]> PTK952006 vp 95. KESKIVIIKKONA 4. LOKAKUUTA 2006 kello 15 (15.05) Päiväjärjestys Ilmoituksia Lähetekeskustelu 1 Hallituksen esitys laeiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 23 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 152/2006 vp 2 Hallituksen esitys Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä, laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain, pakkokeinolain 4 luvun, esitutkintalain 27 ja 28 §:n ja kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 15 ja 23 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 153/2006 vp 3 Hallituksen esitys ryhmäkannelaiksi ja laiksi Kuluttajavirastosta annetun lain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 154/2006 vp 4 Hallituksen esitys laiksi ulkomaalaisrekisteristä annetun lain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Hallituksen esitysHE 156/2006 vp 5 Hallituksen esitys laiksi pelastustoimen laitteista Hallituksen esitysHE 157/2006 vp 6 Hallituksen esitys ulkomailta vuokratun työntekijän sekä rajoitetusti verovelvolliselle maksettavan työkorvauksen verottamiseen liittyviksi säännöksiksi Hallituksen esitysHE 158/2006 vp 7 Hallituksen esitys Kanadan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta Hallituksen esitysHE 159/2006 vp 8 Hallituksen esitys laiksi eläinten kuljetuksesta sekä laeiksi eläinsuojelulain ja rikoslain 17 luvun 14 ja 23 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 160/2006 vp 9 Hallituksen esitys laiksi päästökauppalain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 161/2006 vp 10 Hallituksen esitys laeiksi valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi ja yritystoiminnan tukemisesta annetun lain 41 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 162/2006 vp 11 Hallituksen esitys laiksi lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 163/2006 vp 12 Hallituksen esitys vammaisetuuksien määrän sekä eläkkeensaajien asumistuessa hyväksyttävien asumiskustannusten enimmäismäärien tarkistamista koskevaksi lainsäädännöksi Hallituksen esitysHE 164/2006 vp 13 Hallituksen esitys laeiksi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta sekä toimeentulotuesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 165/2006 vp 14 Hallituksen esitys laeiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 166/2006 vp 15 Hallituksen esitys laiksi sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Hallituksen esitysHE 167/2006 vp 16 Hallituksen esitys laiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 168/2006 vp 17 Hallituksen esitys laeiksi palkkaturvalain ja merimiesten palkkaturvalain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 169/2006 vp 18 Hallituksen esitys rakennuksen energiatehokkuutta koskevaksi lainsäädännöksi Hallituksen esitysHE 170/2006 vp 19 Puhemiesneuvoston ehdotus eduskunnan työjärjestyksen ja eduskunnan virkamiehistä annetun lain muuttamisesta, valtiontilintarkastajien johtosäännön kumoamisesta sekä eduskunnan päätökseksi Eduskunnan kirjaston johtosäännön 5 §:n ja eduskunnan tilisäännön muuttamisesta Puhemiesneuvoston ehdotusPNE 2/2006 vp 20 Ryhmäkannelaki ja laki Kuluttajavirastosta annetun lain muuttamisesta LakialoiteLA 92/2006 vpAnnika Lapintievas ym. Mietintöjen pöydällepano 21 Hallituksen esitys laiksi vaalilain 5 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 141/2006 vp Perustuslakivaliokunnan mietintö PeVM 9/2006 vp 22 Hallituksen esitys laeiksi rekisterihallintolain ja eräiden maistraatin toimivallan määräytymistä koskevia säännöksiä sisältävien lakien muuttamisesta Hallituksen esitysHE 229/2005 vp Hallintovaliokunnan mietintöHaVM 16/2006 vp 23 Hallituksen esitys Maailman postiliiton yleissopimuksen hyväksymisestä ja laeiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja postipalvelulain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 110/2006 vp Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö LiVM 16/2006 vp 24 Hallituksen esitys laiksi metsästyslain 23 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 146/2006 vp Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 9/2006 vp 25 Hallituksen esitys laiksi tartuntatautilain muuttamisesta Hallituksen esitysHE 64/2006 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 18/2006 vp 26 Hallituksen esitys laiksi perhehoitajalain 2 ja 3 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 134/2006 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 19/2006 vp 27 Hallituksen esitys laiksi elatusturvalain 7 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 135/2006 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 20/2006 vp LakialoiteLA 126/2005 vp 28 Hallituksen esitys laiksi omaishoidon tuesta annetun lain 4 ja 6 §:n muuttamisesta Hallituksen esitysHE 136/2006 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 21/2006 vp Puhetta johtaa puhemies Paavo Lipponen. Nimenhuuto Nimenhuudossa merkitään täysistunnosta poissa oleviksi seuraavat edustajat: MattiAhde sd MikkoAlatalo kesk EvaBiaudet r KaarinaDromberg kok MikkoElo sd Jan-ErikEnestam r Christina Gestrinr TuulaHaatainen sd TonyHalme ps AnneHuotari vas SusannaHuovinen sd SinikkaHurskainen sd AnttiKaikkonen kesk AnttiKalliomäki sd SaaraKarhu sd Kyösti Karjulakesk MarjukkaKarttunen kok KimmoKiljunen sd MariKiviniemi kesk MiapetraKumpula-Natri sd EsaLahtela sd SeppoLahtela kesk MarkkuLaukkanen kesk PaulaLehtomäki kesk SuviLindén kok LeenaLuhtanen sd MarjoMatikainen-Kallström kok KaleviOlin sd KariRajamäki sd MauriSalo kesk KimmoSasi kok Suvi-Anne Siimesvas OsmoSoininvaara vihr JohannaSumuvuori vihr SeppoSärkiniemi kesk Säde Tahvanainensd PenttiTiusanen vas Nimenhuudon jälkeen ilmoittautuvat seuraavat edustajat: PenttiTiusanen vas JohannaSumuvuori vihr AnneHuotari vas SeppoLahtela kesk Eduskuntatyöhön liittyvissä tehtävissä olevat edustajat Merkitään, että puhemiesneuvosto on käsitellyt seuraavat ilmoitukset poissaolosta täysistunnosta eduskuntatyöhön liittyvän tehtävän vuoksi: 4.10. edustajat TuulaHaatainen sd KimmoKiljunen sd JuhaKorkeaoja kesk SeppoLahtela kesk KaleviLamminen kok PaulaLehtomäki kesk PenttiTiusanen vas 4. ja 5.10. edustajat MikkoAlatalo kesk EvaBiaudet r SusannaHuovinen sd SaaraKarhu sd Kyösti Karjulakesk PerttiSalovaara kesk Sairauspoissaolot Merkitään, että puhemiesneuvosto on käsitellyt seuraavat ilmoitukset poissaolosta täysistunnosta sairauden vuoksi: 4.10. edustaja Christina Gestrinr 4.—6.10. edustaja AnttiKalliomäki sd Poissaololuvat Merkitään, että puhemiesneuvosto on myöntänyt seuraavat luvat poissaoloon täysistunnosta muun syyn vuoksi: 4.10. edustajat AnneHuotari vas TuomoHänninen kesk MattiKauppila vas RaunoKettunen kesk EsaLahtela sd JereLahti kok SeppoSärkiniemi kesk Säde Tahvanainensd TapaniTölli kesk Eduskunnan 100-vuotisjuhlallisuuksiin liittyvät huomionosoitukset Puhemies Ilmoitetaan, että eduskunnan 100-vuotisjuhlallisuuksiin liittyen edustajille on jaettu tänään 4. päivänä lokakuuta 2006 liikkeelle laskettu 2 euron erikoiskolikko. PÄIVÄJÄRJESTYKSEN ASIAT: 1 Hallituksen esitys laeiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 23 §:n muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 152/2006 vp Puhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään lakivaliokuntaan. Keskustelu: TuijaBrax vihr Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti vain tästä laista, joka lakivaliokuntaan nyt lähtee. Hallituksen hyvä tarkoitus on pyrkiä siihen, että jatkossa yrityssaneerauksiin hakeuduttaisiin huomattavasti aikaisemmin kuin nykyään. On kieltämättä päässyt käymään niin, että saneeraus tulee mieleen liian myöhään, kun näyttää jo, että mahdollisuudet pelastaa yritys ja työpaikat ovat jo paljon heikommat. Mutta samaan aikaan tästä seuraa, että tosiasiassa yrityssaneerauksen kriteerit monelta osin ja monista näkökulmista kiristyvät, ja tämän takia pyydän kollegoita jo nyt pistämään korvan taakse, kaikkia joita yrityssaneeraus kiinnostaa, että tämä hyvä tarkoitus on varmaan meidän kaikkien yhteinen, mutta löydämmekö keinon, jossa emme sitten samalla tosiasiallisesti vaikeuttaisikin vielä pelastettavissa olevien yritysten selviämistä. JoukoLaxell kok Arvoisa puhemies! Yrittäjyyden edistäminen edellyttää, että taloudellisissa vaikeuksissa olevia yrityksiä autetaan jatkamaan toimintaansa. Yritysten joutuminen konkurssiin ilman saneerausta on Suomessa yleisempää kuin muissa yritysystävällisissä maissa. Oikeudessa hylätään usein syyttä saneeraus­hakemuksia. Yrittäjille ei anneta pienintäkään mahdollisuutta välttää konkurssia. Yritykset ovat joutuneet lopettamaan toimintansa saneeraushakemusten pitkän käsittelyajan takia. Vuonna 2005 saneeraushakemusten keskimääräinen käsittelyaika oli noin 70 päivää. Käsittelyn venyminen johtuu osittain huonosti tehdyistä saneeraushakemuksista, joita yritykset joutuvat täydentämään. Kun oikeudenistuntoon ei osallisille ole löytyä yhteistä aikaa, käsittely pitkittyy jälleen. Tuomioistuimen ratkaisu ottaa oman aikansa. Se annetaan kahden viikon kuluttua käsittelyn päättymisestä, mutta siihen voi mennä kolmekin kuukautta. Tätä taustaa vasten pidän hieman outona, että saneeraushakemusten käsittelyyn toimivaltaisia käräjäoikeuksia vähennetään. Kun viideltä ennen toimivaltaiselta käräjäoikeudelta poistetaan oikeus käsitellä saneeraushakemuksia, on uhkana se, että hakemusten käsittely pitkittyy edelleen. Yritysten oikeuksien turvaamiseksi on saneeraushakemusten käsittelyaikoja lyhennettävä. Tämä edellyttäisi toimivaltaisten käräjäoikeuksien lisäämistä. Käsittelyaikojen lyhentämiseksi yrityksille on annettava lisätietoa ja ohjausta saneerausmenettelystä niin, että hakemukset tehdään oikein. Hakemusten istuntokäsittelyyn osallistuminen tuomioistuimen määräämänä aikana tulisi olla lain säätämä pakko. Muutoksen saaminen hylättyyn saneeraushakemukseen on ollut vaikeaa, koska konkurssihakemusten käsittelyyn ei saa keskeytystä. Yritys siis voidaan pakottaa konkurssiin muutoksenhakuprosessin aikana. Tähän tulee nyt merkittävä muutos. Yritystä, jonka saneeraushakemus on käsittelyssä, ei saa hakea konkurssiin. Myöskään yritystä, joka hakee muutosta päätökseen saneeraushakemuksesta, ei saa hakea konkurssiin. Yrityssaneerausten selvittäjien rooli on ratkaiseva yritysten ja velkojien kannalta. Suomessa selvittäjien osaaminen on enintään tyydyttävää tasoa. Hallituksen lakiesitys ei puutu riittävästi tähän ongelmaan. Saneeraus- ja konkurssivälittäjien osaamisen ja sertifioinnin kehittäminen vaikuttaisi merkittävästi siihen, että yritysten saneerauksista tulisi potentiaalinen vaihtoehto konkursseille. Yritysten saneeraushakemusten käsittely vaatii tuomareilta hyvää asiantuntemusta, koska niiden käsittely poikkeaa muista oikeusasioista. Tuomareilta vaaditaan yritysjuridiikan tuntemuksen lisäksi liiketoiminnan syvällistä asiantuntijuutta. Siksi alempien oikeuksien tekemät yrityssaneerausratkaisut on voitava tutkia ylemmissä tuomioistuimissa siten, että yritykset olisivat suojattuja konkurssilta asian ollessa vireillä tuomioistuimissa. Koska toimivaltaisten käräjäoikeuksien määrää vähennetään, on olennaista, että jäljelle jäävien käräjäoikeuksien tuomarit täydennyskoulutetaan käsittelemään saneeraushakemuksia. Yrittäjän asemaa konkurssissakin tulee vahvistaa, mutta oikeusministeriö on torjunut kaikki ehdotukset yrittäjien vapauttamisesta velkavastuusta omaisuuden luovutuksella. Menettelyä kutsutaan henkilökohtaiseksi konkurssiksi. Mielestäni konkurssitilanteessakin pitäisi pyrkiä ylläpitämään yrittäjyyshalukkuutta estämällä yrittäjän pitkäaikainen ylivelkaisuus ja tulevaisuuden romahtaminen. Nyt Suomessa on satoja entisiä yrittäjiä, jotka painivat 90-luvun alun lama-aikana aiheutuneiden velkojen kanssa. Heillä ei ole juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä velkataakastaan puhumattakaan yrittäjäksi palaamisesta. RistoKuisma sd Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksellä on varmasti hyvä tarkoitus ja pyrkimys, mutta tämmöinen yrityssaneeraus ei välttämättä ole niin ongelmaton kuin helposti nähdään, koska tietysti, jos tällainen yritys, joka on saneerauksessa, jatkaa toimintaansa, se hyvin usein muodostaa kilpailuhäiriön. Esimerkiksi kuljetusalalla on paljon tapauksia, joissa saneerauksessa oleva yritys sitten hinnoittelee palvelunsa epäterveesti ja aiheuttaa muille yrityksille vahinkoa ja ehkä jopa niiden joutumisen maksukyvyttömyystilaan. Tämä haittatekijä tietysti on todellinen. Sitten myös kuljetusalalla, jossa sinänsä tarvitaan liikenneluvat, liikenneluvissa on vaatimus, että liikenneluvan haltijan täytyy olla vakavarainen. Nyt tietysti, jos yritys on saneerauksessa, se ei voi olla vakavarainen, eli tässä on myös ristiriita niiden lupavaatimusten välillä, joita vaaditaan elinkeinolta, ja toisaalta sitten sen tosiasiallisen tilan takia, joka vallitsee, jos yritys saa yrityssaneerauksen. Sinänsä sen yrittäjän ja yrityksen kannalta, joka pääsee saneeraukseen, se voi monta kertaa olla myönteinen asia. Tosin yrityssaneerauksesta nykyisellään monet eivät suinkaan selviä, vaan joutuvat konkurssiin. Mutta toisaalta sitten voidaan aiheuttaa aika paljon vahinkoa muille samalla alalla toimiville yrityksille, ja toivottavasti tämä näkökohta lakiehdotuksen käsittelyssä tulee tarkkaan tutkintaan. Lauri  Oinonen   kesk Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain muuttamisesta on hyvä ja aiheellinen, ja täällä esitetyt näkökohdat, joita muun muassa ed. Laxell toi esille, ovat huomionarvoiset. On tärkeää, että vaikeuksiin jouduttuaan yrittäjä omaisi vielä yrittäjyyshalukkuutta, että elämä ei päättyisi siihen, että tulee näitä ongelmia, vaan yrittäjä voisi löytää uudet keinot selvitä. Ed. Kuisma toi kyllä ihan huomionarvoisia näkökohtia nimenomaan kuljetusalalta esille. Toivon, että nämä molemmat näkökohdat, mitä edustajat Laxell ja Kuisma ovat esille tuoneet, saisivat valiokunnassa osakseen riittävän huomion. MattiKangas vas Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni pitää yrityksiä tukea, ja sitä kauttahan ne työpaikat syntyvät, ja myös silloin, kun yrityksellä menee huonosti ja mahdollinen yrityssaneeraus tulee eteen, pitäisi silloin ymmärtää yrittäjää. Mutta veloista vapautus kokonaan, siitä on myös ... Joku ne velat aina maksaa, joku toinen yrittäjä mahdollisesti. Niin kuin ed. Kuisma täällä totesi, voi joskus tulla epäreilua kilpailuakin sitten toisia yrittäjiä vastaan, niin että tästä pitäisi pitää huoli. Näistä 90-luvun yrittäjistä, jotka silloin laman aikaan joutuivat tällaiseen tilanteeseen, kyllä voi sanoa, valtaosa joutui aivan omaa syyttään. Silloin ajanmeno oli aika raju, ja heitä pitäisi vielä ymmärtää. Heitäkin on koko joukko tässä maassa, jotka ovat niin kuin yhteiskuntakelvottomia, ja heidät pitäisi nyt armahtaa ja päästää muitten kansalaisten kanssa samalle riville ja mahdollisesti yrittämään uudestaan. JuhaniSjöblom kok Arvoisa puhemies! Markkinataloudessa konkurssi tai lopettaminen on tapa poistaa ylikapasiteettia tai vanhentunutta tuotantoa. Kyllä ed. Kuisma toi aivan oikean asian esiin tässä, että yrityssaneerauksesta monta kertaa aiheutuu suurempi vahinko kilpailutilanteessa, kun on ylikapasiteettia olemassa. Sen sijaan, niin kuin ed. Laxell toi hyvin esiin, Suomi tarvitsee vähitellen jo yrittäjän henkilökohtaisen konkurssin lainsäädännön. Se on keino saada se yrittäjyys takaisin yrittäjyyteen. Tosin se ei ole ihan ongelmaton, mutta se on varmasti parempi tie. AhtiVielma kok Arvoisa puhemies! On ihan oikein, että vaikeuksissa olevia yrittäjiä autetaan ja tehdään lainsäädäntöä siten kuin tässä on kysymys, että he myöskin jaloilleen tarvittaessa nousevat ja vaikeuksista selviävät. Mutta haluaisin tässä yhteydessä huomauttaa siitä, että aivan keskeinen tehtävähän yhteiskunnalla ja nimenomaan eduskunnalla ja hallituksella on toimia niin, että yrittäjiä ei joutuisi vaikeuksiin niin paljon kuin on joutunut viime aikoina. Eli ennalta ehkäisevä toimenpide sektorille, joka kuitenkin on tämän maan pelastaja, eli yritystoimintaan. MarkkuRossi kesk Arvoisa herra puhemies! Suomessa olisi aika tärkeää, että myös tällainen henkinen ilmasto kehittyisi siihen suuntaan, että yritysten elinkaariajatteluun sisältyy aivan luonnollisena asiana myös sekin, että yritys voi tehdä konkurssin. Tämä on eräs tärkeä asia, koska hyvin usein yrittäjästä, joka joutuu sitten taloudellisiin vaikeuksiin, niin että yritys voi mennä nurin, tulee melkein kuin epähenkilö. Tässä suhteessa henkisen ilmaston pitäisi kehittyä kyllä siihen suuntaan, että se on yksi osa myös yritystoimintaa, totta kai kaikkine seuraamuksineen. Ed. Laxell nosti myös tämän henkilökohtaisen konkurssin esille. Tätä olisi kyllä tarvittu erityisesti 90-luvun ongelmien selvittämisessä, mihin myös ed. Kangas viittasi. Uusi ulosottolakihan toki tulee nyt vastaan, ja voi kai luonnehtia niin, että kuitenkin niillä ihmisillä, jotka jäivät tuon 90-luvun laman alle, on näköpiirissä tunnelin suussa valoa, koska tuossa 2007 uuden ulosottolain mukaan ensimmäiset velat alkavat olla siinä iässä, jolloinka ne todella vanhenevat. Siellä on monta sellaista pykälää, joka voi viedä sitä velallisen asemaa edelleenkin eteenpäin. Henkilökohtainen konkurssi olisi se tekijä, joka tuon tilanteen nollaisi, ja ihminen pääsisi jälleen tavallaan normaaliin elämään. Tälläkin hetkellä yhteiskunnassa on vaikea arvioida onko se tuhansia vai kymmeniätuhansia, jotka joutuvat tietyllä lailla elämään yhteiskunnan kannalta ikään kuin maan alla. Se on ongelma, joka toimii muun muassa yrittäjyyden esteenä hyvin voimakkaasti tällä hetkellä. RaimoVistbacka ps Arvoisa herra puhemies! Niin kuin usea edustaja on todennut, varmasti saneerausmenettely määrätyssä tilanteessa on paikallaan, ja väistämättä konkurssimenettely minun mielestäni joissakin tilanteissa on järkevämpi kuin saneerausmenettely huomioiden erään korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen, joka koski kuljetusalaa. Sen seurauksena tämävaikeuksiin joutunut  yritys  pystyi jatkamaan toimintaansa mutta hinnoitteli tuotteensa, palvelunsa, sillä tavoin, että sen alueen muut yrittäjät joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin ja niistä meni kaksi kolme konkurssiin ja tämä yksi jonkin aikaa pyöri mutta sitten joutui lopettamaan. Toivoisin, että kun valiokunnassa käsitellään tätä, niin kiinnitettäisiin huomiota siihen, että saneerausmenettelyllä ei saada vaarantaa liikaa muitten yrittäjien toimintaa. Tämä koskee esimerkkitapausten valossa erityisesti kuljetuspuolta. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Tämä taitaa olla jo kolmas kerta tämän syksyn aikana, kun henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuudesta täällä isossa salissa keskustellaan. Juuri tässä yhteydessä, kun näin on ja kun tämän pitäisi olla oikeusministerin tiedossa, olisin odottanut, että oikeusministeri Luhtanen olisi ollut itse esittelemässä tätä hallituksen esitystä, mutta tiedän sen, että hän on Luxemburgissa tällä hetkellä, niin että virkatehtävät on hoidettava ja me nyt selviydymme tästä näin itse. Mutta kun tilanne on tämän laatuinen ja kun asia on kuitenkin eräällä tavalla koko ajan tämän vaalikauden ollut esillä, niin olisi toivonut, että tätä asiaa olisi käsitelty ja pohdiskeltu ja miksi ei siihen nyt olla jo menossa, niin että tiedettäisiin sitä tulevaisuutta vähän seuraavaa vaalikautta ajatellen. ArtoSatonen kok Arvoisa puhemies! Yrittäjyyteen liittyy aina riski, ja aina tulee niin olemaan, mutta on tietysti totta se, että monelle silloin, kun miettii yrityksen perustamista, olennaista on se, kuinka korkea se riski on, ja tässä suhteessa olisi erittäin tärkeää, että yrittäjä voisi esimerkiksi oman asuntonsa suojata johonkin euromääräiseen summaan asti. Toki tiedän, että sitä ei tarvitse välttämättä takauksena antaa, mutta usein pienyrittäjällä tilanne on se, että siellä on kaikki pelissä, ja sitten joudutaan niihin tilanteisiin, joista tässä nyt keskustellaan. Mitä sitten tässä aikaisemmin ed. Rossi viittasi tähän lama-ajan tilanteeseen, niin siitä täytyy sanoa, että se aikakausi on ollut täysin poikkeuksellinen, ja siinä suhteessa tietysti niihin toimiin, joilla erityisesti huomioidaan tällä aikakaudella syntyneet ylivelkaantumiset, on syytä paneutua ihan poikkeuksellisena asiana. On sitten hiukan toinen asia muuttaa tätä lainsäädäntöä pysyvästi. Martin Saarikangas   kok Arvoisa herra puhemies! Tämä yrittämiseen liittyvä riski, jonka ed. Satonen toi esille, on tosiaan aina ole­massa. Yrityksiä perustetaan, ja aika paljon, ehkä puolet, joutuu lopettamaan ongelmien ­takia. Kun vuonna 1989 jouduin nostamaan silloisen Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssista, jouduin perehtymään tähän lakiin. Vaikka siihen on tehty aika paljon muutoksia, tähän konkurssilainsäädäntöön, niin me olemme edelleen hyvin kaukana siitä, mitä esimerkiksi Pohjois-Amerikassa USA:ssa on. Siellä lähtökohtana on, että yrittäjä kun yrittää ja epäonnistuu, niin hänen tulee yrittää uudestaan, koska toisella kerralla se on helpompaa. Sen takia lainsäädäntöä täytyy muokata siihen suuntaan, että tämä tulee mahdolliseksi. Esimerkiksi yrittäjän oma omaisuus, oma asunto ja auto ja tällaiset, siitä löytyy chapter 11, chapter 13 Yhdysvalloista esimerkiksi. Toivon, että kun nyt viedään tätä eteenpäin, niin myös otettaisiin ohjelmaan tämän konkurssilainsäädännön laajempi muokkaaminen, niin että tosiaan yrittämiseen löytyy edellytyksiä, koska siihen aina liittyy riski ja liian moni menee nyt ­nurin. MarkkuRossi kesk Arvoisa herra puhemies! Viittaan ed. Pulliaisen puheenvuoroon. Oikeusministeriö perustelee jatkuvasti tätä henkilökohtaisen konkurssin tilannetta sillä, että kysymys on velkojan asemasta, halutaan turvata myös sitten omistus siltä puolelta, ja myös, että yleinen lainkuuliaisuus ja velanmaksuajatus säilyy ihmisillä eikä niin, että ongelmien tullessa ne sitten ikään kuin kuitataan pois. Taisi olla Aku Ankassa aikoinaan, että kun Aku Ankalla oli paljon laskuja pöydällä, niin hän päätti selviytyä niistä ja poltti ne sitten pois siitä silmistään. No, vähäksi aikaa ne katosivat, mutta ei velka kaikonnut minnekään. Nämä ovat siis niitä oikeusministeriön toki vähän paremmalla juridisella kielellä selvitettyjä perusteluja, joita tietysti olisi hyvä kuulla tässäkin salissa. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että tämän yhteiskunnan yksi suurimmista häpeäpilkuista on se, että me emme ole pystyneet 90-luvun laman jäljiltä, jossa sekä yhteiskunta että monet tekijät olivat vaikuttamassa näiden yrittäjien tilanteeseen, sitten tätä hoitamaan niin, että olisi voitu yleinen armahdus näiden velkojen kohdalla tehdä. Olisimme saaneet monta yrittäjää, tekijää, tähän yhteiskuntaan, jos tuo lainsäädäntö olisi pystytty hoitamaan. LauriOinonen kesk Arvoisa puhemies! Yhdyn, mitä ed. Rossi juuri edellä sanoi, niihin näkemyksiin, joilla 90-luvun laman kärsineitä voitaisiin auttaa. Mutta tuon näkemyksen takaajan asemasta. Yrittäjä kun ottaa lainaa, lainalla on usein myös sivullisia takaajia. Toivon, että lainsäädännössä tämän takaajan asemaan kiinnitettäisiin huomiota, koska hän ei yleensäkään voi millään tavalla vaikuttaa siihen, mitenkä yrittäjä velallisena on tuota velkaa käyttänyt, mutta takaajalla on kuitenkin täysi maksuvelvollisuus, kuten omasta velasta, ja tämä on minusta epäkohta. Minä toivon, että takaaja saisi lievemmän kohtelun. Silloin pankit eivät antaisi myöskään liian helposti ja harkitsematta lainaa, ja samalla velallisen vastuu velan käytöstä olisi varmasti harkitumpaa. RistoKuisma sd Arvoisa puhemies! 90-luvun lama on aika kaukana takanapäin, ja sen uhrit ovat kärsineet paljon, mutta tietysti ei nykyisellä lainsäädännöllä, niin kuin tällä, voi sitä enää paikata. Se oli poikkeuksellinen tilanne. Se olisi pitänyt hoitaa toisella tavalla. Silloin pelastettiin pankit ja uhrattiin yrittäjät, ja se oli poliittinen virhearvio silloiselta hallitukselta ja silloiselta eduskunnalta. Mutta yrittämiseen liittyy tietysti riski, niin kuin täällä aika oikein on sanottu, ja myöskin sitten markkinatalouteen ja yritystalouteen se, että jos sinne sitten valtiovalta sotkeutuu rajoittamalla tätä riskiä, niin helposti siinä joudutaan ojasta allikkoon, eli jos tehdään yhdelle oikeutta, niin tehdään monelle vahinkoa, eli tässä täytyy olla aika varovainen. Konkurssi on normaali, niin kuin täällä ed. Sjöblom jo sanoi. Ehkä parempaa tulosta kuin tällä yrityssaneerausmenettelyllä saataisiin ehkä juuri sillä, että konkurssisääntöjä tarkasteltaisiin ajanmukaiseksi ja otettaisiin myös mukaan tämä henkilökohtainen konkurssi. Sitähän on Suomessa käsitelty aikaisemmin, mutta aika heppoisin perustein on oikeusministeriön ja eräiden asiantuntijoiden taholta toistaiseksi torjuttu tämä ajatus henkilökohtaisesta konkurssista. ToimiKankaanniemi kd Herra puhemies! Ahon hallitus joutui tietysti katastrofaaliseen tilanteeseen pelastamaan Suomen kansantalouden ja yrityksetkin suurelta osin ja nimenomaan pankit. Meillä oli aikaa ehkä yhden yön yli kehittää järjestelmä, jolla hoidetaan tämä tilanne, ja siinä ei ollut käytettävissä mitään sellaisia keinoja, että olisi 100 000 yritykselle jaettu suoraa rahaa, vaan pankkijärjestelmän pelastamisen kautta pelastettiin kansantalous ja Suomen luottokelpoisuus jne., ja päästiin sitten siihen uraan, missä nyt ollaan, ja talous on hyvässä mallissa. Herra puhemies! Vanhasen hallituksen ohjelmassa mainitaan tämä henkilökohtaisen konkurssin tutkiminen. Tässä mielessä hallitus teetti nykyisellä korkeimman oikeuden presidentillä Pauliine Koskelolla selvityksen. Koskelo tuli siihen tulokseen, että tämä malli ei ole soveltuva Suomeen, ja hallitus tyytyi siihen. On mielestäni ihan edesvastuutonta, että hallitus tyytyi vain yhteen tällaiseen raporttiin eikä lähtenyt viemään sitä laajemmalle kierrokselle ja alkanut katsoa, voisiko siitä kuitenkin löytyä toteutettava malli. Aika tiukoilla ehdoilla pitäisi henkilökohtainen konkurssi mahdollistaa Suomessa. Se sopisi meidän järjestelmäämme, ja se pelastaisi paljon tilanteita. Nyt seuraava hallitus olkoon aktiivisempi ja selkärankaisempi kuin nykyinen ja hoitakoon tämän asian eteenpäin ja kuntoon. PekkaKuosmanen kok Arvoisa herra puhemies! Kun nyt olen viime aikoina toiminut Valtion vakuusrahaston puheenjohtajana, niin totean sen, että tosiaan 90-luvun alussa aiheettomia konkursseja oli useita tuhansia, eli siinä mielessä oli väärin näitä oikeita yrittäjiä kohtaan, että he menettivät kaiken omaisuutensa. Ainut, mitä nyt voidaan tehdä tänä päivänä, on se, että kun ulosottokaari on lakivaliokunnassa käsittelyn alla eli velan vanhentuminen 15—20 vuoden kuluttua, se pitäisi eduskunnassa ehdottomasti saada läpi, niin että nämä ihmiset pääsisivät velkavankeudesta ja uudelleen yrittämään. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi juuri äsken kertoi sen taustan, johonka viittasin itse omassa puheenvuorossani. Elikkä juuri siitä syystä, minkä ed. Kankaanniemi äsken totesi, olisi nyt ainakin tämän hallituksen esityksen perusteluissa minun mielestäni pitänyt käydä tämä asia ja pohdiskelu läpi, miksi on poikettu hallitusohjelman tavallaan ehkä ei ihan tavoitteestakaan mutta eräällä tavalla hengestä ja kuitata se, ja sitten me olisimme todenneet, olemmeko me samaa mieltä vai eri mieltä. Sitten ed. Rossille äskeisestä hyvästä puheenvuorosta: Asiathan ovat juuri niin kuin te kuvasitte  äsken, mutta   siinä  tilanteessahan on myöskin niin, että kaikki yrittäjät tietävät, että asianlaita on niin, eikö niin, toisin sanoen omassa reaktiossaan, rahavirtojen ohjailussa, takauksessa ja riskinotossa jnp., ottavat sen huomioon. Juhani Sjöblom  kok Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa todella on mainittu tästä henkilökohtaisesta konkurssista. Oikeusministeri voisi tällä loppusuoralla varmasti pistää paremman selvitystyön käyntiin ja seuraavaa hallitusohjelmaa varten valmistella pohjapaperit kuntoon. Niin kuin ed. Rossi ja ed. Kuisma sanoivat, me aidosti tarvitsemme jo tässä tilanteessa konkurssilainsäädäntöön täydennyksen, joka mahdollistaa tämän henkilökohtaisen konkurssin. Ed. Kankaanniemi, jos yhdessä yössä pystyttiin pankit pelastamaan, niin tässä on mennyt pitkälti toistakymmentä vuotta näiden yrittäjien kohdalla. Petri Salo  kok Arvoisa herra puhemies! Tämä henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus luultavasti nousee esiin myöskin seuraavan hallitusohjelman papereihin. Olen aivan samaa mieltä kuin täällä monet edustajat, että yksittäisen lakimiehen analyysi ei välttämättä riitä siihen, onko asiaa perusteellisesti tutkittu ja mietitty sen yhteiskunnallisia vaikutuksia, mitä maksaa tämä nykyinen järjestelmä ja mitä maksaa se järjestelmä, että ihminen pääsee puhtaalta pöydältä jossakin vaiheessa liikkeelle jälleen rehelliseen yrittäjätoimintaan. Ed. Pulliainen on kunnostautunut puhumalla harmaasta taloudesta useasti täällä eduskunnassa, ja me kaikki tiedämme, että yrittäjiä on tällä hetkellä kahdessa kopassa: on sellaisia, jotka ovat alkoholisoituneet, menettäneet terveytensä, jotka ovat lamaantuneet, ja sitten niitä yrittäjiä, jotka edelleen yrittävät, mutta yrittävät bulvaanien ja harmaan talouden kautta pitää itsensä hengissä ja jonkinlaisessa taloudellisessa tilanteessa, ja silläkin on oma hintalappunsa, joka kulkeutuu harmaan talouden kautta, joka ei koskaan tuloudu valtiolle tai yhteiskunnalle takaisin. Minä väitän, että jos tämä harmaa talous otetaan toiseen vaakakuppiin ja henkilökohtainen konkurssi toiseen ja katsotaan, kumpi on kokonaistaloudellisempaa, niin ehdottomasti henkilökohtainen konkurssi ja sitä kautta avoimeksi kaikki yritystalous, mitä tehdään. MarkkuRossi kesk Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionin jäsenyys ja Suomen jäsenyys talousliitossa on luonut vakautta. Näin ollen meillä ei ole niitä samoja tilanteita edessä, joissa yrittäjät voisivat pelätä sitä, että heillä on ykskaks yllättäen velat moninkertaistuneet eli syntyy devalvaatio. Taisi olla valtiovarainministeri Viinanen, joka hävisi silloiset 1 000 markkaa lyötyään julkisen vedon siitä, että devalvaatiota ei tule. Näin ollen monet yrittäjät luottivat silloin siihen, mitä valtiovarainministeri sanoi: ei tule devalvaatiota. Minullekin soitti eräs yrittäjä. Heräsin Tukholmasta PN:n kokouksesta, seitsemältäkö se oli aamulla, kun hän kahdeksan aikaan luuli soittavansa. Hän kysyi minulta, tuleeko devalvaatio, ja siinä unenpöpperössä sanoin, että no en minä ainakaan tiedä, että tulee. Sehän tuli samana päivänä. Reilu yrittäjä kyllä ilmoitti minulle jälkikäteen, että hän silti minua äänestää, mutta se on sitten toinen kysymys. Mutta ed. Pulliaiselle edelleenkin, että tänä päivänähän on tietysti juuri niin kuin kuvaatte. Minä olen puhunut nyt pitkälti 90-luvun laman uhreista ja siitä, että tämän yhteiskunnan olisi pitänyt pystyä se asia hoitamaan kuntoon, olisiko siihen mennyt yksi yö vai muutama päiväkin, mutta se on se häpeätahra, mikä kyllä meidän pitää ihan jokaikisen jakaa. VirpaPuisto sd Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä sitä, että meillä on opetusohjelmiin otettu varhaiskasvatuksesta lähtien yrityskasvatus ja se on poikkihallinnollisesti mukana hallitusohjelmassa. Uskon, että meillä löytyy eri aloilta tulevaisuudessakin yrittäjiä, mutta sen suurin este ovat juuri ne seikat, jotka täällä on viimeisten puheenvuorojen aikana tuotu esiin, elikkä se, että meillä edelleen on kohtuuttoman suurena, koko loppuelämään vaikuttavana riskinä yrittäjyyden toinen osa, joka on riski siitä, että yritys ei ehkä menestykään ja menee konkurssiin. Sen lisäksi, että siitä seuraa lopunikäinen velka yrittäjälle, mahdollisesti myös omaisille, se ei riitä Suomessa. Meillä se on niin suuri rangaistus, että se aiheuttaa jopa puolisolle kelpaamattomuuden virkoihin ja toimiin. Meillä on paljon asenteissa korjattavaa. PekkaKuosmanen kok Arvoisa herra puhemies! Suomessa on ollut valtavan isoja konkursseja,  esimerkiksi  Hankkija, Haka jnp. ja  isot  paikalliset  1980—1990-luvulla kaatuneet rakennusliikkeet. Se on aiheuttanut sen, että ne alihankkijat, jotka ovat urakoineet näissä yhtiöissä, ovat samalla sitten kaatuneet ja menettäneet koko omaisuutensa. Sen takia olisi erittäin tärkeää, että tämä henkilökohtainen konkurssi -asia saataisiin täällä päiväjärjestykseen ja hoidettua täällä eduskunnassa, koska nämä ovat yleensä 1—5 henkeä työllistäviä yrittäjiä, jotka sitten ensimmäisenä kaatuvat, kun se päätyönantaja kaatuu. Siinä mielessä minä kannatan lämpimästi tätä henkilökohtaisen konkurssin lakia, että se saataisiin mahdollisimman nopeasti aikaan täällä eduskunnassa. Matti  Kauppila   vas Arvoisa puhemies! Tässä ehkä pelkästään puhutaan yrittäjistä, jotka ovat konkurssiuhan alla, mutta täytyy muistaa, että heillä kaikilla on työntekijänsä. Tässä matkan varrella on tullut tilanteita esille, joissa sitten myöskin työntekijöitten palkat ovat joutuneet velkasaneerauksen johdosta selvittelyyn ja yleensä pienentyneet. Tämäkin täytyy muistaa, että tämä on aika lailla isompi porukka kuin pelkästään ne yrittäjät. Siinä on myöskin, jos yritys jatkaa, ne työntekijät mukana, ja, sanoisiko, oikeat juristit osaavat neuvoa kyllä työnantajaa tässä kohtaa. ReijoPaajanen kok Arvoisa herra puhemies! Suomen Yrittäjien hallituksessa toimivana, niin kyllä meidän yksi keskeisin tehtävä on tämän konkurssilainsäädännön aikaansaaminen, jotta me saamme uusia yrittäjiä, joita esimerkiksi sukupolvenvaihdos tässä yhteiskunnassa tarvitsee tullessaan valtavasti. Tällä on merkittävä merkitys. Olen aivan samaa mieltä kuin ed. Pulliainen monissa puheissaan harmaasta taloudesta. Tällä me saamme sitä putsattua merkittävästi, ja tämä yhteiskunta saa siinä omansa takaisin. MarkkuRossi kesk Arvoisa herra puhemies! Ihan vielä tuon ed. Paajasen puheenvuoron jälkeen: Vanhasen hallitus on tehnyt erittäin paljon yrittäjyyttä edistäviä toimenpiteitä. Nämä luovat pohjaa yrittäjyyden edistämiselle, ne synnyttävät työpaikkoja, eli tässä suhteessa tämä on toiminut, mutta sekin on pitkä tie. Mutta siihen kuuluu sitten myös olennaisena juuri se mitalin toinen puoli. Tässä suhteessa tietysti hallitukselle kuuluu antaa tunnustusta myös sitten, että tämä saneerauskysymys ja nämä yritysten konkurssiasiat ovat käsiteltävänä. Pelisääntöjen pitää olla selkeät. Se on aivan selvä. Emme me kaipaa niin sanottuja luikuriyrittäjiä, jotka sitten katsovat, että pinnataan ja tehdään kaikki mahdollinen. Yhteiskunnalla pitää olla selkeät säännöt. Mutta yhteiskunta on velkaa sen myös yrittäjille, että kun tulee ongelma, hyvin usein jopa muista syistä ... Alihankkija voi kaatua siihen, että pääyritys lopettaa tilaamiset ja vuosia kestänyt järjestelmä ykskaks luhistuukin. Tässä suhteessa nämä pelisäännöt ovat tärkeitä, ja yhteiskunnan pitää vastata huutoonsa. Ei yrittäjyys ja työpaikkojen kehittäminen muuten onnistu. Tässä mielessä tämä esitys on erinomaisen hyvä, ja sitä tulee viedä eteenpäin ja hoitaa se nopeasti sitten valmiiksi eduskunnan taholta. ReijoLaitinen sd Herra puhemies! Tämä keskustelu on ollut hyvä, ja tämä lakiehdotus korjaa tiettyjä tilanteita, mutta minun mielestäni enemmän kuin katsotaan taaksepäin tulisi katsoa eteenpäin. Me kaikki tiedämme sen, että silloin 90-luvun alussa tehtiin ehkä virheitä myös poliittisin päätöksin, jotka ajoivat sitten yrittäjät siihen tilanteeseen, mihin ajoivat, ja näitä 90-luvun alun uhreja on edelleenkin liian paljon. Minun mielestäni tämän henkilökohtaisen konkurssilainsäädännön osalta valiokunta, joka nyt käsiteltävänä olevasta laista tekee mietinnön, voisi tämän kysymyksen nostaa esille ja omassa mietinnössään patistaa vähän hallitusta tuomaan tämän kysymyksen vielä voimakkaammin, ainakin sillä tavalla, että selvitetään sitä perusteellisemmin eikä tyydytä niihin selvityksiin, mitä nyt on tehty. MartinSaarikangas kok Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunta käsitteli tätä edellistä konkurssilakia vuosi pari sitten, ja siinä me totesimme klemmissämme, että edellytämme, että oikeusministeriö tuo uudelleen käsiteltäväksi juuri tämän kohdan. Sen takia edellisessä puheenvuorossa sitä peräänkuulutin. Siitä on kulunut runsas vuosi, ja ei taida vielä tulla. Keskustelu päättyy. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään lakivaliokuntaan. 2 Hallituksen esitys Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä, laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain, pakkokeinolain 4 luvun, esitutkintalain 27 ja 28 §:n ja kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 15 ja 23 §:n muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 153/2006 vp Puhemies Puhemiesneuvosto  ehdottaa, että asia lähetetään  lakivaliokuntaan,  jolle  liikenne- ja viestintävaliokunnan  on  annettava   asiasta lausunto. Keskustelu: JyrkiKasvi vihr Arvoisa puhemies! Tietoverkot eivät tunnusta valtakunnanrajoja eikä etenkään tietoverkkoja hyödyntävä rikollisuus, joka käyttää niitä pikemminkin hyväkseen. Rikoksen jäljet on helppo hävittää, kun temppu tehdään viidessä eri maassa sijaitsevien tietokoneiden kautta. Tietoverkkoja hyödyntävää rikollisuutta vastaan voi taistella vain kansainvälisessä yhteistyössä, ja siksi tämä Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus on niin tervetullut. En sano, että se on täydellinen, mutta haluan olla optimisti ja uskoa, että sopimukseen liittyvät särmät vaativat vain hiomista. Uutta sopimusta meillä ei ole enää aikaa kirjoittaa. Tästä sopimuksesta tekee erityisen haastavan se, että sillä on vaikutuksia moneen eri lakiin esitutkintalaista pakkokeinolakiin ja rikoslaista lakiin kansainvälisestä oikeusavusta. Siksi tämän sopimuksen ja sitä toimeenpanevien lakien yhteisvaikutusten arvioiminen on haastava tehtävä, ja toivonkin, että valiokuntakäsittelyyn pystytään varaamaan riittävästi aikaa vaalikauden lopun kiireistä huolimatta. Joitain huomioita tästä esityksestä. Teen parhaani pysyäkseni 10 minuutin rajassa, mutta asiaa on paljon. Ensiksi on pakko ihmetellä, miksei tieto- ja tietoliikennetekniikan sanastoa saada lainsäädännössä yhtenäistettyä. Kutsumme itseämme maailman johtavaksi tietoyhteiskunnaksi, mutta emme pysty päättämään, puhummeko liikennetiedoista, kuten tässä esityksessä, vai tunnistamistiedoista, kuten sähköisen viestinnän tietosuojalaissa, vai kenties tunnistetiedoista, joiksi niitä kaikkialla muualla kutsutaan. Erityisen varovainen olisin tässäkin laissa mainitun sijaintitieto-käsitteen kanssa, sillä sitä käytetään jo nyt eri laeissa hyvin sekavasti. Sähköisen viestinnän tietosuojalaissa samaa asiaa kutsutaan paikkatiedoksi, meripelastuslaissa paikantamistiedoksi ja ainoastaan Rajavartiolaitosta koskevassa laissa sijaintitiedoksi. Hämmennystä lisää se, että sanalla paikkatieto on aivan oma merkityksensä, jossa sitä käytetään ainoastaan laissa Geodeettisesta laitoksesta ja Maanmittauslaitoksesta. Ei voi olla niin, että eri ministeriöt käyttävät eri sanakirjoja lakeja valmistellessaan. Ei ole mikään ihme, jos ihmiset eivät tiedä, mikä on sallittua, mikä kiellettyä ja mikä pakollista, jos lakien peruskäsitteistö on sekaisin. Ei kansalaisen voida olettaa opiskelevan joka lakia varten uutta, yleiskielen kanssa ristiriidassa olevaa sanastoa. Nyt tilanne on sama kuin jos alkoholiverolaissa kutsuttaisiin viinaa viiniksi ja sahtia pilsneriksi. Tämän esityksen kunniaksi on todettava, että se kiinnittää huomiota niin kutsuttuun kaksikäyttöisyyteen eli siihen, että samoja työkaluja voidaan käyttää sekä rikollisiin että laillisiin tarkoituksiin. Ei olisi mitään mieltä kieltää tietoturvallisuuden testaamiseen käytettävää ohjelmistoa, koska sitä voi käyttää myös tietomurtoihin. Ei sorkkaraudankaan myynti, maahantuonti, luovuttaminen tai omistaminen ole rikos, vaan sen käyttäminen naapurin kellarikomeron oven avaamiseen. Perustelutekstissä tämä periaate todetaan, kun sanotaan, että esimerkiksi virusohjelman valmistaminen on täysin laillista, kunhan sitä ei käytä rikolliseen tarkoitukseen. Tältä osin tekstissä on kuitenkin epäselvyyksiä, joita toivon valiokuntakäsittelyssä selkeytettävän. Jopa kahdessa peräkkäisessä lauseessa voidaan antaa ristiriitaista tietoa. Esimerkiksi sanakirjahyökkäystä käsittelevässä luvussa todetaan, että siihen käytettävä ohjelma on kaksi­käyttöinen, jolloin sitä voidaan käyttää paitsi tietoverkkojärjestelmään murtautumiseen myös järjestelmän suojauksen testaamiseen. Heti perään kuitenkin todetaan, että kyseessä on tietoverkkorikosväline, jonka hallussapito, maahantuonti, tekeminen, myyminen, luovuttaminen, ja ilmeisesti  unennäkökin siitä, on rikos. Toivon, että valiokunta ehtii perehtyä tähän esitykseen pinsettien ja suurennuslasin kanssa. Esityksen suhde tekijänoikeuslakiin on sikäli mielenkiintoinen, että tekijänoikeusrikosten osalta sopimus vaatii rangaistavaksi vain sellaiset rikokset, jotka tehdään kaupallisessa tarkoituksessa. Ristiriita tuoreen tekijänoikeuslakimme kanssa on ilmeinen. Toinen ristiriita löytyy suhteessa liikennetietojen säilyttämiseen. Siinä, missä meille äskettäin vakuutettiin, että nykyaikainen rikostutkinta vaatii ja edellyttää kaiken sähköisen tietoliikenteen kaikkien liikennetietojen tallentamista, tämän sopimuksen mukaan riittääkin hukkaamiskielto eli tallennetun datan säilyttämisen nopea varmistaminen. Miksi tämän sopimuksen neuvottelijat ja lakiesityksen valmistelijat ovat näin täydellisesti eri mieltä kuin esimerkiksi Suomen sisäministeriö ajaessaan EU:lle kaikkien liikennetietojen tallentamista vaativaa direktiiviä? Säilyttämismääräyksen ongelmana on sen määrääminen salassapidettäväksi. Liikeyrityksille, esimerkiksi teleoperaattorille, tämä ei ole ongelma, mutta yksityishenkilöille kyllä. Suomessa on paljon yksityishenkilöiden ylläpitämiä palvelimia ja palveluita, joissa on muita henkilöitä koskevaa tietoa. Ei kai säilyttämismääräyksen salassapito tarkoita sitä, ettei tällainen yksityishenkilö saisi keskustella asiasta edes asianajajansa kanssa? Ainakin jos minä joutuisin tällaisen menettelyn kohteeksi, siis jonkun muun henkilön törttöilyn vuoksi, haluaisin mieluusti keskustella asiasta lakimieheni kanssa. Esityksestä löytyy myös muita oikeusturvakysymyksiä. Esimerkiksi 19 artiklan väitetään perustelutekstissä mahdollistavan palvelintietokoneiden laajamittaisen takavarikoinnin, vaikka kyseisillä tietokoneilla olisi paljon myös muita käyttäjiä. Ääriesimerkki tästä saatiin äskettäin Ruotsissa, jossa Pirate Bay -sivuston tutkimiseksi tehdyn ratsian yhteydessä takavarikoitiin kaikki kyseisen palveluntarjoajan palvelintietokoneet. Tällöin 200—300 Pirate Bay -sivustoon täysin liittymätöntä www-sivustoa lakkasi toimimasta. Näiden sivustojen omistajille aiheutuneet tulonmenetykset olivat merkittävät, ja nyt ihmetelläänkin, kuka korvaa tappiot näille yrityksille. Tässä kohdassa valiokunnan tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei takavarikko tarpeettomasti vahingoita sivullisten oikeuksia, enkä sitä paitsi löydä sopimustekstin 19 artiklasta oikeutusta näin laajamittaiseen sivullisten osapuolten omistamaan tietoon kohdistuvaan takavarikkoon. Kolmas hankala kysymys liittyy linkittämiseen. Sopimuksen mukaan jo linkki haittaohjelman sisältäville www-sivuille on haittaohjelman saataville asettamista. Internetin luonteen tuntien näin voi käydä helposti jopa vahingossa. Tältä osin tulisikin korostaa teon tahallisuutta ja arvioida myös sen tarkoitusta. Toivon valiokunnan myös arvioivan tämän kohdan suhdetta ­sananvapauteen. On mielestäni aika erikoista, että Suomessa voi esimerkiksi vapaasti jul­kaista kannabispiparireseptejä, mutta linkki haittaohjelman, mahdollisesti jopa kaksikäyt­töisen haittaohjelman, julkistamissivulle on ­rikos. Tietojärjestelmän haltijan tietojenantovelvollisuuteen on pakkokeinolain 4 luvun 4 a §:ään tehty onneksi rajaus, jonka perusteella epäiltyä ei voida pakottaa luovuttamaan omia salasanojaan viranomaisille, siis todistamaan itseään vastaan. Aiemmissa keskusteluissa on esitetty myös sitä, että tätä rajausta ei olisi. Lakiin yleisvaarallisista rikoksista esitys toisi huolestuttavan lisäyksen, eli sähköisen viestinnän teknisen suojauksen tai tietojärjestelmäsuojauksen murtamiseen tarkoitetun laitteen tai tietokoneohjelman maahantuonti, valmistus jne. kielletään. Periaatteessa tämä kuulostaa hyvältä, mutta osa käytössä olevista suojauksista on niin naurettavan yksinkertaisia, ettei niitä oikeastaan tarvitse edes murtaa. Onneksi kielto esityksessä rajoitetaan koskemaan vain haittaa tai vahinkoa aiheuttamaan pyrkiviä tekoja, mutta olen jo oppinut, miten helposti yhdessä laissa käyttöön otettu periaate leviää muihin lakeihin. Kaipaisinkin näihin purkulaite- ja purkuohjelmakieltoihin aina lisäystä, joka edellyttäisi purettavalta suojaukselta jotain uskottavuutta, ettei jotain rot-13-koodausta, jota itse asiassa jo muinaiset roomalaiset käyttivät, voisi pitää suojauksena. Perusteluteksti suhtautuu pelottavan myönteisesti vakoiluohjelmien käyttöön työntekijöiden valvontaan. Juuri äskettäin esitettiin sähköisen viestinnän tietosuojalakiin muutosta, joka olisi antanut työnantajalle väljät oikeudet valvoa työntekijöiden sähköpostiliikennettä. Onneksi esitys vedettiin pois eduskunnan oikeusasiamiehen annettua siitä kriittisen lausunnon. Uskon ja toivon, että valiokunta tulee kiinnittämään mietinnössään myös tähän asiaan huomiota. Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää positiivista huomiota perustelutekstissä hyvin esiin nostettuun periaatteeseen, että tietoturva-aukkojen julkistaminen ei ole rikos. Tästä on väännetty maailmalla kättä pitkään, kun ohjelmistoyhtiöt ovat halunneet pitää asiakkaansa tietämättöminä ohjelmiensa tietoturvaongelmista. Usein tietoturva-aukon julkistaminen onkin ollut ainoa keino, jolla ohjelmatalot on saatu paikkaamaan kyseiset aukot. ErkkiPulliainen   vihr Arvoisa puhemies! On varsin hyvä, että ed. Kasvi pääsi pitämään tuon puheenvuoron. Minä olen vähän hämmennyksen vallassa nyt. Minä olen ymmärtänyt tämän koko asian sillä tavalla, että me olemme hyväksymässä Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisen eli kolme pykälää ja se on niin kuin ota tai jätä. Siihen liittyen on Suomen rikoslakiin, pakkokeinolakiin, esitutkintalakiin ja lakiin kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa sisältyviä pykäliä. Toisin sanoen, tässä aika kovan tehtävän ed. Kasvi antoi meille, että on tehtävä seuraavaa yleissopimusta varten kokonainen uusi  mietelmys,  ja se on aika kova juttu. Ei muuta. Keskustelu päättyy. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään lakivaliokuntaan, jolle liikenne- ja viestintävaliokunnan on annettava asiasta lausunto. 3 Hallituksen esitys ryhmäkannelaiksi ja laiksi Kuluttajavirastosta annetun lain muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 154/2006 vp Puhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään lakivaliokuntaan, jolle talousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan on annettava asiasta lausunto. Tämän asian yhteydessä sallitaan keskustelu myös päiväjärjestyksen 20) asiasta. Keskustelu: AnnikaLapintie vas (esittelypuheenvuoro) Herra puhemies! Ymmärsin, että tämän asian yhteydessä sallitaan keskustelu myös 20) asiasta. Olen ilmeisesti ymmärtänyt oikein. Puhemies Kyllä. Puhuja Kiitos! — Herra puhemies! Tämä ryhmäkannelakiasia on iso ja merkittävä muutos, ja sen takia on todella ikävää, että oikeusministeri Luhtanen ei voi olla paikalla käsittelemässä tätä asiaa. Ryhmäkanteen ydinperustahan on siinä, että lisätään oikeusturvaa ihmisille tilanteessa, jossa on paljon loukattuja, ja tässä hallituksen esityksessä nyt vihdoin siinä päästään yksi askel eteenpäin. Kun usealla ihmisellä on vaatimus samaa oikeuden loukkaajaa kohtaan, niin silloin voidaan yhdessä käydä tätä oikeutta ilman, että kenenkään yksinään tarvitsee esimerkiksi suuria näyttökustannuksia vaativia tutkimuksia tehdä, tai jos on riski siitä, ettei kanne menesty, niin sitten ei suuria oikeudenkäyntikuluja tarvitse korvata. Sen lisäksi ryhmäkanteellahan on myös väärinkäytöksiä ennakolta ehkäisevä vaikutus, joka on vähintään yhtä tärkeä. Kun esimerkiksi yritykset tietävät, että ryhmäkannetta on mahdollista käyttää, niin se pistää sitten vähän tarkemmin etukäteen miettimään, miten kannattaa toimia. Kolmantena seikkana on myös se, että tällä tavalla oikeudenkäynnit tulevat halvemmiksi. Ryhmäkanteen tarpeellisuudesta ja tärkeydestä kertoo myös se, miten kauan ja perusteellisesti tätä asiaa on valmisteltu. Oikeusministeriössä on valmistunut kaksi selvitystä aiheesta, ensimmäinen jo vuonna 1992 ja toinen vuonna 2005. Sen lisäksi on oikeusministeriössä myös valmisteltu hallituksen esityksen muotoon valmiiksi lakipykäliksi kolmekin kertaa tällainen ryhmäkanne-esitys, vuonna 1995, vuonna 1997 ja nyt sitten vuonna 2006. Olen itse tehnyt tästä myös lakialoitteen, joka on rinnakkaislakialoite tälle hallituksen esitykselle. Syynä on se, että hallitus tätä pitkää ja perusteellista valmistelua ei ole hyödyntänyt eikä kunnioittanut eikä ottanut niitä tärkeitä asioita riittävästi huomioon, mitä vuosikymmeniä kestäneiden valmistelujen jälkeen on saatu aikaan. Ryhmäkanne on anglosaksisissa maissa, joissa tosin on erilainen oikeusjärjestys kuin meillä, yleisessä käytössä; Yhdysvalloissa, Englannissa, Kanadassa ja Australiassa. Siellä tällaisia rajoituksia ei ole, mitä nyt esimerkiksi hallituksen esitykseen on laitettu. Sen sijaan meidän oman oikeusjärjestyksemme kaltaisissa maissa Ruotsissa ja Norjassa tällainen on ja Tanskassakin hallituksen esitys. Perustelen nyt enemmän tätä omaa lakialoitettani, miksi sen olen tehnyt. Oikeusministeriön työryhmä päätyi ehdottamaan ryhmäkannetta osittain hallituksen esityksen mukaisesti mutta myös ympäristövahinkoasioissa. Tätä rajausta en voi ymmärtää, minkä takia hallitus tuo tänne vain puolittaisen lakiesityksen, ja tämänkin vuoksi olisin todella toivonut, että oikeusministeri Luhtanen olisi ollut paikalla kertomassa, minkä takia hallitus ei katso, että ympäristövahingoissa olisi syytä käyttää ryhmäkannetta. Tämän oman lakialoitteeni pohjaan täysin tähän hallituksen esityksen muotoon valmisteltuun työryhmäesitykseen, joka on oikeusministeriön työryhmämietintö n:o 4 vuodelta 2006. Toivoisin, että kun lakivaliokunta asiaa käsittelee ja on mahdollisuus myös tätä rinnakkaista lakialoitetta käsitellä, niin kuultaisiin ­asiantuntijoita myös niistä asioista, jotka kos­kevat tätä pois leikattua — mielestäni täysin ilman perusteita pois leikattua — osaa tästä työryhmän osuudesta, eli näiden ympäristövahinkojen ­osalta. Tämän työryhmän esityksen ja oman lakialoitteeni mukaan ryhmäkanne olisi mahdollista nostaa myös sellaisissa tilanteissa, joissa tietyllä alueella harjoitettavasta toiminnasta johtuisi vahinkoa, joka on aiheuttanut ympäristön pilaantumista tai muuta vastaavaa häiriötä, kuten melua tai säteilyä. Ryhmäkanne ympäristöasioissa ei lisää eikä kiristä nykyistä vahingonkorvaussääntelyä vaan ainoastaan helpottaa siihen turvautumista. Kantajana, samoin kuin tässä hallituksen torsossa esityksessä, olisi ensisijaisesti viranomainen, mutta tietyissä tapauksissa myös yhdistys voisi ajaa tällaista ryhmäkannetta. Tarvittavan asiantuntijatodistelun hankkiminen ympäristövahinkoasioissa saattaa aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Tämän takia ympäristövahinkoasiat tulee ottaa mukaan ryhmäkannelain soveltamisalaan. Hyvin usein vahingonaiheuttajan ja vahingonkärsijän sosioekonominen asema poikkeavat toisistaan merkittävästi. Yksityishenkilön on jo taloudellisestikin lähes mahdotonta lähteä käräjöimään ympäristövahinkoasioissa suuryrityksiä vastaan. Kuvaavana esimerkkinä, joka on myös ollut pohjana tässä hallitukselle tehdyssä työryhmämietinnössä, käytettiin vuonna 2003 Saimaalla tapahtunutta UPM-Kymmenen Kaukaan paperitehtaan jätevesipäästöä. Tässä onnettomuudessa pääsi myrkyllisiä jätevesiä vesistöön, ja myrkkypäästön seurauksena kalat kuolivat eikä vesi ollut enää sinä kesänä uimakelpoista. Sittemmin — onneksi — kalakannat ovat palautuneet ja veden laatukin on parantunut. Vahingon kärsineet eivät toistaiseksi ole esittäneet korvausvaatimuksia käräjäoikeudessa, vaan 95 prosenttia vahingonkärsijöistä sopi korvauksista vahingonaiheuttajan kanssa. Korvaukset sovittiin tiettävästi yhtiön ulkopuolisella konsulttitoimistolla teettämän vahinkolaskelman perusteella, jossa esimerkiksi rannan omistajien haitat laskettiin yleisen laskentakaavion mukaan. Se, miksi tämä on ongelmallista ja mistä tässä aiheutuu erityinen oikeusturvariski, on se, että vahingonkärsijöillä ei ollut tasa-arvoista neuvotteluasemaa eikä myöskään taloudellisia mahdollisuuksia teettää kilpailevaa selvitystä aiheutuneiden vahinkojen määrästä. On mahdollista, että jo pelkästään ryhmäkanteen nostamisen mahdollisuus parantaisi vastaavanlaisissa tilanteissa kuin tämä UPM-Kymmenen tapaus vahingonkärsijöiden neuvotteluasemaa. Tämähän