Siirry eduskunnan kotisivulle svenska

ASIAKIRJA HE 40/2001 vp


Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden 
sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn 
sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien 
määräysten voimaansaattamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 
samoin kuin Suomen ja Sveitsin välillä tehdyn väliaikaisen 
kauppasopimuksen irtisanomisen hyväksymisestä ja eräiden sopimukseen 
tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain 
kumoamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa 
kesäkuussa 1999 Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin 
välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen.
Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyllä sopimuksella toteutetaan 
henkilöiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin ja Sveitsin välillä yhteisön 
oikeutta vastaavien sääntöjen mukaisesti. Sopimuksen tavoitteena on 
myöntää toisten sopimuspuolten kansalaisille samat elinolosuhteet sekä 
työnsaanti- ja työntekoehdot kuin sopimuspuolten omilla kansalaisilla on. 
Sopimus kattaa oikeuden tulla maahan, asua, työskennellä, toimia 
itsenäisenä ammatinharjoittajana ja opiskella siellä sekä oikeuden 
sosiaaliturvaan. Oikeudet perustuvat syrjimättömyyteen ja yhdenmukaiseen 
kohteluun kansalaisuudesta riippumatta.
Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus on yksi seitsemän 
sopimuksen muodostamasta kokonaisuudesta. Muut sopimukset ovat 
Euroopan yhteisön ja Sveitsin välinen sopimus lentoliikenteestä, sopimus 
rautateiden ja maanteiden tavara- ja henkilöliikenteestä,  sopimus tiede- ja 
teknologiayhteistyöstä,  sopimus julkisiin hankintoihin liittyvistä 
näkökohdista, sopimus maataloustuotteiden kaupasta ja sopimus 
vaatimuksenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroisesta tunnustamisesta. 
Kaikki sopimukset tulevat voimaan samanaikaisesti.
Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta 
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton välillä 
tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten 
voimaansaattamisesta, sekä siihen liittyvät ehdotukset laeiksi 
ulkomaalaislain, oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n, asianajajista 
annetun lain,  opintotukilain 1 §:n 2 momentin,  terveydenhuollon 
ammattihenkilöistä annetun lain ja tilintarkastuslain 4 §:n 4 momentin 
muuttamisesta.
Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että eduskunta hyväksyisi sen, että Suomi 
irtisanoo Suomen ja Sveitsin välillä 1927 tehdyn väliaikaisen 
kauppasopimuksen siihen 1958 tehdyllä lisäsopimuksella tehtyine 
muutoksineen, minkä lisäksi esitykseen sisältyy ehdotus laiksi eräiden 
lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain kumoamisesta.
Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella 
säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus henkilöiden 
vapaasta liikkuvuudesta tulee voimaan. Viimeksi mainittu laki on 
tarkoitettu tulemaan voimaan silloin, kun Suomen ja Sveitsin välisen 
sopimuksen irtisanominen tulee voimaan.
—————

SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ	1
SISÄLLYSLUETTELO	2
YLEISPERUSTELUT	4
1.	Johdanto	4
2.	Nykytila	4
2.1.	Euroopan yhteisön ja Suomen sopimussuhteet Sveitsin 
kanssa	4
2.2.	Suomen lainsäädäntö ja nykytilan arviointi	5
3.	Esitykset tavoitteet ja keskeiset ehdotukset	5
3.1.	Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen 
tavoitteet ja keskeinen sisältö	5
3.2.	Esitykseen sisältyvien lakiehdotusten keskeiset 
ehdotukset	6
4.	Esityksen vaikutukset	6
4.1.	Taloudelliset vaikutukset	6
4.2.	Yritysvaikutukset	7
4.3.	Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset	7
4.4.	Ympäristövaikutukset	7
4.5.	Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan	7
4.6.	Aluepoliittiset vaikutukset	7
5.	Asian valmistelu	7
5.1.	Sopimusneuvottelut ja käsittely Euroopan unionissa	7
5.2.	Esityksen valmistelu Suomessa	8
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT	9
1.	1. Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön	9
I. Perusmääräykset	9
II. Yleiset määräykset ja loppumääräykset	18
2.	Lakiehdotusten perustelut	24
2.1.	Laki Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä 
Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn 
sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten  
voimaansaattamisesta	24
2.2.	Ulkomaalaislaki	24
2.3.	Oikeudenkäymiskaari	25
2.4.	Laki asianajajista	25
2.5.	Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä	26
2.6.	Tilintarkastuslaki	26
2.7.	Opintotukilaki	26
2.8.	Laki eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen 
kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten 
hyväksymisestä annetun lain kumoamisesta	27
3.	Voimaantulo	27
4.	Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus	27
5.	Käsittelyjärjestys	30
LAKIEHDOTUKSET	32
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä 
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen 
lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta	32
ulkomaalaislain muuttamisesta	32
oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n muuttamisesta	34
asianajajista annetun lain muuttamisesta	34
terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta	35
tilintarkastuslain 4 §:n muuttamisesta	35
opintotukilain 1 §:n muuttamisesta	36
eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn 
lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain kumoamisesta	36
LIITE	38
RINNAKKAISTEKSTIT	38
ulkomaalaislain muuttamisesta	38
oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n muuttamisesta	40
tilintarkastuslain 4 §:n muuttamisesta	41
opintotukilain 1 §:n muuttamisesta	42

SOPIMUKSEN, LIITTEIDEN JA PÖYTÄKIRJOJEN TEKSTIT	41
Sopimus Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin 
valaliiton välillä
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta	41
Liite I.	Henkilöiden vapaa liikkuvuus	49
Liite II.	Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen	60
Liite III.	Ammattipätevyyksien vastavuoroinen tunnustaminen 
(tutkintotodistukset,
	todistukset ja muut asiakirjat)	82
Vappaa-ajan asuntoja Tanskassa koskeva pöytäkirja	100
Ahvenanmaata koskeva pöytäkirja	101
Julistukset	102


YLEISPERUSTELUT
1.	Johdanto
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä 
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta Luxemburgissa 21 päivänä kesäkuuta 
1999 tehty sopimus on yksi seitsemän sopimuksen muodostamasta 
kokonaisuudesta. Muut sopimukset ovat sopimus lentoliikenteestä, sopimus 
rautateiden ja maanteiden tavara- ja henkilöliikenteestä, sopimus tiede- ja 
teknologiayhteistyöstä, sopimus julkisiin hankintoihin liittyvistä 
näkökohdista, sopimus maataloustuotteiden kaupasta ja sopimus 
vaatimuksenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroisesta tunnustamisesta. 
Seitsemästä sopimuksesta ainoastaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta 
koskeva sopimus on niin sanottu sekasopimus, jonka sopimuspuoliksi 
tulevat myös Euroopan yhteisön (EY) jäsenvaltiot.
Suojautuakseen siltä, että neuvottelujen päätyttyä jokin sopimuksista 
hylättäisiin Sveitsin kansanäänestyksessä, Euroopan yhteisö otti käyttöön 
niin sanotun pakettiratkaisun yhdistämällä kaikki seitsemän sopimusta 
toisiinsa määräyksellä, jonka mukaan sopimus tulee voimaan vasta, kun 
sopimuspuolet ovat ilmoittaneet kaikkien seitsemän sopimuksen 
ratifioimisesta tai hyväksymisestä. Sopimukset ovat aluksi voimassa 
seitsemän vuotta ja sen jälkeen toistaiseksi. Kaikki sopimukset lakkaavat 
olemasta voimasta, jos jokin sopimuspuolista jättää jatkamatta jonkin 
sopimuksen voimassaoloa tai irtisanoo yhdenkin sopimuksen (niin sanottu 
giljotiinilauseke).
Sopimuspaketin muista sopimuksista on tiedotettu eduskunnalle niiden 
valmistelun yhteydessä, mutta koska ne ovat yhteisösopimuksia, niitä ei 
hyväksytä perustuslain 93 ja 94 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Sopimuksia 
yhdistävän voimaantulolausekkeen vuoksi selostetaan tässä lyhyesti 
sopimuspaketin muiden osien sisältö. Sopimus lentoliikenteestä tähtää 
vaiheittaiseen ja vastavuoroiseen siviililentoliikenteen vapauttamiseen 
yhteisön lainsäädännön pohjalta. Rautateiden ja maanteiden tavara- ja 
henkilöliikenteestä tehdyn sopimuksen tavoitteena on määritellä 
yhteensovitetun liikennepolitiikan yksityiskohtaiset säännöt ja vapauttaa 
sopimuspuolten pääsy toistensa maanteiden ja rautateiden tavara- ja 
henkilöliikenteen markkinoille. Tarkoituksena on myös kannustaa 
ympäristöä säästävämpien kuljetusmuotojen käyttöön erityisesti Alppien 
alueella. Maataloustuotteiden kaupasta tehdyn sopimuksen tarkoituksena on 
vapauttaa edelleen EY:n ja Sveitsin kahdenvälistä maataloustuotteiden 
kauppaa.  Sopimus poistaa tariffi- ja muita esteitä vastavuoroisesti ja 
mahdollistaa aikaisempaa merkittävästi paremman pääsyn toisen 
sopimuspuolen markkinoille. Vaatimustenmukaisuuden arvioinnin 
vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdyn sopimuksen mukaan 
sopimuspuolet hyväksyvät vastavuoroisesti sopimuksessa mainittujen 
laitosten antamat selosteet, todistukset, luvat ja 
vaatimuksenmukaisuusmerkinnät. Tietyistä julkisiin hankintoihin liittyvistä 
näkökohdista tehdyllä sopimuksella laajennetaan Maailman kauppajärjestön 
(WTO) puitteissa 1994 tehdyn julkisia hankintoja koskevan sopimuksen 
(SopS 5 ja 75/1995) (GPA) liitteen I soveltamisalaa ja jatketaan 
vapauttamiseen tähtääviä toimia useilla aloilla. Tiede- ja teknologiayhteis-
työstä tehdyn sopimuksen tarkoituksena on mahdollistaa vastavuoroinen 
osallistuminen tiettyihin ohjelmiin tieteen ja teknologian alalla. Sveitsin 
tutkimusyksiköt voivat osallistua yhteisön tutkimuksen viidenteen 
puiteohjelmaan ja Euroopan atomienergiajärjestön (Euratom) tutkimuksen 
ja koulutuksen puiteohjelmaan. EY:n alueella olevat tutkimusyksiköt voivat 
osallistua vastaaviin tutkimusohjelmiin ja -hankkeisiin Sveitsissä.
2.	Nykytila
2.1.	Euroopan yhteisön ja Suomen sopimussuhteet Sveitsin kanssa
Euroopan talousalue (ETA) syntyi 1 päivänä tammikuuta 1994. Itävallan, 
Suomen ja Ruotsin liityttyä 1 päivänä tammikuuta 1995 Euroopan unioniin 
(EU) Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) kolme jäljellä olevaa jäsentä 
Islanti, Liechtenstein ja Norja ja EU:n 15 jäsenvaltiota muodostivat ETA:n 
yhtenäisen markkina-alueen. Sveitsi allekirjoitti ETA-sopimuksen, mutta jäi 
ainoana EFTA:n jäsenenä ETA-sopimuksen ulkopuolelle, kun jäsenyys 
torjuttiin kansanäänestyksessä vuonna 1992. Sveitsi haki EU:n jäsenyyttä 
20 päivänä toukokuuta 1992. ETA-sopimusta koskevassa 
kansanäänestyksessä samana vuonna  saadun kielteisen äänestystuloksen 
jälkeen Sveitsin hallitus ei ole edistänyt jäsenyyshakemusta. EY:n ja 
Sveitsin suhteet perustuvat vuonna 1972 tehtyyn vapaakauppasopimukseen.
Suomella on Sveitsin kanssa seuraavat kahdenväliset sopimukset: 
väliaikainen kauppasopimus ja sen lisäsopimus (SopS 25/1927 ja 44/1959), 
sovinto- ja oikeudellista menettelyä koskeva sopimus (SopS 16/1928), 
sopimus kansalaisten, yhtiöiden, osuuskuntien ja yhtymäin kohtelusta 
toisessa sopimusvaltiossa (SopS 10/1936), sopimus harjoittelijain vaihdosta 
(SopS 1/1952), sopimus maahantuloleimausten poistamisesta (SopS 
3/1952), sopimus kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi perintöverojen 
alalla (SopS 9/1957, lentoliikennesopimus (SopS 9/1959), kansainvälisiä 
maantiekuljetuksia koskeva sopimus (SopS 37/1981), sopimus 
sosiaaliturvasta (SopS 64/1986) ja sopimus tulo- ja varallisuusveroja 
koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 90/1993). Osa 
Suomen kahdenvälisistä sopimuksista on ainakin osittain vanhentunut. 
Joillakin mainituista sopimuksista on kuitenkin merkitystä myös 
henkilöiden vapaan liikkuvuuden alalla. Henkilöiden vapaata liikkuvuutta 
koskeva sopimus sisältää määräykset sopimuksen suhteesta sosiaaliturvaa, 
kaksinkertaista verotusta ja muita aloja koskeviin kahdenvälisiin 
sopimuksiin. Suomen ja Sveitsin väliaikainen kauppasopimus siihen vuoden 
1958 lisäsopimuksella tehtyine muutoksineen on menettänyt merkityksensä 
kauppapolitiikan kehityksen ja Suomen EU-jäsenyyden myötä, minkä 
vuoksi se on tarkoitus irtisanoa.
2.2.	Suomen lainsäädäntö ja nykytilan arviointi
Suomen lainsäädäntöä ja muutosten tarvetta käsitellään tarkemmin 
yksityiskohtaisten perustelujen jaksossa sopimuksen sisältö ja suhde 
Suomen lainsäädäntöön. Yleisenä arviona Suomen lainsäädännön suhteesta 
sopimuksen määräyksiin voidaan todeta, että koska sopimuksen pohjana on 
yhteisön voimassa oleva lainsäädäntö henkilöiden vapaan liikkuvuuden 
alalla, Suomen lainsäädäntö vastaa pääosin sopimuksessa asetettuja 
vaatimuksia. Suomen lainsäädännön muutostarpeet koskevat lähinnä sitä, 
että Suomen lainsäädännössä on yhteisön lainsäädännön mukainen kohtelu 
eräiltä osin rajoitettu koskemaan EU:n ja ETA-maiden kansalaisia. 
Ulkomaalaislakia (378/1991) on muutettava siten, että Sveitsin kansalaiset 
asetetaan maahantulon edellytysten, oleskelu- ja työlupien sekä 
käännyttämisen ja karkottamisen perusteiden osalta samaan asemaan kuin 
EU:n ja ETA-maiden kansalaiset. Ammattipätevyyksien vastavuoroista 
tunnustamista koskevat sopimuksen määräykset edellyttävät muutoksia 
oikeudenkäymiskaaren, asianajajista annetun lain (496/1958), 
tilintarkastuslain (936/1994) ja terveydenhuollon ammattihenkilöstä 
annetun lain (559/1994) säännöksiin.  Sopimuksen määräykset edellyttävät 
myös opintotukilain (65/1994) muuttamista. Koska Suomen ja Sveitsin 
välisen väliaikaisen kauppasopimuksen eräät määräykset on saatettu 
Suomessa lailla voimaan, on tätä koskeva laki eräiden Suomen-Sveitsin 
väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten 
hyväksymisestä (534/1959) kumottava Suomen irtisanoessa sopimuksen.
3.	Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
3.1.	Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen tavoitteet 
ja keskeinen sisältö
Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehty sopimus on sopimuspaketin 
ainoa sekasopimus, joka sisältää sekä yhteisön että sen jäsenmaiden 
toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen tarkoituksena on toteuttaa 
henkilöiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin ja Sveitsin välillä yhteisön 
oikeutta vastaavien sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti. Sen tavoitteena on 
myöntää EY:n jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille maahantulo- ja 
oleskeluoikeus sekä oikeus ryhtyä harjoittamaan palkkatyötä, toimia 
itsenäisenä ammatinharjoittajana ja jäädä sopimuspuolten alueelle. 
Sopimuksen tavoitteena on helpottaa palvelujen tarjonnan harjoittamista 
sopimuspuolten alueella ja erityisesti vapauttaa lyhytkestoisten palvelujen 
tarjoaminen. Sopimuksen tavoitteena on lisäksi myöntää sopimuspuolten 
kansalaisille, jotka eivät harjoita vastaanottavassa valtiossa taloudellista 
toimintaa, oikeus tulla sopimuspuolten alueelle ja oleskella siellä. 
Sopimuspuolten kansalaisille on tarkoitus myöntää samat elinolosuhteet 
sekä työnsaanti- ja työntekoehdot kuin maan kansalaisilla on.
Sopimus kattaa oikeuden tulla maahan, asua, työskennellä, toimia 
itsenäisenä ammatinharjoittajana ja opiskella siellä sekä oikeuden 
sosiaaliturvaan. Nämä oikeudet perustuvat syrjimättömyyteen ja 
yhdenmukaiseen kohteluun kansalaisuudesta riippumatta. Sopimus tehdään 
seitsemäksi vuodeksi. Se muuttuu tämän jälkeen määräämättömäksi ajaksi 
voimassa olevaksi sopimukseksi, jos kumpikaan sopimuspuolista ei sitä 
kirjallisesti vastusta.
3.2.	Esitykseen sisältyvien lakiehdotusten keskeiset ehdotukset
Esitys sisältää ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan 
voimaan henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen 
lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Esitykseen sisältyy lisäksi 
joukko asiasisältöisiä lainsäädännön muutosehdotuksia.
Ulkomaalaislakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Sveitsin kansalaiset 
asetetaan laissa samaan asemaan kuin Euroopan unionin ja Euroopan 
talousalueen kansalaiset. Muutokset koskevat  maahantulon edellytyksiä, 
oleskelu- ja työlupia sekä käännyttämisen ja karkottamisen perusteita 
koskevia säännöksiä.
Oikeudenkäymiskaaren ja asianajajista annetun lain säännöksiä ehdotetaan 
muutettaviksi siten, että ne soveltuvat myös henkilöön, jolla on asianajajan 
ammattipätevyys valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen 
jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta 
tunnustamisesta.
Opintotukilakia koskevan muutosehdotuksen mukaan lain Suomen 
kansalaisia koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös henkilöön, joka 
Euroopan yhteisön lainsäädännön  tai Euroopan yhteisön ja sen 
jäsenvaltioiden muun sopijapuolen  kanssa  tekemän  sopimuksen nojalla on 
oikeutettu opintotukilain mukaiseen opintotukeen.
Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä 
annettuun lakiin uusi pykälä, jonka mukaan lain säännöksiä sovellettaisiin 
henkilöön, joka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun 
sopijapuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu toimimaan 
terveydenhuollon ammattihenkilönä.
Tilintarkastuslakia on tarkoitus muuttaa siten, että KHT-tilintarkastajaksi 
voidaan hyväksyä myös henkilö, jolla on tilintarkastajan ammattipätevyys 
valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet 
sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta.
Esityksessä ehdotetaan myös kumottavaksi eräiden Suomen-Sveitsin 
väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten 
hyväksymisestä annettu laki.
4.	Esityksen vaikutukset
4.1.	Taloudelliset vaikutukset
Esityksellä  on arvioitavissa vain vähäisiä julkistaloudellisia vaikutuksia, 
jotka johtuvat sopimuksen nojalla Suomessa Sveitsin kansalaisille 
myönnettävistä etuuksista, joita ovat muun muassa eräät opintotukilaissa 
tarkoitetut etuudet, sosiaaliturva ja oikeus työnvälitys- ja 
työvoimapalveluihin. Suomen kansalaiset ovat oikeutettuja vastaaviin 
etuuksiin Sveitsissä, joten sopimuksen ei arvioida aiheuttavan 
julkistaloudellisia lisäkustannuksia. Vastaavasti etuisuuksia nauttivat 
sopimuspuolten kansalaiset hyötyvät jossakin määrin taloudellisesti 
sopimuksen johdosta ja voivat saada välillistä taloudellista hyötyä 
oikeudesta harjoittaa toisen sopimuspuolen alueella taloudellista toimintaa. 
Vastaavaa välillistä taloudellista hyötyä sopimuksesta on palvelujen 
tarjoajille.
Suomen ja Sveitsin välisen väliaikaisen kauppasopimuksen ja sen 
lisäsopimuksen irtisanomisella ei ole taloudellisia vaikutuksia, koska 
sopimuksen sijasta on jo Suomen EU-jäsenyyden alusta lukien sovellettu 
EY:n ja Sveitsin välistä vapaakauppasopimusta.
4.2.	Yritysvaikutukset
Sopimus helpottaa työvoiman liikkuvuutta ja helpottaa palvelujen 
tarjoamista toisen sopimuspuolen alueella.
4.3.	Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset
Työvoimaviranomaisille sopimuksesta aiheutuva lisätyö samoin kuin 
sopimuksen soveltamisesta muille viranomaisille aiheutuvat toimenpiteet 
ovat niin vähäisiä, ettei niillä voida arvioida olevan organisaatio- tai 
henkilöstövaikutuksia.
4.4.	Ympäristövaikutukset
Esityksellä ei ole ympäristövaikutuksia.
4.5.	Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan
Esitys asettaa Suomessa oleskelevat Sveitsin kansalaiset useissa 
henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevissa kysymyksissä asemaan, joka 
on verrannollinen muiden EU:n kansalaisten asemaan Suomessa. 
Vastaavasti Suomen kansalaiset saavat Sveitsissä yhteisön oikeuteen 
perustuvan aseman. Sopimuksella pyritään takaamaan yhdenvertainen 
kohtelu sopimuspuolten kansalaisille. Sopimus koskee erityisesti 
palkkatyön tekijöitä ja heidän perheenjäseniään, itsenäisiä 
ammatinharjoittajia, palvelujen tarjoajia ja opiskelijoita.
4.6.	Aluepoliittiset vaikutukset
Sopimuksella ei ole aluepoliittisia vaikutuksia. Selvyyden vuoksi 
sopimukseen on liitetty Ahvenanmaata koskeva pöytäkirja, jossa todetaan, 
että Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen 
Ahvenmaata koskevaa pöytäkirjaa N:o 2 sovelletaan myös tähän 
sopimukseen.
5.	Asian valmistelu
5.1.	Sopimusneuvottelut ja käsittely     Euroopan unionissa
ETA-sopimusta koskevassa kansanäänestyksessä Sveitsissä vuonna 1992 
saadun kielteisen äänestystuloksen jälkeen Euroopan komissio aloitti 
Sveitsin kanssa neuvottelut erillisistä sopimuksista lokakuussa 1994 ja 
maaliskuussa 1995 unionin neuvostolta saamiensa neuvottelumandaattien 
nojalla. Sveitsin tavoitteena neuvotteluissa oli täydentää vuoden 1972 
vapaakauppasopimusta seitsemällä alakohtaisella sopimuksella 
mahdollisimman kattavasti saavuttaakseen vastaavan aseman kuin ETA:n 
jäsenmailla on sisämarkkinoiden alueella. Sopimusneuvottelut pitkittyivät 
erityisesti tieliikenneneuvotteluissa ilmenneiden vaikeuksien vuoksi.
Poliittinen ratkaisu sopimuspaketista saatiin aikaan Wienin Eurooppa-
neuvostossa 11 ja 12 päivänä joulukuuta 1998. Sopimukset parafoitiin 
Bernissä 26 päivänä helmikuuta 1999 ja allekirjoitettiin Luxemburgissa  
EU:n yleisten asiain neuvoston yhteydessä 21 päivänä kesäkuuta 1999.
Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen oikeusperustaa 
koskeneissa neuvotteluissa unionin neuvostossa päädyttiin siihen, että 
sopimuspaketin hyväksymistä EY:n ja Euratomin puolesta koskevan 
päätöksen oikeusperustaksi valitaan komission alkuperäisestä ehdotuksesta 
(KOM (1999) 229 lopullinen) poiketen EY:n  perustamissopimuksen 310 
artikla yhdessä 300 artiklan asianomaisten kohtien kanssa ja Euratomin 
perustamissopimuksen 101 artiklan toinen kohta. EY:n 
perustamissopimuksen 300 artiklan mukaan neuvosto päättää 310 artiklassa 
tarkoitetuista assosiaatiosopimuksista yksimielisesti Euroopan parlamentin 
puoltavan lausunnon saatuaan. Euroopan parlamentin puoltava lausunto 
sopimuksista on saatu 4 päivänä toukokuuta 2000.
Tarkoituksena on ollut alunperin saada sopimusten ratifiointimenettelyt 
päätökseen siten, että sopimukset tulisivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 
2001. Tätä tavoitetta ei ole kyetty aivan saavuttamaan. Sveitsin parlamentti 
hyväksyi sopimuspaketin 8 päivänä lokakuuta 1999. Sveitsissä kerättiin 
perustuslaissa säädetyssä sadan vuorokauden määräajassa vaadittavat 50 
000 allekirjoitusta kansanäänestyksen järjestämistä varten ja 21 päivänä 
toukokuuta 2000 järjestetyssä kansanäänestyksessä sopimuspaketti 
hyväksyttiin 67,2 prosentin enemmistöllä. Sopimuksen ovat Sveitsin lisäksi 
ratifioineet tämän hallituksen esityksen antamiseen mennessä Espanja, 
Italia, Itävalta, Portugali, Ruotsi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta. Rati-
fiointimenettelyt ovat meneillään myös muissa EU:n jäsenvaltioissa.
5.2.	Esityksen valmistelu Suomessa
Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle 8 päivänä joulukuuta 1998 
selvityksen EY:n ja Sveitsin kahdenvälisistä neuvotteluista (E 99/1998 vp). 
Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle 4 päivänä kesäkuuta 1999 
valtiopäiväjärjestyksen  54 e §:n mukaisen selvityksen, joka on sisältänyt 
Sveitsin kanssa tehtävien sopimusten lopulliset tekstit. Eduskunnalle on 
lisäksi annettu 31 päivänä maaliskuuta 2000 perustuslain 97 §:n mukainen 
selvitys sopimusten tekemistä yhteisön puolesta koskevan päätöksen 
oikeusperustan muuttamisesta. Suomi allekirjoitti sopimuksen yhtä aikaa 
Sveitsin, Euroopan yhteisön ja sen muiden jäsenvaltioiden kanssa 21 
päivänä kesäkuuta 1999.
Hallituksen esitys on valmisteltu Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan 
unionissa ja ulkoasiainministeriössä yhteistyössä muiden toimivaltaisten 
ministeriöiden kanssa. Esityksestä on pyydetty lausunnot 
oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetusministeriöltä, sosiaali- 
ja terveysministeriöltä, työministeriöltä, sisäasiainministeriöltä ja liikenne- 
ja viestintäministeriöltä. Sopimuksesta on pyydetty lausunto myös 
Ahvenanmaan maakuntahallitukselta. Väliaikaisen kauppasopimuksen ja 
sen lisäsopimuksen irtisanomisesta on pyydetty erilliset lausunnot kauppa- 
ja teollisuusministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, 
valtiovarainministeriöltä, Suomen Vientiluotto Oy:ltä, 
Valtiontakuukeskukselta, Suomen ulkomaan kauppaliitolta ja Teollisuuden 
ja Työnantajain Keskusliitolta.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1.	Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön
I. Perusmääräykset
Yleistä

Sopimuksen perusmääräykset sisältävät yleiset periaatteet ja tarkempi 
sääntely tapahtuu sopimuksen liitteillä. Sen vuoksi tässä hallituksen 
esityksessä käsitellään perusmääräyksiä, liitteitä ja niihin liittyviä julistuksia 
aiheittain perusmääräysten mukaisessa järjestyksessä Suomen lainsäädäntö 
ja mahdollinen muutosten tarve on selitetty kunkin sopimusmääräyksen 
kohdalla.
Sopimuksen tavoitteet

1 artikla. Artiklassa määritellään henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan 
sopimuksen tavoitteet. Sen mukaan tavoitteena on myöntää EY:n 
jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille maahantulo- ja oleskeluoikeus ja 
oikeus harjoittaa taloudellista toimintaa. Tavoitteena on helpottaa 
palvelujen tarjonnan harjoittamista sopimuspuolten alueella ja myöntää 
oikeus tulla sopimuspuolten alueelle myös sellaisille henkilöille, jotka eivät 
harjoita vastaanottavassa valtiossa taloudellista toimintaa. Sopimuksen 
tavoitteena on myös myöntää sopimuspuolten kansalaisille samat elin-, 
palvelus- ja työolot kuin omille kansalaisille.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen tavoitteet vastaavat 
hyvin Suomen etuja. Suomen osalta sopimus koskee paitsi Suomessa 
asuvien tai Suomeen tulevien Sveitsin kansalaisten asemaa, myös niiden 
Suomen kansalaisten asemaa, jota haluavat mennä töihin tai muutoin 
asumaan Sveitsiin tai asuvat Sveitsissä. Eräitä ulkomaalaislainsäädäntöön 
tehtäviä muutoksia lukuunottamatta näiden tavoitteiden toteuttaminen ei 
edellytä Suomen lainsäädännön muuttamista.
Syrjimättömyys

2 artikla. Artikla sisältää yleisen periaatteen, jonka mukaan toisen 
sopimuspuolen kansalaisia ei saa syrjiä kansalaisuuden perusteella. 
Syrjimättömyysperiaatetta täsmennetään sopimuksen liitteen I, II ja III 
määräyksillä. Lisäksi sopimuksen 7 artikla sisältää erityisen määräyksen, 
jonka mukaan henkilöillä on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun kansalaisten 
kanssa taloudellisen toiminnan harjoittamisen aloittamisen ja sen 
harjoittamisen sekä elin-, palvelus- ja työolojen suhteen. Sopimuksen 2 
artiklan yleinen syrjintäkielto koskee sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia, 
taloudelliseen toimintaan liittyviä kysymyksiä.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomessa ei tarvita lainsäädännön 
muutoksia yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi. Suomen perustuslain 6 § 
sisältää yleisen yhdenvertaisuutta koskevan säännöksen. Suomen 
työlainsäädäntö edellyttää työntekijöiden kohtelemista tasapuolisesti, mistä 
säädetään muun muassa työsopimuslain (320/1970)  17 §:n 3 ja 4 
momentissa ja 1 päivänä heinäkuuta 2001 voimaan tulevan uuden 
työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 2 §:ssä). Rikoslain (39/1889) 47 luvun 3 
§:ssä  puolestaan säädetään työsyrjinnän rangaistavuudesta.
Maahantulo ja maasta poistuminen

3 artikla. Artikla sisältää maahantulo-oikeutta koskevan perusmääräyksen. 
Tarkemmat määräykset maahantulo-oikeudesta sisältyvät sopimukseen 
liitteeseen I.
Maahantuloa ja maasta poistumista koskevat määräykset sisältyvät liitteen 1 
artiklaan.  Sen mukaan sopimuspuolten kansalaiset, heidän 
perheenjäsenensä ja lähetetyt työntekijät pääsevät toisen sopimuspuolen 
alueelle esittämällä henkilötodistuksen tai passin. Viisumivelvollisuus 
voidaan säilyttää vain sellaisten perheenjäsenten ja lähetettyjen 
työntekijöiden osalta, jotka eivät ole sopimusvaltioiden kansalaisia. 
Näidenkin henkilöiden viisuminsaantia helpotetaan. Nämä määräykset 
pyrkivät heijastamaan samanlaista henkilöiden vapaan liikkuvuuden 
periaatetta kuin mistä on sovittu ETA-sopimuksessa. Passin on oltava 
voimassa ainakin kaikkien sopimuspuolten alueelle ja niissä maissa, joiden 
kautta sen haltijan on kuljettava. Sopimuspuolet eivät voi vaatia muiden 
sopimuspuolten kansalaisilta maastapoistumisviisumia tai vastaavaa 
asiakirjaa.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomessa ulkomaalaisten 
maahantuloa koskevat säännökset sisältyvät ulkomaalaislakiin ja 
ulkomaalaisasetukseen (142/1994). Ulkomaalaislain ja –asetuksen mukaan 
lähtökohtana on se, ettei kenelläkään ulkomaalaisella ole ehdotonta oikeutta 
saapua Suomeen. Useilla kansainvälisillä sopimuksilla on kuitenkin 
rajoitettu valtioiden oikeutta vapaasti määrätä ulkomaalaisten 
maahantulosta ja maassaoleskelusta.
Sveitsin kanssa tehty sopimus ei aiheuta muutoksia ulkomaalaislain ja –
asetuksen perusperiaatteisiin, joiden mukaan henkilöllä tulee maahan 
saapuessaan olla kotimaansa viranomaisten antama passi tai muu 
hyväksyttävä matkustusasiakirja. Sveitsin kansalaisten osalta 
matkustusasiakirjana hyväksytään jo nykyään passin ohella henkilötodistus.
Oleskeluoikeus ja oikeus ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa

4 artikla. Artikla sisältää perusmääräyksen oleskeluoikeudesta ja oikeudesta 
ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa. Tarkemmat säännökset 
sisältyvät sopimuksen 10 artiklaan ja liitteeseen I. Oleskeluoikeudesta ja 
oikeudesta harjoittaa taloudellista toimintaa määrätään I liitteen 2 ja 6 – 23 
artiklassa.
Sopimuksen I liitteen 2 artiklan mukaan sopimuspuolten kansalaisilla on 
oikeus mennä toisen sopimuspuolen alueelle tai jäädä sinne oltuaan alle 
vuoden kestäneessä työsuhteessa työn etsimistä varten. Oleskelulupa tai 
erityislupa myönnetään ja uudistetaan maksutta tai hintaan, joka ei ole 
suurempi kuin omille kansalaisille myönnettävistä henkilötodistuksista 
perittävät maksut ja verot. Sopimuspuolet voivat vaatia toisten 
sopimuspuolten kansalaisia ilmoittamaan alueella oleskelemisestaan (I 
liitteen 2 artikla).
Palkkatyöntekijälle, joka on vastaanottavassa valtiossa toimivan 
työnantajan palveluksessa vähintään vuoden, myönnetään vähintään viiden 
vuoden oleskelulupa. Palkkatyöntekijä, joka on työnantajan palveluksessa 
yli kolme kuukautta mutta alle yhden vuoden, saa oleskeluluvan, joka 
vastaa työsopimukseen merkittyä palvelussuhteen kestoa. Palkkatyöntekijä, 
joka on työssä enintään kolme kuukautta, ei tarvitse oleskelulupaa. 
Oleskeluluvan myöntämiseksi voidaan vaatia ainoastaan 
maahantuloasiakirja ja työnantajan todistus työhönotosta tai työssäolosta.  
Kuutta peräkkäistä kuukautta lyhyemmät asumisjaksot muualla ja 
asevelvollisuuden suorittaminen eivät vaikuta oleskeluluvan 
voimassaoloon.  Oleskelulupaa ei saa peruuttaa pelkästään siitä syystä, että 
työntekijä sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan tilapäisen 
työkyvyttömyyden vuoksi ei ole enää työssä, tai kun hän itsestään 
riippumattomasta syystä on työttömänä. Oleskeluluvan saamista koskevien 
muodollisuuksien täyttäminen ei saa olla esteenä sille, että hakija aloittaa 
välittömästi työn tekemisen (I liitteen 6 artikla).
Palkkatyötä tekevällä rajatyöntekijällä tarkoitetaan sopimuspuolen 
kansalaista, joka asuu yhden sopimuspuolen alueella ja palkkatyössä toisen 
sopimuspuolen alueella palaten kotipaikkaansa säännönmukaisesti 
päivittäin tai vähintään kerran viikossa. Rajatyöntekijät eivät tarvitse 
oleskelulupaa, mutta hänelle voidaan myöntää koko valtion alueella 
voimassa oleva erityislupa (I liitteen 7 artikla). Palkkatyötä tekevältä 
sopimuspuolen kansalaiselta voidaan evätä oikeus harjoittaa julkishallinnon 
tointa, joka liittyy julkisen vallan käyttöön ja jonka tarkoituksena on turvata 
valtion tai muiden julkisyhteisöjen etu (I liitteen 10 artikla). Sopimuspuolet 
toimivat yhteistyössä EURES-verkossa erityisesti avointen työpaikkojen ja 
työhakemusten välittämiseksi ja tasapainon aikaansaamiseksi 
työmarkkinoilla sekä tietojen välittämiseksi (I liitteen 11 artikla).
Itsenäiselle ammatinharjoittajalle myönnetään vähintään viiden vuoden 
oleskelulupa, jos hän esittää todistuksen siitä, että hän on sijoittautunut tai 
sijoittautuu tätä tarkoitusta varten. Oleskelulupaa jatketaan viidellä 
vuodella, jos hakija esittää todistuksen muun taloudellisen toiminnan kuin 
palkkatyön harjoittamisesta. Samoin kuin palkkatyöntekijöiden kohdalla, 
alle kuuden kuukauden poissaolot tai asevelvollisuus eivät vaikuta 
oleskeluluvan voimassaoloon. Oleskelulupaa ei saa myöskään peruuttaa 
tilapäisen työkyvyttömyyden vuoksi (I liitteen 12 artikla). Itsenäistä 
ammattia harjoittavat rajatyöntekijät eivät tarvitse oleskelulupaa, mutta 
hänelle voidaan myöntää koko valtion alueella voimassaoleva erityislupa (I 
liitteen 13 artikla).
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimus ei aiheuta muutoksia 
ulkomaalaislain ja –asetuksen perusperiaatteisiin, joiden mukaan henkilöllä 
tulee olla oleskelulupa pidempää maassa oleskelua varten. Ulkomaalaislakia 
on tarpeen muuttaa siten, että Sveitsin kansalaisia koskevat samat ehdot 
kuin Euroopan talousalueen valtion kansalaisia, jotka eivät tarvitse 
oleskelulupaa, jos maassa oleskelu kestää enintään kolme kuukautta, ja 
työnhakijana oleva henkilö saa sen jälkeenkin oleskella maassa kohtuullisen 
ajan ilman oleskelulupaa, jos hän on edelleen työnhaussa ja hänellä on 
tosiasialliset mahdollisuudet saada työtä. Laissa olisi tarpeen myös säätää, 
että Sveitsin kansalaisille myönnetään määräaikainen oleskelulupa viideksi 
vuodeksi, jollei oleskelun arvioida kestävän yhtä vuotta lyhyemmän ajan, 
jolloin oleskelulupa voidaan myöntää oleskelun arvioiduksi kestoajaksi.
Ulkomaalaislakia on tarpeen muuttaa myös siten, että Sveitsin kansalaisilta 
poistetaan työlupavelvollisuus. Muutoin Sveitsin kansalaisten ja heidän 
perheenjäsentensä kohtelu työnhakua ja työn vastaanottamista koskevien 
oikeuksien osalta voidaan toteuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa. 
Myös oikeus työnvälitys- ja työvoimapalveluihin laajenee sopimuksen 
voimaan tullessa koskemaan myös Sveitsin kansalaisia työvoimapalvelulain 
(1005/1993) 2 §:n säännösten nojalla. Siinä todetaan, että 
työvoimapalvelulakia sovelletaan Suomen kansalaisuutta vailla olevaan 
Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten määräysten mukaisesti ja 
ottaen huomioon, mitä tällaisen henkilön työnteosta on erikseen säädetty.
Palvelujen tarjoajat

5 artikla. Artikla sisältää määräykset palvelujen tarjoajan oikeuksista 
sopimuspuolten alueella. Tarkempia määräyksiä sisältyy sopimuksen 
liitteeseen I, II ja III. Palvelujen tarjoajalla on oikeus tarjota palveluja toisen 
sopimuspuolen alueella, kun palvelujen tarjoamiseen liittyy enintään 90 
päivää tosiasiallista työskentelyä kalenterivuoden aikana. Muilla 
erityissopimuksilla voidaan antaa pidemmälle meneviä oikeuksia. Nämä 
edellytykset täyttävällä palvelujen tarjoajalla on tässä tarkoituksessa oikeus 
tulla toisen sopimuspuolen alueelle ja oleskella siellä. Nämä oikeudet ovat 
myös silloin, kun toimivaltainen viranomainen on myöntänyt luvan tarjota 
palveluja. Luonnollisilla henkilöillä, jotka ovat sopimuspuolten kansalaisia, 
on maahantulo- ja oleskeluoikeus palvelujen vastaanottamista varten.
Sopimuksen I liitteen 17-23 artikla sisältävät yksityiskohtaisempia 
määräyksiä 5 artiklassa mainituista oikeuksista. Enintään 90 tosiasiallista 
työpäivää vuodessa kestäviä rajat ylittäviä palveluja koskevat rajoitukset 
ovat kiellettyjä.  Palvelujen keskeytymätön tai peräkkäinen tarjoaminen saa 
kestää enintään 90 tosiasiallista työpäivää kalenterivuoden aikana. Tämä ei 
rajoita kuitenkaan vastaanottajalle annetun takuun täyttämistä eikä 
ylivoimaisesta esteestä johtuvia viivästyksiä. EY:n jäsenvaltioiden tai 
Sveitsin kansalaisilta, jotka tarjoavat palveluja ja jotka ovat sijoittautuneet 
jonkun muun sopimuspuolen kuin sen alueelle, jossa palvelujen 
vastaanottaja sijaitsee, tulee poistaa kaikkia maahantuloa ja oleskelua 
koskevat rajoitukset (I liitteen 17 ja 21 artikla). Tätä määräystä sovelletaan 
myös yrityksiin, joiden kotipaikka on EY:n tai Sveitsin alueella (I liitteen 
18 artikla). Palvelujen tarjoajalle, jolla on oikeus tarjota palveluja toisen 
sopimuspuolen alueella, taataan sopimuksen liitteiden mukaiset oikeudet (I 
liitteen 19 artikla). Palvelujen tarjoaja ei tarvitse oleskelulupaa enintään 90 
päivää kestävää oleskelua varten. Jos palvelujen tarjoaminen kestää yli 90 
päivää tai joille on myönnetty lupa tarjota palveluja, myönnetään palvelujen 
tarjoamisen pituuden kattava oleskelulupa (I liitteen 20 artikla).  Palvelujen 
tarjoamisoikeus ei koske julkisen vallan harjoittamista. Liitteessä todetaan 
erikseen, että sen määräykset eivät estä palvelujen tarjoamisen yhteydessä 
tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (96/71/EY), 
jäljempänä lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi, soveltamista. 
Sopimuksen loppuasiakirjaan sisältyy myös tämän asian vahvistava EY:n ja 
sen jäsenvaltioiden julistus. Sopimusvaltiot voivat pitää edelleen voimassa 
sopimuksen voimaantullessa voimassa olevat rajoitukset, jotka koskevat 
oikeutta harjoittaa työvoiman vuokrausta sekä vuokratyön  tekemistä eikä 
rahoituspalvelujen tarjoamista. Palvelujen vastaanottaja ei tarvitse 
oleskelulupaa enintään kolmen kuukauden pituista oleskelua varten. Yli 
kolmen kuukauden pituista oleskelua varten lupa myönnetään palvelujen 
vastaanottamista varten niiden tarjoamisen  pituiseksi ajaksi (I liitteen 23 
artikla).
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Palvelujen tarjoamista koskevilla 
määräyksillä pyritään laajentamaan EY:n sisällä noudatettavat palvelujen 
tarjoamisen vapauteen liittyvät oikeudet koskemaan myös henkilöiden 
liikkuvuutta Sveitsin ja EY:n jäsenmaiden välillä. Määräykset perustuvat 
toisaalta yhteisön perustamissopimukseen ja EY:n tuomioistuimen 
oikeuskäytäntöön ja toisaalta Maailman kauppajärjestön 
perustamissopimukseen liittyvän, palvelukaupan yleissopimuksen (GATS-
sopimus) määräyksiin. Koska Sveitsi on GATS-sopimuksen sopimuspuoli, 
Suomi soveltaa jo nykyisin GATS-sopimuksen mukaisia sitoumuksiaan 
Sveitsiin ja sen kansalaisiin.
Työntekijöiden lähettämistä palvelujen tarjoamisen yhteydessä koskevat 
sopimuksen määräykset voidaan toteuttaa ilman Suomen lainsäädännön 
muutoksia. Lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin toteuttamisessa 
Suomessa on otettu lähtökohdaksi se, että asiaa koskevaa lakia sovelletaan 
samalla tavalla sekä silloin, kun työntekijä lähetetään Suomeen EU:n 
alueelta, että myös silloin, kun työntekijä lähetetään Suomeen muista maista 
esimerkiksi Sveitsistä. Siten lakia lähetetyistä työntekijöistä (1146/1999) 
sovelletaan myös tässä sopimuksessa mainituissa tapauksissa.
Koska sopimuksen 22 artiklassa määrätään, että sopimus ei estä 
sopimuspuolia soveltamasta työvoiman vuokraustoimintaa koskevaa 
erityislainsäädäntöään, Suomikin voi edelleen edellyttää tätä toimintaa 
koskevan ilmoitusvelvollisuuden täyttämistä sekä pitää voimassa 
mahdollisuuden kieltää tietyin edellytyksin työvoiman vuokraamisen 
ulkomailla. Tällaista kieltoa koskevat säännökset sisältyvät nykyiseen 
työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 
(131/1973) 21 a §:n 2 momenttiin.
Sellaisten henkilöiden oleskeluoikeus, jotka eivät harjoita taloudellista 
toimintaa

