Siirry eduskunnan kotisivulle svenska

ASIAKIRJA HE 173/2002 vp


Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi rahanpesun estämisestä ja selvit-
tämisestä annetun lain sekä rikoslain 32 luvun 1 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettuun lakiin ehdotetaan 
tehtäviksi eräistä kansainvälisessä terrorismin rahoituksen vastaisessa 
yleissopimuksessa asetetuista velvoitteista, Euroopan yhteisön 
rahanpesudirektiivin muutoksessa asetetuista velvoitteista sekä eräistä 
rahanpesun vastaisen kansainvälisen toimintaryhmän FATF:n rahanpesun 
vastaisissa suosituksissa ja terrorismin rahoituksen vastaisissa 
erityissuosituksissa asetetuista velvoitteista aiheutuvat muutokset. 
Keskeisimmät muutokset olisivat rahanpesun estämis- ja 
selvittämisjärjestelmän soveltamisalan laajentaminen, ilmoitusvelvollisten 
piirin laajentaminen ja tehostetusta tunnistamisvelvollisuudesta, 
huolellisuusvelvollisuudesta ja ilmoitusvelvollisuudesta laissa 
nimenomaisesti säätäminen. 
Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän soveltamisalaa ehdotetaan 
laajennettavan käsittämään varsinaisen rahanpesun estämisen ja 
selvittämisen lisäksi terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen. 
Ilmoitusvelvollisten piiriä ehdotetaan laajennettavaksi kattamaan myös 
tilintarkastajat, kirjanpitäjät, arvoesineiden kauppiaat ja välittäjät, 
huutokaupanpitäjät, oikeudellisissa asioissa avustavat pois lukien 
oikeudenkäyntiavustajana ja –asiamiehenä toimiminen sekä muuta 
maksuliikettä kuin yleistä maksujenvälitystä harjoittavat. 
Ilmoitusvelvollisten piiriin ehdotetaan lisäksi tehtäviksi eräät kansallisista 
tarpeista aiheutuvat tarkennukset. Tehostettuja tunnistamis-, huolellisuus- ja 
ilmoitusvelvollisuuksia sovellettaisiin liiketoimeen, jolla on liittymäkohta 
valtioon, jonka rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmä ei täytä 
kansainvälisiä vaatimuksia.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan edellä mainituista kansainvälisistä 
velvoitteista johtuen pian sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu. 
—————



SISÄLLYSLUETTELO

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ	1
SISÄLLYSLUETTELO	2
YLEISPERUSTELUT	4
1.	Nykytila	4
1.1.	Lainsäädäntö ja käytäntö	4
1.2.	Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö	6
Kansainväliset velvoitteet	6
Rahanpesudirektiivin muutos	6
FATF:n rahanpesun vastaiset suositukset	8
Kansainvälinen terrorismin rahoituksen vastainen yleissopimus	8
FATF:n terrorismin rahoituksen vastaiset erityissuositukset	9
Ulkomaiden lainsäädäntö	9
Ruotsi	10
Tanska	10
1.3.	Nykytilan arviointi	11
2.	Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset	11
2.1.	Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi	11
2.2.	Keskeiset ehdotukset	12
3.	Esityksen vaikutukset	13
3.1.	Taloudelliset vaikutukset	14
3.2.	Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset	14
3.3.	Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan	14
3.4.	Yritysvaikutukset	14
4.	Asian valmistelu	15
4.1.	Valmisteluvaiheet ja –aineisto	15
4.2.	Lausunnot	15
5.	Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja	15
5.1.	Riippuvuus muista esityksistä	15
5.2.	Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja 
velvoitteista	16
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT	16
1.	Lakiehdotusten perustelut	16
1.1.	Laki rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä	16
1.2.	Rikoslaki	24
32 luku.	Kätkemisrikoksista	24
2.	Tarkemmat säännökset ja määräykset	25
3.	Voimaantulo	25
4.	Säätämisjärjestys	25
LAKIEHDOTUKSET	28
rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain muuttamisesta	28
rikoslain 32 luvun 1 §:n muuttamisesta	32
LIITE	33
RINNAKKAISTEKSTIT	33
rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain muuttamisesta	33
rikoslain 32 luvun 1 §:n muuttamisesta	42