on yleisesti yksi ryhmäkanteen kolmesta perussyystä, miksi se on olemassa oikeusjärjestyksessä. Vahinkojen pätevään todistamiseen oikeudessa tarvitaan useissa tapauksissa lukuisia asiantuntijoita ja asianajajia, jolloin oikeudenkäynnin kulut voivat nousta helposti huomattaviksi. Tämä nostaa väistämättä myös toimivaltaisen viranomaisen kynnystä kanteen nostamiselle. Siksi tässä ensimmäisenä allekirjoittamassani lakialoitteessa ehdotetaan myös, että tietyn määritelmän täyttävillä rekisteröidyillä yhdistyksillä ja säätiöillä on ympäristövahinkoasioissa toissijainen oikeus nostaa ryhmäkanne. Jos esimerkiksi alueellinen ympäristökeskus ei pane vireille ryhmäkannetta, voisi asuinympäristön viihtyisyyttä, ympäristön- tai luonnonsuojelun taikka kalastuksen, maanviljelyn, poron- tai metsänhoidon edistämistä ajava rekisteröity yhdistys tai säätiö nostaa tällaisen ryhmäkanteen. Toissijainen kanneoikeus on ensisijaisesti yleishyödyllisillä ja tietyn ammatin harjoittamista edistävillä järjestöillä. Tällöin tämä yleishyödyllinen järjestö ajaisi kannetta, jossa välittömänä hyödynsaajana olisi yksityinen henkilö eikä niinkään tämä yhdistys itse. Kanneoikeuden käyttäminen ei edellyttäisi, että yhdistyksellä tai säätiöllä on omaa välitöntä intressiä asiassa. Kaupunginosayhdistys voi toimia kantajana esimerkiksi lentomelua tai hajuhaittaa koskevassa asiassa, jolloin se edustaa niitä ryhmään ilmoittautuneita, jotka kanteen mukaan ovat kärsineet ympäristövahinkolain mukaista korvattavaa vahinkoa. Yhteisöjen toissijaisella kanneoikeudella tehtäisiin mahdolliseksi ryhmäkanteen nostaminen sellaisessa tilanteessa, jossa aihetta kanteen nostamiseen on mutta ympäristökeskus katsoo, ettei sillä olisi edellytyksiä kanteen ajamiseen. Ryhmäkanne ympäristöasioissa muodostaa luonnollisen jatkeen myös Århusin sopimuksen edistysaskeleille. Århusin sopimushan edisti kansalaisten tiedonsaantia, osallistumista ja muutoksenhakuoikeutta ympäristöasioissa. Ympäristöjärjestöjen mahdollisuus ajaa ryhmäkannetta on omiaan tukemaan ympäristöviranomaisten  ponnisteluja  yleisen  ympäristöedun valvonnassa. Ryhmäkanteen olemassaolo ei tarkoita sitä, että kanne olisi aina nostettava silloin, kun se on mahdollista. Mikäli vahingonaiheuttaja ja vahingonkärsijä pääsevät asiasta sopimukseen kaikkia tyydyttävällä tavalla, ei kanteen nostamiseen olisi syytä. Ryhmäkanne on myös taloudellinen tapa käsitellä oikeudessa samaa tai saman tyyppisiä kanteluita, koska tällöin säästytään asian päällekkäisiltä käsittelyiltä eri käräjäoikeuksissa ja myös mahdollisten keskenään ristiriitaisten ratkaisujen riski vähenee. Ryhmäkannetta vastaan on esitetty kaiken näköisiä uhkakuvia ja väitetty, että kanne ehkä nostettaisiin kiristämis- tai vahingoittamistarkoituksessa, mutta en voi ymmärtää näitä, (Puhemies: 10 minuuttia!) ja onhan aivan itsestäänselvää, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen tulee toteutua myös ryhmäkanteessa. Toivon, että lakivaliokunta kuulee asiantuntijoita myös tästä ympäristövahinkoasiasta asiaa käsitellessään. Edustajat Pentti Tiusanen ja Johanna Sumuvuori merkitään läsnä oleviksi. TuijaBrax vihr Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin mitä tulee ministeri Luhtasen aikatauluihin, olen tästä asiasta hänen kanssaan keskustellut. Hän todella yritti löytää kiireisen puheenjohtajakauden välissä mahdollisuutta ja on talon virkamiestenkin kanssa sitä etsinyt, mutta Luxemburgissa alkaa huomenna ministerikokous, ja talon aikataulut eivät antaneet mahdollisuutta lykätä tätä lähetekeskustelua pidemmälle. Kun täällä pahoiteltiin hänen poissaoloaan, niin rohkenen kyllä sanoa, että se ei ole nyt tällä kertaa ministerin vika. Hän yritti olla täällä paikalla (Ed. Pulliainen: Tiedossa oli!) ja todellakin olisi halunnut olla täällä tänään. Ministeri Luhtasen toiminta tässä asiassa muutenkin mielestäni ansaitsee kyllä kiitoksen. Ryhmäkannetta tietysti sen kunnollisessa ja laajassa merkityksessä, josta oikeastaan hyvä ja aika pitkälle ajateltu esimerkki on juuri ed. Lapintien aloite, on ajettu jo yli kymmenen vuotta. Itse asiassa silloin, kun vihreät olivat ensimmäisen kerran hallituksessa 95, se saatiin hallitusohjelmaankin, tosin sitten kokoomuksen vaatimuksesta vesitettynä, että selvitetään ryhmäkanteen mahdollisuus. Siitä lähtien kaikki ne argumentit, jotka ed. Lapintiekin tässä hyvin toi esille, ovat olleet käsillä. On vaikka kuinka moneen kertaan osoitettu, että näillä vastalobbauksen väitteillä ja pelotteluilla muun muassa amerikkalaisen oikeusjärjestelmän käsittämättömistä vahingonkorvauksista ja kuuluisista amerikkalaisista miljoonakorvauksista milloin liian kuumasta kahvista ja milloin siitä, että kissa on laitettu mikroaaltouuniin eikä mikroaaltouunissa lukenut, että tänne ei saa laittaa kissaa jne., näillä millään esimerkeillä, joita tässä vastalobbauksessa on ollut, ei ole ollut koskaan eikä ole nytkään mitään tekemistä suo­malaisten tai pohjoiseurooppalaisten ja nyt myös Espanjassa  olevan ryhmäkanteen ajatuksen kanssa. Se kaikki, mitä olette dekkareista ja vitsisarjoista ja amerikkalaisista tv-sarjoista nähneet ryhmäkanteesta, johtuu amerikkalaisen oikeusjärjestelmän aivan toisesta piirteestä, ei varsinaisesti siitä, että voi viedä monta yksittäistä saman kaltaista asiaa kerralla oikeuteen, niin kuin ryhmäkanteessa voi, vaan siitä, että Amerikassa, kun siellä on heikko valtio — ja halutaan, että on heikko valtio — vahingonkorvausoikeudella onkin poikkeuksellinen myös tämmöinen rangaistusluonne, jolloin jos on aiheuttanut vahinkoa, niin usein tuomioistuimet tosiasiallisesti rankaisevat ikään kuin varoitukseksi vahingonkorvauselementtiä käyttäen moninkertaisesti aiheutetun vahingon verran ikään kuin muille opiksi ja varoitukseksi. Tästä plus siitä, että amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä lähes kaikkialla yksi tapa asianajajan ottaa tehtävä on sopia, että hänelle tulee palkkio saavutetusta voitosta, mikä taas Pohjoismaissa ja Suomessa varsinkin on äärimmäisen harvinainen tapa ottaa toimeksiantoja — ja meillä asianajajien toimintaa ja etiikkaa kontrolloidaan aivan toisella tavalla kuin monissa osavaltioissa Yhdysvalloissa — näistä kahdesta elementistä syntyivät nämä naurettavat, Suomeen mitenkään liittymättömät tarinat, joita lobbarit taas kerran — olen kuullut niitä jo viisitoista vuotta — kertovat, ja monesti nämä pääsevät lehteenkin. Korostettakoon nyt vielä kerran sitä, mitä ed. Lapintiekin täällä sanoi: Se ryhmäkanne, joka kaikissa näissä oikeusministeriön eri versioissa on ollut ja joka nyt on ed. Lapintien aloitteessa, on Suomeen räätälöity ryhmäkanne, jossa noudatetaan Suomen prosessisääntöjä ja myös meidän vahingonkorvausjärjestelmäämme, ja niistä ei voi johtua näitä amerikkalaisista dekkareista tunnettuja tapauksia. Lopulta uskon, että ryhmäkanne tulee toteutumaan, niin kuin ed. Lapintie sen esitti, eli siinä muodossa, jossa se on nyt ollut viimeisimmissäkin asiantuntijatyöryhmissä oikeusministeriössä. Mutta ajattelen myös niin, että ministeri Luhtanen on tehnyt todella naisen työn, että hän on saanut edes tämän hiukan minimalistisen version tänne, ja näen, että tämä, että saadaan aloitettua ryhmäkanne edes näissä kuluttaja-asioissa ja muutamissa muissakin asioissa ja edes näin, että se tapahtuu nyt ensi alkuun kuluttaja-asiamiehen johdolla, on erittäin tärkeä askel kohti oikeata, kunnon ryhmäkannetta myös ympäristöasioissa ja muissa, sillä, arvoisa puhemies, tällä hallituksen esityksellä tulee olemaan se tosiasiallinen vaikutus, että kun ryhmäkanne on ollut joitakin vuosia edes tässä minimalistisessa muodossa, voidaan lopullisesti todistaa, että nämä vasta-argumentit — propaganda — ovat roskaa. Siinä mielessä on tärkeätä saada läpi tämä hallituksen esitys nyt, koska se tulee lopulta johtamaan siihen, että ryhmäkanne vääjäämättä etenee laajemmaksi ja lopulta myös ympäristöasioihin, joissa sitä todella kipeästi tarvitaan. Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt, että ministeri Luhtasella oli tässä prosessissa keskustan edustajien kanssa aikamoinen iltapuhde. Näin olen julkisuudesta lukenut. Kun itse aikoinani hallituksesta käsin ryhmäkannetta ajoin ja törmäsin kokoomuksen vahvaan vastustukseen, niin ajattelin, että keskusta nyt kuitenkin väittää usein olevansa kuluttajan puolella, ja oliko se nyt Santeri Alkio, joka puhui jotakin siitäkin, että köyhän asiaa ei saa unohtaa. Minulle on ollut suuri hämmästys, että näissä viime suoran neuvotteluissa nimenomaan keskustan rooliksi on tullut yrittää vielä taas kerran kaataa tämä kovasti tarvittu, nimenomaan köyhiä, pienituloisia ihmisiä auttava hanke. Kuluttaja-asioissa on usein niin, että väärin tehnyt osapuoli, vahinkoa aiheuttava osapuoli, voittaa todella suuria summia rahaa siksi, että se voi laskea sen varaan, että yksittäinen kuluttaja ei vie asiaa oikeuteen, koska hänen kärsimänsä vahinko siihen nähden, kuinka kallista oikeudenkäynti on, on kuitenkin niin sanotusti liian pieni. Se ei kuitenkaan ole liian pieni hänen kukkaroonsa nähden, ja siitä näkökulmasta tapahtuu suuri vääryys, jota tämä hallituksen esitys osaltaan korjaa. Aivan lopuksi: Pidän tätä päivää silläkin tavalla voittona ja historiallisena hetkenä, että silloin kun ensimmäisen kerran selvästikin organisoitu lobbaus ryhmäkannetta vastaan lähti liikkeelle vuoden 95 hallitusohjelman kirjauksen jälkeen, useista lehdistä saimme lukea paitsi näitä amerikkalaisia naurettavia Suomeen kuulumattomia esimerkkejä ryhmäkanteesta heti perään myös väitteen, että ryhmäkanne on hallitusohjelmassa vain ja ainoastaan siksi, että ed. Tuija Brax on siitä aikoinaan tehnyt gradunsa oikeustieteellisessä. Se ei tietenkään ollut vain ja ainoastaan siitä syystä. Se oli siitä syystä, että jo muissakin Pohjoismaissa on ollut tarvetta, ja varsinkin siitä syystä, että ryhmäkanne on tarpeen auttaaksemme oikeuden toteutumista. Nyt viimeistään nähdään, että ryhmäkanne etenee edes näin, ja olen aivan varma, että lopulta se, mitä ed. Lapintie on aloitteeksi kirjannut, toteutuu, ehkä jo neljässä viidessä vuodessa. ArtoSatonen kok Arvoisa puhemies! Tällä lakiesityksellä avataan sellainen ovi, josta kukaan ei tiedä, mitä sen oven takana tulee olemaan. Tässä voisi ehkä ... (Ed. Pulliainen: Kyllähän se tiedetään, sehän juuri kuvattiin!) — No, voin kertoa teille, ed. Pulliainen, että on jonkun verran kokemusta yrittäjänä toimimisesta, ja voin sanoa, että koskaan  minulla  ei  ole ollut mitään ongelmia niiden asiakkaiden kanssa, joita minulla oli. Jos joku tuli jostakin asiasta valittamaan tai toteamaan, että hän ei ole saanut oikeaa palvelua, niin varmasti sai eikä ollut tarvetta viedä niitä  asioita  yhtään  sen pidemmälle eteenpäin. Yrittäjällä on aina intressi toimia niin, että asiakas on tyytyväinen, koska asiakas on kuningas. (Ed. Pulliainen: On se joskus toisinkin!) Sitten on tietysti niitä tilanteita, joissa näin ei tapahdu, ja sitä varten on olemassa nykyinen kuluttajalainsäädäntö. Minusta voi kysyä sitä, onko nykyinen kuluttajalainsäädäntö Suomessa niin huono, että se ei pysty vastaamaan näihin tilanteisiin. Väitän, että se 999 kertaa 1 000:sta pystyy vastaamaan näihin tilanteisiin. Voi toki olla yksittäisiä tapauksia, sitä en kiistä. Mutta toinen puoli tässä asiassa on se, (Ed. Pulliainen: Lainsäädännön pitäisi olla aukoton!) mihin ed. Lapintie täällä jo viittasi, kun ed. Lapintie totesi, että yritysten pitää varautua tähän ryhmäkanteeseen. Näin on, ja missä se sitten näkyy? Se näkyy hinnoissa, koska niissä varaudutaan siihen, että ryhmäkanteen uhka on olemassa. Sen maksaa viime kädessä kuluttaja, tai toisaalta se voi johtaa sellaisiin oikeudenkäynteihin, jotka ovat turhia, ja silloin sen maksavat veronmaksajat. Eli nämä asiat eivät ole ollenkaan niin yksiselitteisiä. Mitä tulee ympäristönsuojelukysymykseen, joka tästä lakiesityksestä nyt on jätetty viisaasti pois, myöskin siinä suhteessa minun mielestäni voi kysyä, onko Suomen ympäristönsuojelulainsäädäntö todellakin niin huono, että se ei kestä kansainvälistä vertailua, että se tarvitsisi tällaisen mahdollisuuden. Toki voidaan löytää yksittäinen esimerkki, kuten ed. Lapintie täällä mainitsi, mutta onko se todellakin niin huono? Väitän, että näin ei ole. Sitten täällä ed. Lapintie jo aikaisemmin toi esille verratessaan tätä UPM-Kymmene-tapausta, että tässä ikään kuin olisi vastakkain suuryritys ja kuluttaja. Okei, näin voi olla jossakin tilanteessa, mutta aika usein tämän lakiesityksen mukaan tulee myös sellainen tilanne vastaan, että vastakkain ovat valtion maksamat oikeudenkäyntikulut ja tekemä ryhmäkanne ja toisella puolella on pienyrittäjä. Tämä on myöskin se tilanne, mikä tässä tulee, ja sekään ei ole kovin tasapuolinen lähtökohta. Sitten on tietysti kysymys siitä, voidaanko tätä käyttää painostuskeinona. No, varmasti voidaan. Kuinka paljon tullaan sitten käyttämään, sen aika tulee näyttämään. Siinä suhteessa ei tässä vaiheessa ole mahdollista tehdä arviointia. Vaarana on myös se, että kanteen motiivina saattaa jossain tilanteessa olla se, että virkamies haluaa nostaa omaa profiiliaan. Näen myöskin asian niin, että Suomessa on hyvin lainkuuliaisesti toimiva yrityselämä ja nykyisellään meillä tilanne on hyvinkin hallinnassa eikä pelkästään se riitä perusteeksi, että Ruotsissa on tähän menty tai että Norjassa on tällaisesta asiasta päätetty. Ihan kaikkiin houkutuksiin ei kannata mennä sen takia, että jossakin muualla on tehty, vaan sen perusteella, onko siihen todellinen tarve olemassa vai ei. Minä todella pelkään, että tässä käy niin, että loppukädessä tästä tavallinen kuluttaja maksaa korkeampina hintoina sen, että yritykset varautuvat ryhmäkanteeseen, ja toisaalta myöskin veroina sen, että tulee näitä oikeudenkäyntejä. Toivon, että näin ei käy. Toivon olevani väärässä, mutta mitään varmuutta siitä ei ole olemassa, eikä tämä asia todellakaan ole mikään yksiselitteinen, toisin kuin täällä on voinut edellä esitetyistä puheenvuoroista ymmärtää. Ymmärrän kyllä sen, mitä tässä ed. Brax äsken mainitsi, että vertailu amerikkalaiseen oikeusjärjestelmään ontuu. Se onkin tehty vain juristeja varten, eikä siihen nyt tietysti ole tarvetta mennä, ja hyvä on, että ei sinne ole menty. Se olisi ollut vielä paljon pidemmälle menevä ja kokonaan toisen tyyppinen asia. Sellaisesta asiasta tässä ei ole kyse. Mutta ei myöskään voi ajatella niin, että tämä asia ei ole ollenkaan vaaraton. Tähän liittyy paljon dubioita, ja minun mielestäni tämä vaatii myöskin perusteellisen valiokuntakäsittelyn. TuijaBrax vihr (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! On kohtuutonta taikka mielestäni suomalaista yrityselämää kohtaan suorastaan käsittämätöntä antaa ymmärtää, että yrittäjät niin valtavassa määrin koko ajan suunnittelisivat ja perustaisivat liiketoimintaansa vahingon aiheuttamiseen, että tämän lopulta maksavat kuluttajat. Suurin osa suomalaisesta liiketoiminnasta on niin hyvää, laadukasta eikä vahinkoa aiheuttavaa, ettei yrittäjille tästä mitään kuluja synny eikä sitä kautta kuluttajillekaan. Jos ed. Satosen logiikka olisi totta, silloin meillä olisi suomalainen liike-elämä, jonka koko logiikka perustuisi yhdeltä osaltaan vahinkojen aiheuttamiseen. Ei tietenkään ole niin. Tätä tarvitaan vain siltä osin kuin vahinkoja on todellakin aiheutettu. AnnikaLapintie vas (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Kyllä ed. Satonen on nyt jotenkin nurin perin ymmärtänyt ryhmäkanteen ajatuksen ja sen, että tarkoituksena olisi nimenomaan sillä tavalla yllyttää yrittäjiä varautumaan, että nostavat valmiiksi hintoja, jos joutuvat joskus jotain aiheuttamastaan vahingosta korvaamaan. Kyllä tässä on tarkoituksena se, että suhtaudutaan varovaisemmin, varaudutaan esimerkiksi ympäristöpäästöihin tai vastaavasti tarkemmin katsotaan, ettei pääse mitään viallista tavaraa markkinoille. Tämän tyyppistä varautumista tarkoitetaan kaikissa näissä ennakkotöissä, mitkä on tosiaan vuodesta 1990 lähtien tehty, eli yritetään paremmin auttaa kuluttajia ja yksittäistä kansalaista turvautumaan edullisemmin ja halvemmin niin oikeusjärjestyksen kuin koko valtion ja yksittäisen kansalaisen kannalta oikeudenkäyntiin. Toisissa puheenvuoroissa — uskon, että ed. Satonenkin on varmaan käyttänyt sen tyylisen puheenvuoron — on esitetty, että on se kamalaa, kun oikeudenkäyntikulut ovat niin korkeat, että tavallinen kansalainen ei voi ryhtyä oikeuden kautta vaatimaan oikeuksiaan. Tämä on yksi keino, miten voidaan vaatia halvalla oikeutta. ErkkiVirtanen vas (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Ed. Satosen mainitsemat hyvät yrittäjät, joita tämä ei siis koske ja joita on varmasti valtaosa suomalaisista yrittäjistä, eivät joudu tästä tietenkään kärsimään, koska eihän heitä tuomita tässä prosessissa. Sen sijaan kuluttajat, jotka eivät voi hakea oikeutta itselleen siksi, että eivät uskalla, joutuvat kärsimään siinä tilanteessa, vaikka olisivat oikeassa, mutta eivät näistä prosessuaalis-kustannuksellisista syistä voi sitä tehdä. Kysymys siitä, onko tämä tarpeellinen vai tarpeeton laki, ratkeaa tietenkin sen perusteella, kumpi on suurempi: se riski, että viattomat yrittäjät vai että viattomat kuluttajat joutuvat kärsimään. Kyllä uskon vahvasti kaiken sen näytön perusteella, jota tähän saakka suomalaisesta yhteiskunnasta ja oikeusjärjestelmästä on saatavissa, että tähän saakka kuluttajat ovat kärsineet, ja siksi tätä lakia tarvitaan. ErkkiPulliainen vihr (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Muistan elävästi, kun viime vuosikymmenen ensimmäisten viiden vuoden aikana kansallinen kokoomus oli ajamassa Suomea Euroopan talousalueen jäseneksi ja kaikissa puheenvuoroissa täällä salissa siltä puolelta tuotiin voimakkaasti esille, että nyt tarvitaan laatua, nyt tarvitaan kilpailua, nyt tarvitaan uusia markkinoita. Siinä keskustelussa en tuollaista puheenvuoroa, jonka ed. Satonen äsken käytti, muista yhtään ainutta kuulleeni. Ei tuolta pohjalta, mihin hän puheenvuoronsa oli rakentanut, kukaan tuntunut ajatelleen silloin. Ilmeisesti ed. Satonen on ollut uusi tuulahdus maailmankaikkeudesta tänne eduskuntaan, kun on keksinyt tuollaiset perustelut. PenttiTiusanen vas (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Ed. Satonen toteaa, että varautuminen ryhmäkannelain toteutumiseen johtaisi kuluttajien kustannusten lisääntymiseen. Silloin tämä logiikka pitää sisällään todella sen, että nyt jo joillakin yrityksillä on toiminnassaan sellainen muoto, joka aiheuttaa ryhmäkanteelle pohjan. Tämähän ei ole yhteiskunnan kannalta toivottava tilanne, ja todellakin asetatte tällaisen hyvin vahvan epäilyn nimenomaan suomalaisille yrittäjille ja yrityksille siitä, että niiden toimintaan liittyy tällainen epäkohta. En usko, että tästä on kysymys. On enemmänkin kysymys UPM Oyj:n tyyppisen yrityksen aiheuttamista merkittävistä vahingoista, jotka ovat ympäristövahinkoja, tämän tyyppisiä asioita ja kuluttajansuoja-asioita. Valitettavasti ensin mainitut ympäristöasiat tällä hetkellä vielä ovat tämän lainsäädännön ulkopuolella. ReijoLaitinen sd (vastauspuheenvuoro) Herra puhemies! Nyt täytyy sanoa, että kyllä ed. Satonen puheenvuorossaan maalaili virheellisiä käsityksiä yrittäjien ja kansalaisten keskuuteen ja kauhukuvia siitä, miten tämä laki käytännössä vaikuttaisi. Minusta on jossain määrin edesvastuutonta, että näin yritetään pelotella, tässä tapauksessa erittäin voimakkaasti, yrittäjiä, siitä, mitä tämä laki tulee mahdollisesti vaikuttamaan ja mihin tulisi yrittäjien sitten varautua. Tosiasia on se, te hyvin tiedätte sen, että tässä otetaan erittäin varovainen askel ryhmäkanteen osalta kuluttajansuojakysymyksissä. Tämä ei tule mullistamaan millään merkittävällä tavalla suomalaisten yrittäjien asemaa, ainakaan sellaisten yrittäjien, jotka toimivat kaikkien lakien, mitä te mainitsitte, lakien ja periaatteitten mukaisesti. (Puhemies: Minuutti!) Me saamme tästä hyvää kokemusta, ja katsotaan, miten sitten eteenpäin. MarkkuRossi kesk (vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Tämän lain eteenpäinviemisen edellytys on ollut juuri se, että nämä ympäristökysymykset ovat sieltä poissa. Jos ajatellaan vaikkapa niitä tahoja, jotka saivat ajettua liito-oravan suomalaiseen lainsäädäntöön uhanalaiseksi lajiksi, ja nyt niitä on joka paikassa, niin sitä virhettä maksetaan tänä päivänä erittäin voimakkaasti. Sen vuoksi myös lainsäädännössä tulee olla varsin varovainen tämän tyyppisissä kysymyksissä. Tuossa suhteessa, mitä ed. Laitinen sanoi, kuluttajakysymyksiä tulee käsitellä ihan juuri tuolla lailla, ja tältä pohjalta tämä koko lakiesitys on lähtenyt liikkeelle. Kun tänään perustuslakivaliokunnassa käsittelimme jo aiemmin tässäkin salissa käytyä konkurssilainsäädäntöä ja viitattiin myös ulosottolakiin, niin oikeusministeriön edustaja perusteli siellä, että henkilökohtaista konkurssia ei voida ottaa, koska se johtaa juuri siihen, että muita kustannuksia vyörytetään ja yritykset tai luotottajat, rahoittajat, joutuvat ottamaan tämän huomioon ja näin ollen rahan hinta nousee. Eli se efekti, mitä myös ed. Satonen yritti tavallaan todistella, kyllä se jossakin tulee, että kuluttaja sen viime kädessä myös aina maksaa. (Puhemies: Minuutti!) Se voi olla kollektiivista tosin. MattiKangas vas (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Ryhmäkanne tulee ja varsinkin kuluttaja-asioitten osalta erittäin hyvään tarpeeseen ja seurataan muita Pohjoismaita tässä. Itse olisin myös ollut näitä ympäristöasioita sinne tuomassa. Muun muassa tämä oli esimerkkinä, että jos joku saastuttaa ja yksityinen ihminen kärsii siitä eikä pysty oikeuksiaan peräämään. Mutta siltä osin ympäristöasiat eivät kyllä siihen kuulu, jos niitä käytetään esimerkiksi yhteiskunnan kehittämisen esteenä — täällä on metsänsuojelua ja energia-asioita, tieasioita ja sellaisia — jos ne avaavat siihen mahdollisuuden, niin kuin Århusin sopimus avaa, että voidaan jopa maan rajojen ulkopuolelta tulla tänne valittamaan ja estämään yhteiskunnan kehitystä. Tässä kulkee minun rajani ympäristöasioitten kohdalta. Muuten ne voisivat olla siinä. ArtoSatonen kok (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Kiitän saamastani palautteesta, vaikka en ehkä tullut täysin ymmärretyksi. Tässä on ikään kuin sellainen tilanne, tuntuu näistä puheenvuoroista olevan tulema, että on sellaisia hyviä yrittäjiä, joita tämä ei koske ollenkaan, sitten on sellaisia pahoja yrittäjiä, jotka nyt tässä ovat kuluttajaa höynäyttäneet tai tehneet tietoisesti näitä ympäristörikoksia, ja nyt heidät saadaan sitten tällä systeemillä kuriin. Ei se asia näin ole, vaan se asia on pikemminkin niin, että voi tulla sellainen tilanne ikään kuin yllättäen, jossa tämä asia tosiasiassa laukeaa, ja se voi johtaa jonkun ihan kunniallisesti toimivan pienyrityksen konkurssiin menoon ja toiminnan loppumiseen. Tämä on täysin mahdollista. Sitä ei kukaan tiedä, käykö näin, mutta näin voi hyvin­ ­käydä. Mitä sitten tähän ympäristöpuoleen tulee, niin siinä olen ed. Kankaan kanssa aivan samaa mieltä, että tämä Århusin sopimukseen liittyminen oli erittäin suuri virhe, ja on hyvä, ettei tällä esityksellä ole sitä virhettä jatkettu. SusannaRahkonen sd Arvoisa puhemies! Nämä liito-oravat ja henkilökohtainen konkurssi menevät kyllä hieman sivuun tästä itse ryhmäkanteen perusytimestä. Tarvettahan tälle ryhmäkanteelle on ollut. Niin kuin tässä on esiin tullut, jo pitkin 90-lukua asiaa on tutkittu. Kun tässä ed. Satonen epäili tämän tarpeellisuutta, niin kuluttajaviranomaiset ja kuluttajajärjestöt ovat todella konkreettisissa tapauksissa nähneet sen, että kaikissa tilanteissa asiat eivät mene niin hyvin kuin voisi mennä ja voisi toivoa. Eli kaikilta osin kaikki yrittäjät eivät aina toimi täysin oikein. Silloin tarvitaan keinoja, joilla kuluttajat voivat päästä oikeuksiinsa, oikeuksiinsa, jotka jäävät usein toteutumatta sen takia, että meillä oikeudenkäyntikuluriski on aika korkea pieneen intressiin nähden. Moni ei osaa taidoiltaan tai tiedoiltaan ajaa oikeuksiaan, ja sen takia moni kuluttaja jää nuolemaan haavansa sitten itsekseen. Joku elinkeinonharjoittaja saattaa hyötyä siitä tilanteesta, että näin tapahtuu. Ryhmäkannehan koskee tilanteita, joissa on samoihin tai saman kaltaisiin seikkoihin perustuva vaatimus samaa vastaajaa vastaan, ja tässä tilanteessa voidaan kerralla käsitellä se asia ja saada kerralla tuomio. Kyseeseen voisi tulla vaikka joku kännykän tyyppivika, joka on aiheutunut useille ihmisille, jotka ovat ostaneet tämmöisen kännykän. Autossa voi olla tämmöinen tyyppivika. Voi olla vaikka valmismatka, jossa on ollut puute, joka on koskenut kaikkia kuluttajia. Sitten tässä hallituksen esityksessä tuodaan esiin tämmöinenkin esimerkki, että useat henkilöt voisivat juoda alkoholina myytynä metanolia ja sokeutua siitä. Tai sitten viitataan erääseen esimerkkiin Espanjassa, jossa aiheutui ruokaöljymyrkytys, jossa ihmisiä kuoli. Eli tämän tyyppisiin asioihin tämä ryhmäkanne voisi soveltua. Nämä ovat tietysti hyvin äärimmäisiä tapauksia, ja niitä toivottavasti ei aiheudu, mutta se idea tässä onkin, että tämmöisen ryhmäkanteen olemassaolo toimii jo ennalta ehkäisevänä. Kun tiedetään, että tämmöinen mahdollisuus on, niin varmasti moni sopii nämä asiat sitten jo ennalta, ettei jouduta siihen menemään. Tavoitteena on siis, että aineellinen oikeus toteutuu paremmin. Tässä on puutteita. Kuluttajaviranomaiset ovat todenneet, että kaikki elinkeinonharjoittajat eivät noudata esimerkiksi kuluttajavalituslautakunnan suosituksia, pieni osa kylläkin, mutta näitäkin on. Näihin tilanteisiin tarvitaan sitten ryhmäkanne. Kuluttaja joutuu menemään oikeuteen ajamaan asiaansa, ja kun on kyseessä tämmöinen massatapaus, niin tämä myös säästää rahoja ja tuomioistuinten resursseja, kun voidaan kerralla hoitaa asiat. Tässä on elinkeinoelämän puolella ollut paljon pelkoja, joita tässäkin vilauteltiin, näitä amerikkalaismallisia pelkoja, jotka ovat aika pitkälti kyllä aiheettomia tai kokonaan aiheettomia, koska meidän oikeudenkäyntikulujärjestelmämme on täysin toisenlainen. Meillä häviävä osapuoli korvaa vastapuolen kulut. Juttuja ei nosteta huvikseen kokeilumielessä, koska tämä kuluriski pitää huolen siitä, että silloin on oltava tosissaan liikkeellä. Eli pelko siitä, että juttuja nostettaisiin kiristämis- tai vahingoittamistarkoituksessa, on meillä aika minimaalinen. Ruotsissahan tämä ryhmäkanne on ollut käytössä vuodesta 2003 lähtien ja