Täysistunnon pöytäkirja PTK 99/2010 vp
99. KESKIVIIKKONA 13. LOKAKUUTA 2010 kello 14.06
Keskustelualoite KA 4/2010 vp
Myös koulutusjärjestelmämme on elettävä ajassa. Noin vuosi sitten tässä salissa mahdollistimme suomalaisille yliopistoille työkalut kehittyä maailman parhaiksi. Tänään keskustelemme siitä, miten turvaamme suomalaisen sivistyksen kivijalan, perusopetuksen, tulevaisuuden.
Suomalainen peruskoulu on meille ylpeyden aihe, mutta itsetyytyväisyyteen ei tästä huolimatta ole varaa. Koulutusjärjestelmämme on jatkossakin maailman paras vain, mikäli kehitämme sitä jatkuvasti. Kun maailma muuttuu, meidän on tiedettävä jo nyt, mitkä ovat tulevaisuudessa ne olennaiset tiedot ja taidot, joita lapset ja nuoret yhteiskunnassa ja työelämässä tarvitsevat. Tätä kysymystä pohti myös opetusministeriön asettama laaja-alainen tuntijakotyöryhmä. Uusi tuntijako astuisi voimaan vuonna 2014. Uuden tuntijaon mukaisen peruskoulun käyvät oppilaat ovat nyt 3-vuotiaita. Toisen asteen opintoihin he siirtyisivät vuonna 2023.
Työryhmä esittää perusopetuksen tavoitteiksi sisällytettäviä uuden ajan kansalaisen taitoja eli ajattelun taitoja, työskentelyn ja vuorovaikutuksen taitoja, käden ja ilmaisun taitoja, osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taitoja. Tämän lisäksi uudet oppiainekokonaisuudet mahdollistavat oppiaineiden ylimenevien ilmiöiden opettamisen ja syvällisemmän ymmärtämisen. Nykyinen tuntijako ei pirstaleisuutensa takia riittävästi tue eri oppiaineiden ja opettajien välistä yhteistyötä.
Tuntijakotyöryhmän esittämästä arvopohjasta, tavoitteista ja perusopetuksen uudistustarpeesta vallitsi niin työryhmässä kuin eri yhteiskunnallisten tahojen keskuudessa hyvin laaja-alainen yksimielisyys. Nyt on yhdessä vielä arvioitava ne keinot, joilla näihin tavoitteisiin pääsemme. Onnistuakseen uudistus edellyttää kaikilta osapuolilta valmiutta keskustella kehittämistyön suunnasta ja suomalaisen perusopetuksen tulevaisuudesta.
Arvoisa puhemies! Työryhmä on työssään tarkastellut perusopetuksen uudistamista kokonaisuutena, jossa tavoitteiden, keskeisten sisältöjen ja opetuksen toteuttamista ohjaavien periaatteiden tulee olla tasapainossa ja tukea toisiaan. Uudistuksen tavoitteet on määritelty neljänä suurena kokonaisuutena, jotka kaikki tähtäävät oppijan monipuolisen ja kokonaisvaltaisen kasvun sekä hyvän osaamisen turvaamiseen. Keskeisiä tavoitteita ovat sivistystehtävän syventäminen ja perusopetuksen eheys, osaamisen korkean tason turvaaminen, oppilaiden yksilöllisen ohjauksen ja tuen vahvistaminen sekä perusopetuksen toteuttamisperiaatteiden selkeyttäminen.
Yksi esityksen tärkeistä elementeistä on oppilaiden välisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen. Tällä hetkellä on olemassa epäsuhta eri opetuksen järjestäjien tarjoamissa tuntimäärissä. Vähimmäistuntimääriä tarjoavia opetuksen järjestäjiä on noin kolmasosa kaikista opetuksen järjestäjistä. Oppilaan saaman opetuksen tuntimäärä perusopetuksen aikana jää näiden osalta jopa 500 tuntia pienemmäksi kuin muissa kouluissa. Tilannetta ei tällä hetkellä siis voida pitää hyvänä koulutuksellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta.
Riittävät opetustunnit eivät kuitenkaan yksin ole parhaiden oppimistulosten tae. On turvattava myös oppilaan kehityksen yksilöllinen ohjaus ja tuki. Oman osaamisen kehittäminen ja oppimisessa onnistuminen edellyttävät, että jokainen oppilas voi oppia lähtien liikkeelle omista lähtökohdistaan ja saa tarvitsemansa ohjauksen ja tuen. Kun oppilas löytää omat vahvuutensa, on niiden kehittämiseen tarjottava aito mahdollisuus valinnaisuuksien kautta. Valinnaiset opinnot eivät ole tuomassa takaisin aikanaan poistettuja tasokursseja. Ne eivät vaikuta kielteisesti oppilaan jatko-opintokelpoisuuteen vaan päinvastoin vahvistavat sitä.
Opetuksen eheyttämisen kannalta oppiaineet on mielekästä ryhmitellä toisiinsa läheisemmin liittyviksi oppiainekokonaisuuksiksi, joilla on omat tavoitteensa. Se auttaa oppilasta ymmärtämään tieto- ja taitokokonaisuuksia. Oppilas voisi valita syventäviä tai soveltavia opintoja tai eheyttäviä opintoja kaikissa oppiainekokonaisuuksissa opetuksen järjestäjän päättämän tarjonnan pohjalta.
Uudet oppiaineet etiikka ja draama vastaavat omalta osaltaan yhteiskunnan perusopetukselle asettamiin muutostarpeisiin. Myös taito- ja taideaineiden vahvistamiselle on yhteiskunnassa selkeä tarve. Ne tukevat oppilaan tasapainoista kasvua. Yhteiskunnan ja kansainvälistymisen kannalta keskeiseksi kokonaisuudeksi muodostuu myös oman äidinkielen ja vieraiden kielten osaaminen. Työryhmä esittää erityistä kieliohjelmaa, jonka avulla kielten opetuksen monipuolisuutta voitaisiin suomalaisissa kouluissa vahvistaa. Oman painopisteensä ansaitsee myös luonnontieteellinen, teknologinen ja matemaattinen osaaminen. Yhä useammat ammatit edellyttävät näiden taitojen hallintaa.
Arvoisa puhemies! Olennaista on löytää sellaisia toimintatapoja ja opetuksen sisältöjä, jotka vahvistavat sekä kouluyhteisöä että jokaisen oppijan omaa identiteettiä ja samalla edistävät kykyä toimia hyvässä ja kunnioittavassa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Jokaisen oppijan on tärkeätä löytää omat vahvuutensa, joiden varaan elinikäinen oppiminen voi rakentua. Nykytilanne antaa tavoitteiden saavuttamiseen hyvät lähtökohdat, mutta onnistuminen edellyttää koulutuksen merkityksen korostamista ja riittävää resursointia myös jatkossa. Keskeistä tavoitteiden saavuttamiseksi on myös opettajien osaamisen vahvistaminen opettajien peruskoulutusta ja täydennyskoulutusmahdollisuuksia kehittämällä. Suomalaisen perusopetuksen laatu perustuu korkeatasoiseen pedagogiseen osaamiseen sekä vahvaan aineenhallintaan ja näiden kahden yhdistämiseen.
Perusopetusta ei voida uudistaa vain oppiaineisiin käytettävää aikaa ja opetuksen sisältöä uudistamalla. Kyse on tavoitteiden, ajankäytön, sisältöjen järjestämisen ja toimintatapojen muodostamasta kokonaisuudesta. Käsissämme oleva esitys tähtää valtakunnallisen koulutuksen yhdenvertaisuuden vahvistamiseen ja tasa-arvon edellytyksenä olevan yksilöllisyyden tunnustamiseen.
Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat, osaaminen on Suomen tärkein voimavara, ja sen korkeatasoisuudesta on pidettävä erityistä huolta. Meidän on varmistettava, että suomalainen koulutusjärjestelmä tarjoaa riittävät tiedot ja taidot varhaiskasvatuksesta yliopistoon.
Toinen valtti on maailman huippua edustava opettajisto, joka tekee tärkeää kasvatustyötä yhdessä vanhempien kanssa. Yhteiskunnan murros ja pahoinvoinnin kasvu ovat johtaneet siihen, että tässä kasvatustyössä on kyllä draamaa ihan tarpeeksi.
Keskustan mielestä perusopetuksen haasteet liittyvät näihin kahteen asiaan. Ensinnäkin haluamme yhdenvertaisen peruskoulun, jossa alueiden, koulujen ja oppilaiden välinen tasa-arvo toteutuu edelleen. Toiseksi keskustan mielestä huomiota vaativat oppilaiden kouluviihtyvyys ja opettajien työssäjaksaminen. Koulujen työrauha on säilytettävä, syrjäytymistä on ehkäistävä, on huolehdittava jokaisen pääsystä jatkokoulutukseen. Keskustan mielestä on tärkeää erottaa opetusmenetelmät ja oppiaineet toisistaan. On kiinnitettävä huomiota oppiympäristön toimivuuteen.
Sen sijaan koulujärjestelmän välittömin uudistuksen tarve ei ole tuntijaon uudelleensorvaaminen. Hallitusohjelmassa sovittiin taito- ja taideaineitten aseman vahvistamisesta ja monipuolisen kieliohjelman edistämisestä. Keskustan mielestä työryhmän esitys ei vastaa hallitusohjelmassa määriteltyjä tavoitteita.