YLEISPERUSTELUT

1.	Nykytila
1.1.	Lainsäädäntö ja käytäntö
Nykyinen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettu laki (68/1998) 
tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1998. 
Jo ennen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 
voimaantuloa oli ollut voimassa luotto- ja rahoituslaitoksia, 
sijoituspalveluyrityksiä, säästökassatoimintaa harjoittavia osuuskuntia, 
vakuutusyhtiöitä, vakuutuksenvälittäjiä ja panttilainauslaitoksia koskevia 
rahanpesun estämiseen liittyviä säännöksiä luottolaitostoiminnasta 
annetussa laissa (1607/1993), ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen 
toiminnasta Suomessa annetussa laissa (1608/1993), 
sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa (579/1996), ulkomaisen 
sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa 
annetussa laissa (580/1996), osuuskuntalaissa (247/1954), 
vakuutusyhtiölaissa (1062/1979), ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa 
laissa (398/1995), vakuutuksenvälittäjistä annetussa laissa (251/1993) ja 
panttilainauslaitoksista annetussa laissa (1353/1992).   
Rahanpesu oli kriminalisoitu rikoslain (39/1889) 32 luvun 1 §:n 
kätkemisrikosta koskevan säännöksen täydennyksellä, joka tuli voimaan 1 
päivänä tammikuuta 1994. Kätkemisrikossäännöksen rahanpesua koskevaa 
osaa muutettiin rahanpesun estämistä ja selvittämistä koskevan lain 
antamisen yhteydessä. Sittemmin rahanpesua koskeva rangaistussäännös on 
ehdotettu siirrettäväksi omaksi rikosnimikkeekseen (HE 53/2002 vp).    
Edellä mainituilla säännöksillä on  pantu kansallisesti täytäntöön 
rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä annettu 
neuvoston direktiivi 91/308/ETY, jäljempänä rahanpesudirektiivi. 
Rahanpesurikoksen ja rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän 
kansallinen soveltamisala on tosin direktiivin edellyttämää laajempi. 
Rahanpesudirektiivi alkuperäisessä muodossaan kattoi rahanpesun 
alkurikoksina vain huumausainerikokset. Suomessa rahanpesun 
alkurikoksena voi olla mikä tahansa rikos. Rahanpesudirektiivin 
alkuperäisessä muodossa rahanpesuepäilyistä ilmoitusvelvollisten 
yhteisöjen ja elinkeinonharjoittajien piiri kattoi ainoastaan direktiivissä 
tarkoitetut luotto- ja rahoituslaitokset ja tältäkin osin vakuutusyritykset vain 
henkivakuutuksen ensivakuutuksen osalta. Suomessa ilmoitusvelvollisia 
ovat myös vakuutusyhtiöt muunkin vakuutustoiminnan kuin 
henkivakuutuksen ensivakuutuksen osalta, panttilainauslaitokset, 
rahapeliyhteisöt ja rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia ja –maksuja 
välittävät elinkeinonharjoittajat ja yhteisöt sekä kiinteistön- ja 
liikevuokrahuoneiston välittäjät.  
Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain mukaan 
rahanpesulla tarkoitetaan rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentissa 
tarkoitettua, siis kätkemisrikoksena rangaistavaa toimintaa. Rahanpesua on 
siten sellaisten varojen tai muun omaisuuden, jonka henkilö tietää olevan 
rikoksella hankittua tai sen tilalle tullutta, vastaan ottaminen, muuntaminen, 
luovuttaminen tai siirtäminen tarkoituksessa peittää tai häivyttää sen laiton 
alkuperä taikka avustaa rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset 
seuraamukset. Rahanpesua on myös tuollaisen omaisuuden todellisen 
luonteen, alkuperän, sijainnin tai siihen kohdistuvien määräämistoimien tai 
oikeuksien peittäminen tai häivyttäminen. Kuten edellä on todettu, 
rahanpesua koskeva rangaistussäännös on ehdotettu siirrettäväksi omaksi 
rikosnimikkeekseen rikoslain 32 luvun 6 §:ään. Rahanpesusta rangaistaisiin 
sitä, joka ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää tai välittää 
rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai niiden tilalle 
tullutta omaisuutta peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden 
laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen 
oikeudelliset seuraamukset taikka peittää tai häivyttää rikoksella hankitun 
omaisuuden, rikoksen tuottaman hyödyn taikka näiden tilalle tulleen 
omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin tai siihen kohdistuvat 
määräämistoimet tai oikeudet taikka avustaa toista tällaisessa peittämisessä 
tai häivyttämisessä. Rikoslain 32 lukuun ehdotetaan otettavaksi myös 
törkeää rahanpesua (7 §), salahanketta törkeän rahanpesun tekemiseksi (8 
§), tuottamuksellista rahanpesua (9 §) ja rahanpesurikkomusta (10 §) 
koskevat rikostunnusmerkistöt (HE 53/2002 vp). 
Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmä perustuu siihen, että 
ilmoitusvelvollisille yhteisöille ja elinkeinonharjoittajille on asetettu 
asiakkaidensa tunnistamisvelvollisuuksia, epätavanomaisten liiketoimien 
selvittämisvelvollisuus (huolellisuusvelvollisuus) ja epäilyttävistä 
liiketoimista ilmoitusvelvollisuus. 
Ilmoitusvelvollisten on säilytettävä asiakkaan tunnistamistiedot vähintään 
viiden vuoden ajan liiketoimen tai asiakassuhteen päättymisestä. Tiedoista 
syntyy yleensä henkilörekisteri, johon sovelletaan yleistä henkilötietolakia 
(523/1999), jollei asiasta ole kyseistä elinkeinoalaa koskevissa 
erityissäädöksissä muuta säädetty. Sama koskee muutakin 
ilmoitusvelvollisen rahanpesun torjuntaan liittyvää henkilötietojen 
käsittelyä. Henkilötietolain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan yhtenä 
henkilötietojen käsittelyn yleisenä edellytyksenä voi olla, että käsittelystä 
säädetään laissa tai käsittely johtuu rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tai 
sen nojalla määrätystä tehtävästä tai velvoitteesta.
Selvittämisvelvollisuuden käynnistävät yleensä ilmoitusvelvollisen 
normaalitehtäviensä yhteydessä saamat liiketoimen epätavanomaisuuteen 
viittaavat tiedot. Ilmoitusvelvollisella ei siten lähtökohtaisesti ole aktiivista 
tutkimisvelvollisuutta täyttääkseen sille säädetyn 
huolellisuusvelvollisuuden.
Ilmoitusvelvolliset ovat velvolliset ilmoittamaan epäilyttävistä liiketoimista 
keskusrikospoliisissa olevalle rahanpesun selvittelykeskukselle. 
Ilmoituskynnys on tässä matalampi kuin rikoksen esitutkintakynnys. 
Ilmoitusvelvolliset eivät ole rikostorjunnan ammattilaisia ja rahanpesun 
selvittelykeskus joutuu yleensä jatkoselvittämään asiaa ennen kuin se 
pystyy toteamaan, onko esitutkintakynnys ylittynyt. Ilmoitusvelvollinen ei 
saa paljastaa ilmoituksen tekoa sille, johon epäily kohdistuu, eikä muulle 
henkilölle. 
Asiakkaiden tunnistamisvelvollisuuden ja tunnistamistietojen säilyttämistä 
koskevan velvollisuuden rikkomisesta rangaistaan 
tunnistamisvelvollisuuden rikkomisena sakolla tai enintään kuuden 
kuukauden vankeudella. Ilmoituksen tekemättä jättämisestä ja ilmoituksen 
paljastamisesta rangaistaan kätkemisrikoksena sakolla tai enintään yhden 
vuoden kuuden kuukauden vankeudella. Ilmoituksen tekemättä jättäminen 
ja ilmoituksen tekemisen paljastaminen on ehdotettu siirrettäväksi omaksi 
rahanpesun ilmoitusrikkomus –rikosnimikkeekseen. Uusi nimike kattaisi 
myös huolellisuusvelvollisuuden täyttämättä jättämisen siten, ettei 
ilmoitusvelvollinen havaitse ilmoitusvelvollisuutensa olemassaoloa. Uuden 
nimikkeen rikkomisesta rangaistaisiin sakolla (HE 53/2002 vp). 
Rikosoikeudellinen vastuu yhteisömuotoisissa ilmoitusvelvollisissa 
kohdentuu rikosoikeuden yleisten oppien mukaisesti.
Ilmoitusvelvollinen on velvollinen korvaamaan taloudellisen vahingon, joka 
asiakkaalle on aiheutunut liiketoimen selvittämisestä, epäilyttävästä 
liiketoimesta ilmoittamisesta taikka liiketoimen keskeyttämisestä tai 
liiketoimesta kieltäytymisestä vain, jos ilmoitusvelvollinen ei ole 
noudattanut sellaista huolellisuutta, jota häneltä olosuhteet huomioon ottaen 
voidaan kohtuudella vaatia. Vahingonkorvausvastuu yhteisömuotoisissa 
ilmoitusvelvollisissa ja työntekijän ja työnantajan välillä kohdentuu 
vahingonkorvauslain (412/1974) yleisten säännösten mukaisesti.    
Rahanpesun selvittelykeskuksen suorittamaan rahanpesun selvittämiseen 
sovelletaan poliisilain (493/1995) poliisitutkintaa koskevia säännöksiä, 
jollei kysymyksessä ole rikoksen esitutkinnan asteelle edennyt 
selvittäminen, johon sovelletaan esitutkintalakia (449/1987). Lisäksi 
rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevällä päällystöön kuuluvalla 
poliisimiehellä on toimivaltuus antaa määräys pidättyä suorittamasta 
epäilyttävää liiketointa enintään viiden arkipäivän ajaksi, jos tällainen 
pidättyminen on tarpeen rahanpesun selvittämiseksi.
Ilmoitusvelvollisia ovat luotto- ja rahoituslaitokset, sijoituspalveluyritykset, 
rahastoyhtiöt ja säilytysyhteisöt, säästökassatoimintaa harjoittavat 
osuuskunnat, vakuutusyhtiöt, vakuutuksenvälittäjät, panttilainauslaitokset, 
rahapeliyhteisöt ja rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia ja –maksuja 
välittävät elinkeinonharjoittajat ja yhteisöt, kiinteistön- ja 
liikevuokrahuoneiston välittäjät sekä arvopaperikeskus ja 
tilinhoitajayhteisöt.
Vuonna 2000 rahanpesun selvittelykeskus vastaanotti yhteensä 1 109 
ilmoitusta epäilyttävistä liiketoimista. Ilmoituksista 143 tuli pankeista, 920 
valuutanvaihtoyhtiöistä ja 46 muilta ilmoitusvelvollisilta, viranomaisilta ja 
muilta tahoilta. Vuonna 2001 selvittelykeskus vastaanotti 2 796 ilmoitusta, 
joista 218 tuli pankeista ja 2 022 valuutanvaihtoyhtiöistä. Vuonna 2000 
vastaanotetuissa ilmoituksissa tarkoitettujen liiketointen yhteenlaskettu 
markkamäärä oli yli 35,6 miljardia (6,0 miljardia euroa). Vuonna 2001 
vastaanotetuissa ilmoituksissa tarkoitettujen liiketointen yhteenlaskettu 
markkamäärä oli yli 1,4 miljardia (0,2 miljardia euroa). Vuosina 1998-2001 
on annettu 33 määräystä pidättyä suorittamasta epäilyttävää liiketointa. 
Pidättymismääräyksissä tarkoitettujen liiketointen yhteenlaskettu 
markkamäärä on ollut yli 51 miljoonaa (9 miljoonaa euroa). Tästä määrästä 
on saatu pysyvämmin viranomaisten haltuun omaisuutta yli 40 miljoonan 
markan (7 miljoonaa euroa) arvosta. Selvittelykeskus on saanut 
turvaamistoimilla ja määräyksillä pidättyä suorittamasta liiketointa vuosina 
1998-2001 viranomaisten haltuun omaisuutta yhteensä lähes 73 miljoonan 
markan (12 miljoonaa euroa) arvosta.    
1.2.	Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö
Kansainväliset velvoitteet
Rahanpesudirektiivin muutos
Rahoitusjärjestelmien rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä 
annetun neuvoston direktiivin 91/308/ETY muuttamisesta annetun 
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/97/EY, jäljempänä 
rahanpesudirektiivin muutos, myötä rahanpesudirektiivi kattaa rahanpesun 
alkurikoksina aiempien huumausainerikosten lisäksi muutkin vakavat 
rikokset (1 artiklan E alakohta). Direktiivissä mainitaan rikokset, joita on 
ainakin pidettävä direktiivissä tarkoitettuina vakavina rikoksina. Suomessa 
rahanpesun alkurikoksena on voinut alusta asti olla mikä tahansa rikos.
Rahanpesudirektiivin muutoksen myötä rahanpesuepäilyistä 
ilmoitusvelvollisten yhteisöjen ja elinkeinonharjoittajien piiri kattaa 
aiempien direktiivissä tarkoitettujen luotto- ja rahoituslaitosten lisäksi 
ammattitoimintaa harjoittavat tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja 
veroneuvojat, kiinteistönvälittäjät, notaarit ja muut itsenäiset 
lakimiesammattien harjoittajat, arvokkaiden tavaroiden, kuten jalokivien tai 
jalometallien taikka taide-esineiden, välittäjät ja huutokaupanpitäjät sekä 
kasinot (2 a artikla). Vakuutusyritysten osalta direktiivi kattaa edelleenkin 
vain henkivakuutuksen ensivakuutuksen. Suomessa ovat rahanpesun 
estämisestä ja selvittämisestä annetun lain voimaantulosta lähtien 
ilmoitusvelvollisia olleet direktiivissä tarkoitettujen luotto- ja 
rahoituslaitosten lisäksi myös kiinteistönvälittäjät ja kasinot. 
Vakuutusyhtiöt ovat olleet ilmoitusvelvollisia muunkin vakuutustoiminnan 
kuin henkivakuutuksen ensivakuutuksen osalta. Vuodesta 2001 lähtien 
ilmoitusvelvollisia ovat olleet myös liikevuokrahuoneiston välittäjät.
Notaarit ja muut itsenäiset lakimiesammattien harjoittajat ovat 
ilmoitusvelvollisia silloin, kun nämä joko a) osallistuvat asiakkaansa 
puolesta seuraavien liiketoimien suunnitteluun tai toteuttamiseen: 
kiinteistöjen tai liiketoimintayksikköjen ostaminen ja myynti, asiakkaan 
rahavarojen, arvopaperien tai muiden varojen hoitaminen, pankki-, säästö- 
tai arvo-osuustilien avaaminen tai hoitaminen, yhtiöiden perustamiseksi, 
johtamiseksi tai yritysten hallinnoimiseksi tarvittavien varojen järjestely tai 
säätiöiden, yhtiöiden tai vastaavien yhteisöjen perustaminen, johtaminen tai 
niiden toiminnasta vastaaminen tai b) toimivat asiakkaansa puolesta ja 
lukuun liiketoimissa tai kiinteistön kaupoissa (2 a artiklan 5 kohta). 
Jäsenvaltiot eivät ole velvollisia soveltamaan direktiivissä säädettyjä 
velvollisuuksia notaareihin, muihin itsenäisiin lakimiesammatin 
harjoittajiin, tilintarkastajiin, ulkopuolisiin kirjanpitäjiin ja veroneuvojiin 
niiden tietojen osalta, joita nämä ovat saaneet joltakin asiakkaaltaan tai 
jostakin asiakkaastaan selvittäessään asiakkaalleen tämän oikeudellista 
asemaa tai suorittaessaan kyseistä asiakasta koskevaa puolustus- tai 
edustamistehtävää oikeuskäsittelyssä tai oikeuskäsittelyyn liittyen mukaan 
luettuna oikeudenkäynnin käynnistämistä tai oikeudenkäynnin välttämistä 
koskeva neuvonta, riippumatta siitä saadaanko tai hankitaanko tällaiset 
tiedot ennen tällaista käsittelyä, sen aikana tai sen jälkeen (6 artiklan 3 
kohta). Jäsenvaltiot eivät ole myöskään velvollisia soveltamaan kieltoa 
paljastaa ilmoituksen tekoa edellä tarkoitettuihin ammatteihin (8 artiklan 2 
kohta).
Jäsenvaltiot voivat notaarien ja muiden itsenäisten lakimiesammattien 
harjoittajien osalta nimetä kyseisen ammattiryhmän itsesääntelyelimen siksi 
viranomaiseksi, jolle ilmoitus on tehtävä, ja jäsenvaltioiden on tällöin 
vahvistettava tämän elimen ja rahanpesun vastustamisesta vastuussa olevien 
viranomaisten väliset sopivat yhteistyömuodot (6 artiklan 3 kohta).
Arvokkaiden tavaroiden välittäjät ja huutokaupanpitäjät kuuluvat 
ilmoitusvelvollisten piiriin silloin, kun maksu suoritetaan käteisenä ja 
rahamäärä on vähintään 15 000 euroa (2 a artiklan 6 kohta).  
Kasinon osalta asiakkaan tunnistamisvelvollisuus koskee kaikkia asiakkaita, 
jotka ostavat tai myyvät pelimerkkejä vähintään 1 000 euron arvosta. 
Valtion valvonnassa olevien kasinojen katsotaan kuitenkin noudattavan 
direktiivin henkilöllisyyden toteamisvaatimusta, jos ne rekisteröivät ja 
toteavat asiakkaansa henkilöllisyyden tämän saapuessa kasinolle 
vaihdettavien pelimerkkien määrästä riippumatta (3 artiklan 5 ja 6 kohta). 
Suomessa pelikasinotoiminnassa on aina todettava asiakkaan henkilöllisyys. 
Arpajaislain (1047/2001) 11 §:n mukaan pelikasinotoimintaan tarvitaan 
valtioneuvoston lupa, joka annetaan yksinoikeutena. Lain 42 §:n 2 
momentin nojalla pelikasinotoiminnan valtakunnallisesta valvonnasta 
vastaa sisäasiainministeriö.
Direktiivin soveltamisalan selventämiseksi direktiivin rahoituslaitosta 
koskevan määritelmän todetaan nimenomaisesti kattavan myös 
valuutanvaihtotoimistojen ja valuutansiirtotoimistojen toiminnan, 
sijoituspalveluyritykset ja yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset, 
jotka pitävät osuuksiaan tai osakkeitaan kaupan (1 artiklan B alakohta). 
Pääasiallisena liiketoimintanaan valuutanvaihtoa tarjoavat yhteisöt ovat 
luottolaitostoiminnasta annetun lain rahoituslaitoksen määritelmään 
sisältyvinä kuuluneet jo tätä ennen Suomessa ilmoitusvelvollisten piiriin. 
Direktiivin soveltamisalan selvennykseen liittyen jäsenvaltioiden on 
huolehdittava, että lainsäädännön nojalla toimivaltaiset pörssi-, valuutta- ja 
rahoitusjohdannaismarkkinoiden valvontaelimet ilmoittavat rahanpesun 
vastustamisesta vastuussa oleville viranomaisille saamansa tiedot, jotka 
voivat olla todisteena rahanpesusta (10 artikla). Kyseisiä markkinoita 
Suomessa valvova Rahoitustarkastus on ollut jo tätä ennen rahanpesun 
estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 5 §:ssä tarkoitettu valvomaan 
asetettu ilmoitusvelvollinen.  
Jäsenvaltioiden on aina huolehdittava, että laitokset ja henkilöt, joihin 
direktiiviä sovelletaan, toteuttavat asianmukaisia erityistoimenpiteitä, joilla 
voidaan pienentää rahanpesun riskiä, joka kasvaa, kun ryhdytään 
liikesuhteeseen tai liiketoimiin sellaisen asiakkaan kanssa, joka ei ole ollut 
fyysisesti läsnä henkilöllisyyden todistamista varten (non-face to face 
operations). Näillä toimenpiteillä on varmistettava, että asiakkaan 
