehdotus, jonka sisällöstä päätettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Keskustelu MarkkuPakkanen kesk Arvoisa puhemies! Laki taksiliikennelain muuttamisesta on nyt toisessa käsittelyssä täällä salissa. Itse en päässyt ensimmäiseen käsittelyyn, siksi käytän puheenvuoron nyt. Syy, miksi yleensäkin tämä lakiesitys on tullut tänne taloon, on se, että vuonna 2009 Suomessa todettiin, että taksiliikennettä alettiin harjoittaa kuorma-autoilla. Kun se ei ollut erityisesti laissa kiellettyä, niin nyt sitten näppärät kaverit alkoivat suorittaa taksiliikennettä kuorma-autoilla, ja oli tarpeen lakiin tällainen muutos tehdä. On kysytty, että onko nyt sitten kenties yrittäjiä kohtaan, jotka ovat näitä autoja ottaneet, epäoikeudenmukaista muuttaa lakia kesken näin, mutta kuulemisessa on tullut selväksi, että he ovat jo aloittaessaan toiminnan täysin tienneet, että todennäköisesti lakia tullaan muuttamaan ja mahdollisuutta kuorma-autolla taksiliikennettä harjoittaa ei ole Suomessa. Kaksi asiaa tässä on nostettu esiin, taksamittari ja taksin valaisimet, taksikuvun käyttö. Se on myös tässä laissa nyt tarkennettu, ettei kuluttajia harhaanjohtavasti voida niin kuin mainoksena käyttää taksikupua. Toisaalta taksamittarin käyttö on luvallista tästä lähtien vain henkilöautoissa, ja luvanvarainen henkilöliikenne tietysti edellyttää liikennelupaa. Näin ollen se taksamittarin käyttö on vaan sellaisissa autoissa mahdollista. Samoin tässä yhteydessä valiokuntakäsittelyn aikana pidettiin tärkeänä, että museoajoneuvoilla suoritettava taksiliikenne kun on vähäistä ja harrastusluontoista, niin se myös tarkennettiin tässä yhteydessä, että tuli asia kuntoon siltäkin osin. Toivon, että tämä lakiesitys saadaan aikaiseksi ja mahdollisimman pian voimaan. Keskustelu päättyi. Päätökset Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi. 18 Hallituksen esitys laiksi tieliikennelain muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitysHE 48/2010 vp Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö LiVM 7/2010 vp Puhemies Nyt voidaan hyväksyä tai hylätä lakiehdotus, jonka sisällöstä päätettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Keskustelua ei syntynyt. Päätökset Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi. 19 Hallituksen esitys laiksi merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä Toinen käsittely Hallituksen esitysHE 17/2009 vp Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 7/2010 vp Puhemies Nyt voidaan hyväksyä tai hylätä lakiehdotus, jonka sisällöstä päätettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Keskustelu ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Tämä tehtävä oli lähes tulkoon ylivoimainen valiokunnalle, kun yllättäen selvisikin, että meillä ei ole kohta merialueilla omaa kalastuslaivastoa ollenkaan. Ne ovat siirtyneet aivan muihin rekistereihin ja muihin systeemeihin, taikka toisin sanoen toiset ovat tulleet tänne. Valtavan pitkässä prosessissa, jossa vuosipäivääkin juhlittiin sillä tavalla, että kukkia ostettiin valiokunnan pöydälle, asiaa selvitettiin, ja sitten se selvitystyö löysi sellaisen ratkaisun, että nyt sitten jotakin pitäisi niin kuin myöskin oman huoltovarmuutemme nimissä olla suomalaisten hallussa. Keskustelu päättyi. Päätökset Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Eduskunta hyväksyi mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen. Asian käsittely päättyi. 20 Hallituksen esitys valmiuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Toinen käsittely Hallituksen esitysHE 3/2008 vp Puolustusvaliokunnan mietintö PuVM 3/2010 vp Puhemies Ensimmäisessä  käsittelyssä  päätetyt lakiehdotukset  muodostavat  kokonaisuuden. 1. lakiehdotus on käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Ehdotan seuraavaa menettelyä: 1. lakiehdotus voidaan nyt, jollei sitä vähintään viiden kuudesosan enemmistöllä julisteta kiireelliseksi, hyväksyä lepäämään ensimmäisiin vaalien jälkeisiin valtiopäiviin tai hylätä. Lakiehdotusten sidonnaisuuden vuoksi päätös koskee myös 2.—10. lakiehdotusta. Menettelytapa hyväksyttiin. Keskustelua ei syntynyt. Päätökset Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn 1. lakiehdotuksen lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Hyväksytyn menettelytavan mukaisesti eduskunta hyväksyi myös ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt 2.—10. lakiehdotuksen lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi. 21 Hallituksen esitys laiksi sijoitusrahastolain muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitysHE 287/2009 vp Talousvaliokunnan mietintöTaVM 11/2010 vp Puhemies Nyt voidaan hyväksyä tai hylätä lakiehdotus, jonka sisällöstä päätettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Haluaako valiokunnan puheenjohtaja aloittaa tämän keskustelun? Olkaa hyvä. Jouko Skinnarisd Niin, puhemies, tässä esittelypuheenvuoron aikahan on mennyt. Puhemies No niin. Aloitetaan sitten ed. Kankaanniemen puheenvuorolla. Keskustelu ToimiKankaanniemi kd Herra puhemies! Käsittelyssä on siis sijoitusrahastolain muuttamista koskeva hallituksen esitys, ja on toinen käsittely. Totean, että valtioneuvosto, hallitus on esityksellään painottanut sitä, että tällä on myönteinen vaikutus suomalaisen sijoitusrahastotoiminnan ja rahoitusmarkkinoiden kehittymiselle ja kansainvälistymiselle, eli hallituksella on mielessä nämä rahamarkkinat ja sijoitustoiminta ja sen kehittyminen ja ennen kaikkea kansainvälistyminen. Elämme kuitenkin aikamoisessa talouspoliittisessa kriisissä laajastikin, ja siksi on tarkoin harkittava, miten tämän tyyppisissä asioissa nyt edetään. Tähän esitykseen liittyvät monenkin asiantuntijan lausunnot, jotka ovat varsin kriittisiä. Totean, että erityisesti valtion ja rehellisten veronmaksajien etua ajattelevat viranomaiset ja tahot ovat varoittaneet tästä hallituksen esityksestä, koska tämä mahdollistaa tietyn määrän verosäännösten kiertämistä. Rahan pesusta varoittaa keskusrikospoliisi, ja harmaan talouden torjunnan näkökulmasta, avoimuuden puuttumisen näkökulmasta, tämä on esitys, joka vie kehitystä muutamien asiantuntijoiden mukaan väärään suuntaan. Samaten myös muun muassa EU:ssa kehitys on toiseen suuntaan menossa kuin mitä tämä esitys merkitsee. Tästä puuttuu myös