tapauksia on ollut muistaakseni kolme, hyvin vähän joka tapauksessa käytännössä. Kun pelotellaan sillä, että Suomen kilpailukyky kärsisi, voidaan verrata Ruotsiin. Ei ole näyttöä siitä, että siellä olisi käynyt näin, että maan kilpailukyky tämän takia olisi ollut vaarassa ja uhattuna. Ruotsissakin nimenomaan tämä on ollut ennalta ehkäisevänä voimassa, ja se vaikutus on ehkä nimenomaan siinä. Rehellinen yrittäjä tuskin huomaakaan sitä, että ryhmäkanne on tullut voimaan. (Ed. Tiusanen: Ovatko siellä liito-oravat tulleet röyhkeämmiksi?) Rehelliset yrittäjät eivät huomaa. Itsekin olen yrittäjän puoliso. Ed. Tuija Braxinkin mies on toiminut pitkään yrittäjänä, enkä näe, että tässä olisi mitään pelkoja, joista tavallisen, oikein toimivan yrittäjän pitäisi olla huolissaan. Päinvastoin yrittäjä hyötyy siitä, että sellaiset yrittäjät putsataan pois markkinoilta, jotka toimivat niin, että he luottavat siihen, että kuluttajat eivät kaikissa asioissa nosta juttuja heitä vastaan, ja toimivat pikkasen puolivillaisesti. Luulisi, että on myös yrittäjän etu, että tämmöinen poistuu. No, nyt tämä malli, mikä tässä esityksessä on, on viranomaisaloitteinen. Se ei ole niin laaja kuin se olisi voinut olla, eli tämän kanteen voi nostaa vain kuluttaja-asiamies. Se tietysti vähän supistaa tätä siitä mallista, joka muualla on, eli se olisi voinut olla semmoinen, että kuka tahansa, joku järjestö tai muutkin, olisi voinut tämän jutun nostaa. Samoin tämä soveltamisala rajautuu pelkästään kuluttajasuhteita koskeviin riita-asioihin, eli nämä mainitut ympäristöasiat ovat pois tästä valitettavasti. Mutta tämä perustuu nyt siihen, että hallituksessa oli vastahankaa ja epäilyksiä tätä koko asiaa kohtaan. Aika pitkään ministeri Pekkarinen lehtitietojen mukaan oli pikkasen epäileväisellä kannalla. Sitten ministerit Luhtanen ja Pekkarinen neuvottelivat asiasta, ja tämän tyyppiseen kompromissiin hallituksessa päädyttiin. Olen iloinen, että näin tapahtui, ja siitä kiitos. Pidän tärkeänä, että tämä menee edes tällä tavoin nyt eteenpäin. Katsotaan sitten jatkossa, voidaanko sitä laajentaa. Eli tänä päivänä meidän hieno kuluttajansuojajärjestelmämme ei kaikilta osin toimi. Tämä olisi sille hyvä täydennys. Samoin ryhmävalitus kuluttajavalituslautakunnassa on hyvä lisätäydennys, joka varmaankin tulee myöskin tässä meillä voimaan. Kuluttajaneuvojia on liian vähän. Heidän tehtävänäänhän olisi neuvoa kuluttajia ja sovitella riitoja ennalta, mutta heitä on aivan liian vähän, ja nythän tämä systeemi on Paras-hankkeenkin myötä ehkä siirtymässä valtiolle. Mutta puutteita on kuluttajan oikeuksien toteutumisessa kyllä käytännössä, vaikka paperilla asiat ovatkin aika hyvin. Eli kiittäisin nyt siitä, että tämmöinen esitys on saatu eduskuntaan. Toivottavasti edes tässä muodossa saadaan alku kuluttajien oikeuksien paranemiselle siitä, mitä meillä on. Ruotsin esimerkkiin viitaten uskon, että tämä ei yrittäjille tuo niitä kauhukuvia, mitä tässä jotkut ovat maalailleet. JoukoLaxell kok Arvoisa herra puhemies! Ryhmäkanteen käyttöön ottamista perustellaan taloudellisilla seikoilla silloin, kun vahinkoa kärsineiden tai loukattujen joukko on suuri ja epämääräinen, ja silloin, kun vahinko on määrältään niin pieni, että itsenäisen oikeusprosessin käynnistäminen ei kannata. Suomessa on kansainvälisesti katsoen erittäin kehittynyt kuluttaja- ja tuotevastuulainsäädäntö. Kuluttajaviranomaisia täydentävät riitojen ratkaisuelimet, kuten kuluttajavalituslautakunta, Pankkialan asiakasneuvontatoimisto, Arvopaperilautakunta, Kuluttajien vakuutustoimisto sekä Vakuutuslautakunta. Kokemukset näistä pääosin vapaaehtoisuuden pohjalta toimivista vakuutuselimistä ovat myönteiset. Ne ovat vuosien varrella ratkaisseet tuhansia tapauksia. Esimerkiksi kuluttajavalituslautakunnan ratkaisusuosituksia noudatetaan noin 80-prosenttisesti. Rahoitusalalla pankit, vakuutusyhtiöt ja sijoituspalvelujen tarjoajat noudattavat lähes poikkeuksetta lautakuntien suosituksia ja maksavat korvaukset suositusten mukaisesti. Edellä mainitun lisäksi kuluttaja-asiamiehellä on oikeus periaatteellisesti tärkeissä tapauksissa avustaa yksittäistä kuluttajaa oikeudenkäynnissä. Kaikkia edellä mainittuja järjestelmiä voidaan kehittää edelleen. Täytyy kysyä: Onko tarkoituksenmukaista kehittää yhtäältä nopeaa ja edullista tapaa oikeussuojan saamiseksi ja toisaalta raskasta ja aikaavievää ryhmäkannetta, etenkin kun ryhmäkanneprosessi vie paljon aikaa, koska ryhmäkanteiden käsittely keskitetään muutamaan käräjäoikeuteen, joita on muutenkin raskautettu lisätehtävillä? Arvoisa puhemies! Hallituksen ryhmäkanne-esitys saattaa johtaa käytännössä siihen, että valtion kustannuksella ajetaan kannetta pk-yritystä vastaan, jolla ei ole voimavaroja raskaan oikeusprosessin rahoittamiseen. Yksittäiselle kannetta ajavalle saavutettu etu saattaa olla mitätön, mutta pk-yritykselle kohtalokas. Suurten yritysten tai yritysketjujen osalta ryhmäkannelaki merkitsee sitä, että on pakko panna syrjään voimavaroja ryhmäkanteiden varalle. Suurten yritysten osalta siis ryhmäkanne saattaa tuoda pienehkön lisän kuluttajahintoihin. Oikeusministeriön valmistelussa jäi huomiota vaille vaihtoehtojen kehittäminen, jonka pitäisi olla osa laadukasta lainvalmistelua. Ryhmäkanteen ohella yhdessä oikeusministerin työryhmässä pohdittiin ryhmävalitusmahdollisuutta. Ryhmävalitus kattaisi tehokkaasti isojen ihmisryhmien vaatimukset. Mielestäni hallituksen olisi pitänyt harkita ryhmäkanteen sijasta ryhmävalitusjärjestelmän ja pilottikanteen mahdollisuutta. Tiukan vastustuksen vuoksi hallitus on rajannut esityksestään pois asiat, joita eniten pelättiin, kuten työoikeuteen ja ympäristöön liittyvät asiat, ja kun kanteen panee vireille viranomainen, voidaan odottaa, että pahimmat ylilyönnit voidaan torjua. Hallituksen lakiesityksen mukaan kanneoikeus on kuluttaja-asiamiehellä. Hallitus ei ole pitänyt ongelmana sitä, että kuluttajaviranomainen kanteen vireillepanijana saattaisi joissain tapauksissa vaarantaa valvontaviranomaisten puolueettomuuden. Kuluttaja-asiamiehen uskottavuus lakien noudattamisen valvojana ja ohjeiden antajana saattaa murentua, kun hän panee vireille oikeusjutun valvottaviaan vastaan. Tätä asiaa olisi ollut hyvä käsitellä enemmän ja ottaa huomioon myös lakiesityksessä. Arvoisa puhemies! Nykyistä kuluttaja-asiamiestä raskauttaa vielä hänen kannanottonsa, jonka mukaan nykyiset hyvitysjärjestelmät ovat riittämättömiä. Asiamies on sitä mieltä, että kukaan ei ole esittänyt ryhmäkanteelle todellista vaihtoehtoa. Kuluttaja-asiamiehen mukaan ryhmäkanne on keino, jonka avulla yritykset voidaan saada kuluttajille maksamaan se, mikä heille sopimuksen tai lain perusteella kuuluu. Tämä on kovaa tekstiä, ja kuluttaja-asiamies tuntuu tehtäväänsä yli-innokkaalta. Voimmeko me siis luottaa, että kuluttaja-asiamiehen vireillepanemisen kynnys on riittävän korkealla? Mielestäni hallituksen ryhmäkanne-esityksen vaikutuksia ei ole riittävästi arvioitu. Merkittävien uudistusten arviointiin olisi varattava aikaa ja voimavaroja. Erityisesti pysyvien institutionaalisten muutosten suunnittelussa, kuten tässä, olisi panostettava kunnollisiin vaikutusarviointeihin. On syytä kysyä: Mitä järkeä on tehdä uudistus, jonka vaikutuksia ei tunneta tai osata arvioida? ReijoLaitinen sd Puhemies! Aivan lyhyesti: Minusta ryhmäkannelain aikaansaaminen edes tähän muotoon on ollut pitkä tie, ja me kaikki tiedämme sen. Ministeri Luhtanen on toiminut edes tämän sisältöisen lakiehdotuksen aikaansaamiseksi erittäin ponnekkaasti, niin kuin täällä ed. Brax totesi. Se periaate, että saadaan ryhmäkanneperiaate läpi ja lailla säädetyksi edes kuluttajasuhteita koskevissa riita-asioissa, on mielestäni askel laajempaan soveltamiseen. PenttiTiusanen vas Arvoisa herra puhemies! Se, että ministeri Luhtanen on tehnyt hyvää työtä, on, niin kuin sanottu, naisen työn tehnyt, ed. Braxia siteeratakseni, on hienoa, siitä kiitos. Työ on tietysti kesken, ja se ei ole varmasti ministeri Luhtasen vika. Itse en usko siihen, että lobbarit olisivat tätä asiaa hoitaneet. Kyllä varmasti ministeriössä ja valtioneuvostossa on asiantuntevuutta, joka tietää, että on turha maalailla kauhukuvia. Ruotsin esimerkki osoittaa, että tällaista ryhmäkannevirtaa ei ole odotettavissa. On aivan spesiaalitilanteesta kysymys tältä osin, jolloinka ryhmäkanne tulee käytäntöön, ja siinä on sitten tämä viranomaisvaikuttaminen vielä välissä. Pikemminkin kysymys on poliittisesta päätöksenteosta, jossa nyt on ehkä sitten hallituksen sisällä ne toimijat, jotka ovat poliittisesti katsoneet tarpeelliseksi jättää ympäristökysymykset ulkopuolelle. Tuossa tänään vilahti ministeri Pekkarinen täällä. Varmasti hänkin olisi ollut hyvä henkilö osallistumaan tähän keskusteluun, keskustelemaan siitä nimenomaan, miksi ympäristökysymykset eivät voi olla mukana. Mikä on ympäristönäkökulma tämän ryhmäkanteen kohdalla? Se on ympäristöterveyskysymys, se on yleensä kansanterveyteen liittyvä kysymys. Se on sellaiseen haittaan liittyvä kanne, kuin oli esimerkiksi 2003 UPM Oyj:n Saimaalla Lappeenrannassa tapahtunut päästö, jossa mustalipeää pääsi suoraan vesistöön hyvin merkittävä määrä. Tuossa tilanteessa käytiin vapaaehtoinen konsultaatio, vapaaehtoisesti tehtiin sopimukset, hyvä on. Mutta tilanne oli myös se, että oli vain yksi määräävä osapuoli tässä asiassa jokaisessa neuvottelussa, ja se oli suuri konserni vastassa pieni rannanpätkän omistaja. Tällaisessa tilanteessa lopputulos vahingonkärsijöiden näkökulmasta olisi saattanut olla parempi, jos ryhmäkannemenettely olisi ollut tuolloin jo voimassa. Tulevaisuutta emme tiedä. Vastaavan tyyppisiä ympäristörikoksia, niin kuin tämä asia on ollut tutkittavana sillä nimikkeellä, tai ympäristövahinkoja, tahattomia tai tahallisia, saattaa tulla vastaan. Laajentaako ryhmäkanne jollakin lailla lainsäädäntöä? Näinhän sinänsä ei ole. Kysymys on vain siitä, että se tuo kansalaisille lain paremmin saavutettavaksi. Kysymys on siis saavutettavuudesta. Ryhmäkanteen tarve ympäristövahinkoasioissa siis perustuu jo olemassa olevan oikeuden tosiasialliseen saavuttamattomuuteen, eikä se kumpua niinkään ympäristövastuusäätelyn riittämättömyydestä, toteaa oikeustieteen kandidaatti Niemelä, joka on tässä asiassa ottanut asiantuntijana kantaa. Tämä Århus, jolla aina pelotellaan, jotenkin sillä sanalla nostetaan hiuksia pystyyn jollakin suunnin, ei ole todella mikään maamme rajojen ulkopuolella toimivien ympäristöjärjestöjen vipuvarsi Suomeen, vaan se antaa mahdollisuuden Suomessa toimiville ympäristöjärjestöille toteuttaa perustuslakia muun muassa, sitä, että kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Tällä asialla ja Århusilla on niin paljon yhteyttä, että se mahdollistaa tavallisen kansalaisen oikeuden silloin, kun hänen elinympäristöään on vahingoitettu, vahingonkorvaukseen, vastuun hakemiseen. Ympäristövahinkolaissahan valmiiksi jo säädetään vahingonaiheuttajan ankarasta vastuusta, mutta tämä vastuu vain huonosti toteutuu Suomessa. Todetaan aina silloin tällöin, ettei asialle oikeastaan mitään mahda, ja se, että tavallinen kansalainen asettaisi suuren yrityksen, taloudellisen toimijan, ikään kuin vastapuolekseen oikeudenkäyntimenettelyssä, on aika hankala tilanne. Silloin tulevat vastaan mahdolliset korkeat oikeudenkäyntikustannukset, jos esimerkiksi oikeudenkäynti päättyy tässä tapauksessa syytteen nostajan näkökulmasta huonolla tavalla. Tämä on eräs asia, joka myös toimii täällä mukana. Mutta kaiken kaikkiaan tässä asiassa on hyvä, että asian puhemiesneuvosto esittää lähetettäväksi lausunnolle myös ympäristövaliokuntaan, jolloinka asiaa voidaan tarkastella myös nimenomaan tämän ympäristöulottuvuuden näkökulmasta. MattiKangas vas Arvoisa puhemies! Täällä on kerrottu, että pienyritykset joutuvat tämän takia nyt vaikeuksiin. Muistuttaisin kumminkin, että kuluttaja-asiamies toimii virkavastuulla. Minusta tuntuu, että se on tällainen pienen yrittäjän turva näissä asioissa. Se seuloo nämä asiat, onko asiallista tällainen kanne nostaa vai ei. Pitää muistaa, että nämä kauppaketjut ja teollisuus ja tällainen ovat maailmanlaajuisia suuryrityksiä, joita joutuvat nämä pienet yrittäjätkin palvelemaan ja ottamaan lusikan kauniiseen käteensä, ja niitäkin niin sanotusti kyykytetään, pienyrittäjiä. Eli tätä vartenhan tämmöinen kuluttajansuoja on, yksittäistä ihmistä suojelemaan. Tästä Århusin sopimuksesta sanoisin siltä osin, että kun Suomessakin esimerkiksi metsänsuojelun osalta vaaditaan puoli miljoonaa hehtaaria Etelä-Suomen parhaita metsiä suojeltavaksi, silloin suomalaisen metsäteollisuuden raaka-aineen saanti vaikeutuu. Maan rajojen ulkopuolelta näkyy vaan ilmestyvän sitten niitä toimijoita tänne kertomaan, että vaikeutetaan Suomen teollisuutta ja muuta eteenpäinmenoa, jos ette tee niin kuin me haluamme. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Kun tänä aamuna tänne työpaikalle tulin ja katsoin päivän listaa, lähetekeskusteluja, niin totesin ensinnäkin, että aha, hienoa, ryhmäkannelaki on vihdoinkin. Minä muistan äärimmäisen elävästi sen, kun ed. Brax ajoi tätä asiaa erittäin voimallisesti vuonna 95 työnsä aloittaneen Lipposen hallituksen ohjelmaan. Ed. Braxille näytti jääneen täsmälleen mieleen se, mitä asian tiimoilta julkisuudessa silloin puhuttiin ja tapahtui. Täsmälleen tuossa muodossa tapahtumat ja lausahdukset jäivät minunkin mieleeni. Voin vain onnitella ed. Braxia siitä, että 11 vuoden jälkeen jotakin  on  jäänyt paperille siitä, mitä silloin ajettiin. Toinen asia, mikä tuli tänä aamuna mieleen, on se, että on aivan varma asia, että tässä lähetekeskustelussa tulee kaikki mahdollinen luontoon liittyvä, luonnoton ja eläimellinen esiin, kaikki, mitä ihmisen mielikuvitus vain voi loihtia kaivettavaksi esiin, ja näin juuri on käynyt. Elikkä ei tarvinnut olla ennustajaukko, kun ajatteli, että kyllä varmaan liito-oravat löytyvät paikalle tänne isoon saliin, ja niin tapahtui. Suomen eduskunta on liito-oravavammainen aivan selvästi. Se on traumoittanut kansanedustajien sielun ytimen. Se rassaa luita niin, että tuskin pystyy öisin nukkumaan, jos seuraavana päivänä voi tarjoutua mahdollisuus lausahtaa jotakin liito-oravista maailmankaikkeudessa ja erikoisesti Suomeen liittyen. (Ed. Kallis: Aika lievä vamma!) — Ed. Kallis kuuluu tähän ryhmään, jolla sielu liikuttuu aina täydellisesti. Nyt on kuitenkin vaan muistettava se asia, että Euroopan unioniin ei olisi pitänyt liittyä. (Ed. Brax: Sieltä se tulee!) Sieltä se pulppuaa. Tämä oli kaikki tiedossa täällä salissa, kun syksyllä 94 käytiin asianomaista keskustelua. Liito-oravat olivat liitteen IV mukaisesti kaikkien meidän tiedossa, ja ei yksikään kokoomuslainen eikä EU-jäsenyyttä voimakkaasti kannattanut nähnyt mitään ongelmia liito-oravissa eikä liitteessä IV, ei vähäisimmässäkään määrin. (Ed. Kallis: Pieni vamma!) — Niin, mutta näyttää rassaavan. Se on ilmeisesti niin, että siitä on tullut krooninen vamma, josta ei tahdo päästä millään eroon, ja sitten se vaikeuttaa sellaisia asioita kuin ryhmäkanneasian käsittelyä täällä, ja kun nimenomaan tässä olisi nyt se vihonviimeinen mahdollisuus ollut ottaa hyvissä ajoin ympäristövahinkoasiat tähän mukaan juuri sillä tavalla, kuin ed. Lapintien aloitteessa on osoitettu. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tämä maailma käy pieneksi. Vaikka Suomi on väljästi asuttu, niin tämäkin maa käy ahtaaksi tälle taloudelliselle toimeliaisuudelle. Toimijat tulevat yhä isommiksi, ylikansallisemmiksi ja voimakkaammiksi ja tuntevat olevansa vahvoilla. Kaikki johto on ammattihenkilöitten hoidossa, elikkä sillä tavalla siis tämmöinen omistajayrittäjyysnäkökulma on kokonaan näistä asioista tavallaan häivytetty pois. Silloin ammattijohtajilla on kvartaalitalouden tulokset, ja sen mukaisesti ohjautuvat kaikki toimenpiteet, lasketaan kylmästi vaan, mitkä ne mahdollisuudet ovat, ja siinä suhteessa täällä ovat kuvaukset olleet aivan täsmällisiä ja oikeita. Minä harvinaisen paljon toivon nyt sitä, että kun tämä merkittävä askel nyt kuitenkin ollaan ottamassa, niin edes mietintöön saataisiin joitakin kauniita lausahduksia ed. Lapintien aloitteesta ja sillä tavalla muistutettaisiin, että tämä on vain ensimmäinen askel ja seuraava toivottavasti tulee mahdollisimman pian. TuijaBrax vihr Arvoisa herra puhemies! Vaan ed. Laxellille, kun hän mielestäni hyvin kohtuuttomin sanakääntein yritti väittää, että kuluttaja-asiamiehen rooli tässä jotenkin muuttuisi hallituksen esityksen myötä tai tulisi mahdollisesti jotenkin ristiriitaiseksi: Kuluttaja-asiamies on koko toimintansa alusta asti saanut avustaa yksittäisissä oikeudenkäynneissä, ja sillä on ollut siis paitsi valvovaa ja neuvovaa roolia myös mahdollisuus yksittäisissä asioissa olla oikeudessa avustajana jo tähänkin asti. Sen lisäksi kuluttaja-asiamiehellä on koko ajan valvojiinsa nähden ollut paljon vakavampia ja merkittävämpiäkin toimivaltoja suhteessa sitten kuluttajansuojalainsäädännön rikkomiseen, joten tämä puhe siitä, että nyt jotenkin vaarannettaisiin kuluttaja-asiamiesinstituutiota tai tuotaisiin sinne jotain ristiriitaisia elementtejä, oli aivan paikkansapitämätöntä, puhumattakaan siitä kohtuuttomuudesta, että lähdettäisiin siitä, että kuluttaja-asiamies ei olisi saanut antaa asiantuntijalausuntoa tämän lain valmistelusta, joka kuulosti nyt jo sananvapausnäkökulmastakin käsittämättömältä näkökulmalta. SusannaRahkonen sd Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta tästä ryhmävalituksesta, että tätä koskeva esitys on annettu eduskunnalle 12.9., toisin kuin tässä ed. Laxell peräsi. Haluaisin vielä muistuttaa siitä, että meillä lakien ja sopimusten noudattaminen on oikeusvaltion ja koko markkinatalouden kulmakivi, jolloin voi kysyä, pitääkö asiakkaan maksaa siitä, että hän saa jotain muuta, mitä on luvattu, eli vähemmän, eli ei kai kukaan yrittäjä voi rakentaa toimintaansa sen varaan, että näin toimitaan. Sen takia pidin aika erikoisena tätä ed. Laxellin toteamusta, että kuluttaja-asiamiehen lausunto siitä, että lakeja on noudatettava, olisi jotain radikaalia ja erikoista. On aika mielenkiintoista, että tässä nyt kokoomuksen riveistä aika voimakkain sanakääntein maalaillaan näitä kauhukuvia ja pelotellaan tällä ryhmäkannelailla. Voikin ehkä sanoa, että me olemme nähneet Suomessa työväen presidentin, joka oli kokoomuslainen, ja Ruotsissa uuden työväenpuolueen, mutta ilmeisesti kokoomuksesta ei ole nyt sitten ensi vaaleissa sukeutumassa työväenhenkistä puoluetta, joka olisi kuluttajien asialla. Vai onko? En tiedä. AstridThors r Värderade talman, värderade ledamöter! Det är helt klart att det finns ett rättspolitiskt behov av den här lagstiftningen. Och jag tycker det var väldigt värdefullt att kollegan Rahkonen hänvisade till, som jag tror, att alla hederliga företagare också önskar en sådan här lagstiftning. Det ligger ju aldrig i någon hederlig företagares intresse att det finns sådana som genom lägre nivåer på sin service och svikligt förfarande kan dra nytta av och bidra till en oskälig konkurrens. Det som jag hoppas är att vi har ett öppet sinne för att fundera på vad som rättspolitiskt är det bästa. Jag tror att det kunde ha funnits också and-ra vägar att gå vidare än genom förfarandet med grupptalan. Det enda oroande i den överdrivna kritiken som har framförts i dag är att hur klarar vårt domstolsväsende av detta. Men jag tror också att den kritiken är överdriven för ser vi på Sveriges erfarenheter är processen ganska svår. Det har varit väldigt mycket dimridåer som har lagts ut och använts i det här sammanhanget. Todellakin, yhdyn niihin, jotka sanovat, että tässä on liioiteltu näitä esimerkkejä, minkälaisia vaikutuksia tällä voi olla. On viitattu Ruotsin tilanteeseen, mihin se vaikuttaa. No, Ruotsissahan on  erittäin  vähän  tämän  tyyppisiä  kanteita nostettu. Se huolenaihe, mikä on tullut minun korviini, on oikeastaan, mitä tapahtuu kustannuksille, jos kuluttaja-asiamies häviää oikeudenkäynnin. Miten valtio siihen on varautunut? Tässä mielessä ehkä olisimme voineet saavuttaa toisenlaisilla ratkaisuilla varmempaa tietä. Minun mielestäni tätä pitää miettiä nyt, kun lakivaliokunta saa asian käsiteltäväkseen. Elikkä oikeuspoliittinen tarve tähän on. Tämä on yksi mahdollisista ratkaisuista, mutta mielestäni on myöskin erinomaista, että me saamme tämän ryhmävalituksen kuluttajavalituslautakuntaan, ja toivottavasti myös sillä lautakunnalla on riittävästi resursseja, niin että sekin voi purkaa omia jonojaan. Kompromissi nyt sitten oli, että tässä vaiheessa ei ympäristöasioita otettu tähän mukaan. Varmaan sitä tulee tarkastella myöskin avoimin mielin, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, mikä on se tarve, voidaanko palata tähän asiaan esimerkiksi seuraavan vaalikauden aikana. Mutta ilmeistä on, että nyt täytämme kyllä tavanomaisten kuluttaja-asioiden osalta sellaista aukkoa, mikä on. Tänä päivänä voimme lukea taas lehdistä, että i Grejus by i Östra Nyland yksi henkilö on nyt ollut kymmenen päivää taas ilman puhelinpalvelua. Onko tällainen palvelu riittävä sopimusten mukaan? Eikö näissä yhteyksissä tarvita juuri nimenomaan sekä ryhmävalitusta että mahdollisesti ryhmäkannetta? Todellakin olemme tilanteessa, jossa tämmöinen pieni kuluttaja joissakin asioissa todellakin jää jalkoihin. Nythän tästä on jätetty arvopaperiasiat pois. Tiedämme toisaalta, että arvopaperit on sellainen asia, jossa meillä on se oma ratkaisumekanismi, ja on väitetty, että se toimii, ja me olemme saaneet kiitosta siitä. Toisaalta minä kansanedustajana saan korviini myöskin paljon esimerkkejä siitä, että yksityinen kansalainen on vaikeassa asemassa, koska hän ei pääse todistamaan, minkälaisia neuvoja hän on saanut, elikkä siinä mielessä meidän pitää myöskin muistaa, että näihin asioihin pitää kiinnittää huomiota, koska tiedämme, että ehkä tulee koko ajan uusia niin sanottuja instrumentteja ja vanhempi kansalainen ehkä ei aina pysty seuraamaan, mutta juuri nimenomaan tämä taho haluaa turvata vanhuuttaan tällaisilla sijoituksilla. Valitettavasti meillä on monta esimerkkiä ehkä siitä, että vanhemmat ihmiset ovat näillä sijoituksillaan menettäneet osan siitä vanhuudenturvastaan, mitä he olivat toivoneet. Det är bra att vi äntligen har fått en lagstiftning men det finns några, som sagt, saker som man kan fundera på, om de är rättspolitiskt riktiga lösningar. Sist och slutligen tror jag också att den här lagen har en större preventiv effekt än vad vi kan tro och att följderna inte alls kommer att vara så dramatiska som varken förespråkarna eller motståndarna har sagt, men den fyller en brist som har funnits i vår lagstiftning. Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila. MattiKauppila vas Rouva puhemies! Ryhmäkanneasia on periaatteessa hyvä asia. Tietysti historian valossa, kun miettii, niin on tämä valitusmenettely, valitukset eri kunnissa kaavoitusta, rakentamista ja montaa muuta asiaa kohtaan, tämmöinen historiallinen taakka. Uskon, että näiden ympäristöasioiden poisjättäminen tässä nyt hallituksen taholta on nimenomaan sitä. Mielenkiintoisena asiana minusta tähän yritystoimintaan tulee myöskin maa- ja metsätalous, jossa varmasti ympäristökanteilla olisi paljonkin ehkä asiaa. Kun ajatellaan metsän lannoitusta, jopa golfkenttien lannoitusta, niin sieltä löytyisi kyllä ryhmäkanteille varmasti asiaa. Jostakin syystä nyt sitten hallitus ei uskalla lähteä tälle tielle. Mutta täytyy muistaa, että ryhmäkanne on myöskin tavallisen ihmisen kannalta noin positiivisessa mielessä ihmisen suoja, elikkä hän voi porukalla sitten yrittää lähteä hakemaan oikeuksiaan, kun ei yksin ole varaa. Pentti Tiusanen   vas Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen piti hyvän puheenvuoron tuosta liito-oravamöröstä, joka aina on jotenkin käyttökelpoinen uhka. Sillä ei ole todella tekemistä millään lailla tämän asian kanssa, mitä nyt käsitellään, enkä oikein usko, että tämän salin ulkopuolella tuollaisia puheenvuoroja nyt ehkä viljelläänkään. Mutta haluaisin ed. Kankaan puheenvuoroon viitata siltä osin, että Århusin sopimus ja tämä ryhmäkannelaki, jos siinä olisi mukana ympäristönäkökulma ja ympäristövahinko, ympäristöterveys otettu mukaan, niin se vahvistaisi ainoastaan niitä Århusin sopimuksen periaatteita, jotka jo nyt on otettu mukaan ympäristönsuojelulakiin. Sitä kautta se olisi käyttökelpoinen, tämä laki, nimenomaan suojaamaan ihmisten oikeuksia, jotka nyt jo lainsäädännössä on todettu, ja viemään sitten niitä asioita eteenpäin käytännöksi. Eli nimenomaan nämä prosessuaaliset ongelmat vähenisivät ja voimassa oleva lainsäädäntö paremmin toteutuisi, jos meillä olisi ryhmäkannemahdollisuus myös ympäristöterveyden alueella. Keskustelu päättyy. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään lakivaliokuntaan, jolle talousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan on annettava asiasta lausunto. 4 Hallituksen esitys laiksi ulkomaalaisrekisteristä annetun lain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 156/2006 vp Asia lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti hallintovaliokuntaan. 5 Hallituksen esitys laiksi pelastustoimen laitteista Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 157/2006 vp Asia lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti hallintovaliokuntaan. 6 Hallituksen esitys ulkomailta vuokratun työntekijän sekä rajoitetusti verovelvolliselle maksettavan työkorvauksen verottamiseen liittyviksi säännöksiksi Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 158/2006 vp Ensimmäinen   varapuhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään valtiovarainvaliokuntaan, jolle työ- ja tasa-arvovaliokunnan on annettava asiasta lausunto. Keskustelu: Erkki Pulliainen  vihr Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Minä pidän tätä hallituksen esitystä erinomaisena asiana, askeleena harmaan talouden kitkentäoperaatiossa, pelisääntöjen selventämisessä, ja on vaan yksi ainut kommentti, että tämä ei ole väärin sammutettu asia, mutta hitaasti palopaikalle on tultu. Keskustelu päättyy. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään valtiovarainvaliokuntaan, jolle työ- ja tasa-arvovaliokunnan on annettava asiasta lausunto. 7 Hallituksen esitys Kanadan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen hyväksy­misestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan­saattamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 159/2006 vp Asia lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti valtiovarainvaliokuntaan. 