Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden
sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn
sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaansaattamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
samoin kuin Suomen ja Sveitsin välillä tehdyn väliaikaisen
kauppasopimuksen irtisanomisen hyväksymisestä ja eräiden sopimukseen
tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain
kumoamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa
kesäkuussa 1999 Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin
välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen.
Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyllä sopimuksella toteutetaan
henkilöiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin ja Sveitsin välillä yhteisön
oikeutta vastaavien sääntöjen mukaisesti. Sopimuksen tavoitteena on
myöntää toisten sopimuspuolten kansalaisille samat elinolosuhteet sekä
työnsaanti- ja työntekoehdot kuin sopimuspuolten omilla kansalaisilla on.
Sopimus kattaa oikeuden tulla maahan, asua, työskennellä, toimia
itsenäisenä ammatinharjoittajana ja opiskella siellä sekä oikeuden
sosiaaliturvaan. Oikeudet perustuvat syrjimättömyyteen ja yhdenmukaiseen
kohteluun kansalaisuudesta riippumatta.
Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus on yksi seitsemän
sopimuksen muodostamasta kokonaisuudesta. Muut sopimukset ovat
Euroopan yhteisön ja Sveitsin välinen sopimus lentoliikenteestä, sopimus
rautateiden ja maanteiden tavara- ja henkilöliikenteestä, sopimus tiede- ja
teknologiayhteistyöstä, sopimus julkisiin hankintoihin liittyvistä
näkökohdista, sopimus maataloustuotteiden kaupasta ja sopimus
vaatimuksenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroisesta tunnustamisesta.
Kaikki sopimukset tulevat voimaan samanaikaisesti.
Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton välillä
tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten
voimaansaattamisesta, sekä siihen liittyvät ehdotukset laeiksi
ulkomaalaislain, oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n, asianajajista
annetun lain, opintotukilain 1 §:n 2 momentin, terveydenhuollon
ammattihenkilöistä annetun lain ja tilintarkastuslain 4 §:n 4 momentin
muuttamisesta.
Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että eduskunta hyväksyisi sen, että Suomi
irtisanoo Suomen ja Sveitsin välillä 1927 tehdyn väliaikaisen
kauppasopimuksen siihen 1958 tehdyllä lisäsopimuksella tehtyine
muutoksineen, minkä lisäksi esitykseen sisältyy ehdotus laiksi eräiden
lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain kumoamisesta.
Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella
säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus henkilöiden
vapaasta liikkuvuudesta tulee voimaan. Viimeksi mainittu laki on
tarkoitettu tulemaan voimaan silloin, kun Suomen ja Sveitsin välisen
sopimuksen irtisanominen tulee voimaan.
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ 1
SISÄLLYSLUETTELO 2
YLEISPERUSTELUT 4
1. Johdanto 4
2. Nykytila 4
2.1. Euroopan yhteisön ja Suomen sopimussuhteet Sveitsin
kanssa 4
2.2. Suomen lainsäädäntö ja nykytilan arviointi 5
3. Esitykset tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 5
3.1. Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen
tavoitteet ja keskeinen sisältö 5
3.2. Esitykseen sisältyvien lakiehdotusten keskeiset
ehdotukset 6
4. Esityksen vaikutukset 6
4.1. Taloudelliset vaikutukset 6
4.2. Yritysvaikutukset 7
4.3. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset 7
4.4. Ympäristövaikutukset 7
4.5. Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan 7
4.6. Aluepoliittiset vaikutukset 7
5. Asian valmistelu 7
5.1. Sopimusneuvottelut ja käsittely Euroopan unionissa 7
5.2. Esityksen valmistelu Suomessa 8
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 9
1. 1. Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön 9
I. Perusmääräykset 9
II. Yleiset määräykset ja loppumääräykset 18
2. Lakiehdotusten perustelut 24
2.1. Laki Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä
Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn
sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten
voimaansaattamisesta 24
2.2. Ulkomaalaislaki 24
2.3. Oikeudenkäymiskaari 25
2.4. Laki asianajajista 25
2.5. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 26
2.6. Tilintarkastuslaki 26
2.7. Opintotukilaki 26
2.8. Laki eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen
kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten
hyväksymisestä annetun lain kumoamisesta 27
3. Voimaantulo 27
4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus 27
5. Käsittelyjärjestys 30
LAKIEHDOTUKSET 32
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 32
ulkomaalaislain muuttamisesta 32
oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n muuttamisesta 34
asianajajista annetun lain muuttamisesta 34
terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta 35
tilintarkastuslain 4 §:n muuttamisesta 35
opintotukilain 1 §:n muuttamisesta 36
eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn
lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain kumoamisesta 36
LIITE 38
RINNAKKAISTEKSTIT 38
ulkomaalaislain muuttamisesta 38
oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n muuttamisesta 40
tilintarkastuslain 4 §:n muuttamisesta 41
opintotukilain 1 §:n muuttamisesta 42
SOPIMUKSEN, LIITTEIDEN JA PÖYTÄKIRJOJEN TEKSTIT 41
Sopimus Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin
valaliiton välillä
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta 41
Liite I. Henkilöiden vapaa liikkuvuus 49
Liite II. Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen 60
Liite III. Ammattipätevyyksien vastavuoroinen tunnustaminen
(tutkintotodistukset,
todistukset ja muut asiakirjat) 82
Vappaa-ajan asuntoja Tanskassa koskeva pöytäkirja 100
Ahvenanmaata koskeva pöytäkirja 101
Julistukset 102
YLEISPERUSTELUT
1. Johdanto
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta Luxemburgissa 21 päivänä kesäkuuta
1999 tehty sopimus on yksi seitsemän sopimuksen muodostamasta
kokonaisuudesta. Muut sopimukset ovat sopimus lentoliikenteestä, sopimus
rautateiden ja maanteiden tavara- ja henkilöliikenteestä, sopimus tiede- ja
teknologiayhteistyöstä, sopimus julkisiin hankintoihin liittyvistä
näkökohdista, sopimus maataloustuotteiden kaupasta ja sopimus
vaatimuksenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroisesta tunnustamisesta.
Seitsemästä sopimuksesta ainoastaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta
koskeva sopimus on niin sanottu sekasopimus, jonka sopimuspuoliksi
tulevat myös Euroopan yhteisön (EY) jäsenvaltiot.
Suojautuakseen siltä, että neuvottelujen päätyttyä jokin sopimuksista
hylättäisiin Sveitsin kansanäänestyksessä, Euroopan yhteisö otti käyttöön
niin sanotun pakettiratkaisun yhdistämällä kaikki seitsemän sopimusta
toisiinsa määräyksellä, jonka mukaan sopimus tulee voimaan vasta, kun
sopimuspuolet ovat ilmoittaneet kaikkien seitsemän sopimuksen
ratifioimisesta tai hyväksymisestä. Sopimukset ovat aluksi voimassa
seitsemän vuotta ja sen jälkeen toistaiseksi. Kaikki sopimukset lakkaavat
olemasta voimasta, jos jokin sopimuspuolista jättää jatkamatta jonkin
sopimuksen voimassaoloa tai irtisanoo yhdenkin sopimuksen (niin sanottu
giljotiinilauseke).
Sopimuspaketin muista sopimuksista on tiedotettu eduskunnalle niiden
valmistelun yhteydessä, mutta koska ne ovat yhteisösopimuksia, niitä ei
hyväksytä perustuslain 93 ja 94 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Sopimuksia
yhdistävän voimaantulolausekkeen vuoksi selostetaan tässä lyhyesti
sopimuspaketin muiden osien sisältö. Sopimus lentoliikenteestä tähtää
vaiheittaiseen ja vastavuoroiseen siviililentoliikenteen vapauttamiseen
yhteisön lainsäädännön pohjalta. Rautateiden ja maanteiden tavara- ja
henkilöliikenteestä tehdyn sopimuksen tavoitteena on määritellä
yhteensovitetun liikennepolitiikan yksityiskohtaiset säännöt ja vapauttaa
sopimuspuolten pääsy toistensa maanteiden ja rautateiden tavara- ja
henkilöliikenteen markkinoille. Tarkoituksena on myös kannustaa
ympäristöä säästävämpien kuljetusmuotojen käyttöön erityisesti Alppien
alueella. Maataloustuotteiden kaupasta tehdyn sopimuksen tarkoituksena on
vapauttaa edelleen EY:n ja Sveitsin kahdenvälistä maataloustuotteiden
kauppaa. Sopimus poistaa tariffi- ja muita esteitä vastavuoroisesti ja
mahdollistaa aikaisempaa merkittävästi paremman pääsyn toisen
sopimuspuolen markkinoille. Vaatimustenmukaisuuden arvioinnin
vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdyn sopimuksen mukaan
sopimuspuolet hyväksyvät vastavuoroisesti sopimuksessa mainittujen
laitosten antamat selosteet, todistukset, luvat ja
vaatimuksenmukaisuusmerkinnät. Tietyistä julkisiin hankintoihin liittyvistä
näkökohdista tehdyllä sopimuksella laajennetaan Maailman kauppajärjestön
(WTO) puitteissa 1994 tehdyn julkisia hankintoja koskevan sopimuksen
(SopS 5 ja 75/1995) (GPA) liitteen I soveltamisalaa ja jatketaan
vapauttamiseen tähtääviä toimia useilla aloilla. Tiede- ja teknologiayhteis-
työstä tehdyn sopimuksen tarkoituksena on mahdollistaa vastavuoroinen
osallistuminen tiettyihin ohjelmiin tieteen ja teknologian alalla. Sveitsin
tutkimusyksiköt voivat osallistua yhteisön tutkimuksen viidenteen
puiteohjelmaan ja Euroopan atomienergiajärjestön (Euratom) tutkimuksen
ja koulutuksen puiteohjelmaan. EY:n alueella olevat tutkimusyksiköt voivat
osallistua vastaaviin tutkimusohjelmiin ja -hankkeisiin Sveitsissä.