6 artikla. Artikla sisältää yleisen määräyksen sellaisten henkilöiden 
oleskeluoikeudesta, jotka eivät harjoita taloudellista toimintaa. 
Yksityiskohtaiset määräykset sisältyvät sopimuksen liitteeseen I.
Sopimuksen I liitteen 24 artiklan mukaan sopimusvaltion kansalaiselle, joka 
ei harjoita taloudellista toimintaa asuinvaltiossa ja jolla ei ole 
oleskeluoikeutta tämän sopimuksen muiden määräysten perusteella, 
myönnetään vähintään viisi vuotta voimassa oleva oleskelulupa, jos hän 
esittää toimivaltaisille viranomaisille todisteen siitä, että hänellä ja hänen 
perheenjäsenillään on riittävästi tuloja ja varoja, niin että he eivät 
oleskeluaikanaan joudu turvautumaan sosiaalietuusjärjestelmään ja että 
heillä on kaikki riskit kattava sairausvakuutus. Tuloja ja varoja pidetään 
riittävinä, jos ne ylittävät määrän, jonka perusteella voitaisiin hakea 
sosiaaliturvaetuuksia tai jos ne ylittävät vastaanottavan valtion maksaman 
vähimmäiseläkkeen määrän. Alle vuoden kestävässä työsuhteessa olevien 
henkilöiden osalta tuloina ja varoina pidetään työttömyyskorvauksia. 
Opiskelijalle myönnetään opiskeluajan voimassa oleva tai yhden vuoden 
voimassa oleva oleskelulupa silloin, kun opintojen kesto on pidempi kuin 
yksi vuosi. Myös opiskelijan on näytettävä, että hänellä on riittävät tulot ja 
varat, että hän on kirjoittautunut hyväksyttyyn oppilaitokseen 
osallistuakseen pääasiallisesti ammatilliseen koulutukseen ja että hänellä on 
kaikkien riskien varalta sairausvakuutus. Oleskeluluvan voimassaoloa 
jatketaan ilman eri toimenpiteitä vähintään viidellä vuodella, kun sen 
myöntämisedellytykset täyttyvät edelleen. Opiskelijan oleskeluluvan 
voimassaoloa jatketaan vuosittain jäljellä olevien opintojen keston 
mukaisesti.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen I liitteen 24 artikla 
koskee opiskelijoita ja muita henkilöitä, jotka eivät harjoita taloudellista 
toimintaa. Sen 4 kohdan mukaan sopimuksella ei säännellä mahdollisuutta 
aloittaa ammatillinen koulutus eikä 24 artiklassa tarkoitettujen 
opiskelijoiden toimeentuloa. Siten oikeus Suomen kansalaisten kanssa 
yhtälaiseen opintotukeen koskee ainoastaan sopimuksen I liitteen 9 
artiklassa  tarkoitettuja palkkatyöntekijöitä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia 
sekä heidän perheenjäseniään. Opintotukilain 1 §:ssä säädetään lain 
soveltamisalasta. Sopimuksen vuoksi lain soveltamisalaa on muutettava 
siten, että Suomen kansalaisia koskevia säännöksiä sovelletaan myös 
Sveitsin kansalaisiin, jos he sopimuksen nojalla ovat oikeutetut 
opintotukeen.
Muut henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvät oikeudet

7 artikla. Artikla sisältää luettelon muista henkilöiden vapaaseen 
liikkuvuuteen kuuluvista oikeuksista. Sopimuksen liitteessä I tarkemmin 
määritellyt muut oikeudet liittyvät yhdenvertaiseen kohteluun kansalaisten 
kanssa, oikeuteen ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen, 
oikeuteen jäädä sopimuspuolen alueelle taloudellisen toiminnan päätyttyä, 
perheenjäsenten kansalaisuudesta riippumattomaan oleskeluoikeuteen ja 
oikeuteen harjoittaa taloudellista toimintaa, oikeuteen hankkia kiinteää 
omaisuutta liittyen sopimuksella myönnettyjen oikeuksien käyttämiseen ja 
oikeuteen palata harjoittamaan taloudellista toimintaa ja muuttaa 
väliaikainen oleskelulupa pysyväksi.
Sopimuksen I liitteen 3 artiklan mukaan sopimuspuolen kansalaisen, jolla 
on oleskeluoikeus, perheenjäsenillä on oikeus tulla asumaan hänen 
luokseen. Palkkatyöntekijällä on voitava olla perheensä käyttöön asunto, 
joka täyttää vaatimukset, joita pidetään normaaleina sen alueen kotimaisten 
työntekijöiden asumisessa. Perheenjäseninä pidetään kansalaisuudesta 
riippumatta aviopuolisoa ja puolisoiden alle 21-vuotiaita tai huollettavia 
lapsia, sopimuspuolen kansalaisen ja hänen aviopuolisonsa huollettavina 
olevia sukulaisia ylenevässä polvessa ja opiskelijan puolisoa ja huollettavia 
lapsia. Sopimuspuolet helpottavat myös muiden sopimuspuolen kansalaisen 
huollettavina olevien tai samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten 
maahanpääsyä. Oleskeluluvan myöntämiseksi perheenjäseniltä voidaan 
vaatia ainoastaan maahantuloasiakirja, sukulaissuhteen osoittava asiakirja ja 
asiakirja, joka osoittaa heidän olevan sopimuspuolen kansalaisen 
huollettavia tai asuneen hänen taloudessaan. Perheenjäsenen oleskelulupa 
on voimassa yhtä kauan kuin hänen huoltajansa lupa. Jos henkilöllä on 
oleskeluoikeus, hänen puolisollaan ja alle 21-vuotiailla tai huollettavilla 
lapsillaan on oikeus ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa. 
Sopimuspuolen kansalaisen lapsilla on oikeus osallistua peruskoulutukseen, 
oppisopimuskoulutukseen ja ammatilliseen koulutuksen samoin 
edellytyksin kuin vastaanottavan valtion kansalaisilla.
Sopimuspuolen kansalaisilla ja heidän perheenjäsenillään on oikeus jäädä 
toisen sopimuspuolen alueelle taloudellisen toiminnan harjoittamisen 
jälkeen (I liitteen 4 artikla). Artiklassa viitataan työntekijöiden oikeudesta 
jäädä jäsenvaltion alueelle työskenneltyään siinä valtiossa annettuun 
komission asetukseen (ETY) N:o 1251/70 ja jäsenvaltioiden kansalaisten 
oikeudesta jäädä toisen jäsenvaltion alueelle toimittuaan siellä itsenäisenä 
ammatinharjoittajana annettuun neuvoston direktiiviin 75/34/ETY. 
Palkkatyöntekijöillä ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on oikeus 
ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen vastaanottavan valtion 
koko alueella. Ammatilliseen liikkuvuuteen kuuluu työnantajan, työpaikan 
ja ammatin vaihto sekä siirtyminen palkkatyöstä itsenäiseksi 
ammatinharjoittajaksi. Maantieteelliseen liikkuvuuteen kuuluu työ- ja 
oleskelupaikkakunnan vaihto (I liitten 8 ja 14 artikla).
Sopimuksen I liitteen 9 artiklan mukaan sopimuspuolen kansalaista ei 
palkkatyöntekijänä saa kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen 
sopimuspuolen alueella kotimaisiin palkkatyöntekijöihin verrattuna eri 
asemaan työ- ja palvelusuhteen ehtojen suhteen erityisesti palkkauksen, 
irtisanomisen ja työttömyyden sattuessa  saman  alan  työhön  paluun  tai 
uudelleen työllistämisen osalta. Palkkatyöntekijä ja hänen perheensä jäsenet 
saavat samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaiset 
työntekijät ja heidän perheenjäsenensä. Hänellä on yhtäläiset edellytykset 
osallistua koulutukseen ammatillisissa oppilaitoksissa sekä uudelleen- ja 
jatkokoulutuskeskuksissa. Sopimuspuolten kansalaisilla on samanlaiset 
oikeudet osallistua ammattiyhdistystoimintaan. Sopimuspuolten 
palkkatyöntekijöillä on samanlaiset oikeudet asumisen suhteen.
Sopimuksen I liitteen 25 artiklan mukaan sopimuspuolen kansalaisella, jolla 
on oleskeluoikeus ja jonka pääasiallinen kotipaikka sijaitsee vastaanottavan 
valtion alueella, on samat oikeudet hankkia kiinteää omaisuutta kuin 
kyseisen valtion kansalaisella. Hän voi valita kansallisten sääntöjen 
mukaisesti vastaanottavan valtion pääasialliseksi kotipaikakseen. Lähtö 
vastaanottavan valtion alueelta ei merkitse velvollisuutta omaisuuden 
luovuttamiseen. Sellaisella sopimuspuolen kansalaisella, jolla on 
oleskeluoikeus mutta jonka pääasiallinen kotipaikka ei sijaitse 
vastaanottavan valtion alueella, on samat oikeudet hankkia kiinteää 
omaisuutta taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi kuin kyseisen valtion 
kansalaisilla. Tällainen henkilö voi saada myös luvan toissijaisen kotipaikan 
tai loma-asunnon hankkimiseen. Rajatyöntekijällä on samat oikeudet 
taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi tarkoitetun kiinteän omaisuuden tai 
toissijaisen asuinpaikan hankkimiseen kuin vastaanottavan valtion 
kansalaisilla. Kyseinen henkilö voi saada luvan loma-asunnon 
hankkimiseen. Sopimus ei vaikuta rajatyöntekijöiden tai niiden henkilöiden, 
joiden pääasiallinen kotipaikka ei sijaitse vastaanottavan valtion alueella 
pääoman sijoittamista taikka rakentamattomien tonttien tai asuntojen 
kauppaa koskevien sääntöjen soveltamiseen.
Sopimukseen liittyy vapaa-ajan asuntoja Tanskassa koskeva pöytäkirja ja 
Ahvenanmaata koskeva pöytäkirja. Tanskan pöytäkirjassa sopimuspuolet 
sopivat, että EY:n perustamissopimukseen liitettyä kiinteän omaisuuden 
hankkimista Tanskassa koskevaa pöytäkirjaa N:o 1 sovelletaan myös tähän 
sopimukseen siltä osin kuin kysymys on Sveitsin kansalaisten vapaa-ajan 
asuntojen hankinnasta Tanskassa. Ahvenanmaa-pöytäkirjassa 
sopimuspuolet sopivat, että Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn 
sopimuksen Ahvenmaata koskevaa pöytäkirjaa N:o 2 sovelletaan myös 
tähän sopimukseen.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomen lainsäädäntöä ja 
muutosten tarvetta on selvitetty edellä syrjimättömyyttä, maahantuloa ja 
maasta poistumista sekä oleskeluoikeutta ja oikeutta ryhtyä harjoittamaan 
taloudellista toimintaa koskevien jaksojen yhteydessä.  
Yhdistymisvapaudesta on säädetty työsopimuslain 52 ja 54 §:ssä, jotka 
soveltuvat myös Sveitsin kansalaisiin. Vastaavat säännökset sisältyvät 
uuden työsopimuslain 13 luvun 1, 2  ja 11 §:ään. Kiinteän omaisuuden 
hankkimista Suomessa koskevat rajoitukset ovat poistuneet  Suomen EY:n 
liittymissopimuksen siirtymäsäännösten mukaisesti, kun ulkomailla asuvien 
ja ulkomaisten yhteisöjen kiinteistönhankintojen valvonnasta annettu laki 
(1613/1992) kumottiin 23 päivänä joulukuuta 1999 annetulla lailla 
(1299/1999).
Ahvenanmaata koskevan pöytäkirjan mukaan Ahvenanmaan 
kotiseutuoikeutta vailla olevien luonnollisten henkilöiden sekä kaikkien 
oikeushenkilöiden oikeus omistaa ja hallita kiinteää omaisuutta 
maakunnassa tai harjoittaa elinkeinoa siellä edellyttää maakunnan 
viranomaisten antamaa lupaa. Tällaisia lupia myönnettäessä maakunnan 
viranomaisten on kohdeltava yhdenvertaisesti kotiseutuoikeutta vailla 
olevia Suomen kansalaisia ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisia. 
Yhdenvertainen kohtelu on ulotettava koskemaan henkilöiden vapaata 
liikkuvuutta koskevan sopimuksen nojalla myös Sveitsin kansalaisia.
Sopimuksen 7 artikla ja sitä koskevat I liitteen määräykset eivät edellytä 
muita muutoksia kuin mitä ulkomaalaislain muutostarpeiden osalta on 
edellä sanottu.
Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen

8 artikla. Sopimuksen 8 artiklan mukaan sopimuspuolet sääntelevät 
sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista erityisesti seuraavien 
tavoitteiden varmistamiseksi: yhdenvertainen kohtelu, sovellettavan 
lainsäädännön määrittäminen, kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti 
huomioon otettavien kausien laskeminen yhteen etuuksien saamiseksi, 
säilyttämiseksi ja laskemiseksi, etuuksien maksaminen ja viranomaisten ja 
laitosten keskinäinen avunanto ja hallinnollinen yhteistyö. Artikla koskee 
siis sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista liikkuvuuden esteiden 
poistamiseksi. Tavoitteiltaan määräys vastaa EY:n perustamissopimuksen 
42 artiklaa.
Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevat tarkemmat 
määräykset sisältyvät sopimuksen liitteeseen II. Sopimuspuolet sopivat, että 
ne soveltavat keskenään sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen alalla 
yhteisön säädöksiä, joihin viitataan, sellaisina kuin ne ovat voimassa 
sopimuksen allekirjoittamishetkellä. Säädöksillä tarkoitetaan 
sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin 
palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän 
perheenjäseniinsä annettua neuvoston asetusta (ETY) 1408/71, jäljempänä 
sosiaaliturva-asetus, sekä mainitun asetuksen täytäntöönpanomenettelystä 
annettua neuvoston asetusta (ETY) 574/72.
Sopimuksen II liitteen 1 ja 2 artiklassa viitataan liitteen A, B ja C osaan, 
joissa on lueteltu yhteisön sosiaaliturvan koordinaatiota koskeva 
lainsäädäntö.
Liitteen II A osassa luetellaan ne yhteisön säädökset ja mukautukset, joihin 
sopimuksessa viitataan eli sosiaaliturva-asetus siihen myöhemmin tehtyine 
muutoksineen. Lisäksi A osassa on tarpeelliset määräykset sosiaaliturva-
asetuksen liitemääräyksiksi Sveitsin osalta. Kysymys on Sveitsin 
sosiaaliturvalainsäädännön erityispiirteiden huomioon ottamisesta 
asetuksessa tarkoitetuissa tilanteissa. Suomen osalta liitteissä todetaan, että 
Suomen ja Sveitsin välisestä sosiaaliturvasopimuksesta jää voimaan 
sopimuksen 5 artiklan 2 kohta, joka koskee eläkkeiden maksamista 
sopimuspuolten ulkopuolelle. Sen lisäksi Suomea koskee liitteen 3 kohdan 
b alakohdan erityinen määräys, jossa on kysymys Sveitsin pakollisesta 
sairasvakuutuksesta ja siitä vapautumisen edellytyksistä. Lähtökohtana on, 
että Sveitsin lainsäädännön alaisuuteen työntekijänä kuuluva henkilö ja 
tämän perheenjäsenet kuuluvat Sveitsin pakolliseen sairasvakuutukseen. 
Kuitenkin siinä tapauksessa, että henkilö osoittaa kuuluvansa Suomen 
sairausvakuutusjärjestelmään, hän voi saada vapautuksen Sveitsin 
järjestelmästä.
Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettua liitettä II 
soveltaessaan sopimuspuolten on otettava aiheellisella tavalla huomioon ne 
yhteisön säädökset, joihin viitataan II liitteen B osassa. II liitteen C osassa 
luetellaan ne yhteisön säädökset, joihin sopimuspuolten on kiinnitettävä 
huomiota. Liitteen B ja C osassa luetellaan hallintotoimikunnan päätökset ja 
suositukset, joita Sveitsi näin sitoutuu soveltamaan.
Järjestelmästä, jota sovelletaan sellaisten palkattujen yhteisön 
työntekijöiden työttömyysvakuutukseen, joilla on alle vuoden mittainen 
Sveitsin oleskelulupa, määrätään sopimuksen II liitteen lisäpöytäkirjassa, 
joka on erottamaton osa liitettä. Lisäpöytäkirjan määräykset merkitsevät 
poikkeusta sosiaaliturva-asetuksen säännöksiin työttömyysturvan 
maksamisesta ja työnhakuoikeudesta. Lisäpöytäkirja koskee henkilöitä, 
joilla on alle vuoden mittainen oleskelulupa Sveitsissä. Lähtökohtana on, 
että työttömyysetuuksiin on oikeus vain työntekijällä, joka on maksanut 
työttömyysvakuutusmaksuja Sveitsin vakuutukseen vähintään kuuden 
kuukauden ajan. Jos on kysymys toistuvasta työttömyydestä, vaadittava 
aika on 12 kuukautta. Jos työntekijä ei täytä tätä edellytystä, osa 
maksetuista maksuista palautetaan siihen valtioon, josta työntekijä tuli 
töihin Sveitsiin. Tarkoituksena on, että tällöin lähtövaltio vastaisi 
työttömyysturvasta. Lisäpöytäkirja on tarpeen lähinnä niitä valtioita varten, 
joista säännönmukaisesti on olut paljon työntekijöitä kausityössä Sveitsissä.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen 8 artiklan liitteessä II 
mainittu yhteisön lainsäädäntö on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta, 
joten 8 artiklan ja II liitteen täytäntöönpano eivät edellytä muutoksia 
Suomen lainsäädäntöön, vaikka kysymyksessä onkin lainsäädännön alaan 
kuuluva asia.  Myös II liitteen lisäpöytäkirja on sellaisenaan sovellettava, 
joten lainmuutostarpeita Suomessa ei ole. Sopimuksella ulotetaan nämä 
säännökset sovellettavaksi myös Sveitsissä. Sopimuksen tultua voimaan on 
tarpeen, että toimivaltaiset viranomaiset neuvottelevat keskenään 
lisäpöytäkirjan määräysten hallinnollisesta täytäntöönpanosta Suomen ja 
Sveitsin välillä.
Edellä selostetun II liitteen 3 kohdan b alakohdan määräyksen 
täytäntöönpano tapahtuisi siten, että kansaneläkelaitos antaisi Sveitsin 
vakuutusviranomaista varten todistuksen siitä, että työntekijä tai 
perheenjäsenet taikka sekä työntekijä että perheenjäsenet kuuluvat Suomen 
järjestelmään. Tämä määräys on tarpeen sen vuoksi, että lyhytaikaisesti 
Sveitsissä työssä olevan henkilön Suomessa asuville perheenjäsenille olisi 
muutoin tullut maksettavaksi pakollinen sairausvakuutusmaksu Sveitsiin. 
Näissä tapauksissa on kysymys henkilöistä, jotka asuvat Suomessa ja joilla 
on kansallisen lainsäädännön mukaan oikeus sairausvakuutusetuuksiin sekä 
terveydenhuollon palveluihin.
Tutkintotodistukset, todistukset ja muut   asiakirjat

9 artikla. Sopimuksen 9 artiklan mukaan sopimuspuolet toteuttavat liitteen 
III mukaisesti tarvittavat toimenpiteet tutkintotodistusten, todistusten ja 
muiden asiakirjojen vastavuoroiseksi tunnustamiseksi ja 
palkkatyöntekijäksi ja itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja niinä 
toimimista sekä palvelujen tarjoamista koskevan lainsäädännön ja 
hallinnollisten määräysten yhteensovittamiseksi.
Sopimuksen liitteen III mukaan sopimuspuolet sopivat 
ammattipätevyyksien vastavuoroisen tunnustamisen alalla soveltavansa 
keskenään yhteisön säädöksiä sellaisina kuin ne ovat sopimuksen 
allekirjoittamispäivänä ja sellaisina kuin niitä on muutettu III liitteen A 
jaksossa (Sveitsiä koskevat mukautukset). Soveltaessaan III liitettä 
sopimuspuolet ottavat huomioon yhteisön säädökset, joihin viitataan liitteen 
B jaksossa. III liitteessä luetellaan direktiivit, jotka muodostavat 
ammattipätevyyksien tunnustamista koskevan yleisen järjestelmän ja 
vastaavasti direktiivit ammattialoittain. Hallituksen esityksen tekstissä ei ole 
tarkoituksenmukaista luetella kaikkia sovellettaviksi tulevia lukuisia 
direktiivejä, jotka ilmenevät liitteestä. Suomen lainsäädäntöä ja muutosten 
tarvetta koskevassa osuudessa käsitellään yksityiskohtaisemmin eräitä 
direktiivejä, joilla on erityistä merkitystä tämän esityksen sisältämien 
lakiehdotusten kannalta.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen III liitteessä 
mainittujen säädösten voimaanpanosta on säädetty muun muassa laissa 
Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän 
voimaanpanosta (1597/1992), kirkkolaissa (1054/1993), terveydenhuollon 
ammattihenkilöistä annetussa laissa,  eläinlääkärinammatin  harjoittamisesta 
annetussa laissa (29/2000), oikeudenkäymiskaaressa, asianajajista annetussa 
laissa ja tilintarkastuslaissa.
Sopimuksen johdosta Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen 
tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta annettua lakia ei tarvitse muuttaa. 
Lain 1 §:n 3 momentin mukaan lakia sovelletaan myös siten, kuin 
kelpoisuudesta ja oikeudesta harjoittaa ammattia sovitaan Euroopan 
yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden toisen osapuolen kanssa tekemässä 
sopimuksessa. Muutoksia ei tarvita myöskään kirkkolakiin, jonka 6 luvun 2 
a §:n mukaan kelpoisuudesta kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän 
virkaan on soveltuvin osin voimassa, mitä siitä on laissa Euroopan yhteisön 
yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta säädetty.
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 2 luku sisältää 
säännökset oikeudesta toimia terveydenhuollon ammattihenkilönä. Laki ei 
sisällä säännöstä sellaisia tilanteita varten, jolloin Euroopan yhteisön ja sen 
jäsenvaltioiden muun sopijapuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla 
henkilö olisi oikeutettu harjoittamaan terveydenhuollon ammattia. Tämän 
vuoksi tämä esitys sisältää ehdotuksen uudesta 14 a §:stä, jonka mukaan 
terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lain säännöksiä 
sovellettaisiin tällaisissa tapauksissa.
Asianajajien osalta sovellettaviksi tulevat asianajajien palvelujen 
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta annettu 
neuvoston direktiivi (77/249/ETY), jäljempänä asianajajadirektiivi, 
vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta 
annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä 
järjestelmästä annettu neuvoston direktiivi (89/48/ETY), jäljempänä 
tutkintotodistusdirektiivi, sekä asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen 
helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen 
pätevyys on hankittu, annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 
(98/5/EY), jäljempänä etabloitumisdirektiivi. Näin ollen kaikkia kolmea 
direktiiviä, joilla on merkitystä asianajotoimen harjoittamisen kannalta, 
tulisi soveltaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Sveitsin välillä.
Asianajajadirektiivin mukaan asianajaja voi tilapäisesti harjoittaa 
asianajajan ammattia toisessa jäsenvaltiossa käyttämällä sen valtion 
ammattinimikettä, jossa ammattipätevyys on hankittu. 
Tutkintotodistusdirektiivin mukaan asianajaja voi saada 
tutkintotodistuksensa tunnustettua vastaanottavassa jäsenvaltiossa joko 
suorittamalla direktiivissä tarkoitetun soveltuvuuskokeen tai harjoittamalla 
ammattiaan vastaanottavassa valtiossa tietyn ajan alkuperäistä 
ammattinimikettään käyttäen. Asianajajien osalta, kuten Suomikin on 
tehnyt, vastaanottava valtio voi määrätä kokeen suorittamisen pakolliseksi 
edellytykseksi.
Sekä asianajajadirektiivi että tutkintotodistusdirektiivi on Suomessa saatettu 
voimaan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n ja asianajajista annetun lain 
muutoksilla. Direktiivejä sovelletaan Euroopan talousalueen valtioiden 
välisissä suhteissa. Myös Suomen lainsäädännön muutokset on ulotettu 
koskemaan muista Euroopan talousalueen valtioista tulevia asianajajia.
Etabloitumisdirektiivin tarkoitus on entisestään helpottaa Euroopan unionin 
jäsenvaltion asianajajan mahdollisuuksia harjoittaa ammattiaan muussa 
jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu. 
Etabloitumisdirektiivi täydentää asianajaja- ja tutkintotodistusdirektiiviä 
niissä tapauksissa, joissa asianajaja asettuu pysyvästi harjoittamaan 
ammattiaan toiseen jäsenvaltioon.
Etabloitumisdirektiivi mahdollistaa sen, että toisessa Euroopan unionin 
jäsenvaltiossa ammatillisen pätevyytensä hankkinut asianajaja voi 
alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen harjoittaa pysyvästi asianajajan 
tointa toisessa jäsenvaltiossa. Samoin direktiivi mahdollistaa sen, että 
toisessa jäsenvaltiossa ammattipätevyytensä hankkinut asianajaja voi saada 
toisen jäsenvaltion asianajajan ammattinimikkeen suorittamatta 
soveltuvuuskoetta. Asianajajalla on oikeus liittyä vastaanottavan 
jäsenvaltion asianajajakuntaan ja saada tämän maan asianajajan 
ammattinimike sillä perusteella, että hän on harjoittanut alkuperäistä 
ammattinimikettään käyttäen asianajajan tointa vastaanottavassa 
jäsenvaltiossa vähintään kolmen vuoden ajan. Direktiivi ei kuitenkaan aseta 
velvollisuutta liittyä vastaanottavan jäsenvaltion asianajajakuntaan, vaan 
asianajaja voi jatkaa ammatin harjoittamista myös alkuperäistä 
ammattinimikettään käyttäen. Etabloitumisdirektiivi on Suomessa saatettu 
voimaan asianajajista annetun lain muutoksilla. Etabloitumisdirektiivin 
täytäntöönpanon yhteydessä tehdyt asianajajista annetun lain muutokset 
koskevat vain muista Euroopan unionin jäsenvaltioista tulevia asianajajia.
Suomessa, toisin kuin monissa muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ei 
ole asianajajamonopolia. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 
momentin mukaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai –avustajana saa toimia 
asianajaja tai muu rehellinen ja muutoin siihen toimeen sopiva sekä 
kykenevä täysi-ikäinen henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka 
toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. Asianajaja eli asianajajaluetteloon 
merkitty Suomen Asianajajaliiton jäsen on kuitenkin eräiltä osin 
erityisasemassa verrattuna muihin oikeudenkäyntiavustajiin. Tällaisia 
tilanteita ovat rikoksesta vangitun, vangittavaksi vaaditun sekä 18 vuotta 
nuoremman henkilön, jolle vaaditaan rangaistusta rikoksesta, josta saattaa 
seurata vapausrangaistus, avustaminen maksuttomasta oikeudenkäynnistä 
annetun lain (87/1973) 11 §:n tai yleisestä oikeusavusta annetun lain 
(104/1998) 6 §:n mukaisena avustajana, rikoksen johdosta luovutettavan 
henkilön avustaminen, asianosaisen avustaminen esitutkinnassa sekä 
rikosasiassa toimiminen puolustajana tai asianomistajan 
oikeudenkäyntiavustajana.
Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan mitä 
asianajajan oikeudesta toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana on 
säädetty, sovelletaan myös henkilöön, joka saa harjoittaa asianajajan tointa 
jossakin muussa Euroopan talousalueen valtiossa. Näin ollen toisessa 
Euroopan talousalueen valtiossa ammattipätevyytensä hankkinut asianajaja 
on ammatin harjoittamisoikeuden osalta samassa asemassa Suomen 
Asianajajaliiton jäsenen kanssa. Tämä säännös on otettu lakiin 
tutkintotodistus- ja asianajajadirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Koska 
säännöksessä mainitaan ainoastaan toisessa Euroopan talousalueen valtiossa 
ammattipätevyytensä hankkinut asianajaja eikä Sveitsi kuulu Euroopan ta-
lousalueeseen, säännöstä ehdotetaan tässä esityksessä muutettavaksi siten, 
että Sveitsistä tulevat asianajajat saatetaan samaan asemaan suomalaisten 
asianajajien ja Euroopan talousalueen valtioista tulevien asianajajien 
kanssa.
Asianajajista annettu laki sisältää Euroopan talousalueen valtioissa sekä 
Euroopan unionin jäsenvaltioissa ammattipätevyytensä hankkineita 
asianajajia koskevia säännöksiä. Euroopan talousalueen valtiosta tulevia 
asianajajia koskevat säännökset on otettu lakiin tutkintotodistus ja 
asianajajadirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä ja Euroopan unionin 
jäsenvaltioista tulevia asianajajia koskevat säännökset 
etabloitumisdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Euroopan yhteisön ja 
sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin välillä tehty sopimus edellyttää, että myös 
asianajajista annettua lakia muutetaan siten, että Sveitsistä tulevat 
asianajajat saatetaan samaan asemaan Euroopan unionin jäsenvaltioista, ja 
siten myös Euroopan talousalueen valtioista, tulevien asianajajien kanssa.
Eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettua lakia ei tarvitse muuttaa. 
Sen 4 §:n 4 momentin mukaan lakia sovelletaan myös siten, kuin 
kelpoisuudesta ja oikeudesta harjoittaa eläinlääkärinammattia sovitaan 
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden toisen osapuolen kanssa 
tekemässä sopimuksessa.   Sopimuksen johdosta on lisäksi muutettava 
tilintarkastuslain 4 §:n 4 momenttia, joka koskee keskuskauppakamarin 
hyväksymältä tilintarkastajalta (KHT) vaadittavan pätevyyden saamista 
Suomessa.
II. Yleiset määräykset ja loppumääräykset
Siirtymämääräykset ja sopimuksen  
kehittyminen

10 artikla. Sopimuksen 10 artiklassa määritellään ne asiat, joiden osalta 
Sveitsi tai EY:n jäsenvaltiot voivat poiketa sopimuksen  määräyksistä 
siirtymäkauden aikana. Sveitsi voi soveltaa määrällisiä rajoituksia 
taloudellisen toiminnan harjoittamisen aloittamiseen viiden vuoden ajan 
sopimuksen voimaantulosta. Määrälliset rajoitukset eivät ole mahdollisia 
alle neljä kuukautta kestävän oleskelun osalta. Kaikki sopimuspuolet voivat 
jatkaa tavanomaisille työmarkkinoille yhdentyneiden työntekijöiden 
ensisijaisuuden sekä toisen sopimuspuolen kansalaisten palkka- ja työolojen 
tarkastamista enintään kahden vuoden ajan. Sopimuksella perustettava 
sekakomitea tutkii näitä rajoituksia ja voi päättää voimassaolon 
enimmäisajan lyhentämisestä.
Sveitsi varaa sopimuksen voimassaolon ensimmäisen viiden vuoden aikana 
EY:n palkkatyöntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille tarkoitettuja 
uusia oleskelulupia ainakin 15 000 vuodessa vähintään vuoden voimassa 
olevia lupia ja ainakin 115 500 vuodessa 4 kuukautta – 1 vuosi voimassa 
olevia lupia. Kun sopimuksen voimaantulosta on kulunut 5 vuotta mutta ei 
vielä yli 12 vuotta, Sveitsi voi rajoittaa uusien oleskelulupien määrää 
kolmen edeltävän vuoden keskiarvoon 5 prosentilla korotettuna, jos 
johonkin luokkaan kuuluvien oleskelulupien määrä jonakin vuonna ylittäisi 
10 prosentilla kolmen edeltävän vuoden keskiarvon. Uusien oleskelulupien 
on oltava kuitenkin vähintään sanotut 15 000 ja 115 500 lupaa.
Edellä mainittuja siirtymämääräyksiä  ei sovelleta palkkatyöntekijöihin ja 
itsenäisiin ammatinharjoittajiin, joilla on lupa harjoittaa taloudellista 
toimintaa sopimuspuolen alueella sopimuksen voimaantuloajankohtana. 
Tämä koskee erityisesti maantieteellistä ja ammatillista liikkuvuutta. Alle 
vuoden oleskeluluvan haltijalla on oikeus uusia lupansa ja yli vuoden 
oleskeluluvan haltijoilla on oikeus jatkaa lupansa voimassaoloa.
Sveitsi toimittaa säännöllisesti näitä järjestelyjä koskevat tilastot ja muut 
tiedot sekakomitealle. Rajatyöntekijöihin ei sovelleta määrällisiä 
rajoituksia. Sosiaaliturvaa ja työttömyysvakuutusmaksujen korvaamista 
koskevat siirtymämääräykset sisältyvät liitteen II pöytäkirjaan.
Sopimuksen 10 artiklaa sovellettaessa I liitteen 26 – 34 artiklan 
määräyksillä täydennetään I liitteen muita määräyksiä tai korvataan ne. Kun 
sopimuksen 10 artiklassa määrättyjä rajoituksia sovelletaan, taloudellisen 
toiminnan harjoittamisen edellytyksenä on oleskelu- tai työluvan taikka 
molempien myöntäminen. Liite I sisältää siirtymämääräyksiä ja sopimuksen 
kehittymistä koskevia määräyksiä palkkatyöntekijöiden oleskelusta, 
palkkatyötä tekevistä rajatyöntekijöistä, palkkatyöntekijöiden 
paluuoikeudesta, palkkatyöntekijöiden maantieteellisestä ja ammatillisesta 
liikkuvuudesta, itsenäisten ammatinharjoittajien oleskelusta, itsenäistä 
ammattia harjoittavista rajatyöntekijöistä, itsenäisten ammatinharjoittajien 
paluuoikeudesta ja itsenäistä ammattia harjoittavien työntekijöiden 
maantieteellisestä ja ammatillisesta liikkuvuudesta. 
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve.  Sopimuksen 10 artikla ei edellytä 
Suomessa uutta lainsäädäntöä.
Valitusten käsittely

11 artikla. Sopimuksen 11 artiklan mukaan sopimuksessa tarkoitetut 
henkilöt voivat valittaa sopimuspuolten viranomaisille sopimuksen 
määräysten soveltamisesta. Valitukset on käsiteltävä kohtuullisessa 
määräajassa. Päätöksestä tai määräajan laiminlyömisestä on oikeus hakea 
muutosta kansalliselta tuomioistuimelta.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimus, joka on asianmukaisesti 
saatettu Suomessa voimaan, on osa Suomen oikeusjärjestystä. Sopimuksen 
velvoitteisiin voidaan siten vedota tuomioistuimissa ja muissa 
toimivaltaisissa viranomaisissa. Sopimuksen määräykset on siten otettava 
huomioon esimerkiksi silloin, kun Sveitsin kansalainen käyttää 
ulkomaalaislaissa tarkoitettua muutoksenhakumahdollisuutta. Velvollisuus 
käsitellä tässä sopimuksessa tarkoitettu asia kohtuullisessa määräajassa 
sisältyy jo perustuslain 21 §:ään, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada 
asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain 
mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja 
velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman 
lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Sopimuksen 11 artikla ei edellytä 
muutoksia Suomen lainsäädäntöön.
Edullisempaa kohtelua koskevat säännökset

12 artikla. Selvyyden vuoksi 12 artiklassa määrätään, että sopimus ei estä 
soveltamasta edullisempia kansallisia säännöksiä sopimuspuolten 
kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä.
Vallitsevan tilan säilyttäminen

13 artikla. Sopimuksen 13 artikla sisältää määräyksen, jonka mukaan 
sopimuspuolet sitoutuvat olemaan toteuttamatta sopimuksen 
allekirjoittamisesta alkaen uusia sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia 
rajoittavia toimenpiteitä. Määräyksen tarkoituksena on estää sopimuksen 
määräysten kiertäminen esimerkiksi siten, että juuri ennen sopimuksen 
voimaantuloa toteutetaan toimenpiteitä, jotka heikentäisivät sopimuksen 
voimaantuloajankohtaan sidottuja oikeuksia.
Sekakomitea

14 artikla. Sopimuksen 14 artiklalla perustetaan sekakomitea, joka 
muodostuu sopimuspuolten edustajista ja joka vastaa sopimuksen 
hallinnoinnista ja moitteettomasta soveltamisesta. Sekakomitea voi tehdä 
suosituksia ja päätöksiä. Päätökset tehdään yksimielisesti. Sekakomitea 
päättää sopimuksen toiminnalle mahdollisimman vähän häiriötä 
aiheuttavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on korjata vakavia 
taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia. Sekakomitea kokoontuu vähintään 
kerran vuodessa ja EY:n jäsenvaltioiden edustajat voivat osallistua sen 
kokouksiin.
Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus on yksi osa 
sopimuspakettia, joka on tarkoitus yhteisön puolelta tehdä EY:n 
perustamissopimuksen 310 artiklassa tarkoitettuna assosiaatiosopimuksena. 
Toisin kuin assosiaatiosopimusten yhteydessä yleensä näillä sopimuksilla ei 
perusteta assosiaationeuvoston tasoista toimielintä. Näin ollen sekakomitea 
on tämän sopimuksen täytäntöönpanosta vastaava ylin toimielin.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen 14 artikla kuuluu 
lainsäädännön alaan. Se ei kuitenkaan edellytä asiasisältöistä lainsäädäntöä, 
vaan määräykset voidaan panna täytäntöön esityksessä annettavaksi 
ehdotettavan blankettilain nojalla.
Liitteet, pöytäkirjat ja julistukset