henkilöllisyys tulee todetuksi, esimerkiksi vaatimalla kirjallisia 
lisätodisteita tai lisätoimenpiteitä toimitettujen asiakirjojen tarkastamiseksi 
ja varmentamiseksi tai sellaisen laitoksen antamia vahvistavia todistuksia, 
johon direktiiviä sovelletaan, taikka vaatimalla, että ensimmäinen 
liiketoimeen liittyvä maksusuoritus maksetaan tilille, joka on avattu 
asiakkaan nimiin sellaisessa luottolaitoksessa, johon direktiiviä sovelletaan. 
Sisäistä valvontaa koskevissa menettelyissä on otettava erityisesti 
huomioon kyseiset toimenpiteet (3 artiklan 11 kohta).
Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan direktiivin noudattamisen 
edellyttämät kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 
viimeistään 15 päivänä kesäkuuta 2003.
Direktiivi instrumenttimuotona kuuluu yhteisön ylikansallisen 
lainsäädännön piiriin (niin kutsuttuun I pilariin). Lähtökohta on, ettei 
yhteisöllä ole toimivaltaa antaa rikosoikeudellisia normeja, vaikka yhteisön 
oikeus voi välillisesti vaikuttaa kansalliseen rikosoikeuteen. 
Rahanpesudirektiivin 14 artiklassa, jota nyt ei ole muutettu, onkin vain 
todettu, että jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen 
varmistamiseksi, että direktiivin säännöksiä noudatetaan varauksettomasti 
ja erityisesti määrättävä direktiivin täytäntöön panemiseksi annettujen 
säännösten rikkomisesta seuraamuksia. Yhteisön oikeudesta siis johtuu, 
ettei direktiivistä suoraan voi johtua jäsenvaltioille velvoitetta säätää teot 
rangaistaviksi.
Ehdotettujen direktiivin muutosten täytäntöönpanemiseksi Suomessa on 
kuitenkin tarkoituksenmukaista käyttää nimenomaan rikosoikeudellisia 
seuraamuksia direktiivin rikkomisen uhkana. Tämä johtuu ennen kaikkea 
suomalaisesta oikeusperinteestä, jossa esimerkiksi hallinnollisten maksujen 
käyttäminen tällaisessa tilanteessa olisi meille vierasta. Samoin nyt 
voimassa olevaa rahanpesudirektiiviä täytäntöönpantaessa direktiivissä 
tarkoitetut teot säädettiin meillä rangaistaviksi. 
FATF:n rahanpesun vastaiset suositukset
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n yhteydessä toimii 
rahanpesun vastainen kansainvälinen toimintaryhmä FATF (Financial 
Action Task Force on Money Laundering). FATF on 29 valtion sekä 
kahden kansainvälisen järjestön, Euroopan komission ja Persianlahden 
yhteistyöneuvoston, muodostama ryhmä. Suomi on ollut FATF:n jäsen 
vuodesta 1991 lukien. FATF on hyväksynyt 40 rahanpesun vastaista 
suositusta. Suositukset eivät ole jäsenvaltioita kansainvälisoikeudellisesti 
sitovia, mutta jäsenvaltiot ovat poliittisesti sitoutuneet panemaan ne 
täytäntöön kansallisesti. 
Suosituksen 21 mukaan rahoituslaitosten tulee kiinnittää erityistä huomiota 
liikesuhteisiin ja liiketoimiin sellaisten henkilöiden kanssa, mukaan luettuna 
yhtiöt ja rahoituslaitokset, jotka ovat valtioista, jotka eivät sovella tai 
soveltavat puutteellisesti suosituksia. Jos näillä liiketoimilla ei ole selvää 
taloudellista tai ilmeisen laillista tarkoitusta, niiden tausta ja tarkoitus tulee, 
niin pitkälle kuin mahdollista, tutkia sekä löydökset kirjata ja pitää ne 
saatavilla tarkastajien, tilintarkastajien ja lainvalvontaviranomaisten avuksi. 
FATF pitää listaa niin kutsutuista yhteistyöhaluttomista valtioista ja 
alueista. Listalla olevia valtioita ja alueita vastaan FATF kehottaa 
jäsenvaltioitaan soveltamaan suositusta 21. Jos listalla oleva valtio tai alue 
ei kehitä riittävästi rahanpesun vastaisia toimiaan, siihen voidaan FATF:n 
kehotuksesta kohdistaa lisävastatoimia. Lisävastatoimia koskevasta 
kehotuksesta päätetään kunkin valtion tai alueen osalta erikseen. 
Lisävastatoimia ovat: a) rahoituslaitoksille asetettavat tiukat vaatimukset 
asiakkaiden tunnistamisesta ja niille suunnatun neuvonnan, myös kutakin 
lainkäyttöaluetta erityisesti koskevan rahoitusneuvonnan, tehostaminen, 
jotta edunsaajat voidaan tunnistaa ennen kuin aloitetaan liikesuhteita 
kyseisten maiden yksityishenkilöiden tai yritysten kanssa, b) 
asianmukaisten raportointijärjestelyjen tehostaminen tai liiketoimista 
raportoiminen järjestelmällisesti sillä perusteella, että liiketoimet kyseisten 
maiden kanssa ovat muita suuremmalla todennäköisyydellä epäilyttäviä, c) 
asianomaisen pankin sijainnin yhteistyöhaluttomassa maassa huomioon 
ottaminen harkittaessa FATF:n jäsenvaltioissa olevien tytäryhtiöiden tai 
sivuliikkeiden tai pankkien edustustoimistojen hyväksymistä sekä d) 
rahoitusalan ulkopuolisten liiketoiminnan alojen varoittaminen siitä, että 
liiketoimiin yhteistyöhaluttomissa maissa sijaitsevien tahojen kanssa saattaa 
liittyä rahanpesun riski.
Euroopan unionin talous- ja rahoitusasioiden sekä oikeus- ja sisäasioiden 
neuvostojen yhteisissä kokouksissa vuonna 2001 ja lokakuussa 2002 on 
päätetty soveltaa yhteistyöhaluttomiin valtioihin FATF:n rahanpesun 
vastaista suositusta 21 ja ryhtyä soveltamaan lisävastatoimia niitä 
yhteistyöhaluttomia valtioita vastaan, jotka eivät ole riittävästi kehittäneet 
rahanpesun vastaisia toimiaan.  
Kansainvälinen terrorismin rahoituksen vastainen yleissopimus
Kansainvälisen terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen 18 
artiklan 1 kappaleen b kohta koskee toimenpiteitä, joilla velvoitetaan 
rahoituslaitokset ja muut varainsiirron kanssa tekemisissä olevat tahot 
käyttämään tehokkaimpia käytettävissä olevia toimenpiteitä tunnistaakseen 
tavalliset tai satunnaiset asiakkaansa sekä sellaiset asiakkaat, joiden 
toimeksiannosta avataan tilejä, sekä kiinnittääkseen huomiota 
epätavalliseen tai epäilyttävään varainsiirtoon ja ilmoittaakseen sellaisista 
varainsiirroista, joiden epäillään liittyvän rikolliseen toimintaan. Tässä 
tarkoituksessa sopimusvaltiot harkitsevat: 1) määräyksiä, joilla kielletään 
sellaisten tilien avaaminen, joiden omistajat tai käyttäjät eivät ole tiedossa 
tai selvitettävissä, samoin kuin toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että 
rahoituslaitokset varmistavat varainsiirtojen todellisten toimeksiantajien 
henkilöllisyyden, 2) oikeushenkilöiden tunnistamisen osalta 
rahoituslaitosten velvoittamista ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin 
varmistaakseen asiakkaan rekisteröinnin ja rakenteen hankkimalla joko 
julkisesta rekisteristä tai asiakkaalta tai molemmilta todisteet 
oikeushenkilön perustamisesta, mukaan luettuna tiedot asiakkaan nimestä, 
oikeudellisesta muodosta, osoitteesta, johtajista ja nimenkirjoitusoikeutta 
koskevista määräyksistä, 3) määräyksiä, joilla velvoitetaan rahoituslaitokset 
ilmoittamaan viipymättä toimivaltaisille viranomaisille kaikesta 
monimutkaisesta, epätavallisen laajasta ja epätavallisen tyyppisestä 
maksuliikenteestä, jolla ei ole selvää taloudellista tai ilmeisen laillista 
tarkoitusta, ilman että niitä uhkaa rikosoikeudellinen tai siviilioikeudellinen 
vastuu mahdollisesta tietosuojan rikkomisesta, jos ne ilmoittavat 
epäilyistään vilpittömässä mielessä, sekä 4) rahoituslaitosten velvoittamista 
säilyttämään ainakin viiden vuoden ajan kaikki tarvittavat tiedot sekä 
kotimaisesta että kansainvälisestä maksuliikenteestä. Artiklan 2 kappaleen a 
kohdan mukaan sopimusvaltioiden tulee harkita myös maksuja välittävien 
yhtiöiden valvontatoimenpiteitä, esimerkiksi toimilupien vaatimista. 
Kappaleen b kohdan mukaan on lisäksi harkittava sellaisia toteutettavissa 
olevia toimenpiteitä, joiden avulla voidaan  havaita tai valvoa käteisvarojen 
ja haltijapapereiden kuljettamista rajojen yli. Tällaisilta toimilta 
edellytetään, että tietojen asianmukainen käyttö varmistetaan tarpeellisin 
suojatoimenpitein. Ne eivät myöskään saa haitata millään tavalla pääoman 
vapaata liikkumista.
FATF:n terrorismin rahoituksen vastaiset erityissuositukset 
FATF:n terrorismin rahoituksen vastaisten erityissuositusten IV suositus 
koskee terrorismiin liittyvistä epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista. 
Suosituksen mukaan jos rahoituslaitokset taikka muut yritykset tai yksiköt, 
jotka ovat rahanpesun torjuntaan liittyvien velvollisuuksien alaisia, 
epäilevät tai niillä on perusteltua syytä epäillä, että varat kytkeytyvät tai 
liittyvät taikka niitä käytetään terrorismiin, terroritekoihin tai 
terroristijärjestöjen toimesta, ne tulisi velvoittaa ilmoittamaan epäilyistään 
asianmukaisesti toimivaltaisille viranomaisille. 
Erityissuositusten VI suositus koskee vaihtoehtoista rahan lähettämistä. 
Suosituksen mukaan jokaisen valtion tulisi ryhtyä toimenpiteisiin sen 
varmistamiseksi, että luonnollisten tai oikeushenkilöiden, mukaan lukien 
edustajat, jotka tarjoavat rahan tai arvon lähettämispalveluja, mukaan lukien 
lähettäminen epävirallisen rahan tai arvon siirtämisjärjestelmän tai –
verkoston kautta, tulee hankkia toimilupa tai rekisteröityä ja että ne ovat 
kaikkien pankkeja ja muita rahoituslaitoksia kuin pankkeja koskevien 
FATF:n suositusten alaisia. Jokaisen valtion tulisi varmistaa, että 
luonnolliset ja oikeushenkilöt, jotka tuottavat tällaisia palveluja laittomasti, 
ovat hallinnollisten, siviilioikeudellisten tai rikosoikeudellisten 
seuraamusten alaisia. 
Erityissuositukset on saatettava voimaan kansallisesti kesäkuuhun 2002 
mennessä.
FATF:n terrorismin rahoituksen vastaisten erityissuositusten taustalla on 
myös Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 
1373 (2001) koskien terroritekojen kansainväliselle rauhalle ja 
turvallisuudelle aiheuttamia uhkia.
Ulkomaiden lainsäädäntö
Ruotsi
Ruotsissa on tullut 1 päivänä heinäkuuta 2002 voimaan Ruotsin liittymiseen 
Yhdistyneiden Kansakuntien kansainväliseen terrorismin rahoituksen 
vastaiseen yleissopimukseen liittyen laki erityisen vaarallisen rikollisuuden 
rahoittamisen rankaisemisesta eräissä tapauksissa (lag om straff för 
finansiering av särskilt allvarlig brottslighet i vissa fall, m.m. 2002:444) ja 
laki valuutanvaihdosta ja maksunvälityksestä annetun lain muuttamisesta. 
Lakien myötä rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän soveltamisala 
laajennettiin käsittämään myös terrorismin rahoittamisen estämisen ja 
selvittämisen. Uudessa laissa ovat rahanpesun vastaisista toimenpiteistä 
annetussa laissa (lag om åtgärder mot penningtvätt 1993:78) tarkoitettuja 
yrityksiä koskevat säännökset muun muassa tarkastus- ja 
ilmoitusvelvollisuudesta, kiellosta osallistua tiettyihin liiketoimiin, kiellosta 
paljastaa rahanpesun estämis- ja selvittämistoimenpiteet, tarkastus- ja 
ilmoitusvelvollisuuden ja rahanpesun estämis- ja selvittämistoimenpiteiden 
paljastamiskiellon rikkomisesta seuraavasta rangaistuksesta sekä 
rekisterikysymyksistä. Laissa ovat myös säännökset rahoitustarkastuksen 
(Finansinspektionen) ilmoitusvelvollisuudesta ja laissa ja lain ja rahanpesun 
vastaisista toimenpiteistä annetun lain nojalla annetussa asetuksessa 
(Förordning om åtgärder mot penningtvätt och finansiering av särskilt 
allvarlig brottslighet i vissa fall (2002:552)) säännökset 
rahoitustarkastuksen oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä. 
Tanska
Tanskassa on osaksi 1 päivänä elokuuta 2002 ja osaksi sitä aikaisemmin 
tullut voimaan laki rahanpesun estämistoimenpiteistä annetun lain (lov om 
forebyggende foranstaltninger mod hvidvaskning af penge 9.6.1993 n:o 
348) muuttamisesta (6.6.2002 n:o 422).
Muutoksen myötä rahanpesun estämistoimenpiteistä annetun lain nimi 
muutettiin laiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen 
estämistoimenpiteistä. Terrorismin määritelmän osalta viitataan rikoslaissa 
olevaan terrorismin määritelmään. Tunnistamisvelvollisuutta koskeviin 
säännöksiin ja rahoitustarkastuksen (Finanstilsynet) ilmoitusvelvollisuutta 
koskevaan säännökseen lisättiin rahanpesun rinnalle terrorismin 
rahoittaminen. Jos epäillään, että liiketoimella on tai on ollut liittymäkohta 
terrorismin rahoittamiseen, yrityksen tulee selvittää liiketointa tarkemmin. 
Jos epäily ei poistu, tulee siitä ilmoittaa talousrikosten valtionsyyttäjälle.  
Kyseistä tiliä tai henkilöä koskeva liiketoimi saadaan toteuttaa vain 
talousrikosten valtionsyyttäjän luvalla. Poliisi voi pyytää asiassa tarvittavat 
tiedot oikeudenkäymislain nojalla. Säännöksen rikkomisesta rangaistaan 
samalla tavalla kuin rahanpesuepäilystä ilmoittamista koskevan säännöksen 
rikkomisesta. Myös rahanpesuepäilyitä koskevien ilmoitusten 
vastaanottajaksi mainitaan nimenomaisesti nykyisen poliisin sijasta 
talousrikosten valtionsyyttäjä.
Myös Tanskan keskuspankki (Danmarks Nationalbank) otettiin lain 
soveltamisalan piiriin siltä osin kuin se harjoittaa vastaavaa toimintaa kuin 
luotto- ja rahoituslaitokset. Ilmoitusvelvollisten piiriä laajennettiin 
koskemaan myös asianajajia (advokater), tilintarkastajia ja veroneuvojia, 
kiinteistönvälittäjiä, vakuutuksenvälittäjiä, tavaroiden välittäjiä ja 
huutokaupanpitäjiä sekä henkilöitä ja yrityksiä, jotka maksua vastaan 
harjoittavat asianajajien, tilintarkastajien, kiinteistönvälittäjien tai 
vakuutuksenvälittäjien toimintaa vastaavaa toimintaa. Asianajajat kuuluvat 
ilmoitusvelvollisten piiriin, kun he a) osallistuvat asiakkaansa liiketoimiin 
avustamalla niissä tai suorittamalla ne taikka b) suorittavat asiakkaansa 
puolesta ja lukuun rahoitusliiketoimen tai kiinteää omaisuutta koskevan 
liiketoimen. Edellä a kohdassa tarkoitettuja liiketoimia ovat yritysten 
myyminen ja ostaminen, asiakkaan rahavarojen, arvopaperien ja muiden 
varojen hallinnoiminen, pankki-, säästö- tai arvo-osuustilien avaaminen tai 
hallinnoiminen, yhtiöiden perustamiseksi, toiminnasta vastaamiseksi tai 
johtamiseksi tarvittavien varojen järjesteleminen, rahastoyhtiöiden, 
yhtiöiden ja vastaavien rakenteiden perustaminen, toiminnasta vastaaminen 
tai johtaminen sekä muu liiketoimintaan liittyvä neuvonta. Asianajajilla ei 
ole ilmoitusvelvollisuutta heidän edustaessaan asiakastaan ennen 
oikeudenkäyntiä, sen aikana tai sen jälkeen. Sama poikkeus koskee 
tilintarkastajia sekä asianajajia, veroneuvojia, kiinteistönvälittäjiä, 
vakuutuksenvälittäjiä ja muita näihin rinnastettavia heidän avustaessaan 
asianajajaa. Asianajajaliiton jäsenet voivat tehdä ilmoituksensa 
asianajajaliiton sihteeristölle, joka toimittaa ilmoitukset edelleen 
talousrikosten valtionsyyttäjälle konkreettisen arvioinnin jälkeen. 
Tavaroiden välittäjät ja huutokaupanpitäjät kuuluvat ilmoitusvelvollisten 
piiriin, kun rahamäärä on vähintään 15 000 euroa ja se maksetaan käteisellä. 
Osaa lain säännöksistä sovelletaan lisäksi postiyrityksistä annetussa laissa 
tarkoitettuihin postiyrityksiin, elinkeinotoimintana harjoitettavaan 
rahavarojen ja muiden varojen siirtämistoimintaan, elinkeinotoimintana 
harjoitettavaan rahankuljetustoimintaan ja valuutanvaihtotoimistoihin. 
Luotto- ja rahoituslaitosten sekä vakuutustoiminnan harjoittajien tulee 
rekisteröityä talousrikosten valtionsyyttäjälle saadakseen harjoittaa 
rahavarojen ja muiden varojen siirtämistoimintaa. Tämä ei koske 
rahoitustarkastuksen valvomaa toimintaa. Lain liitteenä olevaan luotto- ja 
rahoituslaitosten toimintoja koskevaan luetteloon lisättiin sijoitusrahastot 
(rahastoyhtiöt ja säilytysyhteisöt).
Maksunvälityksen, joka tapahtuu ilman lähettäjän ja maksunvälittäjän 
henkilökohtaista kontaktia tai jonka suorittaa maksunvälittäjä, joka ei ole 
samanaikaisesti lähettäjän tiliäpitävä laitos, tulee kaikissa maksunvälityksen 
vaiheissa olla varustettu lähettäjää koskevilla tiedoilla. Maksunvälittäjä on 
vastuussa siitä, että tiedot lähettäjästä ovat riittävät ja asianmukaiset. 
Lähettäjän tunnistamisen vaatimus ei koske rahoitus- ja luottolaitosten 
välisten maksujen selvittely- ja selvitysjärjestelmiä eikä arvopapereiden 
selvitysjärjestelmiä.
Rahoitustarkastus voi antaa FATF:n kehotusten johdosta tarkempia 
säännöksiä rahanpesun torjunnassa yhteistyöhaluttomien valtioiden kanssa 
tehtäviä rahoitusliiketoimia koskevasta systemaattisesta rahanpesuun ja 
terrorismin rahoittamiseen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta. Tässä 
yhteydessä voidaan säätää, että ilmoitusvelvollisuus on systemaattinen eikä 
edellytä epäilyä.
Luottolaitokset ja muut laitokset, jotka osana toimintaansa osallistuvat 
setelien ja metallirahan käsittelemiseen ja liikkeeseen laskemiseen, mukaan 
lukien laitokset, joiden toiminta koostuu setelien ja metallirahan 
vaihtamisesta halutuksi valuutaksi, ovat velvollisia poistamaan liikkeestä 
setelit ja metallirahan, joiden ne tietävät tai perustellusti epäilevät olevan 
väärennettyjä. Ne luovuttavat tällaiset setelit ja metallirahan välittömästi 
poliisille. Velvollisuuden rikkominen on rangaistavaa.

