Siirry eduskunnan kotisivulle svenska

ASIAKIRJA HE 215/1991 PERUSTELUT vp


                                     vp 1991

         HE 215

                  Hallituksen esitys Eduskunnalle opetus- ja
                  kulttuuritoimen rahoitusta koskevaksi lainsäädännöksi


                         ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

             Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi kuntien opetus- ja
         kulttuuritoimen valtionosuusjärjestelmä. Esitys sisältää
         ehdotuksen laiksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta sekä
         siitä aiheutuviksi muutoksiksi muuhun lainsäädäntöön.
         Lainsäädännöstä ehdotetaan poistettavaksi sellaisia säännöksiä,
         joissa on asetettu ehtoja valtionosuuden saamiselle. Kuntien
         toiminnan ja talouden säätelyä ehdotetaan muutoinkin
         vähennettäväksi.
             Opetustoimen alalla uudistus koskee peruskoulun, lukion,
         ammatillisten oppilaitosten, kansalaisopistojen,
         musiikkioppilaitosten sekä taiteen perusopetuksen rahoitusta.
         Kulttuuritoimen alalla uudistus koskee yleisten kirjastojen,
         kuntien kulttuuritoiminnan, liikuntatoiminnan ja nuorisotyön
         sekä museoiden, teattereiden ja orkestereiden rahoitusta. Uusia
         säännöksiä sovellettaisiin myös lainsäädännön piiriin kuuluviin
         yksityisiin oppi- ja kulttuurilaitoksiin. Esitykseen on liitetty
         esitykset uudeksi laiksi kunnan opetustoimen hallinnosta, laiksi
         yhteisistä opettajista, kansalaisopistolaiksi, laiksi kuntien
         kulttuuritoiminnasta, museolaiksi sekä teatteri- ja
         orkesterilaiksi. Esitys laiksi taiteen perusopetuksesta on
         annettu eduskunnalle jo aiemmin.
             Esitys on osa yleistä kuntien valtionosuusuudistusta, jonka
         muita osia ovat eduskunnalle erikseen annettavat esitykset
         kuntien valtionosuuslaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi
         sekä sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelua ja
         valtionosuutta koskevan lainsäädännön uudistamisesta.
             Ehdotettu laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
         olisi opetusministeriön hallinnonalan rahoitusta koskeva
         yleislaki, joka korvaisi keskeisiltä osin nyt hajallaan eri
         laeissa olevat rahoitussäännökset. Laissa säädettäisiin
         käyttökustannusten ja perustamishankkeiden valtionosuuksista
         sekä kuntien maksuosuuksista käyttökustannuksiin. Valtionosuudet
         määräytyisivät laskennallisten perusteiden mukaan.
         Käyttökustannusten valtionosuusperusteina käytettäisiin
         toiminnan laajuutta kuvaavia tunnuslukuja - oppilasmäärää,
         opetustuntimäärää, kunnan asukasmäärää ja laitoksen
         henkilötyövuosimäärää - sekä niitä kohti vahvistettavia
         markkamääriä. Perustamishankkeiden valtionosuusperusteina
         olisivat ennalta vahvistettavat hankkeen laajuus ja
         tilakohtaiset yksikkökustannukset taikka hankkeen arvioidut
         kokonaiskustannukset. Opetustoimen laskennallisia yksikköhintoja
         porrastetaan tuntikehyksen, kunnan asukastiheyden ja
         kouluverkon rakenteen sekä kielisuhteiden perusteella. Kirjaston
         yksikköhintoja porrastetaan kunnan asukastiheyden perusteella.
         Valtionosuus maksettaisiin kunnalle yhtenä kokonaisuutena.
         Käyttökustannusten valtionosuuden käyttötarkoitusta ei
         rajoitettaisi. Yksityisen laitoksen valtionosuus maksettaisiin
         ylläpitäjälle.
             Uudistuksen yhteydessä kevennetään merkittävästi opetus- ja
         kulttuuritoimen hallintoa ja toimintaa koskevia säännöksiä.
         Sääntelyn purkaminen kohdistuu etenkin niihin säännöksiin, jotka
         eivät rakenteellisesti sovellu uuteen rahoitusjärjestelmään.
         Lisäksi sääntelyn purkamisen kohteena ovat sellaiset toimintaa
         koskevat säännökset, joiden keventäminen on tarpeen edellytysten
         luomiseksi kuntien ja yksityisten laitosten taloudelliselle ja
         tulokselliselle toiminnalle.
             Opetustoimen valtionosuus olisi kunnan kantokykyluokan
         mukaan 45-60 prosenttia valtionosuuden perusteena olevasta
         laskennallisesta markkamäärästä. Kulttuuritoimen valtionosuus
         olisi vastaavasti 25-40 prosenttia. Kantokykyluokkiin 1-5
         kuuluville kunnille valtionosuus olisi prosentuaalisesti sama,
         opetustoimessa 60 ja kulttuuritoimessa 40 prosenttia. Kuntien
         välisiä taloudellisia eroja tasattaisiin kantokykyluokissa 6-10
         nykyistä enemmän ja kantokykyluokissa 1-5 kokonaan yleisillä
         valtionosuuksilla.
             Valtionosuusasteikkojen muutosten takia opetus- ja
         kulttuuritoimen nykyiset valtionavut vähenevät noin 1 565
         miljoonaa markkaa, minkä verran valtionrahoitusta siirretään
         nykyisestä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta kuntien
         verotulojen täydennykseen ja yleiseen valtionosuuteen. Lisäksi
         rahoitusasteikon muutosten takia kuntien korvaukset valtion
         oppilaitoksia käyvistä oppilaista kasvavat noin 275 miljoonaa
         markkaa. Valtion ja kuntien välinen kustannustenjako opetus- ja
         kulttuuritoimessa muuttuu siten yhteensä noin 1 840 miljoonaa
         markkaa. Nämä laskelmat on tehty vuoden 1989 kustannusten
         mukaan.
             Perustamishankkeiden valtionosuusasteikko olisi kuntien
         kantokykyluokituksen mukaan 25-70 prosenttia. Sitä
         noudatettaisiin peruskoulun, lukion, ammatillisen oppilaitoksen,
         kansalaisopiston, musiikkioppilaitoksen sekä kirjaston
         perustamiskustannusten valtionosuuksissa. Kulttuuritoiminnan,
         liikuntatoiminnan ja nuorisotyön sekä museon, teatterin ja
         orkesterin perustamishankkeeseen voitaisiin myöntää
         harkinnanvaraista valtionavustusta.
             Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan
         samanaikaisesti kuntien valtionosuuslaiksi ja siihen liittyväksi
         lainsäädännöksi annettavassa esityksessä sekä sosiaali- ja
         terveydenhuollon suunnittelua ja valtionosuutta koskevan
         lainsäädännön uudistamisesta annettavassa esityksessä
         ehdotettavien lakien kanssa vuoden 1993 alusta.
                                      -----         SISÄLLYSLUETTELO
         YLEISPERUSTELUT                                          5
         1. Tavoitteet                                            5
         2. Nykyinen tilanne                                      5
            2.1.  Lainsäädäntö                                    5
            2.2.  Valtionosuus käyttökustannuksiin                6
            2.3.  Valtionosuus perustamiskustannuksiin            8
            2.4.  Valtionosuuksien maksaminen ja rahoitus         9
            2.5.  Valtionosuuden ehdot                            9
         3. Uudistusehdotus                                       9
            3.1.  Yleistä                                         9
            3.2.  Uudistuksen soveltamisala ja rahoitettavaa
                  toimintaa koskevat lait                        10
            3.3.  Opetustoimen ja kulttuuritoimen valtionosuuden
                  laskennalliset perusteet                       11
                  3.3.1. Opetustoimi                             11
                  3.3.2. Kulttuuritoimi                          11
            3.4.  Perustamishankkeet                             12
            3.5.  Laskennallisten markkamäärien porrastaminen    13
            3.6.  Yksikköhintojen vahvistaminen ja tarkistaminen 13
            3.7.  Käyttökustannusten valtionosuusasteikko        14
            3.8.  Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuus ja
                  sen maksaminen                                 14
             3.9.  Kuntien maksuosuudet                           14
            3.10. Valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon
                  säilyttäminen                                  15
            3.11. Ylimääräinen avustus sekä valtionavustus
                  kokeilutoimintaa, erityistehtäviä, toiminnan
                  käynnistämistä ja opettajankoulutusta varten   15
            3.12. Siirtymävaiheen järjestelyt                    16
            3.13. Valtionapuehtojen ja toiminnan säätelyn
                  purkaminen                                     16
         4. Asian valmistelu                                     17
         5. Esityksen hallinnolliset ja henkilöstövaikutukset    17
         6. Esityksen taloudelliset vaikutukset                  18
            6.1.  Yleistä                                        18
            6.2.  Perustamishankkeet                             19
                  6.2.1. Uuden valtionosuusasteikon ja
                         yksikköhintajärjestelmän muutosten
                         vaikutus valtion menoihin               19
                  6.2.2. Jälkirahoitusjärjestelmän purkamisen
                         vaikutus valtion menoihin               20
                  6.2.3. Vuokra-arvojärjestelmän purkaminen      20
                  6.2.4. Eräitä erityiskysymyksiä                20
            6.3.  Käyttökustannukset                             20
         7. Riippuvuus muista esityksistä                        22
         YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT                            22
         1. Lakiehdotusten perustelut                            22
            1.1.  Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta  22
            1.2.  Laki kunnan opetustoimen hallinnosta           37
            1.3.  Peruskoululaki                                 38
            1.4.  Lukiolaki                                      45
            1.5.  Iltalukiolaki                                  46
            1.6.  Laki yhteisistä opettajista                    46
            1.7.  Harjoittelukoululaki                           48
            1.8.  Laki Suomalais-venäläisestä koulusta           48
            1.9.  Laki Helsingin ranskalais-suomalaisesta
                  koulusta                                       48
            1.10. Laki kuulovammaisten ja näkövammaisten sekä
                  liikuntavammaisten kouluista                   48
            1.11. Laki Steiner-koulusta                          49
            1.12. Laki steinerpedagogisista erityiskouluista     49
            1.13. Laki ammatillisista oppilaitoksista            49
            1.14. Laki ammatillisten oppilaitosten oppilaiden
                  opintososiaalisista eduista                    52
            1.15. Laki ammatillisista opettajankoulutus-
                  laitoksista                                    53
            1.16. Laki ammatillisista aikuiskoulutuskeskuksista  53
            1.17. Laki lastentarhanopettajaopistoista            53
            1.18. Kansalaisopistolaki                            53
            1.19. Musiikkioppilaitoslaki                         56
            1.20. Laki kansanopistojen valtionavusta             59
            1.21. Kirjastolaki                                   59
            1.22. Nuorisotyölaki                                 61
            1.23. Liikuntalaki                                   61
            1.24. Laki kuntien kulttuuritoiminnasta              62
            1.25. Museolaki                                      62
            1.26. Teatteri- ja orkesterilaki                     63
            1.27. Yksityisten valtionapulaitosten
                  toimiehtosopimuslaki                           64
         2. Tarkemmat säännökset ja määräykset                   64
         3. Voimaantulo                                          64
         LAKITEKSTIT                                             65
          1. Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta       65
          2. Laki kunnan opetustoimen hallinnosta                76
           3. Laki peruskoululain muuttamisesta                   78
          4. Laki lukiolain muuttamisesta                        85
          5. Laki iltalukiolain muuttamisesta                    90
          6. Laki yhteisistä opettajista                         91
          7. Laki harjoittelukoululain 18 ja 19 §:n
             muuttamisesta                                       93
          8. Laki Suomalais-venäläisestä koulusta annetun
             lain 10 §:n muuttamisesta                           94
          9. Laki Helsingin ranskalais-suomalaisesta koulusta
             annetun lain 10 §:n muuttamisesta                   94
         10. Laki kuulovammaisten ja näkövammaisten sekä
             liikuntavammaisten kouluista annetun lain 17 a §:n
             muuttamisesta                                       95
         11. Laki Steiner-koulusta annetun lain 5 §:n
             muuttamisesta                                       95
         12. Laki steinerpedagogisista erityiskouluista annetun
             lain 3 ja 4 §:n muuttamisesta                       96
         13. Laki ammatillisista oppilaitoksista annetun lain
             muuttamisesta                                       96
         14. Laki ammatillisten oppilaitosten oppilaiden
             opintososiaalisista eduista annetun lain
             muuttamisesta                                      100
         15. Laki ammatillisista opettajankoulutuslaitoksista
             annetun lain 19 §:n kumoamisesta                   100
         16. Laki ammatillisista aikuiskoulutuskeskuksista
             annetun lain muuttamisesta                         101
         17. Laki lastentarhanopettajaopistoista annetun
             lain 4 a §:n muuttamisesta                         101
         18. Kansalaisopistolaki                                102
         19. Laki valtionosuutta saavista musiikkioppi-
             laitoksista annetun lain muuttamisesta             104
         20. Laki kansanopistojen valtionavusta annetun
             lain 2 a ja 14 a §:n muuttamisesta                 106
         21. Laki kirjastolain muuttamisesta                    107
         22. Laki nuorisotyölain muuttamisesta                  108
         23. Laki liikuntalain muuttamisesta                    109
         24. Laki kuntien kulttuuritoiminnasta                  110
         25. Museolaki                                          111
         26. Teatteri- ja orkesterilaki                         112
         27. Laki yksityisten valtionapulaitosten
             toimiehtosopimuslain 2 §:n muuttamisesta           113
         LIITE                                                  114
         Rinnakkaistekstit                                      114
          3. Laki peruskoululain muuttamisesta                  114
          4. Laki lukiolain muuttamisesta                       134
          5. Laki iltalukiolain muuttamisesta                   147
          7. Laki harjoittelukoululain 18 ja 19 §:n
             muuttamisesta                                      150
          8. Laki Suomalais-venäläisestä koulusta annetun
             lain 10 §:n muuttamisesta                          152
          9. Laki Helsingin ranskalais-suomalaisesta koulusta
             annetun lain 10 §:n muuttamisesta                  152
         10. Laki kuulovammaisten ja näkövammaisten sekä
             liikuntavammaisten kouluista annetun lain
             17 a §:n muuttamisesta                             153
         11. Laki Steiner-koulusta annetun lain 5 §:n
             muuttamisesta                                      154
         12. Laki steinerpedagogisista erityiskouluista annetun
             lain 3 ja 4 §:n muuttamisesta                      154
         13. Laki ammatillisista oppilaitoksista annetun lain
             muuttamisesta                                      155
         14. Laki ammatillisten oppilaitosten oppilaiden
              opintososiaalisista eduista annetun lain
             muuttamisesta                                      163
         15. Laki ammatillisista opettajankoulutuslaitoksista
             annetun lain 19 §:n kumoamisesta                   163
         16. Laki ammatillisista aikuiskoulutuskeskuksista
             annetun lain muuttamisesta                         165
         17. Laki lastentarhanopettajaopistoista annetun
             lain 4 a §:n muuttamisesta                         166
         19. Laki valtionosuutta saavista musiikkioppi-
             laitoksista annetun lain muuttamisesta             166
         20. Laki kansanopistojen valtionavusta annetun
             lain 2 a ja 14 a §:n muuttamisesta                 174
         21. Laki kirjastolain muuttamisesta                    175
         22. Laki nuorisotyölain muuttamisesta                  180
         23. Laki liikuntalain muuttamisesta                    184
         27. Laki yksityisten valtionapulaitosten
             toimiehtosopimuslain 2 §:n muuttamisesta           190


                                 YLEISPERUSTELUT



         1. Tavoitteet

             Julkisen hallinnon, myös opetus- ja kulttuurihallinnon,
         kehittämisellä pyritään parantamaan toiminnan tuloksellisuutta
         ja lisäämään joustavuutta toiminnan järjestämisessä. Kuntien
         itsehallintoa tulee vahvistaa sekä kuntien ja laitosten
         toimintavapautta lisätä. Tätä ennen tähän on pyritty opetus- ja
         kulttuurihallinnossa muun muassa peruskoulua, lukiota ja
         ammatillisia oppilaitoksia koskevan lainsäädännön
         keventämisellä, perustamalla opetushallitus ja lakkauttamalla
         aikaisemmat opetushallinnon keskusvirastot, koulutuksen
         suunnittelujärjestelmän uudistamisella ja niin sanotun alemman
         asteisen norminannon keventämisellä. Valtionosuusuudistuksella
         jatkettaisiin hallinnon kehittämistä omaksuttujen periaatteiden
         mukaisesti. Tuloksellisen toiminnan edellytyksiä lisättäisiin
         siten, että kunnat ja laitokset voisivat entistä itsenäisemmin
         päättää toiminnastaan, hallinnostaan ja taloudestaan ilman
         keskitettyä sääntelyä tai valvontaa.
             Valtionosuusuudistuksen tarkoituksena on lisätä
         valtionosuuden saajan toimivaltaa ja samalla korostaa kuntien ja
         muiden valtionosuuden saajien omaa vastuuta taloudestaan.
         Opetus- ja kulttuuritoimeen on myönnetty valtionosuutta pääosin
         todellisten kustannusten perusteella. Valtionrahoituksen osuus
         opetustoimen menoista on ollut hyvin korkea. Nykyinen tilanne ei
         ole kannustanut kuntia ja muita valtionavun saajia
         taloudellisuuteen. Tämä on ollut nähtävissä myös kuntien menojen
         ja valtionapumenojen kehityksessä. Valtionosuusuudistuksen
         tavoitteena on saada menokehitys paremmin hallittavaksi ja
         ennakoitavaksi sekä tarkemman arvioinnin kohteeksi.
         Valtionosuusjärjestelmän uudistamisen tulisi johtaa myös siihen,
         että toimenpiteiden taloudellisia vaikutuksia voitaisiin
         arvioida nykyistä paremmin.
             Valtionosuusuudistuksen valmistelussa on pyritty siihen,
         että rahoitusperusteiden muutokset eivät johtaisi maan koulu- ja
         oppilaitosverkon harvenemiseen. Kulttuuri- ja vapaa-aikatoimessa
         uudistuksen tulisi tukea korkeatasoisten palvelujen
         ylläpitämistä ja kehittämistä maan eri alueilla. Hallinnollinen
         ja taloudellinen uudistus ei saisi sinänsä vaikuttaa toiminnan
         laatutasoon eikä palvelujen saatavuuteen. Sen tulisi osaltaan
         luoda edellytyksiä koulutusjärjestelmien sekä opetuksen tason
         kehittämiselle. Uudistuksella myös parannetaan peruskuntien
         mahdollisuuksia vaikuttaa kuntainliittojen toimintaan ja siitä
         aiheutuviin kustannuksiin.
             Tavoitteena on keventää valtionapujärjestelmän hallintoa ja
         vähentää tämän järjestelmän työmäärää hallinnon eri tasoilla.
         Uuden järjestelmän tulisi olla yhtenäinen ja selkeä. Tavoitteena
         on myös yhtenäistää ja yksinkertaistaa tiedonhankintaa sekä
         lisätä toimintaa ja taloutta koskevan tiedon luotettavuutta ja
         käyttökelpoisuutta.
             Yksityisten laitosten toimintaedellytykset tulee turvata
         myös uudessa järjestelmässä. Rahoitusta koskevia uusia
         säännöksiä sovellettaisiin myös yksityisiin laitoksiin, koska
         yksityiset oppilaitokset ja kulttuurilaitokset palvelevat samoja
         tarkoituksia ja hoitavat samoja tehtäviä kuin kuntien laitokset.
         Valtionosuusperusteiden muuttuminen ei saa johtaa yksityisten
         laitosten toimintaedellytysten vaarantumiseen.
         2. Nykyinen tilanne


         2.1. Lainsäädäntö

             Peruskoulun, lukion ja yleisen kirjaston valtionosuuksista
         ja -avustuksista annettu laki (1112/78) tuli voimaan vuoden 1979
         alusta. Siihen on myöhemmin tehty lukuisia muutoksia. Laissa on
         säännökset peruskoulun, lukion ja yleisen kirjaston
         käyttökustannusten ja perustamiskustannusten valtionosuuksista.
         Tämän lainsäädännön periaatteita noudattaen uudistettiin
         ammatillisten oppilaitosten rahoitusjärjestelmä niiden
         rahoituksesta annetulla lailla (494/83), joka tuli voimaan
         vuoden 1986 alusta. Sitäkin on eri syistä monta kertaa muutettu.
             Esitettyyn valtionosuusuudistukseen kuuluvia muita
         opetusministeriön hallinnonalan valtionapulakeja ovat:
             - kansalais- ja työväenopistojen valtionavusta annettu laki
         (521/62),
             - valtionosuutta saavista musiikkioppilaitoksista annettu
         laki (402/87),
             - nuorisotyölaki (1068/85),
             - kuntien kulttuuritoiminnasta annettu laki (1045/80),
             - liikuntalaki (984/79) ja
             - museoiden valtionosuuksista ja -avustuksista annettu laki
         (1146/88).
             Lisäksi opetustoimen rahoitusta koskevia säännöksiä on
         useissa erityislaeissa. Kuntien ja kuntainliittojen
         valtionosuuksista ja -avustuksista annettua lakia (35/73)
         sovelletaan myös opetus- ja kulttuuritoimessa siltä osin kuin ei
         ole toisin säädetty.
         2.2. Valtionosuus käyttökustannuksiin


         Peruskoulu, lukio, iltalukio ja kirjasto

             Valtionosuus on kuntien kantokykyluokituksen mukaan 51-86
         prosenttia.
             Valtionosuusasteikkoa on muutettu väliaikaisesti vuonna 1988
         annetulla lailla (1147/88), jonka mukaan muiden kuin 1-3
         kantokykyluokkiin kuuluvien kuntien käyttökustannusten
         valtionosuutta alennettiin vuosien 1989-93 ajaksi yhdellä
         prosenttiyksiköllä. Samalla säädettiin, että valtiolta näin
         säästyvä rahamäärä käytetään peruskoulujen ja lukioiden
         rakentamisen rahoitukseen.
             Peruskoulun ja lukion valtionosuuteen oikeuttavat
         käyttökustannukset on jaettu kolmeen ryhmään:
             - opettajien ja rehtorien palkkakustannukset
             - oppilaiden majoitus- ja kuljetuskustannukset sekä
         koulunkäyntiavustajien palkkausmenot ja lakkautuspalkkamenot
         sekä
             - muut käyttömenot, joihin luetaan myös pienistä
         perustamishankkeista aiheutuvat kustannukset.
             Valtionosuus ensiksi mainittuihin kustannuksiin on
         määräytynyt opettajien virkojen määrän ja palkkaluokittaisten
         yksikköhintojen perusteella. Toisen menoryhmän osalta
         valtionosuus on määräytynyt todellisten kustannusten
         perusteella. Muiden käyttömenojen osalta valtionosuus on
         määräytynyt erikseen vahvistettujen oppilasta kohti laskettujen
         menojen perusteella. Nämä niin sanotut oppilaskohtaiset
         käyttömenot on porrastettu kuntien asutuksen ja kouluverkon
         rakenteen perusteella.
             Sairaalaopetuksessa sekä yksitoistavuotiseen
         oppivelvollisuuteen perustuvassa vammaisten lasten opetuksessa
         valtionosuus on ollut kunnan kantokykyluokasta riippumatta 86
         prosenttia toiminnan järjestämisestä aiheutuneista todellisista
         menoista.
             Valtionosuus kirjastojen käyttökustannuksiin on suoritettu
         kuntien kirjastojen erikseen vahvistettujen keskimääräisten
         asukaskohtaisten käyttömenojen perusteella. Asukaskohtaiset
         käyttömenot on porrastettu kuntien asutuksen rakenteen
         perusteella. Maakuntakirjastolle on suoritettu lisättyä
         avustusta, jossa on otettu huomioon niin sanottu perusosa ja
         toiminta-alueen väestömäärän perusteella laskettu osa.
         Sairaalassa tai huoltolaitoksessa toimivalle laitoskirjastolle
         on suoritettu hoitopaikkojen lukumäärän perusteella
         valtionosuutta, joka on ollut 86 prosenttia laskennallisista
         kustannuksista.
         Ammatilliset oppilaitokset

             Valtionosuus on kuntien kantokykyluokituksen mukaan 51-86
         prosenttia.
             Valtionosuus kunnallisten ja yksityisten ammatillisten
         oppilaitosten käyttökustannuksiin on määräytynyt suunnilleen
         samalla tavalla kuin peruskoulujen ja lukioiden valtionosuus.
         Oppilaitosten vuokrien valtionosuus on kuitenkin määräytynyt
         todellisten kustannusten mukaan. Valtionosuuteen oikeuttaviin
         käyttökustannuksiin on luettu myös niin sanotut vuokra-arvot,
         joissa on otettu huomioon oppilaitostilojen kunnossapitomenot ja
         pääomakustannukset.
             Ammatillisten erityisoppilaitosten käyttökustannukset on
         suoritettu valtionavustuksena kokonaisuudessaan.
         Oppilaiden kotikuntien maksuosuudet ja korvaukset

             Kunnan maksuosuus on kuntien kantokykyluokituksen mukaan
         14-49 prosenttia.
             Valtionosuus peruskoulun, lukion ja ammatillisen
         oppilaitoksen käyttökustannuksiin on määräytynyt oppilaan
         kotikunnan kantokykyluokan mukaan. Kun oppilas on käynyt muun
         kunnan, kuntainliiton taikka yksityisen ylläpitämää peruskoulua,
         lukiota tai ammatillista oppilaitosta, oppilaan kotikunta on
         ollut velvollinen maksamaan ylläpitäjälle valtionosuuteen
         oikeuttavien käyttökustannusten ja valtionosuuden erotuksen.
         Kunnat ovat olleet velvolliset maksamaan korvauksia myös valtion
         ylläpitämiä oppilaitoksia käyvistä oppilaista. Valtiolle
         maksettavaa korvausta määrättäessä on noudatettu samaa
         käyttökustannusten valtionosuudesta johdettua asteikkoa kuin
         mikä on kunnan vastattavaksi jäävä prosentuaalinen osuus
         kunnallisten ja yksityisten oppilaitosten käyttökustannuksista.
         Korvausvelvollisuus on koskenut oppilaita, jotka käyvät valtion
         harjoittelukoulua, Suomalais-venäläistä koulua, Helsingin
         ranskalais-suomalaista koulua, lastentarhanopettajaopistoa,
         vammaisten lasten koulua ja valtion ammatillista oppilaitosta.
         Kansalais- ja työväenopistot

             Valtionosuus on 70 prosenttia.
             Kansalais- ja työväenopistojen valtionapu on määräytynyt
         opiston todellisten menojen perusteella. Tietyt menolajit ovat
         olleet valtionavun ulkopuolella.
             Opiston ylläpitäjälle on tulo- ja menoarvion rajoissa voitu
         myöntää lisäavustusta enintään 15 prosenttia valtionapuun
         oikeuttavista käyttökustannuksista.
         Musiikkioppilaitokset

             Valtionosuus on 45, 55 tai 51-86 prosenttia.
             Musiikkioppilaitos, joka antaa musiikin perusopetusta, on
         saanut valtionosuutta 45 prosenttia todellisten menojen
         perusteella. Musiikkioppilaitos, joka antaa myös
         ammattiopetusta, on saanut valtionosuutta 55 prosenttia.
         Kuitenkin ammatillisen peruskoulutuksen osuuteen
         musiikkioppilaitoksen toiminnasta valtionosuus on sama kuin muun
         ammatillisen peruskoulutuksen valtionosuus, kunnan
         kantokykyluokan mukaan 51-86 prosenttia menoista. Tähän osaan
         musiikkioppilaitosten toiminnasta oppilaiden kotikunnat ovat
         olleet velvollisia osallistumaan samanlaisilla maksuosuuksilla
         kuin muuhunkin ammatilliseen peruskoulutukseen.
         Nuorisotyö

             Valtionosuus on kuntien kantokykyluokituksen mukaan 39-75
         prosenttia.
             Kuntien nuorisotyön valtionosuuden perusteena ovat
         nuorisotyön virkojen palkkauskustannukset, nuorisoyhdistysten
         työn tukemisesta ja kunnan järjestämästä nuorisotoiminnasta
         aiheutuneet kustannukset sekä muut nuorisolautakunnan
         toiminnasta aiheutuneet menot. Nuorisotyöntekijöitä on
         hyväksytty valtionosuuden piiriin valtion tulo- ja menoarviossa
         olevan kiintiön rajoissa. Muihin menoihin valtionosuutta on
         maksettu vuosittain vahvistetun asukaskohtaisen markkamäärän
         rajoissa. Valtionosuuden perusteena käytetty markkamäärä on
         käytännössä ollut todellisia menoja pienempi.
         Kulttuuritoiminta

             Valtionosuus on kuntien kantokykyluokituksen mukaan 39-75
         prosenttia.
             Valtionosuutta on myönnetty kuntien kulttuuritoimen virkojen
         palkkausmenoihin sekä paikallisen kulttuuritoiminnan
         järjestämisen ja tukemisen menoihin. Valtionosuus on myönnetty
         valtion tulo- ja menoarviossa olevan kiintiön rajoissa palkatun
         henkilöstön todellisiin palkkausmenoihin. Paikallista
         kulttuuritoimintaa valtio on avustanut vuosittain vahvistetun
         asukaskohtaisen markkamäärän perusteella. Myös
         kulttuuritoiminnassa valtionosuuden perusteena käytetty
         markkamäärä on ollut todellisia menoja pienempi.
         Liikuntatoiminta

             Valtionosuus on kuntien kantokykyluokituksen mukaan 39-75
         prosenttia.
             Valtionosuus on määräytynyt pääosin samoin perustein kuin
         kulttuuritoiminnassa ja nuorisotyössä. Valtionapuhenkilöstön
         määrä ei ole riippunut valtion tulo- ja menoarviosta.
         Liikuntatoiminnassa valtionosuuden peruste on poikennut eniten
         todellisista menoista.
         Museot

             Valtionosuus on kuntien kantokykyluokituksen mukaan 15-42
         prosenttia, maakuntamuseolle ja aluetaidemuseolle 7
         prosenttiyksikköä korkeampi.
             Museoiden valtionosuus on määräytynyt sijaintikunnan
         kantokykyluokan mukaan. Valtionosuuden perusteena on museon
         päätoimista museoammatillista työntekijää kohti vahvistettu
         markkamäärä. Valtionosuuteen oikeuttavien työntekijöiden
         kokonaismäärä on päätetty valtion tulo- ja menoarviossa.
         Valtakunnallisesti merkittäville museoille on voitu myöntää
         lisäavustusta.
         Teatterit ja orkesterit

             Valtionapu on harkinnanvarainen.
             Teatterit ja orkesterit ovat saaneet harkinnanvaraista
         valtionapua opetusministeriön määräämien perusteiden mukaan.
         Alueteattereiksi nimettyjen teattereiden valtionapu on ollut
         selvästi korkeampi kuin muiden teattereiden.
         2.3. Valtionosuus perustamiskustannuksiin


         Peruskoulu, lukio ja kirjasto

             Valtionosuus on kuntien kantokykyluokituksen mukaan 6-94
         prosenttia.
             Ensimmäiseen kantokykyluokkaan kuuluvien kuntien
         valtionosuus on vaihdellut välillä 78-94 prosenttia kuntien
         taloudellisen aseman mukaan. Valtionosuuteen oikeuttavat
         rakentamiskustannukset on määrätty valtioneuvoston vuosittain
         päättämien normaalihintojen perusteella. Normaalihintoihin ei
         ole luettu tonttikustannuksia. Normaalihinnat on määrätty
         taloudellisesti toteutettujen hankkeitten keskimääräisten
         kustannusten perusteella.
         Ammatilliset oppilaitokset

             Valtionosuus on kuntien kantokykyluokituksen mukaan 33-51
         tai 51-86 prosenttia, yksityisille oppilaitoksille 33 tai 51
         prosenttia.
             Valtionosuus laitehankintojen kustannuksiin on ollut 51-86
         prosenttia eli sama kuin käyttökustannuksissa. Oppilaitoksen
         toiminnan aloittamisen jälkeen perustamiskustannuksiksi on
         luettu kuitenkin vain vahvistetun markkarajan ylittävät
         laitehankinnat. Rakentamisen ja huonetilojen hankkimisen
         valtionosuus on ollut 33-51 prosenttia. Valtionosuuden
         perusteena ovat kohtuulliset ja hyväksyttävät kustannukset.
         Tonttikustannukset eivät ole oikeuttaneet valtionosuuteen.
         Yksityisen oppilaitoksen perustamiskustannuksiin on voitu
         myöntää lisäavustusta valtion tulo- ja menoarvion rajoissa.
         Kansalais- ja työväenopistot

             Valtionapu on harkinnanvarainen.
             Kansalais- ja työväenopiston ylläpitäjälle on voitu valtion
         tulo- ja menoarvion rajoissa myöntää valtionavustusta ja
         korkotukilainaa. Käytännössä valtionavustuksia ei ole myönnetty.
         Musiikkioppilaitokset

             Valtionapu on harkinnanvarainen.
             Musiikkioppilaitoksille on voitu valtion tulo- ja menoarvion
         rajoissa myöntää rakennusavustusta huonetilojen hankkimiseen ja
         laajentamiseen. Käytännössä rakennusavustuksia ei ole myönnetty.
         Nuorisotyö

             Valtionapu on harkinnanvarainen.
             Nuorisotilojen perustamiskustannuksiin on voitu valtion
         tulo- ja menoarvioon otetun määrärahan rajoissa myöntää
         valtionavustusta ja lainaa. Myös nuorisobussin hankkimisesta ja
         varustamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin on voitu myöntää
         valtion tukea.
         Kulttuuritoiminta

             Valtionapu on harkinnanvarainen.
             Kulttuuritoimintaa varten tarvittavien tilojen rakentamista
         ja kulttuuritoiminnassa tarvittavien välineiden hankkimista
         varten on voitu myöntää valtionavustusta ja lainaa valtion tulo-
          ja menoarvion rajoissa. Lainoja ei ole käytännössä myönnetty.
         Liikuntatoiminta

             Valtionapu on kantokykyluokan mukaan enintään 39-75
         prosenttia.
             Liikuntapaikkojen ja niihin liittyvien vapaa-aikatilojen
         rakentamiseen ja varustamiseen on voitu valtion tulo- ja
         menoarvion rajoissa myöntää valtionavustuksia ja lainoja.
         Käytännössä valtionavustus ei ole noussut enimmäismäärän
         suuruiseksi.
         Museot, teatterit ja orkesterit

             Valtionapu on harkinnanvarainen.
             Valtion tulo- ja menoarviossa tarkoitukseen osoitetuista
         määrärahoista on voitu rahoittaa museoiden, teattereiden ja
         orkestereiden perustamiskustannuksia.
         2.4. Valtionosuuksien maksaminen ja rahoitus

             Käyttökustannusten valtionosuuksiin on maksettu
         varainhoitovuoden aikana yleensä kuukausittain ennakkoa.
         Seuraavan vuoden aikana on yleensä maksettu niin sanottu
         osasuoritus. Loppusuoritus on maksettu sen jälkeen, kun
         valtionosuusselvitys on tarkastettu, jolloin on voitu päättää
         valtionosuuden lopullisesta määrästä.
             Perustamiskustannuksiin on myönnetty valtionosuutta joko
         rakentamisaikaisena rahoituksena tai jälkirahoituksena.
         Rakentamisaikaisessa rahoituksessa perustamiskustannusten
         valtionosuuteen on maksettu ennakkoa hankkeen etenemisen
         aikataulua noudattaen. Loppuerä on maksettu sen jälkeen, kun
         hankkeen toteutus ja tiliselvitys on tarkastettu.
             Jälkirahoitusjärjestelmä on koskenut peruskoulua, lukiota,
         kirjastoa ja ammatillisia oppilaitoksia. Jälkirahoitusta
         maksetaan seitsemän vuoden aikana yhtä suurina erinä.
         Maksamattomalle valtionosuudelle on maksettu korko. Peruskoulun,
         lukion ja kirjaston perustamiskustannuksiin valtionosuus on
         myönnetty jälkirahoituksena yleensä kantokykyluokkiin 3-10
         kuuluville kunnille. Ammatillisen oppilaitoksen ylläpitäjälle
         perustamiskustannusten valtionosuus on myönnetty
         jälkirahoituksena, jos tämä on sitä hakenut.
             Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroista on tämän
         lainsäädännön piiriin kuuluvista valtionavuista rahoitettu
         musiikin perusopetusta antavien oppilaitosten valtionosuudet
         sekä nuorisotyön ja liikuntatoiminnan sekä teattereiden ja
         orkestereiden käyttökustannusten valtionavut.
         Perustamiskustannusten valtionavuista on veikkausvoittovaroista
         rahoitettu liikuntatoiminnan, kulttuuritoiminnan, nuorisotyön
         sekä teattereiden ja museoiden hankkeita.
         2.5. Valtionosuuden ehdot

             Lainsäädännössä ja sen perusteella annetuissa
         soveltamisohjeissa on monin tavoin määritelty, mitkä
         kustannukset oikeuttavat valtionosuuteen. Lainsäädännössä on
         lisäksi asetettu suuri määrä valtionosuuden ehtoja, jotka ovat
         monimutkaistaneet valtionosuusjärjestelmiä.
         3. Uudistusehdotus


         3.1. Yleistä

             Esitys liittyy osana kuntien valtionosuusjärjestelmän
         kokonaisuudistukseen. Uudistuksen muita osia ovat eduskunnalle
         erikseen annettavat esitykset kuntien valtionosuuslaiksi ja
         siihen liittyväksi lainsäädännöksi sekä sosiaali- ja
         terveydenhuollon suunnittelua ja valtionosuutta koskevan
         lainsäädännön uudistamisesta. Valtionosuuksien määräytymisessä
         siirrytään kauttaaltaan laskennallisiin perusteisiin.
         Valtionosuusmenettelyjä yhtenäistetään ja valtionosuuden määrän
         ennakoitavuutta parannetaan.
             Laskennallisen valtionosuuden määräytymisperusteissa otetaan
         huomioon kuntien sekä yksityisten opetus- ja kulttuurilaitosten
         toiminnan ja talouden erityispiirteitä. Laskennallisen
         valtionosuuden määräytymisperusteet kuvaavat erityisesti
         toimintaa ja kouluverkon rakennetta. Muutoinkin
         määräytymisperusteisiin vaikuttavat opetus- ja kulttuuritoimen
         rakenne ja erilaiset olosuhteet maan eri osissa sekä
         erityyppisissä kunnissa ja yksityisissä laitoksissa.
             Kantokykyluokituksen vaikutusta opetus- ja kulttuuritoimen
         sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin vähennetään.
         Tämä merkitsee siirtoa nykyisistä tehtäväkohtaisista
         valtionosuuksista verotulojen täydennykseen ja kuntien yleiseen
         valtionosuuteen, joiden avulla tasataan kuntien verotulokertymää
         ja muita taloudellisia edellytyksiä.
             Edellä mainittu tarkoittaa, että uudistuksen vaikutuksia
         opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksiin on tarkasteltava
         yhdessä kuntien valtionosuuslaissa säädettävien yleisen
         valtionosuuden, verotulojen täydennyksen ja harkinnanvaraisen
         avustuksen kanssa.
             Yleisen valtionosuuden määräytymiseen vaikuttaisivat kunnan
         kantokykyluokka, väestön kielisuhteet, asukastiheys,
         saaristoisuus, pinta-ala ja asukasluvun aleneminen.
         Kuntakohtaista yleistä valtionosuutta tasattaisiin siten, että
         järjestelmän muutoksesta aiheutuvat taloudelliset muutokset
         olisivat korkeintaan yhden kantokykyluokan verran vuoteen 2000
         mennessä. Tasaus tehtäisiin lisäämällä niille kunnille, joiden
         valtionosuudet uudistuksessa vuosilta 1988 - 1990 tehtävien
         koelaskelmien perusteella vähenevät, yleiseen valtionosuuteen
         tasauserä. Se on vuonna 1993 uuden ja vanhan järjestelmän
         erotuksen suuruinen ja vähenee vuoteen 2000 asti. Vastaavasti
         kunnilla, joilla uudistuksessa valtionosuudet lisääntyvät,
         vähennetään yleistä valtionosuutta. Tasauserä on
         laskennallinen, eikä kunta voi siihen vaikuttaa.
             Verotulojen täydennys porrastettaisiin nykyiseen tapaan
         kunnan asukastiheyden tai saaristoisuuden perusteella.
         Verotulojen täydennyksen tasoitusrajoja korotettaisiin 15
         prosenttiyksiköllä. Harkinnanvarainen avustus täydentäisi muuta
         valtionosuusjärjestelmää, ja se myönnettäisiin kunnalle
         poikkeuksellisten tai tilapäisten kunnallistaloudellisten
         vaikeuksien vuoksi.
         3.2. Uudistuksen soveltamisala ja rahoitettavaa toimintaa
         koskevat lait

             Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettavaa lakia,
         jäljempänä rahoituslaki, on tarkoitus soveltaa silloin, kun
         rahoitettavan toiminnan järjestämistä koskevassa laissa,
         jäljempänä toimintalaki, niin säädetään. Rahoituslaissa
         säädetään rahoituksen määrästä ja rahoituksessa noudatettavasta
         menettelystä.
             Rahoituksella tarkoitetaan tällöin käyttökustannuksiin ja
         perustamishankkeisiin myönnettävää valtionosuutta ja -avustusta
         sekä oppilaan kotikunnan maksuosuutta niistä
         käyttökustannuksista, jotka aiheutuvat oppilaan koulunkäynnistä
         muussa kuin kotikunnan ylläpitämässä oppilaitoksessa.
         Rahoituslaki koskee kuntien ja kuntainliittojen sekä yksityisten
         yhteisöjen ja säätiöiden järjestämän toiminnan rahoitusta sekä
         oppilaiden kotikuntien maksuosuuden osalta myös valtion
         oppilaitosten rahoitusta.
             Valtionosuudella tarkoitetaan valtion kunnalle,
         kuntainliitolle tai yksityiselle yhteisölle tai säätiölle
         myöntämää ja maksamaa rahoitusosuutta, joka määräytyy
         rahoituslain valtionosuutta koskevien säännösten mukaisesti.
         Valtionosuuteen sovelletaan kantokykyluokittaista
         valtionosuusasteikkoa ja laskennallisia yksikköhintoja.
         Valtionosuuden määräytymisperusteet on siten vahvistettu laissa.
         Oikeudesta saada valtionosuutta säädetään toimintalaissa.
             Valtionavustuksella tarkoitetaan valtion kunnille,
         kuntainliitoille ja yksityisille yhteisöille tai säätiöille
         rahoituslain valtionavustusta koskevien säännösten perusteella
         suorittamaa avustusta. Avustukseen sovelletaan rahoituslain
         valtionosuutta koskevia säännöksiä vain silloin, kun siitä on
         erikseen säädetty. Avustuksen määräytymisperusteet ovat
         valtionosuuksien määräytymisperusteita vapaammat. Avustukseen ei
         sovelleta valtionosuusasteikkoja ja yksikköhintajärjestelmää.
         Rahoituslain mukaista avustusta voidaan myöntää vain silloin,
         kun toimintalaissa niin säädetään. Rahoituslaissa tarkoitettujen
         valtionavustusten lisäksi voidaan valtion talousarviossa olevan
         määrärahan rajoissa myöntää avustuksia, joihin ei sovelleta
         rahoituslakia.
             Rahoitettavan toiminnan määrittelevissä laeissa,
         toimintalaeissa, säädetään siitä, sovelletaanko laissa
         tarkoitettuun toimintaan rahoituslakia. Toiminalakeja olisivat:
             - peruskoululaki (476/83), lukiolaki (477/83) ja
         iltalukiolaki (478/83),
             - laki ammatillisista oppilaitoksista (487/87),
             - kansalaisopistolaki (uusi),
             - musiikkioppilaitoslaki (nykyinen valtionosuutta saavista
         musiikkioppilaitoksista annettu laki, jonka nimike ehdotetaan
         muutettavaksi),
             - laki taiteen perusopetuksesta (uusi),
             - kirjastolaki (235/86),
             - laki kuntien kulttuuritoiminnasta (uusi),
             - nuorisotyölaki,
             - liikuntalaki,
             - museolaki (uusi) sekä
             - teatteri- ja orkesterilaki (uusi).
             Lakeja, joilla saatetaan uusia toimintoja lakisääteisen
         rahoituksen piiriin olisivat taiteen perusopetuksesta annettava
         laki sekä teatteri- ja orkesterilaki.
             Ammatillisen koulutuksen osalta rahoituslakiehdotus kattaa
         nykyisin rahoitettavista toiminnoista
             - varsinaisen nuorisoasteen ammatillisen peruskoulutuksen,
             - aikuisten ammatillisen peruskoulutuksen,
             - väliaikaisen ammatillisen koulutuksen,
             - jatkolinjat,
             - koulutussopimuksiin perustuvan ammatillisen koulutuksen,
             - ammatillisten oppilaitosten aikuiskoulutusosastot siltä
         osin kuin niihin palkatusta henkilöstöstä aiheutuviin
         kustannuksiin on myönnetty erillistä valtionosuutta sekä
             - talouskoulujen oppijaksot.
             Kaikista edellä luetelluista ammatillisen koulutuksen
         tehtävistä aiheutuneet kustannukset ovat mukana ammatillisen
         koulutuksen yksikköhintoja laskettaessa, eikä näihin tehtäviin
         uuden rahoituslain mukaisessa järjestelmässä myönnettäisi
         erillistä rahoitusta. Mikäli mainittua koulutusta kuitenkin
         järjestetään maksullisena palvelutoimintana, ei koulutus tältä
         osin olisi valtionosuusjärjestelmän piirissä.
             Uudistuksen ulkopuolelle jää osa nykyisistä
         opetusministeriön hallinnonalan valtionapujärjestelmistä, joista
         on säädetty erikseen. Näiden valtionapujärjestelmien
         uudistamista ja muuttamista pääosin laskennallisiksi
         valmistellaan.
             Uudistuksen ulkopuolelle jäävät:
             - kansanopistot (laki kansanopistojen valtionavusta; 542/84,
         vuoden 1992 käyttömenojen valtionosuus 328 milj. mk)
             - opintokeskukset (laki opintokeskusten valtionavusta;
         398/75, 71 milj. mk)
             - urheiluopistot (laki urheiluopistojen valtionavusta;
         946/78, 75 milj. mk)
             - ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset (laki ammatillisista
         aikuiskoulutuskeskuksista; 760/90, 278 milj. mk),
             - oppisopimuskoulutus (oppisopimuslaki; 442/67, 65 milj.
         mk),
             - ammatilliset pätevyystutkinnot (laki ammatillisista
         pätevyystutkinnoista; 32/72, 6 milj. mk),
             - kirjeopetus (laki ammatillisen kirjeopiskelun ja -
         opetuksen valtionavusta; 1079/79, 5 milj. mk),
             - ammatilliset erityisoppilaitokset (laki ammatillisten
         oppilaitosten rahoituksesta; 494/83, 127 milj. mk) ja
             - ammatilliset erikoisoppilaitokset (laki ammatillisten op
         pilaitosten rahoituksesta, 121 milj. mk).
         3.3. Opetustoimen ja kulttuuritoimen valtionosuuden
         laskennalliset perusteet


         3.3.1. Opetustoimi

             Kunnan opetustoimen valtionosuus määräytyisi seuraavin
         laskennallisin perustein.
         Peruskoulu, lukio, iltalukio ja ammatilliset oppilaitokset

             - Oppilasmäärä
             - Oppilaskohtainen yksikköhinta
             - Kuljetettavien ja majoitettavien oppilaiden lukumäärä
             - Kuljetuksen ja majoituksen yksikköhinta (ammatillisissa
         oppilaitoksissa erikseen kuljetusta ja majoitusta varten)
             Kuljetus- ja majoituskustannukset on ollut tarpeen erottaa
         muista opetustoimen käyttökustannuksista, koska tällä tavoin
         laskennalliset kustannukset parhaiten vastaavat opetustoimen
         kustannuksia.
             Opetusministeriö selvittää erikseen tulisiko valtionosuuden
         määräytymisperusteita muuttaa peruskoulun osalta siten, että
         valtionosuuden määräytymisperusteena otettaisiin huomioon
         oppilasmäärän sijasta kunnan peruskouluikäisen väestön
         lukumäärä.
         Kansalaisopistot ja musiikkioppilaitokset

             - Opetustuntimäärä
             - Opetustuntia kohden määrätty yksikköhinta.
             Valtionosuuden laskentaperusteeksi ennalta vahvistettu
         opetustuntimäärä ei ole valtionosuuden saajaa sitova. Sitä
         käytettäisiin ainoastaan valtionosuuden laskentaperusteena.
         Valtionosuuden perusteena oleva tuntimäärä kuitenkin
         vahvistettaisiin ottaen huomioon oppilaitoksen toiminnan
         laajuus.
             Lakisääteisen valtionosuuden piiriin on tarkoitus ottaa 20
         sellaista musiikkioppilaitosta, jotka ovat saaneet
         harkinnanvaraista valtionavustusta.
         3.3.2. Kulttuuritoimi

             Kunnan kulttuuritoimen valtionosuus määräytyisi seuraavin
         laskennallisin perustein.
         Kirjastot, kulttuuritoiminta, liikuntatoiminta ja nuorisotyö

             - Kunnan asukasmäärä
             - Asukasta kohden vahvistettu yksikköhinta.
             Valtionosuus laskettaisiin kunnan asukasmäärän ja
         yksikköhintojen perusteella.
         Museot, teatterit ja orkesterit

             - Henkilötyövuosien lukumäärä
             - Henkilötyövuotta kohden vahvistettu yksikköhinta.
             Valtionosuus laskettaisiin kulttuurilaitoksen ennalta
         vahvistettavien henkilötyövuosien ja yksikköhintojen
         perusteella.
             Lakisääteisen valtionosuuden piiriin on tarkoitus ottaa 70
         sellaista museota, jotka ovat saaneet harkinnanvaraista
         valtionavustusta. Teattereita valtionosuuden piiriin tulisi 50
         ja orkestereita 23.
         3.4. Perustamishankkeet

             Opetus- ja kulttuuritoimessa perustamishankkeita ovat
         toimitilojen rakentaminen ja muu hankinta sekä peruskorjaus,
         laitteiden ja välineiden hankinta tietyin edellytyksin,
         kirjastoauton ja -veneen hankinta sekä liikuntapaikkojen
         rakentaminen. Perustamishankkeena pidettäisiin kuitenkin vain
         sellaista hanketta, jonka arvioidut kustannukset ylittävät
         valtioneuvoston vahvistaman markkamäärän.
             Perustamishankkeiden valtionosuuden laskennallisia
         perusteita olisivat:
             - Toimitilojen rakentamista ja hankkimista varten hankkeen
         vahvistettu tilamäärä ja asianomaista tilatyyppiä varten
         vahvistettu yksikköhinta
             - Toimitilojen peruskorjausta varten hankkeen arvioidut
         kustannukset
             - Laitteiden, välineiden, kirjastoauton ja -veneen
         hankkimista sekä liikuntapaikkojen perustamista varten hankkeen
         arvioidut kustannukset, jollei näitä varten ole vahvistettu
         yksikköhintoja.
             Tarkoituksena on, että perustamishankkeen valtionosuuden
         perusteena oleva hinta muuttuu vahvistamisen jälkeen ainoastaan
         indeksitarkistuksen perusteella. Valtionosuuden saajalla ei ole
         palautusvelvollisuutta, jos hankkeen kustannukset jäävät
         vahvistettua hintaa pienemmiksi.
             Valtionosuuksilla rahoitettavien investointien
         valtakunnallinen toteutus- ja rahoitussuunnitelma
         (perustamishankkeiden rahoitussuunnitelma) olisi
         opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelman osa.
         Vastaavien suunnitelmiensa perusteella kunnat, kuntainliitot
         sekä muiden opetus- ja kulttuurilaitosten ylläpitäjät
         toimittaisivat hankkeistaan tiedot lääninhallitukselle.
         Lääninhallitus laatisi vuosittain perustamishankkeista neljälle
         vuodelle ajoitetun läänikohtaisen hankesuunnitelman.
         Lääninhallitusten laatimien suunnitelmien pohjalta
         opetusministeriö tekisi vuosittain perustamishankkeiden
         rahoitussuunnitelman, joka olisi opetusministeriön arvio
         seuraavien neljän vuoden aikana toteutettavista
         perustamishankkeista.
             Perustamishankkeiden rahoitussuunnitelma olisi
         valtionosuusinvestointien suunnittelujärjestelmän perusta. Sen
         avulla voidaan nykyistä tehokkaammin ja pitkäjänteisemmin
         suunnitella ja ohjata investointeja. Se antaa myös kunnille ja
         laitoksille nykyistä luotettavampaa tietoa hankkeitten
         todennäköisistä rahoitus- ja toteutusvuosista. Yksittäisen
         hankkeen valtionosuusperusteet selvitetään ja ratkaistaan
         yksityiskohtaisesti hankesuunnitelman perusteella. Kunta tai
         laitos toimittaisi valtionapuviranomaiselle hankesuunnitelman
         yleensä enintään kaksi vuotta ennen hankkeen aiottua
         aloittamisajankohtaa. Hankesuunnitelmassa selostetaan hanke ja
         sen perusteet sekä esitetään suunniteltu toteuttamisaika ja
         kustannusarvio. Rakentamishankkeissa keskeinen osa
         hankesuunnitelmaa on tilaohjelma. Sen perusteella päätetään
         valtionosuuden perusteena käytettävä hankkeen laajuus.
             Valtion talousarviossa osoitettujen valtuuksien rajoissa
         valtionapuviranomainen päättää perustamishankkeiden
         toteuttamisesta ja rahoittamisesta. Hankkeen toteutus aloitetaan
         sinä vuonna, jona valtionosuuden myöntämistä koskeva päätös on
         tehty tai seuraavana vuonna. Hankkeen toteutuksesta on
         jälkikäteen toimitettava selvitys valtionapuviranomaiselle.
         Lisäksi valtionapuviranomaiselle on toimitettava
         urakkasopimuksiin perustuva selvitys rakennushankkeen
         kustannuksista rakennustöiden aloittamisen jälkeen. Mainittujen
         selvitysten avulla valtionapuviranomainen voi todeta
         toteutettujen hankkeiden laajuuden ja valmistella uudet
         yksikköhinnat.
         3.5. Laskennallisten markkamäärien porrastaminen

             Opetus- ja kulttuuritoimen laskennallista
         valtionosuusjärjestelmää on pyritty kehittämään siten, että
         laskennalliset valtionosuusperusteet, yksikköhinnat,
         mahdollisimman hyvin ottaisivat huomioon kuntien, laitosten ja
         hankkeitten kustannustasoon vaikuttavia tekijöitä. Tämä tavoite
         on toteutettu porrastamalla yksikköhintoja kuntien olosuhteita
         ja kouluverkon rakennetta kuvaavilla luokituksilla ja
         muuttujilla.
         Peruskoulu ja lukio

             Kunnan kouluverkon rakennetta kuvataan laskentamallissa
         ensinnäkin tuntikehysindeksillä, joka lasketaan erikseen kunnan
         peruskoulun ja erikseen lukion laskennallisen opetustuntimäärän
         ja oppilasmäärän perusteella. Tuntikehysindeksi on
         laskennallinen viikkotuntimäärä jaettuna oppilasmäärällä.
         Oppilaskohtaiset yksikköhinnat porrastetaan tuntikehysindeksin
         mukaan.
             Kunnan peruskouluverkon rakennetekijänä otetaan huomioon
         myös se, onko kunnassa peruskoulun yläaste. Yksikköhintaa
         muutetaan sen mukaan kertoimella, koska yläasteen
         opetuskustannukset ovat ala-asteen kouluja korkeammat. Lisäksi
         ruotsinkielisissä ja kaksikielisissä kunnissa sekä saamelaisten
         kotiseutualueella peruskoulun yksikköhintaa muutetaan
         kertoimella kunnan peruskoulun ja lukion oppilaiden
         kielisuhteiden perusteella.
             Iltalukion ja lukion iltalinjan yksikköhintana ehdotetaan
         käytettäväksi 60 prosenttia lukion yksikköhinnasta, mikä
         suunnilleen vastaa iltalukion ja lukion iltalinjan
         käyttökustannusten suhteellista osuutta lukion
         käyttökustannuksista.
         Ammatilliset oppilaitokset

             Ammatillisista oppilaitoksista annetussa laissa lueteltua
         jokaista oppilaitosmuotoa varten vahvistettaisiin eri
         yksikköhinta. Tämä on tarpeellista eri oppilaitosmuotojen
         suurten kustannuserojen johdosta. Lisäksi yksikköhinnat
         porrastetaan oppilaitosten tuntikehysindeksin mukaan samalla
         tavalla kuin peruskoulussa ja lukiossa. Lain ensimmäisenä
         voimassaolovuotena yksikköhintoja porrastettaisiin
         tuntikehysindeksin sijasta poikkeuksellisesti oppilaitoksen
         koon perusteella.
         Kansalaisopistot

             Valtionosuuden perusteena käytettäviä opetustunnin
         yksikköhintoja porrastetaan kuntien asutusrakenneryhmityksen
         mukaan, koska kuntien asutuksen rakenteella on oleellinen
         vaikutus opistotoiminnan kustannusten tasoon.
          Musiikkioppilaitokset

             Valtionosuuden perusteena käytettävät
         musiikkioppilaitostoiminnan yksikköhinnat määrätään erikseen
         musiikin ammatillista koulutusta ja erikseen muuta koulutusta
         varten, koska näiden kustannuksissa on suuria eroja.
         Kirjastot

             Kuntien kirjastotoimen valtionosuuden perusteena käytettävät
         asukaskohtaiset yksikköhinnat porrastetaan kuntien
         asutusrakenneryhmityksen mukaan, koska kuntien asutuksen rakenne
         vaikuttaa merkittävästi kirjastotoimen kustannusten tasoon.
         3.6. Yksikköhintojen vahvistaminen ja tarkistaminen


         Opetus- ja kirjastotoimi

             Uuden rahoituslainsäädännön ensimmäistä voimassaolovuotta
         varten peruskoulun, lukion, iltalukion, ammatillisen
         oppilaitoksen, kansalaisopiston, musiikkioppilaitoksen ja
         kirjaston käyttökustannusten valtionosuuden perusteena olevat
         yksikköhinnat määrättäisiin vuoden 1990 tilinpäätösten
         perusteella. Niistä saadaan toteutuneiden kustannusten
         keskiarvot, joita korotettaisiin palkka- ja hintatason
         arvioitua muutosta vastaavasti. Yksikköhinnat määrättäisiin sen
         vuoden kustannustason mukaan, jonka valtionosuuden
         laskentaperusteiksi ne tulevat. Yksikköhintoja vahvistettaessa
         otettaisiin huomioon valtionosuustehtävien laadun ja laajuuden
         muutokset siltä osin, kuin ne aiheutuvat laista, asetuksesta tai
         niiden nojalla annetuista määräyksistä taikka valtion
         talousarviosta. Tarkoituksena on määrätä yksikköhinnat
         mahdollisimman hyvin varainhoitovuoden kustannustasoa ja
         kustannuksiin vaikuttavia toiminnan muutoksia vastaaviksi.
             Varainhoitovuoden aikana yksikköhintoja tarkistettaisiin,
         jos palkka- ja hintatason muutokset oleellisesti poikkeavat
         etukäteen arvioidusta. Varainhoitovuoden jälkeen yksikköhintoja
         tarkistettaisiin toteutuneen palkka- ja hintakehityksen sekä
         toiminnan laajuuden ja laadun muutosten perusteella.
             Yksikköhintoja tarkistetaan toteutuneiden keskimääräisten
         kustannusten pohjalta joka neljäs vuosi. Välivuosina
         yksikköhintoja tarkistetaan ainoastaan palkka- ja
         hintakehityksen sekä toiminnan muutosten mukaisesti siten kuin
         tässä laissa ja kuntien valtionosuuslaissa säädetään.
         Kulttuuritoiminta, liikuntatoiminta ja nuorisotyö

             Kuntien kulttuuritoimintaa, liikuntatoimintaa ja
         nuorisotyötä varten yksikköhintana käytettävä markkamäärä
         vahvistetaan valtion talousarvion rajoissa. Yksikköhintaa ei
         tarkisteta jälkikäteen.
         Museot, teatterit ja orkesterit

             Myös museoiden, teattereiden ja orkestereiden yksikköhinnat
         vahvistetaan valtion talousarvion rajoissa. Yksikköhintoja
         ensimmäistä kertaa vahvistettaessa käytetään pohjana vuoden 1990
         keskimääräisiä käyttökustannuksia. Museoiden, teattereiden ja
         orkestereiden yksikköhinnat vahvistetaan sen jälkeen edellisen
         vuoden yksikköhinnan perusteella siten, että lisäksi otetaan
         huomioon arvioitu kustannustason ja valtion toimenpiteistä
         aiheutuva toiminnan muutos.
         3.7. Käyttökustannusten valtionosuusasteikko

             Opetustoimen valtionosuus ehdotetaan kuntien
         kantokykyluokituksen mukaan 45-60 prosentiksi laskennallisista
         käyttökustannuksista. Kantokykyluokassa 10 valtionosuus olisi 45
         prosenttia. Siitä valtionosuus kohoaisi kolmen prosenttiyksikön
         välein 60 prosenttiin, millä tasolla se olisi 1-5
         kantokykyluokkiin kuuluvissa kunnissa. Kulttuuritoimen
         valtionosuus olisi vastaavasti 25-40 prosenttia. Valtionosuus
         olisi 10 kantokykyluokkaan kuuluvassa kunnassa 25 prosenttia,
         siitä se kohoaisi kolmen prosenttiyksikön välein 40 prosenttiin
         1-5 kantokykyluokkiin kuuluvissa kunnissa.
         3.8. Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuus ja sen maksaminen

             Kunkin kunnan opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuus
         lasketaan toimintojen laskennallisten käyttökustannusten
         (yksikköhinnat kerrottuna määrillä) sekä kunnan kantokykyluokan
         valtionosuusprosentin perusteella. Peruskoulun ja peruskoulua
         korvaavan koulun sekä kunnan tai kuntainliiton ylläpitämiä
         lukion, iltalukion ja ammatillisen oppilaitoksen osalta kunnan
         valtionosuuteen luetaan kunnan omien oppilaiden osuus
         valtionosuuksista, jotka lasketaan oppilaitosta ylläpitävien
         kuntien ja kuntainliittojen valtionosuusperusteiden mukaisesti.
         Muilta osin kunnan valtionosuus lasketaan kunnan ylläpitämien
         toimintojen omien valtionosuusperusteiden mukaisesti.
             Valtionosuus kunnan opetus- ja kulttuuritointa varten
         suoritetaan yhtenä kokonaisuutena ilman, että laskennallisen
         valtionosuuden käyttötarkoitusta valtionosuuspäätöksellä
         rajataan. Vahvistettujen yksikköhintojen ja tarvittavien
         määrällisten tietojen (oppilasmäärät, opetustuntimäärät,
         asukasmäärä, henkilötyövuosimäärä) perusteella valtionosuudet
         määrätään etukäteen vuosittain.
             Käyttökustannusten valtionosuudet maksetaan kunnalle
         kuukausittain yhtä suurina erinä. Valtionosuuksien tarkistukset
         varainhoitovuoden aikana (kustannustasotarkistus) ja
         varainhoitovuoden jälkeen (kustannustasotarkistus sekä toiminnan
         toteutuneen laajuuden ja laadun perusteella tehtävä tarkistus)
         maksettaisiin marraskuun valtionosuuden yhteydessä. Valtionosuus
         maksettaisiin yksityisen oppi- ja kulttuurilaitoksen
         ylläpitäjälle samoja menettelytapoja ja aikamääriä noudattaen
         kuin maksettaessa valtionosuuksia kunnille.
         3.9. Kuntien maksuosuudet

             Oppilaiden kotikunnat olisivat velvolliset maksamaan
         osuutensa oppilaitosten käyttökustannuksista saman periaatteen
         mukaisesti kuin nykyisin. Maksuvelvollisuus koskee peruskoulua,
         lukiota, iltalukiota ja ammatillista oppilaitosta sekä
         ammattiopetusta musiikkioppilaitoksessa. Oppilaan kotikuntana
         pidetään kuntaa, jossa oppilaalla on väestökirjalain mukainen
         kotipaikka.
             Kotikunnan maksuosuudella tarkoitetaan sitä markkamäärää
         jonka oppilaan kotikunta on valvollinen maksamaan oppilaitoksen
         ylläpitäjälle joko oppilaan kotikunnalle tai ylläpitäjälle
         maksetun valtionosuuden lisäksi.
             Maksuosuuden perusteet ehdotetaan muutettavaksi
         laskennallisen rahoitusjärjestelmän periaatteiden mukaisiksi.
         Peruskoulussa, lukiossa ja iltalukiossa oppilaan kotikunnan
         maksuosuus määräytyisi siten, että ylläpitäjille määrättyjen
         yksikköhintojen perusteella (mukaan lukien kuljetus ja majoitus)
         oppilasta kohti lasketusta markkamäärästä vähennetään myönnetty
         valtionosuus. Ammatillisessa opetuksessa sekä peruskoulun
         sairaalaopetuksessa ja vammaisten opetuksessa kuntien
         maksuosuudet määräytyisivät oppilaitoksen todennäköisten
         oppilasta kohti laskettujen menojen ja oppilasta kohti lasketun
         valtionosuuden erotuksena. Tämä on tarpeen oppilaitosten
         rahoituksen turvaamiseksi.
             Koska peruskoulun ja peruskoulua korvaavan koulun sekä
         kunnan tai kuntainliiton ylläpitämän lukion, iltalukion ja
         ammatillisen oppilaitoksen valtionosuudet maksetaan oppilaiden
         kotikunnille, on oppilaan kotikunta näiltä osin valvollinen
         suorittamaan ylläpitäjäkunnalle tai -kuntainliitolle
         valtionosuutta ja kotikunnan maksuosuutta vastaavan
         markkamäärän.
             Kunnat olisivat maksuvelvollisia valtion ylläpitämää
         oppilaitosta käyvästä oppilaasta samassa laajuudessa kuin
         nykyisin. Maksuosuudet kuitenkin muuttuisivat samassa suhteessa
         kuin valtionosuus muuttuu. Kun kuntien maksuosuus valtiolle on
         nykyisin kunnan valtionosuusprosentin mukaisesti 14-49
         prosenttia, (100 % - kunnan valtionosuusprosentti) se on uudessa
         järjestelmässä 40-55 prosenttia.
             Valtio suorittaisi ylläpitäjälle valtionosuutta ja
         kotikunnan maksuosuutta vastaavan markkamäärän, jos lukion tai
         ammatillista opetusta saavalla oppilaalla ei ole kotipaikkaa
         Suomessa.
         3.10. Valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon säilyttäminen

             Valtionosuusuudistuksen periaatteena on, että valtion ja
         kuntien välinen kustannustenjako ei muutu uudistuksen piiriin
         kuuluvien tehtävien alalla kuntien yleiset valtionosuudet ja
         rahoitusavustukset mukaan lukien. Opetus- ja kirjastotoimessa -
         lukuunottamatta taiteen perusopetusta - kustannustenjaon
         muuttumattomuus toteutetaan käytännössä neljän vuoden välein
         toteutuneiden kustannusten perusteella tarkistettavien
         yksikköhintojen avulla. Valtion ja kuntien välinen
         kustannustenjako pysytetään näiden tarkistusten ja kuntien
         yleisten valtionosuuksien avulla samana kuin se oli
         lainsäädännön ensimmäistä voimassaolovuotta edeltäneenä vuonna.
         Kulttuuritoimessa - kirjastotointa lukuunottamatta - valtion ja
         kuntien välisen kustannustenjaon kehitys riippuu toisaalta
         näiden toimintojen ja laitosten menokehityksestä kunnissa ja
         toisaalta valtion talousarviossa vahvistettavista
         valtionosuusperusteista.
         3.11. Ylimääräinen avustus sekä valtionavustus kokeilutoimintaa,
         erityistehtäviä, toiminnan käynnistämistä ja opettajankoulutusta
         varten

             Valtionosuusuudistus koskee pääasiassa kuntien ja
         kuntainliittojen hoitamia tehtäviä. Opetusministeriön
         hallinnonalalla samoja opetus- ja kulttuuritoimen tehtäviä
         hoitavat myös useat yksityiset laitokset. Eräissä tapauksissa
         valtionosuuksien ja kotikuntien maksuosuuksien
         määräytymisperusteiden muuttuminen saattaa aiheuttaa ongelmia
         yksityisille oppi- ja kulttuurilaitoksille, joiden
         mahdollisuudet hankkia muuta rahoitusta saattavat olla vähäiset.
         Näistä syistä on ehdotettu, että yksityisille laitoksille
         voidaan myöntää ylimääräistä avustusta, jos sille muutoin
         aiheutuu kohtuuttoman vaikea rahoitustilanne
         rahoitusjärjestelmän muuttumisen takia. Ylimääräisiä avustuksia
          ei ole kuitenkaan tarkoitus myöntää säännönmukaisesti niille
         yksityisille laitoksille, jotka uudistuksessa menettävät
         valtionrahoitusta. Useissa tapauksissa on lähdettävä siitä, että
         kunta tai kunnat, joita laitos pääasiassa palvelee, ovat ensi
         sijassa vastuussa yksityisen laitoksen rahoituspohjan
         ylläpitämisestä.
             Valtionosuusjärjestelmä muuttuu kauttaaltaan
         laskennalliseksi, eikä siinä voida ottaa huomioon oppi- ja
         kulttuurilaitoksille osoitettuja erityistehtäviä tai koulutuksen
         ja kulttuuritoimintojen kehittämiseksi tarvittavia kokeilu- ja
         kehittämishankkeita. Tämän toiminnan edellytysten
         säilyttämiseksi ehdotetaan, että valtion talousarviossa
         osoitetun määrärahan rajoissa voidaan edelleen erikseen
         rahoittaa erityistehtäviä ja kokeilu- ja kehittämishankkeita.
             Valtio on nykyisin avustanut myös maksullisen
         palvelutoiminnan käynnistämistä ammatillisissa oppilaitoksissa.
         Tätä ja mahdollisia muita vastaavia tarkoituksia varten
         ehdotetaan, että myös toiminnan käynnistämiseen voitaisiin
         myöntää ylimääräistä avustusta. Valtio korvaisi edelleenkin
         ammatillisille oppilaitoksille opettajankoulutuksesta aiheutuvat
         kustannukset kokonaisuudessaan.
         3.12. Siirtymävaiheen järjestelyt

             Perustamishankkeen valtionosuus ehdotetaan myönnettäväksi
         aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti, jos
         hankkeen toteuttamisohjelma on hyväksytty tai rakentamislupa
         annettu taikka muu vastaava hankkeen rahoittamista koskeva
         päätös on tehty ennen ehdotetun lainsäädännön voimaantuloa.
             Vuokra-arvon pääomakorvauksiin ja toimitilojen vuokriin ei
         enää myönnettäisi erikseen valtionosuutta. Vuokra-arvon
         pääomakorvausta suoritettaisiin aikaisemmin voimassa olleiden
         säännösten mukaisesti hankintaa tai perusparannusta seuraavan
         kymmenen vuoden ajan. Ehdotuksen mukaan myös eräisiin
         vuokramenoihin suoritetaan valtionosuutta vanhan lainsäädännön
         mukaan vielä kymmenen vuoden ajan.
         3.13. Valtionapuehtojen ja toiminnan säätelyn purkaminen

             Laskennallinen valtionrahoitusjärjestelmä edellyttää
         valtionavun saajien, kunnan ja yksityisen yhteisön
         toimintavapauden lisäämistä. Uudistuksen yhteydessä kevennetään
         merkittävästi opetus- ja kulttuuritoimen toimintaa koskevaa
         sääntelyä. Sääntelyn purkaminen kohdistuu etenkin niihin
         säännöksiin, jotka eivät rakenteellisesti sovellu uuteen
         valtionosuusjärjestelmään. Lisäksi sääntelyn purkamisen kohteena
         ovat sellaiset toimintaa koskevat säännökset, joiden
         keventäminen on tarpeen edellytysten luomiseksi kuntien ja
         yksityisten laitosten taloudelliselle ja tulokselliselle
         toiminnalle.
             Tarkoituksena on, että käyttökustannusten valtionosuuksien
         käyttötarkoitussidonnaisuudesta luovutaan. Tämä lisää
         valtionavun saajien mahdollisuuksia joustavaan ja tulokselliseen
         toimintaan sekä tekee tarpeettomaksi valtionapujen tarkastuksen.
         Valtionavun saamisen ehtoja poistetaan ja toiminnan säätelyä
         kevennetään merkittävästi.
             Sääntelyä kevennetään muun ohella seuraavasti:
             - Kuntien toimintavapautta opetus- ja kulttuuritoimen
         hallinnon järjestämisessä lisätään olennaisesti.
             - Seuraavia opetustoimen pakollisia lautakuntia ja
         johtokuntia koskevat säännökset puretaan:
             - koululautakunta,
              - ammatillisen oppilaitoksen johtokunta,
             - kansalaisopiston johtokunta,
             - peruskoulun johtokunta,
             - lukion johtokunta ja
             - musiikkioppilaitoksen johtokunta.
             Opetustoimen hallinnon järjestämistä rajoittaisi vain se,
         että opetustoimen hallintoa varten tulisi kunnassa olla
         monijäseninen toimielin. Kaksikielisen kunnan opetustoimen
         hallinto tulisi jakaa, kuten nykyisinkin, suomenkieliseen ja
         ruotsinkieliseen osaan.
             - Vastaavasti seuraavia kulttuuritoimen pakollisia
         lautakuntia koskevat säännökset puretaan:
             - kirjastolautakunta,
             - kulttuurilautakunta,
             - liikuntalautakunta ja
             - nuorisolautakunta.
             - Myös yksityisten oppilaitosten hallinnon järjestämistä
         koskevia säännöksiä väljennetään.
             - Virkojen määrän sidonnaisuudesta valtion talousarviossa
         myönnettyihin kiintiöihin luovutaan.
             - Virkojen määrän säätely valtionosuuden ehtona poistetaan.
             - Virkojen kelpoisuusvaatimuksia ei enää pidetä
         valtionosuuden ehtona. Lisäksi virkojen kelpoisuusvaatimuksia
         lievennetään. Niitä koskevat asetukset on tarkoitus muuttaa
         siten, että eri oppilaitosten opettajien kelpoisuusvaatimukset
         väljentyvät ja yhtenäistyvät. Yhteen oppilaitosmuotoon
         opettajakelpoisuuden saavuttanut todetaan pedagogisesti
         kelpoiseksi myös kaikkiin muihin oppilaitosmuotoihin.
         Kelpoisuuden lisäksi on tarkoitus asetuksella säätää
         vaadittavasta kielitaidosta ja tutkinnosta.
             - Lainsäädännöstä poistetaan valtuutussäännöksiä, joiden
         nojalla on annettu toiminnan järjestämistä ja kustannuksia
         koskevia määräyksiä ja ohjeita. Samalla kumoutuvat näiden
         säännösten nojalla annetut määräykset ja ohjeet.
             - Peruskoulun piirijakoa koskevia säännöksiä uudistetaan.
         Piirijako ei enää vaikuttaisi valtionosuuden määrään. Piirijaon
         avulla säädettäisiin oppilaan oikeudesta päästä oman piirinsä
         kouluun.
             - Peruskoulun ja lukion tuntikehyssäännökset ehdotetaan
         muutettavaksi. Tuntikehys olisi yksi laskennallisen
         valtionosuuden määräytymisperuste. Tuntikehyssäännökset eivät
         rajoittaisi kunnan oikeutta itse päättää opetustuntien määrästä
         eri kouluasteilla ja oppilaitosmuodoissa. Ammatillisten
         oppilaitosten tuntikehysjärjestelmä muutetaan vastaavasti.
             - Yhteisiä opettajia koskevia säännöksiä muutetaan siten,
         että kuntien mahdollisuudet käyttää eri kouluasteiden ja -
         muotojen yhteisiä opettajia lisääntyvät oleellisesti.
             - Muun muassa kansalaisopistojen opetustoiminnan
         järjestämisessä luovutaan opetusryhmien koon säätelystä.
             - Valtionosuusuudistuksen toimeenpanon yhteydessä on lisäksi
         tarkoitus keventää ammatillisten oppilaitosten toiminnan
         sääntelyä olennaisesti. Erityisesti toiminnan muuttamista
         koskevaa päätöksentekotoimivaltaa siirretään oppilaitosten
         ylläpitäjille ja valtion viranomaisten toimivaltasuhteet
         järjestetään uudelleen. Hallituksen esitykset on tarkoitus antaa
         eduskunnalle siten, että tässä tarkoitetut säännökset tulevat
         voimaan viimeistään samanaikaisesti valtionosuusuudistuksen
         kanssa.
         4. Asian valmistelu
              Opetusministeriön keskusvirastotyöryhmän maaliskuussa 1989
         valmistuneessa mietinnössä "Opetushallinnon
         keskusvirastokysymys" (komiteanmietintö 1989:4) esitettiin
         valtionosuusjärjestelmän uudistamisen peruslinjaukset.
             Sen jälkeen valtionosuusjärjestelmän uudistamista
         valmisteltiin ministeriössä virkatyönä, johon asiantuntijoina
         osallistuivat kuntien keskusjärjestöjen edustajat.
             Joulukuussa 1989 valtionosuusuudistuksen selvitysmies Teemu
         Hiltunen jätti ehdotuksensa valtionosuusjärjestelmän
         kokonaisuudistuksesta. Uudistusehdotus kattoi sosiaali- ja
         terveydenhuollon sekä pääosan opetustoimesta.
             Ehdotuksista annettujen lausuntojen pohjalta asetettiin
         huhtikuussa 1990 työryhmä valtionosuusjärjestelmän
         uudistamisesta esitettyjen eri mallien yhteensovittamista
         varten. Kansliapäälliköistä ja kuntien keskusjärjestöjen johdon
         edustajista kootun työryhmän muistio muodosti ehdotuksen
         valtioneuvoston periaatepäätökseksi kuntien
         valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta.
             Valtioneuvosto teki 28 päivänä kesäkuuta 1990
         periaatepäätöksen kuntien valtionapujärjestelmän uudistamisesta
         huhtikuussa 1990 asetetun työryhmän muistion pohjalta. Tämän
         jälkeen opetusministeriössä ehdotusta valmisteli tarkoitusta
         varten asetettu työryhmä. Kuntien keskusjärjestöt osallistuivat
         valmisteluun sekä valtioneuvoston kanslian asettamassa
         johtoryhmässä että opetusministeriössä.
         Valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta järjestettiin
         uudistuksen intressitahojen kuuleminen 22 päivänä marraskuuta
         1990. Tarkoituksena oli antaa esitykset eduskunnalle vielä
         joulukuun 1990 aikana. Tästä kuitenkin luovuttiin.
             Pääministeri Esko Ahon hallituksen ohjelmaan otettiin kohta,
         jonka mukaisesti hallitus antaa toimikautensa alussa
         eduskunnalle esityksen kuntien valtionosuusjärjestelmän
         uudistamisesta vuoden 1993 alusta laskennalliseksi
         valtioneuvostossa 28 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn päätöksen
         pohjalta. Tämän perusteella valtioneuvoston kanslia asetti 23
         päivänä toukokuuta 1991 johtoryhmän viimeistelemään ja johtamaan
         ja yhteensovittamaan tarvittavien hallituksen esitysten
         valmistelua. Johtoryhmä luovutti muistionsa 15 päivänä elokuuta
         1991. Tämän jälkeen valmistelua on jatkettu asianomaisissa
         ministeriöissä. Johtoryhmä on yhteensovittanut valmistelua.
         5. Esityksen hallinnolliset ja henkilöstövaikutukset

             Uudistuksen jälkeen valtionapuviranomaisina toimisivat
         opetusministeriö ja tarvittaessa myös lääninhallitukset.
         Toimivallanjaosta ministeriön ja lääninhallituksen välillä
         päättäisi valtioneuvosto.
             Opetushallinnon keskusvirastot, ammattikasvatushallitus ja
         kouluhallitus on lakkautettu ja niiden tilalle on perustettu
         opetushallitus 1 päivästä huhtikuuta 1991. Opetushallitus ei
         enää valtionosuusuudistuksen voimaantullessa olisi uudistuksen
         piiriin kuuluvissa toiminnoissa valtionapuviranomainen,
         lukuunottamatta vanhojen valtionosuuksien edellyttämää
         siirtymäkautta.
             Keskushallinnossa valtionosuusviranomaisena toimisi
         uudistuksen voimaan tultua opetusministeriö. Opetushallitus
         avustaisi opetusministeriötä seuranta- ja valmistelutehtävissä.
         Opetushallitus myös olisi toistaiseksi valtionapuviranomainen
         niissä asioissa, jotka jäävät valtionosuusuudistuksen
         ulkopuolelle. Sille tulisi myös uuteen valtionosuusjärjestelmään
         liittyviä kehittämis-, valmistelu- sekä tutkimus- ja
         seurantatehtäviä.
             Käyttökustannusten valtionosuusjärjestelmän uudistus
         vähentäisi merkittävästi valtionosuustehtäviä opetusministeriön
         hallinnonalalla. Niitä vähentäisi myös perustamishankkeiden
         valtionosuusjärjestelmän uudistaminen. Uudistuksesta syntyisi
         henkilötyövuosien säästöä sekä valtionhallinnossa että
         kunnallishallinnossa. Valtionhallinnossa vähenisi 50-60
         henkilötyövuoden tarve.
         6. Esityksen taloudelliset vaikutukset


         6.1. Yleistä

             Valtionosuusjärjestelmän uudistuksella ei ole tarkoitus
         muuttaa valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa.
         Järjestelmän muuttaminen laskennalliseksi,
         valtionosuusasteikkojen yhtenäistäminen sekä yleisiin
         valtionosuuksiin tehtävä siirto aiheuttavat kuitenkin muutoksia
         yksittäisten kuntien ja muiden laitosten ylläpitäjien
         valtionosuuksiin.
             Tämä esitys koskee vain opetus- ja kulttuuritoimen
         valtionrahoituksen muutosta. Kuntien saaman valtionrahoituksen
         muutosta tarkastellaan kokonaisuutena kuntien valtionosuuslakia
         ja siihen liittyvää lainsäädäntöä koskevan esityksen
         perusteluissa.
             Opetus- ja kulttuuritoimen perustamishankkeiden
         valtionosuusasteikot ehdotetaan yhtenäistettäviksi seuraavasta
         taulukosta ilmenevällä tavalla.
             Taulukko 1. Perustamishankkeiden valtionosuusasteikot

         Kanto- Peruskoulu, Ammatilliset  Ammatilliset  Lakisääteiset
         kyky-  lukio,      oppilaitokset oppilaitokset perustamis-
         luokka kirjasto    rakentaminen  laite-        hankkeet
                (nykyinen)  (nykyinen)    hankinnat     (uusi)
                                          (nykyinen)
           1     78-94          51           86            70
           2        70          49           82            65
           3        62          47           78            60
           4        54          45           74            55
           5        46          43           70            50
           6        38          41           66            45
           7        30          39           62            40
           8        22          37           59            35
           9        14          35           55            30
          10         6          33           51            25

             Uusi asteikko olisi sama kuin sosiaali- ja terveydenhuollon
         perustamishankkeissa.
             Opetus- ja kulttuuritoimen nykyisistä käyttökustannusten
         valtionosuuksista siirretään vuoden 1989 hintatasossa noin 1 565
         miljoonaa markkaa kuntien yleisiin valtionosuuksiin. Siirto
         toteutetaan alentamalla opetus- ja kulttuuritoimen
         valtionosuusasteikkoja. Asteikkoja alentaa myös se, että
         kustannukset ehdotetaan luettavaksi yksikköhintojen
         laskentapohjiin pääsääntöisesti tuloja vähentämättä.
         Kustannuspohjasta ei erotella myöskään niitä kustannuksia, joita
         nykyisin pidetään valtionosuuteen oikeuttamattomina. Nykyiset ja
         uudet asteikot on esitetty seuraavassa taulukossa.
             Taulukko 2. Käyttökustannusten valtionosuusasteikot

