Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi rahanpesun estämisestä ja selvit-
tämisestä annetun lain sekä rikoslain 32 luvun 1 §:n muuttamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettuun lakiin ehdotetaan
tehtäviksi eräistä kansainvälisessä terrorismin rahoituksen vastaisessa
yleissopimuksessa asetetuista velvoitteista, Euroopan yhteisön
rahanpesudirektiivin muutoksessa asetetuista velvoitteista sekä eräistä
rahanpesun vastaisen kansainvälisen toimintaryhmän FATF:n rahanpesun
vastaisissa suosituksissa ja terrorismin rahoituksen vastaisissa
erityissuosituksissa asetetuista velvoitteista aiheutuvat muutokset.
Keskeisimmät muutokset olisivat rahanpesun estämis- ja
selvittämisjärjestelmän soveltamisalan laajentaminen, ilmoitusvelvollisten
piirin laajentaminen ja tehostetusta tunnistamisvelvollisuudesta,
huolellisuusvelvollisuudesta ja ilmoitusvelvollisuudesta laissa
nimenomaisesti säätäminen.
Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän soveltamisalaa ehdotetaan
laajennettavan käsittämään varsinaisen rahanpesun estämisen ja
selvittämisen lisäksi terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen.
Ilmoitusvelvollisten piiriä ehdotetaan laajennettavaksi kattamaan myös
tilintarkastajat, kirjanpitäjät, arvoesineiden kauppiaat ja välittäjät,
huutokaupanpitäjät, oikeudellisissa asioissa avustavat pois lukien
oikeudenkäyntiavustajana ja asiamiehenä toimiminen sekä muuta
maksuliikettä kuin yleistä maksujenvälitystä harjoittavat.
Ilmoitusvelvollisten piiriin ehdotetaan lisäksi tehtäviksi eräät kansallisista
tarpeista aiheutuvat tarkennukset. Tehostettuja tunnistamis-, huolellisuus- ja
ilmoitusvelvollisuuksia sovellettaisiin liiketoimeen, jolla on liittymäkohta
valtioon, jonka rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmä ei täytä
kansainvälisiä vaatimuksia.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan edellä mainituista kansainvälisistä
velvoitteista johtuen pian sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ 1
SISÄLLYSLUETTELO 2
YLEISPERUSTELUT 4
1. Nykytila 4
1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö 4
1.2. Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö 6
Kansainväliset velvoitteet 6
Rahanpesudirektiivin muutos 6
FATF:n rahanpesun vastaiset suositukset 8
Kansainvälinen terrorismin rahoituksen vastainen yleissopimus 8
FATF:n terrorismin rahoituksen vastaiset erityissuositukset 9
Ulkomaiden lainsäädäntö 9
Ruotsi 10
Tanska 10
1.3. Nykytilan arviointi 11
2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 11
2.1. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi 11
2.2. Keskeiset ehdotukset 12
3. Esityksen vaikutukset 13
3.1. Taloudelliset vaikutukset 14
3.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset 14
3.3. Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan 14
3.4. Yritysvaikutukset 14
4. Asian valmistelu 15
4.1. Valmisteluvaiheet ja aineisto 15
4.2. Lausunnot 15
5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja 15
5.1. Riippuvuus muista esityksistä 15
5.2. Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja
velvoitteista 16
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 16
1. Lakiehdotusten perustelut 16
1.1. Laki rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä 16
1.2. Rikoslaki 24
32 luku. Kätkemisrikoksista 24
2. Tarkemmat säännökset ja määräykset 25
3. Voimaantulo 25
4. Säätämisjärjestys 25
LAKIEHDOTUKSET 28
rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain muuttamisesta 28
rikoslain 32 luvun 1 §:n muuttamisesta 32
LIITE 33
RINNAKKAISTEKSTIT 33
rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain muuttamisesta 33
rikoslain 32 luvun 1 §:n muuttamisesta 42
YLEISPERUSTELUT
1. Nykytila
1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö
Nykyinen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettu laki (68/1998)
tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1998.
Jo ennen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain
voimaantuloa oli ollut voimassa luotto- ja rahoituslaitoksia,
sijoituspalveluyrityksiä, säästökassatoimintaa harjoittavia osuuskuntia,
vakuutusyhtiöitä, vakuutuksenvälittäjiä ja panttilainauslaitoksia koskevia
rahanpesun estämiseen liittyviä säännöksiä luottolaitostoiminnasta
annetussa laissa (1607/1993), ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen
toiminnasta Suomessa annetussa laissa (1608/1993),
sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa (579/1996), ulkomaisen
sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa
annetussa laissa (580/1996), osuuskuntalaissa (247/1954),
vakuutusyhtiölaissa (1062/1979), ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa
laissa (398/1995), vakuutuksenvälittäjistä annetussa laissa (251/1993) ja
panttilainauslaitoksista annetussa laissa (1353/1992).
Rahanpesu oli kriminalisoitu rikoslain (39/1889) 32 luvun 1 §:n
kätkemisrikosta koskevan säännöksen täydennyksellä, joka tuli voimaan 1
päivänä tammikuuta 1994. Kätkemisrikossäännöksen rahanpesua koskevaa
osaa muutettiin rahanpesun estämistä ja selvittämistä koskevan lain
antamisen yhteydessä. Sittemmin rahanpesua koskeva rangaistussäännös on
ehdotettu siirrettäväksi omaksi rikosnimikkeekseen (HE 53/2002 vp).
Edellä mainituilla säännöksillä on pantu kansallisesti täytäntöön
rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä annettu
neuvoston direktiivi 91/308/ETY, jäljempänä rahanpesudirektiivi.
Rahanpesurikoksen ja rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän
kansallinen soveltamisala on tosin direktiivin edellyttämää laajempi.
Rahanpesudirektiivi alkuperäisessä muodossaan kattoi rahanpesun
alkurikoksina vain huumausainerikokset. Suomessa rahanpesun
alkurikoksena voi olla mikä tahansa rikos. Rahanpesudirektiivin
alkuperäisessä muodossa rahanpesuepäilyistä ilmoitusvelvollisten
yhteisöjen ja elinkeinonharjoittajien piiri kattoi ainoastaan direktiivissä
tarkoitetut luotto- ja rahoituslaitokset ja tältäkin osin vakuutusyritykset vain
henkivakuutuksen ensivakuutuksen osalta. Suomessa ilmoitusvelvollisia
ovat myös vakuutusyhtiöt muunkin vakuutustoiminnan kuin
henkivakuutuksen ensivakuutuksen osalta, panttilainauslaitokset,
rahapeliyhteisöt ja rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia ja maksuja
välittävät elinkeinonharjoittajat ja yhteisöt sekä kiinteistön- ja
liikevuokrahuoneiston välittäjät.
Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain mukaan
rahanpesulla tarkoitetaan rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentissa
tarkoitettua, siis kätkemisrikoksena rangaistavaa toimintaa. Rahanpesua on
siten sellaisten varojen tai muun omaisuuden, jonka henkilö tietää olevan
rikoksella hankittua tai sen tilalle tullutta, vastaan ottaminen, muuntaminen,
luovuttaminen tai siirtäminen tarkoituksessa peittää tai häivyttää sen laiton
alkuperä taikka avustaa rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset
seuraamukset. Rahanpesua on myös tuollaisen omaisuuden todellisen
luonteen, alkuperän, sijainnin tai siihen kohdistuvien määräämistoimien tai
oikeuksien peittäminen tai häivyttäminen. Kuten edellä on todettu,
rahanpesua koskeva rangaistussäännös on ehdotettu siirrettäväksi omaksi
rikosnimikkeekseen rikoslain 32 luvun 6 §:ään. Rahanpesusta rangaistaisiin
sitä, joka ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää tai välittää
rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai niiden tilalle
tullutta omaisuutta peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden
laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen
oikeudelliset seuraamukset taikka peittää tai häivyttää rikoksella hankitun
omaisuuden, rikoksen tuottaman hyödyn taikka näiden tilalle tulleen
omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin tai siihen kohdistuvat
määräämistoimet tai oikeudet taikka avustaa toista tällaisessa peittämisessä
tai häivyttämisessä. Rikoslain 32 lukuun ehdotetaan otettavaksi myös
törkeää rahanpesua (7 §), salahanketta törkeän rahanpesun tekemiseksi (8
§), tuottamuksellista rahanpesua (9 §) ja rahanpesurikkomusta (10 §)
koskevat rikostunnusmerkistöt (HE 53/2002 vp).
Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmä perustuu siihen, että
ilmoitusvelvollisille yhteisöille ja elinkeinonharjoittajille on asetettu
asiakkaidensa tunnistamisvelvollisuuksia, epätavanomaisten liiketoimien
selvittämisvelvollisuus (huolellisuusvelvollisuus) ja epäilyttävistä
liiketoimista ilmoitusvelvollisuus.
Ilmoitusvelvollisten on säilytettävä asiakkaan tunnistamistiedot vähintään
viiden vuoden ajan liiketoimen tai asiakassuhteen päättymisestä. Tiedoista
syntyy yleensä henkilörekisteri, johon sovelletaan yleistä henkilötietolakia
(523/1999), jollei asiasta ole kyseistä elinkeinoalaa koskevissa
erityissäädöksissä muuta säädetty. Sama koskee muutakin
ilmoitusvelvollisen rahanpesun torjuntaan liittyvää henkilötietojen
käsittelyä. Henkilötietolain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan yhtenä
henkilötietojen käsittelyn yleisenä edellytyksenä voi olla, että käsittelystä
säädetään laissa tai käsittely johtuu rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tai
sen nojalla määrätystä tehtävästä tai velvoitteesta.
Selvittämisvelvollisuuden käynnistävät yleensä ilmoitusvelvollisen
normaalitehtäviensä yhteydessä saamat liiketoimen epätavanomaisuuteen
viittaavat tiedot. Ilmoitusvelvollisella ei siten lähtökohtaisesti ole aktiivista
tutkimisvelvollisuutta täyttääkseen sille säädetyn
huolellisuusvelvollisuuden.
Ilmoitusvelvolliset ovat velvolliset ilmoittamaan epäilyttävistä liiketoimista
keskusrikospoliisissa olevalle rahanpesun selvittelykeskukselle.
Ilmoituskynnys on tässä matalampi kuin rikoksen esitutkintakynnys.
Ilmoitusvelvolliset eivät ole rikostorjunnan ammattilaisia ja rahanpesun
selvittelykeskus joutuu yleensä jatkoselvittämään asiaa ennen kuin se
pystyy toteamaan, onko esitutkintakynnys ylittynyt. Ilmoitusvelvollinen ei
saa paljastaa ilmoituksen tekoa sille, johon epäily kohdistuu, eikä muulle
henkilölle.
Asiakkaiden tunnistamisvelvollisuuden ja tunnistamistietojen säilyttämistä
koskevan velvollisuuden rikkomisesta rangaistaan
tunnistamisvelvollisuuden rikkomisena sakolla tai enintään kuuden
kuukauden vankeudella. Ilmoituksen tekemättä jättämisestä ja ilmoituksen
paljastamisesta rangaistaan kätkemisrikoksena sakolla tai enintään yhden
vuoden kuuden kuukauden vankeudella. Ilmoituksen tekemättä jättäminen
ja ilmoituksen tekemisen paljastaminen on ehdotettu siirrettäväksi omaksi
rahanpesun ilmoitusrikkomus rikosnimikkeekseen. Uusi nimike kattaisi
myös huolellisuusvelvollisuuden täyttämättä jättämisen siten, ettei
ilmoitusvelvollinen havaitse ilmoitusvelvollisuutensa olemassaoloa. Uuden
nimikkeen rikkomisesta rangaistaisiin sakolla (HE 53/2002 vp).
Rikosoikeudellinen vastuu yhteisömuotoisissa ilmoitusvelvollisissa
kohdentuu rikosoikeuden yleisten oppien mukaisesti.
Ilmoitusvelvollinen on velvollinen korvaamaan taloudellisen vahingon, joka
asiakkaalle on aiheutunut liiketoimen selvittämisestä, epäilyttävästä
liiketoimesta ilmoittamisesta taikka liiketoimen keskeyttämisestä tai
liiketoimesta kieltäytymisestä vain, jos ilmoitusvelvollinen ei ole
noudattanut sellaista huolellisuutta, jota häneltä olosuhteet huomioon ottaen
voidaan kohtuudella vaatia. Vahingonkorvausvastuu yhteisömuotoisissa
ilmoitusvelvollisissa ja työntekijän ja työnantajan välillä kohdentuu
vahingonkorvauslain (412/1974) yleisten säännösten mukaisesti.
Rahanpesun selvittelykeskuksen suorittamaan rahanpesun selvittämiseen
sovelletaan poliisilain (493/1995) poliisitutkintaa koskevia säännöksiä,
jollei kysymyksessä ole rikoksen esitutkinnan asteelle edennyt
selvittäminen, johon sovelletaan esitutkintalakia (449/1987). Lisäksi
rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevällä päällystöön kuuluvalla
poliisimiehellä on toimivaltuus antaa määräys pidättyä suorittamasta
epäilyttävää liiketointa enintään viiden arkipäivän ajaksi, jos tällainen
pidättyminen on tarpeen rahanpesun selvittämiseksi.
Ilmoitusvelvollisia ovat luotto- ja rahoituslaitokset, sijoituspalveluyritykset,
rahastoyhtiöt ja säilytysyhteisöt, säästökassatoimintaa harjoittavat
osuuskunnat, vakuutusyhtiöt, vakuutuksenvälittäjät, panttilainauslaitokset,
rahapeliyhteisöt ja rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia ja maksuja
välittävät elinkeinonharjoittajat ja yhteisöt, kiinteistön- ja
liikevuokrahuoneiston välittäjät sekä arvopaperikeskus ja
tilinhoitajayhteisöt.
Vuonna 2000 rahanpesun selvittelykeskus vastaanotti yhteensä 1 109
ilmoitusta epäilyttävistä liiketoimista. Ilmoituksista 143 tuli pankeista, 920
valuutanvaihtoyhtiöistä ja 46 muilta ilmoitusvelvollisilta, viranomaisilta ja
muilta tahoilta. Vuonna 2001 selvittelykeskus vastaanotti 2 796 ilmoitusta,
joista 218 tuli pankeista ja 2 022 valuutanvaihtoyhtiöistä. Vuonna 2000
vastaanotetuissa ilmoituksissa tarkoitettujen liiketointen yhteenlaskettu
markkamäärä oli yli 35,6 miljardia (6,0 miljardia euroa). Vuonna 2001
vastaanotetuissa ilmoituksissa tarkoitettujen liiketointen yhteenlaskettu
markkamäärä oli yli 1,4 miljardia (0,2 miljardia euroa). Vuosina 1998-2001
on annettu 33 määräystä pidättyä suorittamasta epäilyttävää liiketointa.
Pidättymismääräyksissä tarkoitettujen liiketointen yhteenlaskettu
markkamäärä on ollut yli 51 miljoonaa (9 miljoonaa euroa). Tästä määrästä
on saatu pysyvämmin viranomaisten haltuun omaisuutta yli 40 miljoonan
markan (7 miljoonaa euroa) arvosta. Selvittelykeskus on saanut
turvaamistoimilla ja määräyksillä pidättyä suorittamasta liiketointa vuosina
1998-2001 viranomaisten haltuun omaisuutta yhteensä lähes 73 miljoonan
markan (12 miljoonaa euroa) arvosta.
1.2. Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö
Kansainväliset velvoitteet
Rahanpesudirektiivin muutos
Rahoitusjärjestelmien rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä
annetun neuvoston direktiivin 91/308/ETY muuttamisesta annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/97/EY, jäljempänä
rahanpesudirektiivin muutos, myötä rahanpesudirektiivi kattaa rahanpesun
alkurikoksina aiempien huumausainerikosten lisäksi muutkin vakavat
rikokset (1 artiklan E alakohta). Direktiivissä mainitaan rikokset, joita on
ainakin pidettävä direktiivissä tarkoitettuina vakavina rikoksina. Suomessa
rahanpesun alkurikoksena on voinut alusta asti olla mikä tahansa rikos.
Rahanpesudirektiivin muutoksen myötä rahanpesuepäilyistä
ilmoitusvelvollisten yhteisöjen ja elinkeinonharjoittajien piiri kattaa
aiempien direktiivissä tarkoitettujen luotto- ja rahoituslaitosten lisäksi
ammattitoimintaa harjoittavat tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja
veroneuvojat, kiinteistönvälittäjät, notaarit ja muut itsenäiset
lakimiesammattien harjoittajat, arvokkaiden tavaroiden, kuten jalokivien tai
jalometallien taikka taide-esineiden, välittäjät ja huutokaupanpitäjät sekä
kasinot (2 a artikla). Vakuutusyritysten osalta direktiivi kattaa edelleenkin
vain henkivakuutuksen ensivakuutuksen. Suomessa ovat rahanpesun
estämisestä ja selvittämisestä annetun lain voimaantulosta lähtien
ilmoitusvelvollisia olleet direktiivissä tarkoitettujen luotto- ja
rahoituslaitosten lisäksi myös kiinteistönvälittäjät ja kasinot.
Vakuutusyhtiöt ovat olleet ilmoitusvelvollisia muunkin vakuutustoiminnan
kuin henkivakuutuksen ensivakuutuksen osalta. Vuodesta 2001 lähtien
ilmoitusvelvollisia ovat olleet myös liikevuokrahuoneiston välittäjät.
Notaarit ja muut itsenäiset lakimiesammattien harjoittajat ovat
ilmoitusvelvollisia silloin, kun nämä joko a) osallistuvat asiakkaansa
puolesta seuraavien liiketoimien suunnitteluun tai toteuttamiseen:
kiinteistöjen tai liiketoimintayksikköjen ostaminen ja myynti, asiakkaan
rahavarojen, arvopaperien tai muiden varojen hoitaminen, pankki-, säästö-
tai arvo-osuustilien avaaminen tai hoitaminen, yhtiöiden perustamiseksi,
johtamiseksi tai yritysten hallinnoimiseksi tarvittavien varojen järjestely tai
säätiöiden, yhtiöiden tai vastaavien yhteisöjen perustaminen, johtaminen tai
niiden toiminnasta vastaaminen tai b) toimivat asiakkaansa puolesta ja
lukuun liiketoimissa tai kiinteistön kaupoissa (2 a artiklan 5 kohta).
Jäsenvaltiot eivät ole velvollisia soveltamaan direktiivissä säädettyjä
velvollisuuksia notaareihin, muihin itsenäisiin lakimiesammatin
harjoittajiin, tilintarkastajiin, ulkopuolisiin kirjanpitäjiin ja veroneuvojiin
niiden tietojen osalta, joita nämä ovat saaneet joltakin asiakkaaltaan tai
jostakin asiakkaastaan selvittäessään asiakkaalleen tämän oikeudellista
asemaa tai suorittaessaan kyseistä asiakasta koskevaa puolustus- tai
edustamistehtävää oikeuskäsittelyssä tai oikeuskäsittelyyn liittyen mukaan
luettuna oikeudenkäynnin käynnistämistä tai oikeudenkäynnin välttämistä
koskeva neuvonta, riippumatta siitä saadaanko tai hankitaanko tällaiset
tiedot ennen tällaista käsittelyä, sen aikana tai sen jälkeen (6 artiklan 3
kohta). Jäsenvaltiot eivät ole myöskään velvollisia soveltamaan kieltoa
paljastaa ilmoituksen tekoa edellä tarkoitettuihin ammatteihin (8 artiklan 2
kohta).