2. Nykytila
2.1. Euroopan yhteisön ja Suomen sopimussuhteet Sveitsin kanssa
Euroopan talousalue (ETA) syntyi 1 päivänä tammikuuta 1994. Itävallan,
Suomen ja Ruotsin liityttyä 1 päivänä tammikuuta 1995 Euroopan unioniin
(EU) Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) kolme jäljellä olevaa jäsentä
Islanti, Liechtenstein ja Norja ja EU:n 15 jäsenvaltiota muodostivat ETA:n
yhtenäisen markkina-alueen. Sveitsi allekirjoitti ETA-sopimuksen, mutta jäi
ainoana EFTA:n jäsenenä ETA-sopimuksen ulkopuolelle, kun jäsenyys
torjuttiin kansanäänestyksessä vuonna 1992. Sveitsi haki EU:n jäsenyyttä
20 päivänä toukokuuta 1992. ETA-sopimusta koskevassa
kansanäänestyksessä samana vuonna saadun kielteisen äänestystuloksen
jälkeen Sveitsin hallitus ei ole edistänyt jäsenyyshakemusta. EY:n ja
Sveitsin suhteet perustuvat vuonna 1972 tehtyyn vapaakauppasopimukseen.
Suomella on Sveitsin kanssa seuraavat kahdenväliset sopimukset:
väliaikainen kauppasopimus ja sen lisäsopimus (SopS 25/1927 ja 44/1959),
sovinto- ja oikeudellista menettelyä koskeva sopimus (SopS 16/1928),
sopimus kansalaisten, yhtiöiden, osuuskuntien ja yhtymäin kohtelusta
toisessa sopimusvaltiossa (SopS 10/1936), sopimus harjoittelijain vaihdosta
(SopS 1/1952), sopimus maahantuloleimausten poistamisesta (SopS
3/1952), sopimus kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi perintöverojen
alalla (SopS 9/1957, lentoliikennesopimus (SopS 9/1959), kansainvälisiä
maantiekuljetuksia koskeva sopimus (SopS 37/1981), sopimus
sosiaaliturvasta (SopS 64/1986) ja sopimus tulo- ja varallisuusveroja
koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 90/1993). Osa
Suomen kahdenvälisistä sopimuksista on ainakin osittain vanhentunut.
Joillakin mainituista sopimuksista on kuitenkin merkitystä myös
henkilöiden vapaan liikkuvuuden alalla. Henkilöiden vapaata liikkuvuutta
koskeva sopimus sisältää määräykset sopimuksen suhteesta sosiaaliturvaa,
kaksinkertaista verotusta ja muita aloja koskeviin kahdenvälisiin
sopimuksiin. Suomen ja Sveitsin väliaikainen kauppasopimus siihen vuoden
1958 lisäsopimuksella tehtyine muutoksineen on menettänyt merkityksensä
kauppapolitiikan kehityksen ja Suomen EU-jäsenyyden myötä, minkä
vuoksi se on tarkoitus irtisanoa.
2.2. Suomen lainsäädäntö ja nykytilan arviointi
Suomen lainsäädäntöä ja muutosten tarvetta käsitellään tarkemmin
yksityiskohtaisten perustelujen jaksossa sopimuksen sisältö ja suhde
Suomen lainsäädäntöön. Yleisenä arviona Suomen lainsäädännön suhteesta
sopimuksen määräyksiin voidaan todeta, että koska sopimuksen pohjana on
yhteisön voimassa oleva lainsäädäntö henkilöiden vapaan liikkuvuuden
alalla, Suomen lainsäädäntö vastaa pääosin sopimuksessa asetettuja
vaatimuksia. Suomen lainsäädännön muutostarpeet koskevat lähinnä sitä,
että Suomen lainsäädännössä on yhteisön lainsäädännön mukainen kohtelu
eräiltä osin rajoitettu koskemaan EU:n ja ETA-maiden kansalaisia.
Ulkomaalaislakia (378/1991) on muutettava siten, että Sveitsin kansalaiset
asetetaan maahantulon edellytysten, oleskelu- ja työlupien sekä
käännyttämisen ja karkottamisen perusteiden osalta samaan asemaan kuin
EU:n ja ETA-maiden kansalaiset. Ammattipätevyyksien vastavuoroista
tunnustamista koskevat sopimuksen määräykset edellyttävät muutoksia
oikeudenkäymiskaaren, asianajajista annetun lain (496/1958),
tilintarkastuslain (936/1994) ja terveydenhuollon ammattihenkilöstä
annetun lain (559/1994) säännöksiin. Sopimuksen määräykset edellyttävät
myös opintotukilain (65/1994) muuttamista. Koska Suomen ja Sveitsin
välisen väliaikaisen kauppasopimuksen eräät määräykset on saatettu
Suomessa lailla voimaan, on tätä koskeva laki eräiden Suomen-Sveitsin
väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten
hyväksymisestä (534/1959) kumottava Suomen irtisanoessa sopimuksen.
3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
3.1. Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen tavoitteet
ja keskeinen sisältö
Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehty sopimus on sopimuspaketin
ainoa sekasopimus, joka sisältää sekä yhteisön että sen jäsenmaiden
toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen tarkoituksena on toteuttaa
henkilöiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin ja Sveitsin välillä yhteisön
oikeutta vastaavien sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti. Sen tavoitteena on
myöntää EY:n jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille maahantulo- ja
oleskeluoikeus sekä oikeus ryhtyä harjoittamaan palkkatyötä, toimia
itsenäisenä ammatinharjoittajana ja jäädä sopimuspuolten alueelle.
Sopimuksen tavoitteena on helpottaa palvelujen tarjonnan harjoittamista
sopimuspuolten alueella ja erityisesti vapauttaa lyhytkestoisten palvelujen
tarjoaminen. Sopimuksen tavoitteena on lisäksi myöntää sopimuspuolten
kansalaisille, jotka eivät harjoita vastaanottavassa valtiossa taloudellista
toimintaa, oikeus tulla sopimuspuolten alueelle ja oleskella siellä.
Sopimuspuolten kansalaisille on tarkoitus myöntää samat elinolosuhteet
sekä työnsaanti- ja työntekoehdot kuin maan kansalaisilla on.
Sopimus kattaa oikeuden tulla maahan, asua, työskennellä, toimia
itsenäisenä ammatinharjoittajana ja opiskella siellä sekä oikeuden
sosiaaliturvaan. Nämä oikeudet perustuvat syrjimättömyyteen ja
yhdenmukaiseen kohteluun kansalaisuudesta riippumatta. Sopimus tehdään
seitsemäksi vuodeksi. Se muuttuu tämän jälkeen määräämättömäksi ajaksi
voimassa olevaksi sopimukseksi, jos kumpikaan sopimuspuolista ei sitä
kirjallisesti vastusta.
3.2. Esitykseen sisältyvien lakiehdotusten keskeiset ehdotukset
Esitys sisältää ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan
voimaan henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Esitykseen sisältyy lisäksi
joukko asiasisältöisiä lainsäädännön muutosehdotuksia.
Ulkomaalaislakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Sveitsin kansalaiset
asetetaan laissa samaan asemaan kuin Euroopan unionin ja Euroopan
talousalueen kansalaiset. Muutokset koskevat maahantulon edellytyksiä,
oleskelu- ja työlupia sekä käännyttämisen ja karkottamisen perusteita
koskevia säännöksiä.
Oikeudenkäymiskaaren ja asianajajista annetun lain säännöksiä ehdotetaan
muutettaviksi siten, että ne soveltuvat myös henkilöön, jolla on asianajajan
ammattipätevyys valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen
jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta
tunnustamisesta.
