Täysistunnon pöytäkirja PTK 89/2009 vp
89. TORSTAINA 8 LOKAKUUTA 2009 kello 16.03
Keskustelualoite KA 5/2009 vp
Tämän hakemuksen mukaan putki kulkisi Suomen talousvyöhykkeellä 375 kilometrin matkan. Suostumushakemus koskee noin 100 metrin leveydeltä merenalaista käytävää. Putken tarkemmasta sijoittamisesta käytävän alueella ja erityisesti siihen liittyvistä ympäristönäkökohdista päätetään erikseen vesilain mukaisessa lupamenettelyssä.
Talousvyöhykkeistä ja niiden käytöstä on sovittu kansainvälisessä merioikeusyleissopimuksessa. Sen pohjalle rakentuu puolestaan Suomen kansallinen lainsäädäntö, Suomen talousvyöhykelaki vuodelta 2004. Talousvyöhyke on kansainvälistä merialuetta, se ei kuulu valtion suvereeniin alueeseen. Aluevesialueen suhteen tilanne on toinen, se on suvereenisti kansalliseen maan alueeseen kuuluvaa, valtiolliseen alueeseen kuuluvaa, aluetta; talousvyöhykkeen osalta asiat ovat siis toisin. Eri mailla ja toimijoilla on talousvyöhykkeellä lähtökohtaisesti oikeus vapaaseen merenkulkuun ja ylilentoihin sekä oikeus laskea talousvyöhykealueelle muun muassa juuri kaapeleita ja erilaisia putkia. Tätä mahdollisuutta on myös runsain mitoin käytetty hyväksi, myös Suomenlahdella sekä suomalaisten että eräiden muidenkin yhteisöjen toimesta. Tämän kulkureitin hyväksymiseen tässä hankkeessa, nyt kyseessä olevassa hankkeessa, tarvitaan kuitenkin rantavaltion hyväksyminen. Rantavaltiolla on lisäksi täydet oikeudet, siis rantavaltiolla elikkä Suomella, vyöhykkeen luonnonvarojen hyödyntämiseen, jos sellaisia tuolta alueelta löytyy.
Suostumusratkaisua varten valtioneuvostolla tulee olla käytettävissään ratkaisun hyötyjen ja haittojen punnitsemiseksi riittävä selvitys kaikista lain tarkoittamista päätöksentekoon vaikuttavista seikoista. Tällaisia seikkoja, hankkeen kannalta tärkeitä seikkoja, ovat sen vaikutus ympäristöön, meriturvallisuuteen, suorat ja välilliset vaikutukset alueen talouteen, vaikutukset alueen energiahuoltoon sekä myös sen vaikutukset tietystikin kansalliseen turvallisuuteen. Tämäntyyppiset seikat ovat puntarissa silloin, kun arvioidaan näitä haittoja ja hyötyjä, mitä tästä hankkeesta seuraa.
Arvioitavana ovat lisäksi putkihankkeen mahdolliset vaikutukset talousvyöhykealueen mahdolliseen kansalliseen hyödyntämiseen, siis siihen, onko tuolla alueella jotain sellaista taloudellisesti hyödynnettävää, vaikkapa maakaasua taikka kultaa tai jotain vastaavaa, jonka hyödyntäminen estyy tai vaikeutuu silloin, jos tuo lupa, suostumus, myönnettäisiin.
Ratkaisun valmistelua varten työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt asianomaisilta tahoilta lausunnot hakemuksesta ja siitä tehdystä yva-lausunnosta. Ne ja yhteysviranomaisen lausunto on nyttemmin saatu - yhteysviranomaisena toimii tässä Uudenmaan ympäristökeskus. Yhteysviranomainen on siis tehnyt arvion siitä, mitä tämä tehty yva oikein niin kuin näitten äsken sanottujen intressien näkökulmalta pitää sisällään, ja tämä yhteysviranomaisenkin lausunto on siis tällä hetkellä jo meidän käytössämme. Myös Espoon sopimuksen mukaiset lausunnot kaikilta rantavaltioilta tällä alueella on nyt saatu. Tämä koskee myöskin Venäjää. Venäjä, vaikka ei olekaan ratifioinut Espoon sopimusta, on antanut samalla metodilla oman lausuntonsa kuin millä kaikki muutkin Espoon sopimuksen mukaan lausuntonsa antaneet maat ovat menetelleet.
Näiden lausuntojen ja selvitysten pohjalta työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee esityksen päätökseksi, sen perusteluiksi ja - mikäli suostumusta esitetään - päätökseen liittyviksi ehdoiksi. Ehtoja tulee ilman muuta, jos suostumushakemukseen vastataan myönteisesti, se on selvä. Hakija on pyytänyt päätöksen välitöntä täytäntöönpanoa siis. Lupa välittömään täytäntöönpanoon voidaan antaa, jos yleinen etu sitä vaatii. Tässä yhteydessä, tässä vaiheessa, on ennenaikaista arvioida, onko se yleisen edun mukaista, kun kaikki asiapaperit ovat käsissä, näyttääkö yleisen edun näkökulmalta välttämättömältä välitön täytäntöönpano, mutta tämä arvio sitten aikanaan tehdään.
Valtioneuvoston suostumusratkaisun jälkeen vesilain mukainen rakentamislupakysymys ratkaistaan sitten ympäristölupavirastossa. Länsi-Suomen ympäristökeskus toimii Suomessa ympäristölupaviranomaisena.
On ollut miellyttävää havaita, miten hallitus ja erityisesti ministerit Pekkarinen ja Lehtomäki ovat johdonmukaisesti vieneet tätä hanketta eteenpäin Suomen periaatteitten mukaan. Meille tämä on alusta lähtien ollut ympäristökysymys vailla poliittisia intohimoja. Te ette ole sortuneet kiirehtimään hanketta erilaisten energiakonsulttien kommenteista huolimatta ettekä ole myöskään sortuneet semmoiseen poliittiseen pelurointiin tässä asiassa.
Hanke on kaiken kaikkiaan myös merkittävä oppimisprosessi. Uskon, että venäläisyhtiö on oppinut paljon demokraattisesta länsimaisesta periaatteesta, miten hankkeitten ympäristövaikutuksia etukäteen arvioidaan. Yhtä lailla varmasti myös eri maitten kansalliset viranomaiset, ympäristöviranomaiset, ovat oppineet, miten Espoon sopimus käytännössä toimii, koska nyt on kyseessä ensimmäinen iso hanke, jossa kansainvälinen ympäristövaikutusten arviointi laaditaan.
Äsken ministeri Pekkarinen kuvasi, että nyt näyttää siltä, että kaikki tarvittavat asiakirjat on saatu, ja jos näin on, on hyvä, että tämän poliittisen keskustelun jälkeen, mitä eduskunta käy, valtioneuvosto saa sitten työrauhan tehdä tuon harkinnan ympäristölain ja talousvyöhykelainsäädännön mukaisesti. Jos hanke siitä etenee, seuraava porras on taas ympäristölupaviranomaisen itsenäinen lupaharkinta siihen liittyvine ehtoineen. Kysynkin vielä ministereiltä Pekkarinen ja Lehtomäki ...
Puhemies: Nyt siirrytään seuraavaan puheenvuoroon, 2 minuuttia on kulunut!
Puhuja: Kysymykset varmaan tulivat.
On totta, että tässä on nostettu keskusteluun sellaisiakin asioita, jotka eivät ole yhteismitallisia tämän itse kaasuputken kanssa, sellaisia kysymyksiä, jotka eivät suoranaisesti liity siihen. Mutta on ehdottomasti niin, että tässä yhteydessä hallituksella on mahdollisuus käydä dialogia ja keskustelua Venäjän viranomaisten kanssa monista muistakin asioista, jotka liittyvät Itämeren ympäristöön ja sen turvallisuuteen. Esimerkiksi hallituksen tulisi kyllä keskustella siitä, että Venäjä sitoutuisi Espoon sopimukseen, se on ensimmäinen asia. Toinen asia on tämän kaasuputken linjaus. Sehän siirrettiin tänne Suursaaren pohjoispuolelle sen takia, että Venäjä suunnittelee Inkerin saarten kansallispuistoa. Tuleeko se kansallispuisto, vai jääkö tämä linjaus ainoastaan tässä jäljelle? Sellaisetkin kysymykset voisi nostaa esille keskusteluun, ja kuten sanoin, eivät ne suoranaisesti liity tähän, mutta ei niitä sen vuoksi pidä myöskään tyrmätä. Ja esimerkiksi kysymys Kaliningradin jätevesistä, jotka menevät sellaisinaan, käsittelemättöminä, Itämereen, myöskin olisi ihan hyvä ottaa näissä bilateraalisissa keskusteluissa esille.