Jäsenvaltiot voivat notaarien ja muiden itsenäisten lakimiesammattien
harjoittajien osalta nimetä kyseisen ammattiryhmän itsesääntelyelimen siksi
viranomaiseksi, jolle ilmoitus on tehtävä, ja jäsenvaltioiden on tällöin
vahvistettava tämän elimen ja rahanpesun vastustamisesta vastuussa olevien
viranomaisten väliset sopivat yhteistyömuodot (6 artiklan 3 kohta).
Arvokkaiden tavaroiden välittäjät ja huutokaupanpitäjät kuuluvat
ilmoitusvelvollisten piiriin silloin, kun maksu suoritetaan käteisenä ja
rahamäärä on vähintään 15 000 euroa (2 a artiklan 6 kohta).
Kasinon osalta asiakkaan tunnistamisvelvollisuus koskee kaikkia asiakkaita,
jotka ostavat tai myyvät pelimerkkejä vähintään 1 000 euron arvosta.
Valtion valvonnassa olevien kasinojen katsotaan kuitenkin noudattavan
direktiivin henkilöllisyyden toteamisvaatimusta, jos ne rekisteröivät ja
toteavat asiakkaansa henkilöllisyyden tämän saapuessa kasinolle
vaihdettavien pelimerkkien määrästä riippumatta (3 artiklan 5 ja 6 kohta).
Suomessa pelikasinotoiminnassa on aina todettava asiakkaan henkilöllisyys.
Arpajaislain (1047/2001) 11 §:n mukaan pelikasinotoimintaan tarvitaan
valtioneuvoston lupa, joka annetaan yksinoikeutena. Lain 42 §:n 2
momentin nojalla pelikasinotoiminnan valtakunnallisesta valvonnasta
vastaa sisäasiainministeriö.
Direktiivin soveltamisalan selventämiseksi direktiivin rahoituslaitosta
koskevan määritelmän todetaan nimenomaisesti kattavan myös
valuutanvaihtotoimistojen ja valuutansiirtotoimistojen toiminnan,
sijoituspalveluyritykset ja yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset,
jotka pitävät osuuksiaan tai osakkeitaan kaupan (1 artiklan B alakohta).
Pääasiallisena liiketoimintanaan valuutanvaihtoa tarjoavat yhteisöt ovat
luottolaitostoiminnasta annetun lain rahoituslaitoksen määritelmään
sisältyvinä kuuluneet jo tätä ennen Suomessa ilmoitusvelvollisten piiriin.
Direktiivin soveltamisalan selvennykseen liittyen jäsenvaltioiden on
huolehdittava, että lainsäädännön nojalla toimivaltaiset pörssi-, valuutta- ja
rahoitusjohdannaismarkkinoiden valvontaelimet ilmoittavat rahanpesun
vastustamisesta vastuussa oleville viranomaisille saamansa tiedot, jotka
voivat olla todisteena rahanpesusta (10 artikla). Kyseisiä markkinoita
Suomessa valvova Rahoitustarkastus on ollut jo tätä ennen rahanpesun
estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 5 §:ssä tarkoitettu valvomaan
asetettu ilmoitusvelvollinen.
Jäsenvaltioiden on aina huolehdittava, että laitokset ja henkilöt, joihin
direktiiviä sovelletaan, toteuttavat asianmukaisia erityistoimenpiteitä, joilla
voidaan pienentää rahanpesun riskiä, joka kasvaa, kun ryhdytään
liikesuhteeseen tai liiketoimiin sellaisen asiakkaan kanssa, joka ei ole ollut
fyysisesti läsnä henkilöllisyyden todistamista varten (non-face to face
operations). Näillä toimenpiteillä on varmistettava, että asiakkaan
henkilöllisyys tulee todetuksi, esimerkiksi vaatimalla kirjallisia
lisätodisteita tai lisätoimenpiteitä toimitettujen asiakirjojen tarkastamiseksi
ja varmentamiseksi tai sellaisen laitoksen antamia vahvistavia todistuksia,
johon direktiiviä sovelletaan, taikka vaatimalla, että ensimmäinen
liiketoimeen liittyvä maksusuoritus maksetaan tilille, joka on avattu
asiakkaan nimiin sellaisessa luottolaitoksessa, johon direktiiviä sovelletaan.
Sisäistä valvontaa koskevissa menettelyissä on otettava erityisesti
huomioon kyseiset toimenpiteet (3 artiklan 11 kohta).
Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan direktiivin noudattamisen
edellyttämät kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset
viimeistään 15 päivänä kesäkuuta 2003.
Direktiivi instrumenttimuotona kuuluu yhteisön ylikansallisen
lainsäädännön piiriin (niin kutsuttuun I pilariin). Lähtökohta on, ettei
yhteisöllä ole toimivaltaa antaa rikosoikeudellisia normeja, vaikka yhteisön
oikeus voi välillisesti vaikuttaa kansalliseen rikosoikeuteen.
Rahanpesudirektiivin 14 artiklassa, jota nyt ei ole muutettu, onkin vain
todettu, että jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen
varmistamiseksi, että direktiivin säännöksiä noudatetaan varauksettomasti
ja erityisesti määrättävä direktiivin täytäntöön panemiseksi annettujen
säännösten rikkomisesta seuraamuksia. Yhteisön oikeudesta siis johtuu,
ettei direktiivistä suoraan voi johtua jäsenvaltioille velvoitetta säätää teot
rangaistaviksi.
Ehdotettujen direktiivin muutosten täytäntöönpanemiseksi Suomessa on
kuitenkin tarkoituksenmukaista käyttää nimenomaan rikosoikeudellisia
seuraamuksia direktiivin rikkomisen uhkana. Tämä johtuu ennen kaikkea
suomalaisesta oikeusperinteestä, jossa esimerkiksi hallinnollisten maksujen
käyttäminen tällaisessa tilanteessa olisi meille vierasta. Samoin nyt
voimassa olevaa rahanpesudirektiiviä täytäntöönpantaessa direktiivissä
tarkoitetut teot säädettiin meillä rangaistaviksi.
FATF:n rahanpesun vastaiset suositukset
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n yhteydessä toimii
rahanpesun vastainen kansainvälinen toimintaryhmä FATF (Financial
Action Task Force on Money Laundering). FATF on 29 valtion sekä
kahden kansainvälisen järjestön, Euroopan komission ja Persianlahden
yhteistyöneuvoston, muodostama ryhmä. Suomi on ollut FATF:n jäsen
vuodesta 1991 lukien. FATF on hyväksynyt 40 rahanpesun vastaista
suositusta. Suositukset eivät ole jäsenvaltioita kansainvälisoikeudellisesti
sitovia, mutta jäsenvaltiot ovat poliittisesti sitoutuneet panemaan ne
täytäntöön kansallisesti.
Suosituksen 21 mukaan rahoituslaitosten tulee kiinnittää erityistä huomiota
liikesuhteisiin ja liiketoimiin sellaisten henkilöiden kanssa, mukaan luettuna
yhtiöt ja rahoituslaitokset, jotka ovat valtioista, jotka eivät sovella tai
soveltavat puutteellisesti suosituksia. Jos näillä liiketoimilla ei ole selvää
taloudellista tai ilmeisen laillista tarkoitusta, niiden tausta ja tarkoitus tulee,
niin pitkälle kuin mahdollista, tutkia sekä löydökset kirjata ja pitää ne
saatavilla tarkastajien, tilintarkastajien ja lainvalvontaviranomaisten avuksi.
FATF pitää listaa niin kutsutuista yhteistyöhaluttomista valtioista ja
alueista. Listalla olevia valtioita ja alueita vastaan FATF kehottaa
jäsenvaltioitaan soveltamaan suositusta 21. Jos listalla oleva valtio tai alue
ei kehitä riittävästi rahanpesun vastaisia toimiaan, siihen voidaan FATF:n
kehotuksesta kohdistaa lisävastatoimia. Lisävastatoimia koskevasta
kehotuksesta päätetään kunkin valtion tai alueen osalta erikseen.
Lisävastatoimia ovat: a) rahoituslaitoksille asetettavat tiukat vaatimukset
asiakkaiden tunnistamisesta ja niille suunnatun neuvonnan, myös kutakin
lainkäyttöaluetta erityisesti koskevan rahoitusneuvonnan, tehostaminen,
jotta edunsaajat voidaan tunnistaa ennen kuin aloitetaan liikesuhteita
kyseisten maiden yksityishenkilöiden tai yritysten kanssa, b)
asianmukaisten raportointijärjestelyjen tehostaminen tai liiketoimista
raportoiminen järjestelmällisesti sillä perusteella, että liiketoimet kyseisten
maiden kanssa ovat muita suuremmalla todennäköisyydellä epäilyttäviä, c)
asianomaisen pankin sijainnin yhteistyöhaluttomassa maassa huomioon
ottaminen harkittaessa FATF:n jäsenvaltioissa olevien tytäryhtiöiden tai
sivuliikkeiden tai pankkien edustustoimistojen hyväksymistä sekä d)
rahoitusalan ulkopuolisten liiketoiminnan alojen varoittaminen siitä, että
liiketoimiin yhteistyöhaluttomissa maissa sijaitsevien tahojen kanssa saattaa
liittyä rahanpesun riski.
Euroopan unionin talous- ja rahoitusasioiden sekä oikeus- ja sisäasioiden
neuvostojen yhteisissä kokouksissa vuonna 2001 ja lokakuussa 2002 on
päätetty soveltaa yhteistyöhaluttomiin valtioihin FATF:n rahanpesun
vastaista suositusta 21 ja ryhtyä soveltamaan lisävastatoimia niitä
yhteistyöhaluttomia valtioita vastaan, jotka eivät ole riittävästi kehittäneet
rahanpesun vastaisia toimiaan.
Kansainvälinen terrorismin rahoituksen vastainen yleissopimus
Kansainvälisen terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen 18
artiklan 1 kappaleen b kohta koskee toimenpiteitä, joilla velvoitetaan
rahoituslaitokset ja muut varainsiirron kanssa tekemisissä olevat tahot
käyttämään tehokkaimpia käytettävissä olevia toimenpiteitä tunnistaakseen
tavalliset tai satunnaiset asiakkaansa sekä sellaiset asiakkaat, joiden
toimeksiannosta avataan tilejä, sekä kiinnittääkseen huomiota
epätavalliseen tai epäilyttävään varainsiirtoon ja ilmoittaakseen sellaisista
varainsiirroista, joiden epäillään liittyvän rikolliseen toimintaan. Tässä
tarkoituksessa sopimusvaltiot harkitsevat: 1) määräyksiä, joilla kielletään
sellaisten tilien avaaminen, joiden omistajat tai käyttäjät eivät ole tiedossa
tai selvitettävissä, samoin kuin toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että
rahoituslaitokset varmistavat varainsiirtojen todellisten toimeksiantajien
henkilöllisyyden, 2) oikeushenkilöiden tunnistamisen osalta
rahoituslaitosten velvoittamista ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin
varmistaakseen asiakkaan rekisteröinnin ja rakenteen hankkimalla joko
julkisesta rekisteristä tai asiakkaalta tai molemmilta todisteet
oikeushenkilön perustamisesta, mukaan luettuna tiedot asiakkaan nimestä,
oikeudellisesta muodosta, osoitteesta, johtajista ja nimenkirjoitusoikeutta
koskevista määräyksistä, 3) määräyksiä, joilla velvoitetaan rahoituslaitokset
ilmoittamaan viipymättä toimivaltaisille viranomaisille kaikesta
monimutkaisesta, epätavallisen laajasta ja epätavallisen tyyppisestä
maksuliikenteestä, jolla ei ole selvää taloudellista tai ilmeisen laillista
tarkoitusta, ilman että niitä uhkaa rikosoikeudellinen tai siviilioikeudellinen
vastuu mahdollisesta tietosuojan rikkomisesta, jos ne ilmoittavat
epäilyistään vilpittömässä mielessä, sekä 4) rahoituslaitosten velvoittamista
säilyttämään ainakin viiden vuoden ajan kaikki tarvittavat tiedot sekä
kotimaisesta että kansainvälisestä maksuliikenteestä. Artiklan 2 kappaleen a
kohdan mukaan sopimusvaltioiden tulee harkita myös maksuja välittävien
yhtiöiden valvontatoimenpiteitä, esimerkiksi toimilupien vaatimista.
Kappaleen b kohdan mukaan on lisäksi harkittava sellaisia toteutettavissa
olevia toimenpiteitä, joiden avulla voidaan havaita tai valvoa käteisvarojen
ja haltijapapereiden kuljettamista rajojen yli. Tällaisilta toimilta
edellytetään, että tietojen asianmukainen käyttö varmistetaan tarpeellisin
suojatoimenpitein. Ne eivät myöskään saa haitata millään tavalla pääoman
vapaata liikkumista.
FATF:n terrorismin rahoituksen vastaiset erityissuositukset
FATF:n terrorismin rahoituksen vastaisten erityissuositusten IV suositus
koskee terrorismiin liittyvistä epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista.
Suosituksen mukaan jos rahoituslaitokset taikka muut yritykset tai yksiköt,
jotka ovat rahanpesun torjuntaan liittyvien velvollisuuksien alaisia,
epäilevät tai niillä on perusteltua syytä epäillä, että varat kytkeytyvät tai
liittyvät taikka niitä käytetään terrorismiin, terroritekoihin tai
terroristijärjestöjen toimesta, ne tulisi velvoittaa ilmoittamaan epäilyistään
asianmukaisesti toimivaltaisille viranomaisille.
Erityissuositusten VI suositus koskee vaihtoehtoista rahan lähettämistä.
Suosituksen mukaan jokaisen valtion tulisi ryhtyä toimenpiteisiin sen
varmistamiseksi, että luonnollisten tai oikeushenkilöiden, mukaan lukien
edustajat, jotka tarjoavat rahan tai arvon lähettämispalveluja, mukaan lukien
lähettäminen epävirallisen rahan tai arvon siirtämisjärjestelmän tai
verkoston kautta, tulee hankkia toimilupa tai rekisteröityä ja että ne ovat
kaikkien pankkeja ja muita rahoituslaitoksia kuin pankkeja koskevien
FATF:n suositusten alaisia. Jokaisen valtion tulisi varmistaa, että
luonnolliset ja oikeushenkilöt, jotka tuottavat tällaisia palveluja laittomasti,
ovat hallinnollisten, siviilioikeudellisten tai rikosoikeudellisten
seuraamusten alaisia.
Erityissuositukset on saatettava voimaan kansallisesti kesäkuuhun 2002
mennessä.
FATF:n terrorismin rahoituksen vastaisten erityissuositusten taustalla on
myös Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma
1373 (2001) koskien terroritekojen kansainväliselle rauhalle ja
turvallisuudelle aiheuttamia uhkia.
Ulkomaiden lainsäädäntö
Ruotsi
Ruotsissa on tullut 1 päivänä heinäkuuta 2002 voimaan Ruotsin liittymiseen
Yhdistyneiden Kansakuntien kansainväliseen terrorismin rahoituksen
vastaiseen yleissopimukseen liittyen laki erityisen vaarallisen rikollisuuden
rahoittamisen rankaisemisesta eräissä tapauksissa (lag om straff för
finansiering av särskilt allvarlig brottslighet i vissa fall, m.m. 2002:444) ja
laki valuutanvaihdosta ja maksunvälityksestä annetun lain muuttamisesta.
Lakien myötä rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän soveltamisala
laajennettiin käsittämään myös terrorismin rahoittamisen estämisen ja
selvittämisen. Uudessa laissa ovat rahanpesun vastaisista toimenpiteistä
annetussa laissa (lag om åtgärder mot penningtvätt 1993:78) tarkoitettuja
yrityksiä koskevat säännökset muun muassa tarkastus- ja
ilmoitusvelvollisuudesta, kiellosta osallistua tiettyihin liiketoimiin, kiellosta
paljastaa rahanpesun estämis- ja selvittämistoimenpiteet, tarkastus- ja
ilmoitusvelvollisuuden ja rahanpesun estämis- ja selvittämistoimenpiteiden
paljastamiskiellon rikkomisesta seuraavasta rangaistuksesta sekä
rekisterikysymyksistä. Laissa ovat myös säännökset rahoitustarkastuksen
(Finansinspektionen) ilmoitusvelvollisuudesta ja laissa ja lain ja rahanpesun
vastaisista toimenpiteistä annetun lain nojalla annetussa asetuksessa
(Förordning om åtgärder mot penningtvätt och finansiering av särskilt
allvarlig brottslighet i vissa fall (2002:552)) säännökset
rahoitustarkastuksen oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä.
Tanska
Tanskassa on osaksi 1 päivänä elokuuta 2002 ja osaksi sitä aikaisemmin
tullut voimaan laki rahanpesun estämistoimenpiteistä annetun lain (lov om
forebyggende foranstaltninger mod hvidvaskning af penge 9.6.1993 n:o
348) muuttamisesta (6.6.2002 n:o 422).
Muutoksen myötä rahanpesun estämistoimenpiteistä annetun lain nimi
muutettiin laiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen
estämistoimenpiteistä. Terrorismin määritelmän osalta viitataan rikoslaissa
olevaan terrorismin määritelmään. Tunnistamisvelvollisuutta koskeviin
säännöksiin ja rahoitustarkastuksen (Finanstilsynet) ilmoitusvelvollisuutta
koskevaan säännökseen lisättiin rahanpesun rinnalle terrorismin
rahoittaminen. Jos epäillään, että liiketoimella on tai on ollut liittymäkohta
terrorismin rahoittamiseen, yrityksen tulee selvittää liiketointa tarkemmin.
Jos epäily ei poistu, tulee siitä ilmoittaa talousrikosten valtionsyyttäjälle.
Kyseistä tiliä tai henkilöä koskeva liiketoimi saadaan toteuttaa vain
talousrikosten valtionsyyttäjän luvalla. Poliisi voi pyytää asiassa tarvittavat
tiedot oikeudenkäymislain nojalla. Säännöksen rikkomisesta rangaistaan
samalla tavalla kuin rahanpesuepäilystä ilmoittamista koskevan säännöksen
rikkomisesta. Myös rahanpesuepäilyitä koskevien ilmoitusten
vastaanottajaksi mainitaan nimenomaisesti nykyisen poliisin sijasta
talousrikosten valtionsyyttäjä.