15 artikla. Sopimuksen 15 artiklan mukaan sen liitteet ja pöytäkirjat ovat 
erottamaton osa sopimusta. Sopimukseen liittyy kaksi pöytäkirjaa: Vapaa-
ajan asuntoja Tanskassa koskeva pöytäkirja ja Ahvenanmaata koskeva 
pöytäkirja.  Suomen liittymissopimukseen liittyvän Ahvenanmaata 
koskevan pöytäkirjan olisi katsottava koskevan henkilöiden vapaata 
liikkuvuutta koskevaa sopimusta ilman erityistä mainintaakin, koska 
sopimuksen alueellinen soveltamisala kattaa sopimuksen 24 artiklan 
mukaan alueet, joihin sovelletaan EY:n perustamissopimusta siinä 
määrätyin edellytyksin. Koska Tanska kuitenkin halusi, että sopimukseen 
lisätään erillinen pöytäkirja kiinteän omaisuuden hankkimisesta Tanskasta, 
jossa sovitaan että EY:n perustamissopimukseen liitettyä vastaavaa 
pöytäkirjaa on sovellettava, katsottiin Ahvenanmaata koskeva erityinen 
pöytäkirja selvyyden vuoksi tarpeelliseksi.
Liitteiden ja pöytäkirjojen määräyksiä on selvitetty pääsopimuksen 
asianomaisten määräysten yhteydessä. Sopimuksen 15 artiklassa todetaan, 
että julistukset ovat päätösasiakirjassa. Sopimuksen päätösasiakirjaan 
sisältyy sekä EY:n ja sen jäsenvaltioiden ja Sveitsin yhteisiä julistuksia että 
sopimuspuolten yksipuolisia julistuksia, joita selostetaan seuraavassa:
— Yhteinen julistus palvelujen tarjonnan yleisestä vapauttamisesta. 
Sopimuspuolet sitoutuvat aloittamaan mahdollisimman pian neuvottelut 
palvelujen tarjonnan yleisestä vapauttamisesta yhteisön säännösten 
perusteella.
— Yhteinen julistus Sveitsissä asuvien EY:n toimielimistä eläkkeelle 
jääneiden henkilöiden eläkkeistä. Komissio ja Sveitsi sitoutuvat etsimään 
tyydyttävää ratkaisua EY:n toimielimistä eläkkeelle jääneiden henkilöiden 
eläkkeiden kaksinkertaista verotusta koskevaan ongelmaan.
— Yhteinen julistus sopimuksen soveltamisesta. Sopimuspuolet toteuttavat 
tarvittavat toimenpiteet yhteisön säännöstön soveltamiseksi toisen 
sopimuspuolen kansalaisiin tekemänsä sopimuksen mukaisesti.
— Yhteinen julistus tulevista lisäneuvotteluista. EY ja Sveitsi julistavat 
aikomuksensa aloittaa neuvottelut sopimusten tekemiseksi yhteiseen etuun 
kuuluvilla aloilla, kuten vuoden 1972 vapaakauppasopimuksen pöytäkirjan 
2 saattaminen ajan tasalle sekä Sveitsin osallistuminen tiettyä koulutusta, 
nuorisoa, viestimiä, tilastointia ja ympäristöä koskeviin yhteisön ohjelmiin. 
Neuvotteluja on valmisteltava nopeasti sopimuspaketin neuvottelujen 
päättymisen jälkeen. Neuvosto on jo tähän mennessä antanut komissiolle 
valtuudet neuvotella yhteisön puolesta Sveitsin osallistumisesta Euroopan 
ympäristökeskuksen toimintaan, Euroopan yhteisön ja  Sveitsin valaliiton 
välisestä tilastoalan yhteistyötä koskevasta sopimuksesta ja 
yhteistyösopimuksesta petosten ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi. 
Sveitsi on ilmaissut kiinnostuksensa laajentaa suhteita myös useille muille 
aloille.
— Sveitsin julistus sopimuksen voimassaolon jatkamisesta. Sveitsi ilmoittaa 
omien sisäisten menettelyjen mukaisesti kantansa sopimuksen 
voimassaolon jatkamisesta sopimuksen seitsemännen soveltamisvuoden 
aikana.
— Sveitsin julistus maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta. Sveitsi 
vahvistaa aikovansa tiivistää yhteistyötään EU:n ja sen jäsenvaltioiden 
kanssa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan alalla. Sveitsi on valmis 
osallistumaan turvapaikkahakemusten koordinointijärjestelmään EU:ssa ja 
ehdottaa Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioon jätetyn turvapaikkahakemuksen 
käsittelystä vastuussa olevan valtion ratkaisemisesta tehdyn 
yleissopimuksen (SopS 85/1997) (niin sanottu Dublinin yleissopimus) 
kanssa rinnakkaisen yleissopimuksen tekemistä.
— Sveitsin julistus tutkintotodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta 
arkkitehtuurin alalla. Sveitsi ehdottaa, että sopimuksella perustettava 
sekakomitea hyväksyisi heti sen aloitettua toimintansa, että sopimuksen 
liitteeseen III sisällytetään Sveitsin "Universities of applied sciences" -
korkeakoulujen antamat arkkitehtien tutkintotodistukset.
— EY:n ja sen jäsenvaltioiden julistus liitteessä I olevista 1 ja 17 artiklasta. 
EY ja sen jäsenvaltiot ilmoittavat, että sopimuksen liitteessä I olevat 1 ja 17 
artikla eivät rajoita rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen yhteydessä 
tapahtuvaa kolmannen maan kansaisuuden omaavien työntekijöiden 
lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan yhteisön säännöstön 
soveltamista.
— Julistus Sveitsin osallistumisesta komiteoiden työhön. Neuvosto 
hyväksyy sen, että Sveitsin edustajat osallistuvat tarkkailijoina Sveitsiä 
koskevien asioiden käsittelyyn tutkimusohjelmia käsittelevissä komiteoissa, 
siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnassa, 
korkeakoulututkintojen vastavuoroista tunnustamista käsittelevässä 
koordinointiryhmässä, lentoliikennereittejä ja kilpailusääntöjen soveltamista 
lentoliikennealalla käsittelevissä neuvoa-antavissa komiteoissa. Sveitsin 
edustajat eivät ole läsnä äänestyksissä. Muissa sopimuksen soveltamisalaan 
kuuluvia aloja käsittelevissä komiteoissa komissio kuulee Sveitsin edustajia 
ETA-sopimuksen 100 artiklan mukaisesti.
Viittaukset yhteisön oikeuteen

16 artikla. Sopimuksen artiklojen läheisyys yhteisöoikeuteen ilmenee 16 
artiklassa, jossa määrätään, että sopimuspuolten on toteutettava kaikki 
tarvittavat toimenpiteet sopimuksessa viitatuissa EY:n säädöksissä olevien 
oikeuksien ja velvollisuuksien noudattamiseksi myös sopimuspuolten välisissä 
suhteissa. Ennen sopimuksen allekirjoittamista edeltävä EY:n tuomioistuimen 
oikeuskäytäntö otetaan suoraan huomioon sopimuksen soveltamisessa. 
Tarvittaessa sekakomitea määrittää myöhemmän oikeuskäytännön seuraukset.
Lainsäädännön kehittyminen

17 artikla. Sopimuspuolen on 17 artiklan mukaan ilmoitettava 
sekakomitealle sopimukseen liittyvän kansallisen lainsäädäntönsä 
muuttamista koskevan menettelyn aloittamisesta ja viimeisten 
oikeusasteiden oikeuskäytännön muuttumisesta. Kysymyksistä 
keskustellaan sekakomiteassa.
Sopimuksen uudelleen tarkastelu

18 artikla. Jos sopimuspuoli haluaa, että sopimusta tarkastellaan uudelleen, 
sen tulee jättää sitä koskeva ehdotus sekakomitealle. Sopimuksen 
muutokset tulevat voimaan, kun sopimuspuolten sisäiset menettelyt on 
saatettu päätökseen. Sopimuksen liitteiden II ja III muutoksista päättää 
kuitenkin sekakomitea ja ne voivat tulla voimaan heti päätöksen tekemisen 
jälkeen.
Riitojen ratkaisu

19 artikla. Sopimuspuolet voivat jättää kaikki sopimuksen tulkintaa ja 
soveltamista koskevat riidat sekakomitealle, jolla on valtuudet ratkaista 
riidat. Sopimuksen 14 artiklan mukaisesti sekakomitea muodostuu 
sopimuspuolten edustajista ja se tekee päätöksensä yksimielisesti.
Suhde sosiaaliturvaa koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin

20 artikla. Jos sopimuksen II liitteessä ei toisin määrätä, Sveitsin ja EY:n 
jäsenvaltioiden sosiaaliturvaa koskevien kahdenvälisten sopimusten 
soveltaminen lakkautetaan sopimuksen voimaantulosta lukien siltä osin, 
kuin tällä sopimuksella säännellään samaa asiaa.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomella on Sveitsin kanssa 
sopimus sosiaaliturvasta (SopS 64/1986). Sosiaaliturvajärjestelmien 
yhteensovittamista koskeva sopimuksen liite II sisältää erityisen viittauksen 
Suomen ja Sveitsin välisen sopimuksen 5 artiklan 2 kohtaan (eläkkeiden 
maksaminen sopimuspuolten ulkopuolelle), joka jää voimaan.
Suhde kaksinkertaista verotusta koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin

21 artikla. Tämän sopimuksen määräykset eivät vaikuta Sveitsin ja EY:n 
jäsenvaltioiden kaksinkertaista verotusta koskevien kahdenvälisten 
sopimusten määräyksiin. Erityisesti sopimus ei vaikuta niissä oleviin 
rajatyöntekijöiden määritelmiin. Sopimus ei estä kohtelemasta kansallista 
verolainsäädäntöä sovellettaessa eri tavalla verovelvollisia, joiden 
olosuhteet eivät ole keskenään verrannollisia, erityisesti asuinpaikan osalta. 
Sopimus ei myöskään estä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on verojen 
tosiasiallisen kantamisen, maksamisen ja perimisen varmistaminen taikka 
veronkierron estäminen.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomella on Sveitsin kanssa 
sopimus kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi perintöverojen alalla 
(SopS 9/1957) ja sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan 
kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 90/1993). Suomi pyrki 
sopimusneuvotteluissa varmistamaan kahdenvälisten verosopimusten 
jättämisen sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sopimuksen 21 
artiklan määräys vastaa Suomen tavoitteita.
Suhde muita aloja kuin sosiaaliturvaa ja kaksinkertaista verotusta koskeviin 
kahdenvälisiin sopimuksiin
22 artikla. Sopimus ei vaikuta muihin Sveitsin ja EY:n jäsenvaltioiden 
välisiin sopimuksiin sikäli kuin ne ovat yhteensopivia tämän sopimuksen 
kanssa. Jos muut sopimukset eivät ole yhteensopivia tämän kanssa, 
sovelletaan ensisijaisesti tätä sopimusta.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomella on 
sosiaaliturvasopimuksen ja verosopimusten ohella Sveitsin kanssa seuraavat 
kahdenväliset sopimukset: väliaikainen kauppasopimus ja sen lisäsopimus, 
sovinto- ja oikeudellista menettelyä koskeva sopimus, sopimus 
kansalaisten, yhtiöiden, osuuskuntien ja yhtymäin kohtelusta toisessa 
sopimusmaassa, sopimus harjoittelijain vaihdosta, sopimus 
maahantuloleimausten poistamisesta, lentoliikennesopimus ja 
kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskeva sopimus. Sopimukset sisältävät 
joiltakin osin vanhentuneita määräyksiä ja joiltakin osin henkilöiden 
vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen kanssa ristiriitaisia määräyksiä. 
Esimerkiksi sopimus harjoittelijain vaihdosta sisältää työlupaa, 
harjoittelukauden enimmäispituutta ja harjoittelijoiden yläikärajaa koskevia 
määräyksiä, jotka eivät ole kaikilta osin yhdenmukaisia henkilöiden vapaata 
liikkuvuutta koskevan sopimuksen määräysten kanssa. Tämän sopimuksen 
22 artiklan määräysten mukaan on sitä sovellettava aiemman kahdenvälisen 
sopimuksen sijasta niiltä osin kuin sopimukset eivät ole yhteensopivia.
Suomen ja Sveitsin välillä vuonna 1927 tehtyä väliaikaista 
kauppasopimusta muutettiin ja täydennettiin vuonna 1958 tehdyllä 
lisäsopimuksella. Kauppapoliittisen kehityksen ja erityisesti Sveitsin ja 
EY:n välillä vuonna 1972 tehdyn vapaakauppasopimuksen johdosta 
Sveitsin ja Suomen välinen kauppasopimus on menettänyt merkityksensä. 
Suomen ja Sveitsin kesken on käyty keskusteluja sopimuksen 
lakkauttamisesta ja asiasta on yhteisymmärrys sopimuspuolten kesken. 
Ottaen huomioon sen, että vanha kauppasopimus sisältää myös sellaisia 
määräyksiä, jotka liittyvät henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen 
("kauppamatkustajain kohtelu"), on tarkoituksenmukaista, että 
kauppasopimus irtisanotaan samalla, kun Suomi hyväksyy henkilöiden 
vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen. Irtisanomisen ajoittamista 
sanotulla tavalla puoltaa myös se, että Sveitsin ja EY:n välisen 
sopimuspaketin muut sopimukset tulevat voimaan samanaikaisesti kuin 
henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus. Suomen ja Sveitsin 
välisen vanhan kauppasopimuksen määräykset menettävät näin täysin 
merkityksensä. Eduskunnalta pyydetään tässä esityksessä näin ollen 
hyväksymistä myös kauppasopimuksen irtisanomiselle.
Saavutetut oikeudet

23 artikla. Jos sopimus irtisanottaisiin tai sen voimassaoloa ei jatkettaisi, 
yksilöiden saavuttamiin oikeuksiin ei kuitenkaan puututa ja sopimuspuolet 
päättävät yhteisellä sopimuksella, mitä tehdään oikeuksille, joita ollaan 
juuri myöntämässä.
Alueellinen soveltamisala

24 artikla. Sopimusta sovelletaan Sveitsin alueeseen sekä alueisiin, joihin 
sovelletaan EY:n perustamissopimusta siinä määrätyin edellytyksin.  
Selvyyden vuoksi sopimukseen on liitetty Ahvenmaata koskeva pöytäkirja, 
jossa todetaan, että Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn 
sopimuksen Ahvenmaata koskevaa pöytäkirjaa N:o 2 sovelletaan myös 
tähän sopimukseen.
Voimaantulo ja kesto

25 artikla. Sopimuspuolten on ratifioitava tai hyväksyttävä sopimus. Se 
tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä 
päivänä, jona kaikkien sopimuspakettiin kuuluvan seitsemän sopimuksen 
ratifioimiskirjojen tallettamisesta tai hyväksymisestä on ilmoitettu viimeksi. 
Sopimus on voimassa aluksi seitsemän vuotta. Sopimus uusitaan 
määräämättömäksi ajaksi, jollei EY tai Sveitsi ilmoita muuta ennen 
voimassaoloajan päättymistä. Tämä sopimus ja sopimuspakettiin kuuluvat 
muut kuusi sopimusta lakkaavat olemasta voimassa kuuden kuukauden 
kuluttua siitä, kun EY tai Sveitsi on ilmoittanut, että ei aio jatkaa 
sopimuksen voimassaoloa tai on irtisanonut sopimuksen. Tämä niin sanottu 
giljotiinilauseke sitoo koko sopimuspaketin yhdeksi kokonaisuudeksi, 
vaikka sopimusten määräykset ovat eräitä ristikkäisiä viittauksia 
lukuunottamatta toisistaan riippumattomia.
Todistusvoimaiset kielet

Sopimuksen loppulausekkeen mukaan sopimuksen yksitoista kieltä, 
mukaan luettuna suomen  ja ruotsin kieli, ovat yhtä todistusvoimaisia.
2.	Lakiehdotusten perustelut
2.1.	Laki Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin 
valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen 
lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten  voimaansaattamisesta
1 §. Lain 1 § sisältää säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne 
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen määräykset, jotka  
kuuluvat lainsäädännön alaan. Niiltä osin kuin sopimuksen lainsäädännön 
alaan kuuluvat määräykset ovat ristiriidassa Suomessa lailla annettujen 
säännösten kanssa, on hallituksen esitykseen sisällytetty lisäksi ehdotukset 
asianomaisten lakien muuttamisesta.
2 §. Lain 2 § sisältää säännöksen, jonka mukaan lain täytäntöönpanosta 
voidaan antaa tarkempia säännöksiä tasavallan presidentin asetuksella.
3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella 
säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen 
osalta voimaan.
2.2.	Ulkomaalaislaki
Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten ja Euroopan talousalueeseen 
kuuluvien valtioiden kansalaisten liikkumisesta säädetään ulkomaalaislaissa 
samoissa pykälissä, koska kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat 
osallisina Euroopan talousaluetta koskevassa sopimuksessa. Nyt 
ehdotettavalla ulkomaalaislain muutoksella näihin pykäliin lisättäisiin 
maininta Sveitsin valtion kansalaisista. Henkilöiden vapaata liikkumista 
koskevat säännökset ovat hyvin samanlaiset kaikissa näissä sopimuksissa. 
Lain soveltamiskäytännön kannalta on perusteltua omaksua samat 
periaatteet myös Sveitsin osalta.
8 a §. Euroopan talousalueen ja Sveitsin kansalaisen maahantulon 
edellytykset Pykälän 1 momentin mukaan ETA-valtion kansalaisen 
maahantulo edellyttää, että hän esittää voimassa olevan henkilötodistuksen 
tai passin ja että hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja 
turvallisuutta tai kansanterveyttä. Sveitsin kansalaisen osalta nämä 
edellytykset ilmenevät sopimuksen I liitteen 1 ja 5 artiklasta. Pykälän 2 
momentissa säädetään ETA-valtion kansalaisen sallitusta maassa 
oleskeluajasta ilman oleskelulupaa. Säännös vastaa sopimuksen I liitteen 2 
artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 2 kohdan määräyksiä. Tämän vuoksi 
ehdotetaan, että pykälään lisätään ETA-valtion kansalaisen rinnalle 
maininta Sveitsin kansalaisesta.
16 §. Oleskelulupalajit. Pykälän 4 momentissa säädetään ETA-valtion 
kansalaiselle ja hänen perheenjäsenelleen myönnettävän oleskeluluvan 
pituudesta. Säännös vastaa sopimuksen liitteessä I olevaa periaatetta vä-
hintään viiden vuoden pituisista oleskeluluvista ja liitteen 3 artiklan 
määritelmää perheenjäsenistä. Tämän vuoksi ehdotetaan, että pykälään 
lisätään ETA-valtion kansalaisen rinnalle maininta Sveitsin kansalaisesta.
18 b §. Perheenjäsen. Pykälän 3 momentin mukaan ETA-valtion 
kansalaisen perheenjäsenistä säädetään 16 §:n 4 momentissa. Ehdotetaan, 
että pykälään lisätään ETA-valtion kansalaisen rinnalle maininta Sveitsin 
kansalaisesta, jolloin se vastaa muutettavaksi ehdotettua 16 §:n 4 
momenttia.
25 §. Työlupavelvollisuudesta vapautetut. Pykälän 3 momentin mukaan 
ETA-valtion kansalainen, tämän puoliso ja heidän alle 21-vuotiaat taikka 
huollettavat lapsensa eivät tarvitse työlupaa. Sopimuksen I liitteen 3 artiklan 
5 kohdan mukaan oleskeluoikeuden omaavan henkilön puolisolla ja alle 21-
vuotiailla tai huollettavilla lapsilla on kansalaisuudesta riippumatta oikeus 
ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa. Ehdotetaan, että pykälään 
lisätään ETA-valtion kansalaisen rinnalle maininta Sveitsin kansalaisesta.
37 §. Käännyttämisen perusteet. Pykälän 3 momentin mukaan ETA-
sopimukseen perustuvan oleskeluoikeuden omaava ulkomaalainen voidaan 
käännyttää vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä 
kansanterveyteen perustuvasta syystä. Säännös vastaa I liitteen 5 artiklan 1 
kohdan määräystä, minkä vuoksi ehdotetaan, että momenttiin lisätään 
maininta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton 
välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen 
perustuvasta oleskeluoikeudesta.
40 §. Maasta karkottamisen perusteet.  
Pykälän 3 momentin mukaan ETA-sopimukseen perustuvan 
oleskeluoikeuden omaava ulkomaalainen voidaan karkottaa vain yleiseen 
järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä. 
Säännös vastaa I liitteen 5 artiklan 1 kohdan määräystä, minkä vuoksi 
ehdotetaan, että momenttiin lisätään maininta Euroopan yhteisön ja sen 
jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta 
liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen perustuvasta oleskeluoikeudesta.
Tarkemmat säännökset ja määräykset. Sopimus ja ehdotetut ulkomaalaislain 
muutokset eivät aiheuta muutoksia ulkomaalaisasetukseen. 
Sisäasiainministeriön ja työministeriön maahantuloa, maassa oleskelua ja 
työntekoa koskevia määräyksiä tullaan tarkistamaan asian johdosta.
 Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin 
asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee 
Suomen osalta voimaan.
2.3.	Oikeudenkäymiskaari
15 luvun 2 §. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 2 momenttia 
ehdotetaan muutettavaksi siten, että Sveitsistä tulevat asianajajat 
saatettaisiin oikeudenkäyntiasiamiehenä ja –avustajana toimimisen osalta 
samaan asemaan suomalaisten asianajajien eli Suomen Asianajajaliiton 
jäsenten kanssa. Sveitsiä ei kuitenkaan ehdoteta mainittavaksi 
nimenomaisesti, vaan esityksessä ehdotetaan, että rinnastus koskisi 
asianajajia, jotka saavat harjoittaa asianajotoimintaa sellaisessa valtioissa, 
jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen 
asianajajan ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta. Siitä on 
se etu, että jos Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot tekevät jonkin muun 
valtion kanssa sopimuksen Euroopan yhteisön säädösten soveltamisesta, 
pykälää ei tarvitse muuttaa uudelleen. Tällä hetkellä Sveitsi on ainoa valtio, 
jonka kanssa on tehty vastavuoroista tunnustamista koskeva sopimus.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin 
asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee 
Suomen osalta voimaan.
2.4.	Laki asianajajista
13 a §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että mitä asianajajista annetussa 
laissa ja yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen vahvistamisesta annetussa 
oikeusministeriön päätöksessä (191/1959) säädetään henkilöstä, jolla on 
asianajajan ammattipätevyys Euroopan unionin jäsenvaltiossa, 
sovellettaisiin myös henkilöön, jolla on asianajajan ammattipätevyys 
valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet 
sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta.
Ehdotetun säännöksen perusteella Sveitsissä ammattipätevyytensä 
hankkineisiin asianajajiin sovellettaisiin samoin kaikkia säännöksiä, jotka 
koskevat sekä Euroopan talousalueen valtioissa että Euroopan unionin 
jäsenvaltioissa ammattipätevyytensä hankkineita asianajajia. Sveitsiläisiin 
asianajajiin sovellettaisiin siten etabloitumisdirektiivin täytäntöönpanon 
yhteydessä lakiin otettuja säännöksiä, joten he voisivat päästä Suomen 
Asianajajaliiton jäseniksi soveltuvuuskoetta suorittamatta, mikä ei ole 
mahdollista niille asianajajille, jotka tulevat sellaisista Euroopan 
talousalueen valtioista, jotka eivät kuulu Euroopan unioniin.
Sveitsissä asianajajan tointa harjoittamaan oikeutetun henkilön kannalta 
ehdotus merkitsisi sitä, että hän voisi liittyä Suomen Asianajajaliiton 
jäseneksi joko lain 3 §:n 2 tai 3 momentissa säädetyllä tavalla. Hän voisi 
hakea jäsenyyttä suoritettuaan soveltuvuuskokeen tai harjoitettuaan 
asianajotoimintaa Suomessa EU-luetteloon merkittynä säännöllisesti 
vähintään kolmen vuoden ajan. Sveitsiläisen asianajajan olisi ilmaistava 
ammattinimikkeensä siten kuin lain 5 a §:ssä säädetään. Hänellä olisi oikeus 
lain 5 b §:n mukaisesti kirjoittautua asianajajayhdistyksen eli Suomen 
Asianajajaliiton, pitämään EU-luetteloon. Jos hän kirjoittautuisi EU-
luetteloon, häneen sovellettaisiin kaikkia EU-luetteloon kirjoittautuneita 
asianajajia koskevia säännöksiä.
Asianajajista annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan asianajajaksi voidaan 
hyväksyä vain Suomen tai jonkin muun Euroopan talousalueen valtion 
kansalainen. Lain 5 §:n 2 momentin mukaan asianajaja ei ilman 
asianajajayhdistyksen lupaa saa harjoittaa asianajajan tointa ulkomailla 
muualla kuin Euroopan talousalueen valtiossa. Ehdotettu säännös 
tarkoittaisi myös sitä, että asianajajaksi voitaisiin hyväksyä Sveitsin 
kansalainen eikä asianajotoimen harjoittamiseen Sveitsissä tarvittaisi 
asianajajayhdistyksen lupaa.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin 
asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee 
Suomen osalta voimaan.
2.5.	Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
14 a §. Lain soveltaminen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden 
tekemässä sopimuksessa tarkoitettuihin henkilöihin. Ehdotetun säännöksen 
mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lain säännöksiä 
sovellettaisiin myös henkilöön, joka EY:n ja sen jäsenvaltioiden muun 
sopijapuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu toimimaan 
terveydenhuollon ammattihenkilönä. Tällöin Sveitsin kansalaisiin voitaisiin 
soveltaa terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain säännöksiä 
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden Sveitsin valaliiton kanssa 
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tekemän sopimuksen hyväksymisen 
jälkeen kyseisen sopimuksen edellyttämällä tavalla. Jos Euroopan yhteisö ja 
sen jäsenvaltiot solmivat myöhemmin vastaavanlaisia sopimuksia muun 
sopimuspuolen kanssa, säännöstä voitaisiin soveltaa myös näissä tilanteissa.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin 
asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee 
Suomen osalta voimaan.
2.6.	Tilintarkastuslaki
4 §:n 4 momentti. Nykymuodossaan tilintarkastuslain  4 §:n 4 momentti 
oikeuttaa ETA-maiden kansalaiset tietyin lisäedellytyksin (lisätutkinto ja 
annettava vakuutus) saamaan keskuskauppakamarin hyväksymältä 
tilintarkastajalta vaadittavan pätevyyden Suomessa. Ehdotuksen mukaan 
tilintarkastuslain 4 §:n 4 momentissa säädettyä sovellettaisiin myös 
henkilöön, jolla on tilintarkastajan toimen harjoittamisen ammattipätevyys 
valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet 
sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta. Sveitsiä 
nimeltä mainitsematta 4 §:n 4 momenttia voitaisiin soveltaa myös Sveitsiin.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin 
asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee 
Suomen osalta voimaan.
2.7.	Opintotukilaki
Yleistä. Opintotukilain 1 §:n 2 momentin mukaan, mitä opintotukilaissa 
säädetään Suomen kansalaisesta, sovelletaan Euroopan talousalueesta 
tehdyn sopimuksen osapuolena olevan maan kansalaiseen, jos hän kyseisen 
sopimuksen perusteella on oikeutettu opintotukeen. Euroopan yhteisön ja 
sen jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 
osapuolena olevan maan kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus 
opintotukeen määräytyy työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön 
alueella annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 mukaan. 
Työntekijäksi katsotaan myös itsenäinen ammatinharjoittaja.
1 §:n 2 momentti. Lain soveltamisalaa koskevaa säännöstä ehdotetaan 
muutettavaksi siten, että Suomen kansalaista koskevia säännöksiä 
sovellettaisiin henkilöön, jolla Euroopan yhteisön lainsäädännön tai 
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa 
tekemän sopimuksen  nojalla on oikeus saada Suomesta opintotukea. 
Tällöin säännöstä voitaisiin edelleen soveltaa Euroopan yhteisön ja 
Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevien 
valtioiden kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä edellä mainitussa 
asetuksessa edellytetyllä tavalla. Säännöksen sanamuotoa ehdotetaan 
täsmennettäväksi siten, että sana kansalainen korvattaisiin sanalla henkilö, 
koska työntekijän perheenjäseneltä ei edellytetä sopimuspuolena olevan 
valtion kansalaisuutta.
Sveitsin kansalaiseen voitaisiin soveltaa Suomen kansalaista koskevia 
opintotukilain säännöksiä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden Sveitsin 
valaliiton kanssa henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tekemän sopimuksen 
hyväksymisen jälkeen kyseisen sopimuksen edellyttämällä tavalla. Jos EY 
ja sen jäsenvaltiot solmivat myöhemmin vastaavanlaisia sopimuksia muiden 
valtioiden kanssa, säännöstä voitaisiin soveltaa myös näiden sopimusten 
perusteella opintotukeen oikeutetuiksi tuleviin henkilöihin.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin 
asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee 
Suomen osalta voimaan.
2.8.	Laki eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen 
tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain 
kumoamisesta
1 §. Lailla ehdotetaan kumottavaksi Suomen ja Sveitsin väliseen 
väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen valtionsisäistä 
voimaansaattamista koskeva eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen 
kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä 
annettu laki sopimuksen irtisanomisen johdosta.
2 §. Lain voimaantulosta päättäisi tasavallan presidentti siten, että 
voimaansaattamislaki kumottaisiin siitä päivästä lukien, kun irtisanominen 
tulee voimaan.
3.	Voimaantulo
Sopimuspuolten on ratifioitava tai hyväksyttävä sopimus henkilöiden 
vapaasta liikkuvuudesta. Se tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen 
kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona kaikkien sopimuspakettiin 
kuuluvan seitsemän sopimuksen ratifioimiskirjojen tallettamisesta tai 
hyväksymisestä on ilmoitettu viimeksi. Sopimuspuolten alkuperäisenä 
päämääränä on ollut, että sopimus saataisiin voimaan vuoden 2001 alusta. 
Sopimuksen vaadittua EY:n jäsenmaissa arvioitua pidemmän käsittelyajan 
on pyrkimyksenä nyt, että sopimus saataisiin voimaan kesällä 2001. 
Esitykseen liittyvät lait ehdotetaan tuleviksi voimaan tasavallan presidentin 
asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus. Eräiden 
Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen 
säännösten hyväksymisestä annetun lain kumoamista koskeva laki 
ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella 
säädettävänä ajankohtana, kun sopimuksen irtisanominen tulee voimaan.
Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus sisältää määräyksiä, 
jotka kuuluvat Ahvenmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n  mukaan 
maakunnan lainsäädäntövaltaan. Esitykseen liittyvän voimaansaattamislain 
voimaantulemiselle on siten saatava itsehallintolain 59 §:n 2 momentin 
mukaan Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyminen. Jos Ahvenanmaa 
hyväksyy voimaansaattamislain, on tästä otettava asianmukainen maininta 
lain voimaantuloa koskevaan asetukseen.
4.	Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus on koko Sveitsin 
sopimuspaketin ainoa niin sanottu jaetun toimivallan sopimus, jonka 
määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain yhteisön toimivaltaan. 
Suomi hyväksyy siten sopimuksen perustuslain 93 §:n 1 momentin ja 94 §:n 
mukaisesti niiltä osin kuin sopimuksen määräykset kuuluvat jäsenvaltioiden 
toimivaltaan. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivallan raja ei ole 
selväpiirteinen, eikä sopimus sisällä määräystä, joka osoittaisi toimivallan 
jakautumisen. Kun sopimuksen hyväksymistä koskeva päätös Euroopan 
unionissa on tehty EY:n perustamissopimuksen 310 artiklan nojalla, ei 
myöskään käytetystä oikeusperustasta ole johdettavissa yksityiskohtaista 
toimivaltaa koskevaa jakoa. Hallituksen käsityksen mukaan sopimus tehtiin 
sekasopimuksena sen vuoksi, että yhteisöllä on verrattain rajoitettu 
toimivalta kolmansien valtioiden kansalaisten liikkuvuutta koskevissa 
asioissa. Sveitsin kanssa tehdyn sopimuksen keskeinen sisältö on yhteisön 
henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sääntelyn soveltamisalan 
laajentaminen koskemaan myös Sveitsin kansalaisia. Yhteisön oikeuden 
nykyisessä kehitysvaiheessa tällaisen päätöksen tekeminen on pitkälti 
jäsenvaltioiden toimivallassa. Seuraavassa käsitellään sopimuksen artikloja 
siltä osin kuin ne hallituksen käsityksen mukaan edellä esitetystä syystä 
kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan.
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa 
sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät 
lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan 
tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki 
aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen 
määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos 
määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä 
tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai 
velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on 
perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta 
asiasta on voimassa lain säännöksiä tai siitä on Suomessa vallitsevan 
käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin 
määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen 
kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).
Sopimuksen 2—11 artikla ja niihin liittyvät liitteiden sisältämät tarkemmat 
säännökset sekä sopimuksen institutionaaliset määräykset sisältävät lukuisia 
lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ja edellyttävät siten eduskunnan 
suostumusta.
Sopimuksen 2 artiklaan sisältyvään syrjimättömyysperiaatteen ja siihen 
liittyvän liitteen I, II ja III määräysten toteuttamiseen liittyvät Suomessa 
muun muassa perustuslain 6 §, työsopimuslain 17 § (uuden työsopimuslain 
2 luvun 2 §) ja rikoslain 47 luvun 3 §. Määräykset kuuluvat lainsäädännön 
alaan.
Sopimuksen 3 artiklan ja sitä tarkentavan I liitteen 1 artiklan määräykset 
koskevat sopimuksessa tarkoitettujen henkilöiden maahantuloa. 
Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisten oikeudesta tulla 
Suomeen säädetään lailla. Kyseiset määräykset toteutetaan Suomessa 
pääosin ulkomaalaislain ja  
-asetuksen säännöksillä. Ne kuuluvat lainsäädännön alaan  myös siitä 
syystä, että ne sisältävät yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita 
koskevia seikkoja ja koska niistä on Suomessa voimassa laintasoista 
sääntelyä.
Sopimuksen 4 artiklan oleskeluoikeutta ja oikeutta ryhtyä harjoittamaan 
taloudellista toimintaa koskevien määräysten samoin kuin niitä 
täydentävien I liitteen 7—13 artiklan määräysten täytäntöönpanoa koskevat 
ulkomaalaislain ja -asetuksen sekä työvoimapalvelulain määräykset. 
Sopimuksen 4 artikla edellyttää osittain myös muutoksia ulkomaalaislain 
säännöksiin. Myös nämä määräykset koskevat ulkomaalaisten oikeutta tulla 
Suomeen, josta on perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan säädettävä lailla. 
Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on myös lain mukaan 
oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai 
elinkeinolla. Sopimuksen 4 artikla ja siihen liittyvät I liitteen artiklat 
sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.
Sopimuksen 5 artiklan palvelujen tarjoajien oikeuksia koskevat määräykset 
ja siihen liittyvät I liitteen 17—23 artiklan määräykset sisältävät edellä 
mainitun perustuslain 18 §:n 1 momentin valossa lainsäädännön alaan 
kuuluvia määräyksiä, joista Suomessa on säädetty muun muassa lähetetyistä 
työntekijöistä annetussa laissa.
Sopimuksen 6 artikla sisältää määräyksiä sellaisten henkilöiden 
oleskeluoikeudesta, jotka eivät harjoita taloudellista toimintaa. Tarkempia 
määräyksiä on I liitteen 24 artiklassa. Ne sisältävät lainsäädännön alaan 
kuuluvia määräyksiä, jotka pannaan Suomessa täytäntöön ulkomaalaislailla 
ja opintukilailla, joita on myös sopimuksen johdosta muutettava.
Sopimuksen 7 artikla ja sitä täydentävät I liitteen määräykset koskevat 
sellaisia seikkoja, joista on Suomessa laintasoista sääntelyä ja sellaisia 
yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, joista on säädettävä lailla. 
Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan myös ulkomaalaisen oikeudesta 
oleskella maassa säädetään lailla. Määräykset kuuluvat lainsäädännön 
alaan. 
Sopimuksen 8 artikla ja sitä täydentävä II liite perustuvat 
sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevaan yhteisön 
lainsäädäntöön, joka on sinänsä Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. 
Asiallisesti kysymyksessä ovat säännökset, jotka koskevat yksilön 
oikeuksia ja velvollisuuksia ja säännöstön ulottaminen koskemaan myös 
Sveitsiä koskee Suomessa lainsäädännön alaa. Sopimuksen 8 artiklan 
määräyksillä on myös yhteys perustuslain 19 §:ssä tarkoitettujen 
sosiaaliturvaa koskevien oikeuksien toteuttamiseen julkisen vallan 
toiminnassa.
Sopimuksen  9 artikla ja sitä täydentävä III liite sisältävät 
ammattipätevyyksien tunnustamista koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat 
osittain yhteisön toimivaltaan. Artiklan määräyksistä on Suomessa 
voimassa laintasoista sääntelyä, jota koskevat muutosehdotukset sisältyvät 
tähän esitykseen. Sopimuksen 9 artiklan määräykset kuuluvat osittain  
lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 10 artikla sisältää siirtymäsäännökset ja sopimuksen 
kehittymistä koskevat määräykset. Artiklan 5 kappale sisältää 
ulkomaalaisen oleskeluoikeutta koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat edellä 
aikaisemmin esitetyistä syistä lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 11 artiklan mukaan sopimuksessa tarkoitetut henkilöt voivat 
valittaa sopimuspuolten viranomaisille sopimuksen määräysten 
soveltamisesta ja valitukset on käsiteltävä kohtuullisessa määräajassa. Pe-
rustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi 
asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa 
tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Sopimuksen 11 artiklan 
määräys kuuluu lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 13 artikla sisältää lainsäädäntöä sitovan määräyksen siitä, että 
sopimuspuolet sitoutuvat olemaan toteuttamatta sopimuksen soveltamisalan 
kuuluvia uusia rajoittavia toimenpiteitä. Koska sopimus sisältää 
lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on tämän katsottava 
nimenomaisesti sitovan lainsäädäntöä ja kuuluvan lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 14 artiklassa tarkoitettu sekakomitea voi tehdä suosituksia ja 
päätöksiä. Sopimuksen 19 artiklan mukaan sekakomitealla on myös 
valtuudet ratkaista sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat riidat. 
Sekakomitea voi tehdä jäsenvaltiota sitovia päätöksiä, mutta 14 artikla 
sisältää verrattain vähäisenä pidettävän mahdollisuuden siihen, että 
päätökset koskevat kysymyksiä, jotka yhteisön perustamissopimuksen 
mukaan ovat jäsenvaltion toimivallassa ja Suomen perustuslain kannalta 
kuuluvat lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 16 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuksen soveltamisessa 
otetaan huomioon myös Euroopan yhteisön oikeuskäytäntö, joka edeltää 
sopimuksen allekirjoittamista. Euroopan yhteisön tuomioistuimen 
oikeuskäytäntö on otettava huomioon Suomessa sovellettaessa sopimuksen 
liitteinä olevaa yhteisön lainsäädäntöä jo Suomen liittymissopimuksen 
perusteella. Uusia velvoitteita 16 artikla asettaa siten lähinnä Sveitsille. 
Koska sopimuksella ulotetaan yhteisön lainsäädäntö sovellettavaksi myös 
Suomen ja Sveitsin välisissä suhteissa, on 16 artiklan 2 kappaleen 
määräyksillä vaikutusta myös sopimuksen osittain lainsäädännön alaan 
kuuluvien määräysten tulkinnassa. Siten myös 16 artiklan 2 kappaleen 
määräysten voitaneen katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 18 artiklan mukaan sekakomitea päättää sopimuksen 
muutoksista. Muutokset tulevat voimaan, kun sopimuspuolten sisäiset 
menettelyt on saatettu päätökseen. Sopimuksen II ja III liitteen muutokset 
voivat sen sijaan tulla voimaan heti päätöksen tekemisen jälkeen. 
Sopimuksen II ja III liitteessä luetellaan sovellettavat ja huomioon otettavat 
yhteisön säädökset sosiaaliturvan yhteensovittamisen ja 
ammattipätevyyksien vastavuoroisen tunnustamisen alalla. Liitteet 
sisältävät myös Sveitsiä koskevat mukautukset yhteisön säädöksiin ja 
tarvittavat viittaukset kahdenvälisiin sosiaaliturvasopimuksiin. Näin ollen 
kysymyksessä on lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten 
muutosmekanismi. Koska sekakomitea tekee päätökset yksimielisesti, 
muuttamismenettely ei voi rajoittaa Suomen sopimustoimivaltaa.
Sopimuksen 20—22 artikla sisältävät määräyksiä sopimuksen suhteesta 
sopimuspuolten välisiin kahdenvälisiin sopimuksiin. Määräykset 
vaikuttavat sellaisten sopimusten soveltamiseen, jotka nykyisen käsityksen 
mukaan sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. 
Kaksinkertaista verotusta koskevia sopimuksia lukuunottamatta henkilöiden 
vapaata liikkuvuutta koskevaa sopimusta sovelletaan ensisijaisesti. 
Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 23 artiklassa säädetään yksilöiden saavutetuista oikeuksista. 
Koska kysymyksessä on yksilön oikeuksien perusteesta, määräys kuuluu 
lainsäädännön alaan.
Eduskunnan suostumusta pyydetään myös Suomen ja Sveitsin väliselle 
väliaikaisen kauppasopimuksen irtisanomiselle siihen 1958 tehdyllä 
lisäsopimuksella tehtyine muutoksineen. Perustuslain 94 §:n mukaan 
eduskunnan hyväksyminen vaaditaan myös sellaisen velvoitteen 
irtisanomiseen, joka sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai 
joka on muutoin merkitykseltään huomattava tai joka vaatisi muutoin 
perustuslain mukaan eduskunnan hyväksymisen. Eduskunnan 
hyväksyminen lainsäädännön alaan kuuluvan velvoitteen irtisanomiselle on 
perusteltua sen vuoksi, että irtisanominen vaikuttaa valtion sisäiseen 
oikeuteen. Lisäsopimuksen eräät määräykset on saatettu voimaan niin 
sanotulla blankettilailla ja ne ovat siten valtionsisäisesti voimassa 
laintasoisina säännöksinä ja sopimuksen irtisanominen vaikuttaa siten 
suoraan lain tasolla voimassa olevaan valtionsisäiseen oikeuteen (HE 
1/1998 vp).
5.	Käsittelyjärjestys
Sopimuksen 14 artiklan perusteluissa on todettu, että henkilöiden vapaata 
liikkuvuutta koskeva sopimus on yksi osa sopimuspakettia, joka on 
tarkoitus yhteisön puolelta tehdä EY:n perustamissopimuksen 310 artiklassa 
tarkoitettuna assosiaatiosopimuksena. Toisin kuin assosiaatiosopimusten 
yhteydessä yleensä tällä sopimuspaketilla ei perusteta assosiaationeuvoston 
tasoista toimielintä. Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen 
osalta sopimuksen hallinnoinnista ja moitteettomasta soveltamisesta vastaa 
sopimuksen 14 artiklalla perustettava sekakomitea. Se käyttää päätösvaltaa 
sopimuksessa määrätyissä tapauksissa.  Sekakomitea koostuu 
sopimuspuolten edustajista eli siinä ovat edustettuina Sveitsin lisäksi EU:n 
jäsenvaltiot ja EY, jota edustaa komissio.
Sekakomitean päätökset tehdään yksimielisesti. Sopimuksen soveltamisesta 
tehtäviä sekakomitean päätöksiä tai suosituksia koskevan yhteisön kannan 
vahvistaa neuvosto komission ehdotuksesta yhteisön perustamissopimuksen 
asianomaisten määräysten mukaisesti. Siltä osin kuin sekakomitea käsittelee 
jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvia asioita, on jäsenvaltiolla neuvostossa 
tapahtuvassa valmistelussa mahdollisuus vaikuttaa asian käsittelyyn. Jos 
asia kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, yhteistä kantaa koskeva päätös 
tehdään yksimielisesti. Koska myös sekakomitea tekee päätöksensä 
yksimielisesti, jäsenvaltio ei käytännössä joudu hyväksymään 
vastustamaansa päätöstä. Sekakomitean päätösvalta antaa verrattain 
vähäisen mahdollisuuden siihen, että sekakomitea päättää jäsenvaltioiden 
toimivaltaan kuuluvista, Suomen perustuslain mukaan lainsäädännön alaan 
kuuluvista seikoista. Lainsäädäntövaltaa ei tällaisessa menettelyssä siirry 
aidosti kansainväliselle toimielimelle. Vastaava arvio voidaan tehdä 
sopimuksentekotoimivallan osalta, josta säädetään sopimuksen 18 
artiklassa.  Sekakomitean kaltaista toimielintä on pidettävä tämän 
tyyppisissä kansainvälisissä sopimuksissa niiden hallinnointiin 
tavanomaisesti kuuluvana järjestelynä. Ottaen huomioon myös varsinaisten 
assosiaatiosopimusten hyväksymiskäytännön (ks. PeVL 20/1995 vp)  
hallitus katsoo, etteivät sekakomiteaa koskevat määräykset kosketa Suomen 
täysivaltaisuutta tavalla, joka olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Näin 
ollen sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten 
enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi hyväksyä tavallisen 
lain säätämisjärjestyksessä.
Laki eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn 
lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä on hyväksytty aikanaan 
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (HE 5/1959 vp).  Irtisanominen ja 
siihen liittyvä lakiehdotus eivät koske perustuslakia sen 94 §:n 2 
momentissa tarkoitetulla tavalla. Perustuslakivaliokunta myös selvensi 
vuonna 1998 perustuslain 94 §:n 2 momenttia tavalla, joka sulkee pois 
sellaisen tulkintamahdollisuuden, että kansainvälisen velvoitteen 
irtisanominen tulisi hyväksyä kahden kolmasosan määräenemmistöllä 
(PeVM 10/1998 vp). Vanhan kauppasopimuksen irtisanomisesta voidaan 
siten päättää äänten enemmistöllä ja sitä koskeva lakiehdotus voidaan 
hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja 
perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,


että Eduskunta hyväksyisi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä 
Sveitsin valaliiton välillä Luxemburgissa 21 päivänä kesäkuuta 1999 
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen siltä osin kuin 
sopimus kuuluu Suomen toimivaltaan ja

että Eduskunta hyväksyisi Bernissä 24 päivänä kesäkuuta 1927 Suomen ja 
Sveitsin välillä tehdyn väliaikaisen kauppasopimuksen irtisanomisen 
Genevessä 14 päivänä marraskuuta 1958 tehdyllä lisäsopimuksella tehtyine 
muutoksineen.
Koska sopimukset sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön 
alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat 
lakiehdotukset:


Lakiehdotukset

1.
Laki
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä 
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön 
alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä 
Luxemburgissa 21 päivänä kesäkuuta 1999 henkilöiden vapaasta 
liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat 
määräykset ovat lakina voimassa sellaisina  kuin Suomi on niihin 
sitoutunut.
2 §
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa 
tasavallan presidentin asetuksella.
3 §
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
—————
2.
Laki
ulkomaalaislain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 22 päivänä helmikuuta 1991 annetun ulkomaalaislain (378/1991) 
8 a §, 16 §:n 4 momentti, 18 b §:n 3 momentti, 25 §:n 3 momentti, 37 §:n 3 
momentti ja 40 §:n 3 momentti,
sellaisina kuin ne ovat,  8 a §, 18 b §:n 3 momentti ja 37 §:n 3 momentti 
laissa 537/1999 sekä 16 §:n 4 momentti, 25 §:n 3 momentti ja 40 §:n 3 
momentti laissa 640/1993, seuraavasti:

8 a §
Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalaisen maahantulon 
edellytykset
Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalaisen maahantulo 
edellyttää, että hän esittää voimassa olevan henkilötodistuksen tai passin ja 
että hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai 
kansanterveyttä.
Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalainen ei tarvitse 
oleskelulupaa, jos hänen maassa oleskelunsa kestää enintään kolme 
kuukautta. Työnhakijana oleva Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin 
kansalainen saa oleskella tämän jälkeenkin kohtuullisen ajan maassa ilman 
oleskelulupaa, jos hän on edelleen työnhaussa ja jos hänellä on tosiasialliset 
mahdollisuudet saada työtä.
16 §
Oleskelulupalajit
— — — — — — — — — — — — — — 
Ulkomaalaiselle, joka on Euroopan talousalueen valtion tai Sveitsin 
kansalainen, määräaikainen oleskelulupa myönnetään viideksi vuodeksi. 
Sama koskee hänen puolisoaan, hänen huollettavia omiaan ja puolisonsa 
vanhempia sekä hänen omiaan ja puolisonsa lapsia, jotka ovat alle 21-
vuotiaita tai huollettavia. Jos edellä mainitun ulkomaalaisen oleskelun 
arvioidaan kuitenkin kestävän yhtä vuotta lyhyemmän ajan, oleskelulupa 
voidaan myöntää oleskelun arvioiduksi kestoajaksi.
— — — — — — — — — — — — — — 
18 b §
Perheenjäsen
— — — — — — — — — — — — — — 
Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalaisen perheenjäsenistä 
säädetään 16 §:n 4 momentissa. Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan (SopS 
44/1991) liittyneiden valtioiden kansalaisten perheenjäsenistä on voimassa, 
mitä sopimuksessa on sovittu.
25 §
Työlupavelvollisuudesta vapautetut
— — — — — — — — — — — — — — 
Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalainen, heidän puolisonsa ja 
alle 21-vuotiaat taikka huollettavat lapsensa eivät tarvitse työlupaa.
— — — — — — — — — — — — — — 
37 §
Käännyttämisen perusteet
— — — — — — — — — — — — — — 
Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen 
taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton 
välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen perustuva 
oleskeluoikeus, saa käännyttää vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen 
sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä.
40 §
Maasta karkottamisen perusteet
— — — — — — — — — — — — — — 
Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan talousaluetta koskevaan sopimukseen 
taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton 
välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen perustuva 
oleskeluoikeus, saa karkottaa vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen 
sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä.
———
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
—————


3.
Laki
oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 2 momentti, sellaisena 
kuin se on laissa 30/1993, seuraavasti:

15 luku
Oikeudenkäyntiasiamiehestä
2 §
— — — — — — — — — — — — — — 
Mitä tässä laissa tai muualla laissa säädetään asianajajan oikeudesta toimia 
oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana, sovelletaan  myös  henkilöön,  
joka  saa  harjoittaa asianajajan tointa jossakin Euroopan talousalueen 
valtiossa tai muussa valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen 
jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen asianajajan ammattipätevyyden 
vastavuoroisesta tunnustamisesta.
———
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
—————
4.
Laki
asianajajista annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään asianajajista 12 päivänä joulukuuta 1958 annettuun lakiin 
(496/1958) uusi 13 a § seuraavasti:

13 a §
Mitä tässä laissa ja yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen vahvistamisesta 
annetussa oikeusministeriön päätöksessä (191/1959) säädetään henkilöstä, 
jolla on asianajajan ammattipätevyys Euroopan unionin jäsenvaltiossa, 
sovelletaan myös henkilöön, jolla on asianajajan ammattipätevyys valtiossa, 
jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen 
ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta.
———
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
—————


5.
Laki
terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28 päivänä kesäkuuta 1994 
annettuun lakiin (559/1994) uusi 14 a §  seuraavasti:

Ulkomailla koulutuksen saaneen Euroopan talousalueeseen kuulumattoman 
valtion kansalaisen terveydenhuollon ammattihenkilönä toimimisen 
edellytykset
14 a §
Lain soveltaminen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden tekemässä 
sopimuksessa tarkoitettuihin henkilöihin
Tämän lain säännöksiä sovelletaan myös henkilöön, joka Euroopan 
yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän 
sopimuksen nojalla on oikeutettu toimimaan terveydenhuollon 
ammattihenkilönä.
———

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
—————


6.
Laki
tilintarkastuslain 4 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 28 päivänä lokakuuta 1994 annetun tilintarkastuslain (936/1994) 
4 §:n 4 momentti seuraavasti:

4 §
Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja
— — — — — — — — — — — — — — 
Tilintarkastajaksi voidaan sen estämättä, mitä 1 momentin 3—6 kohdassa 
säädetään, hyväksyä Euroopan talousalueen valtion kansalainen, jolla 
jossakin Euroopan talousalueen valtiossa on tilintarkastajan toimen 
harjoittamisen ammattipätevyys. Hakijan on ennen hyväksymistä 
suoritettava Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnan määräämä osa 
tilintarkastajan ammattitutkinnosta ja annettava tuomioistuimelle 1 
momentin 6 kohdassa tarkoitettu vakuutus. Mitä tässä momentissa 
säädetään, sovelletaan myös henkilöön, jolla on tilintarkastajan toimen 
harjoittamisen ammattipätevyys valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja 
sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen ammattipätevyyden 
vastavuoroisesta tunnustamisesta.
———
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
—————
7.
Laki
opintotukilain 1 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 21 päivänä tammikuuta 1994 annetun opintotukilain (65/1994) 1 
§:n 2 momentti seuraavasti:

1 §
Soveltamisala
— — — — — — — — — — — — — — 
Suomen kansalaista koskevia tämän lain säännöksiä  sovelletaan myös 
henkilöön, joka  Euroopan  yhteisön  lainsäädännön  taikka Euroopan 
yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa  tekemän 
sopimuksen nojalla  on oikeutettu tämän lain mukaiseen  opintotukeen.
— — — — — — — — — — — — — — 
———
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
—————
8.
Laki
eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn 
lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain kumoamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §
Tällä lailla kumotaan eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen 
kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä 22 
päivänä toukokuuta 1959 annettu laki (534/1959).
2 §
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
—————
Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 2001

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN



Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja


Liite
Rinnakkaistekstit

2.
Laki
ulkomaalaislain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 22 päivänä helmikuuta 1991 annetun ulkomaalaislain (378/1991) 
8 a §, 16 §:n 4 momentti, 18 b §:n 3 momentti, 25 §:n 3 momentti, 37 §:n 3 
momentti ja 40 §:n 3 momentti,
sellaisina kuin ne ovat, 8 a §, 18 b §:n 3 momentti ja 37 §:n 3 momentti 
laissa 537/1999 sekä 16 §:n 4 momentti, 25 §:n 3 momentti ja 40 §:n 3 
momentti laissa 640/1993, seuraavasti:

Voimassa oleva laki

8 a §
Euroopan talousalueen valtion 
kansalaisen maahantulon 
edellytykset
Euroopan talousalueen valtion 
kansalaisen maahantulo edellyttää, 
että hän esittää voimassa olevan 
henkilötodistuksen tai passin ja että 
hänen ei katsota vaarantavan yleistä 
järjestystä ja turvallisuutta tai kan-
santerveyttä.
Euroopan talousalueen valtion 
kansalainen ei tarvitse 
oleskelulupaa, jos hänen maassa 
oleskelunsa kestää enintään kolme 
kuukautta. Työnhakijana oleva 
Euroopan talousalueen valtion 
kansalainen saa oleskella tämän 
jälkeenkin kohtuullisen ajan maassa 
ilman oleskelulupaa, jos hän 
edelleen on työnhaussa ja jos 
hänellä on tosiasialliset 
mahdollisuudet saada työtä.
Ehdotus

8 a §
Euroopan talousalueen valtion ja 
Sveitsin kansalaisen maahantulon 
edellytykset
Euroopan talousalueen valtion ja 
Sveitsin kansalaisen maahantulo 
edellyttää, että hän esittää voimassa 
olevan henkilötodistuksen tai passin 
tai että hänen ei katsota vaarantavan 
yleistä järjestystä ja turvallisuutta 
tai kansanterveyttä.
Euroopan talousalueen valtion ja 
Sveitsin kansalainen ei tarvitse 
oleskelulupaa, jos hänen maassa 
oleskelunsa kestää enintään kolme 
kuukautta. Työnhakijana olevan 
Euroopan talousalueen valtion ja 
Sveitsin kansalainen saa oleskella 
tämän jälkeenkin kohtuullisen ajan 
maassa ilman oleskelulupaa, jos 
hän on edelleen työnhaussa ja jos 
hänellä on tosiasialliset 
mahdollisuudet saada työtä.
16 §
Oleskelulupalajit
— — — — — — — — — — — 
— — — 
Ulkomaalaiselle, joka on Euroopan 
talousalueen valtion kansalainen, 
määräaikainen oleskelulupa 
myönnetään viideksi vuodeksi. 
Sama koskee hänen puolisoaan, 
hänen huollettavia omiaan ja 
puolisonsa vanhempia sekä hänen 
omiaan ja puolisonsa lapsia, jotka 
ovat alle 21-vuotiaita tai 
huollettavia. Jos edellä mainitun 
ulkomaalaisen oleskelun arvioidaan 
kuitenkin kestävän yhtä vuotta 
lyhyemmän ajan, oleskelulupa 
voidaan myöntää oleskelun 
arvioiduksi kestoajaksi.
— — — — — — — — — — — 
— — — 

— — — — — — — — — — — 
— — — 
Ulkomaalaiselle, joka on Euroopan 
talousalueen valtion tai Sveitsin 
kansalainen, määräaikainen 
oleskelulupa myönnetään viideksi 
vuodeksi. Sama koskee  hänen 
puolisoaan, hänen huollettavia 
omiaan ja puolisonsa vanhempia 
sekä hänen omiaan ja puolisonsa 
lapsia, jotka ovat alle 21-vuotiaita 
tai huollettavia. Jos edellä mainitun 
ulkomaalaisen oleskelun arvioidaan 
kuitenkin kestävän yhtä vuotta 
lyhyemmän ajan, oleskelulupa 
voidaan myöntää oleskelun 
arvioiduksi kestoajaksi.
— — — — — — — — — — — 
— — — 

18 b
Perheenjäsen
— — — — — — — — — — — 
— — — 
Euroopan talousalueen valtion 
kansalaisen perheenjäsenistä 
säädetään 16 §:n 4 momentissa. 
Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan 
(SopS 44/1991) liittyneiden valtioi-
den kansalaisten perheenjäsenistä 
on voimassa, mitä sopimuksessa on 
sovittu.
— — — — — — — — — — — 
— — — 
Euroopan talousalueen valtion ja 
Sveitsin kansalaisen 
perheenjäsenistä säädetään 16 §:n 4 
momentissa. Euroopan sosiaaliseen 
peruskirjaan (SopS 44/1991) 
liittyneiden valtioiden kansalaisten 
perheenjäsenistä on voimassa, mitä 
sopimuksessa on sovittu.
25 §
Työlupavelvollisuudesta vapautetut
Euroopan talousalueen valtion 
kansalainen, tämän puoliso ja 
heidän alle 21-vuotiaat taikka 
huollettavat lapsensa eivät tarvitse 
työlupaa.
Euroopan talousalueen valtion ja 
Sveitsin kansalainen, heidän 
puolisonsa ja alle 21-vuotiaat taikka 
huollettavat lapsensa eivät tarvitse 
työlupaa.
37 §
Käännyttämisen perusteet
Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan 
talousalueesta tehtyyn sopimukseen 
perustuva oleskeluoikeus, saa 
käännyttää vain yleiseen 
järjestykseen ja turvallisuuteen sekä 
kansanterveyteen perustuvasta 
syystä.
Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan 
talousalueesta tehtyyn sopimukseen 
taikka Euroopan yhteisön ja sen 
jäsenvaltioiden sekä Sveitsin 
valaliiton välillä henkilöiden 
vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn 
sopimukseen perustuva 
oleskeluoikeus, saa käännyttää vain 
yleiseen järjestykseen ja 
turvallisuuteen sekä 
kansanterveyteen perustuvasta 
syystä.
40 §
Maasta karkottamisen perusteet
Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan 
talousaluetta koskevaan 
sopimukseen perustuva 
oleskeluoikeus, saa karkottaa 
maasta vain yleiseen järjestykseen 
ja turvallisuuteen sekä 
kansanterveyteen perustuvasta 
syystä.
Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan 
talousaluetta koskevaan 
sopimukseen taikka Euroopan 
yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä 
Sveitsin valaliiton välillä 
henkilöiden vapaasta 
liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen 
perustuva oleskeluoikeus, saa 
karkottaa maasta vain yleiseen 
järjestykseen ja turvallisuuteen sekä 
kansanterveyteen perustuvasta 
syystä.
———
Tämän lain voimaantulosta 
säädetään tasavallan presidentin 
asetuksella.
———



3.
Laki
oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 2 momentti, sellaisena 
kuin se on laissa 30/1993, seuraavasti:

Voimassa oleva laki

Ehdotus
15 luku
Oikeudenkäyntiasiamiehestä
2 §


— — — — — — — — — — — 
— — — 
Mitä tässä laissa tai muualla laissa 
on säädetty asianajajan oikeudesta 
toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä 
tai -avustajana, sovelletaan myös 
henkilöön, joka saa harjoittaa 
asianajajan tointa jossakin muussa 
Euroopan talousalueen valtiossa.


— — — — — — — — — — — 
— — — 

— — — — — — — — — — — 
— — — 
Mitä tässä laissa tai muualla laissa 
säädetään asianajajan oikeudesta 
toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä 
tai -avustajana, sovelletaan myös 
henkilöön, joka saa harjoittaa 
asianajajan tointa jossakin 
Euroopan talousalueen valtiossa tai 
muussa valtiossa, jonka kanssa 
Euroopan yhteisö ja sen 
jäsenvaltiot ovat tehneet 
sopimuksen asianajajan 
ammattipätevyyden vastavuo-
roisesta tunnustamisesta.
— — — — — — — — — — — 
— — — 
———
Tämän lain voimaantulosta 
säädetään tasavallan presidentin 
asetuksella.
———



6.
Laki
tilintarkastuslain 4 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 28 päivänä lokakuuta 1994 annetun tilintarkastuslain (936/1994) 
4 §:n 4 momentti seuraavasti:

Voimassa oleva laki

Ehdotus

4 §
Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja
Tilintarkastajaksi voidaan sen 
estämättä, mitä 1 momentin 3—6 
kohdassa säädetään, hyväksyä 
Euroopan talousalueen valtion 
kansalainen, jolla jossakin 
Euroopan talousalueen valtiossa on 
tilintarkastajan toimen 
harjoittamisen ammattipätevyys. 
Hakijan on ennen hyväksymistä 
suoritettava Keskuskauppakamarin 
tilintarkastuslautakunnan määräämä 
osa tilintarkastajan 
ammattitutkinnosta ja annettava 
oikeudelle 1 momentin 6 kohdassa 
tarkoitettu vakuutus.
Tilintarkastajaksi voidaan sen 
estämättä, mitä 1 momentin 3—6 
kohdassa säädetään, hyväksyä 
Euroopan talousalueen valtion 
kansalainen, jolla jossakin 
Euroopan talousalueen valtiossa on 
tilintarkastajan toimen 
harjoittamisen ammattipätevyys. 
Hakijan on ennen hyväksymistä 
suoritettava Keskuskauppakamarin 
tilintarkastuslautakunnan määräämä 
osa tilintarkastajan 
ammattitutkinnosta ja annettava 
tuomioistuimelle 1 momentin 6 
kohdassa tarkoitettu vakuutus. Mitä 
tässä momentissa säädetään, 
sovelletaan myös henkilöön, jolla 
on tilintarkastajan toimen 
harjoittamisen ammattipätevyys 
valtiossa, jonka kanssa Euroopan 
yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat 
tehneet sopimuksen 
ammattipätevyyden 
vastavuoroisesta tunnustamisesta.
———
Tämän lain voimaantulosta 
säädetään tasavallan presidentin 
asetuksella.
———











7.
Laki
opintotukilain 1 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 21 päivänä tammikuuta 1994 annetun opintotukilain (65/1994) 1 
§:n 2 momentti seuraavasti:

Voimassa oleva laki
Ehdotus

1 §
Soveltamisala
— — — — — — — — — — — 
— — — 
Mitä tässä laissa säädetään Suomen 
kansalaisesta, sovelletaan Euroopan 
talousalueesta tehdyn sopimuksen 
osapuolena olevan maan 
kansalaiseen, jos hän kyseisen 
sopimuksen perusteella on 
oikeutettu opintotukeen.
— — — — — — — — — — — 
— — — 
Suomen kansalaista koskevia tämän 
lain säännöksiä sovelletaan myös 
henkilöön, joka Euroopan yhteisön 
lainsäädännön taikka Euroopan 
yhteisön ja sen jäsenvaltioiden 
muun sopimuspuolen kanssa 
tekemän sopimuksen nojalla on 
oikeutettu tämän lain mukaiseen 
opintotukeen.
———
Tämän lain voimaantulosta 
säädetään tasavallan presidentin 
asetuksella.
———







SOPIMUS

EUROOPAN YHTEISÖN JA SEN JÄSENVALTIOIDEN
SEKÄ SVEITSIN VALALIITON VÄLILLÄ
HENKILÖIDEN VAPAASTA LIIKKUVUUDESTA

SVEITSIN VALALIITTO
ja
EUROOPAN YHTEISÖ,
BELGIAN KUNINGASKUNTA,
TANSKAN KUNINGASKUNTA,
SAKSAN LIITTOTASAVALTA,
HELLEENIEN TASAVALTA,
ESPANJAN KUNINGASKUNTA,
RANSKAN TASAVALTA,
IRLANTI,
ITALIAN TASAVALTA,
LUXEMBURGIN SUURHERTTUAKUNTA,
ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA,
ITÄVALLAN TASAVALTA,
PORTUGALIN TASAVALTA,
SUOMEN TASAVALTA,
RUOTSIN KUNINGASKUNTA,
ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNYT 
KUNINGASKUNTA,

jäljempänä 'sopimuspuolet', jotka ovat vakuuttuneet siitä, että henkilöiden 
vapaus liikkua toisen sopimuspuolen alueella on tärkeä tekijä 
sopimuspuolten välisten suhteiden sopusointuisessa kehityksessä,

ovat päättäneet toteuttaa henkilöiden vapaan liikkuvuuden välillään 
Euroopan yhteisössä sovellettavien säännösten perusteella, ja

ovat päättäneet tehdä tämän sopimuksen:


I. PERUSMÄÄRÄYKSET
1 artikla
Tavoite
Tämän sopimuksen tavoitteena on:

a)	myöntää Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille 
maahantulo- ja oleskeluoikeus sekä oikeus ryhtyä harjoittamaan 
palkkatyötä, toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana ja jäädä 
sopimuspuolten alueelle;

b)	helpottaa Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisten 
palvelujen tarjonnan harjoittamista sopimuspuolten alueella ja erityisesti 
vapauttaa lyhytkestoisten palvelujen tarjoaminen;

c)	myöntää Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille, 
jotka eivät harjoita vastaanottavassa valtiossa taloudellista toimintaa, oikeus 
tulla sopimuspuolten alueelle ja oleskella siellä;

d)	myöntää Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille 
samat elin-, palvelus- ja työolot kuin sopimuspuolten omille kansalaisille.
2 artikla
Syrjimättömyys
Sopimuspuolen alueella laillisesti oleskelevia toisen sopimuspuolen 
kansalaisia ei syrjitä kansalaisuuden perusteella liitteen tämän sopimuksen 
liitteiden I, II ja III määräyksiä soveltaen ja niiden mukaisesti.

3 artikla
Maahantulo-oikeus
Sopimuspuolen kansalaisten oikeus tulla toisen sopimuspuolen alueelle 
taataan liitteessä I annettujen määräysten mukaisesti.
4 artikla
Oleskeluoikeus ja oikeus ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa
Oleskeluoikeus ja oikeus ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa 
taataan liitteen I määräysten mukaisesti, jollei 10 artiklan määräyksistä 
muuta johdu.
5 artikla
Palvelujen tarjoajat
1)	Palvelujen tarjoajalla, mukaan lukien yritykset liitteen I määräysten 
mukaisesti, on oikeus tarjota palveluja toisen sopimuspuolen alueella, kun 
palvelujen tarjoamiseen liittyy enintään 90 päivää tosiasiallista työskentelyä 
kalenterivuoden aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden 
sopimuspuolten tekemien palvelujen tarjoamista koskevien 
erityissopimusten määräysten (mukaan lukien julkisten hankintojen alasta 
tehdyn sopimuksen palvelujen tarjoamista koskevat määräykset) 
soveltamista.
2)	Palvelujen tarjoajalla on oikeus tulla toisen sopimuspuolen alueelle ja 
oleskella siellä:

a)	jos palvelujen tarjoajalla on oikeus tarjota palveluja 1 kohdan 
mukaisesti tai 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten määräysten perusteella;

b)	tai jos a alakohdassa mainitut edellytykset eivät täyty, kun kyseisen 
sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen on myöntänyt palvelujen 
tarjoajalle luvan tarjota palveluja.
3)	Luonnollisilla henkilöillä, jotka ovat Euroopan yhteisön jäsenvaltion 
tai Sveitsin kansalaisia ja jotka menevät jonkun sopimuspuolen alueelle 
ainoastaan palveluja vastaanottamaan, on maahantulo- ja oleskeluoikeus.
4)	Tässä artiklassa mainitut oikeudet taataan liitteiden I, II ja III 
määräysten mukaisesti. Jäljempänä 10 artiklassa määrättyjä määrällisiä 
rajoituksia ei sovelleta tässä artiklassa tarkoitettuihin henkilöihin. 
6 artikla
Sellaisten henkilöiden oleskeluoikeus, jotka eivät harjoita taloudellista 
toimintaa
Oikeus oleskella toisen sopimuspuolen alueella taataan henkilöille, jotka 
eivät harjoita taloudellista toimintaa, liitteen I muuta kuin työtä tekevää 
väestöä koskevien määräysten mukaisesti.
7 artikla
Muut oikeudet
Sopimuspuolet sääntelevät liitteen I mukaisesti erityisesti alla mainittuja 
henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä oikeuksia:

a)	oikeus yhdenvertaiseen kohteluun kansalaisten kanssa taloudellisen 
toiminnan harjoittamisen aloittamisen ja sen harjoittamisen sekä elin-, 
palvelus- ja työolojen suhteen;

b)	oikeus ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen, millä 
sopimuspuolten kansalaisille annetaan mahdollisuus liikkua vapaasti 
vastaanottavan valtion alueella ja harjoittaa valitsemaansa ammattia;

c)	oikeus jäädä jonkin sopimuspuolen alueelle taloudellisen toiminnan 
päätyttyä;

d)	perheenjäsenten kansalaisuudesta riippumaton oleskeluoikeus;

e)	perheenjäsenten kansalaisuudesta riippumaton oikeus harjoittaa 
taloudellista toimintaa;

f)	oikeus hankkia kiinteää omaisuutta, sikäli kuin se liittyy tällä 
sopimuksella myönnettyjen oikeuksien käyttämiseen;

g)	jonkun sopimuspuolen alueella harjoitetun taloudellisen toiminnan tai 
oleskelun päättymisen jälkeen siirtymäajan voimassa oleva oikeus palata 
sinne harjoittamaan taloudellisesta toimintaa sekä oikeus muuttaa 
väliaikainen oleskelulupa pysyväksi oleskeluluvaksi.
8 artikla
Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen
Sopimuspuolet sääntelevät liitteen II mukaisesti sosiaaliturvajärjestelmien 
yhteensovittamista erityisesti seuraavien tavoitteiden varmistamiseksi:

a)	yhdenvertainen kohtelu;

b)	sovellettavan lainsäädännön määrittäminen;

c)	kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti huomioon otettavien kausien 
laskeminen yhteen etuuksien saamiseksi ja säilyttämiseksi sekä niiden 
laskemiseksi;

d)	etuuksien maksaminen sopimuspuolten alueella asuville henkilöille;

e)	viranomaisten ja laitosten keskinäinen avunanto ja hallinnollinen 
yhteistyö.
9 artikla
Tutkintotodistukset, todistukset ja muut asiakirjat
Helpottaakseen Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisten 
palkkatyöntekijäksi ja itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä sekä 
palkkatyöntekijänä ja itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimista sekä 
palvelujen tarjoamista sopimuspuolet toteuttavat liitteen III mukaisesti 
tarvittavat toimenpiteet tutkintotodistusten, todistusten ja muiden 
asiakirjojen vastavuoroiseksi tunnustamiseksi sekä palkkatyöntekijäksi ja 
itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja niinä toimimista sekä 
palvelujen tarjoamista koskevien sopimuspuolten lakien, asetusten ja 
hallinnollisten määräysten yhteensovittamiseksi.
II. YLEISET MÄÄRÄYKSET JA LOPPUMÄÄRÄYKSET
10 artikla
Siirtymämääräykset ja sopimuksen kehittyminen
1)	Sveitsi voi soveltaa määrällisiä rajoituksia taloudellisen toiminnan 
harjoittamisen aloittamiseen viiden vuoden ajan tämän sopimuksen 
voimaantulosta kahden seuraavan oleskelujakson osalta: yli neljä kuukautta 
mutta alle vuoden kestävät oleskelut ja vähintään vuoden kestävät oleskelut. 
Alle neljä kuukautta kestävään oleskeluun ei sovelleta rajoituksia.
Kuudennen vuoden alusta luovutaan kaikista Euroopan yhteisön 
jäsenvaltioiden kansalaisia koskevista määrällisistä rajoituksista.
2)	Sopimuspuolet voivat jatkaa tavanomaisille työmarkkinoille 
yhdentyneiden työntekijöiden ensisijaisuuden sekä toisen sopimuspuolen 
kansalaisten, mukaan lukien 5 artiklassa tarkoitetut palveluja tarjoavat 
henkilöt, palkka- ja työolojen tarkastamista enintään kahden vuoden ajan. 
Sekakomitea tutkii näiden rajoitusten ylläpitämisen tarvetta ennen 
ensimmäisen vuoden loppua. Sekakomitea voi päättää kaksi vuotta kestävän 
enimmäisajanjakson lyhentämisestä. Tavanomaisille työmarkkinoille 
yhdentyneiden työntekijöiden ensisijaisuuden tarkastamista ei sovelleta 
sellaisten palvelujen tarjoajiin, jotka on vapautettu sopimuspuolten välistä 
palvelujen tarjoamista koskevalla erityissopimuksella (mukaan lukien 
julkisten hankintojen alasta tehdyn sopimuksen palvelujen tarjoamista 
koskevat määräykset).
3)	Sveitsi varaa tämän sopimuksen voimaantulosta sen viidennen 
soveltamisvuoden loppuun kestäväksi ajanjaksoksi kokonaiskiintiöissään 
seuraavan vähimmäismäärän Euroopan yhteisön palkkatyöntekijöille ja 
itsenäisille ammatinharjoittajille tarkoitettuja uusia oleskelulupia: 15 000 
vähintään vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa vuodessa ja 115 500 yli 
neljä kuukautta ja alle vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa vuodessa.
4)	Sen estämättä, mitä 3 kohdassa määrätään, sopimuspuolet sopivat 
seuraavista yksityiskohtaisista säännöistä: jos viiden vuoden kuluttua ja 12 
vuoteen asti tämän sopimuksen voimaantulosta Euroopan yhteisön 
palkkatyöntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille myönnettyjen 
toiseen 1 kohdassa tarkoitetuista oleskelujaksoluokista kuuluvien 
oleskelulupien määrä on jonakin vuonna yli 10 prosenttia suurempi kuin 
kolmen edeltävän vuoden keskiarvo, Sveitsi voi yksipuolisesti rajoittaa 
seuraavana vuonna Euroopan yhteisön palkkatyöntekijöille ja itsenäisille 
ammatinharjoittajille myönnettävien kyseiseen luokkaan kuuluvien uusien 
oleskelulupien määrää kolmen edeltävän vuoden keskiarvoon 5 prosentilla 
korotettuna. Seuraavana vuonna määrä voidaan pitää samana.
Sen estämättä, mitä edellisessä alakohdassa määrätään, Euroopan yhteisön 
palkkatyöntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille myönnettyjen 
uusien oleskelulupien määrän on oltava vähintään 15 000 uutta vähintään 
vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa vuodessa ja 115 500 yli neljä 
kuukautta ja alle vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa vuodessa.
5)	Edellä 1—4 kohdan siirtymämääräyksiä ja erityisesti 2 kohdan 
tavanomaisille työmarkkinoille yhdentyneiden työntekijöiden ensisijaisuutta 
sekä palkka- ja työolojen tarkastamista koskevia määräyksiä ei sovelleta 
palkkatyöntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin, joilla on lupa 
harjoittaa taloudellista toimintaa sopimuspuolten alueella tämän 
sopimuksen voimaantuloajankohtana. Viimeksi mainituilla on oikeus 
erityisesti maantieteelliseen ja ammatilliseen liikkuvuuteen. Alle vuoden 
voimassa olevan oleskeluluvan haltijoilla on oikeus uusia oleskelulupansa, 
eikä määrällisten rajoitusten loppuun käyttäminen koske heitä. Vähintään 
vuoden voimassa olevan oleskeluluvan haltijoilla on oikeus jatkaa 
oleskelulupansa voimassaoloa; kyseisillä palkkatyöntekijöillä ja itsenäisillä 
ammatinharjoittajilla on näin ollen tämän sopimuksen voimaantulosta sen 
perusmääräysten ja erityisesti sen 7 artiklan nojalla samat vapaata 
liikkuvuutta koskevat oikeudet kuin sopimuspuolten alueelle 
sijoittautuneilla henkilöillä.
6)	Sveitsi toimittaa hyödylliset tilastot ja tiedot sekakomitealle 
säännöllisesti ja nopeasti, mukaan lukien 2 kohdan määräysten 
täytäntöönpanotoimenpiteet. Kukin sopimuspuoli voi pyytää tilanteen 
tarkastelemista sekakomiteassa.
7)	Rajatyöntekijöihin ei sovelleta määrällisiä rajoituksia.
8)	Sosiaaliturvaa ja työttömyysvakuutusmaksujen korvaamista koskevia 
siirtymämääräyksiä käsitellään liitteessä II olevassa pöytäkirjassa.
11 artikla
Valitusten käsittely
1)	Tässä sopimuksessa tarkoitetuilla henkilöillä on oikeus tehdä 
toimivaltaisille viranomaisille valituksia tämän sopimuksen määräysten 
soveltamisesta. 
2)	Valitukset on käsiteltävä kohtuullisessa määräajassa.
3)	Valitusta koskevan päätöksen tekeminen tai sen tekemättä 
jättäminen kohtuullisessa määräajassa antaa tässä sopimuksessa 
tarkoitetuille henkilöille mahdollisuuden hakea muutosta toimivaltaiselta 
kansalliselta oikeusasteelta.
12 artikla
Edullisempaa kohtelua koskevat säännökset
Tämä sopimus ei estä soveltamasta mahdollisia edullisempia kansallisia 
säännöksiä sopimuspuolten kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä.
13 artikla
Vallitsevan tilan säilyttäminen
Sopimuspuolet sitoutuvat sopimuksen allekirjoittamisesta alkaen olemaan 
toteuttamatta uusia tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia toisen 
sopimuspuolen kansalaisia koskevia rajoittavia toimenpiteitä.
14 artikla
Sekakomitea
1)	Perustetaan sekakomitea, joka muodostuu sopimuspuolten edustajista 
ja joka vastaa sopimuksen hallinnoinnista ja moitteettomasta 
soveltamisesta. Tätä varten se laatii suosituksia. Se tekee päätöksiä 
sopimuksessa määrätyissä tapauksissa. Sekakomitean päätökset tehdään 
yksimielisesti.
2)	Vakavien taloudellisten tai sosiaalisten vaikeuksien ollessa kyseessä 
sekakomitea kokoontuu toisen sopimuspuolen pyynnöstä tarkastellakseen 
tilanteen korjaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Sekakomitea voi päättää 
toteutettavista toimenpiteistä 60 päivän kuluessa pyynnön esittämispäivästä. 
Sekakomitea voi jatkaa kyseistä määräaikaa. Toimenpiteet rajataan 
soveltamisalaltaan ja kestoltaan siihen, mitä on välttämätöntä tilanteen 
korjaamiseksi. On valittava sellaiset toimenpiteet, joista on vähiten häiriötä 
tämän sopimuksen toiminnalle.
3)	Sopimuspuolet vaihtavat säännöllisesti tietoja ja neuvottelevat 
sekakomiteassa minkä tahansa sopimuspuolen pyynnöstä sopimuksen 
moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.
4)	Sekakomitea kokoontuu tarpeen mukaan ja vähintään kerran 
vuodessa. Kukin sopimuspuoli voi pyytää kokouksen koolle kutsumista. 
Sekakomitea kokoontuu kahden viikon kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun 
pyynnön esittämisestä.
5)	Sekakomitea vahvistaa työjärjestyksensä, jossa annetaan muun 
muassa yksityiskohtaiset säännöt kokousten koollekutsumisesta, 
sekakomitean puheenjohtajan nimittämisestä ja puheenjohtajan toimikauden 
määrittelemisestä.
6)	Sekakomitea voi päättää perustaa työ- tai asiantuntijaryhmiä 
auttamaan sitä tehtäviensä hoitamisessa.
15 artikla
Liitteet ja pöytäkirjat
Tämän sopimuksen liitteet ja pöytäkirjat ovat erottamaton osa tätä 
sopimusta. Julistukset ovat päätösasiakirjassa.
16 artikla
Viittaukset yhteisön oikeuteen
1)	Tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi sopimuspuolet 
toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta niihin Euroopan yhteisön 
säädöksiin, joihin viitataan, sisältyviä oikeuksia ja velvollisuuksia vastaavia 
oikeuksia ja velvollisuuksia sovelletaan niiden välisissä suhteissa.
2)	Siinä määrin, kuin yhteisön oikeuden käsitteet liittyvät tämän 
sopimuksen soveltamiseen, huomioon otetaan asiaa koskeva Euroopan 
yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka edeltää tämän sopimuksen 
allekirjoittamista. Tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeinen 
oikeuskäytäntö annetaan tiedoksi Sveitsille. Sekakomitea määrittää 
sopimuspuolen pyynnöstä kyseisen oikeuskäytännön seuraukset 
sopimuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi.

17 artikla
Lainsäädännön kehittyminen
1)	Sopimuspuoli ilmoittaa viipymättä toiselle sopimuspuolelle 
sekakomiteassa kansallisen lainsäädäntönsä muuttamiseen pyrkivän 
luonnoksen hyväksymistä koskevan menettelyn aloittamisesta tai sellaisen 
oikeusasteen, jonka tuomioista ei voi kansallisen lainsäädännön mukaisesti 
tehdä valitusta, oikeuskäytännön muuttumisesta sopimuksen 
soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.
2)	Sekakomiteassa keskustellaan tällaisen muutoksen mahdollisista 
vaikutuksista sopimuksen moitteettomaan toimintaan.
18 artikla

Sopimuksen uudelleentarkastelu

Jos sopimuspuoli haluaa, että tätä sopimusta tarkastellaan uudelleen, se 
jättää sekakomitealle tätä koskevan ehdotuksen. Tähän sopimukseen tehdyt 
muutokset tulevat voimaan, kun sopimuspuolten sisäiset menettelyt on 
saatettu päätökseen, lukuun ottamatta liitteisiin II ja III tehtäviä muutoksia, 
joista sekakomitea päättää ja jotka voivat tulla voimaan heti kyseisen 
päätöksen tekemisen jälkeen.
19 artikla
Riitojen ratkaisu
1)	Sopimuspuolet voivat jättää kaikki tämän sopimuksen tulkintaa tai 
soveltamista koskevat riidat sekakomitean ratkaistaviksi.
2)	Sekakomitea voi ratkaista riidat. Sekakomitealle toimitetaan kaikki 
hyväksyttävän ratkaisun löytämiseksi tehtävässä perusteellisessa tilanteen 
tutkimisessa tarvittavat tiedot. Sekakomitea tutkii kaikki vaihtoehdot tämän 
sopimuksen moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.
20 artikla
Suhde sosiaaliturvaa koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin
Jos liitteessä II ei toisin määrätä, Sveitsin ja Euroopan yhteisön 
jäsenvaltioiden sosiaaliturvaa koskevien kahdenvälisten sopimusten 
soveltaminen lakkautetaan tämän sopimuksen voimaantulosta siltä osin, 
kuin tällä sopimuksella säännellään samaa asiaa. 
21 artikla
Suhde kaksinkertaista verotusta koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin
1)	Tämän sopimuksen määräykset eivät vaikuta Sveitsin ja Euroopan 
yhteisön jäsenvaltioiden kaksinkertaista verotusta koskevien kahdenvälisten 
sopimusten määräyksiin. Erityisesti tämän sopimuksen määräykset eivät 
vaikuta kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten mukaiseen 
rajatyöntekijöiden määritelmään.
2)	Tämän sopimuksen määräyksiä ei voida tulkita siten, että ne 
estäisivät sopimuspuolia kohtelemasta eri tavalla verovelvollisia, joita 
koskevat olosuhteet eivät ole keskenään verrattavissa, erityisesti 
asuinpaikan osalta, kansallisen verotuslainsäädäntönsä asianmukaisia 
säännöksiä sovellettaessa.
3)	Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sopimuspuolia 
hyväksymästä tai soveltamasta toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on 
verojen tosiasiallisen kantamisen, maksamisen ja perimisen varmistaminen 
tai veronkierron estäminen sopimuspuolen kansallisen 
verotuslainsäädännön taikka Sveitsin ja yhden tai useamman Euroopan 
yhteisön jäsenvaltion välisten kaksinkertaisen verotuksen estämisestä 
tehtyjen sopimusten taikka muiden verotukseen liittyvien järjestelyjen 
mukaisesti.
22 artikla
Suhde muita aloja kuin sosiaaliturvaa ja  kaksinkertaista verotusta 
koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin
1)	Sen estämättä, mitä 20 ja 21 artiklassa määrätään, tämä sopimus ei 
vaikuta Sveitsin ja yhden tai useamman Euroopan yhteisön jäsenvaltion 
välisiin sopimuksiin, kuten yksityishenkilöitä, taloudellisia toimijoita, rajat 
ylittävää yhteistyötä tai pientä rajaliikennettä koskeviin sopimuksiin, siinä 
määrin, kuin kyseiset sopimukset ovat yhteensopivia tämän sopimuksen 
kanssa.
2)	Jos kyseiset sopimukset eivät sovi yhteen tämän sopimuksen kanssa, 
tätä sopimusta sovelletaan ensisijaisesti.
23 artikla
Saavutetut oikeudet
Jos sopimus irtisanotaan tai sen voimassaoloa ei jatketa, yksilöiden 
saavuttamiin oikeuksiin ei puututa. Sopimuspuolet päättävät yhteisellä 
sopimuksella mitä tehdään oikeuksille, joita ollaan myöntämässä.
24 artikla
Alueellinen soveltamisala
Tätä sopimusta sovelletaan Sveitsin alueeseen sekä alueisiin, joihin 
sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta siinä määrätyin 
edellytyksin.
25 artikla
Voimaantulo ja kesto
1)	Sopimuspuolet ratifioivat tai hyväksyvät tämän sopimuksen omia 
menettelyjään noudattaen. Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan 
toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona ratifiointiasiakirjojen talletta-
misesta tai seuraavien seitsemän sopimuksen hyväksymisestä on ilmoitettu 
viimeksi:
	sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta,
		sopimus lentoliikenteestä,
	sopimus rautateiden ja maanteiden tavara- ja henkilöliikenteestä,
		sopimus maataloustuotteiden kaupasta,
	sopimus vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroisesta 
tunnustamisesta,
	sopimus tietyistä julkisiin hankintoihin liittyvistä näkökohdista,
	sopimus tiede- ja teknologiayhteistyöstä.
2)	Tämä sopimus tehdään aluksi seitsemäksi vuodeksi. Sopimus 
uusitaan määräämättömäksi ajaksi, jollei Euroopan yhteisö tai Sveitsi 
ilmoita muuta toiselle sopimuspuolelle ennen alkuperäisen voimassaoloajan 
päättymistä. Jos tällainen ilmoitus tehdään, sovelletaan 4 kohdan 
määräyksiä.
3)	Euroopan yhteisö tai Sveitsi voi irtisanoa tämän sopimuksen 
ilmoittamalla asiasta toiselle sopimuspuolelle. Jos tällainen ilmoitus 
tehdään, sovelletaan 4 kohdan määräyksiä.
4)	Edellä 1 kohdassa mainitut seitsemän sopimusta lakkaavat olemasta 
voimassa kuuden kuukauden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetun voimassaolon 
jatkamatta jättämistä koskevan ilmoituksen tai 3 kohdassa tarkoitetun 
irtisanomisilmoituksen vastaanottamisesta.
Tehty Luxemburgissa kahdentenakymmenentenäensimmäisenä päivänä 
kesäkuuta vuonna tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän kahtena 
kappaleena englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, portugalin, 
ranskan, ruotsin, saksan, suomen ja tanskan kielellä, ja jokainen teksti on 
yhtä todistusvoimainen.