Ensinnäkään tuntijakoryhmä ei luotettavasti arvioinut esittämänsä uudistuksen taloudellisia eikä eriarvoistumiseen liittyviä vaikutuksia. Kuntaliiton arvion mukaan toteutuessaan tuntijakouudistus maksaisi 150 miljoonaa euroa, siis kymmenen kertaa enemmän kuin työryhmä arvioi. Kunnissa ei ole tällaisia resursseja. Uudistus vaatisi niin laajamittaista opettajien täydennyskoulutusta, että se olisi käytännössä mahdotonta. Myös uusiin oppiaineisiin olisi vaikea löytää päteviä opettajia.
Vielä suurempi ongelma on eriarvoistumisen lisääntyminen. Liian aikainen valinnaisuus lisää koululaisten eriarvoistumista jo alaluokilta lähtien. Oppilaita jaetaan huippuihin ja heikkoihin. Se ei vain käy keskustalle. Valinnaisuuden lisääminen ei tosiasiassa kasvattaisi valinnaisuutta, sillä käytännössä kaikilla kouluilla ei edes ole resursseja tarjota opetusta tuossa määrin.
Herra puhemies! Perusopetus luo perustan nuoren tulevaisuudelle, tulevalle elinikäiselle oppimiselle ja elämälle. Keskusta ei voi viedä tuntijakouudistusta eteenpäin esitetyssä muodossa. Siinä on epätasa-arvon valuvika, joka vaatii peruskorjauksen.
Elinikäiseen oppimiseen kannustaa perusopetuksessa saatu oppimisen into ja ilo. Perusopetuksen tulevaisuutta pohtiessamme meidän on tarkasteltava paitsi opetuksen sisältöä ja tavoitteita myös kouluviihtyvyyttä, oppimisympäristön kannustavuutta ja turvallisuutta sekä suomalaisen opettajankoulutuksen kehittämistarpeita.
Perusopetuksen kehittämiseen on tällä hallituskaudella ohjattu yli 200 miljoonaa euroa, muun muassa opetusryhmäkokojen pienentämiseen, erityisopetukseen panostamiseen, koulujen kerhotoiminnan lisäämiseen ja opettajien täydennyskoulutukseen. Ne ovat tuoneet hyviä tuloksia. Myös jatkossa perusopetuksen riittävät resurssit on turvattava ja opettajien osaamistaso on pidettävä yhtä korkealla kuin nyt. Opettajat tekevät Suomessa erinomaista työtä, ja he ansaitsevat siitä suuren kiitoksen.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä näkee, että perusopetuksen uutta tuntijakoa pohtineen työryhmän esitys vastaa tavoitteiltaan yhteiskunnan koulutusjärjestelmälle asettamia muutostarpeita. Kouluviihtyvyyden lisäämiseen ja koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseen esitys tuo runsaasti työkaluja. Kokoomus pitää erityisen tärkeänä sitä, että esityksellä turvataan minimituntimäärän nosto myös niissä kunnissa, joissa nyt tarjotaan oppilaille perusopetuksen aikana, 9 vuoden aikana, yhteensä lähes yhden lukukauden verran vähemmän opetusta. Nykyinen tilanne ei ole kestävä suomalaisten lasten yhdenvertaisuuden kannalta.
Liikunnan lisääminen, valinnaiset oppitunnit ja taito- ja taideaineiden painottaminen tuovat koulupäivään oppimisen iloa. On tärkeää, että jokaisella oppijalla on mahdollisuus saada onnistumisen kokemuksia. Kokoomus pitää tärkeänä, että taito- ja taideaineiden asema turvataan. Luovuus ja innovatiivisuus ovat juuri niitä keskeisiä taitoja, joita suomalaisessa yhteiskunnassa tulee vaalia. Suomalaisessa peruskoulussa jokaisen oppilaan pitää saada oppia omien taitojensa ja kykyjensä mukaan. Lapselle on annettava eväät kehittyä täyteen mittaansa. Opetussuunnitelmat on rakennettava niin, että lahjakkaita lapsia kannustetaan kehittämään osaamistaan, ja samoin tukea oppimiseen on löydyttävä niille, jotka sitä tarvitsevat.
Arvoisa puhemies! Uuden tuntijaon mukaisen perusopetuksen käyneet oppilaat astuvat työelämään noin 20 vuoden päästä. Koulutusjärjestelmän jatkuva kehittäminen ei saa jäädä unholaan, vaikka tänä päivänä saavutammekin hyviä Pisa-tuloksia. Kokoomuksen lähtökohtana on, että perusopetuksen uudesta tuntijaosta ja tavoitteista voidaan päättää vielä tällä vaalikaudella. Yksityiskohdat kaipaavat meidänkin mielestämme viilausta, korjausta ja pohdintaa. Kokoomuksen keskeinen tavoite on, että suomalaisissa kouluissa on jatkossa entistä parempi oppia ja opettaa. Tämä tavoite näkyy kokoomuslaisessa koulutuspolitiikassa kautta linjan.
Perusopetuksen tuntijakouudistuksen tavoitteeksi kirjattiin taito- ja taideaineiden lisääminen. Kuitenkin työryhmän esittämä raju valinnaisuuden lisääminen kääntyy tätä tavoitetta vastaan. Muun muassa kuvataiteen ja käsityön osalta tunnit vähenevät. Valinnaisuutta ei tule myöskään kasvattaa yhteisten aineiden kustannuksella. Kielivalinnan aikaistaminen ei niin ikään tuo haluttua tulosta, jos samalla vähennetään oman äidinkielen opetusta heti ensimmäisellä luokalla. Myös kuntien mahdollisuudet järjestää valinnaisia aineita ovat hyvin rajalliset. Käytännössä esityksellä saatetaan kunnat ja oppilaat eriarvoiseen asemaan.
Arvoisa puhemies! SDP:n mielestä tuntijakotyöryhmän ehdotukset jopa murentaisivat kansainvälisesti korkealaatuiseksi ja yhdenvertaiseksi arvioidun suomalaisen perusopetuksen ja sen toimintaedellytykset. Osaamisen tasojen, tiedollisten ja taidollisten kriteerien uudelleenmäärittäminen ja valinnaisuuden kautta opetuksen suuri eriyttäminen merkitsevät myös uuden tasokurssijärjestelmän rakentamista, rankinglistojen tuomista perusopetukseen ja oppilaiden, koulujen ja maan eri alueiden välistä eriarvoistumista. Kummallista tässä esityksessä on myös se, että lahjakkaat oppijat haluttaisiin eriyttää omiin ryhmiinsä, kun samaan aikaan erityistä tukea tarvitsevia halutaan sijoittaa yleisopetuksen ryhmiin.
Uudistamisen ajankohta on syytä kyseenalaistaa. Nykyinen perusopetuksen tuntijako ja opetussuunnitelman perusteet ovat olleet kouluissa käytössä neljä vuotta. Miksi muuttaa maailman parasta koulujärjestelmää näin hätäisesti? Kummallista on myös, että tuntijakotyöryhmän esitystä kannattavat enää vain tiukin oikeisto eli kokoomus ja Rkp. Uudistukselle ei ole perusteita. SDP:n mielestä tulisi noudattaa aiempaa valmistelusykliä ja perusopetuksen tavoitteet ja tuntijako tulisi ensisijaisesti uudistaa vasta vuonna 2012.
Kaikkien lasten tasa-arvoista oikeutta oppia sosiaalisista, taloudellisista ja alueellisista lähtökohdista riippumatta ei saa romuttaa. Pisa-testien tulokset kertovat, että suomalainen perusopetus on saavuttanut erinomaisia tuloksia matemaattisten ja äidinkielen taitojen osalta. Pisa-menestyksen on mahdollistanut koulutuksellinen tasa-arvo, joka on kaiken koulutuspolitiikan keskiössä. Myös oppijan erilaisuuden huomioiva erityisopetus on menestyksen tae. Pisa-tulosten loisteessa on syytä kuitenkin muistaa kehittämisen tarpeet. Tiedollisten taitojen lisäksi kouluissamme pitää oppia myös vuorovaikutusta ja ihmisenä kasvamista. Myös esimerkiksi yhteiskunnallisten oppiaineiden määrässä olemme jäljessä useimpia Euroopan maita.
Arvoisa puhemies! Suomalaisen koulun tulee tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle hyvä opintien alku, tarvittavat valmiudet jatko-opintoihin sekä jokapäiväisiä oppimisen ja onnistumisen elämyksiä. Koulua tulee kehittää yhteisöllisyyden suuntaan, jossa läsnä ovat yhdessä tekeminen, toisten huomioon ottaminen ja kannustaminen. Laadukkaan perusopetuksen toteuttamiseksi tarvitaan todellisia resursseja. Tuntikehyksen leikkaaminen, tukiopetuksen puute ja opetusryhmien yhdistäminen kertovat kuntien hätähuudosta. Kalliin ja turhauttavan hankerahoituksen sijaan satsausten tulisi näkyä valtionosuuksissa.
Nyt, kun kokoomuksella on koulutuspoliittinen värisuora, haluaa kokoomus palata ajassa taaksepäin, heikentää koulutuksellista tasa-arvoa. Kansanrintaman, joka aikoinaan peruskoulun loi, pitää myös yhdessä taistella, ja näyttää siltä, että täällä on yksimielisyys siitä, että tämän tasa-arvoisen peruskoulun puolesta pitää toimia.
Arvoisa puhemies! Tässä tuntikehysraportissa on useita erittäin ongelmallisia kohtia: taito- ja taideaineiden asema, yrittäjyyden painottaminen yhteiskunnallisen osallistumisen ja demokratiakasvatuksen sijaan sekä lisääntyvä valinnaisuus, jonka seurauksia ei juurikaan mietitä. Niin sanottuihin piileviin tasokursseihin ei raportissa ole kiinnitetty lainkaan huomiota.