8 Hallituksen esitys laiksi eläinten kuljetuksesta sekä laeiksi eläinsuojelulain ja rikoslain 17 luvun 14 ja 23 §:n muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 160/2006 vp Ensimmäinen   varapuhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Keskustelu: Johanna Sumuvuori   vihr Arvoisa puhemies! Eläinkuljetuksia koskevan lainsäädännön uudistamiseen perustuva esitys on sisällöltään pääasiassa myönteinen, ja sillä pyritään eläinten hyvinvoinnin turvaamiseen kaikissa eläinkuljetuksissa. Lakiehdotuksen ongelmia ovat kuitenkin epämääräisyys ja tyytyminen nykytason ylläpitämiseen. Laissa olisi pitänyt asettaa tavoitteeksi eläinten hyvinvoinnin lisääminen ja parantaminen selkeiden vaatimusten asettamisella. Esimerkiksi siipikarjan ja turkiseläinten kuljetuksissa on ollut suuria puutteita eläinten hyvinvoinnin toteutumisen kannalta, eivätkä nämä puutteet korjaannu, ellei niihin saada selkeitä lainsäädännöllisiä muutoksia. Lain tarkoituksena on suojella eläviä eläimiä kuljetuksen yhteydessä vahingoittumiselta ja sairastumiselta sekä kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä. Lakiesityksen 1 §:ään tulisi kirjata myös selvästi vaatimus eläimen hyvinvoinnin takaamisesta kuljetuksen aikana. Lakiehdotuksen 7 §:ssä määritellään, että kuljetusvälineessä on oltava kuljetettava eläinlaji huomioon ottaen riittävä ilmatila. Tällä hetkellä puutteita kuljetusten ilmatilan riittävyydessä on ollut esimerkiksi kalkkunoiden kohdalla, kun eläimet eivät ole käytännössä pystyneet seisomaan luonnollisessa asennossa. Lakiin tulisikin kirjata, että ilmatilaa eläimen ja kuljetusvälineen katon välille tulisi jäädä myös korkeussuunnassa. Eläinkuljetuksissa on myös kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että jokainen kuljetusvälineessä oleva eläin voidaan tarkastaa ja hoitaa tarvittaessa kuljetuksen aikana ja että kuljetusvälineen lattioilla on riittävästi kuivikkeita. Eläinkuljettajalupia myönnettäessä laissa edellytetään, että lupaa hakeva tai hänen edustajansa ei ole syyllistynyt yhteisön tai kansallisen eläinsuojelulainsäädännön vakaviin rikkomuksiin hakemuspäivää edeltävinä kolmena vuotena. Kolme vuotta on kuitenkin varsin lyhyt aika luvan  myöntämiselle  eläinten  ammattimaisessa käsittelyssä. Laissa olisikin määrättävä, että henkilön,   joka  on  vakavasti  rikkonut eläinsuojelulainsäädäntöä, ei tulisi saada eläinkuljettajalupaa. PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Ed. Sumuvuori käytti hyvän puheenvuoron. Haluaisin omalta puoleltani viitata siihen median positiiviseen vaikutukseen, joka tässä muutama vuosi sitten oli, kun tuli esille video, joka osoitti EU:n sisällä tapahtuvien eläinkuljetusten täysin epähumaanisen toiminnan, kidutuksen, eläinrääkkäyksen ja sen, miten kierretään säädöksiä ja miten taloudellinen voitontavoittelu on ykkösasia ja eläinten hyvinvointi kulkee kilometrejä sen jäljessä. Tällöin käynnistettiin EU:ssa prosessi eläinkuljetusten aikataulujen, lepoaikojen ja kuljetuksien enimmäispituuksien määrittämiseksi jne. Suomi oli aluksi positiivisella tavalla tässä mukana, mutta kuinkas ollakaan, Suomelle tuli oma eläin ojaan tässä asiassa, ja se oli lähinnä sitten se, että Pohjois-Suomessa on niin pitkät kuljetusmatkat, että pitää ajaa yhtä mittaa, eikä otettu enää huomioon sillä tavalla kuin aluksi ja miten EU:n esitys oli taukoja, pysähtymisaikoja, eläinten juottamista ja juuri näitä kuivikkeita ja muita. Olemme siis tässä olleet aika huonoja edelleenkin. Kannustaisin meille parempaa. Lainsäädännössä törkeä eläinsuojelurikos ei ole päässyt lakialoitteesta huolimatta lainsäädäntöön mukaan, ja tämä tapa hoitaa suomalaisittain tätä asiaa on todella ollut nyt hidas. Eläinsuojelun alueella olisi paljon tehtävää lainsäädännön puolella, ja siinä ei ole oikein viime vuosina päästy todellakaan eteenpäin. Esityksiä ei hallitukselta todella ole tullut. Nyt tämä hallituksen esitys 160 on tietysti sellainen, joka on sinänsä hyvä asia, mutta todella toivon mukaan tässä pystytään mietinnössä asiaa kehittämään. Ed. Anne Huotari merkitään läsnä olevaksi. Erkki Pulliainen  vihr Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun. Ensinnäkin, jotta historiallisesta puolesta ei jäisi nyt aivan väärää kuvaa, niin todettakoon, niin kuin ed. Tiusanen tässä jo totesi, että me olemme käyneet tässä asiassa pitkän tien Suomessa ja Euroopan unionissa. Erikoisesti silloin, kun tällä hetkellä puhetta johtava varapuhemies oli maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajana, jouduimme EU:n tiimoilta käymään näissä asioissa syvällistä rajankäyntiä ja vaikuttamaan siihen maa- ja metsätalousministerimme kautta, että EU-lainsäädäntöä parannettiin merkittävällä tavalla. Lähtökohtatilanne tähän koko prosessiin oli valitettavan heikko. Sitten seuraavana tultiin siihen, mihin ed. Tiusanen kiinnitti huomiota, että sitten tämä meidän ikioma maamme sattuu olemaan rakenteeltansa pitkä ja sattuu olemaan pohjoinen maa, jossa myöskin talviolosuhteet ovat varsin ankarat. Kaikki nämä piti soveltaman sitten uuden perustuslain hengessä tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimuksen kautta eläväksi käytännöksi eläinsuojelullisessa mielessä, ja tämä ei olekaan enää kovin helppo tehtävä. Mutta kuvaavaa sille prosessille oli se, että ne firmat, jotka näitä eläimiä kuljettivat teurastamoihin, niitten edusmiehet ja edushenkilöt, ottivat meihin valiokunnan jäseniin yhteyttä käydäkseen keskusteluja siitä, millä tavalla voitaisiin kalustoa kehittää ja toimeliaisuutta parantaa sillä tavalla, että eläinsuojelulliset näkökohdat tulevat mahdollisimman hyvin huomioon otetuiksi. Elikkä siis toisin sanoen reutominen tässä asiassa ei ole ollut oikeaa filosofiaa, mutta määrätietoinen toiminta parempaan on ollut se tie, jota on edetty, ja nyt ollaan juuri sen laatuisten näkökohtien äärellä, jotka ed. Sumuvuori käyttämässään puheenvuorossa toi esille. Toistan vielä, arvoisa puhemies, sen, että kun puhutaan täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta, niin tässähän on hyvin paljon sellaisia aineksia, jossa näin voidaan tehdä, siis voidaan sanoa hyvinkin tarkkaan, että näin on. Mutta sitten toisaalta ollaan myöskin eräillä alueilla tilanteessa, jossa Suomen maantieteelliset olosuhteet asettavat pienet väljyyden vaatimukset niin, että toimeliaisuudet sujuvat sillä tavalla, että ne ovat mahdollisimman lähellä hyvää, ja sitten, jos niitä kuitenkin verrataan keski- ja erikoisesti etelä- ja kaakkoiseurooppalaisiin olosuhteisiin ja käytäntöihin, niin me olemme kyllä eläimiämme kohtelemassa suhtkoht hyvin. MattiKangas vas Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoroon on hyvä jatkaa, että Suomi kumminkin kohtelee eläimiään kohtuullisesti moneen muuhun EU-maahan nähden. Toivottavasti nämä  kauhukuvat  ovat menneitten talvien lumia, mitä nähtiin telkkarista, kun pitkin Eurooppaa kuljetettiin maasta toiseen teuraseläimiä. Minun mielestäni pitäisi päästä siihen, että jokainen maa kasvattaa omat teuraseläimensä ja siellä teurastetaan eikä niitä ajella maasta toiseen ja sitten hyvin kyseenalaisten keinottelijoiden kynsissä nämä eläimet ovat. Mutta sanoisin näin, että Suomi nyt on kohtuullisesti hoitanut asiansa. Aina on parannettavaa. Eläimet ovat tässä luomakunnassa ryhmä, joka ei pysty itseään puolustamaan. Meidän kuuluu se taso määritellä. MattiKauppila vas Arvoisa rouva puhemies! Tietysti suomalaiset olosuhteet ja lainsäädäntö ovat periaatteessa hyvät, mutta nyt täytyy muistaa se, että meillä ilmastonmuutos on tuomassa aika rajuja muutoksia sen suhteen, että meillä kesät pitenevät ja kuumenevat, mikä tekee sen vaatimuksen, että kalusto pysyy kunnossa ja on kunnossa. Toisaalta tämä kontrollipuoli on minusta kyllä tänä päivänä vielä hyvinkin kyseenalaista. Lopuksi toteaisin sen, että kukahan kontrolloi niitä eläimiä, jotka ovat tämän lain ulkopuolella, elikkä koiria ja kissojakin tuolla citymarkettien parkkipaikoilla. Siellä tapahtuu paljon suurempia eläinrikoksia. PenttiTiusanen vas Puhemies! Suuri valiokunta kun käsittelee näitä asioita, niin muistan todella sen kannanoton, joka silloin Suomelta tuli, kun alettiin puhua Suomen kannanotoissa nopeasti näistä pohjoisen Suomen pitkistä kuljetusetäisyyksistä ja esittää näkökulmaa, että ehkä pitäisi hyväksyä pitemmät yhtäjaksoiset kuljetusajat. Silloinhan kysymys on tietysti näistä arvioista, miten paljon ollaan valmiita taloudellisesti antamaan tilaa sille, että kuljetus pysäytetään ja ehkä katsotaan eläinten hyvinvointia. Oli myös vasta-argumentti, joka lähti siitä, että eläimen kannalta olisi hyvä mennä vaan sitä samaa rataa eikä pitää taukoja. Näistä asioista on perinteisesti myös keskusteltu aika tavalla siinä direktiivivaiheessa myös suuressa valiokunnassa vuosien ajan. Mutta tapahtuuko edelleenkin rikkomuksia? Olen varma, että eläinsuojeluvalvoja Eerikäinen, jolla on nykyään hyvä tähystysmahdollisuus niin sanotusti tuolta pilvenlongalta — hän on tehnyt aikoinaan todella hyvän, suuren työn tässä yhteiskunnassa eläinten hyvinvoinnin puolesta — uskon, että hän näkee edelleen näitä tapauksia, joissa ei ole kuitenkaan eläinsuojeluvalvoja aina paikalla. Meillä on erinomaisen suuri ongelma se, että meillä on eläinsuojelussa liian vähän mukana eläinlääkäreitä nimenomaan läänin tasolla. Etenkin Lounais-Suomi on tällainen tärkeä alue tässä. Keskustelu päättyy. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään maa- ja metsätalousvaliokuntaan. 9 Hallituksen esitys laiksi päästökauppalain muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 161/2006 vp Ensimmäinen   varapuhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään talousvaliokuntaan, jolle ympäristövaliokunnan on annettava asiasta lausunto. Keskustelu: Oras Tynkkynen  vihr Arvoisa puhemies! Päästökaupan peloteltiin uhkaavan Suomen ja itse asiassa koko Euroopan unionin taloutta ja työllisyyttä. Nyt kun päästökauppaa on käytännössä kokeiltu runsaan 1,5 vuoden ajan, voidaan ehkä joitakin alustavia arvioita esittää sen toimivuudesta. Viime vuonna talouskasvu notkahti paperiteollisuuden työkiistan takia edellisvuoden 3,5 prosentista noin 2,9 prosenttiin. Jos tästä luvusta siivotaan pois työsulun vaikutus, niin itse asiassa talouskasvu kiihtyi 3,9 prosenttiin. Ennakkotietojen mukaan tämän vuoden talouskasvu nousee edelleen noin 4,5 prosenttiin, ja tämä siis päästökaupan oloissa. Selvästikään päästökauppa ei tähän asti ole onnistunut turmelemaan Suomen taloutta,  vaan  päinvastoin  talouskasvu   on kiihtynyt. Suunnilleen saman tarinan voi kertoa työllisyyden kehittymisestä. Vuonna 2004 työllisten määrä oli pysynyt samana, edellisenä vuonna työllisten määrä oli jopa laskenut. Päästökaupan alettua viime vuonna työllisten määrä hypähti korkeimmalle tasolle sitten laman. Tämän vuoden alkupuoliskolla työllisiä oli jo keskimäärin 40 000 enemmän kuin vastaavaan aikaan edellisenä vuonna, eli myös työllisyyden kehitys on ollut erittäin suotuisaa päästökauppaoloissa. Tässä vaiheessa voidaankin jo mielestäni todeta, että päästökaupasta esitetyt pelot ovat osoittautuneet enimmäkseen täysin aiheettomiksi. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö päästökaupassa olisi kehittämiseen varaa aika paljonkin, mutta kokonaisuutena järjestelmä toimii kohtuullisen hyvin. Näihin kehittämistarpeisiin palaan hieman tuonnempana. Jos ja kun haluamme torjua mahdollisesti katastrofaalisen ilmastonmuutoksen, se edellyttää maailmanlaajuisen lämpenemisen rajoittamista enintään 2 asteeseen. Se taas puolestaan vaatii, että meillä rikkaissa teollisuusmaissa päästöjä pitää vähentää noin 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Meillä on siis enää vain noin 15 vuotta aikaa kääntää ilmastopäästöt melko nopeaan laskusuuntaan. Hallitus on nyt päästökaupassa vastaamassa tähän ilmastohaasteeseen kohtuullisen huonosti. Hallitus harkitsee, että toiselle päästökauppakaudelle myönnettäisiin päästökauppasektorille päästöoikeuksia 39,6 megatonnia eli miljoonaa tonnia vuodessa. Se on neljänneksen enemmän kuin vuonna 1990, joka on tämä Kioton pöytäkirjassa käytetty vertailuvuosi. Se on myös 1,6 megatonnia vuodessa enemmän kuin hallitus esitti omassa energia- ja ilmastostrategiassaan, jota eduskunta vielä kohtuullisen lyhyt aika sitten täällä käsitteli. Niin ikään se on selvästi enemmän kuin mitä Vtt on katsonut kustannustehokkaaksi taakanjaoksi. Mistä tämä päästöoikeuksien suhteellisen avokätinen myöntäminen sitten johtuu? Meillä on ministeri, joka varmasti osaa siihen perustellusti ja hyvin vastata, mutta olettaisin, että taustalla on Olkiluoto 3:n eli tämän viidennen ydinreaktorin valmistumisen selvä myöhästyminen heti jo alkumetreillä. Nythän rakennushanke on jo vähintään vuoden myöhässä, ja monet asiantuntijat arvioivat, että hanke myöhästyy vielä siitäkin. Jos verrataan tätä hallituksen aikomaa päästöoikeuksien jakoa siihen, mitä energia- ja ilmastostrategiassa esitettiin, niin ylimääräisellä 1,6 megatonnilla vuodessa 5 vuoden päästökauppajakso tekee yhteensä 8 megatonnia. Jos vaje katetaan päästövähenemien ostamisella ulkomailta, oletetaan nyt vaikka hintaan 20 euroa tonnilta, niin lasku kohoaa yhteensä 160 miljoonaan euroon. Se on kohtuullisen suuri rahasumma. Tällöin tietysti herää kysymys, huudetaanko taas veronmaksajat apuun tämän vajeen kattamisessa. Kysyin tätä asiaa energiateollisuuden edustajilta tuossa viime viikolla, ja vastaus oli silloin "ei". Pelkään pahoin vain, että veronmaksaja tässä ennemmin tai myöhemmin joutuu maksamaan epäonnistuneesta yksityisen yrityksen ydinvoimalainvestoinnista ja sen myöhästymisestä. Tämä nähdäkseni myös osoittaa sen, että ydinvoiman lisärakentamiseen nojaava ilmastostrategia on haavoittuvainen ja voi tulla yhteiskunnalle ja veronmaksajille todella kalliiksi. Jos nojataan pelkästään ydinvoiman lisärakentamiseen ja sitten se hanke myöhästyy, niin pulassa ollaan. Miten päästökauppaa sitten pitäisi jatkossa kehittää? Suomessa nähdäkseni päästökaupassa tulisi pikkuhiljaa siirtyä päästöoikeuksien huutokauppaan. Direktiivi mahdollistaa 10 prosentin osuuden huutokaupattavaksi, ja komissio on tätä toistuvasti jäsenmailta vaatinut ja edellyttänyt. Muutamat maat, kuten Tanska ja Irlanti, ovatkin tähän menossa, toivottavasti myös Suomi mahdollisimman pian. Päästöoikeuksien huutokaupasta saatavat tuotot voitaisiin käyttää sitten kotimaisten uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen. Toiseksi, Suomessa tulisi verottaa päästökaupan aiheuttamat niin sanotut ansiottomat eli windfall-voitot takaisin yhteiskunnan käyttöön. Tästähän on keskusteltu julkisuudessa paljon, mutta valitettavasti hallitus on päättänyt, ettei tämän vaalikauden aikana enää esitetä windfall-voittojen verottamista. Toivottavasti ministeri Pekkarinen  voi kommentoida, minkä takia tähän ratkaisuun päädyttiin, vaikka windfall-voittojen verottamiselle on olemassa erittäin hyvät perusteet. Kolmanneksi, päästöoikeuksien jako päästökauppasektorilla tulisi sovittaa näihin haastaviin ilmastotavoitteisiin, joita tässä edellä esittelin. Löyhäkätisesti emme voi jakaa päästöoikeuksia päästökauppasektorille emmekä kyllä sen ulkopuolellekaan. Me tarvitsemme kaikki yhteiskunnan osaset näihin yhteisiin ilmastotalkoisiin. Ja viimeisenä, näin kansanedustajana minua hieman askarruttaa se, että päästöoikeuksien kokonaismäärästä lopullisesti päättäisi valtioneuvosto eikä eduskunta. Itse katson, että tässä on kyseessä sen kokoluokan päätös, että se kuuluisi loppukädessä eduskunnan valtaan. Päästökauppadirektiivi EU-tasolla säätelee hyvin pitkälle liikkumavaraa meillä Suomessa, ja sen takia jos halutaan kehittää päästökauppajärjestelmää, meidän pitää kehittää myös sitä koskevia direktiivejä EU-tasolla. Siellä tulisi laajentaa huutokauppamahdollisuutta nykyisestä 10 prosentista. Päästöoikeuksien jakoperusteita tulisi harmonisoida jäsenmaiden kesken, jotta ei pääse syntymään haitallisia kilpailuvääristymiä unionin sisällä. Sen lisäksi päästökauppaa pitäisi pyrkiä laajentamaan aika useallakin eri tasolla. Siihen tulisi ottaa mukaan muita ilmastonmuutosta aiheuttavia kaasuja hiilidioksidien lisäksi, varmaankin metaania ja teollisia F-kaasuja näin aluksi. Uusia yhteiskunnan sektoreita tulisi harkita otettavaksi mukaan. Lentoliikenteestä on ollut viime aikoina paljon puhetta. Se olisi varmasti yksi vaihtoehto. Mielestäni tulisi myös harkita sitä, voisiko EU:n päästökauppaa kytkeä päästökauppaan tai vastaaviin järjestelmiin myös unionin alueen ulkopuolella. Tässä ajattelen muun muassa Kalifornian ja joidenkin Yhdysvaltain koillisten osavaltioiden hankkeita, voisiko niitä tähän EU:n päästökauppaan jollain tavalla linkittämällä saada Yhdysvaltoja aktiivisemmin osallistumaan globaaleihin ilmastotalkoisiin. Monet näistä esityksistä ovat tulevaisuuden musiikkia, se myönnetään, niitä ei voida yli yön toteuttaa, mutta jo nyt esitettyyn päästökauppalakiin voitaisiin tehdä muutamia parannuksia, joilla joitakin näistä esitetyistä ongelmakohdista voitaisiin yrittää ratkoa. Sen takia vihreä eduskuntaryhmä tuleekin jättämään rinnakkaislakialoitteen tähän päästökauppalakiin. Kauppa- ja teollisuusministeri MauriPekkarinen (esittelypuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muutama esittelyn sana. Päästökauppalaki sitä ensimmäistä kautta varten oli tässä salissa ei niin kovin kauan sitten, pari vuotta sitten, käsittelyssä. Sen jälkeenkin eri käänteissä sitä voimassa olevaa lainsäädäntöä täällä on käsitelty. Nyt tässä on lakiesitys, joka tarvitaan päästökaupan varsinaisen kauden eli, sanotaan nyt, toisen kauden aloittamiseksi ja toteuttamiseksi ja toimeenpanemiseksi. Niin kuin äskeisessä puheenvuorossakin kuultiin, tämä jakso koskee vuosia 2008—2012. En käy tämän lakiesityksen kovin syvälliseen esittelyyn. Pari sanaa siitä, miltä näyttää tämä ensimmäinen päästökauppakausi. Sen ensimmäisenä vuonna 2005, sen jälkeen kun kirjan kannet oli avattu viime keväänä, näytti siltä, että helppo homma. Se, mitä päästöoikeuksia oli jaettu, riitti hyvin keskimäärin suomalaisille yrityksille, päästökauppavelvollisille, ja jäipä jopa vähän varastoonkin. Tästä johtopäätöksiä on vedetty aika reippaan puoleisesti ja väitetty, että taakka on kevyt kantaa, tästähän selvitään helpolla, yritykset saivat jopa liikaakin. Tämähän oli johtopäätös monessa julkisessa esiintymisessä. Nyt kannattaa kuitenkin muistaa, että viime vuoden 2005 päästöjen alhaiseen tasoon sattuu vaikuttamaan monta samanaikaisesti samalle vuodelle 2005 sattunutta poikkeuksellisen rajusti päästöjä vähentänyttä asiaa. Niistä tärkein oli työselkkaus vuonna 2005, joka merkitsi sitä, että paperiteollisuus ja metsäteollisuus tarvitsivat huomattavasti vähemmän energiaa. Se madalsi energian kulutusta todella mittavasti. Tärkeässä roolissa oli kaiken lisäksi myöskin sitten se seikka, että vuosi 2005 oli poikkeuksellisen lämmin vuosi. Niin yllättävältä kuin se ehkä kuulostaakin, yhdenkin asteen ero keskilämpötilassa suuressa osassa vuotta vaikuttaa energian kulutukseen merkittävästi. Muun muassa nämä kaksi seikkaa olivat johtamassa siihen, että päästöjen määrä alitti vuonna 2005 sen 70,6 miljoonaa tonnia, mikä oli ja on se tavoite, mikä Suomelle on aikanaan asetettu. No, nyt kun ollaan taas normaalimmassa kehityksessä, pyörät pyörivät, Luojan kiitos, ihan hyvin ja ilmastokaan ei välttämättä ilman muuta ole niin lämmin kuin vuonna 2005, näyttää siltä, että energian kulutus ja myöskin teollisten pyörien pyöriminen, ennen kaikkea se, tulevat olemaan ihan toista luokkaa kuin silloin vuonna 2005. Niin, minulta jäi äsken vielä sanomatta, että lisäksi vuonna 2005 vähensi myöskin näitä päästöjä se, että sattui olemaan edellinen talvi tuolla Norjassa ja Ruotsissa erittäin suurivesinen. Altaat täyttyivät, ja vuonna 2005 Suomessa käytettiin sieltä meille tuotua sähköä, ja kun vesisähköä käytettiin Suomessa, se tarkoitti sitä, että meillä lauhdevoimaa, joka aiheuttaa CO2-päästöjä, ei tarvittu niin paljon. Kaikki nämä kolme asiaa yhteensä vaikuttivat siihen, että se päästötaso jäi 2005 poikkeuksellisen alhaiseksi. No, sitä samaa ei välttämättä ole nyt esimerkiksi vuonna 2006 näköpiirissä. Päästöt lisääntyvät. Ennuste on, että koko tällä nyt alkavalla jaksolla päästötaso ylittää sen, mihinkä pitää päästä, noin 18 prosentilla. Keskimäärin vuosittain 11—12,5 miljoonaa tonnia on päästövelvollisten hankittava päästöoikeuksia tavalla taikka toisella jostakin, ja ne mekanismit, millä tavalla jostakin se on mahdollista tehdä, ovat tutut meille. Ne pääsääntöisesti saavat sisällön myöskin nyt sitten tässä laissa. Mitä tämä laki muuttaa, ja mitä tuumataan eräistä nykyisinkin vielä voimassa olevaan lakiin liittyvistä pykälistä? Tässä äsken ed. Tynkkynen kiinnitti erityistä huomiota tähän huutokauppaamiseen, siihen, että Suomi ei huutokauppaa näitä päästöoikeuksia. Nyt kannattaa muistaa, että se, mitä direktiivi sallii, on korkeintaan 10 prosenttia siitä jaettavasta määrästä. Jos se on vajaa 40 miljoonaa tonnia, niin siinä ei kovin suuri määrä kaiken kaikkinensa sitten huutokaupattavaksi tule, kun ottaa huomioon, että Suomen päästöt tulevat olemaan lähempänä 80:tä miljoonaa tonnia kuin 10:tä miljoonaa tonnia. Muutama miljoona tonnia on se teoreettinen määrä, mikä voitaisiin huutokaupata. No, sitten toinen asia, mikä vaikuttaa kyllä siihen, että hallitus ei ole sille tielle lähtenyt, on se, että suomalaiset yritykset joutuvat muutoinkin hankkimaan ne. Ne joutuvat hankkimaan laskennallisesti sen keskimäärin äsken sanotun määrän joka vuosi näitä päästöoikeuksia, elikkä kyllä niille taakkaa tulee nyt muutoinkin, näille suomalaisille yrityksille, ihan yllin kyllin. Kyllä se on aika kunnianhimoinen se tavoite, mikä aikanaan otettiin vuonna 1998 Suomen kannettavaksi, kun Suomi eurooppalaisessa taakanjaossa suostui siihen, että toisin kuin Ruotsissa, joka sai päästää lisää useamman prosentin verran, Suomessa tuo taso 2008—2012 asetettiin sille tasolle, millä Suomen päästöjen määrä oli vuonna 1990, kun muistetaan, millä tasolla Suomessa päästöt olivat vuonna 1990. Vaikka Suomessa talouden tunnusluvut vielä monet näyttivät aika positiivista jälkeä, niin silloin kuitenkin Suomen teollinen, tämmöinen tuotannollinen toiminta oli jo mennyt kovaa vauhtia alaspäin ja hömppätalous oli jo silloin nostanut voimakkaasti päätä, pyörät, ne, jotka tarvitsevat energiaa rajusti, eivät enää pyörineet vuonna 1990, ja kuitenkin se taso, mille Suomen tavoitetaso 2008—2012 on asetettu, on tuo vuoden 1990 taso. Eli kyllä meillä urakkaa on, taakankantoa. Se on nyt kannettava, sitoumukset on hoidettava, mitkä on tehty, ja tällä järjestelmällä, tällä järjestelyllä, nyt Suomi aikoo tuon hommansa omalta osaltaan hoitaa. Näistä perusteista, joita päästökaupan toimeenpanossa sitten noudatetaan meillä Suomessa. Me tietysti noudatamme niitä pääperiaatteita, jotka direktiivi määrä ei vain meille vaan kaikkialle muuallekin Euroopan unionin alueelle. Elikkä tietty päästöhistoria kunkin päästövelvollisen kohdalla on se, joka määrää lähtökohtaisesti sen, mistä luvusta on kysymys silloin, kun näitä päästöoikeuksia aletaan jakaa. Tämä päästökauppadirektiivi antaa kansallisen mahdollisuuden meille siihen, että Suomi omassa kansallisessa taakanjaossa priorisoi niitä asioita, jotka kansallisesti koetaan välttämättömiksi ja tärkeiksi priorisoida. Priorisointi tässä nyt minun käsitteenäni tarkoittaa sitä, että hivenen keveämmällä taakalla pääsisivät ne päästövelvolliset, joiden onkin sekä Suomen kansallisten intressien että ehkä tuon yhteisen ilmastommekin kannalta syytä päästä vähän vähemmällä, ja sitä suuremman taakan kantavat ne toimijat, ne velvolliset, joita ehkä pitääkin — lainausmerkeissä jos nyt sallitte sen sanoa — rangaista vähän enemmän. Näistä lähtökohdista tämä laki on kirjoitettu sille pohjalle, että tässä huomioidaan vahvasti erityisesti suomalaisen metalliteollisuuden tarpeet. Siellä tämä jako on kevyempi. Toiseksi kevein se on prosessiteollisuudessa, esimerkiksi metsänjalostusteollisuudessa, puunjalostusteollisuudessa ja vastaavilla alueilla, sitten chp:ssä eli yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Kaikista kovin taakka tämän lain määrittelemillä perusteilla tulee kannettavaksi sitten nimenomaan energiasektorille yleensä ja siellä aivan erityisesti lauhdesähkön tuotannolle. Taakka, joka tässä sinne kannettavaksi annetaan, on kyllä aika raskas kantaa. No, tämä on ihan kansallinen intressi tähän tapaan priorisoida nämä asiat, ja näistä lähtökohdista tämä esitys on rakennettu. Arvoisa puhemies! Näillä omilla sanoilla lyhyt luonnehdinta siitä, mikä tässä esityksessä minun mielestäni on olennaista, ehkä myöskin vähän muutosta siihen, mikä tilanne oli ja on tällä hetkellä meneillään olevalla päästökauppa­kaudella. PenttiTiusanen vas Arvoisa rouva puhemies! On hienoa, että ministeri Pekkarinen on paikalla. Tosiaan, asia on tärkeä. On hyvä muistaa sekin, että ei tämä päästökauppa ole ekologiselta näkökulmaltaan mikään autuaaksi tekevä asia. Muistan kyllä, miten EU vastusti vahvasti päästökauppaa vuonna 97 Kiotossa. Yhdysvallat oli sen takana, piti ehtona mukaantulolle Kioton sopimuksen piiriin. No, nyt on päästökauppa sisällä, mutta Yhdysvallat ulkona Kioton sopimuksesta. Windfall-voittojen verottaminen tai järkevä hallinnoiminen niin, etteivät ne ole nostamassa sähkön hintaa, oli sellainen asia, jonka kauppa- ja teollisuusministeri varmasti on omissa kannoissaan huomioinut, ja tämä asia olisi kyllä sellainen, johonka olisi mielenkiintoista kuulla lisää kommentointia. Edelleenkin, kun meillä on tämä ajatus siitä, että ei ole mahdollisuuksia nyt edetä nopeammin EU:ssa hiilidioksidipäästöjen hillitsemisessä, niin tähän meidän pitäisi ehkä olla kriittisempiä. Meillä on nyt tietysti vain kolme kuukautta enää puheenjohtajuutta jäljellä. Tässä vaiheessa olisi edelleenkin aiheellista ehkä aktivoitua, tuoda esiin eri vaiheissa nimenomaan täällä jo mainittu lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt. Se on niin nopeasti lisääntyvä päästömuoto, että se syö sitten ne muut positiiviset toimet ja kompensoi kielteisellä tavalla hiilidioksiditasetta. Sen, mitä muualla voidaan vähentää päästöjä, lentoliikenteen lisääminen niitä sitten vastaavasti lisää. Nämä päästövähennysten ostoajatukset ovat tietysti ongelmallisia veronmaksajien näkökulmasta. Ymmärrän myöskin sitten tietysti sen, että