seurausjärjestelmä, joka on vielä valmistelun alla. Herra puhemies! Kun käytin ensimmäisessä käsittelyssä perusteellisen puheenvuoron tästä, niin nyt tällä pohjalla, mitä totesin, ehdotan, että tämä hallituksen esitys hylätään. JoukoSkinnari sd Arvoisa puhemies! Kiitoksia vaan tästä tarjouksesta, mutta kun en halunnut esitellä tätä esitystä, vaan oli tarkoitus tämä nimenomaan esittää hylättäväksi ja kannatan ed. Kankaanniemen esitystä, niin en halunnut viedä hänen nopeampaa varaustaan asian osalta itselleni, koska se ei perustunut nyt asian esittelyyn. Perusongelma esityksessä on se, että lakimuutoksessa toteutetaan lähtökohtaisesti markkinoiden toivomia muutoksia voimassa olevaan lainsäädäntöön. Tämä jatkaa sitä linjaa, että rahasijoituksia ulkomaille voidaan tehdä, ja kun on sitten vielä hallintarekisteri, niin jopa sillä tavoin, että ei oikein tiedetä, mistä on kysymys. Sitten jos ilmoitusvelvollisuus laiminlyödään, niin siellä asiantuntijoitten mukaan saattoi tulla jopa 2 000 euron sakko tällaisesta toiminnasta. Valvontaviranomaisten kannalta olisi ollut järkevää, että valmistelussa olisi tehty kokonaisratkaisu, jossa myös sanktiointiin ja valvontaan liittyvät asiat olisi huomioitu samanaikaisesti. Nämä liittyvät keskeisesti lain toimivuuteen. Valvontaviranomaisten uskottavan valvonnan ylläpitämiseen tarvitsemia lainmuutoksia ei tässä yhteydessä kuitenkaan ole valmisteltu, vaan ne on siirretty myöhemmin ratkaistaviksi kysymyksiksi. Tämä on erittäin keskeinen nyt, kun Euroopan unioni koettaa löytää hätäisesti näitä erilaisia ratkaisuja, kuinka tätä tilannetta voitaisiin jotenkin pelastaa. Suomen osalta näitä suuruuksia: Kun täällä monta kertaa on keskusteltu siitä ja muistan, kuinka täysistunnossakin huudeltiin, että on pilkku väärässä paikassa, niin talousvaliokunta nimenomaan kysyi valtiovarainministeriöltä, joka tähän esitykseen ei ollut sisällyttänyt minkäänlaisia lukuja, kuinka paljon arvopaperisijoitukset ulkomaille sektoreittain ovat esimerkiksi viime vuoden lopussa. Tästä kävi ilmi se, että ne ovat 140 miljardia euroa, siis 140 miljardia euroa ovat sijoitukset ulkomaille, ja suurimpana ryhmänä tässä ovat työeläkelaitokset ja muut sosiaaliturvarahastot 37 prosenttia, sitten sijoitusrahastot 17 prosenttia, vakuutusyhtiöt 15, valtio on 6, pankit 8 ja kotitaloudet ovat myös tässä mukana, mutta niitten osuus on pelkästään 3 prosenttia, joten kyllä Suomessa sitä rahaa on, ja jos puhutaan siitä, että olisi tällainen markkinavero tai varainsiirtovero, niin 140 miljardistakin kertyisi jonkin verran rahaa, koska tavaroitten siirtäminen maksaa aina arvonlisäveron verran, joka on 22 prosenttia. Miksi rahan siirroista ei makseta, koska siinä kuitenkin tapahtuu työn tekoa tai sitten mitä tapahtuukaan? Pankissahan kyllä lainanottajalta otetaan kaikenlaisia maksuja, mutta tässä tapauksessa tämä sektori on jätetty tällaiseksi jonkun hyväosaisen kansanosan ja sijoitustoiminnan ulkopuolelle ilman, että se joutuu osallistumaan näihin kustannuksiin, ja jäljet näkyvät. Tästä sijoitusrahastolakiesityksestä uhkaa tulla veroparatiisilainsäädäntöä, jos ei varmisteta sitä, että valvontaviranomaiset myös tosiasiallisesti saavat tarvitsemansa tiedot rahasto-osuuksien oikeasta omistajasta ja voivat varmistaa saatujen tietojen oikeellisuuden. Näin ollen sijoitusrahalakiesitykseen olisi tullut välttämättä ottaa mukaan myös riittävän tehokkaat hallinnolliset sanktioseuraamukset ja lain rikkominen olisi pitänyt kriminalisoida. Mutta näin ei haluttu tehdä. Tämä hallituksen esitys on ollut ennen tätä syvemmäksi osoittautunutta kriisiä, mutta meillähän on muun muassa tilintarkastuksen osalta pienet yhtiöt vapautettu, ja nyt näkyy käytännössä juuri se, että monet isot yhtiöt käyttävät näitä pieniä yhtiöitä, joissa ei ole tilintarkastusta, rahojen käsittelyn ja juuri tämän tapaisten arvo-osuuksien käsittelyn osalta paikkana, jossa sitten voi tehdä kaikenlaista. Kansainvälinen suuntaus tietojen avoimuuteen on globaalin finanssikriisin takia päinvastoin kuin on nyt tässä esityksessä tehty, ja sijoitustoiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys ja sen lisääminen edellyttäisivät, että tämä hallituksen esitys olisi tehty vakavasti ihan toisella tavoin. Mutta käytännössä tullaan toivottavasti näkemään hyvin nopeastikin se, mitä niin poliisiviranomaiset kuin verottajakin ovat varoittaneet, mihin tässä ollaan menossa. Arvoisa puhemies! Tosiaankin kannatan tätä hylkäysehdotusta, koska tämä lakiehdotus on minusta täysin perusteeton tähän aikaan soveltumattomana. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Ei liene yllätys se, että ilmoitan, että olen hylkäämisen kannalla niin ikään. En voi missään nimessä olla mukana näin avoimessa harppauksessa Suomesta veroparatiisiksi, en missään nimessä. Kuvaavaa tälle historialle on se, että minähän onnistuin nyt vuoden siirrättämään tätä hallituksen esitystä, joka sitten sinä aikana ihan pikkusen, mutta ei riittävästi, muuttunut. Ja Sampo-pankista minulle soitettiin ja kerrottiin, että he ajavat tätä hallituksen esitystä ja että kysymys on siitä, että nyt on saatavissa muutama 100 miljoonaa euroa rahanpesurahaa. Siis me toisaalta kiellämme rahanpesun — muistan hyvin, kun olin hallintovaliokunnassa silloin, kun rahanpesulaki ensimmäisen kerran säädettiin — ja sitten toisaalta me olemme sijoitusrahastolailla ottamassa niitä rahanpesurahoja vastaan avoimesti. Tässä viitataan hallintarekisterin käyttämiseen, ja siinähän on etävälittäjillä ilmoitusvelvollisuus. Ainoastaan yksi ainut etävälittäjä hoitaa ilmoitusvelvollisuutensa. Kun se tiedetään eikä sitäkään pystytä kontrolloimaan ja saamaan sitä järjestelmää läpinäkyväksi, niin miten ihmeessä tällaisella lailla, jossa avoimesti tunnustetaan, että tässä on kysymys veronkiertojärjestelmästä? Elikkä tämä on synkkää Suomen historiaa. PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen joutuu hallituspuolueen kansanedustajana jälleen toteamaan aivan niin kuin Pallas-kysymyksessäkin huonon hallituksen esityksen. Tänään puhuimme muutamasta esityksestä, jotka ovat positiivisia. Tämä on tosiaan kielteinen ja vastoin sitä virallista hallituksen linjaa, jonka pitäisi olla avoimuutta lisäävä, sijoitusrahastoalueella välttää veroparatiisitilanteita, päinvastoin toimia kansainvälisesti ja kansallisesti niin, että niitä pieniäkin suomalaisia ongelmia puretaan. Nyt tehdään lisää läpinäkymättömyyttä, ja tuollainen pieni oma suomalainen sijoitusparatiisi ja rahanpesu, harmaa talous kyllä tästä ilahtuvat, mutta tämä on vastoin Suomen kansallista etua. Näin  ollen  on hienoa,  että edes joku,  tässä tapauksessa ed. Pulliainen, kannattaa tämän asian hylkäämistä. Keskustelu päättyi. Puhemies Asian käsittely keskeytetään. 