Taito- ja taideaineet eivät lisäänny pilkkomalla niitä yhä pienempiin osiin, jos kokonaistuntimäärää ei lisätä. Ehdotettu tuntijako heikentää kuvataiteen, käsityön ja musiikin opetuksen edellytyksiä entisestään. Taito- ja taideaineiden tuntimäärä supistuu ja muuttuu kokonaan valinnaiseksi nimenomaan yläkoulussa, jossa opetuksesta vastaavat taidekasvatukseen ja kädentaitoihin erikoistuneet aineenopettajat. On tärkeää, että kuvataidetta, musiikkia ja käsityötä on kaikille yhteisenä jokaisella luokka-asteella. Valinnaisten opintojen tulee rakentua yhteisen opetuksen perustalle.
Arvoisa puhemies! Suomalainen peruskoulu on saanut hyviä tuloksia kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa. Keskeinen syy tähän on kaikille yhteinen ja yhtäläinen peruskoulu. Pisa-tutkimuksessa hyväksi todettua mallia pitää kehittää, ei romuttaa.
Yksi keskeisistä asioista tuntijakotyöryhmän raportissa on yläkoulujen lisääntyvä valinnaisuus. Oppilaat hakevat opiskelemaan haluamiaan aineita. Koulut kuitenkin tekevät lopullisen päätöksen resurssien mukaan. Tämä luo alueellista epätasa-arvoa.
Perusopetuksen tehtävä on luoda kaikille yhteiset pohjatiedot jatkoa varten. Valinnaisuuden ja eritasoisten opetusryhmien lisääminen tuottaa eriarvoisuutta. Niiden sijaan tulisi keskittyä luokkakokojen pienentämiseen ja tukiopetusjärjestelmän kehittämiseen.
Arvoisa puhemies! Tuntijakoesitys on torso. Siitä nousee esiin kolme keskeistä kysymystä: Miten tämä tuntijakoesitys toteuttaa sen hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen, että taito- ja taideaineiden asemaa vahvistetaan? Miten halutaan tällä esityksellä edistää demokratiakasvatusta ja yhteiskunnallista osallistumista perusopetuksen tuntijaossa? Miten estetään valinnaisuuden ja taso-opetusryhmien lisäämisen mukanaan tuoma oppilaiden lisääntyvä eriarvoisuus? Tässä muodossa nämä kaikki kysymykset jäävät auki. Tässä muodossa tätä esitystä ei voi hyväksyä.
Oppilas- ja opiskelijahuollon palveluita on parannettava. Kouluterveystutkimukset viime vuosilta osoittavat, että oppilaat kokevat vaikeaksi lääkärin, psykologin tai kuraattorin vastaanotolle pääsemisen. Ryhmäkokoja on saatava pienemmiksi. On huolehdittava myös peruskoulun jälkeisistä jatkopoluista. Opiskelupaikkoja on oltava riittävästi. On järkyttävää, ettei toisen asteen opiskelupaikkoja riitä edelleenkään kaikille halukkaille. Erilaisille oppijoille on oltava erilaisia oppimisympäristöjä. Työpajojen ja oppilaitosten yhteistyötä on kehitettävä.
Lähikouluperiaatteesta on syytä pitää kiinni. Suomessa erot koulujen oppimistuloksissa ovat edelleen suhteellisen pieniä. Eri taustoista tulevat lapset ovat käyneet samaa lähikoulua ja saaneet saman opin. Näin lapset ovat saaneet parhaat mahdolliset sosiaaliset valmiudet erilaisten yhteisöjen ja ihmisten kohtaamiselle. Lähikoulujen houkuttelevuutta on tuettava, jotta näin olisi myös jatkossa.
Vihreät pitävät arvokkaana, että koulujen kerhotoiminta on tällä hallituskaudella uudelleen elvytetty. On tärkeää, että jokaisella lapsella on mahdollisuus harrastaa jotakin yhdessä ikäistensä kanssa. Tutkimusten mukaan yksikin harrastus ennalta ehkäisee syrjäytymistä tehokkaasti.
Suomen peruskoulun pärjääminen Pisa-tilastoissa ei saa estää meitä kysymästä, mitä voimme tehdä vielä paremmin. Koululaisillamme on maailman parhaat tiedolliset valmiudet, mutta kouluviihtyvyys on ollut laskussa. Asiantuntijoiden mukaan peruskoulumme ei riittävästi tue lasten sosiaalista ja emotionaalista kasvua. Suomalaiset lapset tietävät paljon, mutta heidän kiinnostuksensa yhteiskunnallisiin asioihin on Euroopan alhaisin. Suomessa ero keskimääräisen äänestysaktiivisuuden ja nuorten äänestysaktiivisuuden välillä on Euroopan suurin. Tätä epäsuhtaa ei korjata yksinomaan demokratiakasvatusta lisäämällä, vaikka myös se on tarpeellista. Koulussa pitää olla aikaa ja tilaa ajattelemiselle, kysymyksille ja kyseenalaistamiselle. Liian suuressa opetusryhmässä tämä ei ole mahdollista. Ihannetapauksessa peruskoulu tukee jokaisen lapsen mahdollisuutta kasvaa omassa yksilöllisessä tahdissaan, rohkaisee lasta toteuttamaan omia taipumuksiaan ja aktiivista kansalaisuuttaan.
Taito- ja taideaineiden määrän vähentäminen edellisen tuntijakouudistuksen yhteydessä oli virhe. Koulussa pitää olla tilaa ja aikaa myös luovuudelle. Oppimisen iloa on saatava myös käsillä tekijöille ja tekemällä oppiville. Hallitusohjelmassa luvataankin vahvistaa taito- ja taideaineiden asemaa. Tuntijaon uudistamista pohtinut työryhmä päätyi kuitenkin vihreiden tulkinnan mukaan esitykseen, joka ei vastaa tätä kirjausta. Jotta taito- ja taideaineiden asema todella vahvistuisi, niihin käytettävissä olevia vuosiviikkotunteja on lisättävä.
Vihreiden pettymykseksi tuntijakotyöryhmällä ei myöskään ollut valmiutta esittää nykymuotoisen uskonnonopetuksen muuttamista. Monikulttuurisessa maailmassa ei ole kestävää jakaa lapset eri opetusryhmiin sen perusteella, mihin seurakuntaan heidän vanhempansa kuuluvat. Vihreiden mielestä nykyinen uskonnonopetus tulisi korvata kaikille yhteisellä uskontokuntiin sitoutumattomalla katsomustiedolla.
Tuntijakotyöryhmän esityksessä kielivalikoiman monipuolistuminen ja mahdollisuus varhaistaa kielten opiskelua ovat hyviä asioita. On kuitenkin arvioitava tarkkaan, miten uusi kieliohjelma vaikuttaisi eri alueilla asuvien oppilaiden yhdenvertaisuuteen. Kielten opetusohjelma tulee kalliiksi, eikä haja-asutusalueilla välttämättä ole resursseja tai riittäviä oppilasmääriä kaupunkiseutujen kanssa saman tasoisen opetuksen tarjoamiseen. Työryhmän esitys ei myöskään sisällä arviota sen kustannusvaikutuksista. Arvioimatta ovat myös vaikutukset eri oppilaiden ja alueiden yhdenvertaisuuteen sekä tasavertaisiin jatko-opiskelumahdollisuuksiin. Vihreä eduskuntaryhmä edellyttää, että nämä vaikutukset arvioidaan huolella ennen jatkovalmistelua.
Vihreiden mielestä myös ympäristökasvatuksen asemaa perusopetuksessa olisi vahvistettava. Tieto ja ymmärrys kestävän kehityksen edellytyksistä, luonnon toiminnasta sekä käsitys itsestä osana luonnon kokonaisuutta ovat edellytyksiä ympäristön kannalta kestävälle elämäntavalle.
Särskilt central är undervisningen i modersmålet och andra språk, börjande med det andra nationalspråket, finska respektive svenska. Naturvetenskapliga studier är viktiga med tanke på många framtida studie- och yrkesval. Samhällsstudier skapar grunden för elevernas och nationens identitet. Kulturämnen och fysisk fostran främjar likaså identitetsutvecklingen och lägger grunden för både mental och fysisk hälsa. Det är också viktigt att utveckla ett källkritiskt, självständigt tänkande, förmågan att hantera information, sociala färdigheter och förmåga att uttrycka sig.
Perustuslain mukaan Suomella on kaksi kansalliskieltä: suomi ja ruotsi. Maamme kaikilla oppilailla on oikeus oppia molemmat kielet, siis äidinkielen lisäksi toinen kansalliskieli. Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei näe perusteita luopua toisen kansalliskielen, suomen ja vastaavasti ruotsin, pakollista opetusta koskevasta periaatteesta. Yleissivistyksen luonteeseen kuuluu nimittäin keskeisten aineiden pakollinen opiskelu. Liian suuri vapaaehtoisuus ja valinnaisuus ei toimi, koska oppilaat eivät aina ole kypsiä ymmärtämään omia tulevaisuuden tarpeitaan. Eduskuntaryhmämme katsoo, että päätös toisen kotimaisen kielen valinnaisuudesta ylioppilastutkinnossa oli kohtalokas erehdys, joka tulee korjata.