LIITE I
HENKILÖIDEN VAPAA LIIKKUVUUS
I. YLEISET MÄÄRÄYKSET
1 artikla
Maahantulo ja maasta poistuminen
1)	Sopimuspuolet päästävät alueelleen toisten sopimuspuolten 
kansalaiset, tämän liitteen 3 artiklassa tarkoitetut heidän perheensä jäsenet 
sekä tämän liitteen 17 artiklassa tarkoitetut lähetetyt työntekijät 
yksinkertaisesti niin, että he esittävät voimassa olevan henkilötodistuksen 
tai passin.
Maahantuloviisumia tai vastaavaa asiakirjaa ei vaadita muilta kuin niiltä 
perheenjäseniltä ja tämän liitteen 17 artiklassa tarkoitetuilta lähetetyiltä 
työntekijöiltä, jotka eivät ole jonkun sopimuspuolen kansalaisia. Kyseinen 
sopimuspuoli helpottaa kaikin tavoin näille henkilöille välttämättömien 
viisumien saantia.
2)	Sopimuspuolet myöntävät sopimuspuolten kansalaisille, tämän 
liitteen 3 artiklassa tarkoitetuille heidän perheensä jäsenille ja tämän liitteen 
17 artiklassa tarkoitetuille lähetetyille työntekijöille oikeuden lähteä 
alueeltaan yksinkertaisesti niin, että he esittävät voimassa olevan 
henkilötodistuksen tai passin. Sopimuspuolet eivät voi vaatia muiden 
sopimuspuolten kansalaisilta maastapoistumisviisumia tai vastaavaa 
asiakirjaa.
Lainsäädäntönsä mukaisesti sopimuspuolet myöntävät näille kansalaisille 
henkilötodistuksen tai passin, jossa erityisesti mainitaan haltijan 
kansalaisuus, tai uudistavat sen.
Passin on oltava voimassa ainakin kaikissa sopimuspuolissa sekä niissä 
maissa, joiden kautta sen haltijan on kuljettava matkustaessaan toiseen 
sopimuspuoleen. Jos passi on ainoa asiakirja, jolla henkilö saa laillisesti 
poistua maasta, passin voimassaoloajan on oltava vähintään viisi vuotta.
2 artikla
Oleskelu ja taloudellinen toiminta
1)	Sopimuspuolen kansalaisilla on oikeus oleskella ja harjoittaa 
taloudellista toimintaa toisen sopimuspuolen alueella II—IV luvussa 
määrättyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, sanotun kuitenkaan 
rajoittamatta tämän sopimuksen 10 artiklassa määrätyn siirtymäkauden ja 
tämän liitteen VII luvun määräysten soveltamista. Tämä oikeus 
vahvistetaan myöntämällä oleskelulupa tai erityislupa rajatyöntekijöille.
Sopimuspuolten kansalaisilla on myös oikeus mennä toisen sopimuspuolen 
alueelle tai jäädä sinne oltuaan alle vuoden kestäneessä työsuhteessa 
etsiäkseen siellä työtä ja oleskellakseen siellä kohtuullisen pituisen ajan, 
esimerkiksi kuusi kuukautta, saadakseen tietoa heidän ammatillista 
pätevyyttään vastaavista työpaikkatarjouksista ja toteuttaakseen tarvittaessa 
tarpeelliset toimenpiteet työpaikan saamiseksi. Työnhakijoilla on oikeus 
saada toisen sopimuspuolen alueella samaa apua, jota kyseisen valtion 
työnvälitysviranomainen antaa omille kansalaisille heidän hakiessaan työtä. 
Heille voidaan olla myöntämättä sosiaalietuuksia kyseisen oleskelun aikana.
2)	Sopimuspuolten kansalaisilla, jotka eivät harjoita taloudellista 
toimintaa vastaanottavassa valtiossa ja joilla ei ole oleskeluoikeutta tämän 
sopimuksen muiden määräysten nojalla, on oleskeluoikeus, jos he täyttävät 
V luvussa esitetyt ennakkoedellytykset. Tämä oikeus vahvistetaan 
myöntämällä oleskelulupa.
3)	Sopimuspuolten kansalaisille myönnettävä oleskelulupa tai 
erityislupa myönnetään ja uudistetaan maksutta tai hintaan, joka ei ole 
suurempi kuin omille kansalaisille myönnettävistä henkilötodistuksista 
perittävät maksut ja verot. Sopimuspuolet toteuttavat tarvittavat 
toimenpiteet yksinkertaistaakseen kaikin mahdollisin tavoin näiden 
asiakirjojen saantia koskevia muodollisuuksia ja menettelyjä.
4)	Sopimuspuolet voivat vaatia toisten sopimuspuolten kansalaisia 
ilmoittamaan alueella olemisestaan.
3 artikla
Perheenjäsenet
1)	Sopimuspuolen kansalaisen, jolla on oleskeluoikeus, perheenjäsenillä 
on oikeus tulla asumaan hänen luokseen. Palkkatyöntekijällä on voitava olla 
perheensä käyttöön asunto, joka täyttää ne vaatimukset, joita pidetään 
normaaleina sen alueen kotimaisten työntekijöiden asumisessa, jossa 
työntekijä on työssä ilman, että tämä määräys johtaa kansallisten 
työntekijöiden ja muista sopimuspuolista lähtöisin olevien työntekijöiden 
väliseen syrjintään.
2)	Kansalaisuudesta riippumatta perheenjäseninä pidetään:

a)	sopimuspuolen kansalaisen aviopuolisoa ja puolisoiden alle 21-
vuotiaita tai huollettavia jälkeläisiä;

b)	sopimuspuolen kansalaisen ja hänen aviopuolisonsa huollettavina 
olevia sukulaisia ylenevässä polvessa;

c)	opiskelijan puolisoa ja huollettavia jälkeläisiä.
Sopimuspuolet helpottavat sellaisten perheenjäsenten maahanpääsyä, joita 
ei ole mainittu tämän kohdan a, b tai c alakohdassa, mutta jotka ovat 
sopimuspuolen kansalaisen huollettavia tai jotka asuvat lähtömaassa hänen 
taloudessaan.
3)	Oleskeluluvan myöntämiseksi sopimuspuolen kansalaisen 
perheenjäsenille sopimuspuolet voivat vaatia ainoastaan seuraavien 
asiakirjojen esittämistä:

a)	 maahantuloasiakirja;

b)	sen valtion toimivaltaisen viranomaisen antama sukulaisuussuhteen 
osoittava asiakirja, josta henkilö on peräisin tai josta hän tulee;

c)	huollettavien henkilöiden osalta alkuperä- tai tulovaltion 
toimivaltaisen viranomaisen antama asiakirja, joka osoittaa heidän olevan 1 
kohdassa tarkoitetun henkilön huollettavia tai mainitussa valtiossa asuneen 
hänen taloudessaan.
4)	Perheenjäsenelle myönnetty oleskelulupa on voimassa yhtä kauan 
kuin hänen huoltajansa lupa.
5)	Henkilön, jolla on oleskeluoikeus, puolisolla ja alle 21-vuotiailla tai 
huollettavilla lapsilla on kansalaisuudesta riippumatta oikeus ryhtyä 
harjoittamaan taloudellista toimintaa.
6)	Jos sopimuspuolen kansalainen harjoittaa tai ei harjoita tai on 
harjoittanut taloudellista toimintaa toisen sopimuspuolen alueella, on hänen 
kyseisen sopimuspuolen alueella asuvilla lapsillaan oikeus osallistua 
peruskoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen ja ammatilliseen 
koulutukseen samoin edellytyksin kuin vastaanottavan valtion kansalaisilla.
Sopimuspuolet tukevat toimenpiteitä, joilla pyritään turvaamaan näille 
lapsille parhaat mahdolliset edellytykset osallistua tähän opetukseen.
4 artikla
Maahanjäämisoikeus
1)	Sopimuspuolen kansalaisilla ja heidän perheenjäsenillään on oikeus 
jäädä toisen sopimuspuolen alueelle taloudellisen toiminnan harjoittamisen 
loppumisen jälkeen.
2)	Tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti viitataan asetukseen 
(ETY) N:o 1251/70 (EYVL L 142, 1970, s. 24)1 ja direktiiviin 75/34/ETY 
(EYVL L 14, 1975, s. 10)1.
5 artikla
Yleinen järjestys
1)	Tämän sopimuksen määräyksillä myönnettyjä oikeuksia voidaan 
rajoittaa ainoastaan yleiseen järjestykseen, turvallisuuteen ja 
kansanterveyteen perustuvilla toimenpiteillä.
2)	Tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti viitataan direktiiviin 
64/221/ETY (EYVL L 56, 1964, s. 850)2, direktiiviin 72/194/ETY (EYVL 
L 121, 1972, s. 32)2 ja direktiiviin 75/35/ETY (EYVL L 14, 1975, s. 10)2.
II. PALKKATYÖNTEKIJÄT
6 artikla
Oleskelun sääntely
1)	Palkkatyöntekijälle, joka on sopimuspuolen kansalainen, jäljempänä 
'palkkatyöntekijä', ja joka on vastaanottavassa valtiossa toimivan 
työnantajan palveluksessa vähintään yhden vuoden, myönnetään 
oleskelulupa, joka on voimassa vähintään viisi vuotta sen 
myöntämispäivästä. Luvan voimassaoloa jatketaan ilman eri toimenpiteitä 
vähintään viiden vuoden pituisella ajanjaksolla. Kun oleskelulupa 
uudistetaan ensimmäisen kerran, oleskeluaikaa voidaan rajoittaa, ei 
kuitenkaan lyhyemmäksi ajaksi kuin yhdeksi vuodeksi, jos luvan haltija on 
itsestään riippumattomasta syystä ollut työttömänä yhtäjaksoisesti yli 12 
kuukautta.
———
1	Sellaisena kuin se on voimassa sopimuksen allekirjoituspäivänä.
2	Sellaisena kuin se on voimassa sopimuksen allekirjoituspäivänä.
2)	Palkkatyöntekijä, joka on vastaanottavassa valtiossa toimivan 
työnantajan palveluksessa yli kolme kuukautta mutta alle yhden vuoden, saa 
oleskeluluvan, jonka voimassaolo vastaa työsopimukseen merkittyä 
palvelussuhteen kestoa.
Palkkatyöntekijä, jonka työssäoloaika on enintään kolme kuukautta, ei 
tarvitse oleskelulupaa.
3)	Oleskeluluvan myöntämiseksi sopimuspuolet voivat vaatia 
työntekijältä ainoastaan seuraavien asiakirjojen esittämistä:

a)	maahantuloasiakirja;

b)	työnantajalta saatu vahvistus työhönotosta tai todistus työssäolosta.
4)	Oleskelulupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko alueella.
5)	Kuutta peräkkäistä kuukautta lyhyemmät muualla asumisen jaksot 
sekä asevelvollisuuden suorittamisesta johtuva poissaolo eivät vaikuta 
oleskeluluvan voimassaoloon.
6)	Voimassaolevaa oleskelulupaa ei saa peruuttaa työntekijältä 
pelkästään siitä syystä, että hän sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan 
tilapäisen työkyvyttömyyden vuoksi ei enää ole työssä, tai että hän itsestään 
riippumattomasta syystä on työttömänä, ja kun toimivaltainen 
työnvälitysviranomainen asianmukaisesti vahvistaa tämän.
7)	Oleskeluluvan saamista koskevien muodollisuuksien täyttäminen ei 
saa olla esteenä sille, että hakija aloittaa välittömästi sopimukseen 
perustuvan työn tekemisen.
7 artikla
Palkkatyötä tekevät rajatyöntekijät
1)	Palkkatyötä tekevällä rajatyöntekijällä tarkoitetaan sopimuspuolen 
kansalaista, joka asuu yhden sopimuspuolen alueella ja on palkkatyössä 
toisen sopimuspuolen alueella palaten kotipaikkaansa säännönmukaisesti 
päivittäin tai vähintään kerran viikossa.
2)	Rajatyöntekijät eivät tarvitse oleskelulupaa.
Työskentelyvaltion toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin antaa 
palkkatyötä tekevälle rajatyöntekijälle vähintään viisi vuotta voimassa 
olevan tai jos työskentelyaika on pidempi kuin kolme kuukautta mutta 
lyhyempi kuin yksi vuosi, työskentelyajan voimassa olevan erityisluvan. 
Lupaa jatketaan vähintään viidellä vuodella, jos rajatyöntekijä esittää 
todisteet taloudellisen toiminnan harjoittamisesta.
3)	Erityislupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko alueella.
8 artikla
Ammatillinen ja maantieteellinen liikkuvuus
1)	Palkkatyöntekijöillä on oikeus ammatilliseen ja maantieteelliseen 
liikkuvuuteen vastaanottavan valtion koko alueella.
2)	Ammatilliseen liikkuvuuteen kuuluu työnantajan, työpaikan ja 
ammatin vaihto sekä siirtyminen palkkatyöstä itsenäiseksi 
ammatinharjoittajaksi. Maantieteelliseen liikkuvuuteen kuuluu työ- ja 
oleskelupaikkakunnan vaihto.
9 artikla
Yhdenvertainen kohtelu
1)	Sopimuspuolen kansalaista ei palkkatyöntekijänä saa 
kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen sopimuspuolen alueella kotimaisiin 
palkkatyöntekijöihin verrattuna eri asemaan työ- ja palvelussuhteen ehtojen 
suhteen erityisesti palkkauksen, irtisanomisen ja työttömyyden sattuessa 
saman alan työhön paluun tai uudelleen työllistämisen osalta.
2)	Palkkatyöntekijä ja tämän liitteen 3 artiklassa tarkoitetut hänen 
perheensä jäsenet saavat samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin 
kotimaiset työntekijät ja heidän perheenjäsenensä.
3)	Hänellä on sama oikeus ja yhtäläiset edellytykset kuin kotimaisilla 
palkkatyöntekijöillä osallistua koulutukseen ammatillisissa oppilaitoksissa 
sekä uudelleen- ja jatkokoulutuskeskuksissa.
4)	Työehtosopimuksen tai yksilöä koskevan sopimuksen määräys taikka 
muu työehtojen sääntelyä koskeva määräys, joka koskee työn saantia, työtä, 
palkkausta ja muita työehtoja sekä irtisanomista on mitätön sikäli kuin siinä 
säädetään tai sallitaan edellytyksiä, jotka asettavat ulkomaiset työntekijät, 
jotka ovat sopimuspuolten kansalaisia, työntekijöinä eriarvoiseen asemaan.
5)	Palkkatyöntekijällä, joka on sopimuspuolen kansalainen ja työssä 
toisen sopimuspuolen alueella, on oltava yhtäläinen oikeus 
ammattiyhdistysten jäsenyyteen ja siihen kuuluvien oikeuksien 
käyttämiseen, mukaan lukien äänioikeus ja pääsy ammattiyhdistysten 
hallinto- tai johtotehtäviin; häneltä voidaan kuitenkin evätä osallistuminen 
julkisoikeudellisten elinten hallintoon sekä julkisoikeudellisesti säädetyn 
tehtävän hoitaminen. Hänellä on oltava vaalikelpoisuus yrityksen 
palkkatyöntekijöitä edustaviin elimiin.
Tämän artiklan säännöksillä ei vaikuteta niihin lakeihin tai asetuksiin, joilla 
vastaanottavassa valtiossa myönnetään toisen sopimuspuolen 
palkkatyöntekijöille laajemmat oikeudet.
6)	Sopimuspuolen palkkatyöntekijällä, joka on työssä toisen 
sopimuspuolen alueella, on asumisen suhteen oltava samat oikeudet ja edut 
kuin kotimaisilla työntekijöillä, mukaan lukien omistusoikeuden saaminen 
hänen tarvitsemaansa asuntoon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän 
liitteen 26 artiklan määräysten soveltamista.
Kyseinen työntekijä voi sillä alueella, jossa hän on työssä, samoin oikeuksin 
kuin kotimaiset työntekijät ilmoittautua asunnonhakijoiden luetteloon, jos 
sellainen on, ja saada siitä johtuvat oikeudet ja edut.
Lähtövaltioon jääneen työntekijän perheen katsotaan tässä suhteessa asuvan 
mainitulla alueella, jos kotimaisiin työntekijöihin sovelletaan samanlaista 
oletusta.
10 artikla
Työ julkishallinnossa
Palkkatyötä tekevältä sopimuspuolen kansalaiselta voidaan evätä oikeus 
harjoittaa julkishallinnon tointa, joka liittyy julkisen vallan käyttöön ja 
jonka tarkoituksena on turvata valtion tai muiden julkisyhteisöjen yleinen 
etu.
11 artikla
Yhteistyö työpaikkojen välityksen alalla
Sopimuspuolet toimivat yhteistyössä EURES-verkostossa (European 
Employment Services) erityisesti avointen työpaikkojen ja työhakemusten 
välittämiseksi ja tasapainon aikaansaamiseksi työmarkkinoilla sekä 
työmarkkinoiden tilannetta ja elin- ja työoloja koskevien tietojen 
vaihtamiseksi.

III. ITSENÄISET AMMATINHARJOITTAJAT
12 artikla
Oleskelun sääntely
1)	Sopimuspuolen kansalaiselle, joka haluaa sijoittautua toisen 
sopimuspuolen alueelle harjoittaakseen siellä itsenäistä ammattia 
(jäljempänä 'itsenäinen ammatinharjoittaja'), myönnetään oleskelulupa, 
joka on voimassa vähintään viisi vuotta sen myöntämisestä, jos hän esittää 
kansallisille toimivaltaisille viranomaisille todisteen siitä, että hän on 
sijoittautunut tai sijoittautuu tätä tarkoitusta varten.
2)	Oleskelulupaa jatketaan ilman eri toimenpiteitä vähintään viidellä 
vuodella, jos itsenäinen ammatinharjoittaja esittää kansallisille 
toimivaltaisille viranomaisille todisteen sellaisen taloudellisen toiminnan 
harjoittamisesta, joka ei ole palkkatyötä.
3)	Oleskeluluvan myöntämiseksi sopimuspuolet voivat vaatia 
itsenäiseltä ammatinharjoittajalta ainoastaan seuraavien asiakirjojen 
esittämistä:

a)	maahantuloasiakirja;

b)	edellä 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu todiste.
4)	Oleskelulupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko alueella.
5)	Kuutta peräkkäistä kuukautta lyhyemmät muualla asumisen jaksot 
sekä asevelvollisuuden suorittamisesta johtuva poissaolo eivät vaikuta 
oleskeluluvan voimassaoloon.
6)	Voimassaolevaa oleskelulupaa ei saa peruuttaa 1 kohdassa 
tarkoitetuilta henkilöiltä pelkästään siitä syystä, että he sairaudesta tai 
tapaturmasta johtuvan tilapäisen työkyvyttömyyden vuoksi eivät enää ole 
työssä.
13 artikla
Itsenäistä ammattia harjoittavat rajatyöntekijät
1)	Itsenäistä ammattia harjoittavalla rajatyöntekijällä tarkoitetaan 
sopimuspuolen kansalaista, joka asuu yhden sopimuspuolen alueella ja 
harjoittaa itsenäistä ammattia toisen sopimuspuolen alueella palaten 
kotipaikkaansa säännönmukaisesti päivittäin tai vähintään kerran viikossa.
2)	Itsenäistä ammattia harjoittavat rajatyöntekijät eivät tarvitse 
oleskelulupaa.
Kyseisen valtion toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin antaa itsenäistä 
ammattia harjoittavalle rajatyöntekijälle vähintään viisi vuotta voimassa 
olevan erityisluvan, jos hän esittää kansallisille toimivaltaisille 
viranomaisille todisteen siitä, että hän harjoittaa tai aikoo harjoittaa 
itsenäistä ammattia. Lupaa jatketaan vähintään viidellä vuodella, jos 
rajatyöntekijä esittää todisteen itsenäisen ammatin harjoittamisesta.
3)	Erityislupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko alueella.
14 artikla
Ammatillinen ja maantieteellinen liikkuvuus
1)	Itsenäisellä ammatinharjoittajalla on oikeus ammatilliseen ja 
maantieteelliseen liikkuvuuteen vastaanottavan valtion koko alueella.
2)	Ammatilliseen liikkuvuuteen kuuluu ammatin vaihto sekä 
siirtyminen itsenäisestä ammatinharjoittajasta palkkatyöntekijäksi. 
Maantieteelliseen liikkuvuuteen kuuluu työ- ja oleskelupaikkakunnan 
vaihto.
15 artikla
Yhdenvertainen kohtelu
1)	Itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymisen ja itsenäisenä 
ammatinharjoittajana toimimisen osalta itsenäiselle ammatinharjoittajalle 
myönnetään vastaanottavassa valtiossa yhtä edullinen kohtelu kuin sen 
omille kansalaisille myönnetty kohtelu.
2)	Tämän liitteen 9 artiklan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin tässä 
luvussa tarkoitettuihin itsenäisiin ammatinharjoittajiin.
16 artikla
Julkisen vallan käyttö
Itsenäiseltä ammatinharjoittajalta voidaan evätä oikeus harjoittaa tointa, 
jossa osallistutaan edes tilapäisesti julkisen vallan käyttöön.
IV. PALVELUJEN TARJOAMINEN
17 artikla
Palvelujen tarjoajat
Tämän sopimuksen 5 artiklan nojalla kielletään palvelujen tarjoamisen 
osalta:

a)	kaikki sellaisia sopimuspuolen alueella tarjottavia rajanylittäviä 
palveluja koskevat rajoitukset, joiden tarjoaminen kestää enintään 90 
tosiasiallista työpäivää kalenterivuoden aikana;

b)	kaikki tämän sopimuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun 
maahantuloon ja oleskeluun liittyvät rajoitukset, jotka koskevat:

	i)	Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden tai Sveitsin kansalaisia, jotka 
tarjoavat palveluja ja ovat sijoittautuneet jonkun muun sopimuspuolen kuin 
sen sopimuspuolen alueelle, jossa palvelujen vastaanottaja sijaitsee,
	ii)	sopimuspuolen tavanmukaisille työmarkkinoille yhdentyneitä 
palvelujen tarjoajan palkkatyöntekijöitä, kansalaisuudesta riippumatta, jotka 
on lähetetty toisen sopimuspuolen alueelle palveluja tarjoamaan, sanotun 
kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan määräyksiä.
18 artikla 

Tämän liitteen 17 artiklan määräyksiä sovelletaan yrityksiin, jotka on 
perustettu jonkun Euroopan yhteisön jäsenvaltion tai Sveitsin lainsäädännön 
mukaisesti ja joiden sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai 
päätoimipaikka sijaitsee sopimuspuolen alueella.
19 artikla

Palvelujen tarjoaja, jolla on oikeus tai jolle on annettu lupa tarjota palveluja, 
voi palvelujensa tarjoamiseksi harjoittaa toimintaansa väliaikaisesti 
valtiossa, jossa palvelut tarjotaan, samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion 
omat kansalaiset tämän liitteen ja liitteiden II ja III määräysten mukaisesti.
20 artikla

1)	Tämän liitteen 17 artiklan b alakohdassa tarkoitetut henkilöt, joilla on 
oikeus tarjota palveluja, eivät tarvitse oleskelulupaa enintään 90 päivää 
kestävää oleskelua varten. Edellä 1 artiklassa tarkoitetut mainittujen 
henkilöiden maahantuloasiakirjat kattavat heidän oleskelunsa.
2)	Tämän liitteen 17 artiklan b alakohdassa tarkoitetuille henkilöille, 
joilla on oikeus tarjota palveluja, joiden tarjoaminen kestää yli 90 päivää tai 
joille on myönnetty lupa tähän, myönnetään tämän oikeuden 
vahvistamiseksi palvelujen tarjoamisen pituuden kattava oleskelulupa.
3)	Oleskeluoikeus on voimassa Euroopan yhteisön kyseisen jäsenvaltion 
tai Sveitsin koko alueella.
4)	Oleskeluluvan myöntämiseksi sopimuspuolet voivat vaatia tämän 
liitteen 17 artiklan b alakohdassa tarkoitetuilta henkilöiltä ainoastaan:

a)	maahantuloasiakirjan;

b)	todisteen palvelujen tarjoamisesta tai aikeesta tarjota niitä.
21 artikla

1)	Tämän liitteen 17 artiklan a alakohdassa tarkoitettu palvelujen 
keskeytymätön tai peräkkäinen tarjoaminen saa kestää enintään 90 
tosiasiallista työpäivää kalenterivuoden aikana.
2)	Mitä 1 kohdassa määrätään, ei rajoita palvelujen tarjoajan 
lainsäädännön mukaisia velvollisuuksia palvelujen vastaanottajalle annetun 
takuun suhteen eikä ylivoimaisen esteen suhteen.
22 artikla

1)	Toiminta, joka liittyy julkisen vallan harjoittamiseen kyseisen 
sopimuspuolen alueella, ei kuulu edes tilapäisesti tämän liitteen 17 ja 19 
artiklan määräysten soveltamisalaan.
2)	Tämän liitteen 17 ja 19 artiklan määräykset ja niiden perusteella 
toteutetut toimenpiteet eivät estä sellaisten lakien, asetusten ja 
hallinnollisten määräysten soveltamista, joissa säädetään palvelujen 
tarjoamisen yhteydessä lähetettyjen työntekijöiden työ- ja palvelusolojen 
soveltamisesta. Tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti viitataan 
palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden 
lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 
annettuun direktiiviin 96/71/EY (EYVL L 18, 1997, s. 1)3.
3)	Tämän liitteen 17 artiklan ja 19 artiklan määräykset eivät estä tämän 
sopimuksen voimaan tullessa kussakin sopimuspuolessa voimassa olevien 
sellaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamista, jotka 
koskevat:

	i)	tilapäistä työtä välittävien toimistojen toimintaa ja tilapäisen työn 
tekemistä,
	ii)	rahoituspalveluja, joiden tarjoaminen edellyttää ennalta myönnettävää 
lupaa sopimuspuolen alueella ja joiden tarjoamisen edellytyksenä on 
kyseisen sopimuspuolen viranomaisten suorittama toiminnan vakauden 
valvonta.
4)	Tämän liitteen 17 artiklan ja 19 artiklan määräykset eivät estä 
sopimuspuolten sellaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten 
soveltamista, jotka koskevat enintään 90 tosiasiallisen työpäivän pituista 
palvelujen tarjoamista ja jotka ovat perusteltuja yleiseen etuun liittyvistä 
pakottavista syistä.
23 artikla
Palvelujen vastaanottaja
1)	Tämän sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu palvelujen 
vastaanottaja ei tarvitse oleskelulupaa enintään kolmen kuukauden pituista 
oleskelua varten. Yli kolmen kuukauden pituista oleskelua varten 
palvelujen vastaanottajalle myönnetään palvelujen vastaanottamista varten 
niiden tarjoamisen pituinen oleskelulupa. Hänelle voidaan olla myöntämättä 
sosiaalietuuksia kyseisen oleskelun aikana.
2)	Oleskelulupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko alueella.
———
3	Sellaisena kuin se on voimassa sopimuksen allekirjoituspäivänä.
V. HENKILÖT, JOTKA EIVÄT HARJOITA TALOUDELLISTA 
TOIMINTAA
24 artikla
Oleskelun sääntely
1)	Sopimuspuolen kansalaiselle, joka ei harjoita taloudellista toimintaa 
asuinvaltiossa ja jolla ei ole oleskeluoikeutta tämän sopimuksen muiden 
määräysten perusteella, myönnetään vähintään viisi vuotta voimassa oleva 
oleskelulupa, jos hän esittää toimivaltaisille kansallisille viranomaisille 
todisteen siitä, että hänellä ja hänen perheenjäsenillään on:

a)	riittävästi tuloja ja varoja, niin että he eivät oleskeluaikanaan joudu 
turvautumaan sosiaalietuusjärjestelmään;

b)	kaikki riskit kattava sairasvakuutus4.
Pitäessään sitä tarpeellisena sopimuspuolet voivat pyytää oleskeluluvan 
pätevyyden vahvistamista kahden ensimmäisen vuoden oleskelun jälkeen.
2)	Tuloja ja varoja pidetään riittävinä, jos ne ylittävät määrän, jonka 
perusteella vastaanottavan valtion omat kansalaiset voivat heidän 
tilanteensa ja tarvittaessa heidän perheenjäsentensä tilanne huomioon ottaen 
hakea sosiaaliturvaetuuksia. Jos tätä edellytystä ei voida soveltaa, 
oleskelulupaa hakevan henkilön tulot ja varat katsotaan riittäväksi, jos ne 
ylittävät vastaanottavan valtion maksaman vähimmäiseläkkeen määrän.
3)	Henkilöt, jotka ovat sopimuspuolen alueella alle vuoden kestävässä 
työsuhteessa voivat oleskella kyseisellä alueella, jos he täyttävät tämän 
artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset. Työttömyyskorvauksia, joihin 
kyseisillä henkilöillä on oikeus kansallisen lainsäädännön mukaisesti, 
tarvittaessa täydennettynä liitteen II määräyksillä, pidetään tämän  artiklan  
1  kohdan  a  alakohdan  ja  2 
———
4	Sveitsissä sellaisten henkilöiden sairausvakuutuksen, joiden kotipaikka ei ole Sveitsissä, 
on katettava myös tapaturma- ja äitiysetuudet.
kohdan määräysten mukaisina tuloina ja varoina.
4)	Opiskeluajan voimassa oleva tai yhden vuoden voimassa oleva 
oleskelulupa silloin, kun opintojen kesto on pidempi kuin yksi vuosi, 
myönnetään jokaiselle opiskelijalle, jolla ei ole oikeutta oleskella toisen 
sopimuspuolen alueella tämän sopimuksen muiden määräysten perusteella, 
kun opiskelija osoittaa asianomaiselle kansalliselle viranomaiselle 
ilmoittamalla tai muulla vähintään vastaavalla opiskelijan valitsemalla 
tavalla, että hänellä on riittävät tulot ja varat, niin että hän, hänen puolisonsa 
ja huollettavat lapsensa eivät joudu oleskeluaikana turvautumaan 
vastaanottavan valtion sosiaalietuusjärjestelmään, edellyttäen että opiskelija 
on kirjoittautunut hyväksyttyyn oppilaitokseen osallistuakseen 
pääasiallisesti ammatilliseen koulutukseen ja että hänellä on kaikkien 
riskien varalta annettu sairausvakuutus. Tällä sopimuksella ei säännellä 
mahdollisuutta aloittaa ammatillinen koulutus eikä tässä artiklassa 
tarkoitettujen opiskelijoiden toimeentuloa varten myönnettävää tukea.
5)	Oleskeluluvan voimassaoloa jatketaan ilman eri toimenpiteitä 
vähintään viidellä vuodella, kun sen myöntämisedellytykset täyttyvät 
edelleen. Opiskelijan oleskeluluvan voimassaoloa jatketaan vuosittain 
jäljellä olevien opintojen keston mukaisesti.
6)	Kuutta peräkkäistä kuukautta lyhyemmät muualla asumisen jaksot 
sekä asevelvollisuuden suorittamisesta johtuva poissaolo eivät vaikuta 
oleskeluluvan voimassaoloon.
7)	Oleskelulupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko alueella.
8)	Oleskeluoikeus on voimassa niin kauan, kun henkilöt, joille se 
myönnetään, täyttävät 1 kohdassa määrätyt edellytykset.
VI. KIINTEÄN OMAISUUDEN  
HANKINTA
25 artikla

1)	Sopimuspuolen kansalaisella, jolla on oleskeluoikeus ja jonka 
pääasiallinen kotipaikka sijaitsee vastaanottavan valtion alueella, on samat 
oikeudet hankkia kiinteää omaisuutta kuin kyseisen valtion kansalaisella. 
Hän voi milloin tahansa kansallisten sääntöjen mukaisesti valita 
vastaanottavan valtion pääasialliseksi kotipaikakseen riippumatta 
työsuhteensa kestosta. Lähtö vastaanottavan valtion alueelta ei merkitse 
velvollisuutta omaisuuden luovuttamiseen.
2)	Sopimuspuolen kansalaisella, jolla on oleskeluoikeus ja jonka 
pääasiallinen kotipaikka ei sijaitse vastaanottavan valtion alueella, on samat 
oikeudet hankkia kiinteää omaisuutta taloudellisen toiminnan 
harjoittamiseksi kuin kyseisen valtion kansalaisella; nämä oikeudet eivät 
merkitse velvollisuutta omaisuuden luovuttamiseen vastaanottavan valtion 
alueelta poistumisen yhteydessä. Kyseinen henkilö voi saada luvan 
toissijaisen kotipaikan tai loma-asunnon hankkimiseen. Kyseisten 
henkilöiden osalta tämä sopimus ei vaikuta pääoman sijoittamista taikka 
rakentamattomien tonttien tai asuntojen kauppaa koskevien sääntöjen 
soveltamiseen.
3)	Rajatyöntekijällä on samat oikeudet taloudellisen toiminnan 
harjoittamiseksi tarkoitetun kiinteän omaisuuden tai toissijaisen asuinpaikan 
hankkimiseen kuin vastaanottavan valtion kansalaisella. Kyseinen henkilö 
voi saada luvan loma-asunnon hankkimiseen. Kyseisten henkilöiden osalta 
tämä sopimus ei vaikuta pääoman sijoittamista taikka rakentamattomien 
tonttien tai asuntojen kauppaa koskevien vastaanottavan valtion sääntöjen 
soveltamiseen.

    VII. SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET JA   SOPIMUKSEN 
KEHITTYMINEN
26 artikla
Yleistä
1)	Kun tämän sopimuksen 10 artiklassa määrättyjä rajoituksia 
sovelletaan, tämän luvun määräyksillä joko täydennetään tämän liitteen 
muita määräyksiä tai korvataan ne.
2)	Kun tämän sopimuksen 10 artiklassa määrättyjä rajoituksia 
sovelletaan, taloudellisen toiminnan harjoittamisen edellytyksenä on 
oleskelu- ja/tai työluvan myöntäminen.
27 artikla
Palkkatyöntekijöiden oleskelun sääntely
1)	Palkkatyöntekijän, jonka työsopimuksen kesto on alle yksi vuosi, 
oleskeluluvan voimassaoloa jatketaan alle 12 kuukauden pituiseen 
kokonaiskestoon, jos palkkatyöntekijä esittää kansallisille toimivaltaisille 
viranomaisille todisteen siitä, että hän voi harjoittaa taloudellista toimintaa. 
Uusi oleskelulupa myönnetään, jos palkkatyöntekijä esittää todisteen siitä, 
että hän voi harjoittaa taloudellista toimintaa ja että tämän sopimuksen 10 
artiklassa määrätyt määrälliset rajoitukset eivät täyty. Maasta ei tarvitse 
poistua kahden työsopimuksen välisenä aikana tämän liitteen 24 artiklan 
mukaisesti.
2)	Tämän sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna ajanjaksona 
sopimuspuoli voi vaatia kirjallisen työsopimuksen tai sopimusehdotuksen 
esittämistä ensimmäisen oleskeluluvan myöntämistä varten.
3a)	 Henkilöillä, joilla on aikaisemmin ollut tilapäisiä työsuhteita 
vastaanottavan valtion alueella vähintään 30 kuukauden ajan, on oikeus 
ilman eri toimenpiteitä ottaa vastaan kestoltaan rajoittamaton työ5. Taattujen 
oleskelulupien määrän mahdollinen loppuminen ei koske heitä.
b	Henkilöillä, jotka ovat aikaisemmin olleet vastaanottavan valtion 
alueella kausityöntekijöinä vähintään 50 kuukauden pituisena 
kokonaisaikana viimeisten 15 vuoden aikana ja jotka eivät täytä 
edellytyksiä oleskeluluvan saamiseksi tämän kohdan a alakohdan 
määräyksiä noudattaen, on oikeus ilman eri toimenpiteitä ottaa vastaan 
kestoltaan rajoittamaton työ.
———
5	Heihin ei sovelleta kotimaisten työntekijöiden ensisijaisuutta eikä työolosuhteiden ja 
palkkauksen tarkistuksia työpaikalla.
28 artikla
Palkkatyötä tekevät rajatyöntekijät
1)	Palkkatyötä tekevällä rajatyöntekijällä tarkoitetaan sopimuspuolen 
kansalaista, jonka vakituinen kotipaikka on Sveitsin tai sen 
naapurivaltioiden raja-alueella ja joka on palkkatyössä toisen 
sopimuspuolen raja-alueella palaten pääasialliseen kotipaikkaansa 
säännönmukaisesti päivittäin tai vähintään kerran viikossa. Tässä 
sopimuksessa tarkoitettuja raja-alueita ovat alueet, jotka määritellään 
Sveitsin ja sen naapurivaltioiden välisissä raja-alueella liikkuvuutta 
koskevissa sopimuksissa.
2)	Erityislupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko raja-alueella.