         Kanto- Peruskoulu, Kulttuuri-  Museot     Opetus- Kulttuuri-
          kyky-  lukio,      toiminta,   (nykyinen) toimi   toimi
         luokka kirjasto,   liikunta-              (uusi)  (uusi)
                ammatti-    toimi ja
                opetus      nuorisotyö
                (nykyinen)  (nykyinen)
           1      86          75         42          60     40
           2      82          71         39          60     40
           3      78          67         36          60     40
           4      74          63         33          60     40
           5      70          59         30          60     40
           6      66          55         27          57     37
           7      62          51         24          54     34
           8      59          47         21          51     31
           9      55          43         18          48     28
          10      51          39         15          45     25


         6.2. Perustamishankkeet


         6.2.1. Uuden valtionosuusasteikon ja yksikköhintajärjestelmän
         muutosten vaikutus valtion menoihin

             Peruskoulun, lukion ja kirjaston perustamishankkeiden
         valtionosuuden perusteena käytetään nykyisin niin sanottua
         normaalihintaa, joka vahvistetaan taloudellisesti toteutettujen
         hankkeiden keskimääräisten kustannusten perusteella.
         Ammatillisten oppilaitosten perustamishankkeiden valtionosuudet
         määrätään todellisten kohtuullisina pidettävien keskimääräisten
         kustannusten perusteella. Uudessa järjestelmässä
         yksikköhintajärjestelmä on tarkoitus ulottaa koskemaan myös
         ammatillisten oppilaitosten rakentamishankkeita. Yksikköhinnat
         ehdotetaan vahvistettavaksi toteutuneiden hankkeiden
         keskimääräisten kustannusten perusteella. Tämän arvioidaan
         nostavan peruskoulun, lukion ja kirjaston yksikköhintoja
         nykyisin käytössä oleviin normaalihintoihin nähden noin 11
         prosentilla.
             Uuden valtionosuusasteikon ja yksikköhintajärjestelmän
         muutosten vaikutus peruskoulun, lukion, kirjaston ja
         ammatillisten oppilaitosten kantokykyluokittaisiin
         valtionosuuksiin on esitetty seuraavassa taulukossa. Laskelma on
         tehty tammikuun 1990 hintatasossa, ja se perustuu vuosina
         1987-1989 toteutettujen hankkeiden keskimääräisiin
         vuosittaisiin kustannuksiin.
             Taulukko 3. Perustamishankkeiden valtionosuuden muutos
         (milj. mk)

         Kantokyky- Asteikon  Hinnan  Muutos
         luokka     muutos    muutos  yhteensä
            1        -20        20       0
            2          4        17      21
            3          6        14      20
            4          7        12      19
            5          7        10      17
            6          6         8      14
            7          4         6      10
            8          1         5       6
            9        - 3         4       1
           10        - 8         2     - 6
         Yhteensä      4        98     102

             Taulukon mukaan valtion menot lisääntyisivät asteikon ja
         normaalihintajärjestelmän muutosten johdosta 102 miljoonaa
         markkaa vuodessa, jos hankkeista rahoitettaisiin saman verran
         kuin edellisinä vuosina keskimäärin. Todellinen valtionosuuden
         muutos riippuu hankkeitten jakautumisesta kantokykyluokittain.
             Nykyisin monet erityisesti ylimpiin kantokykyluokkiin
         kuuluvat kunnat ovat rakentaneet hankkeita omalla
         kustannuksellaan. Kuntien ilman valtionrahoitusta rakentamien
         hankkeiden yhteenlasketut kustannukset ovat nykyisin noin 200
         miljoonaa markkaa vuodessa. Tällaisten hankkeiden valtionosuus
         tulisi olemaan noin 50 miljoonaa markkaa vuodessa.
         6.2.2. Jälkirahoitusjärjestelmän purkamisen vaikutus valtion
         menoihin

             Uusien rahoituspäätösten mukaiset valtionosuudet
         maksettaisiin kaikille valtionosuuden saajille
         rakentamisaikaisina. Vuonna 1989 peruskoulun ja lukion
         rakentamislupakiintiöstä 61 prosenttia ja kirjaston kiintiöstä
         34 prosenttia on myönnetty hankkeille, joiden valtionosuus
         maksetaan jälkikäteen seitsemän vuoden aikana. Vuonna 1990
         vastaavat luvut ovat peruskoulun ja lukion osalta 36 prosenttia
         ja kirjaston osalta 62 prosenttia. Ammatillisten oppilaitosten
         osalta noin 75 prosenttia hankekiintiöstä on myönnetty
         jälkirahoitteisille hankkeille. Järjestelmän muutoksen
         arvioidaan aikaistavan valtion menoja siten, että lisämäärärahan
         tarve on ensimmäisinä vuosina noin 300 miljoonaa markkaa
         vuodessa ja vähenee asteittain sen jälkeen. Jälkirahoituksesta
         aiheutuvat menot tulevat pääosin maksetuiksi vuoteen 2000
         mennessä.
             Kohdissa 6.2.1. ja 6.2.2. mainittujen muutosten aiheuttama
         kokonaislisäys valtion menoihin on budjettivuonna 1993 noin 450
         miljoonaa markkaa. Pääosa lisäyksestä on kuitenkin
         jälkirahoitusjärjestelmän purkamisesta aiheutuvaa menojen
         aikaistamista.
         6.2.3. Vuokra-arvojärjestelmän purkaminen

             Ammatillisten oppilaitosten, kansalais- ja työväenopistojen
         sekä yksityisten lukioiden vuokra-arvojärjestelmä ehdotetaan
         purettavaksi asteittain siten, että hankkeelle voidaan myöntää
         erillistä vuokra-arvoon perustuvaa käyttökustannusten
         valtionosuutta enintään kymmenen vuoden ajan hankkeen
         valmistumisesta. Vastaavasti on tarkoitus asteittain lisätä
         näiden oppilaitosten perustamiskustannusten valtionosuutta.
         6.2.4. Eräitä erityiskysymyksiä


         Vuokrien erillinen valtionosuus
             Erillisen valtionosuuden piiriin jääviä vuokria ei lueta
         menopohjiin yksikköhintoja laskettaessa, joten menettelyllä ei
         ole valtion ja kuntien väliseen kustannustenjakoon kohdistuvia
         vaikutuksia.
         Aikaisemmin päätetty rakentamisvolyymin lisäys
             Peruskoulun, lukion ja yleisen kirjaston valtionosuuksista
         ja -avustuksista annettua lakia muutettiin vuonna 1988
         väliaikaisesti siten, että käyttökustannusten
         valtionosuusasteikkoa alennettiin 4-10 kantokykyluokkiin
         kuuluvien kuntien osalta yhdellä prosenttiyksiköllä ja
         vastaavasti vuosien 1989-1993 rakentamislupakiintiöt säädettiin
         keskimäärin 50 prosenttia ja vähintään 40 prosenttia
         suuremmiksi kuin vastaava kiintiö oli keskimäärin vuosina
         1983-1987.
             Tarkoituksena on, että vuoden 1993 valtionosuusasteikko ja
         rakentamislupakiintiöt mitoitetaan edellä mainitun lainmuutoksen
         tarkoittamalla tavalla.
         6.3. Käyttökustannukset


         Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksien muutos

             Siirto yleisiin valtionosuuksiin vähentää kauttaaltaan
         kuntien opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksia. Siksi
         ehdotetun järjestelmän mukaista kuntien saamaa valtionrahoitusta
         on tarkasteltava kokonaisuutena. Tästä on selvitys kuntien
         valtionosuuslakia koskevan esityksen perusteluissa.
             Seuraavissa vuosien 1988 ja 1989 kustannuksiin perustuvissa
         taulukoissa on esitetty opetustoimen ja kulttuuritoimen
         valtionosuuksien muutos. Valtionosuudet on laskelmassa
         kohdennettu oppilaiden kotikunnille. Laskelmaan sisältyy myös
         valtion ammatillisten oppilaitosten menoista valtion
         rahoitettavaksi jäävä osuus sekä kuntainliittojen ja yksityisten
         ylläpitämän toiminnan valtionosuus.
             Taulukko 4. Käyttökustannusten valtionosuuden muutos vuoden
         1988 koelaskelmissa

         Kanto- Opetus- Kult-  Opetus-  Kult-   Nykyinen  Uusi  Ero
         kyky-  toimen  tuuri- toimen   tuuri-  valtion-  val-
         luokka nykyi-  toimen uusi     toimen  osuus     tion
                nen     nykyi- valtion- uusi    yhteensä  osuus
                valtion nen    osuus    valtion-
                osuus   valtion-        osuus
                        osuus
                milj.   milj.  milj.   milj.   milj.    milj.  milj.
                mk      mk     mk      mk      mk       mk     mk
           1    2 177     120  1 634     100   2 297    1 734  -  563
           2    1 568      89  1 236      82   1 657    1 318  -  339
           3      787      46    664      47     833      711  -  122
           4    1 174      78  1 015      89   1 252    1 104  -  148
           5    1 422     121  1 295     163   1 543    1 458  -   85
           6    1 417     124  1 277     172   1 541    1 449  -   92
           7      507      35    455      43     542      498  -   44
           8      708      85    634     100     793      734  -   59
           9      327      22    283      24     349      307  -   42
           10     741      98    670     112     839      782  -   57
          Yht. 10 828     818  9 163     932  11 646   10 095  -1 551

             Tämän lisäksi valtionosuusasteikon muutos vaikuttaa kuntien
         valtiolle eräissä oppilaitoksissa opiskelevista oppilaista
         maksamien korvausten suuruuteen. Kuntien menojen lisäys on
         vuoden 1989 tasossa harjoittelukoulujen osalta 13 miljoonaa
         markkaa, lastentarhanopettajaopistojen osalta 3 miljoonaa
         markkaa, Helsingin ranskalais-suomalaisen ja Suomalais-
         venäläisen koulun osalta yhteensä 2 miljoonaa markkaa ja
         vammaisten lasten koulujen osalta 20 miljoonaa markkaa.
             Taulukko 5. Käyttökustannusten valtionosuuden muutos vuoden
         1989 koelaskelmissa

         Kanto- Opetus- Kult-  Opetus-  Kult-   Nykyinen  Uusi  Ero
         kyky-  toimen  tuuri- toimen   tuuri-  valtion-  val-
         luokka nykyi-  toimen uusi     toimen  osuus     tion
                nen     nykyi- valtion- uusi    yhteensä  osuus
                 valtion nen    osuus    valtion-
                osuus   valtion-        osuus
                        osuus
                milj.   milj.  milj.   milj.   milj.    milj.  milj.
                mk      mk     mk      mk      mk       mk     mk
           1    2 412    134   1 802     109   2 546    1 911  -  635
           2    1 749    100   1 363      90   1 849    1 453  -  396
           3      885     52     740      51     937      791  -  146
           4    1 312     87   1 130      97   1 399    1 227  -  172
           5    1 587    133   1 438     177   1 720    1 615  -  105
           6    1 589    136   1 429     187   1 725    1 616  -  109
           7      559     40     505      48     599      553  -   46
           8      798     95     702     110     893      812  -   81
           9      369     24     316      26     393      342  -   51
          10      832    109     749     123     941      872  -   69
         Yht.  12 092    910  10 174   1 018  13 002   11 192  -1 810

             Kulttuuritoimen nykyisiin valtionosuuksiin sisältyvät myös
         teattereiden ja orkestereiden valtionavustukset. Museoiden
         nykyiset valtionosuudet on laskettu voimassa olevan lain
         mukaisin perustein.
             Koulutussopimusten liittäminen valtionosuusjärjestelmään
         vähentää siirtymävaiheessa valtion menoja noin 20 milj. markalla
         vuodessa. Tätä ei ole otettu huomioon yhteenvetotaulukoissa.
         Jatkossa oppilaitosten työnantajille maksamat
         koulutussopimuskorvaukset otetaan huomioon ammatillisen
         koulutuksen yksikköhinnoissa.
         7. Riippuvuus muista esityksistä

             Tämä esitys on osa valtionosuusjärjestelmän
         kokonaisuudistusta. Uudistuksen muita osia ovat hallituksen
         esitys eduskunnalle kuntien valtionosuuslaiksi ja siihen
         liittyväksi lainsäädännöksi sekä hallituksen esitys eduskunnalle
         sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelua ja valtionosuutta
         koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Näitä kolmea esitystä ei
         voi toteuttaa irrallaan toisistaan. Jos viimeksi mainittuja
         esityksiä tai toista niistä ei hyväksyttäisi, raukeaisi myös
         tämä esitys.
             Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevassa
         lakiehdotuksessa on otettu huomioon myös taiteen perusopetuksen
         rahoitus. Eduskunnalle on annettu erikseen hallituksen esitys
         taiteen perusopetusta koskevaksi lainsäädännöksi. Jos taiteen
         perusopetusta koskevaa esitystä ei hyväksytä tulemaan voimaan
         viimeistään samanaikaisesti valtionosuusuudistuksen kanssa,
         tulee opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevasta laista
         poistaa taiteen perusopetuksen rahoitusta koskevat kohdat. Jos
         taiteen perusopetusta koskeva lainsäädäntö tulee voimaan
         viimeistään mainittuun ajankohtaan mennessä, tulee siihen lisätä
         pykälä, jossa viitataan rahoituksen osalta opetus- ja
         kulttuuritoimen rahoitusta koskevaan lakiin.
                          YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT



         1. Lakiehdotusten perustelut


         1.1. Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta

         1 luku. Yleiset säännökset

             1 §. Soveltamisala. Lakia sovelletaan opetus- ja
         kulttuuritoimen rahoitukseen silloin, kun 3 §:ssä mainitussa
         rahoitettavan toiminnan järjestämistä koskevassa laissa niin
         säädetään. Rahoituksella tarkoitetaan käyttökustannuksiin ja
         perustamishankkeeseen myönnettävää valtionosuutta ja -avustusta
         sekä oppilaan kotikunnan maksuosuutta niistä
         käyttökustannuksista, jotka aiheutuvat oppilaan koulunkäynnistä
         muussa kuin kotikunnan ylläpitämässä oppilaitoksessa. Laki
         koskee kuntien ja kuntainliittojen sekä yksityisten yhteisöjen
         ja säätiöiden järjestämän toiminnan rahoitusta sekä oppilaiden
         kotikuntien maksuosuuden osalta myös valtion oppilaitosten
         rahoitusta.
             2 §. Suhde kuntien valtionosuuslakiin. Pykälän mukaan
         opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuteen ja -avustukseen
         sovelletaan kuntien valtionosuuslain niitä säännöksiä, joihin
         tässä laissa on erikseen viitattu.
             3 §. Rahoitettavan toiminnan määrittelevät lait. Pykälässä
         luetellaan ne lait, joiden mukaisen toiminnan rahoitukseen tätä
         rahoituslakia sovelletaan. Nyt esillä olevassa laissa on
         puolestaan säännökset rahoituksen määrästä ja rahoituksessa
         noudatettavasta menettelystä.
             Myös taiteen perusopetus sekä teatteri- ja orkesteritoiminta
         otettaisiin valtionosuuden piiriin. Tämän esityksen yhteydessä
         annetaan esitys teatteri- ja orkesterilaiksi. Hallituksen esitys
         taiteen perusopetusta koskevaksi lainsäädännöksi annetaan
         erikseen.
             4 §. Opetustoimi. Pykälässä on määritelty se, minkä lain
         mukaisen toiminnan järjestämistä pidetään tässä laissa
         opetustoimena.
             5 §. Kulttuuritoimi. Pykälässä on määritelty puolestaan se,
         minkä lain mukaisen toiminnan järjestämistä pidetään tässä
         laissa kulttuuritoimena.
         2 luku. Opetustoimen käyttökustannusten rahoitus

             6 §. Yleissäännös. Pykäläehdotuksen 1 ja 2 momentti
         sisältävät yleiskuvauksen opetustoimen käyttökustannusten
         rahoitusjärjestelmästä. Opetustoimen käyttökustannusten rahoitus
         muodostuu valtionosuudesta ja erikseen säädetyissä tapauksissa
         oppilaiden kotikuntien maksuosuuksista.
             Valtionosuuden perusteena oleva laskennallinen markkamäärä
         saadaan 7 §:n mukaisesti kertomalla ensin oppilaitosmuodoittain
         oppilasmäärä tai valtionosuuden laskentaperusteeksi vahvistettu
         opetustuntien määrä asianomaista oppilaitosmuotoa varten
         oppilasta tai opetustuntia kohden määrätyllä yksikköhinnalla ja
         laskemalla näin saadut markkamäärät yhteen. Edellä mainittuun
         summaan lisätään vielä kuljetettavien tai majoitettavien
         oppilaiden määrän ja kuljetusta ja majoitusta varten määrätyn
         oppilaskohtaisen yksikköhinnan tulo.
             Taiteen perusopetuksen osalta valtionosuuden perusteena
         oleva markkamäärä lasketaan kertomalla kunnan asukasmäärä
         asukasta kohti vahvistetulla yksikköhinnalla. Taiteen
         perusopetuksen valtionosuuden peruste lasketaan erikseen, koska
         taiteen perusopetuksen osalta valtionosuus määräytyy
         kulttuuritoimen valtionosuusasteikon mukaisesti.
             Jos oppilaan kotikunta on velvollinen suorittamaan osuutensa
         muualla opiskelevista oppilaista aiheutuvista
         käyttökustannuksista, oppilaan kotikunnan tulee suorittaa
         oppilaitoksen ylläpitäjälle kotikunnan maksuosuutena markkamäärä
          joka lasketaan sen mukaan kuin 9 §:ssä säädetään. Niissä
         tapauksissa, joissa valtionosuus 39 §:n mukaisesti myönnetään
         oppilaan kotikunnalle, tulee kotikunnan 40 §:n mukaisesti
         suorittaa oppilaitoksen ylläpitäjälle valtionosuutta ja
         kotikunnan maksuosuutta vastaava markkamäärä.
             Pykälän 3 momentin mukaan lakia ei sovelleta peruskoulua
         vastaavaksi järjestetyn yksityisen koulun eikä ammatillisten
         erityisoppilaitosten ja ammatillisten erikoisoppilaitosten
         käyttökustannusten rahoitukseen. Näihin oppilaitoksiin
         sovellettaisiin tältä osin 48 §:n 2 ja 3 momentin mukaisesti
         nykyisin voimassa olevia säännöksiä vuoden 1995 loppuun saakka,
         johon mennessä näiden oppilaitosten rahoitusjärjestelmä on
         tarkoitus uudistaa. Ottaen huomioon tässä momentissa
         tarkoitettujen oppilaitosten toiminnan erityispiirteet näiden
         oppilaitosten rahoitusta ei ole muutettu laskennalliseksi tässä
         yhteydessä.
             7 §. Valtionosuuden laskennallinen peruste. Kunnan saaman
         valtionosuuden perusteena oleva opetustoimen laskennallinen
         markkamäärä saadaan 1 momentin mukaisesti laskemalla yhteen
         siinä mainittujen oppilasmäärien tai opetustuntimäärien ja
         asianomaisia oppilaitosmuotoja varten vahvistettujen oppilas-
         tai opetustuntikohtaisten yksikköhintojen tulot sekä
         kuljetettavien ja majoitettavien oppilaiden ja oppilasta kohden
         oppilaitosmuodoittain määrättyjen kuljetuksen ja majoituksen
         yksikköhintojen tulot. Pykäläehdotuksen 3 momentin mukaan
         taiteen perusopetuksen osalta valtionosuuden perusteena oleva
         markkamäärä lasketaan kertomalla kunnan asukasmäärä taiteen
         perusopetusta varten talousarvion rajoissa vahvistetulla
         asukaskohtaisella yksikköhinnalla.
             Pykälän 2 momentin mukaan yksityisten ylläpitämien
         oppilaitosten valtionosuuden laskentaperuste määräytyy
         oppilaitosten oppilas- tai opetustuntimäärien perusteella
         samasta kustannuspohjasta kuin kuntien ylläpitämissä
         oppilaitoksissa. Valtionosuuden laskennassa käytettävä
         kustannuspohja määräytyy siten oppilaitosmuodoittain
         ylläpitäjästä riippumatta.
             8 §. Opetustoimen valtionosuusasteikko. Pykälän 1 momentin
         mukaan opetustoimen käyttökustannusten valtionosuus määräytyy
         kuntien kantokykyluokituksen mukaisena prosenttiosuutena 7 §:ssä
         tarkoitetusta valtionosuuden laskennan perusteena olevasta
         markkamäärästä. Eri oppilaitosmuotojen valtionosuusasteikot on
         yhtenäistetty. Asteikon prosenttilukujen määrittelyssä on otettu
         huomioon valtionosuusuudistuksen kokonaisvaikutukset kuntien
         valtionrahoitukseen. Pykälän 5 momentin mukaan taiteen
         perusopetuksen osalta valtionosuus määräytyy kuitenkin 22 §:ssä
         säädetyn kulttuuritoimen valtionosuusasteikon mukaisesti.
             Pykälän 2 momentin mukaan valtionosuus määräytyy
         peruskoulussa, peruskoulua korvaavassa koulussa, lukiossa,
         iltalukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa ja
         musiikkioppilaitoksessa järjestettävässä ammatillisessa
         opetuksessa oppilaiden kotikuntien kantokykyluokkien mukaan.
         Myönnettävä valtionosuus määräytyy siten muualta kuin
         oppilaitosta ylläpitävästä kunnasta tulevasta oppilaasta
         oppilaitoksen ylläpitäjälle määrätyn yksikköhinnan perusteella
         oppilaan kotikunnan kantokykyluokan valtionosuusprosentin
         mukaan. Valtionosuus määräytyy koko seuraavan varainhoitovuoden
         ajan sen mukaan, minkä verran oppilaitoksessa on eri
         kantokykyluokkiin kuuluvien kuntien oppilaita. Valtionosuuden
         määräämisessä käytettävien oppilasmäärien laskemisesta
         ehdotetaan säädettäväksi 20 §:ssä.
             Pykälän 3 momentin mukaan kahden tai useamman kunnan
         ylläpitämän kansalaisopiston valtionosuuden perusteena oleva
         markkamäärä jaetaan kuntien asukasmäärien mukaisessa suhteessa.
         Kunkin kunnan osuuteen myönnetään valtionosuutta sen kunnan
         valtionosuusprosentin mukaan. Yksityisen kansalaisopiston
         käyttökustannusten valtionosuus määräytyy opiston sijaintikunnan
         valtionosuusprosentin mukaan. Pykälän 4 momentin mukaan
         musiikkioppilaitoksissa järjestettävään muuhun kuin
         ammatilliseen opetukseen myönnetään valtionosuutta oppilaitoksen
         sijaintikunnan valtionosuusprosentin mukaan.
             9 §. Kotikuntien maksuosuudet. Jos oppilaan kotikunta on
         velvollinen suorittamaan oppilaitoksen ylläpitäjälle osuutensa
         muualla opiskelevasta oppilaasta aiheutuvista menoista,
         kotikunnan maksuosuus määräytyy ehdotetun pykälän mukaan,
         elleivät kunnat yksittäisissä tapauksissa toisin sovi.
             Peruskoulussa, peruskoulua korvaavassa koulussa, lukiossa ja
         iltalukiossa oppilaan kotikunnan maksuosuus lasketaan
         koulumuodoittain laskennallisesta oppilaskohtaisesta
         markkamäärästä, joka sisältää myös koulumuodoittain lasketut
         kuljetus- ja majoitusmenot. Tästä markkamäärästä vähennetään
         myönnetty oppilasta kohti laskettu valtionosuus. Mainittu
         kotikunnan maksuosuuden perusteena oleva markkamäärä lasketaan
         valtionosuuden perusteena olevan oppilaitoksen yksikköhinnan ja
         asianomaista oppilaitosmuotoa varten määrätyn kuljetuksen ja
         majoituksen yksikköhinnan perusteella. Vaikka oppilasta kohti
         lasketut todelliset kustannukset ylittäisivät edellä mainitun
         kotikunnan maksuosuuden laskennan perusteena olevan
         markkamäärän, ylläpitäjällä ei olisi lakiin perustuvaa oikeutta
         veloittaa kotikunnalta todellisten oppilaskohtaisten
         kustannusten mukaista maksuosuutta.
             Peruskoulun sairaalaopetuksessa ja yksitoistavuotiseen
         oppivelvollisuuteen perustuvassa opetuksessa sekä ammatillisessa
         opetuksessa oppilaan kotikunnan maksuosuus määräytyy ehdotuksen
         mukaan siten, että oppilasta kohti lasketuista todennäköisistä
         kustannuksista vähennetään yksikköhinnan perusteella oppilasta
         kohti laskettu kotikunnan kantokykyluokan mukainen valtionosuus.
             Ehdotetussa valtionosuusjärjestelmässä ammatillisen
         opetuksen laskennalliset valtionosuuden perusteena olevat
         kustannukset poikkeavat usein huomattavasti yksittäisen
         oppilaitoksen todellisista kustannuksista.
         Valtionosuusuudistuksen yhteydessä tapahtuvien oppilaitosten
         rahoitusaseman olennaisten muutosten välttämiseksi
         ammatillisiin oppilaitoksiin ehdotetaan todennäköisiin
         kustannuksiin perustuvaa kotikuntakorvausjärjestelmää.
             Peruskoulun sairaalaopetuksen ja yksitoistavuotiseen
         oppivelvollisuuteen perustuvan opetuksen järjestäminen on
         puolestaan huomattavasti peruskoulun muuta opetusta kalliimpaa.
         Opetusta järjestetään usein kuntien yhteistoimintana siten, että
         opetus on keskitetty yhteen kuntaan. Todennäköisiin
         kustannuksiin perustuva kotikunnan maksuosuus turvaa sen, ettei
         mainittua opetusta järjestävä kunta joudu yksin kantamaan
         vastuuta opetuksesta aiheutuvista lisäkustannuksista.
             Kotikunnan maksuosuuden perusteena käytettävien
         todennäköisten kustannusten laskemisesta ehdotetaan
         säädettäväksi asetuksella. Asetuksella on tarkoitus säätää, että
         mainittu kustannus lasketaan oppilaitoksen ylläpitäjälle
         asianomaisesta opetuksesta edellisen vuoden tilinpäätöksen
         mukaan aiheutuvista kustannuksista. Kotikunnan maksuosuutta
         laskettaessa otettaisiin huomioon myös kuluvan ja seuraavan
         vuoden arvioitu kustannustason muutos samoin perustein kuin
         määrättäessä valtionosuuden perusteena olevia yksikköhintoja.
         Asetuksella on tarkoitus säätää myös vuokra-arvojen ottamisesta
         siirtymäkautena huomioon todennäköisiä kustannuksia laskettaessa
         samoin kuin perustamiskustannusten valtionosuuden ulkopuolelle
         jäävien pienten rakennushankkeiden kustannusten jaksottamisesta
         määrättäessä kotikunnan maksuosuutta.
             Pykälän 3 momenttiin on otettu kotikunnan maksuosuuden
         laskentaperusteet valtion ammatillisessa oppilaitoksessa.
         Perusteet ovat valtionosuusasteikkoa lukuunottamatta samat kuin
         voimassa olevassa lainsäädännössä.
             Kotikunnan maksuosuuden suuruus määrättäisiin kaikissa
         tapauksissa ennalta seuraavaa vuotta varten, eikä sitä myöhemmin
         enää tarkistettaisi.
             10 §. Valtionosuuden perusteiden vahvistaminen.
         Valtioneuvosto vahvistaa valtionosuuden perusteena olevien
         yksikköhintojen keskimääräiset markkamäärät vuosittain kutakin
         oppilaitosmuotoa varten. Opetusministeriö määrää valtionosuuden
         perusteena olevat yksikköhinnat näiden keskimääräisten
         markkamäärien perusteella. Yksikköhintojen keskimääräiset
         markkamäärät vahvistetaan ja niihin perustuvat yksikköhinnat
         määrätään vuosittain seuraavaa vuotta varten. Yksikköhintojen
         keskimääräisten markkamäärien vahvistamisesta ja siinä huomioon
         otettavista seikoista säädetään kuntien valtionosuuslain 3 ja 19
         §:ssä. Yksikköhintojen keskimääräisiä markkamääriä
         vahvistettaessa otetaan myös huomioon, mitä kustannustenjaon
         säilyttämisestä säädettäisiin tämän lain 11 §:ssä.
         Keskimääräiset markkamäärät lasketaan joka neljäs vuosi
         oppilasmäärillä painottaen. Opetustoimen yksikköhintojen
         laskemisesta säädetään tämän lain 12-19 §:ssä.
             11 §. Kustannustenjaon säilyttäminen. Valtion ja kuntien
         välinen kustannustenjako säilytetään opetustoimessa siten, että
         valtionosuuden laskennassa käytetyt kustannustiedot tarkistetaan
         joka neljäs vuosi edellisenä vuonna toteutuneiden kustannusten
         sekä kuluvan vuoden arvioidun kustannustason muutoksen
         mukaisesti. Tällöin valtionosuus toteutuneista kustannuksista
         pysyy asteikon mukaisella tasolla. Kustannustenjaon
         tarkastuksessa ei oteta huomioon taiteen perusopetusta, johon
         osoitettavista varoista päätetään vuosittain talousarvion
         rajoissa.
             Edellä todetun mukaisesti joka neljäs vuosi
         oppilaskohtaisten yksikköhintojen keskimääräiset markkamäärät
         lasketaan peruskoulun, peruskoulua korvaavan koulun, lukion ja
         ammatillisten oppilaitosten osalta oppilasmäärillä
         painotettuina. Kansalaisopiston yksikköhintojen keskimääräiset
         opetustuntikohtaiset markkamäärät lasketaan joka neljäs vuosi
         asutusrakenneryhmittäin painotettuna. Musiikkioppilaitoksen
         opetustuntia kohden vahvistettava yksikköhintojen
         keskimääräinen markkamäärä lasketaan siten, että
         musiikkioppilaitosten valtakunnalliset kokonaiskustannukset
         jaetaan koko maassa annettujen opetustuntien määrällä.
             Valtionosuuden perusteena olevat yksikköhinnat lasketaan
         tarkistamisvuonna lain 12-16 ja 18 §:ssä säädetyllä tavalla
         toteutuneiden kustannusten perusteella siten, että yksikköhinnat
         vastaavat valtioneuvoston vahvistamia yksikköhintojen
         keskimääräisiä markkamääriä. Yksikköhintojen keskimääräiset
         markkamäärät ja yksikköhinnat muutetaan tarkistuksen
         edellyttämällä tavalla tarkistamisvuoden alusta lukien.
         Tarkistuksia tehtäessä otetaan huomioon myös tarkistamisvuodelle
         arvioitu kustannustason sekä valtion toimenpiteistä aiheutunut
         toiminnan laadun ja laajuuden muutos.
             Muiden kuin tarkistamisvuoden yksikköhintojen perusteena
         olevat keskimääräiset markkamäärät tarkistetaan kustannustason
         muutosten ja valtion toimenpiteistä aiheutuneiden
         valtionosuustehtävien muutosten edellyttämällä tavalla sen
         mukaan kuin kuntien valtionosuuslain 4 ja 5 §:ssä säädetään.
             12 §. Peruskoulun yksikköhinnan laskeminen. Lain 11 §:ssä
         tarkoitettuna vuonna peruskoulun käyttökustannusten
         valtionosuuden perusteena olevat oppilaskohtaiset yksikköhinnat
         lasketaan edellisenä vuonna koko maassa peruskoulusta
         aiheutuneiden kustannusten perusteella. Yksikköhintojen
         laskemisessa otetaan huomioon opetuksen laskennallinen oppilasta
         kohti laskettu tuntimäärä (tuntikehys), yläasteen ylläpitäminen,
         kunnan asukastiheys ja kielisuhteet.
             Asetuksella on tarkoitus säätää, että yksikköhintaa
         korotetaan kunnissa, joissa asukastiheys on alle 5 asukasta
         maaneliökilometriä kohti. Kielisuhteet tulevat huomioiduksi
         ensinnäkin tuntikehyksen kautta. Niissä kunnissa, joissa on
         suhteellisesti enemmän peruskouluja kuin muissa kunnissa, on
         myös oppilasta kohti laskettu tuntikehys suurempi.
         Kaksikielisten kuntien kouluverkko on säännönmukaisesti tiheämpi
         kuin kooltaan ja asukastiheydeltään vastaavien yksikielisten
         kuntien kouluverkko, joten tällaisten kuntien tuntikehys on
         yleensä suurempi. Lisäksi ruotsinkielisissä ja kaksikielisissä
         kunnissa sekä saamelaisten kotiseutualueella kielisuhteet
         otetaan huomioon kertoimen avulla.
             Peruskoulun yksikköhintaa laskettaessa kuntien
         oppilaskohtaisia peruskoulusta aiheutuneita kustannuksia
         verrataan kussakin kunnassa oppilasta kohti käytettävissä
         olevaan tuntikehykseen. Tämän jälkeen lasketaan
         valtakunnallisesti kuntien oppilaskohtaisten tuntikehysten ja
         oppilaskohtaisten menojen keskimääräinen riippuvuus, josta
         puolestaan lasketaan kunnan peruskoulun oppilaskohtaisen
         tuntikehyksen perusteella asianomaisen kunnan peruskoulujen
         oppilaskohtainen markkamäärä. Valtionosuuden perusteena oleva
         yksikköhinta saadaan, kun edellä mainitulla tavalla laskettua
         markkamäärää korjataan yläasteen ylläpitämisen, kunnan
         asukastiheyden ja kielisuhteiden perusteella määrättävillä
         kertoimilla. Näin ollen kullekin kunnalle määrätään
         oppilaskohtainen yksikköhinta, jota laskettaessa on otettu
         huomioon kunnan oppilasta kohti laskettu tuntikehys. Kunnan
         yksikköhintaa laskettaessa otetaan huomioon myös kunnassa
         sijaitsevista peruskoulua korvaavista kouluista kunnalle
         aiheutuneet menot ja mainittujen koulujen perusteella laskettu
         tuntikehys.
             Yksikköhinnat määrätään siten, että yksikköhinnat kerrottuna
         koulujen oppilasmäärillä yhteenlaskettuina vastaavat koko maassa
         toteutuneita peruskoulukustannuksia. Yksikköhintojen
         laskemisesta on tarkoitus säätää tarkemmin asetuksella.
             Kunnalle tämän lain nojalla määräytyvään valtionosuuteen ei
         vaikuta se, että kunnan todelliset peruskoulukustannukset
         poikkeavat yksikköhintojen perusteella määräytyvistä
         laskennallisista menoista.
             Vaikka yksikköhintojen laskemisen perusteena oleva
         kustannuspohja tarkistetaan vain kolmen vuoden välein,
         määräytyisivät kunnan valtionosuuden laskennassa käytettävät
         tuntikehykset ja oppilasmäärät aina sen vuoden syksyn tilanteen
         mukaisesti, jolloin seuraavan vuoden yksikköhinnat määrätään.
         Jos kuntaan, jossa ei ole aikaisemmin ollut yläastetta,
         perustetaan uusi yläaste, otetaan kunnan yläasteellisuus
         huomioon kertoimen avulla määrättäessä yläasteen perustamista
         seuraavan vuoden yksikköhintoja. Vastaavasti yläasteen kerroin
         poistettaisiin, jos kunta lakkaa ylläpitämästä yläastetta.
             13 §. Lukion yksikköhinnan laskeminen. Pykälän 1 momentin
         mukaan kunnan lukion valtionosuuden perusteena oleva
         oppilaskohtainen yksikköhinta lasketaan soveltuvin osin samalla
         tavalla kuin peruskoulun yksikköhinta. Lukiossa ei kuitenkaan
         ole erillistä kielisuhteiden perusteella määriteltävää
         kerrointa, koska peruskoulun kielikertoimessa otetaan huomioon
         myös lukiot. Kuntien ja yksityisten lukioiden yksikköhinnat
         lasketaan samasta kustannuspohjasta, johon sisältyvät kaikkien
         lukioiden toteutuneet kustannukset ylläpitäjästä riippumatta.
         Kunnallisten ja yksityisten lukioiden yksikköhinnat määräytyvät
         erikseen ylläpitäjien omien oppilasta kohti laskettujen
         tuntikehysten perusteella.
             Pykälän 3 momentin mukaan iltalukion ja lukion iltalinjan
         yksikköhinta määräytyy prosenttiosuutena asianomaisen kunnan
         lukion yksikköhinnasta. Ehdotetussa prosenttiosuudessa on otettu
         huomioon nykyinen iltalukioiden ja lukion iltalinjojen
         kustannustason keskimääräinen osuus lukion kustannustasosta sekä
         iltalukioiden ja lukioiden iltalinjojen aineopiskelijoista
         aiheutuvat kustannukset. Lukion yksikköhintoja laskettaessa
         iltalukion ja lukion iltalinjan oppilasmäärä otetaan huomioon
         samassa suhteessa.
             14 §. Ammatillisen oppilaitoksen yksikköhinnan laskeminen.
         Ammatillisten oppilaitosten yksikköhinnat lasketaan
         oppilaitosmuodoittain. Yksikköhinnat lasketaan tuntikehyksen
         sekä kunnallisten ja yksityisten oppilaitosten toteutuneiden
         kustannusten perusteella samalla tavalla kuin lukiossa.
         Asukastiheyttä ei oteta huomioon ammatillisissa oppilaitoksissa,
         koska se ei vaikuta olennaisesti ammatillisten oppilaitosten
         kustannuksiin. Myös ammatillisten oppilaitosten osalta kunnan
         kielisuhteet on otettu huomioon peruskoulun kielikertoimessa.
             Ammatillisten oppilaitosten yksikköhintoja laskettaessa
         otetaan huomioon kaikki lain soveltamisalaan kuuluvasta
         koulutuksesta aiheutuneet kustannukset. Näin ollen ammatillisten
         oppilaitosten valtionosuuden laskennallinen peruste pitää
         sisällään myös esimerkiksi nykyistä väliaikaista ammatillista
         koulutusta vastaavasta koulutuksesta, ammatillisesta
         aikuiskoulutuksesta ja koulutussopimuskoulutuksesta aiheutuvat
         kustannukset.
             Ammatillisten oppilaitosten tuntikehystä ei kuitenkaan voida
         vielä vuonna 1993 käyttää yksikköhintojen laskemisen perusteena,
         koska tuntikehysjärjestelmä tuli ammatillisiin oppilaitoksiin
         vasta lukuvuoden 1990-1991 alusta. Näin ollen
         valtionosuusuudistusta valmisteltaessa ei ole ollut mahdollista
         saada tuntikehykseen perustuvia koelaskelmia. Tämän vuoksi
         ammatillisten oppilaitosten vuoden 1993 yksikköhinnat lasketaan
         poikkeuksellisesti toteutuneiden kustannusten ja koulun
         oppilasmäärän perusteella siten kuin 52 §:ssä säädetään.
             Pykälän 3 momentti sisältää säännöksen siitä, miten
         yhdistettyjen oppilaitosten kustannukset jaetaan eri
         oppilaitosmuodoille määriteltäessä oppilaitosmuotokohtaisia
         yksikköhinnan laskentaperusteita.
             15 §. Kansalaisopiston yksikköhinnan laskeminen.
         Kansalaisopistojen valtionosuuden perusteena olevat
         opetustuntikohtaiset yksikköhinnat lasketaan lain 11 §:ssä
         tarkoitettuna vuonna asutusrakenneryhmittäin edellisenä vuotena
         toteutuneiden kustannusten perusteella. Yksikköhinta saadaan
         jakamalla samaan asutusrakenneryhmään kuuluvissa kunnissa
         sijaitsevien opistojen ylläpitämisestä aiheutuneet kustannukset
         näissä opistoissa pidettyjen opetustuntien kokonaismäärällä.
         Pykälän mukaan yksikköhinta määräytyy opiston sijaintikunnan
         asutusrakenteen mukaisesti, jos asutusrakenteeltaan erilaiset
         kunnat ylläpitävät yhteistä opistoa. Saaristokunnat on
         yksikköhintoja laskettaessa tarkoitus rinnastaa
         asutusrakenteeltaan harvimmin asuttuihin kuntiin.
             16 §. Musiikkioppilaitoksen yksikköhinnan laskeminen.
         Musiikkioppilaitosten valtionosuuden perusteena oleva
         opetustuntikohtainen yksikköhinta lasketaan lain 11 §:ssä
         tarkoitettuna vuonna jakamalla edellisenä vuonna maan kaikkien
         musiikkioppilaitosten ylläpitämisestä aiheutuneet kustannukset
         sinä vuonna pidettyjen opetustuntien kokonaismäärällä. Koska
         musiikkioppilaitoksissa järjestettävä ammatillinen opetus on
         kalliimpaa kuin muu opetus, yksikköhinnat lasketaan erikseen
         ammatillista ja muuta opetusta varten.
             17 §. Taiteen perusopetuksen yksikköhinta. Opetusministeriö
         vahvistaa taiteen perusopetuksen yksikköhinnan vuosittain
         valtion talousarvion rajoissa. Yksikköhinta vahvistetaan kunnan
         asukasta kohden yhtä suureksi kaikissa kunnissa. Tämän lain ja
         kuntien valtionosuuslain säännöksiä yksikköhintojen ja niiden
         keskimääräisten markkamäärien tarkistamisesta ei sovellettaisi
         taiteen perusopetuksen yksikköhintaan.
             18 §. Kuljetuksen ja majoituksen yksikköhintojen laskeminen.
         Pykälän 1 momentissa säädetään peruskoulun ja lukion
         valtionosuuden perusteena olevan oppilaskohtaisen kuljetuksen ja
         majoituksen yksikköhinnan laskemisesta lain 11 §:ssä
         tarkoitettuna vuonna. Peruskoululle ja lukiolle määrätään
         kummallekin erikseen kuljetuksen ja majoituksen yhteinen
         yksikköhinta. Yksikköhinta lasketaan jakamalla
         asutusrakenteeltaan samanlaisille kunnille edellisenä vuonna
         koulumatkoista ja majoituksesta aiheutuneet kustannukset
         kuljetettujen ja majoitettujen oppilaiden yhteismäärällä.
         Yksikköhintoja laskettaessa otetaan huomioon kuljetus- ja
         majoitusmenot siitä riippumatta ovatko kuljetetut ja majoitetut
         oppilaat olleet lainsäädännön mukaan oikeutettuja näihin
         palveluihin. Saaristokunnat on yksikköhintoja laskettaessa
         tarkoitus rinnastaa asutusrakenteeltaan harvimmin asuttuihin
         kuntiin.
             Pykälän 2 momentin mukaan ammatillisissa oppilaitoksissa
         lasketaan eri yksikköhinnat kuljetusta ja majoitusta varten.
         Yksikköhinnat lasketaan vastaavasti kuin peruskoulussa ja
         lukiossa, kuitenkin siten, että ammatillisissa oppilaitoksissa
         ei oteta huomioon asutusrakennetta, vaan yksikköhinnat lasketaan
         oppilaitosmuodoittain.
             19 §. Yksikköhintoja laskettaessa huomiotta jätettävät
         kustannukset. Pykälän 1 momentissa on lueteltu ne kustannukset,
         joita ei oteta huomioon laskettaessa opetustoimen valtionosuuden
         perusteena olevia yksikköhintoja. Lain 26 §:ssä tarkoitetusta
         perustamishankkeesta aiheutuneita kustannuksia ei oteta momentin
         1 kohdan mukaan huomioon; ei silloinkaan, kun oppilaitoksen
         ylläpitäjä olisi toteuttanut hankkeen ilman valtionosuutta.
         Myöskään maa-alueen hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia ei
         otettaisi huomioon, vaikka niitä ei pääsääntöisesti lueta
         myöskään perustamiskustannuksiin. Momentin 2 kohdan mukaan
         lainojen hoitokustannuksia ja laskennallisia korkoja ja poistoja
         ei oteta huomioon yksikköhintoja laskettaessa. Tässä
         tarkoitettuja poistoja olisivat esimerkiksi vuokra-arvojen
         pääomakorvaukset.
             Pykäläehdotuksen 3 kohdan mukaan yksikköhintoja laskettaessa
         ei oteta huomioon kustannuksia, joihin myönnetään
         valtionrahoitusta muun lain nojalla. Tällaisia ovat esimerkiksi
         oppisopimuskoulutuksesta aiheutuneet kustannukset. Pykälän 4
         kohta turvaa sen, että toiminnan järjestämisestä aiheutuneet
         kustannukset tulevat yksikköhintojen laskennassa käytettäviin
         kustannuspohjiin vain kertaalleen. Pykälän 5 kohdan mukaan
         huomioon ei oteta myöskään kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet
         maksullisen palvelutoiminnan järjestämisestä oppilaitoksissa.
         Nämä kustannukset oppilaitosten tulee kattaa toiminnasta
         perittävillä maksuilla, joita ei oteta huomioon valtionosuutta
         määrättäessä. Näin ollen maksullinen palvelutoiminta olisi
         kokonaisuudessaan erillään oppilaitosten
         valtionosuusjärjestelmästä. Pykälässä tarkoitettua maksullista
         palvelutoimintaa  olisi esimerkiksi oppilaitoksen ulkopuolisille
         järjestämä henkilöstökoulutus, ammatillisten oppilaitosten
         kurssitoiminta sekä ammatillisten oppilaitosten,
         kansalaisopistojen ja musiikkioppilaitosten palvelu-, tutkimus-
         ja työtoiminta.
             Pykälän 6 kohdan mukaan yksikköhintoja laskettaessa
         ylläpitokustannuksiin ei luettaisi kunnan keskushallinnosta
         aiheutuneita kustannuksia, kuten lautakunnista aiheutuneita
         menoja. Jos kuntainliiton yksinomaisena tehtävänä on
         oppilaitoksen ylläpitäminen, voitaisiin kuntainliiton
         hallintomenot ottaa yksikköhintoja laskettaessa huomioon
         kokonaisuudessaan.
             20 §. Oppilasmäärien laskeminen. Peruskoulun, lukion,
         iltalukion ja ammatillisten oppilaitosten sekä kuljetuksen ja
         majoituksen valtionosuutta määrättäessä käytettävien
         oppilasmäärien laskemisesta ehdotetaan säädettäväksi
         asetuksella. Myös kotikuntien maksuosuuksien määräämisessä
         käytettävä oppilasmäärä laskettaisiin tällöin samasta
         asetuksella säädettävästä ajankohdasta. Siitä, minkä ajankohdan
         mukaan määräytyy maksuosuuden suorittamiseen velvollinen
         kotikunta, säädetäisiin 3 §:ssä tarkoitettujen toimintalakien
         nojalla asetuksella.
             Asetuksella on tarkoitus säätää, että oppilasmäärät
         laskettaisiin pääsääntöisesti syyskuun 20 päivän tilanteen
         mukaan. Opetuksen järjestämisen sitä edellyttäessä tästä
         laskentapäivästä voitaisiin säätää toisinkin. Esimerkiksi
         aikuisten ammatillisessa peruskoulutuksessa on tarkoitus säätää
         käytettäväksi useampia laskentapäiviä.
             Tarkoituksena on asetuksella säätää, että valtionosuuden
         laskemisessa käytetään pääsääntöisesti tämän uudistuksen piiriin
         kuuluvassa opetuksessa olevien oppilaiden kokonaismäärää
         oppilaitoksessa. Näin ollen esimerkiksi ammatillisten
         oppilaitosten iltalinjojen opiskelijat laskettaisiin
         sellaisenaan oppilasmääriin kuten nykyisinkin. Sen sijaan
         iltalukion ja lukion iltalinjojen osalta on tarkoitus säätää,
         että oppilasmäärä laskettaisiin peruskoulun tai lukion koko
         oppimäärää suorittavien oppilaiden perusteella.
         Aineopiskelijoista aiheutuvat kustannukset otetaan huomioon
         päätoimista oppilasta kohti laskettavassa yksikköhinnassa.
         3 luku. Kulttuuritoimen käyttökustannusten rahoitus

