Siirry Eduskunta.fi sivustolle svenska

Täysistunnon pöytäkirja PTK 79/2006 vp

Tarkistettu versio 2.0 PTK 79/2006 vp

79. KESKIVIIKKONA 6. SYYSKUUTA 2006 kello 15

19)  Hallituksen esitys laiksi lapsipornografian levittämisen estotoimista
Hallituksen esitys  HE 99/2006 vp
Keskustelu:
Jyrki Kasvi /vihr:  Arvoisa puhemies! Hyvät kuulijat! Tällä lakiesityksellä on jalo tavoite: lasten suojeleminen pahimmalta mahdolliselta riistolta. Lapsipornon tuotanto on teollista toimintaa, joka perustuu lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle. En voi juuri kuvitella mitään vastenmielisempää.

Ilmiön  inhottavuus  ei  saa  kuitenkaan  johtaa  meitä  harhaan.  Olisi  hirvittävä virhe hyväksyä hyvältä tuntuva laki, jolla ei kuitenkaan olisi lapsipornoteollisuuteen sormen heristelyä kummempaa vaikutusta. Lapsipornon hallussapito on rikos, ja lapsipornon käyttäjät tietävät tekevänsä rikoksen imuroidessaan verkosta itselleen lapsipornoa. Ei heitä jokin latauksenesto pysäytä, etenkään kun sen kiertäminen on naurettavan helppoa. Siihen ei tarvita mitään übernörttiä, pelkkä perussurffailutaito riittää. Riskinä onkin nimenomaan se, että tämän lain myötä me alamme uskoa, että ongelma on ratkaistu, paha internet on suitsittu aisoihin. Ainoana todellisena tuloksena olisi kuitenkin vain muutama poliittinen irtopiste. Siksi on etsittävä parempia keinoja taistella lapsipornoteollisuutta vastaan. Palaan niihin puheeni loppuosassa.

Sen lisäksi, että tämä esitetty järjestelmä olisi tehoton, se olisi myös vaarallinen. Se sisältää monia suomalaiselle oikeuskäytännölle vieraita elementtejä. Tiedon suodatuksesta eli internetin ennakkosensuurista eivät vastaisi viranomaiset vaan operaattorit, siis yksityiset yritykset. Tämä on hyvä esimerkki viime aikoina esiin nousseesta halusta ulkoistaa myös valvontaviranomaisten tehtäviä yksityisille yrityksille, mutta miten operaattoreiden ennakkosensuuritoimintaa olisi tarkoitus valvoa? Toimiiko suodatus, ja onko se asianmukaista? Miten valvonta hoidetaan, siihen ei tässä esityksessä viitata sanallakaan. Vai onko tarkoituksena nimenomaan kiertää viranomaisille asetettuja sääntöjä ja valvontaa? Halutaanko näin sivuuttaa ennakkosensuuriin aina liittyvät sananvapauskysymykset?

Totta, lapsipornon sensurointi on yksi sananvapauden harvoista poikkeuksista, mutta koska suodatuksen tekisi yksityinen yritys, mikään ei estäisi sen laajentamista tulevaisuudessa muuhunkin törkyyn, yritys kun ei voi rikkoa sananvapautta, sen voi tehdä vain viranomainen. Siksi onkin niin kätevää ulkoistaa ennakkosensuuri kaupallisille yrityksille. Ecce Homo, Juhannustanssit, Jeesuksen viimeiset kiusaukset, Seitsemän veljestä - siinä esimerkkejä roskasta, jonka on katsottu loukkaavan ihmisten tunteita niin paljon, että ne on haluttu kieltää. Entä mitä tehdään yhteisötilaajille, jotka jäävät tämän lain ulkopuolelle? Voiko esimerkiksi yliopistojen koneiden kautta ladata itselleen lapsipornoa, jota Soneran asiakas ei voi ladata? Kyllä voi, ainakin tämän lakiesityksen perusteella.

Toisen ongelman muodostaa poliisin laatima sulkulista. Siitä on tarkoitus tehdä salainen, eikä listan oikeellisuutta valvo kukaan. Mikään tai kukaan ei valvo, mitä sivuja sulkulistalle todella päätyy, onko kaikissa todella kyse lapsipornosta vai jostain muusta. Esityksen mukaan sulkulistan laatimisesta ei syntyisi edes valituskelpoista päätöstä. Salainen lista, jonka laativa poliisi on itse asiassa ainoa ja ylin päättävä elin, on hyvin poikkeuksellinen tapa toimia. Ennakkosensuuri on suomalaisessa yhteiskunnassa poikkeuksellisen voimakas toimenpide. Sitä ei yksinkertaisesti voida tehdä salassa ilman minkäänlaista valvontaa, ei ainakaan siinä Suomessa, jossa minä olen tottunut elämään.