Opintotukilakia koskevan muutosehdotuksen mukaan lain Suomen
kansalaisia koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös henkilöön, joka
Euroopan yhteisön lainsäädännön tai Euroopan yhteisön ja sen
jäsenvaltioiden muun sopijapuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on
oikeutettu opintotukilain mukaiseen opintotukeen.
Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä
annettuun lakiin uusi pykälä, jonka mukaan lain säännöksiä sovellettaisiin
henkilöön, joka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun
sopijapuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu toimimaan
terveydenhuollon ammattihenkilönä.
Tilintarkastuslakia on tarkoitus muuttaa siten, että KHT-tilintarkastajaksi
voidaan hyväksyä myös henkilö, jolla on tilintarkastajan ammattipätevyys
valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet
sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta.
Esityksessä ehdotetaan myös kumottavaksi eräiden Suomen-Sveitsin
väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten
hyväksymisestä annettu laki.
4. Esityksen vaikutukset
4.1. Taloudelliset vaikutukset
Esityksellä on arvioitavissa vain vähäisiä julkistaloudellisia vaikutuksia,
jotka johtuvat sopimuksen nojalla Suomessa Sveitsin kansalaisille
myönnettävistä etuuksista, joita ovat muun muassa eräät opintotukilaissa
tarkoitetut etuudet, sosiaaliturva ja oikeus työnvälitys- ja
työvoimapalveluihin. Suomen kansalaiset ovat oikeutettuja vastaaviin
etuuksiin Sveitsissä, joten sopimuksen ei arvioida aiheuttavan
julkistaloudellisia lisäkustannuksia. Vastaavasti etuisuuksia nauttivat
sopimuspuolten kansalaiset hyötyvät jossakin määrin taloudellisesti
sopimuksen johdosta ja voivat saada välillistä taloudellista hyötyä
oikeudesta harjoittaa toisen sopimuspuolen alueella taloudellista toimintaa.
Vastaavaa välillistä taloudellista hyötyä sopimuksesta on palvelujen
tarjoajille.
Suomen ja Sveitsin välisen väliaikaisen kauppasopimuksen ja sen
lisäsopimuksen irtisanomisella ei ole taloudellisia vaikutuksia, koska
sopimuksen sijasta on jo Suomen EU-jäsenyyden alusta lukien sovellettu
EY:n ja Sveitsin välistä vapaakauppasopimusta.
4.2. Yritysvaikutukset
Sopimus helpottaa työvoiman liikkuvuutta ja helpottaa palvelujen
tarjoamista toisen sopimuspuolen alueella.
4.3. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset
Työvoimaviranomaisille sopimuksesta aiheutuva lisätyö samoin kuin
sopimuksen soveltamisesta muille viranomaisille aiheutuvat toimenpiteet
ovat niin vähäisiä, ettei niillä voida arvioida olevan organisaatio- tai
henkilöstövaikutuksia.
4.4. Ympäristövaikutukset
Esityksellä ei ole ympäristövaikutuksia.
4.5. Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan
Esitys asettaa Suomessa oleskelevat Sveitsin kansalaiset useissa
henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevissa kysymyksissä asemaan, joka
on verrannollinen muiden EU:n kansalaisten asemaan Suomessa.
Vastaavasti Suomen kansalaiset saavat Sveitsissä yhteisön oikeuteen
perustuvan aseman. Sopimuksella pyritään takaamaan yhdenvertainen
kohtelu sopimuspuolten kansalaisille. Sopimus koskee erityisesti
palkkatyön tekijöitä ja heidän perheenjäseniään, itsenäisiä
ammatinharjoittajia, palvelujen tarjoajia ja opiskelijoita.
4.6. Aluepoliittiset vaikutukset
Sopimuksella ei ole aluepoliittisia vaikutuksia. Selvyyden vuoksi
sopimukseen on liitetty Ahvenanmaata koskeva pöytäkirja, jossa todetaan,
että Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen
Ahvenmaata koskevaa pöytäkirjaa N:o 2 sovelletaan myös tähän
sopimukseen.
5. Asian valmistelu
5.1. Sopimusneuvottelut ja käsittely Euroopan unionissa
ETA-sopimusta koskevassa kansanäänestyksessä Sveitsissä vuonna 1992
saadun kielteisen äänestystuloksen jälkeen Euroopan komissio aloitti
Sveitsin kanssa neuvottelut erillisistä sopimuksista lokakuussa 1994 ja
maaliskuussa 1995 unionin neuvostolta saamiensa neuvottelumandaattien
nojalla. Sveitsin tavoitteena neuvotteluissa oli täydentää vuoden 1972
vapaakauppasopimusta seitsemällä alakohtaisella sopimuksella
mahdollisimman kattavasti saavuttaakseen vastaavan aseman kuin ETA:n
jäsenmailla on sisämarkkinoiden alueella. Sopimusneuvottelut pitkittyivät
erityisesti tieliikenneneuvotteluissa ilmenneiden vaikeuksien vuoksi.
Poliittinen ratkaisu sopimuspaketista saatiin aikaan Wienin Eurooppa-
neuvostossa 11 ja 12 päivänä joulukuuta 1998. Sopimukset parafoitiin
Bernissä 26 päivänä helmikuuta 1999 ja allekirjoitettiin Luxemburgissa
EU:n yleisten asiain neuvoston yhteydessä 21 päivänä kesäkuuta 1999.
Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen oikeusperustaa
koskeneissa neuvotteluissa unionin neuvostossa päädyttiin siihen, että
sopimuspaketin hyväksymistä EY:n ja Euratomin puolesta koskevan
päätöksen oikeusperustaksi valitaan komission alkuperäisestä ehdotuksesta
(KOM (1999) 229 lopullinen) poiketen EY:n perustamissopimuksen 310
artikla yhdessä 300 artiklan asianomaisten kohtien kanssa ja Euratomin
perustamissopimuksen 101 artiklan toinen kohta. EY:n
perustamissopimuksen 300 artiklan mukaan neuvosto päättää 310 artiklassa
tarkoitetuista assosiaatiosopimuksista yksimielisesti Euroopan parlamentin
puoltavan lausunnon saatuaan. Euroopan parlamentin puoltava lausunto
sopimuksista on saatu 4 päivänä toukokuuta 2000.
Tarkoituksena on ollut alunperin saada sopimusten ratifiointimenettelyt
päätökseen siten, että sopimukset tulisivat voimaan 1 päivänä tammikuuta
2001. Tätä tavoitetta ei ole kyetty aivan saavuttamaan. Sveitsin parlamentti
hyväksyi sopimuspaketin 8 päivänä lokakuuta 1999. Sveitsissä kerättiin
perustuslaissa säädetyssä sadan vuorokauden määräajassa vaadittavat 50
000 allekirjoitusta kansanäänestyksen järjestämistä varten ja 21 päivänä
toukokuuta 2000 järjestetyssä kansanäänestyksessä sopimuspaketti
hyväksyttiin 67,2 prosentin enemmistöllä. Sopimuksen ovat Sveitsin lisäksi
ratifioineet tämän hallituksen esityksen antamiseen mennessä Espanja,
Italia, Itävalta, Portugali, Ruotsi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta. Rati-
fiointimenettelyt ovat meneillään myös muissa EU:n jäsenvaltioissa.
5.2. Esityksen valmistelu Suomessa
Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle 8 päivänä joulukuuta 1998
selvityksen EY:n ja Sveitsin kahdenvälisistä neuvotteluista (E 99/1998 vp).
Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle 4 päivänä kesäkuuta 1999
valtiopäiväjärjestyksen 54 e §:n mukaisen selvityksen, joka on sisältänyt
Sveitsin kanssa tehtävien sopimusten lopulliset tekstit. Eduskunnalle on
lisäksi annettu 31 päivänä maaliskuuta 2000 perustuslain 97 §:n mukainen
selvitys sopimusten tekemistä yhteisön puolesta koskevan päätöksen
oikeusperustan muuttamisesta. Suomi allekirjoitti sopimuksen yhtä aikaa
Sveitsin, Euroopan yhteisön ja sen muiden jäsenvaltioiden kanssa 21
päivänä kesäkuuta 1999.
Hallituksen esitys on valmisteltu Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan
unionissa ja ulkoasiainministeriössä yhteistyössä muiden toimivaltaisten
ministeriöiden kanssa. Esityksestä on pyydetty lausunnot
oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetusministeriöltä, sosiaali-
ja terveysministeriöltä, työministeriöltä, sisäasiainministeriöltä ja liikenne-
ja viestintäministeriöltä. Sopimuksesta on pyydetty lausunto myös
Ahvenanmaan maakuntahallitukselta. Väliaikaisen kauppasopimuksen ja
sen lisäsopimuksen irtisanomisesta on pyydetty erilliset lausunnot kauppa-
ja teollisuusministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä,
valtiovarainministeriöltä, Suomen Vientiluotto Oy:ltä,
Valtiontakuukeskukselta, Suomen ulkomaan kauppaliitolta ja Teollisuuden
ja Työnantajain Keskusliitolta.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Sopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön
I. Perusmääräykset
Yleistä
Sopimuksen perusmääräykset sisältävät yleiset periaatteet ja tarkempi
sääntely tapahtuu sopimuksen liitteillä. Sen vuoksi tässä hallituksen
esityksessä käsitellään perusmääräyksiä, liitteitä ja niihin liittyviä julistuksia
aiheittain perusmääräysten mukaisessa järjestyksessä Suomen lainsäädäntö
ja mahdollinen muutosten tarve on selitetty kunkin sopimusmääräyksen
kohdalla.