22 Hallituksen esitys laiksi Työ- ja elinkeinoministeriön koulutus- ja kehittämiskeskuksesta Toinen käsittely Hallituksen esitysHE 49/2010 vp Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintöTyVM 4/2010 vp Puhemies Nyt voidaan hyväksyä tai hylätä lakiehdotus, jonka sisällöstä päätettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Keskustelua ei syntynyt. Päätökset Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi. 23 Hallituksen esitys laiksi avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetun lain 3 ja 8 §:n muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitysHE 36/2010 vp Ympäristövaliokunnan mietintö YmVM 6/2010 vp Puhemies Nyt voidaan hyväksyä tai hylätä lakiehdotus, jonka sisällöstä päätettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Keskustelu PenttiTiusanen vas Herra puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseen annettua lakia muutettavaksi niin, että kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamisen ja hankinnan perusparantamisen enimmäisavustusprosentti on 50 prosenttia. Tämä esitys on positiivinen, kuuluu jälleen nyt sitten positiivisiin hallituksen esityksiin. Tämä helpottaa tilannetta, joka on kehitysvammaisten ihmisten kohdalla. Heistä noin 2 000 asuu edelleenkin laitoksissa pitkäaikaispaikoilla. Laitosympäristö ei suinkaan ole aina inhimillinen. On parempi asua omassa kodissa, asunnoissa, joita tällä hallituksen esityksellä pyritään saamaan maahamme lisää. Lisäksi noin 6 500 aikuista kehitysvammaista asuu vanhempiensa ja omaistensa luona, ja heidän tilanteensa on se, että vanhenevat vanhemmat hoitavat jo varsin iäkästä lastaan, joka on kehitysvammainen. Tilanne on hankala molempien näkökulmasta. Tietysti silloin, jos perhe pystyy tähän, ratkaisu saattaa olla hyvä, mutta varsin usein tämä kehitysvammaisen aikuistuneen lapsen hoito käy vanhemmille ylivoimaiseksi. Tällöin tämän oman kodin aikaansaanti on paikallaan. Asuntojen rakentamista kehitysvammaisille on syytä siis tukea, ja tässä on tämä 50 prosentin tuki, josta nyt säädetään. Rahat tähän tulevat sitten budjetin ulkopuolelta, jolloinka tässä ei ole budjettipaineita. ValtoKoski sd Herra puhemies! Toistamatta, mitä ed. Tiusanen sanoi, voin todeta, että tämä on hyvä ja positiivinen lakiesitys, joka auttaa näitä vammaisryhmiä asunto-olojen parantamiseksi. Mutta haluan tässä yhteydessä ottaa esille asian, joka muistui mieleeni, kun aikanaan toimin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana. Eräs vammaisen yliopisto-opiskelijan äiti tuli tyttärensä kanssa kysymään, voisiko jollakin tavoin yliopisto-opiskelua suorittavien vammaisten asunto-oloja parantaa. Olen tästä asiasta viestinyt ympäristövaliokunnalle, mutta en ole havainnut, että mitään käytännön toimia olisi, ja toivon, että kun tämä nyt tulee tässä yhteydessä sanottua, niin joku taho ottaisi huomioon myöskin sen, että vammaisten yliopisto-opiskelijoiden asunto-oloihin puututtaisiin. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Oulun Kehitysvammaisten Tuki ry:n puheenjohtajana ja sen omistaman Koivulan keskuksen hallituksen puheenjohtajana totean, että kun juuri nyt rakennamme tällaista instituutiota Oulun Hietasaareen, niin se on varsin merkittävä edistysaskel suhteessa siihen, että nämä tulevat asiakkaat ovat olleet laitoksessa laitoshoidossa, ja sitä laitosjärjestelmää nyt parhaillaan puretaan, eli kehitys menee inhimillisempään suuntaan hyvin reippain askelin. PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Opiskelijoillahan on tietysti opiskelija-asuntoloihin oma asuntorahaston tukimuoto, joka myös on lailla säädetty. Prosentti on vain selvästi matalampi kuin kehitysvammaisilla. Tämä ed. Kosken nostama huoli on varmasti aivan paikallaan. Tässäkin mietinnössä tietysti olisi voitu ottaa tämä huomioon, että on opiskelijoita, jotka ovat samalla sitten kehitysvammaisia, ja heidän kohdallaan tarvitaan erityisiä asunto-olosuhteita — enemmän tilaa nimenomaan kylpyhuoneiden ja ovien leveyksien osalta, kynnyksettömyyttä — toisin kuin tavallisesti opiskelija-asuntoloissa. Kahden näkökulman yhteensovittaminen on varmasti mahdollista ja tarpeellista tässä tapauksessa, ja koetan pitää, ed. Koski, tämän asian mielessä, kun ympäristövaliokunnassa vastaavan tyyppiset asiat ovat esillä. ValtoKoski sd Herra puhemies! Väärinkäsityksen estämiseksi haluan todeta äidistä ja tyttärestä, jotka kävivät minun luonani, että lapsi ei ollut kehitysvammainen — hänellä oli muu vamma, ja sen takia tämä asumiskysymys oli hankala hoitaa — ettei tule väärää käsitystä. Keskustelu päättyi. Päätökset Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi. 24 Hallituksen esitys laiksi asunto-osakeyhtiölain 6 luvun 32 ja 34 §:n muuttamisesta Toinen käsittely Hallituksen esitysHE 23/2010 vp Ympäristövaliokunnan mietintö YmVM 7/2010 vp Puhemies Nyt voidaan hyväksyä tai hylätä lakiehdotukset, joiden sisällöstä päätettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Keskustelu PenttiTiusanen vas Arvoisa herra puhemies! Tämä asia on nyt toisessa käsittelyssä oleva ympäristövaliokunnan mietintö, joka koskee siis asunto-osakeyhtiölain 6 luvun kahta pykälää. Kysymyksessä on jälleen uudelleen eduskunnassa oleva asunto-osakeyhtiölaki, ja tämä asunto-osakeyhtiölain säätäminenhän on vasta tapahtunut varsin laaja hallituksen esitys. Kuitenkin tuo varsin paljon keskustelua vaatinut hissipykälä joudutaan nyt jälleen täsmentämään, ja tämä on juuri tämä 6 luvun 32 §:n 4 momentti, joka on nyt tässä esillä. Tässä täsmennetään nimenomaan hissikysymystä siitä näkökulmasta, saako liiketoimintaan tarkoitettua liikehuoneistoa sitten ikään kuin luonnehtia sellaisena huoneistona, joka saa hyötyä tästä hissistä, taikka ei. Yleensä ei saa, jos se sijaitsee katutasossa, pääsisäänkäynnin tasossa, niin kuin tässä pykälässä todetaan. Tämä on osa tätä esitystä. Tämä toinen asia sitten, mikä on tässä samassa valiokunnan mietinnössä, liittyy asunto-osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain muuttamiseen. Se tuli valiokuntakäsittelyssä ministeriön puolelta esitellyksi. Hiukan poikkeuksellinen tilanne, se ei ollut siis täällä lähetekeskustelussa. Tämä liittyy tilintarkastukseen ja toiminnantarkastukseen, ja myös tässä jouhevoitetaan tätä lain sisältöä ja tehdään se selvemmäksi. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Sen verran vielä näitä vanhoja asioita muistelen, että siinä keskustelussa, joka viimeksi käytiin, kyllä käytiin perusteellisesti kaikki teoreettiset ja muut konstellaatiot läpi, ja siitä huolimatta on käynyt eduskunnalle tällä tavalla, että tällaiseen paikkoon on jouduttu turvautumaan, mutta hyvä, että edes nyt. Keskustelu päättyi. Päätökset Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt, hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen ja mietinnössä ehdotetun uuden lakiehdotuksen. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi. 25 Laki huumausainelain 3 §:n muuttamisesta Lähetekeskustelu LakialoiteLA 23/2010 vpJuha Hakolakokym. Puhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Keskustelu JuhaHakola kok (esittelypuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Esillä oleva lakialoite on käsittelyssä tänään yli kuukausi sen jättämisen jälkeen. Aikataulun venymiseen on omat syynsä, mutta tässä tapauksessa on pakko todeta, että aloitteen valmistelu on saanut ennen näkemättömän joustavia elementtejä, nimittäin tätä lähetekeskustelua käytäessä totean ilolla aloitteen menneen jo tietyllä tavalla eteenpäin. Lähetin nimittäin aloitteen sen jättämisen jälkeen tiedoksi ministeri Risikolle sekä sosiaali- ja terveysministeriön valmistelijoille, ja nyt ollaan siis siinä tilanteessa, että juna on jo liikahtanut. Asiassa vastuussa oleva ministeri Paula Risikko ilmoitti viime torstaina ministeriön valmistelevan tätä asiakokonaisuutta siten, että esitys saataisiin takaisin tänne eduskuntaan päätettäväksi vielä ennen kesätaukoa. Lakialoitteen on allekirjoittanut 140 kansanedustajaa, ja uskon, että aloite olisi saanut lähes kaikkien muidenkin hyväksynnän, mikäli heille olisi tarjoutunut mahdollisuus allekirjoittaa se. On kuitenkin paikallaan muutamalla sanalla kuvata aloitteen ja nimenomaisesti aloitteessa mainitun huumausaineen Mdpv:n ominaisuuksia ja haittavaikutuksia. mdpv on aine, jonka kemiallista koostumusta muutetaan siten, että se putoaa pois huumausaineluokittelusta. Aineen vaikutus, levittäminen ja rikoksella saatu hyöty on kuitenkin täysin vastaava kuin erityisen vaarallisella huumausaineella. Mdpv-niminen aine on ollut Suomen laittomassa huumausainekaupassa jo varsin pitkän ajan. Ainetta käytetään Suomessa huomattavassa määrin päihdetarkoituksessa aineen piristävien eli stimuloivien vaikutusten takia. Aine vaikuttaa keskushermostossa reseptoritasolla aikaansaaden stimulaation lisäksi euforiaa, hyperseksuaalisuutta ja unettomuutta. Vaikutuksia on verrattu kokaiiniin tai amfetamiiniin, joskin mdpv eroaa molemmista selvästi ollen kuitenkin vaikutuksiltaan selvästi lähempänä kokaiinia kuin amfetamiinia. Katukaupassa mdpv myydään jauheena ja tabletteina. Mdpv on erittäin voimakas huumausaine, joka vaikuttaa ihmiseen nopeasti ja on myös hengenvaarallinen. Mdpv:n tiedetään yksin tai yhdessä muiden päihteiden kanssa aiheuttaneen useita kuolemantapauksia Suomessa. Viime aikoina ainetta on levitetty entistä laajemmalle, käytännössä koko Suomeen. Aineen maahantuonnin, hallussapidon ja levittämisen kriminalisoinnille huumausainerikoksena on sen vuoksi kiireellinen kansallinen tarve. Huumausainekaupassa on lähes aina kyse maksimaalisesta voitontavoittelusta ja niin tässäkin tapauksessa. Mdpv:n hankintahinta on noin 2 000 euroa kilolta. Kilo puhdasta ainetta voidaan yksinkertaisella menetelmällä laimentaa jopa viisinkertaiseksi. Gramman katukauppahinta on 40 euroa. Viisi kiloa ainetta tuottaa siis 200 000 euroa eli noin satakertaisen voiton. Rangaistusuhka nykyisellään, kun ainetta käsitellään lääkeaineena, on minimaalinen tuohon saavutettuun voittoon nähden. Vertailun vuoksi on paikallaan todeta, että Ruotsi on vastaavista syistä päätynyt luokittelemaan aineen huumausaineeksi 1. helmikuuta tänä kuluvana vuonna. Ensimmäiset vankeustuomiot törkeästä huumausainerikoksesta annettiinkin Norrköpingin käräjäoikeudessa jo tämän vuoden keväällä. Mdpv saadaan tämän aloitteen mukaisesti nopeasti luokitelluksi huumausaineeksi yksinkertaisella lainmuutoksella lisäämällä se huumausainelain 3 §:n 1 momentin 5 kohdan d alakohtaan. Kyseisessä alakohdassa on jo nykyisinkin huumausaineita, joita ei mainita kansainvälisessä huumausaineluettelossa, mikä on ollut eräs kynnyskysymyksistä siitä, että tätä ainetta ei ole vielä tuohon kyseiseen luetteloon saatu lisättyä. Arvoisa puhemies! Kuten edellä totesin, tämän mdpv-aineen osalta asia on hyvää vauhtia etenemässä, ja asiaan tullee korjaus vielä ennen eduskunnan kesätaukoa. Yhtä tärkeää on kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että lainsäädäntöön on luotava joustava mekanismi, jolla vastaavat aakkoshuumeet saadaan nopeasti luokiteltua huumausaineiksi. Tähän kokonaisuuteen liittyy keskeisesti sosiaali- ja terveysministeriön parhaillaan valmistelema ja alkusyksystä tänne eduskuntaan tuleva lakiesitys, jonka mukaan kansallisella päätöksellä voidaan tulevaisuudessa liittää huumausainelakiin uusia design-huumausaineita tai muita vastaavia markkinoille tulevia aineita. Tämä järjestelmä on tervetullut ja ennen kaikkea mahdollistaa nopean reagoinnin huumausainemarkkinoiden liikkeisiin. Tässä kokonaisuudessa on aina tärkeä muistaa, että huumausainekauppaan liittyy jollain tasolla poikkeuksetta vakava järjestäytynyt rikollisuus. Viranomaisella on siis oltava parhaat mahdolliset edellytykset lyödä kapula niiden rattaisiin ja mahdollisesti näin saavutetuilla toimilla estää katukauppiaan ja huumekokeilulle alttiin nuoren kohtaaminen kadulla. Aivan lopuksi haluan kiittää kaikkia aloitteen allekirjoittajia, ministeri Risikkoa sekä erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelusta vastuussa olevia joustavasta