Ympäristöasiat pitää selvittää, mutta pitää nähdä tämä kokonaisuus siinä mielessä, että tämä on näille kaikille osapuolille todella tärkeä asia, ja siinä suhteessa Suomen hallituksen omalta osaltaan tulee positiivisella tavalla vaikuttaa tähän, koska esimerkiksi Ruotsin, joka on nyt tällä hetkellä Euroopan unionin puheenjohtajamaa, ja Venäjän välit eivät tunnu tällä hetkellä olevan parhaat mahdolliset. Siinä suhteessa Suomen rooli on tässä tärkeä.
Tässä on ehkä tullut esille myös näitä asioita, jotka liittyvät tähän valvontaan ja muuhun. Saamieni tietojen mukaan esimerkiksi talousvaliokunnassa tämä valvonta tapahtuu Sveitsistä. Tämä on koko ajan, tämä putki, sinänsä valvottu, mutta jokainen valtiohan omalta alueeltaan valvoo tätä käytännön kokonaisuutta. Siinä mielessä tämä ei ole mikään yhden tai kahden maan valvottava asia, vaan onhan tämä koko Itämeren alueella oleva valvottava asia.
On hyvä, että tässä tämä ympäristökysymys on tullut esille, koska onhan se aika noloa, että Itämeren ympärillä on valtioita, jotka ovat ympäristöasioissa esimerkillisiä, ja niiden keskellä on maailman saastunein meri. Tässä suhteessa teknologista kehitystä ja näitä uusia ideoita tarvitaan, jotta Eurooppa nousee tästä lamasta, jossa se tällä hetkellä on ja Suomi mukana.
Tämä energiamäärä, mitä tämä putki kuljettaa, vastaa 23:n Olkiluodon uuden, kolmannen ydinvoimalaitoksen sähköntuotantomäärää. Jos tuo ydinvoimalaitos joskus valmistuu, niin se vastaa sitä. Eli se on todellakin merkittävä energiahanke. (Ed. Kallio: Kyllä se tulee!)
Samalla on todettava se, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta otti tähän asiaan kantaa jo vuonna 2007 ja se kanta oli myönteinen. Viime aikoina on mielestäni aiheetta esitetty ikään kuin turvallisuuspoliittisia dubioita tämän hankkeen suhteen. Tämä ei ole sellainen hanke, johonka liittyy sotilaallisia näkökulmia. Tämä on putki, joka tulee kulkemaan, jos tämä hanke hyväksytään, Itämeren pohjassa ja jolla ei ole sotilaallista merkitystä. Sen valvontaan ei tarvita mitään erityisiä sotilaallisia toimia. Näin ollen tämä kuohu, mikä tässä viime aikoina on tämän putken ympärillä ollut, on turha.
Arvoisa ministeri Pekkarinen äsken kuvasi sitä, minkälainen sadan metrin levyinen alue on, ja täällä kun maalla katsotaan tätä maakaasuputkea, niin se on aikamoinen rakennelma laitettavaksi tuonne meren pohjaan. Mikä siinä on se villakoiran ydin siinä ympäristöpuolella? Se on se, että se sedimenttipinta myllätään varsin perusteellisesti. Siitä on seurauksena, että siellä olevat lyijyt ja sinkit raskasmetalleina lähtevät liikenteeseen. Fosfori ravinteena lähtee liikenteeseen, ja jokia pitkin sinne menneet supermyrkyt, dibentsodioksiinit ja dibentsofuraanit, vapautuvat ravintoketjuihin ja -verkkoihin. Elikkä toisin sanoen: vaikka mitä muuta poliittisesti ajattelisi, niin pakko on tämä puoli ottaa huomioon.
Sitten mielenkiintoista on tämä keskustelu tällaisena yleispoliittisena asiana, kun pääministeri Putin toteaa kansainväliselle lehdistölle, että meidän laivastomme pitää huolen siitä, että putki on turvallinen. On siinä aikamoinen odotus siitä, mikä sen putken yleinen merkitys Itämeren alueelle on.
En förutsättning för att Finland skall kunna godkänna projektet är att den internationella miljökonsekvensbedömningen till alla delar utförs i enlighet med Esbokonventionen. Ryssland har tyvärr inte ratificerat avtalet men trots det följt avtalet under processens gång. Med tanke på kommande samarbete är det ytterst viktigt att också Ryssland så snabbt som möjligt ratificerar Esbokonventionen.
Kaasuputkihanke on herättänyt vahvoja tunteita kaikissa Itämeren maissa vuosien varrella. Myönteistä on, että hankkeen ympäristövaikutuksia on tutkittu perusteellisesti, ja että Yva:lla on ollut merkitystä. Myös Euroopan energian huoltovarmuuden kannalta hanke on kieltämättä tärkeä. Maakaasu on myös ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin monet muut energiavaihtoehdot, kuten öljy, kivihiili tai ydinvoima.
Om regeringen besluter att ge sitt samtycke till att dra röret genom Finlands ekonomiska zon måste man foga tydliga villkor till tillståndet. Samma gäller miljötillståndet som beviljas enligt vattenlagen. Stränga krav på säkerhet och omedelbar informationsskyldighet vid alla situationer som kan medföra risker för människor och miljön bör förutsättas.
Ur miljöns synvinkel är byggnadsskedet det mest kritiska, och här bör man garantera största försiktighet och miljöhänsyn. På Finska viken trafikerar hela tiden 400 fartyg och risken för kollisioner till havs är också i normala förhållanden stora. Särskilt viktigt är det att förhindra situationer där oljetankers och fartygen som arbetar med rörnedläggningen kommer nära varandra. Med tanke på Finska vikens speciellt känsliga skärgård och trånga farleder kan nedläggningen av rör inte tillåtas under vintertid.
Kaasuputken hyödyt ovat ilmeiset. Se vähentää tarvetta kuljettaa maakaasua Itämereltä satojen kaasusäiliölaivojen verran. Euroopan kaasuntarpeen lisääntyminen ja oman tuotannon vähentyminen ovat tosiasioita, joita ei voida turvallisesti ratkaista lisäämällä kaasusäiliölaivojen kuljetuksia. Nimenomaan Keski-Euroopan energiansaannille ja siirtymiselle vaiheittain ympäristöystävällisempiin energiamuotoihin kaasuputki on todella tärkeä askel. Putken ympäristövaikutuksia on laajasti selvitetty ja selvityksissä niiden todetaan olevan paikallisia ja tilapäisiä. Kaasuputkista on eurooppalaisissa merenpohjissa jo 30 vuoden hyvät kokemukset, joihin me voimme nojata. Ymmärtäen sen, että lupaa ei myönnetä Venäjän valtiolle, on kuitenkin syytä pohtia Espoon sopimuksen ratifioinnin vaatimista Venäjältä hankkeen yhteydessä ympäristönsuojelun edistämiseksi.
Arvoisa puhemies! Itämeren halkova kaasuputkikysymys ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Kaasuputkesta keskustellaan kriittiseen sävyyn ainakin Ruotsissa, Saksassa, Puolassa, Virossa ja Liettuassa. Myös suomalaiset asiantuntijat ovat puhuneet kaasuputkesta turvallisuuskysymyksenä, jopa sotilaallisena uhkana. Merkittävän energiaväylän luomisella Suomen talousvyöhykkeelle on vaikutuksia niin hyvässä kuin pahassa, myös ulko- ja turvallisuuspoliittiseen asetelmaan. Ennen kaasuputkilupaa tulisikin selvittää, millainen tulee käytännössä olemaan Venäjän läsnäolo ja putken valvonta Itämerellä ja mikä on koko hankkeen merkitys maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.
Arvoisa puhemies! Baltian maat ja Suomi eivät hyödy kaasuputkesta taloudellisesti, mutta mahdolliset haittavaikutukset koituvat meidän osaksemme. Perussuomalaisten mielestä voidaan hyvällä syyllä kysyä, täytyykö Suomen auliisti ja korvauksetta sallia Venäjän rakentaa talousvyöhykkeellemme, kuten pääministerimme on jo lupaillut Venäjän valtion edustajille.
Omia kansallisia etujamme saa ja tulee puolustaa. Nyt olisi hyvä tilaisuus edellyttää, että Venäjä sitoutuisi kansainvälistä luottamusta lisääviin yhteisiin pelisääntöihin ja esimerkiksi rakentamaan valmiiksi Pietariin ja Kaliningradiin jätevesipuhdistamot. (Ed. Kimmo Kiljunen: Suomen maatalouspäästöt!)
Kaasuputki tulee kulkemaan Suomen talousvyöhykkeellä aluevesirajamme läheisyydessä, ja putken suojaamisesta vastaa Venäjän Itämeren laivasto. Jos kaasuputki rakennetaan, mitä mieltä arvoisa pääministeri on siitä, että Venäjän merivoimien liikehdintä aluevesillämme kasvaa?