29 artikla
Palkkatyöntekijöiden paluuoikeus 
1)	Palkkatyöntekijälle, jolla on ollut tämän sopimuksen tullessa 
voimaan vähintään yhden vuoden voimassa ollut oleskelulupa ja joka on 
poistunut vastaanottavasta maasta, on etuoikeus uuteen kiintiön mukaiseen 
oleskelulupaan hänen lähtöään seuraavien kuuden vuoden aikana, jos hän 
esittää todisteen siitä, että hän voi harjoittaa taloudellista toimintaa.
2)	Rajatyöntekijällä on oikeus saada uusi erityislupa edellisen kolmen 
vuoden yhtäjaksoisen toiminnan päättymistä seuraavien kuuden vuoden 
aikana, jollei palkka- ja työehtojen tarkastuksesta muuta johdu hänen 
ollessaan palkkatyöntekijä, tämän sopimuksen voimaantuloa seuraavien 
kahden vuoden ajan ja jos hän esittää kansallisille toimivaltaisille 
viranomaisille todisteen siitä, että hän voi harjoittaa taloudellista toimintaa.
3)	Nuorilla, jotka ovat poistuneet sopimuspuolen alueelta oleskelleensa 
siellä vähintään viisi vuotta ennen 21 vuoden ikää, on oikeus neljän vuoden 
määräajan kuluessa palata sinne ja harjoittaa siellä taloudellista toimintaa.
30 artikla
Palkkatyöntekijöiden maantieteellinen ja ammatillinen liikkuvuus
1)	Palkkatyöntekijällä, jolla on vähintään yhden vuoden voimassa oleva 
oleskelulupa, on oikeus ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen 
työn alkamista seuraavien 12 kuukauden aikana ja hän voi siirtyä 
palkkatyöntekijästä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi tämän sopimuksen 
10 artiklan määräysten mukaisesti.
2)	Palkkatyötä tekeville rajatyöntekijöille myönnetyillä erityisluvilla 
annetaan oikeus ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen Sveitsin 
tai sen naapurivaltioiden raja-alueella.
31 artikla
Itsenäisten ammatinharjoittajien oleskelun sääntely
Sopimuspuolen kansalaiselle, joka haluaa sijoittautua toisen sopimuspuolen 
alueelle toimiakseen itsenäisenä ammatinharjoittajana (jäljempänä 
'itsenäinen ammatinharjoittaja'), myönnetään kuusi kuukautta voimassa 
oleva oleskelulupa. Hänelle myönnetään vähintään viisi vuotta voimassa 
oleva oleskelulupa, jos hän esittää ennen kuuden kuukauden pituisen 
ajanjakson päättymistä kansallisille toimivaltaisille viranomaisille todisteen 
siitä, että hän toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana. Tätä kuuden 
kuukauden pituista ajanjaksoa voidaan tarvittaessa jatkaa enintään kahdella 
kuukaudella, jos hänellä on todelliset mahdollisuudet kyseisen todisteen 
esittämiseen.
32 artikla
Itsenäistä ammattia harjoittavat rajatyöntekijät
1)	Itsenäistä ammattia harjoittavalla rajatyöntekijällä tarkoitetaan 
sopimuspuolen kansalaista, jonka vakituinen kotipaikka on Sveitsin tai sen 
naapurivaltioiden raja-alueella ja joka on muussa kuin palkkatyössä toisen 
sopimuspuolen raja-alueella palaten pääasialliseen kotipaikkaansa 
säännönmukaisesti päivittäin tai vähintään kerran viikossa. Tässä 
sopimuksessa tarkoitettuja raja-alueita ovat alueet, jotka määritellään 
Sveitsin ja sen naapurivaltioiden välisissä raja-alueella liikkuvuutta 
koskevissa sopimuksissa.
2)	Sopimuspuolen kansalaiselle, joka haluaa toimia itsenäistä ammattia 
harjoittavana rajatyöntekijänä Sveitsin tai sen naapurivaltioiden raja-
alueella, myönnetään kuusi kuukautta voimassa oleva alustava erityislupa. 
Hänelle myönnetään vähintään viisi vuotta voimassa oleva erityislupa, jos 
hän esittää ennen kuuden kuukauden pituisen ajanjakson päättymistä 
kansallisille toimivaltaisille viranomaisille todisteen siitä, että hän toimii 
itsenäisenä ammatinharjoittajana. Tätä kuuden kuukauden pituista 
ajanjaksoa voidaan tarvittaessa jatkaa enintään kahdella kuukaudella, jos 
hänellä on todelliset mahdollisuudet kyseisen todisteen esittämiseen.
3)	Erityislupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko raja-alueella.
33 artikla
Itsenäisten ammatinharjoittajien paluuoikeus
1)	Itsenäiselle ammatinharjoittajalle, jolla on ollut vähintään viiden 
vuoden pituinen oleskelulupa ja joka on poistunut vastaanottavasta 
valtiosta, on oikeus saada uusi oleskelulupa hänen lähtöään seuraavien 
kuuden vuoden aikana, jos hän on jo työskennellyt vastaanottavassa 
valtiossa yhtäjaksoisesti kolmen vuoden ajan ja jos hän esittää kansallisille 
toimivaltaisille viranomaisille todisteen siitä, että hän voi harjoittaa 
taloudellista toimintaa.
2)	Itsenäistä ammattia harjoittavalla rajatyöntekijällä on oikeus saada 
uusi erityislupa edellisen neljän vuoden yhtäjaksoisen toiminnan 
päättymistä seuraavien kuuden vuoden aikana, jos hän esittää kansallisille 
toimivaltaisille viranomaisille todisteen siitä, että hän voi harjoittaa 
taloudellista toimintaa.
3)	Nuorilla, jotka ovat poistuneet sopimuspuolen alueelta oleskeltuaan 
siellä vähintään viisi vuotta ennen 21 vuoden ikää, on oikeus neljän vuoden 
määräajan kuluessa palata sinne ja harjoittaa siellä taloudellista toimintaa.
34 artikla
Itsenäistä ammattia harjoittavien työntekijöiden maantieteellinen ja 
ammatillinen liikkuvuus
Itsenäistä ammattia harjoittaville rajatyöntekijöille myönnetyillä 
erityisluvilla annetaan oikeus ammatilliseen ja maantieteelliseen 
liikkuvuuteen Sveitsin tai sen naapurivaltioiden raja-alueilla. Kuusi 
kuukautta voimassa olevilla alustavilla oleskeluluvilla (rajatyöntekijät: 
erityisluvilla) annetaan oikeus ainoastaan maantieteelliseen liikkuvuuteen


LIITE II
SOSIAALITURVAJÄRJESTELMIEN YHTEENSOVITTAMINEN

1 artikla

(1) Sopimuspuolet sopivat, että ne soveltavat keskenään 
sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen alalla yhteisön säädöksiä 
joihin viitataan, sellaisina kuin ne ovat voimassa tämän sopimuksen 
allekirjoittamispäivänä ja tässä liitteessä olevassa A osassa mukautettuina, 
tai niitä vastaavia sääntöjä.
(2) Käsitteellä 'jäsenvaltio(t)', joka esiintyy tässä liitteessä olevassa A 
osassa mainituissa säädöksissä, tarkoitetaan yhteisön säädösten piiriin 
kuuluvien valtioiden lisäksi myös Sveitsiä.
2 artikla

(1) Soveltaessaan tätä liitettä sopimuspuolet ottavat huomioon yhteisön 
säädökset, joihin viitataan tässä liitteessä olevassa B osassa, sellaisina kuin 
ne ovat muutettuina.
(2) Soveltaessaan tätä liitettä sopimuspuolet ottavat huomioon yhteisön 
säädökset, joihin viitataan tässä liitteessä olevassa C osassa.
3 artikla

(1) Järjestelmästä, jota sovelletaan sellaisten palkattujen yhteisön 
työntekijöiden työttömyysvakuutukseen, joilla on alle vuoden mittainen 
Sveitsin oleskelulupa, määrätään tämän liitteen lisäpöytäkirjassa.
(2) Lisäpöytäkirja on erottamaton osa liitettä.
A OSA:	SÄÄDÖKSET JOIHIN VIITATAAN
1.	371 R 140866 Neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, annettu 14 
päivänä kesä-

—————
6	Nykyiset säädökset sellaisina kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltiot niitä soveltavat 
tämän sopimuksen allekirjoitushetkellä:
Periaatteita, jotka koskevat työttömyyskorvausten saamisoikeuden yhteenlaskemista ja 
korvausten maksamista siinä valtiossa, jossa henkilö oli viimeksi töissä, sovelletaan kaiken 
pituisiin työssäolojaksoihin.
Henkilöt, joiden työsuhde jäsenvaltion alueella on ollut vuotta lyhyempi, voivat oleskella 
jäsenvaltiossa työsuhteen päätyttyä kohtuullisen ajanjakson etsiäkseen uutta työtä. Tämä 
ajanjakso voi olla kuusi kuukautta, minkä aikana työttömäksi jäänyt henkilö voi ottaa selvää 
ammattitaitoaan vastaavista vapaista työpaikoista ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin 
löytääkseen sopivan työpaikan. Työttömäksi jäänyt voi oleskella maassa työn päätyttyä myös 
siinä tapauksessa, että hänellä tai hänen perheellään on riittävästi varoja, jottei hänen tarvitse 
turvautua sosiaaliavustuksiin oleskelunsa aikana, sekä kaikki riskit kattava sairausvakuutus. 
Työttömyyskorvaukset, joihin työttömäksi jääneellä on oikeus kansallisen lainsäädännön 
sekä mahdollisesti yhteenlaskemista koskevien sääntöjen mukaan, katsotaan tällaisiksi 
varoiksi. Riittäviksi taloudellisiksi varoiksi katsotaan määrä, joka ylittää sen määrän, jonka 
perusteella kansalaisilla henkilökohtaisen tilanteensa sekä heidän perheidensä tilanteen 
mukaan on mahdollisuus hakea sosiaaliavustusta. Jos tätä edellytystä ei voida soveltaa, 
hakijan taloudelliset varat katsotaan riittäviksi, jos ne ovat suuremmat kuin vastaanottavan 
valtion maksama vähimmäiseläke.
Kausityöntekijä voi käyttää oikeuttaan työttömyyskorvaukseen siinä valtiossa, jossa hän oli 
viimeksi työssä, riippumatta kauden ajankohdasta. Kausityöntekijä voi oleskella valtiossa 
työsuhteen päätyttyä, jos hän täyttää edellisessä kohdassa mainitut edellytykset. Jos hän 
tarjoutuu oleskeluvaltionsa työmarkkinoiden käytettäväksi, hän saa kyseisen valtion 
työttömyyskorvaukset asetuksen (ETY) N:o 1408/71 71 artiklan mukaisesti. 
Rajatyöntekijä voi ilmoittautua oleskeluvaltionsa työmarkkinoiden käytettäväksi tai sen 
valtion työmarkkinoiden käytettäväksi, jossa hän oli viimeksi työssä, jos hänellä on 
henkilökohtaisten ja ammatillisten suhteidensa vuoksi paremmat mahdollisuudet löytää työtä 
sieltä. Hän saa työttömyyskorvausta siinä valtiossa, jonka työmarkkinoiden käytettäväksi hän 
ilmoittautuu.
kuuta 1971, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella 
liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja 
heidän perheenjäseniinsä

sellaisena kuin se on ajan tasalle saatettuna seuraavilla asetuksilla:

397 R 118: Neuvoston asetus (EY) N:o 118/97, annettu 2 päivänä 
joulukuuta 1996 (EYVL L 28, 30.1.1997, s. 1), sosiaaliturvajärjestelmien 
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, 
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 
muuttamisesta ja saattamisesta ajan tasalle

397 R 1290: Neuvoston asetus (EY) N:o 1290/97, annettu 27 päivänä 
kesäkuuta 1997 (EYVL L 176, 4.7.1998, s.1), sosiaaliturvajärjestelmän 
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, 
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täy-
täntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 
muuttamisesta

398 R 1223: Neuvoston asetus (EY) N:o 1223/98, annettu 4 päivänä 
kesäkuuta 1998, (EYVL L 168, 13.6.1998, s. 1) sosiaaliturvajärjestelmän 
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, 
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 
muuttamisesta
398 R 1606: Neuvoston asetus (EY) N:o 1606/98, annettu 29 päivänä 
kesäkuuta 1998, (EYVL L 209, 25.7.1998, s.1) sosiaaliturvajärjestelmien 
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, 
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muut-
tamisesta niiden soveltamisalan ulottamiseksi koskemaan virkamiesten eri-
tyisjärjestelmiä.
399 R 307: Neuvoston asetus (EY) N:o 307/1999, annettu 8 päivänä 
helmikuuta 1999 (EYVL L 38, 12.2.1999 S. 1), sosiaaliturvajärjestelmien 
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, 
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 
muuttamisesta niiden soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan 
opiskelijoita.
Tätä sopimusta sovellettaessa asetusta koskevat seuraavat 
mukautukset:

a) 95 a artiklaa ei sovelleta;

b) 95 b artiklaa ei sovelleta;

c) täydennetään liitteessä I olevaa I jaksoa seuraavasti:

Sveitsi 

Jos sveitsiläinen laitos on toimivaltainen laitos terveydenhuoltoetuuksien 
myöntämistä varten asetuksen III osaston 1 luvun mukaisesti:

asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti palkattuina 
työntekijöinä pidetään kaikkia niitä, jotka ovat palkattuja työntekijöitä 
vanhuusvakuutuksia ja jälkeenjääneiden vakuutuksia koskevan liittovaltion 
lainsäädännön mukaisesti,

asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti muina kuin 
palkattuina työntekijöinä pidetään kaikkia niitä, jotka ovat muita kuin 
palkattuja työntekijöitä vanhuusvakuutuksia ja jälkeenjääneiden 
vakuutuksia koskevan liittovaltion lainsäädännön mukaisesti;
d) täydennetään liitteessä I olevaa II jaksoa seuraavasti:

Sveitsi

Luontoisetuuksia koskevan oikeuden määrittämiseksi asetuksen III osaston 
1 luvun mukaisesti 'perheenjäsenellä' tarkoitetaan puolisoa sekä alle 18-
vuotiaita lapsia ja alle 25-vuotiaita lapsia, jotka käyvät koulua, opiskelevat 
tai suorittavat harjoittelua.;

e) täydennetään liitteessä II olevaa I jaksoa seuraavasti:

Sveitsi

Perheavustukset itsenäisille ammatinharjoittajille myönnetään 
asianmukaisen kantoneitten lainsäädännön mukaisesti (Graubünden, Luzern 
ja Sankt Gallen).; 

f) täydennetään liitteessä II olevaa II jaksoa seuraavasti:

Sveitsi

Syntymä- ja adoptioavustukset myönnetään perhe-etuuksia koskevan 
kantoneitten lainsäädännön  mukaisesti  (Fribourg,  Geneve, Jura, Luzern, 
Neuchâtel, Schaffhausen, Schwyz, Solothurn, Uri, Valais, Vaud).;

g) täydennetään liitteessä II olevaa III jaksoa seuraavasti:

Sveitsi

Ei mitään.;

h) täydennetään liitettä II a seuraavasti:

Sveitsi

a) Lisäetuudet (Lisäetuuksia koskeva liittovaltion laki, annettu 19 päivänä 
maaliskuuta 1965), ja niiden kaltaiset etuudet, joista säädetään kantoneitten 
lainsäädännössä

b) Eläkkeet työkyvyttömyysvakuutuksen nojalla vakavissa tapauksissa (cas 
pénibles) (Työkyvyttömyysvakuutuksista 19 päivänä kesäkuuta 1959 
annetun liittovaltion lain 28 artiklan 1 a kohta, sellaisena kuin se on 
muutettuna 7 päivänä lokakuuta 1994)

c) Kantoneitten lainsäädännössä säädetyt työttömille myönnettävät erilaiset 
maksuihin perustumattomat etuudet.;

i)	täydennetään liitteessä III olevaa A osaa seuraavasti:

Saksa—Sveitsi

a) Sosiaaliturvasta 25 päivänä helmikuuta 1964 tehty sopimus sellaisena 
kuin sopimus on muutettuna 9 päivänä syyskuuta 1975 tehdyllä 
lisäsopimuksella N:o 1 ja 2 päivänä maaliskuuta 1989 tehdyllä 
lisäsopimuksella N:o 2:

i)  	sopimuksen 4 artiklan 2 kohta kolmannessa valtiossa asuville 
henkilöille maksettavien rahaetuuksien osalta,
ii) 	sopimuksen päätöspöytäkirjan 9 b kohdan 1 kohdan 2—4 alakohdat,
iii)	sopimuksen päätöspöytäkirjan 9 e kohdan 1 kohdan b alakohdan 1, 2 
ja 4 virke.
b) Työttömyysvakuutuksia koskeva 20 päivänä lokakuuta 1982 tehty 
sopimus, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 22 päivänä joulukuuta 
1992 tehdyllä lisäpöytäkirjalla:

i)	sopimuksen 7 artiklan 1 kohta,
ii) 	sopimuksen 8 artiklan 5 kohta. Saksa (Büsingenin alue) osallistuu 
Sveitsin lainsäädännön mukaista kantonin maksuosuutta vastaavalla 
määrällä kustannuksiin, joita aiheutuu todellisista paikoista, joilla 
työllistetään järjestelyn piiriin kuuluvia työntekijöitä 
työmarkkinatoimenpitein.
Itävalta—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 15 päivänä marraskuuta 1967 tehdyn sopimuksen 4 artikla, 
sellaisena kuin sopimus on muutettuna 17 päivänä toukokuuta 1973 
tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1, 30 päivänä marraskuuta 1977 tehdyllä 
lisäsopimuksella N:o 2, 14 päivänä joulukuuta 1987 tehdyllä 
lisäsopimuksella N:o 3 ja 11 päivänä joulukuuta 1996 tehdyllä 
lisäsopimuksella N:o 4, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille 
maksettavien rahaetuuksien osalta.
Belgia—Sveitsi

a) Sosiaaliturvasta 24 päivänä syyskuuta 1975 tehdyn sopimuksen 3 artiklan 
1 kohta kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien 
rahaetuuksien osalta.
b) Kyseisen sopimuksen päätöspöytäkirjan 4 kohta kolmannessa valtiossa 
asuville henkilöille maksettavien rahaetuuksien osalta.
Tanska—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 5 päivänä tammikuuta 1983 tehdyn sopimuksen 6 artikla, 
sellaisena kuin sopimus on muutettuna 18 päivänä syyskuuta 1985 tehdyllä 
lisäsopimuksella N:o 1 ja 11 päivänä huhtikuuta 1996 tehdyllä 
lisäsopimuksella N:o 2, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille 
maksettavien rahaetuuksien osalta.
Espanja—Sveitsi

a) Sosiaaliturvasta 13 päivänä lokakuuta 1969 tehdyn sopimuksen 2 artikla, 
sellaisena kuin sopimus on muutettuna 11 päivänä kesäkuuta 1982 tehdyllä 
lisäsopimuksella, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien 
rahaetuuksien osalta. 
b) Kyseisen sopimuksen päätöspöytäkirjan 17 kohta; Espanjan 
vakuutusjärjestelmässä tämän säännöksen mukaisesti vakuutettujen 
henkilöiden ei tarvitse kuulua Sveitsin sairausvakuutukseen.
Suomi—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 28 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 
kohta.
Ranska—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 3 päivänä heinäkuuta 1975 tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1 
kohta kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien 
rahaetuuksien osalta.
Kreikka—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 1. kesäkuuta 1973 tehdyn sopimuksen 4 artikla 
kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien rahaetuuksien 
osalta.
Italia—Sveitsi

a) Sosiaaliturvasta 14 päivänä joulukuuta 1962 tehdyn sopimuksen 3 
artiklan toinen virke, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 18 päivänä 
joulukuuta 1963 tehdyllä lisäsopimuksella, 4 päivänä heinäkuuta 1969 
tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1, 25 päivänä helmikuuta 1974 tehdyllä 
lisäpöytäkirjalla ja 2 päivänä huhtikuuta 1980 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 
2, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien rahaetuuksien 
osalta.
b) Kyseisen sopimuksen 9 artiklan 1 kohta.
Luxemburg—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 3 päivänä kesäkuuta 1967 tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 
kohta, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 26 päivänä maaliskuuta 1976 
tehdyllä lisäsopimuksella.
Alankomaat—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 27 päivänä toukokuuta 1970 tehdyn sopimuksen 4 artiklan 
toinen virke.
Portugali—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 11 päivänä syyskuuta 1975 tehdyn sopimuksen 3 artiklan 
toinen virke sellaisena kuin sopimus on muutettuna 11 päivänä toukokuuta 
1994 tehdyllä täydennyksellä kolmannessa valtiossa asuville henkilöille 
maksettavien rahaetuuksien osalta.
Yhdistynyt kuningaskunta—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 21. helmikuuta 1968 tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1 ja 2 
kohta kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien 
rahaetuuksien osalta.
Ruotsi—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 20 päivänä lokakuuta 1978 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 
kohta.;

j) täydennetään liitteessä III olevaa B osaa seuraavasti:

Saksa—Sveitsi

a) Sosiaaliturvasta 25 päivänä helmikuuta 1964 tehdyn sopimuksen 4 
artiklan 2 kohta, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 9 päivänä 
syyskuuta 1975 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1 ja 2 päivänä maaliskuuta 
1989 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 2, kolmannessa valtiossa asuville 
henkilöille maksettavien rahaetuuksien osalta.
b) Työttömyysvakuutuksia koskeva 20 päivänä lokakuuta 1982 tehty 
sopimus, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 22 päivänä joulukuuta 
1992 tehdyllä lisäpöytäkirjalla:

	i)	sopimuksen 7 artiklan 1 kohta,
	ii)	sopimuksen 8 artiklan 5 kohta. Saksa (Büsingenin alue) osallistuu 
Sveitsin lainsäädännön mukaista kantonin maksuosuutta vastaavalla 
määrällä kustannuksiin, joita aiheutuu todellisista paikoista, joilla 
työllistetään järjestelyn piiriin kuuluvia työntekijöitä 
työmarkkinatoimenpitein.
Itävalta—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 15 päivänä marraskuuta 1967 tehdyn sopimuksen 4 artikla, 
sellaisena kuin sopimus on muutettuna 17 päivänä toukokuuta 1973 
tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1, 30 päivänä marraskuuta 1977 tehdyllä 
lisäsopimuksella N:o 2, 14 päivänä joulukuuta 1987 tehdyllä 
lisäsopimuksella N:o 3 ja 11 päivänä joulukuuta 1996 tehdyllä 
lisäsopimuksella N:o 4, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille 
maksettavien rahaetuuksien osalta.
Belgia—Sveitsi

a) Sosiaaliturvasta 24 päivänä syyskuuta 1975 tehdyn sopimuksen 3 artiklan 
1 kohta kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien 
rahaetuuksien osalta.
b) Kyseisen sopimuksen päätöspöytäkirjan 4 kohta kolmannessa valtiossa 
asuville henkilöille maksettavien rahaetuuksien osalta.
Tanska—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 5 päivänä tammikuuta 1983 tehdyn sopimuksen 6 artikla, 
sellaisena kuin sopimus on muutettuna 18 päivänä syyskuuta 1985 tehdyllä 
lisäsopimuksella N:o 1 ja 11 päivänä huhtikuuta 1996 tehdyllä 
lisäsopimuksella N:o 2, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille 
maksettavien rahaetuuksien osalta.
Espanja—Sveitsi

a) Sosiaaliturvasta 13 päivänä lokakuuta 1969 tehdyn sopimuksen 2 artikla, 
sellaisena kuin sopimus on muutettuna 11 päivänä kesäkuuta 1982 tehdyllä 
lisäsopimuksella, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien 
rahaetuuksien osalta.
b) Kyseisen sopimuksen päätöspöytäkirjan 17 kohta; Espanjan 
vakuutusjärjestelmässä tämän säännöksen mukaisesti vakuutettujen 
henkilöiden ei tarvitse kuulua Sveitsin sairausvakuutukseen.
Suomi—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 28 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 
kohta.
Ranska—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 3 päivänä heinäkuuta 1975 tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1 
kohta kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien 
rahaetuuksien osalta.
Kreikka—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 1. kesäkuuta 1973 tehdyn sopimuksen 4 artikla 
kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien rahaetuuksien 
osalta.
Italia—Sveitsi

a) Sosiaaliturvasta 14 päivänä joulukuuta 1962 tehdyn sopimuksen 3 
artiklan toinen virke, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 18 päivänä 
joulukuuta 1963 tehdyllä lisäsopimuksella, 4 päivänä heinäkuuta 1969 
tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1, 25 päivänä helmikuuta 1974 tehdyllä 
lisäpöytäkirjalla ja 2 päivänä huhtikuuta 1980 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 
2, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien rahaetuuksien 
osalta.
b) Kyseisen sopimuksen 9 artiklan 1 kohta.
Luxemburg—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 3 päivänä kesäkuuta 1967 tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 
kohta, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 26 päivänä maaliskuuta 1976 
tehdyllä lisäsopimuksella.
Alankomaat—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 27 päivänä toukokuuta 1970 tehdyn sopimuksen 4 artiklan 
toinen virke.
Portugali—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 11 päivänä syyskuuta 1975 tehdyn sopimuksen 3 artiklan 
toinen virke, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 11 päivänä toukokuuta 
1994 tehdyllä täydennyksellä, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille 
maksettavien rahaetuuksien osalta.
Yhdistynyt kuningaskunta—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 21. helmikuuta 1968 tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1 ja 2 
kohta kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien 
rahaetuuksien osalta.
Ruotsi—Sveitsi

Sosiaaliturvasta 20 päivänä lokakuuta 1978 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 
kohta.;

k) täydennetään liitteessä IV olevaa A osaa seuraavasti:

Sveitsi

Ei mitään.;

l) täydennetään liitteessä IV olevaa B osaa seuraavasti:

Sveitsi

Ei mitään.;

m) täydennetään liitteessä IV olevaa C osaa seuraavasti:

Sveitsi

Kaikki perusjärjestelmän vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä ja 
jälkeenjääneiden eläkkeitä sekä ammatillisen vakuutusjärjestelmän 
vanhuuseläkkeitä koskevat hakemukset.;

n) täydennetään liitteessä IV olevan D osan 2 kohtaa seuraavasti:

Ammatillisista vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden 
vakuutuksista 25 päivänä kesäkuuta 1982 annetun liittovaltion lain mukaiset 
jälkeenjääneiden eläkkeet ja työkyvyttömyyseläkkeet.;

o) täydennetään liitettä VI seuraavasti:

1. Vanhuusvakuutuksia ja jälkeenjääneiden vakuutuksia koskevan 
liittovaltion lain 2 artiklaa sekä työkyvyttömyysvakuutuksia koskevan 
liittovaltion lain 1 artiklaa, joissa säädetään muissa kuin tähän sopimukseen 
kuuluvissa valtioissa asuvien Sveitsin kansalaisten vapaaehtoisista 
vakuutuksista vakuutuslaitoksissa, sovelletaan Sveitsin ulkopuolella asuviin 
henkilöihin, jotka ovat sellaisten valtioiden kansalaisia, joihin tätä 
sopimusta sovelletaan, sekä näiden valtioiden alueella asuviin pakolaisiin ja 
valtiottomiin, jos nämä henkilöt ovat liittyneet vapaaehtoiseen 
vakuutusjärjestelmään viimeistään vuoden kuluessa siitä päivästä, kun he 
eivät enää ole vakuutettuina Sveitsin vanhuus-, työkyvyttömyys- ja 
jälkeenjääneiden vakuutusjärjestelmässä vähintään viisi vuotta 
yhtäjaksoisesti jatkuneen vakuutuskauden jälkeen.
2. Kun henkilö ei enää ole vakuutettuna Sveitsin vanhuus-, 
työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden vakuutusjärjestelmässä vähintään 
viiden vuoden yhtäjaksoisen vakuutuskauden jälkeen, hänellä on oikeus 
jatkaa vakuutustaan työnantajan suostumuksella, jos hän työskentelee 
sveitsiläisen työnantajan lukuun valtiossa, joka ei kuulu tähän sopimukseen, 
ja jos hän hakee tätä kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, kun hänen 
vakuutuksensa raukeaa.
3. Sveitsin pakollinen sairausvakuutus ja vapautusmahdollisuudet

a)	Seuraavien henkilöiden, jotka eivät asu Sveitsissä, on kuuluttava 
Sveitsin pakolliseen sairausvakuutusjärjestelmään:

	i)	henkilöt, joihin sovelletaan Sveitsin lainsäädäntöä asetuksen II 
osaston perusteella,
	ii)	henkilöt, joiden osalta Sveitsi on toimivaltainen valtio 
asetuksen 28, 28 a tai 29 artiklan perusteella,
	iii)	henkilöt, jotka saavat etuuksia Sveitsin 
työttömyysvakuutuksesta,
	iv)	näiden henkilöiden perheenjäsenet tai Sveitsissä asuvan ja 
Sveitsin sairausvakuutuksessa vakuutettuna olevan työntekijän 
perheenjäsenet, elleivät kyseiset perheenjäsenet asu jossakin seuraavista 
valtioista: Tanska, Espanja, Portugali, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta. 
b) Edellä a kohdassa mainitut henkilöt voivat hakemuksesta saada 
vapautuksen pakollisesta sairausvakuutuksesta, jos he asuvat jossakin 
seuraavassa luetelluista jäsenvaltioista ja todistavat kuuluvansa kyseisen 
valtion sairausvakuutusjärjestelmään: Saksa, Itävalta, Suomi, Italia ja a 
kohdan i—iii kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa Portugali. Hakemus on 
tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun velvoite kuulumisesta 
Sveitsin vakuutusjärjestelmään alkaa; jos hakemus tehdään tämän 
määräajan jälkeen, vakuutus tulee voimaan hakemuksen tekoajankohtana.
4. Henkilöihin, jotka asuvat Saksassa, Itävallassa, Belgiassa tai 
Alankomaissa, mutta joilla on Sveitsissä vakuutus sairauden hoitoa varten, 
sovelletaan Sveitsissä oleskelun yhteydessä samalla tavoin asetuksen 20 
artiklan ensimmäistä ja toista virkettä. Tällaisessa tapauksessa sveitsiläinen 
vakuuttaja vastaa kaikista laskutetuista kuluista.
5. Sovellettaessa asetuksen 22, 22 a, 22 b, 22 c, 25 ja 31 artiklaa 
sveitsiläinen vakuuttaja vastaa kaikista laskutetuista kuluista.
6. Asuinpaikan vakuutuslaitos palauttaa 4 kohdassa tarkoitetuille henkilöille 
sairausvakuutusmaksut asetuksen (ETY) N:o 574/72 93 artiklan mukaisesti.
7. Tähän sopimukseen kuuluvassa valtiossa täyttyneet vakuutuskaudet 
päivärahaa varten otetaan huomioon vähentämällä tai nostamalla 
mahdollista äitiyslomaan tai sairaslomaan liittyvää päivärahavarantoa, jos 
henkilö ottaa vakuutuksen sveitsiläiseltä vakuuttajalta kolmen kuukauden 
kuluessa ulkomaisen vakuutuksen päättymisestä.
8. Kaikkia palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka 
eivät enää ole vakuutettuina työkyvyttömyysvakuutusta koskevan Sveitsin 
lainsäädännön mukaisesti asetuksen III osaston 3 luvun perusteella, 
pidetään tähän vakuutukseen kuuluvina tavanomaisen 
työkyvyttömyyseläkkeen saamiseksi:

a) vuoden ajan työkyvyttömyyttä edeltäneestä työn keskeytymisestä lukien, 
jos työntekijän on täytynyt lopettaa ansiotyönsä Sveitsissä tapaturman tai 
sairauden takia ja jos työkyvyttömyys on todettu tässä valtiossa; hänen on 
maksettava vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden vakuutuksiin 
liittyvät maksut samoin kuin jos hänen kotipaikkansa olisi Sveitsissä,
b) sen kauden ajan, jolloin häneen sovelletaan työkyvyttömyysvakuutuksen 
kuntoutustoimenpiteitä ansiotyön keskeydyttyä, hänen on edelleen 
maksettava vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden vakuutuksiin 
liittyvät maksut,

c)	silloin kun a ja b kohtaa ei sovelleta:

	i)	jos hänet on vakuutettu vanhuus-, työkyvyttömyys- ja 
jälkeenjääneiden vakuutuksiin liittyvän lainsäädännön mukaisesti jossakin 
toisessa valtiossa, jossa tätä sopimusta sovelletaan, silloin kun vakuutuksen 
kohteena oleva riski toteutui työkyvyttömyysvakuutusta koskevan Sveitsin 
lainsäädännön mukaisesti tai
	ii)	jos hänellä on oikeus eläkkeeseen työkyvyttömyys- tai 
vanhuusvakuutuksen nojalla jossakin toisessa valtiossa, jossa sopimusta 
sovelletaan, tai jos hän saa tällaista eläkettä tai
	iii)	hän on työkyvytön jonkin sellaisen valtion lainsäädännön mukaan, 
jossa sopimusta sovelletaan, ja hänellä on oikeus sairaus- tai 
tapaturmavakuutuksesta maksettaviin korvauksiin tässä valtiossa tai jos hän 
saa tällaista korvausta tai
	iv)	hänellä on oikeus työttömyyden vuoksi työttömyysvakuutuksesta 
maksettaviin korvauksiin valtiossa, jossa sopimusta sovelletaan, tai jos hän 
saa tällaista korvausta tai
	v)	jos hän on työskennellyt Sveitsissä rajatyöntekijänä ja on suorittanut 
maksuja riskin toteutumista välittömästi edeltäneenä kolmena vuotena 
Sveitsin lainsäädännön mukaisesti vähintään kahdentoista kuukauden ajan.
9. Mitä 8 kohdan a alakohdassa määrätään, sovelletaan samalla tavoin 
sveitsiläiseen työkyvyttömyysvakuutukseen kuuluvien 
kuntoutustoimenpiteiden myöntämiseen.;

p) täydennetään liitettä VII seuraavasti:

Itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiminen Sveitsissä ja palkattuna 
työntekijänä toimiminen kaikissa muissa valtiossa, joissa sopimusta 
sovelletaan.
2.	372 R 0574: Neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72, annettu 21 päivänä 
maaliskuuta 1972, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön 
alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin 
ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) 
N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä

sellaisena kuin se on ajan tasalle saatettuna seuraavilla asetuksilla:

397 R 118: Neuvoston asetus (EY) N:o 118/97, annettu 2 päivänä 
joulukuuta 1996 (EYVL L 28, 30.1.1997, s. 1), sosiaaliturvajärjestelmien 
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, 
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 
muuttamisesta ja saattamisesta ajan tasalle

397 R 1290: Neuvoston asetus (EY) N:o 1290/97, annettu 27 päivänä 
kesäkuuta 1997 (EYVL L 176, 4.7.1998, s.1), sosiaaliturvajärjestelmän 
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, 
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 
muuttamisesta

398 R 1223: Neuvoston asetus (EY) N:o 1223/98, annettu 4 päivänä 
kesäkuuta 1998, (EYVL L 168, 13.6.1998, s. 1) sosiaaliturvajärjestelmän 
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, 
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 
muuttamisesta

398 R 1606: Neuvoston asetus (EY) N:o 1606/98, annettu 29 päivänä 
kesäkuuta 1998, (EYVL L 209, 25.7.1998, s.1) sosiaaliturvajärjestelmien 
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, 
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 
muuttamisesta niiden soveltamisalan ulottamiseksi koskemaan virkamiesten 
erityisjärjestelmiä.
399 R 307: Neuvoston asetus (EY) N:o 307/1999, annettu 8 päivänä 
helmikuuta 1999 (EYVL L 38, 12.2.1999, s. 1), sosiaaliturvajärjestelmien 
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, 
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 
muuttamisesta niiden soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan 
opiskelijoita.
Tätä sopimusta sovellettaessa asetusta koskevat seuraavat mukautukset:

a) täydennetään liitettä 1 seuraavasti:

Sveitsi

1. Bundesamt für Sozialversicherung, Bern - Office fédéral des assurances 
sociales, Berne - Ufficio federale delle assicurazioni sociali, Berna 
(Liittovaltion sosiaalivakuutusministeriö, Bern).
2. Bundesamt für Wirtschaft und Arbeit, Bern - Office fédéral du 
développement économique et de l'emploi, Berne - Ufficio federale dello 
sviluppo economico e del lavoro, Berna (Liittovaltion talouskehityksestä ja 
työllisyydestä vastaava ministeriö, Bern).;

b) täydennetään liitettä 2 seuraavasti:
Sveitsi

1. Sairaus ja äitiys

Sairausvakuutusta koskevan liittovaltion lain mukainen vakuutuslaitos, 
jossa henkilö on vakuutettu.
2.  Työkyvyttömyys

a)	Työkyvyttömyysvakuutus:

i) Sveitsissä asuvat henkilöt:

Sen kantonin työkyvyttömyysvakuutuslaitos, jossa henkilö asuu.
ii)	Henkilöt, jotka eivät asu Sveitsissä:

IV-Stelle für Versicherte im Ausland, Genf - Office AI pour les assurés à 
l'étranger, Genève - Ufficio AI per gli assicurati all'estero, Ginevra 
(Ulkomailla vakuutettujen työkyvyttömyysvakuutuslaitos, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:

Eläkekassa, johon viimeisin työnantaja kuuluu.
3. Vanhuus ja kuolema

a)	Vanhuusvakuutukset ja jälkeenjääneiden vakuutukset:

	i) Sveitsissä asuvat henkilöt:

Ausgleichskasse - Caisse de compensation - Cassa di compensazione 
(korvausrahasto), johon vakuutusmaksut on viimeksi maksettu.
ii) Henkilöt, jotka eivät asu Sveitsissä:

Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation, 
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin 
korvausrahasto, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:

Eläkekassa, johon viimeisin työnantaja kuuluu.
4. Työtapaturmat ja ammattitaudit

a) Palkatut työntekijät:

Tapaturmavakuutuslaitos, jossa työnantaja on vakuutettu.
b) Itsenäiset ammatinharjoittajat:

Tapaturmavakuutuslaitos, jossa henkilöllä on vapaaehtoinen vakuutus.
5. Työttömyys

a) Kokonaan työttömät:

Työntekijän valitsema työttömyysvakuutuskassa.
b) Osa-aikaisesti työttömät:

Työnantajan valitsema työttömyysvakuutuskassa.
6. Perhe-etuudet

a)	Liittovaltion järjestelmä:

	i)	Palkatut työntekijät:

Kantonale Ausgleichskasse - Caisse cantonale de compensation - Cassa 
cantonale di compensazione (kantonin korvausrahasto), johon työnantaja 
kuuluu.
ii)	Itsenäiset ammatinharjoittajat:

Sen kantonin, jossa henkilö asuu, korvausrahasto: Kantonale 
Ausgleichskasse - Caisse cantonale de compensation - Cassa cantonale di 
compensazione.
b) Kantonien järjestelmät:

i)	Palkatut työntekijät:

Familienausgleichskasse - Caisse de compensation familiale - Cassa di 
compensazione familiale (perhe-etuusrahasto), johon työnantaja kuuluu, tai 
työnantaja.
ii) Itsenäiset ammatinharjoittajat:

Kantonin valitsema laitos.;

c) täydennetään liitettä 3 seuraavasti:

Sveitsi

1. Sairaus ja äitiys

Gemeinsame Einrichtung KVG, Solothurn  

	Institution commune LaMal, Soleure - Istituzione commune LaMal, 
Soletta. 
2. Työkyvyttömyys

a) Työkyvyttömyysvakuutus:

Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation, 
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin 
korvausrahasto, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:

Sicherheitsfonds — Fonds de garantie — Fondo di garanzia LPP.
3. Vanhuus ja kuolema

a) Vanhuusvakuutukset ja jälkeenjääneiden vakuutukset:

Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation, 
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin 
korvausrahasto, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:

Sicherheitsfonds — Fonds de garantie — Fondo di garanzia LPP.
4. Työtapaturmat ja ammattitaudit

Schweizerische Unfallversicherungsanstalt, Luzern - Caisse nationale suisse 
d'assurance en cas d'accidents, Lucerne - Cassa nazionale svizzera di 
assicurazione contro gli incidenti, Lucerna (Sveitsin kansallinen 
tapaturmavakuutusrahasto, Luzern).
5. Työttömyys

a) Kokonaan työttömät:

Palkatun työntekijän valitsema työttömyyskassa.
b) Osa-aikaisesti työttömät:

Työnantajan valitsema työttömyyskassa.
6. Perhe-etuudet

Sen kantonin, jossa henkilö asuu tai oleskelee, valitsema laitos.;

d) täydennetään liitettä 4 seuraavasti:


Sveitsi

1. Sairaus ja äitiys

Gemeinsame Einrichtung KVG, Solothurn 
	Institution commune LaMal, Soleure - Istituzione commune LaMal, 
Soletta.
2. Työkyvyttömyys

a) Työkyvyttömyysvakuutus:

Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation, 
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin 
korvausrahasto, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:

Sicherheitsfonds - Fonds de garantie - Fondo di garanzia LPP.
3. Vanhuus ja kuolema

a) Vanhuusvakuutukset ja jälkeenjääneiden vakuutukset:

Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation, 
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin 
korvausrahasto, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:
Sicherheitsfonds - Fonds de garantie - Fondo di garanzia LPP.
4. Työtapaturmat ja ammattitaudit

Schweizerische Unfallversicherungsanstalt, Luzern - Caisse nationale suisse 
d'assurance en cas d'accidents, Lucerne - Cassa nazionale svizzera di 
assicurazione contro gli incidenti, Lucerna (Sveitsin kansallinen 
tapaturmavakuutusrahasto, Luzern).
5. Työttömyys

Bundesamt für Wirtschaft und Arbeit, Bern Office fédéral du 
développement économique et de l'emploi, Berne - Ufficio federale dello 
sviluppo economico e del lavoro, Berna (Liittovaltion talouskehityksestä ja 
työllisyydestä vastaava ministeriö, Bern).
6. Perhe-etuudet

Bundesamt für Sozialversicherung, Bern - Office fédéral des assurances 
sociales, Berne - Ufficio federale delle assicurazioni sociali, Berna 
(Liittovaltion sosiaalivakuutusministeriö, Bern).;

e) täydennetään liitettä 5 seuraavasti:

Sveitsi

Ei mitään.;

f) täydennetään liitettä 6 seuraavasti:

Sveitsi

Suora maksu.;

g) täydennetään liitettä 7 seuraavasti:

Sveitsi

Schweizerische Nationalbank, Zürich - Banque nationale suisse, Zurich - 
Banca nazionale svizzera, Zurigo (Sveitsin kansallinen pankki, Zürich).;

h) täydennetään liitettä 8 seuraavasti:
Sveitsi

Ei mitään.;

i) täydennetään liitettä 9 seuraavasti:

Sveitsi

Luontoisetuuksien keskimääräiset vuosittaiset kustannukset lasketaan ottaen 
huomioon etuudet, jotka vakuutuslaitokset ovat myöntäneet 
sairausvakuutusta koskevan liittovaltion lain säännösten mukaisesti.;

j) täydennetään liitettä 10 seuraavasti:

Sveitsi

1. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 11 artiklan 1 kohtaa:

a) asetuksen 14 artiklan 1 kohdan sekä 14 b artiklan 1 kohdan osalta:

Ausgleichskasse der Alters-, Hinterlassenen- und Invalidenversicherung - 
Caisse de compensation de l'assurance-vieillesse, survivants et invalidité - 
Cassa di compensazione dell'assicurazione vecchiaia, superstiti e invalidità 
- (toimivaltainen vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden 
vakuutuksien korvausrahasto).
b) asetuksen 17 artiklan osalta:

Bundesamt für Sozialversicherung, Bern - Office fédéral des assurances 
sociales, Berne - Ufficio federale delle assicurazioni sociali, Berna 
(Liittovaltion sosiaalivakuutusministeriö, Bern).
2. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 11 a artiklan 1 kohtaa:

a) asetuksen 14 a artiklan 1 kohdan sekä 14 b artiklan 2 kohdan osalta:

Ausgleichskasse der Alters-, Hinterlassenen- und Invalidenversicherung - 
Caisse de compensation de l'assurance-vieillesse, survivants et invalidité - 
Cassa di compensazione dell'assicurazione vecchiaia, superstiti e invalidità 
- (toimivaltainen vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden 
vakuutuksien korvausrahasto).
b) asetuksen 17 artiklan osalta:

Bundesamt für Sozialversicherung, Bern - Office fédéral des assurances 
sociales, Berne - Ufficio federale delle assicurazioni sociali, Berna 
(Liittovaltion sosiaalivakuutusministeriö, Bern).
3. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 12 a artiklaa:

Ausgleichskasse der Alters-, Hinterlassenen- und Invalidenversicherung - 
Caisse de compensation de l'assurance-vieillesse, survivants et invalidité - 
Cassa di compensazione dell'assicurazione vecchiaia, superstiti e invalidità 
- (toimivaltainen vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden 
vakuutuksien korvausrahasto).
4. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 13 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 14 
artiklan 1 ja 2 kohtaa:

Eidgenössische Ausgleichskasse, Bern - Caisse fédérale de compensation, 
Berne - Cassa federale di compensazione, Berna (Liittovaltion 
korvausrahasto, Bern).
5. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 38 artiklan 1 kohtaa, 70 artiklan 
1 kohtaa, 82 artiklan 2 kohtaa ja 86 artiklan 2 kohtaa:

Asuinpaikan kunnallinen viranomainen.
6. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 80 artiklan 2 kohtaa ja 81 
artiklaa:

Bundesamt für Wirtschaft und Arbeit, Bern - Office fédéral du 
développement économique et de l'emploi, Berne - Ufficio federale dello 
sviluppo economico e del lavoro, Berna (Liittovaltion talouskehityksestä ja 
työllisyydestä vastaava ministeriö, Bern).
7. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 102 artiklan 2 kohtaa:

a) asetuksen 36 artiklan osalta:

Gemeinsame Einrichtung KVG, Solothurn - Institution commune LaMal, 
Soleure - Istituzione commune LaMal, Soletta. 
b) asetuksen 63 artiklan osalta:

Schweizerische Unfallversicherungsanstalt, Luzern - Caisse nationale suisse 
d'assurance en cas d'accidents, Lucerne - Cassa nazionale svizzera di 
assicurazione contro gli incidenti, Lucerna (Sveitsin kansallinen tapaturma-
vakuutusrahasto, Luzern).;

c) asetuksen 70 artiklan osalta:

Bundesamt für Wirtschaft und Arbeit, Bern - Office fédéral du 
développement économique et de l'emploi, Berne - Ufficio federale dello 
sviluppo economico e del lavoro, Berna (Liittovaltion talouskehityksestä ja 
työllisyydestä vastaava ministeriö, Bern).
8. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 113 artiklan 2 kohtaa:

a) täytäntöönpanoasetuksen 20 artiklan 1 kohdan osalta:

Gemeinsame Einrichtung KVG, Solothurn - Institution commune LaMal, 
Soleure - Istituzione commune LaMal, Soletta. 
b) täytäntöönpanoasetuksen 62 artiklan 1 kohdan osalta:

Schweizerische Unfallversicherungsanstalt, Luzern - Caisse nationale suisse 
d'assurance en cas d'accidents, Lucerne - Cassa nazionale svizzera di 
assicurazione contro gli incidenti, Lucerna (Sveitsin kansallinen 
tapaturmavakuutusrahasto, Luzern).
k) täydennetään liitettä 11 seuraavasti:

Sveitsi

Ei mitään.
3.   398 L 49: Neuvoston direktiivi 98/49/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 
1998, yhteisön alueella liikkuvien palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten 
ammatinharjoittajien lisäeläkeoikeuksien suojaamisesta (EYVL L 209, 
25.7.1998, s. 46).
B OSA:	SÄÄDÖKSET, JOTKA SOPIMUSPUOLTEN ON OTETTAVA 
AIHEELLISELLA TAVALLA HUOMIOON
4.1		373 D 0919(02): Päätös N:o 74, tehty 22 päivänä helmikuuta 
1973, sairaanhoidosta tilapäisen oleskelun aikana neuvoston asetuksen 
(ETY) N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 21 artiklan mukaisesti (EYVL C 
75, 19.9.1973, s. 4).
4.2		373 D 0919(03): Päätös N:o 75, tehty 22 päivänä helmikuuta 
1973, työkyvyttömyyseläkettä saavien neuvoston asetuksen (ETY) N:o 
1408/71 94 artiklan 5 kohdan mukaisesti tekemien muutoshakemusten 
tutkimisesta (EYVL C 75, 19.9.1973, s. 5).
4.3		373 D 0919(06): Päätös N:o 78, tehty 22 päivänä helmikuuta 
1973, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 7 artiklan 1 kohdan a 
alakohdan tulkinnasta vähennyksiä ja keskeyttämistä koskevien säännösten 
täytäntöönpanomenettelyn osalta (EYVL C 75, 19.9.1973, s. 8).
4.4		373 D 0919(07): Päätös N:o 79, tehty 22 päivänä helmikuuta 
1973, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 48 artiklan 2 kohdan 
tulkinnasta vakuutuskausiksi hyväksyttyjen kausien kertymisestä 
työkyvyttömyyttä, vanhuutta ja kuolemantapauksia koskevien vakuutuksien 
yhteydessä (EYVL C 75, 19.9.1973, s. 9).
4.5		373 D 0919(09): Päätös N:o 81, tehty 22 helmikuuta 1973, 
tietyissä työpaikoissa täytettyjen vakuutuskausien kertymisestä neuvoston 
asetuksen (ETY)N:o 1408/71 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti (EYVL C 75, 
19.9.1973, s. 11).
4.6		373 D 0919(11): Päätös N:o 83, tehty 22 päivänä helmikuuta 
1973, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 68 artiklan 2 kohdan sekä 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 82 artiklan tulkinnasta riippuvaisten 
perheenjäsenten työttömyysetuuksien korottamisen osalta (EYVL C 75, 
19.9.1973, s. 14).
4.7		373 D 0919(13): Päätös N:o 85, tehty 22 päivänä helmikuuta 
1973, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 57 artiklan 1 kohdan ja 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 67 artiklan 3 kohdan tulkinnasta 
ammattitauteihin sovellettavan lainsäädännön ja ammattitauteihin liittyviä 
etuuksia myöntävän toimivaltaisen viranomaisen määrittämisessä (EYVL C 
75, 19.9.1973, s. 17).
4.8		373 D 1113(02): Päätös N:o 86, tehty 24 päivänä syyskuuta 
1973, Euroopan yhteisöjen siirtotyöläisten sosiaaliturvan 
hallintotoimikunnan tilintarkastuslautakunnan toimintatapaa koskevista 
määräyksistä ja kokoonpanosta (EYVL C 96, 13.11 1973, s. 2) sellaisena 
kuin se on muutettuna päätöksellä
395 D 0512: päätös N:o 159, tehty 3 päivänä lokakuuta 1995 (EYVL L 294, 
8.12.1995, s. 38).
4.9		374 D 0720(06): Päätös N:o 89, tehty 20 päivänä maaliskuuta 
1973, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 16 artiklan 1 ja 2 kohdan 
tulkinnasta diplomaattisten tai konsuliedustustojen palveluksessa olevien 
henkilöiden osalta (EYVL C 86, 20.7.1974, s. 7).
4.10		374 D 0720(07): Päätös N:o 91, tehty 12 päivänä heinäkuuta 
1973, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 46 artiklan 3 kohdan 
tulkinnasta mainitun artiklan 1 kohdan mukaisten etuuksien myöntämisessä 
(EYVL C 86, 20.7.1974, s.8).
4.11		374 D 0823(04): Päätös N:o 95, tehty 24 päivänä tammikuuta 
1974, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 46 artiklan 2 kohdan 
tulkinnasta eläkkeiden suhteellisten määräosuuksien laskemisessa (EYVL C 
99, 23.8.1974, s. 5).
4.12		374 D 1017(03): Päätös N:o 96, tehty 15 päivänä maaliskuuta 
1974, etuusoikeuksien muuttamisesta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 
1408/71 49 artiklan 2 kohdan mukaisesti (EYVL C 126, 17.10.1974, s. 23).
4.13		375 D 0705(02): Päätös N:o 99, tehty 13 päivänä maaliskuuta 
1975, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 107 artiklan 1 kohdan 
tulkinnasta myönnettävien etuuksien uudelleen laskemista koskevan 
velvollisuuden osalta (EYVL C 150, 5.7.1975, s. 2).
4.14		375 D 0705(03): Päätös N:o 100, tehty 23 päivänä tammikuuta 
1975, sellaisten rahaetuuksien korvaamisesta asuinpaikan tai oleskelupaikan 
laitokselle, jotka mainittu laitos on maksanut toimivaltaisen laitoksen 
puolesta, ja näiden etuuksien korvaamisen yksityiskohdista (EYVL C 150, 
5.7.1975, s. 3).
4.15		376 D 0526(03): Päätös N:o 105, tehty 19 päivänä joulukuuta 
1975, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 50 artiklan 
täytäntöönpanosta (EYVL C 117, 26.5.1976, s. 3).
4.16		378 D 0530(02): Päätös N:o 109, tehty 18 päivänä marraskuuta 
1977, jolla muutetaan 22 päivänä marraskuuta 1973 tehtyä päätöstä N:o 92 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 19 artiklan 1 ja 2 kohdan, 22 
artiklan, 25 artiklan 1 ja 3 ja 4 kohdan, 26 artiklan, 28 artiklan 1 kohdan ja 
28 a, 29 sekä 31 artiklan mukaisten sairaus- ja äitiysvakuutuksen 
luontoisetuuksien käsitteestä sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 
93, 94 ja 95 artiklan mukaan korvattavien rahamäärien ja mainitun 
asetuksen 102 artiklan 4 kohdan mukaan maksettavien ennakkomaksujen 
määrittämisestä (EYVL C 125, 30.5.1978, s. 2).
4.17		383 D 0115: Päätös N:o 115, tehty 15 päivänä joulukuuta 1982, 
proteesien, merkittävien apuvälineiden ja muiden merkittävien 
luontoisetuuksien myöntämisestä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 
24 artiklan 2 kohdan mukaisesti (EYVL C 193, 20.7.1983, s. 7).
4.18		383 D 0117: Päätös N:o 117, tehty 7 päivänä heinäkuuta 1982, 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 50 artiklan 1 kohdan a alakohdan 
täytäntöönpanoedellytyksistä (EYVL C 238, 7.9.1983, s.3), sellaisena kuin 
se on muutettuna asiakirjalla

1 94 N: Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan 
liittymisehdoista ja EU:n perustamissopimusten mukautuksista tehty 
asiakirja (EYVL C 241, 29.8.1994, s. 21, sellaisena kuin se on muutettuna 
EYVL L 1, 1.1.1995, s. 1).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:

Lisätään 2 artiklan 2 kohtaan teksti seuraavasti:

Sveitsi

Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation, 
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin 
korvausrahasto, Geneve).
4.19		383 D 1112(02): Päätös N:o 118, tehty 20 päivänä huhtikuuta 
1983, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 50 artiklan 1 kohdan b 
alakohdan täytäntöönpanoedellytyksistä (EYVL C 306, 12.11.1983, s. 2), 
sellaisena kuin se on muutettuna asiakirjalla

1 94 N: Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan 
liittymisehdoista ja EU:n perustamissopimusten mukautuksista tehty 
asiakirja (EYVL C 241, 29.8.1994, s. 21, sellaisena kuin se on muutettuna 
EYVL L 1, 1.1.1995, s. 1).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:

Lisätään 2 artiklan 4 kohtaan teksti seuraavasti:

Sveitsi

Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation, 
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin 
korvausrahasto, Geneve).
 
4.20		383 D 1102(03): Päätös N:o 119, tehty 24 päivänä helmikuuta 
1983, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 76 artiklan ja 79 artiklan 3 
kohdan sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan 
tulkinnasta perhe-etuuksien ja perheavustusten päällekkäisyyden osalta 
(EYVL C 295, 2.11.1983, s. 3).
4.21		383 D 0121: Päätös N:o 121, tehty 21 päivänä huhtikuuta 1983, 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 17 artiklan 7 kohdan tulkinnasta 
proteesien, merkittävien apuvälineiden ja muiden merkittävien 
luontoisetuuksien myöntämisessä (EYVL C 193, 20.7.1983, s. 10).
4.22		386 D 0126: Päätös N:o 126, tehty 17 päivänä lokakuuta 1985, 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 
14 a artiklan 1 kohdan a alakohdan sekä 14 b artiklan 1 ja 2 kohdan 
soveltamisesta (EYVL C 141, 7.6.1986, s. 3).
4.23		387 D XXX: Päätös N:o 132, tehty 23 päivänä huhtikuuta 1987, 
14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 
1408/71 40 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdan tulkinnasta (EYVL 
C 387, 9.10.1987, s. 3).
4.24		3	87 D 284: Päätös N:o 133, tehty 2 päivänä heinäkuuta 
1987, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 17 artiklan 7 kohdan ja 60 
artiklan 6 kohdan soveltamisesta (EYVL C 284, 22.10.1987, s. 3, ja EYVL 
C 64, 9.3.1988, s. 13).
4.25		388 D XXX: Päätös N:o 134, tehty 1 päivänä heinäkuuta 1987, 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 45 artiklan 2 kohdan tulkinnasta 
vakuutuskausien täyttymisen osalta erityisjärjestelmään kuuluvassa 
ammatissa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa (EYVL C 64, 9.3.1988, s. 
4).
4.26		388 D XXX: Päätös N:o 135, tehty 1 päivänä heinäkuuta 1987, 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 17 artiklan 7 kohdan ja 60 artiklan 
6 kohdan mukaisten luontoisetuuksien myöntämisestä sekä neuvoston 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 20 artiklassa tarkoitetusta kiireellisen 
tapauksen käsitteestä ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 17 artiklan 
7 kohdassa ja 60 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta erittäin kiireellisen 
tapauksen käsitteestä (EYVL C 281, 9.3.1988, s. 7), sellaisena kuin se on 
muutettuna asiakirjalla

1 94 N: Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan 
liittymisehdoista ja EU:n perustamissopimusten mukautuksista tehty 
asiakirja (EYVL C 241, 29.8.1994, s. 21, sellaisena kuin se on muutettuna 
EYVL L 1, 1.1.1995, s. 1).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:

Lisätään 2 artiklan 2 kohtaan teksti seuraavasti:

CHF 800 asuinpaikkakunnan toimielimen osalta Sveitsissä.
4.27		388 D 64: Päätös N:o 136, tehty 1 päivänä heinäkuuta 1987, 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 45 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan 
tulkinnasta muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaisesti täytettyjen 
vakuutuskausien huomioon ottamisessa etuuksia koskevien oikeuksien 
saavuttamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi (EYVL C 64, 
9.3.1988, s. 7), sellaisena kuin se on muutettuna asiakirjalla

1 94 N: Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan 
liittymisehdoista ja EU:n perustamissopimusten mukautuksista tehty 
asiakirja (EYVL C 241, 29.8.1994, s. 21, sellaisena kuin se on muutettuna 
EYVL L 1, 1.1.1995, s. 1).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:

Täydennetään liitettä seuraavasti:

Sveitsi

Ei mitään.
4.28		389 D 606: Päätös N:o 137, tehty 15 päivänä joulukuuta 1988, 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 15 artiklan 3 kohdan soveltamisesta 
(EYVL C 140, 6.6.1989, s. 3).
4.29		389 D XXX: Päätös N:o 138, tehty 17 päivänä helmikuuta 1989, 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan c alakohdan i 
alakohdan tulkinnasta biologisten näytteiden testausta edellyttävissä 
elinsiirroissa ja muissa kirurgisissa toimenpiteissä, jos kyseinen henkilö ei 
ole läsnä jäsenvaltiossa, jossa testit tehdään (EYVL C 287, 15.11.1989, s. 
3).
4.30		390 D XXXX: Päätös N:o 139, tehty 30 päivänä kesäkuuta 1989, 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 107 artiklan mukaisten tiettyjen 
etuuksien ja korvausten laskemiseen sovellettavien muuntokurssien 
määrittämisessä huomioon otettavasta ajankohdasta (EYVL C 94, 12.4 1990. 
s. 3).
4.31		390 D XXX: Päätös N:o 140, tehty 17 päivänä lokakuuta 1989, 
muuntokurssista, jota työttömän rajatyöntekijän asuinpaikan laitoksen on 
sovellettava mainitulle työntekijälle toimivaltaisessa valtiossa maksettuun 
viimeiseen palkkaan tai palkkioon (EYVL C 94, 12.4.1990, s. 4).
4.32		390 D XXX: Päätös N:o 141, tehty 17 päivänä lokakuuta 1989, 
jolla muutetaan 17 päivänä lokakuuta 1985 tehtyä päätöstä N:o 127 
asetuksen (ETY) N:o 574/72 94 artiklan 4 kohdan ja 95 artiklan 4 kohdan 
mukaisten luetteloiden laatimisesta (EYVL C 94, 12.4.1990, s. 5).
4.33		390 D XXX: Päätös N:o 142, tehty 13 päivänä helmikuuta 1990, 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 73, 74 ja 75 artiklan 
soveltamisesta (EYVL C 80, 30.3.1990, s. 7).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:

a) Päätöksen 1 kohtaa ei sovelleta.
b) Päätöksen 3 kohtaa ei sovelleta.
4.34		391 D 140: Päätös N:o 144, tehty 9 päivänä huhtikuuta 1990, 
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 401—E 410 F) (EYVL L 
71, 18.3.1991, s. 1).
4.35		391 D 425: Päätös N:o 147, tehty 11 päivänä lokakuuta 1990, 
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 76 artiklan soveltamisesta (EYVL 
L 235, 23.8.1991, s. 21), sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä

395 D 2353: päätös N:o 155, tehty 6 päivänä heinäkuuta 1994 (E 401—E 
411) (EYVL L 209, 5.9.1995, s. 1).
4.36		393 D 22: Päätös N:o 148, tehty 25 päivänä kesäkuuta 1992, 
sovellettavaa lainsäädäntöä koskevan todistuksen käytöstä (lomake E 101) 
silloin, kun postitusaika ei ylitä kolmea kuukautta (EYVL L 22, 30.1.1993, s. 
124).
4.37		393 D 825(02): Päätös N:o 150, tehty 26 päivänä kesäkuuta 1992, 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 77 ja 78 artiklan ja 79 artiklan 3 kohdan sekä 
asetuksen (ETY) N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan 
soveltamisesta (EYVL C 229, 25.8.1993, s. 5), sellaisena kuin se on 
muutettuna asiakirjalla

1 94 N: Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan 
liittymisehdoista ja EU:n perustamissopimusten mukautuksista tehty 
asiakirja (EYVL C 241, 29.8.1994, s. 21, sellaisena kuin se on muutettuna 
EYVL L 1, 1.1.1995, s. 1).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:

Sveitsi

Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation, 
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin 
korvausrahasto, Geneve).
4.38		394 D 602: Päätös N:o 151, tehty 22 päivänä huhtikuuta 1993, 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 a artiklan ja asetuksen (ETY) N:o 1247/92 
2 artiklan soveltamisesta (EYVL L 244, 19.9.1994, s. 1).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:

Täydennetään liitettä seuraavasti:

Sveitsi

1. Työkyvyttömyys, vanhuus ja kuolema

a) Työkyvyttömyysvakuutus:

Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation, 
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin 
korvausrahasto, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:

Sicherheitsfonds — Fonds de garantie — Fondo di garanzia LPP.
2. Työttömyys

Bundesamt für Wirtschaft und Arbeit, Bern - Office fédéral du 
développement économique et de l'emploi, Berne - Ufficio federale dello 
sviluppo economico e del lavoro, Berna (Liittovaltion talouskehityksestä ja 
työllisyydestä vastaava ministeriö, Bern).
3. Perhe-etuudet

Bundesamt für Sozialversicherung, Bern - Office fédéral des assurances 
sociales, Berne - Ufficio federale delle assicurazioni sociali, Berna 
(Liittovaltion sosiaalivakuutusministeriö, Bern).
4.39		394 D 604: Päätös N:o 153, tehty 7 päivänä lokakuuta 1993, 
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 001, E 103—E 127) 
(EYVL L 244, 19.9.1994, s. 22).
4.40		394 D 605: Päätös N:o 154, tehty 8 päivänä helmikuuta 1994, 
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 301, E 302, E 303) (EYVL 
L 244, 19.9.1994, s. 123).
4.41		395 D 353: Päätös N:o 155, tehty 6 päivänä heinäkuuta 1994, 
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 401—E 411) (EYVL L 
209, 5.9.1995, s. 1).
4.42		395 D 0419: Päätös N:o 156, tehty 7 päivänä huhtikuuta 1995, 
Euroopan yhteisöjen siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan 
hyväksymistä sairaus- ja äitiysvakuutuksen etusijaa koskevista säännöistä 
(EYVL L 249, 17.10.1995, s. 41).
4.43		396 D 732: Päätös N:o 158, tehty 27 päivänä marraskuuta 1995, 
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 201—E 215) (EYVL L 
336, 27.12.1996, s. 1). 
4.44		395 D 512: Päätös N:o 159, tehty 3 päivänä lokakuuta 1995, 
Euroopan yhteisöjen siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan 
tilintarkastuslautakunnan toimintatapaa koskevista määräyksistä ja 
kokoonpanosta 24 päivänä syyskuuta 1973 tehdyn päätöksen N:o 86 
muuttamisesta (EYVL L 294, 8.12.1995, s. 38).
4.45		396 D 172: Päätös N:o 160, tehty 28 päivänä marraskuuta 1995, 
sellaisten muiden työntekijöiden kuin rajatyöntekijöiden, jotka viimeisen 
työskentelynsä aikana asuivat muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen jäsen-
valtion alueella, oikeutta työttömyysetuuteen koskevan neuvoston asetuksen 
(ETY) N:o 1408/71 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan 
kattavuudesta (EYVL L 49, 28.2.1996, s. 31).
4.46		396 D 249: Päätös N:o 161, tehty 15 päivänä helmikuuta 1996, 
toisessa jäsenvaltiossa oleskelusta syntyneiden kustannusten korvaamisesta 
jäsenvaltion toimivaltaisesta laitoksesta asetuksen (ETY) N:o 574/72 34 
artiklan 4 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti (EYVL L 83, 2.4.1996, 
s. 19).
4.47		396 D 554: Päätös N:o 162, tehty 31 päivänä toukokuuta 1996, 
toiseen jäsenvaltioon työhön lähetettyihin työntekijöihin sovellettavaan 
lainsäädäntöön liittyvän neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 14 
artiklan 1 kohdan ja 14b artiklan 1 kohdan tulkinnasta (EYVL L 241, 
21.9.1996, s. 28).
4.48		396 D 555: Päätös N:o 163, tehty 31 päivänä toukokuuta 1996, 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkinnasta 
dialyysissä tai happiterapiassa olevien henkilöiden osalta (EYVL L 241, 
21.9.1996, s. 31).
4.49		397 D 533: Päätös N:o 164, tehty 27 päivänä marraskuuta 1996, 
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 101 ja E 102)(EYVL L 
216, 8.8.1997, s. 85). 
4.50 	397 D 0823: Päätös N:o 165, tehty 30 päivänä kesäkuuta 1997, 
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 128 ja E 128B) (EYVL L 
341, 12.12.1997, s. 61).
4.51 	398 D 0441: Päätös N:o 166, tehty 2 päivänä lokakuuta 1997, 
lomakkeiden E 106 ja E 109 muuttamisesta (EYVL L 195, 11.7.1998, s. 
25).
4.52		398 D 0442: Päätös N:o 167, tehty 2 päivänä joulukuuta 1997, 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 94 artiklan 9 kohdan tulkinnasta 10 päivänä 
lokakuuta 1990 tehdyn päätöksen N:o 146 muuttamisesta (EYVL L 195, 
11.7.1998 s. 35).
4.53		398 D 0443: Päätös N:o 168, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1997, 
lomakkeiden E 121 ja E 127 muuttamisesta ja lomakkeen E 122 
poistamisesta (EYVL L 195, 11.7.1998, s. 37).
4.54		398 D 0444: Päätös N:o 169, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1998, 
siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan tietojenkäsittelyn 
teknisen toimikunnan toimintatavoista ja kokoonpanosta (EYVL L 195, 
11.7.1998 s.46).
4.55		398 D 0565: Päätös N:o 170, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1998, 
21 päivänä maaliskuuta 1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 
574/72 94 artiklan 4 kohdassa ja 95 artiklan 4 kohdassa säädettyjen 
luetteloiden laatimisesta 17 päivänä lokakuuta 1989 tehdyn päätöksen N:o 
141 muuttamisesta (EYVL L 275, 10.10.1998 s. 40).
C OSA:	SÄÄDÖKSET, JOIHIN SOPIMUSPUOLTEN ON 
KIINNITETTÄVÄ HUOMIOTA
Sopimuspuolet kiinnittävät huomiota seuraavien säädösten sisältöön:

5.1		Suositus N:o 14, annettu 23 päivänä tammikuuta 1975, 
ulkomaille lähetetyille työntekijöille tarkoitetun lomakkeen E 111 
laatimisesta (hallintotoimikunta hyväksyi tämän suosituksen 139. 
istunnossaan 23 päivänä tammikuuta 1975).
5.2		Suositus N:o 15, annettu 19 päivänä joulukuuta 1980, neuvoston 
asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksessa (ETY) N:o574/72 
edellytettyjen lomakkeiden julkaisukielen määrittämisestä 
(hallintotoimikunta hyväksyi suosituksen 176. istunnossaan 19 päivänä 
joulukuuta 1980).
5.3		385 Y 0016: Suositus N:o 16, annettu 12 päivänä joulukuuta 
1984, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 17 artiklan mukaisten sopimusten 
tekemisestä (EYVL C 273, 24.10.1985, s. 3).
5.4		385 Y 0017: Suositus N:o 17, annettu 12 päivänä joulukuuta 
1984, vuosittain toimitettavista tilastotiedoista, joiden perusteella 
hallintotoimikunta laatii kertomuksensa (EYVL C 273, 24.10.1985, s. 3)

5.5		386 Y 0028: Suositus N:o 18, annettu 28 päivänä helmikuuta 
1986, muussa jäsenvaltiossa kuin asuinvaltiossa toimiviin osa-aikaisiin 
työntekijöihin sovellettavasta lainsäädännöstä (EYVL C 284, 11.11.1986, s. 
4).
5.6		392 Y 19: Suositus N:o 19, annettu 24 päivänä marraskuuta 1992, 
jäsenvaltioiden yhteistyön parantamisesta yhteisön asetusten 
täytäntöönpanossa (EYVL C 199, 23.7.1993, s. 11).
5.7		396 Y 592: Suositus N:o 20, annettu 31 päivänä toukokuuta 
1996, vastavuoroisten korvausvaatimusten hallinnoinnin ja selvittämisen 
parantamisesta (EYVL L 259, 12.10.1996, s. 19).
5.8		397 Y 0304(01): Suositus N:o 21, annettu 28 päivänä 
marraskuuta 1996, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 69 artiklan 1 kohdan a 
alakohdan soveltamisesta työttömiin, jotka seuraavat työssäkäyvää 
puolisoaan muuhun kuin toimivaltaiseen jäsenvaltioon   (EYVL   C 67,   
4.3.1997, s. 3).
5.9		380 Y 0609(03): Kesäkuun 14 päivänä 1971 annetun, 
sosiaaliturvajärjestelmien soveltamista yhteisön alueella liikkuviin 
palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheisiinsä koskevan neuvoston 
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 5 artiklan mukaisten jäsenvaltioiden 
julistusten saattaminen ajan tasalle (EYVL C 139, 9.6.1980, s. 1).
6.0		381 Y 0613(01): Kreikan julistukset, jotka on annettu 
sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin 
palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheisiinsä 14 päivänä kesäkuuta 
1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 5 artiklan 
mukaisesti (EYVL C 143, 13.6 1981, s. 1).
6.1		386 Y 0338(01): Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta 
yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän 
perheisiinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen 
(ETY) N:o 1408/71 5 artiklan mukaisten jäsenvaltioiden julistusten 
saattaminen ajan tasalle (EYVL C 338, 31.12.1986, s. 1).
6.2		C/107/87/s. 1: Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön 
alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin 
ammatinharjoittajiin ja heidän perheisiinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 
annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 5 artiklan mukaiset 
jäsenvaltioiden julistukset (EYVL C 107, 22.4.1987, s. 1).
6.3		C/323/80/s. 1: Saksan liittotasavallan ja Luxemburgin 
suurherttuakunnan hallitusten ilmoitus neuvostolle näiden kahden valtion 
välisen, useita sosiaaliturvakysymyksiä koskevan sopimuksen tekemisestä 
sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin 
palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheisiinsä 14 päivänä kesäkuuta 
1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 8 artiklan 2 kohdan 
ja 96 artiklan mukaisesti (EYVL C 323, 11.12.1980, s. 1).
6.4		L/90/87/s. 39: Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön 
alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin 
ammatinharjoittajiin ja heidän perheisiinsä annetun neuvoston asetuksen 
(ETY) N:o 1408/71 1 artiklan j kohdan mukainen Ranskan tasavallan 
julistus (EYVL L 90, 2.4.1987, s. 39).
Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen liitteen II 
lisäpöytäkirja

Työttömyysvakuutus

1. Sellaisten palkattujen työntekijöiden työttömyysvakuutukseen, joilla on 
alle vuoden mittainen oleskelulupa, sovelletaan seuraavaa järjestelmää:

1.1 Lain mukaan oikeus työttömyysvakuutusetuuksiin on ainoastaan 
työntekijöillä, jotka ovat maksaneet työttömyysvakuutusmaksuja Sveitsissä 
pakollista työttömyysvakuutusta ja korvausta 
maksukyvyttömyystapauksissa koskevassa liittovaltion laissa vaaditun 
vähimmäisajan7 ja jotka täyttävät lisäksi muut työttömyyskorvausoikeuden 
ehdot.
1.2 Työntekijöistä, jotka ovat maksaneet työttömyysvakuutusmaksuja liian 
lyhyen ajan ja joilla ei siis ole oikeutta työttömyyskorvaukseen Sveitsissä 
1.1 kohdan mukaisesti, maksetuista maksuista osa luovutetaan kyseisten 
työntekijöiden alkuperävaltioon 1.3 kohdassa esitettyjen menettelyjen 
mukaisesti käytettäväksi näille työntekijöille kokopäiväisen työttömyyden 
sattuessa maksettavien etuuksien kustannuksiin; kyseisillä työntekijöillä ei 
näin ollen ole kokonaan työttömiksi joutuessaan oikeutta 
työttömyysvakuutusetuuksiin Sveitsissä. Heillä on kuitenkin oikeus 
korvauksiin silloin, jos työantajalla on vaikeuksia tai työnantaja on 
maksukyvytön. Kokopäiväisen työttömyyden ajalta maksettavat etuudet 
ovat alkuperävaltion vastuulla sillä edellytyksellä, että työntekijät ovat 
kyseisessä valtiossa työvoimapalvelujen käytettävissä. Täydet 
vakuutuskaudet Sveitsissä otetaan huomioon ikään kuin ne olisivat 
toteutuneet alkuperävaltiossa.
———
7	Tällä hetkellä kuusi kuukautta, 12 kuukautta, jos  
kyse on toistuvasta työttömyydestä.
1.3 Osa työntekijöiltä 1.2 kohdan mukaisesti kerätyistä maksuista 
palautetaan vuosittain seuraavassa esitettyjen määräysten mukaisesti.
a) Näiden työntekijöiden maksuosuus lasketaan maittain työntekijöiden 
vuotuisen määrän sekä kustakin työntekijästä maksettujen vuotuisten 
vakuutusmaksujen (työnantajan ja työntekijän vakuutusmaksut) keskiarvon 
perusteella.
b) Näin saadusta summasta maksetaan työntekijöiden alkuperävaltioille osa, 
joka vastaa työttömyyskorvausten osuutta suhteessa kaikkiin muihin 1.2 
kohdassa mainittuihin korvauksiin, ja osa sijoitetaan Sveitsin hallussa 
olevaan rahastoon käytettäväksi myöhempiin etuuksiin8.
c) Sveitsi toimittaa vuosittain selvityksen palautetuista vakuutusmaksuista. 
Se ilmoittaa alkuperävaltioille näiden pyynnöstä laskentaperusteet ja 
palautussummat. Alkuperävaltiot ilmoittavat Sveitsille vuosittain 1.2 
kohdan mukaisesti työttömyysetuuksia saavien lukumäärän.
2. Sveitsissä maksettujen rajatyöntekijöiden työttömyysvakuutusmaksujen 
palautukseen sovelletaan edelleen asianomaisia kahdenvälisiä sopimuksia.
3. Edellä 1.1—1.4 kohdissa esitettyä järjestelmää sovelletaan 7 vuoden ajan 
sopimuksen voimaan tulosta. Jos jollakin jäsenvaltiolla on seitsemän vuotta 
kestävän ajanjakson päättymisen jälkeen ongelmia korvausjärjestelmän 
päättymisen kanssa tai jos Sveitsillä on ongelmia yhteenlaskujärjestelmän 
kanssa, kumpi tahansa sopimuspuoli voi esittää asian sekakomitealle.


———
8	Niistä työntekijöistä palautetut maksut, jotka käyttävät oikeuttaan 
työttömyysvakuutukseen Sveitsissä maksettuaan vakuutusmaksuja vähintään kuuden 
kuukauden ajan  useammassa jaksossa  kahden vuoden aikana.
Avustukset liikuntakyvyttömille

Vanhuusvakuutuksista ja jälkeenjääneiden vakuutuksista annetun 
liittovaltion lain sekä työkyvyttömyysvakuutuksista annetun liittovaltion 
lain mukaiset avustukset liikuntakyvyttömille kirjataan sekakomitean 
päätöksellä asetuksen N:o 1408/71 liitteessä II a olevaan henkilöiden 
vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen liitteeseen II heti, kun tulevat 
voimaan lakimuutokset, joiden mukaisesti etuudet rahoitetaan yksinomaan 
julkisin varoin.



Ammatilliset vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden 
vakuutukset

Ammatillisen vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden vakuutuksen 
vapaasti siirrettävistä etuuksista 17. joulukuuta 1993 annetun Sveitsin 
liittovaltion lain mukaisesti vapaasti siirrettävät etuudet maksetaan 
hakemuksesta palkatulle työntekijälle tai itsenäiselle ammatinharjoittajalle, 
jonka aikomuksena on lähteä Sveitsistä lopullisesti ja joka ei enää kuuluu 
Sveitsin lainsäädännön piiriin asetuksen II osaston säännösten mukaan sillä 
edellytyksellä, että henkilö lähtee Sveitsistä viiden vuoden kuluessa tämän 
sopimuksen voimaantulosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen 
(ETY) N:o 1408/71 10 artiklan 2 kohdan soveltamista



LIITE III
AMMATTIPÄTEVYYKSIEN VASTAVUOROINEN 
TUNNUSTAMINEN (TUTKINTOTODISTUKSET, TODISTUKSET JA 
MUUT ASIAKIRJAT)
1. Sopimuspuolet sopivat ammattipätevyyksien vastavuoroisen 
tunnustamisen alalla soveltavansa keskenään yhteisön säädöksiä, joihin on 
viitattu, sellaisina kuin ne ovat sopimuksen allekirjoittamispäivänä ja 
sellaisina kuin niitä on muutettu tämän liitteen A jaksossa, tai niitä 
vastaavia sääntöjä.
2. Tämän liitteen soveltamisessa sopimuspuolet ottavat huomioon yhteisön 
säädökset, joihin viitataan tämän liitteen B jaksossa.
3. Ilmaisun "jäsenvaltio(t)", joka esiintyy säädöksissä, joihin viitataan 
tämän liitteen A jaksossa, katsotaan tarkoittavan kyseisten yhteisön 
säädösten koskemien valtioiden lisäksi Sveitsiä.
A-JAKSO    SÄÄDÖKSET, JOIHIN VIITATAAN

A. YLEINEN JÄRJESTELMÄ

1.	389 L 0048: Neuvoston direktiivi 89/48/ETY, annettu 21 päivänä 
joulukuuta 1988, vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta 
koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta 
yleisestä järjestelmästä (EYVL L 19, 24.1.1989, s. 16).
2. 	392 L 0051: Neuvoston direktiivi 92/51/ETY, annettu 18 päivänä 
kesäkuuta 1992, direktiiviä 89/48/ETY täydentävästä ammatillisen 
koulutuksen tunnustamista koskevasta toisesta yleisestä järjestelmästä 
(EYVL L 209, 24.7.1992, s. 25), sellaisena kuin se on muutettuna 
seuraavilla:

	—	394 L 0038: Komission direktiivi 94/38/EY, annettu 26 päivänä 
heinäkuuta 1994, direktiiviä 89/48/ETY täydentävästä ammatillisen 
koulutuksen tunnustamista koskevasta toisesta yleisestä järjestelmästä 
annetun neuvoston direktiivin 92/51/ETY liitteen C ja D muuttamisesta 
(EYVL L 217, 23.8.1994, s. 8)
	—	395 L 0043: Komission direktiivi 95/43/EY, annettu 20 päivänä 
heinäkuuta 1995, direktiiviä 89/48/ETY täydentävästä ammatillisen 
koulutuksen tunnustamista koskevasta toisesta yleisestä järjestelmästä 
annetun neuvoston direktiivin 92/51/ETY liitteiden C ja D muuttamisesta 
(EYVL L 184, 3.8.1995, s. 21)
	— 	95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta
	—	397 L 0038: Komission direktiivi 97/38/ETY, annettu 20 päivänä 
kesäkuuta 1997, neuvoston direktiiviä 89/48/ETY täydentävästä 
ammatillisen koulutuksen tunnustamista koskevasta toisesta yleisestä 
järjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 92/51/ETY liitteen C 
muuttamisesta (EYVL L 184, 3.8.1997, s. 31).
Direktiivin 92/51/ETY liitteisiin C ja D kuuluvien luettelojen laatimista 
Sveitsin osalta tullaan käsittelemään tämän sopimuksen soveltamisen 
yhteydessä.
B. LAKIMIESAMMATIT

3. 	377 L 0249: Neuvoston direktiivi 77/249/ETY, annettu 22 päivänä 
maaliskuuta 1977, asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan 
käyttämisen helpottamisesta (EYVL L 78, 26.3.1977, s. 17), sellaisena kuin 
se on muutettuna seuraavilla:

	—	1 79 H: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten 
mukautuksista tehty asiakirja - Helleenien tasavallan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 291, 19.11.1979, s. 91)
	—	1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan 
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 160)
	—	95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:

Täydennetään 1 artiklan 2 kohta seuraavalla ilmaisulla:

"Sveitsi:	Avocat/Advokat, 
			Rechtsanwalt, Anwalt, Fürsprecher, Fürsprech
			Avvocato."
4. 	398 L 0005: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/5/EY, 
annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, asianajajan ammatin pysyvän 
harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa 
ammatillinen pätevyys on hankittu (EYVL L 77, 14.3.1998, s. 36).
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:

Täydennetään 1 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavalla ilmaisulla:

"Sveitsi:	Avocat
			Advokat, Rechtsanwalt, Anwalt, Fürsprecher, Fürsprech
			Avvocato."
C.  LÄÄKETIETEEN JA LÄÄKETIETEESEEN LIITTYVÄN ALAN 
TOIMINTA

5. 	381 L 1057: Neuvoston direktiivi 81/1057/ETY, annettu 14 päivänä 
joulukuuta 1981, lisäyksistä lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan 
sairaanhoitajan, hammaslääkärin ja eläinlääkärin tutkintotodistusten, 
todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen 
vastavuoroisesta tunnustamisesta annettuihin direktiiveihin 75/362/ETY, 
77/452/ETY, 78/686/ETY ja 78/1026/ETY saavutettujen oikeuksien osalta 
(EYVL L 385, 31.12.1981, s. 25).
Lääkärit

6. 	393 L 0016: Neuvoston direktiivi 93/16/ETY, annettu 5 päivänä 
huhtikuuta 1993, lääkäreiden vapaan liikkuvuuden sekä heidän 
tutkintotodistustensa, todistustensa ja muiden muodollista kelpoisuutta 
osoittavien asiakirjojensa vastavuoroisen tunnustamisen helpottamisesta 
(EYVL L 165, 7.7.1993, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	—	95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta
	—	398 L 0021: Komission direktiivi, annettu 8 päivänä huhtikuuta 
1998, lääkäreiden vapaan liikkuvuuden sekä heidän tutkintotodistustensa, 
todistustensa ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojensa 
vastavuoroisen tunnustamisen helpottamisesta annetun direktiivin 
93/16/ETY muuttamisesta (EYVL L 119, 22.4.1998, s. 15)
	—	398 L 0063: Komission direktiivi, annettu 3 päivänä syyskuuta 
1998, lääkäreiden vapaan liikkuvuuden sekä heidän tutkintotodistustensa, 
todistustensa ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojensa 
vastavuoroisen tunnustamisen helpottamisesta annetun neuvoston 
direktiivin 93/16/ETY muuttamisesta (EYVL L 253, 15.9.1998, s. 24).
a) Täydennetään 3 artikla seuraavasti:

"Sveitsissä:

titulaire du diplôme fédéral de médecin
Eidgenössisch diplomierter Arzttitolare di diploma federale di medico" 
(liittovaltion todistus lääkärin tutkinnosta), 
jonka antaa liittovaltion sisäministeriö"

b) Täydennetään 5 artiklan 2 kohta seuraavasti:

"Sveitsissä:
spécialiste
Facharzt
specialista" (erikoislääkärin todistus),
jonka antaa liittovaltion sisäministeriö"

c) Täydennetään 5 artiklan 3 kohdan seuraavat luetelmakohdat 
seuraavasti:

anestesiologia:
"Sveitsi:	Anasthésiologie
	anästhesiologie
	anestesiologia"

kirurgia:
"Sveitsi:	chirurgie
	Chirurgie
	chirurgia"

neurokirurgia:
"Sveitsi:	neurochirurgie
	Neurochirurgie
	neurochirurgia"

naistentaudit ja synnytykset:
"Sveitsi:	gynécologie et obstétrique
	Gynäkologie und Geburt-shilfe
	ginecologia e ostetricia"

sisätaudit:
"Sveitsi:	médecine interne
	Innere Medizin
	medicina interna"

silmätaudit:
"Sveitsi:	ophtalmologie
	Ophthalmologie
	oftalmologia"
korva-, nenä- ja kurkkutaudit:
"Sveitsi:	oto-rhino-laryngologie
	Oto-Rhino-Laryngologie
	otorinolaringoiatria"

lastentaudit:
"Sveitsi:	pédiatrie
	Kinder- und Jugendmedizin 
	pediatria"

keuhkosairaudet:
"Sveitsi:	pneumologie
	Pneumologie 
	pneumologia"

urologia:
"Sveitsi:	urologie
	Urologie
	urologia"

ortopedia ja traumatologia:
"Sveitsi:	chirurgie orthopédique	
	Orthopädische Chirurgie
	chirurgia ortopedica"

patologia:
"Sveitsi:	pathologie
	Pathologie
	patologia"

neurologia:
"Sveitsi:	neurologie
	Neurologie
	neurologia"

psykiatria:
"Sveitsi:	psychiatrie et psychothérapie
	Psychiatrie und  
Psychotherapie
	psichiatria e psicoterapia"

d) Täydennetään 7 artiklan 2 kohdan seuraavat luetelmakohdat 
seuraavasti:

plastiikkakirurgia:
"Sveitsi:	chirurgie plastique et reconstructive
	Plastische und Wiederherstellungschirurgie
	chirurgia plastica e ricostruttiva"

thoraxkirurgia:
"Sveitsi:	chirurgie cardiaque et vasculaire thoracique
	Herz- und thorakale Gefässchirurgie
	chirurgia del cuore e dei vasi toracici"

lastenkirurgia:
"Sveitsi:	chirurgie pédiatrique
	Kinderchirurgie
	chirurgia pediatrica"

kardiologia:
"Sveitsi:	cardiologie
	Kardiologie
	cardiologia"

gastroenterologia:
"Sveitsi:	gastro-entérologie
	Gastroenterologie
	gastroenterologia"

reumatologia:
"Sveitsi:	rhumatologie
	Rheumatologie
	reumatologia"

kliininen hematologia:
"Sveitsi:	hématologie
	Hämatologie
	ematologia"

endokrinologia:
"Sveitsi:	endocrinologie-diabétologie
	Endokrinologie-Diabetologie
	endocrinologia-diabetologia"

fysiatria:
"Sveitsi:	médecine physique et réadaptation
	Physikalische Medizin und Rehabilitation
	medicina fisica e riabilitazione"

iho- ja sukupuolitaudit:
"Sveitsi:	dermatologie et vénérologie
	Dermatologie und Venerologie
	dermatologia e venereologia"

diagnostinen radiologia:
"Sveitsi:	radiologie médicale/radiodiagnostic
	Medizinische Radiologie/Radiodiagnostik
	radiologia medica/radiodiagnostica"

syöpätaudit ja sädehoito:
"Sveitsi:	radiologie médicale/radio-oncologie
	Medizinische Radiologie/ Radio-Onkologie
	radiologia medica/radio-oncologia"

trooppinen lääketiede:
"Sveitsi:	médecine tropicale
	Tropenmedizin 
	medicina tropicale"

lastenpsykiatria:
"Sveitsi:	psychiatrie et psychothérapie d'enfants et d'adolescents
	Kinder- und Jugendpsychiatrie und -psychotherapie
	psichiatria e psicoterapia infantile e dell'adolescenza"

nefrologia:
Sveitsi:	néphrologie
	Nephrologie
	nefralogia"