1.3.	Nykytilan arviointi
Suomen kansallinen rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmä on 
osoittautunut pääosin toimivaksi. Merkittävimmät muutostarpeet 
johtuvatkin kansainvälisistä toimista rahanpesun ja terrorismin torjumiseksi. 
Tällä esityksellä ehdotetaan vastattavaksi juuri näihin kansainvälisiin 
muutostarpeisiin. Samalla lakiin tehtäisiin eräät kansallisista tarpeista, 
muun muassa muun lainsäädännön muutoksista, aiheutuvat tarkennukset. 
2.	Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
2.1.	Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi
Esityksen tavoitteena on tehostaa rahanpesun torjuntaa ilmoitusvelvollisten 
piiriä laajentamalla ja asettamalla eräisiin riskitilanteisiin tehostettuja 
tunnistamis-, huolellisuus- ja ilmoitusvelvollisuuksia.
Esityksen tavoitteena on lisäksi tehostaa terrorismin rahoittamisen torjuntaa 
laajentamalla rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän soveltamisalaa 
käsittämään varsinaisen rahanpesun estämisen ja selvittämisen lisäksi 
terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen.
2.2.	Keskeiset ehdotukset
Tietyn rikostyypin rahoittaminen on säädetty erikseen rangaistavaksi 
terrorismin ja huumausainerikosten osalta. Terrorismin rahoittaminen on 
ollut rikoslain 34 luvun 9 b §:n nojalla rangaistavaa 28 päivästä heinäkuuta 
2002 lukien. Huumausainerikosten rahoittaminen on ollut rikoslain 50 
luvun 4 §:n 2 kohdan nojalla huumausainerikoksen edistämisenä 
rangaistavaa vuodesta 1994 lähtien.
Terrorismin torjunta. Terrorismin torjunnan tehostamiseksi rahanpesun 
estämis- ja selvittämisjärjestelmän soveltamisala ehdotetaan 
laajennettavaksi käsittämään varsinaisen rahanpesun estämisen ja 
selvittämisen lisäksi terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen. 
Ehdotettu terrorismin rahoittamista koskeva muutos johtuu kansainvälisessä 
terrorismin rahoituksen vastaisessa yleissopimuksessa ja FATF:n 
terrorismin rahoituksen vastaisissa erityissuosituksissa asetetuista 
velvoitteista. FATF:n terrorismin rahoituksen vastaisten erityissuositusten 
taustalla on myös Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston 
päätöslauselma 1373 (2001) koskien terroritekojen kansainväliselle rauhalle 
ja turvallisuudelle aiheuttamia uhkia. Terrorismi on määritelty edellä 
mainitussa terrorismin rahoittamisen rikostunnusmerkistössä kattamaan 
panttivangin ottamisen, tuhotyön, liikennetuhotyön, törkeän tuhotyön, 
aluksen kaappauksen, yleisvaarallisen rikoksen valmistelun, sellaisen 
ydinräjähderikoksen, terveyden vaarantamisen, törkeän terveyden 
vaarantamisen, luvattoman ydinenergian käytön, ydinenergialain 
rikkomisen ja muun ydinaineeseen kohdistuvan tai ydinainetta välineenä 
käyttäen tehdyn rangaistavaksi säädettävän teon, jota on pidettävä 
ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyssä 
yleissopimuksessa (SopS 72/1989) tarkoitettuna rikoksena, ja murhan, 
tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, vapaudenriiston, törkeän 
vapaudenriiston, ihmisryöstön, panttivangin ottamisen ja törkeän 
julkisrauhan rikkomisen ja niillä uhkaamisen, kun teko kohdistuu 
henkilöön, jota tarkoitetaan kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä 
vastaan, mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten 
ehkäisemistä ja rankaisemista koskevassa yleissopimuksessa (SopS 
63/1978). Terrorismia on myös murha, tappo, surma, törkeä pahoinpitely, 
terveyden vaarantaminen ja törkeä terveyden vaarantaminen, jonka 
tarkoituksena on aiheuttaa pelkoa väestön keskuudessa tai pakottaa valtion 
hallitus tai kansainvälinen järjestö tekemään tietty toimenpide tai 
pidättäytymään tietystä toimenpiteestä. Terrorismin rahoittamisena 
rangaistaan varojen joko suoraan tai välillisesti antaminen tai kerääminen 
edellä tarkoitettujen rikosten rahoittamiseksi tai tietoisena siitä, että niillä 
rahoitetaan noita rikoksia. 
Terrorismin rahoittamisen torjuntajärjestelmä on tarkoituksenmukaista 
rakentaa valmiin ja vakiintuneen rahanpesun torjuntajärjestelmän pohjalle. 
Myöskään ilmoitusvelvollisille epätavanomaiset tai epäilyttävät liiketoimet 
eivät yleensä näyttäydy tiettyyn rikosnimikkeeseen liittyvinä, vaan yleisesti 
epätavanomaisina tai epäilyttävinä. Torjuntajärjestelmän yleisnimityksenä 
ehdotetaan käytettäväksi edelleen rahanpesun estämistä ja selvittämistä, 
koska terrorismin rahoittamisen torjunnan osuus kokonaisuudesta jäänee 
käytännössä vähäisemmäksi.
Rahanpesun torjuntajärjestelmä. Rahanpesun torjuntajärjestelmän 
toimivuuden kannalta on tarkoituksenmukaista pyrkiä säilyttämään 
järjestelmän yhdenmukaisuus niin pitkälle kuin mahdollista. Tämä parantaa 
ilmoitusvelvollisten näkökulmasta järjestelmän havainnollisuutta ja 
edesauttaa ilmoitusvelvollisten kohtelua yhdenvertaisella ja kilpailua 
vääristämättömällä tavalla. Näin ollen muun muassa rahanpesun 
esirikokset, tunnistamisvelvollisuuden sisältö ja ilmoituksen tekemisen 
paljastamisen kielto tulee määritellä kaikkien ilmoitusvelvollisten osalta 
samanlaiseksi, jollei erityisiä syitä poikkeuksiin ole.
Rahanpesun torjuntajärjestelmän toimivuuden kannalta on 
tarkoituksenmukaista myös, että kansainväliset velvoitteet pyritään 
sovittamaan kansallisiin säädöksiin kansallisesti vakiintuneiden käsitteiden 
ja instituutioiden perustalle. Myös tämä parantaa järjestelmän 
havainnollisuutta. Kansallisesti vakiintuneisiin käsitteisiin ja instituutioihin 
sovittaminen on erityisen tärkeää rahanpesun torjunnan tapaisilla aloilla, 
joissa samaan kansalliseen säädökseen kohdistuvia kansainvälisiä 
velvoitteita tulee eriluonteisista kansainvälisistä säädöksistä ja 
sopimuksista.
Rahanpesun torjuntajärjestelmä ja siihen liittyen rahanpesun 
selvittelykeskuksen toiminta on tarkoituksenmukaista pyrkiä pitämään 
puhtaasti rahanpesun ja eräiden rikosten rahoittamisen torjuntaan 
keskittyvänä. Tietyn elinkeinoalan yleistä sääntelyä ei ole 
tarkoituksenmukaista sisällyttää rahanpesun torjuntajärjestelmää koskevaan 
sääntelyyn. Esimerkiksi tietyn elinkeinoalan luvan- tai 
ilmoituksenvaraisuutta ja luvattomasti tai ilmoitusta tekemättä harjoitetusta 
toiminnasta aiheutuvia seuraamuksia koskevassa sääntelyssä taikka 
asiakastietojen käsittelyä koskevassa sääntelyssä on pääpaino kyseisten 
elinkeinoalojen yleistä toimintaa koskevissa kysymyksissä rahanpesun 
torjunnan näkökulman ollessa vain yhtenä huomioon otettavana seikkana. 
Näin ollen jos esimerkiksi luottolaitosten asiakastietojen käsittelyn 
katsotaan vaativan yleistä henkilötietolainsäädäntöä täydentävää sääntelyä, 
tuon sääntelyn tarkoituksenmukainen paikka on luottolaitoksia koskevassa 
lainsäädännössä. Rahanpesun selvittelykeskukselle ei ole 
tarkoituksenmukaista asettaa muita kuin rahanpesun ja eräiden rikosten 
rahoittamisen torjuntaan suoranaisesti liittyviä tehtäviä. Yleisempi tietyn 
elinkeinoalan lupa- tai ilmoitusviranomaisena toimiminen ja kyseisen 
elinkeinoalan yleisempi valvonta sopisi huonosti rahanpesun 
selvittelykeskuksen rooliin, koska selvittelykeskuksen ja 
ilmoitusvelvollisten välinen suhde rakentuu lähtökohtaisesti rahanpesun ja 
eräiden rikosten rahoittamisen torjuntaan tähtäävään yhteistyöhön, ei 
valvojan ja valvottavan väliseen valvontasuhteeseen.
Ilmoitusvelvollisten piiri. Ilmoitusvelvollisten piiriä ehdotetaan 
laajennettavaksi koskemaan myös tilintarkastajat, kirjanpitäjät, 
arvoesineiden kauppiaat ja välittäjät, huutokaupanpitäjät, oikeudellisissa 
asioissa avustavat pois lukien oikeudenkäyntiavustajana ja –asiamiehenä 
toimiminen sekä muuta maksuliikettä kuin yleistä maksujenvälitystä 
harjoittavat. Maksuliikkeen harjoittamisesta on kysymys esimerkiksi 
tilanteessa, jossa henkilö välittää toisten henkilöiden maksuja ulkomaille 
mahdollisesti epävirallisia maksunvälitysjärjestelmiä käyttäen. Tällaista 
maksuliikettä harjoittavan olisi tehtävä toiminnastaan ilmoitus 
keskushallintoviranomaisena toimivalle Etelä-Suomen lääninhallitukselle. 
Muutos johtuu rahanpesudirektiivin muutoksessa ja FATF:n terrorismin 
rahoituksen vastaisissa erityissuosituksissa asetetuista velvoitteista. 
Tehostetut velvollisuudet. Lakiin ehdotetaan otettavaksi nimenomaiset 
säännökset tehostetusta tunnistamisvelvollisuudesta, 
huolellisuusvelvollisuudesta ja ilmoitusvelvollisuudesta. Tehostettuja 
velvollisuuksia sovellettaisiin liiketoimeen, jolla on liittymäkohta valtioon, 
jonka rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmä ei täytä kansainvälisiä 
vaatimuksia. Siitä, minkä valtioiden rahanpesun estämis- ja 
selvittämisjärjestelmien ei katsottaisi täyttävän kansainvälisiä vaatimuksia, 
säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella ja tarkemmat teknisluontoiset 
menettelysäännökset tehostettujen velvollisuuksien täyttämisestä 
annettaisiin sisäasiainministeriön asetuksella. Muutos johtuu FATF:n 
rahanpesun vastaisissa suosituksissa asetetusta velvoitteesta, joka on 
hyväksytty myös Euroopan unionin talous-  ja rahoitusasioiden sekä oikeus- 
ja sisäasioiden neuvostojen yhteisissä kokouksissa vuonna 2001 ja 
lokakuussa 2002.
3.	Esityksen vaikutukset
3.1.	Taloudelliset vaikutukset
Esityksen valtiontaloudelliset vaikutukset liittyvät jäljempänä selostettuihin 
organisaatio- ja henkilöstövaikutuksiin. Esityksen vaikutukset 
elinkeinoelämään liittyvät jäljempänä selostettuihin yritysvaikutuksiin. 
Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan tehostaminen lisäisi 
rikosten asianomistajille palautettavien ja valtiolle menetetyksi tuomittavien 
varojen määrää.
3.2.	Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset
Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän laajentamisesta koskemaan 
varsinaisen rahanpesun estämisen ja selvittämisen lisäksi terrorismin 
rahoittamisen estämistä ja selvittämistä sekä ilmoitusvelvollisten piirin 
laajentamisesta aiheutuisi rahanpesun selvittelykeskukselle tulevien 
ilmoitusten määrän kasvua. Ilmoitusvelvollisten piirin laajentamisesta 
aiheutuvan ilmoitusten määrän kasvun ei ennakoida olevan merkittävä. 
Eräiden uusien ilmoitusvelvollisten ilmoitukset saattavat kuitenkin olla 
kyseisten ilmoitusvelvollisten tehtäväalueesta johtuen perusteellisia ja siten 
myös selvittelykeskukselta paljon toimenpiteitä vaativia. Rahanpesun 
estämis- ja selvittämisjärjestelmän laajentamisesta koskemaan varsinaisen 
rahanpesun estämisen ja selvittämisen  lisäksi terrorismin rahoittamisen 
estämistä ja selvittämistä aiheutuvan ilmoitusten määrän kasvua on vaikea 
ennakoida. Todettakoon, että syyskuussa 2001 Yhdysvalloissa 
tapahtuneiden terroritekojen jälkeen selvittelykeskus vastaanotti useita 
satoja epäiltyyn terrorismin rahoittamiseen liittyviä ilmoituksia. 
Laajennukset aiheuttavat lisäksi viranomaisille ohjeistus- ja koulutustyötä 
sekä lisääntyvää kansallista ja kansainvälistä viranomaisyhteistyötä. Kaiken 
kaikkiaan selvittelykeskuksen työmäärän arvioidaan lisääntyvät 
ehdotettujen muutosten johdosta muutaman henkilötyövuoden verran.
3.3.	Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan
Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän laajentaminen koskemaan 
varsinaisen rahanpesun estämisen ja selvittämisen lisäksi terrorismin 
rahoittamisen estämistä ja selvittämistä sekä ilmoitusvelvollisten piirin 
laajentaminen lisäisi jonkin verran epätavanomaisiin tai epäilyttäviin 
liiketoimiin liittyvien henkilöiden yksityiselämän ja omaisuuden suojaan 
puuttumista.
Ilmoitusvelvollisiksi tulisivat myös liike- tai ammattitoimintana 
oikeudellisissa asioissa avustavat. Oikeudenkäyntiavustajan tai 
oikeudenkäyntiasiamiehen ja hänen päämiehensä välisen suhteen erityiseen 
luottamuksellisuuteen ei kuitenkaan puututtaisi.
Rahanpesun torjunnan tehostaminen lisäisi rikosten asianomistajille 
palautettavien varojen määrää.
3.4.	Yritysvaikutukset
Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän laajentaminen koskemaan 
varsinaisen rahanpesun estämisen ja selvittämisen lisäksi terrorismin 
rahoittamisen estämistä ja selvittämistä lisäisi jonkin verran nykyisten 
ilmoitusvelvollisten tehtäviä. Varsinkaan käytännössä työmäärän lisäys ei 
olisi kuitenkaan merkittävä, koska jo nykyisellään ilmoitusvelvolliselle 
epätavanomaisena tai epäilyttävänä näyttäytyvän ja ilmoitusvelvollisen sen 
vuoksi rahanpesuun liittyväksi epäilemän liiketoimen taustalla voisi 
tosiasiassa olla rahanpesun sijasta terrorismin rahoittaminen.
Ilmoitusvelvollisten piirin laajentamisesta aiheutuisi uusille 
ilmoitusvelvollisille tunnistamisvelvollisuuteen, huolellisuusvelvollisuuteen 
ja ilmoitusvelvollisuuteen liittyviä uusia tehtäviä. Uusiin 
ilmoitusvelvollisiin liittyvien ilmoitusten määrä ennakoidaan kuitenkin 
vähäiseksi.
Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän ja ilmoitusvelvollisten piirin 
laajentamisen johdosta sekä nykyiset että uudet ilmoitusvelvolliset 
tarvitsisivat ohjeistusta ja koulutusta. Ohjeistuksen laatiminen ja 
koulutuksen antaminen tapahtuisi osaksi yhteistyössä viranomaisten kanssa, 
mutta yritysten sisäisten ohjeistusten laatiminen ja koulutukseen 
osallistuminen veisivät joka tapauksessa työaikaa. Ilmoitusvelvolliset 
saattaisivat joutua ottamaan huomioon ilmoitusjärjestelmän asiakas- tai 
muita sellaisia tietojärjestelmiä rakentaessaan tai uudistaessaan.
4.	Asian valmistelu
4.1.	Valmisteluvaiheet ja –aineisto
Esitystä on valmisteltu työryhmässä, johon on kuulunut edustajia 
sisäasiainministeriön poliisiosastosta ja keskusrikospoliisin rahanpesun 
selvittelykeskuksesta.
Valmistelun alkuvaiheessa järjestettiin kuulemistilaisuuksia, joihin 
kutsuttiin edustajat 14 ehdotettuja uusia ilmoitusvelvollisia edustavasta 
järjestöstä ja yrityksestä sekä edustajia uusiin ilmoitusvelvollisiin liittyvistä 
viranomaistahoista. Tilaisuuksiin osallistui edustajia kuudesta järjestöstä. 
Useat kuultavat esittivät näkemyksenään, että heidän edustamilleen tahoille 
ei tule asettaa aktiivista roolia rahanpesun paljastamisessa, vaan 
ilmoitusvelvollisuuden tulee liittyä näiden normaalitehtäviensä hoidon 
yhteydessä saamiinsa tietoihin. Useat kuultavat esittivät myös huolensa 
ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä mahdollisesti seuraavasta 
vahingonkorvausvastuusta.
4.2.	Lausunnot
Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot 33 taholta. Lausuntonsa antoivat 
Autoalan Keskusliitto ry, HTM-tilintarkastajat ry, kauppa- ja 
teollisuusministeriö, Keskuskauppakamari, keskusrikospoliisi, KHT-
yhdistys – Föreningen CGR ry, Kilpailuvirasto, Kirjanpitotoimistojen 
Liitto, Lähivakuutus-ryhmän Keskusliitto ry, oikeusministeriö, Raha-
automaattiyhdistys, Rahoitustarkastus, rajavartiolaitoksen esikunta, sosiaali- 
ja terveysministeriö, suojelupoliisi, Suomen Asianajajaliitto, Suomen 
Lakiasiaintoimistojen Liitto ry, Suomen Oikeusapulakimiehet ry, Suomen 
Pankki, Suomen Pankkiyhdistys, Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto, 
Suomen Yrittäjät ry, Tietosuojavaltuutetun toimisto, Tullihallitus, 
valtiovarainministeriö, Oy Veikkaus Ab, Verohallitus ja 
ympäristöministeriö. Lausunnoissa esitetyt näkemykset on pyritty ottamaan 
huomioon esityksen jatkovalmistelussa.
5.	Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja
5.1.	Riippuvuus muista esityksistä
Eduskunnalle on annettu esitys laeiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain 
ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 33/2002 vp). 
Esityksessä ehdotetaan muun muassa säädettäväksi rajoitetusta 
luottolaitostoiminnasta, jota osakeyhtiö tai osuuskunta saisi harjoittaa ilman 
toimilupaa. Toiminnan harjoittamisesta olisi kuitenkin tehtävä ilmoitus 
Rahoitustarkastukselle. Rajoitetulla luottolaitostoiminnalla tarkoitettaisiin 
sellaisen rahoituksen tarjoamista, jonka tarkoituksena on maksuajan 
myöntäminen ostettaessa osakeyhtiön tai osuuskunnan kanssa samaan 
yritysryhmään kuuluvan yrityksen myymiä tavaroita tai palveluja, 
takaisinmaksettavien varojen vastaanottamista yleisöltä sellaisille 
asiakastileille, joilla olevia varoja voidaan käyttää ainoastaan osakeyhtiön 
tai osuuskunnan kanssa samaan yritysryhmään kuuluvan yrityksen 
myymien tavaroiden tai palvelujen maksamiseen ja nostaa käteisenä, sekä 
sellaisen sähköisen rahan liikkeeseenlaskua, jonka ainoastaan osakeyhtiön 
tai osuuskunnan kanssa samaan yritysryhmään kuuluva yritys hyväksyy 
maksuksi. Tässä esityksessä rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä 
annetun lain 3 §:n 1 momentin 5 kohtaan ehdotettu rajoitettua 
luottolaitostoimintaa harjoittavien osakeyhtiöiden ja osuuskuntien 
sisällyttäminen rahanpesuepäilyistä ilmoitusvelvollisten piiriin on laadittu 
mainitun esityksen pohjalta. Tämä hallituksen esitys on siten edellä 
mainitulta osaltaan edellä mainittua hallituksen esitystä täydentävä esitys.
Eduskunnalle on annettu esitys eräiden rikoslain talousrikossäännösten ja 
eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta (HE 53/2002 vp). Esityksessä 
ehdotetaan muun muassa rahanpesua koskeva rangaistussäännös 
siirrettäväksi kätkemisrikoksen yhdestä tekomuodosta omaksi 
rikosnimikkeekseen rikoslakiin, rikosnimikkeet törkeä rahanpesu, salahanke 
törkeän rahanpesun tekemiseksi, tuottamuksellinen rahanpesu ja 
rahanpesurikkomus otettaviksi rikoslakiin sekä rahanpesun 
ilmoitusrikkomusta koskeva rangaistussäännös siirrettäväksi 
kätkemisrikoksen yhdestä tekomuodosta omaksi rikosnimikkeekseen 
rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettuun lakiin. Tämä esitys on 
laadittu rikoslain nykyisin voimassa olevien säännösten pohjalta. Jos 
talousrikossäännösten muutokset tulevat hyväksytyiksi, ehdotetaan, että nyt 
ehdotettuja muutoksia vastaavat muutokset tehdään talousrikossäännösten 
muutosten yhteydessä muutettavaksi ehdotettuun rahanpesun estämisestä ja 
selvittämisestä annetun lain 16 §:ään ja kyseiseen lakiin samassa yhteydessä 
lisättäväksi ehdotettuun 16 a §:ään. Lisäksi tulisi muuttaa rahanpesun 
estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 2 §:n määritelmäsäännöksen 1 
kohdassa olevaa viittausta.
Eduskunnalle on annettu esitys laiksi henkilötietojen käsittelystä 
poliisitoimessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 93/2002 vp). 
Esityksessä ehdotetaan nykyinen poliisin henkilörekistereistä annettu laki 
korvattavaksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettavalla lailla. 
Tämä esitys on laadittu nykyisin voimassa olevien poliisin 
henkilörekistereistä annetun lain säännösten pohjalta. Jos henkilötietojen 
käsittelystä poliisitoimessa annettava laki tulee hyväksytyksi, ehdotetaan, 
että rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 13 §:n 2 
momenttiin ehdotetut muutokset tarkistetaan uuden lain mukaisiksi. 
5.2.	Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja velvoitteista
Kansainvälistä terrorismin rahoituksen vastaista yleissopimusta, 
rahanpesudirektiiviä ja sen muutosta sekä FATF:n rahanpesun vastaisia 
suosituksia ja terrorismin rahoituksen vastaisia erityissuosituksia on 
käsitelty tähän esitykseen liittyviltä osiltaan edellä kohdassa kansainväliset 
velvoitteet.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1.	Lakiehdotusten perustelut
1.1.	Laki rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä 
1 §. Lain tavoite ja soveltamisala. 1 momentti. Lain tavoitetta ja 
soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi kansainvälisessä terrorismin 
rahoituksen vastaisessa yleissopimuksessa ja FATF:n terrorismin 
rahoituksen vastaisissa erityissuosituksissa asetettujen velvoitteiden 
täyttämiseksi varsinaisen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä myös 
terrorismin rahoittamisen estämiseen ja selvittämiseen. Terrorismin 
rahoittaminen on ollut rikoslain 34 luvun 9 b §:n nojalla rangaistavaksi 
säädetty 28 päivästä heinäkuuta 2002 lukien.
2 momentti. Mitä laissa säädetään rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä, 
sovellettaisiin myös terrorismin rahoittamisen estämiseen ja selvittämiseen. 
Koska terrorismin rahoittamisen torjunnan osuus kokonaisuudesta jäisi 
todennäköisesti vähäisemmäksi, torjuntajärjestelmän yleisnimityksenä 
käytettäisiin edelleen rahanpesun estämistä ja selvittämistä. Rahanpesun 
selvittelykeskuksella olisi edellä mainitun johdosta terrorismin 
rahoittamisen estämiseen ja selvittämiseen samat toimivaltuudet kuin 
rahanpesun estämiseen ja selvittämiseen. Tämä koskisi muun muassa 
tietojen saantia, tallettamista, käyttöä ja luovuttamista. Tietojenvaihdon 
osalta kysymykseen tulisi tietojenvaihto esimerkiksi suojelupoliisin kanssa. 
Poliisiin kuuluva rahanpesun selvittelykeskus voi luonnollisestikin 
käynnistää saamiensa tietojen johdosta myös rikoksen esitutkinnan, jos 