Sopimuksen tavoitteet
1 artikla. Artiklassa määritellään henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan
sopimuksen tavoitteet. Sen mukaan tavoitteena on myöntää EY:n
jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille maahantulo- ja oleskeluoikeus ja
oikeus harjoittaa taloudellista toimintaa. Tavoitteena on helpottaa
palvelujen tarjonnan harjoittamista sopimuspuolten alueella ja myöntää
oikeus tulla sopimuspuolten alueelle myös sellaisille henkilöille, jotka eivät
harjoita vastaanottavassa valtiossa taloudellista toimintaa. Sopimuksen
tavoitteena on myös myöntää sopimuspuolten kansalaisille samat elin-,
palvelus- ja työolot kuin omille kansalaisille.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen tavoitteet vastaavat
hyvin Suomen etuja. Suomen osalta sopimus koskee paitsi Suomessa
asuvien tai Suomeen tulevien Sveitsin kansalaisten asemaa, myös niiden
Suomen kansalaisten asemaa, jota haluavat mennä töihin tai muutoin
asumaan Sveitsiin tai asuvat Sveitsissä. Eräitä ulkomaalaislainsäädäntöön
tehtäviä muutoksia lukuunottamatta näiden tavoitteiden toteuttaminen ei
edellytä Suomen lainsäädännön muuttamista.
Syrjimättömyys
2 artikla. Artikla sisältää yleisen periaatteen, jonka mukaan toisen
sopimuspuolen kansalaisia ei saa syrjiä kansalaisuuden perusteella.
Syrjimättömyysperiaatetta täsmennetään sopimuksen liitteen I, II ja III
määräyksillä. Lisäksi sopimuksen 7 artikla sisältää erityisen määräyksen,
jonka mukaan henkilöillä on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun kansalaisten
kanssa taloudellisen toiminnan harjoittamisen aloittamisen ja sen
harjoittamisen sekä elin-, palvelus- ja työolojen suhteen. Sopimuksen 2
artiklan yleinen syrjintäkielto koskee sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia,
taloudelliseen toimintaan liittyviä kysymyksiä.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomessa ei tarvita lainsäädännön
muutoksia yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi. Suomen perustuslain 6 §
sisältää yleisen yhdenvertaisuutta koskevan säännöksen. Suomen
työlainsäädäntö edellyttää työntekijöiden kohtelemista tasapuolisesti, mistä
säädetään muun muassa työsopimuslain (320/1970) 17 §:n 3 ja 4
momentissa ja 1 päivänä heinäkuuta 2001 voimaan tulevan uuden
työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 2 §:ssä). Rikoslain (39/1889) 47 luvun 3
§:ssä puolestaan säädetään työsyrjinnän rangaistavuudesta.
Maahantulo ja maasta poistuminen
3 artikla. Artikla sisältää maahantulo-oikeutta koskevan perusmääräyksen.
Tarkemmat määräykset maahantulo-oikeudesta sisältyvät sopimukseen
liitteeseen I.
Maahantuloa ja maasta poistumista koskevat määräykset sisältyvät liitteen 1
artiklaan. Sen mukaan sopimuspuolten kansalaiset, heidän
perheenjäsenensä ja lähetetyt työntekijät pääsevät toisen sopimuspuolen
alueelle esittämällä henkilötodistuksen tai passin. Viisumivelvollisuus
voidaan säilyttää vain sellaisten perheenjäsenten ja lähetettyjen
työntekijöiden osalta, jotka eivät ole sopimusvaltioiden kansalaisia.
Näidenkin henkilöiden viisuminsaantia helpotetaan. Nämä määräykset
pyrkivät heijastamaan samanlaista henkilöiden vapaan liikkuvuuden
periaatetta kuin mistä on sovittu ETA-sopimuksessa. Passin on oltava
voimassa ainakin kaikkien sopimuspuolten alueelle ja niissä maissa, joiden
kautta sen haltijan on kuljettava. Sopimuspuolet eivät voi vaatia muiden
sopimuspuolten kansalaisilta maastapoistumisviisumia tai vastaavaa
asiakirjaa.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomessa ulkomaalaisten
maahantuloa koskevat säännökset sisältyvät ulkomaalaislakiin ja
ulkomaalaisasetukseen (142/1994). Ulkomaalaislain ja asetuksen mukaan
lähtökohtana on se, ettei kenelläkään ulkomaalaisella ole ehdotonta oikeutta
saapua Suomeen. Useilla kansainvälisillä sopimuksilla on kuitenkin
rajoitettu valtioiden oikeutta vapaasti määrätä ulkomaalaisten
maahantulosta ja maassaoleskelusta.
Sveitsin kanssa tehty sopimus ei aiheuta muutoksia ulkomaalaislain ja
asetuksen perusperiaatteisiin, joiden mukaan henkilöllä tulee maahan
saapuessaan olla kotimaansa viranomaisten antama passi tai muu
hyväksyttävä matkustusasiakirja. Sveitsin kansalaisten osalta
matkustusasiakirjana hyväksytään jo nykyään passin ohella henkilötodistus.
Oleskeluoikeus ja oikeus ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa
4 artikla. Artikla sisältää perusmääräyksen oleskeluoikeudesta ja oikeudesta
ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa. Tarkemmat säännökset
sisältyvät sopimuksen 10 artiklaan ja liitteeseen I. Oleskeluoikeudesta ja
oikeudesta harjoittaa taloudellista toimintaa määrätään I liitteen 2 ja 6 23
artiklassa.
Sopimuksen I liitteen 2 artiklan mukaan sopimuspuolten kansalaisilla on
oikeus mennä toisen sopimuspuolen alueelle tai jäädä sinne oltuaan alle
vuoden kestäneessä työsuhteessa työn etsimistä varten. Oleskelulupa tai
erityislupa myönnetään ja uudistetaan maksutta tai hintaan, joka ei ole
suurempi kuin omille kansalaisille myönnettävistä henkilötodistuksista
perittävät maksut ja verot. Sopimuspuolet voivat vaatia toisten
sopimuspuolten kansalaisia ilmoittamaan alueella oleskelemisestaan (I
liitteen 2 artikla).
Palkkatyöntekijälle, joka on vastaanottavassa valtiossa toimivan
työnantajan palveluksessa vähintään vuoden, myönnetään vähintään viiden
vuoden oleskelulupa. Palkkatyöntekijä, joka on työnantajan palveluksessa
yli kolme kuukautta mutta alle yhden vuoden, saa oleskeluluvan, joka
vastaa työsopimukseen merkittyä palvelussuhteen kestoa. Palkkatyöntekijä,
joka on työssä enintään kolme kuukautta, ei tarvitse oleskelulupaa.
Oleskeluluvan myöntämiseksi voidaan vaatia ainoastaan
maahantuloasiakirja ja työnantajan todistus työhönotosta tai työssäolosta.
Kuutta peräkkäistä kuukautta lyhyemmät asumisjaksot muualla ja
asevelvollisuuden suorittaminen eivät vaikuta oleskeluluvan
voimassaoloon. Oleskelulupaa ei saa peruuttaa pelkästään siitä syystä, että
työntekijä sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan tilapäisen
työkyvyttömyyden vuoksi ei ole enää työssä, tai kun hän itsestään
riippumattomasta syystä on työttömänä. Oleskeluluvan saamista koskevien
muodollisuuksien täyttäminen ei saa olla esteenä sille, että hakija aloittaa
välittömästi työn tekemisen (I liitteen 6 artikla).
Palkkatyötä tekevällä rajatyöntekijällä tarkoitetaan sopimuspuolen
kansalaista, joka asuu yhden sopimuspuolen alueella ja palkkatyössä toisen
sopimuspuolen alueella palaten kotipaikkaansa säännönmukaisesti
päivittäin tai vähintään kerran viikossa. Rajatyöntekijät eivät tarvitse
oleskelulupaa, mutta hänelle voidaan myöntää koko valtion alueella
voimassa oleva erityislupa (I liitteen 7 artikla). Palkkatyötä tekevältä
sopimuspuolen kansalaiselta voidaan evätä oikeus harjoittaa julkishallinnon
tointa, joka liittyy julkisen vallan käyttöön ja jonka tarkoituksena on turvata
valtion tai muiden julkisyhteisöjen etu (I liitteen 10 artikla). Sopimuspuolet
toimivat yhteistyössä EURES-verkossa erityisesti avointen työpaikkojen ja
työhakemusten välittämiseksi ja tasapainon aikaansaamiseksi
työmarkkinoilla sekä tietojen välittämiseksi (I liitteen 11 artikla).