kauppa- ja teollisuusministeriössä on osattu ja haluttu katsoa tarkkaan eri teollisuudenaloja, prosessiteollisuuden tarpeita jne. Tosiasia on, että meillä edelleenkin aivan liikaa tuotetaan sähköä kivihiilellä, ja tämä asia on saatava hoidetuksi. Päästöoikeuksien hinta on yksi asia, mutta me voimme käyttää edelleenkin syöttötariffia toisaalla, esimerkiksi bioenergian ja tuulivoiman puolella, ja sillä tavalla tasata näitä asioita. Tämä turvekysymys ja syöttötariffi on tämän keskustelufoorumin jo kertaalleen läpäissyt, mutta miksi ei sitten syöttötariffia muualla, kun sitä turpeessa kerta käytetään? Näin me voisimme vähentää myös epäsuorasti hiilen käyttöä sähkön tuotannossa, ja tässä mielessä tuki sille tietysti, että lauhdevoimaloiden päästöoikeuksiin on puututtu, niin kuin ministeri totesi. Kaiken kaikkiaan tämä päästökauppa on ainoastaan yksi tapa, miten asioita voi hoitaa. On paljon muita tapoja, keinoja, hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Ne ovat tietysti kestävän kulutuksen tuotannon keinoja ja sen laajan mietinnön osia, mikä on kauppa- ja teollisuusministerillekin luovutettu. Totean lopuksi: Ed. Tynkkynen käytti hyvän puheenvuoron ja viittasi työllisten määrään. Hän viittasi talouskasvun määrään ja siihen, ettei päästökauppa ole sitä häirinnyt, kumpaakaan. No, ei se varmaan päästökaupan ansiotakaan toisaalta ole, mutta peikkohan tämä päästökauppa ei voi olla. Jos me näitä peikkoasioita kasaamme tänne ympäristöalueelle, joka on yhteiskunnan ehkä kuitenkin kaikkein tärkein kysymys lopulta, tai planeetalle, niin päästökauppa sen enempää kuin liito-oravakaan ei oikein niihin sovi. Kyllä ne ongelmat muualla ovat, jotka tämän titanicin kansituolien hyvinvoinnin aikaansaavat. Eli laulu soi ja samppanja kuplii, vaikka ongelmat on. Lopetan siihen, että 9. päivä lokakuuta, siis aivan pian, tämän vuoden luontopääoma on syöty. Sen jälkeen eletään sitten velaksi. Kauppa- ja teollisuusministeri MauriPekkarinen (vastauspuheenvuoro) Puhemies! Kun en äsken muistanut windfalliin kajota, molemmille edellä puheenvuoronsa käyttäneille tiedoksi: Hallituksen energia- ja ilmastoministerityöryhmä päätti kesällä, että windfall-järjestelmä pyritään ottamaan käyttöön, tai siis sen leikkausjärjestelmä, anteeksi, sanon vielä selvemmin: näitten windfallien leikkausidea toteutetaan, se leikkausjärjestelmä otetaan käyttöön, ja että sen valmistelu, kun se on veronluonteinen järjestely, mikä on tarkoitus toteuttaa, siirtyy valtiovarainministeriölle. Valtiovarainministeriöstä ei ainakaan vielä esitystä ole tullut. Mitä päästökauppajärjestelmään tulee, vielä sanon: Kun Suomen puheenjohtajakaudella on kokous marraskuussa, tarkoitus on, että agendalla on muun ohessa tämä päästökauppajärjestelmä jo tällä kaudella 2008—2012, siinä olevat eräät ongelmakohdat, keskustelu niistä, voitaisiinko niitten suhteen vielä joitakin korjauksia tehdä. ErkkiPulliainen vihr Arvoisa puhemies! Pyrin hyvin lyhyeen esitykseen olematta toistamatta sitä, mitä edustajat Tynkkynen ja Tiusanen ovat täällä jo todenneet. Ensinnäkin, aikaamme kuuluu se, että ollaan rehellisiä ansiottomista arvonnousuista, ja valmistautumisessa tämän hallituksen esityksen lähetekeskusteluun on ollut tarjolla vihreille ansiotonta arvonnousua. Tupailtojen herkkupaloja on kertoa nykyisellään — minä uskon, että arvoisa ministeri ei näin tee, mutta moni hänen puoluetoverinsa tekee — kuinka vihreät ovat keksineet päästökauppajärjestelmän. Tämä olisi tietysti imartelevaa ollessaan totta, mutta valitettavasti se on legenda. Nimittäin tämä lähde on tullut jo tässä keskustelussa peitetysti esille. Tämän  järjestelmän  keksivät  Suurten  järvien alueen teollisuuspomot, ja ongelmana heidän maailmassaan olivat rikkidioksidipäästöt, jotka siellä olivat todella järisyttävät, ja piti jollakin tavalla raikulimarkkinataloudessa löytää konsti niin, että ei nyt sentään tuhota näitä voimakkaan teollisuuden, raskaan teollisuuden, alueita, niitten luontoa ja itse sitä teollisuutta, ja sitten keksittiin päästökauppajärjestelmä. Arvoisa puhemies! Nyt vaan on niin, kuten ministeri Pekkarinen on monta kertaa julkisuudessakin todennut, että parempaa järjestelmää ei markkinatalouteen ole kerta kaikkiaan keksitty. Tässähän on semmoinen pelko ollut, että kun ei ole keksitty, niin keksitään sellainen menettelytapa, että luovutaan tästä ilmastokisasta kokonaan, ei pyritäkään päästöjä vähentämään hiilidioksidipuolella elikkä tyydytään siihen, että kun nyt on markkinatalous, niin sitten siitä seuraa kreationistinen tulevaisuus, elikkä Herra ottaa meidät täältä maapallolta pois, kun luonnonvarat on loppuun käytetty. Tätä ajattelukantaahan George W. Bush edustaa, ja sitä edusti aivan erikoisesti presidentti Reagan Yhdysvalloissa presidenttinä toimiessaan. Siis ollaan siinä tilanteessa, että jos mietitään tämän lyhyen päästökauppahistorian merkityksiä, niin hyvin merkittävää itse asiassa ja äärimmäisen merkityksellistä tässä tilanteessa on se, että tämä hallituksen esitys on tullut eduskuntaan, mikä tarkoittaa sitä, että 2008—2012 on olemassa, kun näin tehdään kuin hallitus esittää, jatko varsinaisena päästökauppajärjestelmänä, elikkä se on mielestäni siis yksi hyvin merkittävä askel ja tulos, ja samalla linjalla ollaan Euroopan unionissa muutoinkin. Tämä on siis minusta hyvin merkityksellinen asia. Sitä ei vaan helposti huomaa tämän keskustelun tiimellyksessä. Toinen asia on se, että niin kuin ed. Tynkkynen aivan oivasti kuvasi, mitään niistä kauhukohtaloista, joita eräät tahot lähinnä tämän poliittisen kentän oikealta reunalta maalailivat, ei ole toteutunut eikä toteutumassa, elikkä siis toisin sanoen markkinatalous on pärjännyt yhdysvaltalaisena keksintönä vallan hyvin sekä päästökauppapuolella että markkinatalous itseään jatkaen, elikkä tässä suhteessa asiat ovat hallinnassa. Nyt vaan on kysymys siitä, että järjestelmää pitäisi  mielestäni  kehittää,  ja siinä nyt tullaan sellaiseen asiaan, jossa olemme arvoisan ministerin kanssa pikkusen eri mieltä, elikkä toisin sanoen minä olisin lähtenyt nyt, jos se olisi ollut hallituksessa poliittisesti mahdollista, sille tielle, että sitä 10:tä prosenttia olisi ruvettu käyttämään siellä huutokauppapuolella. Ministeri kuvasi, että kysymys on muutamista miljoonista hiilidioksiditonneista. Niin varmaan on, mutta siitä huolimatta järjestelmän menetelmätestinä olisin lähtenyt sitä yrittämään väen väkisin vängäten mukaan tähän operaatioon, niin että tämmöinen testimahdollisuus todellisuudessa olisi ollut olemassa. No, sitä ei nyt sitten ole, ja siihen on tyytyminen. Sitten, mikä koskee windfall-voittojen leikkauksia, niin minusta on hyvä, että kesällä hallitus sen päätöksen teki. Toivottavasti sieltä valtiovarainministeriöstä tulee sitä koskeva järjellinen esitys. Tämä liittyy tähän äsken mainittuun asiaan. Koska sitä 10:tä prosenttia ei nyt aiota käyttää, niin on äärimmäisen tärkeää, että se jokin osa liikkuu ja että se jokin osa, joka liikkuu, on nimenomaan silloin tämä windfall-voittojen leikkaus ja toivottavasti sellaisena, että se toimii. Ja, arvoisa puhemies, mitä tästä taas sitten seuraa? Siitä tietysti seuraa, että nyt sitten se seuraava vaihe on ilman muuta se, että nyt ruvetaan niitä uusiutuvien energialähteitten järjestelmiä kehittämään rajuimman jälkeen. Minä toivon hartaasti, että tämän prosessin, jonka ministeri Pekkarinen käynnisti selvityshenkilöpuolella, oikea lopputulos olisi olemassa se, että seuraavaa hallitusohjelmaa varten tehdään erittäin raju uusiutuvien energialähteitten käyttöjärjestelmä, koska nyt oikeat selvitykset osoittavat, että meillä on siellä erinomaiset mahdollisuudet tarjolla, ja mikä hienointa, siellä se tekniikka on meikäläistä teknologiaa, meikäläistä valmistusta, elikkä siinä on myöskin todellinen markkinataloudellinen paukku tarjolla tulevalle hallitukselle. JyrkiKasvi vihr Arvoisa puhemies! Kuten tässä on jo tullut todettua, ihmisen toiminnasta johtuva ilmastonmuutos on ihmiskunnan lyhyen historiansa aikana kohtaamista haasteista suurin. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa jo nyt mittavia vahinkoja ihmisille ja ympäristölle. Tällä vuosisadalla vahinkojen määrä moninkertaistuu. Hinta, jonka me ja erityisesti meitä seuraavat sukupolvet joutuvat  maksamaan,  kasvaa  sitä  suuremmaksi,  mitä  pidempään  viivyttelemme ilmastopäästöjen radikaalia leikkaamista. Ilmastonsuojelun ei kuitenkaan tarvitse tulla kalliiksi tai heikentää hyvinvointiamme, ainakaan jos sitä verrataan ilmastonsuojelun laiminlyönnistä aiheutuviin taloudellisiin kustannuksiin ja  hyvinvoinnin  laskuun.  Ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta koituvat inhimilliset ja taloudelliset hyödyt ylittävät kustannukset jo nykyisellä teknologialla. Ilmastonsuojelu on taloudellisen hyvinvoinnin ehto, ei sen uhka. EU valitsi päästökaupan ilmastopolitiikassa välineeksi, kun yhteistä tahtoa muihin toimenpiteisiin, esimerkiksi energiaveroihin, ei yksinkertaisesti löytynyt. Toki rehellisyyden nimessä on myönnettävä, että päästökaupassa on ongelmansa, suuriakin ongelmia, mutta tumput suorassa seisominen ilmastonmuutoksen ja kasvavien päästöjen edessä ei ole vaihtoehto. Parempaa työkalua ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei vaan ole tällä hetkellä käytettävissä, eikä aikaa uuden, paremman järjestelmän luomiseen ole enää jäljellä. Tämän kanssa on elettävä, mutta tätä voi kehittää. EU:n päästökauppa on kaikkien aikojen merkittävin ilmastonsuojelun työkalu ja tärkein väline Kioton tavoitteiden toteuttamisessa. Kauppa luo ensimmäistä kertaa ilmastopäästöille hinnan, mikä kannustaa vähentämään niitä, siis ainakin teoriassa, mutta ei Suomessa. Onneksi sentään muualla maailmassa ollaan seuraamassa EU:n esimerkkiä päästörajoituksista. Kolme viikkoa sitten maailman kuudenneksi suurin talousalue, Kalifornian osavaltio, sääti lain, jonka tavoitteena on leikata kasvihuonekaasujen päästöjä 25 prosentilla vuoteen 2020 mennessä — 25 prosentilla runsaassa kymmenessä vuodessa. Koskahan Suomessa uskalletaan turvautua yhtä radikaaliin suunnitelmatalouteen kuin Kaliforniassa? (Min. Pekkarinen: Ne tuottavat 2,5 kertaa niin paljon kuin Eurooppa yhdessä!) Päästöoikeuksien huutokauppa pitäisikin ehdottomasti ottaa mukaan päätettäessä jakoperusteista päästökauppakaudelle 2008—2012. Vihreiden mielestä mahdollisimman suuri osa päästöoikeuksista, siis ne surullisen kuuluisat 10 prosenttia, ja lopulta kaikki, on huutokaupattava. Vasta silloin energiasyöpön teollisuuden päästöille löydetään oikea hinta ja vasta silloin teollisuus myös maksaa näistä päästöistä sen ­oikean hinnan. Päästökauppadirektiivi sallii ­huutokaupan, jossa kaupataan 10 prosenttia oikeuksista eniten  tarjoavalle.  Päästöoikeuksien huutokauppa tulisikin mahdollisimman pian toteuttaa edes näissä komission sallimissa ra­joissa. Hallitus jakaa kaikki päästöoikeuskiintiöt tupruttelijoille ilmaiseksi. Tätä minun on hyvin vaikea ymmärtää. Sen sijaan huutokaupan tuloilla voitaisiin rahoittaa päästökaupan aiheuttamia kustannuksia ja muita päästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia. Tätä mahdollisuutta hallitus ei kuitenkaan halua käyttää, vaikka ohjausvaikutus olisi täysin päinvastainen kuin nyt. Hallitus suorastaan kannustaa teollisuutta jatkamaan ilmastomme tuhoamista. Suomen ratkaisu jakaa kaikki päästöoikeuskiintiöt ilmaiseksi jättää komission suositukset huomiotta ja palkitsee aikaisemmasta saastuttamisesta. Toimivia kannustimia päästöjen rajoittamiseksi tämä ratkaisu ei tarjoa. Onko energiateollisuuden liikevaihdon jatkuva kasvattaminen todellakin hallituksen ensisijainen tavoite? Lyhyen tähtäimen kansallinen etu ei saa ajaa koko maailman pitkän tähtäimen etujen edelle. Kuten täällä on jo monessakin edellisessä puheenvuorossa todettu, päästökauppa synnyttää joillekin sähköntuottajille ylimääräisiä voittoja, niin sanottuja windfall-voittoja. Edes näitä voittoja saavien yhtiöiden pitäisi joutua itse rahoittamaan muussa toiminnassaan käyttämänsä päästöoikeudet. Hallituksen esityksessä päästöoikeudet jaettaisiin maksutta. Jakoperusteena olisi edelleen pääsääntöisesti laitosten päästöhistoria. Jotta saastuttaja maksaa ‐periaate voisi toteutua EU:n jäsenmaissa tasapuolisesti, ei päästöoikeuksien jako voi tulevaisuudessa perustua historiallisiin päästöihin. Erityisen vastenmielinen on viime aikoina esiin nostettu ajatus ostaa saastuttajille vielä lisää päästöoikeuksia kiintiön päälle veronmaksajien rahoilla. Arvoisa puhemies! Suomen ilmastopolitiikka on ristiriidassa Kioton tavoitteiden kanssa ja kiihdyttää kasvihuoneilmiötä. En voi kuin ihmetellä, eikö arvoisilla ministereillä ja hallituspuolueiden edustajilla ole lainkaan sellaisia lapsia ja lapsenlapsia, joiden tulevaisuudesta he oikeasti välittävät. Pentti Tiusanen   vas Puhemies! Suomen energiapolitiikka on sellaista kuin nyt tämä aikaisempi ylijohtaja Purasjoki on omalla työllään osoittanut, eli kuudes ydinvoimala lisää energiaa ja sitten näitä vesivoiman rakentamisia, Fortumin pilkkomisia jne. Siis julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ministeri, joka nyt on hienosti paikalla, on ollut vähän äimistynyt näistä esityksistä ja onko Purasjoki itsekin ollut. Joka tapauksessa tämä on meidän energiapolitiikkaamme, ja samalla sitten lasketaan kahden, aina puhutaan ydinvoimayksiköistä, onko ne yksiköt nykyään 1 000 megawattia, 1 600 megawattia vai 400 megawattia, mutta kuitenkin satojen megawattien lisäsähköntarve vuoteen 2012 taikka vuoteen 2020 mennessä, siis on tällaisia lisäsähköntarveajatuksia. Sitten se toinen puoli kolikkoa, joka ei näy — niin kuin Kuun toinen puoli, se pysyy pimeänä — on tämä kysymys siitä, miten me todella vähennämme, aidosti vähennämme, hiilidioksidipäästöjä. Suomen tämä 0 prosenttia, vuoden 90 taso siis, vertautuu siten, että esimerkiksi Itävallalla on -13, Belgialla on -7,5, Tanskalla -21 prosenttia Kioto-kaudella vuoteen 90 nähden, Saksalla -21, kaiken kaikkiaan EU:lla -8, joten me emme ole mitenkään kovassa paikassa tässä asiassa verrattuna Euroopan unioniin. Kuplan sisällä oleminen on Suomelle oikeastaan hyvin helpottava tilanne. Mutta kun tämä Kioto tietenkään ei riitä. Globaalisti se on tosiasiassa tällä hetkellä ehkä jossakin alle 4 prosentin, mitä Kioton sopimus sitten merkitsee kaiken kaikkiaan sopimuskaudella 2008—2012 nimenomaan kasvihuonekaasujen vähenemää vuoteen 90 nähden. Siinä on moni asia vaikuttanut jo tämän prosessin aikana, muun muassa lisänielut. Mutta pitäisi päästä 20 prosenttiin hiilidioksidipäästöjen vähenemässä ehkä jo 2020, 30—40 prosenttiin siinä vuoden 2030 kohdalla jne. Siis todella voimakasta, oleellista vähenemää. Tämä on se ongelma, tähän ei panosteta, tästä ei puhuta, tästä vaietaan ja ollaan niin kuin ei ongelmaa olisikaan. Ongelmat tulevat kuitenkin sisään ikkunoista ja ovenraoista. Nämä ilmaston ääri-ilmiöt ovat ehkä se tyypillisin tapa. Mutta kaiken kaikkiaan sen vuoksi olisi näistäkin todella hyvä keskustella. Meillä oli siihen jonkunlainen tilaisuus silloin, kun oli käsittelyssä energia- ja ilmastostrategia. Silloin todettiin sen strategian heikkoudet, mutta nämä asiat joudutaan toteamaan myös muulloin. Hallituksen heikkous tällä alueella on todella silmiinpistävää. Lisää kunnianhimoa kyllä tässä tarvitaan ja myöskin   käytännön  toimia  ministereiltä, ja erityisesti vastuussa on kauppa- ja teollisuusministerin lisäksi tai ohella ennen muuta tietysti pääministeri. Ed. Seppo Lahtela merkitään läsnä olevaksi. OrasTynkkynen vihr Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen valitettavasti poistui juuri, kun olin aikeissa häntä kehua. Ajattelin tuoda esiin sen, että nyt tässä päästökauppalaissa esiin tuodut jakoperusteet päästökauppasektorin sisällä ovat ihan oikean suuntaiset. On oikein, että prosessiteollisuutta kohdellaan helläkätisemmin kuin vaikka lauhdesähkön tuotantoa, ja siinä mielessä hallitus on aivan oikeilla linjoilla.Olisin toivonut vielä ministeri Pekkariselta vastausta kysymykseen päästöoikeuksien määrän lisäämisestä verrattuna hallituksen energia- ja ilmastostrategiaan. Mikä on se hallituksen ajattelu tämän linjan takana, ja miten mahdollisesti Olkiluoto kolmosen viivästyminen siihen liittyy? Ed. Kasvi perusteli hyvin, minkä takia päästöoikeuksien huutokauppa tulisi ottaa käyttöön myös Suomessa. Jäin miettimään sitä, että jos täysimittaiseen huutokauppaan ei Suomessa olla valmiita menemään, niin voisiko harkita sitä, että huutokauppaa sovellettaisiin vain päästökauppasektorin sisällä valituilla osa-alueilla, kuten vaikka tässä lauhdesähkön tuotannossa. En tiedä, onko ministeriössä tätä mietitty ja mahdollistaisiko direktiivi tällaisen käytännön. Ministeri vähän tuossa vähätteli sitä, että jos 10 prosenttia päästöoikeuksista huutokaupataan, niin sehän on vain 4 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Mutta jos ajatellaan, että sen yhden hiilidioksiditonnin arvo on 15 euroa, niin siitä tulee jo 60 miljoonaa euroa, ja se on tuplasti sen verran, mitä Suomessa käytetään investointitukiin uusiutuvien energianlähteiden edistämiseen. Voisiko tästä huutokaupasta saada tavan rahoittaa vaikka nyt siten tällaista uutta, uusiutuvia energianlähteitä edistävää valtionyhtiötä, jota Purasjoki muun muassa omassa selvitystyössään on vähän pohdiskellut? Keskustelu päättyy. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään talousvaliokuntaan, jolle ympäristövaliokunnan on annettava asiasta lausunto. 10 Hallituksen esitys laeiksi valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi ja yritystoiminnan tukemisesta annetun lain 41 §:n muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 162/2006 vp Ensimmäinen varapuhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään talousvaliokuntaan. Keskustelu: Kauppa- ja teollisuusministeri MauriPekkarinen (esittelypuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Yritystukilain uudistus on nyt kysymyksessä. Ohjelmakausi EU:n alue- ja rakennepolitiikassa on päättymässä. Uuden kauden alku tuo jo sinänsä joitakin tarkistustarpeita tällä hetkellä vielä voimassa oleviin lakeihin, tämän lisäksi omat kansalliset tarpeet myöskin antavat aiheen joihinkin tarkistuksiin. Tämän lakiesityksen tärkeimmät muutokset voimassa olevaan voisi oikeastaan pelkistää muutamaan asiaan, jotka hyvin pintapuolisesti tässä esittelen. Ensimmäinen näistä on investointituen ja kehittämistuen yhdistäminen pk-yritysten kehittämisavustuksiksi. Idea tässä on se, että monta kertaa yrityksillä, pk-yrityksillä, se hanke, jolla ponnistetaan eteenpäin, sisältää investointihankkeen, jotain muuta sellaista yrityksen kehittämiseen liittyvää toimintaa, joko bisnesosaamiseen liittyvää, markkinointiin liittyvää, henkilöstön kouluttautumiseen liittyvää ja vastaavaa, joille yhteiseksi käsitteeksi hyvin voi sopia tällainen kehittämishanke. Tässä ajatus on nyt sitten, että yritys tällaisessa tilanteessa, jossa sillä on sekä näitä kehittämistarpeita että investointitarpeita, jättää yhden hakemuksen, erittelee nämä erilaiset tarpeet, mihin julkisen vallan mukaantuloa tarvitaan, ja sitten tämän lain perusteilla julkinen valta, valtio, voi näitä yritystukia tällaiselle yritykselle myöntää. Tämä antaa joustoa, tämä tekee tuen käytön tarkoituksenmukaisemmaksi kuin tällä hetkellä ja on saanut myöskin erittäin hyvän vastaanoton siinä valmistelutyössä eri osapuolilta niitten kannalta, joille tämä on tärkeä asia. Toinen näkökulma, jonka tähän samaan tukimuotoon liittyen haluan tästä tuoda esille, on se, että tämä yritysten kehittämisavustus pitää sisällään myöskin mahdollisuuden juuri sillä avustusmuodolla auttaa aloittavia yrityksiä alkuun. Monta kertaa juuri aloittavalla yrityksellä se julkisen vallan mukaantulon tarve voi olla toki investointilähtöinen, mutta siinä voi olla monta kertaa myös muuta tällaista yrityksen aloittamiseen liittyvää korkeata kynnystä, jonka kynnyksen madaltamisessa tämä kehittämisavustus voi auttaa. Tarkoitus on, että juuri näin myös voitaisiin menetellä, että kehittämisavustusta myös näitten aloittavien yritysten erilaisiin tarpeisiin voitaisiin käyttää. Tämä lakiesitys pitää sisällään tarkennetun työnjaon, en käy tarkemmin sitä esittelemään nyt sitten, KTM:n ja MMM:n kesken, nimenomaan koskien mikroyrityksiä, sellaisia, jotka toimivat maatilatalouteen liittyvissä erilaisissa yritystoiminnan muodoissa. Edelleen haluan kiinnittää huomiota siihen, että tämä lakiesitys tuo nyt hyvin selväsanaisesti, eksplisiittisesti, erilaiset palvelut, melkein kaikki, ei kaikki mutta monet palvelut, myös näitten äsken sanottujen yritystukijärjestelyjen piiriin. Tämä on nähty tarpeelliseksi monista eri syistä, kuitenkin niin, että investointitukea kehittämistuen lisäksi on rajattu niin, että kuluttajille palveluja tuottavat yritykset, rakennusliiketoiminta, vähittäiskauppa ja kuljetusliike voivat olla investointituen piirissä ainoastaan, kun kyse on alueen elinkeinorakenteen kehittämisen kannalta erityisen tärkeästä pienen yrityksen investoinnista. Siis joissakin tapauksissa se voi tulla kysymykseen myöskin noilla äsken sanotuilla palvelualoilla, tuo investointituki tai kehittämisavustus, mutta pääsääntö on se, että ehdottomasti ei, vaan äsken kerrotuin rajauksin joissakin hyvin detaljoiduissa tapauksissa siellä voidaan nimenomaan pienille yrityksille, noissa oloissa toimiville pienille yrityksille, myöskin tukea myöntää. Ensimmäisen kerran myös nyt sitten lakisääteisesti sosiaali- ja terveyspalvelut periaatteessa tulevat näiden tukien piiriin. Ne tulevat samalle viivalle muiden toimialojen yritysten kanssa. Kilpailunäkökohdille kuitenkin annettaisiin tämän lakiesityksen mukaan merkittävä paino päätettäessä rahoituksen myöntämisestä näiden toimialojen yrityksille. Muun muassa kilpailusyistä rahoituksen suuntaaminen näille aloille ei välttämättä aina ole perusteltua, ja se tulee tehdä varmasti sitten hyvin suurta harkintaa käyttäen. Kuntainvestoinnit ovat monella kehitysalueen paikkakunnalla tärkeä tapa houkutella, edesauttaa, rohkaista yrityksiä tulemaan toimimaan oman kunnan alueella. Edelleenkin investointitukea voidaan tuon avustuksen muodossa myöntää näitten kuntien hallien ja muiden vastaavien toimitilojen rakentamista varten. Tämä hallihankkeeseen myönnetty investointituki ei saa kuitenkaan siirtyä tiloihin sijoittuvalle yritykselle annetun vuokran muodossa, koska tällöin olisi kyse ei-sallitun toimintatuen maksamisesta yrityksille. Tämä on EU-säädöksistä suoraan johtuva seuraamus. Tuki voi siirtyä ainoastaan, jos yritys ostaa toimitilat, mikä monta kertaa näihin hankkeisiin liittyykin: tehdään sopimus siinä vaiheessa, kun vuokrasopimus tehdään, että yrityksillä on mahdollisuus jossakin vaiheessa lunastaa tämä tila omakseen, ja tämä mahdollisuus nyt myös tässä laissa selvästi sanotaan. Kuitenkin uuden lain rajoitus voimassa olevaan lainsäädäntöön verrattuna koskien näitä kuntahalleja ja muita toimitilakysymyksiä, selvä rajoite nykyiseen tilanteeseen verrattuna, on se, että suuren yrityksen kyseessä ollen ei kunnan toimitilahankkeeseen voida näitä yritystukia myöntää. Siis jos on suuri yritys jossakin kunnassa, tulollansa johonkin kuntaan, ja kunta aikoo rakentaa sille tällaisen hallin tai muun vastaavan toimitilan, niin tähän tämän tyyppiseen hankkeeseen, suurelle yritykselle tarjottavaan halliin, ei sitten näitä avustuksia voitaisi myöntää. Arvoisa puhemies! Muutamia muitakin muutoksia, aika montakin, merkitykseltään ehkä vähän pienempiä, tämä lakiesitys pitää sisällään. Ylipäänsä tällä hallinnoidaan noin 125 miljoonan euron suuruisia yritystukia vuosittain. Arvoisa puhemies! Äänikin jo pettää, niin kuin on helppo kuulla. AhtiVielma kok Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva laki valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi on mielestäni ihan tervetullut uudistus, jolla avustusjärjestelmää yksinkertaistetaan ja tehostetaan, aivan niin kuin täällä ministeri Pekkarinen esittelypuheenvuorossaan meille kertoi. Tunnettu tosiasia on, että menneinä vuosina yrittäjät  ovat  joutuneet  jo  alkutaipaleellaan selviytymään erittäin monimutkaisen byrokratian viidakossa. Yrittäjää saattoi taannoin alkutaipaleella ja investointivaiheessa kontrolloida peräti liki parikymmentä erilaista tarkastajaa. Koska yrityksen alkutaival on muutoinkin usein hankalaa yrittäjän kannalta, niin ei ole mitenkään ihme, että tästä syystä ja edellä mainituista syistä johtuen on yrityksiä jäänyt jopa perustamatta. Keskeisiä työllistäjiä maassamme ovat valtio, kunnat ja elinkeinoelämä. Valtio ei pysty sanottavasti lisäämään työvoimaansa. Samanlainen tilanne on myös kunnilla. Jäljelle työllistäjinä vaikean työttömyystilanteen pelastajina jäävät siten yrittäjät. Aivan erityinen vastuu lankeaa pienelle ja keskisuurelle yritystoiminnalle. Jokaista itsensä työllistävää ihmistä tulee arvostaa ja tarvittaessa myöskin avustaa ja tukea. Edellä esitetyistä syistä johtuen pidän hyvänä sitä, että tällä lakiehdotuksella pyritään edistämään nimenomaan taloudellista kasvua, parantamaan työllisyyttä ja yritysten kilpailukykyä. Näihin tavoitteisiin pyritään myöntämällä avustuksia erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kasvua, kehittämistä ja perustamista edistäviin hankkeisiin. Lakiehdotuksessa on hyvin selkeästi sanottu, että yrityksen kehittämisavustusta myönnetään vain pienille ja keskisuurille yrityksille. Minusta se linja on oikea. Pienillä yrityksillä on varsinkin alkuvaiheessa usein pääomapulaa, ja tällainen kehittämisavustus on aivan paikallaan ja saattaa olla erinomainen porkkana tuon yrityksen alkutaipaleella. Hyvin alkuun päässyt kannattava yritys on usein kasvanut merkittäväksi työllistäjäksi paikkakunnalla. Tästä meillä on paljon hyviä esimerkkejä, ja koska työttömiä on edelleen yli 300 000, on toivottavaa, että esillä olevalla lailla myös tätä keskeistä ongelmaa voidaan pienentää. Lakiehdotuksen mukaan kehittämisavustusta voidaan myöntää myös kunnille, aivan kuten ministeri Pekkarinen kertoi, investointeihin, joissa rakennetaan toimitiloja pienille ja keskisuurille yrityksille. On hyvin toivottavaa, että kunnat käyttävät tätä mahdollisuutta oman elinkeinopolitiikkansa yhtenä kehittämiskeinona. Vastaavaa mahdollisuutta kunnat käyttivät jo vuosikymmeniä sitten 70-luvulla, kun ne saivat kauppa- ja teollisuusministeriöltä avustusta työttömyyden lieventämiseksi 20 prosenttia investoinneista ja tuo avustus piti siirtää yrityksen hyväksi