Ed. Salolainen ja myöskin ed. Kärkkäinen, minä vielä varmemmaksi vakuudeksi sanon, että on erittäin tärkeää muistaa se, että suostumista ratkaistaessa siihen ei voi liittää mitään sellaisia ehtoja, joita ei laissa sanota suostumuksen myöntämisen ehdoksi, siitä ei sellaisia voi ... On erittäin tärkeää, ettei välity suurelle yleisölle sellainen käsitys, että tähän voitaisiin jotain Kaliningradin hankkeita sitoa taikka sopimuksen ratifiointia sitoa. Se ei kerta kaikkiaan ole mahdollista lyhyesti sanottuna.
Mitä vielä tulee nyt sitten siihen, minkälainen putki se oikeastaan on ja mistä tässä valtioneuvoston suostumuksessa päätetään, siinä päätetään siitä noin 100 metrin levyisestä alueesta, joka varataan sitä tarkoitusta varten, että sille se putki voidaan rakentaa. Putki, se ei ole 100 metrin levyinen putki, vaan putki on sisämitaltaan 1 metri 15 senttiä leveä putki, ei se sen leveämpi putki ole. Ja kun käsitellään tätä suostumusratkaisua, niin siinä valtioneuvosto käsittelee sitä suostumusta ikään kuin maankäyttölupa-asiana, maankäyttölupa-asiana, ja sen jälkeen, kun suostumus, jos sanotaan yes sille, sen jälkeen ympäristölupaviranomaisen on vesilain mukaan arvioitava, täyttyvätkö kaikki esimerkiksi ympäristöehdot nyt siinä hankkeessa, miten se ihan sentilleen tarkasti siinä määritellään.
Puhemies: Tässä ovat nyt pyytäneet sekä ministeri Stubb että ministeri Lehtomäki vastauspuheenvuoroa. Sen jälkeen voidaan käydä tässä debatti ja avataan tuo V-painike. Ne ovat sitten minuutin repliikkejä.
Tässä on kaksi ulottuvuutta. Ensimmäinen on energiapolitiikka ja energiaturvallisuus. Eurooppa tarvitsee tällä hetkellä lisää kaasua. 10 prosenttia siitä kaasusta, jonka Eurooppa tarvitsee, tulisi tämän Nord Stream -kaasuputken kautta.
Toinen huomio on laivaston ja Venäjän laivaston liikkeet. Kylmän sodan aikana ja kylmän sodan loputtua Venäjällä oli noin 300 sota-alusta Itämerellä, tällä hetkellä noin 150. Energiakuljetusten turvaamiseksi Venäjä on jo tässä vaiheessa nostanut sotilaallista läsnäoloaan Itämerellä. Se ei liity tähän kaasuputkeen millään tavalla. Eli minun mielestäni tässä on ehkä turhaan välillä maalattu ikään kuin peikkoja, yritetty luoda kuvaa, että Venäjä lisää laivastoa tämän kaasuputken takia. Tästä ei todellakaan ole kysymys.
Toinen huomio. On puhuttu paljon koplauksesta, tässäkin oli viitteitä. Nyt pitää tehdä yksi asia selväksi. Suomi on länsimainen oikeusvaltio. Me etenemme näissä kysymyksissä Suomen ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti koplaamatta mitään mihinkään. Sen takia meidän lähestymistapamme tähän putkeen on ollut erittäin pragmaattinen ja rauhallinen. Samalla me toki ymmärrämme niitä, jotka ovat halunneet politisoida tätä, koska tämä on, totta kai, iso hanke. Mutta Suomi on oikeusvaltio. Tässä järjestyksessä me myös kaasuputkea käsittelemme.
Valtioneuvostohan, niin kuin tässä on tullut esille, ottaa kantaa talousvyöhykelain mukaisessa järjestyksessä näihin asioihin, mutta on erittäin tärkeää ja arvokasta, että meillä on nyt tällä hetkellä hyvin kattava yleistieto näistä ympäristövaikutuksista ja että me olemme saaneet pyydetyt lisätiedot myöskin Tanskalta, Ruotsilta ja Venäjältä niihin kysymyksiin, joita me olemme näiden maiden yvaan liittyen esittäneet.
Viimeksi ed. Pulliaisen esille nostamaan kysymykseen siitä, että tämä pohjasedimentin muokkaus on yksi suurimpia ympäristövaikutuksia. Tältä osin on myönteistä, että tämän hankkeen toteuttamistapa on kehittynyt ympäristövaikutusten arviointiprosessin aikana niin, että tätä pohjan mylläystä ei tehdä lainkaan niin suuressa mitassa kuin ehkä siinä starttipisteessä oli tarkoitus, vaan pohjan tasoittaminen tehdään ennen kaikkea laskemalla sinne pohjaan kiviainesta ja edes putken laskemiseen ei käytetä pohjaan ankkuroitavaa laskualusta.
Molemmissa suhteissa näen tämän putkihankkeen myönteisenä asiana verrattuna siihen, mitä pintakuljetukset merkitsisivät herkällä Itämerellä. Putki on teknologiaa, joka on tunnettu jo kymmeniä vuosia. Putkia kulkee ristiin rastiin kaikkien maailman merien halki, ilman että mitään vakavia onnettomuuksia on sattunut. Uskon, että meidän ja kaikkien rannikkovaltioiden intressissä on lupakäytäntöjen kautta varmistaa se, että käytössä on parasta mahdollista teknologiaa. Kuka uskoo, että ympäristötietoinen Saksa olisi mukana hankkeessa, (Puhemies: Kiitoksia, minuutti on kulunut!) joka toisi uusia ympäristöriskejä Itämerelle?
Kyllä minäkin pidän tätä hanketta järkevänä myöskin EU:n energiastrategian kannalta, koska se johtaa siihen meidän ulkopolitiikkamme peruslähtökohtaan Venäjän suhteen, että Venäjä pitää integroida mahdollisimman läheisesti Länsi-Eurooppaan. Eikä Venäjällä muuten parempaa ystävää olekaan maailmassa kuin läntinen Eurooppa, mitä siihen asiaan tulee.
Sitten toinen asia on se, että Itämeren alueella tarvitaan paljon muitakin energiayhteyksiä. On perusteltua, että Itämeren alueen energiamarkkinat yhdentyvät esimerkiksi runsastuvan tuulivoiman tuotannon myötä. Miten jatkossa, kun sitten näitä eri suuntiin meneviä sähkökaapeleita tai kaasukaapeleita Itämereen rakennetaan, nämä asiat järjestyvät, että se on turvallista, sekä miten nuo luvitusasiat myöhemmin tulevien hankkeitten osalta etenevät?
Mitä tulee sitten tähän maakaasun lisäkäyttöön Euroopassa ylipäätään, niin kyllä minä ihmettelen vihreitäkin, joilta tätä venkoilua tulee. Eikö nyt ole aivan hyvä asia, ed. Pulliainen, että maakaasu korvaa kivihiiltä keskisessä Euroopassa? Luulisi, että se teitäkin miellyttäisi, mutta ei se vaan tunnu siltä, kun siellä selkäytimessä on sitä vanhaa Aatamia.
Minä nyt olen, arvoisa puhemies, täysin vakuuttunut, että valtioneuvosto in corpore on äärimmäisen pragmaattinen tässä asiassa. Te ette voi olla enää pragmaattisempia, mutta siitä huolimatta meikäläisellä on oikeus ympäristöpuolen jonkunlaisena asiantuntijana kantaa huolta näistä asioista.
Jag vill istället ta upp den säkerhetspolitiska aspekten som jag ändå tror finns. Åland utgör i säkerhetspolitiskt avseende en unik del av Finland som är föremål för internationell folkrättslig reglering, 1856, 1940, -47 och så vidare. Med tanke på den större marina närvaro inom Östersjöområdet som det här kan ge upphov till, till exempel i samband med byggandet och övervakandet av ledningen men också vid eventuella terrorist- och sabotagehot så vill jag fråga:
Kan man med tanke på att det här bara är 35 kilometer utanför Ålands demilitariserade område garantera att det inte kommer att påverka det säkerhetspolitiska, alltså demilitariseringen och inte heller att ge upphov till övervakningssvårigheter för Finland?
Mikä kansalaisia on hämmentänyt, on se, että korostetusti sanotaan, että se on ympäristökysymys. Sitähän se toki onkin, mutta aina sillä on myöskin turvallisuuspoliittisia heijastusvaikutuksia. Itämeri on tärkeä energiaväylä, kaasuputki lisää. Ja nyt juuri päättyneessä Laatokka-harjoituksessa korostetusti tuotiin esiin, että sen yhtenä osana on kaasuputken turvaaminen, se on harjoituksen päämäärä. Minä en halua nähdä mörköjä, mutta se, että korostetusti sanotaan, että se on vain ympäristökysymys, tottahan toki, ja Suomi pystyy kyllä hoitamaan lisääntyvät merivalvonnan ja muut velvoitteet, mitkä koituvat, ja se hanke, missä Venäjä yritetään saada mukaan merialuevalvontaan yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa, on äärimmäisen tärkeä tässä suhteessa. Mutta kansalaiset seuraavat tätä, ja kaikki näkökohdat pitäisi nähdä, mutta mörköjä ei tietenkään pidä nähdä.