Svenska riksdagsgruppen välkomnar timfördelningsarbetsgruppens förslag om att man skapa helheter. Tvärvetenskaplighet bör uppmuntras redan i grundskolan, bland annat genom projektarbeten som betyder att man sammanför flera läroämnen ur flera helheter.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää draamaa ja etiikkaa tervetulleina, sanoisin, elementteinä. Lisää tunteja pitää osoittaa myös liikuntaan ja liikuntakasvatukseen, oppilaiden kunnon ja samoin terveyden parantamiseen ja motivaation lisäämiseen siten, että he jaksavat elämässä ja työelämässä. Nämä ovat aineita, joiden voidaan sallia lisäävän koulun kokonaistuntimäärää, koska ne ovat omiaan lisäämään jaksamista ja oppimiskykyä koulussa.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää tervetulleena ehdotusta niin sanotun B-kielen opetuksen aientamisesta suomenkielisissä kouluissa ja olisi valmis suosittamaan aientamista viidennelle luokalle. Tämä vastaa ruotsinkielisten koulujen kieliohjelmaa. Ryhmä haluaa myös lisätä B-kielen kokonaisviikkotuntimäärää.
Kunskaper i landets båda nationalspråk är den bästa grunden för att man ska kunna lära sig flera andra språk. Vi ska veta att språkkunskaper är ett mycket värdefullt verktyg då näringslivet ska hävda sig på internationella marknader, och det igen är en grundförutsättning för välfärden i vårt land. Gruppen betonar att den allmänna valfriheten mellan olika språk bör vara tillräckligt stor för att det inte ska finnas behov av särskilda regionala experiment.
Svenska riksdagsgruppen vill också stärka undervisningen i Finlands historia då det gäller tiden före 1808 och 1809, så att eleverna får en klar bild av att den här nationen existerade redan före dessa år, och av Finlands historia som en del av Nordens historia.
Värderade talman, arvoisa puhemies! Svenska riksdagsgruppen anser att timfördelningsarbetsgruppens förslag bildar en god grund för kommande beslut om timfördelningen i regeringen. Vi hoppas på att man ska kunna åstadkomma ett sådant beslut, och vi ska veta att utbildning alltid är en lönsam investering och den måste få kosta.
Perusopetuksessa tulee varmistaa, että erilaisten oppijoiden ja muun muassa näkö- ja kuulovammaisten yhdenvertaisuuden toteutuminen ei vaarannu. Uskonnonopetuksessa tuntimäärää ei tulisi vähentää. Etiikan opetusta ei tule siirtää omaksi oppiaineeksi, vaan se tulee edelleen pitää osana omaa uskonnonopetusta ja elämänkatsomustietoa.
Olemme huolissamme pakollisten aineiden, kuten biologian, maantiedon, fysiikan, kemian, pienemmistä tuntimääristä uudessa tuntikehyksessä. Luonnontieteellisten oppiaineiden merkitys kasvaa yhteiskunnassa, ja mielestämme oppilaita tulisi kannustaa opiskelemaan aineita, jotka auttavat yhteiskunnassa selviämiseen.
Runsas valinnaisuus voi tuoda mukanaan myös ongelmia. Näemme, että lasten tasa-arvo ja yhtäläiset opintomahdollisuudet toteutuvat parhaiten lisäämällä yhteisiä opintoja. Tässä työryhmän esityksessä näemme, että valinnaisuuden määrä on liian suuri erityisesti alakoulussa. Tulisi vahvistaa sellaisia oppiaineita, joita mielestämme ovat esimerkiksi kotitalous ja terveystieto, joilla on merkitystä nuorten terveydelle ja hyvinvoinnille ja yhteistyö- ja vuorovaikutustaidoille sekä kädentaidoille. Pidämme tärkeänä kädentaitoaineiden lisäämistä.
Muutosten yhteydessä tulee varmistaa, että kaikki oppilaat saavat tarvitsemansa opinto-ohjauksen. Jos valinnaisuus lisääntyy, kasvaa opinto-ohjauksen tarve. Uusien oppiaineiden lisäys tuo suunnitteluun haasteita. Tarvitaan siis lisäresursseja. Näemme erittäin tärkeänä sen, että perusopetuksen uudistuksen tuomat lisäkustannukset huomioidaan kunnille rahoituksessa. Erittäin tärkeää on varmistaa laadukas perusopetus kaikkialla maassa. Pienissä kunnissa, lähikouluissa, ongelmat ovat suuremmat kuin suurten keskusten isoissa kouluissa, ja näin näemme, että kysymys on yhdenvertaisuuden toteutumisesta, ja se on nyt vaarassa, jos tuntijaon myötä hajaantuu eri koulujen mahdollisuus opettaa samalla tavalla.
Perusopetuksenaikaista vähimmäistuntimäärää ehdotetaan kasvatettavaksi, mikä tietää lisäkustannuksia, joiden suuruudesta on esitetty hämmästyttävän erilaisia näkemyksiä. Siksi uudistuksen rahoitus on varmistettava etukäteen, jotta jo velkaista kuntataloutta ei rasiteta uusilla menoilla.
Arvoisa puhemies! Globaalissa maailmassa ja yhä monikulttuurisemmassa yhteiskunnassamme ruotsin kieltä tarvitaan takavuosia vähemmän. On käsittämätöntä, kuinka tuntijakotyöryhmä on päätynyt esittämään ruotsin kielen säilyttämistä pakollisena ja vieläpä vaatii sen opiskelun aloittamisen varhentamista. Ruotsin pakollisuudesta luopumista kannattaa myös Elinkeinoelämän keskusliitto.
Toisen luokan alkaessa kaikki oppilaat eivät vielä kunnolla osaa lukea ja kirjoittaa edes omaa äidinkieltään. Vieraan kielen opiskelun aloittaminen tällaisella lähtötasolla voi johtaa suuriin oppimisvaikeuksiin. Huomioon on otettava myös maahanmuuttajataustaiset lapset ja heidän erityiset tarpeensa niin suomen kuin muidenkin kielten opiskelussa.
Kaikki lapset ja nuoret eivät enää opi kotona tavallisia arjen taitoja, joten kotitalouden merkitystä perusopetuksessa olisi syytä painottaa. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kannattaa myös muiden taito- ja taideaineiden lisäämistä. Liikunnan opetuksen lisääminen on kansanterveyden kannalta viisasta.
Draama on oiva opetusmenetelmä, ja ilmaisutaidon osuutta voidaan lisätä eri oppiaineisiin, mutta omana oppiaineenaan sen tarpeellisuutta on syytä harkita uudestaan. Samoin on tehtävä etiikan kohdalla.
Arvoisa puhemies! Ennen tuntijaon muuttamista pitää selvittää, millaisia vaikutuksia uudistuksella on pienten koulujen asemaan. On pidettävä huolta siitä, että uudistus ei entisestään edistä lähi- ja kyläkoulujen ymmärtämätöntä lopettamiskierrettä, joka Suomessa on viime vuosina ollut vallalla. Lähi- ja kyläkouluilla on suuri merkitys oppimiselle, lasten ja vanhempien turvalli-suudentunteelle ja yhteisöllisyyden luomiselle. Perusopetuksen on jatkossakin oltava lähipalvelu.
Näin päivä Uno Cygnaeuksen, suomalaisen kansakoulun isän, syntymän 200-vuotisjuhlan jälkeen voimme olla hyvin ylpeitä suomalaisesta koulusta ja koulutusjärjestelmästä. Meillä on yhteiskunta, joka arvostaa hyvin paljon koulutusta ja sivistystä. Suomalaisen peruskoulun erityinen vahvuus on nimenomaan tasainen laatu, jos näin voi koulutuksesta sanoa. Kansainvälisestä vertailusta voidaan havaita, että erot oppimistuloksissa Suomessa ovat koulujen ja oppilaiden välillä Oecd-maiden pienimmät. Tästä suurin ansio kuuluu taitaville, motivoituneille opettajillemme.
Kansainvälisissä Pisa-vertailuissa olemme menestyneet erityisesti sen ansiosta, että meillä heikoimmatkin oppilaat saavuttavat erittäin hyviä oppimistuloksia. Se kertoo paitsi tasa-arvoisesta järjestelmästä, ennen kaikkea hyvin järjestetystä erityisestä tuesta ja siitä, että meillä tänä päivänä kyetään tunnistamaan ja tarjoamaan monipuolisesti apua erilaisiin oppimisen vaikeuksiin. Suomessa voi luottaa siihen, että omassa lähikoulussa saa hyvää, laadukasta opetusta. Tästä haluamme jatkossakin pitää kiinni.
Arvoisa puhemies! Kansainvälisesti vertaillen perusopetuksemme on siis toimivaa ja laadukasta. Silti parastakin soitinta on aina viritettävä uudelleen, ja näin on myös perusopetuksen tavoitteita syytä aika ajoin päivittää maailman ja osaamistavoitteiden muuttuessa. Itse pidän tärkeänä, että suomalaista perusopetusta viedään suuntaan, joka nykyistä vahvemmin tukee oppilaiden hyvinvointia ja rohkaisee jokaista käyttämään omia kykyjään, antaa kaikille riittävät perustiedot ja -taidot, mutta ennen kaikkea sellaisen oppimisen ilon ja motivaation, joka kantaa jatko-opintoihin ja läpi elämän.