vuokraa laskettaessa. Toisin sanoen vuokra saatiin siten pienemmäksi alkavalle yrittäjälle, kun tämä avustus siitä pääomasta ensinnä laskettiin pois ja sitten jäljelle jäävästä summasta vuokra. Se, mitä ministeri Pekkarinen lopuksi äsken tuossa meitä informoi EU:n säännöksistä johtuen, on tavallaan pieni pettymys, että näin ei enää voida tehdä, koska se edesauttaisi nimenomaan pienten yritysten käynnistämistä ja toiminnan alkutaivalta. Tiedän ja tunnen nimittäin yrityksiä vieläkin, jotka silloin 70-luvulla pienen avustuksen turvin, kunnan, kaupungin aktiivisuuden turvin, käynnistivät toimintansa ja ovat tänäkin päivänä elinkelpoisia ja huomattavasti suurempia kuin silloin 30 vuotta sitten. Sen vuoksi toivon, arvoisa puhemies, että esillä olevan lakiehdotuksen mukaan saadaan kuitenkin vastaavia tuloksia. Kuten kaikki tiedämme, meneillään on suuri kuntauudistus, josta me eilen keskustelimme, ja toivon, että kunnat käyttävät tämän lain suomia mahdollisuuksia mahdollisimman paljon hyväkseen ja antavat siten tukensa pienille ja keskisuurille yrittäjille. Vastaavasti hallitukselle esitän toivomuksen, että on sitten riittävästi tämän lain mukaisia määrärahoja tulevissa talousarvioissa. Sain ministeri Pekkariselta informaatiota tuossa istunnon aikana, että ainakin toistaiseksi nuo summat ovat suhteellisen suuria, yhteensä EU-tukien kanssa noin 125 miljoonan luokkaa. Toivon, että valtiovallan osalta siis määrärahaa on tarpeeksi ja kunnilla riittää aktiivisuutta tämän toiminnan hyväksi. Erkki Pulliainen  vihr Arvoisa puhemies! Ihan lyhyt puheenvuoro hyvään lakiehdotukseen liittyen, ja yritän nyt kerätä kasaan vähän sitä, mitä tässä viime kesäkuusta lähtien tähän hetkeen on saatu aikaiseksi ja läpi. Nimittäin maatalouspoliittinen selonteko saatiin mietintövaiheeseen kesäkuussa, ja sehän merkitsi käytännössä sitä, että ylituotannosta ei oikeastaan Suomessa tarvitse sen hetken jälkeen puhua laisinkaan. Tähän liittyy yhtenä pikanttina yksityiskohtana se energiatuotanto-osuus, joka pitää tästä eduskunnan yksimielisesti hyväksymästä tavoitteesta huolen. Siinä on bioetanolin tuotanto, ja minä jo silloin kyselin, onko tämän suhteen tulossa ehdotuksia, ja nyt tässä on. Tässä maatalouspuolen markkinoinnin jalostuksen puolella on semmoinen juttu, että siellä sanotaan eitä, mutta yksi poikkeus, merkittävä poikkeus on, ja se on bioetanolin tuotanto. Tässä on nyt niin, että myöskin "liikennekäyttöön tarkoitetun bioetanolin tuotantoon liittyviin investointeihin lähinnä silloin, kun kyseessä olisi merkittävä teollinen investointi", voitaisiin KTM:n puolelta myöntää tukea ja sitten pienemmät puolet hoitaa maatalouden tukijärjestelmän puitteissa. Elikkä nyt siis ollaan vastaamassa tähän aivan keskeiseen haasteeseen. Paula   Risikko    kok Arvoisa puhemies! Kaikki lait, joilla tuetaan yritystoiminnan kehittämistä, ovat mielestäni hyvin tervetulleita. Itse kannan huolta hoito- ja hoivayrittäjyydestä. Meillä olisi todella sille tarvetta, mutta ei tahdo olla rohkeutta lähteä yrittäjäksi hoito- ja hoiva-alalle. Niitä tullaan tarvitsemaan entistä enemmän tulevaisuudessa, ja näkisin, että hoito- ja hoivapalvelut olisivat meillä myös eräänlainen vientituote. Meillä on valtavan hyvää osaamista, mutta toivoisin, että rohkaistuttaisiin. Totta kai siinä tarvitaan sitä liiketoimintaosaamista, jota tietenkin koulutuksen aikana ja koulutuksen avulla saadaan hoito- ja hoiva-alan henkilöille, mutta kyllä tarvitaan yhteiskunnan tukea siihen, että rohkaistutaan ottamaan se askel. ToimiKankaanniemi kd Rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys laiksi valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi eli varsin tärkeä lakiesitys siltä osin, että meillä tässä maassa tarvitaan elinkeinotoimintaa, yritystoimintaa, ja silloin, kun sitä luodaan, sillä pitää olla hyvät lähtökohdat, jotta se tässä varsin raa’aksi muuttuneessa markkinataloudessa pärjää. Suomi kaiken kaikkiaan sijaitsee täällä Euroopan laidalla ja suurten maailman keskusten suhteen kaukana. Toisaalta täällä Suomessa on laajoja alueita, joissa yritystoiminnan edellytykset ovat heikommat kuin näillä rintamailla, ja siksi tarvitaan edelleen tätä valtion aluepolitiikkaa ja sen keinoja, jotta työtä, yritystoimintaa ja elinmahdollisuuksia olisi kaikkialla maassa mahdollisimman tasapuolisin lähtökohdin. Sijaintihan on yritykselle joko etu tai kilpailuhaitta, ja nimenomaan tätä kilpailuhaittaa pienentämään on luotu meillä jo 60-luvulla aluepolitiikka, joka oli silloin ihan suhteellisen tuloksellista ja merkitsi sitä, että myös maaseudulla ja maakunnissa syntyi työpaikkoja eikä tarvinnut ihmisten lähteä synnyinseuduiltaan ja juuriltaan pois, niin kuin tänä päivänä valitettavan paljon tapahtuu. Luonnollista tietä uudet työpaikat ja yritykset syntyvät näinä aikoina tänne Ruuhka-Suomeen ja muutamaan kasvukeskukseen muualla maassa, ja laajat alueet menettävät työpaikkoja, yritystoimintaa, ja sukupolvenvaihdosten ja muiden lopettamiseen johtavien ongelmien takia työpaikkoja menetetään. Nyt sitten muuttoavustuksella jopa edesauttaa hallitus ihmisten siirtymistä, nuorten työikäisten ihmisten siirtymistä, pois tuolta maakunnista tänne Ruuhka-Suomeen, ja se on valitettavaa. Toinen tie on se, että meillä olisi todella tehokasta ja määrätietoista alue- ja rakennepolitiikkaa, jolla pyrittäisiin tuomaan työtä ihmisten luo eikä repimään ihmisiä juuriltaan ja siirtämään ja houkuttelemaan heitä työn luo sinne, missä sitten asumisen kustannukset, liikenteen kustannukset ja muut ovat kohtuuttoman suuret ja jatkuvasti voimakkaassa ­kasvussa. Meillä on hankala tilanne tässä maassa. Valitettavasti nykyisenkään hallituksen aikana tilanne ei ole parantunut lainkaan, vaan päinvastoin on mennyt monella tavalla taaksepäin. Maaseutu on autioitunut hurjaa vauhtia, työpaikat vähenevät, ja myös palvelut sen myötä vähenevät, ja nyt vielä valtio, hallitus, näitä valtion paikallishallinnon palvelujakin ajaa alas maaseudun seutukunnissa ja sitä kautta vain kiihdyttää tätä kehitystä. Suuri vaara on, että myös tämä eilen esillä ollut kuntauudistusajattelu johtaa siihen, että maaseudun alasajo kiihtyy entisestään, ja pian se on sitten tiensä päässä, kun siellä ei ole enää jäljellä kuin eläkeläiset. Arvoisa puhemies! Tämä laki on siis varsin tärkeä. Suurin ongelma ehkä on siinä, että ei ole näitten avustusten hakijoita laajoilla alueilla enää. Usko yrittämiseen niillä alueilla, missä tarvitaan tätä erityistä tukea, on hiipunut, ja tässä mielessä tilanne on mennyt huonompaan suuntaan. Mutta jos vielä pystytään tästä kaikesta negatiivisesta kehityksestä huolimatta katsomaan tulevaisuuteen ja uskomaan siihen myös maakunnissa, joita kaltoin on kohdeltu, niin silloin tarvitaan tällaista lainsäädäntöä, sen uudistamista, ja tässä on mielestäni kyllä kohtalaisen hyvin onnistuttu tässä esityksessä, että nyt kahdella avustusmuodolla, yrityksen kehittämisavustuksella ja yritysten toimintaympäristön kehittämisavustuksella, yritetään yritystoimintaa edistää. Täällä puhutaan kyllä korkeatasoisista yrityksistä. Toivottavasti kaikki suomalaiset yritykset ovat korkeatasoisia jo ja siinä mielessä täyttävät tämän lain kriteerit avustusten saamiseksi, mutta ihan niitä tavallisia yrityksiäkin edelleen tar­vitaan. Arvoisa puhemies! EU määrää meidän nämä kansallisetkin tukiasiat varsin ahtaasti, niin että meillä ei omaa harkintavaltaa juurikaan ole. Vaikka käytämme Suomen kansan omia verovaroja, niin Bryssel määrää kuitenkin niille tiukat ehdot, ja se näkyy tästäkin laista. Erityisesti se kysymys, johon ministeri Pekkarinen äsken viittasi, on mielenkiintoinen. Nykyisen lain, yritystoiminnan kehittämisestä annetun lain, 8 § säätelee samaa asiaa kuin tämän esityksen 9 § eli avustuksen myöntämistä kunnalle tai kuntaenemmistöiselle kiinteistöyhtiölle tilojen rakentamiseksi yritystoimintaa varten. Kun tätä pykälää tutkin, niin täältä ei selvinnyt se asia, minkä ministeri Pekkarinen äsken sanoi. Ed. Vielma äsken mainitsi, että tilanne tässä muuttuisi. Ei se muutu. Nykyinen laki jo kieltää, että kun kunta rakentaa tai kunnallinen kiinteistöyhtiö rakentaa tiloja, niin sitä tukea, minkä se saa, tämä kunta tai kiinteistöyhtiö, tilojen rakentamiseen, sitä ei saa ottaa huomioon nytkään vuokran määrässä. (Ed. Vielma: Niinhän minä sanoin!) Se on aivan järjetön määräys, mutta se on Brysselin määräys. Muutama vuosi sitten, kun tätä nykyistä yritystukilakia käsiteltiin, niin hallituksen esitys oli järkevä, Lipposen hallituksen aikaan, mutta hallintovaliokunta kysyi, valiokuntaneuvos soitti Brysseliin ja kysyi, onko tätä tulkittava näin vaiko näin, ja sieltä tuli määräys, että sitä on tulkittava niin ja kirjoitettava se niin, että tukea ei saa myöntää yritykselle, vaan ne rahat jäävät kunnalle tai sille kiinteistöyhtiölle. Eihän siinä ole mitään mieltä, että tuki annetaan kunnalle, kun se pitäisi antaa yritykselle, joka siinä markkinatilanteessa ankarassa kilpailussa tarvitsee sen kilpailuhaitan poistamiseksi sitä tukea. Valitettavasti tämän lakiesityksen, mikä nyt tässä meillä on käsittelyssä, 9 § jatkaa tätä samaa menettelyä. No, se johtuu tietysti siitä, että Brysselin järjetön päätös on edelleen voimassa ja sitä on pakko noudattaa. Olisiko pakko? Sitä en ihan varmaan tiedä, eli mitä siitä seuraisi, jos ei noudatettaisi. Mutta tietysti siinä voisi käydä niin, että kun Brysselillä on niitä tarkastajia niin valtavat armeijat, niin sieltä tulisi joku tarkastaja ja, kun löytäisi tällaisen tapauksen, sitten perisi ehkä vuosien varrelta yritykseltä pois sen saadun hyödyn, ja se kaataisi sen yrityksen, ja niitä saattaisi sitten olla paljonkin. Mutta tämä on tätä EU-byrokratiaa  ja  liittovaltion  sanelua osavaltiolle tässä asiassa, ja yrittäjä ei siis hyödy tässä suhteessa lainsäädännön olemassaolosta maksimaalisesti, niin kuin sen pitäisi ehdottomasti olla. Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen 4 § erittelee pienet ja keskisuuret yritykset ja suuret yritykset. Yritin etsiä sitä rajaa täältä, mutta sitä ei ole tänne mihinkään kirjoitettu. Se pitää jostakin Brysselin papereista lukea, missä kulkee pk-yrityksen ja suuren yrityksen raja. En tiedä, olisiko ainakaan tuolla varsinaisilla kehitysalueilla tällaista erittelyä edes tarpeen olla. Jos joku uusi isompi yritys sinne perustetaan, johonkin Kainuuseen tai pohjoiseen Keski-Suomeen, niin kyllä olisi ehkä viisasta, että sitä tuettaisiin myös, vaikka se olisi iso. On ehkä toiveajattelua, että tällaista tapahtuisi, ja ehkä on niin, että sille on helpompi löytää rahoitus ilman tätä, mutta samalla alalla toimiva yritys Pihtiputaalla ja Espoossa ovat samassa asemassa, jos ne ovat suuria yrityksiä, ja kyllä sijainnilla täällä etelässä on valtavan suuri kilpailuetu monessa mielessä. Arvoisa puhemies! Tämä 6 § on myös sellainen, joka on tutkittava Brysselin pykälistä, mikä on tämän lain soveltamisala. Maa- ja metsätalous ja kalatalous jää pois, mutta sitten myös muutamia muita aloja jää pois. Mutta tässä on kyllä positiivista se, että tämä sinänsä laajentaa näitten tukimuotojen käyttöalaa uusiinkin, nykyiseen verrattuna uusiinkin, aloihin, ja se on ihan paikallaan. Erityisesti bioetanolin tuotantoon liittyvät investoinnit on tässä laissa nyt otettu mukaan, ja se on tietysti sekä järkevää että tärkeää. EeroReijonen kesk Arvoisa rouva puhemies! Tiedostettu tosiasia on se, että Matti Vanhasen hallituksen aikana hyvän yrittäjyyspolitiikan ansiosta on syntynyt parikymmentätuhatta uutta työpaikkaa, (Ed. Sjöblom: Oh hoh!) — korjaan: parikymmentätuhatta uutta yritystä — ja sitä taustaa vasten tämä lakiesitys on erinomaisen hyvä. Erityisen hienoa on se, että tässä kohdentuminen on juuri näihin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin eli niihin, jotka luovat niitä uusia työpaikkoja. Minusta se tilanne, että tämä kohdennetaan juuri aloittaviin ja kasvuhakuisiin yrityksiin, on aivan oikein, ja uskon, että myös tämä toimialan laajennus, joka tässä on mainittu, luo entistä paremmat menestymisen mahdollisuudet eri alojen yrityksille. Tässä on nostettu esille myös te-keskusten rooli, ja me kaikki tiedämme, että eri te-keskuksissa käytäntö investointitukien myöntämisen suhteen on aika tavalla erilainen, ja tästä me olemme huolissamme. Toivon, että valiokuntakäsittelyn aikana tähän löydetään lääkkeet, että tätä eriarvoisuutta eri alueitten välillä ei ainakaan te-keskusten kautta tulisi. Hyvää on myös se, että tässä tätä seurantaa kehitetään, että todella niillä yrityksillä on toimintaedellytyksiä, joille näitä tukia myönnetään, eikä tule sitten sanomista jälkikäteen. Täällä on nostettu tämä kunnan rooli näissä investointihankkeissa esille. Itse vähän kyseenalaistan sen, kuuluuko se kunnan perustehtävään loppujen lopuksi miten vahvasti. Mielestäni on tärkeätä, että yrityksille luodaan ne menestymisen edellytykset kunnan kautta ja jätetään sitten se investointien riski niille yrityksille ja tuetaan sitten valtiovallan taholta tätä investointitoi­mintaa. Kaiken kaikkiaan tämä lakiesitys on varsin erinomainen. ToimiKankaanniemi kd Arvoisa puhemies! Vielä palaan hieman siihen, että kyllä toivon, että valiokunta tämän 9 §:n osalta todella huolellisesti selvittää, onko näitä EU-määräyksiä mahdollisuus tulkita niin, että se yritys saa sen tuen, joka sen kilpailuhaitan kärsii, kun se sijoittuu sellaiselle alueelle, jossa yritystoimintaa tarvitaan. En siinä mielessä voi yhtyä siihen, mitä ed. Reijonen sanoi, että tämä avustus olisi kunnalle tarpeen. Kyllä se on ensi sijassa sille yritykselle. Tämähän on yritystoiminnan kehittämislaki eikä kuntien valtionosuuslaki. (Ed. Sjöblom: Reijonen on sosialismin kannalla!) Arvoisa puhemies! Sitten toinen kysymys on tämä 3 §:ään liittyvä määräraha-asia. Pitäisi kyllä olla niin, että tähän valtion talousarviossa varattava määräraha olisi arviomääräraha, niin että kaikki avustukset voitaisiin aina myöntää. Meillä on aina ongelmana se, että kun me tapaamme te-keskuksen ihmisiä maakunnassa, niin sanovat syyskuussa viimeistään, että rahat ovat loppuneet ja hakemukset seisovat, ja se ei ole kyllä mistään kotoisin. Tälläkin hetkellä on tämän tyyppisiä joittenkin määrärahojen osalta, eli pitäisi olla arviomääräraha ja kaikki myöntää, mitkä ovat hyväksyttäviä hankkeita. EeroReijonen kesk Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kankaanniemi ilmeisesti kuunteli hieman väärin minun puheenvuoroni. Minä juuri sanoin näin, että on tärkeätä, että tämä yritystuki kohdentuu yrityksille, ei kunnille. Tämä on se lähtökohta, ja korostin sitä. En usko, että edes kunnan perustehtävään kuuluukaan ottaa näitä riskejä, vaan kunnat luovat edellytyksiä tarjoamalla kunnallistekniikkaa jne., ja minä uskon, että tätä kautta tämä asia menee eteenpäin. Toivoisin kyllä, että te-keskuksetkin rehellisesti tunnustaisivat sen, että taitaa siellä enempi olla ongelma siinä, että näitten anomusten käsittely kestää kohtuuttoman kauan ja niitä ratkaisuja ei saada aikaan. AhtiVielma kok Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Meidän on ilmeisesti aika lailla tarpeetonta keskustella kinastellen kunnan roolista yrityksiin päin, koska se on kyllä kiistaton tosiasia, että se on hyvin avainasemassa oleva rooli. Elikkä jos fiksussa kunnassa yleensä ymmärretään oikea kaavoitus- ja maapolitiikka, oikea tariffipolitiikka ja jos kunta toimii elinkeinoelämän, yritysten, kanssa hyvässä yhteistyössä, niin se samanaikaisesti tietää, mitkä ovat yritysten toiveet. Jos käy niin, että kunta voi auttaa myös investoinneissa yrityksiä, niin että yritykset pääsevät sisälle johonkin toimitilaan ja kunta saa siihen avustusta, vaikka sitä ei voikaan laskea yrityksen hyväksi, niin se kuitenkin saattaa helpottaa yritystoiminnan käynnistämistä. Keskustelu päättyy. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään talousvaliokuntaan. 11 Hallituksen esitys laiksi lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 163/2006 vp Ensimmäinen varapuhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Keskustelu: SirpaAsko-Seljavaara kok Arvoisa rouva puhemies! Minulla ei ole enää leikki-ikäisiä lapsia, mutta lapsenlapsia on, ja sen vuoksi uskaltaisin kommentoida tätä hallituksen esitystä yhden pykälän muuttamiseksi lasten päivähoitolakiin, kun koko laki on vuodelta 1973 ja koko laki tulisi uudistaa. Mistä ihmeestä järjestetään ne parisataa erityislastentarhanopettajaa yhtäkkiä näihin päiväkoteihin, mitä tämä laki edellyttäisi, kun heitä valmistuu vain noin 50 vuodessa? Myöskin valtionapu tälle toiminnalle on varsin vähäinen, vain noin miljoona euroa, kun Kuntaliitto on laskenut, että se maksaisi 7 miljoonaa euroa, eli ei ole kovinkaan viisasta tuoda tämmöisiä esityksiä sosiaalipaketissa, jotka taas lisäävät kuntien menoja ja joita ei pystytä toteuttamaan, jolloinka ne aiheuttavat   erittäin  suuria pettymyksiä kansalaisille. Paula  Risikko   kok Arvoisa puhemies! Meillä käsittelyssä on tällä hetkellä hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta. Tämä esitys sisältää vain yhden muutoksen, joka koskee erityistä tukea tarvitsevien lasten aseman parantamista säätämällä, että kunnan käytettävissä tulee olla lasten päivähoidossa esiintyvää tarvetta vastaavasti erityislastentarhanopettajan palveluja. Tämä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2007. Tämä parannus on sinänsä hyvä ja oikean suuntainen, kohdentuuhan se ongelmana koettuun erityisen tuen tarpeen lisääntymiseen ja toisaalta liian pieniin henkilöresursseihin. Tämän lain tavoitteenahan on, että varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy olisivat enemmän mahdollisia kuin tällä hetkellä. Tarvittavan pätevyyden omaavien erityislastentarhanopettajien saatavuudessa kunnilla on vain valitettavasti jo tälläkin hetkellä ongelmia. Erityislastentarhanopettajia ei ole samanveroisesti eri puolilla maata saatavissa johtuen muun muassa koulutuksen epätasaisesta sijoittumisesta. Noin 20 prosenttia erityislastentarhanopettajista on epäpäteviä. Päivähoidon laadun kehittämisessä on ongelmallista, jos päivähoitolain muutokset supistuvat nyt tehtyyn muutosesitykseen. Hallitusohjelma lupaa enemmän, samoin yleinen odotus. Muutosesitys ei tuo tullessaan kaikille lapsille vaadittavaa varhaiskasvatussuunnitelmaa, johon sisältyisi kyllä erityisen tuen tunnistaminen ja sen edellyttämät tukitoimet, mutta myös ­laajemmin lapsen yksilöllinen huomioiminen kasvatuskumppanuudessa  vanhempien kanssa. Myöskään ryhmäkokoihin ei oteta tässä lakiesityksessä kantaa. Arvoisa puhemies! Eduskunnassa lasten päivähoitolain pikaista kokonaisuudistusta kannattavan toimenpidealoitteen allekirjoitti yli sata kansanedustajaa marraskuussa 2001. Päivähoitolain kokonaisuudistustarve on todettu lukuisissa eri muistioissa ja asiakirjoissa. Lasten päivähoidosta annetun lain kokonaisuudistusta ovat vaatineet lukuisat varhaiskasvatuksen tutkijat, järjestöt ja muut asiantuntijatahot. Eduskunnassa asiasta on tehty lukuisia kirjallisia ja suullisia kysymyksiä. Eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota lasten päivähoidosta annetun lain tulkinnanvaraisuuteen erityisesti päivähoidon ryhmäkokojen osalta. Tämän käsitteillä olevan esityksen puutteena on myös se, ettei lasten päivähoidon henkilöstömitoitusta tarkastella kokonaisuutena. Viime vuosina meillä on päivähoidon lapsiryhmissä korkeammin koulutetun henkilökunnan määrä suhteessa muuhun henkilöstöön vähentynyt. Suunta on juuri päinvastainen kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Yliopistollinen lastentarhanopettajakoulutus tuottaa pienten lasten kehityksen ja oppimisen asiantuntijuutta. Erityislastentarhanopettajien tarve tulee tarkastella osana muuta päivähoidon henkilöstöä ja henkilöstön koulutustasoa. Ei ole hyväksyttävissä, että päivähoidon lapsiryhmissä työskentelevässä henkilöstössä korkeammin koulutetun henkilöstön määrä vähenee ja samalla lisätään erityislastentarhanopettajien määrää. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön tuottamassa lasten päivähoidon tilannekatsauksessa syyskuulta 2005 todetaan, että kunnissa on liian vähän erityislastentarhanopettajia. Palveluja on saatavissa vain noin joka neljännessä kunnassa. Kyselyyn vastanneet kunnat arvioivat, että eniten kunnissa oli tarvetta erityislastentarhanopettajista ja että erityislastentarhanopettajia tarvittaisiin lisää noin 160. Nyt esillä olevan lakiesityksen perusteluissa todetaan, että erityislastentarhanopettajien tarve on vajaa sata, elikkä aikamoinen erotus siihen nähden, mikä tarve todellisuudessa olisi. Erityislastentarhanopettajia valmistuu vuosittain alle viisikymmentä. Uusilla varhaiserityisopettajilla, kasvatustieteen maistereilla, on oikeus myös perusopetuksen erityisopettajiksi, joten heistä suuri osa sijoittuu perusopetuksen tehtäviin. Tämä on tietysti se rekrytointiongelma, että he eivät tule näihin tehtäviin, joista tässä laissa on kysymys. Ihan lopuksi vielä totean, että päivähoidon säädösten uudistamisen tarve koetaan joka päivä varhaiskasvatuspalveluiden arkitodellisuudessa. Eikö siis olisi aika vastata tähän tarpeeseen hallitusohjelman lupausten mukaisesti ja siis uudistaa koko varhaiskasvatuksen lainsäädäntö? TatjaKarvonen kesk Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva lakiesitys on erittäin hyvä. Muutama huomio ja ehkä hieman evästystä valiokuntakäsittelyyn. Tässä on ansiokkaasti todettu, kohdassa "Yhteiskunnalliset vaikutukset", että "esitys parantaa lasten välistä tasa-arvoisuutta päivähoitoa toteutettaessa". On kuitenkin huomattava, että noin 70 prosenttia lapsista on päiväkodeissa hoidossa ja noin 21 prosenttia on perhepäivähoidossa. Tämähän on juuri sitä, mitä me keskustalaiset ajattelemme, että vanhemmilla pitää olla monipuoliset mahdollisuudet valita hoitopaikka. Nyt kuitenkin voi olla vaarana, että kun näitä erityislastentarhanopettajia kuntiin tulee, niin he toimivat pääsääntöisesti vain siellä päiväkodissa. Tässä toivoisi, että valiokunta kiinnittäisi huomiota siihen, millä tavalla ammatillinen yhteistyö perhepäivähoitajien ja näitten erityislastentarhanopettajien kanssa saadaan toimimaan kunnissa. Varmaan löytyy sellaisiakin kuntia, joissa nämä prosenttiluvut ovat hiukan toisenlaisia elikkä lapset ovat enenevissä määrin perhepäivähoidossa, koska myös siellä hoidossa on lapsia, jotka voivat tarvita tätä erityislastentarhanopettajan apua. Lisäksi kiinnittäisin huomiota siihen, että kun opetusministeriössä on tehty erilaisia sormiharjoituksia siitä, mitkä koulutusalat tulevaisuudessa kenties kuuluvat yliopistoihin ja mitkä kuuluvat ammattikorkeakouluihin, niin haluaisin huomauttaa sen, että tässä on selvästi tuotu esille, että erityislastentarhanopettaja on asiantuntija, joka toimii konsultaatiotehtävissä ja asiantuntijatehtävissä. Uskoisin, että myös valiokuntakin voisi mietinnössään kiinnittää huomiota siihen, mikä merkitys on sillä, että tällaisiin asiantuntijatehtäviin koulutus on saatu yliopistoissa eikä esimerkiksi ammattikorkeakouluissa. RiikkaMoilanen-Savolainen kesk Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu, kuntien käytettävissä ei ole riittävää määrää päteviä erityislastentarhanopettajia ja toisaalta, kuten hallituksen esityksestä käy ilmi, noin 7 prosentille päivähoidossa olevista lapsista tällainen tarve olisi. Minun mielestäni tämä on hyvä hallituksen esitys, joka ei sulje pois kokonaisuudessaan niitä ongelmia, mitä tällä hetkellä on, mutta kuten täällä on aiemmin todettu, kokonaisuudistukselle on selkeä tarve ja ilmeisesti sosiaali- ja terveysministeriössä kaikki valmiudet siihen kokonaisuudistamiseen on olemassa. Täällä ed. Karvonen peräänkuulutti moniammatillista osaamista. Juuri näin, olen täsmälleen samaa mieltä siinä suhteessa, että esimerkiksi jo nyt voitaisiin kunnissa esimerkiksi sosiaalityön osalta tiivistää yhteistyötä päiväkotien kanssa. InkeriKerola kesk Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn tuossa edellä edustajien Moilanen-Savolainen ja Karvonen puheenvuoroihin siinä, että tarve on kieltämättä suuri tällaisille ammattihenkilöille. Mutta haluan ikään kuin evästyksenä valiokunnalle antaa myöskin sen teeman, että he miettisivät, tuleeko näiden tulevien erityislastentarhanopettajien rooli olemaan se, että he ovat niin sanottuja kiertäviä, konsultoivia, erityislastentarhanopettajia vai sijoitetaanko heidät mieluummin yhteen paikkaan, jolloin voi miettiä sitä, mikä on se suurin hyöty, millä tavalla tämä toiminta järjestetään. Itse olisin sillä kannalla, että jos ja kun päivähoitoon näiden henkilöiden sijoittamisessa päädytään, niin tarkastellaan erityisen tarkasti se, mikä on se kaikista paras saatava hyöty tämän henkilöstön sijoittamisessa. TapaniTölli kesk Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on, kuten valiokuntien mietinnöissä on tapana sanoa, tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. On tärkeää, että erityislastentarhanopettajia on kunnissa riittävästi ja erityislastentarhanopettajien palveluja on riittävästi saatavilla. Kiinnitän huomiota kuitenkin yhteen perusasiaan. Me olemme viime aikoina useassa yhteydessä joutuneet lisäämään resursseja erityisosaajien palkkaamiseen ja joudumme jatkossa sitä tekemään entistä enemmän. Aina, kun tällaisia päätöksiä teemme niin kuin tässäkin, meidän on syytä myös kysyä, miksi, miksi näitä tarvitaan entistä enemmän. Tämä viestii ongelmista, ja mielestäni kysymyksessä ovat nimenomaan perheiden pahoinvointiin liittyvät asiat. Nämä tarpeet tulevat perheiden pahoinvoinnista johtuvista ongelmista, joiden oireiden hoitamiseen tarvitsemme entistä enemmän erityisosaajia. Tällaisessa yhteydessä mielestäni meidän tulee aina tarkastella, miten pystymme puuttumaan myös tähän peruskysymykseen, millä tavalla ja miten perheet voisivat paremmin ja pystyisivät paremmin hoitamaan kasvatusvastuun. Me tarvitsemme entistä enemmän erityisosaajia perheiden hyvinvointiin. Me tarvitsemme erityisosaajia koulussa ja monessa muussa yhteydessä. Menemättä nyt tässä yhteydessä yksityiskohtiin, näihin pahoinvointikysymyksiin — niistä jatkuvasti julkisuudessa on asioita esillä ja myöskin meidän sosiaali- ja terveysvaliokunnassamme — halusin ottaa tämän näkökulman esille, että erityisosaajien lisäämisellä pelkästään nämä asiat eivät ratkea. Sitä meidän tulee tehdä, mutta perusasiakin on saatava paremmalle tolalle. SirpaAsko-Seljavaara kok Arvoisa rouva puhemies! Minun on pakko arvostella nyt kyllä hallituspuolueita siitä, että tätä