"terveydenhuolto" (kansanterveys):
"Sveitsi:	prévention et santé publique
	Prävention und Gesundheitswesen
	prevenzione e salute pubblica"

työterveyshuolto:
"Sveitsi:	médecine du travail
	Arbeitsmedizin
	medicina del lavoro"

allergologia:
"Sveitsi:	allergologie et immunologie clinique
	Allergologie und klinische Immunologie
	allergologia e immunologia clinica"

isotooppitutkimukset:
"Sveitsi:	radiologie médicale/médecine nucléaire
	Medizinische Radiologie/ Nuklearmedizin
	radiologia medica/medicina nucleare"

hammas-, suu- ja leukakirurgia (lääketieteen ja hammaslääketieteen 
peruskoulutus):
"Sveitsi:	chirurgie maxillo-faciale
	Kiefer- und Gesichtschirurgie
	chirurgia mascello-facciale"

6 a.	96/C/216/03: Direktiivin 93/16/ ETY 41 artiklan mukainen luettelo 
tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta 
osoittavien asiakirjojen nimistä sekä yleislääkärin ammattinimikkeistä 
(EYVL C 216, 25.7.1996).
Sairaanhoitajat

7.	377 L 0452: Neuvoston direktiivi 77/452/ETY, annettu 27 päivänä 
kesäkuuta 1977, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien 
tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta 
osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä 
toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden 
tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (EYVL L 176, 15.7.1977, s. 1), 
sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

—	1 79 H: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Helleenien tasavallan liittyminen Euroopan yhteisöihin 
(EYVL L 291, 19.11.1979, s. 91)
	— 	1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan 
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 160)
	— 	389 L 0594: Neuvoston direktiivi 89/594/ETY, annettu 30 
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 19.)
	— 	389 L 0595: Neuvoston direktiivi 89/595/ETY, annettu 30 
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 30.)
	— 	390 L 0658: Neuvoston direktiivi 90/658/ETY, annettu 4 päivänä 
joulukuuta 1990 (EYVL L 353, 17.12.1990, s. 73.)
	—	95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:

a) 1 artiklan 2 kohta täydennetään seuraavasti:

"Sveitsissä:
infirmière, infirmier
Krankenschwester, Krankenpfleger
infermiera, infermiere"

b) täydennetään 3 artikla seuraavasti:

"p) Sveitsissä:
	infirmière diplômée en soins généraux, infirmier diplômé en soins 
généraux
	diplomierte Krankenschwester in allgemeiner Krankenpflege, 
diplomierter Krankenpfleg in allgemeiner Krankenpflege infermiera 
diplomata in cure generali, infermiere diplomato in cure generali
	todistus, jonka antaa "Conférence des directeurs cantonaux des 
affaires sanitaires" (kantonien terveydenhuoltoasioista vastaavien johtajien 
konferenssi)".
8. 	377 L 0453: Neuvoston direktiivi 77/453/ETY, annettu 27 päivänä 
kesäkuuta 1977, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien toimintaa 
koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten 
yhteensovittamisesta (EYVL L 176, 15.7.1977, s. 8), sellaisena kuin se on 
muutettuna seuraavilla:

	—	389 L 0595: Neuvoston direktiivi 89/595/ETY, annettu 30 
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 30).
Hammaslääkärit

9. 	378 L 0686: Neuvoston direktiivi 78/686/ETY, annettu 25 päivänä 
heinäkuuta 1978, hammaslääkärin tutkintotodistusten, todistusten ja muiden 
muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta 
tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen 
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (EYVL L 
233, 24.8.1978, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	— 	1 79 H: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten 
mukautuksista tehty asiakirja - Helleenien tasavallan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 291, 19.11.1979, s. 91)
	— 	1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan 
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 160)
	— 	389 L 0594: Neuvoston direktiivi 89/594/ETY, annettu 30 
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 19.)
	— 	390 L 0658: Neuvoston direktiivi 90/658/ETY, annettu 4 päivänä 
joulukuuta 1990 (EYVL L 353, 17.12.1990, s. 73.)
	— 	95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:

a) täydennetään 1 artikla seuraavasti:

"Sveitsissä:
médecin dentiste 
Zahnarzt
medico-dentista"

b) täydennetään 3 artikla seuraavasti:

"p) Sveitsissä:
	titulaire du diplôme fédéral de médecin-dentiste
	eidgenössisch diplomierter Zahnarzt
	titolare di diploma federale di medico-dentista" (liittovaltion todistus 
hammaslääkärin tutkinnosta), 
	jonka antaa liittovaltion sisäministeriö"

c) täydennetään 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

1. Oikomishoito

"Sveitsissä:
diplôme fédéral d'orthodontiste
Diplom als Kieferorthopäde
diploma di ortodontista" (oikomishoidon erikoishammaslääkärin todistus), 
jonka antaa liittovaltion sisäministeriö".
10. 	378 L 0687: Neuvoston direktiivi 78/687/ETY, annettu 25 päivänä 
heinäkuuta 1978, hammaslääkärintointa koskevien lakien, asetusten ja 
hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 233, 24.8.1978, 
s. 10), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	— 	95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Eläinlääkärit

11.	378 L 1026: Neuvoston direktiivi 78/1026/ETY, annettu 18 päivänä 
joulukuuta 1978, tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista 
kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta 
eläinlääketieteen alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja 
palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi 
(EYVL L 362, 23.12.1978, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 
seuraavilla:

	— 	1 79 H: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten 
mukautuksista tehty asiakirja - Helleenien tasavallan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 291, 19.11.1979, s. 92)
	— 	1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan 
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 160)
	— 	389 L 0594: Neuvoston direktiivi 89/594/ETY, annettu 30 
päivänä lokakuuta 1989 ( EYVL L 341, 23.11.1989, s. 19.)
	— 	390 L 0658: Neuvoston direktiivi 90/658/ETY, annettu 4 päivänä 
joulukuuta 1990 (EYVL L 353, 17.12.1990, s. 73.)
	— 	95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:

a) täydennetään 3 artikla seuraavasti:

"p) Sveitsissä:
	"titulaire du diplôme fédéral de vétérinaire
	eidgenössisch diplomierter Tierarzt
	titolare di diploma federale di veterinario (liittovaltion todistus 
eläinlääkärin tutkinnosta), 
	jonka antaa liittovaltion sisäministeriö".
12. 	378 L 1027: Neuvoston direktiivi 78/1027/ETY, annettu 18 päivänä 
joulukuuta 1978, eläinlääkäreiden toimintaa koskevien lakien, asetusten ja 
hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 362, 23.12.1978, 
s. 7), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	— 	389 L 0594: Neuvoston direktiivi 89/594/ETY, annettu 30 
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 19.).
Kätilöt

13.	380 L 0154: Neuvoston direktiivi 80/154/ETY, annettu 21 päivänä 
tammikuuta 1980, kätilön tutkintotodistusten, todistusten ja muiden 
muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta 
tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen 
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (EYVL L 33, 
11.2.1980, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	— 	380 L 1273: Neuvoston direktiivi 80/1273/ETY, annettu 22 
päivänä joulukuuta 1980 (EYVL L 375, 31.12.1980, s. 74)
	— 	1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan 
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 161)
	— 	389 L 0594: Neuvoston direktiivi 89/594/ETY, annettu 30 
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 19.)
	— 	390 L 0658: Neuvoston direktiivi 90/658/ETY, annettu 4 päivänä 
joulukuuta 1990 (EYVL L 353, 17.12.1990, s. 73.)
	— 	95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:
a) täydennetään 1 artikla seuraavalla ilmaisulla:

"Sveitsissä:
sage-femme
Hebamme 
levatrice"

b) täydennetään 3 artikla seuraavasti:

"p) Sveitsissä:
	sage-femme diplômée
	diplomierte Hebamme
	levatrice diplomata -todistukset, 

jotka antaa "Conférence des directeurs cantonaux des affaires sanitaires" 
(kantonien terveydenhuoltoasioista vastaavien johtajien konferenssi)".
14. 	380 L 0155: Neuvoston direktiivi 80/155/ETY, annettu 21 päivänä 
tammikuuta 1980, kätilöntoimeen ryhtymistä ja kätilöntoimen 
harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten 
yhteensovittamisesta (EYVL L 33, 11.2.1980, s. 8), sellaisena kuin se on 
muutettuna seuraavilla:

	— 	389 L 0594: Neuvoston direktiivi 89/594/ETY, annettu 30 
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 19.).
Farmasia

15.	385 L 0432: Neuvoston direktiivi 85/432/ETY, annettu 16 päivänä 
syyskuuta 1985, tiettyä farmasian alan toimintaa koskevien lakien, asetusten 
ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 253, 
24.9.1985, s. 34).
16. 	385 L 0433: Neuvoston direktiivi 85/433/ETY, annettu 16 päivänä 
syyskuuta 1985, farmasian tutkintotodistusten, todistusten ja muiden 
muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta 
tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden tehokkaan 
käyttämisen helpottamiseksi farmasian alalla (EYVL L 253, 24.9.1985, s. 
37), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	— 	385 L 0584: Neuvoston direktiivi 85/584/ETY, annettu 20 
päivänä joulukuuta 1985 (EYVL L 372, 31.12.1985, s. 42)
	— 	390 L 0658: Neuvoston direktiivi 90/658/ETY, annettu 4 päivänä 
joulukuuta 1990 (EYVL L 353, 17.12.1990, s. 73.)
	— 	95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskee seuraava mukautus:

a) täydennetään 4 artikla seuraavasti:

"p) Sveitsissä:
	titulaire du diplôme fédéral de pharmacien eidgenössisch 
diplomierter Apotheker titolare di diploma federale di farmacista 
(liittovaltion todistus proviisorin tutkinnosta), jonka antaa liittovaltion 
sisäministeriö".

D. ARKKITEHTUURI

17. 	385 L 0384: Neuvoston direktiivi 85/384/ETY, annettu 10 päivänä 
kesäkuuta 1985, tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista 
kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta 
arkkitehtuurin alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisoikeuden ja 
palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi 
(EYVL L 223, 21.8.1985, s. 15), sellaisena kuin se on muutettuna 
seuraavilla:

	— 	385 L 0614: Neuvoston direktiivi 85/614/ETY, annettu 20 
päivänä joulukuuta 1985 (EYVL L 376, 31.12.1985, s. 1)
	— 	386 L 0017: Neuvoston direktiivi 86/17/ETY, annettu 27 päivänä 
tammikuuta 1986 (EYVL L 27, 1.2.1986, s. 71)
	— 	390 L 0658: Neuvoston direktiivi 90/658/ETY, annettu 4 päivänä 
joulukuuta 1990 (EYVL L 353, 17.12.1990, s. 73.)
	— 	95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:

a) täydennetään 11 artikla seuraavasti:

"Sveitsissä:
— 	teknillisten korkeakoulujen "écoles polytechniques fédérales / 
Eidgenössische Technische Hochschulen / Politecnici Federal" antamat 
arkkitehdin tutkintotodistukset (arch. dipl.EPF / dipl.Arch.ETH / 
arch.dipl.PF),
— 	Geneven yliopiston arkkitehtuurin laitoksen "Ecole d'architecture de 
l'Université de Genève" antama arkkitehdin tutkintotodistus (architecte 
diplômé EAUG),
— 	insinöörien, arkkitehtien ja teknikkojen rekisteröintisäätiön 
"Fondation des registres suisses des ingénieurs, des architectes et des 
techniciens / Stiftung der Schweizerischen Register der Ingenieure, der 
Architekten und der Techniker / Fondazione dei Registri svizzeri degli 
ingegneri, degli architetti e dei tecnici (REG)" antama todistus (architecte 
REG A / Architekt REG A / architetto REG A)"

b) direktiivin 15 artiklaa ei sovelleta.
18. 	98/C/217: Jäsenvaltioiden vastavuoroisesti tunnustamat 
tutkintotodistukset, todistukset ja muut muodollista kelpoisuutta osoittavat 
asiakirjat arkkitehtuurin alalla (ajantasaistaa tiedonannon 96/C 205, 16. 
heinäkuuta 1996) ( EYVL C 217, 11.7.1998).
E. KAUPPA JA VÄLITTÄJÄT

Tukkukauppa

19.	64 L 0222: Neuvoston direktiivi 64/222/ETY, annettu 25 päivänä 
helmikuuta 1964, tukkukauppatoimintaan sekä välittäjien toimintaan 
kaupan, teollisuuden ja pienteollisuuden alalla sovellettavista, 
siirtymätoimenpiteitä koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä (EYVL 
56, 4.4.1964, s. 857/64).
20. 	364 L 0223: Neuvoston direktiivi 64/223/ETY, annettu 25 päivänä 
helmikuuta 1964, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen 
vapauden toteuttamisesta tukkukauppatoiminnassa (EYVL 56, 4.4.1964, s. 
863/64), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	— 	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 84).
Kaupan, teollisuuden ja pienteollisuuden välittäjät

21.	364 L 0224: Neuvoston direktiivi 64/224/ETY, annettu 25 päivänä 
helmikuuta 1964, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen 
vapauden toteuttamisesta kaupan, teollisuuden ja pienteollisuuden 
välittäjien toiminnassa (EYVL 56, 4.4.1964, s. 869/64), sellaisena kuin se 
on muutettuna seuraavilla:

	— 	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 85)
	— 	1 79 H: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten 
mukautuksista tehty asiakirja - Helleenien tasavallan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 291, 19.11.1979, s. 89)
	— 	1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan 
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 155)
	— 	95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskee seuraava mukautus:

a) täydennetään 3 artikla seuraavasti:

	Itsenäiset	Palkatut työntekijät
	ammatin-
	harjoittajat
"Sveitsi	Agent	Représentant de commerce
	Agent	Handelsreisender
	Agente	Rappresentante"

Vähittäiskaupan itsenäiset ammatinharjoittajat

22.	368 L 0363: Neuvoston direktiivi 68/363/ETY, annettu 15 päivänä 
lokakuuta 1968, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden 
toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien vähittäiskauppatoiminnassa 
(ISIC-ryhmästä 612) (EYVL L 260, 22.10.1968, s. 1), sellaisena kuin se on 
muutettuna seuraavilla:

	— 172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 86).
23.	368 L 0364: Neuvoston direktiivi 68/364/ETY, annettu 15 päivänä 
lokakuuta 1968, siirtymätoimenpiteitä koskevasta menettelystä itsenäisten 
ammatinharjoittajien vähittäiskaupan alan toiminnassa (ISIC-ryhmästä 612) 
(EYVL L 260, 22.10.1968, s. 6).
Hiilen tukkukaupan itsenäiset ammatinharjoittajat ja hiilikaupan 
välittäjät

24.	370 L 0522: Neuvoston direktiivi 70/522/ETY, annettu 30 päivänä 
marraskuuta 1970 sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen 
vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien harjoittamassa 
hiilen tukkukaupassa ja hiilikaupan välittäjien toiminnassa (ISIC-ryhmästä 
6112) (EYVL L 267, 10.12.1970, s. 14), sellaisena kuin se on muutettuna 
seuraavilla:

	— 	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 86).
25. 	370 L 0523: Neuvoston direktiivi 70/523/ETY, annettu 30 päivänä 
marraskuuta 1970, itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan hiilen 
tukkukaupassa ja välittäjien toimintaan hiilikaupan alalla (ISIC-ryhmästä 
6112) sovellettavista, siirtymätoimenpiteitä koskevista yksityiskohtaisista 
säännöksistä (EYVL L 267, 10.12.1970, s. 18).
Myrkyllisten tuotteiden kauppa ja jakelu

26. 	374 L 0556: Neuvoston direktiivi 74/556/ETY, annettu 4 päivänä 
kesäkuuta 1974, myrkyllisiin tuotteisiin, niiden maahantuontiin ja jakeluun 
sekä tällaisten tuotteiden ammattimaiseen käyttöön liittyvään toimintaan, 
mukaan lukien välittäjien toiminta, sovellettavista, siirtymätoimenpiteitä 
koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä   (EYVL L 307,   18.11.1974,  s. 
1).
26. a 	374 L 0557: Neuvoston direktiivi 74/557/ETY, annettu 4 päivänä 
kesäkuuta 1974, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden 
toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien ja välittäjien toiminnassa 
myrkyllisten tuotteiden kaupassa ja jakelussa (EYVL L 307, 18.11.1974, s. 
5), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

		— 	95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskee seuraava mukautus:

täydennetään liite seuraavasti:

"- Sveitsi:

Kaikki myrkylliset tuotteet ja aineet, joita tarkoitetaan myrkyllisiä aineita 
koskevan lain (RS 814.80) 2 artiklassa, ja erityisesti myrkyllisiä aineita 
koskevan asetuksen (RS 814.801) 3 artiklan mukaisessa 1-, 2- ja 3-luokan 
myrkyllisiä aineita ja tuotteita koskevassa luettelossa olevat tuotteet ja 
aineet."
Liikkuvan kaupan toiminta

27.	375 L 0369: Neuvoston direktiivi 75/369/ETY, annettu 16 päivänä 
kesäkuuta 1975, toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen 
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi liikkuvan 
kaupan toiminnassa ja erityisesti tätä toimintaa koskevista 
siirtymätoimenpiteistä (EYVL L 167, 30.6.1975, s. 29).
Itsenäiset kauppaedustajat

28.	386 L 0653: Neuvoston direktiivi 86/653/ETY, annettu 18 päivänä 
joulukuuta 1986, jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan 
lainsäädännön yhteensovittamisesta (EYVL L 382, 31.12.1986, s. 17).
F.	TEOLLISUUS JA PIENTEOLLISUUS

Tuotanto- ja jalostusteollisuus

29.	364 L 0427: Neuvoston direktiivi 64/427/ETY, annettu 7 päivänä 
heinäkuuta 1964, itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan ISIC-
pääryhmiin 23-40 (teollisuus ja pienteollisuus) kuuluvassa tuotanto- ja 
jalostusteollisuudessa sovellettavista, siirtymätoimenpiteitä koskevista 
yksityiskohtaisista säännöksistä (EYVL 117, 23.7.1964, s. 1863/64), 
sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	— 	369 L 0077: Neuvoston direktiivi 69/77/ETY, annettu 4 päivänä 
maaliskuuta 1969 (EYVL L 59, 10.3.1969, s. 8).
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskee seuraava mukautus:

"direktiivin 5 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta".
30. 	364 L 0429: Neuvoston direktiivi 64/429/ETY, annettu 7 päivän 
heinäkuuta 1964, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen 
vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien toiminnassa 
ISIC-pääryhmiin 23-40 (teollisuus ja pienteollisuus) kuuluvassa tuotanto- ja 
jalostusteollisuudessa (EYVL 117, 23.7.1964, s. 1880/64), sellaisena kuin 
se on muutettuna seuraavilla:

	— 	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 83).
Kaivos- ja louhosteollisuus

31.	364 L 0428: Neuvoston direktiivi 64/429/ETY, annettu 7 päivänä 
heinäkuuta 1964, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen 
vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien toiminnassa 
kaivos- ja louhostyössä (ISIC-pääryhmät 11-19) (EYVL 117, 23.7.1964, s. 
1871/64), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	— 	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 81).
Sähkön-, kaasun- ja vedenjakelu ja puhtaanapitopalvelut

32. 	366 L 0162: Neuvoston direktiivi 66/162/ETY, annettu 28 päivänä 
helmikuuta 1966, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen 
vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien toiminnassa 
sähkön-, kaasun- ja vedenjakelussa sekä puhtaanapitopalveluissa (ISIC-
osasto 5) (EYVL 42, 8.3.1966, s. 584/66), sellaisena kuin se on muutettuna 
seuraavilla:

	— 	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 82).
Elintarvike- ja juomateollisuus

33. 	368 L 0365: Neuvoston direktiivi 68/365/ETY, annettu 15 päivänä 
lokakuuta 1968, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden 
toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien toiminnassa elintarvike- ja 
juomateollisuudessa (ISIC-pääryhmät 20 ja 21) (EYVL L 260, 22.10.1968, 
s. 9), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	— 	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 85).
34.	368 L 0366: Neuvoston direktiivi 68/366/ETY, annettu 15 päivänä 
lokakuuta 1968, itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan elintarvike- ja 
juomateollisuudessa (ISIC pääryhmät 20 ja 21) sovellettavista, 
siirtymätoimenpiteitä koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä (EYVL L 
260, 22.10.1968, s. 12).
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskee seuraava mukautus:

"direktiivin 6 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta.".
Öljyn ja maakaasun etsintä (koeporaus ja poraus)

35.	369 L 0082: Neuvoston direktiivi 69/82/ETY, annettu 13 päivänä 
maaliskuuta 1969, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen 
vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien toiminnassa öljyn 
ja maakaasun etsinnässä (koeporaus ja poraus) (ISIC-pääryhmästä 13) 
(EYVL L 68, 19.3.1969, s. 4), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	— 	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 82).
G.	KULJETUKSIIN LIITTYVÄT OHEISPALVELUT

36.	382 L 0470: Neuvoston direktiivi 82/470/ETY, annettu 29 päivänä 
kesäkuuta 1982, toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen 
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi itsenäisten 
ammatinharjoittajien toiminnassa tietyissä kuljetus- ja matkatoimistoalan 
(ISIC ryhmä 718) oheispalveluissa sekä säilytys- ja varastointipalveluissa 
(ISIC ryhmä 720) (EYVL L 213, 21.7.1982, s. 1), sellaisena kuin se on 
muutettuna seuraavilla:

	— 	1 85 I : Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan 
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 156)
	— 	95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:

a) täydennetään 3 artikla seuraavasti:

"Sveitsi
 A.	Expéditeur
	Spediteur
	Spedizioniere
	Déclarant de douane
	Zolldeklarant
	Dichiarante di dogana
B.	Agent de voyage
	Reisebürounternehmer
	Agente di viaggio
C.	Entrepositaire
	Lagerhalter
	Agente di deposito
D.	Expert en automobiles
	Automobilexperte
	Perito in automobili
	vérificateur des poids et mesures
	Eichmeister
	verificatore dei pesi e delle misure"
H.  ELOKUVATEOLLISUUS

37.	363 L 0607: Neuvoston direktiivi 63/607/ETY, annettu 15 päivänä 
lokakuuta 1963, palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi 
annetun yleisen toimintaohjelman määräysten täytäntöönpanosta 
elokuvateollisuudessa (EYVL 159, 2.11.1963).
38.	365 L 0264: Toinen neuvoston direktiivi 65/264/ETY, annettu 13 
päivänä toukokuuta 1965, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen 
vapauden rajoitusten poistamiseksi annettujen yleisten toimintaohjelmien 
määräysten täytäntöönpanosta elokuvateollisuudessa (EYVL 85, 19.5.1965, 
s. 1437/65), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla: 

	—	 172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 14).
39.	368 L 0369: Neuvoston direktiivi 68/369/ETY, annettu 15 päivänä 
lokakuuta 1968, sijoittautumisvapauden toteuttamisesta itsenäisten 
ammatinharjoittajien toiminnassa elokuvien levityksessä (EYVL L 260, 
22.10.1968, s. 22), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	—	 172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 82).
40.	370 L 0451: Neuvoston direktiivi 70/451/ETY, annettu 29 päivänä 
syyskuuta 1970, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden 
toteuttamisesta elokuvatuotannon itsenäisenä ammatinharjoittajana (EYVL 
L 218, 3.10.1970, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	—	 172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 88).
I.  MUUT ALAT

Yrityksille tarjotut palvelut kiinteään omaisuuteen liittyvän toiminnan 
ja muiden yrityspalvelujen alalla

41.	367 L 0043: Neuvoston direktiivi 67/43/ETY, annettu 12 päivänä 
tammikuuta 1967, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen 
vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien toiminnassa: 1. 
"kiinteään omaisuuteen liittyvässä toiminnassa (lukuun ottamatta 6401)" 
(ISIC ryhmästä 640), 2. tiettyjen "muualla luokittelemattomien 
yrityspalvelujen tarjoaminen" (ISIC ryhmä 839) (EYVL 10, 19.1.1967), 
sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	—	 172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 82)
	—	 1 79 H: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten 
mukautuksista tehty asiakirja - Helleenien tasavallan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 291, 19.11.1979, s. 89)
	—	 1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan 
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 156)
	—	 95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden 
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:
 
 a) täydennetään 2 artiklan 3 kohta seuraavasti:

"Sveitsissä:
—	 courtier en immeubles,
	Liegenschaftenmakler,
	agente immobiliare,
— 	gestionnaire en immeubles,
	Hausverwalter,
	amministratore di stabili,
—	régisseur et courtier en immeubles,
	Immobilien-Treuhänder,
	fiduciario immobiliare."
Henkilöasiakaspalveluala

42.	368 L 0367: Neuvoston direktiivi 68/367/ETY, annettu 15 päivänä 
lokakuuta 1968, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden 
toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien henkilöasiakaspalvelualan 
toiminnassa (ISIC pääryhmä 85); 1. Ravintolat, kahvilat, baarit ja muut 
anniskelu- ja ruokailupaikat (ISIC ryhmä 852); 2. Hotellit, majatalot, 
leirintäalueet ja muut majoituspaikat (ISIC ryhmä 853) (EYVL L 260, 
29.10.1968, s. 16), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	— 	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 86).
43.	368 L 0368: Neuvoston direktiivi 68/368/ETY, annettu 15 päivänä 
lokakuuta 1968, itsenäisten ammatinharjoittajien henkilöasiakaspalvelualan 
toimintaan (ISIC pääryhmästä 85) sovellettavista, siirtymätoimenpiteitä 
koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä; 1. Ravintolat, kahvilat, baarit 
sekä muut anniskelu- ja ruokailupaikat (ISIC ryhmä 852); 2. Hotellit, 
majatalot, leirintäalueet ja muut majoituspaikat (ISIC ryhmä 853) (EYVL L 
260, 29.10.1968, s. 19).
Muut alat

44.	375 L 0368: Neuvoston direktiivi 75/368/ETY, annettu 16 päivänä 
kesäkuuta 1975, toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen 
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi itsenäisten 
ammatinharjoittajien eri toiminnassa (ISIC osastosta 01-85) ja erityisesti 
tällaista toimintaa koskevista siirtymätoimenpiteistä (EYVL L 167, 
30.6.1975, s. 22).
Kampaamoala

45.	382 L 0489: Neuvoston direktiivi 82/489/ETY, annettu 19 päivänä 
heinäkuuta 1982, toimenpiteistä sijoittautumisoikeuden ja palvelujen 
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi 
kampaamoalalla (EYVL L 218, 27.7.1982, s. 24).
J.  MAATALOUS

46.	363 L 0261: Neuvoston direktiivi 63/261/ETY, annettu 2 päivänä 
huhtikuuta 1963, yksityiskohtaisista säännöksistä sijoittautumisvapauden 
toteuttamiseksi maataloudessa jäsenvaltion alueella keskeytymättä kahden 
vuoden ajan palkattuina maataloustyöntekijöinä työskennelleiden muiden 
jäsenvaltioiden kansalaisten osalta (EYVL 62, 20.4.1963, s. 1323/63), 
sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	— 	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 14).
47.	363 L 0262: Neuvoston direktiivi 63/262/ETY, annettu 2 päivänä 
huhtikuuta 1963, yksityiskohtaisista säännöksistä vapauden saavuttamiseksi 
sijoittautua hylätyille tai yli kahden vuoden ajan viljelemättömille 
maatiloille (EYVL 62, 20.4.1963, s. 1326/63), sellaisena kuin se on 
muutettuna seuraavilla:

	— 	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 14).
48.	365 L 0001: Neuvoston direktiivi 65/1/ETY, annettu 14 päivänä 
joulukuuta 1964, yksityiskohtaisista säännöksistä palvelujen tarjoamisen 
vapauden toteuttamiseksi maataloudessa ja puutarhataloudessa (EYVL 1, 
8.1.1965, s. 1/65), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	—	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 79).
49.	367 L 0530: Neuvoston direktiivi 67/530/ETY, annettu 25 päivänä 
heinakuuta 1967, toisen jäsenvaltion alueelle maanviljelijöiksi 
sijoittautuneiden jäsenvaltion kansalaisten vapaudesta siirtyä maatilalta 
toiselle (EYVL 190, 10.8.1967, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 
seuraavilla:

	— 	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 79).
50.	367 L 0531: Neuvoston direktiivi 67/531/ETY, annettu 25 päivänä 
heinäkuuta 1967, maatalousmaan vuokrasopimuksia koskevan 
jäsenvaltioiden lainsäädännön soveltamisesta maanviljelijöihin, jotka ovat 
toisen jäsenvaltion kansalaisia (EYVL 190, 10.8.1967, s. 3), sellaisena kuin 
se on muutettuna seuraavilla:

	—	 172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 80).
51.	367 L 0532: Neuvoston direktiivi 67/532/ETY, annettu 25 päivänä 
heinäkuuta 1967, toiseen jäsenvaltioon maanviljelijöiksi sijoittautuneiden 
jäsenvaltion kansalaisten oikeudesta liittyä osuuskuntiin (EYVL 190, 
10.8.1967, s. 5), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	—	 172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 80).
52.	367 L 0654: Neuvoston direktiivi 67/654/ETY, annettu 24 päivänä 
lokakuuta 1967, yksityiskohtaisista säännöksistä metsänhoidon ja 
metsänhakkuun itsenäisten ammatinharjoittajien sijoittautumisvapauden ja 
palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamiseksi (EYVL 263, 30.10.1967, 
s. 6), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

	—	 172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 80).
53.	368 L 0192: Neuvoston direktiivi 68/192/ETY, annettu 5 päivänä 
huhtikuuta 1968, toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneiden 
maanviljelijöiden, jotka ovat toisen jäsenvaltion kansalaisia, oikeudesta 
saada erimuotoisia luottoja (EYVL L 93, 17.4.1968, s. 13), sellaisena kuin 
se on muutettuna seuraavilla:

	—	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 80).
54.	368 L 0415: Neuvoston direktiivi 68/415/ETY, annettu 20 päivänä 
joulukuuta 1968, maanviljelijöiksi toisen jäsenvaltion alueelle 
sijoittautuneiden jäsenvaltion kansalaisten oikeudesta saada erimuotoisia 
avustuksia (EYVL L 308, 23.12.1968, s. 17).
55.	371 L 0018: Neuvoston direktiivi 71/18/ETY, annettu 16 päivänä 
joulukuuta 1970, yksityiskohtaisista säännöksistä sijoittautumisvapauden ja 
palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamiseksi maatalouden ja 
puutarhatalouden palveluja tarjoavien itsenäisten ammatinharjoittajien 
osalta (EYVL L 8, 11.1.1971, s. 24), sellaisena kuin se on muutettuna 
seuraavilla:

	— 	172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista 
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja 
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan 
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 80).
K.  MUUT

56.	385 D 0368: Neuvoston päätös 85/368/ETY, tehty 16 päivänä 
heinäkuuta 1985, Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ammatillisen 
koulutuksen todistusten vastaavuudesta (EYVL L 199, 31.7.1985, s. 56).
B-JAKSO  	SÄÄDÖKSET, JOIHIN SOPIMUSPUOLTEN ON 
KIINNITETTÄVÄ HUOMIOTA

Sopimuspuolet kiinnittävät huomiota seuraavien säädösten sisältöön:

Yleistä

57.	C/81/74/s.1: Komission tiedonanto todisteista, ilmoituksista ja 
todistuksista, joista on säädetty neuvoston ennen 1 päivää kesäkuuta 1973 
sijoittautumisvapauden ja palvelujen vapaan tarjoamisen alalla antamissa 
direktiiveissä ja jotka liittyvät lähtömaassa harjoitetun ammatillisen 
toiminnan kunniallisuuteen, konkurssittomuuteen, luonteeseen ja kestoon 
(EYVL C 81, 13.7.1974, s. 1).
58.	374 Y 0820(01): Neuvoston päätöslauselma, annettu 6 päivänä 
kesäkuuta 1974, tutkintotodistusten, todistusten ja muiden asiakirjojen 
vastavuoroisesta tunnustamisesta (EYVL C 98, 20.8.1974, s. 1).
Yleinen järjestelmä

59.	389 L 0048: Neuvoston ja komission julistus neuvoston direktiivistä 
89/48/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1988, vähintään kolmivuotisesta 
ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten 
tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä (EYVL L 19, 24.1.1989, 
s. 23).
Lääkärit

60.	375 X 0366: Neuvoston suositus 73/366/ETY, annettu 16 päivänä 
kesäkuuta 1975, kolmannessa maassa annetun lääkärin tutkintotodistuksen 
omaavista Luxemburgin suurherttuakunnan kansalaisista (EYVL L 167, 
30.6.1975, s. 20).
61.	375 X 0367: Neuvoston suositus 73/367/ETY, annettu 16 päivänä 
kesäkuuta 1975, lääkärien kliinisestä koulutuksesta (EYVL L 167, 
30.6.1975, s. 21).
62.	375 Y 0701(01): Neuvoston julistukset lääkärien 
sijoittautumisvapautta ja palvelujen vapaata tarjoamista yhteisössä 
koskevien säädösten antamisen yhteydessä (EYVL C 146, 1.7.1975, s. 1).
63.	386 X 0458: Neuvoston suositus 86/458/ETY, annettu 15 päivänä 
syyskuuta 1986, kolmannessa valtiossa annetun yleislääkärin 
tutkintotodistuksen omaavista Luxemburgin suurherttuakunnan 
kansalaisista (EYVL L 167, 30.6.1975, s. 30).
64.	389 X 0601: Komission suositus 89/601/ETY, annettu 8 päivänä 
marraskuuta 1989, terveydenhoitohenkilöstön syöpään liittyvästä 
koulutuksesta (EYVL L 346, 27.11.1989, s. 1).
Hammaslääkärit

65.	378 Y 0824(01): Neuvoston julistus direktiivistä 
hammaslääkärintointa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten 
määräysten yhteensovittamisesta (EYVL C 202, 24.8.1978, s. 1).
Eläinlääketiede

66.	378 X 1029: Neuvoston suositus 78/1029/ETY, annettu 18 päivänä 
joulukuuta 1978, kolmannessa valtiossa annetun eläinlääkärin 
tutkintotodistuksen omaavista Luxemburgin suurherttuakunnan 
kansalaisista (EYVL L 362, 23.12.1978, s. 12).
67.	378 Y 1223(01): Neuvoston julistukset direktiivistä 
tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta 
osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta eläinlääketieteen 
alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen 
vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (EYVL C 308, 
23.12.1978, s. 1).
Farmasia

68.	385 X 0435: Neuvoston suositus 85/435/ETY, annettu 16 päivänä 
syyskuuta 1985, kolmannessa valtiossa annetun proviisorin 
tutkintotodistuksen omaavista Luxemburgin suurherttuakunnan 
kansalaisista (EYVL L 253, 24.9.1985, s. 45).
Arkkitehtuuri

69.	385 X 0386: Neuvoston suositus 85/386/ETY, annettu 10 päivänä 
kesäkuuta 1985, kolmannessa maassa annetun arkkitehdin tutkintotodistuk-
sen omaavista henkilöistä (EYVL L 223, 21.8.1985, s. 28).
Tukkukauppa

70.	365 X 0077: Komission suositus 65/77/ETY jäsenvaltioille, annettu 
12 päivänä tammikuuta 1965, neuvoston direktiivin 64/222/ETY 4 artiklan 
2 kohdassa tarkoitetuista todistuksista, jotka koskevat toiminnan 
harjoittamista siinä maassa, josta asianomainen on peräisin (EYVL 24, 
11.2.1965, s. 413/65).
Teollisuus ja pienteollisuus

71	365 X 0076: Komission suositus 65/76/ETY jäsenvaltioille, annettu 
12 päivänä tammikuuta 1965, neuvoston direktiivin 64/427/ETY 4 artiklan 
2 kohdassa tarkoitetuista todistuksista, jotka koskevat ammatin 
harjoittamista siinä maassa, josta asianomainen on peräisin (EYVL 24, 
11.2.1965, s. 410/65).
72.	369 X 0174: Komission suositus 69/174/ETY jäsenvaltioille, 
annettu 22 päivänä toukokuuta 1969, neuvoston direktiivin 68/366/ETY 5 
artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista todistuksista, jotka koskevat ammatin 
harjoittamista siinä maassa, josta asianomainen on peräisin (EYVL L 146, 
18.6.1969, s. 4).






VAPAA-AJAN ASUNTOJA TANSKASSA KOSKEVA
PÖYTÄKIRJA
«Sopimuspuolet sopivat, että Euroopan yhteisön perustamissopimukseen 
liitettyä kiinteän omaisuuden hankkimista Tanskassa koskevaa pöytäkirjaa 
N:o 1 sovelletaan myös tähän sopimukseen siltä osin, mikä koskee Sveitsin 
kansalaisten vapaa-ajan asuntojen hankintaa Tanskassa.»






AHVENANMAATA KOSKEVA
PÖYTÄKIRJA
«Sopimuspuolet sopivat, että Suomen liittymisestä Euroopan unioniin 
tehdyn sopimuksen Ahvenanmaata koskevaa pöytäkirjaa N:o 2 sovelletaan 
myös tähän sopimukseen.»





JULISTUKSET
Yhteinen julistus palvelujen tarjonnan yleisestä vapauttamisesta

Yhteinen julistus Sveitsissä asuvien, Euroopan yhteisöjen toimielimistä 
eläkkeelle jääneiden henkilöiden eläkkeistä

Yhteinen julistus sopimuksen soveltamisesta

Yhteinen julistus tulevista lisäneuvotteluista

Sveitsin julistus sopimuksen voimassaolon jatkamisesta

Sveitsin julistus maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta

Sveitsin julistus tutkintotodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta 
arkkitehtuurin alalla

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden julistus liitteessä I olevista 1 ja 17 
artiklasta

Julistus Sveitsin osallistumisesta komiteoiden työhön




YHTEINEN JULISTUS PALVELUJEN TARJONNAN
YLEISESTÄ VAPAUTTAMISESTA

Sopimuspuolet sitoutuvat aloittamaan mahdollisimman pian neuvottelut 
palvelujen tarjonnan yleisestä vapauttamisesta yhteisön säännöstön 
perusteella.


YHTEINEN JULISTUS SVEITSISSÄ ASUVIEN EUROOPAN 
YHTEISÖJEN
TOIMIELIMISTÄ ELÄKKEELLE JÄÄNEIDEN HENKILÖIDEN 
ELÄKKEISTÄ

Euroopan yhteisöjen komissio ja Sveitsi sitoutuvat etsimään tyydyttävää 
ratkaisua Sveitsissä asuvien Euroopan yhteisöjen toimielimistä eläkkeelle 
jääneiden henkilöiden eläkkeiden kaksinkertaista verotusta koskevaan 
ongelmaan.


YHTEINEN JULISTUS SOPIMUKSEN SOVELTAMISESTA

Sopimuspuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet yhteisön säännöstön 
soveltamiseksi toisen sopimuspuolen kansalaisiin tekemänsä sopimuksen 
mukaisesti.
YHTEINEN JULISTUS TULEVISTA LISÄNEUVOTTELUISTA

Euroopan yhteisö ja Sveitsin valaliitto julistavat aikomuksensa aloittaa 
neuvottelut sopimusten tekemiseksi yhteiseen etuun kuuluvilla aloilla, kuten 
vuoden 1972 vapaakauppasopimuksen pöytäkirjan 2 saattaminen ajan 
tasalle sekä Sveitsin osallistuminen tiettyihin koulutusta, nuorisoa, 
viestimiä, tilastointia ja ympäristöä koskeviin yhteisön ohjelmiin. 
Neuvotteluja on valmisteltava nopeasti nykyisten kahdenvälisten 
neuvottelujen päättymisen jälkeen.



SVEITSIN JULISTUS SOPIMUKSEN VOIMASSAOLON 
JATKAMISESTA

Sveitsi ilmoittaa omien sisäisten menettelyjen mukaisesti kantansa 
sopimuksen voimassaolon jatkamisesta sopimuksen seitsemännen 
soveltamisvuoden aikana.


SVEITSIN JULISTUS MAAHANMUUTTO- JA 
TURVAPAIKKAPOLITIIKASTA

Sveitsi vahvistaa aikovansa tiivistää yhteistyötään Euroopan unionin ja sen 
jäsenvaltioiden kanssa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan alalla. 
Tämän osalta Sveitsi on valmis osallistumaan turvapaikkahakemusten 
koordinointijärjestelmään Euroopan unionissa ja ehdottaa neuvottelujen 
aloittamista Dublinin yleissopimuksen (Dublinissa 15 päivänä kesäkuuta 
1990 allekirjoitettu yleissopimus Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioon jätetyn 
turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion 
ratkaisemisesta) kanssa rinnakkaisen yleissopimuksen tekemiseksi.


SVEITSIN JULISTUS TUTKINTOTODISTUSTEN 
VASTAVUOROISESTA 
TUNNUSTAMISESTA ARKKITEHTUURIN ALALLA

Sveitsi ehdottaa sopimuksessa henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta 
tarkoitetulle sekakomitealle heti sen perustamisen jälkeen, että sopimuksen 
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta liitteeseen III sisällytettäisiin Sveitsin 
"Universities of applied sciences" -korkeakoulujen antamat arkkitehtien 
tutkintotodistukset 10 päivänä kesäkuuta 1986 annetun direktiivin 
85/384/ETY säännösten mukaisesti.


EUROOPAN YHTEISÖN JA SEN JÄSENVALTIOIDEN JULISTUS
LIITTEESSÄ I OLEVISTA 1 JA 17 ARTIKLASTA

Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ilmoittavat, että sopimuksen liitteessä I 
olevat 1 ja 17 artikla eivät rajoita rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen 
yhteydessä tapahtuvaa kolmannen maan kansalaisuuden omaavien 
työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan yhteisön 
säännöstön soveltamista.
JULISTUS SVEITSIN OSALLISTUMISESTA KOMITEOIDEN 
TYÖHÖN

Neuvosto hyväksyy sen, että Sveitsin edustajat osallistuvat tarkkailijoina 
Sveitsiä koskevien asioiden osalta seuraavien komiteoiden ja 
asiantuntijaryhmien kokouksiin:
	tutkimusohjelmia käsittelevät komiteat, mukaan lukien tieteen ja 
tekniikan tutkimuskomitea (CREST),
	siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunta,
	korkeakoulututkintojen vastavuoroista tunnustamista käsittelevä 
koordinointiryhmä,
	lentoliikennereittejä ja kilpailusääntöjen soveltamista 
lentoliikennealalla käsittelevät neuvoa-antavat komiteat.
Sveitsin edustajat eivät ole läsnä näiden komiteoiden äänestyksissä.
Muiden komiteoiden osalta, jotka käsittelevät näiden sopimusten 
soveltamisalaan kuuluvia aloja, joissa Sveitsi on ottanut yhteisön 
säännöstön osaksi kansallista lainsäädäntöään tai soveltaa sitä 
vastavuoroisesti, komissio kuulee Sveitsin edustajia ETA-sopimuksen 100 
artiklan mukaisesti.
	47



Voimassa oleva laki
Ehdotus