Itsenäiselle ammatinharjoittajalle myönnetään vähintään viiden vuoden
oleskelulupa, jos hän esittää todistuksen siitä, että hän on sijoittautunut tai
sijoittautuu tätä tarkoitusta varten. Oleskelulupaa jatketaan viidellä
vuodella, jos hakija esittää todistuksen muun taloudellisen toiminnan kuin
palkkatyön harjoittamisesta. Samoin kuin palkkatyöntekijöiden kohdalla,
alle kuuden kuukauden poissaolot tai asevelvollisuus eivät vaikuta
oleskeluluvan voimassaoloon. Oleskelulupaa ei saa myöskään peruuttaa
tilapäisen työkyvyttömyyden vuoksi (I liitteen 12 artikla). Itsenäistä
ammattia harjoittavat rajatyöntekijät eivät tarvitse oleskelulupaa, mutta
hänelle voidaan myöntää koko valtion alueella voimassaoleva erityislupa (I
liitteen 13 artikla).
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimus ei aiheuta muutoksia
ulkomaalaislain ja asetuksen perusperiaatteisiin, joiden mukaan henkilöllä
tulee olla oleskelulupa pidempää maassa oleskelua varten. Ulkomaalaislakia
on tarpeen muuttaa siten, että Sveitsin kansalaisia koskevat samat ehdot
kuin Euroopan talousalueen valtion kansalaisia, jotka eivät tarvitse
oleskelulupaa, jos maassa oleskelu kestää enintään kolme kuukautta, ja
työnhakijana oleva henkilö saa sen jälkeenkin oleskella maassa kohtuullisen
ajan ilman oleskelulupaa, jos hän on edelleen työnhaussa ja hänellä on
tosiasialliset mahdollisuudet saada työtä. Laissa olisi tarpeen myös säätää,
että Sveitsin kansalaisille myönnetään määräaikainen oleskelulupa viideksi
vuodeksi, jollei oleskelun arvioida kestävän yhtä vuotta lyhyemmän ajan,
jolloin oleskelulupa voidaan myöntää oleskelun arvioiduksi kestoajaksi.
Ulkomaalaislakia on tarpeen muuttaa myös siten, että Sveitsin kansalaisilta
poistetaan työlupavelvollisuus. Muutoin Sveitsin kansalaisten ja heidän
perheenjäsentensä kohtelu työnhakua ja työn vastaanottamista koskevien
oikeuksien osalta voidaan toteuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa.
Myös oikeus työnvälitys- ja työvoimapalveluihin laajenee sopimuksen
voimaan tullessa koskemaan myös Sveitsin kansalaisia työvoimapalvelulain
(1005/1993) 2 §:n säännösten nojalla. Siinä todetaan, että
työvoimapalvelulakia sovelletaan Suomen kansalaisuutta vailla olevaan
Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten määräysten mukaisesti ja
ottaen huomioon, mitä tällaisen henkilön työnteosta on erikseen säädetty.
Palvelujen tarjoajat
5 artikla. Artikla sisältää määräykset palvelujen tarjoajan oikeuksista
sopimuspuolten alueella. Tarkempia määräyksiä sisältyy sopimuksen
liitteeseen I, II ja III. Palvelujen tarjoajalla on oikeus tarjota palveluja toisen
sopimuspuolen alueella, kun palvelujen tarjoamiseen liittyy enintään 90
päivää tosiasiallista työskentelyä kalenterivuoden aikana. Muilla
erityissopimuksilla voidaan antaa pidemmälle meneviä oikeuksia. Nämä
edellytykset täyttävällä palvelujen tarjoajalla on tässä tarkoituksessa oikeus
tulla toisen sopimuspuolen alueelle ja oleskella siellä. Nämä oikeudet ovat
myös silloin, kun toimivaltainen viranomainen on myöntänyt luvan tarjota
palveluja. Luonnollisilla henkilöillä, jotka ovat sopimuspuolten kansalaisia,
on maahantulo- ja oleskeluoikeus palvelujen vastaanottamista varten.
Sopimuksen I liitteen 17-23 artikla sisältävät yksityiskohtaisempia
määräyksiä 5 artiklassa mainituista oikeuksista. Enintään 90 tosiasiallista
työpäivää vuodessa kestäviä rajat ylittäviä palveluja koskevat rajoitukset
ovat kiellettyjä. Palvelujen keskeytymätön tai peräkkäinen tarjoaminen saa
kestää enintään 90 tosiasiallista työpäivää kalenterivuoden aikana. Tämä ei
rajoita kuitenkaan vastaanottajalle annetun takuun täyttämistä eikä
ylivoimaisesta esteestä johtuvia viivästyksiä. EY:n jäsenvaltioiden tai
Sveitsin kansalaisilta, jotka tarjoavat palveluja ja jotka ovat sijoittautuneet
jonkun muun sopimuspuolen kuin sen alueelle, jossa palvelujen
vastaanottaja sijaitsee, tulee poistaa kaikkia maahantuloa ja oleskelua
koskevat rajoitukset (I liitteen 17 ja 21 artikla). Tätä määräystä sovelletaan
myös yrityksiin, joiden kotipaikka on EY:n tai Sveitsin alueella (I liitteen
18 artikla). Palvelujen tarjoajalle, jolla on oikeus tarjota palveluja toisen
sopimuspuolen alueella, taataan sopimuksen liitteiden mukaiset oikeudet (I
liitteen 19 artikla). Palvelujen tarjoaja ei tarvitse oleskelulupaa enintään 90
päivää kestävää oleskelua varten. Jos palvelujen tarjoaminen kestää yli 90
päivää tai joille on myönnetty lupa tarjota palveluja, myönnetään palvelujen
tarjoamisen pituuden kattava oleskelulupa (I liitteen 20 artikla). Palvelujen
tarjoamisoikeus ei koske julkisen vallan harjoittamista. Liitteessä todetaan
erikseen, että sen määräykset eivät estä palvelujen tarjoamisen yhteydessä
tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (96/71/EY),
jäljempänä lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi, soveltamista.
Sopimuksen loppuasiakirjaan sisältyy myös tämän asian vahvistava EY:n ja
sen jäsenvaltioiden julistus. Sopimusvaltiot voivat pitää edelleen voimassa
sopimuksen voimaantullessa voimassa olevat rajoitukset, jotka koskevat
oikeutta harjoittaa työvoiman vuokrausta sekä vuokratyön tekemistä eikä
rahoituspalvelujen tarjoamista. Palvelujen vastaanottaja ei tarvitse
oleskelulupaa enintään kolmen kuukauden pituista oleskelua varten. Yli
kolmen kuukauden pituista oleskelua varten lupa myönnetään palvelujen
vastaanottamista varten niiden tarjoamisen pituiseksi ajaksi (I liitteen 23
artikla).
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Palvelujen tarjoamista koskevilla
määräyksillä pyritään laajentamaan EY:n sisällä noudatettavat palvelujen
tarjoamisen vapauteen liittyvät oikeudet koskemaan myös henkilöiden
liikkuvuutta Sveitsin ja EY:n jäsenmaiden välillä. Määräykset perustuvat
toisaalta yhteisön perustamissopimukseen ja EY:n tuomioistuimen
oikeuskäytäntöön ja toisaalta Maailman kauppajärjestön
perustamissopimukseen liittyvän, palvelukaupan yleissopimuksen (GATS-
sopimus) määräyksiin. Koska Sveitsi on GATS-sopimuksen sopimuspuoli,
Suomi soveltaa jo nykyisin GATS-sopimuksen mukaisia sitoumuksiaan
Sveitsiin ja sen kansalaisiin.
Työntekijöiden lähettämistä palvelujen tarjoamisen yhteydessä koskevat
sopimuksen määräykset voidaan toteuttaa ilman Suomen lainsäädännön
muutoksia. Lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin toteuttamisessa
Suomessa on otettu lähtökohdaksi se, että asiaa koskevaa lakia sovelletaan
samalla tavalla sekä silloin, kun työntekijä lähetetään Suomeen EU:n
alueelta, että myös silloin, kun työntekijä lähetetään Suomeen muista maista
esimerkiksi Sveitsistä. Siten lakia lähetetyistä työntekijöistä (1146/1999)
sovelletaan myös tässä sopimuksessa mainituissa tapauksissa.