             21 §. Valtionosuuden laskennallinen peruste. Lain 21-25
         §:ssä olisi erityissäännökset kulttuuritoimen
         käyttökustannuksiin myönnettävästä valtionosuudesta.
         Lakiehdotuksen 5 §:n mukaan kulttuuritoimella tarkoitetaan 3 §:n
         6-11 kohdassa mainitun lain mukaisen toiminnan järjestämistä.
             Pykälässä on määritelty se, mistä kulttuuritoimen
         käyttökustannusten valtionosuuden laskennallisena perusteena
         oleva markkamäärä muodostuu. Kirjastotoimelle ja muulle
         kulttuuritoimelle määriteltäisiin kummallekin oma valtionosuuden
         perusteena oleva markkamäärä, koska niihin sovellettaisiin eri
         valtionosuusasteikkoja. Pykäläehdotuksen 1 momentin mukaan
         kirjaston valtionosuus määräytyy 8 §:n 1 momentissa säädetyn
         opetustoimen valtionosuusasteikon perusteella. Muun
         kulttuuritoimen valtionosuus määräytyisi 22 §:n 2 momentissa
         säädetyn kulttuuritoimen valtionosuusasteikon mukaisesti.
             Kirjaston valtionosuuden perusteena oleva markkamäärä
         saadaan kertomalla kunnan asukasmäärä asukasta kohti määrätyllä
         kirjaston yksikköhinnalla. Muun kulttuuritoimen markkamäärä
         saadaan, kun pykälän 2 momentin 1-6 kohdassa tarkoitetut
         asianomaista valtionosuustehtävää varten vahvistetun
         yksikköhinnan ja asianomaisessa lainkohdassa käytetyn kertoimen
          tulot lasketaan yhteen.
             Yksikköhinta vahvistetaan kutakin kulttuuritoimen
         valtionosuustehtävää varten erikseen. Yksikköhintojen
         vahvistamisesta säädetään 23-25 §:ssä. Kirjastotointa
         lukuunottamatta eri valtionosuustehtäviä varten yksikköhinta
         vahvistetaan kaikkien valtionosuuden saajien osalta
         samansuuruiseksi. Kirjastotoimen, kulttuuritoiminnan,
         liikuntatoiminnan sekä nuorisotyön osalta niitä kutakin varten
         erikseen vahvistettu yksikköhinta kerrotaan kunnan
         asukasluvulla. Museon, teatterin ja orkesterin osalta niitä
         varten vahvistetut yksikköhinnat kerrotaan asianomaiselle
         kulttuurilaitokselle vahvistettujen henkilötyövuosien määrällä.
             22 §. Kulttuuritoimen valtionosuusasteikko. Pykälän 1
         momentti sisältää kirjaston osalta viittauksen kirjastotoimessa
         noudatettavaan opetustoimen valtionosuusasteikkoon. Kahden tai
         useamman kunnan yhteisen kirjaston valtionosuus määräytyisi
         asianomaisten kuntien asukasmäärien mukaisessa suhteessa.
         Pykälän 2 momentissa säädetään muuta kulttuuritointa koskevasta
         kantokykyluokittaisesta valtionosuusasteikosta. Pykälän 3
         momentissa on säännös siitä, että yksityisen museon, teatterin
         ja orkesterin valtionosuus määräytyy laitoksen sijaintikunnan
         kantokykyluokan mukaan.
             23 §. Kirjaston yksikköhinta. Ehdotuksen mukaan kirjastoa
         varten vahvistettaisiin vuosittain asukaskohtaiset
         keskimääräiset markkamäärät sen mukaan kuin kuntien
         valtionosuuslain 3 §:ssä säädetään. Näitä markkamääriä
         tarkistettaisiin joka neljäs vuosi ottaen huomioon edellisen
         vuoden toteutuneet kustannukset sekä kuluvan vuoden arvioitu
         kustannustason sekä toiminnan laadun ja laajuuden muutos.
         Ehdotetussa 23 §:ssä säädettäisiin siitä, miten edellisen vuoden
         toteutuneet kustannukset otettaisiin huomioon. Periaatteena
         pykälän mukaan on, että asutusrakenteeltaan samanlaisille
         kunnille kirjastotoimesta aiheutuneet kustannukset jaetaan
         näiden kuntien yhteenlasketulla asukasluvulla. Saaristokunnat
         rinnastettaisiin yksikköhintoja laskettaessa asutusrakenteeltaan
         harvimmin asuttuihin kuntiin. Kirjaston yksikköhintaa
         laskettaessa sovellettaisiin lisäksi 19 §:n säännöstä
         yksikköhintaa laskettaessa huomiotta jätettävistä menoista.
         Muun kuin edellä tarkoitetun tarkistusvuoden osalta kirjaston
         yksikköhintoja tarkistettaisiin valtionosuustehtävien ja
         kustannustason muutoksen edellyttämällä tavalla siten kuin
         kuntien valtionosuuslain 4 ja 5 §:ssä säädetään.
             24 §. Kulttuuritoiminnan, liikuntatoiminnan ja nuorisotyön
         yksikköhinnat. Valtionosuuden määräytymisen perusteena oleva
         yksikköhinta vahvistetaan erikseen kulttuuritoimintaa,
         liikuntatoimintaa sekä nuorisotyötä varten. Opetusministeriö
         vahvistaa yksikköhinnat kunnan asukasta kohden. Asukaskohtainen
         yksikköhinta on sama kaikille kunnille. Yksikköhinnat määrätään
         valtion talousarvion rajoissa. Kuntien valtionosuuslain
         säännöksiä valtionosuuksien tai niiden keskimääräisten
         markkamäärien tarkistamisesta ei sovellettaisi nyt puheena
         oleviin markkamääriin. Kustannustason ja valtionosuustehtävien
         kehitys otettaisiin huomioon valtion talousarvioesityksen
         valmistelun yhteydessä.
             25 §. Museoiden, teattereiden ja orkestereiden
         yksikköhinnat. Tähän esitykseen sisältyvät myös esitys
         museolaiksi sekä esitys teatteri- ja orkesterilaiksi.
         Valtionosuuteen oikeutetuille museoille sekä teattereille ja
         orkestereille myönnettäisiin käyttökustannuksiin valtionosuutta
         siten kuin nyt esillä olevassa laissa säädettäisiin.
             Pykälän 1 momentin mukaan museoiden, teattereiden ja
         orkestereiden yksikköhinnoiksi vahvistetaan henkilötyövuotta
         kohden edelliselle vuodelle vahvistettu yksikköhinta
         tarkistettuna arvioidulla kustannustason sekä lakiin tai valtion
         talousarvioon perustuvalla tehtävien laajuuden ja laadun
         muutoksella. Menettely vastaisi museoiden osalta nykyään
         noudatettua käytäntöä. Yksikköhinnat vahvistaisi
         opetusministeriö kullekin laitostyypille erikseen. Lain 54 §:ssä
         olevan siirtymäsäännöksen mukaan yksikköhinnat vuodelle 1993
         vahvistetaan ottaen huomioon museoista, teattereista ja orkes
         tereista vuonna 1990 henkilötyövuotta kohden aiheutuneet
         keskimääräiset kustannukset sekä arvioitu kustannustason muutos.
         Kustannuksiin ei tällöin kuitenkaan lueta kiinteistön hoidosta
         ja ylläpidosta aiheutuneita kustannuksia.
         4 luku. Perustamishankkeen valtionosuus ja -avustus

             26 §. Perustamishanke. Pykälän 1 momentin mukaan
         perustamishankkeella tarkoitetaan toiminnallisen kokonaisuuden
         muodostavaa tilojen rakentamista, hankintaa, peruskorjausta tai
         niitä vastaavaa toimenpidettä ja mainittuihin toimenpiteisiin
         liittyvää irtaimen omaisuuden hankintaa, jos toimenpiteen
         arvioidut kokonaiskustannukset ovat vähintään valtioneuvoston
         vahvistaman markkamäärän suuruiset. Pykälän 2 momentin mukaan
         maa-alueen hankkimista ei kuitenkaan pidetä perustamishankkeena
         ellei erikseen toisin säädetä. Ammatillisista oppilaitoksista
         annetun lain uuden 31 a §:n mukaan perustamishankkeena
         pidettäisiin edelleenkin maatalousalan oppilaitoksen harjoitus
         tilan sekä metsä- ja puutalousoppilaitoksen harjoitusmetsän
         hankintaa.
             Pykälän 1 momentin mukaan tilojen rakentamisesta,
         hankinnasta, peruskorjauksesta tai niitä vastaavista
         toimenpiteistä erillistä irtaimen omaisuuden hankintaa ei
         pääsääntöisesti pidetä laissa tarkoitettuna perustamishankkeena.
         Pykälän 3 momentin mukaan vähintään valtioneuvoston vahvistaman
         markkamäärän arvoisen toiminnallisen kokonaisuuden muodostavan
         irtaimen omaisuuden hankintaa pidetään kuitenkin pääsäännöstä
         poiketen perustamishankkeena, jos erikseen niin säädetään.
         Ammatillisista oppilaitoksista annetun lain uuden 31 a §:n
         mukaan perustamishankkeena pidettäisiin edelleenkin vähintään
         valtioneuvoston vahvistaman markkamäärän suuruista
         toiminnallisen kokonaisuuden muodostavaa ammatillisen
         oppilaitoksen laitehankintaa. Kirjastolain 4 §:ään ehdotetaan
         otettavaksi säännös, jonka nojalla myös vähintään
         valtioneuvoston vahvistaman markkamäärän hintaisen kirjastoauton
         tai kirjastoveneen hankintaa pidetään perustamishankkeena.
             Pykälän 4 momentissa säädetään mahdollisuudesta pitää
         perustamishankkeena myös valtioneuvoston vahvistamaa
         markkamäärää pienempää hanketta, jos hanke muodostuisi sen
         toteuttajan taloudellisiin voimavaroihin nähden erityisen
         rasittavaksi.
             27 §. Perustamishankkeen valtionosuuden laskennallinen
         peruste. Pykälän 1 momentin mukaan perustamishankkeen
         valtionosuuden perusteena käytetään sitä markkamäärää, joka
         saadaan kertomalla valtionosuuteen oikeuttava tilamäärä
         hankkeeseen sisältyviä erilaisia tilatyyppejä varten
         vahvistetuilla yksikköhinnoilla. Valtionosuuteen oikeuttavasta
         tilamäärästä päätetään hankkeen laajuuden vahvistamisen
         yhteydessä siten kuin 31 §:ssä säädetään.
             Koska tilojen peruskorjausta, uudelleenjärjestelyä tai muuta
         vastaavaa toimenpidettä koskevat hankkeet ovat yksilöllisiä, ei
         tällaisia hankkeita varten ole perusteltua vahvistaa
         yksikköhintoja. Tämän vuoksi 2 momentin mukaan valtionosuuden
         perusteena käytetään valtionapuviranomaisen kullekin hankkeelle
         vahvistamaa markkamäärää, joka perustuu hankkeen arvioituihin
         kustannuksiin. Näin menetellään myös silloin, kun tietylle
         tilatyypille ei ole vahvistettu yksikköhintaa tilojen erityisen
         laadun tai muun syyn vuoksi. Valtionosuuden peruste määritellään
         hankkeen kustannusarvion sijasta valtionapuviranomaisen
         arvioimien kustannusten perusteella. Valtionapuviranomainen
         ottaa huomioon käytännössä myös hankkeen kustannusarvion.
             Pykälän 3 momentin mukaan lopullinen valtionosuus lasketaan
         siitä markkamäärästä, joka saadaan, kun pykälän 1 ja 2 momentin
         mukaan laskettua markkamäärää on tarkistettu hankkeen
         aloittamisajankohdan hintatason mukaiseksi. Rakentamisaikaisia
         kustannustason muutoksia ei oteta erikseen huomioon, koska ne
         sisältyvät yksikköhintojen laskentaperusteisiin.
             28 §. Perustamishankkeen valtionosuusasteikko.
         Perustamishankkeen valtionosuus määräytyy kuntien
         kantokykyluokituksen mukaisena prosenttiosuutena 27 §:n
         mukaisesta markkamäärästä. Valtionosuus on kantokykyluokan
         mukaan 25-70 prosenttia. Kaikkiin tässä laissa tarkoitettuihin
         perustamishankkeisiin myönnettäisiin valtionosuutta saman
         asteikon mukaisesti 5 momentissa mainittua tapausta lukuunot
         tamatta. Asteikko on sama kuin sosiaali- ja terveydenhuollon
         hankkeiden valtionosuudessa. Peruskoulun, lukion ja yleisen
         kirjaston perustamiskustannusten valtionosuus- prosentti alenee
         1-3 kantokykyluokan kunnissa ja nousee 4-10 kantokykyluokan
         kunnissa. Ammatillisten oppilaitosten valtionosuusprosentti
         alenee 8-10 kantokykyluokan kunnissa ja nousee 1-7
         kantokykyluokan kunnissa.
             Myös kansalaisopistolle sekä valtionosuutta saavalle
         musiikkioppilaitokselle voidaan näitä oppilaitoksia koskevien
         lakien mukaan myöntää valtionosuutta perustamishankkeisiin
         valtion talousarvioon otetun määrärahan rajoissa. Näiden
         oppilaitosten perustamishankkeiden rahoitus ei ole aikaisemmin
         ollut sidoksissa valtionosuusasteikkoon. Kuntien
         kulttuuritoiminnasta annetussa laissa, nuorisotyölaissa,
         liikuntalaissa, museolaissa sekä teatteri- ja orkesterilaissa
         tarkoitettua perustamishanketta rahoitettaisiin
         harkinnanvaraisella valtionavustuksella, johon ei sovelleta
         valtionosuusasteikkoa. Kantokykyluokka määräytyisi hankkeen
         aloittamisvuoden perusteella.
             Pykälän 2 momentin mukaan useamman kunnan yhteiseen
         perustamishankkeeseen myönnetään valtionosuutta kunkin kunnan
         osuuteen asianomaisen kunnan kantokykyluokan mukaan. Näin
         menetellään myös kuntainliittojen perustamishankkeiden osalta.
         Tässä laissa ei säädetä siitä, miten kunkin kunnan osuus
         määräytyy eikä siitä, missä tapauksissa tällaisia yhteisiä
         hankkeita voidaan toteuttaa.
             Pykälän 3 momentin mukaan yksityisen oppilaitoksen
         perustamishankkeiden valtionosuus määräytyy oppilaitoksen
         sijaintikunnan mukaan. Pykälän 5 momentin mukaan ammatillisen
         erityisoppilaitoksen perustamishankkeiden valtionosuusprosentti
         on 70. Ammatillisissa erityisoppilaitoksissa annetaan opetusta
         vammaisille nuorille. Ammatilliset erityisoppilaitokset ovat
         pääasiassa yksityisiä.
             29 §. Yksikköhintojen vahvistaminen. Valtioneuvosto
         vahvistaa perustamishankkeiden valtionosuuden perusteena olevat
         yksikköhinnat vuosittain erilaisille tiloille. Pääsääntöisesti
         yksikköhinnat vahvistetaan hyötypinta-alan neliömetriä kohti.
         Yksikköhintoihin sisältyvät maapohjan hankkimisesta aiheutuneita
         kustannuksia lukuunottamatta kustannukset kaikista niistä
         toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen toimitilojen
         käyttöönottamiseksi. Näin ollen yksikköhintoihin sisältyvät myös
         tilojen ensikertaisesta kalustamisesta ja varustamisesta
         aiheutuvat kustannukset.
              Yksikköhinnat lasketaan 3 momentin mukaan toteutuneiden
         rakennushankkeiden keskimääräisten kustannusten perusteella.
         Toimitilojen hankinnasta aiheutuvia kustannuksia, siis lähinnä
         kauppahintoja, ei oteta huomioon. Luotettavan kustannuspohjan
         saamiseksi ja suhdannevaihteluiden tasaamiseksi yksikköhintoja
         vahvistettaessa on tarkoitus ottaa huomioon toteutuneet hankkeet
         useammalta kuin yhdeltä vuodelta. Saman momentin mukaan
         rakentamiskustannuksiltaan oleellisesti muista poikkeaville
         alueille voidaan vahvistaa omat yksikköhinnat.
             30 §. Hankesuunnitelma. Pykälän mukaan valtionosuuden
         hakijan olisi laadittava perustamishankkeesta hankesuunnitelma,
         joka toimitettaisiin valtionapuviranomaiselle.
         Hankesuunnitelmalla korvattaisiin voimassa olevan lainsäädännön
         mukaiset perustamissuunnitelmat ja toteuttamisohjelmat.
         Hankesuunnitelma sisältäisi hankkeen tarpeellisuutta,
         toteuttamisajankohtaa ja kustannusarviota koskevat tiedot sekä
         tilaohjelman. Hankkeiden piirustusten hallinnollisesta
         käsittelystä luovuttaisiin.
             31 §. Perustamishankkeen laajuuden vahvistaminen.
         Valtionapuviranomainen määrittelee perustamishankkeen
         valtionosuuteen oikeuttavat tilat vahvistamalla
         perustamishankkeen laajuuden. Perustamishankkeen laajuuden
         vahvistamiseen tarvittavat tiedot sisältyvät kustakin hankkeesta
         laadittavaan 30 §:ssä tarkoitettuun hankesuunnitelmaan.
         Tarkoituksena on, että hankkeen laajuus vahvistetaan
         pääsääntöisesti niille hankkeille, joille tultaisiin 35 §:ssä
         tarkoitetun perustamishankkeiden valtakunnallisen
         rahoitussuunnitelman mukaan myöntämään valtionosuutta 1-2 vuoden
         kuluessa. Valtionapuviranomainen päättäisi 39 §:n 2 momentin
         nojalla valtionosuuden myöntämisestä perustamishankkeille
         valtion talousarviossa olevan valtuuden rajoissa.
             32 §. Perustamishankkeen toteuttaminen. Perustamishankkeita
         koskevat aloittamisvaltuudet sisällytettäisiin vuosittain
         valtion talousarvioon. Perustamishanke tulisi pykälän 1 momentin
         mukaan aloittaa sinä vuonna, jona valtionosuuden myöntämistä
         koskeva päätös on tehty tai sitä seuraavana vuonna. Jos hanketta
         ei aloitettaisi säädetyn ajan kuluessa, valtionosuuden
         myöntämistä koskeva päätös raukeaisi.
             Valtionapuviranomainen voisi 2 momentin mukaan erityisestä
         syystä päättää, että hanke saadaan aloittaa ennen kuin
         valtionosuuden myöntämistä koskeva päätös on tehty. Tällaisena
         erityisenä syynä voisi olla esimerkiksi eri hallinnonalojen
         yhteisen hankkeen aloittaminen samana vuonna. Momentissa
         tarkoitetun luvan saaneen hankkeen valtionosuus suoritettaisiin
         vasta valtionosuuden myöntämistä koskevan päätöksen tekemisen
         jälkeen. Jos hanke on ilman momentissa tarkoitettua päätöstä
         aloitettu ennen kuin sitä koskeva valtionosuuden myöntämistä
         koskeva päätös on tehty, ei valtionosuutta voitaisi enää
         myöntää.
             33 §. Hankeselvitys. Hankeselvityksiin sisältyvien
         kustannustietojen perusteella valtioneuvosto vahvistaa
         vuosittain valtionosuuden perusteena olevat 29 §:ssä tarkoitetut
         toteutuneiden hankkeiden keskimääräisiin kustannuksiin
         perustuvat tilatyyppikohtaiset yksikköhinnat. Lisäksi
         hankeselvitysten avulla valtionapuviranomainen voi valvoa, että
         hanke on toteutettu vähintään valtionosuuden myöntämistä
         koskevan päätöksen laajuisena. Jos hanke on toteutettu
         olennaisesti suppeampana kuin mihin on myönnetty valtionosuutta,
         valtionapuviranomainen voisi vaatia liikaa suoritettua
         valtionosuutta palautettavaksi 45 §:ssä tarkoitettuna
         perusteettomana etuna.
             Pykälän 1 momentissa säädetään kaikista perustamishankkeista
          niiden valmistumisen jälkeen toimitettavasta selvityksestä.
         Pykälän 2 momentissa säädetään velvollisuudesta toimittaa
         urakkasopimuksiin perustuvat rakennustöitä koskevat
         kustannustiedot rakennustöiden aloittamista seuraavan kuukauden
         aikana. Perustamishankkeeseen sisältyy toimitilojen rakennus-
         tai hankintakustannusten lisäksi myös muita kustannuksia,
         lähinnä kalusto- ja laitehankintoja. Lopullinen selvitys
         perustamishankkeen kustannuksista voidaan laatia hankkeen
         valmistuttua. Yksikköhintajärjestelmän ylläpidon kannalta on
         tarpeellista saada urakkasopimuksiin perustuvat rakennustöiden
         kustannustiedot mahdollisimman nopeasti.
             34 §. Valtionavustus perustamishankkeeseen. Milloin
         perustamishankkeisiin voidaan toimintalakien mukaan myöntää
         tässä laissa tarkoitettua harkinnanvaraista valtionavustusta
         talousarvioon otetun määrärahan rajoissa, ei tällaiseen
         valtionavustukseen pääsääntöisesti sovelleta tämän lain
         perustamishankkeita koskevia säännöksiä. Näin ollen avustus ei
         ole sidoksissa kuntien kantokykyluokitukseen, eikä avustusta
         lasketa erilaisille tilatyypeille vahvistettujen yksikköhintojen
         perusteella. Valtionapuviranomainen määräisi myönnettävän
         avustuksen enimmäismäärän.
             Perustamishankkeen määritelmä olisi tässä laissa
         tarkoitetussa harkinnanvaraisessa valtionavustuksessa sama kuin
         lakisääteisessä valtionosuudessa. Näin ollen
         perustamishankkeeseen voitaisiin pääsääntöisesti myöntää
         valtionavustusta vain silloin, kun hankkeen arvioidut
         kustannukset ovat 26 §:n mukaisesti vähintään valtioneuvoston
         vahvistaman markkamäärän suuruiset.
             Perustamishankkeen valtionavustukseen sovelletaan lisäksi
         säännöksiä, jotka koskevat hankesuunnitelmaa, hankeselvitystä,
         perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmaa, yhteistä
         perustamishanketta, valtionosuuden myöntämistä ja
         perustamishankkeeseen suoritetun valtionosuuden palautusta. Lain
         45 §:n viittaussäännöksen mukaisesti perustamishankkeiden
         valtionavustukseen sovellettaisiin myös kuntien
         valtionosuuslain säännöksiä perusteettoman edun palauttamisesta
         ja suoritusvelvollisuuden raukeamisesta.
             35 §. Perustamishankkeiden rahoitussuunnitelma. Seuraavan
         neljän vuoden aikana toteutettavaksi suunnitellut
         perustamishankkeet otetaan opetusministeriön vuosittain
         laatimaan valtakunnalliseen perustamishankkeiden
         rahoitussuunnitelmaan. Valtakunnallisessa rahoitussuunnitelmassa
         arvioidaan suunnitteilla olevien hankkeiden tarpeellisuus ja
         kiireellisyys lääninhallitusten tekemien arvioiden pohjalta.
         Hankkeet merkitään valtakunnalliseen rahoitussuunnitelmaan
         arvioidussa kalenterivuosittaisessa toteuttamisjärjestyksessä.
         Valtakunnallinen rahoitussuunnitelma laaditaan talousarvion
         valmistelun yhteydessä ja se on osa opetusministeriön
         hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelmaa. Eri
         oppilaitosmuotoja ja muita tässä laissa tarkoitettuja laitoksia
         koskevia hankkeita voidaan käsitellä valtakunnallisessa
         rahoitussuunnitelmassa omina ryhminään tai niitä voidaan
         tarvittaessa yhdistää. Lääninhallituksen toimivaltaan kuuluvia
         hankkeita ei yksilöidä rahoitussuunnitelmassa, vaan niiden
         osalta siihen merkitään arvio hankkeiden vuosittaisesta
         aloittamisvaltuudesta ja hankkeisiin yhteensä suoritettavasta
         valtionosuudesta.
             36 §. Yhteinen perustamishanke. Kun opetus- ja
         kulttuuritoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon
         perustamishankkeiden valtionosuusasteikot yhtenäistetään ja
         rahoitusjärjestelmiä muutoinkin yhdenmukaistetaan, helpottuu
         yhteishankkeiden toteuttaminen. Tällainen yhteishanke voisi olla
          esimerkiksi yhtenä rakennushankkeena toteutettava peruskoulu ja
         päiväkoti. Kun hankkeiden valtionrahoituksesta kuitenkin
         päättäisivät eri viranomaiset, on katsottu tarpeelliseksi ottaa
         lakiin säännös, joka velvoittaisi asianomaisia
         valtionapuviranomaisia yhteistyöhön hankkeen ajoittamiseksi
         samalle vuodelle.
         5 luku. Erityiset avustukset

             37 §. Ylimääräinen avustus. Pykäläehdotuksen mukaan
         yksityisen oppilaitoksen tai muun laitoksen ylläpitäjälle
         voitaisiin myöntää tämän lain mukaisen valtionosuuden lisäksi
         ylimääräistä avustusta tässä laissa tarkoitettuihin perustamis-
         ja käyttökustannuksiin riippumatta siitä, onko asianomaisessa
         toimintalaissa viitattu tähän rahoitukseen. Mahdollisuus myöntää
         ylimääräistä avustusta on tarpeen sen vuoksi, että yksityisten
         oppilaitosten ja muiden laitosten ylläpitäjillä ei ole kuntiin
         verrattavia taloudellisia edellytyksiä rahoittaa toiminnasta
         aiheutuvia kustannuksia silloin, kun ne olennaisesti ylittävät
         ylläpitäjälle tulevan laskennallisesti määräytyvän
         valtionosuuden ja mahdolliset kotikuntien maksuosuudet.
         Ylimääräisen avustuksen myöntämisestä päättää opetusministeriö
         valtion talousarvioon otetun määrärahan rajoissa.
             38 §. Valtionavustus kokeilutoimintaa, erityistehtäviä,
         toiminnan käynnistämistä ja opettajankoulutusta varten.
         Pykäläehdotuksen mukaan 3 §:ssä tarkoitettujen lakien mukaisen
         toiminnan kehittämiskokeiluista tai tietyille oppilaitoksille
         tai muille laitoksille annetuista erityisistä tehtävistä
         aiheutuviin ylimääräisiin menoihin voidaan myöntää
         valtionavustusta. Valtionavustusta voitaisiin myöntää myös
         mainituissa laeissa tarkoitetun toiminnan käynnistämistä varten.
         Käynnistysavustus tulisi kysymykseen lähinnä ammatillisten
         oppilaitosten maksullisessa palvelutoiminnassa, joka muuten on
         tässä laissa säädetyn valtionrahoitusjärjestelmän ulkopuolella.
         Pykälässä tarkoitetun valtionavustuksen myöntämisestä päättää
         opetusministeriö talousarvion rajoissa. Eräissä 3 §:ssä
         tarkoitetuissa laeissa on säädetty erikseen kokeilun
         järjestämisen edellytyksistä ja kokeilussa noudatettavasta
         menettelystä sekä erityisen tehtävän määräämisestä.
             Pykälän 2 momentin mukaan yksinomaan opettajankoulutuksesta
         aiheutuvat kustannukset suoritetaan ammatilliselle
         oppilaitokselle valtionavustuksena kokonaisuudessaan. Säännös
         vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.
         6 luku. Erinäiset säännökset

             39 §. Valtionosuuden myöntäminen. Pykälän 1 momentissa
         säädetään siitä, kenelle käyttökustannusten valtionosuus
         myönnetään. Peruskoulun ja peruskoulua korvaavan koulun sekä
         kuntien ja kuntainliittojen ylläpitämien lukioiden,
         iltalukioiden ja ammatillisten oppilaitosten valtionosuus
         myönnetään oppilaiden kotikunnille. Yksityisten oppilaitosten
         valtionosuus peruskoulua korvaavia kouluja lukuunottamatta
         myönnetään oppilaitoksen ylläpitäjälle. Oppilaan kotikunta olisi
         9 ja 40 §:n mukaisesti maksuvelvollinen oppilaitoksen
         ylläpitäjälle. Kansalaisopistojen ja musiikkioppilaitosten
         valtionosuus myönnettäisiin aina oppilaitoksen ylläpitäjälle.
         Kulttuuritoimen tehtäviä hoitavien laitosten valtionosuus
         maksettaisiin kuntainliittojen ylläpitämiä laitoksia
         lukuunottamatta laitoksen ylläpitäjälle. Kuntainliittojen
         ylläpitämien kulttuurilaitosten osalta valtionosuus
         myönnettäisiin kuntainliiton jäsenkunnille.
              Käyttökustannusten valtionosuudet myönnetään kaikilta osin
         hakemuksetta. Pykälän 2 momentin mukaan käyttökustannusten
         valtionosuuden myöntämiseen sovellettaisiin kuntien
         valtionosuuslain 20 §:n 3 momenttia, jonka mukaan valtionosuudet
         myönnetään vuosittain viimeistään tammikuun 15 päivänä.
             Pykälän 3 momentin mukaan valtionapuviranomainen myöntäisi
         perustamishankkeen valtionosuuden hakemuksesta laitoksen
         ylläpitäjälle. Peruskoululain ehdotetun 84 a §:n mukaan
         valtionosuus peruskoulua korvaavan koulun perustamishankkeeseen
         myönnettäisiin kuitenkin koulun sijaintikunnalle.
             40 §. Maksaminen. Pykälän 1 momentin mukaan
         käyttökustannusten valtionosuus maksettaisiin hakemuksetta
         valtionosuuden saajalle kuukausittain yhtä suurina erinä kunkin
         kuukauden 20 päivään mennessä. Nykyistä käytäntöä, jonka mukaan
         valtionosuudet on maksettu mainittua päivämäärää aikaisemmin, on
         tarkoitus jatkaa.
             Oppilaiden kotikuntien tulisi 2 momentin mukaan suorittaa
         maksuosuutensa oppilaitoksen ylläpitäjälle kaksi kertaa
         vuodessa, ensimmäinen erä helmikuun loppuun mennessä ja toinen
         erä lokakuun loppuun mennessä. Sama koskee oppilaiden
         kotikunnille myönnetyn valtionosuuden maksamista peruskoulun ja
         peruskoulua korvaavan koulun sekä kunnan tai kuntainliiton
         ylläpitämän lukion, iltalukion ja ammatillisen oppilaitoksen
         ylläpitäjälle. Maksuajankohta on saatava mahdollisimman
         aikaiseksi oppilaitosten maksuvalmiuden turvaamiseksi. Oppilaan
         kotikunta ja oppilaitoksen ylläpitäjä voisivat kuitenkin sopia
         säädetystä poikkeavasta kotikuntakorvausten maksuajankohdasta.
             Perustamishankkeeseen suoritettavan valtionosuuden
         maksaminen jaksotetaan pykälän 3 momentin mukaan hankkeen
         arvioidulle toteutusajalle. Myös valmiina ostettujen tilojen
         osalta maksaminen jaksotettaisiin vastaavasti. Jos
         valtionapuviranomainen olisi 32 §:n 2 momentissa tarkoitetussa
         tapauksessa antanut luvan hankkeen aloittamiselle ennen kuin
         valtionosuuden myöntämistä koskeva päätös on tehty, valtionosuus
         maksettaisiin kuitenkin vasta sinä vuonna, kun valtionosuuden
         myöntämistä koskeva päätös tehdään.
             41 §. Valtionapuviranomainen. Opetus- ja kulttuuritoimen
         valtionosuudet myöntää opetusministeriö tai lääninhallitus sen
         mukaan kuin valtioneuvosto toimivallan jaosta määrää.
         Tarkoituksena on, että käyttökustannusten valtionosuudet
         myöntäisi opetusministeriö. Perustamishankkeiden osalta on
         tarkoituksena, että valtioneuvosto voisi määrätä sen
         valtionosuuden perusteena olevan markkamäärän, jota pienemmät
         hankkeet kuuluvat lääninhallituksen toimivaltaan. Muista
         perustamishankkeista päättäisi opetusministeriö. Asetuksella
         voitaisiin säätää, että valtionapuviranomaisena voisi
         valtionavustuksissa olla muukin viranomainen kuin
         opetusministeriö tai lääninhallitus. Valtionavustusten jako
         olisi siten mahdollista säätää tietyn alan asiantuntijaviraston,
         kuten esimerkiksi museoviraston tehtäväksi.
             42 §. Tietojen toimittaminen. Pykälässä säädetään
         velvollisuudesta toimittaa valtionosuuden määräämiseksi
         tarvittavat tiedot valtionapuviranomaiselle. Periaatteena on,
         että tarvittavat tiedot saadaan kuntasuunnitelmasta,
         talousarviosta, tilinpäätöksestä ja kunnalliskertomuksesta sekä
         yksityisten oppilaitosten ja muiden yksityisten laitosten
         ylläpitäjien osalta vastaavista asiakirjoista. Tiedot on
         toimitettava sen mukaisesti eriteltyinä kuin opetusministeriö
         määrää.
             Kaikki opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksien ja
         maksuosuuksien määrittelyssä tarvittavat tiedot eivät kuitenkaan
         sisälly edellä mainittuihin asiakirjoihin. Tällaisia ovat
         esimerkiksi peruskoulujen, lukioiden ja ammatillisten
         oppilaitosten oppilasmäärää ja tuntikehystä, kuljetettavien ja
         majoitettavien oppilaiden määrää sekä kansalaisopistossa ja
         musiikkioppilaitoksissa pidettyjä opetustunteja koskevat tiedot.
         Nämä tiedot tulee toimittaa opetusministeriön antamien
         määräysten mukaisesti. Ennen kuin opetusministeriö antaa
         pykälässä tarkoitettujen tietojen toimittamista koskevia
         määräyksiä, sen tulee neuvotella 43 §:n mukaisesti kuntien
         keskusjärjestöjen kanssa.
             43 §. Neuvottelumenettely. Pykälän mukaan opetusministeriön
         on neuvoteltava kuntien keskusjärjestöjen kanssa valtionosuuden
         perusteena olevista yksikköhinnoista ja valtionosuuden
         määräämiseksi tarvittavien tietojen toimittamisesta
         valtionapuviranomaiselle. Myös opetus- ja kulttuuritoimeen
         sovellettavassa kuntien valtionosuuslain 7 §:n 2 momentissa
         säädettäisiin lisäksi velvollisuudesta neuvotella valtionosuuden
         perusteena olevien yksikköhintojen keskimääräisten markkamäärien
         tarkistamisesta sekä valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon
         säilyttämisestä.
             44 §. Perustamishankkeeseen suoritetun valtionosuuden
         palautus. Pykälä korvaisi opetus- ja kulttuuritoimessa eräin
         poikkeuksin sovelletun kuntien ja kuntainliittojen
         valtionosuuksista ja avustuksista annetun lain 23-25 §:n. Pykälä
         poikkeaisi nykyisistä säännöksistä muun muassa siinä, ettei
         valtionosuutta tarvitsisi lainkaan palauttaa, jos omaisuutta
         käytetään edelleen toimintaan, johon voitaisiin myöntää
         valtionosuutta. Kun valtionosuusasteikot opetus- ja
         kulttuuritoimessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa yhtenäis
         tettäisiin, olisi tarpeetonta saattaa valtionapuviranomaisen
         käsiteltäväksi esimerkiksi peruskoulun muuttaminen päiväkodiksi.
             Niissä tapauksissa, joissa palautusvelvollisuus on
         mahdollinen, opetusministeriö voisi päättää enintään
         valtionosuutta vastaavan suhteellisen osan omaisuuden käyvästä
         arvosta palautettavaksi valtiolle. Ministeriö voisi harkita,
         tulisiko esimerkiksi vanhan koulun luovutuksessa käyttää
         palautusvelvollisuutta. Tällöin olisi ratkaisevaa, mihin
         tarkoitukseen ja millä hinnalla koulu luovutetaan. Voimassa
         olevan lainsäädännön mukaan valtionosuuden palauttaminen on
         pääsääntö, josta valtioneuvosto voi myöntää poikkeuksen.
             Jotta ministeriö saisi tiedon omaisuuden tuhoutumisesta
         taikka omaisuuden omistussuhteisiin tai käyttötarkoitukseen
         liittyvistä olosuhteiden muuttumisesta, tulisi valtionosuuden
         saajan kuuden kuukauden määräajassa ilmoittaa muutoksesta
         uhalla, että valtionosuus on palautettava korkoineen.
             Kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -
         avustuksista annetun lain 25 §:n mukaisesta monimutkaisesta ja
         vain muutaman kerran sovelletusta palautettavan omaisuuden arvon
         määräämismenettelystä ehdotetaan luovuttavaksi.
             45 §. Kuntien valtionosuuslain eräiden säännösten
         soveltaminen. Pykälässä luetellaan ne kuntien valtionosuuslain
         säännökset, joita sovelletaan opetus- ja kulttuuritoimen
         rahoitukseen sen lisäksi, mitä mainitun lain soveltamisesta
         muualla tässä laissa ehdotetaan säädettäväksi. Pykälän 1
         momentin mukaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoitukseen
         sovellettaisiin kuntien valtionosuuslain säännöksiä, jotka
         koskevat saamatta jääneen etuuden suorittamista (22 §),
         perusteettoman edun palauttamista (23 §), suoritusvelvollisuuden
         raukeamista (24 §) ja uhkasakkoa (27 §).
             Pykäläehdotuksen 2 momentin mukaan päätökseen, joka koskee
         opetus- ja kulttuuritoimen perustamishankkeiden rahoitusta,
         haetaan muutosta siten kuin kuntien valtionosuuslain 25 ja 26
         §:ssä säädetään.
              Käyttökustannusten valtionosuuden myöntämistä koskevaan
         päätökseen ei ehdotuksen mukaan saa hakea muutosta.
         Käyttökustannusten valtionosuus määräytyy laskennallisten
         yksikköhintojen sekä oppilas-, tunti-, henkilötyövuosi- tai
         asukasmäärien perusteella. Laskennallisen rahoitusjärjestelmän
         toimivuus edellyttää, että valtionosuuden perusteena olevia
         yksikköhintoja ja mainittuja toiminnan laajuutta kuvaavia
         tunnnuslukuja ei yksittäisissä tapauksissa muuteta sen jälkeen
         kun niistä on päätetty ja valtionosuus on myönnetty. Tämä on
         tarpeen muun muassa siksi, että opetustoimessa valtionosuuden
         määrytymisen perusteena on tarkoitus käyttää oppilaitoksen
         ylläpitäjän ilmoittamia oppilasmääriä, joihin
         valtionapuviranomaisen on voitava luottaa. Käyttökustannuksiin
         myönnettävää valtionosuutta koskevia päätöksiä voitaisiin
         kuitenkin oikaista hallintomenettelylain (598/82) mukaisessa
         järjestyksessä.
             Valtionosuuden saaja voi mainitun 25 §:n mukaisesti vaatia
         valtionapuviranomaista oikaisemaan perustamishankkeen
         valtionosuuden myöntämistä ja perustamishankkeen laajuuden
         vahvistamista koskevan päätöksen. Oikaisuvaatimuksesta annettuun
         päätökseen saa mainitun 26 §:n mukaisesti hakea muutosta
         valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin
         muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.
         Opetusministeriön päätökseen perustamishankkeeseen myönnetyn
         valtionosuuden palauttamisesta voisi hakea muutosta kuntien
         valtionosuuslain 26 §:n 1 momentin mukaisesti
         hallintovalituksella korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Kuntien
         valtionosuuslain 26 §:n mukaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle
         voidaan edellä mainitun lisäksi valittaa päätöksestä, joka
         koskee saamatta jääneen etuuden suorittamista, perusteettoman
         edun palauttamista ja uhkasakkoa. Muihin kuin edellä
         mainittuihin päätöksiin ei kuntien valtionosuuslain 26 §:n
         mukaan voi hakea muutosta.
             46 §. Tarkemmat säännökset. Pykälä sisältää tavanomaisen
         asetuksenantovaltuussäännöksen.
         7 luku. Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