Myös Tanskan keskuspankki (Danmarks Nationalbank) otettiin lain
soveltamisalan piiriin siltä osin kuin se harjoittaa vastaavaa toimintaa kuin
luotto- ja rahoituslaitokset. Ilmoitusvelvollisten piiriä laajennettiin
koskemaan myös asianajajia (advokater), tilintarkastajia ja veroneuvojia,
kiinteistönvälittäjiä, vakuutuksenvälittäjiä, tavaroiden välittäjiä ja
huutokaupanpitäjiä sekä henkilöitä ja yrityksiä, jotka maksua vastaan
harjoittavat asianajajien, tilintarkastajien, kiinteistönvälittäjien tai
vakuutuksenvälittäjien toimintaa vastaavaa toimintaa. Asianajajat kuuluvat
ilmoitusvelvollisten piiriin, kun he a) osallistuvat asiakkaansa liiketoimiin
avustamalla niissä tai suorittamalla ne taikka b) suorittavat asiakkaansa
puolesta ja lukuun rahoitusliiketoimen tai kiinteää omaisuutta koskevan
liiketoimen. Edellä a kohdassa tarkoitettuja liiketoimia ovat yritysten
myyminen ja ostaminen, asiakkaan rahavarojen, arvopaperien ja muiden
varojen hallinnoiminen, pankki-, säästö- tai arvo-osuustilien avaaminen tai
hallinnoiminen, yhtiöiden perustamiseksi, toiminnasta vastaamiseksi tai
johtamiseksi tarvittavien varojen järjesteleminen, rahastoyhtiöiden,
yhtiöiden ja vastaavien rakenteiden perustaminen, toiminnasta vastaaminen
tai johtaminen sekä muu liiketoimintaan liittyvä neuvonta. Asianajajilla ei
ole ilmoitusvelvollisuutta heidän edustaessaan asiakastaan ennen
oikeudenkäyntiä, sen aikana tai sen jälkeen. Sama poikkeus koskee
tilintarkastajia sekä asianajajia, veroneuvojia, kiinteistönvälittäjiä,
vakuutuksenvälittäjiä ja muita näihin rinnastettavia heidän avustaessaan
asianajajaa. Asianajajaliiton jäsenet voivat tehdä ilmoituksensa
asianajajaliiton sihteeristölle, joka toimittaa ilmoitukset edelleen
talousrikosten valtionsyyttäjälle konkreettisen arvioinnin jälkeen.
Tavaroiden välittäjät ja huutokaupanpitäjät kuuluvat ilmoitusvelvollisten
piiriin, kun rahamäärä on vähintään 15 000 euroa ja se maksetaan käteisellä.
Osaa lain säännöksistä sovelletaan lisäksi postiyrityksistä annetussa laissa
tarkoitettuihin postiyrityksiin, elinkeinotoimintana harjoitettavaan
rahavarojen ja muiden varojen siirtämistoimintaan, elinkeinotoimintana
harjoitettavaan rahankuljetustoimintaan ja valuutanvaihtotoimistoihin.
Luotto- ja rahoituslaitosten sekä vakuutustoiminnan harjoittajien tulee
rekisteröityä talousrikosten valtionsyyttäjälle saadakseen harjoittaa
rahavarojen ja muiden varojen siirtämistoimintaa. Tämä ei koske
rahoitustarkastuksen valvomaa toimintaa. Lain liitteenä olevaan luotto- ja
rahoituslaitosten toimintoja koskevaan luetteloon lisättiin sijoitusrahastot
(rahastoyhtiöt ja säilytysyhteisöt).
Maksunvälityksen, joka tapahtuu ilman lähettäjän ja maksunvälittäjän
henkilökohtaista kontaktia tai jonka suorittaa maksunvälittäjä, joka ei ole
samanaikaisesti lähettäjän tiliäpitävä laitos, tulee kaikissa maksunvälityksen
vaiheissa olla varustettu lähettäjää koskevilla tiedoilla. Maksunvälittäjä on
vastuussa siitä, että tiedot lähettäjästä ovat riittävät ja asianmukaiset.
Lähettäjän tunnistamisen vaatimus ei koske rahoitus- ja luottolaitosten
välisten maksujen selvittely- ja selvitysjärjestelmiä eikä arvopapereiden
selvitysjärjestelmiä.
Rahoitustarkastus voi antaa FATF:n kehotusten johdosta tarkempia
säännöksiä rahanpesun torjunnassa yhteistyöhaluttomien valtioiden kanssa
tehtäviä rahoitusliiketoimia koskevasta systemaattisesta rahanpesuun ja
terrorismin rahoittamiseen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta. Tässä
yhteydessä voidaan säätää, että ilmoitusvelvollisuus on systemaattinen eikä
edellytä epäilyä.
Luottolaitokset ja muut laitokset, jotka osana toimintaansa osallistuvat
setelien ja metallirahan käsittelemiseen ja liikkeeseen laskemiseen, mukaan
lukien laitokset, joiden toiminta koostuu setelien ja metallirahan
vaihtamisesta halutuksi valuutaksi, ovat velvollisia poistamaan liikkeestä
setelit ja metallirahan, joiden ne tietävät tai perustellusti epäilevät olevan
väärennettyjä. Ne luovuttavat tällaiset setelit ja metallirahan välittömästi
poliisille. Velvollisuuden rikkominen on rangaistavaa.
1.3. Nykytilan arviointi
Suomen kansallinen rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmä on
osoittautunut pääosin toimivaksi. Merkittävimmät muutostarpeet
johtuvatkin kansainvälisistä toimista rahanpesun ja terrorismin torjumiseksi.
Tällä esityksellä ehdotetaan vastattavaksi juuri näihin kansainvälisiin
muutostarpeisiin. Samalla lakiin tehtäisiin eräät kansallisista tarpeista,
muun muassa muun lainsäädännön muutoksista, aiheutuvat tarkennukset.
2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
2.1. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi
Esityksen tavoitteena on tehostaa rahanpesun torjuntaa ilmoitusvelvollisten
piiriä laajentamalla ja asettamalla eräisiin riskitilanteisiin tehostettuja
tunnistamis-, huolellisuus- ja ilmoitusvelvollisuuksia.
Esityksen tavoitteena on lisäksi tehostaa terrorismin rahoittamisen torjuntaa
laajentamalla rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän soveltamisalaa
käsittämään varsinaisen rahanpesun estämisen ja selvittämisen lisäksi
terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen.
2.2. Keskeiset ehdotukset
Tietyn rikostyypin rahoittaminen on säädetty erikseen rangaistavaksi
terrorismin ja huumausainerikosten osalta. Terrorismin rahoittaminen on
ollut rikoslain 34 luvun 9 b §:n nojalla rangaistavaa 28 päivästä heinäkuuta
2002 lukien. Huumausainerikosten rahoittaminen on ollut rikoslain 50
luvun 4 §:n 2 kohdan nojalla huumausainerikoksen edistämisenä
rangaistavaa vuodesta 1994 lähtien.
Terrorismin torjunta. Terrorismin torjunnan tehostamiseksi rahanpesun
estämis- ja selvittämisjärjestelmän soveltamisala ehdotetaan
laajennettavaksi käsittämään varsinaisen rahanpesun estämisen ja
selvittämisen lisäksi terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen.
Ehdotettu terrorismin rahoittamista koskeva muutos johtuu kansainvälisessä
terrorismin rahoituksen vastaisessa yleissopimuksessa ja FATF:n
terrorismin rahoituksen vastaisissa erityissuosituksissa asetetuista
velvoitteista. FATF:n terrorismin rahoituksen vastaisten erityissuositusten
taustalla on myös Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston
päätöslauselma 1373 (2001) koskien terroritekojen kansainväliselle rauhalle
ja turvallisuudelle aiheuttamia uhkia. Terrorismi on määritelty edellä
mainitussa terrorismin rahoittamisen rikostunnusmerkistössä kattamaan
panttivangin ottamisen, tuhotyön, liikennetuhotyön, törkeän tuhotyön,
aluksen kaappauksen, yleisvaarallisen rikoksen valmistelun, sellaisen
ydinräjähderikoksen, terveyden vaarantamisen, törkeän terveyden
vaarantamisen, luvattoman ydinenergian käytön, ydinenergialain
rikkomisen ja muun ydinaineeseen kohdistuvan tai ydinainetta välineenä
käyttäen tehdyn rangaistavaksi säädettävän teon, jota on pidettävä
ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyssä
yleissopimuksessa (SopS 72/1989) tarkoitettuna rikoksena, ja murhan,
tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, vapaudenriiston, törkeän
vapaudenriiston, ihmisryöstön, panttivangin ottamisen ja törkeän
julkisrauhan rikkomisen ja niillä uhkaamisen, kun teko kohdistuu
henkilöön, jota tarkoitetaan kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä
vastaan, mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten
ehkäisemistä ja rankaisemista koskevassa yleissopimuksessa (SopS
63/1978). Terrorismia on myös murha, tappo, surma, törkeä pahoinpitely,
terveyden vaarantaminen ja törkeä terveyden vaarantaminen, jonka
tarkoituksena on aiheuttaa pelkoa väestön keskuudessa tai pakottaa valtion
hallitus tai kansainvälinen järjestö tekemään tietty toimenpide tai
pidättäytymään tietystä toimenpiteestä. Terrorismin rahoittamisena
rangaistaan varojen joko suoraan tai välillisesti antaminen tai kerääminen
edellä tarkoitettujen rikosten rahoittamiseksi tai tietoisena siitä, että niillä
rahoitetaan noita rikoksia.
Terrorismin rahoittamisen torjuntajärjestelmä on tarkoituksenmukaista
rakentaa valmiin ja vakiintuneen rahanpesun torjuntajärjestelmän pohjalle.
Myöskään ilmoitusvelvollisille epätavanomaiset tai epäilyttävät liiketoimet
eivät yleensä näyttäydy tiettyyn rikosnimikkeeseen liittyvinä, vaan yleisesti
epätavanomaisina tai epäilyttävinä. Torjuntajärjestelmän yleisnimityksenä
ehdotetaan käytettäväksi edelleen rahanpesun estämistä ja selvittämistä,
koska terrorismin rahoittamisen torjunnan osuus kokonaisuudesta jäänee
käytännössä vähäisemmäksi.
Rahanpesun torjuntajärjestelmä. Rahanpesun torjuntajärjestelmän
toimivuuden kannalta on tarkoituksenmukaista pyrkiä säilyttämään
järjestelmän yhdenmukaisuus niin pitkälle kuin mahdollista. Tämä parantaa
ilmoitusvelvollisten näkökulmasta järjestelmän havainnollisuutta ja
edesauttaa ilmoitusvelvollisten kohtelua yhdenvertaisella ja kilpailua
vääristämättömällä tavalla. Näin ollen muun muassa rahanpesun
esirikokset, tunnistamisvelvollisuuden sisältö ja ilmoituksen tekemisen
paljastamisen kielto tulee määritellä kaikkien ilmoitusvelvollisten osalta
samanlaiseksi, jollei erityisiä syitä poikkeuksiin ole.
Rahanpesun torjuntajärjestelmän toimivuuden kannalta on
tarkoituksenmukaista myös, että kansainväliset velvoitteet pyritään
sovittamaan kansallisiin säädöksiin kansallisesti vakiintuneiden käsitteiden
ja instituutioiden perustalle. Myös tämä parantaa järjestelmän
havainnollisuutta. Kansallisesti vakiintuneisiin käsitteisiin ja instituutioihin
sovittaminen on erityisen tärkeää rahanpesun torjunnan tapaisilla aloilla,
joissa samaan kansalliseen säädökseen kohdistuvia kansainvälisiä
velvoitteita tulee eriluonteisista kansainvälisistä säädöksistä ja
sopimuksista.
Rahanpesun torjuntajärjestelmä ja siihen liittyen rahanpesun
selvittelykeskuksen toiminta on tarkoituksenmukaista pyrkiä pitämään
puhtaasti rahanpesun ja eräiden rikosten rahoittamisen torjuntaan
keskittyvänä. Tietyn elinkeinoalan yleistä sääntelyä ei ole
tarkoituksenmukaista sisällyttää rahanpesun torjuntajärjestelmää koskevaan
sääntelyyn. Esimerkiksi tietyn elinkeinoalan luvan- tai
ilmoituksenvaraisuutta ja luvattomasti tai ilmoitusta tekemättä harjoitetusta
toiminnasta aiheutuvia seuraamuksia koskevassa sääntelyssä taikka
asiakastietojen käsittelyä koskevassa sääntelyssä on pääpaino kyseisten
elinkeinoalojen yleistä toimintaa koskevissa kysymyksissä rahanpesun
torjunnan näkökulman ollessa vain yhtenä huomioon otettavana seikkana.
Näin ollen jos esimerkiksi luottolaitosten asiakastietojen käsittelyn
katsotaan vaativan yleistä henkilötietolainsäädäntöä täydentävää sääntelyä,
tuon sääntelyn tarkoituksenmukainen paikka on luottolaitoksia koskevassa
lainsäädännössä. Rahanpesun selvittelykeskukselle ei ole
tarkoituksenmukaista asettaa muita kuin rahanpesun ja eräiden rikosten
rahoittamisen torjuntaan suoranaisesti liittyviä tehtäviä. Yleisempi tietyn
elinkeinoalan lupa- tai ilmoitusviranomaisena toimiminen ja kyseisen
elinkeinoalan yleisempi valvonta sopisi huonosti rahanpesun
selvittelykeskuksen rooliin, koska selvittelykeskuksen ja
ilmoitusvelvollisten välinen suhde rakentuu lähtökohtaisesti rahanpesun ja
eräiden rikosten rahoittamisen torjuntaan tähtäävään yhteistyöhön, ei
valvojan ja valvottavan väliseen valvontasuhteeseen.
Ilmoitusvelvollisten piiri. Ilmoitusvelvollisten piiriä ehdotetaan
laajennettavaksi koskemaan myös tilintarkastajat, kirjanpitäjät,
arvoesineiden kauppiaat ja välittäjät, huutokaupanpitäjät, oikeudellisissa
asioissa avustavat pois lukien oikeudenkäyntiavustajana ja asiamiehenä
toimiminen sekä muuta maksuliikettä kuin yleistä maksujenvälitystä
harjoittavat. Maksuliikkeen harjoittamisesta on kysymys esimerkiksi
tilanteessa, jossa henkilö välittää toisten henkilöiden maksuja ulkomaille
mahdollisesti epävirallisia maksunvälitysjärjestelmiä käyttäen. Tällaista
maksuliikettä harjoittavan olisi tehtävä toiminnastaan ilmoitus
keskushallintoviranomaisena toimivalle Etelä-Suomen lääninhallitukselle.
Muutos johtuu rahanpesudirektiivin muutoksessa ja FATF:n terrorismin
rahoituksen vastaisissa erityissuosituksissa asetetuista velvoitteista.
Tehostetut velvollisuudet. Lakiin ehdotetaan otettavaksi nimenomaiset
säännökset tehostetusta tunnistamisvelvollisuudesta,
huolellisuusvelvollisuudesta ja ilmoitusvelvollisuudesta. Tehostettuja
velvollisuuksia sovellettaisiin liiketoimeen, jolla on liittymäkohta valtioon,
jonka rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmä ei täytä kansainvälisiä
vaatimuksia. Siitä, minkä valtioiden rahanpesun estämis- ja
selvittämisjärjestelmien ei katsottaisi täyttävän kansainvälisiä vaatimuksia,
säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella ja tarkemmat teknisluontoiset
menettelysäännökset tehostettujen velvollisuuksien täyttämisestä
annettaisiin sisäasiainministeriön asetuksella. Muutos johtuu FATF:n
rahanpesun vastaisissa suosituksissa asetetusta velvoitteesta, joka on
hyväksytty myös Euroopan unionin talous- ja rahoitusasioiden sekä oikeus-
ja sisäasioiden neuvostojen yhteisissä kokouksissa vuonna 2001 ja
lokakuussa 2002.
3. Esityksen vaikutukset
3.1. Taloudelliset vaikutukset
Esityksen valtiontaloudelliset vaikutukset liittyvät jäljempänä selostettuihin
organisaatio- ja henkilöstövaikutuksiin. Esityksen vaikutukset
elinkeinoelämään liittyvät jäljempänä selostettuihin yritysvaikutuksiin.
Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan tehostaminen lisäisi
rikosten asianomistajille palautettavien ja valtiolle menetetyksi tuomittavien
varojen määrää.
3.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset
Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän laajentamisesta koskemaan
varsinaisen rahanpesun estämisen ja selvittämisen lisäksi terrorismin
rahoittamisen estämistä ja selvittämistä sekä ilmoitusvelvollisten piirin
laajentamisesta aiheutuisi rahanpesun selvittelykeskukselle tulevien
ilmoitusten määrän kasvua. Ilmoitusvelvollisten piirin laajentamisesta
aiheutuvan ilmoitusten määrän kasvun ei ennakoida olevan merkittävä.
Eräiden uusien ilmoitusvelvollisten ilmoitukset saattavat kuitenkin olla
kyseisten ilmoitusvelvollisten tehtäväalueesta johtuen perusteellisia ja siten
myös selvittelykeskukselta paljon toimenpiteitä vaativia. Rahanpesun
estämis- ja selvittämisjärjestelmän laajentamisesta koskemaan varsinaisen
rahanpesun estämisen ja selvittämisen lisäksi terrorismin rahoittamisen
estämistä ja selvittämistä aiheutuvan ilmoitusten määrän kasvua on vaikea
ennakoida. Todettakoon, että syyskuussa 2001 Yhdysvalloissa
tapahtuneiden terroritekojen jälkeen selvittelykeskus vastaanotti useita
satoja epäiltyyn terrorismin rahoittamiseen liittyviä ilmoituksia.
Laajennukset aiheuttavat lisäksi viranomaisille ohjeistus- ja koulutustyötä
sekä lisääntyvää kansallista ja kansainvälistä viranomaisyhteistyötä. Kaiken
kaikkiaan selvittelykeskuksen työmäärän arvioidaan lisääntyvät
ehdotettujen muutosten johdosta muutaman henkilötyövuoden verran.
3.3. Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan
Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän laajentaminen koskemaan
varsinaisen rahanpesun estämisen ja selvittämisen lisäksi terrorismin
rahoittamisen estämistä ja selvittämistä sekä ilmoitusvelvollisten piirin
laajentaminen lisäisi jonkin verran epätavanomaisiin tai epäilyttäviin
liiketoimiin liittyvien henkilöiden yksityiselämän ja omaisuuden suojaan
puuttumista.
Ilmoitusvelvollisiksi tulisivat myös liike- tai ammattitoimintana
oikeudellisissa asioissa avustavat. Oikeudenkäyntiavustajan tai
oikeudenkäyntiasiamiehen ja hänen päämiehensä välisen suhteen erityiseen
luottamuksellisuuteen ei kuitenkaan puututtaisi.
Rahanpesun torjunnan tehostaminen lisäisi rikosten asianomistajille
palautettavien varojen määrää.
3.4. Yritysvaikutukset
Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän laajentaminen koskemaan
varsinaisen rahanpesun estämisen ja selvittämisen lisäksi terrorismin
rahoittamisen estämistä ja selvittämistä lisäisi jonkin verran nykyisten
ilmoitusvelvollisten tehtäviä. Varsinkaan käytännössä työmäärän lisäys ei
olisi kuitenkaan merkittävä, koska jo nykyisellään ilmoitusvelvolliselle
epätavanomaisena tai epäilyttävänä näyttäytyvän ja ilmoitusvelvollisen sen
vuoksi rahanpesuun liittyväksi epäilemän liiketoimen taustalla voisi
tosiasiassa olla rahanpesun sijasta terrorismin rahoittaminen.
Ilmoitusvelvollisten piirin laajentamisesta aiheutuisi uusille
ilmoitusvelvollisille tunnistamisvelvollisuuteen, huolellisuusvelvollisuuteen
ja ilmoitusvelvollisuuteen liittyviä uusia tehtäviä. Uusiin
ilmoitusvelvollisiin liittyvien ilmoitusten määrä ennakoidaan kuitenkin
vähäiseksi.
Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän ja ilmoitusvelvollisten piirin
laajentamisen johdosta sekä nykyiset että uudet ilmoitusvelvolliset
tarvitsisivat ohjeistusta ja koulutusta. Ohjeistuksen laatiminen ja
koulutuksen antaminen tapahtuisi osaksi yhteistyössä viranomaisten kanssa,
mutta yritysten sisäisten ohjeistusten laatiminen ja koulutukseen
osallistuminen veisivät joka tapauksessa työaikaa. Ilmoitusvelvolliset
saattaisivat joutua ottamaan huomioon ilmoitusjärjestelmän asiakas- tai
muita sellaisia tietojärjestelmiä rakentaessaan tai uudistaessaan.