Koska sopimuksen 22 artiklassa määrätään, että sopimus ei estä
sopimuspuolia soveltamasta työvoiman vuokraustoimintaa koskevaa
erityislainsäädäntöään, Suomikin voi edelleen edellyttää tätä toimintaa
koskevan ilmoitusvelvollisuuden täyttämistä sekä pitää voimassa
mahdollisuuden kieltää tietyin edellytyksin työvoiman vuokraamisen
ulkomailla. Tällaista kieltoa koskevat säännökset sisältyvät nykyiseen
työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain
(131/1973) 21 a §:n 2 momenttiin.
Sellaisten henkilöiden oleskeluoikeus, jotka eivät harjoita taloudellista
toimintaa
6 artikla. Artikla sisältää yleisen määräyksen sellaisten henkilöiden
oleskeluoikeudesta, jotka eivät harjoita taloudellista toimintaa.
Yksityiskohtaiset määräykset sisältyvät sopimuksen liitteeseen I.
Sopimuksen I liitteen 24 artiklan mukaan sopimusvaltion kansalaiselle, joka
ei harjoita taloudellista toimintaa asuinvaltiossa ja jolla ei ole
oleskeluoikeutta tämän sopimuksen muiden määräysten perusteella,
myönnetään vähintään viisi vuotta voimassa oleva oleskelulupa, jos hän
esittää toimivaltaisille viranomaisille todisteen siitä, että hänellä ja hänen
perheenjäsenillään on riittävästi tuloja ja varoja, niin että he eivät
oleskeluaikanaan joudu turvautumaan sosiaalietuusjärjestelmään ja että
heillä on kaikki riskit kattava sairausvakuutus. Tuloja ja varoja pidetään
riittävinä, jos ne ylittävät määrän, jonka perusteella voitaisiin hakea
sosiaaliturvaetuuksia tai jos ne ylittävät vastaanottavan valtion maksaman
vähimmäiseläkkeen määrän. Alle vuoden kestävässä työsuhteessa olevien
henkilöiden osalta tuloina ja varoina pidetään työttömyyskorvauksia.
Opiskelijalle myönnetään opiskeluajan voimassa oleva tai yhden vuoden
voimassa oleva oleskelulupa silloin, kun opintojen kesto on pidempi kuin
yksi vuosi. Myös opiskelijan on näytettävä, että hänellä on riittävät tulot ja
varat, että hän on kirjoittautunut hyväksyttyyn oppilaitokseen
osallistuakseen pääasiallisesti ammatilliseen koulutukseen ja että hänellä on
kaikkien riskien varalta sairausvakuutus. Oleskeluluvan voimassaoloa
jatketaan ilman eri toimenpiteitä vähintään viidellä vuodella, kun sen
myöntämisedellytykset täyttyvät edelleen. Opiskelijan oleskeluluvan
voimassaoloa jatketaan vuosittain jäljellä olevien opintojen keston
mukaisesti.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen I liitteen 24 artikla
koskee opiskelijoita ja muita henkilöitä, jotka eivät harjoita taloudellista
toimintaa. Sen 4 kohdan mukaan sopimuksella ei säännellä mahdollisuutta
aloittaa ammatillinen koulutus eikä 24 artiklassa tarkoitettujen
opiskelijoiden toimeentuloa. Siten oikeus Suomen kansalaisten kanssa
yhtälaiseen opintotukeen koskee ainoastaan sopimuksen I liitteen 9
artiklassa tarkoitettuja palkkatyöntekijöitä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia
sekä heidän perheenjäseniään. Opintotukilain 1 §:ssä säädetään lain
soveltamisalasta. Sopimuksen vuoksi lain soveltamisalaa on muutettava
siten, että Suomen kansalaisia koskevia säännöksiä sovelletaan myös
Sveitsin kansalaisiin, jos he sopimuksen nojalla ovat oikeutetut
opintotukeen.
Muut henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvät oikeudet
7 artikla. Artikla sisältää luettelon muista henkilöiden vapaaseen
liikkuvuuteen kuuluvista oikeuksista. Sopimuksen liitteessä I tarkemmin
määritellyt muut oikeudet liittyvät yhdenvertaiseen kohteluun kansalaisten
kanssa, oikeuteen ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen,
oikeuteen jäädä sopimuspuolen alueelle taloudellisen toiminnan päätyttyä,
perheenjäsenten kansalaisuudesta riippumattomaan oleskeluoikeuteen ja
oikeuteen harjoittaa taloudellista toimintaa, oikeuteen hankkia kiinteää
omaisuutta liittyen sopimuksella myönnettyjen oikeuksien käyttämiseen ja
oikeuteen palata harjoittamaan taloudellista toimintaa ja muuttaa
väliaikainen oleskelulupa pysyväksi.
Sopimuksen I liitteen 3 artiklan mukaan sopimuspuolen kansalaisen, jolla
on oleskeluoikeus, perheenjäsenillä on oikeus tulla asumaan hänen
luokseen. Palkkatyöntekijällä on voitava olla perheensä käyttöön asunto,
joka täyttää vaatimukset, joita pidetään normaaleina sen alueen kotimaisten
työntekijöiden asumisessa. Perheenjäseninä pidetään kansalaisuudesta
riippumatta aviopuolisoa ja puolisoiden alle 21-vuotiaita tai huollettavia
lapsia, sopimuspuolen kansalaisen ja hänen aviopuolisonsa huollettavina
olevia sukulaisia ylenevässä polvessa ja opiskelijan puolisoa ja huollettavia
lapsia. Sopimuspuolet helpottavat myös muiden sopimuspuolen kansalaisen
huollettavina olevien tai samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten
maahanpääsyä. Oleskeluluvan myöntämiseksi perheenjäseniltä voidaan
vaatia ainoastaan maahantuloasiakirja, sukulaissuhteen osoittava asiakirja ja
asiakirja, joka osoittaa heidän olevan sopimuspuolen kansalaisen
huollettavia tai asuneen hänen taloudessaan. Perheenjäsenen oleskelulupa
on voimassa yhtä kauan kuin hänen huoltajansa lupa. Jos henkilöllä on
oleskeluoikeus, hänen puolisollaan ja alle 21-vuotiailla tai huollettavilla
lapsillaan on oikeus ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa.
Sopimuspuolen kansalaisen lapsilla on oikeus osallistua peruskoulutukseen,
oppisopimuskoulutukseen ja ammatilliseen koulutuksen samoin
edellytyksin kuin vastaanottavan valtion kansalaisilla.
Sopimuspuolen kansalaisilla ja heidän perheenjäsenillään on oikeus jäädä
toisen sopimuspuolen alueelle taloudellisen toiminnan harjoittamisen
jälkeen (I liitteen 4 artikla). Artiklassa viitataan työntekijöiden oikeudesta
jäädä jäsenvaltion alueelle työskenneltyään siinä valtiossa annettuun
komission asetukseen (ETY) N:o 1251/70 ja jäsenvaltioiden kansalaisten
oikeudesta jäädä toisen jäsenvaltion alueelle toimittuaan siellä itsenäisenä
ammatinharjoittajana annettuun neuvoston direktiiviin 75/34/ETY.
Palkkatyöntekijöillä ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on oikeus
ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen vastaanottavan valtion
koko alueella. Ammatilliseen liikkuvuuteen kuuluu työnantajan, työpaikan
ja ammatin vaihto sekä siirtyminen palkkatyöstä itsenäiseksi
ammatinharjoittajaksi. Maantieteelliseen liikkuvuuteen kuuluu työ- ja
oleskelupaikkakunnan vaihto (I liitten 8 ja 14 artikla).
Sopimuksen I liitteen 9 artiklan mukaan sopimuspuolen kansalaista ei
palkkatyöntekijänä saa kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen
sopimuspuolen alueella kotimaisiin palkkatyöntekijöihin verrattuna eri
asemaan työ- ja palvelusuhteen ehtojen suhteen erityisesti palkkauksen,
irtisanomisen ja työttömyyden sattuessa saman alan työhön paluun tai
uudelleen työllistämisen osalta. Palkkatyöntekijä ja hänen perheensä jäsenet
saavat samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaiset
työntekijät ja heidän perheenjäsenensä. Hänellä on yhtäläiset edellytykset
osallistua koulutukseen ammatillisissa oppilaitoksissa sekä uudelleen- ja
jatkokoulutuskeskuksissa. Sopimuspuolten kansalaisilla on samanlaiset
oikeudet osallistua ammattiyhdistystoimintaan. Sopimuspuolten
palkkatyöntekijöillä on samanlaiset oikeudet asumisen suhteen.