toiminnasta tämän aloitteen käsittelyssä. PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Puolestani kiitän aloitteen tekijää, ed. Juha Hakolaa. On hyvää kansanedustajatoimintaa tehdä lakialoite tärkeästä asiasta, nopeuttaa lainsäädännön eteenpäinviemistä — niin kuin nyt kuulimme, asia on jo ministeriössä menossa eteenpäin. Tämä mdpv eli metyleenidioksipyrovaleroni on persoonallisuutta muuttava, aggressioita lisäävä, psykooseja aiheuttava aine. Se, että sitä kutsutaan aakkoshuumeeksi, niin kuin tässä aloitteen esittelijä totesi, johtuu yksinkertaisesti siitä, että näille kemiallisille aineille, yhdisteille, joita siis laboratorioissa tuotetaan, joilla etsitään näitä päihdyttäviä ominaisuuksia, ei ole ehtinyt varsinaista nimeä — vertaamme vaikkapa kokaiiniin, jonka nimi ehkä tulee lähtöaineestaan, kokapensaasta — syntyä, vaan sitten käytetään tällaista lyhennettä mdpv näitten kemiallisten osatekijöiden summana. Mutta hyvää työtä, ja toivon mukaan vielä tämän vuosipuoliskon aikana tästä tulee hallituksen esitys. Näin ollen kansanedustajan lakialoite on saanut jo asiaan selvän vauhdin. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Minuun teki vaikutuksen ed. Hakolan lakialoitetekstin toiseksi viimeinen kappale, joka kuuluu näin: "Mdpv:n kohdalla ei voida jäädä odottamaan YK:n, EU:n tai sosiaali- ja terveysministeriön johtaman poikkihallinnollisen huumepoliittisen koordinaatioryhmän verkkaista toimintaa." Tämä oli niin vakuuttava, koko maailman järjestykseen paneva lause, että täytyy olla poliisimiehestä kysymys, joka tällä tavalla panee maailman järjestykseen. Hyvä homma! PetriSalo kok Arvoisa herra puhemies! Taitaa olla niin, että on kysymys poliisimiehestä, ja poliisimiehenä on myöskin erittäin mieluisaa kannattaa tämän asian nopeaa käsittelyä, niin kuin näyttää siltä, että se tällä hetkellä myöskin etenee. Nyt olisi tietenkin tärkeää, kun on myöskin kesäaika, joka on voimakasta huumausaineiden käyttöaikaa, että ei meidän byrokratiajärjestelmämme estä sitä — jos eduskunnassa ja myöskin ministeriössä vallitsee yksimielisyys siitä, että meillä ei ole varaa saattaa nuoria ihmishenkiä kuoleman vaaraan kesän aikana — että tämä pystyttäisiin säätämään vielä ennen kesätaukoa. Silloin varmasti tämä hallituksen esityksen odottaminenkin on liian pitkä aika. Niin kuin esittelijä, kollega Juha Hakola, kertoi, kyllähän Suomen poliisi on tietenkin ollut ihmeissään tämän ilmiön osalta siinä vaiheessa, kun todettiin, että meidän nykyinen huumausainelakimme 3 § ei sisällä tämäntyyppisen huumeen käyttöä ja kriminalisointia. Kun ilmiselvästi näyttää siltä, että huume on varsin suosittu ja se leviää hyvin voimakkaasti markkinoilla ja aiheuttaa näitä kuolemantapauksia, niin tähän joudutaan tietenkin puuttumaan hyvin maksimaalisella nopeudella, mitä ed. Juha Hakola on kansanedustajana tehnyt. Tietenkin tämän toteutuessa täytyy todeta, että tämä on nimenomaan isku kansainvälisen järjestäytyneen, ammattimaisen rikollisen selustaan, joka tähän mennessä, kun tätä lakia ei ole ollut voimassa, on hyötynyt tästä järjestelmästä. Minä toivon tälle laille nyt ihan oikeasti poikkeuksellisen nopeaa käsittelyä. Minun mielestäni valiokunta voisi käydä pikaisen kuulemisen ja keskustelun ja hyväksyä tämän lainmuutoksen myöskin tämän lakialoitteen pohjalta ilman varsinaista hallituksen esitystä. JuhaHakola kok Arvoisa puhemies! Totean vain tähän lisäksi itse asiassa ed. Salolle sen, että kysymys on todellakin hyvin teknisestä muutoksesta. Tässä ei ole kysymys mistään monimutkaisesta asiasta. Itse asiassa tämä olisi ollut jo huomattavan paljon aikaisemminkin hoidettava, ellei olisi pohdittu tätä ed. Pulliaisen viittaamaa maailman järjestykseen pistämistä, eli sitä on pohdittu liian kauan, mikä on se elementti, millä tämä voidaan tuoda. Kuten esittelypuheenvuorossa totesin, kuitenkin sitten toisaalta sosiaali- ja terveysministeriön tuomana tulee syksyn aikana korjaus tähän kokonaiskomponenttiin, millä sitten tätä asiakokonaisuutta voidaan tulevaisuudessa hoitaa. PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt vielä ed. Hakolalta liittyen tähän varsinaiseen lakiesityskohtaan, joka on täällä seuraavalla sivulla, 3 §. Tässä on tämä d-kohta, mdpv-yhdiste, ja olisin tässä kysynyt vain tästä kemiallisesta merkinnästä, joka tässä on. Se on hiukan, en nyt sano kummallisella tavalla tehty, mutta onko kaikki näiden sulkujen paikat ja muut jotenkin mietitty, ilmeisesti on. Epäilen, että tämä yhdistelmä on ehkä jonkun kemistin tekemä. Mutta kuitenkin tämä varsinainen nimi on metyleenidioksipyrovaleroni, ja tätä metyleeni-kohtaa en tuosta nyt löydä. Mutta ilmeisesti tämä on kemistin tekemä. Varmaan ed. Hakola selventää. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Ymmärsinkö minä nyt oikein, että tässä on kysymys synteettisestä huumeesta, siis tehdystä oikein, ja silloinhan tietysti siinä lätkitään nämä sidokset just järjestykseen peräjälkeen sen mukaan kuin se synteettinen tuote on tehty? Se siitä. Tässähän itse tämä lakitekninen puolihan on hyvin yksinkertainen sillä tavalla, että lisätään vain yhteen kohtaan tämä erityinen synteettinen yhdiste, ja siinä kaikki. Mutta onko siinä yhteydessä mietitty, että itse tämä koko lakitekniikka voisi olla tehokkaampaa? Nyt tämä vaikuttaa aika monimutkaiselta verrattuna siihen, mitä luin täältä lakialoitteen perusteluista. Tässä kaikki hidastelevat, ovat liian verkkaisia. JuhaHakola kok Arvoisa puhemies! Vastaan järjestyksessä, ensin ed. Tiusaselle siitä, että olen peruskoulutukseltani poliisi ja hallintotieteen maisteri, en kemisti, joten siitä johtopäätöksenä: en ole itse tätä kemiallista yhdistettä tähän kirjannut. Mutta tämä on kuitenkin asiantuntijoiden kirjaama, ja mikäli sitten STM:ssä siihen joku muu löytyy, se on varmasti sitten korjattavissa siellä, mutta tämä on se asiantuntijaelementti, jota minä olen käyttänyt hyväksi tässä. Ed. Pulliaiselle vastaan, että viittasin siihen, että sosiaali- ja terveysministeriö juuri nyt tekee toisena tässä rinnalla sitä elementtiä, jolla tähän voidaan puuttua. Otan esimerkkinä tästä kyseisestä d) kohdasta tämän kat-kasvin. Se on muun muassa lisätty aivan tällä samalla kansallisella mekaniikalla tähän kuin nyt ollaan tätä mdpv:tä lisäämässä. Kat-kasvi ei ole myöskään sellainen, mikä silloin, kun se tuli tänne, olisi ollut YK:n listoilla, elikkä tämä tuli kansallisesta tarpeesta tuolloin. Mitä tulee tähän yhdisteeseen, tämä on täysin kemiallinen yhdiste, ja juuri siihen perustuu tämä, että muuttamalla viimeistä molekyylirakennetta se putoaa pois siitä tunnetusta, ja tähän nimenomaisesti nyt haetaan sosiaali- ja terveysministeriön tällä laajemmalla lainmuutoksella sitä elementtiä, että tämä tulisi joustavammaksi ja antaisi poliisille mahdollisuuden olla, voisiko sanoa, näiden huumausaineiden kehittelijöiden kanssa samalla viivalla. Keskustelu päättyi. Päätökset Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksyttiin ja asia lähetettiin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. 