4. Asian valmistelu
4.1. Valmisteluvaiheet ja aineisto
Esitystä on valmisteltu työryhmässä, johon on kuulunut edustajia
sisäasiainministeriön poliisiosastosta ja keskusrikospoliisin rahanpesun
selvittelykeskuksesta.
Valmistelun alkuvaiheessa järjestettiin kuulemistilaisuuksia, joihin
kutsuttiin edustajat 14 ehdotettuja uusia ilmoitusvelvollisia edustavasta
järjestöstä ja yrityksestä sekä edustajia uusiin ilmoitusvelvollisiin liittyvistä
viranomaistahoista. Tilaisuuksiin osallistui edustajia kuudesta järjestöstä.
Useat kuultavat esittivät näkemyksenään, että heidän edustamilleen tahoille
ei tule asettaa aktiivista roolia rahanpesun paljastamisessa, vaan
ilmoitusvelvollisuuden tulee liittyä näiden normaalitehtäviensä hoidon
yhteydessä saamiinsa tietoihin. Useat kuultavat esittivät myös huolensa
ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä mahdollisesti seuraavasta
vahingonkorvausvastuusta.
4.2. Lausunnot
Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot 33 taholta. Lausuntonsa antoivat
Autoalan Keskusliitto ry, HTM-tilintarkastajat ry, kauppa- ja
teollisuusministeriö, Keskuskauppakamari, keskusrikospoliisi, KHT-
yhdistys Föreningen CGR ry, Kilpailuvirasto, Kirjanpitotoimistojen
Liitto, Lähivakuutus-ryhmän Keskusliitto ry, oikeusministeriö, Raha-
automaattiyhdistys, Rahoitustarkastus, rajavartiolaitoksen esikunta, sosiaali-
ja terveysministeriö, suojelupoliisi, Suomen Asianajajaliitto, Suomen
Lakiasiaintoimistojen Liitto ry, Suomen Oikeusapulakimiehet ry, Suomen
Pankki, Suomen Pankkiyhdistys, Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto,
Suomen Yrittäjät ry, Tietosuojavaltuutetun toimisto, Tullihallitus,
valtiovarainministeriö, Oy Veikkaus Ab, Verohallitus ja
ympäristöministeriö. Lausunnoissa esitetyt näkemykset on pyritty ottamaan
huomioon esityksen jatkovalmistelussa.
5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja
5.1. Riippuvuus muista esityksistä
Eduskunnalle on annettu esitys laeiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain
ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 33/2002 vp).
Esityksessä ehdotetaan muun muassa säädettäväksi rajoitetusta
luottolaitostoiminnasta, jota osakeyhtiö tai osuuskunta saisi harjoittaa ilman
toimilupaa. Toiminnan harjoittamisesta olisi kuitenkin tehtävä ilmoitus
Rahoitustarkastukselle. Rajoitetulla luottolaitostoiminnalla tarkoitettaisiin
sellaisen rahoituksen tarjoamista, jonka tarkoituksena on maksuajan
myöntäminen ostettaessa osakeyhtiön tai osuuskunnan kanssa samaan
yritysryhmään kuuluvan yrityksen myymiä tavaroita tai palveluja,
takaisinmaksettavien varojen vastaanottamista yleisöltä sellaisille
asiakastileille, joilla olevia varoja voidaan käyttää ainoastaan osakeyhtiön
tai osuuskunnan kanssa samaan yritysryhmään kuuluvan yrityksen
myymien tavaroiden tai palvelujen maksamiseen ja nostaa käteisenä, sekä
sellaisen sähköisen rahan liikkeeseenlaskua, jonka ainoastaan osakeyhtiön
tai osuuskunnan kanssa samaan yritysryhmään kuuluva yritys hyväksyy
maksuksi. Tässä esityksessä rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä
annetun lain 3 §:n 1 momentin 5 kohtaan ehdotettu rajoitettua
luottolaitostoimintaa harjoittavien osakeyhtiöiden ja osuuskuntien
sisällyttäminen rahanpesuepäilyistä ilmoitusvelvollisten piiriin on laadittu
mainitun esityksen pohjalta. Tämä hallituksen esitys on siten edellä
mainitulta osaltaan edellä mainittua hallituksen esitystä täydentävä esitys.
Eduskunnalle on annettu esitys eräiden rikoslain talousrikossäännösten ja
eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta (HE 53/2002 vp). Esityksessä
ehdotetaan muun muassa rahanpesua koskeva rangaistussäännös
siirrettäväksi kätkemisrikoksen yhdestä tekomuodosta omaksi
rikosnimikkeekseen rikoslakiin, rikosnimikkeet törkeä rahanpesu, salahanke
törkeän rahanpesun tekemiseksi, tuottamuksellinen rahanpesu ja
rahanpesurikkomus otettaviksi rikoslakiin sekä rahanpesun
ilmoitusrikkomusta koskeva rangaistussäännös siirrettäväksi
kätkemisrikoksen yhdestä tekomuodosta omaksi rikosnimikkeekseen
rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettuun lakiin. Tämä esitys on
laadittu rikoslain nykyisin voimassa olevien säännösten pohjalta. Jos
talousrikossäännösten muutokset tulevat hyväksytyiksi, ehdotetaan, että nyt
ehdotettuja muutoksia vastaavat muutokset tehdään talousrikossäännösten
muutosten yhteydessä muutettavaksi ehdotettuun rahanpesun estämisestä ja
selvittämisestä annetun lain 16 §:ään ja kyseiseen lakiin samassa yhteydessä
lisättäväksi ehdotettuun 16 a §:ään. Lisäksi tulisi muuttaa rahanpesun
estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 2 §:n määritelmäsäännöksen 1
kohdassa olevaa viittausta.
Eduskunnalle on annettu esitys laiksi henkilötietojen käsittelystä
poliisitoimessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 93/2002 vp).
Esityksessä ehdotetaan nykyinen poliisin henkilörekistereistä annettu laki
korvattavaksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettavalla lailla.
Tämä esitys on laadittu nykyisin voimassa olevien poliisin
henkilörekistereistä annetun lain säännösten pohjalta. Jos henkilötietojen
käsittelystä poliisitoimessa annettava laki tulee hyväksytyksi, ehdotetaan,
että rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 13 §:n 2
momenttiin ehdotetut muutokset tarkistetaan uuden lain mukaisiksi.
5.2. Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja velvoitteista
Kansainvälistä terrorismin rahoituksen vastaista yleissopimusta,
rahanpesudirektiiviä ja sen muutosta sekä FATF:n rahanpesun vastaisia
suosituksia ja terrorismin rahoituksen vastaisia erityissuosituksia on
käsitelty tähän esitykseen liittyviltä osiltaan edellä kohdassa kansainväliset
velvoitteet.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Lakiehdotusten perustelut
1.1. Laki rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä
1 §. Lain tavoite ja soveltamisala. 1 momentti. Lain tavoitetta ja
soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi kansainvälisessä terrorismin
rahoituksen vastaisessa yleissopimuksessa ja FATF:n terrorismin
rahoituksen vastaisissa erityissuosituksissa asetettujen velvoitteiden
täyttämiseksi varsinaisen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä myös
terrorismin rahoittamisen estämiseen ja selvittämiseen. Terrorismin
rahoittaminen on ollut rikoslain 34 luvun 9 b §:n nojalla rangaistavaksi
säädetty 28 päivästä heinäkuuta 2002 lukien.
2 momentti. Mitä laissa säädetään rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä,
sovellettaisiin myös terrorismin rahoittamisen estämiseen ja selvittämiseen.
Koska terrorismin rahoittamisen torjunnan osuus kokonaisuudesta jäisi
todennäköisesti vähäisemmäksi, torjuntajärjestelmän yleisnimityksenä
käytettäisiin edelleen rahanpesun estämistä ja selvittämistä. Rahanpesun
selvittelykeskuksella olisi edellä mainitun johdosta terrorismin
rahoittamisen estämiseen ja selvittämiseen samat toimivaltuudet kuin
rahanpesun estämiseen ja selvittämiseen. Tämä koskisi muun muassa
tietojen saantia, tallettamista, käyttöä ja luovuttamista. Tietojenvaihdon
osalta kysymykseen tulisi tietojenvaihto esimerkiksi suojelupoliisin kanssa.
Poliisiin kuuluva rahanpesun selvittelykeskus voi luonnollisestikin
käynnistää saamiensa tietojen johdosta myös rikoksen esitutkinnan, jos
esitutkintalain 2 §:n 1 momentissa määritelty esitutkintakynnys ylittyy.
Tällaiseen esitutkintaan liittyvien tietojen saantiin, tallettamiseen, käyttöön
ja luovuttamiseen sovelletaan yleisiä esitutkintatietoja koskevia säännöksiä.
Kuten jäljempänä olevasta käy ilmi, epäilyttävän liiketoimen käsitettä
ehdotetaan laajennettavaksi vastaavasti 5 §:n 2 momentissa, 6 §:n 1
momentissa, 10 §:n 1 momentissa ja 11 §:n 1 momentissa kattamaan paitsi
liiketoimet, joihin sisältyvien varojen tai muun omaisuuden laillista
alkuperää on syytä epäillä, myös liiketoimet, joiden on syytä epäillä
liittyvän terrorismin rahoittamiseen. Epäilyttävän liiketoimen nyt siis
laajennettavaksi ehdotettua käsitettä käytetään 11 §:n 3 momentin
pidättymismääräystä koskevassa säännöksessä, 13 §:n 2 momentin tietojen
käsittelyä koskevassa viittaussäännöksessä ja 15 §:n 1 momentin
vahingonkorvausvastuuta koskevassa säännöksessä.
3 §. Ilmoitusvelvolliset. 1 momentti. 5 kohta. Luottolaitostoiminnasta
annettuun lakiin on ehdotettu otettavaksi säännökset rajoitetusta
luottolaitostoiminnasta. Rajoitetulla luottolaitostoiminnalla tarkoitettaisiin
sellaisen rahoituksen tarjoamista, jonka tarkoituksena on maksuajan
myöntäminen ostettaessa osakeyhtiön tai osuuskunnan kanssa samaan
yritysryhmään kuuluvan yrityksen myymiä tavaroita tai palveluja,
takaisinmaksettavien varojen vastaanottamista yleisöltä sellaisille
asiakastileille, joilla olevia varoja voidaan käyttää ainoastaan osakeyhtiön
tai osuuskunnan kanssa samaan yritysryhmään kuuluvan yrityksen
myymien tavaroiden tai palvelujen maksamiseen ja nostaa käteisenä, sekä
sellaisen sähköisen rahan liikkeeseenlaskua, jonka ainoastaan osakeyhtiön
tai osuuskunnan kanssa samaan yritysryhmään kuuluva yritys hyväksyy
maksuksi (HE 33/2002 vp). Koska rahanpesua voidaan harjoittaa myös
tällaista rajoitettua luottolaitostoimintaa hyväksi käyttäen, rajoitettua
luottolaitostoimintaa harjoittavat osakeyhtiöt ja osuuskunnat ehdotetaan
lisättäviksi ilmoitusvelvollisten luetteloon. Samalla luettelosta poistettaisiin
säästökassatoimintaa harjoittavat osuuskunnat. Säästökassatoiminta sisältyy
rajoitettuun luottolaitostoimintaan.
1 momentti. 11 kohta. Koska rahanpesua voidaan harjoittaa myös
asuinhuoneiston vuokrausta hyväksi käyttäen, vuokrahuoneiston
välitysliikkeiden ilmoitusvelvollisuuden kytkeminen vain liikehuoneiston
vuokraukseen ehdotetaan poistettavaksi.
Kohtaan ehdotetaan lisäksi tehtäväksi uusien 1318 kohdan lisäämisestä
aiheutuva luettelotekninen muutos.
1 momentti. 12 kohta. Kohtaan ehdotetaan tehtäväksi uusien 13-18 kohdan
lisäämisestä aiheutuva luettelotekninen muutos.
1 momentti. 13 kohta. Luottolaitostoiminnan määritelmiä on esitetty
muutettaviksi (HE 33/2002 vp). Luottolaitostoiminnan yksi keskeisistä
piirteistä olisi yleinen maksujenvälitys. Yleisellä maksujenvälityksellä
tarkoitettaisiin luottolaitostoiminnasta annetussa laissa
maksutoimeksiantojen toteuttamista asiakkaalta ennakkoon vastaanotetuista
varoista. Yleinen maksujenvälitys edellyttää käytännössä, että asiakkaalla
on niin kutsuttu avistatili, jolta maksutoimeksiannon mukainen maksu
veloitetaan ja jolle voidaan vastaanottaa saapuvia maksuja.
Ilmoitusvelvollisten piiriä ehdotetaan laajennettavaksi FATF:n terrorismin
rahoituksen vastaisissa erityissuosituksissa asetetun velvoitteen
täyttämiseksi koskemaan myös liike- tai ammattitoimintana muuta
maksuliikettä kuin luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettua
yleistä maksujenvälitystä harjoittavaa. Kohdan tarkoittamaa maksuliikettä
olisi esimerkiksi kuriiritoiminnan luonteinen toiminta, jossa yritys tekee
jokaisen toimeksiannon hoitamisesta eri sopimuksen asiakkaan kanssa ja
ottaa vastaan välitettävät varat asiakkaalta erikseen jokaisen yksittäisen
toimeksiannon hoitamista varten. Maksuliikkeen harjoittamisesta voi olla
kysymys myös esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö välittää toisten
henkilöiden maksuja ulkomaille mahdollisesti epävirallisia
maksunvälitysjärjestelmiä käyttäen. Kyseisen toiminnan liike- tai
ammattitoimintana harjoittamista koskevasta vaatimuksesta seuraisi, ettei
ilmoitusvelvollisuus koskisi mainittuja palveluja satunnaisesti tarjoavaa.
Käytännössä ilmoitusvelvollisuus liittyisi näin sellaiseen maksuliikkeen
harjoittamiseen, joka muodostaisi merkittävän osan luonnollisen tai
oikeushenkilön ansiotoiminnasta. Kohta ei koskisi luottolaitoksia eikä
rahoituslaitoksia, jotka ovat ilmoitusvelvollisia 1 kohdan nojalla.
1 momentti. 1418 kohta. Ilmoitusvelvollisten piiriä ehdotetaan
laajennettavaksi rahanpesudirektiivin muutoksessa asetetun velvoitteen
täyttämiseksi koskemaan myös liike- tai ammattitoimintana
tilintarkastuslain (936/1994) 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä
hoitavaa, liike- tai ammattitoimintana kirjanpitotehtäviä toimeksiannosta
hoitavaa, liike- tai ammattitoimintana jalokivi- tai jalometallituotteita,
taideteoksia taikka kulkuvälineitä myyvää tai välittävää, liike- tai
ammattitoimintana huutokauppoja toimittavaa sekä liike- tai
ammattitoimintana oikeudellisissa asioissa avustavaa. Näin on pyritty
kattamaan direktiivin muutoksessa mainitut uudet ilmoitusvelvolliset
kansallisesti vakiintuneiden käsitteiden ja instituutioiden perustalta lähtien.
On huomattava, että eräitä direktiivin muutoksessa mainittuja
ammattikuntia ei tunneta Suomessa erillisinä ja että Suomessa ei ole eräiden
ammattikuntien osalta samanlaisia koulutus- ja järjestäytymisvaatimuksia
kuin eräissä muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.
Liike- tai ammattitoimintana tilintarkastuslain 1 §:n 1 momentissa
tarkoitettuja tehtäviä hoitavien ja liike- tai ammattitoimintana
kirjanpitotehtäviä toimeksiannosta hoitavien sisällyttämisellä
ilmoitusvelvollisten luetteloon katettaisiin rahanpesudirektiivin muutokseen
otetut ammattitoimintaa harjoittavat tilintarkastajat, ulkopuoliset
kirjanpitäjät ja veroneuvojat. Suomessa ei ole erillistä veroneuvojien
ammattikuntaa, mutta esimerkiksi eräissä tilintarkastusyhteisöissä on näihin
tehtäviin erikoistunutta henkilöstöä. Sekä tilintarkastajien että kirjanpitäjien
osalta on katsottu tarkoituksenmukaiseksi rajoittaa ilmoitusvelvollisuus
kansallisestikin vain kyseisiä tehtäviä liike- tai ammattitoimintana hoitaviin.
Esimerkiksi asunto-osakeyhtiöiden ja pienten yhdistysten
maallikkotilintarkastajat ja kirjanpitäjät taikka muita tilintarkastus- ja
kirjanpitotehtäviä satunnaisesti hoitavat eivät siten kuuluisi
ilmoitusvelvollisten piiriin. Tilintarkastajien osalta ei ole katsottu
tarkoituksenmukaiseksi ulottaa ilmoitusvelvollisuutta julkishallinnon ja
talouden tilintarkastukseen, koska julkishallinnon ja talouden muut
valvontajärjestelmät on katsottava rahanpesun torjunnan näkökulmasta
riittäviksi. Kirjanpitovelvollisen yrityksen itsensä palveluksessa olevat
kirjanpitotehtäviä hoitavat eivät kuuluisi toimeksiantosuhdetta koskevan
vaatimuksen vuoksi ilmoitusvelvollisten piiriin.
Liike- tai ammattitoimintana jalokivi- tai jalometallituotteita, taideteoksia
taikka kulkuvälineitä myyvien tai välittävien ja liike- tai ammattitoimintana
huutokauppoja toimittavien sisällyttämisellä ilmoitusvelvollisten luetteloon
katettaisiin rahanpesudirektiivin muutokseen otetut ammattitoimintaa
harjoittavat arvokkaiden tavaroiden, kuten jalokivien tai jalometallien
taikka taide-esineiden, välittäjät ja huutokaupanpitäjät. Koska kulkuvälineet
ovat käytännössä useimmin kaupan kohteina olevia arvoltaan merkittäviä
esineitä, arvokkaiden tavaroiden välittäjinä mainittaisiin kansallisesti
nimenomaisesti myös kulkuvälineitä myyvät tai välittävät. Kulkuneuvoilla
tarkoitettaisiin tässä maa-, vesi- ja ilmakulkuneuvoja. Arvoesineitä
satunnaisesti myyvät tai välittävät taikka huutokauppoja satunnaisesti
toimittavat eivät kuuluisi ilmoitusvelvollisten piiriin. Vapaaehtoisia
huutokauppoja säänneltiin aikaisemmin vapaaehtoisista huutokaupoista
annetulla asetuksella (16/1898) ja lähempiä määräyksiä
huutokaupantoimittajan-ammatin harjoittamisesta kaupungissa sisältävällä
julistuksella (16/1898). Nuo säädökset on sittemmin kumottu.
Arvoesineiden kauppiaiden ja välittäjien ja huutokaupanpitäjien
ilmoitusvelvollisten piiriin kuulumiselle ei asetettaisi kansallisesti
direktiivin muutoksessa mainittua käteismaksua ja vähintään 15 000 euron
rahamäärää koskevaa edellytystä. On kuitenkin huomattava, että vaikka
arvoesineiden kauppiaat ja välittäjät sekä huutokaupanpitäjät kuuluisivat
kansallisesti aina ilmoitusvelvollisten piiriin, myös heitä koskisi
tunnistamisvelvollisuuden yleinen rajoitus, jonka mukaan
ilmoitusvelvollisuutta edeltävä tunnistamisvelvollisuus liittyy vain
epäilyttäviin liiketoimiin, vakituisiin asiakkaisiin ja liiketoimiin, joiden
suuruus on vähintään 15 000 euroa.