Kolmantena ongelmana on sulkulistan ajantasaisuus. Sille ei aseteta mitään vaatimuksia tässä esityksessä. Mukana voi olla esimerkiksi ip-osoitteita, jotka on listalle joutumisen jälkeen otettu aivan muuhun käyttöön. Listalla olevat osoitteet  tulisikin  käydä  säännöllisesti läpi ja arvioida,  onko niiden sulkeminen edelleen perusteltua.

Vakavimpana uhkakuvana on kuitenkin sensuurin mahdollinen laajeneminen. Kun digitaalinen rajavalvonta on kerran luotu, sitä voidaan helposti käyttää myös ihan minkä tahansa muun tiedon sulkemiseen pois suomalaisten ulottuvilta. Kiinassa, Singaporessa ja Saudi-Arabiassa on jo käytössä vastaava järjestelmä, ja sitä käytetään paitsi lapsipornon myös muun vastenmielisen aineiston, kuten ihmisoikeuskysymysten ja hallitusta vastustavien mielipiteiden, suodattamiseen. Luotammeko me todella siihen, ettei moinen olisi Suomessa enää koskaan mahdollista? Moskovan välirauhan jälkeen Suomessa kehotettiin kirjastoja poistamaan kokoelmistaan neuvostovastaiset kirjat, eikä siitä niin kauan ole, kun Suomessa sensuroitiin elokuvia poliittisin perustein. Kyllä vastaava tilanne voi tulla eteen tulevaisuudessakin.

Mutta mikä olisi sitten parempi vaihtoehto? Jotain lapsipornobisneksen rajoittamiseksi on nimittäin tehtävä. Vaikka lapsipornon löytäminen internetistä on nykyään paljon vaikeampaa kuin vielä kahdeksan vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran tutkin asiaa, sitä on siellä edelleen. Kaupallinen lapsipornobisnes on puolestaan mennyt netissä maan alle suljettuihin verkkoihin, joita viranomaisten on vaikea löytää ja vielä vaikeampi murtaa.

Kansainvälisten kokemusten mukaan ennakkosensuuria tehokkaampaa on perinteinen poliisitoiminta: lapsipornorinkeihin soluttautuminen, maksuliikenteen seuranta ja valeostot. Tähän tarvitaan kuitenkin voimavaroja sekä poliisilta että oikeusistuimilta, paljon enemmän voimavaroja kuin se puolikas henkilötyövuosi, joka tähän järjestelmään on tarkoitus sijoittaa. Olemmeko me itse asiassa vain niin pihejä, että tyydymme tällaiseen järjestelmään, josta ei ole mitään hyötyä mutta joka näyttää hyvältä? Aionkin tehdä talousarvioaloitteen, jossa poliisille lisättäisiin voimavaroja nimenomaan internet-rikollisuuden seurantaan ja tutkintaan.

Lisäksi meidän on suojeltava muita lapsia, siis ihan tavallisia lapsia, jotta he eivät vahingossa kohtaisi lapsipornoa tai pystyisivät käsittelemään sen herättämiä tunteita, jos niin pääsee silti käymään. Lasten suojeleminen ei kuitenkaan onnistu tietokoneella. Me emme saa sortua ostamaan parempaa omaatuntoa hienoilla suodatinjärjestelmillä. Koneiden asemesta meidän on annettava lapsillemme aikaa. Tutkimusten mukaan suomalaiset lapset haluavat yhteistä aikaa vanhempiensa kanssa, yhteistä aikaa nimenomaan tietokoneen ääressä. 90 prosenttia suomalaisista lapsista kertoo haluavansa, että heidän vanhempansa valvoisivat ja kontrolloisivat heidän tietokoneen käyttöään.

Arvoisa puhemies! Meidän on pystyttävä olemaan vanhempia lapsillemme myös tietoverkoissa, määriteltävä pelisäännöt ja kotiintuloajat myös virtuaalimaailmasta, rakennettava jaettua luottamusta ja kunnioitusta myös tietoverkkojen maailmaan. Valitettavan harvalla vanhemmalla on tähän kuitenkaan edellytyksiä. Siksi nimenomaan vanhemmat tarvitsevat mediakasvatusta jopa enemmän kuin heidän lapsensa.