Hallitusohjelmassa on linjattu, että erityisesti taito- ja taideaineitten osuutta perusopetuksessa halutaan vahvistaa, samoin edistää koulujen monipuolisia kieliohjelmia ja tukea erilaisia lahjakkuuksia, luovuutta ja innovatiivisuutta. Tätä taustaa vasten asetin puolitoista vuotta sitten laajan työryhmän, jonka tehtävä oli pohtia ja tehdä ehdotus perusopetuksen tavoitteiksi ja tuntijaoksi siten, että päätökset voitaisiin tehdä keväällä 2011. Myös täällä on useita tuon työryhmän työhön osallistuneita. Lämmin kiitos teille kaikille tuosta uurastuksesta!
Perusopetuksen tavoitteet ja tuntijako yhdessä opetussuunnitelman perusteiden kanssa on yksi tärkeimmistä ohjausvälineistä, joilla voidaan varmistaa se, että suomalaisessa, sinänsä hyvässä ja tehokkaassa kunnalliseen järjestämisvastuuseen ja päätösvaltaan perustuvassa järjestelmässä saavutetaan tietyt kansalliset tavoitteet, tasa-arvoiset mahdollisuudet ja riittävän yhtenäinen laatu. On tärkeää muistaa, että kansallisella tasolla meillä säädetään vain minimitavoitteet eli se, mitä vähintään on tarjottava ja järjestettävä. Toisaalta mielestäni myös opetuksen järjestäjille on hyvä jättää paikallista liikkumavaraa, jotta paikalliset olosuhteet, oppilaiden tarpeet ja taipumukset voidaan myös ottaa huomioon.
Arvoisa puhemies! Perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa pohtinut työryhmä sai kesän korvalla valmiiksi oman ehdotuksensa, joka on nyt käynyt laajan lausuntokierroksen ja on opetus- ja kulttuuriministeriössä jatkovalmistelussa. Työryhmä tiivisti tulevat perusopetuksen tavoitteet viiteen kokonaisuuteen uuden ajan kansalaistaidoiksi: ajattelun taitoihin, työskentelyn ja vuorovaikutuksen taitoihin, käden ja ilmaisun taitoihin, osallistumisen ja vaikuttamisen taitoihin sekä itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taitoihin. Tuo tavoitteenasetanta sai lausuntokierroksella hyvin myönteisen palautteen, sen sijaan keinoista, millä vähimmäistuntimäärällä mitäkin oppiainetta näihin tavoitteisiin päästään, lausunnonantajien käsitykset erosivat.
Omassa tuntijakoesityksessään työryhmä oli jakanut nykyiset oppiaineet laajemmiksi ainekokonaisuuksiksi ja esitti myös kahta uutta oppiainetta, draamaa ja etiikkaa. Toimeksiannon mukaisesti työryhmän esitykseen sisältyy taito- ja taideaineiden vahvistaminen valinnaisuutta lisäämällä, samoin työryhmä esitti muutoinkin melko tuntuvaa valinnaisuuden lisäämistä ja muun muassa kielten opetuksen aikaistamista ja monipuolistamista, liikuntatuntien lisäämistä sekä vähimmäistuntimäärän nostamista. Täälläkin nyt keskustelussa vahvasti painotetun koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta erityisesti vähimmäistuntimäärän nostaminen sekä velvoite tarjota mahdollisuutta kielten opiskeluun on syytä nostaa esiin. On todettava, että meillä on varsin suuriakin eroja siinä, minkä verran kunnat opetusta resursoivat opetustuntien osalta.
Arvoisa puhemies! Tämä ajankohtaiskeskustelu toimii osaltaan eduskunnan evästyksenä hallitukselle sen valmistellessa uusia kansallisia tavoitteita ja tuntijakoa perusopetukseen. Osa työryhmän esittämistä muutoksista, kuten uudet oppiaineet tai kielten tarjontavelvoitteen lisääminen, on sen laatuisia, että ne edellyttäisivät perusopetuslain tarkistamista, sillä muun muassa oppiaineet on mainittu laissa. Tuntijakopäätös on tarkoitus antaa valtioneuvoston asetuksena keväällä 2011, jolloin sen pohjalta käynnistyisi opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen, ja kouluissa nämä muutokset alkaisivat näkyä vähitellen vuodesta 2014 alkaen.
Puhemies: Sitten käydään keskusteluun.
Epäselväksi kuitenkin jäi se, millä tavoin tuo valinnaisuuden reipas, etten peräti sanoisi raju, lisääminen ja sen aloittaminen jo alakouluvaiheessa voisi tuota teidän itsennekin nyt peräänkuuluttamaa tasa-arvoa lisätä. Itse olen nähnyt aika monessa kohtaa ja monta tutkimustakin siitä, että jos valinnaisuus lisääntyy rajusti ja se aloitetaan jo varhaisessa vaiheessa, niin sanotut paremmista taustoista tulevat opiskelijat usein valitsevat niitä aineita, jotka takaavat sitten paremman jatko-opintokelpoisuuden, ja sitten taas päinvastoin ne, joilla se kotitausta ei aina ole valitettavasti kunnossa, eivät osaa niitä aineita valita. Tässä näkyy myös poikien ja tyttöjen välinen keskeinen ero, puhumattakaan sitten tästä alueellisesta erosta eli siitä, että jos siellä kunnan sisälläkin eriarvoistumista tapahtuu, niin sen lisäksi sitä saattaa tapahtua myös Suomessa eri alueitten välillä. Tähän ette oikein ottanut kantaa.
Toivoisin, että vastaisitte tähän, koska tämä on myös ollut meidän esittämämme kritiikin keskeisin lähtökohta, aivan kuten täällä viitattiin - kiitos vain siitä. Keskusta on todella ollut keskeisiltä osin rakentamassa yhtenäistä, tasa-arvoista, oikeudenmukaista, lähtökohdista riippumatonta koulutusjärjestelmää. Ja se tulee pitämään siitä muuten kiinni. Siinä ei ole tinkimisen varaa.
Puhemies: Siirrynkin nyt myöntämään vastauspuheenvuoroja, siis minuutin mittaisia.
Täällä ministeri totesi, että on tärkeätä, että tulevaisuudessakin lähikouluissa pidetään kiinni hyvästä opetuksesta. Mutta miten tämä periaatteessa on mahdollista, haluaisin kuulla siitä. Kun nyt jokainen kunta voi koulutuksen järjestäjänä sovittaa hyvin eri tavalla näitä valinnaisuuksia ja oppiaineryhmien sisällä vähentää yhteisten opetettavien aineiden opintoja sillä, että tätä valinnaisuutta lisätään, niin miten tämä hyvä lähikouluopetus on varmasti varmistettu sitten tulevaisuudessa? Sitten on myös tämä tavoite, että erityistä tukea tarvitsevia nyt ollaan sijoittamassa yleisopetuksen ryhmiin, kun lainsäädäntöä uudistetaan. Miksi sitten lahjakkaita oppilaita halutaan nostaa omiin ryhmiinsä, elikkä mikä on tämmöisen tulevaisuuden tarkoitus?
Arvoisa ministeri, tässä oli lukuisa joukko eriäviä mielipiteitä ja sitten nämä kriittiset lausunnot tästä raportista. Eikö tämä aiheuta sen, että tätä työryhmän työtä ja uudistuksen laajuutta, sisältöä ja aikataulua tulee arvioida uudelleen?
Suuri ongelma on se, että luokkakoot ovat edelleen isoja. Sillä tavalla saadaan aikaan myös se, että opettajilla ei ole aikaa ottaa huomioon eri lapsien erilaisia mahdollisuuksia selviytyä opinnoista, ja paljon tehokkaampaa kuin tämä valinnaisuuden lisääminen ja sitä kautta tasoerojen kasvattaminen olisi se, että annetaan sitovat määräykset riittävän pienestä luokkakoosta. Sillä tavalla saadaan sitten opettaja paremmin ottamaan huomioon eri lapset. Se on paljon tehokkaampaa kuin tämä valinnaisuuden lisääminen.
Sitten, puhemies, kun on mahdollisuus kysyä: Kun luin tätä laajaa tuntijakoesitystä, niin sieltä osui yksi asia silmään: "Kansainvälisesti vertaillen historian ja yhteiskuntaopin tuntimääriä voi pitää - - vähäisinä." Siis Suomessa. 9-11-vuotiaille opetetaan EU-maissa yhteiskuntatietoa keskimäärin 8 prosenttia opetukseen käytetystä ajasta, kun Suomessa sitä opetetaan vain 2 prosenttia. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Tästä kysymys: eikö pitäisi lisätä kansalaistietoa ja yhteiskuntaopin opetusta?
Mitä tulee nykyiseen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, niin tämä ongelma on nyt se, että on jopa 500 tunnin ero. Nyt kun kunnille on annettu esimerkiksi kieliohjelmassa vapaat kädet, mitä tapahtuu? Kunnat tarjoavat vaan englantia ja ruotsia, kun pitäisi monipuolistaa. Sen takia pitää pikkasen kiristää tätä normiohjausta, jotta tulisi tähän maahan se yhdenvertaisuus, mitä tässä kaikki peräänkuuluttavat.
En myöskään ymmärrä sitä, että täällä nyt katsotaan, että se valinnaisuus liittyy ikään kuin kuntiin ja valinnaisuuteen, kun tässä pitäisi puhua oppilaitten valinnaisuudesta, ja sitä pitää olla sen verran, että ne yksilölliset taipumukset pitää ottaa huomioon ja nämä erikoisluokat tulevaisuudessakin sitten säilyvät.
Mitä tulee näihin taito- ja taideaineisiin, niin kyllä niitä tulee vahvistaa. Me olemme kaikki siitä ihan yksimielisiä. (Ed. Gustafsson: Siitä ollaankin!)