Ympäristövaikutukset pitää ottaa tosissaan, ja nämä selvitykset pitää tehdä huolella ja tinkimättä, ja siinä Suomen pitää huolehtia oman alueensa ympäristönormien kunnioituksesta. Ed. Salolainen oli mielestäni oikeassa, kun hän sanoi, että kyllä hallituksella pitää sitten rohkeus riittää siihen, että se voi samassa yhteydessä puhua Venäjälle siitä, että pitää ottaa nämä Itämeren ympäristöasiat tosissaan. Kyllä pitää pystyä tästä asiasta puhumaan ja sanoa, että meillä on tähän liittyen odotuksia ihan niin kuin heillä on odotuksia. Se ei ole koplaamista vaan sen kertomista, mitä Suomi ja Suomen kansa ajattelee. Ja sama koskee muuten puutulleja, niissäkin voisi olla hiukan jämäkämpi.
Venäläisten kanssa keskustellaan koko ajan erilaisista ympäristökysymyksistä. Kaliningradin kohdallahan tilanne on se, että Kaliningradin kaupunki järjesti jo tarjouskilpailun, mutta läntiset rahoittajat katsoivat, että se oli väärin toteutettu, eivätkä tällä hetkellä oikein suostu rahoittamaan sitä. Olen vedonnut Putiniin, että katsoisivat sen prosessin, että se olisi samanlainen, mikä on toteutettu Pietarissa, ja saataisiin nämä läntiset lainoittajat, rahoittajat, siihen mukaan, eli kyllä siellä on hanke mutta tällä hetkellä väärin toteutettu.
Taisi olla vuonna 2004, kun ensimmäisen kerran jouduin tähän kansainvälisesti vastaamaan. Silloin määritin tähän lähestymistavan meillä kolmella kohtaa.
Ensimmäinen se, että tämä on ympäristökysymys meille. Se johtuu tästä lupaprosessin luonteesta. Tämä on viranomaispäätös, joka lopulta menee oikeusasteeseen mahdollisten valitusten kautta.
Toinen tekijä, joka määritti tätä Suomen lähestymistapaa, on se, että sanoin, että meillä ei ole tähän erityistä energiapoliittista intressiä. Oli tieto siitä, että meidän teollisuutemme ei ole halukas tätä kaasua ostamaan, sellaista tarvetta ei ole, eli meillä ei ole tähän omaa energiapoliittista intressiä.
Kolmas näkökulma oli se, että Suomi tiedostaa täsmälleen sen tärkeyden, joka on lisätä Venäjän ja Keski-Euroopan välistä kaasuputkikapasiteettia.
Nämä ovat oikeastaan näiden vuosien ajan ohjanneet tätä meidän lähestymistapaa. Huomaan, että eduskunnassa tämä ajattelutapa on hirveän hyvin sisäistetty, ja tämä keskustelu on kertonut siitä, että perusasenne tähän on täällä hyvin hyvin myönteinen. Huolehdimme siitä, että tämä toteutetaan mahdollisimman ympäristöystävällisesti, ja kun näin sanoin, se ei ennakoi vielä sitä, mikä on hallituksen päätös. Se tehdään sitten, kun se esitys tulee hallitukseen.
Mutta vielä niihin kysymyksiin: Näin ollen on ilman muuta selvää, että Suomi valvoo rajojaan, niin meri- kuin ilmarajojaan, aivan entiseen tapaan ja tulee mahdollisiin loukkauksiin suhtautumaan aivan samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Eli tämä on se lähtökohta. Täällä viitattiin myöskin tähän meritilannekuvaan. Suomi ja Ruotsihan ovat yhdessä kehittäneet tämmöisen meritilannekuvan, jonka tehtävänä on ennakollisesti estää kaiken tyyppiset onnettomuudet. Juuri parhaillaan me pyrimme laajentamaan tuon merikuvan koskemaan kaikkia Itämeren alueita ja olemme tässä mielessä tehneet tämän esityksen myöskin Venäjälle ja toivomme, että Venäjä tulisi mukaan tähän merikuvan laittamiseen.
Ensinnäkin, kyllä Euroopan energiahuollolle tällä hankkeella on todella suuri merkitys. Arvio on, että vuoteen 2025 mennessä koko Euroopan tarvitsemasta lisäkaasusta 25 prosenttia hoidettaisiin tätä kautta. Jos se sama määrä ajettaisiin laivalla vuosittain, tuossa Suomenlahdella kulkisi 1 250-1 400 laivaa joka vuosi. Kysymys kuuluu, mitä se meidän turvallisuuden kannalta merkitsisi, tai jos joku pelkää, että joku valvoo tämän kaasun kulun turvallisuutta, onko niin, että ne jotkut valvovat sitä silloin, jos se kulkee putkessa, mutta eivät valvoisi silloin, jos se kulkee tankkereilla. Samalla tavalla sitä ilman muuta valvottaisiin.
Euroopan energiaturvallisuuden kannalta kysymys kuuluu, kun joku pelkää jotenkin sidosta Venäjään, kuinka paljon turvallisempaa Euroopan kannalta on se kaasu, joka tuotaisiin Irakista tai Iranista tai Algeriasta tai Marokosta. Tätäkin meidän kaikkien sietää miettiä.
Täällä tuli ensimmäisten puheenvuorojen joukossa kysymys siitä, aiotaanko nyt tämä putkialue antaa korvauksetta tämän hakijan käyttöön. Kansainvälinen merioikeussopimus lähtee siitä, että todellakin kaikilla on oikeus periaatteessa talousvyöhykkeille putkia laskea. Kuinka tässä tilanteessa jollakin voisi olla oikeus määritellä niille, joilla on samanlainen oikeus putken laskemiseen, kuitenkin jotain korvausta? Tämä ei ole kansainvälisen merioikeusyleissopimuksen mukainen mahdollisuus.
Puhemies: Kiitoksia, tässä meni puolitoista minuuttiakin jo. - Myönnän tämän jälkeen vastauspuheenvuorot edustajille Kaunisto, Tiura ja Kimmo Kiljunen. (Ed. Kärkkäinen pyytää puheenvuoroa.) - Tässä keskustelussa ei ole ollut ryhmäpuheenvuoroja eikä myöskään muutoinkaan ole noudatettu periaatetta, että kaikki ovat saaneet. Täytyy ottaa huomioon, että täällä on erikokoisia ryhmiä. Teidän ei ole suurimpien joukossa nyt.
Mutta kun Itämeren ympäristöasiat ovat ongelma, niin kuin täällä on tunnustettu ja tunnustetaan, niin on varmaan syytä myöskin tässä yhteydessä nostaa esille niitä ympäristöongelmia ja niiden ratkaisuja, ja vaikka tuollainen asioiden koplaaminen ei tässä yhteydessä ole paikallaan, niin kyllä keskustelussa voisi pitää myöskin sitä, että näistä energiahankkeista, joihin kuuluvat paitsi kaasunsiirto myös energiansiirto muuten, voisi periä esimerkiksi erilaisiin ympäristörahastoihin tällaista siirtoveroa. Tämän voisi nostaa myöskin tässä yhteydessä esille.
Mitä Venäjällä sitten nykyisin puhutaan? Entinen suurlähettiläs ja tutkimuslaitoksen johtaja Juri Derjabin totesi muutama päivä sitten Nezavisimaja-lehdessä artikkelissaan Looking at the Baltic region: "Jos Yhdysvallat tuo Itämerelle Aegis-ohjusristeilijän, Venäjä ei seuraa tyynenä sivusta, kun sen turvallisuus on uhattuna, vaan vastaa samalla mitalla." Hänen mielestään ainakin Iskander-ohjusten sijoittamista Kaliningradiin pitäisi harkita uudelleen. Näin siis Derjabin, joka näkee sotilaallispoliittisen tilanteen kiristyvän Itämerellä. Venäjä pitää Itämerta omana sotilaallisena sisämerenään. (Ed. Tennilä: Miten se putkeen liittyy?)
Arvoisa puhemies! Kun Itämeren kaasuputki on rakennettu, se on siinä ja pysyy ainakin viisikymmentä vuotta. On selvää, että sitä vartioidaan silmä kovana. Minusta nämä kirjoitukset ovat huolestuttavia.
Täällä on viitattu Molotov-Ribbentrop-sopimukseen. Se on täsmälleen sen antiteesi. Molotov-Ribbentrop-sopimus jakoi Eurooppaa. Tämä yhdistää Eurooppaa. Tämän päivän luvut ovat sellaiset, että Euroopan unionin kaasutuonnista 25 prosenttia nyt tulee Venäjältä. Venäjän kaasutuloista 60 prosenttia tulee Euroopan unionista. Kumpi on voimakkaammin sidoksissa? Venäjä on itse asiassa Eurooppaan sidoksissa hienolla tavalla. Yhteistyön Eurooppaahan tässä rakennetaan.
Ministeri Stubb, eikö tämä ole poliittinen ja turvallisuuspoliittinen iso hanke, joka yhdistää Eurooppaa?
Toinen asia, johon olisin kiinnittänyt huomiota, on tämä Venäjän laivaston käyttö putken turvaajana. Tämä keskusteluhan on lähtenyt Venäjältä liikkeelle venäläisten itse esittämänä. Minä olen kyllä vähän huolissani, käytetäänkö tätä tekosyynä uuteen varustelukierteeseen tai muuhun. Minusta putki ei ole hyväksyttävä tekosyy minkäänlaiseen varustautumiseen. Minusta tämä pitäisi tehdä hyvin selväksi tässä keskustelussa.
Sitten koplauksesta tuli muutama lisähuomio. Siis se on ilman muuta selvää, että me keskustelemme Venäjän kanssa laajalla skaalalla. Itse olen puhunut esimerkiksi Kaliningradin vedenpuhdistamosta suoraan ulkoministeri Lavrovin kanssa useaan otteeseen. Samalla on puhuttu siitä, että Venäjän pitäisi jollain tavalla olla mukana Itämeri-strategiassa. Mutta se varsinainen päätös ei tule olemaan koplaava päätös, niin yksiselitteistä ja niin yksinkertaista se on.
Ed. Kiljunen ja ed. Haavisto nostivat esille yhteistyön ja turvallisuuden. Se juuri riippuu siitä näkökulmasta, josta sitä katsoo. Jos keskustelemme balttien kanssa, niin he näkevät sen huonona turvallisuuspoliittisena hankkeena. Jos keskustelee jonkun toisen kanssa, niin hän näkee sen hyvänä. Keskinäinen riippuvuus on minun mielestäni hyvä asia. Siksi sitä kannatan.
Mitä sitten tulee tähän valvontatilanteeseen, ovatko venäläiset nyt ikään kun tiukentamassa tai aktivoimassa tätä valvontaansa. Minä toistan sen kysymyksen: Kuka meistä kuvittelee, että jos 1 200-1 400 suurta tankkeria vuodessa tuosta kulkisi, etteikö jotenkin myöskin niihin liittyisi jotain valvontaa tai suojelua tai sen seikan varmistamista, että niitten kulku kaikissa oloissa on turvallista ja varmaa?
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Toinen huomio, en ehtinyt ed. Haavistolle vastata. Tosiasia on, että tämä putki on jakanut Eurooppaa ja Euroopan unionia. Toivon, että voimme käyttää tätä tapahtunutta hyväksemme, kun rakennamme yhteisempää eurooppalaista energiapolitiikkaa tulevaisuudessa, joka pohjautuu dialogiin ja siihen, että suuremmat ratkaisut sovitaan aina yhdessä. Toivon, että tämä on eräänlainen ponsi sille.
Sitten totean lopuksi, puhemies, että ympäristöministeriö on omassa lausunnossaan työ- ja elinkeinoministeriölle kiinnittänyt huomiota juuri tähän rahastoasiaan, siihen, miten toiminta-ajan jälkeen toimitaan, ja samoin siihen, että merenkulun turvallisuuskysymykset pitää pystyä ratkaisemaan varmalla tavalla erityisesti putken laskuvaiheen aikana, jos semmoinen laskuvaihe tulee.
Ensimmäinen varapuhemies: Jatkamme vielä jonkun aikaa, ehkä puolisen tuntia, tätä keskustelua, ja se voisi parhaiten sujua ainakin alkuun vastauspuheenvuorotekniikalla.
Sitten kun on julkisuudessa ollut tieto, että täällä on tällainen kaivosvaltaushanke, niin onko se jonkinlainen kapula rattaissa ja voiko olla jotain muita kapuloita, (Puhemies: Minuutti!) että tämmöisen hankkeen toteuttaminen vaarantuu ja viivästyy?
Mutta mielestäni joissakin puheenvuoroissa on puhuttu siitä, että tämä olisi vain ympäristökysymys, ja ihmettelen tätä vain-sanaa, koska tämähän on valtavan iso ympäristökysymys. Kyllä Suomenlahti nimenomaan on aivan toisenlainen pohjaltaan, ja se pohja on kuollutta. Ei voida puhua samana päivänä edes näistä Pohjanmeren putkista. Ministeri vertasi tätä Vuosaaren satamaan. Kuitenkin kun pitkällä matkalla epätasaista pohjaa pitkin tätä rakennetaan, niin se on iso ympäristökysymys.
Koplauksesta sen verran: Voisimme myös koplata omaa käyttäytymistämme. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Suomihan on niitä suurimpia saastuttajia maatalouden osalta.
Olisin kysynyt ulkoministeriltä, eikö Suomelta oikeastaan pitäisi lähteä aloite siitä, että Venäjä ja Nato ryhtyisivät käymään keskusteluja siitä, miten tämä turvallisuus hoidetaan. (Ed. Tuomioja: Voi herranen aika!) Ja jotta näitä keskusteluja ei käytäisi Suomen pään yläpuolella vaan Suomikin voisi osallistua näihin neuvotteluihin, niin eikö tämä ole merkittävä tekijä siinä suhteessa, että Suomen pitäisi hakea Naton jäsenyyttä, jotta olisimme keskusteluissa mukana?
Kysyisinkin ministeri Häkämieheltä: Onko pelättävissä, että Venäjän Itämeren laivasto ryhtyy tarkkailemaan ja jopa pysäyttelemään suomalaisten alusten liikennettä näiden kulkiessa putken läheisyydessä, koska Suomessahan täytyy tämä huoltovarmuus joka tapauksessa turvata?
Nyt on kyse vain muotoseikoista ja niistä kysymyksistä, että tulee nämä erilaiset asiat selvitettyä. Tässä selvitettävien asioiden listassa on muun muassa mainittu risteytyvät johdot. Siinä ei ole mainittu ollenkaan kaapeleita, mahdollisia kaapeleita, joita sinne tulevaisuudessa laskettaisiin tai joita on esimerkiksi Suomen ja Viron välillä. Tästä olisin kysynyt ministeri Pekkariselta, tullaanko tämä asia selvittämään. Ja samoin sitten, mitä on ollut aikanaan keskustelussa, mahdollinen tunnelihanke Helsingin ja Tallinnan välillä: onko tämä selvitettävien asioiden listassa. Miten tämä tullaan siinä huomioimaan?
Hankkeella on tietysti ympäristövaikutuksia, ja yhdyn niihin puheenvuoroihin, joissa on vaadittu ympäristövaikutusten tarkkaa selvittämistä. Itse asiassa tämä ympäristönäkökulma on ainoa meidän todellinen tarttumapintamme tähän hankkeeseen. Tämä hanke on toteutettava turvallisella teknologialla.
Uskon, että tämä hanke tulee myös lisäämään meriturvallisuutta Itämerellä, koska ymmärtääkseni vaihtoehtona olisi laivaliikenteen erittäin merkittävä lisääntyminen. Tämä tulee itse asiassa vähentämään sitä ja täten lisäämään turvallisuutta.
Myöskin todella toivon, että tästä putkesta ei puhuttaisi tällaisen tunnelinäkemyksen perusteella näkemättä sitä ja ottamatta huomioon kaikkea sitä kokemusta, jota todella on kaikilta maailman meriltä aivan vastaavasta teknologiasta. Jos se nyt olisi tuttua täällä monille puheenvuoron käyttäjille, niin täältä jäisi tällainen turha kuorrutus pois. En ole kuullut missään muualla käytävän tällaisen putkihankkeen yhteydessä tämän kaltaista keskustelua kuin täällä Suomessa on käyty ja eräissä meidän naapurivaltioissamme.
Mutta olen hyvin iloinen - sanon sen nyt ihan suoraan - että tässä tapauksessa hallitus on toiminut kyllä erittäin järkevästi ja Suomen etuja vaalivalla tavalla ja korostanut sitä, että tämä ympäristökysymys on hoidettava asianmukaisesti (Puhemies: Minuutti!) käytettävissä olevan huipputeknologian keinoin. Se on kaikkien rannikkovaltioiden yhteinen intressi.
Onko tosiaan niin, puolustusministeri Häkämies, että meidän sotilasviranomaisemme eivät taustatyössä mitenkään ole arvioineet tämän putken strategista ja turvallisuuspoliittista merkitystä? Kyllä se varmaan on tehty. Se on eri asia, miten laajasti se kytketään virallisesti ja kerrotaan, mutta toivoisin, että tätä valotettaisiin.
Lopuksi kiitän ulkoministeriä erittäin hyvistä lausunnoista, oikeastaan teitä kaikkia.
Mutta olisin vain sanonut tähän asiaan, että on se kumma, että yksikään ministeri ei sano sitä, että Itämerestä todellakin tulee sotilaspoliittinen ja turvallisuuspoliittinen räjähdyspiste. (Ed. Tuomioja: Voi herran jestas!) Kaikki tutkijat Suomessa, tai ei kaikki mutta kaksi tutkijaa Suomessa, ja myös Ruotsissa ja muualla, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) sanoo, että tähän on varauduttava. Meillä ei hyväksytä tätä ajatusta, saati että varauduttaisiin sotilaspoliittiseen tilanteeseen.
Me voimme sitten erikseen arvioida niitten talousvyöhykelain normien perusteella sitä, liittyykö tähän hankkeeseen jotain sellaista ympäristöllistä tai meriturvallisuuteen liittyvää tai sellaista taloudellista menetystä Suomen kannalta, koska meillä on oikeus niihin rikkauksiin, jos siellä meren alla jotain rikkauksia on. Me voimme näitä seikkoja pohtia, mutta emme juuri muuta. Näitä seikkoja, turvallisuuteen, meriturvallisuuteen, niihin rikkauksiin, jos niitä on siellä jnp., niitä me voimme pohtia ja niitä arvioida, (Puhemies: Minuutti!) mutta lähtökohtaisesti tilanne on se, että näillä toimijoilla on oikeus putki tuonne alas laskea.
Mitä tulee ed. Matikaisen kysymykseen siitä, miten näitten erilaisten kaapeleitten ja muiden, jos sinne jatkossa tulee, niin siellä on nytkin kaapeleita vaikka kuinka paljon. Ei niille ole tarvittu vastaavanlaista menettelyä, suostumusta, koska siinä kysymys ei ole rakennelmasta. Jatkossakin kaapeleita voi laskea, eivätkä ne tule ollenkaan valtioneuvoston suostumuksen piiriin, ei, koska ne eivät ole rakennuksia. (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) Putki on rakennus.
Meidän analyysimme on yksiselitteinen: Meille tämä ei ole turvallisuuspoliittinen kysymys. Keskinäisen riippuvuuden kasvattaminen Venäjän ja Euroopan välillä on hyvä asia. Tätä ei pidä dramatisoida, sen takia olemme ottaneet tämän päätöksen ja tulemme sen tekemään rauhallisesti ja pragmaattisesti oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.
Vaikka tässä edustajakollegat ovat käyttäneet puheenvuoroja, jotka ennakoivat jo päätöksentekoa, niin kyllä korostan sitä, että suomalaisen lainsäädännön mukaan ympäristölupavirasto todellakin tekee vesilain ja luonnonsuojelulain mukaisen harkinnan sitten tämän itse rakentamisluvan osalta, ja tuon viraston itsenäisyyttä on syytä tässä kunnioittaa.
Mitä sitten tulee tähän kysymykseen siitä, onko arvioitu tämän kaasuputkihankkeen turvallisuuspoliittista merkitystä, totta kai on arvioitu, mutta se arviointi päättyy siihen, että Itämeren taloudellinen ja strateginen merkitys kasvaa, mutta on aika vaikeaa nähdä intressejä kenellekään kriisiyttää tuota kaasuputkea sen kummemmin rakennusaikana kuin sen toimiessa. Näin ollen sellaista sotilaallista vaikutusta tällä asialla ei nähdä eikä myöskään oleteta, että kenelläkään on intressiä lisätä sitä sotilaallista voimaa tämän kaasuputken takia.
Mutta sitten kysyn ympäristöministeriltä. Täällä ovat vihreät jo selvästi profiloituneet useissa eri yhteyksissä ollessaan porvarihallituksessa mukana ympäristöpolitiikkaa vastustavaksi puolueeksi. Haluaisin nyt aivan selkeän, objektiivisen kuvan ympäristöministeriltä, kun hän katsoo tämän putkihankkeen kokonaisympäristöllistä vaikutusta. Miten te sen arvioitte? Me tunnistamme sen, että meren pohjaan tullaan tekemään tiettyjä korjausliikkeitä. Te viittasitte jo Vuosaaren satamahankkeeseen ja näimme, että yksi kolmaskymmenes osa, te laskitte tiettyjä sedimenttivaikutuksia, tulee olemaan tämän putkihankkeen vaikutus verrattuna Vuosaareen. Se on selvä vaikutus, se joudutaan tutkimaan. Mutta kun me näemme, että laivaliikennettä tällä vähennetään, jossa on sekä itse turvallisuuspuolta, mutta myöskin erilaisia päästöjä, joita laivaliikenteestä tulee, ja me näemme myöskin kaasun järkevänä hiilivoimaa, ruskohiiltä, korvaavana polttoaineena (Puhemies: Minuutti!) energiatuotannossa. Jos katsoo tämän kokonaispaketin, niin mikä on ympäristöministerin objektiivinen kuva tämän kaasuhankkeen ympäristövaikutuksista?
YK:n merioikeusyleissopimuksessa on annettu kuitenkin liikkumatilaa sellaisten asioiden sopimiseksi, joista ei itse sopimuksessa määrätä, ja minusta tätä liikkumatilaa Suomen hallituksen pitäisi paremmin käyttää. Näkisin tarpeelliseksi, että tätä Suomen talousvyöhykelakia uudistettaisiin. Kyllä tekisi mieli sanoa, että sellaista pientä suomettumisen hajua siinä tämän hetkisessä laissa on. (Puhemies: Minuutti!)
Kysyisinkin ministeri Pekkariselta, oletteko ajatelleet, että tätä lakia (Puhemies: Minuutti on täysi!) voitaisiin uudistaa.
Siitä on pakko tehdä se johtopäätös, että te ette halua EU:n ja Venäjän integraation syvenemistä. Minä pidän Suomen kannalta tätä teidän tämän suuntaista linjausta erittäin vakavana asiana. Me olemme olleet pioneerina rakentamassa idän ja lännen yhteistyötä. Tämä on selvää Suomen linjan jatkamista, (Puhemies: Minuutti on täysi!) mutta ei näytä kelpaavan yhdelle hallituspuolueelle ainakaan ilman, että pitää siihen ... (Puhemies: Mutta nyt on minuutti täysi!)
Täällä on puhuttu paljon turvallisuudesta, ja Suomenlahdellahan kuljetetaan jo nyt yli 150 miljoonaa tonnia öljyä. Ja niin kuin tässä kerrottiin aikaisemmin, niin jos tämä kaasumäärä kuljetettaisiin tankkereilla, se merkitsisi 1200:a tankkerikuljetusta vuodessa. Kyllä tämäkin on melkoinen turvallisuusriski. (Ed. Ukkola: Miksei mennä maata pitkin?) Tämän vuoksi kyllä sanoisin, että kyllä putki on todellakin parempi vaihtoehto, jos näitä kahta verrataan.
Ensimmäinen varapuhemies: Otetaan nyt tähän yhteyteen muutama ministerin vastaus, jonka jälkeen vielä käymme sitten yhden, jonkin mittaisen edustajapuheenvuorokierroksen ja ehkä mahdollisia ministerivastauksia.
Mitä tulee vielä siihen, ed. Hemming, että mihinkä meillä nyt on oikeus ja mihinkä ei. Vielä kertaalleen: Tämä talousvyöhyke ei nyt vaan ole meidän suvereenia kansallista aluetta. Kannattaa nyt vielä kerran se seikka muistaa ja kannattaa muistaa myöskin se, mitä kansainvälinen merioikeusyleissopimus asiasta sanoo. Se antaa ihan todellakin niin kuin sanoin, siteerasitte minua aivan oikein, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) oikeuden laskea putkia tuonne alas, mutta sen lisäksi meillä on kuitenkin oikeus arvioida, jos putki sinne lasketaan, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) menetämmekö jonkun oikeuden jonkun taloudellisen hyvän hyödyntämiseen tai onko siitä ympäristöongelmia tai turvallisuusongelmia, ja sen arvion me teemme. Se on meidän käsissämme.
Mitä tulee itse näihin ympäristövaikutuksiin, niin totta kai tällä hankkeella on ympäristövaikutuksia, joita on erittäin täsmällisesti pyritty parin vuoden ajan jo arvioimaan. Mutta ehkä kuitenkin voisi sanoa, että ei sellaisia fataaleja kielteisiä vaikutuksia, mitkä eivät ole voitettavissa. Edelleen on tiettyjä asioita, joihin pitää kiinnittää vielä huomiota myöskin tässä valtioneuvoston päätöksentekomenettelyssä, mutta yhtä kaikki ratkaisujakin saattaa olla löydettävissä. Ja siltä osin, kun pystytään korvaamaan laivaliikennettä, jolla jo itsessään on merkittäviä (Puhemies: Minuutti!) päästövaikutuksia, siltä osin, kun pystytään korvaamaan joitakin haitallisempia energiantuotantomuotoja, niin tietenkin tältä osin syntyy myöskin positiivisia seurannaisvaikutuksia.