             47 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan vuoden
         1993 alusta lukien.
             48 §. Kumottavat säännökset. Lailla kumotaan peruskoulun,
         lukion ja yleisen kirjaston valtionosuuksista ja -avustuksista
         annettu laki, yleissivistävää ja ammatillista koulutusta varten
         kunnille myönnettävistä lisäavustuksista annettu laki sekä
         ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annettu laki, jolloin
         myös näiden lakien nojalla annetut asetukset kumoutuvat. Lain 6
         §:n perusteluihin viitaten ammatillisten oppilaitosten
         rahoituksesta annettua lakia sovelletaan kuitenkin
         ammatillisille erityisoppilaitoksille sekä ammatillisille
         erikoisoppilaitoksille käyttökustannuksiin myönnettävään
         valtionavustukseen vuoden 1995 loppuun saakka. Ensiksi mainitun
         lain 19 a §:ää sovelletaan vastaavasti peruskoulua vastaavaksi
         järjestetyn yksityisen koulun valtionapuun vuoden 1995 loppuun
         saakka.
             49 §. Käyttökustannukset. Pykäläehdotuksen 1 momentin mukaan
         ennen tämän lain voimaantuloa syntyneisiin käyttökustannuksiin
         sovelletaan aikaisemmin voimassa olleita säännöksiä. Näin ollen
         esimerkiksi yleissivistävää ja ammatillista koulutusta varten
         voidaan myöntää lisäavustusta jälkeenpäin vielä vuoden 1992
         kustannuksiin. Pykälän 2 momentissa säädetään tämän lain voimaan
         tullessa käsittelemättä olevien nykyisen
         valtionosuusjärjestelmän mukaisten käyttökustannusten
         valtionosuutta koskevien hakemusten nopeutetusta ja
         summaarisesta käsittelystä. Nopeutetussa järjestyksessä
         myönnetyt valtionosuudet maksetaan yhtä suurina vuotuisina erinä
         viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Pykälän 3 momentilla
         turvataan 50 §:n perusteluissa selostettu perustamishankkeiden
         valtionosuuden korotettu volyymi vuodelle 1993.
             50 §. Perustamiskustannukset. Pykäläehdotuksen 1 momentin
         mukaan perustamiskustannuksiin myönnetään valtionosuutta
         aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti, jos päätös
         valtionosuuden myöntämisestä on tehty ennen tämän lain
         voimaantuloa. Näin ollen esimerkiksi peruskoulun ja lukion
         perustamiskustannuksiin myönnetään valtionosuus 3-10
         kantokykyluokan kunnissa jälkirahoituksena, jos valtionosuuden
         edellytyksenä oleva opetusministeriön rakentamislupapäätös on
         tehty ennen vuoden 1993 alkua. Aikaisemmin voimassa olleita
         säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun hankkeen valtionosuuden
         perusteet, kuten toteuttamisohjelma, on sitovasti vahvistettu
         ennen tämän lain voimaantuloa, vaikka valtionosuuden
         myöntämispäätöstä ei vielä olisikaan tehty. Tämä on
         tarkoituksenmukaista, jotta aikaisemmin voimassa olleen lain
         nojalla pitkälle valmisteltuja hankkeita ei tarvitsisi enää
         käsitellä uudelleen.
             Tämän lain 44 §:ssä säädettyä valtionosuuden saajan kannalta
         voimassa olevaa järjestelmää joustavampaa menettelyä
         perustamishankkeeseen suoritetun valtionosuuden palauttamisesta
         sovelletaan kuitenkin aina, jos mainitussa pykälässä tarkoitettu
         toimenpide on suoritettu tai vahinko tapahtunut tämän lain
         voimaantulon jälkeen.
             Pykälän 2 momentin nojalla valtionapuviranomainen voi
         katsoa, että sille aikaisemmin toimitetut perustamishanketta
         koskevat asiakirjat korvaavat 30 §:ssä tarkoitetun
         hankesuunnitelman.
             Peruskoulun, lukion ja yleisen kirjaston valtionosuuksista
         ja -avustuksista annettua lakia on väliaikaisesti muutettu
         lailla (1147/88). Muutoksella alennettiin käyttökustannusten
         valtionosuusasteikkoa 4-10 kantokykyluokissa yhdellä
         prosenttiyksiköllä vuosiksi 1989-93. Samalla säädettiin, että
         peruskoulun ja lukion perustamiskustannuksiin myönnetään samana
         aikana keskimäärin 50 prosenttia enemmän valtionosuutta kuin
         vuosina 1983-87 oli myönnetty. Korotus on tarkoitettu
         valtionosuuksien määrään, jota laskettaessa on otettava huomioon
         rakennuskustannusindeksin muuttuminen. Ehdotettu 3 momentti ja
         49 §:n 3 momentti turvaavat peruskoulu- ja lukiorakentamisen
         valtionosuuksien korotetun tason säilymisen vuonna 1993 sen
         mukaisena kuin edellä mainitulla lailla on säädetty.
             Ehdotetussa valtionosuusjärjestelmässä perustamishankkeiden
         valtionosuus määräytyy laskennallisesti, eikä hankkeista
         edellytetä loppuselvitystä. Pykäläehdotuksen 4 momentin mukaan
         myös aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukainen
         perustamiskustannusten valtionosuus voitaisiin maksaa ilman
         valtionosuuden loppuselvityksen tarkastamista. Voimassa olevan
         valtionosuusjärjestelmän mukaiset perustamiskustannusten
         loppuerät tulee suorittaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1993.
             51 §. Vuokra ja vuokra-arvo. Pykälän 1 momentissa säädetään
         eräisiin vuokriin myönnettävästä valtionosuudesta tämän lain
         voimaantulon jälkeen. Jos oppilaitos on saanut erikseen
         valtionosuutta toimitilojen vuokraamisesta aiheutuneisiin
         kustannuksiin, laitoksen valtionosuus näihin kustannuksiin
         määräytyy ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden
         säännösten mukaisesti, jos vuokrasopimus on ollut voimassa tämän
         lain voimaan tullessa. Säännös koskee vain niitä oppilaitoksia,
         jotka toimivat pääasiassa vuokratiloissa. Valtionosuutta voidaan
          suorittaa edellä mainitulla tavalla enintään kymmenen vuoden
         ajan tämän lain voimaantulosta. Jos vuokrasopimusta ei
         sopimuksen mukaan voida irtisanoa mainitun ajan päätyttyä,
         suoritetaan valtionosuutta kuitenkin aikaisemmin voimassa
         olleiden säännösten mukaan sopimuskauden loppuun. Tässä
         tarkoitettuja vuokramenoja ei oteta huomioon niissä
         kustannuspohjissa, joiden nojalla valtionosuuden perusteena
         olevat yksikköhinnat lasketaan. Momentissa tarkoitettuja
         vuokrasopimuksia on pääasiassa ammatillisilla oppilaitoksilla.
             Voimassa olevan lainsäädännön mukaan esimerkiksi eräiden op
         pilaitosten omien huonetilojen vuokra-arvot ovat valtionosuuteen
         oikeuttavia käyttökustannuksia. Uudessa järjestelmässä
         luovuttaisiin maksamasta valtionosuutta vuokra-arvon
         pääomakorvaukseen. Pykäläehdotuksen mukaan valtionosuutta
         vuokra-arvon pääomakorvaukseen maksettaisiin aikaisempien
         säännösten mukaisesti kymmenen vuoden ajan sitä seuraavan vuoden
         alusta, jona vuokra-arvoon oikeuttavat toimitilat on hankittu
         tai kun niitä on peruskorjattu. Voimassa olevien säännösten
         mukaan vuokra-arvon pääomakorvaus alenee 8-9 prosentista 5
         prosenttiin sanotun kymmenen vuoden kuluttua hankinnasta.
             52 §. Opetustoimen yksikköhinnat vuonna 1993. Lain
         ensimmäistä voimaantulovuotta (1993) varten opetustoimen
         yksikköhinnat laskettaisiin 12-16 sekä 18 ja 19 §:n mukaisesti
         vuoden 1990 kustannusten perusteella. Tällöinkin otettaisiin
         huomioon kustannustason ja valtionosuustehtävien muutokset
         vuosina 1991, 1992 ja 1993.
             Lain 14 §:n perusteluissa mainituista syistä ammatillisten
         oppilaitosten yksikköhintoja vuodeksi 1993 ei voida laskea
         käyttäen hyväksi tuntikehysjärjestelmää. Tämän vuoksi
         yksikköhinnat on lain ensimmäisenä voimassaolovuonna laskettava
         poikkeuksellisesti. Ammatillisten oppilaitosten yksikköhinnat
         vuodeksi 1993 voidaan ehdotuksen mukaan laskea kahdella eri
         tavalla.
             Jos tietyn oppilaitosmuodon oppilaitosten oppilasmäärien ja
         oppilasta kohti laskettujen kustannusten välillä on selvä
         riippuvuus, lasketaan kullekin oppilaitokselle oma yksikköhinta
         samaan oppilaitosmuotoon kuuluvien oppilaitosten kustannusten
         perusteella. Oppilaitoksen yksikköhintaa laskettaessa samaan
         oppilaitosmuotoon kuuluvien oppilaitosten oppilaskohtaisia
         kustannuksia verrataan kunkin oppilaitoksen oppilasmäärään.
         Tämän jälkeen lasketaan tähän oppilaitosmuotoon kuuluvien
         oppilaitosten oppilasmäärien ja oppilaskohtaisten menojen
         keskimääräinen riippuvuus, josta puolestaan lasketaan kunkin
         oppilaitoksen valtionosuuden perusteena oleva laskennallinen
         oppilaskohtainen yksikköhinta asianomaisen oppilaitoksen
         oppilasmäärän perusteella.
             Useassa oppilaitosmuodossa oppilaskohtaista yksikköhintaa ei
         voida laskea edellä mainitulla tavalla, koska oppilaitosten
         oppilasmäärien erot eivät riittävästi kuvaa niiden
         oppilaskohtaisissa menoissa olevia eroja. Näissä tapauksissa
         yksikköhinta lasketaan oppilaitosmuodoittain jakamalla siihen
         oppilaitosmuotoon kuuluvien oppilaitosten edellisenä vuonna
         aiheutuneet kokonaiskustannukset näissä oppilaitoksissa käyvien
         oppilaiden määrällä.
             53 §. Kirjastotoimen yksikköhinnat vuonna 1993. Myös
         kirjastotoimen yksikköhinnat vuodeksi 1993 lasketaan vuonna 1990
         aiheutuneiden kustannusten perusteella. Valtionosuustehtävien
         laadun ja laajuuden muutos sekä kustannustason muutos otetaan
         tällöin huomioon samalla tavalla kuin opetustoimen osalta
         ehdotetaan säädettäväksi 52 §:n 2 momentissa.
             54 §. Museoiden, teattereiden ja orkestereiden yksikköhinnat
         vuonna 1993. Pykälän mukaan museoiden, teattereiden ja
         orkestereiden vuoden 1993 valtionosuuden perusteena olevat
         henkilötyövuotta kohden lasketut yksikköhinnat vahvistetaan
         vuonna 1990 toteutuneiden keskimääräisten kustannusten
         perusteella. Muiden vuosien yksikköhinnat vahvistetaan 25 §:n
         mukaisesti edellisille vuosille vahvistettujen yksikköhintojen
         perusteella.
             55 §. Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarojen käyttö
         vuonna 1993. Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroista
         rahoitetaan nykyisin musiikin perusopetusta antavien
         musiikkioppilaitosten, kuntien nuorisotyön ja liikuntatoimen
         sekä teattereiden ja orkestereiden toimintaan tarkoitetut
         valtionosuudet ja -avustukset. Lisäksi voittovaroista
         rahoitetaan perusopetusta antavien musiikkioppilaitosten,
         kuntien nuorisotyön, liikuntatoiminnan, teattereiden,
         orkestereiden ja museoiden rakentamisen ja muiden
         perustamishankkeitten valtionosuudet ja -avustukset.
             Valtionosuusuudistuksessa voittovaroista rahoitettavien val
         tionosuuksien määrät muuttuvat nykyisestä, koska
         valtionosuusperusteita yhtenäistetään ja samalla saatetaan
         teatterit ja orkesterit valtionosuuden piiriin. Valtionosuuksien
         muutokset sisältyvät valtion ja kuntien välistä
         kustannustenjakoa koskeviin laskelmiin, joiden mukaan
         kustannustenjako ei kokonaisuutena ottaen muutu.
         Valtionosuusuudistuksen ei pitäisi vaikuttaa myöskään siihen
         osuuteen, millä uudistuksen piiriin kuuluvia tehtäviä ja
         laitoksia rahoitetaan veikkauksen ja raha-arpajaisten
         voittovaroista. Se ei saisi vaikuttaa myöskään siihen osuuteen,
         mikä voittovaroista on mahdollista harkinnanvaraisesti osoittaa
         tieteen, taiteen, urheilun ja liikuntakasvatustyön sekä
         nuorisotyön tukemiseen. Tämän johdosta ehdotetaan, että
         voittovaroista rahoitettava osuus opetus- ja kulttuuritoimen
         valtionosuuksista ja -
         avustuksista pidetään vuoden 1993 talousarviossa
         prosentuaalisesti samana kuin se on vuoden 1992 tulo- ja
         menoarviossa.
         1.2. Laki kunnan opetustoimen hallinnosta

             Kunnan kouluhallinnosta annettu laki (479/83) sisältää
         säännökset muun muassa kunnan koululaitoksesta,
         koululautakunnasta ja sen tehtävistä, koulutoimen johtajasta,
         johtosäännössä määrättävistä asioista, salassapidosta sekä
         tietojen luovuttamisesta valtion ja kuntien viranomaisten
         kesken. Yleisperusteluihin viitaten kuntien toimintavapautta
         hallinnon järjestämisessä ehdotetaan olennaisesti lisättäväksi.
         Kun lisäksi ehdotetaan, ettei johtosääntöön pakollisesti
         sisällytettävistä asioista enää säädettäisi laissa, tulisi
         muutoksia tehdä kunnan kouluhallinnosta annetun lain nimeen ja
         suurimpaan osaan lain pykälistä. Tällä perusteella ehdotetaan
         laki kokonaan kumottavaksi ja säädettäväksi uusi laki kunnan
         opetustoimen hallinnosta.
             1 §. Pykälän 1 momentti sisältää kunnan opetustoimen
         määritelmän. Kunnan koululaitoksen määrittelystä luovuttaisiin.
         Opetustoimeen katsottaisiin kuuluvan suoraan lain nojalla kaikki
         pykälässä mainituissa laeissa tarkoitettu toiminta. Nykyisen
         lain mukaan kunnan koululaitokseen on erillisellä päätöksellä
         voitu lukea kuuluvaksi muu oppilaitos kuin peruskoulu, lukio ja
         iltalukio. Opetustoimella olisi uudessa laissa sama sisältö kuin
         sillä olisi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
         annettavassa laissa.
             Oppilaitoslakeihin ja tähän lakiin sisältyisivät edelleen
         opetustoimen hallintoa koskevat erityiset säännökset. Muilta
         osin noudatettaisiin kunnallislakia ja sen nojalla annettuja
         määräyksiä kuten johtosääntöjä.
             2 §. Laissa edellytetty kunnan opetushallinnosta huolehtiva
         monijäseninen toimielin voisi käytännössä olla lautakunta tai
         johtokunta. Toimielimelle voisi kuulua opetustoimen hallintoa
         koskevien tehtävien lisäksi muitakin tehtäviä. Toimielimen
         kokoonpano määräytyisi kunnallislain mukaan. Kaksikielisessä
         kunnassa tulisi toimielinten jäsenten nimittämisessä kuitenkin
         ottaa huomioon vaatimus asianomaiseen kieliryhmään kuulumisesta.
         Kahden tai useamman kunnan yhteisen toimielimen asettamisesta ja
         jäsenten nimeämisestä olisi voimassa, mitä kunnallislain 104
         §:ssä säädetään.
             Kaksikielisen kunnan opetustoimen hallinto tulisi jakaa
         kuten nykyisinkin suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen
         hallintoon. Kuten nykyisen lain mukaan kunnassa voi olla
         lautakunnan osasto, joka vastaa asianomaista kieliryhmää
         koskevista asioista. Muutoksena nykytilanteeseen kunnassa voi
         olla kaksi erillistä toimielintä, jotka huolehtivat asianomaista
         kieliryhmää koskevasta opetustoimen hallinnosta.
             3 §. Pykälä vastaisi kunnan kouluhallinnosta annetun lain 6
         §:ää kieliryhmien yhteisen toimielimen osastojen jäsenten
         nimeämismenettelystä.
             4 §. Lakiin ei otettaisi enää säännöksiä koulutoimen
         hallintotehtäviä hoitavista viranhaltijoista. Koulutoimen
         johtajan viran kelpoisuusvaatimuksista annettu asetus (181/91)
         kumottaisiin. Kaksikielisessä kunnassa asioiden käsittelyn
         asianmukaisuuden varmistamiseksi ehdotetaan toimielimessä
         esittelijänä toimivalle viranhaltijalle asetettavaksi
         kielitaitovaatimus. Kielitaitovaatimus vastaisi sisällöltään
         edellä mainitun kumottavaksi ehdotetun asetuksen 1 §:n 3
         momenttia.
             5 §. Pykälä vastaisi kunnan kouluhallinnosta annetun lain 13
         §:ää. Pykälä on tarpeellinen, jotta kahden tai useamman koulun
         ja oppilaitoksen johtokuntaan voitaisiin valita kunnallislaista
         poiketen oppilaita, opettajia ja koulun muuta henkilökuntaa
         edustavia jäseniä. Yhteinen johtokunta voisi olla
         kokoonpanoltaan myös kunnallislain mukainen.
             6 ja 7 §. Pykälät vastaisivat kunnan kouluhallinnosta
         annetun lain 16 ja 17 §:ää.
             8 §. Pykälään sisältyy asetuksenantovaltuutus, jonka nojalla
         voitaisiin tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä lain
         soveltamisesta. Tarkoituksena ei ole ainakaan samaan aikaan lain
         voimaantulon kanssa antaa asetusta.
             9 §. Laki tulee voimaan samaan aikaan kuin uudet
         kunnanvaltuustot aloittavat toimikautensa. Pykälän 2 momentissa
         on todettu lailla kumottavat säädökset. Uudet lautakunnat ja
         johtokunnat nimitetään käytännössä tammikuun loppupuolella.
         Kunnallislain nojalla aikaisemmin valitut luottamushenkilöt
         jatkavat toimessaan kunnes uudet on valittu. Pykälän 3
         momenttiin otettaisiin asiaa selventävä siirtymäsäännös, jonka
         perusteella nykyisen lain mukaiset toimielimet voivat jatkaa
         toimintaansa kunnes tämän lain mukaiset toimielimet on asetettu.
         1.3. Peruskoululaki

             Kun opetustoimen hallinnon järjestäminen jää edellä
         esitetyllä tavalla lähes rajoituksitta kuntien omaan
         päätösvaltaan, luovutaan laissa sääntelytavasta, jossa laissa
         mainitut tehtävät ja päätösvalta on säädetty määrätylle
         toimielimelle tai viranhaltijalle. Helmikuun alussa 1991 voimaan
         tulleella peruskoululain muuttamisesta annetulla lailla (171/91)
         tätä periaatetta jo merkittävästi lievennettiin, kun lakiin
         lisätyn 21 a §:n mukaan kunnan toimielimelle tai viranhal
         tijalle kuuluva tehtävä voidaan johtosäännössä määrätä kunnan
         muun samankielisen toimielimen tai viranhaltijan tehtäväksi.
         Pykälän 2 ja 3 momentissa luetellaan kuitenkin eräitä
         rajoituksia päätösvallan siirtämiselle. Toimielinkohtaisesta
         tehtävien sääntelystä luopuminen merkitsee, että jatkossa
         toimielinten ja viranhaltijoiden päätösvalta perustuu
         kunnanvaltuuston hyväksymien kunnan johtosääntöjen määräyksiin.
         Tästä on puolestaan seurauksena, että kouluasiat eivät olisi
         enää miltään osin kunnallislaissa tarkoitetulla tavalla
         lakisääteisiä, ja kunnanhallitus voisi kunnallislain 63 §:n
         nojalla siirtää asian käsiteltäväkseen. Muutoksenhakutie muuttuu
         siten, että eräitä erikseen säädettäviä asioita lukuun ottamatta
         kaikissa valituskelpoisissa asioissa muutosta haetaan
         ensiasteessa kunnanhallitukselta.
             Maininta päätösvaltaisesta kunnan toimielimestä on poistettu
         13, 18, 20, 29, 30, 35, 36, 36 a, 42, 43, 58 a, 62 a, 62 b, 62
         d, 68, 69, 70, 80 ja 89 §:ssä. Pykäliä on jäljempänä perusteltu
         vain siltä osin kuin niihin on tehty muitakin muutoksia.
             Opetustoimen keskusvirastouudistus toteutettiin huhtikuun
         alussa 1991 voimaan tulleella lainsäädännöllä.
         Ammattikasvatushallitus ja kouluhallitus lakkautettiin ja niille
         kuuluneet tehtävät siirrettiin uudelle keskusvirastolle
         opetushallitukselle. Tuolloin ei erityislainsäädännössä muutettu
         keskusviraston nimeä, vaan hallituksen esityksen mukaan
         tarkoituksena on muuttaa keskusviraston nimi muussa
         lainsäädännössä sitä mukaan kuin asianomaisiin lakeihin ja
         asetuksiin tehdään muita muutoksia. Kouluhallitus on 30, 58 a,
         76 ja 77 a §:ssä muutettu opetushallitukseksi.
             12 §. Peruskoulun johtokunnan asettaminen ehdotetaan
         jätettäväksi kunnan harkintaan. Johtokunnalle nykyisen lain
         mukaan kuuluvat tehtävät voitaisiin antaa esimerkiksi koulun
         johtajan ja lautakuntatasoisen toimielimen tehtäväksi. Tätä
         lakia sovellettaisiin peruskoulun hallintoon vain erikseen
         jäljempänä säädettyjen asioiden osalta. Muilta osin
         noudatettaisiin kunnallislakia sekä kunnan opetustoimen
         hallinnosta annettavaa lakia.
             13 §. Johtokunta, mikäli kunta päättäisi sen asettaa, voisi
         olla kokoonpanoltaan joko tämän lain mukainen tai kunnallislain
         mukainen. Tämän lain mukaisessa johtokunnassa voi olla jäsenenä
         oppilaita, opettajia ja koulun muuta henkilökuntaa edustavia
         jäseniä. Kunnallislain mukaiseen johtokuntaan ei voida valita
         jäseniä, joilla ei ole äänioikeutta kunnallisvaaleissa eikä
         johtokunnan alaisia viranhaltijoita eikä pysyväisluonteisessä
         työsopimussuhteessa olevia työntekijöitä.
             14 §. Pykälässä johtokunnalle säädetyt tehtävät koskisivat
         vain kokoonpanoltaan tämän lain mukaista johtokuntaa.
             15 ja 16 §. Pykälien 2 momentteja muutettaisiin 13 §:ään eh
         dotetun muutoksen mukaisesti siten, että opettajakunta tekisi
         ehdotuksen vain tämän lain mukaiseen johtokuntaan valittavasta
         opettajajäsenestä. Vastaavasti oppilaskunta valitsisi
         oppilasjäsenet vain tämän lain mukaiseen johtokuntaan.
             18 §. Erityisluokista muodostetun koulun rehtorin viran
         perustamiseen velvoittavaa perusopetusryhmien määrää ehdotetaan
         nostettavaksi kolmesta kuuteen. Rehtorin viran perustaminen
         pienempään kouluun samoin kuin lain voimaan tullessa alle kuusi
         perusopetusryhmää käsittävien koulujen rehtorin virkojen
         mahdollinen uudelleen järjestely jäisi kunnan harkintaan.
             Pykälän 4 momentin mukaan kunta voisi ilman rajoituksia
         päättää, että lukion rehtori hoitaa myös peruskoulun johtajan
         tehtävät. Nykyinen laki edellyttää, että peruskoulu ja lukio
         toimivat samassa rakennuksessa tai rakennusryhmässä. Vastaava
         muutos tehtäisiin lukiolain 11 §:ään, jolloin peruskoulun
         rehtori voisi hoitaa myös lukion rehtorin tehtävät.
             21 a §. Kuten edellä on todettu, toimielinten ja
         viranhaltijoiden tehtävät ehdotetaan jätettäviksi kunnan
         määrättäviksi. Näin ollen lakiin sisältyvä päätösvallan
         siirtämistä koskeva pykälä käy tarpeettomaksi ja se ehdotetaan
         kumottavaksi. Nykyisessä 2 momentissa mainittujen oikeusturva-
         asioiden osalta koululainsäädännöllä rajoitettaisiin kuitenkin
         edelleenkin mahdollisuutta antaa päätösvalta viranhaltijalle.
         Rajoitukset kirjoitettaisiin asianomaisten säännösten yhteyteen.
         Myöskään työsuunnitelmaa ei saisi antaa viranhaltijan
         päätettäväksi. Sen sijaan vakinaisen viranhaltijan nimittäminen
         voitaisiin nykyisestä poiketen antaa myös yksittäisen
         viranhaltijan tehtäväksi. Määriteltäessä toimivaltaista
         toimielintä tai viranhaltijaa tulee kaksikielisessä kunnassa
         ottaa huomioon hallinnon jakautuminen kielen mukaan.
             30 §. Pykälän 1 ja 2 momentissa on muutettu kouluhallitus
         opetushallitukseksi. Pykälän 2 ja 3 momentin järjestys on
         vaihdettu. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi
         rajoitussäännös, joka estää työsuunnitelman hyväksymistä
         koskevan päätöksen antamisen viranhaltijalle.
             31 §. Nykyisessä menoperusteisessa
         valtionosuusjärjestelmässä on säädetty valtionosuuden perusteena
         olevan opetuksen enimmäismäärästä. Jos opetustuntien todellinen
         määrä on ollut tätä pienempi, kunta on saanut valtionosuutta
         todellisten opetustuntien järjestämisestä aiheutuneisiin
         kustannuksiin. Jos opetusta on annettu yli pykälässä säädetyn
         tuntimäärän, on kunta vastannut tästä aiheutuneista
         lisäkustannuksista itse. Käytännössä opetusta on annettu
         keskimäärin säädetyn enimmäistuntimäärän mukaisesti. Edellä
         mainittu säätelytapa ei ole mahdollinen laskennallisessa
         valtionosuusjärjestelmässä.
             Uudessa valtionosuusjärjestelmässä valtionosuus määräytyy
         laskennallisesti opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta
         koskevassa laissa ehdotetulla tavalla. Laskennallisessa
         valtionosuusjärjestelmässä kunta saisi valtionosuutta
         säädettyjen laskentaperusteiden mukaisesti riippumatta siitä,
         miten kunta todellisuudessa järjestää opetusta. Kunnan
         järjestämän opetuksen määrä vaikuttaa kuitenkin osaltaan siihen
         valtakunnalliseen kustannuspohjaan, jonka perusteella
         valtionosuuden perusteena olevat yksikköhinnat lasketaan.
         Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettavan lain 12 §:n
         nojalla peruskoulumenojen mukaan laskettava valtionosuus
         määräytyisi olennaisilta osin opetuksen laskennallisen
         tuntimäärän eli tuntikehyksen perusteella.
             Peruskoulun kokonaistuntikehys on ala-astetta, yläastetta,
         erityisopetusta, sairaalaopetusta, esiopetusta, lisäopetusta,
         kerhotoimintaa sekä opettajille määrättäviä erityisiä tehtäviä
         varten määräytyvien tuntien yhteismäärä. Ala-asteen ja yläasteen
         tuntikehyksestä säädetään 31 a §:ssä ja erityisopetuksen,
         sairaalaopetuksen, kerhotoiminnan ja erityistehtävien
         tuntikehyksestä 31 b §:ssä. Kokonaistuntikehystä korotetaan,
         milloin kunnassa annetaan 31 c §:ssä mainittua opetusta. Lisäksi
         ministeriö voi erikseen kunnan hakemuksesta korottaa peruskoulun
         tuntimäärä. Viimeksi mainittu säännös korvaisi muun muassa
         nykyisin peruskouluasetuksen 82 §:ssä opetusministeriölle
         säädetyn oikeuden antaa kunnalle lupa ylimääräisen
         luokanopettajan viran perustamiseen tai säilyttämiseen.
         Kaksikielisessä kunnassa tuntimäärät lasketaan erikseen
         kumpaakin kieliryhmää varten.
             Peruskoulua korvaavan koulun tuntikehys laskettaisiin
         soveltuvin osin 31 a - 31 c §:ssä säädettyjen perusteiden
         mukaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan myös peruskoulua korvaavan
          koulun tunnit lasketaan kunnan kokonaistuntikehykseen.
             31 a §. Pykälän 1 momentissa säädetään ala-asteen opetuksen
         laskennallisesta tuntimäärästä. Ala-asteen opetuksen
         laskennallinen tuntimäärä määräytyisi koulun oppilasmäärän
         mukaan laskettujen opettajan- ja rehtorinvirkojen perusteella
         siten kuin asetuksella säädetään. Virkojen laskemisen perusteena
         olevat oppilasmäärät on tarkoitus säilyttää asetuksessa
         nykyisellään. Voimassa olevasta laista poiketen pykälässä ei
         kuitenkaan edellytetä, että tuntikehyksen laskemisen perusteena
         oleva virka olisi perustettu, vaan virat olisivat
         laskennallisia. Mainittuja virkoja ei myöskään enää laskettaisi
         koulupiireittäin, vaan sen mukaan, kuinka monta oppilasta
         koulussa on. Koska tuntikehyssäännökset olisivat ehdotuksen
         mukaan ainoastaan valtionosuuden määräytymisen perusteita, ne
         eivät rajoittaisi kunnan oikeutta itse päättää opetustuntien
         kokonaismäärästä eri kouluasteilla ja oppilaitosmuodoissa.
             Pykälän 2 momentissa säädetään peruskoulun yläasteen
         laskennallisesta tuntikehyksestä. Tuntikehyksen laskemisen
         perusteena oleviin tuntimääriin ei ehdoteta muutoksia.
             31 b §. Pykälään ehdotetaan otettavaksi erityisopetuksen,
         sairaalaopetuksen, peruskoulun kerhotoiminnan sekä opettajille
         määrättyjen erityistehtävien tuntikehystä koskevat säännökset.
         Erityisopetukseen käytettävissä olevien tuntien määrä säädetään
         nykyisin asetuksessa. Ehdotettu tuntikehys sisältäisi myös
         nykyisin opetushallituksen peruskouluasetuksen 46 §:n nojalla
         myöntämät korotukset kuntakohtaisiin erityisopetuksen
         tuntimääriin. Muiden pykälässä tarkoitettujen toimintojen osalta
         ei peruskoulusäännöksissä ole aikaisemmin määritelty
         tuntikehystä. Kerhotoimintaan ja opettajille määrättyjen
         erityistehtävien palkkioihin myönnettävän valtionosuuden määrä
         on kuitenkin määritelty opetusministeriön päätöksellä.
             Nykyisin erityisopetuksen tuntikehystä ei saa käyttää muuhun
         opetukseen. Uudessa laskennallisessa valtionosuusjärjestelmässä
         tuntikehyssäännökset eivät rajoita kunnan oikeutta päättää eri
         kouluasteilla ja oppilaitosmuodoissa annettavien opetustuntien
         todellisesta määrästä.
             Pykälän 3 momentti sisältää peruskoulua korvaavia kouluja
         koskevan erityissäännöksen tässä pykälässä tarkoitetun
         tuntikehyksen laskemisesta. Säännös on tarpeen, koska
         peruskoulua korvaavassa koulussa ei voida järjestää
         luokkamuotoista erityisopetusta eikä sairaalaopetusta.
             31 c §. Pykälään on koottu ne perusteet, joiden nojalla
         kunnan peruskouluopetuksen laskennallista tuntimäärää voidaan
         korottaa. Perusteet ovat samat kuin voimassa olevassa
         lainsäädännössä. Korotuksen suuruudesta säädettäisiin
         asetuksella. Säätelytaso vastaa tältä osin voimassa olevaa
         lainsäädäntöä lukuunottamatta lain 27 §:n 4 momentissa säädetyn
         vapaaehtoisen aineen opetuksen vuoksi tehtävää korotusta, jonka
         suuruudesta säädetään nykyisin laissa.
             36 a §. Pykälän 2 momentin sanamuotoa ehdotetaan
         tarkistettavaksi niin, että siitä käy yksiselitteisesti ilmi
         lääketieteellisen tutkimuksen ja sosiaalisen selvityksen
         toimittaminen vain tarpeen vaatiessa.
             Luokkamuotoiseen erityisopetukseen ottamisesta ja
         siirtämisestä koskevan asian osalta kunnan vapautta päättää
         toimivaltaisesta viranomaisesta on rajoitettu 36 a §:ään
         lisättäväksi ehdotetulla 4 momentilla niin, että ratkaisuvalta
         tulisi olla aina monijäsenisellä toimielimellä. Muutoksena
         nykyiseen säännökseen nähden myös oppilaan siirtämisestä
         takaisin yleisopetukseen tulisi päättää aina monijäsenisessä
         toimielimessä. Näin on käytännössä nykyisin menetelty monissa
         kunnissa.
              Nykyisin luokkamuotoiseen erityisopetukseen siirtämistä
         koskeva päätös on alistettava lääninhallituksen
         vahvistettavaksi, mikäli oppilaan huoltaja vastustaa siirtoa.
         Lisäksi päätöksestä voidaan peruskoululain 74 §:n 3 momentin
         mukaan valittaa lääninhallitukseen. Ottaen huomioon, että
         siirtomenettely tarvittavine tutkimuksineen ja selvityksineen on
         tarkoin säännelty ja ettei päätöstä saa määrätä yksittäisen
         viranhaltijan tehtäväksi, ehdotetaan päätöksen alistamisesta
         luovuttavaksi. Siirron kohteeksi joutuvan oppilaan oikeusturvan
         varmistamiseksi muutoksenhakuoikeus on tarkoitus säilyttää
         nykyisellään.
             38 §. Pykälässä säädetään, mihin kouluun oppilaalla on
         oikeus päästä. Pääsääntönä säilyisi, että koulu määräytyisi sen
         mukaan, minkä koulupiirin alueella oppilas asuu.
             Pykälän 2 momentissa lueteltaisiin eräitä erityisiä
         perusteita, joiden nojalla oppilaalla olisi oikeus päästä
         muuhunkin kouluun. Perusteet ovat samat kuin nykyisessä
         lainsäädännössä. Oppilaalla ei olisi kuitenkaan enää oikeutta
         päästä muun piirin kouluun muusta erityisestä syystä. Kunta
         voisi kuitenkin vapaasti ottaa oppilaan muuhunkin kouluun ilman,
         että se vaikuttaisi kunnan valtionrahoitukseen. Koulu, johon
         oppilaalla olisi 2 momentin mukaan oikeus päästä, tulisi olla
         oppilaan asuinpaikkaa lähin tarkoituksenmukainen hänelle
         sovelias koulu. Lähimmällä tarkoituksenmukaisella koululla
         tarkoitettaisiin erityisesti liikenneyhteyksien kannalta parasta
         vaihtoehtoa.
             Nykyisten säännösten mukaan koulu, johon oppilas kuuluu,
         vaihtuu silloin, kun oppilas muuttaa toisen piirin alueelle.
         Käytännössä tällaisen oppilaan on annettu, mikäli hänen
         huoltajansa ovat sitä pyytäneet, jatkaa koulunkäyntiä samassa
         koulussa lukuvuoden loppuun. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan
         otettavaksi asiasta selkeyttävä säännös, jolla vahvistetaan
         oppilaan oikeus jatkaa koulunkäyntiään siinä koulussa, jossa hän
         aloitti lukuvuoden alussa. Oikeus rajattaisiin kuitenkin niihin
         tilanteisiin, joissa kuljetus voidaan tarkoituksenmukaisesti
         järjestää.
             Enää ei tutkittaisi sitä, aiheuttaako piirin vaihto
         muutoksia perusopetusryhmien määrässä omassa tai toisessa
         piirissä. Pykälän 1-3 momentissa säädettäisiin ainoastaan
         oppilaan oikeuksista. Pykälässä ei rajoitettaisi näin ollen
         kunnan mahdollisuuksia ottaa hakemuksesta oppilas muillakin
         perusteilla muun kuin oman piirinsä kouluun. Toisen kunnan
         alueelta oppilasta otettaessa tulisi ottaa kuitenkin huomioon,
         että oppilaan kotikunnalle syntyisi ehdotetun 84 c §:n nojalla
         maksuvelvollisuus vain siinä tapauksessa, että oppilaan
         koulunkäynti toisen kunnan koulussa perustuu pykälässä
         säädettyyn oppilaan oikeuteen. Pykälän 4 momentti vastaisi
         nykyistä 4 momenttia.
             Ehdotetuilla muutoksilla peruskoulun piirijaon merkitys
         vähenisi kunnan koulutoimen ohjausvälineenä. Oppilaan oikeuksien
         säätelyssä piirijaon merkitys säilyisi ja eräiltä osin
         vahvistuisi. Piirijakoa koskevilla säännöksillä olisi merkitystä
         myös oppilaiden ottamiseen toisen piirin kouluun toisessa
         kunnassa.
             42 §. Oppilaan erottamisesta tulisi päättää aina kunnan
         opetustoimen hallinnosta annetun lain 2 §:ssä tarkoitetussa
         monijäsenisessä toimielimessä ja päätös tulisi nykyisen lain
         tapaan alistaa lääninhallituksen vahvistettavaksi.
             46 §. Koulutoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen
         tehtäväjakoa vammaisten oppilaiden tarvitsemien apuvälineiden
         hankkimisessa on selkeytetty 1 päivänä lokakuuta 1991 voimaan
         tulleella lääkinnällistä kuntoutusta koskevalla lainsäädännöllä.
          Lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetun asetuksen (1015/91)
         mukaan henkilökohtaisten apuvälineiden luovuttaminen lapselle on
         sosiaali- ja terveystoimen tehtävä. Koulutoimi huolehtii
         puolestaan koulu- ja luokkakohtaisten apuvälineiden
         hankkimisesta. Pykälässä koulutoimen tehtäväksi säädetty
         velvollisuus antaa vähävaraisen huoltajan lapselle tarpeen
         vaatiessa silmälasit kumottaisiin.
             47 §. Pykälän 2 ja 3 momentin nykyiset säännökset ehdotetaan
         kumottaviksi. Oppilaalla olisi näin ollen oikeus kuljetukseen
         taikka kuljetus- tai saattoavustukseen aina, kun oppilaan
         koulumatka olisi viittä kilometriä pitempi. Kuitenkin silloin,
         kun oppilaalla ei ole 38 §:ssä mainittua oikeutta päästä vieraan
         piirin kouluun, voidaan uuden 2 momentin mukaan oppilaaksioton
         edellytykseksi asettaa, että oppilaan huoltaja vastaa
         kuljetuksesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.
         Menettelyllä haluttaisiin edesauttaa sitä, etteivät kunnat
         tekisi päätöksiä oppilaaksiotosta viimeksi mainituissa
         tapauksissa yksinomaan taloudellisten tekijöiden perusteella.
             51 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Uudessa
         laskennallisessa valtionosuusjärjestelmässä ei myönnetä erikseen
         valtionosuutta koulunkäyntiavustajien palkkauskustannuksiin.
         Koulunkäyntiavustajien palkat ovat mukana siinä
         kustannuspohjassa, jonka perusteella valtionosuuden perusteena
         olevat yksikköhinnat lasketaan. Valtionosuusjärjestelmän
         kannalta ei nykyinen säännös, jonka mukaan koulussa voi olla
         koulunkäyntiavustajia, ole enää tarpeellinen. Myöskään
         opetusministeriön valtionapuperusteiksi antamat määräykset eivät
         ole enää tarpeelliset. Peruskoululain 3 §:n mukaan peruskoulun
         opetus ja kasvatus on järjestettävä oppilaiden ikäkauden ja
         edellytysten mukaisesti. Säännös velvoittaa kunnan järjestämään
         vammaisten oppilaiden opetuksen asianmukaisella tavalla.
             53 §. Pykälässä säädetään peruskoulun yhteisistä viroista.
         Pykälän 1 momenttiin on otettu nykyisin 1 ja 2 momenttiin
         sisältyvät säännökset kahden tai useamman peruskoulun viroista.
         Kun koululainsäädännössä ei enää käytettäisi kunnan koululaitos
         käsitettä, on koululaitoksen virat muutettu kuntakohtaisiksi
         viroiksi. Pykälässä ei säädettäisi enää erikseen peruskoulun ja
         lukion yhteisistä viroista. Pykälän 2 momenttiin otettaisiin
         yleinen säännös, jonka mukaan muista kuin 1 momentissa
         mainituista yhteisistä viroista samoin kuin muun oppilaitoksen
         viran- ja toimenhaltijan oikeudesta opettaa peruskoulussa
         säädetään erikseen. Momentissa tarkoitetaan yhteisistä
         opettajista annettavaksi ehdotettua lakia.
             56 §. Pykälän nykyisen 6 momentin mukaan koulun johtajana
         toimiva opettajan viran vakinainen haltija siirretään
         suostumuksellaan samaan kouluun perustettavaan rehtorin virkaan.
         Säännös on otettu koululainsäädäntöön vuonna 1978, kun
         peruskoulussa siirryttiin rehtorijärjestelmään. Siirtomenettelyn
         tarkoituksena oli tuolloin ensisijassa turvata lain
         voimaantullessa johtajina toimivien opettajien asema.
         Koulujärjestelmän perusteista annetun lain (467/68) 12 b §:n 3
         momenttiin otettiin kuitenkin myös vastaava pysyväisluontoinen
         säännös. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan säännös,
         joka mahdollistaa johtajana toimivan opettajan viran haltijan
         siirtämisen lain voimaantulon jälkeen perustettavaan rehtorin
         virkaan on tarpeen, koska rehtorin viran olemassaolo ala-asteen
         kouluissa on riippuvainen koulun koosta ja sen perustaminen voi
         tulla ajankohtaiseksi myöhäisemmässä vaiheessa. Säännös otettiin
         vuonna 1985 voimaantulleeseen peruskoululakiin sanamuodoltaan
         entisenlaisena. Säännös sijoitettiin 56 §:ään, jonka 1-5
         momenteissa säädetään viranhaltijan siirtämisestä viran
         lakkauttamisen yhteydessä. Hallituksen esityksen perusteluiden
         mukaan koulun johtajana toimiva opettaja on voitava siirtää
         samaan kouluun perustettavaan rehtorin virkaan. Säännöstä on
         tulkittu eri tavoin. Yleensä on katsottu, että säännös
         velvoittaa siirtämään johtajana toimivan opettajan
         perustettavaan rehtorin virkaan, vaikkei hänen virkaansa
         lakkautettaisikaan. Toisaalta kylläkin peruskoululain 18 §:n 2
         momentin mukaan johtajan määräys voidaan peruuttaa, kun siihen
         on syytä.
             Johtajana toimivan opettajan siirto-oikeudesta
         perustettavaan rehtorin virkaan ehdotetaan luovuttavaksi.
             57 §. Virkojen täyttämistä ja tuntiopettajan ottamista
         koskeva 58 § ehdotetaan kumottavaksi. Mainitun pykälän 3
         momentin säännös, jonka mukaan virkaan tulee nimittää säädetyt
         kelpoisuusvaatimukset täyttävistä hakijoista taitavin ja
         soveliain, siirretään tämän pykälän 2 momenttiin. Pykälän
         nykyinen 2 momentti siirretään puolestaan pykälästä aikaisemmin
         kumotun 1 momentin paikalle.
             58 §. Virkojen haettavaksi julistaminen määräytyisi jatkossa
         kunnan virkasäännön mukaan. Taitavuuden ja soveliaisuuden
         arviointiin velvoittava pykälän 3 momentin säännös on siirretty
         kelpoisuusvaatimuksia säätelevään 57 §:ään. Peruskoululain 74
         §:ää, jossa säädetään muutoksenhausta kunnan kouluviranomaisen
         päätöksiin, on tarkoitus muuttaa niin, että myös opettajan
         virkojen vakinaista täyttämistä koskevaan päätökseen haettaisiin
         muutosta kunnallislain säännösten mukaisesti. Näin ollen myös
         tiedoksiantoa koskeva pykälän 4 momentin säännös voidaan
         poistaa.
             62 a §. Pykälän 4 momentin luetteloa tilanteista, jolloin
         viranhaltijaa ei saa irtisanoa, ehdotetaan täydennettäväksi
         mainitsemalla siinä erikseen äitiys-, isyys- ja vanhempainloma
         sekä hoitovapaa. Muutos vastaa kunnallisen työmarkkinalaitoksen
         laatimaan virkasäännön malliin tehtyjä muutoksia.
             Irtisanomisen osalta rajattaisiin kunnan vapautta päättää
         toimivaltaisesta viranomaisesta pykälään lisättävässä 5
         momentissa siten, ettei päätöstä saa määrätä viranhaltijan
         tehtäväksi.
             62 f §. Ehdotetussa uudessa valtionosuusjärjestelmässä työ
         kyvyltään heikentyneelle viranhaltijalle otetun avustajan
         palkkauskustannuksiin ei myönnettäisi erikseen valtionosuutta.
         Tämän vuoksi pykälä ehdotetaan 51 §:n perusteluihin viitaten
         kumottavaksi tarpeettomana.
             64 §. Viranhaltijoiden kurinpitoa koskevat erityissäännökset
         ehdotetaan kokonaisuudessaan poistettavaksi
         koululainsäädännöstä. Rehtorin, opettajan ja
         oppilaskodinhoitajan kurinpidosta olisi näin ollen jatkossa
         voimassa vain, mitä kunnallislaissa säädetään ja kunnan
         virkasäännössä määrätään.
             71 §. Ehdotetussa valtionosuusjärjestelmässä ei ole enää
         valtionosuuden perusteeksi hyväksyttävää palkkausta, vaan
         koulutoimen kustannukset luetaan valtionosuuden määrään
         vaikuttaviin kustannuspohjiin. Näin ollen on myös eläkkeen
         perusteena olevan palkan määrittelystä poistettu maininta
         valtionosuuden perusteeksi hyväksytystä palkkauksesta. Kun
         peruskoululain nojalla ei enää myönnetä erillispalkkoja, on myös
         maininta tämän lain nojalla tulevasta palkkauksesta jätetty
         pois.
             74 §. Kun kaikki peruskoululain ja peruskouluasetuksen
         mukaisissa asioissa tehdyt päätökset ovat ehdotuksen mukaan
         siirrettävissä kunnanhallituksen käsiteltäväksi, on
         valitusviranomaisena, eräitä erikseen säädettäviä asioita lukuun
         ottamatta, kunnallisvalitusasioissa ensiasteessa aina
         kunnallislain 141 §:n 2 momentin mukaisesti kunnanhallitus.
              Viran vakinaista täyttämistä koskevassa asiassa valitetaan
         nykyisen lain mukaan opetushallitukseen noudattaen, mitä
         muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50)
         säädetään. Tästä muihin asioihin nähden poikkeuksellisesta
         valituslajista ja -tiestä ehdotetaan luovuttavaksi ja
         valituslaji muutettavaksi näissäkin asioissa
         kunnallisvalitukseksi. Näin ollen myös nämä asiat menisivät
         valituksena ensiasteessa kunnanhallitukseen ja edelleen
         mahdollisena jatkovalituksena lääninoikeuteen ja sieltä edelleen
         korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituslajin muuttuessa
         kunnallisvalitukseksi virkavaalista voisivat valittaa hakijoiden
         lisäksi kaikki kunnan jäsenet.
             Asetuksella luetelluissa oppilasta koskevissa asioissa
         säilytettäisiin nykyinen valitusmenettely lääninhallitukseen.
         Tarkoituksena olisi että myös valituskiellot oppilasta
         koskevissa asioissa lueteltaisiin asetuksessa. Nykyisin
         valituskiellot oppilasta koskevissa asioissa ovat perustuneet
         pykälän 4 momentin säännökseen. Mainitussa säännöksessä
         valituskiellon piiriin on määritelty nykyisessä laissa kaikki ne
         päätökset, jotka on säädetty lautakunnan alaisen toimielimen ja
         viranhaltijan ratkaistavaksi. Kun asioita ei ehdotuksen mukaan
         enää säädettäisi määrätyn toimielimen päätettäväksi, joudutaan
         asiat, joissa valitus on kielletty, mainitsemaan erikseen.
         Valituskielto ehdotetaan säilytettäväksi oppilasta koskevien
         asioiden lisäksi vain työsuunnitelman hyväksymistä koskevassa
         asiassa. Muutos merkitsee, että valitusoikeuden piiriin tulevien
         asioiden määrä kasvaa.
             75 §. Myöskään peruskoulua korvaavan koulun toimen
         vakinaista täyttämistä koskevaan päätökseen ei haettaisi enää
         muutosta valittamalla opetushallitukseen. Pykälän 1 momentista
         poistettaisiin myös valitusajan alkamista koskeva
         erityissäännös. Jatkossa valitusaika alkaisi muutoksenhausta
         hallintoasioissa annetun lain 8 §:n 3 momentin mukaan päätöksen
         tekemisestä.
             Pykälän 3 momenttiin siirrettäisiin asetuksesta valituslajia
         koskeva maininta.
             Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin valituskiellon piiriin
         kuuluvien asioiden joukkoon työsuunnitelman hyväksyminen. Muista
         valituskielloista säädettäisiin edelleen asetuksella.
             76 §. Pykälä ehdotetaan kirjoitettavaksi nykyisen kolmen
         momentin sijasta yhteen momenttiin. Pykälän 3 momentista on
         siirretty 1 momenttiin säännös, joka mahdollistaa säätää
         asetuksella valituskiellosta opetushallituksen ja
         lääninhallituksen päätöksiin. Valituskielto on
         peruskouluasetuksen 134 §:ssä säädetty koskemaan niitä
         lääninhallituksen oppilaita koskevia asioita, joissa
         lääninhallitus antaa päätöksen sille tehtyyn valitukseen taikka
         päättää kunnan tekemän päätöksen vahvistamisesta. Valituskiellot
         sisältävä säännös on tarkoitus säilyttää asetuksessa
         entisellään. Kun opetushallitukseen ja lääninhallitukseen ei
         ehdotettujen säännösten mukaan menisi enää muita valitusasioita,
         voidaan nykyisin 1 ja 2 momenttiin sisältyvät
         jatkovalitusoikeutta koskevat säännökset kumota.
             78 §. Myös yksityisen koulun ylläpitäjän toimintavapautta
         hallinnon järjestämisessä ehdotetaan lisättäväksi. Yksityisellä
         koululla tulisi 1 momentin mukaan olla johtokunta, mutta
         johtokunnan kokoonpano olisi koulun ylläpitäjän päätettävissä.
         Johtokuntaan voitaisiin valita edelleen opettajia, koulun muuta
         henkilökuntaa ja oppilaita edustavia jäseniä.
             Pykälän 2 momentista on poistettu viittaus kumottavaksi
         ehdotettuun 88 §:ään ja viittaus kunnan kouluhallinnosta annetun
         lain 16 ja 17 §:ään on korvattu viittauksella samansisältöisiin
          kunnan opetustoimen hallinnosta annettavan lain 6 ja 7 §:ään.
         Pykälän 4 momenttiin sisältyvät viittaukset on siirretty 2
         momenttiin ja 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Kun
         tuntikehyksen tarkoituksena on uudessa
         valtionosuusjärjestelmässä toimia ainoastaan yhtenä
         laskentatekijänä kunnalle maksettavaa valtionosuutta
         määrättäessä ja kun peruskoulua korvaavan koulun osalta
         valtionosuus maksetaan kunnalle, ei pykälään sisälly enää
         viittausta tuntikehyspykäliin. Ehdotetun 31 §:n mukaan
         peruskoulun käyttökustannusten valtionosuuden laskemisessa
         käytettävään tuntimäärään luetaan myös kunnassa sijaitsevan
         peruskoulua korvaavan koulun perusteella 31 a - 31 c §:n
         mukaisesti lasketut tunnit.
             78 a §. Pykälästä on poistettu viittaus kumottavaksi
         ehdotettuihin 58 ja 62 f §:ään.
             Nykyisen lain mukaan peruskoulua korvaavan koulun toimenhal
         tijoiden kurinpitomenettelystä on soveltuvin osin voimassa, mitä
         valtion virkamieslaissa säädetään. Kun tarkoituksena on, että
         valtion virkamieslakia sovellettaisiin myös käytettävissä
         olevien kurinpitokeinojen osalta, ehdotetaan kurinpitomenettelyn
         sijasta säädettävän kurinpidosta. Nykyisin kurinpitoasiat
         käsitellään opetushallituksen yhteydessä toimivassa
         virkamieslautakunnassa. Kun opetushallitusta pyritään
         vahvistamaan ensisijassa opetussuunnitelmien ja -menetelmien
         kehittämisvirastona ja vähentämään hallintoasioiden määrää,
         ehdotetaan toimenhaltijoiden kurinpitoasiat siirrettäväksi
         lääninhallitusten yhteydessä toimiville virkamieslautakunnille.
             Osassa peruskoulua koskevista pykälistä on tietty asia
         säädetty kunnan tehtäväksi. Kun tarkoituksena on, että kunta
         huolehtisi peruskoulua korvaavan koulun osalta edelleen vain
         niistä tehtävistä, jotka nykyistenkin säännösten mukaan kuuluvat
         kunnan ratkaistavaksi, joudutaan pykälän 2 momentissa säätämään
         toimenhaltijan ja tuntiopettajan irtisanominen ja irtisanomisen
         peruuttaminen peruskoulua korvaavan koulun toimivaltaan
         kuuluvaksi. Irtisanominen ehdotetaan säädettäväksi johtokunnan
         tehtäväksi. Sen sijaan irtisanomisen peruuttamisesta päättäminen
         voitaisiin koulun ohjesäännön määräyksin antaa koulun muullekin
         toimielimelle tai toimenhaltijalle.
             78 b §. Kun myös peruskoulua korvaavan koulun hallintoa
         koskeva sääntely olennaisesti kevenisi, ohjesäännön merkitys
         peruskoulua korvaavan koulun hallintoa ja toimivallan
         määrittelyä koskevana asiakirjana korostuisi. Tästä syystä
         ohjesäännön säännösperusta ehdotetaan siirrettäväksi asetuksesta
         lakiin otettavaan uuteen 78 b §:ään. Säännös vastaisi
         sisällöltään peruskoulua korvaavasta koulusta ja yksityisestä
         lukiosta annetun asetuksen nykyistä 11 §:ää. Kun suurinta osaa
         tehtävistä ei ole laissa määrätty tietylle toimielimelle
         kuuluvaksi, vaan tämä tapahtuu vasta ohjesäännön määräyksellä,
         ei 4 kohdassa säädetä kuitenkaan enää toimivallan ja tehtävien
         jaosta.
             Pykälän 2 momentti sisältäisi toimivallan määrittelyä
         koskevan rajoituksen.
             79 §. Kun koulun toimielinten ja toimenhaltijoiden
         päätösvalta ehdotetaan jätettäväksi vähäisiä rajoituksia
         lukuunottamatta koulun ohjesäännön varaan, ehdotetaan pykälän 2
         momentti kumottavaksi tarpeettomana.
             80 §. Kumottavaksi ehdotetun kunnan kouluhallinnosta annetun
         lain 12 §:n 2 momentin mukaan, mitä pykälän 1 momentissa
         säädetään johtosäännössä pakollisesti määrättävistä asioista,
         kuten piirijaosta ja kielenopetuksen järjestämisestä, on
         soveltuvin osin voimassa peruskoulua korvaavasta koulusta. Jotta
         kunta voisi edelleen antaa johtosäännössä peruskoulua korvaavaa
          koulua velvoittavia määräyksiä, ehdotetaan pykälän 1 momenttiin
         lisättäväksi tätä koskeva säännös.
             Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että
         oppilaiden ottaminen voidaan sopia myös peruskoulua korvaavan
         koulun tehtäväksi.
             80 a §. Pykälässä olevia viittauksia tämän lain muihin
         pykäliin on tarkistettu näihin pykäliin ehdotettujen muutosten
         mukaisesti.
             81 §. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi uuden val
         tionosuusjärjestelmän kannalta tarpeettomana säännöksenä.
             83 §. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettava
         laki ehdotetaan ulotettavaksi koskemaan myös peruskoulua
         vastaavaksi järjestettyjä yksityisiä kouluja. Säännös koskisi
         Helsingin Juutalaista koulua. Lain siirtymäsäännöksen nojalla
         nykyisen valtionosuuslain säännöksiä noudatettaisiin koululle
         myönnettävään valtionapuun vuoden 1995 loppuun saakka.
         10 a luku. Rahoitus