Men naturligtvis borde vi medverka till att det ska bli lättare, enklare och populärare att lära sig språk. Det gäller såväl finska som svenska som andra språk, och det finns metodik att använda sig av.
Mehän tiedämme, että nuoret lapset oppivat parhaiten uusia kieliä oman äidinkielen lisäksi. Siksi kielikylpyopetus on ihan paras tapa. Siihen on panostettava lisää. On varmistettava, että tässä maassa on opettajia riittävästi.
Ihan lopuksi: Maahanmuuttajat Närpiössä, jotka onnistuvat niin hyvin kotiutumaan, tekemään työtä, menestyvät jne., ovat sitä mieltä, että meidän maamme ja Pohjanmaan nuoret, suomenkieliset, ruotsinkieliset, asennoituvat väärin kielten oppimiseen. Nämä maahanmuuttajat (Puhemies: Nyt minuutti on kulunut!) ihan ilmiömäisellä tavalla oppivat suomea ja ruotsia. Ja ...
Puhemies: Nyt minuutti on kulunut!
Ylipäätään, arvoisat edustajat, pyydän, että kiinnitätte huomiota edessänne olevaan kelloon. On jokseenkin turhauttavaa täällä lueskella näitä minuutteja. Kyllä se puheenvuoro on mahdutettava nyt siihen, mistä on sovittu.
Suomalaisten kansanterveyden tutkijoiden mukaan terveyseroja saataisiin pienennettyä kiinnittämällä enemmän huomiota peruskoululaisten elintapoihin. Jotta nuoret omaksuisivat terveelliset elämäntavat, tarvitaan peruskouluun enemmän opetusta terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Taide- ja taitoaineiden merkitystä tulisi korostaa ja esimerkiksi kädentaitojen, kotitalouden, terveystiedon ja liikunnan osuutta tulisi vahvistaa opetuksessa. Mitä mieltä arvoisa opetusministeri on näiden aineiden tär-keydestä?
Te sanoitte, että suomalaisesta peruskoulusta on syytä olla ylpeä, mutta hienoakin soitinta pitää aika ajoin viritellä. Mutta eikö tässä nyt käy niin, että tässä menee hyvä, arvokas soitin ikään kuin epävireeseen, jos lähdetään tämän tuntijakoesityksen pohjalta nyt tätä peruskoulua säätämään?
Mutta kiinnittäisin huomiota siihen, että ehkä kaikkein parasta antia tuntijakotyöryhmän esityksessä on nimenomaan minimituntimäärien kohottaminen. Meillä Suomessa vallitsee tällä hetkellä erittäin suuri alueellinen epätasa-arvo ja epäoikeudenmukaisuus siinä tuntimäärässä, mitä lapset perusopetuksen aikana saavat. Tällä uudistuksella pyritään siihen, että tasa-arvoa nimenomaan saadaan parannetuksi.
Valinnaisuus ja vaihtoehdot alkavat mielestäni korostua vasta perusasteen päättövaiheessa oppilaiden erilaistumisen kasvaessa. Juuri sinne tarvittaisiin joustoa ja uusia innovaatioita. Alaluokat mielestäni ovat yhdessä kasvamista varten. Peruskoulun alaluokkien tehtävänä on nimenomaan luoda turvallinen kasvuympäristö ja yhtenäinen perusta myöhemmille opinnoille. Tässä on nyt niin paljon ristiriitaisuuksia ilmennyt, että minun mielestäni pitäisi ottaa aikalisä koko ops-järjestelmälle ja tarkastella sitä ja näitä lainsäädännön raameja ihan rauhassa.
Mutta, arvoisa puhemies, on vaikea ymmärtää sitä, että keskusta vastustaa valinnaisuutta ja syventäviä kursseja. Miksi suomalaisessa koulussa ei lahjakas oppilas saisi oppia joka päivä? Kokoomuslaisessa peruskoulussa jokainen oppilas saa oppia joka päivä jotain uutta. Se on todellista tasa-arvoa suomalaisessa peruskoulussa, että se heikko mutta myös se lahjakas oppilas saavat tasoistaan koulutusta ja oppivat joka päivä jotain uutta.
Oikeastaan nyt täytyisi kuulla sivistyspoliittisen ministerityöryhmän ministeri Vehviläisen kannanotto tähän työn jatkamiseen, koska minä ymmärsin Virkkusen viimeisen lauseen niin, että hän jatkaa härkäpäisesti näillä linjoilla, vaikka tiedotteet kertovat, että keskustakin on tästä jo irtisanoutumassa nimenomaan tasa-arvon murentamisen vuoksi. Myös vihreät hallituspuolueena ovat jo jättäneet eriävän mielipiteen tähän selvitykseen, ja nyt tiedämme, että EK vastustaa, Kuntaliitolla on ongelmia.
Jatkatteko tosiaan tällä linjalla, vai otetaanko aikalisä tässä, mikä ehdottomasti olisi tarpeen? Meillä on maailman paras järjestelmä, ei lähdetä murtamaan sitä kokoomuslaisten linjoilla.
Erityisesti tarkastelua mielestäni kaipaa nimenomaan taito- ja taideaineiden kokonaisuus nimenomaan tästä näkökulmasta, että hallitusohjelmassa kyllä linjattiin näin, että niiden osuutta vahvistetaan valinnaisuutta lisäämällä. Eli tässä mielessä työryhmä on kyllä nimenomaan tämän toimeksiannon mukaisesti toiminut ja toteuttanut tämän valinnaisuutta lisäämällä. Mutta huolta on nyt aiheuttanut nimenomaan lausuntojen pohjalta se, että vaikka näiden aineiden kokonaismäärä lisääntyy, niin kun valinnaisuutta on enemmän, ehkä jokin yksittäinen aine ei sitten tulisikaan valituksi niin paljon. Tätä kokonaisuutta nyt käydään kaiken kaikkiaan läpi.
Samoin tässäkin tuli kritiikkiä tähän valinnaisuuden määrään sinänsä. On huomattava, että tässä työryhmän esityksessä valinnaisuus ei ole niin suurta siinä mielessä, että se on näiden ainekokonaisuuksien sisällä olevaa painotusmahdollisuutta, mutta tällä hetkellähän valinnaisuutta on vain 13 vuosiviikkotuntia, eli se väheni aika rutkasti edellisessä uudistuksessa. Mielestäni sitä on kyllä tarpeen kasvattaa, mutta nyt tätä raamia haetaan tässä jatkovalmistelussa. Samoin kieliohjelma on selvästi sellainen, mihin tarvitsem- me ...
Puhemies: Ministerillä on myös se sama kello siellä!
Tässä on nyt valmisteltu 2 minuutin puheenvuoroja. Mieluummin nyt menettelisin niin, että kun meillä on runsas määrä puheenvuoroja, joita riittää koko tunniksi minuutinkin mittaisina, niin jos se sopii, tiivistäisitte niitä etukäteen valmisteltuja puheenvuoroja niin, että useammat saavat puhua, jos edelleen jatketaan tällä minuuttilinjalla, niin kuin mielelläni tekisin.
I Finlands grundutbildning får eleverna tusen inlärningstimmar mindre än i motsvarande grad i de övriga nordiska länderna. Så det är helt klart att det borde vara möjligt att utöka antalet lärotimmar så att man också kunde utöka antalet ämnen där det finns ett behov. Det här kräver naturligtvis också mera resurser, och det tycker jag man också ska ha beredskap till.
Toisaalta kehun sitä, että on hyvä, että kieliohjelmaan tulee lisäyksiä. On hyvä, että 10 hengen ryhmillä voidaan aloittaa uusi kieli. Mutta kysyn, mistä tulevat rahat pienille kunnille siihen, että näitä pieniä ryhmiä voidaan sitten myös perustaa.
Mutta vakavasti, kyllä suomalainen peruskoulu on melkoinen yhteiskuntapoliittinen ja koulutuspoliittinen innovaatio. Ministeri sanoi kyllä aivan oikein, että sen tavoitteita on jatkuvasti syytä päivittää. Nyt se näkyy muun muassa siinä, että on tullut kaksi uutta ainetta, draama ja etiikka. Olisiko mahdollista pikkuisen kertoa, mitkä syyt koulutuspolitiikassamme tai yhteiskunnassamme antoivat aiheen nimenomaan tällaisiin valintoihin, miksi ei esimerkiksi dialektiikka? Tai mikä on syynä siihen, että vaikkapa lapsen oman uskonnon opetus ei täytä sitä vaatimusta, joka nyt on asetettu tälle uudelle etiikalle? Voisiko näitä vähän syventää?
Ed. Heinonen, maksimikokojen määrääminen luokille olisi paras tapa siihen, että jokainen oppilas henkilökohtaisesti huomioidaan opetuksessa. Te olette luomassa tasokursseja, eliittiluokkia, me haluamme tasa-arvoisia pieniä ryhmiä.
Arvoisa puhemies! On kuitenkin mahdollista, jos halutaan, järjestää pienemmässäkin kunnassa kyläkouluineen kaikkineen mahdollisuus valita esimerkiksi saksa tai venäjä. Tiettyä panostusta se vaatii niin vanhempiin kuin lapsiinkin, heidän rohkaisuaan, kielisuihkuja alakouluihin, opettajien ja rehtorien oikeaa asennetta, kuljetuksia kyläkouluilta taajamaan yhteisille oppitunneille, luottamushenkilöiden tukea jne., mutta erittäin mahdollista se on. Esimerkiksi Joroisista voi käydä oppia ottamassa.