esitutkintalain 2 §:n 1 momentissa määritelty esitutkintakynnys ylittyy. 
Tällaiseen esitutkintaan liittyvien tietojen saantiin, tallettamiseen, käyttöön 
ja luovuttamiseen sovelletaan yleisiä esitutkintatietoja koskevia säännöksiä. 
Kuten jäljempänä olevasta käy ilmi, epäilyttävän liiketoimen käsitettä 
ehdotetaan laajennettavaksi vastaavasti 5 §:n 2 momentissa, 6 §:n 1 
momentissa, 10 §:n 1 momentissa ja 11 §:n 1 momentissa kattamaan paitsi 
liiketoimet, joihin sisältyvien varojen tai muun omaisuuden laillista 
alkuperää on syytä epäillä, myös liiketoimet, joiden on syytä epäillä 
liittyvän terrorismin rahoittamiseen. Epäilyttävän liiketoimen nyt siis 
laajennettavaksi ehdotettua käsitettä käytetään 11 §:n 3 momentin 
pidättymismääräystä koskevassa säännöksessä, 13 §:n 2 momentin tietojen 
käsittelyä koskevassa viittaussäännöksessä ja 15 §:n 1 momentin 
vahingonkorvausvastuuta koskevassa säännöksessä.
3 §. Ilmoitusvelvolliset. 1 momentti. 5 kohta. Luottolaitostoiminnasta 
annettuun lakiin on ehdotettu otettavaksi säännökset rajoitetusta 
luottolaitostoiminnasta. Rajoitetulla luottolaitostoiminnalla tarkoitettaisiin 
sellaisen rahoituksen tarjoamista, jonka tarkoituksena on maksuajan 
myöntäminen ostettaessa osakeyhtiön tai osuuskunnan kanssa samaan 
yritysryhmään kuuluvan yrityksen myymiä tavaroita tai palveluja, 
takaisinmaksettavien varojen vastaanottamista yleisöltä sellaisille 
asiakastileille, joilla olevia varoja voidaan käyttää ainoastaan osakeyhtiön 
tai osuuskunnan kanssa samaan yritysryhmään kuuluvan yrityksen 
myymien tavaroiden tai palvelujen maksamiseen ja nostaa käteisenä, sekä 
sellaisen sähköisen rahan liikkeeseenlaskua, jonka ainoastaan osakeyhtiön 
tai osuuskunnan kanssa samaan yritysryhmään kuuluva yritys hyväksyy 
maksuksi (HE 33/2002 vp). Koska rahanpesua voidaan harjoittaa myös 
tällaista rajoitettua luottolaitostoimintaa hyväksi käyttäen, rajoitettua 
luottolaitostoimintaa harjoittavat osakeyhtiöt ja osuuskunnat ehdotetaan 
lisättäviksi ilmoitusvelvollisten luetteloon. Samalla luettelosta poistettaisiin 
säästökassatoimintaa harjoittavat osuuskunnat. Säästökassatoiminta sisältyy 
rajoitettuun luottolaitostoimintaan.
1 momentti. 11 kohta. Koska rahanpesua voidaan harjoittaa myös 
asuinhuoneiston vuokrausta hyväksi käyttäen, vuokrahuoneiston 
välitysliikkeiden ilmoitusvelvollisuuden kytkeminen vain liikehuoneiston 
vuokraukseen ehdotetaan poistettavaksi. 
Kohtaan ehdotetaan lisäksi tehtäväksi uusien 13—18 kohdan lisäämisestä 
aiheutuva luettelotekninen muutos.
1 momentti. 12 kohta. Kohtaan ehdotetaan tehtäväksi uusien 13-18 kohdan 
lisäämisestä aiheutuva luettelotekninen muutos.
1 momentti. 13 kohta. Luottolaitostoiminnan määritelmiä on esitetty 
muutettaviksi (HE 33/2002 vp). Luottolaitostoiminnan yksi keskeisistä 
piirteistä olisi yleinen maksujenvälitys. Yleisellä maksujenvälityksellä 
tarkoitettaisiin luottolaitostoiminnasta annetussa laissa 
maksutoimeksiantojen toteuttamista asiakkaalta ennakkoon vastaanotetuista 
varoista. Yleinen maksujenvälitys edellyttää käytännössä, että asiakkaalla 
on niin kutsuttu avistatili, jolta maksutoimeksiannon mukainen maksu 
veloitetaan ja jolle voidaan vastaanottaa saapuvia maksuja.  
Ilmoitusvelvollisten piiriä ehdotetaan laajennettavaksi FATF:n terrorismin 
rahoituksen vastaisissa erityissuosituksissa asetetun velvoitteen 
täyttämiseksi koskemaan myös liike- tai ammattitoimintana muuta 
maksuliikettä kuin luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettua 
yleistä maksujenvälitystä harjoittavaa. Kohdan tarkoittamaa maksuliikettä 
olisi esimerkiksi kuriiritoiminnan luonteinen toiminta, jossa yritys tekee 
jokaisen toimeksiannon hoitamisesta eri sopimuksen asiakkaan kanssa ja 
ottaa vastaan välitettävät varat asiakkaalta erikseen jokaisen yksittäisen 
toimeksiannon hoitamista varten. Maksuliikkeen harjoittamisesta voi olla 
kysymys myös esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö välittää toisten 
henkilöiden maksuja ulkomaille mahdollisesti epävirallisia 
maksunvälitysjärjestelmiä käyttäen. Kyseisen toiminnan liike- tai 
ammattitoimintana harjoittamista koskevasta vaatimuksesta seuraisi, ettei 
ilmoitusvelvollisuus koskisi mainittuja palveluja satunnaisesti tarjoavaa. 
Käytännössä ilmoitusvelvollisuus liittyisi näin sellaiseen maksuliikkeen 
harjoittamiseen, joka  muodostaisi merkittävän osan luonnollisen tai 
oikeushenkilön ansiotoiminnasta. Kohta ei koskisi luottolaitoksia eikä 
rahoituslaitoksia, jotka ovat ilmoitusvelvollisia 1 kohdan nojalla. 
1 momentti. 14—18 kohta. Ilmoitusvelvollisten piiriä ehdotetaan 
laajennettavaksi rahanpesudirektiivin muutoksessa asetetun velvoitteen 
täyttämiseksi koskemaan myös liike- tai ammattitoimintana 
tilintarkastuslain (936/1994) 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä 
hoitavaa, liike- tai ammattitoimintana kirjanpitotehtäviä toimeksiannosta 
hoitavaa, liike- tai ammattitoimintana jalokivi- tai jalometallituotteita, 
taideteoksia taikka kulkuvälineitä myyvää tai välittävää, liike- tai 
ammattitoimintana huutokauppoja toimittavaa sekä liike- tai 
ammattitoimintana oikeudellisissa asioissa avustavaa. Näin on pyritty 
kattamaan direktiivin muutoksessa mainitut uudet ilmoitusvelvolliset 
kansallisesti vakiintuneiden käsitteiden ja instituutioiden perustalta lähtien. 
On huomattava, että eräitä direktiivin muutoksessa mainittuja 
ammattikuntia ei tunneta Suomessa erillisinä ja että Suomessa ei ole eräiden 
ammattikuntien osalta samanlaisia koulutus- ja järjestäytymisvaatimuksia 
kuin eräissä muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.
Liike- tai ammattitoimintana tilintarkastuslain 1 §:n 1 momentissa 
tarkoitettuja tehtäviä hoitavien ja liike- tai ammattitoimintana 
kirjanpitotehtäviä toimeksiannosta hoitavien sisällyttämisellä 
ilmoitusvelvollisten luetteloon katettaisiin rahanpesudirektiivin muutokseen 
otetut ammattitoimintaa harjoittavat tilintarkastajat, ulkopuoliset 
kirjanpitäjät ja veroneuvojat. Suomessa ei ole erillistä veroneuvojien 
ammattikuntaa, mutta esimerkiksi eräissä tilintarkastusyhteisöissä on näihin 
tehtäviin erikoistunutta henkilöstöä. Sekä tilintarkastajien että kirjanpitäjien 
osalta on katsottu tarkoituksenmukaiseksi rajoittaa ilmoitusvelvollisuus 
kansallisestikin vain kyseisiä tehtäviä liike- tai ammattitoimintana hoitaviin. 
Esimerkiksi asunto-osakeyhtiöiden ja pienten yhdistysten 
maallikkotilintarkastajat ja –kirjanpitäjät taikka muita tilintarkastus- ja 
kirjanpitotehtäviä satunnaisesti hoitavat eivät siten kuuluisi 
ilmoitusvelvollisten piiriin. Tilintarkastajien osalta ei ole katsottu 
tarkoituksenmukaiseksi ulottaa ilmoitusvelvollisuutta julkishallinnon ja –
talouden tilintarkastukseen, koska julkishallinnon ja –talouden muut 
valvontajärjestelmät on katsottava rahanpesun torjunnan näkökulmasta 
riittäviksi. Kirjanpitovelvollisen yrityksen itsensä palveluksessa olevat 
kirjanpitotehtäviä hoitavat eivät kuuluisi toimeksiantosuhdetta koskevan 
vaatimuksen vuoksi ilmoitusvelvollisten piiriin.
Liike- tai ammattitoimintana jalokivi- tai jalometallituotteita, taideteoksia 
taikka kulkuvälineitä myyvien tai välittävien ja liike- tai ammattitoimintana 
huutokauppoja toimittavien sisällyttämisellä ilmoitusvelvollisten luetteloon 
katettaisiin rahanpesudirektiivin muutokseen otetut ammattitoimintaa 
harjoittavat arvokkaiden tavaroiden, kuten jalokivien tai jalometallien 
taikka taide-esineiden, välittäjät ja huutokaupanpitäjät. Koska kulkuvälineet 
ovat käytännössä useimmin kaupan kohteina olevia arvoltaan merkittäviä 
esineitä, arvokkaiden tavaroiden välittäjinä mainittaisiin kansallisesti 
nimenomaisesti myös kulkuvälineitä myyvät tai välittävät. Kulkuneuvoilla 
tarkoitettaisiin tässä maa-, vesi- ja ilmakulkuneuvoja. Arvoesineitä 
satunnaisesti myyvät tai välittävät taikka huutokauppoja satunnaisesti 
toimittavat eivät kuuluisi ilmoitusvelvollisten piiriin. Vapaaehtoisia 
huutokauppoja säänneltiin aikaisemmin vapaaehtoisista huutokaupoista 
annetulla asetuksella (16/1898) ja lähempiä määräyksiä 
huutokaupantoimittajan-ammatin harjoittamisesta kaupungissa sisältävällä 
julistuksella (16/1898). Nuo säädökset on sittemmin kumottu. 
Arvoesineiden kauppiaiden ja välittäjien ja huutokaupanpitäjien 
ilmoitusvelvollisten piiriin kuulumiselle ei asetettaisi kansallisesti 
direktiivin muutoksessa mainittua käteismaksua ja vähintään 15 000 euron 
rahamäärää koskevaa edellytystä. On kuitenkin huomattava, että vaikka 
arvoesineiden kauppiaat ja välittäjät sekä huutokaupanpitäjät kuuluisivat 
kansallisesti aina ilmoitusvelvollisten piiriin, myös heitä koskisi 
tunnistamisvelvollisuuden yleinen rajoitus, jonka mukaan 
ilmoitusvelvollisuutta edeltävä tunnistamisvelvollisuus liittyy vain 
epäilyttäviin liiketoimiin, vakituisiin asiakkaisiin ja liiketoimiin, joiden 
suuruus on vähintään 15 000 euroa.
Liike- tai ammattitoimintana oikeudellisissa asioissa avustavien 
sisällyttämisellä ilmoitusvelvollisten luetteloon katettaisiin 
rahanpesudirektiivin muutokseen otetut ammattitoimintaa harjoittavat 
notaarit ja muut itsenäiset lakimiesammattien harjoittajat. Suomessa ei ole 
erillistä notaarien ammattikuntaa. Oikeudellisissa asioissa avustavien osalta 
ilmoitusvelvollisuutta ei kytkettäisi lakimieskoulutukseen tai 
lakimiesjärjestöjen jäsenyyteen. Oikeudellisissa asioissa satunnaisesti 
avustavat eivät kuuluisi ilmoitusvelvollisten piiriin. Ilmoitusvelvollisuuden 
kytkemisellä liike- tai ammattitoimintana oikeudellisissa asioissa avustavien 
osalta osallistumiseen asiakkaan puolesta lueteltujen liiketoimien 
suunnitteluun tai toteuttamiseen ja toimimiseen asiakkaan puolesta ja 
lukuun liiketoimissa tai kiinteistön kaupoissa katettaisiin 
rahanpesudirektiivin muutokseen otettu vastaava edellytys (2 momentti). 
Liiketoimissa tai kiinteistön kaupoissa toimimisena olisi tässä pidettävä 
myös kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeiden kauppoihin 
osallistumista. 
Oikeudenkäyntiavustajan tai oikeudenkäyntiasiamiehen ja hänen 
päämiehensä erityisen luottamuksellisen suhteen suojaamiseksi 
oikeudellisissa asioissa avustavien osalta ilmoitusvelvollisuuden 
ulkopuolelle suljettaisiin oikeudenkäyntiavustaja- ja 
oikeudenkäyntiasiamiestehtävien hoitaminen mukaan lukien varsinaisten 
oikeudenkäyntiin liittyvien tehtävien lisäksi asiakkaan oikeudellista asemaa 
sekä oikeudenkäynnin käynnistämistä tai sen välttämistä koskeva 
oikeudellinen neuvonta. Näin katettaisiin rahanpesudirektiivin muutokseen 
otettu vastaava rajoitus. Vaikka laissa käytettäisiinkin yleisnimityksenä 
oikeudenkäyntiavustaja- ja oikeudenkäyntiasiamiestehtäviä, asiakkaan 
oikeudellista asemaa koskevan oikeudellisen neuvonnan ei tarvitsisi liittyä 
oikeudenkäyntiin, vaan siinä voisi olla kysymys asiakkaan jo tekemän tai 
suunnitteleman liiketoimen laillisuuden arvioinnista. Jos oikeudellisissa 
asioissa avustava sen sijaan neuvoisi asiakasta tekemään rahanpesuksi 
katsottavan liiketoimen, hän tulisi itse osalliseksi rahanpesurikokseen. 
Lueteltuihin liiketoimiin ja kiinteistön kauppoihin liittyvien 
hakemusasioiden hoitaminen tuomioistuimissa ja muiden niihin liittyvien 
asioiden hoitaminen viranomaisissa eivät olisi rajoituksen piiriin kuuluvia 
oikeudenkäyntiavustaja- tai oikeudenkäyntiasiamiestehtäviä. 
Oikeudenkäyntiavustaja- ja oikeudenkäyntiasiamiestehtäviin liittyvä 
rajoitus on katsottu tarkoituksenmukaiseksi pitää rahanpesun estämis- ja 
selvittämisjärjestelmän toimivuuden varmistamiseksi niin suppeana kuin 
oikeusturvajärjestelmän toimivuuden ja siihen liittyen 
oikeudenkäyntiavustajan tai oikeudenkäyntiasiamiehen ja hänen 
päämiehensä välisen suhteen luottamuksellisuuden turvaaminen sen 
mahdollistaa. Rajoitusta ei sen vuoksi ulotettaisi kansallisesti kattamaan 
tilintarkastajia ja kirjanpitäjiä. Rajoituksen laajuus vastaisi 
oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyn 
todistamiskiellon laajuutta. 
Oikeudellisissa asioissa avustavien, tilintarkastajien tai kirjanpitäjien osalta 
ei myöskään asetettaisi kansallisesti poikkeusta ilmoituksen teon 
paljastamista koskevaan kieltoon. Oikeudellisissa asioissa avustavien osalta 
ei asetettaisi kansallisesti myöskään kyseisen ammattiryhmän 
itsesääntelyelintä siksi viranomaiseksi, jolle ilmoitus on tehtävä. Tällaisille 
rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän toimivuutta vaarantaville 
poikkeamisille normaalisäännöistä tai normaaliorganisaatiosta ei ole 
katsottu olevan riittävän painavia perusteita.
Myöskään ehdotetuilla uusilla ilmoitusvelvollisilla ei olisi aktiivista roolia 
rahanpesun paljastamisessa, vaan ilmoitusvelvollisuus kytkeytyisi 
lähtökohtaisesti heidän normaalitehtäviensä hoidon yhteydessä saamiinsa 
tietoihin. Esimerkiksi tilintarkastajien osalta rahanpesun torjuntaan liittyvä 
huolellisuusvelvollisuus kuitenkin muovaisi hyvän tilintarkastustavan 
sisältöä. Lain 15 §:n 1 momentin nojalla ilmoitusvelvollinen saattaa joutua 
vahingonkorvausvastuuseen ilmoitusvelvollisuuden täyttämisen johdosta 
vain, jos hän ei ole noudattanut sellaista huolellisuutta, jota häneltä 
olosuhteet huomioon ottaen voidaan kohtuudella vaatia.
5 §. Viranomaisten ja muiden valvomaan asetettujen valvonta- ja 
ilmoitusvelvollisuus. 2 momentti. Ehdotetun lain tavoitteen ja 
soveltamisalan terrorismin rahoittamisen käsittäväksi laajentamisen 
seurauksena myös epäilyttävän liiketoimen käsitettä ehdotetaan 
laajennettavaksi kattamaan paitsi liiketoimet, joihin sisältyvien varojen tai 
muun omaisuuden laillista alkuperää on syytä epäillä, myös liiketoimet, 
joiden on syytä epäillä liittyvän terrorismin rahoittamiseen.
6 §. Tunnistamisvelvollisuus. 1 momentti. Ehdotetun lain tavoitteen ja 
soveltamisalan terrorismin rahoittamisen käsittäväksi laajentamisen 
seurauksena epäilyttävän liiketoimen käsitettä ehdotetaan laajennettavaksi 
myös tässä kattamaan paitsi liiketoimet, joihin sisältyvien varojen tai muun 
omaisuuden laillista alkuperää on syytä epäillä, myös liiketoimet, joiden on 
syytä epäillä liittyvän terrorismin rahoittamiseen.
2 momentti. Rahanpesudirektiivin muutoksessa ja FATF:n terrorismin 
rahoituksen vastaisissa erityissuosituksissa asetettujen velvoitteiden 
mukaisesti ehdotettujen uusien ilmoitusvelvollisten osalta 
tunnistamisvelvollisuuden ehdotetaan olevan samansisältöinen kuin 
nykyisin luotto- ja rahoituslaitosten, sijoituspalveluyritysten, 
rahastoyhtiöiden ja säilytysyhteisöjen, säästökassatoimintaa harjoittavien 
osuuskuntien, vakuutusyhtiöiden sekä vakuutuksenvälittäjien osalta. Näiden 
ilmoitusvelvollisten on todettava asiakkaansa henkilöllisyys paitsi 
epäilyttävissä tapauksissa myös silloin, kun on kysymyksessä vakituinen 
asiakas tai kun suoritettavan liiketoimen suuruus tai toisiinsa kytkeytyvien 
toimenpiteiden suuruus yhteensä on vähintään 15 000 euroa. Vastaavan 
yleisen tunnistamisvelvollisuuden ehdotetaan koskevan myös 
ilmoitusvelvollisten piiriin lisättäviksi ehdotettuja rajoitettua 
luottolaitostoimintaa ja asuinvuokrahuoneiston välitystä. 
Ilmoitusvelvollisiin nykyisinkin kuuluville arvopaperikeskukselle ja 
tilinhoitajayhteisöille ei ole nykyisin asetettu tunnistamisvelvollisuutta. 
Koska tähänkin toimintaan voi liittyä suoria asiakkuuksia, joissa asiakkaat 
eivät ole luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten tunnistamia, ehdotetaan 
yleinen tunnistamisvelvollisuus laajennettavaksi koskemaan myös 
arvopaperikeskusta ja tilinhoitajayhteisöjä. Järjestelmän havainnollisuuden 
ja ilmoitusvelvollisten yhdenvertaisen ja kilpailua vääristämättömän 
kohtelun näkökulmasta on tarkoituksenmukaista määritellä 
tunnistamisvelvollisuuden sisältö kaikkien ilmoitusvelvollisten osalta 
samanlaiseksi, jollei erityisiä syitä poikkeuksiin ole. On huomattava, että 5 
momentiksi siirtyväksi ehdotetussa nykyisessä 6 momentissa säädetyn 
yleisen rajoituksen mukaan tunnistamisvelvollisuutta ei ole, jos asiakas on 
tietyssä valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos, rahoituslaitos, 
sijoituspalveluyritys tai henkivakuutusyhtiö.
Nykyinen ecu-määrä ehdotetaan korvattavaksi vastaavalla euro-määrällä. 
Samalla ehdotetaan poistettavaksi nykyinen liitännäinen markkamäärä. 
Yleistä tunnistamisvelvollisuutta koskeva ilmaisu yli 15 000 euroa 
korvattaisiin direktiivin mukaisella ilmaisulla vähintään 15 000 euroa.
3 momentti. Nykyiset ecu-määrät 1 kohdassa ehdotetaan korvattaviksi 
vastaavilla euro-määrillä. Samalla ehdotetaan poistettaviksi nykyiset 
liitännäiset markkamäärät.
4 momentti. Momenttia ei ehdoteta muutettavaksi, mutta pykälä 
muutettaisiin selvyyden vuoksi kokonaisuudessaan.
5 momentti. Nykyisellään kiinteistön- ja liikevuokrahuoneiston välittäjien 
on todettava asiakkaansa henkilöllisyys, kun suoritettavan liiketoimen 
suuruus yhtenä toimenpiteenä tai toisiinsa kytkeytyvinä toimenpiteinä on 
yhteensä yli 150 000 euroa. Asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitse todeta, jos 
liiketoimeen sisältyvä maksu suoritetaan asiakkaan Euroopan 
talousalueeseen kuuluvan valtion valvonnassa toimivassa luotto- tai 
rahoituslaitoksessa olevalta tililtä. Kun kiinteistönvälittäjät tulivat 
rahanpesudirektiivin muutoksen myötä direktiivissä asetettujen 
velvoitteiden alaisiksi, ehdotetaan näiden velvoitteiden täyttämiseksi 
tunnistamisvelvollisuuden kynnys laskettavaksi kiinteistön- ja 
vuokrahuoneiston välittäjienkin osalta 15 000 euroon ja kiinteistön- ja 
vuokrahuoneiston välittäjiä koskeva tilimaksupoikkeus poistettavaksi. 
Tämän vuoksi pykälän 5 momentti ehdotetaan poistettavaksi, jolloin 
pykälän nykyinen 6 momentti siirtyy 5 momentiksi. Myös tässä noudatetaan 
yleisempääkin lähtökohtaa, jonka mukaan tunnistamisvelvollisuuden sisältö 
määritellään kaikkien ilmoitusvelvollisten osalta samanlaiseksi, jollei 
erityisiä syitä poikkeuksiin ole.
6 momentti. Nykyisellään asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitse todeta, jos 
asiakas on Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan 
saanut luottolaitos, rahoituslaitos, sijoituspalveluyritys tai 
henkivakuutusyhtiö taikka muussa valtiossa toimiluvan saaneen tällaisen 
yrityksen Euroopan talousalueella toimiva sivukonttori. Säännökseen 
ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitsisi 
todeta myöskään, jos asiakas on sellaisessa muussa valtiossa toimiluvan 
saanut luottolaitos, rahoituslaitos, sijoituspalveluyritys tai 
henkivakuutusyhtiö taikka tällaisen yrityksen sellaisessa muussa valtiossa 
toimiva sivukonttori, jonka valtion rahanpesun estämis- ja 
selvittämisjärjestelmä täyttää kansainväliset vaatimukset. Siitä, minkä 
valtioiden rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmät täyttävät 
kansainväliset vaatimukset, säädettäisiin 14 §:n 1 momentin nojalla 
annettavalla valtioneuvoston asetuksella.
10 §. Ilmoitusvelvollisuus. 1 momentti. Ehdotetun lain tavoitteen ja 
soveltamisalan terrorismin rahoittamisen käsittäväksi laajentamisen 
seurauksena epäilyttävän liiketoimen käsitettä ehdotetaan laajennettavaksi 
myös tässä kattamaan paitsi liiketoimet, joihin sisältyvien varojen tai muun 
omaisuuden laillista alkuperää on syytä epäillä, myös liiketoimet, joiden on 
syytä epäillä liittyvän terrorismin rahoittamiseen.
Ilmoitusvelvollisuus syrjäyttää ilmoitusvelvolliselle muussa laissa säädetyn 
salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden. Ilmoituksen tekoa ei saisi 
edelleenkään paljastaa sille, johon epäily kohdistuu, eikä muulle henkilölle. 
Paljastamiskielto syrjäyttää ilmoitusvelvollisen henkilörekistereihin 
kohdistuvan henkilötietolain 26 §:ssä säädetyn rekisteröidyn 
tarkastusoikeuden. Henkilötietolain 27 §:n 1 momentin 1 kohdankaan 
mukaan tarkastusoikeutta ei ole, jos tiedon antaminen saattaisi haitata 
rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä. Paljastamiskielto syrjäyttäisi myös 
tilintarkastuslain 19 §:n 2 momentissa säädetyn raportointivelvollisuuden. 
11 §. Liiketoimen keskeyttäminen ja siitä kieltäytyminen. 1 momentti. 
Ehdotetun lain tavoitteen ja soveltamisalan terrorismin rahoittamisen 
käsittäväksi laajentamisen seurauksena epäilyttävän liiketoimen käsitettä 
ehdotetaan laajennettavaksi myös tässä kattamaan paitsi liiketoimet, joihin 
sisältyvien varojen tai muun omaisuuden laillista alkuperää on syytä epäillä, 
myös liiketoimet, joiden on syytä epäillä liittyvän terrorismin 
rahoittamiseen. Tämän ja 1 §:n 2 momentissa säädettäväksi ehdotetun 
nojalla myös 3 momentissa säädetty pidättymismääräys voisi koskea myös 
terrorismin rahoittamiseen liittyväksi epäiltyä liiketointa, jos tällainen 
pidättyminen on tarpeen terrorismin rahoittamisen selvittämiseksi.