             Lakiin on lisätty uusi peruskoulun rahoitusta koskeva 84 a -
         84 c §:t käsittävä 10 a luku.
             84 a §. Pykälän mukaan peruskoulua ja peruskoulua korvaavaa
         koulua varten myönnetään valtionosuutta siten kuin opetus- ja
         kulttuuritoimen rahoituksesta annettavassa laissa säädettäisiin.
         Muutoksena nykytilanteeseen nähden myös peruskoulua korvaavaa
         koulua varten voitaisiin myöntää valtionosuutta
         perustamiskustannuksiin. Peruskoulua korvaavan koulun
         perustamis- ja käyttökustannuksia varten myönnettävä
         valtionosuus myönnettäisiin kunnalle.
             84 b §. Pykälään siirrettäisiin kumottavaksi ehdotetusta 88
         §:stä kahden tai useamman kunnan yhteisen peruskoulun
         perustamiskustannusten jakoperustetta koskeva säännös.
         Säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi piirijakoa koskeva
         maininta, jolloin kustannusten jakoperusteena on kustakin
         kunnasta kouluun tulevien oppilaiden määrä. Kunnat voisivat
         kuitenkin sopia myös muunlaisesta kustannusten jakoperusteesta.
             84 c §. Pykälään siirrettäisiin kumottavaksi ehdotetusta 88
         §:stä säännös oppilaan kotikunnan maksuosuudesta
         käyttökustannuksiin, kun oppilas käy peruskoulua kahden tai
         useamman kunnan yhteisessä peruskoulussa tai muussa kuin sen
         kunnan koulussa, jossa oppilaalla on väestökirjalain (141/69)
         mukainen kotipaikka. Kotikunnan maksuosuus laskettaisiin opetus-
          ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain 9 §:n mukaisesti
         valtionosuuden perusteena olevien yksikköhintojen perusteella
         oppilasta kohti laskettavasta markkamäärästä.
             Pykäläehdotuksen mukaan oppilaan kotikunta ei kuitenkaan
         olisi maksuvelvollinen sellaisesta oppilaasta, jonka käyminen
         vieraan kunnan koulussa ei perustu oppilaan 38 §:ssä säädettyyn
         oikeuteen päästä tähän kouluun. Lain 38 §:ssä säädetään oppilaan
         oikeudesta päästä muuhun kuin oman piirinsä peruskouluun.
         11 luku. Erinäisiä säännöksiä

             87 §. Pykälästä poistettaisiin peruskoulun piirijakoa
         koskevat maininnat.
             88 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Oppilaan kotikunnan
         maksuvelvollisuutta koskevat säännökset ehdotetaan otettavaksi
         uuteen 84 c §:ään.
             89 §. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Oppilaan
         huoltajan kuuleminen oppivelvollisuuden laiminlyöntitapauksissa
         on kodin ja koulun yhteistyöhön ilman erillistä säännöstäkin
         kuuluva asia. Ennen 3 momentissa tarkoitetun rangaistuksen
         tuomitsemista tulee huoltajaa esitutkintalain (449/87)
         perusteella kuulustella.
             92 §. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Siinä on
         säädetty opetusministeriön toimivallasta päättää kokeilusta
         johtuvien lisätehtävien valtionosuuteen oikeuttavien korvausten
         kokonaismäärästä. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan
         lain 38 §:n mukaan voitaisiin edelleenkin myöntää erillistä
         avustusta kokeilutoiminnasta aiheutuviin kustannuksiin.
         Tarkoituksena on, että jatkossa oppilaitosten ylläpitäjät
         saisivat nykyistä suuremmassa määrin päättää kokeilua varten
         myönnetyn avustuksen kohdentamisesta kokeilun kannalta
         tarkoituksenmukaisesti.
             Voimaantulosäännös. Pykälän 2 momentti vastaisi koulun
         johtokunnan osalta kunnan opetustoimenhallinnosta annetun lain 9
         §:n 3 momenttia.
             Nykyisen 38 §:n mukaan oppilaalla on muustakin kuin
         pykälässä erikseen mainitusta erityisestä syystä oikeus päästä
         muun kuin oman piirinsä kouluun. Tällaista säännöstä ei sisälly
         ehdotettuun 38 §:ään. Jotteivät tällaiset oppilaat joutuisi
         vaihtamaan koulua lain voimaantultua, on pykälän 3 momenttiin
         otettu koulunkäynnin jatkamisen samassa koulussa turvaava
         säännös.
             Pykälän 4 ja 5 momentin säännökset määrittäisivät lain
         voimaantulessa vireillä olevien kurinpito- ja
         muutoksenhakuasioiden käsittelyssä noudatettavat säännökset.
             Johtosäännön ja yksityisen koulun ohjesäännön merkitys
         päätösvallan määrittelyssä korostuu hallintoa koskevien
         säännösten purkamisen myötä. Laissa ei asetettaisi määräaikaa
         johtosäännön ja ohjesäännön uudistamiselle. Jotta toimivaltainen
         viranomainen olisi aina määriteltävissä, ehdotetaan pykälän 6
         momentissa, että lain voimaantullessa voimassa olleita
         säännöksiä toimivallasta ja tehtävistä noudatetaan kunnes uusien
         säännösten mukainen johto- tai ohjesääntö on hyväksytty.
         1.4. Lukiolaki

             Lukiolakiin ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin
         peruskoululakiin. Seuraavassa on selostettu pykäläehdotuksia
         vain siltä osin kuin ne poikkeavat peruskoululakiin ehdotetuista
         muutoksista.
             21, 21 a ja 21 b §. Pykälissä säädetään lukion
         valtionosuuden määräytymisen perusteena olevasta opetuksen
         laskennallisesta tuntimäärästä eli tuntikehyksestä. Pykäliin
         ehdotetaan tehtäväksi soveltuvin osin vastaavat
         valtionosuusjärjestelmän uudistamisen edellyttämät muutokset
         kuin peruskoululain 31 ja 31 a-31 c §:n perusteluissa on
         todettu. Tuntikehyksen laskemisen perusteena oleviin
         tuntimääriin ja perusteisiin, joilla tuntimäärää voidaan
         korottaa, ei ehdoteta muutoksia. Kerhotoimintaa ja opettajille
         määrättyjen erityisten tehtävien tuntikehystä koskevan 21 b §:n
         säännökset ovat kuitenkin uusia.
             23 §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös
         velvollisuudesta kohdella lukioon hakeutuvia oppilaita
         hakumenettelyssä yhdenvertaisin perustein. Säännöksellä pyritään
         erityisesti selkeyttämään oppilaan oikeus hakeutua vapaasti
         haluamaansa lukioon.
             26 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Säännös oppilaan
         kotikunnan maksuosuudesta muun kunnan lukiossa käyvästä
         oppilaasta ehdotetaan siirrettäväksi lain uuden 7 a luvun 54 b
         §:ään.
             26 c §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana.
         Ehdotetussa laskennallisessa valtionosuusjärjestelmässä kunta
         voi ilman rajoituksia järjestää lukion oppilaille maksuttoman
         koulukuljetuksen tai suorittaa koulumatkasta oppilaalle
         aiheutuvat kustannukset. Mainituista toimenpiteistä kunnalle
         aiheutuvat menot otetaan mukaan kustannuspohjiin, joiden
         perusteella lasketaan valtionosuuden perusteena olevat
         kuljetuksen yksikköhinnat.
             51 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi ja säännös yksityistä
         lukiota käyvän oppilaan kotikunnan maksuvelvollisuudesta
         siirrettäväksi 54 b §:ään.
         7 a luku. Rahoitus

             Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi rahoitusta koskeva 7 a
         luku, joka sisältäisi kaksi pykälää.
             54 a §. Pykälän mukaan lukion ylläpitäjälle myönnettäisiin
         valtionosuutta perustamishankkeeseen siten kuin opetus- ja
         kulttuuritoimen rahoitusta koskevassa laissa säädettäisiin.
         Lukion käyttökustannuksia varten myönnettäisiin valtionosuutta
         mainitun lain mukaisesti.
             54 b §. Pykälässä säädetään nykyisin 26 ja 51 §:ssä
         säädetystä oppilaan kotikunnan velvollisuudesta suorittaa lukion
         ylläpitäjälle lukiossa olevasta oppilaasta aiheutuva osuus
         lukion käyttökustannuksista. Pykälän osalta viitataan siihen,
         mitä peruskoululain 84 c §:n perusteluissa on todettu. Lukion
         osalta ehdotetaan lisäksi säädettäväksi muuta keskiasteen
         koulutusta vastaavasti, että valtio suorittaisi lukion
         ylläpitäjälle valtionosuutta ja kotikunnan maksuosuutta
         vastaavan markkamäärän oppilaasta, jolla ei ole kotikuntaa
         Suomessa. Menettely koskisi esimerkiksi ulkomailta tulevia
         oppilaita.
         1.5. Iltalukiolaki

             Iltalukiolakiin ehdotetaan tehtäväksi soveltuvin osin
         vastaavat muutokset kuin peruskoululakiin ja lukiolakiin.
         6 a luku. Rahoitus

             Lakiin on lisätty uusi iltalukion rahoitusta koskeva 20 a ja
         20 b §:n käsittävä luku.
             20 a §. Pykälän 1 momentin mukaan iltalukion ylläpitäjälle
         myönnettäisiin valtionosuutta iltalukion perustamishankkeeseen
         siten kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettavassa
         laissa säädettäisiin. Pykälän 2 momentti sisältää
         käyttökustannusten valtionosuutta koskevan säännöksen.
             20 b §. Iltalukion oppilaan kotikunnan maksuosuutta koskeva
         16 a §:n säännös on siirretty uudeksi 20 b §:ksi ja säännökseen
         on soveltuvin osin peruskoululain 84 c §:n perusteluihin
         viitaten tehty uuden valtionosuusjärjestelmän edellyttämät
         muutokset. Kotikunnan maksuosuus on rajoitettu koskemaan vain
         niitä oppilaita, jotka opiskelevat iltalukiossa peruskoulun tai
         lukion koko oppimäärän suorittamiseksi. Iltalukion päätoimista
         opiskelijaa kohti laskettavassa valtionosuuden perusteena
         käytettävässä yksikköhinnassa otetaan huomioon myös
         aineopiskelijoista aiheutuvat kustannukset siten kuin opetus- ja
         kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain 13 §:n perusteluissa on
         todettu. Iltalukion osalta ehdotetaan lukiolain 54 b §:ää
         vastaavasti säädettäväksi, että valtio suorittaisi ylläpitäjälle
         valtionosuutta ja kotikunnan maksuosuutta vastaavan
         markkamäärän, jos oppilaalla ei ole kotikuntaa Suomessa.
             21 §. Pykälän 1 momentin viittaussäännöksiin on tehty tähän
         lakiin ja lukiolakiin tehtyjen muutosten edellyttämät
         tarkistukset.
         1.6. Laki yhteisistä opettajista

             Nykyinen yhteisistä opettajista 4 päivänä heinäkuuta 1980
         annettu laki (539/80) on vanhentunut. Muun muassa säännöksissä
         luetellut koulujen ja oppilaitosten nimet eivät vastaa vuonna
         1985 voimaan tullutta yleissivistävän koulutuksen ja vuonna 1987
         voimaan tullutta ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöä.
         Yhteisten virkojen perustamista ja muuta opettajien
         yhteiskäyttöä koskevat menettelysäännökset ovat tarpeettoman
         yksityiskohtaiset. Nykyinen laki perustuu sille lähtökohdalle,
         että valtionosuus maksetaan erikseen opettajien
         palkkakustannuksiin. Kun muutoksia tulisi tehtäväksi kaikkiin
         nykyisen lain pykäliin, ehdotetaan koko laki kumottavaksi ja
         säädettäväksi uusi laki yhteisistä opettajista.
             1 §. Lain soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi. Laissa
         ei lueteltaisi erikseen niitä oppilaitoksia, joissa voi olla
         yhteisiä opettajia. Myös viittaukset lakisääteistä valtionapua
         saaviin oppilaitoksiin jätettäisiin pois.
             Ehdotuksen mukaan yhteisiä opettajia voisi olla kaikilla
         opetusministeriön tai opetushallituksen toimialaan kuuluvilla
         oppilaitoksilla ja muilla opetusta antavilla laitoksilla.
         Viimeksi mainittuja olisivat esimerkiksi yliopistot ja
         korkeakoulut. Niitä kaikkia nimitettäisiin laissa
         oppilaitoksiksi. Pykälään otettaisiin lisäksi valtuutussäännös,
         joka sallisi asetuksella säätää lain soveltamisalan piiriin
         otettavaksi muitakin oppilaitoksia sekä lain soveltamisen
         muuhunkin opetustoimintaan. Oppilaitokset voisivat toimia
         muillakin hallinnonaloilla. Muuna opetustoimintana tulisi
         kysymykseen ainakin taiteen perusopetus, jota koskeva laki
         annetaan eduskunnalle erikseen.
             Yhteinen opettaja olisi ehdotuksen mukaan kuten nykyisinkin
         joko yhteiseksi perustetun viran tai toimen haltija tai muu
         yhteinen opettaja. Yhteisen opettajan virasta ja toimesta
         säädettäisiin 3 §:ssä ja muusta yhteisestä opettajasta 4 §:ssä.
             Peruskoululaissa, lukiolaissa ja iltalukiolaissa
         säädettäisiin edelleen kahden tai useamman saman
         oppilaitosmuodon yhteisestä virasta. Sen sijaan muutoksena
         nykyiseen verrattuna peruskoulun ja lukion yhteisistä viroista
         olisi voimassa, mitä tässä laissa säädettäisiin.
             2 §. Ensisijaisena oppilaitoksena voisi ehdotuksen mukaan
         olla sellainen oppilaitos, jossa on virkoja tai toimia. Virka
         voisi olla valtion, kunnan tai kuntainliiton. Toimia on
         puolestaan sellaisissa oppilaitoksissa, joiden lainsäädäntö
         sisältää toimia koskevat säännökset. Virka tai toimi voisi olla
         myös kahden tai useamman peruskoulun, lukion tai iltalukion
         yhteinen taikka kuntakohtaiseksi viraksi perustettu.
         Toissijaiseksi oppilaitokseksi voitaisiin ottaa sen sijaan
         kaikki opetusministeriön tai opetushallituksen toimialaan
         kuuluvat oppilaitokset taikka 1 §:n 1 momentin mukaan
         asetuksella lain soveltamisalan piiriin otetut oppilaitokset ja
         muu opetustoiminta.
             3 §. Edellytyksiä yhteisen opettajan viran ja toimen perus
         tamiseen väljennettäisiin olennaisesti. Yhteisen viran tai
         toimen perustaminen jäisi pitkälti oppilaitosten ylläpitäjien
         sopimuksen varaan. Jottei yhteisen viran tai toimen
         perustamisella kierrettäisi kelpoisuusvaatimuksia koskevia
         säännöksiä, ehdotetaan kuitenkin, että virka tai toimi tulisi
         perustaa sen oppilaitosmuodon viraksi tai toimeksi, josta
         osoitetaan eniten tunteja opetusvelvollisuuden täyttämiseksi.
         Muista yhteisiin virkoihin ja toimiin liittyvistä asioista
         voisivat oppilaitosten ylläpitäjät sopia keskenään.
             4 §. Myös muuta yhteistä opettajaa koskevia säännöksiä
         ehdotetaan väljennettäväksi. Toissijaisina oppilaitoksina
         tulisivat kysymykseen kaikki 1 §:ssä tarkoitetut oppilaitokset
         ja muu opetustoiminta. Nykyiseen lainsäädäntöön sisältyvistä
         rajoituksista yhteisen opettajan käytölle ehdotetaan
         luovuttavaksi. Opettajan tulisi täyttää kuitenkin asetuksella
         säädetyt vähimmäiskelpoisuusvaatimukset, jotta hän voisi opettaa
         myös toissijaisessa oppilaitoksessa. Toisessa oppilaitoksessa
         opettamista koskevan määräyksen antaminen edellyttäisi
         viranhaltijan suostumuksen.
             5 §. Pykälässä säädettäisiin yhteisen opettajan
         palvelussuhteen ehdoista. Säännös vastaisi nykyisen lain
         vastaavaa säännöstä.
             6 §. Pykälässä säädettäisiin yhteisen opettajan oikeudesta
         eläkkeeseen ja perhe-eläkkeeseen. Säännös vastaisi nykyisen lain
         vastaavaa säännöstä.
             7 §. Pykälässä säädetään eläkemaksusta, jonka ensisijainen
         oppilaitos olisi velvollinen maksamaan valtiokonttorille. Pykälä
         koskee vain niitä tapauksia, joissa yhteisellä opettajalla on
         oikeus valtion varoista maksettavaan eläkkeeseen ja toissijaisen
         oppilaitoksen opettajien eläke määräytyy kunnallisen tai
         yksityisen eläkejärjestelmän mukaan. Eläketurvakustannukset ovat
         osa 8 §:ssä tarkoitetuista toissijaisessa oppilaitoksessa
         pidetyistä tunneista aiheutuvista kustannuksista, jotka
         ensisijaisen oppilaitoksen ylläpitäjä voi periä toissijaisen
         oppilaitoksen ylläpitäjältä.
             8 §. Pykälässä säädettäisiin yhteisestä opettajasta
         aiheutuvien kustannusten jakamisesta ensisijaisen ja
         toissijaisen oppilaitoksen kesken. Säännöksellä olisi merkitystä
         valtionosuuden kannalta vain niissä tapauksissa, kun kysymys on
         eri oppilaitosmuotojen yhteisestä virasta. Kustannusten
         jakamisella kohdistettaisiin opetuksen järjestämisestä
         aiheutuvat menot kunkin oppilaitosmuodon yksikköhintojen
         laskemisen perusteena oleviin toteutuneisiin kustannuksiin. Op
         pilaitosten ylläpitäjät voisivat sopia, ettei maksua suoriteta.
         Pykälässä ei säädettäisi enää erikseen eläkekustannusten
         jakamisesta. Nykyisen lain mukainen järjestelmä, jossa
         toissijaisen oppilaitoksen eläkelaitos on korvannut
         toissijaisessa oppilaitoksessa pidetyistä tunneista aiheutuvat
         eläketurvakustannukset ensisijaisen oppilaitoksen
         eläkelaitokselle, ei ole käytännössä muun muassa puutteellisten
         ilmoitusten takia toiminut säännöksessä tarkoitetulla tavalla.
         Ehdotuksen mukaan ensisijainen oppilaitos vastaisi
         kokonaisuudessaan mahdollisten eläkemaksujen maksamisesta. Se
         voisi kuitenkin periä toissijaiselta oppilaitokselta siellä
         pidettyjä tunteja vastaavan osuuden myös eläketurvan
         järjestämisestä aiheutuvista kustannuksista.
             9 ja 10 §. Pykälät sisältäisivät asetuksenantovaltuutuksen.
         Pykälissä säädetään niistä yhteisiä opettajia koskevista
         seikoista, joista tulisi säätää asetuksella.
             11 §. Pykälä sisältää lain voimaantulosäännkösen.
             12 §. Pykälä sisältää siirtymäsäännöksen, jonka mukaan
         nykyisen lain mukaan perustetut yhteisen opettajan virat ja
         toimet muuttuvat suoraan lain nojalla tämän lain mukaisiksi
         viroiksi ja toimiksi.
         1.7. Harjoittelukoululaki

             18 §. Pykälään on tehty uuden valtionrahoituslainsäädännön
         edellyttämät muutokset. Kotikunnan maksuosuus valtion
         harjoittelukoulussa olevasta oppilaasta aiheutuvista
         käyttökustannuksista määräytyisi laskennallisten peruskoulun ja
         lukion valtionosuuden perusteena olevien oppilaskohtaisten
         yksikköhintojen ja oppilaan kotikunnan kantokykyluokan
         perusteella. Kunnallisille oppilaitoksille suoritettavista
         kotikuntakorvauksista poiketen kotikunnan maksuosuus
         laskettaisiin kuitenkin oppilaan kotikunnalle määrättyjen
         yksikköhintojen perusteella. Jos kotikunnassa ei ole lukiota,
         sen maksuosuus harjoittelukoulussa olevista lukion oppilaista
         laskettaisiin kuitenkin harjoittelukoulun sijaintikunnan lukion
         valtionosuuden perusteena olevien yksikköhintojen perusteella.
             19 §. Pykälän nykyiseen 1 ja 3 momenttiin on tehty uuden
         valtionrahoituslainsäädännön edellyttämät muutokset. Pykälän 2
         momentti ehdotetaan kumottavaksi, jolloin nykyinen 3 momentti
         siirtyy uudeksi 2 momentiksi. Kumottavaksi ehdotetussa 2
         momentissa on säädetty niistä kustannuksista, jotka otetaan
         huomioon määrättäessä harjoittelukoulun sijaintikunnan
         maksettavaksi jäävää osuutta harjoittelukoulun perusastetta
         varten hankittujen koulutilojen perustamiskustannuksista.
         Pykäläehdotuksen mukaan tämä osuus laskettaisiin opetus- ja
         kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lakiehdotuksen 27 §:n
         mukaisesti hankkeelle vahvistettujen tilamäärien ja erilaisia
         tiloja varten vahvistettujen yksikköhintojen tulosta. Voimassa
         olevasta laista poiketen harjoittelukoulun sijaintikunnan
         osuutta laskettaessa otettaisiin huomioon myös tilojen
         ensikertaisesta kalustamisesta ja varustamisesta aiheutuvat
         kustannukset.
             Voimaantulosäännös. Koska harjoittelukoulun sijaintikunnan
         velvollisuuteen osallistua harjoittelukoulun perusastetta varten
         tarvittavien tilojen perustamiskustannuksiin tulisi 19 §:n
         perusteluissa todettuja muutoksia, voimaantulosäännöksessä on
         tarpeen säätää sijaintikunnan velvollisuudesta osallistua
         perustamiskustannuksiin lain voimaantulohetkellä
         toteutusvaiheessa olevien hankkeiden osalta.
         1.8. Laki Suomalais-venäläisestä koulusta

             10 §. Pykälässä säädetään oppilaan kotikunnan
         maksuvelvollisuudesta Suomalais-venäläisessä koulussa olevasta
         oppilaasta aiheutuvista käyttökustannuksista. Pykälään on tehty
         harjoittelukoululain 18 §:n perusteluissa ehdotetut muutokset.
         1.9. Laki Helsingin ranskalais-suomalaisesta koulusta

             10 §. Pykälässä säädetään oppilaan kotikunnan
         maksuvelvollisuudesta Helsingin ranskalais-suomalaisessa
         koulussa olevasta oppilaasta aiheutuvista käyttökustannuksista.
         Pykälään on tehty harjoittelukoululain 18 §:n perusteluissa
         ehdotetut muutokset.
         1.10. Laki kuulovammaisten ja näkövammaisten sekä
         liikuntavammaisten kouluista

             17 a §. Pykäläehdotuksen mukaan oppilaan kotikunnan
         maksuosuus kuulovammaisten, näkövammaisten tai
         liikuntavammaisten koulussa olevasta varsinaisesta oppilaasta
         aiheutuvista käyttökustannuksista määräytyisi siten, että
         opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain 9 §:n 3
         momentin mukaisesti oppilasta kohti mainittujen koulujen
         todennäköisten keskimääräisten kustannusten perusteella
         vahvistettavasta markkamäärästä vähennetään siitä mainitun lain
         8 §:ssä säädetyn opetustoimen asteikon ja kotikunnan
         kantokykyluokan mukaan laskettu osuus. Nykyään kotikunta on
         velvollinen maksamaan mainituissa oppilaitoksissa opiskelevista
         oppilaista 14 prosenttia koulun oppilasta kohti lasketuista
         käyttökustannuksista.
         1.11. Laki Steiner-koulusta

