Siirry Eduskunta.fi sivustolle svenska

Toimenpidealoite 31/2010 vp

Tarkistettu versio 2.0 TPA 31/2010 vp - Minna Sirnö /vas

Raiskauskriisikeskusten verkoston perustaminen ja Raiskatun akuuttiapu -kansion käyttöönotto

Eduskunnalle

Seksuaalisen hyväksikäytön tai väkivallan kokeminen on aina järkyttävä tapahtuma, joka aiheuttaa fyysisiä, henkisiä ja psyykkisiä reaktioita uhrissa. Tapahtuman läpikäyminen on monesti ylivoimainen tehtävä, ja siksi seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan kohteeksi joutunut tarvitsee apua.

Vuonna 2008 Suomessa poliisille ilmoitettiin 915 raiskausta. Luku ei kata kaikkia raiskauksia tai raiskauksen yritystä, sillä edelleenkin kynnys ilmoittaa raiskauksesta poliisille on liian korkea ja uhrin tuntema häpeä - etenkin, kun raiskaaja on hänen läheisensä tai tuttavansa - estää tekemästä rikosilmoitusta.

Ainoaan kahdella paikkakunnalla toimivaan raiskauskriisikeskukseemme, Tukinaiseen, tulee vuosittain yli 10 000 soittoa. Soittojen määrä osoittaa, että Suomessa on huutava pula matalan kynnyksen lisäpalveluista raiskauksen uhreille. Kansainväliset suosituksetkin edellyttäisivät, että myös Suomessa olisi yksi matalan kynnyksen raiskauskriisikeskus jokaista 200 000:ta asukasta kohden. Tällä hetkellä tämä tavoite ei todellakaan toteudu.

Jokainen raiskauskriisiä läpikäyvä uhri tarvitsisi takeet sekä fyysisestä että henkisestä ensiavusta sekä tarvittaessa myös suojelusta, joita hänelle myös kansainvälisten suositusten mukaan viranomaisten olisi tarjottava. Mutta raiskatuksi joutuminen jättää myös elinikäisiä arpia. Varsinkin hoitamattomana raiskauksen seuraukset tekevät uhrin sisällä erittäin kokonaisvaltaista tuhoa, vaikka se ei näkyisikään ulospäin.

Raiskaustrauman uhrit kärsivät muun muassa masennuksesta, ahdistuneisuudesta ja päihdeongelmista. Itsemurha-ajatukset ja -yritykset ovat myös raiskauksen uhrien keskuudessa huomatta-van yleisiä.

Matalan kynnyksen varhaisavun ja aikaa vievän toipumisen tuen puuttuminen voi johtaa sii-hen, että hoitoa haetaan vasta vuosien päästä. Valtaosa raiskatuistahan yrittää yhä selvitä tapahtuneesta yksin, vaikka ammattiapua olisikin tarjolla.

Jotta raiskaustraumasta voisi toipua niin, ettei se enää estä arjesta selviytymistä, uhreille olisi tarjottava nykyistä enemmän tukea ja asiantuntija-apua - osaamista, jota voitaisiin hyvin keskittää koko maan kattavaan raiskauskriisikeskusverkostoon. Avun on oltava saatavissa välittömästi ja saavutettavissa helposti.

Seksuaalisuuteen liittyvien traumojen hoito on hoitohenkilökunnalle erityisen vaativaa ja ah-distavaa.

Akuuttihoitoa antavissa päivystyspisteissä on kehitetty hoitoa helpottavia apuvälineitä. Tyy-pillisin esimerkki lienee niin kutsuttu elvytyspakki. Koko yksikön henkilökunta tietää, mitä pakki sisältää ja missä sitä säilytetään. Kun elvytys on suoritettu, pakki varustetaan välittömästi uutta käyttöä varten, mistä jokaisella henkilökuntaan kuuluvalla on myös velvollisuus huolehtia.

Raiskatun akuuttiapu (RAP) -kansion idea on sama kuin elvytyspakilla: kun tarvittavat väli-neet ovat keskitetysti saatavilla ja henkisesti erittäin vaativan tutkimuksen tekeminen on ohjattua, vapautuu hoitavan henkilön voimavaroja potilaan henkiseen tukemiseen. Tämän lisäksi hyvin toteutetulla akuutilla kriisihoidolla voidaan mahdollisesti ennaltaehkäistä ja lieventää potilaan pitkittynyttä sairastavuutta ja post-traumaattisia oireita.

Hoitohenkilökunnan tulisi tutustua RAP-kansion sisältöön ennen akuuttia hoitotilannetta. Koska seksuaalinen väkivalta on varsin yleistä, olisi tarpeellista järjestää säännöllistä koulutusta seksuaalisen väkivallan uhrin hyvästä hoidosta.

RAP -koulutuksen ja -kansion tavoitteena on parantaa väkivallan uhrin akuutin hoidon laatua. Seksuaalisen väkivallan mahdollisuus on aina otettava huomioon hoidettaessa pahoinpitelyn uhria. Näissä tilanteissa liian hyvin tehtyä kliinistä, fysiologista tutkimusta ja turhaan otettuja näytteitä ei ole olemassa. Tekemätön tutkimus ja ottamatta jätetyt näytteet voivat johtaa siihen, ettei rikoksen tekijää saada vastuuseen. Seksuaalirikoksen uusinnan riski on suuri. Nykyisin dna-rekisterin käyttö mahdollistaa sen, että rikoksenuusija voidaan saada vastuuseen pitkänkin ajan kuluttua. Rikoksen uusinnan yhteydessä otetut näytteet saattavat auttaa paljastamaan aikaisempia rikoksia. Näytteiden ottaminen on välttämätöntä myös tarttuvien tautien, raskauden ja fyysisten vammojen toteamisen sekä tarvittavan hoidon arvioimiseksi.

On erittäin tärkeää, että tutkimus tehdään aina kansiossa esitettyjen ohjeiden mukaisesti ja kaikki tarvittavat näytteet otetaan siitäkin huolimatta, ettei raiskauksen uhri halua tehdä rikosilmoi-tusta. Tekemätöntä tutkimusta ei voi korvata myöhemmin, eikä ottamatta jääneitä näytteitä voida enää myöhemmin saada. Potilaan hoidosta päivystystilanteessa on oltava riittävä dokumentaatio mahdollisesti myöhemmin nostettavaa syytettä varten. Seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneelle, shokissa olevalle ihmiselle on turvattava mahdollisuus harkita rikosilmoituksen tekoa myös akuuttivaiheen jälkeen.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla Suomeen perustetaan kansainvälisten suositusten mukaisesti yksi raiskauskriisikeskus jokaista 200 000:ta asukasta kohden ja otetaan kaikissa terveydenhoidon päivystyspisteissä käyttöön Raiskatun akuuttiapu -kansio.

Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 2010

Minna Sirnö /vas