11 a §. Tehostettu tunnistamisvelvollisuus, huolellisuusvelvollisuus ja 
ilmoitusvelvollisuus. 1 momentti. FATF:n rahanpesun vastaisissa 
suosituksissa asetetun velvoitteen täyttämiseksi ehdotetaan laissa 
säädettäväksi nimenomaisesti tehostetusta tunnistamisvelvollisuudesta, 
huolellisuusvelvollisuudesta ja ilmoitusvelvollisuudesta. Tehostettuja 
velvollisuuksia sovellettaisiin liiketoimeen, jolla on liittymäkohta valtioon, 
jonka rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmä ei täytä kansainvälisiä 
vaatimuksia. Kyseinen velvoite on hyväksytty myös Euroopan unionin 
talous- ja rahoitusasioiden sekä oikeus- ja sisäasioiden neuvostojen 
yhteisissä kokouksissa vuonna 2001 ja lokakuussa 2002. Tehostetut 
velvollisuudet on otettu jo nykyisellään osaksi käyttöön rahanpesun 
estämiseen ja selvittämiseen liittyvästä tehostetusta 
tunnistamisvelvollisuudesta, huolellisuusvelvollisuudesta ja 
ilmoitusvelvollisuudesta annetulla sisäasiainministeriön asetuksella 
(57/2002).
2 momentti. Säännöksessä määritettäisiin tehostetun ilmoitusvelvollisuuden 
sisältö. Tehostettu ilmoitusvelvollisuus tarkoittaisi sitä, että 
epätavanomaiset liiketoimet, joilla on yhtymäkohta 1 momentissa 
tarkoitettuun riskivaltioon, rinnastettaisiin epäilyttäviin liiketoimiin. 
Säännös vastaisi nykyisen rahanpesun estämiseen ja selvittämiseen 
liittyvästä tehostetusta tunnistamisvelvollisuudesta, 
huolellisuusvelvollisuudesta ja ilmoitusvelvollisuudesta annetun 
sisäasiainministeriön asetuksen 5 §:ää.
Ehdotetun 14 §:n nojalla annettavilla valtioneuvoston ja 
sisäasiainministeriön asetuksilla säädettäisiin nykyisen rahanpesun 
estämiseen ja selvittämiseen liittyvästä tehostetusta 
tunnistamisvelvollisuudesta, huolellisuusvelvollisuudesta ja 
ilmoitusvelvollisuudesta annetun sisäasiainministeriön asetuksen tapaan 
siitä, minkä valtioiden rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmien ei 
katsottaisi täyttävän kansainvälisiä vaatimuksia, ja annettaisiin tarkemmat 
säännökset tehostettujen velvollisuuksien täyttämisestä. Siitä 
periaatteellisesti tärkeänä pidettävästä seikasta, minkä valtioiden 
rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmät eivät täytä kansainvälisiä 
vaatimuksia, säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Teknisluontoiset 
menettelysäännökset tehostettujen velvollisuuksien täyttämisestä 
annettaisiin sisäasiainministeriön asetuksella. Tehostettujen 
velvollisuuksien täyttämiseen liittyisi myös teknisluonteisena pidettävä 
kysymys siitä, mitä pidettäisiin säännöksessä tarkoitettuina liittymäkohtina 
tiettyyn valtioon. 
Nykyisen sisäasiainministeriön asetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan edellä 
tarkoitettu liittymäkohta on se, että 1) asiakas on kyseisen valtion 
kansalainen, 2) asiakas on oikeushenkilö, jonka kotipaikka on kyseisessä 
valtiossa tai joka on rekisteröity siellä, 3) liiketoimeen sisältyvät varat tai 
omaisuuden taikka osan niistä omistaa kyseisessä valtiossa asuva 
luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka kotipaikka on kyseisessä 
valtiossa tai joka on rekisteröity siellä, 4) liiketoimeen sisältyvät varat tai 
omaisuus taikka osa niistä siirretään kyseisessä valtiossa asuvalle 
luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jonka kotipaikka on 
kyseisessä valtiossa tai joka on rekisteröity siellä, 5) liiketoimeen sisältyvä 
maksu suoritetaan tililtä tai tilille, joka on luottolaitoksessa, 
rahoituslaitoksessa, sijoituspalveluyrityksessä, rahastoyhtiössä, 
vakuutusyhtiössä tai vakuutuksenvälittäjässä, jonka kotipaikka on 
kyseisessä valtiossa tai joka on rekisteröity siellä taikka joka on saanut 
toimiluvan kyseisessä valtiossa tai 6) liiketoimeen sisältyvä maksu 
suoritetaan tililtä tai tilille, joka on muun kuin 5 kohdassa tarkoitetun 
luottolaitoksen, rahoituslaitoksen, sijoituspalveluyrityksen, rahastoyhtiön, 
vakuutusyhtiön tai vakuutuksenvälittäjän kyseisessä valtiossa toimivassa 
sivukonttorissa. FATF:n kehotuksen mukaisesti edellä tarkoitettu valtio on 
nykyisen sisäasiainministeriön asetuksen 1 §:n 3 momentin mukaan tällä 
hetkellä Naurun tasavalta. Nykyisen sisäasiainministeriön asetuksen 
tehostetun tunnistamisvelvollisuuden sisältöä koskevassa 2 §:ssä luetellaan, 
mitkä seikat ilmoitusvelvollisen on ainakin selvitettävä asiakkaasta 
tunnistettaessa luonnollista henkilöä ja mitä on ainakin käytävä ilmi 
oikeushenkilöä tunnistettaessa vaadittavasta selvityksestä. Nykyisen 
sisäasiainministeriön asetuksen tehostetun huolellisuusvelvollisuuden 
sisältöä koskevassa 4 §:ssä säädetään, mitä selvitystä ilmoitusvelvollisen on 
huolellisuusvelvollisuuden täyttääkseen vaadittava ja hankittava.
Yleisiä säännöksiä tunnistamisvelvollisuudesta toisen lukuun toimittaessa 
(7 §), tunnistamistietojen säilyttämisestä (8 §), ilmoituksen teon 
paljastamisesta (10 §:n 3 momentti) sekä liiketoimen keskeyttämisestä ja 
siitä kieltäytymisestä (11 §:n 1 ja 2 momentti) ja vahingonkorvausvastuusta 
(15 §) sovellettaisiin myös tehostettuun tunnistamisvelvollisuuteen, 
huolellisuusvelvollisuuteen ja ilmoitusvelvollisuuteen, jotka ovat yleisen 
tunnistamisvelvollisuuden, huolellisuusvelvollisuuden ja 
ilmoitusvelvollisuuden erityistapauksia. Selvyyden vuoksi 
tunnistamisvelvollisuuden rikkomista koskevaan 16 §:n 
rangaistussäännökseen ja ilmoituksen tekemättä jättämistä ja ilmoituksen 
paljastamista koskevaan rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentin 3 kohdan 
rangaistussäännökseen ehdotetaan otettaviksi nimenomaiset maininnat siitä, 
että kyseisiä rangaistussäännöksiä sovelletaan myös tehostettuun 
tunnistamisvelvollisuuteen ja tehostettuun ilmoitusvelvollisuuteen. 
13 §. Viittaus eräisiin lakeihin. 2 ja 3 momentti. Viittaukset poliisin 
henkilörekistereistä annettuun lakiin (509/1995) ja henkilörekisterilakiin 
(471/1987) ovat vanhentuneet. Viitattua poliisin henkilörekistereistä 
annetun lain säännöstä on muutettu. Henkilörekisterilaki on korvattu 
henkilötietolailla. Tämän vuoksi 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi ja 3 
momentti poistettavaksi.
Viittaus poliisin henkilörekistereistä annettuun lakiin ehdotetaan 
muutettavaksi henkilötietolain laajaa yleiskäsitettä tietojen käsittely 
käyttäväksi. Henkilötietolain 3 §:n 2 kohdan mukaan henkilötietojen 
käsittelyllä tarkoitetaan henkilötietojen keräämistä, tallettamista, 
järjestämistä, käyttöä, siirtämistä, luovuttamista, säilyttämistä, muuttamista, 
yhdistämistä, suojaamista, poistamista, tuhoamista sekä muita 
henkilötietoihin kohdistuvia toimenpiteitä.
Poliisiyksikön käyttöön tarkoitetuista henkilörekistereistä säädetään 
nykyisin poliisin henkilörekistereistä annetun lain 4, 7 ja 24 f §:ssä. 
Sääntely kattaa myös tietojen säilytysajan.
13 a §. Velvollisuus tehdä ilmoitus maksuliiketoiminnasta. Liike- tai 
ammattitoimintana muuta maksuliikettä kuin luottolaitostoiminnasta 
annetussa laissa tarkoitettua yleistä maksujenvälitystä harjoittaville 
ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus tehdä toiminnastaan ilmoitus 
viranomaisille. Koska rahoituslaitoksen toiminta ei luottolaitostoiminnasta 
annetun lain mukaan edellytä toimilupaa, tulisi myös maksuliikettä 
harjoittavan rahoituslaitoksen tehdä ilmoitus toiminnastaan. Näin 
täytettäisiin FATF:n terrorismin rahoituksen vastaisissa erityissuosituksissa 
asetettu velvollisuus.
Ilmoitus olisi tehtävä Etelä-Suomen lääninhallitukselle. Etelä-Suomen 
lääninhallitus on säädetty jo aiemmin tietyn elinkeinoalan 
keskushallintoviranomaiseksi perintätoiminnan luvanvaraisuudesta 
annetussa laissa (517/1999).
Ilmoituksen tulisi sisältää tiedot toiminnan harjoittajasta ja ilmoituksessa 
tarkoitetusta toiminnasta. Tehtävän ilmoituksen tarkemmasta sisällöstä 
säädettäisiin ehdotetun 14 §:n 2 momentin nojalla annettavalla 
sisäasiainministeriön asetuksella.  
14 §. Tarkemmat säännökset. Nykyisen säännöksen mukaan poliisitoimesta 
vastaava ministeriö antaa muita asianomaisia ministeriöitä, 
Vakuutusvalvontavirastoa sekä Rahoitustarkastusta kuultuaan tarkemmat 
säännökset tunnistamisvelvollisuudesta, tunnistamisvelvollisuudesta toisen 
lukuun toimittaessa, tunnistamistietojen säilyttämisestä, 
huolellisuusvelvollisuudesta, ilmoitusvelvollisuudesta ja liiketoimen 
keskeyttämisestä ja siitä kieltäytymisestä sekä näiden velvollisuuksien 
täyttämisestä.
Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan yksilön oikeuksien ja 
velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Tasavallan presidentti, 
valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia laissa säädetyn 
valtuuden nojalla. Vakiintuneesti on katsottu, että periaatteellisesti tärkeinä 
pidettävistä asetuksella säädettävistä asioista tulee säätää valtioneuvoston 
asetuksella ja että teknisluonteisista seikoista voidaan säätää ministeriön 
asetuksella.
Valtioneuvoston asetuksella ehdotetaan annettavaksi tarkemmat säännökset 
siitä, minkä valtioiden rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmät 
täyttävät ehdotetussa 6 §:n 5 momentissa tarkoitetut kansainväliset 
vaatimukset ja minkä valtioiden rahanpesun estämis- ja 
selvittämisjärjestelmät eivät vastaavasti täytä ehdotetussa 11 a §:n 1 
momentissa tarkoitettuja kansainvälisiä vaatimuksia. Tällaisia seikkoja 
voidaan pitää edellä tarkoitetulla tavalla periaatteellisesti tärkeinä. 
Valtiokohtaisten tilanteiden muuttumisen vuoksi niistä ei ole 
tarkoituksenmukaista säätää lailla. Kansainvälisten vaatimusten täyttymisen 
tai täyttymättä jäämisen vaikutusten perusteista säädettäisiin laissa eli 
mainituissa ehdotetuissa 6 §:n 5 momentissa ja 11 a §:ssä. 
Perustuslain 80 §:n 1 momentin nojalla ministeriön antamat oikeussäännöt 
ovat nykyisin ministeriön asetuksia. Nykyisin omaksutun käytännön 
mukaan tarkemmat säännökset antava ministeriö mainitaan 
lainsäädäntövallan siirtämistä koskevassa säännöksessä nimeltä. 
Sisäasiainministeriön asetuksella ehdotetaan annettavaksi tarkemmat 
säännökset 6—11 ja 11 a §:ssä säädettyjen velvollisuuksien täyttämisestä 
sekä 13 a §:n 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tarkemmasta sisällöstä. 
Ennen asetuksen antamista olisi kuultava nykyiseen tapaan muita 
asianomaisia ministeriöitä, Vakuutusvalvontavirastoa ja 
Rahoitustarkastusta. Säännös kattaisi nykyisten velvollisuuksien lisäksi 11 a 
§:ssä säädettäviksi  ehdotetut tehostetut velvollisuudet. Säännös olisi 
muotoiltu nykyistä suppeammaksi eli ei velvollisuudet kokonaisuudessaan, 
vaan pelkästään niiden täyttämisen kattavaksi. Tällä viitattaisiin 
teknisluontoisten menettelysäännösten antamiseen. Kysymys voi olla 
esimerkiksi rahoitus- ynnä muun sellaisen toiminnan nopean teknisen ja 
muun kehityksen myötä muuttuvista menettelyistä. Tehostetun 
ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä säädettäisiin laissa eli ehdotetussa 11 a §:n 
2 momentissa. 
16 §. Rangaistussäännös. 1 momentti. Tunnistamisvelvollisuuden 
rikkomista koskevaan rangaistussäännökseen ehdotetaan lisättäväksi 
selvyyden vuoksi viittaus ehdotettuun muun muassa tehostettua 
tunnistamisvelvollisuutta koskevaan 11 a §:ään. Myös tehostetun 
tunnistamisvelvollisuuden rikkominen täyttäisi tunnistamisvelvollisuuden 
rikkomisen tunnusmerkistön.
Tunnistamisvelvollisuuden rikkomisen enimmäisrangaistus ehdotetaan 
laskettavaksi kuudesta kuukaudesta vankeutta sakoksi. Enimmäisrangaistus 
olisi näin sama kuin talousrikossäännösten muuttamista koskevassa 
esityksessä (HE 53/2002 vp) rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä 
annetun lain 16 a §:ssä rangaistavaksi säädettäväksi ehdotetulla rahanpesun 
ilmoitusrikkomuksella, jota voidaan pitää törkeysasteeltaan 
tunnistamisvelvollisuuden rikkomista vastaavana.
2 momentti. Lain 13 a §:ssä säädetyn velvollisuuden noudattamisen 
tehostamiseksi ilmoitusvelvollisuuden rikkominen säädettäisiin 
rangaistavaksi.
Pykälän otsikko on ehdotettu muutettavaksi mainitussa 
talousrikossäännösten muuttamista koskevassa esityksessä rahanpesuun 
liittyvien rangaistussäännösten uudelleen järjestelyjen johdosta 
tunnistamisvelvollisuuden rikkomiseksi. Jos pykälän toiseksi momentiksi 
lisättäisiin maksuliiketoimintaa koskevan ilmoitusvelvollisuuden rikkomista 
koskeva säännös, pykälän otsikko olisi tarkoituksenmukaista säilyttää 
ennallaan rangaistussäännöksenä. 
1.2.	Rikoslaki
32 luku.	Kätkemisrikoksista
1 §. Kätkemisrikos. 2 momentti. Momentin 3 kohdan ilmoituksen tekemättä 
jättämistä ja ilmoituksen paljastamista koskevaan rangaistussäännökseen 
ehdotetaan lisättäväksi selvyyden vuoksi viittaus ehdotettuun muun muassa 
tehostettua ilmoitusvelvollisuutta koskevaan rahanpesun estämisestä ja 
selvittämisestä annetun lain 11 a §:ään. Myös tehostetun 
ilmoitusvelvollisuuden mukaisen ilmoituksen tekemättä jättäminen ja 
paljastaminen täyttäisi kätkemisrikoksen tunnusmerkistön.
Säännös on talousrikossäännösten muuttamista koskevassa esityksessä (HE 
53/2002 vp) ehdotettu siirrettäväksi täydennettynä omaksi 
rikosnimikkeekseen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 
16 a §:ksi.	
2.	Tarkemmat säännökset ja määräykset
Nykyisen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 14 §:n 
nojalla on annettu sisäasiainministeriön määräys rahanpesun estämisestä ja 
selvittämisestä (26.2.1998, Dnro 4/98) ja sisäasiainministeriön asetus 
rahanpesun estämiseen ja selvittämiseen liittyvästä tehostetusta 
tunnistamisvelvollisuudesta, huolellisuusvelvollisuudesta ja 
ilmoitusvelvollisuudesta.
Sisäasiainministeriön määräys käsittelee ilmoitusvelvollisia, 
tunnistamisvelvollisuutta (milloin asiakas on tunnistettava, tunnistamisen 
suorittaminen ja tunnistamistietojen säilyttäminen), 
huolellisuusvelvollisuutta, toimintavaihtoehtoja epäilyttävissä tapauksissa ja 
epäilyttävästä liiketoimesta ilmoittamista, rahanpesun selvittelykeskuksen 
toimenpiteitä, seuraamuksia velvollisuuksien laiminlyönnistä ja 
rikkomisesta ja vastuuta asiakkaille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista 
sekä ilmoitusvelvollisen yhteyshenkilöä. 
Sisäasiainministeriön asetus sisältää säännökset tehostetun 
tunnistamisvelvollisuuden, huolellisuusvelvollisuuden ja 
ilmoitusvelvollisuuden soveltamisalasta sekä tehostettujen velvollisuuksien 
sisällöstä.
Uuden 14 §:n nojalla tarkemmat säännökset annettaisiin valtioneuvoston ja 
sisäasiainministeriön asetuksilla. Tarvittavia tarkempia säännöksiä on 
selostettu 11 a ja 14 §:n perustelujen kohdalla.
Rahanpesudirektiivin muutoksen johdosta rahanpesun estämisestä ja 
selvittämisestä annetun lain nojalla annettavaan sisäasiainministeriön 
asetukseen on otettava säännökset muutetun direktiivin 3 artiklan 11 
kohdassa tarkoitetuista erityistoimenpiteistä sellaisen asiakkaan 
tunnistamisessa, joka asiakas ei ole fyysisesti läsnä henkilöllisyyden 
todistamista varten (non-face to face operations). Tällaiset teknisluontoiset 
menettelysäännökset on tarkoituksenmukaista antaa asetuksella, koska 
säännösten tulee olla mukautettavissa nopeasti ja joustavasti muun muassa 
sähköisen asioinnin kehittymiseen.
3.	Voimaantulo
Lakien muutokset edellyttävät ilmoitusvelvollisilta kouluttautumista. Tämä 
koskee erityisesti uusia ilmoitusvelvollisia. Edellä selostetuista 
kansainvälisistä velvoitteista johtuen lait ehdotetaan kuitenkin tuleviksi 
voimaan pian sen jälkeen kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettuun lakiin ehdotetaan 
otettavaksi uusia ilmoitusvelvollisia ja uusia tunnistamisvelvollisia koskeva 
siirtymäsäännös, jonka mukaan lakia sovelletaan myös tällaisen 
ilmoitusvelvollisen asiakkaaseen, jonka liikesuhde ilmoitusvelvollisen 
kanssa on alkanut ennen lain voimaantuloa. Ilmoitusvelvollisen olisi 
tunnistettava tällainen asiakas siten kuin ehdotetuissa 6 ja 11 a §:ssä 
säädetään ja, jos on todennäköistä, että asiakas toimii toisen lukuun, tuo 
toinen henkilö siten kuin 7 §:ssä säädetään ennen uuden liiketoimen 
suorittamista.
Lain voimaan tullessa muuta maksuliikettä kuin luottolaitostoiminnasta 
annetussa laissa tarkoitettua yleistä maksujenvälitystä harjoittavan olisi 
tehtävä uuden ilmoitusvelvollisuuden mukainen ilmoitus toiminnastaan 
kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Lain voimaan tullessa 
maksuliikettä harjoittavan rahoituslaitoksen olisi myös tehtävä vastaava 
ilmoitus.
4.	Säätämisjärjestys
Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain mukaiseen 
rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmään liittyvillä 
ilmoitusvelvollisten yhteisöjen ja elinkeinonharjoittajien tunnistamis- ja 
ilmoitusvelvollisuudella (6—8, 10  ja 11 a §), viranomaisten ja muiden 
valvomaan asetettujen ilmoitusvelvollisuudella (5 §) sekä rahanpesun 
selvittelykeskuksen tietojensaantioikeudella (12 §) saatetaan puuttua 
perustuslain 10 §:ssä säädettyyn yksityiselämän suojaan. Perustuslain 10 
§:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin 
lailla. Esimerkiksi luottolaitoksen osalta on luottolaitostoiminnasta annetun 
lain 94 §:n 1 momentissa säädetty lähtökohtaisesta asiakkaan tai muun sen 
toimintaan liittyvän henkilön taloudellista asemaa tai yksityisen 
henkilökohtaisia oloja koskevan seikan taikka liike- tai ammattisalaisuuden 
salassapitovelvollisuudesta. Vastaavasti viranomaisella on viranomaisten 
toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin nojalla 
lähtökohtainen vaitiolovelvollisuus koskien muun muassa 
rahoitusmarkkinoita ja vakuutustoimintaa koskevia selvityksiä (12 kohta), 
liike- ja ammattisalaisuuksia (20 kohta) sekä tulo- ja varallisuustietoja (23 
kohta).  Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmällä poikettaisiin 
salassapito- ja vaitiolovelvollisuuksista. On kuitenkin huomattava, että 
rahanpesun selvittelykeskus saisi käyttää ja luovuttaa 
ilmoitusvelvollisuuksien perusteella saamiaan tietoja vain rahanpesun tai 
terrorismin rahoittamisen estämiseksi tai selvittämiseksi.
Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain mukaiseen 
rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmään liittyvällä liiketoimen 
keskeyttämisellä tai siitä kieltäytymisellä ja määräyksellä pidättyä 
liiketoimen suorittamisesta (11 §) saatetaan puuttua perustuslain 15 §:ssä 
säädettyyn omaisuuden suojaan. Puuttuminen on tuntuvampaa silloin, kun 
kysymyksessä saattavat olla myös sinänsä laillista alkuperää olevat varat. 
Näin saattaa olla terrorismin rahoittamisen yhteydessä.
Oikeudellisissa asioissa avustaville asetettavaksi ehdotetulla 
rahanpesuepäilyjä koskevalla ilmoitusvelvollisuudella saatetaan puuttua 
perustuslain 21 §:ssä säädettyyn oikeusturvaan. Perustuslain 21 §:n 2 
momentin mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet turvataan 
lailla. Ehdotuksessa oikeudellisissa asioissa avustavien ilmoitusvelvollisuus 
onkin rajattu siten, ettei sillä puututa oikeudenkäyntiavustajan tai 
oikeudenkäyntiasiamiehen ja hänen  päämiehensä väliseen 
oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyllä 
todistamiskiellolla suojattuun erityisen luottamukselliseen suhteeseen eli 
oikeusturvan ydinalueeseen.
Perustuslain rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta koskevan 8 §:n mukaan 
ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen 
sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty 
rangaistavaksi. Tästä on vakiintuneesti katsottu seuraavan muun muassa 
rikosoikeudellisen sääntelyn täsmällisyyttä koskeva vaatimus. Ehdotettujen 
rangaistussäännösten taustalla olevien velvollisuuksien sisältö määräytyisi 
osittain valtioneuvoston ja sisäasiainministeriön asetusten perusteella. 
Kysymys olisi tältä osin valtiokohtaisesti muuttuvista tilanteista tai 
teknisluontoisista menettelytavoista, joista ei olisi tarkoituksenmukaista 
säätää laissa. Velvollisuuksien perusteista ja varsinaisesta sisällöstä 
säädettäisiin laissa. On huomattava, että koska ilmoitusvelvolliset 
harjoittavat toimintaansa liike- tai ammattitoimintana, heiltä voidaan 
edellyttää myös liike- tai ammattitoimintaansa koskevien asetustasoisten 
säädösten tuntemusta.
Rikoksilla hankitun rahan pesemisen estämiseen ja selvittämiseen sekä 
terrorismin rahoittamisen estämiseen ja selvittämiseen on painava 
yhteiskunnallinen tarve. Ehdotettuja muutoksia on pidettävä rahanpesun ja 
terrorismin rahoittamisen tehokkaan estämisen ja selvittämisen kannalta 
välttämättöminä. Ehdotetut säännökset olisivat tarkkarajaisia ja täsmällisiä. 
Edellä sanotun johdosta on katsottava, että ehdotetut lait voidaan säätää 
tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, 
että esityksestä pyydettäisiin eduskuntakäsittelyn yhteydessä 
perustuslakivaliokunnan lausunto.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat 
lakiehdotukset:


Lakiehdotukset

1.


Laki
rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä 30 päivänä 
tammikuuta 1998 annetun lain (68/1998)1 §, 3 §:n 5, 11 ja 12 kohta, 5 §:n 2 
momentti, 6 §, 10 §:n 1 momentti, 11 §:n 1 momentti ja 13, 14 ja 16 §,
sellaisina kuin niistä on 3 §:n 11 kohta laissa 1076/2000 ja 12 kohta laissa 
799/2000, 6 § osaksi laissa 1052/2001 ja 14 § laissa 92/1999, sekä
lisätään 3 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi mainituissa laeissa 799/2000 
ja 1076/2000 sekä laissa 54/1999, uusi 13—18 kohta ja 2 momentti ja lakiin 
uusi 11 a  ja 13 a § seuraavasti:

1 §
 Lain tavoite ja soveltamisala
Lain tavoitteena on estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, edistää 
niiden paljastamista ja tutkintaa sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn 
jäljittämistä ja takaisinsaantia.
Mitä tässä laissa säädetään rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä, 
sovelletaan myös rikoslain (39/1889) 34 luvun 9 b §:ssä tarkoitetun 
terrorismin rahoittamisen estämiseen ja selvittämiseen.
3 §
 Ilmoitusvelvolliset	
Tässä laissa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia ovat:
— — — — — — — — — — — — — — 
5) luottolaitostoiminnasta annetun lain 1 a §:ssä tarkoitettua rajoitettua 
luottolaitostoimintaa harjoittava osakeyhtiö tai osuuskunta;
— — — — — — — — — — — — — — 
11) kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä 
annetussa laissa (1075/2000) tarkoitettu kiinteistönvälitysliike sekä 
vuokrahuoneiston välitysliike;
12) arvo-osuusjärjestelmästä annetussa laissa (826/1991) tarkoitettu 
arvopaperikeskus, tilinhoitajayhteisö ja tilinhoitajayhteisön oikeudet 
saaneen muun ulkomaisen yhteisön Suomessa sijaitseva toimipiste;
13) liike- tai ammattitoimintana muuta maksuliikettä kuin 
luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettua yleistä 
maksujenvälitystä harjoittava;
14) liike- tai ammattitoimintana tilintarkastuslain (936/1994) 1 §:n 1 
momentissa tarkoitettuja tehtäviä hoitava;
15) liike- tai ammattitoimintana kirjanpitotehtäviä toimeksiannosta hoitava;
16) liike- tai ammattitoimintana jalokivi- tai jalometallituotteita, 
taideteoksia taikka kulkuvälineitä myyvä tai välittävä;
17) liike- tai ammattitoimintana huutokauppoja toimittava;
18) liike- tai ammattitoimintana oikeudellisissa asioissa avustava.
Edellä 1 momentin 18 kohdassa tarkoitettujen liike- tai ammattitoimintana 
oikeudellisissa asioissa avustavien osalta ilmoitusvelvollisuus koskee 
osallistumista asiakkaan puolesta kiinteistöjen tai liiketoimintayksikköjen 
ostamisen ja myynnin, asiakkaan rahavarojen, arvopaperien tai muiden 
varojen hoitamisen, pankki-, säästö- tai arvo-osuustilien avaamisen tai 
hoitamisen, yhtiöiden perustamisen, johtamisen tai yritysten 
hallinnoimiseksi tarvittavien varojen järjestelyn tai säätiöiden, yhtiöiden tai 
vastaavien yhteisöjen perustamisen, johtamisen tai niiden toiminnasta 
vastaamisen suunnitteluun tai toteuttamiseen ja toimimista asiakkaan 
puolesta ja lukuun liiketoimissa tai kiinteistön kaupoissa. 
Ilmoitusvelvollisuus ei koske oikeudenkäyntiavustaja- tai 
oikeudenkäyntiasiamiestehtävien hoitamista. Oikeudenkäyntiavustaja- ja 
oikeudenkäyntiasiamiestehtäviksi luetaan tässä varsinaisten 
oikeudenkäyntiin liittyvien tehtävien lisäksi asiakkaan oikeudellista asemaa 
sekä oikeudenkäynnin käynnistämistä tai sen välttämistä koskeva 
oikeudellinen neuvonta.
5 §
Viranomaisten ja muiden valvomaan asetettujen valvonta- ja 
ilmoitusvelvollisuus
— — — — — — — — — — — — — — 
Jos 1 momentissa tarkoitettu viranomainen tai muu valvomaan asetettu 
suorittamansa valvonnan tai muutoin tehtäviensä hoidon yhteydessä ilmi 
tulleiden seikkojen nojalla katsoo, että on syytä epäillä liiketoimeen 
sisältyvien varojen tai muun omaisuuden laillista alkuperää taikka kyseisten 
varojen tai muun omaisuuden liittyvän 1 §:n 2 momentissa mainittuun 
rikokseen, sen on ilmoitettava asiasta rahanpesun selvittelykeskukselle.
6 §
Tunnistamisvelvollisuus
Sen lisäksi, mitä jäljempänä säädetään, on ilmoitusvelvollisen aina 
todettava asiakkaansa henkilöllisyys, jos on syytä epäillä liiketoimeen 
sisältyvien varojen tai muun omaisuuden laillista alkuperää taikka kyseisten 
varojen tai muun omaisuuden liittyvän 1 §:n 2 momentissa mainittuun 
rikokseen.
Edellä 3 §:n 1—8 ja 11—18 kohdassa tarkoitetun ilmoitusvelvollisen on 
todettava vakituisen asiakkaansa henkilöllisyys. Sama vaatimus koskee 
myös muita kuin vakituisia asiakkaita, kun suoritettavan liiketoimen 
suuruus tai toisiinsa kytkeytyvien toimenpiteiden suuruus yhteensä on 
vähintään 15 000 euroa.
Edellä 3 §:n 6—8 kohdassa tarkoitetun ilmoitusvelvollisen ei tarvitse todeta 
asiakkaansa henkilöllisyyttä, jos:
1) toimeksiantosopimus koskee sellaista vakuutusta, jossa vakuutuskaudelta 
maksettava maksu on enintään 1 000 euroa taikka jossa 
kertavakuutusmaksu on enintään 2 500 euroa;
2) toimeksiantosopimus koskee sellaista lakisääteisestä työeläkevakuutusta 
tai yrittäjäeläkevakuutusta, johon ei liity takaisinostoehtoa ja jota ei voida 
käyttää lainan vakuutena; tai 
3) vakuutuksesta maksettava maksu suoritetaan vakuutuksenottajan 
Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneessa luotto- 
tai rahoituslaitoksessa olevalta tililtä taikka muussa kuin Euroopan 
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen luotto- tai 
rahoituslaitoksen Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimivassa 
sivukonttorissa olevalta tililtä. 
Edellä 3 §:n 10 kohdassa tarkoitetun ilmoitusvelvollisen on todettava 
asiakkaansa henkilöllisyys: 
1) pelikasinotoiminnassa; sekä 
2) veikkaus- ja vedonlyöntitoiminnassa tai totopelissä pelaajan asettaman 
rahapanoksen ollessa yhtenä suorituksena tai toisiinsa kytkeytyvinä 
suorituksina yhteensä vähintään 3 000 euroa.
Asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitse todeta, jos asiakas on Euroopan 
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos, 
rahoituslaitos, sijoituspalveluyritys tai henkivakuutusyhtiö taikka muussa 
kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneen 
luottolaitoksen, rahoituslaitoksen, sijoituspalveluyrityksen tai 
henkivakuutusyhtiön Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa 
toimiva sivukonttori.  Asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitse todeta 
myöskään, jos asiakas on sellaisessa muussa valtiossa toimiluvan saanut 
luottolaitos, rahoituslaitos, sijoituspalveluyritys tai henkivakuutusyhtiö, 
jonka valtion rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmä täyttää 
kansainväliset vaatimukset, taikka muussa kuin tällaisessa valtiossa 
toimiluvan saaneen luottolaitoksen, rahoituslaitoksen, 
sijoituspalveluyrityksen tai henkivakuutusyhtiön tällaisessa valtiossa 
toimiva sivukonttori.
10 §
Ilmoitusvelvollisuus
Jos ilmoitusvelvollisella on 9 §:ssä tarkoitetun huolellisuusvelvollisuuden 
täytettyään tai muutoin syytä epäillä liiketoimeen sisältyvien varojen tai 
muun omaisuuden laillista alkuperää taikka kyseisten varojen tai muun 
omaisuuden liittyvän 1 §:n 2 momentissa mainittuun rikokseen, sen on 
viipymättä ilmoitettava asiasta rahanpesun selvittelykeskukselle ja 
annettava pyynnöstä kaikki tiedot ja asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä 
epäilyn selvittämiseksi.
— — — — — — — — — — — — — — 

11 §
Liiketoimen keskeyttäminen ja siitä kieltäytyminen
Jos ilmoitusvelvollisella on syytä epäillä liiketoimeen sisältyvien varojen tai 
muun omaisuuden laillista alkuperää taikka kyseisten varojen tai muun 
omaisuuden liittyvän 1 §:n 2 momentissa mainittuun rikokseen, sen on 
keskeytettävä liiketoimi lisäselvityksiä varten tai kieltäydyttävä siitä.
— — — — — — — — — — — — — — 

11 a §
Tehostettu tunnistamisvelvollisuus, huolellisuusvelvollisuus ja 
ilmoitusvelvollisuus
Jos liiketoimella on liittymäkohta valtioon, jonka rahanpesun estämis- ja 
selvittämisjärjestelmä ei täytä kansainvälisiä vaatimuksia, liiketoimeen 
liittyy tehostettu tunnistamisvelvollisuus, huolellisuusvelvollisuus ja 
ilmoitusvelvollisuus.
Ilmoitusvelvollisen tulee tehostetun ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi 
tehdä 10 §:ssä tarkoitettu ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle, jos 
asiakas ei anna huolellisuusvelvollisuuden täyttämiseksi pyydettyä 
selvitystä tai annettu selvitys on ilmoitusvelvollisen arvion mukaan 
epäluotettava. Samoin on meneteltävä, jos liiketoimen peruste ja varojen 
alkuperä ei ilmoitusvelvollisen hankkimien selvitysten perusteella riittävästi 
selviä. Ilmoitusvelvollisen on tehtävä ilmoitus rahanpesun 
selvittelykeskukselle myös, jos oikeushenkilöä ei pystytä tunnistamaan tai 
edunsaajia luotettavasti selvittämään. Samoin on meneteltävä, jos henkilöä, 
jonka puolesta asiakas toimii, ei pystytä tunnistamaan.
13 §
Viittaus eräisiin lakeihin
Tämän lain lisäksi on rahanpesun selvittämisessä voimassa, mitä 
poliisilaissa (493/1995) säädetään poliisitutkinnasta, jollei asian 
selvittämiseen sovelleta esitutkintalakia (449/1987).
Tämän lain lisäksi on epäilyttävää liiketointa koskevien tietojen käsittelystä 
voimassa, mitä poliisin henkilörekistereistä annetussa laissa (509/1995) 
säädetään poliisiyksikön käyttöön tarkoitetuista henkilörekistereistä.
13 a §
Velvollisuus tehdä ilmoitus maksuliiketoiminnasta 
Edellä 3 §:n 1 momentin 13 kohdassa tarkoitettua maksuliikettä harjoittavan 
ja maksuliikettä harjoittavan rahoituslaitoksen on tehtävä ennen toiminnan 
aloittamista toiminnastaan ilmoitus keskushallintoviranomaisena toimivalle 
Etelä-Suomen lääninhallitukselle.
Tehtävässä ilmoituksessa on oltava tiedot toiminnan harjoittajasta ja 
ilmoituksessa tarkoitetusta toiminnasta.
14 §
Tarkemmat säännökset
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset siitä, minkä 
valtioiden rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmät täyttävät 6 §:n 5 
momentissa tarkoitetut kansainväliset vaatimukset ja minkä valtioiden 
rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmät eivät vastaavasti täytä 11 a 
§:n 1 momentissa tarkoitettuja kansainvälisiä vaatimuksia. 
Sisäasiainministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 6—11 ja 
11 a §:ssä säädettyjen velvollisuuksien täyttämisestä sekä 13 a §:n 2 
momentissa tarkoitetun ilmoituksen tarkemmasta sisällöstä. Ennen 
asetuksen antamista on kuultava muita asianomaisia ministeriöitä sekä 
Vakuutusvalvontavirastoa ja Rahoitustarkastusta.
16 §
Rangaistussäännös
Joka rikkoo tämän lain 6, 7 tai 11 a §:ssä säädetyn asiakkaiden 
tunnistamisvelvollisuuden tai 8 §:ssä säädetyn tunnistamistietojen 
säilyttämistä koskevan velvollisuuden, on tuomittava 
tunnistamisvelvollisuuden rikkomisesta sakkoon, jollei teosta muualla laissa 
säädetä ankarampaa rangaistusta.
Joka rikkoo tämän lain 13 a §:ssä säädetyn velvollisuuden tehdä ilmoitus 
maksuliikkeen harjoittamisesta, on tuomittava maksuliiketoimintaa 
koskevan ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta sakkoon, jollei teosta muualla 
laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. 
———
Tämä laki tulee voimaan        päivänä   kuuta 200 .
Tätä lakia sovelletaan myös 3 §:n 1 momentin 5 sekä 11—18 kohdassa 
tarkoitetun ilmoitusvelvollisen asiakkaaseen, jonka liikesuhde 
ilmoitusvelvollisen kanssa on alkanut ennen lain voimaantuloa. 
Ilmoitusvelvollisen on tunnistettava tällainen asiakas siten kuin 6 ja 11 a 
§:ssä säädetään ja, jos on todennäköistä, että asiakas toimii toisen lukuun, 
tuo toinen henkilö siten kuin 7 §:ssä säädetään ennen uuden liiketoimen 
suorittamista.
Tämän lain voimaan tullessa 3 §:n 1 momentin 13 kohdassa tarkoitettua 
maksuliikettä harjoittavan ja maksuliikettä harjoittavan rahoituslaitoksen on 
tehtävä 13 a §:ssä tarkoitettu ilmoitus toiminnastaan kuuden kuukauden 
kuluessa tämän lain voimaantulosta.
—————

2.
Laki
rikoslain 32 luvun 1 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 32 
luvun 1 §:n 2 momentin 3 kohta, sellaisena kuin se on laissa 79/1998, 
seuraavasti:

32 luku
 Kätkemisrikoksista
1 §
 Kätkemisrikos
— — — — — — — — — — — — — — 
Kätkemisrikoksesta tuomitaan myös se, joka
— — — — — — — — — — — — — — 
3) jättää tekemättä rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 
(68/1998) 10 tai 11 a §:n mukaisen ilmoituksen taikka vastoin 10 §:ssä 
säädettyä kieltoa paljastaa siinä tarkoitetun ilmoituksen. 
— — — — — — — — — — — — — — 
———

Tämä laki tulee voimaan  päivänä kuuta    200 .
—————
Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2002

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN


Sisäasiainministeri Ville Itälä






Liite
Rinnakkaistekstit
1.


Laki
rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä 30 päivänä 
tammikuuta 1998 annetun lain (68/1998)1 §, 3 §:n 5, 11 ja 12 kohta, 5 §:n 2 
momentti, 6 §, 10 §:n 1 momentti, 11 §:n 1 momentti ja 13, 14 ja 16 §,
sellaisina kuin niistä on 3 §:n 11 kohta laissa 1076/2000 ja 12 kohta laissa 
799/2000, 6 § osaksi laissa 1052/2001 ja 14 § laissa 92/1999, sekä
lisätään 3 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi mainituissa laeissa 799/2000 
ja 1076/2000 sekä laissa 54/1999, uusi 13—18 kohta ja 2 momentti ja lakiin 
uusi 11 a ja 13 a § seuraavasti:




Voimassa oleva laki
Ehdotus


1 §
 Lain tavoite 
Lain tavoitteena on estää rahanpesua, 
edistää sen paljastamista ja tutkintaa 
sekä tehostaa rikoksen tuottaman 
hyödyn jäljittämistä ja 
takaisinsaantia. 
1 §
 Lain tavoite ja soveltamisala
Lain tavoitteena on estää rahanpesua 
ja terrorismin rahoittamista, edistää 
niiden paljastamista ja tutkintaa sekä 
tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn 
jäljittämistä ja takaisinsaantia.
Mitä tässä laissa säädetään 
rahanpesun estämisestä ja 
selvittämisestä, sovelletaan myös 
rikoslain (39/1889) 34 luvun 9 b 
§:ssä tarkoitetun terrorismin 
rahoittamisen estämiseen ja 
selvittämiseen.







3 §
 Ilmoitusvelvolliset	
Tässä laissa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia ovat:
— — — — — — — — — — — 
— — — 
5) osuuskuntalain (247/1954) 3 
luvussa tarkoitettu 
säästökassatoimintaa harjoittava 
osuuskunta; 
— — — — — — — — — — — 
— — — 
11) kiinteistönvälitysliikkeistä ja 
vuokrahuoneiston välitysliikkeistä 
annetussa laissa (1075/2000) 
tarkoitettu kiinteistönvälitysliike 
sekä vuokrahuoneiston välitysliike 
silloin, kun se harjoittaa 
liikehuoneiston vuokrauksesta 
annetun lain (482/1995) 1 §:ssä  
tarkoitetun liikehuoneiston 
välitystä; sekä 
12) arvo-osuusjärjestelmästä 
annetussa laissa (826/1991) 
tarkoitettu arvopaperikeskus sekä 
mainitun lain 7 §:n 1 ja 2 
momentissa tarkoitettu 
tilinhoitajayhteisö ja 3 momentissa 
tarkoitetun tilinhoitajayhteisön 
oikeudet saaneen muun ulkomaisen 
yhteisön Suomessa sijaitseva 
toimipiste. 
— — — — — — — — — — — — 
— — 
5) luottolaitostoiminnasta annetun lain 
1 a §:ssä tarkoitettua rajoitettua 
luottolaitostoimintaa harjoittava 
osakeyhtiö tai osuuskunta;
— — — — — — — — — — — — 
— — 
11) kiinteistönvälitysliikkeistä ja 
vuokrahuoneiston välitysliikkeistä 
annetussa laissa (1075/2000) tarkoitettu 
kiinteistönvälitysliike sekä 
vuokrahuoneiston välitysliike;



12) arvo-osuusjärjestelmästä annetussa 
laissa (826/1991) tarkoitettu 
arvopaperikeskus, tilinhoitajayhteisö ja 
tilinhoitajayhteisön oikeudet saaneen 
muun ulkomaisen yhteisön Suomessa 
sijaitseva toimipiste;

13) liike- tai ammattitoimintana muuta 
maksuliikettä kuin 
luottolaitostoiminnasta annetussa 
laissa tarkoitettua yleistä 
maksujenvälitystä harjoittava;
14) liike- tai ammattitoimintana 
tilintarkastuslain (936/1994) 1 §:n 1 
momentissa tarkoitettuja tehtäviä 
hoitava;
15) liike- tai ammattitoimintana 
kirjanpitotehtäviä toimeksiannosta 
hoitava;
16) liike- tai ammattitoimintana 
jalokivi- tai jalometallituotteita, 
taideteoksia taikka kulkuvälineitä 
myyvä tai välittävä;
17) liike- tai ammattitoimintana 
huutokauppoja toimittava;
18) liike- tai ammattitoimintana 
oikeudellisissa asioissa avustava.
Edellä 1 momentin 18 kohdassa 
tarkoitettujen liike- tai 
ammattitoimintana oikeudellisissa 
asioissa avustavien osalta 
ilmoitusvelvollisuus koskee 
osallistumista asiakkaan puolesta 
kiinteistöjen tai liiketoimintayksikköjen 
ostamisen ja myynnin, asiakkaan raha-
varojen, arvopaperien tai muiden varo-
jen hoitamisen, pankki-, säästö- tai 
arvo-osuustilien avaamisen tai hoitam-
isen, yhtiöiden perustamisen, johtami-
sen tai yritysten hallinnoimiseksi tarvit-
tavien varojen järjestelyn tai 
säätiöiden, yhtiöiden tai vastaavien 
yhteisöjen perustamisen, johtamisen tai 
niiden toiminnasta vastaamisen suun-
nitteluun tai toteuttamiseen ja to-
imimista asiakkaan puolesta ja lukuun 
liiketoimissa tai kiinteistön kaupoissa. 
Ilmoitusvelvollisuus ei koske oikeu-
denkäyntiavustaja- tai oikeudenkäyn-
tiasiamiestehtävien hoitamista. Oikeu-
denkäyntiavustaja- ja oikeudenkäyn-
tiasiamiestehtäviksi luetaan tässä 
varsinaisten oikeudenkäyntiin liittyvien 
tehtävien lisäksi asiakkaan oikeudel-
lista asemaa sekä oikeudenkäynnin 
käynnistämistä tai sen välttämistä 
koskeva oikeudellinen neuvonta.