Sopimuksen I liitteen 25 artiklan mukaan sopimuspuolen kansalaisella, jolla
on oleskeluoikeus ja jonka pääasiallinen kotipaikka sijaitsee vastaanottavan
valtion alueella, on samat oikeudet hankkia kiinteää omaisuutta kuin
kyseisen valtion kansalaisella. Hän voi valita kansallisten sääntöjen
mukaisesti vastaanottavan valtion pääasialliseksi kotipaikakseen. Lähtö
vastaanottavan valtion alueelta ei merkitse velvollisuutta omaisuuden
luovuttamiseen. Sellaisella sopimuspuolen kansalaisella, jolla on
oleskeluoikeus mutta jonka pääasiallinen kotipaikka ei sijaitse
vastaanottavan valtion alueella, on samat oikeudet hankkia kiinteää
omaisuutta taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi kuin kyseisen valtion
kansalaisilla. Tällainen henkilö voi saada myös luvan toissijaisen kotipaikan
tai loma-asunnon hankkimiseen. Rajatyöntekijällä on samat oikeudet
taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi tarkoitetun kiinteän omaisuuden tai
toissijaisen asuinpaikan hankkimiseen kuin vastaanottavan valtion
kansalaisilla. Kyseinen henkilö voi saada luvan loma-asunnon
hankkimiseen. Sopimus ei vaikuta rajatyöntekijöiden tai niiden henkilöiden,
joiden pääasiallinen kotipaikka ei sijaitse vastaanottavan valtion alueella
pääoman sijoittamista taikka rakentamattomien tonttien tai asuntojen
kauppaa koskevien sääntöjen soveltamiseen.
Sopimukseen liittyy vapaa-ajan asuntoja Tanskassa koskeva pöytäkirja ja
Ahvenanmaata koskeva pöytäkirja. Tanskan pöytäkirjassa sopimuspuolet
sopivat, että EY:n perustamissopimukseen liitettyä kiinteän omaisuuden
hankkimista Tanskassa koskevaa pöytäkirjaa N:o 1 sovelletaan myös tähän
sopimukseen siltä osin kuin kysymys on Sveitsin kansalaisten vapaa-ajan
asuntojen hankinnasta Tanskassa. Ahvenanmaa-pöytäkirjassa
sopimuspuolet sopivat, että Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn
sopimuksen Ahvenmaata koskevaa pöytäkirjaa N:o 2 sovelletaan myös
tähän sopimukseen.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomen lainsäädäntöä ja
muutosten tarvetta on selvitetty edellä syrjimättömyyttä, maahantuloa ja
maasta poistumista sekä oleskeluoikeutta ja oikeutta ryhtyä harjoittamaan
taloudellista toimintaa koskevien jaksojen yhteydessä.
Yhdistymisvapaudesta on säädetty työsopimuslain 52 ja 54 §:ssä, jotka
soveltuvat myös Sveitsin kansalaisiin. Vastaavat säännökset sisältyvät
uuden työsopimuslain 13 luvun 1, 2 ja 11 §:ään. Kiinteän omaisuuden
hankkimista Suomessa koskevat rajoitukset ovat poistuneet Suomen EY:n
liittymissopimuksen siirtymäsäännösten mukaisesti, kun ulkomailla asuvien
ja ulkomaisten yhteisöjen kiinteistönhankintojen valvonnasta annettu laki
(1613/1992) kumottiin 23 päivänä joulukuuta 1999 annetulla lailla
(1299/1999).
Ahvenanmaata koskevan pöytäkirjan mukaan Ahvenanmaan
kotiseutuoikeutta vailla olevien luonnollisten henkilöiden sekä kaikkien
oikeushenkilöiden oikeus omistaa ja hallita kiinteää omaisuutta
maakunnassa tai harjoittaa elinkeinoa siellä edellyttää maakunnan
viranomaisten antamaa lupaa. Tällaisia lupia myönnettäessä maakunnan
viranomaisten on kohdeltava yhdenvertaisesti kotiseutuoikeutta vailla
olevia Suomen kansalaisia ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisia.
Yhdenvertainen kohtelu on ulotettava koskemaan henkilöiden vapaata
liikkuvuutta koskevan sopimuksen nojalla myös Sveitsin kansalaisia.
Sopimuksen 7 artikla ja sitä koskevat I liitteen määräykset eivät edellytä
muita muutoksia kuin mitä ulkomaalaislain muutostarpeiden osalta on
edellä sanottu.
Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen
8 artikla. Sopimuksen 8 artiklan mukaan sopimuspuolet sääntelevät
sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista erityisesti seuraavien
tavoitteiden varmistamiseksi: yhdenvertainen kohtelu, sovellettavan
lainsäädännön määrittäminen, kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti
huomioon otettavien kausien laskeminen yhteen etuuksien saamiseksi,
säilyttämiseksi ja laskemiseksi, etuuksien maksaminen ja viranomaisten ja
laitosten keskinäinen avunanto ja hallinnollinen yhteistyö. Artikla koskee
siis sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista liikkuvuuden esteiden
poistamiseksi. Tavoitteiltaan määräys vastaa EY:n perustamissopimuksen
42 artiklaa.
Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevat tarkemmat
määräykset sisältyvät sopimuksen liitteeseen II. Sopimuspuolet sopivat, että
ne soveltavat keskenään sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen alalla
yhteisön säädöksiä, joihin viitataan, sellaisina kuin ne ovat voimassa
sopimuksen allekirjoittamishetkellä. Säädöksillä tarkoitetaan
sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin
palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän
perheenjäseniinsä annettua neuvoston asetusta (ETY) 1408/71, jäljempänä
sosiaaliturva-asetus, sekä mainitun asetuksen täytäntöönpanomenettelystä
annettua neuvoston asetusta (ETY) 574/72.
Sopimuksen II liitteen 1 ja 2 artiklassa viitataan liitteen A, B ja C osaan,
joissa on lueteltu yhteisön sosiaaliturvan koordinaatiota koskeva
lainsäädäntö.
Liitteen II A osassa luetellaan ne yhteisön säädökset ja mukautukset, joihin
sopimuksessa viitataan eli sosiaaliturva-asetus siihen myöhemmin tehtyine
muutoksineen. Lisäksi A osassa on tarpeelliset määräykset sosiaaliturva-
asetuksen liitemääräyksiksi Sveitsin osalta. Kysymys on Sveitsin
sosiaaliturvalainsäädännön erityispiirteiden huomioon ottamisesta
asetuksessa tarkoitetuissa tilanteissa. Suomen osalta liitteissä todetaan, että
Suomen ja Sveitsin välisestä sosiaaliturvasopimuksesta jää voimaan
sopimuksen 5 artiklan 2 kohta, joka koskee eläkkeiden maksamista
sopimuspuolten ulkopuolelle. Sen lisäksi Suomea koskee liitteen 3 kohdan
b alakohdan erityinen määräys, jossa on kysymys Sveitsin pakollisesta
sairasvakuutuksesta ja siitä vapautumisen edellytyksistä. Lähtökohtana on,
että Sveitsin lainsäädännön alaisuuteen työntekijänä kuuluva henkilö ja
tämän perheenjäsenet kuuluvat Sveitsin pakolliseen sairasvakuutukseen.
Kuitenkin siinä tapauksessa, että henkilö osoittaa kuuluvansa Suomen
sairausvakuutusjärjestelmään, hän voi saada vapautuksen Sveitsin
järjestelmästä.
Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettua liitettä II
soveltaessaan sopimuspuolten on otettava aiheellisella tavalla huomioon ne
yhteisön säädökset, joihin viitataan II liitteen B osassa. II liitteen C osassa
luetellaan ne yhteisön säädökset, joihin sopimuspuolten on kiinnitettävä
huomiota. Liitteen B ja C osassa luetellaan hallintotoimikunnan päätökset ja
suositukset, joita Sveitsi näin sitoutuu soveltamaan.
Järjestelmästä, jota sovelletaan sellaisten palkattujen yhteisön
työntekijöiden työttömyysvakuutukseen, joilla on alle vuoden mittainen
Sveitsin oleskelulupa, määrätään sopimuksen II liitteen lisäpöytäkirjassa,
joka on erottamaton osa liitettä. Lisäpöytäkirjan määräykset merkitsevät
poikkeusta sosiaaliturva-asetuksen säännöksiin työttömyysturvan
maksamisesta ja työnhakuoikeudesta. Lisäpöytäkirja koskee henkilöitä,
joilla on alle vuoden mittainen oleskelulupa Sveitsissä. Lähtökohtana on,
että työttömyysetuuksiin on oikeus vain työntekijällä, joka on maksanut
työttömyysvakuutusmaksuja Sveitsin vakuutukseen vähintään kuuden
kuukauden ajan. Jos on kysymys toistuvasta työttömyydestä, vaadittava
aika on 12 kuukautta. Jos työntekijä ei täytä tätä edellytystä, osa
maksetuista maksuista palautetaan siihen valtioon, josta työntekijä tuli
töihin Sveitsiin. Tarkoituksena on, että tällöin lähtövaltio vastaisi
työttömyysturvasta. Lisäpöytäkirja on tarpeen lähinnä niitä valtioita varten,
joista säännönmukaisesti on olut paljon työntekijöitä kausityössä Sveitsissä.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen 8 artiklan liitteessä II
mainittu yhteisön lainsäädäntö on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta,
joten 8 artiklan ja II liitteen täytäntöönpano eivät edellytä muutoksia
Suomen lainsäädäntöön, vaikka kysymyksessä onkin lainsäädännön alaan
kuuluva asia. Myös II liitteen lisäpöytäkirja on sellaisenaan sovellettava,
joten lainmuutostarpeita Suomessa ei ole. Sopimuksella ulotetaan nämä
säännökset sovellettavaksi myös Sveitsissä. Sopimuksen tultua voimaan on
tarpeen, että toimivaltaiset viranomaiset neuvottelevat keskenään
lisäpöytäkirjan määräysten hallinnollisesta täytäntöönpanosta Suomen ja
Sveitsin välillä.