Sari Essayah /kd:  Arvoisa puhemies! Olen todella tyytyväinen tähän ed. Kasvin asiantuntevaan puheenvuoroon, joka osoitti kaikki nämä laissa olevat tekniset heikkoudet. Uskon, että tämän lain takana on varmaan ollut aito huoli lapsipornografian leviämisestä ja on ehkä yritetty todellakin jollakin keinolla lähteä sitä suitsimaan, ja tässä on keinoksi valittu se, että teleyritykset vapaaehtoisesti toimisivat ikään kuin sitten viranomaisten sijasta. Mutta aivan niin kuin ed. Kasvi täällä totesi, yhteiskunta ei näin vakavassa asiassa voi ulkoistaa tätä valvontavastuuta. Jos yhteiskunta ei katso tehtäväkseen suojella kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kansalaisiaan, niin mihin sellaisesta yhteiskunnasta oikeastaan sitten on?

Haluaisin tässä vähän problematisoida tätä sananvapautta, joka tuntuu niin usein olevan ikään kuin tällainen perusoikeus, jonka taakse sitten kaikenlainen iljettävyys ja saastakin voidaan peittää. Vaikka sananvapaus on eräs tällaisia keskeisimpiä arvojamme, niin Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan sananvapautta voidaan kuitenkin rajoittaa juuri esimerkiksi moraalin suojelemiseksi. Tämä rajoitusmahdollisuus on pidettävä aina mielessä silloin, kun puhutaan lapsipornografian kaltaisista sairaalloisista kiinnostuksen kohteista.

Jotain tämän lapsipornografiaongelman laajuudesta ja hälyttävyydestä kertoo se, että Pelastakaa Lapset ry:n saamat vihjeet netin kautta laittomasta aineistosta, kuten lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta, ovat hyvin voimakkaasti lisääntyneet. Yleensä vihjeistä noin 40 prosenttia  on  lopulta  ollut todella laittomasta aineistosta, mutta heinäkuussa tulleista 900 viestistä laittoman aineiston osuus oli yli 500. Vihjepalvelimeen lähetetyt materiaalit ovat muuttuneet aiempaa raaemmiksi, ja levitys on muuttunut entistä ammattimaisemmaksi. Tämä kertoo omalta osaltaan jotain hyvin hälyttävää suomalaisen yhteiskunnan moraalin murtumisesta.

Saksassa haitallisen materiaalin määrän minimoimiseksi internet-yhteyksien tarjoajat on velvoitettu nimeämään yrityksen sisältä nuorten suojelusta vastaava henkilö tai vaihtoehtoisesti käyttämään tässä työssä apuna vapaaehtoisjärjestöjen työtä. Tätä järjestelmää pyritään kansainvälistämään ja toivotaan, että sen tuoma suoja laajenisi. Toivoisin, että Suomessakin harkittaisiin esimerkiksi tämän lainsäädännön valiokuntakäsittelyn aikana myös tätä Saksan mallia.

Tässä yhteydessä haluan esittää myös toivomuksen hallitukselle, että se EU-puheenjohtajamaana ottaisi esille ja kyseenalaistaisi virallisesti Hollannissa valitun linjan hyväksyä pedofiilipuolue Pnvd:n toiminta. Tämä puoluehan ajaa muun muassa seksuaalisen alaikäisyyden rajan laskemista 12 vuoteen ja lapsipornografian laillistamista. Oikeustieteen asiantuntijat ovat sillä kannalla, että Hollannin päätös hyväksyä tämä kyseinen puolue on kansainvälisten sopimusten sekä ihmis- ja lasten oikeuksien vastainen ja loukkaa räikeällä tavalla eurooppalaisten perusarvoja eikä sitä sen tähden voida jättää pelkästään Hollannin sisäiseksi asiaksi, joten tässä vaiheessa todellakaan en voi muuta kuin kiirehtiä sitä, että Suomi EU-puheenjohtajamaana painokkaasti kyseenalaistaisi Hollannin ratkaisun tässä asiassa. Olen jättänyt aiheesta myöskin hallitukselle kirjallisen kysymyksen.

Jouko Laxell /kok:  Arvoisa puhemies! Eduskunta on vuonna 2004 hyväksynyt nyt kyseessä olevan asian rikoslain muutoksen. Mielestäni hallituksen esitys täydentää rikoslakia siltä osin, että teleyritykset ovat vastuullisia lapsipornografian estämisestä, mitä niiden tarjoamiin mediapalveluihin tulee. Nyt kuitenkin tämä laki jää ikään kuin ilmaan rikoslain yhteydestä. Myös teleyritysten velvoitteet on kirjattu lakiesitykseen sekavasti. Voidaankin kysyä, eikö olisi ollut järkevämpää täsmentää rikoslakia siten, että siinä tuodaan esille teleyritysten velvoitteet lapsipornografian levittämisen osalta.

Keskustelu päättyy.