5 §

Viranomaisten ja muiden valvomaan asetettujen 
valvonta- ja ilmoitusvelvollisuus
— — — — — — — — — — — 
— — — 
Jos 1 momentissa tarkoitettu 
viranomainen tai muu valvomaan 
asetettu suorittamansa valvonnan tai 
muutoin tehtäviensä hoidon 
yhteydessä ilmi tulleiden seikkojen 
nojalla katsoo, että on syytä epäillä 
liiketoimeen sisältyvien varojen tai 
muun omaisuuden laillista 
alkuperää, sen on ilmoitettava 
asiasta selvittelykeskukselle. 

— — — — — — — — — — — — 
— — 
Jos 1 momentissa tarkoitettu 
viranomainen tai muu valvomaan 
asetettu suorittamansa valvonnan tai 
muutoin tehtäviensä hoidon 
yhteydessä ilmi tulleiden seikkojen 
nojalla katsoo, että on syytä epäillä 
liiketoimeen sisältyvien varojen tai 
muun omaisuuden laillista alkuperää 
taikka kyseisten varojen tai muun 
omaisuuden liittyvän 1 §:n 2 
momentissa mainittuun rikokseen, sen 
on ilmoitettava asiasta rahanpesun 
selvittelykeskukselle.

6 §
Tunnistamisvelvollisuus 
Sen lisäksi, mitä jäljempänä 
säädetään, on ilmoitusvelvollisen 
aina todettava asiakkaansa henkilölli-
syys, jos on syytä epäillä liiketo-
imeen sisältyvien varojen tai muun 
omaisuuden laillista alkuperää. 
Edellä 3 §:n 1—8 kohdassa 
tarkoitetun ilmoitusvelvollisen on 
todettava vakituisen asiakkaansa 
henkilöllisyys. Sama vaatimus 
koskee myös muita kuin vakituisia 
asiakkaita, kun suoritettavan 
liiketoimen suuruus tai toisiinsa 
kytkeytyvien toimenpiteiden suuruus 
yhteensä on yli 15 000:ta ecua 
vastaava markkamäärä, kuitenkin 
aina vähintään 90 000 markkaa. 
Edellä 3 §:n 6—8 kohdassa 
tarkoitetun ilmoitusvelvollisen ei 
tarvitse todeta asiakkaansa 
henkilöllisyyttä, jos: 
1) toimeksiantosopimus koskee 
sellaista vakuutusta, jossa 
vakuutuskaudelta maksettava maksu 
on enintään 1 000:ta ecua vastaava 
markkamäärä, kuitenkin aina 
vähintään 6 000 markkaa, taikka 
jossa kertavakuutusmaksu on 
enintään 2 500:aa ecua vastaava 
markkamäärä, kuitenkin aina 
vähintään 15 000 markkaa; 
2) toimeksiantosopimus koskee 
sellaista lakisääteisestä 
työeläkevakuutusta tai 
yrittäjäeläkevakuutusta, johon ei liity 
takaisinostoehtoa ja jota ei voida 
käyttää lainan vakuutena; tai 
3) vakuutuksesta maksettava maksu 
suoritetaan vakuutuksenottajan 
Euroopan talousalueeseen kuuluvassa 
valtiossa toimiluvan saaneessa luotto- 
tai rahoituslaitoksessa olevalta tililtä 
taikka muun kuin Euroopan 
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa 
toimiluvan saaneen luotto- tai 
rahoituslaitoksen Euroopan 
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa 
toimivassa sivukonttorissa olevalta 
tililtä. 
Edellä 3 §:n 10 kohdassa tarkoitetun 
ilmoitusvelvollisen on todettava 
asiakkaansa henkilöllisyys: 
1) pelikasinotoiminnassa; sekä 
2) veikkaus- ja vedonlyöntitoimin-
nassa tai totopelissä pelaajan asetta-
man rahapanoksen ollessa yhtenä 
suorituksena tai toisiinsa kytkeyty-
vinä suorituksina yhteensä vähintään 
3 000 euroa.
Edellä 3 §:n 11 kohdassa tarkoitetun 
ilmoitusvelvollisen on todettava asi-
akkaansa henkilöllisyys ennen liiketo-
imen loppuun suorittamista, kun suo-
ritettavan liiketoimen suuruus yhtenä 
toimenpiteenä tai toisiinsa kytkeyty-
vinä toimenpiteinä on yhteensä yli 
150 000:ta ecua vastaava mark-
kamäärä, kuitenkin aina vähintään 
900 000 markkaa. Asiakkaan hen-
kilöllisyyttä ei tarvitse todeta, jos 
liiketoimeen sisältyvä maksu suo-
ritetaan asiakkaan Euroopan ta-
lousalueeseen kuuluvassa valtiossa 
toimiluvan saaneessa luotto- tai ra-
hoituslaitoksessa olevalta tililtä 
taikka muun kuin Euroopan talousal-
ueeseen kuuluvassa valtiossa to-
imiluvan saaneen luotto- tai rahoi-
tuslaitoksen Euroopan talousal-
ueeseen kuuluvassa valtiossa to-
imivassa sivukonttorissa olevalta 
tililtä. 
Asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitse 
todeta, jos asiakas on Euroopan ta-
lousalueeseen kuuluvassa valtiossa 
toimiluvan saanut luottolaitos, rahoi-
tuslaitos, sijoituspalveluyritys tai 
henkivakuutusyhtiö taikka muun kuin 
Euroopan talousalueeseen kuuluvassa 
valtiossa toimiluvan saaneen luotto-
laitoksen, rahoituslaitoksen, sijoitus-
palveluyrityksen tai henkivakuutusy-
htiön Euroopan talousalueeseen kuu-
luvassa valtiossa toimiva sivukont-
tori. 
6 §
Tunnistamisvelvollisuus
Sen lisäksi, mitä jäljempänä 
säädetään, on ilmoitusvelvollisen 
aina todettava asiakkaansa henkilölli-
syys, jos on syytä epäillä liiketo-
imeen sisältyvien varojen tai muun 
omaisuuden laillista alkuperää taikka 
kyseisten varojen tai muun omaisuu-
den liittyvän 1 §:n 2 momentissa 
mainittuun rikokseen.
Edellä 3 §:n 1—8 ja 11—18 kohdassa 
tarkoitetun ilmoitusvelvollisen on 
todettava vakituisen asiakkaansa 
henkilöllisyys. Sama vaatimus 
koskee myös muita kuin vakituisia 
asiakkaita, kun suoritettavan 
liiketoimen suuruus tai toisiinsa 
kytkeytyvien toimenpiteiden suuruus 
yhteensä on vähintään 15 000  euroa.
Edellä 3 §:n 6—8 kohdassa 
tarkoitetun ilmoitusvelvollisen ei 
tarvitse todeta asiakkaansa 
henkilöllisyyttä, jos:
1) toimeksiantosopimus koskee 
sellaista vakuutusta, jossa 
vakuutuskaudelta maksettava maksu 
on enintään 1 000 euroa taikka jossa 
kertavakuutusmaksu on enintään 
2 500 euroa;



2) toimeksiantosopimus koskee 
sellaista lakisääteisestä 
työeläkevakuutusta tai 
yrittäjäeläkevakuutusta, johon ei liity 
takaisinostoehtoa ja jota ei voida 
käyttää lainan vakuutena; tai 
3) vakuutuksesta maksettava maksu 
suoritetaan vakuutuksenottajan 
Euroopan talousalueeseen kuuluvassa 
valtiossa toimiluvan saaneessa luotto- 
tai rahoituslaitoksessa olevalta tililtä 
taikka muussa kuin Euroopan 
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa 
toimiluvan saaneen luotto- tai 
rahoituslaitoksen Euroopan 
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa 
toimivassa sivukonttorissa olevalta 
tililtä. 
Edellä 3 §:n 10 kohdassa tarkoitetun 
ilmoitusvelvollisen on todettava 
asiakkaansa henkilöllisyys: 
1) pelikasinotoiminnassa; sekä 
2) veikkaus- ja vedonlyöntitoimin-
nassa tai totopelissä pelaajan asetta-
man rahapanoksen ollessa yhtenä 
suorituksena tai toisiinsa kytkeyty-
vinä suorituksina yhteensä vähintään 
3 000 euroa. 
















Asiakkaan henkilöllisyyttä ei tarvitse 
todeta, jos asiakas on Euroopan ta-
lousalueeseen kuuluvassa valtiossa 
toimiluvan saanut luottolaitos, rahoi-
tuslaitos, sijoituspalveluyritys tai 
henkivakuutusyhtiö taikka muussa 
kuin Euroopan talousalueeseen kuu-
luvassa valtiossa toimiluvan saaneen 
luottolaitoksen, rahoituslaitoksen, si-
joituspalveluyrityksen tai henkiva-
kuutusyhtiön Euroopan talousal-
ueeseen kuuluvassa valtiossa toimiva 
sivukonttori.  Asiakkaan henkilöllisy-
yttä ei tarvitse todeta myöskään, jos 
asiakas on sellaisessa muussa 
valtiossa toimiluvan saanut luottolai-
tos, rahoituslaitos, sijoituspalveluyri-
tys tai henkivakuutusyhtiö, jonka 
valtion rahanpesun estämis- ja selvit-
tämisjärjestelmä täyttää kansain-
väliset vaatimukset, taikka muussa 
kuin tällaisessa valtiossa toimiluvan 
saaneen luottolaitoksen, rahoituslai-
toksen, sijoituspalveluyrityksen tai 
henkivakuutusyhtiön tällaisessa 
valtiossa toimiva sivukonttori.


10 §
Ilmoitusvelvollisuus
Jos ilmoitusvelvollisella on 9 §:ssä 
tarkoitetun huolellisuusvelvollisuu-
den täytettyään tai muutoin syytä 
epäillä liiketoimeen sisältyvien varo-
jen tai muun omaisuuden laillista 
alkuperää, sen on viipymättä ilmoitet-
tava asiasta selvittelykeskukselle ja 
annettava pyynnöstä kaikki tiedot ja 
asiakirjat, joilla saattaa olla 
merkitystä epäilyn selvittämiseksi. 

— — — — — — — — — — — — 
— — 

10 §
Ilmoitusvelvollisuus
Jos ilmoitusvelvollisella on 9 §:ssä 
tarkoitetun huolellisuusvelvollisuu-
den täytettyään tai muutoin syytä 
epäillä liiketoimeen sisältyvien varo-
jen tai muun omaisuuden laillista 
alkuperää taikka kyseisten varojen tai 
muun omaisuuden liittyvän 1 §:n 2 
momentissa mainittuun rikokseen, 
sen on viipymättä ilmoitettava asiasta 
rahanpesun selvittelykeskukselle ja 
annettava pyynnöstä kaikki tiedot ja 
asiakirjat, joilla saattaa olla 
merkitystä epäilyn selvittämiseksi.
— — — — — — — — — — — — 
— — 









11 §
Liiketoimen keskeyttäminen ja siitä 
kieltäytyminen
Jos ilmoitusvelvollisella on syytä 
epäillä liiketoimeen sisältyvien varo-
jen tai muun omaisuuden laillista 
alkuperää, sen on keskeytettävä liike-
toimi lisäselvityksiä varten tai 
kieltäydyttävä siitä.
 
— — — — — — — — — — — — 
— — 

11 §
Liiketoimen keskeyttäminen ja siitä 
kieltäytyminen
Jos ilmoitusvelvollisella on syytä 
epäillä liiketoimeen sisältyvien varo-
jen tai muun omaisuuden laillista 
alkuperää taikka kyseisten varojen tai 
muun omaisuuden liittyvän 1 §:n 2 
momentissa mainittuun rikokseen, 
sen on keskeytettävä liiketoimi 
lisäselvityksiä varten tai kieltäydyt-
tävä siitä.
— — — — — — — — — — — — 
— —








11 a §
Tehostettu tunnistamisvelvollisuus, 
huolellisuusvelvollisuus ja ilmoitusvel-
vollisuus
Jos liiketoimella on liittymäkohta 
valtioon, jonka rahanpesun estämis- ja 
selvittämisjärjestelmä ei täytä kansain-
välisiä vaatimuksia, liiketoimeen liittyy 
tehostettu tunnistamisvelvollisuus, 
huolellisuusvelvollisuus ja ilmoitusvel-
vollisuus.
Ilmoitusvelvollisen tulee tehostetun il-
moitusvelvollisuuden täyttämiseksi te-
hdä 10 §:ssä tarkoitettu ilmoitus rahan-
pesun selvittelykeskukselle, jos asiakas 
ei anna huolellisuusvelvollisuuden täyt-
tämiseksi pyydettyä selvitystä tai annettu 
selvitys on ilmoitusvelvollisen arvion 
mukaan epäluotettava. Samoin on mene-
teltävä, jos liiketoimen peruste ja varo-
jen alkuperä ei ilmoitusvelvollisen 
hankkimien selvitysten perusteella riit-
tävästi selviä. Ilmoitusvelvollisen on te-
htävä ilmoitus rahanpesun selvittelyke-
skukselle myös, jos oikeushenkilöä ei 
pystytä tunnistamaan tai edunsaajia lu-
otettavasti selvittämään. Samoin on me-
neteltävä, jos henkilöä, jonka puolesta 
asiakas toimii, ei pystytä tunnistamaan.






13 §
Viittaus eräisiin lakeihin
Tämän lain lisäksi on rahanpesun 
selvittämisessä voimassa, mitä 
poliisilaissa (493/1995) säädetään 
poliisitutkinnasta, jollei asian selvit-
tämiseen sovelleta esitutkintalakia 
(449/1987).
Tämän lain lisäksi on epäilyttävää 
liiketointa koskevien tietojen tallet-
tamisesta, käytöstä ja luovuttamisesta 
voimassa, mitä poliisin henkilöre-
kistereistä annetussa laissa 
(509/1995) säädetään poliisiyksikön 
käyttöön tarkoitetuista henkilöre-
kistereistä lukuun ottamatta lain 24 
§:n 2 momenttia. 
Edellä 2 momentissa tarkoitettujen ti-
etojen säilytysajoista henkilörekister-
issä on voimassa, mitä henkilöre-
kisterilaissa (471/1987) on säädetty. 
13 §
Viittaus eräisiin lakeihin
Tämän lain lisäksi on rahanpesun 
selvittämisessä voimassa, mitä poliis-
ilaissa (493/1995) säädetään poliisi-
tutkinnasta, jollei asian selvit-
tämiseen sovelleta esitutkintalakia 
(449/1987).
Tämän lain lisäksi on epäilyttävää 
liiketointa koskevien tietojen käsitte-
lystä voimassa, mitä poliisin hen-
kilörekistereistä annetussa laissa 
(509/1995) säädetään poliisiyksikön 
käyttöön tarkoitetuista henkilöre-
kistereistä. 





13 a §
Velvollisuus tehdä ilmoitus maksuliike-
toiminnasta 
Edellä 3 §:n 1 momentin 13 kohdassa 
tarkoitettua maksuliikettä harjoittavan 
ja maksuliikettä harjoittavan rahoi-
tuslaitoksen on tehtävä ennen toimin-
nan aloittamista toiminnastaan ilmoitus 
keskushallintoviranomaisena toimivalle 
Etelä-Suomen lääninhallitukselle.
Tehtävässä ilmoituksessa on oltava tie-
dot toiminnan harjoittajasta ja ilmoi-
tuksessa tarkoitetusta toiminnasta.

14 §
Tarkemmat säännökset
Poliisitoimesta vastaava ministeriö 
antaa muita asianomaisia minis-
teriöitä, Vakuutusvalvontavirastoa 
sekä rahoitustarkastusta kuultuaan 
tarkemmat säännökset tämän lain 
6—11 §:ssä säädetyistä velvol-
lisuuksista sekä niiden täyttämisestä

14 §
Tarkemmat säännökset
Valtioneuvoston asetuksella annetaan 
tarkemmat säännökset siitä, minkä 
valtioiden rahanpesun estämis- ja 
selvittämisjärjestelmät täyttävät 6 §:n 
5 momentissa tarkoitetut kansain-
väliset vaatimukset ja minkä valtioiden 
rahanpesun estämis- ja selvittämisjär-
jestelmät eivät vastaavasti täytä 11 a 
§:n 1 momentissa tarkoitettuja kan-
sainvälisiä vaatimuksia. 
Sisäasiainministeriön asetuksella an-
netaan tarkemmat säännökset 6—11 ja 
11 a §:ssä säädettyjen velvollisuuksien 
täyttämisestä sekä 13 a §:n 2 momen-
tissa tarkoitetun ilmoituksen tarkem-
masta sisällöstä. Ennen asetuksen an-
tamista on kuultava muita asianomai-
sia ministeriöitä sekä Vakuutusvalvon-
tavirastoa ja Rahoitustarkastusta.

16 §
Rangaistussäännös
Joka rikkoo tämän lain 6 tai 7 §:ssä 
säädetyn asiakkaiden tunnistamisvel-
vollisuuden tai 8 §:ssä säädetyn tun-
nistamistietojen säilyttämistä 
koskevan velvollisuuden, on tuomit-
tava tunnistamisvelvollisuuden rik-
komisesta sakkoon tai vankeuteen en-
intään kuudeksi kuukaudeksi, jollei 
teosta muualla laissa säädetä an-
karampaa rangaistusta. 
16 §
Rangaistussäännös
Joka rikkoo tämän lain 6, 7 tai 11 a 
§:ssä säädetyn asiakkaiden tun-
nistamisvelvollisuuden tai 8 §:ssä 
säädetyn tunnistamistietojen säilyt-
tämistä koskevan velvollisuuden, on 
tuomittava tunnistamisvelvollisuuden 
rikkomisesta sakkoon, jollei teosta 
muualla laissa säädetä ankarampaa 
rangaistusta.
Joka rikkoo tämän lain 13 a §:ssä 
säädetyn velvollisuuden tehdä ilmoi-
tus maksuliikkeen harjoittamisesta, 
on tuomittava maksuliiketoimintaa 
koskevan ilmoitusvelvollisuuden rik-
komisesta sakkoon, jollei teosta 
muualla laissa säädetä ankarampaa 
rangaistusta.
———
Tämä laki tulee voimaan        päivänä   
kuuta 200 .
Tätä lakia sovelletaan myös 3 §:n 1 
momentin 5 sekä 11—18 kohdassa 
tarkoitetun ilmoitusvelvollisen asiak-
kaaseen, jonka liikesuhde ilmoitus-
velvollisen kanssa on alkanut ennen 
lain voimaantuloa. Ilmoitusvelvol-
lisen on tunnistettava tällainen asi-
akas siten kuin 6 ja 11 a §:ssä 
säädetään ja, jos on todennäköistä, 
että asiakas toimii toisen lukuun, tuo 
toinen henkilö siten kuin 7 §:ssä 
säädetään ennen uuden liiketoimen 
suorittamista.
Tämän lain voimaan tullessa 3 §:n 1 
momentin 13 kohdassa tarkoitettua 
maksuliikettä harjoittavan ja maksu-
liikettä harjoittavan rahoituslaitoksen 
on tehtävä 13 a §:ssä tarkoitettu il-
moitus toiminnastaan kuuden kuu-
kauden kuluessa tämän lain voimaan-
tulosta.
———




2.
Laki
rikoslain 32 luvun 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 32 lu-
vun 1 §:n 2 momentin 3 kohta, sellaisena kuin se on laissa 79/1998, seuraa-
vasti:


Voimassa oleva laki
Ehdotus

32 luku
 Kätkemisrikoksista
1 §
 Kätkemisrikos
— — — — — — — — — — — — — — 
Kätkemisrikoksesta tuomitaan myös se, joka
— — — — — — — — — — — — 
— — 
3) jättää tekemättä rahanpesun 
estämisestä ja selvittämisestä annetun 
lain (68/1998) 10 §:n mukaisen il-
moituksen taikka vastoin 10 §:ssä 
säädettyä kieltoa paljastaa siinä 
tarkoitetun ilmoituksen. 
— — — — — — — — — — — — 
— — 





— — — — — — — — — — — — 
— — 
3) jättää tekemättä rahanpesun 
estämisestä ja selvittämisestä annetun 
lain (68/1998) 10 tai 11 a §:n mu-
kaisen ilmoituksen taikka vastoin 10 
§:ssä säädettyä kieltoa paljastaa siinä 
tarkoitetun ilmoituksen. 
— — — — — — — — — — — — 
— — 
———
Tämä laki tulee voimaan  päivänä 
kuuta    200 .
———