sosiaalipakettia toteutetaan aivan epärealistisesti. Silloin kun lähdimme toteuttamaan hoitotakuuta, niin sinne pantiin 130 miljoonaa euroa ensimmäiseksi vuodeksi. Mutta tätä sosiaalipakettia toteutetaan siten, että tulee kaikenlaisia lakeja, joita ei käytännössä voi toteuttaa. Meillä ei ole näitä erityislastentarhanopettajia saatavilla, ja kunnilla ei ole siihen rahaa. Jos se maksaa 7 miljoonaa, valtio antaa miljoonan. Siis tällä tavalla ei voi näitä kuntia pakottaa toteuttamaan semmoisia toimintoja, jotka niille ovat täysin mahdottomia. Sitten se aiheuttaa erittäin suuria pettymyksiä kansalaisille. Esimerkiksi omaishoito on tällainen. Ei ole voitu toteuttaa omaishoitoa, kun kunnilla ei ole ollut rahaa. PaulaRisikko kok Arvoisa puhemies! Tuen sitä, mitä täällä keskusteltiin tästä moniammatillisesta työstä ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Tällaiset lapset ja yleensäkin lapset ja nuoret, joilla on hyvin monenlaisia ongelmia, tarvitsevat monenlaista asiantuntijuutta. Erityislastentarhanopettaja ei välttämättä sitä vyyhtiä pysty yksin selvittämään, mikä monestikin näillä lapsilla on, mistä tässä on kysymys eli erityishoidon tarpeessa olevista lapsista. Kun ajoin takaa kokonaisuudistusta, niin ehkä meillä pitäisi uskaltaa puhua myös siitä, miten tämä varhaiskasvatus organisoidaan, onko se opetustoimen alla vai sosiaali- ja terveystoimen alla. Siitähän on käyty paljon keskustelua, mutta ehkä sitä pitäisi jatkaa. RiikkaMoilanen-Savolainen kesk Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara peräänkuulutti kuntien vastuuta tehtävien järjestämisessä. Mutta viitaten ehkä eiliseen keskusteluun haluammeko lisätaakan näiltä osin, lisäpalvelujen järjestämisvastuuta kunnille, kun taloudellinen realismi on sitä, mitä on. Eilen käytiin aika mielenkiintoinen keskustelu niiltä osin. Tässä annetaan selkeä signaali kunnille, niin kuin omaishoitajien laissakin tehtiin. Puheenvuoroni halusin pyytää lähinnä siitä syystä, että tämä lakihan ei poista sitä ongelmaa, joka liittyy koulutukseen, ja toisaalta on se huolestuttava piirre, joka liittyy työssä viihtymiseen. Heittäisinkin pallon työmarkkinapöydissä istuville, että vakavasti mietittäisiin sitäkin kysymystä, miten nämä henkilöt, jotka tekevät erityislastentarhanopettajan työtä, saataisiin pysymään työssään. PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Mitä ed. Moilanen-Savolainen tuossa heitti ilmaan kysymyksiä, niin varmasti sillä tavalla saadaan pysymään työssään, että heillä olisi kunnollinen palkka. Lastentarhanopettajien, myös erityislastentarhanopettajien, palkka on aivan liian vaatimaton huomioiden koulutus, huomioiden työ. He kuuluvat näihin Akavan pienipalkkaisiin. Erinomaisia ihmisiä ja työntekijöitä, ja meillähän on hyvä päivähoito. Palkkauskysymys on siis ihan keskeinen ongelma. Lasten ongelmat, mihin täällä on keskustelussa viitattu, lisääntyvät. Kun vasemmistoliitto oli viettämässä kesäkokousta Espoossa, niin Espoon Jorvin sairaalan lastenpsykiatri kertoi, että hyvinvoivassa Espoossa 20 prosenttia lapsista kärsii vakavista psyyken häiriöistä, siis Espoossa 20 prosenttia vakavista psyyken häiriöistä. Tuohon lukuun, jonka ylilääkäri, psykiatrian ja lastenpsykiatrian ylilääkäri, kertoo, on tietysti uskominen, vaikka se tuntuu suurelta. Toisaalta jossakin muualla luku voi olla vieläkin suurempi. Mikä on tämän sitten tämän tilanteen tausta: eriarvoistuminen. Ongelmana lasten kohdalla ovat tietysti vanhempien kuluminen, burn out, loppuunpalaminen, avioliittojen hajoamiset, turvattomuus sekä alkoholin käyttö, joka on yleinen ongelma eikä liity edes sosiaaliluokkaan. Kaiken kaikkiaan yhteiskunnan intensiivisyys, joka ryöstää lapsilta vanhemmat ja vanhemmilta vanhemmuuden, tämä on todella syvä, tärkeä, suuri ongelma. Hyvä, että siitä keskustellaan. RiikkaMoilanen-Savolainen kesk Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen nosti täällä esille hyvin kipeän asian, ja täällä on vastikään käyty keskustelua vammaispolitiikasta. Yksi keskeinen vammaisryhmä ovat kuurot lapset, jotka useimmiten eivät saa omalla äidinkielellään erityispäivähoitoa, joten tässäkin suhteessa asettaisin uusia painotuksia ja haasteita koulutuksen osalta, koska tämä on ihmisoikeuteenkin liittyvä kysymys ja edistäisi näitten vammaisten lasten asemaa myöskin päivähoidon sisällä. PaulaRisikko kok Arvoisa puhemies! Ed. Moilanen-Savolainen innosti vielä puhumaan tästä koulutuksesta, elikkä nythän tietysti, kun näitä erilaisia tarpeita tulee, se on sisällöllinen kysymys koulutuksessa, mutta myöskin sitten ihan tällainen määrällinen kysymys siitä, onko meillä ennakoitu riittävän hyvin, minkälaisia tarpeita tulee. Mielestäni sosiaali- ja terveydenhuollossa on paljon sellaisia alueita, joista opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä tällaisissa työryhmissä pitäisi keskustella, ja minä tiedän, että sellaisia keskustelufoorumeja onkin. Mutta tästä erityislastentarhanopettajien tilanteesta, mikä nyt on, siitä puutteesta, ei ole kyllä riittävästi keskusteltu eikä osattu sitä ennakoida, joskin me tiedämme sen, että vaikka heitä koulutettaisiin, on se ongelma, että he eivät pysy sillä alalla, koska se on huonosti palkattua ja erityislastentarhanopettaja suuntautuu ja työllistyy muuallakin paremmin palkatuilla paikoilla. InkeriKerola kesk Arvoisa puhemies! Kun näitä en sanoisi ongelmaryhmiä vaan haasteellisia ryhmiä on tuotu tänä iltana esille moniaita, niin yksi erittäin suuri ja koko ajan kasvava ryhmä ovat tietysti puhevammaiset ihmiset. Elikkä puheopetus, joka aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, tuottaa parhaimman tuloksen. Ei sovi pelkästään kohdentaa näitä erityislastentarhanopettajien ikään kuin ammattikuvia yksinomaan perheitä tukevaan toimintaan, vaan sieltä löytyy todella monia ryhmiä, joihin näitä henkilöitä kipeästi tarvitaan, ja sanoisinpa, että valiokunnalla on tässä tosi työ etsiä kaikkiin näihin ongelmiin parannusta pelkästään tämän lain avulla. Luulen, että mahdoton tehtävä, mutta haasteita meille riittää. Keskustelu päättyy. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. 12 Hallituksen esitys vammaisetuuksien määrän sekä eläkkeensaajien asumistuessa hyväksyttävien asumiskustannusten enimmäismäärien tarkistamista koskevaksi lainsäädännöksi Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 164/2006 vp Asia lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. 13 Hallituksen esitys laeiksi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta sekä toimeentulotuesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 165/2006 vp Asia lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. 14 Hallituksen esitys laeiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 166/2006 vp Ensimmäinen varapuhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Keskustelu: PaulaRisikko kok Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettua lakia muutettavaksi siten, että vaikeasti kuulovammaisten, kuulo- ja näkövammaisten sekä puhevammaisten mahdollisuutta saada tulkkipalveluja parannettaisiin. Tässä yhteydessä haluan vaan kiinnittää huomion siihen, mistä asiasta meihin on otettu yhteyttä, varmasti jokaiseen kansanedustajaan, siihen, että tämä on hyvä asia sinänsä, mutta tällä hetkellähän laissa opiskelu irrotetaan tästä muusta, ja nyt on tullut toivomuksena, että myöskin työssä tarvittava tulkkaus olisi irrotettu näistä kokonaismääristä. On varmasti hyvä keskustella siitä sitten valiokunnassa. Toinen asia, mistä olen monesti tässäkin salissa puhunut, on se, että terveydenhuollon yksiköissä toivottavasti olisi näitä tulkkipalveluja. Terveydenhuollon asiat ovat kuitenkin hyvin intiimiä asioita, ja minä toivoisin, että ne olisi järjestetty siten, että tulkilla olisi terveydenhuollon koulutus tai ainakin kokemus, ymmärrys, siitä tulkattavasta asiasta. Tiedän erittäin kummallisia tapauksia sen suhteen, jos ei ole sanasto hallinnassa. RiikkaMoilanen-Savolainen kesk Arvoisa puhemies! Tämä laki on kokonaisuudessaan edistysaskel erityisesti niille henkilöille, jotka tätä tulkkausapua tarvitsevat, mutta olen täällä väsymykseen asti puhunut siitä, että tämä ei poista sitä ongelmaa, joka liittyy tulkkipulaan. Täällä ed. Risikko nosti esille opiskelijoitten aseman, hyvä niin. Nykyään kuurotkin henkilöt, jotka viittomakieltä käyttävät äidinkielenään, pääsevät opiskelemaan ja näiltä osin ovat tasavertaisessa asemassa, mutta se, mikä ikävä puoli tähän liittyy, on se, että asioimiseen, lääkärissä käyntiin jne., on entistä vähemmän tulkkeja siitä syystä, että tulkkeja sidotaan tällaisiin pitkäaikaisiin tehtäviin. Mutta ehkä tämän lain käsittelyn yhteydessä tulisikin erityisesti korostaa sitä tosiasiaa, joka on nykyisessäkin lainsäädännössä, että nämä ovat vähimmäistuntimääriä, joten kunnissa tulisi nyt vakavasti miettiä sitä, että huomioitaisiin nykyistä paremmin yksilölliset tarpeet, jotta vammaisten henkilöitten asema Suomessa parantuisi. Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva. PenttiTiusanen vas Arvoisa herra puhemies! Tässä on esillä asia, joka on keskusteltu useampaan kertaan viime ja tällä viikolla, vammaisten palvelut. 17 § perustuslaissa viittaa oikeuteen omaan kieleen ja kulttuuriin. Siinä ihan selvästi todetaan: "Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla." Näin ollen tässä on todellakin kysymys nyt siitä, onko tämä laki riittävä, onko nyt riittävällä tavalla lailla nimenomaan turvattu nämä oikeudet, niin kuin perustuslaissa todetaan, ja täällä, niin kuin viime viikollakin, todettiin, että ei ole riittävästi. Ne ovat vähimmäisvaatimuksia, enemmänkin voi antaa, mutta kuntien tilanne, palvelujen tuottajien taloudellinen tilanne, tietäen tämä jää varmasti hurskaaksi toiveeksi. Sinänsä on tietysti hyvä, että hallitus on antanut tämän esityksen eduskunnalle. Parempihan tämäkin on toki kuin se, ettei ole minkäänlaista esitystä tästä asiasta. Mutta oma käsitykseni on, että perustuslakia ei kylliksi vielä kunnioiteta eikä sitä tältä osin noudateta, myöskin niin, että esimerkiksi televisiolähetykset, hyvin tärkeät televisiolähetykset, jäävät viittomatta. PaulaRisikko kok Arvoisa puhemies! Ed. Moilanen-Savolainen, jonka tiedän olevan erityisasiantuntija tällä alueella, toikin erittäin tärkeän huomion tästä laista, jota haluan itsekin korostaa, että nämä tuntimäärät, mitä täällä esitetään, ovat vähimmäistuntimääriä, mutta tietenkään sekään ei poista sitä, jos meillä on tulkkien tarve. Tulipa vain mieleeni, että jos ensi maaliskuussa tulee valituksi kuulovammainen kansanedustaja, niin aivan varmasti hän saa vähän enemmän kuin 360 tuntia tulkkipalveluja. Siihen nähden on tärkeä huomata, että me kaikki kansalaiset emme välttämättä ole aina saman arvoisessa asemassa. RiikkaMoilanen-Savolainen kesk Arvoisa puhemies! Ed. Risikko puhui näistä ylitse menevistä tunneista. Näin usein tapahtuukin. Mutta se, mikä siinä on kaikkein ikävintä, on se, että tässä on merkittäviä alueellisia eroja. En malta olla sanomatta myöskin tästä etätulkkauksen mahdollisuudesta. Tällä hetkellä on työskentelyn alla etätulkkaustyöryhmä, joka pohtii erilaisia tapoja, miten nykyteknologiaa voitaisiin hyödyntää. Se on  erinomainen tapa esimerkiksi pitkien etäisyyksien pohjoisessa Suomessa, jossa on lähimmän tulkin saatavuuteen monia satoja kilometrejä, joten kyllä meillä monenlaisia uusiakin mahdollisuuksia on tulkkipalveluiden kehittämiseksi. PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Otetaan ne käyttöön, niitähän ei ole otettu. Tietysti tilanne on eduskunnan kannalta kyllä aika vajavainen, jos tarvitaan esimerkiksi ed. Könkkölä tänne, jotta liikuntaesteisten tarpeet otetaan huomioon tai henkilökohtainen avustaja. Nyt tällä hetkellä täällä ei ole ketään sellaista kansanedustajaa, joka tarvitsisi henkilökohtaisen avustajan. Jos olisi maaliskuun jälkeen 2007, niin ehkä sekin asia edistyisi. Meillä ei ole myöskään todella, niin kuin täällä todettiin, kuulovammaista tai kuuroa kansanedustajaa, jolloinka tämä tulkkipalvelu edistyisi. Mutta ilman näitä kansanedustajia, joilla on tämä vammaisuus, pitäisi eduskunnan pystyä tietysti asioita hoitamaan. Uskon toki, että se nopeuttaisi asiaa. RiikkaMoilanen-Savolainen kesk Arvoisa puhemies! En malta olla mainitsematta eduskunnan esteettömyystyöryhmän loppupäätelmistä. Toivonkin, että kun eduskunta päätyy peruskorjaukseen, niin tässä huomioitaisiin nimenomaan nämä esteet, mitä tässä talossa on. Minä en niinkään ole huolissani siitä, että eduskunnassa ei ole tällä hetkellä kuuroa kansanedustajaa — toivon toki, että sellainen jonakin päivänä olisi tätä päivää — mutta minä olen huolissani niistä kuuroista ja viittomakielen tulkkien palveluja kaipaavista, jotka jäävät täysin näiden palveluiden ulkopuolelle. Keskustelu päättyy. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. 15 Hallituksen esitys laiksi sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 167/2006 vp Asia lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. 16 Hallituksen esitys laiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 168/2006 vp Toinen varapuhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Keskustelu: PaulaRisikko kok Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettua lakia niin, että ottovanhemmilla olisi eräissä tapauksissa oikeus saada kotihoidon tukea myös yli 3-vuotiaan lapsen hoitamiseen hoitovapaan ajan, kuitenkin enintään, kunnes lapsi aloittaa koulun. Tämä on erittäin hyvä, että tämä tuki tuli nyt tähän myöskin, koska kansalaiset reagoivat silloin, kun tästä keskusteltiin keväällä, että tämmöinen etuisuus tulee ottovanhemmille. Ottovanhemmat ottivat hyvin paljon yhteyttä ja sanoivat, että on aika jännä, että on sovittu kolmikannassa työsopimussuhteisiin ja työsopimuksiin nämä mahdollisuudet pitää tätä hoitovapaata, mutta siihen ei tule tukea. Tämä laki on nyt sitten — tässä haluan vaan pöytäkirjoihin merkittäväksi — se, joka antaa sen tuen. Vaikka se tulee nyt tässä jälkikäteen, niin se kyllä sieltä tulee, niin että ottovanhemmat voivat huoahtaa helpotuksesta. Toinen varapuhemies Sen verran haluan edustajille todeta, että minimoidaksemme puhemiehen inhimilliset erehdykset pyydän edustajia myöskin seisomaan noustessaan äänekkäästi pyytämään puheenvuoroa, koska laitteet eivät taida olla ihan päivän tasalla. InkeriKerola kesk Arvoisa herra puhemies! Näin hyvän asian kohdalla maltamme kyllä odottaa puheenvuoroa. Saatesanoiksi, arvoisa puhemies, tämän lain käsittelylle haluan tuoda vaan julki iloni siitä, että tällä lakiesityksellä annetaan perheille mahdollisuus todella tehdä vaihtoehtoisia valintoja lastenhoitonsa suhteen. Tätä  on monta vuotta puhuttu, monta vuotta odotettu, ja tässä on mielestäni nyt se esitys, jota olemme toivoneet. Vielä ikään kuin lisänä tähän tulevaisuuden toivoksi haluaisin esittää sen, että yhtä lailla kuin tätä vaihtoehtoisuutta lastenhoidossa mietitään myöskin haetaan ratkaisuja tulevaisuudessa sille, että perheillä on yhä enemmän mahdollisuus käyttää perheiden tukipalveluja, hoivapalveluja, hoitopalveluja, kotona. Se on sitä parasta ennalta ehkäisevää työtä, mitä voidaan yleensäkin kuvitella. Viittaan tässä äsken käytyyn keskusteluun, että perheiden tilanne on hyvin moninainen ja tarvitaan hyvin monenlaisia hoitomuotoja. Hyvä esitys hallitukselta. Toivon, että valiokunta mielellään tämän asian käsittelee. Keskustelu päättyy. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. 17 Hallituksen esitys laeiksi palkkaturvalain ja merimiesten palkkaturvalain muuttamisesta Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 169/2006 vp Asia lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan. 18 Hallituksen esitys rakennuksen energiatehokkuutta koskevaksi lainsäädännöksi Lähetekeskustelu Hallituksen esitysHE 170/2006 vp Toinen varapuhemies Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetetään ympäristövaliokuntaan. Keskustelu: PenttiTiusanen vas Arvoisa puhemies! Muutama vuosi sitten niin sanottu energiatehokkuustodistus oli ajankohtainen. Se kärsi kyllä silloin sellaisen, voisiko sanoa, tiedotusongelman, että Ylen pääuutislähetyksissä puhuttiin uudesta energiaverosta, joka tulee ihmisten maksettavaksi, ja sillä sitten kuitenkin haluttiin tarkoittaa tätä niin sanottua energiatodistusta. Sen hinnasta oli myös puhe. Puhuttiin hyvin laajasta haitarista. Puhemies!  Tulen jatkamaan puhujakorokkeelle. Toinen varapuhemies Edustaja on ystävällinen. Puhuja (korokkeelta) Kiitos, puhemies! — Puhuttiin laajasta haitarista, joka oli sieltä ihan alle 1 000 eurosta pitkälle yli 1 000 euron, ehkä jo 2 000—3 000 euroon. Siis kaiken kaikkiaan puhuttiin verotyyppisestä asiasta. Nyt meillä on hallituksen esitys 170, joka sisältää tämän saman ajatuksen, siis sen, että energiatehokkuutta selvitettäisiin rakennusten myynnin ja vuokrauksen yhteydessä, ja siinä on tämä kuuden asunnon raja tämän energiatodistuksen luonteessa. Luonne muuttuu, onko kysymyksessä pienrakennus tai sitten suurempi rakennus, vuokratalo tai osaketalo, jossa on lukuisia huoneistoja. Näiden pientalojen kohdalla edelleen energiatodistus olisi käytössä, joka olisi yksityiskohtaisempi, ja taas suurempien rakennusten kohdalla selvittäisiin vähemmällä ja tällöin päästäisiin käytäntöön, jolloinka voitaisiin käyttää jo tiedossa olevia energiakuluja, lämmitysöljymääriä tai yleensä lämmitykseen käytettävää energiamäärää. Tällöin ei tarvittaisi tällaista erillistä todistusta, vaan jo voimassa olevia tietoja voitaisiin tässä käyttää. Niin, puhemies, tässä on tietysti erittäin tärkeitä asioita kansalaisen näkökulmasta. Ensinnäkin, hinnan kohtuullisuus on pidettävä aina mielessä. Ei voi asettaa, vaikkei olekaan mistään verosta kysymys, myöskään mitään kallista energiatodistusta, joka rasittaisi asianomaisia taloudellisesti. Toinen näkökulma on se, että kuitenkin on selvitettävä, jos sitten halutaan energiatodistus näille pientaloille, mikä on rakennuksen todellinen energiatalous, missä ovat ne niin sanotut heikot kohdat, mitkä ovat sen vahvuudet jne., ja voidaan nämä yksilölliset mieltymykset myös tässä energiankäytön kohdalla eliminoida. Tämä on kuitenkin tietysti siinä näkökulmassa tärkeä asia, että rakennusten energiankulutus on merkittävä osa kaikesta yhteiskunnan energiankäytöstä. Eri tavoin asiaa laskien asumisen energiankäyttö joka tapauksessa ulottuu aina sinne 40 prosenttiin saakka, ja tietysti rakennuksen rakenteissa olevat heikkoudet silloin on selvitettävä. Tässä ylä- ja alapohja, sisä- ja ulkokuori ovat nämä neljä kohdetta, joita selvitetään, ja niiden kunto on tietysti tärkeätä. Mutta kiinnitän huomiota myös siihen, että alkuperäisessä esityksessä oli mukana myös ilmastointi ja sen tarvitsemat energiapanokset ja myöskin keskuslämmityksen ja koko lämmitysjärjestelmän tilan selvittäminen. Sinänsä siis hyvä asia, mutta silloin alun pitäen, kun tämä asia putkahti julkisuuteen, se informaatio sisälsi epätarkkuutta, ja siitä johtui sitten hyvin paljon ihmisten epävarmuutta ja asian vastustamista. Kuitenkin ympäristönäkökulmasta on todettava, että ajatus on hyvä, mutta siitä ei tietenkään saa tehdä liian monimutkaista ja kallista. Nyt tämä uusi hallituksen esitys on tältä osin aikaisempaa parempi. Tietysti ajan mittaan tätä koko järjestelmää on syytä kehittää. Itävallassa esimerkiksi nämä negatiivitalot, rakennukset, jotka eivät lainkaan käytä energiaa lämmitykseen, ovat siinä mielessä rohkaiseva esimerkki, että meillä kuluu kaiken kaikkiaan liikaa energiaa lämmittämiseen, myöskin viilentämiseen, ja näitä energiapanoksia voidaan vähentää. EeroReijonen kesk Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on oikeastaan todistus siitä, että Suomi kyllä lähes kirjaimellisesti toteuttaa Euroopan unionin direktiiviä. Kun tiedämme sen, että Pohjoismaissa vain Tanskassa tällä hetkellä tämä on voimassa, Ruotsissa valmisteilla ja monissa EU-maissa kuitenkin se on puitelain tapainen, jossa mahdollistetaan todistusten anto, niin Suomi on lähtenyt varsin reippaasti liikkeelle. En tiedä sitten tosiasiassa, minkälainen merkitys tällä energiansäästöön on, ja keskiössä tulisi kuitenkin olla se, että rakennusten omistajat ymmärtäisivät sen, että energian säästäminen on tärkeätä. Oma-aloitteisuus tässä on keskiössä, ja sitä kautta varmasti päästään parempaan lopputulokseen kuin säätämällä tiukkoja direktiivejä. Erittäin huolestunut olen siitä, että tässä on todettu niin, että valtioneuvosto antaa, ympäristöministeriö, rakentamismääräyskokoelmiin liittyviä asetuksia, ja nyt me emme oikeastaan tiedä yhtään mitään, mitä nämä asetukset ovat. Olemme hieman tyhjän päällä siinä. Tiedämme vaan, että tämmöinen energiatehokkuustodistus tullaan vaatimaan. Onneksi siitä on loma-asunnot ja jo rakennetut omakotitalot jätetty ulkopuolelle, mutta lisääkö tämä byrokratiaa ja muodostuuko yksi  ammattiryhmä?  Sinänsä  työpaikkoja syntyy, mutta  onko  se  sitten  järkevää,  ja eikö meidän pitäisi entisestään karsia byrokratiaa ja koittaa ihmisiä kannustaa muuten tähän energiansäästöön? OrasTynkkynen vihr Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen perusteluissa rakennusten energiatehokkuutta arvioidaan voitavan vielä parantaa ja päästä noin 5 prosentin säästöön energiankulutuksessa. Ihmettelen aika lailla tällaista väitettä, koska me tiedämme, että esimerkiksi VTT:n tutkimusten mukaan matalaenergiatekniikoilla uusien kerrostalojen lämmitysenergian tarvetta voidaan vähentää 70 prosenttia nykyisestä. Korjausrakentamisessa päästään edelleen kohtuullisen suuriin energiankulutuksen vähenemiin ja pientaloissa pystytään suunnilleen puolittamaan energiantarve vielä nykyisestä. Eli potentiaalia edelleen energiankäytön tehostamisessa rakennussektorilla on paljon, ja sitä kannattaisi hyödyntää. Siksi on vähän sääli, että nyt tässä esityksessä ei puututa ollenkaan rakentamisen energianormeihin ja päinvastoin todetaan, että ei ole aihetta tarkistaa näitä nykyisiä normeja. Niillä  normeilla voitaisiin edistää matalaenergiatekniikoiden  yleistymistä hyvinkin ripeästi. Sitten tässä hallituksen esityksessä energiatodistuksista on joitakin hieman ongelmallisia rajauksia. Itse olen jäänyt miettimään sitä, että energiatodistusta ei vaadita nykyisiltä omakotitaloilta ja alle kuuden asunnon rakennuksilta. Ottaen huomioon, että energiatodistusta vaaditaan ainoastaan silloin, kun vuokrataan tai myydään asuntoa, niin en pitäisi ehkä ihan kohtuuttomana, jos esimerkiksi nämä alle kuuden asunnon rakennuksetkin tähän sisällytettäisiin ja niiltäkin edellytettäisiin energiatodistusta. Mutta näitä rajauksia kannattaa valiokuntakäsittelyssä arvioida ja miettiä, ovatko ne perusteltuja ja olisiko syytä jo tässä vaiheessa mennä vähän pidemmälle. PenttiTiusanen vas Puhemies! Tässä ed. Reijonen puhui asetuksesta. Asetushan on tässä tärkeä asia, ja käsitykseni mukaan se on valmis, ja se varmasti on valiokuntakäsittelyssä tässä mukana. Keskustelu päättyy. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään ympäristövaliokuntaan. 19 Puhemiesneuvoston ehdotus eduskunnan työjärjestyksen ja eduskunnan virkamiehistä annetun lain muuttamisesta, valtiontilintarkastajien johtosäännön kumoamisesta sekä eduskunnan päätökseksi Eduskunnan kirjaston johtosäännön 5 §:n ja eduskunnan tilisäännön muuttamisesta Lähetekeskustelu Puhemiesneuvoston ehdotusPNE 2/2006 vp Asia lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti perustuslakivaliokuntaan, jolle valtiovarainvaliokunnan on annettava asiasta lausunto. 20 Ryhmäkannelaki ja laki Kuluttajavirastosta annetun lain muuttamisesta Lähetekeskustelu LakialoiteLA 92/2006 vpAnnika  Lapintievas ym. Asia lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti lakivaliokuntaan. 21 Hallituksen esitys laiksi vaalilain 5 §:n muuttamisesta Mietintöjen pöydällepano Hallituksen esitysHE 141/2006 vp Perustuslakivaliokunnan mietintö PeVM 9/2006 vp Mietintö pannaan pöydälle puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti seuraavaan täysistuntoon. 22 Hallituksen esitys laeiksi rekisterihallintolain ja eräiden maistraatin toimivallan määräytymistä koskevia säännöksiä sisältävien lakien muuttamisesta Mietintöjen pöydällepano Hallituksen esitysHE 229/2005 vp Hallintovaliokunnan mietintöHaVM 16/2006 vp Mietintö pannaan pöydälle puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti seuraavaan täysistuntoon. 23 Hallituksen esitys Maailman postiliiton yleissopimuksen hyväksymisestä ja laeiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja postipalvelulain muuttamisesta Mietintöjen pöydällepano Hallituksen esitysHE 110/2006 vp Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö LiVM 16/2006 vp Mietintö pannaan pöydälle puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti seuraavaan täysistuntoon. 24 Hallituksen esitys laiksi metsästyslain 23 §:n muuttamisesta Mietintöjen pöydällepano Hallituksen esitysHE 146/2006 vp Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 9/2006 vp Mietintö pannaan pöydälle puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti seuraavaan täysistuntoon. 25 Hallituksen esitys laiksi tartuntatautilain muuttamisesta Mietintöjen pöydällepano Hallituksen esitysHE 64/2006 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 18/2006 vp Mietintö pannaan pöydälle puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti seuraavaan täysistuntoon. 26 Hallituksen esitys laiksi perhehoitajalain 2 ja 3 §:n muuttamisesta Mietintöjen pöydällepano Hallituksen esitysHE 134/2006 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 19/2006 vp Mietintö pannaan pöydälle puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti seuraavaan täysistuntoon. 27 Hallituksen esitys laiksi elatusturvalain 7 §:n muuttamisesta Mietintöjen pöydällepano Hallituksen esitysHE 135/2006 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 20/2006 vp LakialoiteLA 126/2005 vp Mietintö pannaan pöydälle puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti seuraavaan täysistuntoon. 28 Hallituksen esitys laiksi omaishoidon tuesta annetun lain 4 ja 6 §:n muuttamisesta Mietintöjen pöydällepano Hallituksen esitysHE 136/2006 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 21/2006 vp Mietintö pannaan pöydälle puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti seuraavaan täysistuntoon. Toinen  varapuhemies Eduskunnan seuraava täysistunto on huomenna torstaina kello 16.30. Täysistunto lopetetaan kello 19.17. Pöytäkirjan vakuudeksi: Seppo Tiitinen