Liike- tai ammattitoimintana oikeudellisissa asioissa avustavien
sisällyttämisellä ilmoitusvelvollisten luetteloon katettaisiin
rahanpesudirektiivin muutokseen otetut ammattitoimintaa harjoittavat
notaarit ja muut itsenäiset lakimiesammattien harjoittajat. Suomessa ei ole
erillistä notaarien ammattikuntaa. Oikeudellisissa asioissa avustavien osalta
ilmoitusvelvollisuutta ei kytkettäisi lakimieskoulutukseen tai
lakimiesjärjestöjen jäsenyyteen. Oikeudellisissa asioissa satunnaisesti
avustavat eivät kuuluisi ilmoitusvelvollisten piiriin. Ilmoitusvelvollisuuden
kytkemisellä liike- tai ammattitoimintana oikeudellisissa asioissa avustavien
osalta osallistumiseen asiakkaan puolesta lueteltujen liiketoimien
suunnitteluun tai toteuttamiseen ja toimimiseen asiakkaan puolesta ja
lukuun liiketoimissa tai kiinteistön kaupoissa katettaisiin
rahanpesudirektiivin muutokseen otettu vastaava edellytys (2 momentti).
Liiketoimissa tai kiinteistön kaupoissa toimimisena olisi tässä pidettävä
myös kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeiden kauppoihin
osallistumista.
Oikeudenkäyntiavustajan tai oikeudenkäyntiasiamiehen ja hänen
päämiehensä erityisen luottamuksellisen suhteen suojaamiseksi
oikeudellisissa asioissa avustavien osalta ilmoitusvelvollisuuden
ulkopuolelle suljettaisiin oikeudenkäyntiavustaja- ja
oikeudenkäyntiasiamiestehtävien hoitaminen mukaan lukien varsinaisten
oikeudenkäyntiin liittyvien tehtävien lisäksi asiakkaan oikeudellista asemaa
sekä oikeudenkäynnin käynnistämistä tai sen välttämistä koskeva
oikeudellinen neuvonta. Näin katettaisiin rahanpesudirektiivin muutokseen
otettu vastaava rajoitus. Vaikka laissa käytettäisiinkin yleisnimityksenä
oikeudenkäyntiavustaja- ja oikeudenkäyntiasiamiestehtäviä, asiakkaan
oikeudellista asemaa koskevan oikeudellisen neuvonnan ei tarvitsisi liittyä
oikeudenkäyntiin, vaan siinä voisi olla kysymys asiakkaan jo tekemän tai
suunnitteleman liiketoimen laillisuuden arvioinnista. Jos oikeudellisissa
asioissa avustava sen sijaan neuvoisi asiakasta tekemään rahanpesuksi
katsottavan liiketoimen, hän tulisi itse osalliseksi rahanpesurikokseen.
Lueteltuihin liiketoimiin ja kiinteistön kauppoihin liittyvien
hakemusasioiden hoitaminen tuomioistuimissa ja muiden niihin liittyvien
asioiden hoitaminen viranomaisissa eivät olisi rajoituksen piiriin kuuluvia
oikeudenkäyntiavustaja- tai oikeudenkäyntiasiamiestehtäviä.
Oikeudenkäyntiavustaja- ja oikeudenkäyntiasiamiestehtäviin liittyvä
rajoitus on katsottu tarkoituksenmukaiseksi pitää rahanpesun estämis- ja
selvittämisjärjestelmän toimivuuden varmistamiseksi niin suppeana kuin
oikeusturvajärjestelmän toimivuuden ja siihen liittyen
oikeudenkäyntiavustajan tai oikeudenkäyntiasiamiehen ja hänen
päämiehensä välisen suhteen luottamuksellisuuden turvaaminen sen
mahdollistaa. Rajoitusta ei sen vuoksi ulotettaisi kansallisesti kattamaan
tilintarkastajia ja kirjanpitäjiä. Rajoituksen laajuus vastaisi
oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyn
todistamiskiellon laajuutta.
Oikeudellisissa asioissa avustavien, tilintarkastajien tai kirjanpitäjien osalta
ei myöskään asetettaisi kansallisesti poikkeusta ilmoituksen teon
paljastamista koskevaan kieltoon. Oikeudellisissa asioissa avustavien osalta
ei asetettaisi kansallisesti myöskään kyseisen ammattiryhmän
itsesääntelyelintä siksi viranomaiseksi, jolle ilmoitus on tehtävä. Tällaisille
rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän toimivuutta vaarantaville
poikkeamisille normaalisäännöistä tai normaaliorganisaatiosta ei ole
katsottu olevan riittävän painavia perusteita.
Myöskään ehdotetuilla uusilla ilmoitusvelvollisilla ei olisi aktiivista roolia
rahanpesun paljastamisessa, vaan ilmoitusvelvollisuus kytkeytyisi
lähtökohtaisesti heidän normaalitehtäviensä hoidon yhteydessä saamiinsa
tietoihin. Esimerkiksi tilintarkastajien osalta rahanpesun torjuntaan liittyvä
huolellisuusvelvollisuus kuitenkin muovaisi hyvän tilintarkastustavan
sisältöä. Lain 15 §:n 1 momentin nojalla ilmoitusvelvollinen saattaa joutua
vahingonkorvausvastuuseen ilmoitusvelvollisuuden täyttämisen johdosta
vain, jos hän ei ole noudattanut sellaista huolellisuutta, jota häneltä
olosuhteet huomioon ottaen voidaan kohtuudella vaatia.
5 §. Viranomaisten ja muiden valvomaan asetettujen valvonta- ja
ilmoitusvelvollisuus. 2 momentti. Ehdotetun lain tavoitteen ja
soveltamisalan terrorismin rahoittamisen käsittäväksi laajentamisen
seurauksena myös epäilyttävän liiketoimen käsitettä ehdotetaan
laajennettavaksi kattamaan paitsi liiketoimet, joihin sisältyvien varojen tai
muun omaisuuden laillista alkuperää on syytä epäillä, myös liiketoimet,
joiden on syytä epäillä liittyvän terrorismin rahoittamiseen.
6 §. Tunnistamisvelvollisuus. 1 momentti. Ehdotetun lain tavoitteen ja
soveltamisalan terrorismin rahoittamisen käsittäväksi laajentamisen
seurauksena epäilyttävän liiketoimen käsitettä ehdotetaan laajennettavaksi
myös tässä kattamaan paitsi liiketoimet, joihin sisältyvien varojen tai muun
omaisuuden laillista alkuperää on syytä epäillä, myös liiketoimet, joiden on
syytä epäillä liittyvän terrorismin rahoittamiseen.
2 momentti. Rahanpesudirektiivin muutoksessa ja FATF:n terrorismin
rahoituksen vastaisissa erityissuosituksissa asetettujen velvoitteiden
mukaisesti ehdotettujen uusien ilmoitusvelvollisten osalta
tunnistamisvelvollisuuden ehdotetaan olevan samansisältöinen kuin
nykyisin luotto- ja rahoituslaitosten, sijoituspalveluyritysten,
rahastoyhtiöiden ja säilytysyhteisöjen, säästökassatoimintaa harjoittavien
osuuskuntien, vakuutusyhtiöiden sekä vakuutuksenvälittäjien osalta. Näiden
ilmoitusvelvollisten on todettava asiakkaansa henkilöllisyys paitsi
epäilyttävissä tapauksissa myös silloin, kun on kysymyksessä vakituinen
asiakas tai kun suoritettavan liiketoimen suuruus tai toisiinsa kytkeytyvien
toimenpiteiden suuruus yhteensä on vähintään 15 000 euroa. Vastaavan
yleisen tunnistamisvelvollisuuden ehdotetaan koskevan myös
ilmoitusvelvollisten piiriin lisättäviksi ehdotettuja rajoitettua
luottolaitostoimintaa ja asuinvuokrahuoneiston välitystä.
Ilmoitusvelvollisiin nykyisinkin kuuluville arvopaperikeskukselle ja
tilinhoitajayhteisöille ei ole nykyisin asetettu tunnistamisvelvollisuutta.
Koska tähänkin toimintaan voi liittyä suoria asiakkuuksia, joissa asiakkaat
eivät ole luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten tunnistamia, ehdotetaan
yleinen tunnistamisvelvollisuus laajennettavaksi koskemaan myös
arvopaperikeskusta ja tilinhoitajayhteisöjä. Järjestelmän havainnollisuuden
ja ilmoitusvelvollisten yhdenvertaisen ja kilpailua vääristämättömän
kohtelun näkökulmasta on tarkoituksenmukaista määritellä
tunnistamisvelvollisuuden sisältö kaikkien ilmoitusvelvollisten osalta
samanlaiseksi, jollei erityisiä syitä poikkeuksiin ole. On huomattava, että 5
momentiksi siirtyväksi ehdotetussa nykyisessä 6 momentissa säädetyn
yleisen rajoituksen mukaan tunnistamisvelvollisuutta ei ole, jos asiakas on
tietyssä valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos, rahoituslaitos,
sijoituspalveluyritys tai henkivakuutusyhtiö.
Nykyinen ecu-määrä ehdotetaan korvattavaksi vastaavalla euro-määrällä.
Samalla ehdotetaan poistettavaksi nykyinen liitännäinen markkamäärä.
Yleistä tunnistamisvelvollisuutta koskeva ilmaisu yli 15 000 euroa
korvattaisiin direktiivin mukaisella ilmaisulla vähintään 15 000 euroa.
3 momentti. Nykyiset ecu-määrät 1 kohdassa ehdotetaan korvattaviksi
vastaavilla euro-määrillä. Samalla ehdotetaan poistettaviksi nykyiset
liitännäiset markkamäärät.
4 momentti. Momenttia ei ehdoteta muutettavaksi, mutta pykälä
muutettaisiin selvyyden vuoksi kokonaisuudessaan.
5 momentti. Nykyisellään kiinteistön- ja liikevuokrahuoneiston välittäjien
on todettava asiakkaansa henkilöllisyys, kun suoritettavan liiketoimen
suuruus yhtenä toimenpiteenä tai toisiinsa kytkeytyvinä toimenpiteinä on
yhteensä yli 150 000 euroa. Asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitse todeta, jos
liiketoimeen sisältyvä maksu suoritetaan asiakkaan Euroopan
talousalueeseen kuuluvan valtion valvonnassa toimivassa luotto- tai
rahoituslaitoksessa olevalta tililtä. Kun kiinteistönvälittäjät tulivat
rahanpesudirektiivin muutoksen myötä direktiivissä asetettujen
velvoitteiden alaisiksi, ehdotetaan näiden velvoitteiden täyttämiseksi
tunnistamisvelvollisuuden kynnys laskettavaksi kiinteistön- ja
vuokrahuoneiston välittäjienkin osalta 15 000 euroon ja kiinteistön- ja
vuokrahuoneiston välittäjiä koskeva tilimaksupoikkeus poistettavaksi.
Tämän vuoksi pykälän 5 momentti ehdotetaan poistettavaksi, jolloin
pykälän nykyinen 6 momentti siirtyy 5 momentiksi. Myös tässä noudatetaan
yleisempääkin lähtökohtaa, jonka mukaan tunnistamisvelvollisuuden sisältö
määritellään kaikkien ilmoitusvelvollisten osalta samanlaiseksi, jollei
erityisiä syitä poikkeuksiin ole.
6 momentti. Nykyisellään asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitse todeta, jos
asiakas on Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan
saanut luottolaitos, rahoituslaitos, sijoituspalveluyritys tai
henkivakuutusyhtiö taikka muussa valtiossa toimiluvan saaneen tällaisen
yrityksen Euroopan talousalueella toimiva sivukonttori. Säännökseen
ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitsisi
todeta myöskään, jos asiakas on sellaisessa muussa valtiossa toimiluvan
saanut luottolaitos, rahoituslaitos, sijoituspalveluyritys tai
henkivakuutusyhtiö taikka tällaisen yrityksen sellaisessa muussa valtiossa
toimiva sivukonttori, jonka valtion rahanpesun estämis- ja
selvittämisjärjestelmä täyttää kansainväliset vaatimukset. Siitä, minkä
valtioiden rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmät täyttävät
kansainväliset vaatimukset, säädettäisiin 14 §:n 1 momentin nojalla
annettavalla valtioneuvoston asetuksella.
10 §. Ilmoitusvelvollisuus. 1 momentti. Ehdotetun lain tavoitteen ja
soveltamisalan terrorismin rahoittamisen käsittäväksi laajentamisen
seurauksena epäilyttävän liiketoimen käsitettä ehdotetaan laajennettavaksi
myös tässä kattamaan paitsi liiketoimet, joihin sisältyvien varojen tai muun
omaisuuden laillista alkuperää on syytä epäillä, myös liiketoimet, joiden on
syytä epäillä liittyvän terrorismin rahoittamiseen.
Ilmoitusvelvollisuus syrjäyttää ilmoitusvelvolliselle muussa laissa säädetyn
salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden. Ilmoituksen tekoa ei saisi
edelleenkään paljastaa sille, johon epäily kohdistuu, eikä muulle henkilölle.
Paljastamiskielto syrjäyttää ilmoitusvelvollisen henkilörekistereihin
kohdistuvan henkilötietolain 26 §:ssä säädetyn rekisteröidyn
tarkastusoikeuden. Henkilötietolain 27 §:n 1 momentin 1 kohdankaan
mukaan tarkastusoikeutta ei ole, jos tiedon antaminen saattaisi haitata
rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä. Paljastamiskielto syrjäyttäisi myös
tilintarkastuslain 19 §:n 2 momentissa säädetyn raportointivelvollisuuden.
11 §. Liiketoimen keskeyttäminen ja siitä kieltäytyminen. 1 momentti.
Ehdotetun lain tavoitteen ja soveltamisalan terrorismin rahoittamisen
käsittäväksi laajentamisen seurauksena epäilyttävän liiketoimen käsitettä
ehdotetaan laajennettavaksi myös tässä kattamaan paitsi liiketoimet, joihin
sisältyvien varojen tai muun omaisuuden laillista alkuperää on syytä epäillä,
myös liiketoimet, joiden on syytä epäillä liittyvän terrorismin
rahoittamiseen. Tämän ja 1 §:n 2 momentissa säädettäväksi ehdotetun
nojalla myös 3 momentissa säädetty pidättymismääräys voisi koskea myös
terrorismin rahoittamiseen liittyväksi epäiltyä liiketointa, jos tällainen
pidättyminen on tarpeen terrorismin rahoittamisen selvittämiseksi.
11 a §. Tehostettu tunnistamisvelvollisuus, huolellisuusvelvollisuus ja
ilmoitusvelvollisuus. 1 momentti. FATF:n rahanpesun vastaisissa
suosituksissa asetetun velvoitteen täyttämiseksi ehdotetaan laissa
säädettäväksi nimenomaisesti tehostetusta tunnistamisvelvollisuudesta,
huolellisuusvelvollisuudesta ja ilmoitusvelvollisuudesta. Tehostettuja
velvollisuuksia sovellettaisiin liiketoimeen, jolla on liittymäkohta valtioon,
jonka rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmä ei täytä kansainvälisiä
vaatimuksia. Kyseinen velvoite on hyväksytty myös Euroopan unionin
talous- ja rahoitusasioiden sekä oikeus- ja sisäasioiden neuvostojen
yhteisissä kokouksissa vuonna 2001 ja lokakuussa 2002. Tehostetut
velvollisuudet on otettu jo nykyisellään osaksi käyttöön rahanpesun
estämiseen ja selvittämiseen liittyvästä tehostetusta
tunnistamisvelvollisuudesta, huolellisuusvelvollisuudesta ja
ilmoitusvelvollisuudesta annetulla sisäasiainministeriön asetuksella
(57/2002).
2 momentti. Säännöksessä määritettäisiin tehostetun ilmoitusvelvollisuuden
sisältö. Tehostettu ilmoitusvelvollisuus tarkoittaisi sitä, että
epätavanomaiset liiketoimet, joilla on yhtymäkohta 1 momentissa
tarkoitettuun riskivaltioon, rinnastettaisiin epäilyttäviin liiketoimiin.
Säännös vastaisi nykyisen rahanpesun estämiseen ja selvittämiseen
liittyvästä tehostetusta tunnistamisvelvollisuudesta,
huolellisuusvelvollisuudesta ja ilmoitusvelvollisuudesta annetun
sisäasiainministeriön asetuksen 5 §:ää.
Ehdotetun 14 §:n nojalla annettavilla valtioneuvoston ja
sisäasiainministeriön asetuksilla säädettäisiin nykyisen rahanpesun
estämiseen ja selvittämiseen liittyvästä tehostetusta
tunnistamisvelvollisuudesta, huolellisuusvelvollisuudesta ja
ilmoitusvelvollisuudesta annetun sisäasiainministeriön asetuksen tapaan
siitä, minkä valtioiden rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmien ei
katsottaisi täyttävän kansainvälisiä vaatimuksia, ja annettaisiin tarkemmat
säännökset tehostettujen velvollisuuksien täyttämisestä. Siitä
periaatteellisesti tärkeänä pidettävästä seikasta, minkä valtioiden
rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmät eivät täytä kansainvälisiä
vaatimuksia, säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Teknisluontoiset
menettelysäännökset tehostettujen velvollisuuksien täyttämisestä
annettaisiin sisäasiainministeriön asetuksella. Tehostettujen
velvollisuuksien täyttämiseen liittyisi myös teknisluonteisena pidettävä
kysymys siitä, mitä pidettäisiin säännöksessä tarkoitettuina liittymäkohtina
tiettyyn valtioon.
Nykyisen sisäasiainministeriön asetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan edellä
tarkoitettu liittymäkohta on se, että 1) asiakas on kyseisen valtion
kansalainen, 2) asiakas on oikeushenkilö, jonka kotipaikka on kyseisessä
valtiossa tai joka on rekisteröity siellä, 3) liiketoimeen sisältyvät varat tai
omaisuuden taikka osan niistä omistaa kyseisessä valtiossa asuva
luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka kotipaikka on kyseisessä
valtiossa tai joka on rekisteröity siellä, 4) liiketoimeen sisältyvät varat tai
omaisuus taikka osa niistä siirretään kyseisessä valtiossa asuvalle
luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jonka kotipaikka on
kyseisessä valtiossa tai joka on rekisteröity siellä, 5) liiketoimeen sisältyvä
maksu suoritetaan tililtä tai tilille, joka on luottolaitoksessa,
rahoituslaitoksessa, sijoituspalveluyrityksessä, rahastoyhtiössä,
vakuutusyhtiössä tai vakuutuksenvälittäjässä, jonka kotipaikka on
kyseisessä valtiossa tai joka on rekisteröity siellä taikka joka on saanut
toimiluvan kyseisessä valtiossa tai 6) liiketoimeen sisältyvä maksu
suoritetaan tililtä tai tilille, joka on muun kuin 5 kohdassa tarkoitetun
luottolaitoksen, rahoituslaitoksen, sijoituspalveluyrityksen, rahastoyhtiön,
vakuutusyhtiön tai vakuutuksenvälittäjän kyseisessä valtiossa toimivassa
sivukonttorissa. FATF:n kehotuksen mukaisesti edellä tarkoitettu valtio on
nykyisen sisäasiainministeriön asetuksen 1 §:n 3 momentin mukaan tällä
hetkellä Naurun tasavalta. Nykyisen sisäasiainministeriön asetuksen
tehostetun tunnistamisvelvollisuuden sisältöä koskevassa 2 §:ssä luetellaan,
mitkä seikat ilmoitusvelvollisen on ainakin selvitettävä asiakkaasta
tunnistettaessa luonnollista henkilöä ja mitä on ainakin käytävä ilmi
oikeushenkilöä tunnistettaessa vaadittavasta selvityksestä. Nykyisen
sisäasiainministeriön asetuksen tehostetun huolellisuusvelvollisuuden
sisältöä koskevassa 4 §:ssä säädetään, mitä selvitystä ilmoitusvelvollisen on
huolellisuusvelvollisuuden täyttääkseen vaadittava ja hankittava.