Lopuksi vielä, arvoisa puhemies: Ympäristötietoisuus, ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnon monimuotoisuus pitäisi sisällyttää kaikkiin oppiaineisiin, monimuotoisen metsäluonnon säilyminen, rantaluonnon uhanalainen tila. Näihin kaikkiin ... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]
Jotenkin tuntuu siltä, että tämä liiallinen valinnaisuus voi olla myös ansa, koska se aiheuttaa poikien ja tyttöjen välillä eroja sekä myös alueellisesti ja sosiaalisesti. Kun lukee tätä sanahelinää, mitä täällä tarjotaan, niin sieltä ei enää kohta puutu kuin estetiikka, kosmetiikka ja erotiikka. (Naurua) Elikkä kuitenkin me tarvitsemme itse asiassa tasa-arvoista suomalaista peruskoulua, joka turvaa kaikille oppimisen mahdollisuuden ja erityisesti myös tukiopetusta niille lapsille, niin että he eivät tipahda. Jokainen lapsi on täyden opetuksen arvoinen.
Toivoisin, että nämä lausunnot otetaan vakavasti, samoin kuin se, että siellä on niitä oppiaineita, jotka ovat juuri oppilaan hyvinvoinnille, terveydelle olleet hyvinkin merkittäviä ja joita on heikennetty. Tämmöisiä ovat esimerkiksi kotitalous ja terveystieto, joilla on nähty hyvinkin suurta vaikutusta siihen, että oppilaan elämänhallintaan liittyviä valmiuksia luodaan ja tulevaan ammattiin liittyviä valmiuksia. Pitäisi entistä enemmän pitäisi saada sellaisia oppiaineita, joissa kädentaitoja vahvistetaan, ja nyt näyttää siltä, että ne eivät tässä tuntijakokehyksessä nouse esille.
Taito- ja taideaineet ovat nousseet tämän keskustelun keskiöön. Itse kuitenkin haluaisin nostaa edelleenkin kansalaistietoa, -taitoa, yhteiskuntaoppia, niitten liian vähäistä määrää, mikä näkyy sitten ihan nykyisten aikuistenkin elämässä ja elämänkatsomuksessa, eikä liikunnan merkitystä varmaan enää tarvitse kenenkään korostaa.
On totta, että peruskoulutus tarvitsee päivittämistä. Herääkin kysymys, arvoisa ministeri, mistä tulee tarve näin massiiviselle uudistukselle.
Opettajien on käytännössä mahdotonta antaa opetussuunnitelman mukaista opetusta näin lyhyessä ajassa. Tuntien leikkaus johtaisi myös siihen, että alle 500 oppilaan kouluilla ei olisi voimavaroja palkata vakituisia kuvataideopettajia. Tämä hankaloittaisi opetuksen pitkäjänteistä suunnittelua ja asettaisi koulut sekä oppilaat eriarvoiseen asemaan. Eriarvoisuutta syntyisi myös alueellisesti, sillä kuvataiteen muuttuessa yhä enemmän vapaaehtoiseksi pienemmillä paikkakunnilla ei voitaisi tarjota opetusta lainkaan, jos ryhmäkoot jäävät liian pieniksi.
Lisäksi haluaisin myös tukea sitä, että erityisopetusta lisätään.
Mutta haluaisin kiinnittää huomiota tähän kielten opetukseen ja siihen liittyviin esityksiin, joita työryhmä teki. Mielestäni ne ovat erittäin tarpeellisia, koska meillä on kyllä suurena probleemana se, että meillä on erittäin paljon vähentynyt kielten opiskelu suomalaisessa yhteiskunnassa. Tässä ed. Komi viittasi muun muassa tuohon vapaaehtoiseen A2-kieleen, ja senkin osalta opiskelijoiden määrä on todella paljon pudonnut. Parhaimmillaan sen valitsi noin 40 prosenttia oppilaista, mutta nyt määrä on enää reilut 20 prosenttia, eli todella paljon kielten opiskelu on vähentynyt. Vaikka on yritetty erilaisilla ohjelmilla nyt saada kuntia innostumaan siihen, että tarjottaisiin enemmän vaihtoehtoja, näin ei ole tapahtunut. Työryhmähän esitti, että jatkossa kuntia velvoitettaisiin tarjoamaan kolmea vaihtoehtoa pitkäksi kieleksi ja velvoitettaisiin myös tarjoamaan vapaaehtoisia kieliä.
Esityksessä on mainittu kaksi uutta oppiainetta: draama ja etiikka. Mielestäni ne ovat turhia. Jos niitä halutaan, niin järjestettäköön niitä sitten niille kunnille, jotka haluavat tehdä niistä kerhotunteja ja kerhotuntien kautta sitten pyörittää nämä opetusaineet.
Mutta toinen aihe. Ed. Uotila otti esiin nämä niin sanotut kärentaidot eli käsityöt, niin tytöille omanlaaset ku pojille, ja päinvastoin ne voi toistensa, nyt ku tasa-arvoa eletään. Se ois kiva oppia poikienkin kutomahan kunnolla villasukat jalkoohin.
On myös toinen asia, mistä olen huolissani. Ennen kulttuuriperintö on ollut läpileikkaavana eri oppiaineissa. Nyt kulttuuria ei mainita lainkaan valtakunnallisissa tavoitteissa. Minua hämmentää tällainen juurettomuus. Mielestäni lapsille ja nuorille tulee taata valmiudet kulttuuriperinnön tukemiseen ja kulttuuri-identiteetin rakentamiseen, sen jatkamiseen ja säilyttämiseen. Oppilailla tulee olla mahdollisuus tuntea itsensä osaksi ympäröivää kulttuuriperintöä.
Sitten on yksi asia. Meille tuli peruskouluasetus ja -laki vuonna 1968. Se pantiin voimaan Lapista alkaen pikkuhiljaa 1970. En tiedä, millä Rkp sai silloisen ministeri Virolaisen puhuttua ympäri, että tuli pakkoruotsi. Sieltä se alkoi. Nyt teillä olisi mahdollisuus tehdä historiaa, ministeri Virkkunen, poistamalla se pakkoruotsi. Niille, jotka väittävät, että se on perustuslaissa: siellä ei sanota sanaakaan pakkoruotsista, ei ainoatakaan sanaa, eli se on valheellista väittämää. Tämä valinnaisuus olisi erinomaisen hyvä asia, että ruotsin sijaan voisi ottaa jonkun maailmankielen, mitä ihan oikeasti tarvitsee. Minä puhun näin, vaikka olen Ruotsissa syntynyt ja pienenä ainoastaan sitä kieltä osannut.
Koulutuksellinen tasa-arvoisuus on vahva puoli tässä järjestelmässä. Kun rinnakkaiskoulujärjestelmästä siirryttiin 1970-luvulla yhtenäiseen peruskouluun, muutosta perusteltiin ennen kaikkea tasa-arvolla. Eri puolilla maata taajamissa, kaupungeissa, keskustoissa ja haja-asutusalueilla asuvilla on yhtenevät mahdollisuudet osallistua koulutukseen. Samat mahdollisuudet koskevat sekä tyttöjä että poikia. Lisäksi erilaisista sosiaalisista ja taloudellisista oloista tulevilla on periaatteessa samanlaiset koulutusmahdollisuudet. Sen takia mielestäni myös tämä valinnaisuus on aika vaarallinen asia, jos puhutaan tasa-arvosta eri puolilla maata. On pieniä kouluja, siellä ei pystytä tarjoamaan niin paljon vaihtoehtoja. Tässä edellä on ollut todella hyviä puheenvuoroja tämän suhteen.
Kiinnittäisin huomiota määrän lisäksi myös taito- ja taideaineiden laatuun. Todellakin liikunta kyllä lisääntyy, mutta vaarassa ovat kuvaamataidon, käsityön ja kotitalouden yhteiset tunnit, ja se tarkoittaa sitä, että pätevien opettajien saaminen ja heidän virkojensa säilyttäminen on vaarassa.
Ministeri Virkkunen sanoi, että korkealaatuisesta peruskoulusta kiitos kuuluu erityisesti taitaville ja motivoituneille opettajille. Olettaisin silloin, että teillekin olisi erittäin suuri arvo se, että aineenopettajat säilyisivät näissä aineissa ja heille taattaisiin riittävät tuntimäärät. Tämä esitys ei sitä takaa. Eli siinä mielessä näiden taito- ja taideaineiden laatu on vaarassa. Lisäksi olen huolestunut äidinkielen tuntimäärästä. Kaksi tuntia vähennystä on paljon.
Ja vielä: valtiovarainministeriö varoittaa tämän esityksen taloudellisista vaikutuksista.
On tärkeää, että pystymme varmistamaan sen, että meillä on pätevät opettajat myös jatkossa. Ed. Ojansuun mainitseman äidinkielen osalta työryhmähän lähti nimenomaan siitä, että äidinkielestä oli vähennetty nämä draamatuntien määrät, koska draama oli irrotettu omaksi oppiaineekseen. Eli sen johdosta minimituntimäärässä oli tuo vähennys. Mutta nyt lausuntojen pohjalta tätä kokonaisuutta arvioidaan ja jatkojalostetaan.