26 Laki järjestyslain 7 ja 16 §:n muuttamisesta Lähetekeskustelu LakialoiteLA 24/2010 vpJuha Hakolakokym. Puhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään hallintovaliokuntaan. Keskustelu JuhaHakola kok (esittelypuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi pyytäisin, että saattaa mennä hieman 5 minuutin yli, koska asia on niin laaja ... Puhemies No, puoleenyöhön on vielä pitkälti. Puhuja ... mutta pyrin mahdollisimman nopeasti puhumaan. Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva laki-aloite on saanut valtaisan määrän huomiota ja tuottanut palautetta pääasiallisesti puolesta, mutta jonkin verran myöskin vastaan. Puran tässä seuraavassa pääkohdittain asiaa ja pyrin perustelemaan sitä, miksi tämän aloitteen käsittelyyn on painava yhteiskunnallinen tarve. Aivan aluksi lienee syytä kuitenkin korostaa, että tällä lakialoitteella on tarkoitus muuttaa järjestyslakia. Järjestyslain tarkoituksena on edistää järjestystä ja turvallisuutta yleisillä paikoilla, siis korostan tässä vielä, yleisillä paikoilla. Tämä lakialoite ei siis koske luvanvaraista rahankeruuta, ei katusoittoa eikä taiteellista esiintymistä yleisellä paikalla. Myöskään urheiluseurojen rahoitukseen tai vaalirahoitukseen tällä lakialoitteella ei ole yhtymäkohtia. Vielä vuosikymmen sitten useimpien kaupunkien järjestyssäännöissä kerjääminen oli kielletty. Vuonna 2003 voimaan tullutta järjestyslakia laadittaessa kerjäämistä yleisillä paikoilla ei juurikaan esiintynyt. Kukaan ei tuolloin osannut kuvitella, että kerjääminen ilmiönä yleistyisi näihin mittasuhteisiin, joihin se nyt on paisunut. Kenenkään toimeentulo ei riipu kerjäämisestä Suomessa, sillä ellei tavanomaisia töitä löydy, sosiaaliturva pitää viime kädessä huolen siitä, ettei tarvitse turvautua itseään alentavaan toimeentulon hankintaan. On itsestään selvää, ettei kerjäämällä kukaan kykene saamaan riittävää toimeentuloa, kuten esimerkiksi asuntoa, ruokaa ja muita elämisen kannalta välttämättömiä hyödykkeitä. Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esille ulkomailta tulevien kerjäläisten roolin mahdollisena ihmiskaupan uhreina. Viimeaikaisten tietojen mukaan on ilmennyt seikkoja, joiden perusteella voidaan epäillä kerjäläisiä käytettävän hyväksi rikollisten toimesta. Kyse on lähinnä ihmiskauppaan verrattavasta toiminnasta, jolla on vahva liitännäisyys ihmisoikeuksien rikkomiseen. Saatujen tietojen mukaan Romanian syyttäjäviranomaiset ovat nostaneet syytteen kymmentä henkilöä kohtaan ihmiskaupalle tyypillisestä toiminnasta. Tietojen mukaan kyseiset henkilöt ovat järjestäneet henkilöitä kerjäämään nimenomaisesti tänne Suomeen. Käsitykseni mukaan tähän toimintaan ei liity juurikaan pakottamista eikä sinällään myöskään hengen ja terveyden uhkaa. Sen sijaan uskottelu paremmasta tulevaisuudesta, työmahdollisuuksista ja elinoloista saavat useimmiten aikaan lähtöpäätöksen. Tätä taustaa vasten viesti siitä, että kerjääminen on Suomessa kiellettyä, voisi saada aikaan vastakkaisen päätöksen. EU-maista tulevien kerjäläisten osalta kerjuukielto poistaa houkutusta tulla Suomeen ilman työtä. Tiedotusvälineiden mukaan kerjäämisestä saatava tulo näyttää muodostuvan suuremmaksi kuin tulo lähtömaassa, vaikka kerjuumahdollisuudesta pitäisi maksaa matkanjärjestäjille huomattavia summia. Viime aikoina yleistynyt kerjääminen on tuonut mukanaan lieveilmiöitä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan kansalaisissa turvattomuuden tunnetta. Kerjääminen on muuttunut osin aiempaa hyökkäävämmäksi, ja samalla toimintaan on tullut kuvaan myös erilaista muuta omaisuusrikollisuutta. Eri viranomaisten lausuntojen mukaan näpistys- ja varkausrikokset ovat lisääntyneet eniten, mutta mukana on myös jonkin verran vakavampiakin rikoksia, kuten asuntomurtoja sekä ryöstörikoksen tunnusmerkistön täyttäviä tekoja. Tärkeää on huomata se, että monien rauhallisten kerjäävien henkilöiden läheisyyteen on ilmaantunut henkilöitä, jotka syyllistyvät pieniin rikoksiin sekä muuhun häiritsevään toimintaan. Lakialoitteen yhtenä tarkoituksena on mahdollistaa poliisille toimivaltuudet puuttua kerjäämiseen ja poistaa kerjääjät paikalta. Nykyisellään edellytys häiriön aiheuttamisesta on jonkin verran epäselvä ja tuo mukanaan varsin vaihtelevan puuttumiskynnyksen ja -käytännön. Joissain kannanotoissa on arvosteltu sitä, ettei poliisin ole tarkoituksenmukaista sakottaa kerjäämisestä ja käyttää näin resurssejaan tarkoituksettomasti. Käsitykseni mukaan mahdollinen valvontatoimi ei edellytä lisäresursseja vaan on luonteva osa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvontaa. Mitä tulee sakottamiseen, olen aivan samaa mieltä siitä, ettei ensisijainen keino olekaan sakon antaminen. Ei voi olla tarkoituksenmukaista sakottaa ihmisiä, jotka ovat varattomia. Tästä johtuen ensisijaisesti asia tulisikin hoitaa neuvoin, kehotuksin ja käskyin ja vasta viimesijaisesti sakkorangaistuksella. Lähtökohtaisesti järjestyslain rikoksesta seuraava sanktio on sakkoa, mutta haluan korostaa kuitenkin sitä seikkaa, että rangaistusta sinällään tulee arvioida yleisen suhteellisuusvaatimuksen perusteella. Arvoisa puhemies! Kiinnitin eduskunnan huomion ensimmäisen kerran kerjäämiseen ilmiönä vuonna 2008 täällä eduskunnan kyselytunnilla. Tuolloin kysyin ministereiltä, miten aiotaan ohjeistaa viranomaiset asiaan puuttumiseksi ja mihin toimiin aiotaan ryhtyä kerjäläisilmiön mahdollisesti laajentuessa. Tuolloin sisäasiainministeriö asetti työryhmän kartoittamaan kerjäläisiin liittyvien viranomaistoimien yhdenmukaisuutta. Työryhmä ei tuolloin kuitenkaan esittänyt muutoksia lainsäädäntöön. Kuluvan viikon maanantaina käynnistettiin sisäasiainministeriössä selvitystyö järjestyslain muuttamisesta. Tämä selvitystyö käynnistettiin jo etupainotteisesti pitkälti tämän käsittelyssä olevan lakialoitteen pohjalta. On mielestäni hyvä, että asiaa selvitetään perusteellisesti juuri nyt, kun kerjääminen on lisääntynyt merkittävästi näkyen jo lähes koko maan alueella. Lakialoite vaatii selvitystä myös perustuslailliselta puolelta jatkokäsittelyn edetessä. Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan romaneista, koska tämä lakialoite on linkitetty valitettavan voimakkaasti heihin. Romaneihin kohdistuu räikeää syrjintää muun muassa Bulgariassa ja Romaniassa. On tärkeää, että Suomi pyrkisi vaikuttamaan niin kahdenvälisesti kuin EU-tasolla siihen, että kyseiset maat täyttäisivät EU- ja ihmisoikeussopimusvelvoitteensa vähemmistön oikeuksia kohtaan. EU on ihmisoikeuksien suunnannäyttäjä maailmassa, ja siksi sen tulisikin tehdä kaikkensa turvatakseen vähemmistöjen asema jäsenvaltioissaan. EU:n pitäisi suunnata voimavaroja ja tukea tämän ongelman hoitamiseksi. Mikäli auttaminen ei riitä, pitää myös harkita pakotteita. Pakotteena voisi harkita esimerkiksi EU-tukien jäädyttämistä siksi, kunnes asiat ovat jäsenmaissa hoidettu asianmukaisesti. Kerjäämisellä toimeentulon hankkiminen EU:ssa on ihmisarvoa alentavaa eikä näin ollen voi olla myöskään sopiva tapa hankkia elantonsa. On myös päivänselvää, ettei täällä Suomessa ole mahdollista kustantaa elämistä pelkällä kerjäämisellä. Lähtökohtaisesti keskeistä on vaikuttaa kerjäläisyyden syntyyn siellä, mistä ilmiö on saanut alkunsa. Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, tämä, kuten todettu, reilu kuukausi sitten tekemäni lakialoite on nostanut kysymyksen kerjäämisestä ajankohtaiseksi ja samalla se on saanut myöskin päätöksentekokoneiston toimimaan. Kuten edellä totesin, sisäministeriö on asettanut selvitystyöryhmän pohtimaan kerjäämiskieltoa. Tästä johtuen toivon, että lakivaliokunta lähettää lakialoitteen viipymättä sisäasiainministeriöön lausuntoa varten. PenttiTiusanen vas Herra puhemies! Kello on paljon, ja yritän olla lyhytsanainen, 2 minuuttia aikaa. Mutta kun täällä käsitellään kahta ed. Hakolan tekemää aloitetta, niin siinä on mielestäni positiivinen ja vähemmän positiivinen. Tämä on se vähemmän positiivinen. Ed. Hakolan puheenvuoro oli mielestäni selvästi parempi kuin tämä kirjoitettu teksti. Romania, Bulgaria ja Slovakia, maat, joissa on merkittävä romanivähemmistö, eivät, aivan oikein, ihmisoikeuksia ja vähemmistöoikeuksia takaa. Se on EU:n huoli, ja tämä asia pitäisi hoitaa tietysti niissä maissa. Tämä ongelma, että romaneja tulee Suomeen ja muualle EU:n alueelle kerjäämään ja he ovat varmastikin ihmiskaupan kohteena myös, sitä en epäile, on tietysti toinen puoli tätä asiaa. Mutta onko oikea tapa sitten kriminalisoida kerjääminen? Täällä todetaan perusteluissa muun muassa: "Kieltämällä kerjääminen voitaisiin kaupunkiviihtyvyyttä olennaisesti kohentaa." Mielestäni perustelu on hiukan kummallinen. Kysymys on köyhyydestä. Yhtä hyvin ed. Hakola voisi esittää lakialoitteen, että on köyhyys kiellettävä. Siis tämä on ongelmallinen tapa hoitaa tätä asiaa. Mitä tulee romaneihin, niin, aivan oikein, he ovat olleet vainon kohteena vuosisatoja. Ei ole kamalan kauan aikaa siitä, kun Ruotsi-Suomessa romanilla ei ollut hengen suojaa. Kolmannen valtakunnan aikana he olivat suunnilleen samassa asemassa kuin juutalaiset, ja nyt tilanne on edelleenkin heikko. Mielestäni asiasta pitää keskustella, mutta en kannata tätä lakialoitetta. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Olen vähän samoilla jäljillä kuin ed. Tiusanen. Minun mielestäni tätä asiaa täytyy tarkastella erinomaisen monipuolisella tavalla ja nimenomaan siihen tähdäten, että se rakenteellinen köyhyys, mikä tässä on taustalla, saa ratkaisunsa. Jos se kerjääminen täällä meillä kielletään, niin se sama jossakin muualla sitten, missä ei ole kieltolakia, toteutuu ilman, että se itse ongelma poistuu. Ja silloin, kun siihen vielä liittyy järjestäytyneen rikollisuuden mahdollisuus, niin sitä monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi se asia tulee. Elikkä sen pitää olla meillä silmissä, että se herättää meidät ajattelemaan ja toimimaan. Ja sen pitää herättää sillä tavalla tehokkaasti toimimaan, kuin ed. Hakola osoitti tässä edellisessä lakialoitteessa, että supermiehenä pisti koko homman, maailman järjestykseen muutamassa päivässä. Tässä se valittu tapa ei ole yhtä tehokas eikä yhtä perusteellisesti harkittu kuin tuossa edellisessä. PetriSalo kok Arvoisa herra puhemies! Minä olen taas tämän lakialoitteen allekirjoittaja ja ed. Juha Hakolan esityksen takana. Syihin, mitä ed. Juha Hakola esittelypuheenvuorossaan toi esiin, voi pitkälle yhtyä, mutta käydään paljon keskustelua siitä, onko tämä ainoastaan Pääkaupunkiseudun ongelma. Se ei ole ainoastaan Pääkaupunkiseudun ongelma, vaan viime kesä ja tämä kesä näyttävät olevan sellaisia kesiä, että nämä ongelmat ovat siirtyneet myös koko Suomen alueelle, erityisesti maaseutukaupunkeihin, niitten keskustoihin, missä tietenkin kerjääminen on kaikista kannattavinta, koska siellä on paljon ihmisiä läsnä. On tietenkin selvää, että ihan yksittäisellä lakialoitteella me emme voi tietenkään köyhyyttä poistaa maista ja varsinkaan muista EU-maista, mutta se, mitä me voimme kansanedustajana tehdä omalle lainsäädännöllemme ja mitä Suomessa voidaan tehdään, on käyttää niitä keinoja, mitä me voimme täällä kansanedustajana tehdä. Totta kai kansainvälinen politiikka, yleinen köyhyyden poistaminen maailmasta ja humanitäärinen työ on työtä, mutta ne ovat vähän hidasliikkeisempiä. Joku taisi sanoa, että olisi ehkä hyvä, että ne kerjäläiset olisivat meidän silmissämme. Kyllä monet kansalaiset ovat kuitenkin aika ärtyyntyneitä siitä, että he eivät halua välttämättä, että ne ovat jatkuvasti silmissä. Me tiedämme myöskin ne lieveilmiöt, mitkä liittyvät ulkomaalaislakiin ja siinä yhteydessä käytävään keskusteluun. Meillä valitettavasti jo toukokuun kolmen ensimmäisen viikon aikana tuli Romanian ja Bulgarian alueilta lähes sata turvapaikanhakijaa, jotka myöskin sitten sijoitetaan vastaanottokeskuksiin, joissa he monet saavat lämpöisen ruoan ja sitä kautta toimeentulotuen. Tämän lisäksi he tietenkin menevät kadulle kerjäämään, koska tarkoituksena ei ole tietenkään saadakaan Suomesta turvapaikkaa, koska se turvapaikan hakeminen on perusteetonta niin kuin se on kaikissa tapauksissa sataprosenttisesti Suomessa ollut, vaan tarkoitus on tällä kerjäämisellä ja Suomeen tulemisella ansaita itsellensä rahaa. Ed. Juha Hakola viittasi näihin kansainvälisiin yhteyksiin. Paljon puhutaan poliisien keskuudessa sitä, että todelliset toimeksiantajat ovat siellä Romanian ja Bulgarian paronilinnoissa ja tämä on ohjattua toimintaa ja ne avustavat varsinkin matkustuksen suorittamisessa ja antavat rahaa esimerkiksi siinä vaiheessa, että päästään ensin siihen kohdemaahan, ja raha peritään sitten korkoineen takaisin. Mutta koska palkkataso ja elintaso on hyvin matala näissä maissa, siltikin se on kannattavaa toimintaa. Sen lisäksi, että se on siirtynyt maaseutukaupunkeihin tämä kerjääminen, niin sinne on tullut uusi lieveilmiö, joka on viimeisen kahden vuoden ajalta myöskin lisääntynyt. Tekotapa on niin, että vähäliikenteisillä teillä pysäytetään luvatta ajoneuvoja tielle ja ajoneuvo ympäröidään kerjääjien toimesta. Jos ei kerjääminen sinänsä onnistu, niin sitten alkaa kaupustelu, jossa kaupustellaan erilaista rihkamatarviketta niin kauan, että päästään muodolliseen kauppaan, ja sen jälkeen hävitään paikalta. Tämä on tietenkin kriminalisoitua, se täyttää nyt vähintään liikenteen vaarantamisen tunnusmerkistön tai liikennerikkomuksen tunnusmerkistön, ja paikalle voidaan kutsua poliisi, mutta käytännössä on osoittautunut, että vaihtamalla nopeasti paikkaa siirtymällä toisen tien varteen tätä voidaan tehdä pitkin kesää Suomessa ja poliisi on aina myöhässä tai voimaton. Tietenkin prioriteettina tämän tyyppinen massarikollisuus, mikä lisääntyy, ei ole tietenkään myöskään poliisin ykköstehtävä, kiireellisyystehtävä vaan sinne mennään silloin, kun ei mitään muuta tärkeämpää ole, koska tiedetään, että seuraus on yleensä se, että pyydetään lopettamaan toiminta. Kerjääminen kaikkiaan on ongelmana lisääntynyt Pääkaupunkiseudun ulkopuolella, maaseutukaupungeissa ja myöskin liikenteessä. Olin itse laatimassa vuonna 2003 järjestyslakia hallintovaliokunnassa, kun sitä tehtiin. Siinä vaiheessa järjestyslaista puhuttiin paljon ihan tällaisena perinteisenä koirankusetuslakina, ja keskustelu käytiin alkoholin nauttimisesta puistoissa ja koiran ulosteista ym. Me emme silloin puhuneet kerjäämisestä, vaikka esimerkiksi monen kaupungin järjestyssäännöissä jo silloin luki, että tällainen kerjääminen ja kaupustelu oli kielletty. Se ei noussut jostakin syystä valiokunnan keskusteluun eikä hallituksen esitykseen, koska ongelma ei ollut silloin läsnä. Sanoisin, että tässä pitää tehdä monivaikutteisia asioita. Yksi on tietenkin tämä järjestyslain muuttaminen, jotta poliisi voi nimenomaan, kuten esittelijäkin kertoi, neuvoin, kehotuksin, käskyin poistaa kerjäläiset paikalta ja pyytää heitä poistumaan paikalta. Tietenkin, jos niskoittelua on, voidaan tietenkin tarvittaessa ottaa myöskin kiinni, ihan niin kuin poliisilakikin edellyttää, että joka ei noudata virkamiehen voimassa olevaa lainmukaista käskyä, voidaan tarvittaessa ottaa kiinni, mutta käytännössä käsky poistumisesta jo riittää. On luonnollista, että jos Romanian ja Bulgarian kansalaisille, jotka ajattelevat, että Suomi on kohtuullisen kannattava ja hyvä paikka kerjäämiselle, tämä viesti menee perille, että nyt Suomessa on tullut uusi lainsäädäntö, jossa poliisi voi paikalta poistaa kerjäläisen, se tekee koko tästä bisneksestä Suomessa paljon vähemmän kannattavan kuin jossakin toisessa maassa. Tämä on tietenkin myöskin meidän lain allekirjoittajien tarkoitus, että kun emme nopealla vauhdilla pysty koko köyhyyttä Euroopasta ja Euroopan jäsenvaltioista poistamaan, yritämme ainakin häivyttää niitä lieveilmiöitä omasta kotimaastamme. Tämän vuoksi olen tämän lakialoitteen takana ja toivon, että sisäasiainministeriö suhtautuu siihen sillä vakavuudella, mitä ed. Juha Hakola äsken esitteli. JuhaHakola kok Arvoisa puhemies! Edellisessä esittelypuheenvuorossa kuvasin hyvinkin laajasti näitä kokonaisuuksia, mutta otan ihan kaksi asiaa lyhyesti esille. On aivan selvää se, ettei tämä lakialoite yksin ratkaise tätä kokonaisuuskysymystä ja että se todellakin valmisteluvaiheessa edellyttää hyvin laajoja eri tulokulmista tapahtuvia tarkasteluja, jotta sitten niin perusoikeudet kuin muutkin voidaan kiistatta katsoa, mikä on niiden merkitys. Yksi asia on kuitenkin — uskon, arvon kollegat, että allekirjoitatte sen — aivan varmaan kiistatonta: se, että tästä asiasta ei juurikaan käyty keskusteluja, ennen kuin tämä lakialoite tuli pintaan. Tämä oli sellainen silloin tällöin Helsingin Sanomissa tai muissa vastaavissa aviiseissa esiin nostettu kysymys, mutta varsinainen keskustelu ja huomio tähän kokonaisuuteen kiinnitettiin vasta sen jälkeen, kun tein tämän lakialoitteen. Mielestäni ainakin osa tästä tavoitteesta on nyt saavutettu eli se, että tähän ongelmaan, moneltakin eri kannalta nähtävään ongelmaan, on nyt kiinnitetty huomiota ja sitä perataan niin julkisuudessa kuin sitten ministeriön toimin perinpohjaisesti ja tehdään sitten siitä tarvittavat johtopäätökset. Keskustelu päättyi. Päätökset Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksyttiin ja asia lähetettiin hallintovaliokuntaan. 27 Hallituksen esitys laiksi tulvariskien hallinnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Mietintöjen pöydällepano Hallituksen esitysHE 30/2010 vp Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 9/2010 vp Mietintö pantiin pöydälle puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti 27.5.2010 pidettävään täysistuntoon. 28 Hallituksen esitys laiksi perusopetuslain muuttamisesta Mietintöjen pöydällepano Hallituksen esitysHE 109/2009 vp Sivistysvaliokunnan mietintöSiVM 4/2010 vp LakialoiteLA 112/2009 vp Mietintö pantiin pöydälle puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti 27.5.2010 pidettävään täysistuntoon. Puhemies Eduskunnan seuraava täysistunto on huomenna torstaina 27.5.2010 kello 16. Täysistunto lopetettiin kello 23.28. Pöytäkirjan vakuudeksi: Jarmo Vuorinen