Yleisiä säännöksiä tunnistamisvelvollisuudesta toisen lukuun toimittaessa
(7 §), tunnistamistietojen säilyttämisestä (8 §), ilmoituksen teon
paljastamisesta (10 §:n 3 momentti) sekä liiketoimen keskeyttämisestä ja
siitä kieltäytymisestä (11 §:n 1 ja 2 momentti) ja vahingonkorvausvastuusta
(15 §) sovellettaisiin myös tehostettuun tunnistamisvelvollisuuteen,
huolellisuusvelvollisuuteen ja ilmoitusvelvollisuuteen, jotka ovat yleisen
tunnistamisvelvollisuuden, huolellisuusvelvollisuuden ja
ilmoitusvelvollisuuden erityistapauksia. Selvyyden vuoksi
tunnistamisvelvollisuuden rikkomista koskevaan 16 §:n
rangaistussäännökseen ja ilmoituksen tekemättä jättämistä ja ilmoituksen
paljastamista koskevaan rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentin 3 kohdan
rangaistussäännökseen ehdotetaan otettaviksi nimenomaiset maininnat siitä,
että kyseisiä rangaistussäännöksiä sovelletaan myös tehostettuun
tunnistamisvelvollisuuteen ja tehostettuun ilmoitusvelvollisuuteen.
13 §. Viittaus eräisiin lakeihin. 2 ja 3 momentti. Viittaukset poliisin
henkilörekistereistä annettuun lakiin (509/1995) ja henkilörekisterilakiin
(471/1987) ovat vanhentuneet. Viitattua poliisin henkilörekistereistä
annetun lain säännöstä on muutettu. Henkilörekisterilaki on korvattu
henkilötietolailla. Tämän vuoksi 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi ja 3
momentti poistettavaksi.
Viittaus poliisin henkilörekistereistä annettuun lakiin ehdotetaan
muutettavaksi henkilötietolain laajaa yleiskäsitettä tietojen käsittely
käyttäväksi. Henkilötietolain 3 §:n 2 kohdan mukaan henkilötietojen
käsittelyllä tarkoitetaan henkilötietojen keräämistä, tallettamista,
järjestämistä, käyttöä, siirtämistä, luovuttamista, säilyttämistä, muuttamista,
yhdistämistä, suojaamista, poistamista, tuhoamista sekä muita
henkilötietoihin kohdistuvia toimenpiteitä.
Poliisiyksikön käyttöön tarkoitetuista henkilörekistereistä säädetään
nykyisin poliisin henkilörekistereistä annetun lain 4, 7 ja 24 f §:ssä.
Sääntely kattaa myös tietojen säilytysajan.
13 a §. Velvollisuus tehdä ilmoitus maksuliiketoiminnasta. Liike- tai
ammattitoimintana muuta maksuliikettä kuin luottolaitostoiminnasta
annetussa laissa tarkoitettua yleistä maksujenvälitystä harjoittaville
ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus tehdä toiminnastaan ilmoitus
viranomaisille. Koska rahoituslaitoksen toiminta ei luottolaitostoiminnasta
annetun lain mukaan edellytä toimilupaa, tulisi myös maksuliikettä
harjoittavan rahoituslaitoksen tehdä ilmoitus toiminnastaan. Näin
täytettäisiin FATF:n terrorismin rahoituksen vastaisissa erityissuosituksissa
asetettu velvollisuus.
Ilmoitus olisi tehtävä Etelä-Suomen lääninhallitukselle. Etelä-Suomen
lääninhallitus on säädetty jo aiemmin tietyn elinkeinoalan
keskushallintoviranomaiseksi perintätoiminnan luvanvaraisuudesta
annetussa laissa (517/1999).
Ilmoituksen tulisi sisältää tiedot toiminnan harjoittajasta ja ilmoituksessa
tarkoitetusta toiminnasta. Tehtävän ilmoituksen tarkemmasta sisällöstä
säädettäisiin ehdotetun 14 §:n 2 momentin nojalla annettavalla
sisäasiainministeriön asetuksella.
14 §. Tarkemmat säännökset. Nykyisen säännöksen mukaan poliisitoimesta
vastaava ministeriö antaa muita asianomaisia ministeriöitä,
Vakuutusvalvontavirastoa sekä Rahoitustarkastusta kuultuaan tarkemmat
säännökset tunnistamisvelvollisuudesta, tunnistamisvelvollisuudesta toisen
lukuun toimittaessa, tunnistamistietojen säilyttämisestä,
huolellisuusvelvollisuudesta, ilmoitusvelvollisuudesta ja liiketoimen
keskeyttämisestä ja siitä kieltäytymisestä sekä näiden velvollisuuksien
täyttämisestä.
Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan yksilön oikeuksien ja
velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Tasavallan presidentti,
valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia laissa säädetyn
valtuuden nojalla. Vakiintuneesti on katsottu, että periaatteellisesti tärkeinä
pidettävistä asetuksella säädettävistä asioista tulee säätää valtioneuvoston
asetuksella ja että teknisluonteisista seikoista voidaan säätää ministeriön
asetuksella.
Valtioneuvoston asetuksella ehdotetaan annettavaksi tarkemmat säännökset
siitä, minkä valtioiden rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmät
täyttävät ehdotetussa 6 §:n 5 momentissa tarkoitetut kansainväliset
vaatimukset ja minkä valtioiden rahanpesun estämis- ja
selvittämisjärjestelmät eivät vastaavasti täytä ehdotetussa 11 a §:n 1
momentissa tarkoitettuja kansainvälisiä vaatimuksia. Tällaisia seikkoja
voidaan pitää edellä tarkoitetulla tavalla periaatteellisesti tärkeinä.
Valtiokohtaisten tilanteiden muuttumisen vuoksi niistä ei ole
tarkoituksenmukaista säätää lailla. Kansainvälisten vaatimusten täyttymisen
tai täyttymättä jäämisen vaikutusten perusteista säädettäisiin laissa eli
mainituissa ehdotetuissa 6 §:n 5 momentissa ja 11 a §:ssä.
Perustuslain 80 §:n 1 momentin nojalla ministeriön antamat oikeussäännöt
ovat nykyisin ministeriön asetuksia. Nykyisin omaksutun käytännön
mukaan tarkemmat säännökset antava ministeriö mainitaan
lainsäädäntövallan siirtämistä koskevassa säännöksessä nimeltä.
Sisäasiainministeriön asetuksella ehdotetaan annettavaksi tarkemmat
säännökset 611 ja 11 a §:ssä säädettyjen velvollisuuksien täyttämisestä
sekä 13 a §:n 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tarkemmasta sisällöstä.
Ennen asetuksen antamista olisi kuultava nykyiseen tapaan muita
asianomaisia ministeriöitä, Vakuutusvalvontavirastoa ja
Rahoitustarkastusta. Säännös kattaisi nykyisten velvollisuuksien lisäksi 11 a
§:ssä säädettäviksi ehdotetut tehostetut velvollisuudet. Säännös olisi
muotoiltu nykyistä suppeammaksi eli ei velvollisuudet kokonaisuudessaan,
vaan pelkästään niiden täyttämisen kattavaksi. Tällä viitattaisiin
teknisluontoisten menettelysäännösten antamiseen. Kysymys voi olla
esimerkiksi rahoitus- ynnä muun sellaisen toiminnan nopean teknisen ja
muun kehityksen myötä muuttuvista menettelyistä. Tehostetun
ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä säädettäisiin laissa eli ehdotetussa 11 a §:n
2 momentissa.
16 §. Rangaistussäännös. 1 momentti. Tunnistamisvelvollisuuden
rikkomista koskevaan rangaistussäännökseen ehdotetaan lisättäväksi
selvyyden vuoksi viittaus ehdotettuun muun muassa tehostettua
tunnistamisvelvollisuutta koskevaan 11 a §:ään. Myös tehostetun
tunnistamisvelvollisuuden rikkominen täyttäisi tunnistamisvelvollisuuden
rikkomisen tunnusmerkistön.
Tunnistamisvelvollisuuden rikkomisen enimmäisrangaistus ehdotetaan
laskettavaksi kuudesta kuukaudesta vankeutta sakoksi. Enimmäisrangaistus
olisi näin sama kuin talousrikossäännösten muuttamista koskevassa
esityksessä (HE 53/2002 vp) rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä
annetun lain 16 a §:ssä rangaistavaksi säädettäväksi ehdotetulla rahanpesun
ilmoitusrikkomuksella, jota voidaan pitää törkeysasteeltaan
tunnistamisvelvollisuuden rikkomista vastaavana.
2 momentti. Lain 13 a §:ssä säädetyn velvollisuuden noudattamisen
tehostamiseksi ilmoitusvelvollisuuden rikkominen säädettäisiin
rangaistavaksi.
Pykälän otsikko on ehdotettu muutettavaksi mainitussa
talousrikossäännösten muuttamista koskevassa esityksessä rahanpesuun
liittyvien rangaistussäännösten uudelleen järjestelyjen johdosta
tunnistamisvelvollisuuden rikkomiseksi. Jos pykälän toiseksi momentiksi
lisättäisiin maksuliiketoimintaa koskevan ilmoitusvelvollisuuden rikkomista
koskeva säännös, pykälän otsikko olisi tarkoituksenmukaista säilyttää
ennallaan rangaistussäännöksenä.
1.2. Rikoslaki
32 luku. Kätkemisrikoksista
1 §. Kätkemisrikos. 2 momentti. Momentin 3 kohdan ilmoituksen tekemättä
jättämistä ja ilmoituksen paljastamista koskevaan rangaistussäännökseen
ehdotetaan lisättäväksi selvyyden vuoksi viittaus ehdotettuun muun muassa
tehostettua ilmoitusvelvollisuutta koskevaan rahanpesun estämisestä ja
selvittämisestä annetun lain 11 a §:ään. Myös tehostetun
ilmoitusvelvollisuuden mukaisen ilmoituksen tekemättä jättäminen ja
paljastaminen täyttäisi kätkemisrikoksen tunnusmerkistön.
Säännös on talousrikossäännösten muuttamista koskevassa esityksessä (HE
53/2002 vp) ehdotettu siirrettäväksi täydennettynä omaksi
rikosnimikkeekseen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain
16 a §:ksi.
2. Tarkemmat säännökset ja määräykset
Nykyisen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 14 §:n
nojalla on annettu sisäasiainministeriön määräys rahanpesun estämisestä ja
selvittämisestä (26.2.1998, Dnro 4/98) ja sisäasiainministeriön asetus
rahanpesun estämiseen ja selvittämiseen liittyvästä tehostetusta
tunnistamisvelvollisuudesta, huolellisuusvelvollisuudesta ja
ilmoitusvelvollisuudesta.
Sisäasiainministeriön määräys käsittelee ilmoitusvelvollisia,
tunnistamisvelvollisuutta (milloin asiakas on tunnistettava, tunnistamisen
suorittaminen ja tunnistamistietojen säilyttäminen),
huolellisuusvelvollisuutta, toimintavaihtoehtoja epäilyttävissä tapauksissa ja
epäilyttävästä liiketoimesta ilmoittamista, rahanpesun selvittelykeskuksen
toimenpiteitä, seuraamuksia velvollisuuksien laiminlyönnistä ja
rikkomisesta ja vastuuta asiakkaille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista
sekä ilmoitusvelvollisen yhteyshenkilöä.
Sisäasiainministeriön asetus sisältää säännökset tehostetun
tunnistamisvelvollisuuden, huolellisuusvelvollisuuden ja
ilmoitusvelvollisuuden soveltamisalasta sekä tehostettujen velvollisuuksien
sisällöstä.
Uuden 14 §:n nojalla tarkemmat säännökset annettaisiin valtioneuvoston ja
sisäasiainministeriön asetuksilla. Tarvittavia tarkempia säännöksiä on
selostettu 11 a ja 14 §:n perustelujen kohdalla.
Rahanpesudirektiivin muutoksen johdosta rahanpesun estämisestä ja
selvittämisestä annetun lain nojalla annettavaan sisäasiainministeriön
asetukseen on otettava säännökset muutetun direktiivin 3 artiklan 11
kohdassa tarkoitetuista erityistoimenpiteistä sellaisen asiakkaan
tunnistamisessa, joka asiakas ei ole fyysisesti läsnä henkilöllisyyden
todistamista varten (non-face to face operations). Tällaiset teknisluontoiset
menettelysäännökset on tarkoituksenmukaista antaa asetuksella, koska
säännösten tulee olla mukautettavissa nopeasti ja joustavasti muun muassa
sähköisen asioinnin kehittymiseen.
3. Voimaantulo
Lakien muutokset edellyttävät ilmoitusvelvollisilta kouluttautumista. Tämä
koskee erityisesti uusia ilmoitusvelvollisia. Edellä selostetuista
kansainvälisistä velvoitteista johtuen lait ehdotetaan kuitenkin tuleviksi
voimaan pian sen jälkeen kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettuun lakiin ehdotetaan
otettavaksi uusia ilmoitusvelvollisia ja uusia tunnistamisvelvollisia koskeva
siirtymäsäännös, jonka mukaan lakia sovelletaan myös tällaisen
ilmoitusvelvollisen asiakkaaseen, jonka liikesuhde ilmoitusvelvollisen
kanssa on alkanut ennen lain voimaantuloa. Ilmoitusvelvollisen olisi
tunnistettava tällainen asiakas siten kuin ehdotetuissa 6 ja 11 a §:ssä
säädetään ja, jos on todennäköistä, että asiakas toimii toisen lukuun, tuo
toinen henkilö siten kuin 7 §:ssä säädetään ennen uuden liiketoimen
suorittamista.
Lain voimaan tullessa muuta maksuliikettä kuin luottolaitostoiminnasta
annetussa laissa tarkoitettua yleistä maksujenvälitystä harjoittavan olisi
tehtävä uuden ilmoitusvelvollisuuden mukainen ilmoitus toiminnastaan
kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Lain voimaan tullessa
maksuliikettä harjoittavan rahoituslaitoksen olisi myös tehtävä vastaava
ilmoitus.
4. Säätämisjärjestys
Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain mukaiseen
rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmään liittyvillä
ilmoitusvelvollisten yhteisöjen ja elinkeinonharjoittajien tunnistamis- ja
ilmoitusvelvollisuudella (68, 10 ja 11 a §), viranomaisten ja muiden
valvomaan asetettujen ilmoitusvelvollisuudella (5 §) sekä rahanpesun
selvittelykeskuksen tietojensaantioikeudella (12 §) saatetaan puuttua
perustuslain 10 §:ssä säädettyyn yksityiselämän suojaan. Perustuslain 10
§:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin
lailla. Esimerkiksi luottolaitoksen osalta on luottolaitostoiminnasta annetun
lain 94 §:n 1 momentissa säädetty lähtökohtaisesta asiakkaan tai muun sen
toimintaan liittyvän henkilön taloudellista asemaa tai yksityisen
henkilökohtaisia oloja koskevan seikan taikka liike- tai ammattisalaisuuden
salassapitovelvollisuudesta. Vastaavasti viranomaisella on viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin nojalla
lähtökohtainen vaitiolovelvollisuus koskien muun muassa
rahoitusmarkkinoita ja vakuutustoimintaa koskevia selvityksiä (12 kohta),
liike- ja ammattisalaisuuksia (20 kohta) sekä tulo- ja varallisuustietoja (23
kohta). Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmällä poikettaisiin
salassapito- ja vaitiolovelvollisuuksista. On kuitenkin huomattava, että
rahanpesun selvittelykeskus saisi käyttää ja luovuttaa
ilmoitusvelvollisuuksien perusteella saamiaan tietoja vain rahanpesun tai
terrorismin rahoittamisen estämiseksi tai selvittämiseksi.
Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain mukaiseen
rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmään liittyvällä liiketoimen
keskeyttämisellä tai siitä kieltäytymisellä ja määräyksellä pidättyä
liiketoimen suorittamisesta (11 §) saatetaan puuttua perustuslain 15 §:ssä
säädettyyn omaisuuden suojaan. Puuttuminen on tuntuvampaa silloin, kun
kysymyksessä saattavat olla myös sinänsä laillista alkuperää olevat varat.
Näin saattaa olla terrorismin rahoittamisen yhteydessä.
Oikeudellisissa asioissa avustaville asetettavaksi ehdotetulla
rahanpesuepäilyjä koskevalla ilmoitusvelvollisuudella saatetaan puuttua
perustuslain 21 §:ssä säädettyyn oikeusturvaan. Perustuslain 21 §:n 2
momentin mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet turvataan
lailla. Ehdotuksessa oikeudellisissa asioissa avustavien ilmoitusvelvollisuus
onkin rajattu siten, ettei sillä puututa oikeudenkäyntiavustajan tai
oikeudenkäyntiasiamiehen ja hänen päämiehensä väliseen
oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyllä
todistamiskiellolla suojattuun erityisen luottamukselliseen suhteeseen eli
oikeusturvan ydinalueeseen.
Perustuslain rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta koskevan 8 §:n mukaan
ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen
sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty
rangaistavaksi. Tästä on vakiintuneesti katsottu seuraavan muun muassa
rikosoikeudellisen sääntelyn täsmällisyyttä koskeva vaatimus. Ehdotettujen
rangaistussäännösten taustalla olevien velvollisuuksien sisältö määräytyisi
osittain valtioneuvoston ja sisäasiainministeriön asetusten perusteella.
Kysymys olisi tältä osin valtiokohtaisesti muuttuvista tilanteista tai
teknisluontoisista menettelytavoista, joista ei olisi tarkoituksenmukaista
säätää laissa. Velvollisuuksien perusteista ja varsinaisesta sisällöstä
säädettäisiin laissa. On huomattava, että koska ilmoitusvelvolliset
harjoittavat toimintaansa liike- tai ammattitoimintana, heiltä voidaan
edellyttää myös liike- tai ammattitoimintaansa koskevien asetustasoisten
säädösten tuntemusta.
Rikoksilla hankitun rahan pesemisen estämiseen ja selvittämiseen sekä
terrorismin rahoittamisen estämiseen ja selvittämiseen on painava
yhteiskunnallinen tarve. Ehdotettuja muutoksia on pidettävä rahanpesun ja
terrorismin rahoittamisen tehokkaan estämisen ja selvittämisen kannalta
välttämättöminä. Ehdotetut säännökset olisivat tarkkarajaisia ja täsmällisiä.
Edellä sanotun johdosta on katsottava, että ehdotetut lait voidaan säätää
tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana,
että esityksestä pyydettäisiin eduskuntakäsittelyn yhteydessä
perustuslakivaliokunnan lausunto.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat
lakiehdotukset:
Lakiehdotukset
1.