Tässä yhteydessä olemme tutkineet myöskin muita Pohjoismaita ja hakeneet sieltä positiivisia vaikutteita. Nyt kun katsotaan esimerkiksi kohti Tanskaa, mihin perustuu se, että tanskalaiset ovat tutkimusten mukaan onnellisimpia tällä hetkellä ja siellä syntyy uusia yrityksiä ja innovaatioita aivan uutta vauhtia verrattuna siihen, mitä Suomessa tällä hetkellä on? Tähän taustalla vaikuttaa se, että siellä nimenomaan taito- ja taideaineet ja luovuus ovat koulussa aivan uudella tasolla. Siksi tämä taito- ja taideaineiden lisääminen on meillä myöskin koulumaailmassa tärkeätä. Ja draama myöskin, minun mielestäni elämä on draamaa. Paitsi että meillä on positiivisia onnistumisia, mitä pitää edesauttaa, myöskin epäonnistumiset pitää hyväksyä.
Esitetty uudistus myllertää perusopetuksen perusteellisesti. Peruskouluun tulisi uusia oppi-aineita, ja oppiaineet ryhmiteltäisiin oppiaine-kokonaisuuksiksi. Valinnaisuuden säätelytapa muuttuisi. Valinnaisuuden seuraukset olisivat hyvin arvaamattomat sekä koulutuksellisen tasa-arvon että opetuksen tason ja eri oppiaineiden opettajien hyvän yhteistyön kannalta. Kustannusvaikutukset kunnille olisivat merkittävät.
Esitys oli erimielinen, lausunnot vetivät moneen suuntaan, ja lehdistön kritiikki on ollut kiivasta. Päätöksiä ei kerta kaikkiaan kannata tehdä esityksen pohjalta. Tehty esitys tulee siirtää seuraavalle hallituskaudelle ja ottaa uudestaan valmisteluun, jotta vältetään vaara hyvän perusopetusjärjestelmän vaurioittamisesta.
Toinen tärkeä asia, herra puhemies, on mielestäni se, että uskonnonopetukseen ei pidä kajota eikä pidä sen tilalle asettaa mitään etiikkaa tai draamaa. Nimittäin koko Suomen opetusjärjestelmä ja koko länsimainen sivistysjärjestelmä perustuu kristinuskoon, enkä näe siinä mitään järkeä, että tämä pitkäaikainen hyvä asia heitettäisiin menemään ja sen tilalle tehtäisiin jotakin keinotekoista. Kyllä meidän on kristilliset juuremme tunnustettava, ja sen pitää näkyä myös opetuksessa. Se on ollut koko suomalaisen yhteiskunnan perustava järjestelmä, eikä sitä pidä mennä tuhoamaan.
Hallitusohjelmassa on kirjaus, että taito- ja taideaineiden asemaa vahvistetaan lisäämällä valinnaisuutta. Musiikki, kuvataide, kotitalous ja käsityöt antavat tilaa luovuudelle ja oppilaan vahvuuksien kehittämiselle sekä itsetunnon vahvistamiselle.
Peruskoulun tulee olla yhdenvertainen, jotta alueiden, koulujen ja oppilaiden välinen tasa-arvo toteutuu. Monet opettajat ja koulutuksesta kiinnostuneet tahot ovat seuranneet huolestuneina tuntijakouudistusta (Puhemies: Minuutti on kulunut!) valmistelleen työryhmän esitystä. Opettajien mielestä kouluissa on itsessään tarpeeksi draamaa. Tarvitaanko sitä, arvoisa ministeri, vielä erillisenä oppiaineena?
Puhemies: Olen tässä vielä merkinnyt vastauspuheenvuoroina edustajat Pulliainen, Mauri Salo ja sitten edustajat Hänninen, Vahasalo, Puumala, Heinonen, Peltonen ja Kantola. Näiden puheenvuorojen jälkeen jokainen halukas on päässyt vähintään kertaalleen puhumaan. Sitten kuulemme ministerin vastauksen ja tämä keskustelu päättyy.
Tänä vuonna koulunsa aloittaneella on 10 vuoden kuluttua maapallolla 700 miljoonaa uutta kilpailijaa. 20 vuoden kuluttua, jolloinka hän on vaikkapa, sanotaan nyt, filosofian tohtori, hänellä on 1,5 miljardia uutta resurssikilpailijaa. Mitä meidän tieteellinen pyrkimyksemme tavoittelee? Se tavoittelee sitä, että ne oikeat vastaukset, jotka me nyt miellämme tässäkin salissa oikeiksi vastauksiksi, ovat vääriä vastauksia. Mikä sitten on koulutuksen tehtävä? Sen tehtävä on opettaa nuoret ja vähän varttuneemmat ihmiset tekemään tällä maapallolla oikeita kysymyksiä, jotta he pärjäisivät täällä.
Toinen merkittävä asia, mikä täällä on noussut esiin, on kädentaitojen oppiaineiden ylläpitäminen ja myöskin nykyaikaisin keinoin lisääminen niin, että nuorista tulee työelämän käyttöön hyviä ihmisiä.
Sisäinen yrittäjyys on meille kaikille tärkeä asia. Suomalaisen nuorison elämänhallinta on tänä päivänä hukassa ja yrittäjyyteen on syytä kasvattaa.
Ihan omasta näkökulmastani kyllä painopisteenä uudistuksessa tulee olla heikoimmin motivoituneiden opiskelijoiden näkökulma, arjen taidot, kouluviihtyvyys ja opetushenkilöstön jaksaminen. Taito- ja taideaineiden lisääminen on ihan hallitusohjelman mukainen asia, myöskin kieliohjelman vahvistamisesta pitää huolehtia. Samalla myöskin liikunta on tullut tärkeäksi. Siihen pitää, samoin kuin kotitalouteen, saada lisää tunteja.
Tämän maineikkaan peruskoulumme vahvuudesta, koulutuksen tasa-arvosta, on huolehdittava kaikin tavoin uudistuksessa, ja laadukasta, tasaveroista koulutusta on saatava kaikilla paikkakunnilla.
Sellainen on jäänyt mieleen uutistarjonnasta, että ministeri on jossakin lausunut, että kannatatte lasten erikoistumista jo alaluokilla. Jos tämä on totta, niin tämä herättää huolen siitä, kuinka pitkälle viedään tällainen, että lapsen ikään kuin ammatillinen, koulutuksellinen ura määräytyy siellä hyvin varhaisessa vaiheessa. Tällaista kehitystä minusta pitää torjua, ja juuri tällainen eriytyminen varhaisessa vaiheessa pystyttiin torjumaan silloin, kun peruskoulu rakennettiin. Ei pidä kääntää nyt tietenkään pyörää taaksepäin, vaan viedä yhdessä hyvä perusopetus sinne oppivelvollisuuden loppuun saakka ja siitä lähteä sitten erikoistumaan.
Tästä keskustelusta jää kuitenkin, puhemies, oikein hyvä mieli päällimmäiseksi, koska kaiken kuulemani perusteella ministeri on herkällä korvalla kuunnellut myös keskustan esille tuoman viestin ja on valmis siltä pohjalta keskusteluja jatkamaan, ja sama valmius meilläkin tietenkin on. Kun valuvika poistetaan, niin siitä saadaan toivottavasti ja uskoaksemme aika hyvä esitys.
Arvoisa puhemies! Tuo työryhmäraportti on hyvä pohja tälle työlle. Se antaa jatkovalmistelulle nyt hyvän perustan, ja olen varma, että kokoomus ja keskusta saavat tästä hyvällä yhteistyöllä sellaisen kokonaisuuden, että suomalainen peruskoulu on huippu vielä 2020-luvullakin. Myös kokoomus haluaa tuon työryhmäraportin.
Mutta ed. Vahasalolle haluaisin sanoa myös, että te olette itse työryhmässä esittämässä terveystiedon poistamista tai vähentämistä, mikä on aika ihmeellinen käsitys, koska terveystieto on koettu hyvinkin tarpeelliseksi oppiaineeksi.
Valinnaisuudesta vielä haluaisin puhua. Täällä ministeri totesi, että valinnaisuusmäärä lisääntyy. Mutta se on sidottu oppiainekokonaisuuksiin, ja silloin se on lokeroitua valinnaisuutta, eikä silloin oikeasti pääse kehittämään niitä omia vahvuuksiaan, mitä tässä olettaisi, että on tarkoitettu. Elikkä valinnaisuutta mukamas lisätään, mutta ei sitten kuitenkaan. Samalla vähennetään yhteisiä opintoja, eli kaikille hyvä koulu katoaa, jatko-opintokelpoisuus kaventuu. Tämäkö on perusopetuksen uudistamista?
Työryhmällä varmasti oli aika korkea kynnys siihen, että lähdettiin esittämään uusia oppiaineita, mutta perusteellisen harkinnan jälkeen työryhmä päätyi esittämään etiikkaa ja draamaa. Etiikkaa lähinnä siitä syystä, että meillä on yhä enenevässä määrin erilaisia uskontokuntia ja koettiin tarvetta käsitellä yhteiskunnan arvopohjaa myös yhteisesti eri uskontoihin kuuluvien kanssa. Toisaalta draaman osalta voi todeta, että meillä suomalaisilla on selvästi tarvetta siihen, että meidän on opittava ilmaisemaan itseämme, tunteitamme nykyistä paremmin ja toimimaan vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa. Tähän taustaan nähden ymmärrän, että draaman esittäminen erilliseksi oppiaineekseen oli hyvin perusteltua. Kansainvälisestihän näin useissa maissa onkin.
Tämä keskustelu, jota olemme nyt käyneet, toimii erinomaisena evästyksenä jatkotyölle, jota nyt käydään tuntijakotyöryhmän esityksen ja lausuntokierroksen annin pohjalta. Tavoitteena on se, että mahdolliset lakimuutokset saadaan tämän syksyn aikana eduskuntaan ja asetus voidaan keväällä valtioneuvostossa hyväksyä.
Puhemies: Keskustelu on päättynyt