Siirry Eduskunta.fi sivustolle svenska

Toimenpidealoite 78/2004 vp

Tarkistettu versio 2.1 TPA 78/2004 vp - Satu Taiveaho /sd ym.

Palveluasumisasiakkaan henkilökohtainen käyttövara

Eduskunnalle

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain (734/1992 ) 7 c §:ssä säädetään pitkäaikaisen laitoshoidon maksuista. Pykälässä pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävän maksun perusteista määrätään, että pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu. Maksu voi olla enintään 80 prosenttia hoidossa olevan kuukausituloista. Maksu voidaan kuitenkin määrätä enintään sen suuruiseksi, että hoitoa saavan henkilön henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain vähintään 80 euroa. Perittävä maksu ei saa ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. (5.12.2001/1168)

Palveluasuminen, erityisesti tehostettu ympärivuorokautinen palveluasuminen, on monilta osin verrattavissa pitkäaikaiseen laitosasumiseen, joten henkilökohtainen käyttövara tulisi laajentaa koskemaan myös palveluasumisen piiriin kuuluvia henkilöitä. Nykyinen laki ei takaa palveluasumisen piirissä olevalle henkilölle henkilökohtaista käyttövaraa. Tämä olisi kuitenkin tärkeää, koska palveluasuminen on usein asiakkaan maksukyvyn kannalta kallista. Käyttövaran määrittely palveluasunnoissa oleville olisi sen vuoksikin hyvin perusteltua, että palveluasuntojen asiakkaat ovat usein toimintakykyisempiä suhteessa laitoshoidossa oleviin ja siten heidän käyttövaran tarpeensa ja mahdollisuutensa sen käyttöön ovat suurempia.

Monet kunnat takaavat henkilölle tietyn käyttövaran kuukaudessa. Helsingissä kyseinen summa on 170 euroa ja Riihimäellä 160 euroa. Hämeenlinnan kaupunki miettii parhaillaan ratkaisua asiaan. Rahasummat vaihtelevat kunnittain sen mukaan, mitä palveluasumisen maksuun sisältyy. Nämä kunnissa määritellyt käyttövarat mukailevat pitkälti toimeentulotuen perusosaa, kuitenkin siten, että toimeentulotuen perusosasta on vähennetty ne osuudet, kuten ruokakustannukset, jotka sisältyvät palveluasumisen maksuun. Toimeentulotukeen perustuvaa käyttövaran määrittelyä voidaan pitää perusteltuna. Kulutustutkimukseen perustuvan toimeentulotuen perusosan laskennallinen peruste yksin asuvan henkilön ravintokustannuksien osalta on 48 % perusosasta. Esimerkiksi vuonna 2004 yksin asuvan henkilön toimeentulotuen perusosa kuntaryhmä 1:ssä on 377,15 euroa ja näin ollen ravintomenojen osuus tästä summasta on 181,05 euroa. Kuntaryhmä 2:ssa toimeentulotuen perusosa on 360,92 euroa, joten ravintomenojen suuruus tästä summa on 173,24 euroa. Summat on laskettu yksin asuvan henkilön toimeentulotuen perusosan mukaan. Ehdotetuksi käyttövaraksi jäisi näin ollen kuntaryhmä 1:ssä 196,10 euroa ja kuntaryhmä 2:ssa 187,68 euroa.

Koska kaikissa kunnissa käyttövaraa ei ole määritelty, asettaa se ihmiset käytännössä eriarvoiseen asemaan. Myös määriteltyjen käyttövarojen suuruus vaihtelee kunnittain.

Kunnat saavat itse määrätä palveluasumisen järjestämisestä. Palveluasumisesta perittävistä maksuista päättää palvelun tarjoava kunta. Vastuu henkilökohtaisesta käyttövarasto on näin ollen jätetty kunnille. Laki määrää, että palveluasumisesta perittävä maksu ei saa ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Henkilön oikeudesta palveluasumiseen määrätään vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987 ) 8 §:ssä. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (759/1987 ) 10 ja 11 §:ssä määrätään puolestaan palveluasumisen käytännön järjestämisestä kunnissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuasetuksen 5 §:ssä määrätään palveluaseumisen kustannuksista seuraavasti: "Milloin henkilö saa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987 ) 8 §:n 2 momentissa tarkoitetun palveluasumisen erityiskustannuksiin korvausta muun lain nojalla, voidaan palvelusta periä enintään saatua korvausta vastaava maksu. Maksu ei saa kuitenkaan ylittää palveluasumisen aiheuttamia kustannuksia."

Koska palveluasumiseen liittyvistä maksuista ei ole selkeää lainsäädäntöä, palveluasumisen käyttövaran määrittäminen vaatisi muutoksia sekä vammaispalvelulakiin että sosiaali- ja terveydenhuoltolakiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuasetus koskee vain palveluasumisen erityiskustannuksia. Palveluasumiseen liittyvistä kustannuksista sekä käyttövarasta määräävä laki olisi tarpeellinen. Se toisi alueellista tasa-arvoisuutta asiaan ja turvaisi palveluasumisen piirissä oleville henkilöille välttämättömimmän toimeentulon.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisin henkilökohtaisen käyttövaran takaamiseksi palveluasumisen piiriin kuuluville henkilöille.

Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2004

Satu Taiveaho /sd
Heli Paasio /sd
Jutta Urpilainen /sd
Virpa Puisto /sd
Anneli Kiljunen /sd
Minna Sirnö /vas
Erkki Virtanen /vas
Jyrki Kasvi /vihr
Minna Lintonen /sd
Matti Saarinen /sd
Pentti Tiusanen /vas
Pirkko Peltomo /sd
Matti Kauppila /vas
Markus Mustajärvi /vas
Klaus Hellberg /sd
Tero Rönni /sd
Arto Seppälä /sd
Marja Tiura /kok
Tony Halme /ps
Tuomo Hänninen /kesk
Olavi Ala-Nissilä /kesk
Eero Reijonen /kesk
Osmo Soininvaara /vihr
Aila Paloniemi /kesk
Susanna Haapoja /kesk
Antti Kaikkonen /kesk
Leena Rauhala /kd
Sirpa Asko-Seljavaara /kok
Pertti Salovaara /kesk
Tuija Brax /vihr
Lauri Kähkönen /sd
Reijo Laitinen /sd
Jari Vilén /kok
Anne Huotari /vas
Sirkka-Liisa Anttila /kesk
Rakel Hiltunen /sd
Säde Tahvanainen /sd
Raimo Vistbacka /ps
Päivi Räsänen /kd
Susanna Rahkonen /sd
Timo Soini /ps
Jouko Skinnari /sd