Laki
rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä 30 päivänä
tammikuuta 1998 annetun lain (68/1998)1 §, 3 §:n 5, 11 ja 12 kohta, 5 §:n 2
momentti, 6 §, 10 §:n 1 momentti, 11 §:n 1 momentti ja 13, 14 ja 16 §,
sellaisina kuin niistä on 3 §:n 11 kohta laissa 1076/2000 ja 12 kohta laissa
799/2000, 6 § osaksi laissa 1052/2001 ja 14 § laissa 92/1999, sekä
lisätään 3 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi mainituissa laeissa 799/2000
ja 1076/2000 sekä laissa 54/1999, uusi 1318 kohta ja 2 momentti ja lakiin
uusi 11 a ja 13 a § seuraavasti:
1 §
Lain tavoite ja soveltamisala
Lain tavoitteena on estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, edistää
niiden paljastamista ja tutkintaa sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn
jäljittämistä ja takaisinsaantia.
Mitä tässä laissa säädetään rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä,
sovelletaan myös rikoslain (39/1889) 34 luvun 9 b §:ssä tarkoitetun
terrorismin rahoittamisen estämiseen ja selvittämiseen.
3 §
Ilmoitusvelvolliset
Tässä laissa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia ovat:
5) luottolaitostoiminnasta annetun lain 1 a §:ssä tarkoitettua rajoitettua
luottolaitostoimintaa harjoittava osakeyhtiö tai osuuskunta;
11) kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä
annetussa laissa (1075/2000) tarkoitettu kiinteistönvälitysliike sekä
vuokrahuoneiston välitysliike;
12) arvo-osuusjärjestelmästä annetussa laissa (826/1991) tarkoitettu
arvopaperikeskus, tilinhoitajayhteisö ja tilinhoitajayhteisön oikeudet
saaneen muun ulkomaisen yhteisön Suomessa sijaitseva toimipiste;
13) liike- tai ammattitoimintana muuta maksuliikettä kuin
luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettua yleistä
maksujenvälitystä harjoittava;
14) liike- tai ammattitoimintana tilintarkastuslain (936/1994) 1 §:n 1
momentissa tarkoitettuja tehtäviä hoitava;
15) liike- tai ammattitoimintana kirjanpitotehtäviä toimeksiannosta hoitava;
16) liike- tai ammattitoimintana jalokivi- tai jalometallituotteita,
taideteoksia taikka kulkuvälineitä myyvä tai välittävä;
17) liike- tai ammattitoimintana huutokauppoja toimittava;
18) liike- tai ammattitoimintana oikeudellisissa asioissa avustava.
Edellä 1 momentin 18 kohdassa tarkoitettujen liike- tai ammattitoimintana
oikeudellisissa asioissa avustavien osalta ilmoitusvelvollisuus koskee
osallistumista asiakkaan puolesta kiinteistöjen tai liiketoimintayksikköjen
ostamisen ja myynnin, asiakkaan rahavarojen, arvopaperien tai muiden
varojen hoitamisen, pankki-, säästö- tai arvo-osuustilien avaamisen tai
hoitamisen, yhtiöiden perustamisen, johtamisen tai yritysten
hallinnoimiseksi tarvittavien varojen järjestelyn tai säätiöiden, yhtiöiden tai
vastaavien yhteisöjen perustamisen, johtamisen tai niiden toiminnasta
vastaamisen suunnitteluun tai toteuttamiseen ja toimimista asiakkaan
puolesta ja lukuun liiketoimissa tai kiinteistön kaupoissa.
Ilmoitusvelvollisuus ei koske oikeudenkäyntiavustaja- tai
oikeudenkäyntiasiamiestehtävien hoitamista. Oikeudenkäyntiavustaja- ja
oikeudenkäyntiasiamiestehtäviksi luetaan tässä varsinaisten
oikeudenkäyntiin liittyvien tehtävien lisäksi asiakkaan oikeudellista asemaa
sekä oikeudenkäynnin käynnistämistä tai sen välttämistä koskeva
oikeudellinen neuvonta.
5 §
Viranomaisten ja muiden valvomaan asetettujen valvonta- ja
ilmoitusvelvollisuus
Jos 1 momentissa tarkoitettu viranomainen tai muu valvomaan asetettu
suorittamansa valvonnan tai muutoin tehtäviensä hoidon yhteydessä ilmi
tulleiden seikkojen nojalla katsoo, että on syytä epäillä liiketoimeen
sisältyvien varojen tai muun omaisuuden laillista alkuperää taikka kyseisten
varojen tai muun omaisuuden liittyvän 1 §:n 2 momentissa mainittuun
rikokseen, sen on ilmoitettava asiasta rahanpesun selvittelykeskukselle.
6 §
Tunnistamisvelvollisuus
Sen lisäksi, mitä jäljempänä säädetään, on ilmoitusvelvollisen aina
todettava asiakkaansa henkilöllisyys, jos on syytä epäillä liiketoimeen
sisältyvien varojen tai muun omaisuuden laillista alkuperää taikka kyseisten
varojen tai muun omaisuuden liittyvän 1 §:n 2 momentissa mainittuun
rikokseen.
Edellä 3 §:n 18 ja 1118 kohdassa tarkoitetun ilmoitusvelvollisen on
todettava vakituisen asiakkaansa henkilöllisyys. Sama vaatimus koskee
myös muita kuin vakituisia asiakkaita, kun suoritettavan liiketoimen
suuruus tai toisiinsa kytkeytyvien toimenpiteiden suuruus yhteensä on
vähintään 15 000 euroa.
Edellä 3 §:n 68 kohdassa tarkoitetun ilmoitusvelvollisen ei tarvitse todeta
asiakkaansa henkilöllisyyttä, jos:
1) toimeksiantosopimus koskee sellaista vakuutusta, jossa vakuutuskaudelta
maksettava maksu on enintään 1 000 euroa taikka jossa
kertavakuutusmaksu on enintään 2 500 euroa;
2) toimeksiantosopimus koskee sellaista lakisääteisestä työeläkevakuutusta
tai yrittäjäeläkevakuutusta, johon ei liity takaisinostoehtoa ja jota ei voida
käyttää lainan vakuutena; tai
3) vakuutuksesta maksettava maksu suoritetaan vakuutuksenottajan
Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneessa luotto-
tai rahoituslaitoksessa olevalta tililtä taikka muussa kuin Euroopan
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen luotto- tai
rahoituslaitoksen Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimivassa
sivukonttorissa olevalta tililtä.
Edellä 3 §:n 10 kohdassa tarkoitetun ilmoitusvelvollisen on todettava
asiakkaansa henkilöllisyys:
1) pelikasinotoiminnassa; sekä
2) veikkaus- ja vedonlyöntitoiminnassa tai totopelissä pelaajan asettaman
rahapanoksen ollessa yhtenä suorituksena tai toisiinsa kytkeytyvinä
suorituksina yhteensä vähintään 3 000 euroa.
Asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitse todeta, jos asiakas on Euroopan
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos,
rahoituslaitos, sijoituspalveluyritys tai henkivakuutusyhtiö taikka muussa
kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen
luottolaitoksen, rahoituslaitoksen, sijoituspalveluyrityksen tai
henkivakuutusyhtiön Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa
toimiva sivukonttori. Asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitse todeta
myöskään, jos asiakas on sellaisessa muussa valtiossa toimiluvan saanut
luottolaitos, rahoituslaitos, sijoituspalveluyritys tai henkivakuutusyhtiö,
jonka valtion rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmä täyttää
kansainväliset vaatimukset, taikka muussa kuin tällaisessa valtiossa
toimiluvan saaneen luottolaitoksen, rahoituslaitoksen,
sijoituspalveluyrityksen tai henkivakuutusyhtiön tällaisessa valtiossa
toimiva sivukonttori.
10 §
Ilmoitusvelvollisuus
Jos ilmoitusvelvollisella on 9 §:ssä tarkoitetun huolellisuusvelvollisuuden
täytettyään tai muutoin syytä epäillä liiketoimeen sisältyvien varojen tai
muun omaisuuden laillista alkuperää taikka kyseisten varojen tai muun
omaisuuden liittyvän 1 §:n 2 momentissa mainittuun rikokseen, sen on
viipymättä ilmoitettava asiasta rahanpesun selvittelykeskukselle ja
annettava pyynnöstä kaikki tiedot ja asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä
epäilyn selvittämiseksi.
11 §
Liiketoimen keskeyttäminen ja siitä kieltäytyminen
Jos ilmoitusvelvollisella on syytä epäillä liiketoimeen sisältyvien varojen tai
muun omaisuuden laillista alkuperää taikka kyseisten varojen tai muun
omaisuuden liittyvän 1 §:n 2 momentissa mainittuun rikokseen, sen on
keskeytettävä liiketoimi lisäselvityksiä varten tai kieltäydyttävä siitä.
11 a §
Tehostettu tunnistamisvelvollisuus, huolellisuusvelvollisuus ja
ilmoitusvelvollisuus
Jos liiketoimella on liittymäkohta valtioon, jonka rahanpesun estämis- ja
selvittämisjärjestelmä ei täytä kansainvälisiä vaatimuksia, liiketoimeen
liittyy tehostettu tunnistamisvelvollisuus, huolellisuusvelvollisuus ja
ilmoitusvelvollisuus.
Ilmoitusvelvollisen tulee tehostetun ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi
tehdä 10 §:ssä tarkoitettu ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle, jos
asiakas ei anna huolellisuusvelvollisuuden täyttämiseksi pyydettyä
selvitystä tai annettu selvitys on ilmoitusvelvollisen arvion mukaan
epäluotettava. Samoin on meneteltävä, jos liiketoimen peruste ja varojen
alkuperä ei ilmoitusvelvollisen hankkimien selvitysten perusteella riittävästi
selviä. Ilmoitusvelvollisen on tehtävä ilmoitus rahanpesun
selvittelykeskukselle myös, jos oikeushenkilöä ei pystytä tunnistamaan tai
edunsaajia luotettavasti selvittämään. Samoin on meneteltävä, jos henkilöä,
jonka puolesta asiakas toimii, ei pystytä tunnistamaan.
13 §
Viittaus eräisiin lakeihin
Tämän lain lisäksi on rahanpesun selvittämisessä voimassa, mitä
poliisilaissa (493/1995) säädetään poliisitutkinnasta, jollei asian
selvittämiseen sovelleta esitutkintalakia (449/1987).
Tämän lain lisäksi on epäilyttävää liiketointa koskevien tietojen käsittelystä
voimassa, mitä poliisin henkilörekistereistä annetussa laissa (509/1995)
säädetään poliisiyksikön käyttöön tarkoitetuista henkilörekistereistä.
13 a §
Velvollisuus tehdä ilmoitus maksuliiketoiminnasta
Edellä 3 §:n 1 momentin 13 kohdassa tarkoitettua maksuliikettä harjoittavan
ja maksuliikettä harjoittavan rahoituslaitoksen on tehtävä ennen toiminnan
aloittamista toiminnastaan ilmoitus keskushallintoviranomaisena toimivalle
Etelä-Suomen lääninhallitukselle.
Tehtävässä ilmoituksessa on oltava tiedot toiminnan harjoittajasta ja
ilmoituksessa tarkoitetusta toiminnasta.
14 §
Tarkemmat säännökset
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset siitä, minkä
valtioiden rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmät täyttävät 6 §:n 5
momentissa tarkoitetut kansainväliset vaatimukset ja minkä valtioiden
rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmät eivät vastaavasti täytä 11 a
§:n 1 momentissa tarkoitettuja kansainvälisiä vaatimuksia.
Sisäasiainministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 611 ja
11 a §:ssä säädettyjen velvollisuuksien täyttämisestä sekä 13 a §:n 2
momentissa tarkoitetun ilmoituksen tarkemmasta sisällöstä. Ennen
asetuksen antamista on kuultava muita asianomaisia ministeriöitä sekä
Vakuutusvalvontavirastoa ja Rahoitustarkastusta.
16 §
Rangaistussäännös
Joka rikkoo tämän lain 6, 7 tai 11 a §:ssä säädetyn asiakkaiden
tunnistamisvelvollisuuden tai 8 §:ssä säädetyn tunnistamistietojen
säilyttämistä koskevan velvollisuuden, on tuomittava
tunnistamisvelvollisuuden rikkomisesta sakkoon, jollei teosta muualla laissa
säädetä ankarampaa rangaistusta.
Joka rikkoo tämän lain 13 a §:ssä säädetyn velvollisuuden tehdä ilmoitus
maksuliikkeen harjoittamisesta, on tuomittava maksuliiketoimintaa
koskevan ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta sakkoon, jollei teosta muualla
laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .
Tätä lakia sovelletaan myös 3 §:n 1 momentin 5 sekä 1118 kohdassa
tarkoitetun ilmoitusvelvollisen asiakkaaseen, jonka liikesuhde
ilmoitusvelvollisen kanssa on alkanut ennen lain voimaantuloa.
Ilmoitusvelvollisen on tunnistettava tällainen asiakas siten kuin 6 ja 11 a
§:ssä säädetään ja, jos on todennäköistä, että asiakas toimii toisen lukuun,
tuo toinen henkilö siten kuin 7 §:ssä säädetään ennen uuden liiketoimen
suorittamista.
Tämän lain voimaan tullessa 3 §:n 1 momentin 13 kohdassa tarkoitettua
maksuliikettä harjoittavan ja maksuliikettä harjoittavan rahoituslaitoksen on
tehtävä 13 a §:ssä tarkoitettu ilmoitus toiminnastaan kuuden kuukauden
kuluessa tämän lain voimaantulosta.
2.
Laki
rikoslain 32 luvun 1 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 32
luvun 1 §:n 2 momentin 3 kohta, sellaisena kuin se on laissa 79/1998,
seuraavasti:
32 luku
Kätkemisrikoksista
1 §
Kätkemisrikos
Kätkemisrikoksesta tuomitaan myös se, joka
3) jättää tekemättä rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain
(68/1998) 10 tai 11 a §:n mukaisen ilmoituksen taikka vastoin 10 §:ssä
säädettyä kieltoa paljastaa siinä tarkoitetun ilmoituksen.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .
Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2002
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Sisäasiainministeri Ville Itälä
Liite
Rinnakkaistekstit
1.
Laki
rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä 30 päivänä
tammikuuta 1998 annetun lain (68/1998)1 §, 3 §:n 5, 11 ja 12 kohta, 5 §:n 2
momentti, 6 §, 10 §:n 1 momentti, 11 §:n 1 momentti ja 13, 14 ja 16 §,
sellaisina kuin niistä on 3 §:n 11 kohta laissa 1076/2000 ja 12 kohta laissa
799/2000, 6 § osaksi laissa 1052/2001 ja 14 § laissa 92/1999, sekä
lisätään 3 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi mainituissa laeissa 799/2000
ja 1076/2000 sekä laissa 54/1999, uusi 1318 kohta ja 2 momentti ja lakiin
uusi 11 a ja 13 a § seuraavasti:
Voimassa oleva laki
Ehdotus
1 §
Lain tavoite
Lain tavoitteena on estää rahanpesua,
edistää sen paljastamista ja tutkintaa
sekä tehostaa rikoksen tuottaman
hyödyn jäljittämistä ja
takaisinsaantia.
1 §
Lain tavoite ja soveltamisala
Lain tavoitteena on estää rahanpesua
ja terrorismin rahoittamista, edistää
niiden paljastamista ja tutkintaa sekä
tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn
jäljittämistä ja takaisinsaantia.
Mitä tässä laissa säädetään
rahanpesun estämisestä ja
selvittämisestä, sovelletaan myös
rikoslain (39/1889) 34 luvun 9 b
§:ssä tarkoitetun terrorismin
rahoittamisen estämiseen ja
selvittämiseen.
3 §
Ilmoitusvelvolliset
Tässä laissa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia ovat:
5) osuuskuntalain (247/1954) 3
luvussa tarkoitettu
säästökassatoimintaa harjoittava
osuuskunta;
11) kiinteistönvälitysliikkeistä ja
vuokrahuoneiston välitysliikkeistä
annetussa laissa (1075/2000)
tarkoitettu kiinteistönvälitysliike
sekä vuokrahuoneiston välitysliike
silloin, kun se harjoittaa
liikehuoneiston vuokrauksesta
annetun lain (482/1995) 1 §:ssä
tarkoitetun liikehuoneiston
välitystä; sekä
12) arvo-osuusjärjestelmästä
annetussa laissa (826/1991)
tarkoitettu arvopaperikeskus sekä
mainitun lain 7 §:n 1 ja 2
momentissa tarkoitettu
tilinhoitajayhteisö ja 3 momentissa
tarkoitetun tilinhoitajayhteisön
oikeudet saaneen muun ulkomaisen
yhteisön Suomessa sijaitseva
toimipiste.
5) luottolaitostoiminnasta annetun lain
1 a §:ssä tarkoitettua rajoitettua
luottolaitostoimintaa harjoittava
osakeyhtiö tai osuuskunta;
11) kiinteistönvälitysliikkeistä ja
vuokrahuoneiston välitysliikkeistä
annetussa laissa (1075/2000) tarkoitettu
kiinteistönvälitysliike sekä
vuokrahuoneiston välitysliike;
12) arvo-osuusjärjestelmästä annetussa
laissa (826/1991) tarkoitettu
arvopaperikeskus, tilinhoitajayhteisö ja
tilinhoitajayhteisön oikeudet saaneen
muun ulkomaisen yhteisön Suomessa
sijaitseva toimipiste;
13) liike- tai ammattitoimintana muuta
maksuliikettä kuin
luottolaitostoiminnasta annetussa
laissa tarkoitettua yleistä
maksujenvälitystä harjoittava;
14) liike- tai ammattitoimintana
tilintarkastuslain (936/1994) 1 §:n 1
momentissa tarkoitettuja tehtäviä
hoitava;
15) liike- tai ammattitoimintana
kirjanpitotehtäviä toimeksiannosta
hoitava;
16) liike- tai ammattitoimintana
jalokivi- tai jalometallituotteita,
taideteoksia taikka kulkuvälineitä
myyvä tai välittävä;
17) liike- tai ammattitoimintana
huutokauppoja toimittava;
18) liike- tai ammattitoimintana
oikeudellisissa asioissa avustava.
Edellä 1 momentin 18 kohdassa
tarkoitettujen liike- tai
ammattitoimintana oikeudellisissa
asioissa avustavien osalta
ilmoitusvelvollisuus koskee
osallistumista asiakkaan puolesta
kiinteistöjen tai liiketoimintayksikköjen
ostamisen ja myynnin, asiakkaan raha-
varojen, arvopaperien tai muiden varo-
jen hoitamisen, pankki-, säästö- tai
arvo-osuustilien avaamisen tai hoitam-
isen, yhtiöiden perustamisen, johtami-
sen tai yritysten hallinnoimiseksi tarvit-
tavien varojen järjestelyn tai
säätiöiden, yhtiöiden tai vastaavien
yhteisöjen perustamisen, johtamisen tai
niiden toiminnasta vastaamisen suun-
nitteluun tai toteuttamiseen ja to-
imimista asiakkaan puolesta ja lukuun
liiketoimissa tai kiinteistön kaupoissa.
Ilmoitusvelvollisuus ei koske oikeu-
denkäyntiavustaja- tai oikeudenkäyn-
tiasiamiestehtävien hoitamista. Oikeu-
denkäyntiavustaja- ja oikeudenkäyn-
tiasiamiestehtäviksi luetaan tässä
varsinaisten oikeudenkäyntiin liittyvien
tehtävien lisäksi asiakkaan oikeudel-
lista asemaa sekä oikeudenkäynnin
käynnistämistä tai sen välttämistä
koskeva oikeudellinen neuvonta.