             5 §. Pykälään on tehty uuden valtionosuusjärjestelmän
         edellyttämät muutokset. Pykäläehdotuksen mukaan Steiner-koulujen
         valtionosuuden määrä on tarkoitus säilyttää ennallaan.
         1.12. Laki steinerpedagogisista erityiskouluista

             3 §. Pykälään on tehty uuden valtionosuusjärjestelmän
         edellyttämät muutokset. Steinerpedagoginen erityiskoulu on
         saanut valtionosuutta 86 prosenttia niihin käyttökustannuksiin,
         jotka ovat olleet valtionosuuteen oikeuttavia peruskoulussa.
         Pykäläehdotuksen mukaan steinerpedagoginen erityiskoulu saisi
         valtionosuutta käyttökustannuksiinsa, joihin ei kuitenkaan
         luettaisi opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain 19
         §:ssä lueteltuja menoja, kuten perustamiskustannuksia ja
         lainojen hoitomenoja. Valtionosuus koulun käyttökustannuksiin
         määräytyisi oppilasta kohden mainitun lain 8 §:ssä säädetyn
         kantokykyluokituksen mukaisen valtionosuusasteikon perusteella
         oppilaiden kotikuntien kantokykyluokkien mukaan. Valtionosuuden
         aleneminen korvautuisi 4 §:n mukaisilla oppilaiden kotikuntien
         maksuosuuksilla.
             4 §. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että
         steinerpedagogisen erityiskoulun oppilaan kotikunta olisi
         velvollinen maksamaan kouluun osoittamasta oppilaasta
         korvauksen, joka saadaan, kun koulun oppilasta kohti lasketuista
         käyttökustannuksista vähennetään koululle 3 §:n mukaisesti
         maksettava valtionosuus.
         1.13. Laki ammatillisista oppilaitoksista


         3 luku. Hallinto

             6 a §. Hallinnon järjestämisen perusteet. Pykälä on uusi.
         Pykälän 1 momentissa luetellaan ammatillisen oppilaitoksen
         hallintoelimet. Pykälän 2 momentti sisältää kuntien ja
         kuntainliittojen hallinnon osalta viittauksen kunnallislakiin ja
         kunnan opetustoimen hallinnosta samanaikaisesti annettavaksi
         ehdotettuun lakiin.
             Laista ehdotetaan erikseen säädettyjä poikkeuksia
         lukuunottamatta kumottavaksi kunnallisten ammatillisten
         oppilaitosten hallintoa koskevat säännökset. Ammatillisten
         oppilaitosten hallinnosta päättäisi tällöin kunta tai
         kuntainliitto kunnallislain mukaisesti. Lisäksi kunnallisten
         oppilaitosten osalta noudatettaisiin kunnan opetustoimen
         hallinnosta annettavaksi ehdotettua lakia. Viimeksi mainitussa
         laissa säädettäisiin kunnan velvollisuudesta asettaa
         opetustoimen hallintoa varten monijäseninen toimielin.
         Käytännössä tällaisena toimielimenä olisi joko lautakunta tai
         johtokunta. Kunnallisiin ammatillisiin oppilaitoksiin ei olisi
         enää velvollisuutta asettaa oppilaitoskohtaisia johtokuntia.
         Monijäsenisen toimielimen asettamista koskeva velvollisuus sen
         sijaan täyttyisi myös siten, että kuhunkin oppilaitokseen
         asetetaan nykyiseen tapaan oma johtokunta.
             Kunnan opetustoimen hallinnosta annetun lain säännöksiä
         kaksikielisten kuntien hallinnosta, eri oppilaitosmuotojen
         yhteisestä hallinnosta sekä salassapidosta ja
         tietojenantovelvollisuudesta sovellettaisiin myös kunnallisissa
         ammatillisissa oppilaitoksissa.
             7 §. Johtokunta. Pykälän 1-3 momentissa säädettäisiin
         valtion ja yksityisen ylläpitämän oppilaitoksen johtokunnasta
         sekä mahdollisuudesta asettaa kunnalliseen ammatilliseen
         oppilaitokseen kokoonpanoltaan kunnallislaista poikkeava
         johtokunta. Pykälään on tehty rakenteellisia muutoksia ja siitä
         on 6 a §:n perusteluihin viitaten poistettu pääosa kunnallisia
         oppilaitoksia koskevista säännöksistä.
             Pykälän mukaan valtion ja yksityisen ylläpitämässä
         oppilaitoksessa tulisi edelleenkin olla johtokunta, jonka
         tehtäväala olisi sama kuin nykyisissä johtokunnissa. Valtion
         ylläpitämässä johtokunnassa olisi edelleenkin aina myös
         opettajien, oppilaitoksen muun henkilökunnan sekä opiskelijoiden
         edustus. Voimassa olevasta lainsäädännöstä poiketen johtokuntaan
         mainituista henkilöryhmistä valittavat edustajat olisivat
         johtokunnan täysivaltaisia jäseniä. Säännös vastaisi tältä osin
         lukion johtokuntaa koskevia säännöksiä. Koska valtion
         oppilaitoksen osalta ylläpitäjän päätösvaltaa käyttää valtion
         viranomainen, johtokunnan kokoonpanoa ei ole katsottu
         tarkoituksenmukaiseksi jättää mainituilta osin ylläpitäjän
         harkintaan. Ylläpitäjän päätösvaltaa valtion oppilaitoksissa
         käyttävät tällä hetkellä lääninhallitukset.
             Kunnallisissa ja yksityisissä oppilaitoksissa edellä
         mainittujen ryhmien edustus johtokunnassa olisi oppilaitoksen
         ylläpitäjän harkinnassa. Kunta voisi pykälän nojalla päättää
         kunnallislaista poiketen, että oppilaitoksessa on opettajien,
         oppilaiden ja koulun muun henkilökunnan edustus kuten valtion
         oppilaitoksissa. Mainitut edustajat olisivat tällöin johtokunnan
         täysivaltaisia jäseniä myös kunnallisissa oppilaitoksissa. Tämän
         vuoksi mainitut jäsenet tulee valita kunnallislain mukaisessa
         järjestyksessä, jollei jäsenten valintaa ole ehdotetun pykälän
         nojalla siirretty kunnanvaltuustolta kunnan muun toimielimen
         tehtäväksi. Yksityisen oppilaitoksen johtokunnan kokoonpano
         olisi kokonaisuudessaan ylläpitäjän päätettävissä. Säännökset
         eivät estä yksityistä oppilaitosta valitsemasta johtokuntaan
         myös opiskelijoita, opettajia ja muuta henkilökuntaa.
         Opiskelijoiden keskuudesta valittujen jäsenten tulee olla 15
         vuotta täyttäneitä oppilaitoksen ylläpitäjästä riippumatta.
             11 §. Apulaisrehtori ja vararehtori. Pykälän 3 momentti
         ehdotetaan 15 §:n perusteluihin viitaten kumottavaksi.
         Momentissa on säädetty rehtorin ja apulaisrehtorin tehtävien
         jakamista koskevasta päätösvallasta.
             13 §. Oppilaskunta. Pykälän 3 momenttia on muutettu siten,
         että kunnallisten oppilaitosten osalta momentissa tarkoitetun
         päätösvallan käyttämisestä päätetään johtosäännössä. Valtion ja
         yksityisten oppilaitosten osalta momentti säilyy sisällöltään
         entisellään.
             15 §. Johtosääntö. Laissa ehdotetaan luovuttavaksi
         säätelytavasta, jonka mukaan ammatillisten oppilaitosten
         tehtävät on säädetty nimetyille hallintoelimille taikka viran-
         tai toimenhaltijoille. Oppilaitoksen ylläpitäjä saisi tällöin
         eräitä yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta päättää
         toimivallan ja tehtävien jaosta johtosäännössä. Tämän vuoksi
         pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka
         mukaan johtosäännössä tulee määrätä oppilaitoksen
         hallintoelinten sekä viran- ja toimenhaltijoiden toimivallasta
         ja tehtävistä. Mainittua momenttia on myös täsmennetty siten,
         että enää ei edellytettäisi oppilaitoskohtaisia johtosääntöjä.
         Muutos koskisi lähinnä kunnallisia oppilaitoksia, joiden osalta
         johtosäännössä annettavat määräykset voitaisiin sisällyttää
         esimerkiksi kunnallisiin yleisiin johtosääntöihin.
              Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana
         kunnallislain kanssa päällekkäisenä säännöksenä.
             21 §. Opetustuntien määrä. Pykälään on tehty laskennallisen
         valtionosuusjärjestelmän edellyttämät muutokset. Kunnallisissa
         ja yksityisissä oppilaitoksissa tuntikehys on vuoden 1994 alusta
         lukien pelkästään valtionosuuden laskennallinen peruste. Vuonna
         1993, jolloin valtionosuus määräytyisi poikkeuksellisesti
         oppilaitosten koon perusteella, tuntikehyksellä ei vielä olisi
         merkitystä. Valtion oppilaitoksissa tuntikehys jatkossakin
         määrittelisi annettavan opetuksen määrän. Pykälässä tarkoitettu
         opetusministeriön toimivalta päättää tarvittaessa tarkemmin
         tuntikehyksestä koskisi lähinnä valtion oppilaitoksia.
             Pykälästä ehdotetaan myös poistettavaksi opetusryhmien
         muodostamisen perusteita koskeva säätely. Opetusryhmä ei uudessa
         valtionosuusjärjestelmässä ole valtionosuuden laskentaperuste.
         Opetusryhmistä päättäisi oppilaitoksen ylläpitäjä
         tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla.
             Lain voimaantulosäännöksen 4 momentin mukaan valtion
         ammatillisissa oppilaitoksissa aikuiskoulutuksena järjestetyssä
         ammatillisessa peruskoulutuksessa ja pitempikestoisessa
         lisäkoulutuksessa sovellettaisiin edelleenkin aikaisempia
         opetusryhmän muodostamista koskevia säännöksiä vuoden 1993
         loppuun. Säätelyjärjestelmä tullaan tältä osin uudistamaan
         vuoden 1994 alusta lukien.
             22 §. Opiskielijaksi ottaminen. Pykälän 1 momenttiin
         ehdotetaan lisättäväksi säännös velvollisuudesta kohdella
         ammatillisiin oppilaitoksiin hakeutuvia opiskelijoita
         hakumenettelyssä yhdenvertaisin perustein. Säännöksellä pyritään
         erityisesti selkeyttämään opiskelijan oikeus hakeutua vapaasti
         haluamaansa ammatilliseen oppilaitokseen.
             23 §. Opiskelijan velvollisuudet. Pykälän 2 momenttia on
         muutettu siten, että kunnallisissa oppilaitoksissa oppilaan
         erottamisesta päättäisi johtokunnan sijasta kunnan opetustoimen
         hallinnosta annettavaksi ehdotetun lain 2 §:ssä tarkoitettu
         monijäseninen toimielin. Jos tällaisia toimielimiä on kunnassa
         useampia, johtosäännössä määrättäisiin päätösvaltainen
         toimielin. Päätösvaltainen toimielin olisi käytännössä joko
         lautakunta tai johtokunta. Oppilaan erottamista koskevaa
         päätöstä ei ole katsottu oikeusturvasyistä mahdolliseksi siirtää
         viran- tai toimenhaltijan ratkaistavaksi. Valtion ja
         yksityisessä oppilaitoksessa erottamisesta päättäisi johtokunta
         kuten nykyisinkin.
             28 §. Yksityisen oppilaitoksen henkilöstön asema.
         Opetushallitusta pyritään kehittämään ensisijaisesti
         opetussuunnitelmien ja -menetelmien kehittämisvirastona.
         Hallinnolliset tehtävät sopivat huonosti tällaisen viraston
         toimialaan. Tämän vuoksi yksityisten oppilaitosten
         toimenhaltijoiden kurinpitoasiat ehdotetaan siirrettäväksi
         opetushallituksen yhteyteen asetetulta virkamieslautakunnalta
         lääninhallitusten yhteyteen asetetuille virkamieslautakunnille.
             29 §. Eläketurva. Laista ehdotetaan kumottavaksi
         ammatillisten oppilaitosten eläketurvaa koskevat säännökset.
         Tästä ei aiheutuisi muutoksia valtion ja kunnallisten
         oppilaitosten henkilöstön eläketurvaan. Yksityisten ammatillista
         peruskoulutusta antavien oppilaitosten uusi henkilökunta sen
         sijaan siirtyisi uudistuksen myötä valtion eläkejärjestelmästä
         työeläkejärjestelmän piiriin. Lain voimaantulosäännöksen 5
         momentin mukaan lain voimaan tullessa yksityisen ammatillista
         peruskoulutusta antavan oppilaitoksen palveluksessa oleva
         henkilökunta pysyisi edelleen valtion eläkejärjestelmässä. Näin
         ollen työeläkejärjestelmää sovellettaisiin sellaiseen
         henkilöstöön, joka palvelussuhde viimeksi mainittuun
         oppilaitokseen on alkanut 1 päivänä tammikuuta 1993 tai sitä
         myöhemmin. Lain voimaantulosäännöksen 6 momentilla turvattaisiin
         ammatillisten erikoisoppilaitosten henkilöstön momentissa
         tarkoitettu eläketurva.
         7 a luku. Rahoitus

             Lakiin on lisätty uusi rahoitusta koskeva 31 a - 31 d §:t
         käsittävä 7 a luku.
             31 a §. Perustamishanke. Pykälä on uusi. Siinä säädetään
         ammatillisten oppilaitosten perustamishankkeisiin myönnettävästä
         valtionosuudesta ja -avustuksesta. Pykälän 1 momentin mukaan
         ammatillista peruskoulutusta antavan oppilaitoksen ylläpitäjälle
         perustamiskustannuksiin myönnettävästä valtionosuudesta olisi
         voimassa, mitä opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevassa
         laissa ehdotetaan säädettäväksi. Näin ollen myös nämä
         oppilaitokset tulisivat erityyppisille tiloille vahvistettaviin
         yksikköhintoihin perustuvan laskennallisen
         valtionosuusjärjestelmän piiriin.
             Pykälän 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuritoimen
         rahoitusta koskevan lain 26 §:n pääsäännöstä poiketen
         perustamishankkeena pidetään myös toiminnallisen kokonaisuuden
         muodostavaa rakentamiseen, hankintaan, peruskorjaukseen tai
         muuhun vastaavaan toimenpiteeseen liittymätöntä laitehankintaa
         ammatillisessa oppilaitoksessa, jos siitä aiheutuvat
         kustannukset ovat vähintään valtioneuvoston vahvistaman
         markkamäärän suuruiset. Perustamishankkeena pidettäisiin
         mainituin edellytyksin myös maatalousalan oppilaitoksen
         harjoitustilan sekä metsä- ja puutalousoppilaitoksen
         harjoitusmetsän hankintaa.
             Pykälän 2 momentin mukaan ammatillisen erikoisoppilaitoksen
         perustamiskustannuksiin voidaan myöntää valtionavustusta valtion
         tulo- ja menoarvion rajoissa. Säännös vastaa tältä osin voimassa
         olevaa lainsäädäntöä.
             31 b §. Käyttökustannukset. Pykälä on uusi. Sen mukaan
         ammatillisen oppilaitoksen käyttökustannuksia varten
         myönnettäisiin valtionosuutta siten kuin opetus- ja
         kulttuuritoimen rahoitusta koskevassa laissa ehdotetaan
         säädettäväksi.
             31 c §. Kotikunnan maksuosuus. Uudessa 31 c §:n 1 momentissa
         säädetään oppilaan kotikunnan velvollisuudesta osallistua
         ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevasta oppilaasta
         aiheutuviin käyttökustannuksiin. Pykälän 1 momentin mukaan
         ammatillista peruskoulutusta antavassa ammatillisessa
         oppilaitoksessa opiskelevan oppilaan kotikunnan maksuosuus
         laskettaisiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan
         lain 9 §:n mukaisesti. Viimeksi mainitussa pykälässä ehdotetaan
         säädettäväksi omat laskentaperusteet toisaalta kunnallisille ja
         yksityisille oppilaitoksille ja toisaalta valtion
         oppilaitoksille.
             Pykälän 3 momentin mukaan oppilaan kotikunnan maksuosuus
         Ahvenanmaalla opiskelevasta oppilaasta määräytyisi samalla
         tavalla kuin valtion oppilaitoksessa opiskelevien oppilaiden
         osalta.
             Jos oppilaalla ei ole kotikuntaa, suoritetaan kunnallisen
         tai yksityisen oppilaitoksen ylläpitäjälle pykälän 2 momentin
         mukaan valtion varoista valtionosuutta ja kotikunnan
         maksuosuutta vastaava markkamäärä. Valtion oppilaitoksissa
         kustannuksista vastaisi valtio kokonaisuudessaan.
             31 d §. Täydennyskoulutuksen rahoitus. Pykälän mukaan
         lääninhallitus voisi valtion talousarvioon otetun määrärahan
         rajoissa hankkia täydennyskoulutusta ammatillisilta
         oppilaitoksilta. Pykälä vastaa voimassa olevaa ammatillisten
         oppilaitosten rahoituksesta annetun lain 12 a §:ää.
         8 luku. Erinäisiä säännöksiä

             32 §. Ammatillinen erityisopetus. Pykälän 2 momentti
         ehdotetaan kumottavaksi. Uudessa laskennallisessa
         valtionosuusjärjestelmässä koulunkäyntiavustajan palkat ovat
         mukana siinä kustannuspohjassa, jonka perusteella lasketaan
         valtionosuuden perusteena olevat yksikköhinnat.
         Valtionosuusjärjestelmän kannalta ei nykyinen säännös, jonka
         mukaan oppilaitoksissa voi olla koulunkäyntiavustajia, ole enää
         tarpeellinen. Myöskään opetusministeriön valtionapuperusteiksi
         antamat määräykset eivät ole enää tarpeen.
             35 §. Aikuisten ammatillinen koulutus. Pykälässä on luovuttu
         väliaikaisen ammatillisen koulutuksen käsitteestä. Väliaikaisena
         koulutuksena järjestettyä aikuisten ammatillista peruskoulutusta
         käsiteltäisiin rahoituksellisesti pääosin samalla tavalla kuin
         muuta ammatillista peruskoulutusta. Jatko- ja
         täydennyskoulutuksen rahoituksesta ehdotetaan säädettäväksi 31 d
         §:ssä.
             Pykälässä säädetty mahdollisuus poiketa tämän lain ja sen
         nojalla annetun asetuksen perusteella annetuista säännöksistä
         koskisi ehdotuksen mukaan ammatillista aikuiskoulutusta. Tämä on
         tarpeen, koska aikuiskoulutuksen tarpeet poikkeavat usein
         olennaisesti nuorten ammatillisesta koulutuksesta.
             39 §. Salassapitovelvollisuus ja tietojensaantioikeus.
         Kunnan opetustoimen osalta henkilöstön ja kunnan hallintoelinten
         jäsenten salassapitovelvollisuudesta ja oikeudesta saada tietoja
         esitetään säädettäväksi kunnan opetustoimen hallinnosta
         samanaikaisesti annettavaksi ehdotetun lain 6 ja 7 §:ssä. Koska
         salassapitovelvollisuuden ja tietojensaantioikeuden tulisi
         sisällöllisesti olla samanlaiset oppilaitoksen ylläpitäjästä
         riippumatta, ehdotetaan, että myös valtion ja yksityisten
         oppilaitosten osalta näistä asioissa noudatettaisiin soveltuvin
         osin kunnan opetustoimen hallinnosta annettua lakia. Pykälässä
         säilytettäisiin terveydenhuolto-oppilaitosten ja sosiaalialan
         oppilaitosten opiskelijoiden salassapitovelvollisuutta koskeva
         erityissäännös, koska kunnan opetustoimen hallinnosta annettava
         laki ei johtokuntiin mahdollisesti valittavia opiskelijoita
         lukuun ottamatta säätelisi opiskelijoiden
         salassapitovelvollisuutta. Pykälän 4 momentissa säädetty
         tietojensaantioikeus vastaa nykyistä 3 momenttia. Siitä, mikä
         hallintoelin käyttäisi 4 momentissa tarkoitettua ylläpitäjän
         toimivaltaa kunnallisessa oppilaitoksessa, määrättäisiin
         johtosäännössä.
             40 §. Muutoksenhaku. Pykälään on tehty hallintoelinten sekä
         viran- ja toimenhaltijoiden tehtävien ja toimivallan
         säätelyjärjestelmän uudistamisen edellyttämät muutokset. Kun
         laissa ei enää eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta säädettäisi
         johtokunnalle kuuluvista tehtävistä, valitusoikeutta ei voida
         rajoittaa vain johtokunnan tekemiin päätöksiin. Pykälän mukaan
         valittaa saisi kaikkiin tämän lain tai sen nojalla annetun
         asetuksen perusteella tehtyihin päätöksiin, ellei asetuksella
         ole erikseen rajoitettu muutoksenhakua. Oikeus hakea muutosta
         siten laajenisi nykyisestä. Asetuksella on peruskoulun ja lukion
         tapaan tarkoitus luetella tyhjentävästi ne päätökset, joihin ei
         saisi hakea muutosta valittamalla. Tällaisia olisivat lähinnä
         eräät päivittäiseen koulutyöskentelyyn liittyvät päätökset.
             Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan vuoden 1993
         alusta lukien.
             Voimaantulosäännöksen 2, 3 ja 5 momentissa säädetään
         hallintoa, toimivallan ja tehtävien jakoa sekä muutoksenhakua
         koskevista lain voimaan tuloon liittyvistä ylimenokauden
         järjestelyistä. Puheena olevan säännöksen 4 momentin osalta
         viitataan 21 §:n perusteluihin. Voimaantulosäännöksen 6 ja 7
         momentissa säädetään 29 §:n perusteluissa selostetusta
         järjestelystä, jonka mukaan lain voimaan tullessa yksityisten
         oppilaitosten palveluksessa olevan henkilökunnan eläketurva
         säilyisi ennallaan.
         1.14. Laki ammatillisten oppilaitosten oppilaiden
         opintososiaalisista eduista

             3 §. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi
         tarpeettomana. Siinä on säädetty mahdollisuudesta antaa
         väliaikaisessa ammatillisessa koulutuksessa olevalle oppilaalle
         tietyin edellytyksin lisättyjä opintososiaalisia etuja.
         Ehdotetussa laskennallisessa valtionosuusjärjestelmässä
         oppilaitoksen ylläpitäjä voi järjestää tällaisia etuja ilman
         puheena olevaa säännöstäkin. Etujen järjestämisestä aiheutuvat
         kustannukset otetaan huomioon laskettaessa valtionosuuden
         perusteena olevia yksikköhintoja.
             6 §. Pykälä ehdotetaan 3 §:n perusteluihin viitaten
         kumottavaksi. Siinä on säädetty ammatillisen oppilaitoksen
         mahdollisuudesta järjestää oppilaalle maksuton koulukuljetus tai
         suorittaa koulumatkoista aiheutuneet kustannukset.
             7 §. Pykälästä on poistettu opetushallituksen toimivalta
         hyväksyä oppilasasuntolat, joissa asuminen on oppilaalle
         maksutonta.
         1.15. Laki ammatillisista opettajankoulutuslaitoksista

             1 §. Ammatillisista opettajankoulutuslaitoksista annetusta
         laista ehdotetaan ammatillisista oppilaitoksista annetun lain 29
         §:n perusteluihin viitaten kumottavaksi eläketurvaa koskeva 19
         §. Lain voimaantulosäännöksen mukaan lain voimaan tullessa
         kumottavassa 19 §:ssä tarkoitetussa yksityisen ammatillisen
         oppilaitoksen palveluksessa olevan henkilökunnan eläketurva
         säilyisi entisellään. Näiden henkilöiden eläke-edut
         määräytyisivät valtion eläkejärjestelmän mukaisesti. Lain
         voimaantulon jälkeen palkattu henkilökunta kuuluisi sen sijaan
         työeläkejärjestelmän piiriin.
         1.16. Laki ammatillisista aikuiskoulutuskeskuksista

             10 §. Valtionavustus perustamiskustannuksiin. Pykälän 3
         momenttiin on tehty opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
         annettavan lain edellyttämät muutokset. Perustamishankkeeseen
         suoritetun valtionosuuden palautukseen sovellettaisiin erikseen
         kumottavaksi ehdotettavan kuntien ja kuntainliittojen
         valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain säännösten
         sijasta opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettavan lain
         44 §:ää.
             14 §. Suhde valtionosuuslakiin. Pykälä ehdotetaan
         kumottavaksi tarpeettomana. Se on sulkenut kumottavaksi
         ehdotetun kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -
         avustuksista annetun lain siinä erikseen mainittua poikkeusta
         lukuunottamatta tämän lain soveltamisalan ulkopuolelle.
             16 §. Opiskelijan kotikunnan korvaus. Pykälän 1 momenttiin
         on tehty uuden valtionosuusjärjestelmän edellyttämät muutokset.
         Koska opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain
         valtionosuusasteikko olisi voimassa olevaa asteikkoa alhaisempi,
         kasvaisivat opiskelijoiden kotikuntakorvaukset alentunutta
         asteikkoa vastaavasti.
                   1.17. Laki lastentarhanopettajaopistoista

             4 a §. Pykälään on tehty uuden valtionrahoitusjärjestelmän
         edellyttämät muutokset. Ehdotetut muutokset eivät aiheuta
         muutoksia niihin kustannusten laskentaperusteisiin, joiden
         nojalla määrätään oppilaiden kotikuntien maksuosuudet
         lastentarhanopettajaopiston ylläpidosta aiheutuvista
         kustannuksista. Pykälän mukaan kunnan maksuosuus määräytyisi
         opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisesti
         vahvistettavasta markkamäärästä mainitun lain 8 §:ssä
         tarkoitetun kantokykyluokituksen mukaisen opetustoimen
         valtionosuusasteikon perusteella.
         1.18. Kansalaisopistolaki


         1 luku. Yleiset säännökset

             1 §. Nykyinen kansalais- ja työväenopistojen valtionavusta
         annettu laki ehdotetaan kumottavaksi ja korvattavaksi uudella
         kansalaisopistolailla. Opistojen nimi ehdotetaan laissa
         muutettavaksi kansalaisopistoksi. Opistot voisivat kuitenkin
         edelleen käyttää niillä nykyisin olevaa nimeä, esimerkiksi
         työväenopisto, vapaaopisto tai ottaa kunnan
         aikuiskoulutusjärjestelmän kokonaisjärjestelyihin liittyen
         muunkin nimen.
             Opistojen päätehtävä on edelleen antaa yleissivistävää
         aikuiskoulutusta. Kansalaisopistot voisivat antaa myös
         ammatillista aikuiskoulutusta ja muuta opetusta asetuksessa
         tarkemmin säädettävällä tavalla. Opistoissa annettava
         ammatillinen aikuiskoulutus olisi lähinnä kurssimuotoista
         ammatillista täydennyskoulutusta, mutta siinä voisi joissakin
         tapauksissa olla myös aikuisten ammatillisen peruskoulutuksen
         osioita tai yleissivistäviä aineita. Kansalaisopistojen
         mahdollisuus ammatillisen peruskoulutuksen antamiseen
         määritellään koulutuksen kehittämissuunnitelmissa. Maininnalla
         muusta koulutuksesta tarkoitetaan ennen kaikkea taiteen
         perusopetusta. Taiteen perusopetuksella tarkoitetaan
         opetussuunnitelmien mukaan etenevää eri taiteen alojen opetusta.
         Harrastustavoitteinen taideaineiden opetus tulee todennäköisesti
         tulevaisuudessakin olemaan perusopetusta laajempaa myös lasten
         ja nuorten keskuudessa.
             Tarkoituspykälässä kansalaisopisto on määritelty
         aikuisoppilaitokseksi. Opiskelijoille ei kuitenkaan nykyiseen
         tapaan esitetä säädettäväksi alaikärajaa. Ikärajan määrittelyä
         ei tarvita lain tasolla. Sen sijaan opisto saisi tarvittaessa
         itse asettaa erilaisia ikärajoja, esimerkiksi opiston
         aikuisoppilaitosluonteen säilyttämiseksi.
             Lasten ja nuorten taito- ja taideaineiden opetukseen, jossa
         luvanvaraisesti ovat voineet olla mukana myös alle 16-vuotiaat,
         on osallistunut vuosittain noin 50 000 opiskelijaa lähinnä
         yhteisissä opintoryhmissä aikuisten kanssa. Lasten ja nuorten
         opiskelumahdollisuuksien ulkopuolelle ovat jääneet lähinnä
         kielet ja luonnontieteelliset aineet, mihin rajaukseen ei ole
         perusteita. Kielten opiskelumahdollisuus on omiaan täydentämään
         koulun kielivalikoimaa harvemmin opiskeltujen kielten osalta.
         Myös luonnontieteellisten aineiden suosiota voisi nuorten
         mukaanpääsy lisätä. Painava syy ikärajan poistamiseen on taiteen
         perusopetus.
             Toiminta-alueen laajennus tutkimus- ja palvelutoimintaan on
         yhdenmukainen ammatillisia aikuiskoulutuskeskuksia koskevan lain
          kanssa. Se vastaa aikuiskoulutuksessa tapahtuvaa kehitystä,
         jossa raja koulutuksen, tutkimuksen ja konsultointityyppisten
         palvelujen välillä on usein keinotekoista asettaa. Myös
         koulutuksen laadun kehittäminen edellyttää
         tutkimusmahdollisuuden liittämistä koulutukseen. Kuvatun
         kaltaista toimintaa on opistoissa meneillään. Kansalaisopistot
         voivat maan laajimpana aikuiskoulutusmuotona kuntatasolla toimia
         koulutuksen sekä sitä tukevan tutkimuksen ja palvelujen
         keskuksena. Samoin kuin koulutusta, tutkimusta ja
         palvelutoimintaa voitaisiin järjestää myös maksullisena
         palvelutoimintana.
             Tarkoituspykälän pohjalta kansalaisopisto voi toimia
         monipuolista koulutusta tarjoavana oppilaitoksena. Ratkaisut
         koulutuksen painopistealueista tehdään kunnissa ottaen huomioon
         muu koulutustarjonta sekä yhteistyön ja työnjaon mahdollisuudet.
         Näin myös erot opistojen kesken muodostuvat nykyistä
         suuremmiksi. Kansalaisopisto voi useilla paikkakunnilla toimia
         myös aikuiskoulutusta tarjoavana ja koordinoivana
         aikuiskoulutuskeskuksena.
             2 §. Kansalaisopiston ylläpitäjänä voisi olla, kuten
         tähänkin asti, kunta tai kuntainliitto tai muu
         oikeustoimikelpoinen yhteisö. Nykyinen perustamislupa
         korvattaisiin ylläpitämisluvalla. Luvan myöntäisi
         opetusministeriö, joka käsittelisi myös ylläpitämisluvan
         muutokset. Laissa säädettäisiin myös ylläpitämisluvan
         peruuttamisesta. Peruuttamisesta päättäisi aina
         opetusministeriö. Ylläpitäjää olisi kuultava
         peruuttamisesityksestä.
         2 luku. Hallinto

             3 §. Kunnallisten kansalaisopistojen hallinnosta olisi
         voimassa, mitä kunnallislaissa säädetään tai sen nojalla
         määrätään. Lisäksi sovelletaan kunnan opetustoimen hallinnosta
         samanaikaisesti annettavaa lakia. Viimeksi mainitussa laissa
         säädettäisiin kunnan velvollisuudesta asettaa opetustoimen
         hallintoa varten monijäseninen toimielin, joka käytännössä olisi
         lautakunta tai johtokunta. Lisäksi kunnan opetustoimen
         hallinnosta annetussa laissa säädettäisiin kaksikielisten
         kuntien hallinnosta, eri oppilaitosmuotojen yhteisestä
         hallinnosta sekä salassapidosta ja tietojensaantioikeudesta.
             4 §. Yksityisen opiston ylläpitäjän tulisi ehdotuksen mukaan
         asettaa johtokunta. Johtokunnan tehtävistä säädettäisiin
         asetuksella ja määrättäisiin johtosäännössä. Läsnäolo- ja
         puheoikeudesta säädettäisiin asetuksella. Tarkoituksena on, että
         yksityisen opiston ylläpitäjä saisi mahdollisimman laajasti itse
         päättää opiston sisäisestä päätöksentekojärjestelmästä.
             5 §. Ehdotuksen mukaan ainoastaan yksityisiltä
         kansalaisopistoilta edellytetään johtosääntöä. Johtosääntö
         korvaisi voimassa olevan lain mukaisen ohjesäännön.
         Johtosääntöön otettavista asioista säädettäisiin tarkemmin
         asetuksella. Kunnallisten opistojen osalta niiden hallinnon
         säätely jäisi kunnallislain ja sen nojalla annettavien
         johtosääntöjen varaan.
         3 luku. Henkilöstö ja opiskelijat

             6 §. Opistossa tulee ehdotuksen mukaan olla edelleen
         rehtorin virka tai toimi. Se voi olla pää- tai sivuvirka tai -
         toimi. Muun henkilöstön osalta ei määritellä virkojen ja toimien
         nimikkeitä, vaan niistä päättäisi ylläpitäjä.
             7 §. Rehtorin ja opettajien kelpoisuudesta säädettäisiin
         asetuksella. Opetusministeriö määräisi tarvittaessa
         kelpoisuuteen vaadittavasta opetusharjoittelusta. Tällainen
         menettely on tarpeen, koska harjoittelun uudistaminen on
         meneillään. Kelpoisuusvaatimuksista opetusministeriö voisi
         myöntää erivapauden.
             8 §. Opiskelijaksi ottamisen perusteista päätetään yleensä
         johtosäännössä. Koska opistoissa on mahdollista antaa myös
         ammatillista koulutusta, opiskelijaksi ottamisen perusteiden
         tulee ammatillisen perus- ja jatkolinjakoulutuksen osalta
         noudattaa näissä muuten noudatettavia perusteita. Tämän vuoksi
         tällaisen koulutuksen osalta voidaan tarvittaessa säätää
         asetuksella opiskelijaksi ottamisen perusteista. Menettely
         koskee kansalaisopistoissa vain harvoja tilanteita.
         4 luku. Rahoitus

             9 §. Kansalaisopistoja varten myönnetään valtionosuutta sekä
         perustamis- että käyttökustannuksiin opetus- ja kulttuuritoimen
         rahoituksesta annettavan lain mukaan. Valtionosuus
         käyttökustannuksia varten laskettaisiin opistolle valtionosuuden
         laskentaperusteeksi vahvistetun opetustuntimäärän ja
         opetustuntia kohden määrätyn laskennallisen yksikköhinnan
         tulosta.
             10 §. Kansalaisopistolle valtionosuuden laskemisen
         perusteeksi tulevan opetustuntimäärän vahvistaisi vuosittain
         opetusministeriö. Tuntimäärää olisi mahdollisuus tarkistaa
         vuosittain ottaen huomioon opiston toiminnassa tapahtuneet
         olennaiset muutokset. Tällaisia olisivat mm. uusista
         koulutustehtävistä, kuten taiteen perusopetuksesta, toiminta-
         alueen muutoksista ja siihen liittyvistä koulutustarpeen
         huomattavista muutoksista aiheutuvat tarkistukset.
             Valtionosuuden laskennassa käytettävän opetustunnin hinta
         määrättäisiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan
         lain mukaisesti joka neljäs vuosi todellisten menojen mukaan.
         Muina vuosina opetustunnin hintaa tarkistettaisiin
         kustannustason ja valtion toimenpiteistä aiheutuvien toiminnan
         muutosten mukaisesti.
             Kansalaisopisto voi antaa opetusta myös maksullisena
         palvelutoimintana. Näitä opetustunteja ja niistä aiheutuvia
         kustannuksia ei oteta huomioon valtionosuuden laskemisessa.
         5 luku. Erinäiset säännökset

             11 §. Työvuosi määritellään asetuksella. Asetuksella on
         tarkoitus säätää, että työvuosi olisi voimassa olevasta laista
         poiketen kalenterivuosi. Vuotuisen eli kalenterivuoden työkauden
         vähimmäispituus esitetään nostettavaksi nykyisestä 26
         työviikosta 33 työviikkoon. Tämä vastaa nykyistä työkauden
         pituutta.
             12 §. Kansalaisopistot voivat edelleen järjestää kokeiluja.
         Menettelystä niissä tapauksissa, joissa kokeiluissa poiketaan
         lain säännöksistä, säädetään asetuksella. Luvan poikkeamiseen
         antaisi opetusministeriö. Mahdollisuudesta myöntää
         valtionavustusta kokeilutoimintaa varten säädettäisiin opetus-
         ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain 38 §:ssä.
             13 §. Pykälän mukainen muutoksenhakusäännös vastaa muussa
         opetustoimessa muutoksenhaussa noudatettavia periaatteita,
         jolloin keskeinen muutoksenhakukeino on kunnallisvalitus.
         Yksityisen kansalaisopiston johtokunnan tai toimenhaltijan
         muihin kuin valtionosuutta koskeviin päätöksiin haettaisiin
         kuitenkin muutosta lääninoikeudelta hallintovalituslain
         mukaisesti. Asetuksella säädettäisiin päätöksistä, joissa
         valitusoikeutta ei ole.
             14 §. Pykälään sisältyisi tavanomainen asetuksenantovaltuus.
         6 luku. Voimaantulo

             15 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta
         1993. Ehdotuksen mukaan ennen lain voimaantuloa voitaisiin
         ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
             16 §. Voimassa olevan lain tarkoittamat kansalais- ja
         työväenopistot muuttuisivat tämän lain voimaantullessa
         kansalaisopistoiksi. Ne säilyttäisivät kuitenkin nimensä, jos se
         on jokin muu kuin kansalaisopisto.
             Yksityisen kansalaisopiston henkilöstön eläketurva määräytyy
         nykyisin eräistä valtion varoista suoritettavista eläkkeistä
         annetun lain eli niin sanotun VAL-järjestelmän mukaan. Uudessa
         valtionosuusjärjestelmässä ei voida enää erotella
         valtionosuuteen oikeuttavaa ja muuta henkilökuntaa, vaan
         valtionosuus tulisi opiston kokonaismenoihin. Näin ollen
         henkilöstön eläkeoikeutta ei voitaisi määritellä
         valtionosuuskriteerin mukaan.
             Uudessa tilanteessa yksityisen kansalaisopiston uusi
         henkilöstö siirtyisi työeläkejärjestelmän piiriin. Lain
         voimaantulosäännöksen 3 momentin mukaan lain voimaan tullessa
         yksityisen kansalaisopiston palveluksessa olevan valtionosuuteen
         oikeuttavan henkilöstön eläketurva määräytyisi lain voimaan
         tullessa voimassa olleiden säännösten eli valtion
         eläkejärjestelmän mukaisesti. Näin ollen työeläkejärjestelmän
         piiriin tulisivat kaikki sellaiset henkilöt, joiden
         palvelussuhde yksityiseen kansalaisopistoon on alkanut 1.1.1993
         tai sitä myöhemmin.
         1.19. Musiikkioppilaitoslaki

             Lain nimike ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan muiden
         valtionosuusuudistuksen piiriin kuuluvien lakien nimikkeitä.
         2 luku. Valtionosuus

             Luvun otsikkoon on tehty uuden valtionosuusjärjestelmän
         edellyttämät muutokset.
             3 §. Pykälän mukaan musiikkioppilaitoksen
         perustamiskustannuksiin voidaan myöntää ja käyttökustannuksiin
         myönnetään valtionosuutta opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta
         koskevassa laissa ehdotetulla tavalla. Musiikkioppilaitoksen
         valtionosuus määräytyisi kantokykyluokituksen mukaan
         laskennallisesta valtionosuuden perusteena käytettävästä
         markkamäärästä siten kuin opetus- ja kulttuuritoimen
         rahoituslain opetustointa koskevissa säännöksissä ehdotetaan
         säädettäväksi. Voimassa olevasta lainsäädännöstä poiketen myös
         musiikkioppilaitosten perustamiskustannusten valtionrahoitukseen
         sovellettaisiin mainitun lain mukaista valtionosuusasteikkoa ja
         tilatyyppikohtaista yksikköhintajärjestelmää.
             4 §. Pykälästä on poistettu menoperusteisen
         valtionosuusjärjestelmän mukainen luettelo valtionosuuteen
         oikeuttavista musiikkioppilaitoksen käyttökustannuksista.
         Pykälässä säädettäisiin ehdotuksen mukaan oppilaan kotikunnan
         velvollisuudesta suorittaa osuutensa musiikin ammatillista
         opetusta saavasta oppilaasta aiheutuvista käyttökustannuksista.
         Maksuosuus määräytyisi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
         annettavan lain mukaisesti. Oppilaan kotikunta ei olisi
         maksuvelvollinen muiden kuin ammatillista opetusta saavien
         oppilaiden osalta.
              Pykälän 2 momenttiin on otettu säännös, jonka mukaan
         oppilaitoksen ylläpitäjälle suoritetaan kotikuntaa vailla
         olevasta ammatillista opetusta saavasta oppilaasta
         valtionosuutta ja kotikunnan maksuosuutta vastaava markkamäärä
         valtion varoista.
             5 §. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain
         mukaan musiikkioppilaitoksen käyttökustannuksia varten
         myönnettävä valtionosuus laskettaisiin oppilaitokselle
         valtionosuuden laskentaperusteeksi vahvistetun opetustuntimäärän
         ja opetustuntia kohden määrätyn laskennallisen yksikköhinnan
         tulosta. Pykäläehdotuksen mukaan opetusministeriö vahvistaisi
         valtionosuuden laskennassa käytettävän opetustuntien määrän
         oppilaitoksittain. Koska musiikin ammatilliselle opetukselle ja
         muulle musiikkioppilaitoksissa annettavalle opetukselle
         laskettaisiin mainitun lain 16 §:n mukaan omat yksikköhinnat,
         opetusministeriö vahvistaisi myös opetustuntimäärät erikseen
         ammatillista ja muuta opetusta varten.
             6 §. Pykälästä ehdotetaan laskennalliseen
         valtionosuusjärjestelmään soveltumattomana kumottavaksi 1
         momentin 4 kohta, jonka mukaan musiikkioppilaitokselle on voitu
         myöntää oikeus valtionosuuteen vain, jos oppilaitos täyttää
         momentissa erikseen säädettyjen edellytysten lisäksi lailla ja
         asetuksella säädetyt muut valtionosuuden ehdot.
             8 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana.
         Musiikkioppilaitoksen henkilökunnan täydennyskoulutukseen
         voidaan valtion talousarvioon otettavan määrärahan rajoissa
         myöntää avustusta ilman laissa olevaa valtuutustakin.
             9 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Opetus-
         ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain 38 §:ään ehdotetaan
         otettavaksi säännös kokeilutoimintaan myönnettävästä
         avustuksesta, joten siitä ei ole tarpeen säätää erikseen tässä
         laissa. Kokeilua varten myönnettävälle valtionavustukselle
         voidaan asettaa ehtoja ilman laissa olevaa valtuutustakin, joten
         pykälässä oleva ehtojen asettamista koskeva valtuutussäännös
         voidaan kumota.
             10 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Musiikkioppilaitoksen
         perustamiskustannuksiin voitaisiin pykälässä säädetyn
         rakennusavustuksen sijasta myöntää valtionosuutta siten kuin 3
         §:ssä ehdotetaan säädettäväksi.
             11 §. Pykälä on muutettuna siirretty 3 lukuun. Pykälän
         perustelut ovat jäljempänä.
         2 a luku. Oppilaan kotikunnan maksuosuudet ja korvaukset
         ammatillista koulutusta antaville musiikkioppilaitoksille