Ensimmäinen varapuhemies: Ministeri Pekkarinen, vastaus siihen kysymykseen.
Ensimmäinen varapuhemies: Keskustelua on nyt käyty se luvattu puolitoista tuntia melkein, mutta jatketaan vielä jonkun aikaa, painetta ja halua tuntuu olevan. Olen merkinnyt vastauspuheenvuorot, pitkähkö lista, edustajille Heinäluoma, Pulliainen, Outi Mäkelä, Manninen, Paatero, Kiuru, Nepponen, Kaunisto, Matikainen-Kallström, Tiusanen, Karjula, Pentti Oinonen, Haavisto, Karhuvaara, Tiilikainen, Sasi. Lähdetään listaa etenemään parikymmentä minuuttia vielä.
Sitten toinen asia. Tämä poliittinen puoli on kyllä erinomaisen mielenkiintoinen, että kun tätä pintaa on vähän enemmän raaputettu, niin todellakin näyttää siltä, että täällä on siis lähes koko kokoomuksen eduskuntaryhmä, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Salolaista lukuun ottamatta suurin piirtein kapinassa hallitusta, ulkoministeriä ja puolustusministeriä ja heidän arvioitaan kohtaan. Iloitsen kuitenkin siitä, että täältä vasemmalta tulee kyllä vahvaa tukea hallituksen järkevälle linjalle tässä yhteydessä ja pidämme sitä isänmaan ja Suomen etujen mukaisena. Toivomme tosin hiukan terästystä näihin ympäristöasioihin, ja olisin toivonut, että vihreät olisivat kerrankin olleet iloisia, kun koko eduskunta haluaa, että on ympäristöasia.
Ministeri Pekkarinen on näitten vuosien aikana, kun täällä yhteisesti 22,5 vuotta on häärätty, onnistunut politisoimaan kaiken mahdollisen, lusikankin tuolla kuppilassa. (Naurua) Mutta nyt te absorboitte kaiken politiikan, kun se politiikan teon paikka olisi olemassa. Olette uskomaton kameleontti ja kaikella kunnioituksella, ei mitään loukkaavaa siinä.
Mutta jännittävää on seurata ministereitä: Jos on kuapeli, niin kuapeli suap olla, mut kuhan putkoo tulloo, niin ei sua tullakkaan, taikka tulloo kuitenkin, mutta se on sitten sama asia, tai se ei ole sama asia. Ei tässä pysy enää millään mukana.
Toinen asia on sitten se, että me elämme markkinataloudessa, täällä on oikeus yhtiöitä perustaa. Kysymyksessä on sveitsiläinen yhtiö. Jos se anoo lupaa, niin ei kai voi mennä kiristämään kolmatta osapuolta, oikeusvaltiossa, että tämä kolmas osapuoli saa luvat, jos suostuu johonkin. Ihmettelen, että entiset perustuslakivaliokunnan puheenjohtajatkin tällaisia täysin populistisia, etten sanoisi pölhöpopulistisia, lausuntoja tästä asiasta antavat.
Hyötynä, mikä tästä tulee, muun muassa Kaakonkulmalle, ovat tietenkin ne työllisyysvaikutukset. Olen ollut hyvin iloinen siitä, että kymmenien miljoonien investoinnit on myöskin tehty. Toivoisin, että tätä osaamista ja tätä hyötyä voitaisiin hyödyntää myöskin tulevaisuudessa. Nämä investoinnit sille rakennemuutosalueelle ovat aivan toista kuin muun muassa huomenna lisäbudjetissa hallituksen toimesta pois otettavat investoinnit.
Mutta en voi välttyä siltä, että kansalaiset ovat olleet hämmentyneitä. Tämä keskustelu on nyt äärimmäisen hyvää. (Eduskunnasta: Populismi on ollut hämmentävää!) - Ei tässä ole mitään populismia. - Ministerit ovat asiallisesti vastanneet myöskin turvallisuutta koskeviin kysymyksiin, jotka ovat kansalaisten taholta nousseet esiin, eikä niissä tarvitse nähdä mitään mörköjä. Suomi hoitaa hyvin myöskin aluevalvonnan ja merivalvonnan, ja se on hyvä myöskin kansalaisille tuoda esiin, mutta ne ovat kuitenkin kysymyksiä, jotka on joka päivä hoidettava.
Toivottavasti hanke menee hyvää vauhtia eteenpäin. Se vahvistaa myöskin meidän ja Venäjän välistä yhteistyötä rajanaapureina. Vielä peräänkuulutan: toivottavasti myöskin Venäjä lähtee mukaan tähän merivalvonnan kokonaisuuteen, mikä olisi äärimmäisen tärkeää (Puhemies: Minuutti!) myöskin ihan puhtaan merivalvonnan kannalta, kun niin paljon aluksia liikkuu.
Sen sijaan en voi olla hämmästelemättä sitä salin toista siipeä, jossa on aivan erilainen käsitys kuin hallituksen aitiossa. Näyttää siltä, että katsomossa halutaan nyt lietsoa outoja uhkakuvia ja pitää yhteistyön tiivistämistä suurena uhkana. Täällä illan aikana olemme kuulleet jo suomettumisesta, olemme saaneet pyyteitä siitä, että pitäisi vaatia koplausta, on peloteltu venäläisillä univormuilla ja on jopa vaadittu Natoon liittymistä. Minusta politiikkaa ei tule tehdä Venäjä-vastaisuutta lietsoen. Venäjälle Itämeri on tärkeä reitti Eurooppaan, (Puhemies: Minuutti!) eikä meillä ole mitään syytä seisoa Venäjän ja Euroopan tiellä, jos siihen ei ole ympäristöllistä syytä.
Edelleen haluan todeta sen, että tämä kyllä yhdistää eurooppalaisia, yhdistää Itämerta ja yhdistää erilaisia alueita ja tekee sen taloutta elvyttävällä tavalla.
Mutta, ministeri Pekkarinen, ette vastannut aikaisempaan kysymykseeni siitä, onko näissä selvityksissä otettu ja tullaanko niissä ottamaan huomioon tämä mahdollinen, joskus ehkä tulevaisuudessa toteutuva - tai sitten ei - tunnelihanke Helsingin ja Tallinnan välillä, koska sehän myöskin vaikuttaa näihin erilaisiin seismisiin asioihin, se on yksi tärkeä asia. Samoin on kysymys liittyen näihin mahdollisiin kaapeleihin, joita sinne lisätään. Minä en puhunut siitä, että Suomen pitäisi antaa niihin lupa, vaan siitä, miten ne mahdollisesti otetaan huomioon näissä ympäristöselvityksissä. Siitä minä kysyin, en siitä, pitääkö Suomen tai saako Suomi antaa lupia jonnekin.
Mutta en voi yhtyä yhteen asiaan, jonka ministeri Pekkarinen täällä sanoi. Hän ikään kuin pelkäsi koplaamista tai tämän keskustelun yhdistämistä jonkinlaiseen ehdollistamiseen. Minä olen hirveän huolissani ylipäätään Suomenlahdella Itämeren alueella tehtävistä suurista rakennushankkeista. Otan silloin esimerkiksi Primorskin satamahankkeen, Ost-Lugan, erilaiset hankkeet, joita on Venäjällä, esimerkiksi Sosnovyi Borin laitosten uudistamisen, ja silloin näiden hankkeiden rajat ylittävät ympäristövaikutukset ja niiden arvioinnin. Nyt kysytään juuri näitä mekanismeja, miten näitä vaikutuksia arvioidaan. Siinä mielessä esimerkiksi ehdotuspyyntö siitä, että Venäjä olisi aktiivisempi osapuoli Espoon sopimuksessa ja ratifioisi sen, olisi nyt erittäin paikallaan tässä yhteydessä.
Toinen asia on se, että meidän pitää ymmärtää myöskin Baltian maitten energiaturvallisuutta. Aitoja ongelmia syntyy siinä suhteessa, kun Ignalinan voimala joudutaan sulkemaan. Tietysti voisi vielä miettiä sitä, voitaisiinko sille antaa jonkin verran jatkoaikaa. Jos jatkoaikaa ei anneta, niin meidän pitäisi mielestäni vakavasti miettiä sitä, pitäisikö Suomen tulla Baltian maita vastaan sillä, että pyydettäisiin se neljäs ydinvoimahakemus ja tehtäisiin balttien kanssa vielä sitten neljäs ydinvoimala yhdessä, jolla turvattaisiin ja tehtäisiin (Puhemies: Minuutti!) uusi voimajohto vielä Baltiaan, Viroon ja sitä kautta turvattaisiin sitten sähkön saanti tällä alueella.
Mutta minä toivon, että nyt edes ymmärtävät siellä hallituksessakin, että ei tässä ole mistään hyväsydämisyydestä kysymys, vaan kysymys on siitä, että Venäjällä on omat pyrkimyksensä ja ne pyrkimykset täytyy ymmärtää. Se maanpäällinen kaasuputki olisi tullut maksamaan kolmasosan siitä, mitä tämä kaasuputki, joka rakennetaan meren alle. (Puhemies: Minuutti!) Valitettavasti siellä maalla vaan oli Liettuaa, Latviaa ja Viroa, jotka ovat ikäviä naapureita.
Det här är kanske snarare en fråga för försvarsministern. Det är den här övervakningsaspekten som jag vill ha belyst. Kan den här ökade fartygstrafiken i samband med till exempel sabotage- och terroristövervakning bli problem när det ändå är så nära som 35 kilometer från det åländska territorialvattnet? Kan det här då i sin tur ge säkerhetspolitiska impilikationer?
Ensimmäinen varapuhemies: 82 käytetyn puheenvuoron jälkeen tulee ministereitten finaali. Ministeri Pekkarinen puhujakorokkeelta 3 minuuttia ja sen jälkeen vielä minuutin vastauspuheenvuorot muille ministereille.
Ensinnäkin vielä kertaalleen: Suomen ministerit, erittäin monet ministerit ja hallitus in corporekin eri tilanteissa varmasti ovat käyneet ja käyvät dialogia Venäjän kanssa Itämeren tilaan liittyvistä asioista. Se on ilman muuta selvä se. Mutta kun täällä jotkut, esimerkiksi ed. Pulliainen, sitä ihmettelivät, miten se tämä Pekkarinen nyt suhtautuu tähän, pitäisikö sen tässä tilanteessa, missä tällä hetkellä ollaan, jotenkin koplata näitä asioita yhteen: vielä kerran, ed. Pulliainen, näin totisesti en aio tehdä. Tilanne on se, että nämä paperit ovat minun pöydälläni tällä hetkellä, minun ministeriöni valmisteltavana, ja kun hakemus on lähtenyt, kun hakijat ovat hakemuksensa jättäneet, hakemusehdot, mitkä ne ovat, millä hakemus tehdään, ne ovat laissa määritellyt. Kesken tämän käsittelyprosessin, josta vastaan ministeriöni osalta valtioneuvostolle, en lähde kesken tämän keskustelun sanomaan venäläisille, että mutta kun ne Kaliningradin jätevedet ovat siellä siinä ja siinä kunnossa tai että se Espoon sopimus, ette ole sitä vielä kirjoittaneet alle jnp. Korostetusti tässä tilanteessa jos joskus ei ole aihetta käydä tällaista keskustelua mielestäni juuri silloin, kun ne paperit ovat sen päätöksentekijän pöydällä. Näin minä ymmärrän ministerin roolin tämän tapaiseen tehtävään. Aivan vakavasti sanottuna näin. Se ei ollenkaan poista sitä kaikkinaista kanssakäymistä ja kaikenaikaisen keskustelun käymistä venäläisten kanssa Itämeren ympäristön tilaan liittyvissä asioissa.
Mitä tulee ed. Matikainen-Kallström, tähän kysymykseen Suomenlahden alittamisesta: aikaisemmin jo kerroin, että tässä yhteydessä arvioidaan ne erilaiset taloudellisen hyödyntämisen mahdollisuudet, mitä Suomenlahdella meillä voisi olla, ja se, että haittaako tämä putki niitä hyödyntämismahdollisuuksia. Lähinnä liikenne- ja viestintäministeriö on se, joka arvioi, onko jotain liikenteeseen liittyvää sellaista, joka nyt pitäisi ottaa huomioon. Minun muistissani ei ole, että sieltä tulleissa lausunnoissa olisi millään tavalla kajottu tähän kysymykseen, teidän esille ottamaanne kysymykseen. Tämä oli minulle ainakin ihan uusi asia. Huomenna ehkä saan tarkempaa selvää, onko liikenneministeriössä kuitenkin jotain tällaisia ajatuksia.
Aivan viimeinen asia vielä nyt liittyy siihen, mikä on tämän suostumuksen rooli suhteessa vesilain mukaiseen päätökseen, ratkaisuun. Vielä kerran, suostumus on tämän kansainvälisen meriyleisoikeussopimuksen pohjalta tehtävä ratkaisu, jota kansallinen talousvyöhykelaki säätelee, ja niistä raameista nämä meidän suostumusratkaisumme suuntaan taikka toiseen tullaan tekemään. Ja ne seikat, jotka tässä yhteydessä otetaan huomioon: siellä voi olla sellaisia seikkoja, jotka estävät positiivisen ratkaisun tekemisen tuosta suostumuksesta. Jos siellä on jotain sellaista aineellista hyvää, minkä hyödyntäminen rajoittuu, jos suostumus annettaisiin, se olisi erittäin tärkeä seikka, tai jos hankkeeseen liittyy suuria ympäristöuhkia jnp. Nämä kaikki arvioidaan. Ei se ole tässä mielessä ilman muuta tehtävä positiivinen päätös, mutta lähtökohtaisesti kellä tahansa on (Puhemies: 3 minuuttia!) oikeus laskea putkia tuonne alas. Sen jälkeen sitten tulee sen prosessin vaihe, jossa vesilain mukainen päätöksentekijä elikkä ympäristölupavirasto arvioi, voidaanko sen varsinaisen rakennushankkeen osalta antaa lupa tai päätös, että se itse rakennushanke voidaan siellä aloittaa. Tämä vaihe tulee järjestyksessä tämän suostumuksen jälkeen niistä syistä, mitä ed. Pulliaiselle vähän aikaisemmin täällä vastasin.
Toinen huomio: Suomen linjahan tässä on selkeä. Eli me tuemme tätä hanketta, jos se voidaan toteuttaa turvallisesti ja ympäristökestävästi. Siitähän tässä loppujen lopuksi on kyse.
Kolmas ja viimeinen huomio: Minä haluaisin kuitenkin nähdä tämän enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Minä haluaisin nähdä sen tuplamahdollisuutena. Ensimmäinen mahdollisuus: syventää yhteistyötä Venäjän ja Euroopan unionin välillä. Tätä yhteistyötä tarvitaan. Mitä syvemmälle me voimme integroida Venäjän Euroopan unionin rakenteisiin ja länteen, sen parempi. Toinen mahdollisuus on se, että me lähdemme nyt ihan tosissaan luomaan yhtenäisempää eurooppalaista energiapolitiikkaa. Jos tämän kaiken keskustelun seurauksena on nämä kaksi asiaa, minun mielestäni tämä hanke on ollut erinomainen.
Viimeisenä, puhemies, totean, että ympäristölupavirasto on muutama päivä sitten myöntänyt 28 sotatarvikkeelle tämän miinanraivausluvan ja myöntänyt myöskin välittömän toimeenpanoluvan ja toteaa omassa lausunnossaan, että kokonaisuutena arvioituna hankkeesta aiheutuvat haitat eivät ole merkittäviä, siis miinanraivaukseen liittyen, eli sillä tavalla brittiläisen yrityksen toimesta tämä miinanraivaus lähtee käyntiin.
Ensinnäkin ed. Nauclérille: Suomi vastaa vesiensä valvonnasta tulevaisuudessa ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti. Siinä mielessä Ahvenanmaalla voidaan varmasti olla rauhallisin mielin.
Ed. Mäkelälle: Miten Suomi ja Ruotsi ikään kuin tekevät yhteistyötä? Me olemme kehittäneet tämän meritilannekuvan, ja nyt se on nostettu EU:n tasolle, ja Suomi on tarjonnut sitä Venäjälle. Sen idea on juuri tarjota reaaliaikainen meritilannekuva, jolla pystytään ennalta ehkäisemään esimerkiksi kasvavan öljyliikenteen aiheuttamat onnettomuusuhat.
Ed. Pentti Oinoselle: Millä turvataan meriliikenne huoltovarmuuden näkökulmasta? Suomi on tunnetusti saari ja näin ollen riippuvainen merikuljetuksista. Parhaiten se turvataan sillä, että Itämerelle ei kriisiä tule, eli se on se keskeinen tavoite. Muutoin kuljetukset tulevat ongelmallisiksi.
Viimeiseen kysymykseen näistä miinoista: Itämeren pohjassa on valtavasti miinoja, ja Nord Stream vastaa miinojen kartoituksesta ja myös siitä räjäytystyöstä, josta ympäristöministeri totesi juuri, että lupa on myönnetty. Puolustushallinto sitten avustaa yhtiötä tässä miinakartoituksessa ja miinojen räjäytyksessä.
Ensimmäinen varapuhemies: Keskustelu on päättynyt.