5 §
Viranomaisten ja muiden valvomaan asetettujen
valvonta- ja ilmoitusvelvollisuus
Jos 1 momentissa tarkoitettu
viranomainen tai muu valvomaan
asetettu suorittamansa valvonnan tai
muutoin tehtäviensä hoidon
yhteydessä ilmi tulleiden seikkojen
nojalla katsoo, että on syytä epäillä
liiketoimeen sisältyvien varojen tai
muun omaisuuden laillista
alkuperää, sen on ilmoitettava
asiasta selvittelykeskukselle.
Jos 1 momentissa tarkoitettu
viranomainen tai muu valvomaan
asetettu suorittamansa valvonnan tai
muutoin tehtäviensä hoidon
yhteydessä ilmi tulleiden seikkojen
nojalla katsoo, että on syytä epäillä
liiketoimeen sisältyvien varojen tai
muun omaisuuden laillista alkuperää
taikka kyseisten varojen tai muun
omaisuuden liittyvän 1 §:n 2
momentissa mainittuun rikokseen, sen
on ilmoitettava asiasta rahanpesun
selvittelykeskukselle.
6 §
Tunnistamisvelvollisuus
Sen lisäksi, mitä jäljempänä
säädetään, on ilmoitusvelvollisen
aina todettava asiakkaansa henkilölli-
syys, jos on syytä epäillä liiketo-
imeen sisältyvien varojen tai muun
omaisuuden laillista alkuperää.
Edellä 3 §:n 18 kohdassa
tarkoitetun ilmoitusvelvollisen on
todettava vakituisen asiakkaansa
henkilöllisyys. Sama vaatimus
koskee myös muita kuin vakituisia
asiakkaita, kun suoritettavan
liiketoimen suuruus tai toisiinsa
kytkeytyvien toimenpiteiden suuruus
yhteensä on yli 15 000:ta ecua
vastaava markkamäärä, kuitenkin
aina vähintään 90 000 markkaa.
Edellä 3 §:n 68 kohdassa
tarkoitetun ilmoitusvelvollisen ei
tarvitse todeta asiakkaansa
henkilöllisyyttä, jos:
1) toimeksiantosopimus koskee
sellaista vakuutusta, jossa
vakuutuskaudelta maksettava maksu
on enintään 1 000:ta ecua vastaava
markkamäärä, kuitenkin aina
vähintään 6 000 markkaa, taikka
jossa kertavakuutusmaksu on
enintään 2 500:aa ecua vastaava
markkamäärä, kuitenkin aina
vähintään 15 000 markkaa;
2) toimeksiantosopimus koskee
sellaista lakisääteisestä
työeläkevakuutusta tai
yrittäjäeläkevakuutusta, johon ei liity
takaisinostoehtoa ja jota ei voida
käyttää lainan vakuutena; tai
3) vakuutuksesta maksettava maksu
suoritetaan vakuutuksenottajan
Euroopan talousalueeseen kuuluvassa
valtiossa toimiluvan saaneessa luotto-
tai rahoituslaitoksessa olevalta tililtä
taikka muun kuin Euroopan
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa
toimiluvan saaneen luotto- tai
rahoituslaitoksen Euroopan
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa
toimivassa sivukonttorissa olevalta
tililtä.
Edellä 3 §:n 10 kohdassa tarkoitetun
ilmoitusvelvollisen on todettava
asiakkaansa henkilöllisyys:
1) pelikasinotoiminnassa; sekä
2) veikkaus- ja vedonlyöntitoimin-
nassa tai totopelissä pelaajan asetta-
man rahapanoksen ollessa yhtenä
suorituksena tai toisiinsa kytkeyty-
vinä suorituksina yhteensä vähintään
3 000 euroa.
Edellä 3 §:n 11 kohdassa tarkoitetun
ilmoitusvelvollisen on todettava asi-
akkaansa henkilöllisyys ennen liiketo-
imen loppuun suorittamista, kun suo-
ritettavan liiketoimen suuruus yhtenä
toimenpiteenä tai toisiinsa kytkeyty-
vinä toimenpiteinä on yhteensä yli
150 000:ta ecua vastaava mark-
kamäärä, kuitenkin aina vähintään
900 000 markkaa. Asiakkaan hen-
kilöllisyyttä ei tarvitse todeta, jos
liiketoimeen sisältyvä maksu suo-
ritetaan asiakkaan Euroopan ta-
lousalueeseen kuuluvassa valtiossa
toimiluvan saaneessa luotto- tai ra-
hoituslaitoksessa olevalta tililtä
taikka muun kuin Euroopan talousal-
ueeseen kuuluvassa valtiossa to-
imiluvan saaneen luotto- tai rahoi-
tuslaitoksen Euroopan talousal-
ueeseen kuuluvassa valtiossa to-
imivassa sivukonttorissa olevalta
tililtä.
Asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitse
todeta, jos asiakas on Euroopan ta-
lousalueeseen kuuluvassa valtiossa
toimiluvan saanut luottolaitos, rahoi-
tuslaitos, sijoituspalveluyritys tai
henkivakuutusyhtiö taikka muun kuin
Euroopan talousalueeseen kuuluvassa
valtiossa toimiluvan saaneen luotto-
laitoksen, rahoituslaitoksen, sijoitus-
palveluyrityksen tai henkivakuutusy-
htiön Euroopan talousalueeseen kuu-
luvassa valtiossa toimiva sivukont-
tori.
6 §
Tunnistamisvelvollisuus
Sen lisäksi, mitä jäljempänä
säädetään, on ilmoitusvelvollisen
aina todettava asiakkaansa henkilölli-
syys, jos on syytä epäillä liiketo-
imeen sisältyvien varojen tai muun
omaisuuden laillista alkuperää taikka
kyseisten varojen tai muun omaisuu-
den liittyvän 1 §:n 2 momentissa
mainittuun rikokseen.
Edellä 3 §:n 18 ja 1118 kohdassa
tarkoitetun ilmoitusvelvollisen on
todettava vakituisen asiakkaansa
henkilöllisyys. Sama vaatimus
koskee myös muita kuin vakituisia
asiakkaita, kun suoritettavan
liiketoimen suuruus tai toisiinsa
kytkeytyvien toimenpiteiden suuruus
yhteensä on vähintään 15 000 euroa.
Edellä 3 §:n 68 kohdassa
tarkoitetun ilmoitusvelvollisen ei
tarvitse todeta asiakkaansa
henkilöllisyyttä, jos:
1) toimeksiantosopimus koskee
sellaista vakuutusta, jossa
vakuutuskaudelta maksettava maksu
on enintään 1 000 euroa taikka jossa
kertavakuutusmaksu on enintään
2 500 euroa;
2) toimeksiantosopimus koskee
sellaista lakisääteisestä
työeläkevakuutusta tai
yrittäjäeläkevakuutusta, johon ei liity
takaisinostoehtoa ja jota ei voida
käyttää lainan vakuutena; tai
3) vakuutuksesta maksettava maksu
suoritetaan vakuutuksenottajan
Euroopan talousalueeseen kuuluvassa
valtiossa toimiluvan saaneessa luotto-
tai rahoituslaitoksessa olevalta tililtä
taikka muussa kuin Euroopan
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa
toimiluvan saaneen luotto- tai
rahoituslaitoksen Euroopan
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa
toimivassa sivukonttorissa olevalta
tililtä.
Edellä 3 §:n 10 kohdassa tarkoitetun
ilmoitusvelvollisen on todettava
asiakkaansa henkilöllisyys:
1) pelikasinotoiminnassa; sekä
2) veikkaus- ja vedonlyöntitoimin-
nassa tai totopelissä pelaajan asetta-
man rahapanoksen ollessa yhtenä
suorituksena tai toisiinsa kytkeyty-
vinä suorituksina yhteensä vähintään
3 000 euroa.
Asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitse
todeta, jos asiakas on Euroopan ta-
lousalueeseen kuuluvassa valtiossa
toimiluvan saanut luottolaitos, rahoi-
tuslaitos, sijoituspalveluyritys tai
henkivakuutusyhtiö taikka muussa
kuin Euroopan talousalueeseen kuu-
luvassa valtiossa toimiluvan saaneen
luottolaitoksen, rahoituslaitoksen, si-
joituspalveluyrityksen tai henkiva-
kuutusyhtiön Euroopan talousal-
ueeseen kuuluvassa valtiossa toimiva
sivukonttori. Asiakkaan henkilöllisy-
yttä ei tarvitse todeta myöskään, jos
asiakas on sellaisessa muussa
valtiossa toimiluvan saanut luottolai-
tos, rahoituslaitos, sijoituspalveluyri-
tys tai henkivakuutusyhtiö, jonka
valtion rahanpesun estämis- ja selvit-
tämisjärjestelmä täyttää kansain-
väliset vaatimukset, taikka muussa
kuin tällaisessa valtiossa toimiluvan
saaneen luottolaitoksen, rahoituslai-
toksen, sijoituspalveluyrityksen tai
henkivakuutusyhtiön tällaisessa
valtiossa toimiva sivukonttori.
10 §
Ilmoitusvelvollisuus
Jos ilmoitusvelvollisella on 9 §:ssä
tarkoitetun huolellisuusvelvollisuu-
den täytettyään tai muutoin syytä
epäillä liiketoimeen sisältyvien varo-
jen tai muun omaisuuden laillista
alkuperää, sen on viipymättä ilmoitet-
tava asiasta selvittelykeskukselle ja
annettava pyynnöstä kaikki tiedot ja
asiakirjat, joilla saattaa olla
merkitystä epäilyn selvittämiseksi.
10 §
Ilmoitusvelvollisuus
Jos ilmoitusvelvollisella on 9 §:ssä
tarkoitetun huolellisuusvelvollisuu-
den täytettyään tai muutoin syytä
epäillä liiketoimeen sisältyvien varo-
jen tai muun omaisuuden laillista
alkuperää taikka kyseisten varojen tai
muun omaisuuden liittyvän 1 §:n 2
momentissa mainittuun rikokseen,
sen on viipymättä ilmoitettava asiasta
rahanpesun selvittelykeskukselle ja
annettava pyynnöstä kaikki tiedot ja
asiakirjat, joilla saattaa olla
merkitystä epäilyn selvittämiseksi.
11 §
Liiketoimen keskeyttäminen ja siitä
kieltäytyminen
Jos ilmoitusvelvollisella on syytä
epäillä liiketoimeen sisältyvien varo-
jen tai muun omaisuuden laillista
alkuperää, sen on keskeytettävä liike-
toimi lisäselvityksiä varten tai
kieltäydyttävä siitä.
11 §
Liiketoimen keskeyttäminen ja siitä
kieltäytyminen
Jos ilmoitusvelvollisella on syytä
epäillä liiketoimeen sisältyvien varo-
jen tai muun omaisuuden laillista
alkuperää taikka kyseisten varojen tai
muun omaisuuden liittyvän 1 §:n 2
momentissa mainittuun rikokseen,
sen on keskeytettävä liiketoimi
lisäselvityksiä varten tai kieltäydyt-
tävä siitä.
11 a §
Tehostettu tunnistamisvelvollisuus,
huolellisuusvelvollisuus ja ilmoitusvel-
vollisuus
Jos liiketoimella on liittymäkohta
valtioon, jonka rahanpesun estämis- ja
selvittämisjärjestelmä ei täytä kansain-
välisiä vaatimuksia, liiketoimeen liittyy
tehostettu tunnistamisvelvollisuus,
huolellisuusvelvollisuus ja ilmoitusvel-
vollisuus.
Ilmoitusvelvollisen tulee tehostetun il-
moitusvelvollisuuden täyttämiseksi te-
hdä 10 §:ssä tarkoitettu ilmoitus rahan-
pesun selvittelykeskukselle, jos asiakas
ei anna huolellisuusvelvollisuuden täyt-
tämiseksi pyydettyä selvitystä tai annettu
selvitys on ilmoitusvelvollisen arvion
mukaan epäluotettava. Samoin on mene-
teltävä, jos liiketoimen peruste ja varo-
jen alkuperä ei ilmoitusvelvollisen
hankkimien selvitysten perusteella riit-
tävästi selviä. Ilmoitusvelvollisen on te-
htävä ilmoitus rahanpesun selvittelyke-
skukselle myös, jos oikeushenkilöä ei
pystytä tunnistamaan tai edunsaajia lu-
otettavasti selvittämään. Samoin on me-
neteltävä, jos henkilöä, jonka puolesta
asiakas toimii, ei pystytä tunnistamaan.
13 §
Viittaus eräisiin lakeihin
Tämän lain lisäksi on rahanpesun
selvittämisessä voimassa, mitä
poliisilaissa (493/1995) säädetään
poliisitutkinnasta, jollei asian selvit-
tämiseen sovelleta esitutkintalakia
(449/1987).
Tämän lain lisäksi on epäilyttävää
liiketointa koskevien tietojen tallet-
tamisesta, käytöstä ja luovuttamisesta
voimassa, mitä poliisin henkilöre-
kistereistä annetussa laissa
(509/1995) säädetään poliisiyksikön
käyttöön tarkoitetuista henkilöre-
kistereistä lukuun ottamatta lain 24
§:n 2 momenttia.
Edellä 2 momentissa tarkoitettujen ti-
etojen säilytysajoista henkilörekister-
issä on voimassa, mitä henkilöre-
kisterilaissa (471/1987) on säädetty.
13 §
Viittaus eräisiin lakeihin
Tämän lain lisäksi on rahanpesun
selvittämisessä voimassa, mitä poliis-
ilaissa (493/1995) säädetään poliisi-
tutkinnasta, jollei asian selvit-
tämiseen sovelleta esitutkintalakia
(449/1987).
Tämän lain lisäksi on epäilyttävää
liiketointa koskevien tietojen käsitte-
lystä voimassa, mitä poliisin hen-
kilörekistereistä annetussa laissa
(509/1995) säädetään poliisiyksikön
käyttöön tarkoitetuista henkilöre-
kistereistä.
13 a §
Velvollisuus tehdä ilmoitus maksuliike-
toiminnasta
Edellä 3 §:n 1 momentin 13 kohdassa
tarkoitettua maksuliikettä harjoittavan
ja maksuliikettä harjoittavan rahoi-
tuslaitoksen on tehtävä ennen toimin-
nan aloittamista toiminnastaan ilmoitus
keskushallintoviranomaisena toimivalle
Etelä-Suomen lääninhallitukselle.
Tehtävässä ilmoituksessa on oltava tie-
dot toiminnan harjoittajasta ja ilmoi-
tuksessa tarkoitetusta toiminnasta.
14 §
Tarkemmat säännökset
Poliisitoimesta vastaava ministeriö
antaa muita asianomaisia minis-
teriöitä, Vakuutusvalvontavirastoa
sekä rahoitustarkastusta kuultuaan
tarkemmat säännökset tämän lain
611 §:ssä säädetyistä velvol-
lisuuksista sekä niiden täyttämisestä
14 §
Tarkemmat säännökset
Valtioneuvoston asetuksella annetaan
tarkemmat säännökset siitä, minkä
valtioiden rahanpesun estämis- ja
selvittämisjärjestelmät täyttävät 6 §:n
5 momentissa tarkoitetut kansain-
väliset vaatimukset ja minkä valtioiden
rahanpesun estämis- ja selvittämisjär-
jestelmät eivät vastaavasti täytä 11 a
§:n 1 momentissa tarkoitettuja kan-
sainvälisiä vaatimuksia.
Sisäasiainministeriön asetuksella an-
netaan tarkemmat säännökset 611 ja
11 a §:ssä säädettyjen velvollisuuksien
täyttämisestä sekä 13 a §:n 2 momen-
tissa tarkoitetun ilmoituksen tarkem-
masta sisällöstä. Ennen asetuksen an-
tamista on kuultava muita asianomai-
sia ministeriöitä sekä Vakuutusvalvon-
tavirastoa ja Rahoitustarkastusta.
16 §
Rangaistussäännös
Joka rikkoo tämän lain 6 tai 7 §:ssä
säädetyn asiakkaiden tunnistamisvel-
vollisuuden tai 8 §:ssä säädetyn tun-
nistamistietojen säilyttämistä
koskevan velvollisuuden, on tuomit-
tava tunnistamisvelvollisuuden rik-
komisesta sakkoon tai vankeuteen en-
intään kuudeksi kuukaudeksi, jollei
teosta muualla laissa säädetä an-
karampaa rangaistusta.
16 §
Rangaistussäännös
Joka rikkoo tämän lain 6, 7 tai 11 a
§:ssä säädetyn asiakkaiden tun-
nistamisvelvollisuuden tai 8 §:ssä
säädetyn tunnistamistietojen säilyt-
tämistä koskevan velvollisuuden, on
tuomittava tunnistamisvelvollisuuden
rikkomisesta sakkoon, jollei teosta
muualla laissa säädetä ankarampaa
rangaistusta.
Joka rikkoo tämän lain 13 a §:ssä
säädetyn velvollisuuden tehdä ilmoi-
tus maksuliikkeen harjoittamisesta,
on tuomittava maksuliiketoimintaa
koskevan ilmoitusvelvollisuuden rik-
komisesta sakkoon, jollei teosta
muualla laissa säädetä ankarampaa
rangaistusta.
Tämä laki tulee voimaan päivänä
kuuta 200 .
Tätä lakia sovelletaan myös 3 §:n 1
momentin 5 sekä 1118 kohdassa
tarkoitetun ilmoitusvelvollisen asiak-
kaaseen, jonka liikesuhde ilmoitus-
velvollisen kanssa on alkanut ennen
lain voimaantuloa. Ilmoitusvelvol-
lisen on tunnistettava tällainen asi-
akas siten kuin 6 ja 11 a §:ssä
säädetään ja, jos on todennäköistä,
että asiakas toimii toisen lukuun, tuo
toinen henkilö siten kuin 7 §:ssä
säädetään ennen uuden liiketoimen
suorittamista.
Tämän lain voimaan tullessa 3 §:n 1
momentin 13 kohdassa tarkoitettua
maksuliikettä harjoittavan ja maksu-
liikettä harjoittavan rahoituslaitoksen
on tehtävä 13 a §:ssä tarkoitettu il-
moitus toiminnastaan kuuden kuu-
kauden kuluessa tämän lain voimaan-
tulosta.
2.
Laki
rikoslain 32 luvun 1 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 32 lu-
vun 1 §:n 2 momentin 3 kohta, sellaisena kuin se on laissa 79/1998, seuraa-
vasti:
Voimassa oleva laki
Ehdotus
32 luku
Kätkemisrikoksista
1 §
Kätkemisrikos
Kätkemisrikoksesta tuomitaan myös se, joka
3) jättää tekemättä rahanpesun
estämisestä ja selvittämisestä annetun
lain (68/1998) 10 §:n mukaisen il-
moituksen taikka vastoin 10 §:ssä
säädettyä kieltoa paljastaa siinä
tarkoitetun ilmoituksen.
3) jättää tekemättä rahanpesun
estämisestä ja selvittämisestä annetun
lain (68/1998) 10 tai 11 a §:n mu-
kaisen ilmoituksen taikka vastoin 10
§:ssä säädettyä kieltoa paljastaa siinä
tarkoitetun ilmoituksen.
Tämä laki tulee voimaan päivänä
kuuta 200 .