             Luku (11 a-11 c §) ehdotetaan lain 4 §:n perusteluihin
         viitaten kumottavaksi.
         3 luku. Hallinto

             11 §. Pykälä ehdotetaan uudistettavaksi sisällöltään
         kokonaisuudessaan ja siirrettäväksi hallintoa käsittelevään 3
         lukuun. Pykälässä on säädetty kumottavaksi ehdotetun kuntien ja
         kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain
         soveltamisesta musiikkioppilaitoksiin.
             Uudistetun pykälän mukaan kunnallisten oppilaitosten
         hallinnosta olisi erikseen säädettyjä poikkeuksia lukuun
         ottamatta voimassa, mitä kunnallislaissa säädetään tai sen
         nojalla määrätään. Lisäksi sovellettaisiin kunnan opetustoimen
         hallinnosta annettua lakia. Viimeksi mainitussa laissa
         säädettäisiin kunnan velvollisuudesta asettaa opetustoimen
         hallintoa varten monijäseninen toimielin. Käytännössä tällainen
          toimielin olisi joko lautakunta tai johtokunta. Lisäksi kunnan
         opetustoimen hallinnosta annetussa laissa säädettäisiin
         kaksikielisten kuntien hallinnosta, eri oppilaitosmuotojen
         yhteisestä hallinnosta sekä salassapidosta ja
         tietojensaantioikeudesta.
             12 §. Pykälään on otettu musiikkioppilaitosten johtokuntaa
         koskevat säännökset. Johtokunnasta on aikaisemmin säädetty 13
         §:ssä. Säännöksistä on 11 §:n perusteluihin viitaten pääosin
         poistettu kunnallisten musiikkioppilaitosten johtokuntaa
         koskevat määräykset. Johtokunnan asettaminen kunnalliseen
         oppilaitoksen olisi siten kunnan harkinnassa. Yksityisessä
         musiikkioppilaitoksessa tulisi sen sijaan edelleenkin olla
         johtokunta.
             Kunnallisessa musiikkioppilaitoksessa voi ehdotuksen mukaan
         olla joko kunnallislain mukainen johtokunta tai kokoonpanoltaan
         kunnallislaista poikkeava pykälän 1 momentin mukainen
         johtokunta. Kokoonpanoltaan kunnallislaista poikkeavassa
         johtokunnassa olisi opettajakunnan ja oppilaiden edustus sekä
         voimassa olevasta lainsäädännöstä poiketen myös oppilaitoksen
         muun henkilökunnan edustus. Mainituista henkilöryhmistä valitut
         edustajat olisivat voimassa olevasta lainsäädännöstä poiketen
         johtokunnan täysivaltaisia jäseniä. Tämän vuoksi nämä jäsenet
         tulee valita kunnallislain mukaisessa järjestyksessä, jollei
         jäsenten valinta ehdotetun pykälän nojalla ole siirretty
         kunnavaltuustolta kunnan muun toimielimen tehtäväksi.
         Opiskelijoiden edustajien tulisi olla 15 vuotta täyttäneitä
         nykyisen 18 vuoden sijaan. Ehdotetuilla muutoksilla
         yhdenmukaistetaan eri oppilaitosmuotojen hallintosäännöksiä.
             Yksityisten oppilaitosten johtokunnan kokoonpano olisi
         kokonaisuudessaan ylläpitäjän päätettävissä. Säännökset sallivat
         myös opettajien ja koulun muun henkilökunnan edustajien valinnan
         yksityisen oppilaitoksen johtokuntaan.
             13 §. Pykälään on otettu johtosääntöä koskevat säännökset.
         Johtosäännöstä on aikaisemmin säädetty 12 §:ssä. Pykälässä
         luetellaan johtosäännössä määrättävistä asioista.
         Pykäläehdotuksen mukaan kunnallisissa oppilaitoksissa ei enää
         vaadittaisi oppilaitoskohtaista johtosääntöä, vaan kunta voisi
         sisällyttää johtosääntöihin otettavat määräykset kunnan muihin
         johtosääntöihin. Yksityisen musiikkioppilaitoksen
         opetushallitukselle alistettavasta ohjesäännöstä ehdotetaan
         luovuttavaksi. Myös yksityisen musiikkioppilaitoksen
         toiminnasta annettaisiin tarkempia määräyksiä johtosäännössä,
         jota ei alistettaisi valtion viranomaisen vahvistettavaksi.
             Koska laissa ja asetuksessa ei yksittäisiä poikkeuksia
         lukuunottamatta säädettäisi tehtäviä tietylle hallintoelimelle
         taikka viran- tai toimenhaltijalle, johtosäännössä tulee määrätä
         muun ohella oppilaitoksen hallintoelinten sekä viran- ja
         toimenhaltijoiden tehtävistä ja toimivallasta.
             Kunnallisen oppilaitoksen johtosäännön hyväksyy
         kunnallislain mukaisesti kunnanvaltuusto ja yksityisen
         oppilaitoksen johtosäännön pykälän 2 momentin mukaisesti
         oppilaitoksen johtokunta.
             15 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Valtionosuuteen
         oikeutetun henkilökunnan palkkaamiselle säädetyt rajoitukset
         eivät sovellu uuteen valtionosuusjärjestelmään, koska enää ei
         eroteltaisi valtionosuuteen oikeutettua ja muuta henkilökuntaa.
             17 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Siinä on säädetty yk
         sityisen musiikkioppilaitoksen valtionosuuteen oikeuttavan
         henkilökunnan eläketurvasta. Pykälän mukaan
         musiikkioppilaitoksen valtionosuuteen oikeuttavan henkilökunnan
         oikeudesta eläkkeeseen ja heidän jälkeensä suoritettavasta
         perhe-eläkkeestä on nykyisin voimassa, mitä virka- tai
         työsuhteessa val2tion palveluksessa olevan henkilökunnan osalta
         on säädetty. Pykälässä on myös säädetty oppilaitokselle
         palkkaukseen tulevasta valtionosuudesta vähennettävästä
         eläkekustannusosuudesta. Mainitun henkilökunnan lisäksi
         oppilaitoksissa on jonkin verran henkilökuntaa, jonka
         palkkausmenoihin ei ole myönnetty valtionosuutta. Tämä
         henkilökunta on työsopimussuhteista ja sen eläkeoikeudet
         määräytyvät työeläkelainsäädännön mukaisesti.
             Uudessa valtionosuusjärjestelmässä ei voida erotella
         valtionosuuteen oikeuttavaa ja muuta henkilökuntaa, vaan
         valtionosuus tulisi oppilaitoksen kokonaismenoihin. Näin ollen
         myöskään henkilökunnan eläkeoikeutta ei voitaisi enää määritellä
         mainitun valtionosuuskriteerin pohjalta.
             Pykälän kumoamisen myötä yksityisen musiikkioppilaitoksen
         uusi henkilökunta siirtyisi valtion eläkejärjestelmästä
         työeläkejärjestelmän piiriin. Lain voimaantulosäännöksen 3
         momentin mukaan lain voimaan tullessa yksityisen
         musiikkioppilaitoksen palveluksessa olevan valtionosuuteen
         oikeutetun henkilökunnan eläketurva määräytyisi lain voimaan
         tullessa voimassa olleiden säännösten eli soveltuvin osin
         valtion eläkejärjestelmän mukaisesti. Näin ollen
         työeläkejärjestelmän piiriin tulisivat kaikki sellaiset
         henkilöt, joiden palvelussuhde yksityiseen
         musiikkioppilaitokseen on alkanut 1.1.1993 tai sitä myöhemmin.
             19 §. Pykälästä on poistettu uuteen laskennalliseen valtion
         osuusjärjestelmään soveltumattomana säännös, jonka mukaan
         oppilaitoksen on säilyttääkseen oikeutensa valtionosuuteen
         haettava työohjelman muutosta, jos oppilaitoksessa tapahtuvat
         muutokset koskevat valtionosuuden määrästä tehdyn päätöksen
         perusteita.
             19 b §. Pykälä on uusi. Sen mukaan opiskelijan ammatilliseen
         peruskoulutukseen ottamisen perusteista säädettäisiin
         asetuksella. Näin musiikin ammatillisen koulutuksen
         opiskelijavalintaa koskeva säätelyjärjestelmä
         yhdenmukaistettaisiin muun ammatillisen koulutuksen kanssa.
         Pykälässä säädettäisiin myös velvollisuudesta käsitellä
         opiskelijaksi hakeutuvia valintamenettelyssä yhdenvertaisin
         perustein. Pykälä vastaa ammatillisista oppilaitoksista annetun
         lain ehdotettua 22 §:n 1 momenttia.
             20 §. Pykälästä on poistettu säännös, jonka mukaan
         johtokunta päättää oppilaan määräaikaisesta erottamisesta myös
         kunnallisissa oppilaitoksissa. Kunnallisissa oppilaitoksissa
         päätösvaltaa mainitussa asiassa käyttäisi ehdotuksen mukaan
         kunnan opetustoimen hallinnosta annettavaksi ehdotetun lain 2
         §:ssä tarkoitettu monijäseninen kunnan toimielin. Jos tällaisia
         toimielimiä on kunnassa useampia, johtosäännössä määrätään
         päätösvaltaisesta toimielimestä. Yksityisessä oppilaitoksessa
         erottamisesta päättäisi, kuten nykyisinkin, johtokunta.
         Oikeusturvasyistä ei ole katsottu mahdolliseksi, että oppilaan
         erottamista koskeva päätösvalta voitaisiin antaa viran- tai
         toimenhaltijalle.
             Pykälän 2 momenttiin sisältynyt säännös muutoksenhausta
         oppilaan erottamista koskevaan päätökseen on uudistettuna
         siirretty 21 §:ään.
             21 §. Pykälään ehdotetaan otettavaksi musiikkioppilaitoksen
         muutoksenhakua koskevat säännökset. Opetus- ja kulttuuritoimen
         rahoitusta koskevan lain 45 §:n 2 momentin mukaan
         muutoksenhausta valtionosuutta koskevaan päätökseen olisi
         voimassa, mitä kuntien valtionosuuslaissa säädettäisiin.
         Pykälässä säädettäisiin siten muutoksenhausta niihin päätöksiin,
         jotka annetaan tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen
         perusteella. Tällaisia päätöksiä olisivat lähinnä 20 §:ssä
         tarkoitettu oppilaan erottamista koskeva päätös sekä
         musiikkioppilaitoksen viran- tai toimenhaltijan nimittämistä
         koskeva päätös.
             Kunnallisen oppilaitoksen päätökseen haettaisiin oppilaan
         erottamista lukuun ottamatta muutosta siten kuin kunnallislaissa
         säädetään. Yksityisessä oppilaitoksessa tehtyihin päätöksiin
         haettaisiin muutosta lääninoikeudelta siten kuin muutoksenhausta
         hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Oppilaan
         erottamista koskevaan päätökseen haettaisiin kuitenkin
         poikkeuksellisesti muutosta lääninhallitukselta 14 päivän
         kuluessa päätöksen tiedoksisaannista siten kuin viimeksi
         mainitussa laissa säädetään. Ehdotettu muutoksenhakujärjestelmä
         olisi yhdenmukainen muussa opetustoimessa omaksutun
         muutoksenhakujärjestelmän kanssa.
             Voimaantulosäännös. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1993
         alusta lukien. Voimaantulosäännöksen 2 ja 5 momentissa
         ehdotetaan säädettäväksi hallintoa ja muutoksenhakua koskevista
         lain voimaan tuloon liittyvistä ylimenokauden järjestelyistä.
         Voimaantulosäännöksen 3 momentissa säädettäisiin 17 §:n
         perusteluissa selostetusta lain voimaan tullessa yksityisen
         musiikkioppilaitoksen palveluksessa olevan valtionosuuteen
         oikeuttavan henkilökunnan eläketurvan säilyttämisestä ennallaan.
         Voimaantulosäännöksen 4 momentissa säädettäisiin 3 momentissa
         tarkoitetun henkilökunnan osalta suoritettavasta eläkemaksusta,
         siitä perittävästä viivästyskorosta, eläkemaksujen
         pakkoperinnästä sekä mainitun eläketurvan toimeenpanoa varten
         valtiokonttorille toimitettavista tiedoista. Säännökset
         vastaavat nykyisin sovellettavia säännöksiä.
         1.20. Laki kansanopistojen valtionavusta

             2 a ja 14 a §. Pykäliin on tehty uuden rahoitusjärjestelmän
         edellyttämät muutokset. Pykälissä tarkoitettuun opetukseen
         myönnettävää valtionosuutta ja kotikuntakorvausta laskettaessa
         sovellettaisiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan
         lain 8 §:ssä säädettävää nykyistä alhaisempaa asteikkoa.
             Viittaussäännöksen johdosta yksityisen kansanopiston
         kotikuntakorvauksen ja kunnallisen kansanopiston kotikunnan
         maksuosuuden määräytymisen perusteet muuttuisivat samalla
         tavalla.
         1.21. Kirjastolaki

             2 §. Kirjastopalvelujen järjestäminen. Pykälän 1 momenttia
         on muutettu siten, että kunta voisi järjestää yleisen kirjaston
         palveluja myös muulla tavalla kuin ylläpitämällä yleistä
         kirjastoa itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Kunta voisi
         siten käyttää kirjastopalveluiden järjestämisessä myös
         ostopalveluja. Kunta voisi ostaa kirjastopalveluja joko toisilta
         kunnilta tai yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Käytännössä
         ostopalvelut tulisivat kysymykseen lähinnä tietyillä
         kirjastotoimen osa-alueilla, kuten esimerkiksi
         tietotekniikassa.
             Yksityistä kirjastoa koskeva 17 § ehdotetaan kumottavaksi.
         Tämän vuoksi myös nykyinen 2 §:n 2 momentin säännös, jossa
         viitataan 17 §:ään, ehdotetaan kumottavaksi. Pykälän uudeksi 2
         momentiksi on siirretty nykyiseen 5 §:n 1 momenttiin sisältyvä
         säännös, jonka mukaan kaksikielisessä kunnassa kirjastopalveluja
         järjestettäessä molempien kieliryhmien tarpeet tulee ottaa
         huomioon yhtäläisin perustein.
             3 §. Kunnan kirjastolaitos. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
         Kunnan kirjastolaitoksesta oikeudellisena käsitteenä siten
         luovuttaisiin. Kunnat päättäisivät menettelystä, jolla ne
         yhteensovittavat kunnassa sijaitsevien kirjastojen palvelut.
         Samalla luovuttaisiin kuntien velvollisuudesta antaa
         kirjastotointa varten erillinen johtosääntö. Kunnat voisivat
         siten antaa kirjastotointa koskevia määräyksiä muissa
         tarkoituksenmukaisiksi katsomissaan kunnallisissa
         johtosäännöissä. Kunnat eivät myöskään ehdotuksen mukaan ole
         ilman eri pyyntöä velvollisia toimittamaan kirjastoja koskevia
         johtosäännön määräyksiä lääninhallitukselle tiedoksi.
             4 §. Valtionosuus. Pykälässä säädetään nykyisin
         kirjastolautakunnasta. Pääsääntönä nykyään on, että kunnassa
         tulee olla kirjastolautakunta. Pykäläteksti ehdotetaan
         muutettavaksi kokonaisuudessaan. Kirjastolautakunnasta ei jäisi
         lakiin säännöksiä. Kunta voisi siten kunnallislain säännösten
         mukaisesti päättää, miten kirjastolautakunnalle kuuluneet
         tehtävät hoidetaan kunnassa.
             Muutettavaan 4 §:ään ehdotetaan otettavaksi perussäännökset
         kirjastotoimen rahoituksesta. Kunnalle myönnettäisiin
         valtionosuutta kirjaston perustamishankkeeseen siten kuin
         opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevassa laissa
         säädettäisiin. Perustamishankkeena pidettäisiin opetus- ja
         kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain 26 §:n 1 momentissa
         olevasta pääsäännöstä poiketen myös kirjastoauton ja -veneen
         hankintaa.
             Pykälän 2 momentin mukaan myös käyttökustannusten
         valtionosuudesta olisi voimassa, mitä opetus- ja kulttuuritoimen
         rahoituksesta annettavassa laissa säädettäisiin. Kirjaston
         käyttökustannusten perusteella myönnettävän valtionosuuden
         edellytyksenä olisi, että kunta järjestää laissa tarkoitettuja
         kirjastopalveluja. Kunta voisi järjestää valtionosuuden saamisen
         edellytyksenä olevat kirjastopalvelut 2 §:n perusteluissa
         selostetulla tavalla myös ostopalveluina. Kirjastopalveluiden
         tulee tällöinkin laadultaan ja laajuudeltaan vastata yleisen
         kirjaston palveluja.
             5 §. Kokoelmat ja niiden käyttöön asettaminen. Pykälä
         ehdotetaan kumottavaksi. Pykälän nykyisen 1 momentin säännöstä
         kokoelmalle asetettavista vaatimuksista ei pidetä enää
         tarpeellisena. Kaksikielisten kuntien palvelujen järjestämistä
         koskeva säännös on siirretty 2 §:n 2 momenttiin. Pykälän 2
         momentissa on säädetty mahdollisuudesta asettaa kirjaston
         kokoelmiin kuuluvaa aineistoa saataville muihinkin paikkoihin.
         Tällaista kuntien palvelujen järjestämistä koskevaa
         yksityiskohtaista ohjausta ei enää pidetä tarpeellisena.
             Pykälän 3 ja 4 momentissa on säädetty mahdollisuudesta
         järjestää kirjaston kotipalvelua ja asiakaskuljetuksia
         kirjastoon. Näillä säännöksillä on menoperusteisessa
         valtionosuusjärjestelmässä turvattu kunnan oikeus saada
         valtionosuutta mainittujen palvelujen järjestämisestä
         aiheutuneisiin kustannuksiin. Uudessa valtionosuusjärjestelmässä
         laskennallinen valtionosuus myönnetään kunnan kirjaston
         kokonaismenoja varten. Näin ollen mainittujen palvelujen
         järjestämistä koskevilla säännöksillä ei enää olisi vaikutusta
         kunnan valtionosuuteen. Kunta voi järjestää näitä palveluja
         ilman mainittuja säännöksiäkin.
             6 §. Kirjaston huoneisto ja aukiolo.
         Valtionosuusjärjestelmän uudistuessa ei huoneiston hyväksyminen
         ole enää tarpeen. Samoin aukiolon sääntelyä ei pidetä
         tarpeellisena.
             7 §. Maksuttomat kirjastopalvelut. Pykälässä ehdotetaan
         laajennettavaksi kunnan mahdollisuutta periä maksuja
         kirjastopalveluista. Muista kuin pykälässä mainituista
         palveluista kunta voisi periä maksuja. Kunta päättäisi sekä
         palvelujen maksullisuudesta että maksujen suuruudesta.
         Palvelujen maksullisuuden myötä kunnat voisivat nykyistä
         helpommin laajentaa tarjoamiaan kirjastopalveluja.
             Pykäläehdotuksen mukaan maksutonta olisi kirjaston omien
         kokoelmien käyttö kirjastossa ja kirjojen lainaus. Säännöksellä
         pyritään turvaamaan perinteisten kirjastopalvelujen pysyminen
         maksuttomana. Mainittu kokoelmien käyttö olisi maksutonta
         käytettävästä hyödykkeestä riippumatta. Maakuntakirjastojen ja
         yleisten kirjastojen keskuskirjaston antamien kaukolainojen
         maksuttomuudesta säädetään 13 ja 14 §:ssä.
             8 §. Henkilökunta. Kirjaston henkilöstön rakennetta ja
         kelpoisuusvaatimuksia säännellään nykyisin varsin
         yksityiskohtaisesti. Nyt sääntelyä ehdotetaan huomattavasti
         kevennettäväksi. Muutetulla pykälän 1 momentilla pyritään
         turvaamaan se, että riittävällä osalla kirjastohenkilökuntaa on
         alan koulutus. Pykälän 2 momentin mukaan kirjaston ammatillisen
         henkilökunnan kelpoisuusvaatimuksista säädetään tarvittaessa
         asetuksella. Pykälän nykyiseen 2 momenttiin sisältyvä säännös,
         jonka mukaan opetusministeriö on voinut päättää kunnan
         kirjastolaitoksen tarpeellisen henkilökunnan määrän ja
         rakenteiden perusteista, ehdotetaan kumottavaksi.
             9 §. Kirjastolaitoksen johtaja. Pykälä ehdotetaan
         kumottavaksi tarpeettomana. Kunta voisi tältäkin osin itse
         päättää kirjastotoimen hallinnon järjestämisestä.
             10 §. Henkilökunnan kelpoisuusehdot. Pykälä ehdotetaan 8 §:n
         perusteluihin viitaten kumottavaksi. Kirjastonhoitajan virkoja
         koskeva erivapausmenettely ehdotetaan poistettavaksi.
             11 §. Ohjaus ja valvonta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
         Siinä on säädetty opetusministeriön ja lääninhallitusten
         toimivallasta ohjata, valvoa ja tarkastaa kunnan kirjastotointa.
         Muutoksella pyritään korostamaan kuntien itsenäistä päätösvaltaa
         palvelujen järjestämisessä. Tarkoituksena on aikaisempaa enemmän
         painottaa muodollisesta säätelystä vapaata informaatio-ohjausta.
             13 §. Maakuntakirjastot. Pykälän 1 momenttiin on tehty
         kunnan kirjastolaitosta koskevan 3 §:n kumoamisen edellyttämät
         tekniset muutokset.
             Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että
         maakuntakirjastoksi määrätty kunnan kirjasto ei saisi sen
         lisäksi, mitä 7 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi maksuttomista
         kirjastopalveluista, periä maksua yleisille kirjastoille
         antamistaan kaukolainoista. Valtio rahoittaa maakuntakirjastojen
         toimintaa erityisavustuksella ja tukea on tarkoitus jatkaa
         opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain 38 §:n
         nojalla.
             14 §. Yleisten kirjastojen keskuskirjasto. Pykälän 1
         momenttiin on tehty vastaavat muutokset kuin 13 §:n 1
         momenttiin. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan 13 §:n perusteluihin
         viitaten säädettäväksi, että yleisten kirjastojen
         keskuskirjastoksi määrätyn kunnan kirjasto ei saisi 7 §:ssä
         säädettyjen maksuttomien kirjastopalvelujen lisäksi periä maksua
         myöskään muille yleisille kirjastoille antamistaan
         kaukolainoista.
             16 §. Kirjastojen ja koulujen yhteistyö. Pykälä ehdotetaan
         kumottavaksi. Yleisten kirjastojen ja koulukirjastojen toiminnan
         yhteensovittaminen jää pykälän kumoamisen myötä
         kokonaisuudessaan kuntien harkintaan.
             17 §. Yksityiset kirjastot. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
         Valtionavustukset yksityisille kirjastoille ovat ajan mittaan
         vähentyneet ja ovat menettäneet nyttemmin suurimmaksi osaksi
         merkityksensä. Kunta voisi sen sijaan 2 §:n mukaisesti ostaa
         kirjastopalveluja myös yksityisiltä palvelujen tuottajilta.
             18 §. Pohjoismainen kuntien yhteistyö. Pykälä ehdotetaan
         kumottavaksi, koska siinä tarkoitettua pohjoismaista
         valtakunnanrajat ylittävää kuntien välistä yhteistyötä varten
         voidaan myöntää harkinnanvaraista valtionavustusta opetus- ja
         kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain 38 §:n nojalla. Näin
         ollen mainittua yhteistyötä varten myönnettävästä avustuksesta
         ei ole tarpeen säätää tässä laissa.
             19 §. Kustannusten jakaminen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi
         tarpeettomana. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan
         lain 22 §:n mukaan kahden tai useamman kunnan yhteisen kirjaston
         kantokykyluokittainen valtionosuus määräytyy kuntien
         asukasmäärien mukaisessa suhteessa.
             20 §. Poistetun aineiston luovuttaminen. Pykälä ehdotetaan
         kumottavaksi uuteen valtionosuusjärjestelmään soveltumattomana.
             Voimaantulosäännös. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan vuoden
         1993 alusta. Valitut kirjastolautakunnat jatkaisivat lain
         voimaantulosta riippumatta tehtävissään toimikautensa loppuun.
         1.22. Nuorisotyölaki

             2 §. Pykälän 1 momentin mukaan valtion ja kuntien tehtävänä
         on ensisijaisesti edellytysten luominen nuorisotoiminnalle.
         Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa
         säädettäisiin kunnan tehtävistä nuorisotoimen alalla. Kunnan
         tulisi uuden säännöksen mukaan järjestää tarvittaessa
         nuorisotoimintaa sekä huolehtia nuorisopolitiikkaan liittyvistä
         yhteydenpito- ja tiedotustehtävistä. Säännöstä pidetään
         tarpeellisena siksi, että kunnan nuorisolautakuntaa ja samalla
         kunnan tehtäviä määrittelevä 4 §:n 1 momentti ehdotetaan
         kumottavaksi.
         2. luku. Kunnan nuorisotoimen hallinto

             Luku, jossa säädetään nuorisolautakunnasta (4 ja 5 §) sekä
         nuorisotoimen viroista ja niiden kelpoisuusehdoista ehdotetaan
         kumottavaksi. Kunta päättäisi itse nuorisotoimen hallinnon
         järjestämisestä sekä nuorisotoimen viroista ja niiden
         kelpoisuusehdoista.
             7 §. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnalle
         myönnettäisiin valtionosuutta nuorisotyötä varten siten kuin
         opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevassa laissa
         säädettäisiin.
             8-11 §. Kun valtionosuuden perusteista,
         valtionosuusasteikosta, valtionapuviranomaisesta sekä
         valtionosuuden maksatuksesta säädettäisiin opetus- ja
         kulttuuritoimen rahoitusta koskevassa laissa, pykälät ehdotetaan
         kumottaviksi.
             15 §. Nuorisotoiminnan perustamishankkeisiin voitaisiin
         edelleenkin myöntää valtionavustusta. Pykälässä viitattaisiin
         tältä osin opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevaan
         lakiin. Pykälästä on lisäksi poistettu lainan myöntämistä
         koskevat maininnat.
             16 §. Nuorisotoiminnan perustamishankkeeseen myönnettävän
         valtionavustuksen enimmäismäärää koskeva pykälä ehdotetaan
         kumottavaksi.
             17 §. Koska perustamishankkeisiin ei enää voitaisi myöntää
         lainaa, pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
             23 §. Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarojen käyttöä
         koskevaa pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälästä
         poistetaan lainaa koskeva maininta.
             26 §. Pykälä, joka koskee kelpoisuuden säilyttämistä
         nuorisotoimen virkaan, ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana.
          1.23. Liikuntalaki

             3 §. Liikuntapaikkojen perustamishankkeisiin ei enää
         myönnettäisi lainaa. Pykälää tarkistettaisiin tämän mukaisesti.
             5, 6 ja 7 §. Pykälissä säädetään kunnan liikuntatoimen
         hallinnosta. Koska esityksen mukaan kunta päättäisi itse
         liikuntatoimen hallinnon järjestämisestä kunnallislain
         säännösten mukaisesti, pykälät ehdotetaan kumottaviksi.
             8 §. Pykälän mukaan kunnalle myönnettäisiin valtionosuutta
         liikuntatoimintaa varten siten kuin opetus- ja kulttuuritoimen
         rahoitusta koskevassa laissa säädettäisiin.
             8 a-10 §. Valtionosuuksia koskevan säännöstön uudistamisen
         vuoksi pykälät ehdotetaan kumottaviksi.
             11 §. Liikuntapaikkojen perustamishankkeisiin voitaisiin
         edelleenkin myöntää valtionavustusta. Pykälässä viitattaisiin
         tältä osin opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevaan
         lakiin. Pykälästä on lisäksi poistettu lainan myöntämistä
         koskevat maininnat.
             12 §. Pykälästä on poistettu lainan myöntämistä koskevat
         maininnat.
             13 ja 14 §. Liikuntapaikkojen perustamishankkeisiin
         myönnettävän valtionavustuksen enimmäismäärää ei pidetä
         tarpeellisena laissa erikseen säännellä. Tarpeellisena ei pidetä
         myöskään enää säätää siitä, mitä seikkoja on erityisesti
         otettava huomioon avustusta myönnettäessä (13 § 2 mom).
             15 §. Pykälä, joka koskee lainan takaisinmaksua, ehdotetaan
         kumottavaksi.
             16 §. Muutettavaksi ehdotetun pykälän mukaan
         opetusministeriö voisi antaa tässä luvussa tarkoitettuja
         avustuksia koskevia tarkempia määräyksiä. Siten ministeriö ei
         voisi enää määrätä siitä, mitä on pidettävä hyväksyttävinä
         perustamiskustannuksina.
             23 §. Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarojen käyttöä
         koskevaa pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälästä
         poistetaan lainaa koskeva maininta.
             24 §. Koska opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevassa
         laissa säädettäisiin valtionosuuden ja -avustuksen myöntävästä
         viranomaisesta, ehdotetaan vastaavat maininnat poistettaviksi 2
         ja 3 momenteista. Ehdotuksen mukaan valtioneuvosto päättäisi
         niistä perusteista, joiden mukaan määräytyisi se, missä
         tapauksissa avustuksen myöntämisestä perustamishankkeisiin
         päättäisi opetusministeriö tai lääninhallitus ja missä
         tapauksissa läänin liikuntalautakunta.
             28 §. Pykälä, joka koskee kelpoisuuden säilyttämistä
         liikuntahallinnon virkaan, ehdotetaan kumottavaksi
         tarpeettomana.
             Voimaantulosäännös. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1993.
         1.24. Laki kuntien kulttuuritoiminnasta

             Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki kuntien
         kulttuuritoiminnasta. Tämä laki korvaisi voimassa olevan
         samannimisen lain. Uudessa laissa ei olisi enää säännöksiä
         kulttuuritoiminnan hallinnon järjestämisestä kunnassa.
         Valtionosuutta ja -avustusta koskevat säännökset on kirjoitettu
         uudelleen.
             1 §. Kunnan tehtävä kulttuuritoimen alalla. Pykälän mukaan
         kunnan tehtävänä on edistää, tukea ja järjestää
         kulttuuritoimintaa kunnassa. Kulttuuritoiminnan järjestäjänä voi
         olla kunta itse taikka kulttuuritoimintaa harjoittava yhteisö
         tai säätiö. Kunnan tehtävänä on myös järjestää kunnan asukkaille
         mahdollisuuksia taiteen perusopetukseen sekä harrastusta
         tukevaan opetukseen taiteen eri aloilla. Taiteen
         perusopetuksella tarkoitetaan taiteen perusopetuksesta erikseen
         annettavan lain mukaisesti suunnitelmallisesti etenevää,
         vahvistettuja opintosuunnitelmia noudattavaa eri taiteenalojen
         opetusta lähinnä lapsille ja nuorille.
             2 §. Kulttuuritoiminta. Kulttuuritoiminta on määritelty
         samalla tavoin kuin nykyisen lain 1 §:ssä.
             3 §. Valtionosuus ja -avustus. Kunnalle myönnettäisiin 1
         momentin mukaan valtionosuutta kulttuuritoimintaa varten siten
         kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevassa laissa
         säädettäisiin.
             Pykälän 2 momentissa on nykyistä 8 §:ää vastaava säännös
         valtionavustuksen myöntämisestä kunnassa toimiville yhteisöille,
         säätiöille ja laitoksille perustamishanketta varten. Lainaa ei
         enää sellaista hanketta varten voitaisi myöntää.
             4 §. Tarkemmat säännökset. Pykälä sisältäisi tavanomaisen
         asetuksenantovaltuussäännöksen.
             5 §. Voimaantulo. Laki on tarkoitus tulla voimaan vuoden
         1993 alusta. Lailla kumottaisiin kuntien kulttuuritoiminnasta
         annettu laki siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
         1.25. Museolaki

             Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi museolaki. Tämä laki
         korvaisi museoiden valtionosuuksista ja -avustuksista annetun
         lain. Uuden lain säätämistä on pidetty lakiteknisesti
         tarkoituksenmukaisena ratkaisuna siksi, että
         rahoitusjärjestelmän uudistus edellyttäisi huomattavia muutoksia
         nykyisen lain useimpiin säännöksiin.
         1 luku. Valtionosuus

             1 §. Museoille myönnettäisiin valtionosuutta siten kuin
         tässä laissa ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
         annettavassa laissa säädettäisiin. Tässä laissa säädettäisiin
         lähinnä niistä edellytyksistä, joilla museoille myönnettäisiin
         valtionosuutta.
             2 §. Valtionosuuden saamisen edellytyksiä on kevennetty.
         Enää ei vaadittaisi nykyiseen lakiin sisältyviä edellytyksiä,
         jotka koskevat museotiloja, museon hoitoa sekä museoesineiden
         säilyttämistä, nähtävänäoloa ja käyttöä.
             3 §. Opetusministeriö hyväksyisi museon valtionosuuteen
         oikeutetuksi. Opetusministeriön nimeämille valtakunnallisille
         erikoismuseoille, maakuntamuseoille ja aluetaidemuseoille
         suoritettaisiin näiden museoiden erityistehtävien vuoksi
         valtionosuus opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa
         laissa säädetystä asteikosta poiketen 10 prosenttiyksikköä
         suurempana.
             4 §. Opetusministeriö päättäisi valtion talousarvion
         rajoissa museokohtaisesti valtionosuusperusteena käytettävän
         henkilötyövuosien määrän.
         2 luku. Valtionavustukset

             5 §. Valtionosuuteen oikeutetuille museoille voitaisiin
         myöntää valtion talousarvion rajoissa harkinnanvaraista
         valtionavustusta perustamishankkeisiin. Tarkemmat säännökset
         asiasta sisältyvät opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
         annettavaan lakiin.
         3 luku. Erinäisiä säännöksiä
              6 §. Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroja
         voitaisiin käyttää museoiden valtionosuuksiin ja -avustuksiin.
             7 §. Valtakunnallisten erikoismuseoiden, maakuntamuseoiden
         ja aluetaidemuseoiden tehtävistä säädettäisiin asetuksella.
             8 §. Pykälä sisältää tavanomaisen asetuksenantovaltuuden.
         4 luku. Voimaantulo

             9 §. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1993 alusta
         samanaikaisesti muiden valtionosuusuudistukseen liittyvien
         lakien kanssa.
         1.26. Teatteri- ja orkesterilaki

             Lain tarkoituksena on järjestää teattereille ja
         orkestereille annettava valtion taloudellinen tuki
         pääasiallisesti lakisääteiselle pohjalle.
         1 luku. Valtionosuus

             1 §. Teattereille ja orkestereille myönnettäisiin
         valtionosuutta käyttökustannuksiin siten kuin tässä laissa ja
         opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettavassa laissa
         säädettäisiin.
             2 §. Valtionosuuden saamisen edellytyksenä olisi, että
         teatterin tai orkesterin omistaisi kunta, kuntainliitto tai
         sellainen yksityinen yhteisö tai säätiö, jonka sääntömääräisiin
         tehtäviin kuuluu teatteri- tai orkesteritoiminnan harjoittaminen
         tai ylläpitäminen. Lisäksi edellytettäisiin, että teatteri tai
         orkesteri harjoittaisi vakinaista ja ammatillista
         esitystoimintaa.
             3 §. Opetusministeriö päättää lain voimaantullessa teatteri-
          ja orkesterikohtaisesti, mitkä teatterit ja orkesterit tulevat
         lain nojalla saamaan valtionosuutta. Opetusministeriö päättää
         myös, mitkä teatterit ja orkesterit myöhempinä vuosina pääsevät
         valtionosuuden piiriin.
             Valtakunnallisista teattereista lain piiriin tulisivat
         Svenska Teatern i Helsingfors-niminen teatteri ja Tampereen
         Työväen Teatteri. Suomen Kansallisteatterin ja Suomen
         Kansallisoopperan valtion tuen osalta noudatettaisiin, mitä
         niistä on erikseen säädetty arpajaislain (491/65) nojalla
         annetulla asetuksella (725/82) raha-arpa- ja veikkauspelien
         ylijäämän käyttämisestä.
             Lain voimaantullessa valtionosuuden piiriin on tarkoitus
         ottaa 50 teatteria, joista 10 teatteriryhmää, 5 tanssiteatteria
         ja 4 lastenteatteria. Orkestereiden osalta valtionosuuden
         piiriin otettaisiin 23 orkesteria ja muuta yhtyettä.
             4 §. Opetusministeriö päättäisi valtion talousarvion
         rajoissa teatterin ja orkesterin laskennallisesta
         henkilötyövuosien määrästä.
             5 §. Merkitykseltään valtakunnallisiksi katsottaviin
         teattereihin ei ole tarkoituksenmukaista soveltaa opetus- ja
         kulttuuritoimen rahoituksesta annettavassa laissa säädettyä
         kuntien kantokykyluokitusta. Siten esitetään, että Svenska
         Teatern i Helsingfors-niminen teatteri ja Tampereen Työväen
         Teatteri saisivat sijaintikunnan kantokykyluokasta poikkeavan
         valtionosuuden.
             Lakiehdotuksessa nyt nimettyjen teattereiden lisäksi tulisi
         opetusministeriölle säätää mahdollisuus valtion talousarvion
         rajoissa myöntää teatterin ja orkesterin sijaintikunnan
         kantokykyluokan mukaan määräytyvää valtionosuutta suurempi
         valtionosuus valtakunnallisesti tai alueellisesti
         merkitykselliselle teatterille tai orkesterille silloin, kun
         tähän on erityisiä perusteita. Tällainen peruste voisi olla
         esimerkiksi teatterin toiminnan erityisluonne, kuten
         valtakunnallinen tanssiteatteri-, nukketeatteri- tai lastenteat
         teritoiminta, tai muu valtakunnallisesti merkittävä teatteri-
         tai orkesteritoiminta taikka alueellinen teatteri- tai
         orkesteritoiminta.
         2 luku. Valtionavustukset

             6 §. Teatterit ja orkesterit voisivat saada
         perustamishankkeisiin valtion talousarvion rajoissa
         harkinnanvaraista valtionavustusta. Tarkemmat säännökset asiasta
         sisältyvät opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevaan
         lakiin.
         3 luku. Erinäisiä säännöksiä

             7 §. Pykälä sisältäisi tavanomaisen
         asetuksenantovaltuutuksen.
             8 §. Teattereiden ja orkestereiden toimintaa tuetaan
         nykyisin veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroista.
         Säännöksellä mahdollistetaan näiden määrärahojen käyttö myös
         valtionosuutta saaviin teattereihin ja orkestereihin.
         4 luku. Voimaantulo

             9 §. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan samanaikaisesti muiden
         valtionosuusuudistukseen liittyvien lakien kanssa 1 päivänä
         tammikuuta 1993.
         1.27. Yksityisten valtionapulaitosten toimiehtosopimuslaki

             Tarkoitus on, että maamme teattereissa ja orkestereissa
         voitaisiin valtionosuuslain voimaan tultuakin nykyisessä
         laajuudessa kollektiivisesti sopia palvelussuhteen ehdoista ja
         noudattaa mahdollisimman yhtenäistä ja yhdenmukaista
         työehtosopimuskäytäntöä. Siksi yksityisten valtionapulaitosten
         toimiehtosopimuslain 2 §:n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi
         siten, että lakia ei sovelleta valtionosuutta saaviin
         teattereihin ja orkestereihin.
         2. Tarkemmat säännökset ja määräykset

             Uuden rahoituslain nojalla on tarkoitus antaa asetus, johon
         tulisivat tarkemmat säännökset lain täytäntöönpanosta.
         Asetuksella on tarkoitus säätää lähinnä menettelyä koskevista
         seikoista, kuten tehtävänjaosta ja yhteydenpidosta eri
         viranomaisten kesken. Asetuksella säädettäisiin myös eräiden
         valtionosuuden laskentaperusteiden soveltamisesta. Tämän
         esityksen mukaan kumottavien lakien nojalla annetut asetukset
         kumoutuvat lainsäädännön voimaantullessa. Toimintalakien nojalla
         annettuihin asetuksiin on tehtävä näiden lakien muutoksesta
         johtuvat tarkistukset. Asetusluonnokset eivät ole esityksen
         liitteenä.
         3. Voimaantulo

             Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan vuoden 1993 alusta.
         Samasta ajankohdasta tulisi voimaan myös kuntien
         valtionosuuslaki. Ennen uuden rahoituslain voimaantuloa
         voitaisiin ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin
         toimenpiteisiin. Siirtymävaiheen aikana sovellettaisiin eräissä
         tapauksissa esityksen mukaan kumottavien lakien säännöksiä.
             Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan
         hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset: