]> PTK952006 vp 95. KESKIVIIKKONA 4. LOKAKUUTA 2006 kello 15 (15.05) Päiväjärjestys Ilmoituksia Lähetekeskustelu 1 Hallituksen esitys laeiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 23 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 152/2006 vp 2 Hallituksen esitys Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä, laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain, pakkokeinolain 4 luvun, esitutkintalain 27 ja 28 §:n ja kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 15 ja 23 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 153/2006 vp 3 Hallituksen esitys ryhmäkannelaiksi ja laiksi Kuluttajavirastosta annetun lain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 154/2006 vp 4 Hallituksen esitys laiksi ulkomaalaisrekisteristä annetun lain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Hallituksen esitysHE 156/2006 vp 5 Hallituksen esitys laiksi pelastustoimen laitteista Hallituksen esitysHE 157/2006 vp 6 Hallituksen esitys ulkomailta vuokratun työntekijän sekä rajoitetusti verovelvolliselle maksettavan työkorvauksen verottamiseen liittyviksi säännöksiksi Hallituksen esitysHE 158/2006 vp 7 Hallituksen esitys Kanadan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta Hallituksen esitysHE 159/2006 vp 8 Hallituksen esitys laiksi eläinten kuljetuksesta sekä laeiksi eläinsuojelulain ja rikoslain 17 luvun 14 ja 23 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 160/2006 vp 9 Hallituksen esitys laiksi päästökauppalain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 161/2006 vp 10 Hallituksen esitys laeiksi valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi ja yritystoiminnan tukemisesta annetun lain 41 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 162/2006 vp 11 Hallituksen esitys laiksi lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 163/2006 vp 12 Hallituksen esitys vammaisetuuksien määrän sekä eläkkeensaajien asumistuessa hyväksyttävien asumiskustannusten enimmäismäärien tarkistamista koskevaksi lainsäädännöksi Hallituksen esitysHE 164/2006 vp 13 Hallituksen esitys laeiksi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta sekä toimeentulotuesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 165/2006 vp 14 Hallituksen esitys laeiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 166/2006 vp 15 Hallituksen esitys laiksi sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Hallituksen esitysHE 167/2006 vp 16 Hallituksen esitys laiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 168/2006 vp 17 Hallituksen esitys laeiksi palkkaturvalain ja merimiesten palkkaturvalain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 169/2006 vp 18 Hallituksen esitys rakennuksen energiatehokkuutta koskevaksi lainsäädännöksi Hallituksen esitysHE 170/2006 vp 19 Puhemiesneuvoston ehdotus eduskunnan työjärjestyksen ja eduskunnan virkamiehistä annetun lain muuttamisesta, valtiontilintarkastajien johtosäännön kumoamisesta sekä eduskunnan päätökseksi Eduskunnan kirjaston johtosäännön 5 §:n ja eduskunnan tilisäännön muuttamisesta Puhemiesneuvoston ehdotusPNE 2/2006 vp 20 Ryhmäkannelaki ja laki Kuluttajavirastosta annetun lain muuttamisesta LakialoiteLA 92/2006 vpAnnika Lapintievas ym. Mietintöjen pöydällepano 21 Hallituksen esitys laiksi vaalilain 5 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 141/2006 vp Perustuslakivaliokunnan mietintö PeVM 9/2006 vp 22 Hallituksen esitys laeiksi rekisterihallintolain ja eräiden maistraatin toimivallan määräytymistä koskevia säännöksiä sisältävien lakien muuttamisesta Hallituksen esitysHE 229/2005 vp Hallintovaliokunnan mietintöHaVM 16/2006 vp 23 Hallituksen esitys Maailman postiliiton yleissopimuksen hyväksymisestä ja laeiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja postipalvelulain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 110/2006 vp Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö LiVM 16/2006 vp 24 Hallituksen esitys laiksi metsästyslain 23 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 146/2006 vp Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 9/2006 vp 25 Hallituksen esitys laiksi tartuntatautilain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 64/2006 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 18/2006 vp 26 Hallituksen esitys laiksi perhehoitajalain 2 ja 3 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 134/2006 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 19/2006 vp 27 Hallituksen esitys laiksi elatusturvalain 7 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 135/2006 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 20/2006 vp LakialoiteLA 126/2005 vp 28 Hallituksen esitys laiksi omaishoidon tuesta annetun lain 4 ja 6 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 136/2006 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 21/2006 vp Puhetta johtaa puhemies Paavo Lipponen. Nimenhuuto Nimenhuudossa merkitään täysistunnosta poissa oleviksi seuraavat edustajat: MattiAhde sd MikkoAlatalo kesk EvaBiaudet r KaarinaDromberg kok MikkoElo sd Jan-ErikEnestam r Christina Gestrinr TuulaHaatainen sd TonyHalme ps AnneHuotari vas SusannaHuovinen sd SinikkaHurskainen sd AnttiKaikkonen kesk AnttiKalliomäki sd SaaraKarhu sd Kyösti Karjulakesk MarjukkaKarttunen kok KimmoKiljunen sd MariKiviniemi kesk MiapetraKumpula-Natri sd EsaLahtela sd SeppoLahtela kesk MarkkuLaukkanen kesk PaulaLehtomäki kesk SuviLindén kok LeenaLuhtanen sd MarjoMatikainen-Kallström kok KaleviOlin sd KariRajamäki sd MauriSalo kesk KimmoSasi kok Suvi-Anne Siimesvas OsmoSoininvaara vihr JohannaSumuvuori vihr SeppoSärkiniemi kesk Säde Tahvanainensd PenttiTiusanen vas Nimenhuudon jälkeen ilmoittautuvat seuraavat edustajat: PenttiTiusanen vas JohannaSumuvuori vihr AnneHuotari vas SeppoLahtela kesk Eduskuntatyöhön liittyvissä tehtävissä olevat edustajat Merkitään, että puhemiesneuvosto on käsitellyt seuraavat ilmoitukset poissaolosta täysistunnosta eduskuntatyöhön liittyvän tehtävän vuoksi: 4.10. edustajat TuulaHaatainen sd KimmoKiljunen sd JuhaKorkeaoja kesk SeppoLahtela kesk KaleviLamminen kok PaulaLehtomäki kesk PenttiTiusanen vas 4. ja 5.10. edustajat MikkoAlatalo kesk EvaBiaudet r SusannaHuovinen sd SaaraKarhu sd Kyösti Karjulakesk PerttiSalovaara kesk Sairauspoissaolot Merkitään, että puhemiesneuvosto on käsitellyt seuraavat ilmoitukset poissaolosta täysistunnosta sairauden vuoksi: 4.10. edustaja Christina Gestrinr 4.—6.10. edustaja AnttiKalliomäki sd Poissaololuvat Merkitään, että puhemiesneuvosto on myöntänyt seuraavat luvat poissaoloon täysistunnosta muun syyn vuoksi: 4.10. edustajat AnneHuotari vas TuomoHänninen kesk MattiKauppila vas RaunoKettunen kesk EsaLahtela sd JereLahti kok SeppoSärkiniemi kesk Säde Tahvanainensd TapaniTölli kesk Eduskunnan 100-vuotisjuhlallisuuksiin liittyvät huomionosoitukset Puhemies Ilmoitetaan, että eduskunnan 100-vuotisjuhlallisuuksiin liittyen edustajille on jaettu tänään 4. päivänä lokakuuta 2006 liikkeelle laskettu 2 euron erikoiskolikko. PÄIVÄJÄRJESTYKSEN ASIAT: 1 Hallituksen esitys laeiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 23 §:n muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 152/2006 vp Puhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään lakivaliokuntaan. Keskustelu: TuijaBrax vihr Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti vain tästä laista, joka lakivaliokuntaan nyt lähtee. Hallituksen hyvä tarkoitus on pyrkiä siihen, että jatkossa yrityssaneerauksiin hakeuduttaisiin huomattavasti aikaisemmin kuin nykyään. On kieltämättä päässyt käymään niin, että saneeraus tulee mieleen liian myöhään, kun näyttää jo, että mahdollisuudet pelastaa yritys ja työpaikat ovat jo paljon heikommat. Mutta samaan aikaan tästä seuraa, että tosiasiassa yrityssaneerauksen kriteerit monelta osin ja monista näkökulmista kiristyvät, ja tämän takia pyydän kollegoita jo nyt pistämään korvan taakse, kaikkia joita yrityssaneeraus kiinnostaa, että tämä hyvä tarkoitus on varmaan meidän kaikkien yhteinen, mutta löydämmekö keinon, jossa emme sitten samalla tosiasiallisesti vaikeuttaisikin vielä pelastettavissa olevien yritysten selviämistä. JoukoLaxell kok Arvoisa puhemies! Yrittäjyyden edistäminen edellyttää, että taloudellisissa vaikeuksissa olevia yrityksiä autetaan jatkamaan toimintaansa. Yritysten joutuminen konkurssiin ilman saneerausta on Suomessa yleisempää kuin muissa yritysystävällisissä maissa. Oikeudessa hylätään usein syyttä saneeraushakemuksia. Yrittäjille ei anneta pienintäkään mahdollisuutta välttää konkurssia. Yritykset ovat joutuneet lopettamaan toimintansa saneeraushakemusten pitkän käsittelyajan takia. Vuonna 2005 saneeraushakemusten keskimääräinen käsittelyaika oli noin 70 päivää. Käsittelyn venyminen johtuu osittain huonosti tehdyistä saneeraushakemuksista, joita yritykset joutuvat täydentämään. Kun oikeudenistuntoon ei osallisille ole löytyä yhteistä aikaa, käsittely pitkittyy jälleen. Tuomioistuimen ratkaisu ottaa oman aikansa. Se annetaan kahden viikon kuluttua käsittelyn päättymisestä, mutta siihen voi mennä kolmekin kuukautta. Tätä taustaa vasten pidän hieman outona, että saneeraushakemusten käsittelyyn toimivaltaisia käräjäoikeuksia vähennetään. Kun viideltä ennen toimivaltaiselta käräjäoikeudelta poistetaan oikeus käsitellä saneeraushakemuksia, on uhkana se, että hakemusten käsittely pitkittyy edelleen. Yritysten oikeuksien turvaamiseksi on saneeraushakemusten käsittelyaikoja lyhennettävä. Tämä edellyttäisi toimivaltaisten käräjäoikeuksien lisäämistä. Käsittelyaikojen lyhentämiseksi yrityksille on annettava lisätietoa ja ohjausta saneerausmenettelystä niin, että hakemukset tehdään oikein. Hakemusten istuntokäsittelyyn osallistuminen tuomioistuimen määräämänä aikana tulisi olla lain säätämä pakko. Muutoksen saaminen hylättyyn saneeraushakemukseen on ollut vaikeaa, koska konkurssihakemusten käsittelyyn ei saa keskeytystä. Yritys siis voidaan pakottaa konkurssiin muutoksenhakuprosessin aikana. Tähän tulee nyt merkittävä muutos. Yritystä, jonka saneeraushakemus on käsittelyssä, ei saa hakea konkurssiin. Myöskään yritystä, joka hakee muutosta päätökseen saneeraushakemuksesta, ei saa hakea konkurssiin. Yrityssaneerausten selvittäjien rooli on ratkaiseva yritysten ja velkojien kannalta. Suomessa selvittäjien osaaminen on enintään tyydyttävää tasoa. Hallituksen lakiesitys ei puutu riittävästi tähän ongelmaan. Saneeraus- ja konkurssivälittäjien osaamisen ja sertifioinnin kehittäminen vaikuttaisi merkittävästi siihen, että yritysten saneerauksista tulisi potentiaalinen vaihtoehto konkursseille. Yritysten saneeraushakemusten käsittely vaatii tuomareilta hyvää asiantuntemusta, koska niiden käsittely poikkeaa muista oikeusasioista. Tuomareilta vaaditaan yritysjuridiikan tuntemuksen lisäksi liiketoiminnan syvällistä asiantuntijuutta. Siksi alempien oikeuksien tekemät yrityssaneerausratkaisut on voitava tutkia ylemmissä tuomioistuimissa siten, että yritykset olisivat suojattuja konkurssilta asian ollessa vireillä tuomioistuimissa. Koska toimivaltaisten käräjäoikeuksien määrää vähennetään, on olennaista, että jäljelle jäävien käräjäoikeuksien tuomarit täydennyskoulutetaan käsittelemään saneeraushakemuksia. Yrittäjän asemaa konkurssissakin tulee vahvistaa, mutta oikeusministeriö on torjunut kaikki ehdotukset yrittäjien vapauttamisesta velkavastuusta omaisuuden luovutuksella. Menettelyä kutsutaan henkilökohtaiseksi konkurssiksi. Mielestäni konkurssitilanteessakin pitäisi pyrkiä ylläpitämään yrittäjyyshalukkuutta estämällä yrittäjän pitkäaikainen ylivelkaisuus ja tulevaisuuden romahtaminen. Nyt Suomessa on satoja entisiä yrittäjiä, jotka painivat 90-luvun alun lama-aikana aiheutuneiden velkojen kanssa. Heillä ei ole juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä velkataakastaan puhumattakaan yrittäjäksi palaamisesta. RistoKuisma sd Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksellä on varmasti hyvä tarkoitus ja pyrkimys, mutta tämmöinen yrityssaneeraus ei välttämättä ole niin ongelmaton kuin helposti nähdään, koska tietysti, jos tällainen yritys, joka on saneerauksessa, jatkaa toimintaansa, se hyvin usein muodostaa kilpailuhäiriön. Esimerkiksi kuljetusalalla on paljon tapauksia, joissa saneerauksessa oleva yritys sitten hinnoittelee palvelunsa epäterveesti ja aiheuttaa muille yrityksille vahinkoa ja ehkä jopa niiden joutumisen maksukyvyttömyystilaan. Tämä haittatekijä tietysti on todellinen. Sitten myös kuljetusalalla, jossa sinänsä tarvitaan liikenneluvat, niissä liikenneluvissa on vaatimus, että liikenneluvan haltijan täytyy olla vakavarainen. Nyt tietysti, jos yritys on saneerauksessa, se ei voi olla varavarainen, eli tässä on myös ristiriita niiden lupavaatimusten välillä, joita vaaditaan elinkeinolta, ja toisaalta sitten sen tosiasiallisen tilan takia, joka vallitsee, jos yritys saa yrityssaneerauksen. Sinänsä sen yrittäjän ja yrityksen kannalta, joka pääsee saneeraukseen, se voi monta kertaa olla myönteinen asia. Tosin yrityssaneerauksesta nykyisellään monet eivät suinkaan selviä, vaan joutuvat konkurssiin. Mutta toisaalta sitten voidaan aiheuttaa aika paljon vahinkoa muille samalla alalla toimiville yrityksille, ja toivottavasti tämä näkökohta lakiehdotuksen käsittelyssä tulee tarkkaan tutkintaan. LauriOinonen kesk Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain muuttamisesta on hyvä ja aiheellinen, ja täällä esitetyt näkökohdat, joita muun muassa ed. Laxell toi esille, ovat huomionarvoiset. On tärkeää, että vaikeuksiin jouduttuaan yrittäjä omaisi vielä yrittäjyyshalukkuutta, että elämä ei päättyisi siihen, että tulee näitä ongelmia, vaan yrittäjä voisi löytää uudet keinot selvitä. Ed. Kuisma toi kyllä ihan huomionarvoisia näkökohtia nimenomaan kuljetusalalta esille. Toivon, että nämä molemmat näkökohdat, mitä edustajat Laxell ja Kuisma ovat esille tuoneet, saisivat valiokunnassa osakseen riittävän huomion. MattiKangas vas Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni pitää yrityksiä tukea, ja sitä kauttahan ne työpaikat syntyvät, ja myös silloin kun, yrityksellä menee huonosti ja mahdollinen yrityssaneeraus tulee eteen, pitäisi silloin ymmärtää yrittäjää. Mutta veloista vapautus kokonaan, siitä on myös... Joku ne velat aina maksaa, joku toinen yrittäjä mahdollisesti. Niin kuin ed. Kuisma täällä totesi, voi joskus tulla epäreilua kilpailuakin sitten toisia yrittäjiä vastaan, niin että tästä pitäisi pitää huoli. Näistä 90-luvun yrittäjistä, jotka silloin laman aikaan joutuivat tällaiseen tilanteeseen, kyllä, voi sanoa, valtaosa joutui aivan omaa syyttään. Silloin ajanmeno oli aika raju, ja heitä pitäisi vielä ymmärtää. Heitäkin on koko joukko tässä maassa, jotka ovat niin kuin yhteiskuntakelvottomia, ja heidät pitäisi nyt armahtaa ja päästää muitten kansalaisten kanssa samalle riville ja mahdollisesti yrittämään uudestaan. JuhaniSjöblom kok Arvoisa puhemies! Markkinataloudessa konkurssi tai lopettaminen on tapa poistaa ylikapasiteettia tai vanhentunutta tuotantoa. Kyllä ed. Kuisma toi aivan oikean asian esiin tässä, että yrityssaneerauksesta monta kertaa aiheutuu suurempi vahinko kilpailutilanteessa, kun on ylikapasiteettia olemassa. Sen sijaan, niin kuin ed. Laxell toi hyvin esiin, Suomi tarvitsee vähitellen jo yrittäjän henkilökohtaisen konkurssin lainsäädännön. Se on keino saada se yrittäjyys takaisin yrittäjyyteen. Tosin se ei ole ihan ongelmaton, mutta se on varmasti parempi tie. AhtiVielma kok Arvoisa puhemies! On ihan oikein, että vaikeuksissa olevia yrittäjiä autetaan ja tehdään lainsäädäntöä niin, niin kuin tässä on kysymys, että he myöskin jaloilleen tarvittaessa nousevat ja vaikeuksista selviävät. Mutta haluaisin tässä yhteydessä huomauttaa siitä, että aivan keskeinen tehtävähän yhteiskunnalla ja nimenomaan eduskunnalla ja hallituksella on toimia niin, että yrittäjiä ei joutuisi vaikeuksiin niin paljon kuin on joutunut viime aikoina. Eli ennalta ehkäisevä toimenpide sektorille, joka kuitenkin on tämän maan pelastaja, eli yritystoimintaan. MarkkuRossi kesk Arvoisa herra puhemies! Suomessa olisi aika tärkeää, että myös tällainen henkinen ilmasto kehittyisi siihen suuntaan, että yritysten elinkaariajatteluun sisältyy aivan luonnollisena asiana myös sekin, että yritys voi tehdä konkurssin. Tämä on eräs tärkeä asia, koska hyvin usein yrittäjästä, joka joutuu sitten taloudellisiin vaikeuksiin, niin että yritys voi mennä nurin, tulee melkein kuin epähenkilö. Tässä suhteessa henkisen ilmaston pitäisi kehittyä kyllä siihen suuntaan, että se on yksi osa myös yritystoimintaa, totta kai kaikkine seuraamuksineen. Ed. Laxell nosti myös tämän henkilökohtaisen konkurssin esille. Tätä olisi kyllä tarvittu erityisesti 90-luvun ongelmien selvittämisessä, mihin myös ed. Kangas viittasi. Uusi ulosottolakihan toki tulee nyt vastaan, ja voi kai luonnehtia niin, että kuitenkin niillä ihmisillä, jotka jäivät tuon 90-luvun laman alle, on näköpiirissä tunnelin suussa valoa, koska tuossa 2007 uuden ulosottolain mukaan ensimmäiset velat alkavat olla siinä iässä, jolloinka ne todella vanhenevat. Mutta siellä on monta sellaista pykälää, joka voi viedä sitä velallisen asemaa edelleenkin eteenpäin. Henkilökohtainen konkurssi olisi se tekijä, joka tuon tilanteen nollaisi, ja ihminen pääsisi jälleen tavallaan normaaliin elämään. Tälläkin hetkellä yhteiskunnassa on vaikea arvioida onko se tuhansia vai kymmeniätuhansia, jotka joutuvat tietyllä lailla elämään yhteiskunnan kannalta ikään kuin maan alla. Se on ongelma, joka toimii muun muassa yrittäjyyden esteenä hyvin voimakkaasti tällä hetkellä. RaimoVistbacka ps Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä usea edustaja on todennut, varmasti saneerausmenettely määrätyssä tilanteessa on paikallaan, ja väistämättä konkurssimenettely minun mielestäni joissakin tilanteissa on järkevämpi kuin saneerausmenettely huomioiden erään korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen, joka koski kuljetusalaa. Sen seurauksena tämä vaikeuksiin joutunut yritys pystyi jatkamaan toimintaansa mutta hinnoitteli tuotteensa, palvelunsa, sillä tavoin, että sen alueen muut yrittäjät joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin, ja niistä meni kaksi kolme konkurssiin, ja tämä yksi jonkin aikaa pyöri mutta sitten joutui lopettamaan. Toivoisin, kun valiokunnassa käsitellään tätä, että kiinnitettäisiin huomiota siihen, että siellä saneerausmenettelyllä ei saada vaarantaa liikaa muitten yrittäjien toimintaa. Tämä koskee esimerkkitapausten valossa erityisesti kuljetuspuolta. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Tämä taitaa olla jo kolmas kerta tämän syksyn aikana, kun henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuudesta täällä isossa salissa keskustellaan. Juuri tässä yhteydessä, kun näin on ja kun tämän pitäisi olla oikeusministerin tiedossa, olisin odottanut, että oikeusministeri Luhtanen olisi ollut itse esittelemässä tätä hallituksen esitystä, mutta tiedän sen, että hän on Luxemburgissa tällä hetkellä, niin että virkatehtävät on hoidettava ja me nyt selviydymme tästä näin itse. Mutta kun tilanne on tämän laatuinen ja kun asia on kuitenkin eräällä tavalla koko ajan tämän vaalikauden ollut esillä, niin olisi toivonut, että tätä asiaa olisi käsitelty ja pohdiskeltu ja miksi ei siihen nyt olla jo menossa, niin että tiedettäisiin sitä tulevaisuutta vähän seuraavaa vaalikautta ajatellen. ArtoSatonen kok Arvoisa puhemies! Yrittäjyyteen liittyy aina riski, ja aina tulee niin olemaan, mutta on tietysti totta se, että monelle silloin, kun miettii yrityksen perustamista, olennaista on se, kuinka korkea se riski on, ja tässä suhteessa olisi erittäin tärkeää, että yrittäjä voisi esimerkiksi oman asuntonsa suojata johonkin euromääräiseen summaan asti. Toki tiedän, että sitä ei tarvitse välttämättä takauksena antaa, mutta usein pienyrittäjällä tilanne on se, että siellä on kaikki pelissä, ja sitten joudutaan niihin tilanteisiin, joista tässä nyt keskustellaan. Mitä sitten tässä aikaisemmin ed. Rossi viittasi tähän lama-ajan tilanteeseen, niin siitä täytyy sanoa, että se aikakausi on ollut täysin poikkeuksellinen, ja siinä suhteessa tietysti niihin toimiin, joilla erityisesti huomioidaan tällä aikakaudella syntyneet ylivelkaantumiset, on syytä paneutua ihan poikkeuksellisena asiana. On sitten hiukan toinen asia muuttaa tätä lainsäädäntöä pysyvästi. MartinSaarikangas kok Arvoisa herra puhemies! Tämä yrittämiseen liittyvä riski, jonka ed. Satonen toi esille, on tosiaan aina olemassa. Yrityksiä perustetaan ja aika paljon, ehkä puolet, joutuu lopettamaan ongelmien takia. Silloin, kun vuonna 89 jouduin nostamaan silloisen Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssista, jouduin perehtymään tähän lakiin. Vaikka siihen on tehty aika paljon muutoksia, tähän konkurssilainsäädäntöön, niin me olemme edelleen hyvin kaukana siitä, mitä esimerkiksi Pohjois-Amerikassa USA:ssa on. Siellä lähtökohtana on, että yrittäjä kun yrittää ja epäonnistuu, niin hänen tulee yrittää uudestaan, koska toisella kerralla se on helpompaa. Sen takia lainsäädäntöä täytyy muokata siihen suuntaan, että tämä tulee mahdolliseksi. Esimerkiksi yrittäjän oma omaisuus, oma asunto ja auto ja tällaiset, siitä löytyy chapter 11, chapter 13 Yhdysvalloista esimerkiksi. Toivon, että kun nyt viedään tätä eteenpäin, niin myös otettaisiin ohjelmaan tämän konkurssilainsäädännön laajempi muokkaaminen, niin että tosiaan yrittämiseen löytyy edellytyksiä, koska siihen aina liittyy riski ja liian moni menee nyt nurin. MarkkuRossi kesk Arvoisa herra puhemies! Viittaan ed. Pulliaisen puheenvuoroon. Oikeusministeriö perustelee jatkuvasti tätä henkilökohtaisen konkurssin tilannetta sillä, että kysymys on velkojan asemasta, halutaan turvata myös sitten omistus siltä puolelta, ja myös, että yleinen lainkuuliaisuus ja velanmaksuajatus säilyy ihmisillä eikä niin, että ongelmien tullessa niistä sitten ikään kuin kuitataan pois. Taisi olla Aku Ankassa aikoinaan, että kun Aku Ankalla oli paljon laskuja pöydällä, niin hän päätti selviytyä niistä ja poltti ne sitten pois siitä silmistään. No, vähäksi aikaa ne katosivat, mutta ei velka kaikonnut minnekään. Nämä ovat siis niitä oikeusministeriön toki vähän paremmalla juridisella kielellä selvitettyjä perusteluja, joita tietysti olisi hyvä kuulla tässäkin salissa. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että tämän yhteiskunnan yksi suurimmista häpeäpilkuista on se, että me emme ole pystyneet 90-luvun laman jäljiltä, jossa sekä yhteiskunta että monet tekijät olivat vaikuttamassa näiden yrittäjien tilanteeseen, sitten tätä hoitamaan niin, että olisi voitu yleinen armahdus näiden velkojen kohdalla tehdä. Olisimme saaneet monta yrittäjää, tekijää, tähän yhteiskuntaan, jos tuo lainsäädäntö olisi pystytty hoitamaan. LauriOinonen kesk Arvoisa puhemies! Yhdyn, mitä ed. Rossi juuri edellä sanoi, niihin näkemyksiin, joilla 90-luvun laman kärsineitä voitaisiin auttaa. Mutta tuon näkemyksen takaajan asemasta. Yrittäjä kun ottaa lainaa, lainalla on usein myös sivullisia takaajia. Toivon, että lainsäädännössä tämän takaajan asemaan kiinnitettäisiin huomiota, koska hän ei yleensäkään voi millään tavalla vaikuttaa siihen, mitenkä yrittäjä velallisena on tuota velkaa käyttänyt, mutta takaajalla on kuitenkin täysi maksuvelvollisuus, kuten omasta velasta, ja tämä on minusta epäkohta. Minä toivon, että takaaja saisi lievemmän kohtelun. Silloin pankit eivät antaisi myöskään liian helposti ja harkitsematta lainaa, ja samalla velallisen vastuu velan käytöstä olisi varmasti harkitumpaa. RistoKuisma sd Arvoisa puhemies! 90-luvun lama on aika kaukana takanapäin, ja sen uhrit ovat kärsineet paljon, mutta tietysti ei nykyisellä lainsäädännöllä, niin kuin tällä, voi sitä enää paikata. Se oli poikkeuksellinen tilanne. Se olisi pitänyt hoitaa toisella tavalla. Silloin pelastettiin pankit ja uhrattiin yrittäjät, ja se oli poliittinen virhearvio silloiselta hallitukselta ja silloiselta eduskunnalta. Mutta yrittämiseen liittyy tietysti riski, niin kuin täällä aika oikein on sanottu, ja myöskin sitten markkinatalouteen ja yritystalouteen se, että jos sinne sitten valtiovalta sotkeutuu rajoittamalla tätä riskiä, niin helposti siinä joudutaan ojasta allikkoon, eli jos jossain tehdään yhdelle oikeutta, niin tehdään monelle vahinkoa, eli tässä täytyy olla aika varovainen. Konkurssi on normaali, niin kuin täällä ed. Sjöblom jo sanoi. Ehkä parempaa tulosta kuin tällä yrityssaneerausmenettelyllä saataisiin ehkä juuri sillä, että konkurssisääntöjä tarkasteltaisiin ajanmukaiseksi ja otettaisiin myös mukaan tämä henkilökohtainen konkurssi. Sitähän on Suomessa käsitelty aikaisemmin, mutta aika heppoisin perustein on oikeusministeriön ja eräiden asiantuntijoiden taholta toistaiseksi torjuttu tämä ajatus henkilökohtaisesta konkurssista. ToimiKankaanniemi kd Herra puhemies! Ahon hallitus joutui tietysti katastrofaaliseen tilanteeseen pelastamaan Suomen kansantalouden ja yrityksetkin suurelta osin ja nimenomaan pankit. Meillä oli aikaa ehkä yhden yön yli kehittää järjestelmä, jolla hoidetaan tämä tilanne, ja siinä ei ollut käytettävissä mitään sellaisia keinoja, että olisi 100 000 yritykselle jaettu suoraa rahaa, vaan pankkijärjestelmän pelastamisen kautta pelastettiin kansantalous ja Suomen luottokelpoisuus jne., ja päästiin sitten siihen uraan, missä nyt ollaan, ja talous on hyvässä mallissa. Herra puhemies! Hallitusohjelmassa, siis Vanhasen hallituksen ohjelmassa, mainitaan tämä henkilökohtaisen konkurssin tutkiminen. Tässä mielessä hallitus teetti nykyisellä korkeimman oikeuden presidentillä Pauliine Koskelolla selvityksen. Koskelo tuli siihen tulokseen, että tämä malli ei ole soveltuva Suomeen, ja hallitus tyytyi siihen. On mielestäni ihan edesvastuutonta, että hallitus tyytyi vain yhteen tällaiseen raporttiin eikä lähtenyt viemään sitä laajemmalle kierrokselle ja alkanut katsomaan, voisiko siitä kuitenkin löytyä toteutettava malli. Aika tiukoilla ehdoilla pitäisi henkilökohtainen konkurssi mahdollistaa Suomessa. Se sopisi meidän järjestelmäämme, ja se pelastaisi paljon tilanteita. Nyt seuraava hallitus olkoon aktiivisempi ja selkärankaisempi kuin nykyinen ja hoitakoon tämän asian eteenpäin ja kuntoon. PekkaKuosmanen kok Arvoisa herra puhemies! Kun nyt olen viimeaikoina toiminut Valtion vakuusrahaston puheenjohtajana, niin totean sen, että tosiaan 90-luvun alussa aiheettomia konkursseja oli useita tuhansia, eli siinä mielessä oli väärin näitä oikeita yrittäjiä kohtaan, että he menettivät kaiken omaisuutensa. Ainut, mitä nyt voidaan tehdä tänä päivänä, on se, että kun ulosottokaari on lakivaliokunnassa käsittelyn alla, eli velan vanhentuminen 15—20 vuoden kuluttua, se pitäisi eduskunnassa ehdottomasti saada läpi, että nämä ihmiset pääsisivät velkavankeudesta ja uudelleen yrittämään. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi juuri äsken kertoi sen taustan, johonka viittasin itse omassa puheenvuorossani. Elikkä juuri siitä syystä, minkä ed. Kankaanniemi äsken totesi, olisi nyt ainakin tämän hallituksen esityksen perusteluissa minun mielestäni pitänyt käydä tämä asia ja pohdiskelu läpi, miksi on poikettu hallitusohjelman tavallaan ehkei ei ihan tavoitteestakaan, mutta eräällä tavalla hengestä, ja kuitata se, ja sitten me olisimme todenneet, olemmeko me samaa mieltä vai eri mieltä. Sitten ed. Rossille äskeisestä hyvästä puheenvuorosta sen, että asiathan ovat juuri niin kuin te kuvasitte äsken, mutta siinä tilanteessahan on myöskin niin, että kaikki yrittäjät tietävät, että asianlaita on niin. Eikö niin? Siis toisin sanoen omassa reaktiossaan rahavirtojen ohjailussa ja takauksessa ja riskinotossa jnp. ottavat sen huomioon. JuhaniSjöblom kok Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa todella on mainittu tästä henkilökohtaisesta konkurssista. Oikeusministeri voisi tällä loppusuoralla varmasti pistää paremman selvitystyön käyntiin ja seuraavaa hallitusohjelmaa varten valmistella pohjapaperit kuntoon. Niin kuin ed. Rossi ja ed. Kuisma täällä sanoivat, me aidosti tarvitsemme jo tässä tilanteessa uuden lainsäädännön konkurssilainsäädäntöön täydennettynä, joka mahdollistaa tämän henkilökohtaisen konkurssin. Ed. Kankaanniemi, jos yhdessä yössä pystyttiin pankit pelastamaan, niin tässä on mennyt pitkälti toistakymmentä vuotta näiden yrittäjien kohdalla. PetriSalo kok Arvoisa herra puhemies! Tämä henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus luultavasti nousee esiin myöskin seuraavan hallitusohjelman papereihin. Olen aivan samaa mieltä kuin täällä monet edustajat, että yksittäisen lakimiehen analyysi ei välttämättä riitä siihen, onko asiaa perusteellisesti tutkittu ja mietitty sen yhteiskunnallisia vaikutuksia, siis yhteiskunnallisia vaikutuksia siihen, mitä maksaa tämä nykyinen järjestelmä ja mitä maksaa se järjestelmä, että ihminen pääsee puhtaalta pöydältä jossakin vaiheessa liikkeelle jälleen rehelliseen yrittäjätoimintaan. Ed. Pulliainen on kunnostautunut tämän harmaan talouden puhujana useasti täällä eduskunnassa ja me kaikki tiedämme, että yrittäjiä on tällä hetkellä kahdessa kopassa: on sellaisia, jotka ovat alkoholisoituneet, menettäneet terveytensä, jotka ovat lamaantuneet, ja sitten niitä yrittäjiä, jotka edelleen yrittävät, mutta yrittävät bulvaanien ja harmaan talouden kautta pitää itsensä hengissä ja jonkinlaisessa taloudellisessa tilanteessa. Ja silläkin on oma hintalappunsa, joka kulkeutuu harmaan talouden kautta, joka ei koskaan tuloudu valtiolle tai yhteiskunnalle takaisin. Minä väitän, että jos tämä harmaa talous otetaan toiseen vaakakuppiin ja henkilökohtainen konkurssi toiseen ja katsotaan, kumpi on kokonaistaloudellisempaa, niin ehdottomasti henkilökohtainen konkurssi ja sitä kautta kaiken yritystalouden, mitä tehdään, avoimeksi tekeminen. MarkkuRossi kesk Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin jäsenyys ja Suomen jäsenyys talousliitossa on luonut vakautta. Näin ollen meillä ei ole niitä samoja tilanteita edessä, joissa yrittäjät voisivat pelätä sitä, että heillä on ykskaks yllättäen velat moninkertaistuneet eli syntyy devalvaatio. Taisi olla valtiovarainministeri Viinanen, joka hävisi silloiset 1 000 markkaa lyödessään julkisen vedon siitä, että devalvaatiota ei tule. Näin ollen monet yrittäjät luottivat silloin siihen, mitä valtiovarainministeri sanoi: Ei tule devalvaatiota. Minullekin soitti eräs yrittäjä. Heräsin Tukholmasta PN:n kokouksesta, seitsemältäkö se oli aamulla, kun hän kahdeksan aikaan luuli soittavansa, kun hän kysyi minulta, tuleeko devalvaatio, ja siinä unenpöpperössä sanoin, että no en minä ainakaan tiedä, että tulee. Sehän tuli samana päivänä. Reilu yrittäjä kyllä ilmoitti minulle jälkikäteen, että hän silti minua äänestää, mutta se on sitten toinen kysymys. Mutta ed. Pulliaiselle edelleenkin, että tänä päivänähän on tietysti juuri niin kuin kuvaatte. Minä olen puhunut nyt pitkälti 90-luvun laman uhreista ja siitä, että tämän yhteiskunnan olisi pitänyt pystyä se asia hoitamaan kuntoon, olisiko siihen mennyt yksi yö vai muutama päiväkin, mutta se on se häpeätahra, mikä kyllä meidän pitää ihan jokaikisen jakaa. VirpaPuisto sd Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä sitä, että meillä on opetusohjelmiin otettu varhaiskasvatuksesta lähtien yrityskasvatus ja se on poikkihallinnollisesti mukana hallitusohjelmassa. Uskon, että meillä löytyy eri aloilta tulevaisuudessakin yrittäjiä, mutta sen suurin este ovat juuri ne seikat, jotka täällä on viimeisten puheenvuorojen aikana tuotu esiin, elikkä se, että meillä edelleen on kohtuuttoman suurena, koko loppuelämään vaikuttavana riskinä yrittäjyyden toinen osa, joka on riski siitä, että yritys ei ehkä menestykään ja se menee konkurssiin. Sen lisäksi, että siitä seuraa lopunikäinen velka yrittäjälle, mahdollisesti myös omaisille, se ei riitä Suomessa; meillä se on niin suuri rangaistus, että se aiheuttaa jopa puolisolle kelpaamattomuuden virkoihin ja toimiin. Meillä on paljon asenteissa korjattavaa. PekkaKuosmanen kok Arvoisa herra puhemies! Suomessa on ollut valtavan isoja konkursseja, esimerkiksi Hankkija, Haka jnp. ja sitten paikalliset, isot 80—90-luvulla kaatuneet rakennusliikkeet. Se on aiheuttanut sen, että ne alihankkijat, jotka ovat urakoineet näissä yhtiöissä, ovat samalla sitten kaatuneet ja menettäneet koko omaisuutensa. Sen takia olisi erittäin tärkeää, että tämä henkilökohtainen konkurssi -asia saataisiin täällä päiväjärjestykseen ja hoidettua täällä eduskunnassa, koska nämä ovat yleensä 1—5 henkeä työllistäviä yrittäjiä, jotka sitten ensimmäisenä kaatuvat, kun se päätyönantaja kaatuu. Siinä mielessä minä kannatan lämpimästi tätä henkilökohtaisen konkurssin lakia, että se saataisiin mahdollisimman nopeasti aikaan täällä eduskunnassa. MattiKauppila vas Arvoisa puhemies! Tässä ehkä pelkästään puhutaan yrittäjistä, jotka ovat konkurssiuhan alla, mutta täytyy muistaa, että heillä kaikilla on työntekijänsä. Tässä matkan varrella on tullut tilanteita esille, joissa sitten myöskin työntekijöitten palkat ovat joutuneet velkasaneerauksen johdosta selvittelyyn ja yleensä pienentyneet. Tämäkin täytyy muistaa, että tämä on aika lailla isompi porukka kuin pelkästään ne yrittäjät. Siinä on myöskin, jos yritys jatkaa, ne työntekijät mukana, ja, sanoisiko, oikeat juristit osaavat neuvoa kyllä työnantajaa tässä kohtaa. ReijoPaajanen kok Arvoisa herra puhemies! Suomen Yrittäjien hallituksessa toimivana kyllä meidän yksi keskeisin tehtävä on tämän konkurssilainsäädännön aikaansaaminen, jotta me saamme uusia yrittäjiä, joita esimerkiksi sukupolvenvaihdos tässä yhteiskunnassa tuo tullessaan ja tarvitsee tullessaan valtavasti. Tällä on merkittävä merkitys. Olen aivan samaa mieltä kuin ed. Pulliainen kuunneltuani hänen monia puheitaan harmaasta taloudesta. Tällä me saamme sitä putsattua merkittävästi, ja tämä yhteiskunta saa siinä omansa takaisin. MarkkuRossi kesk Arvoisa herra puhemies! Ihan vielä tuohon ed. Paajasen puheenvuoroon. Vanhasen hallitus on tehnyt erittäin paljon yrittäjyyttä edistäviä toimenpiteitä. Nämä luovat pohjaa yrittäjyyden edistämiselle, ne synnyttävät työpaikkoja, eli tässä suhteessa tämä on toiminut, mutta sekin on pitkä tie. Mutta siihen kuuluu sitten myös olennaisena juuri se mitalin toinen puoli. Tässä suhteessa tietysti hallitukselle kuuluu antaa tunnustusta myös sitten, että tämä saneerauskysymys ja nämä yritysten konkurssiasiat ovat käsiteltävänä. Pelisäännöt pitää olla selkeät. Se on aivan selvä. Emme me kaipaa niin sanottuja luikuriyrittäjiä, jotka sitten katsovat, että pinnataan ja tehdään kaikki mahdollinen. Yhteiskunnalla pitää olla selkeät säännöt. Mutta yhteiskunta on velkaa sen myös yrittäjille, että kun tulee ongelma, hyvin usein jopa muista syistä, esimerkiksi alihankkija voi kaatua siihen, että pääyritys lopettaa tilaamiset ja vuosia kestänyt järjestelmä ykskaks luhistuukin. Tässä suhteessa nämä pelisäännöt ovat tärkeitä, ja yhteiskunnan pitää vastata huutoonsa. Ei tämä yrittäjyys ja meidän työpaikkojen kehittäminen muuten onnistu. Tässä mielessä tämä esitys on erinomaisen hyvä, ja sitä tulee viedä eteenpäin ja hoitaa se nopeasti sitten valmiiksi eduskunnan taholta. ReijoLaitinen sd Herra puhemies! Tämä keskustelu on ollut hyvää. Tämä lakiehdotus korjaa tiettyjä tilanteita. Mutta minun mielestäni enemmän kuin katsotaan taaksepäin, tulisi katsoa eteenpäin. Me kaikki tiedämme sen, että silloin 90-luvun alussa tehtiin ehkä virheitä myös poliittisin päätöksin, jotka ajoivat sitten yrittäjät siihen tilanteeseen, mihin ajoivat, ja näitä 90-luvun alun uhreja on edelleenkin liian paljon. Minun mielestäni tämän henkilökohtaisen konkurssilainsäädännön osalta valiokunta, joka nyt käsiteltävänä olevasta laista tekee mietinnön, voisi tämän kysymyksen nostaa esille ja omassa mietinnössään patistaa vähän hallitusta tuomaan tämän kysymyksen vielä voimakkaammin, ainakin sillä tavalla, että selvitetään se perusteellisemmin eikä tyydytä niihin selvityksiin, mitä nyt on tehty. MartinSaarikangas kok Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunta käsitteli tätä edellistä konkurssilakia vuosi pari sitten, ja siinä me totesimme klemmissämme, että edellytämme, että oikeusministeriö tuo uudelleen käsiteltäväksi juuri tämän kohdan. Sen takia edellisessä puheenvuorossa sitä peräänkuulutin. Siitä on kulunut runsas vuosi, ja ei taida vielä tulla. Keskustelu päättyy. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään lakivaliokuntaan. 2 Hallituksen esitys Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä, laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain, pakkokeinolain 4 luvun, esitutkintalain 27 ja 28 §:n ja kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 15 ja 23 §:n muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 153/2006 vp Puhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään lakivaliokuntaan, jolle liikenne- ja viestintävaliokunnan on annettava asiasta lausunto. Keskustelu: JyrkiKasvi vihr Arvoisa puhemies! Tietoverkot eivät tunnusta valtakunnanrajoja, eikä etenkään tietoverkkoja hyödyntävä rikollisuus, vaan käyttää niitä pikemminkin hyväkseen. Rikoksen jäljet on helppo hävittää, kun temppu tehdään viidessä eri maassa sijaitsevien tietokoneiden kautta. Tietoverkkoja hyödyntävää rikollisuutta vastaan voi taistella vain kansainvälisessä yhteistyössä, ja siksi tämä Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus on niin tervetullut. En sano, että se on täydellinen, mutta haluan olla optimisti ja uskoa, että tähän sopimukseen liittyvät särmät vaativat vain hiomista. Uutta sopimusta meillä ei nimittäin ole enää aikaa kirjoittaa. Tästä sopimuksesta tekee erityisen haastavan se, että sillä on vaikutuksia moneen eri lakiin esitutkintalaista pakkokeinolakiin ja rikoslaista lakiin kansainvälisestä oikeusavusta. Siksi tämän sopimuksen ja sitä toimeenpanevien lakien yhteisvaikutusten arvioiminen on haastava tehtävä, ja toivonkin, että valiokuntakäsittelyyn pystytään varaamaan riittävästi aikaa vaalikauden lopun kiireistä huolimatta. Joitain huomioita tästä esityksestä. Teen parhaani pysyäkseni kymmenen minuutin rajassa, mutta asiaa on paljon. Ensiksi on pakko ihmetellä, miksei tieto- ja tietoliikennetekniikan sanastoa saada lainsäädännössä yhtenäistettyä. Me kutsumme itseämme maailman johtavaksi tietoyhteiskunnaksi, mutta emme pysty päättämään, puhummeko liikennetiedoista, kuten tässä esityksessä, vai tunnistamistiedoista, kuten sähköisen viestinnän tietosuojalaissa, vai kenties tunnistetiedoista, joiksi niitä kaikkialla muualla kutsutaan. Erityisen varovainen olisin tässäkin laissa mainitun sijaintitietokäsitteen kanssa, sillä sitä käytetään jo nyt eri laeissa hyvin sekavasti. Sähköisen viestinnän tietosuojalaissa samaa asiaa kutsutaan paikkatiedoksi, meripelastuslaissa paikantamistiedoksi ja ainoastaan Rajavartiolaitosta koskevassa laissa sijaintitiedoksi. Hämmennystä lisää se, että sanalla paikkatieto on aivan oma merkityksensä, jossa sitä käytetään ainoastaan laissa Geodeettisesta laitoksesta ja Maanmittauslaitoksesta. Ei voi olla niin, että eri ministeriöt käyttävät eri sanakirjoja lakeja valmistellessaan. Ei ole mikään ihme, jos ihmiset eivät tiedä, mikä on sallittua, mikä kiellettyä ja mikä pakollista, jos lakien peruskäsitteistö on sekaisin. Ei kansalaisen voida olettaa opiskelevan joka lakia varten uutta yleiskielen kanssa ristiriidassa olevaa sanastoa. Nyt tilanne on sama kuin jos alkoholiverolaissa kutsuttaisiin viinaa viiniksi ja sahtia pilsneriksi. Tämän esityksen kunniaksi on todettava, että se kiinnittää huomiota niin kutsuttuun kaksikäyttöisyyteen eli siihen, että samoja työkaluja voidaan käyttää sekä rikollisiin että laillisiin tarkoituksiin. Ei olisi mitään mieltä kieltää tietoturvallisuuden testaamiseen käytettävää ohjelmistoa, koska sitä voi käyttää myös tietomurtoihin. Ei sorkkaraudankaan myynti, maahantuonti, luovuttaminen tai omistaminen ole rikos, vaan sen käyttäminen naapurin kellarikomeron oven avaamiseen. Perustelutekstissä tämä periaate todetaan, kun sanotaan, että esimerkiksi virusohjelman valmistaminen on täysin laillista, kunhan sitä ei käytä rikolliseen tarkoitukseen. Tältä osin tekstissä on kuitenkin epäselvyyksiä, joita toivon valiokuntakäsittelyssä selkeytettävän. Jopa kahdessa peräkkäisessä lauseessa voidaan antaa ristiriitaista tietoa. Esimerkiksi sanakirjahyökkäystä käsittelevässä luvussa todetaan, että siihen käytettävä ohjelma on kaksikäyttöinen, jolloin sitä voidaan käyttää paitsi tietoverkkojärjestelmään murtautumiseen myös järjestelmän suojauksen testaamiseen. Heti perään kuitenkin todetaan, että kyseessä on tietoverkkorikosväline, jonka hallussapito, maahantuonti, tekeminen, myyminen, luovuttaminen, ja ilmeisesti unennäkökin siitä, on rikos. Toivon, että valiokunta ehtii perehtyä tähän esitykseen pinsettien ja suurennuslasin kanssa. Esityksen suhde tekijänoikeuslakiin on sikäli mielenkiintoinen, että tekijänoikeusrikosten osalta sopimus vaatii rangaistavaksi vain sellaiset rikokset, jotka tehdään kaupallisessa tarkoituksessa. Ristiriita tuoreen tekijänoikeuslakimme kanssa on ilmeinen. Toinen ristiriita löytyy suhteessa liikennetietojen säilyttämiseen. Siinä, missä meille äskettäin vakuutettiin, että nykyaikainen rikostutkinta vaatii ja edellyttää kaiken sähköisen tietoliikenteen kaikkien liikennetietojen tallentamista, tämän sopimuksen mukaan riittääkin hukkaamiskielto eli tallennetun datan säilyttämisen nopea varmistaminen. Miksi tämän sopimuksen neuvottelijat ja lakiesityksen valmistelijat ovat näin täydellisesti eri mieltä kuin esimerkiksi Suomen sisäministeri ajaessaan EU:lle kaikkien liikennetietojen tallentamista vaativaa direktiiviä? Säilyttämismääräyksen ongelmana on sen määrääminen salassapidettäväksi. Liikeyrityksille, esimerkiksi teleoperaattorille, tämä ei ole ongelma, mutta yksityishenkilöille kyllä. Suomessa on paljon yksityishenkilöiden ylläpitämiä palvelimia ja palveluita, joissa on muita henkilöitä koskevaa tietoa. Ei kai säilyttämismääräyksen salassapito tarkoita sitä, ettei tällainen yksityishenkilö saisi keskustella asiasta edes asianajajansa kanssa. Ainakin, jos minä joutuisin tällaisen menettelyn kohteeksi, siis jonkun muun henkilön törttöilyn vuoksi, haluaisin mieluusti keskustella asiasta lakimieheni kanssa. Esityksestä löytyy myös muita oikeusturvakysymyksiä. Esimerkiksi 19 artiklan väitetään perustelutekstissä mahdollistavan palvelintietokoneiden laajamittaisen takavarikoinnin, vaikka kyseisillä tietokoneilla olisi paljon myös muita käyttäjiä. Ääriesimerkki tästä saatiin äskettäin Ruotsissa, jossa Pirate Bay -sivuston tutkimiseksi tehdyn ratsian yhteydessä takavarikoitiin kaikki kyseisen palveluntarjoajan palvelintietokoneet. Tällöin 200—300 Pirate Bay -sivustoon täysin liittymätöntä www-sivustoa lakkasi toimimasta. Näiden sivustojen omistajille aiheutuneet tulonmenetykset olivat merkittävät, ja nyt ihmetelläänkin, kuka korvaa tappiot näille yrityksille. Tässä kohdassa valiokunnan tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei takavarikko tarpeettomasti vahingoita sivullisten oikeuksia, enkä sitä paitsi löydä sopimustekstin 19 artiklasta oikeutusta näin laajamittaiseen sivullisten osapuolten omistamaan tietoon kohdistuvaan takavarikkoon. Kolmas hankala kysymys liittyy linkittämiseen. Sopimuksen mukaan jo linkki haittaohjelman sisältäville www-sivuille on haittaohjelman saataville asettamista. Internetin luonteen tuntien näin voi käydä helposti jopa vahingossa. Tältä osin tulisikin korostaa teon tahallisuutta ja arvioida myös sen tarkoitusta. Toivon valiokunnan myös arvioivan tämän kohdan suhdetta sananvapauteen. On mielestäni aika erikoista, että Suomessa voi esimerkiksi vapaasti julkaista kannabispiparireseptejä, mutta linkki haittaohjelman, mahdollisesti jopa kaksikäyttöisen haittaohjelman, julkistamissivulle on rikos. Tietojärjestelmän haltijan tietojenantovelvollisuuteen on pakkokeinolain 4 luvun 4 a §:ään tehty onneksi rajaus, jonka perusteella epäiltyä ei voida pakottaa luovuttamaan omia salasanojaan viranomaisille, siis todistamaan itseään vastaan. Aiemmissa keskusteluissa on esitetty myös sitä, että tätä rajausta ei olisi. Lakiin yleisvaarallisista rikoksista esitys toisi huolestuttavan lisäyksen, eli sähköisen viestinnän teknisen suojauksen tai tietojärjestelmäsuojauksen murtamiseen tarkoitetun laitteen tai tietokoneohjelman maahantuonti, valmistus jne. kielletään. Periaatteessa tämä kuulostaa hyvältä, mutta osa käytössä olevista suojauksista on niin naurettavan yksinkertaisia, ettei niitä oikeastaan tarvitse edes murtaa. Onneksi kielto esityksessä rajoitetaan koskemaan vain haittaa tai vahinkoa aiheuttamaan pyrkiviin tekoihin, mutta olen jo oppinut, miten helposti yhdessä laissa käyttöönotettu periaate leviää muihin lakeihin. Kaipaisinkin näihin purkulaite- ja purkuohjelmakieltoihin aina lisäystä, joka edellyttäisi purettavalta suojaukselta jotain uskottavuutta, ettei jotain rot13-koodausta, jota itse asiassa jo muinaiset roomalaiset käyttivät, voisi pitää suojauksena. Perusteluteksti suhtautuu pelottavan myönteisesti vakoiluohjelmien käyttöön työntekijöiden valvontaan. Juuri äskettäin esitettiin sähköisen viestinnän tietosuojalakiin muutosta, joka olisi antanut työntekijälle väljät oikeudet valvoa työntekijöiden sähköpostiliikennettä. Onneksi esitys vedettiin myös pois eduskunnan oikeusmiehen annettua siitä kriittisen lausunnon. Uskon ja toivon, että valiokunta tulee kiinnittämään mietinnössään myös tähän asiaan huomiota. Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää positiivista huomiota perustelutekstissä hyvin esiin nostettuun periaatteeseen, että tietoturva-aukkojen julkistaminen ei ole rikos. Tästä on väännetty maailmalla kättä pitkään, kun ohjelmistoyhtiöt ovat halunneet pitää asiakkaansa tietämättöminä ohjelmiensa tietoturvaongelmista. Usein tietoturva-aukon julkistaminen onkin ollut ainoa keinoa, jolla ohjelmatalot on saatu paikkaamaan kyseiset aukot. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! On varsin hyvä, että ed. Kasvi pääsi pitämään tuon puheenvuoron. Minä olen vähän hämmennyksen vallassa nyt. Minä olen ymmärtänyt tämän koko asian sillä tavalla, että me olemme hyväksymässä Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamisen eli kolme pykälää ja se on niin kuin "ota tai jätä". Siihen liittyen on Suomen rikoslakiin liittyviä pykäliä, pakkokeinolakiin liittyviä, esitutkintalakiin ja kansainvälisen oikeusavun rikosasioihin liittyvä hallituksen esitys. Toisin sanoen tässä aika kovan tehtävän ed. Kasvi antoi meille. Me joudumme tekemään seuraavaa yleissopimusta varten kokonainen uusi mietelmys, ja se on aika kova juttu. Ei muuta. Keskustelu päättyy. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään lakivaliokuntaan, jolle liikenne- ja viestintävaliokunnan on annettava asiasta lausunto. 3 Hallituksen esitys ryhmäkannelaiksi ja laiksi Kuluttajavirastosta annetun lain muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 154/2006 vp Puhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään lakivaliokuntaan, jolle talousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan on annettava asiasta lausunto. Tämän asian yhteydessä sallitaan keskustelu myös päiväjärjestyksen 20) asiasta. Keskustelu: AnnikaLapintie vas (esittelypuheenvuoro) Herra puhemies! Ymmärsin, että tämän asian yhteydessä sallitaan keskustelu myös 20) asiasta. Olen ilmeisesti ymmärtänyt oikein. Puhemies Kyllä. Puhuja Kiitos! — Herra puhemies! Tämä ryhmäkannelakiasia on iso ja merkittävä muutos. Sen takia on todella ikävää, että oikeusministeri Luhtanen ei voi olla paikalla käsittelemässä tätä asiaa. Ryhmäkanteen ydinperustahan on siinä, että lisätään oikeusturvaa ihmisille tilanteessa, jossa on paljon loukattuja. Tässä hallituksen esityksessä nyt vihdoin siinä päästään yksi askel eteenpäin. Kun usealla ihmisellä on vaatimus samaa oikeuden loukkaajaa kohtaan, niin silloin voidaan yhdessä käydä tätä oikeutta ilman, että kenenkään yksinään tarvitsee esimerkiksi suuria näyttökustannuksia vaativia tutkimuksia tehdä, tai jos on riski siitä, ettei kanne menesty, niin sitten ei suuria oikeudenkäyntikuluja tarvitse korvata. Sen lisäksi ryhmäkanteellahan on myös väärinkäytöksiä ennakolta ehkäisevä vaikutus, joka on vähintään yhtä tärkeä. Kun esimerkiksi yritykset tietävät, että ryhmäkannetta on mahdollista käyttää, niin se pistää sitten vähän tarkemmin etukäteen miettimään, miten kannattaa toimia. Kolmantena seikkana on myös se, että tällä tavalla oikeudenkäynnit tulevat halvemmiksi. Ryhmäkanteen tarpeellisuudesta ja tärkeydestä kertoo myös se, miten kauan ja perusteellisesti tätä asiaa on valmisteltu. Oikeusministeriössä on valmistunut kaksi selvitystä aiheesta, ensimmäinen jo vuonna 92 ja toinen vuonna 2005. Sen lisäksi on oikeusministeriössä myös valmisteltu hallituksen esityksen muotoon valmiiksi lakipykäliksi kolmekin kertaa tällainen ryhmäkanne-esitys, vuonna 95, vuonna 97 ja nyt sitten vuonna 2006. Olen itse tehnyt tästä myös lakialoitteen, joka on rinnakkaislakialoite tälle hallituksen esitykselle. Syynä on se, että hallitus tätä pitkää ja perusteellista valmistelua ei ole hyödyntänyt eikä kunnioittanut eikä ottanut niitä tärkeitä asioita riittävästi huomioon, mitä vuosikymmeniä kestäneiden valmistelujen jälkeen on saatu aikaan. Ryhmäkanne on anglosaksisissa maissa, joissa tosin on erilainen oikeusjärjestys kuin meillä, yleisessä käytössä Yhdysvalloissa, Englannissa, Kanadassa ja Australiassa. Siellä tällaisia rajoituksia ei ole, mitä nyt esimerkiksi hallituksen esitykseen on laitettu. Sen sijaan meidän oman oikeusjärjestyksemme kaltaisissa maissa Ruotsissa ja Norjassa tällainen on ja Tanskassakin hallituksen esitys. Perustelen nyt enemmän tätä omaa lakialoitettani, miksi sen olen tehnyt. Oikeusministeriön työryhmä päätyi ehdottamaan ryhmäkannetta osittain hallituksen esityksen mukaisesti mutta myös ympäristövahinkoasioissa. Tätä rajausta en voi ymmärtää, minkä takia hallitus tuo tänne vain puolittaisen lakiesityksen. Tämänkin vuoksi olisin todella toivonut, että oikeusministeri Luhtanen olisi ollut paikalla kertomassa, minkä takia hallitus ei katso, että ympäristövahingoissa olisi syytä käyttää ryhmäkannetta. Tämän oman lakialoitteeni pohjaan täysin tähän hallituksen esityksen muotoon valmisteltuun työryhmäesitykseen, joka on vuodelta 2006 ja oikeusministeriön esitys n:o 4. Toivoisin, kun lakivaliokunta asiaa käsittelee ja on mahdollisuus myös tätä rinnakkaista lakialoitetta käsitellä, että kuultaisiin asiantuntijoita myös niistä asioista, jotka koskevat tätä pois leikattua — mielestäni täysin ilman perusteita pois leikattua — osaa tästä työryhmän osuudesta, eli näiden ympäristövahinkojen osalta. Tämän työryhmän esityksen ja oman lakialoitteeni mukaan ryhmäkanne olisi mahdollista nostaa myös sellaisissa tilanteissa, joissa tietyllä alueella harjoitettavasta toiminnasta johtuisi vahinkoa, joka on aiheuttanut ympäristön pilaantumista tai muuta vastaavaa häiriötä, kuten melua tai säteilyä. Ryhmäkanne ympäristöasioissa ei lisää eikä kiristä nykyistä vahingonkorvaussääntelyä vaan ainoastaan helpottaa siihen turvautumista. Kantajana, samoin kuin tässä hallituksen torsossa esityksessä, olisi ensisijaisesti viranomainen, mutta tietyissä tapauksissa myös yhdistys voisi ajaa tällaista ryhmäkannetta. Tarvittavan asiantuntijatodistelun hankkiminen ympäristövahinkoasioissa saattaa aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Tämän takia ympäristövahinkoasiat tulee ottaa mukaan ryhmäkannelain soveltamisalaan. Hyvin usein vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsijän sosioekonominen asema poikkeaa toisistaan merkittävästi. Yksityishenkilön on jo taloudellisestikin lähes mahdotonta lähteä käräjöimään ympäristövahinkoasioissa suuryrityksiä vastaan. Kuvaavana esimerkkinä, joka on myös ollut pohjana tässä hallitukselle tehdyssä työryhmämietinnössä, käytettiin vuonna 2003 Saimaalla tapahtunutta Kaukaan paperitehtaan, UPM-Kymmenen, jätevesipäästöä. Tässä onnettomuudessa pääsi myrkyllisiä jätevesiä vesistöön ja myrkkypäästön seurauksena kalat kuolivat eikä vesi ollut enää sinä kesänä uimakelpoista. Sittemmin — onneksi — kalakannat ovat palautuneet ja veden laatukin on parantunut. Vahingon kärsineet eivät toistaiseksi ole esittäneet korvausvaatimuksia käräjäoikeudessa, vaan 95 prosenttia vahingon kärsijöistä sopi korvauksista vahingon aiheuttajan kanssa. Korvaukset sovittiin tiettävästi yhtiön ulkopuolisella konsulttitoimistolla teettämän vahinkolaskelman perusteella, jossa esimerkiksi rannan omistajien haitat laskettiin yleisen laskentakaavion mukaan. Se, miksi tämä on ongelmallista ja mistä tässä aiheutuu erityinen oikeusturvariski, on se, että vahingon kärsijöillä ei ollut tasa-arvoista neuvotteluasemaa eikä myöskään taloudellisia mahdollisuuksia teettää kilpailevaa selvitystä aiheutuneiden vahinkojen määrästä. On mahdollista, että jo pelkästään ryhmäkanteen nostamisen mahdollisuus parantaisi vastaavanlaisissa tilanteissa kuin tämä UPM-Kymmenen tapaus vahingon kärsijöiden neuvotteluasemaa. Tämähän on yleisesti ryhmäkanteen yksi näistä kolmesta perussyystä, miksi sitä ylipäätänsä käytetään tai miksi se on olemassa oikeusjärjestyksessä. Vahinkojen pätevään todistamiseen oikeudessa tarvitaan useissa tapauksissa lukuisia asiantuntijoita ja asianajajia, jolloin oikeudenkäynnin kulut voivat nousta helposti huomattaviksi. Tämä nostaa väistämättä myös toimivaltaisen viranomaisen kynnystä kanteen nostamiselle. Siksi tässä omassa ensimmäisenä allekirjoittamassani lakialoitteessa ehdotetaan myös, että tietyn määritelmän täyttävillä rekisteröidyillä yhdistyksillä ja säätiöillä on ympäristövahinkoasioissa toissijainen oikeus nostaa ryhmäkanne. Jos esimerkiksi alueellinen ympäristökeskus ei pane vireille ryhmäkannetta, voisi asuinympäristön viihtyisyyttä, luonnonsuojelun taikka kalastuksen, maanviljelyn, poron- tai metsänhoidon edistämistä ajava rekisteröity yhdistys tai säätiö nostaa tällaisen ryhmäkanteen. Toissijainen kanneoikeus on ensisijaisesti yleishyödyllisillä ja tietyn ammatin harjoittamista edistävillä järjestöillä. Tällöin tämä yleishyödyllinen järjestö ajaisi kannetta, jossa välittömänä hyödyn saajana olisi yksityinen henkilö eikä niinkään tämä yhdistys itse. Kanneoikeuden käyttäminen ei edellyttäisi, että yhdistyksellä tai säätiöllä on omaa välitöntä intressiä asiassa. Kaupunginosayhdistys voi toimia kantajana esimerkiksi lentomelua tai hajuhaittaa koskevassa asiassa, jolloin se edustaa niitä ryhmään ilmoittautuneita, jotka kanteen mukaan ovat kärsineet ympäristövahinkolain mukaista korvattavaa vahinkoa. Yhteisöjen toissijaisella kanneoikeudella tehtäisiin mahdolliseksi ryhmäkanteen nostaminen sellaisessa tilanteessa, jossa aihetta kanteen nostamiseen on mutta ympäristökeskus katsoo, ettei sillä olisi edellytyksiä kanteen ajamiseen. Ryhmäkanne ympäristöasioissa muodostaa luonnollisen jatkeen myös Århusin sopimuksen edistysaskeleille. Århusin sopimushan edisti kansalaisten tiedonsaantia, osallistumista ja muutoksenhakuoikeutta ympäristöasioissa. Ympäristöjärjestöjen mahdollisuus ajaa ryhmäkannetta on omiaan tukemaan ympäristöviranomaisten ponnisteluja yleisen ympäristöedun valvonnassa. Ryhmäkanteen olemassaolo ei tarkoita sitä, että kanne olisi aina nostettava silloin, kun se on mahdollista. Mikäli vahingon aiheuttaja ja vahingon kärsijä pääsevät asiasta sopimukseen kaikkia tyydyttävällä tavalla, ei kanteen nostamiseen olisi syytä. Ryhmäkanne on myös taloudellinen tapa käsitellä oikeudessa samaa tai saman tyyppisiä kanteluita, koska tällöin säästytään asian päällekkäisiltä käsittelyiltä eri käräjäoikeuksissa, ja myös mahdollisten keskenään ristiriitaisten ratkaisujen riski vähenee. Ryhmäkannetta vastaan on esitetty kaiken näköisiä uhkakuvia ja väitetty, että kanne ehkä nostettaisiin kiristämis- tai vahingoittamistarkoituksessa, mutta en voi ymmärtää näitä, (Puhemies: 10 minuuttia!) ja onhan aivan itsestäänselvää, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen tulee toteutua myös ryhmäkanteessa. Toivon, että lakivaliokunta kuulee asiantuntijoita myös tästä ympäristövahinkoasiasta asiaa käsitellessään. Edustajat Pentti Tiusanen ja Johanna Sumuvuori merkitään läsnä oleviksi. TuijaBrax vihr Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin mitä tulee ministeri Luhtasen aikatauluihin, olen tästä asiasta hänen kanssaan keskustellut. Hän todella yritti löytää kiireisen puheenjohtajakauden välissä mahdollisuutta ja on talon virkamiestenkin kanssa sitä etsinyt, mutta Luxemburgissa alkaa huomenna ministerikokous, ja talon aikatauluihin ei ollut mahdollisuutta lykätä tätä lähetekeskustelua pidemmälle. Kun täällä pahoiteltiin hänen poissaoloaan, niin rohkenen kyllä sanoa, että se ei ole nyt tällä kertaa ministerin vika. Hän yritti olla täällä paikalla (Ed. Pulliainen: Tiedossa oli!) ja todellakin olisi halunnut olla täällä tänään. Ministeri Luhtasen toiminta tässä asiassa muutenkin mielestäni ansaitsee kyllä kiitoksen. Ryhmäkannetta tietysti sen kunnollisessa ja laajassa merkityksessä, josta oikeastaan hyvä ja aika pitkälle ajateltu esimerkki on juuri ed. Lapintien aloite, on ajettu jo yli kymmenen vuotta. Itse asiassa silloin, kun vihreät olivat ensimmäisen kerran hallituksessa 95, se saatiin hallitusohjelmaankin, tosin sitten kokoomuksen vaatimuksesta vesitettynä, että selvitetään ryhmäkanteen mahdollisuus. Siitä lähtien kaikki ne argumentit, jotka ed. Lapintiekin tässä hyvin toi esille, ovat olleet käsillä. On vaikka kuinka moneen kertaan osoitettu, että näillä vastalobbauksen väitteillä ja pelotteluilla muun muassa amerikkalaisen oikeusjärjestelmän käsittämättömistä vahingonkorvauksista ja kuuluisista amerikkalaisista miljoonakorvauksista milloin liian kuumasta kahvista ja milloin siitä, että kissa on laitettu mikroaaltouuniin eikä mikroaaltouunissa lukenut, että tänne ei saa laittaa kissaa jne., näillä millään esimerkeillä, joita tässä vastalobbauksessa on ollut, ei ole ollut koskaan eikä ole nytkään mitään tekemistä suomalaisten tai pohjoiseurooppalaisten ja nyt myös Espanjassa olevan ryhmäkanteen ajatuksen kanssa. Se kaikki, mitä olette dekkareista ja vitsisarjoista ja amerikkalaisista tv-sarjoista nähneet ryhmäkanteesta, johtuu amerikkalaisen oikeusjärjestelmän aivan toisesta piirteestä, ei varsinaisesti siitä, että voi viedä monta yksittäistä saman kaltaista asiaa kerralla oikeuteen, niin kuin ryhmäkanteessa voi, vaan siitä, että Amerikassa, kun siellä on heikko valtio — ja halutaan, että on heikko valtio — vahingonkorvausoikeudella onkin poikkeuksellinen myös tämmöinen rangaistusluonne, jolloin jos on aiheuttanut vahinkoa, niin usein tuomioistuimet tosiasiallisesti rankaisevat ikään kuin varoitukseksi vahingonkorvauselementtejä käyttäen moninkertaisesti aiheutetun vahingon verran ikään kuin muille opiksi ja varoitukseksi. Tästä plus siitä, että amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä lähes kaikkialla yksi tapa asianajajan ottaa tehtävä on sopia, että hänelle tulee palkkio saavutetusta voitosta, mikä taas Pohjoismaissa ja Suomessa varsinkin on äärimmäisen harvinainen tapa ottaa toimeksiantoja — ja meillä asianajajien toimintaa ja etiikkaa kontrolloidaan aivan toisella tavalla kuin monissa osavaltioissa Yhdysvalloissa — näistä kahdesta elementistä syntyivät nämä naurettavat, Suomeen mitenkään liittymättömät tarinat, joita lobbarit taas kerran — olen kuullut niitä jo viisitoista vuotta — kertovat, ja monesti nämä pääsevät lehteenkin. Korostettakoon nyt vielä kerran sitä, mitä ed. Lapintiekin täällä sanoi: Se ryhmäkanne, joka kaikissa näissä oikeusministeriön eri versioissa on ollut ja joka nyt on ed. Lapintien aloitteessa, on Suomeen räätälöity ryhmäkanne, jossa noudatetaan Suomen prosessisääntöjä ja myös meidän vahingonkorvausjärjestelmäämme, ja niistä ei voi johtua näitä amerikkalaisista dekkareista tunnettuja tapauksia. Lopulta uskon, että ryhmäkanne tulee toteutumaan, niin kuin ed. Lapintie sen esitti, eli siinä muodossa, jossa se on nyt ollut viimeisimmistäkin asiantuntijatyöryhmistä oikeusministeriössä. Mutta ajattelen myös niin, että ministeri Luhtanen on tehnyt todella naisen työn, että hän on saanut edes tämän hiukan minimalistisen version tänne, ja näen, että tämä, että saadaan aloitettua ryhmäkanne edes näissä kuluttaja-asioissa ja muutamissa muissakin asioissa ja edes näin, että se tapahtuu nyt ensi alkuun kuluttaja-asiamiehen johdolla, on erittäin tärkeä askel kohti oikeata kunnon ryhmäkannetta myös ympäristöasioissa ja muissa, sillä, arvoisa puhemies, tällä hallituksen esityksellä tulee olemaan se tosiasiallinen vaikutus, että kun ryhmäkanne on ollut joitakin vuosia edes tässä minimalistisessa muodossa, voidaan lopullisesti todistaa, että nämä vasta-argumentit — propaganda — ovat roskaa. Siinä mielessä on tärkeätä saada läpi tämä hallituksen esitys nyt, koska se tulee lopulta johtamaan siihen, että ryhmäkanne vääjäämättä etenee laajemmaksi ja lopulta myös ympäristöasioihin, joissa sitä todella kipeästi tarvitaan. Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt, että ministeri Luhtasella oli tässä prosessissa aikamoinen iltapuhde keskustan edustajien kanssa. Näin olen julkisuudesta lukenut. Kun itse aikoinani hallituksesta käsin ryhmäkannetta ajoin ja törmäsin kokoomuksen vahvaan vastustukseen, niin ajattelin, että keskusta nyt kuitenkin väittää usein olevansa kuluttajan puolella, ja oliko se nyt Santeri Alkio, joka puhui jotakin siitäkin, että köyhän asiaa ei saa unohtaa? Minulle on ollut suuri hämmästys, että näissä viime suoran neuvotteluissa nimenomaan keskustan rooliksi on tullut yrittää vielä taas kerran kaataa tämä kovasti tarvittu, nimenomaan köyhiä, pienituloisia ihmisiä auttava hanke. Kuluttaja-asioissa on usein niin, että väärin tehnyt osapuoli, vahinkoa aiheuttava osapuoli voittaa todella suuria summia rahaa siksi, että se voi laskea sen varaan, että yksittäinen kuluttaja ei vie asiaa oikeuteen, koska hänen kärsimänsä vahinko siihen nähden, kuinka kallista oikeudenkäynti on, on kuitenkin niin sanotusti liian pieni. Se ei kuitenkaan ole liian pieni hänen kukkaroonsa nähden, ja siitä näkökulmasta tapahtuu suuri vääryys, jota tämä hallituksen esitys osaltaan korjaa. Aivan lopuksi: Pidän tätä päivää silläkin tavalla voittona ja historiallisena hetkenä, että silloin kun ensimmäisen kerran selvästikin organisoitu lobbaus ryhmäkannetta vastaan lähti liikkeelle vuoden 95 hallitusohjelman kirjauksen jälkeen, useista lehdistä saimme lukea paitsi näitä amerikkalaisia naurettavia Suomeen kuulumattomia esimerkkejä ryhmäkanteesta heti perään myös väitteen, että ryhmäkanne on hallitusohjelmassa vain ja ainoastaan siksi, että ed. Tuija Brax on siitä aikoinaan tehnyt gradunsa oikeustieteellisessä. Se ei tietenkään ollut vain ja ainoastaan siitä syystä. Se oli siitä syystä, että jo muissakin Pohjoismaissa on ollut tarvetta, ja varsinkin siitä syystä, että ryhmäkanne on tarpeen auttaaksemme oikeuden toteutumista. Nyt viimeistään nähdään, että ryhmäkanne etenee edes näin, ja olen aivan varma, että lopulta se, mitä ed. Lapintie on aloitteeksi kirjannut, toteutuu, ehkä jo neljässä viidessä vuodessa. ArtoSatonen kok Arvoisa puhemies! Tällä lakiesityksellä avataan sellainen ovi, josta kukaan ei tiedä, mitä sen oven takana tulee olemaan. Tässä voisi ehkä ... (Ed. Pulliainen: Kyllähän se tiedetään, sehän juuri kuvattiin!) — No, voin kertoa teille, ed. Pulliainen, että on jonkun verran kokemusta yrittäjänä toimimisesta, ja voin sanoa, että koskaan minulla ei ole ollut mitään ongelmia niiden kuluttajien kanssa, joita minulla oli. Jos joku tuli jotakin asiaa valittamaan tai toteamaan, että hän ei ole saanut oikeaa palvelua, niin varmasti sai eikä ollut tarvetta viedä niitä asioita yhtään sen pidemmälle eteenpäin. Yrittäjällä on aina intressi toimia niin, että asiakas on tyytyväinen, koska asiakas on kuningas. (Ed. Pulliainen: On se joskus toisinkin!) Sitten on tietysti niitä tilanteita, joissa näin ei tapahdu, ja sitä varten on olemassa nykyinen kuluttajalainsäädäntö. Minusta voi kysyä sitä, onko nykyinen kuluttajalainsäädäntö Suomessa niin huono, että se ei pysty vastaamaan näihin tilanteisiin. Väitän, että se 999 kertaa tuhannesta pystyy vastaamaan näihin tilanteisiin. Voi toki olla yksittäisiä tapauksia, sitä en kiistä. Mutta toinen puoli tässä asiassa on se, (Ed. Pulliainen: Lainsäädännön pitäisi olla aukoton!) mihin ed. Lapintie täällä jo viittasi, kun ed. Lapintie totesi, että yritysten pitää varautua tähän ryhmäkanteeseen. Näin on, ja missä se sitten näkyy? Se näkyy hinnoissa, koska niissä varaudutaan siihen, että ryhmäkanteen uhka on olemassa. Sen maksaa viime kädessä kuluttaja, tai toisaalta se voi johtaa sellaisiin oikeudenkäynteihin, jotka ovat turhia, ja silloin sen maksavat veronmaksajat. Nämä asiat eivät ole ollenkaan niin yksiselitteisiä. Mitä tulee ympäristönsuojelukysymykseen, joka tästä lakiesityksestä nyt on jätetty viisaasti pois, myöskin siinä suhteessa minun mielestäni voi kysyä, onko Suomen ympäristönsuojelulainsäädäntö todellakin niin huono, että se ei kestä kansainvälistä vertailua, että se tarvitsisi tällaisen mahdollisuuden. Toki voidaan löytää yksittäinen esimerkki, kuten ed. Lapintie täällä mainitsi, mutta onko se todellakin niin huono? Väitän, että näin ei ole. Sitten täällä ed. Lapintie jo aikaisemmin toi esille verratessaan tätä UPM-Kymmene-tapausta, että tässä ikään kuin olisi vastakkain suuryritys ja kuluttaja. Okei, näin voi olla jossakin tilanteessa, mutta aika usein tässä tulee myös sellainen tilanne vastaan, että tämän lakiesityksen mukaan tässä ovat vastakkain valtion maksamat oikeudenkäyntikulut ja tekemä ryhmäkanne ja toisella puolella on pienyrittäjä. Tämä on myöskin se tilanne, mikä tässä tulee, ja sekään ei ole kovin tasapuolinen lähtökohta. Sitten on tietysti kysymys siitä, voidaanko tätä käyttää painostuskeinona. No, varmasti voidaan. Kuinka paljon tullaan sitten käyttämään, sen aika tulee näyttämään. Siinä suhteessa ei tässä vaiheessa ole mahdollista tehdä arviointia. Vaarana on myös se, että kanteen motiivina saattaa jossain tilanteessa olla se, että virkamies haluaa nostaa omaa profiiliaan. Näen myöskin asian niin, että Suomessa on hyvin lainkuuliaisesti toimiva yrityselämä ja nykyisellään meillä tilanne on hyvinkin hallinnassa eikä pelkästään se riitä perusteeksi, että Ruotsissa on tähän menty tai että Norjassa on tällaisesta asiasta päätetty. Ihan kaikkiin houkutuksiin ei kannata mennä sen takia, että jossakin muualla on tehty, vaan sen perusteella, onko siihen todellinen tarve olemassa vai ei. Minä todella pelkään, että tässä käy niin, että loppukädessä tästä tavallinen kuluttaja maksaa korkeampina hintoina sen, että yritykset varautuvat ryhmäkanteeseen, ja toisaalta myöskin veroina sen, että tulee näitä oikeudenkäyntejä. Toivon, että näin ei käy. Toivon olevani väärässä, mutta mitään varmuutta siitä ei ole olemassa, eikä tämä asia todellakaan ole mikään yksiselitteinen, kuten täällä on voinut edellä esitetyistä puheenvuoroista ymmärtää. Ymmärrän kyllä sen, mitä tässä ed. Brax äsken mainitsi, että vertailu amerikkalaiseen oikeusjärjestelmään ontuu. Se onkin tehty vain juristeja varten, eikä siihen nyt tietysti ole tarvetta mennä, ja hyvä on, että ei sinne ole menty. Se olisi ollut vielä paljon pidemmälle menevä ja kokonaan toisen tyyppinen asia. Sellaisesta asiasta tässä ei ole kyse. Mutta ei myöskään voi ajatella niin, että tämä asia ei ole ollenkaan vaaraton. Tähän liittyy paljon dubioita, ja minun mielestäni tämä vaatii myöskin perusteellisen valiokuntakäsittelyn. TuijaBrax vihr (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! On kohtuutonta, ja mielestäni suomalaista yrityselämää kohtaan suorastaan käsittämätöntä antaa ymmärtää, että yrittäjät niin valtavassa määrin koko ajan suunnittelisivat ja perustaisivat liiketoimintaansa vahingon aiheuttamiseen ja siihen, että tämän lopulta maksavat kuluttajat. Suurin osa suomalaisesta liiketoiminnasta on niin hyvää, laadukasta eikä vahinkoa aiheuttavaa, ettei yrittäjille tästä mitään kuluja synny, eikä sitä kautta kuluttajillekaan. Jos ed. Satosen logiikka olisi totta, silloin meillä olisi suomalainen liike-elämä, jonka koko logiikka perustuisi yhdeltä osalta vahinkojen aiheuttamiseen. Ei tietenkään ole. Tätä tarvitaan vain siltä osin kuin vahinkoja on todellakin aiheutettu. AnnikaLapintie vas (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Kyllä ed. Satonen on nyt jotenkin nurinperin ymmärtänyt tämän ryhmäkanteen ajatuksen ja sen, että tarkoituksena olisi nimenomaan sillä tavalla yllyttää yrittäjiä varautumaan, jotta nostavat valmiiksi hintoja, jos joutuvat joskus jotain aiheuttamastaan vahingosta korvaamaan. Kyllä tässä on tarkoituksena se, että suhtaudutaan varovaisemmin. Varaudutaan esimerkiksi ympäristöpäästöihin tai vastaavasti tarkemmin katsotaan, ettei pääse mitään viallista tavaraa markkinoille tai tämän tyyppistä varautumista. Sitä tarkoitetaan kaikissa näissä ennakkotöissä, mitkä on tosiaan vuodesta 90 lähtien tehty, eli yritetään paremmin auttaa kuluttajia ja yksittäistä kansalaista turvautumaan edullisemmin ja halvemmin niin oikeusjärjestelmään kuin koko valtion ja yksittäisen kansalaisen kannalta oikeudenkäyntiin. Toisissa puheenvuoroissa — uskon, että ed. Satonenkin on varmaan käyttänyt sen tyylistä puheenvuoroa — on esitetty, että on se kamalaa, kun oikeudenkäyntikulut ovat niin korkeat, että tavallinen kansalainen ei voi ryhtyä oikeuden kautta vaatimaan oikeuksiaan. Tämä on yksi keino, miten (Puhemies: Minuutti!) voidaan vaatia halvalla oikeuksiaan. ErkkiVirtanen vas (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Ed. Satosen mainitsemat hyvät yrittäjät, joita tämä ei siis koske ja joita on varmasti valtaosa suomalaisista yrittäjistä, eivät joudu tästä tietenkään kärsimään, koska eihän heitä tuomita tässä prosessissa. Sen sijaan kuluttajat, jotka eivät voi hakea oikeutta itselleen siksi, että eivät uskalla, joutuvat kärsimään siinä tilanteessa, vaikka olisivat oikeassa, mutta eivät näistä prosessikustannuksellisista syistä voi sitä tehdä. Kysymys siitä, onko tämä tarpeellinen vai tarpeeton laki, ratkeaa tietenkin sen perusteella, kumpi on suurempi: se riski, että viattomat yrittäjät vai että viattomat kuluttajat joutuvat kärsimään. Kyllä uskon vahvasti kaiken sen näytön perusteella, jota tähän saakka suomalaisesta yhteiskunnasta ja oikeusjärjestelmästä on saatavissa, että tähän saakka kuluttajat ovat kärsineet ja siksi tätä lakia tarvitaan. ErkkiPulliainen vihr (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Muistan elävästi, kun viime vuosikymmenen ensimmäisten viiden vuoden aikana kansallinen kokoomus oli ajamassa Suomea Euroopan talousalueen jäseneksi ja kaikissa puheenvuoroissa täällä salissa siltä puolelta tuotiin voimakkaasti esille, että nyt tarvitaan laatua, nyt tarvitaan kilpailua, nyt tarvitaan uusia markkinoita. Siinä keskustelussa en tuollaista puheenvuoroa, jonka ed. Satonen äsken käytti, muista yhtään ainutta kuulleeni. Ei tuolta pohjalta, mihin hän puheenvuoronsa oli rakentanut, kukaan tuntunut ajatelleen silloin. Ilmeisesti ed. Satonen on ollut uusi tuulahdus maailmankaikkeudesta tänne eduskuntaan, kun on keksinyt tuollaiset perustelut. PenttiTiusanen vas (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Ed. Satonen toteaa, että varautuminen ryhmäkannelain toteutumiseen johtaisi kuluttajien kustannusten lisääntymiseen. Silloin tämä logiikka pitää sisällään todella sen, että nyt jo joillakin yrityksillä on toiminnassaan sellainen muoto, joka johtaa ja aiheuttaa ryhmäkanteelle pohjan. Tämähän ei ole yhteiskunnan kannalta toivottava tilanne ja todellakin asetatte tällaisen hyvin vahvan epäilyn nimenomaan suomalaisille yrittäjille ja yrityksille siitä, että niiden toimintaan liittyy tällainen epäkohta. En usko, että tästä on kysymys. On enemmänkin kysymys UPM Oyj:n tyyppisen yrityksen aiheuttamista merkittävistä vahingoista, jotka ovat ympäristövahinkoja, tämän tyyppisiä asioita ja kuluttajansuoja-asioita. Valitettavasti ensin mainitut ympäristöasiat tällä hetkellä vielä ovat tämän lainsäädännön ulkopuolella. ReijoLaitinen sd (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Nyt täytyy sanoa, että kyllä ed. Satonen puheenvuorossaan maalaili sellaisia virheellisiä käsityksiä yrittäjien ja kansalaisten keskuuteen ja kauhukuvia siitä, miten tämä laki käytännössä vaikuttaisi. Minusta on jossain määrin edesvastuutonta, että näin yritetään pelotella, tässä tapauksessa erittäin voimakkaasti yrittäjiä, siitä, mitä tämä laki tulee mahdollisesti vaikuttamaan ja mihin tulisi yrittäjien sitten varautua. Tosiasia on se, te hyvin tiedätte sen, että tässä otetaan erittäin varovainen askel ryhmäkanteen osalta kuluttajansuojakysymyksissä. Tämä ei tule mullistamaan millään merkittävällä tavalla suomalaisten yrittäjien asemaa, ainakaan sellaisten yrittäjien, jotka toimivat kaikkien lakien, mitä te mainitsitte, lakien ja periaatteitten mukaisesti. (Puhemies: Minuutti!) Me saamme tästä hyvää kokemusta ja katsotaan, miten sitten eteenpäin. MarkkuRossi kesk (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Tämän lain eteenpäin viemisen edellytys on ollut juuri se, että nämä ympäristökysymykset ovat sieltä poissa. Jos ajatellaan vaikkapa niitä tahoja, jotka saivat ajettua liito-oravan tähän suomalaiseen lainsäädäntöön uhanalaiseksi lajiksi, ja nyt niitä on joka paikassa, niin sitä virhettä maksetaan tänä päivänä erittäin voimakkaasti. Sen vuoksi myös lainsäädännössä tulee olla varsin varovainen tämän tyyppisissä kysymyksissä. Tuossa suhteessa, mitä ed. Laitinen sanoi, kuluttajakysymyksiä tulee käsitellä ihan juuri tuolla lailla ja tältä pohjalta tämä koko lakiesitys on lähtenyt liikkeelle. Kun tänään perustuslakivaliokunnassa käsittelimme jo aiemmin tässäkin salissa käytyä konkurssilainsäädäntöä ja viitattiin myös ulosottolakiin, niin oikeusministeriön edustaja perusteli juuri sitä, että tällaista henkilökohtaista konkurssia ei voi tehdä, koska se johtaa siihen, että muita kustannuksia vyörytetään ja yritykset tai luotottajat, rahoittajat joutuvat ottamaan tämän huomioon ja näin ollen rahan hinta nousee. Eli se efekti, mitä myös ed. Satonen yritti tavallaan todistella, kyllä se jossakin tulee, että kuluttaja sen viime kädessä myös aina maksaa. (Puhemies: Minuutti!) Se voi olla kollektiivista tosin. MattiKangas vas (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Ryhmäkanne tulee ja varsinkin kuluttaja-asioitten osalta erittäin hyvään tarpeeseen ja seurataan muita Pohjoismaita tässä. Itse olisin myös ollut näitä ympäristöasioita sinne tuomassa. Muun muassa tämä oli esimerkkinä, että jos joku saastuttaa yksityinen ihminen kärsii siitä eikä pysty oikeuksiaan peräämään. Mutta siltä osin ympäristöasiat eivät kyllä siihen kuulu, jos niitä käytetään esimerkiksi yhteiskunnan kehittämisen esteeksi. Täällä on metsänsuojelua ja energia-asioita, tieasioita ja sellaisia, jos laki avaa siihen mahdollisuuden, niin kuin Århusin sopimus avaa, että voidaan jopa maan rajojen ulkopuolelta tulla tänne valittamaan ja estämään yhteiskunnan kehitystä. Tässä kulkee minun rajani ympäristöasioitten kohdalta, muuten ne voisivat olla siinä. ArtoSatonen kok (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Kiitän saamastani palautteesta, vaikka en ehkä tullut täysin ymmärretyksi. Tässä on ikään kuin sellainen tilanne, tuntuu näistä puheenvuoroista tulema, että on sellaisia hyviä yrittäjiä, joita tämä ei koske ollenkaan, sitten on sellaisia pahoja yrittäjiä, jotka nyt tässä ovat kuluttajaa höynäyttäneet tai tehneet tietoisesti näitä ympäristörikoksia ja nyt heidät saadaan sitten tällä systeemillä kuriin. Ei se asia näin ole, vaan se asia on pikemminkin niin, että voi tulla sellainen tilanne ikään kuin yllättäen, asia tosiasiassa laukeaa ja voi johtaa jonkun ihan kunniallisesti toimivan pienyrityksen konkurssiin menoon ja toiminnan loppumiseen. Tämä on täysin mahdollista. Sitä ei kukaan tiedä käykö näin, mutta näin voi hyvin käydä. Mitä sitten tähän ympäristöpuoleen tulee, niin siinä olen ed. Kankaan kanssa aivan samaa mieltä, että tämä Århusin sopimukseen liittyminen oli erittäin suuri virhe, ja on hyvä, ettei tällä esityksellä ole sitä virhettä jatkettu. SusannaRahkonen sd Arvoisa puhemies! Nämä liito-oravat ja henkilökohtainen konkurssi menevät kyllä hieman sivuun tästä itse ryhmäkanteen perusytimestä. Tarvettahan tälle ryhmäkanteelle on ollut, niin kuin tässä on esiin tullut, jo pitkin 90-lukua asiaa on tutkittu. Kun tässä ed. Satonen epäili tämän tarpeellisuutta, niin kuluttajaviranomaiset ja kuluttajajärjestöt ovat todella konkreettisissa tapauksissa nähneet sen, että kaikissa tilanteissa asiat eivät mene niin hyvin kuin voisi mennä ja voisi toivoa. Eli kaikilta osin kaikki yrittäjät eivät aina toimi täysin oikein. Silloin tarvitaan keinoja, joilla kuluttajat voivat päästä oikeuksiinsa, oikeuksiinsa, jotka jäävät usein toteutumatta sen takia, että meillä oikeudenkäyntikuluriski on aika korkea pieneen intressiin nähden. Moni ei osaa taidoiltaan tai tiedoiltaan ajaa oikeuksiaan ja sen takia moni kuluttaja jää nuolemaan haavansa sitten itsekseen. Näin joku elinkeinonharjoittaja saattaa hyötyä siitä tilanteesta, että näin tapahtuu. Ryhmäkannehan koskee tilanteita, joissa on samoihin tai saman kaltaisiin seikkoihin perustuva vaatimus samaa vastaajaa vastaan ja tässä tilanteessa voidaan kerralla käsitellä se asia ja saada kerralla tuomio. Kyseeseen voisi tulla vaikka joku kännykän tyyppivika, joka on aiheutunut useille ihmisille, jotka ovat ostaneet tämmöisen kännykän. Autossa voi olla tämmöinen tyyppivika. Voi olla vaikka valmismatka, jossa on ollut puute, joka on koskenut kaikkia kuluttajia. Sitten tässä hallituksen esityksessä tuodaan esiin tämmöinenkin esimerkki, jossa useat henkilöt voisivat juoda alkoholina myytynä metanolia ja sokeutua siitä. Tai sitten viitataan erääseen esimerkkiin Espanjassa, jossa aiheutui ruokaöljymyrkytys, jossa ihmisiä kuoli. Eli tämän tyyppisiin asioihin tämä ryhmäkanne voisi soveltua. Nämä ovat tietysti hyvin äärimmäisiä tapauksia ja niitä toivottavasti ei aiheudu, mutta se idea tässä onkin, että tämmöisen ryhmäkanteen olemassaolo toimii jo ennalta ehkäisevänä. Kun tiedetään, että tämmöinen mahdollisuus on, niin varmasti moni sopii nämä asiat sitten jo ennalta, ettei jouduta siihen menemään. Tavoitteena on siis, että aineellinen oikeus toteutuu paremmin. Tässä on puutteita. Kuluttajaviranomaiset ovat todenneet, että kaikki elinkeinonharjoittajat eivät noudata esimerkiksi kuluttajavalituslautakunnan suosituksia, pieni osa kylläkin, mutta näitäkin on. Näihin tilanteisiin tarvitaan sitten ryhmäkanne. Kuluttaja joutuu menemään oikeuteen ajamaan asiaansa, ja kun on kyseessä tämmöinen massatapaus, niin tämä myös säästää rahoja ja tuomioistuinten resursseja, kun voidaan kerralla hoitaa asiat. Elinkeinoelämän puolella on ollut paljon pelkoja, joita tässäkin vilauteltiin, näitä amerikkalaismallisia pelkoja, jotka ovat aika pitkälti kyllä aiheettomia tai kokonaan aiheettomia, koska meidän oikeudenkäyntikulujärjestelmämme on täysin toisenlainen. Meillä häviävä osapuoli korvaa vastapuolen kulut. Juttuja ei nosteta huvikseen kokeilumielessä, koska tämä kuluriski pitää huolen siitä, että silloin on oltava tosissaan liikkeellä. Eli pelko siitä, että juttuja nostettaisiin kiristämis- tai vahingoittamistarkoituksessa, on meillä aika minimaalinen. Ruotsissahan tämä ryhmäkanne on ollut käytössä vuodesta 2003 lähtien ja tapauksia on ollut muistaakseni kolme, hyvin vähän joka tapauksessa käytännössä. Sitä, että pelotellaan Suomen kilpailukyvyn kärsivän, voidaan verrata Ruotsiin. Ei ole näyttöä siitä, että siellä olisi maan kilpailukyky tämän takia ollut vaarassa ja uhattuna. Ruotsissakin nimenomaan tämä on ollut ennalta ehkäisevänä voimassa ja se vaikutus on ehkä nimenomaan siinä. Rehellinen yrittäjä tuskin huomaakaan sitä, että ryhmäkanne on tullut voimaan. (Ed. Tiusanen: Ovatko siellä liito-oravat tulleet röyhkeämmiksi?) Rehelliset yrittäjät eivät huomaa. Itsekin olen yrittäjän puoliso, ja ed. Tuija Braxinkin mies on toiminut pitkään yrittäjänä, enkä näe, että tässä olisi mitään pelkoja, joista tavallisen, oikein toimivan yrittäjän pitäisi olla huolissaan. Päinvastoin yrittäjä hyötyy siitä, että sellaiset yrittäjät putsataan pois markkinoilta, jotka toimivat niin, että he luottavat siihen, että kuluttajat eivät kaikissa asioissa nosta juttuja heitä vastaan ja toimivat pikkasen puolivillaisesti. Luulisi, että on myös yrittäjän etu, että tämmöinen poistuu. No, nyt tämä malli, mikä tässä esityksessä on, on viranomaisaloitteinen. Se ei ole niin laaja kuin se olisi voinut olla, eli tämän kanteen voi nostaa vain kuluttaja-asiamies. Se tietysti vähän supistaa tätä siitä mallista, joka muualla on, eli se olisi voinut olla semmoinen, että kuka tahansa, joku järjestö tai muutkin olisivat voineet tämän jutun nostaa. Samoin tämä soveltamisala rajautuu pelkästään kuluttajasuhteita koskeviin riita-asioihin, eli nämä mainitut ympäristöasiat ovat pois tästä valitettavasti. Mutta tämä perustuu nyt siihen, että hallituksessa oli vastahankaa ja epäilyksiä tätä koko asiaa kohtaan. Aika pitkään ministeri Pekkarinen lehtitietojen mukaan oli pikkasen epäileväisellä kannalla. Sitten ministerit Luhtanen ja Pekkarinen neuvottelivat asiasta ja tämän tyyppiseen kompromissiin hallituksessa päädyttiin. Olen iloinen, että näin tapahtui, ja siitä kiitos. Pidän tärkeänä, että tämä menee edes tällä tavoin nyt eteenpäin. Katsotaan sitten jatkossa, voidaanko sitä laajentaa. Eli tänä päivänä meidän hieno kuluttajansuojajärjestelmämme ei kaikilta osin toimi. Tämä olisi sille hyvä täydennys. Samoin ryhmävalitus kuluttajavalituslautaku