Edellä selostetun II liitteen 3 kohdan b alakohdan määräyksen
täytäntöönpano tapahtuisi siten, että kansaneläkelaitos antaisi Sveitsin
vakuutusviranomaista varten todistuksen siitä, että työntekijä tai
perheenjäsenet taikka sekä työntekijä että perheenjäsenet kuuluvat Suomen
järjestelmään. Tämä määräys on tarpeen sen vuoksi, että lyhytaikaisesti
Sveitsissä työssä olevan henkilön Suomessa asuville perheenjäsenille olisi
muutoin tullut maksettavaksi pakollinen sairausvakuutusmaksu Sveitsiin.
Näissä tapauksissa on kysymys henkilöistä, jotka asuvat Suomessa ja joilla
on kansallisen lainsäädännön mukaan oikeus sairausvakuutusetuuksiin sekä
terveydenhuollon palveluihin.
Tutkintotodistukset, todistukset ja muut asiakirjat
9 artikla. Sopimuksen 9 artiklan mukaan sopimuspuolet toteuttavat liitteen
III mukaisesti tarvittavat toimenpiteet tutkintotodistusten, todistusten ja
muiden asiakirjojen vastavuoroiseksi tunnustamiseksi ja
palkkatyöntekijäksi ja itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja niinä
toimimista sekä palvelujen tarjoamista koskevan lainsäädännön ja
hallinnollisten määräysten yhteensovittamiseksi.
Sopimuksen liitteen III mukaan sopimuspuolet sopivat
ammattipätevyyksien vastavuoroisen tunnustamisen alalla soveltavansa
keskenään yhteisön säädöksiä sellaisina kuin ne ovat sopimuksen
allekirjoittamispäivänä ja sellaisina kuin niitä on muutettu III liitteen A
jaksossa (Sveitsiä koskevat mukautukset). Soveltaessaan III liitettä
sopimuspuolet ottavat huomioon yhteisön säädökset, joihin viitataan liitteen
B jaksossa. III liitteessä luetellaan direktiivit, jotka muodostavat
ammattipätevyyksien tunnustamista koskevan yleisen järjestelmän ja
vastaavasti direktiivit ammattialoittain. Hallituksen esityksen tekstissä ei ole
tarkoituksenmukaista luetella kaikkia sovellettaviksi tulevia lukuisia
direktiivejä, jotka ilmenevät liitteestä. Suomen lainsäädäntöä ja muutosten
tarvetta koskevassa osuudessa käsitellään yksityiskohtaisemmin eräitä
direktiivejä, joilla on erityistä merkitystä tämän esityksen sisältämien
lakiehdotusten kannalta.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen III liitteessä
mainittujen säädösten voimaanpanosta on säädetty muun muassa laissa
Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän
voimaanpanosta (1597/1992), kirkkolaissa (1054/1993), terveydenhuollon
ammattihenkilöistä annetussa laissa, eläinlääkärinammatin harjoittamisesta
annetussa laissa (29/2000), oikeudenkäymiskaaressa, asianajajista annetussa
laissa ja tilintarkastuslaissa.
Sopimuksen johdosta Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen
tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta annettua lakia ei tarvitse muuttaa.
Lain 1 §:n 3 momentin mukaan lakia sovelletaan myös siten, kuin
kelpoisuudesta ja oikeudesta harjoittaa ammattia sovitaan Euroopan
yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden toisen osapuolen kanssa tekemässä
sopimuksessa. Muutoksia ei tarvita myöskään kirkkolakiin, jonka 6 luvun 2
a §:n mukaan kelpoisuudesta kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän
virkaan on soveltuvin osin voimassa, mitä siitä on laissa Euroopan yhteisön
yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta säädetty.
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 2 luku sisältää
säännökset oikeudesta toimia terveydenhuollon ammattihenkilönä. Laki ei
sisällä säännöstä sellaisia tilanteita varten, jolloin Euroopan yhteisön ja sen
jäsenvaltioiden muun sopijapuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla
henkilö olisi oikeutettu harjoittamaan terveydenhuollon ammattia. Tämän
vuoksi tämä esitys sisältää ehdotuksen uudesta 14 a §:stä, jonka mukaan
terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lain säännöksiä
sovellettaisiin tällaisissa tapauksissa.
Asianajajien osalta sovellettaviksi tulevat asianajajien palvelujen
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta annettu
neuvoston direktiivi (77/249/ETY), jäljempänä asianajajadirektiivi,
vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta
annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä
järjestelmästä annettu neuvoston direktiivi (89/48/ETY), jäljempänä
tutkintotodistusdirektiivi, sekä asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen
helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen
pätevyys on hankittu, annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi
(98/5/EY), jäljempänä etabloitumisdirektiivi. Näin ollen kaikkia kolmea
direktiiviä, joilla on merkitystä asianajotoimen harjoittamisen kannalta,
tulisi soveltaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Sveitsin välillä.
Asianajajadirektiivin mukaan asianajaja voi tilapäisesti harjoittaa
asianajajan ammattia toisessa jäsenvaltiossa käyttämällä sen valtion
ammattinimikettä, jossa ammattipätevyys on hankittu.
Tutkintotodistusdirektiivin mukaan asianajaja voi saada
tutkintotodistuksensa tunnustettua vastaanottavassa jäsenvaltiossa joko
suorittamalla direktiivissä tarkoitetun soveltuvuuskokeen tai harjoittamalla
ammattiaan vastaanottavassa valtiossa tietyn ajan alkuperäistä
ammattinimikettään käyttäen. Asianajajien osalta, kuten Suomikin on
tehnyt, vastaanottava valtio voi määrätä kokeen suorittamisen pakolliseksi
edellytykseksi.
Sekä asianajajadirektiivi että tutkintotodistusdirektiivi on Suomessa saatettu
voimaan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n ja asianajajista annetun lain
muutoksilla. Direktiivejä sovelletaan Euroopan talousalueen valtioiden
välisissä suhteissa. Myös Suomen lainsäädännön muutokset on ulotettu
koskemaan muista Euroopan talousalueen valtioista tulevia asianajajia.
Etabloitumisdirektiivin tarkoitus on entisestään helpottaa Euroopan unionin
jäsenvaltion asianajajan mahdollisuuksia harjoittaa ammattiaan muussa
jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu.
Etabloitumisdirektiivi täydentää asianajaja- ja tutkintotodistusdirektiiviä
niissä tapauksissa, joissa asianajaja asettuu pysyvästi harjoittamaan
ammattiaan toiseen jäsenvaltioon.
Etabloitumisdirektiivi mahdollistaa sen, että toisessa Euroopan unionin
jäsenvaltiossa ammatillisen pätevyytensä hankkinut asianajaja voi
alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen harjoittaa pysyvästi asianajajan
tointa toisessa jäsenvaltiossa. Samoin direktiivi mahdollistaa sen, että
toisessa jäsenvaltiossa ammattipätevyytensä hankkinut asianajaja voi saada
toisen jäsenvaltion asianajajan ammattinimikkeen suorittamatta
soveltuvuuskoetta. Asianajajalla on oikeus liittyä vastaanottavan
jäsenvaltion asianajajakuntaan ja saada tämän maan asianajajan
ammattinimike sillä perusteella, että hän on harjoittanut alkuperäistä
ammattinimikettään käyttäen asianajajan tointa vastaanottavassa
jäsenvaltiossa vähintään kolmen vuoden ajan. Direktiivi ei kuitenkaan aseta
velvollisuutta liittyä vastaanottavan jäsenvaltion asianajajakuntaan, vaan
asianajaja voi jatkaa ammatin harjoittamista myös alkuperäistä
ammattinimikettään käyttäen. Etabloitumisdirektiivi on Suomessa saatettu
voimaan asianajajista annetun lain muutoksilla. Etabloitumisdirektiivin
täytäntöönpanon yhteydessä tehdyt asianajajista annetun lain muutokset
koskevat vain muista Euroopan unionin jäsenvaltioista tulevia asianajajia.
Suomessa, toisin kuin monissa muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ei
ole asianajajamonopolia. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1
momentin mukaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai avustajana saa toimia
asianajaja tai muu rehellinen ja muutoin siihen toimeen sopiva sekä
kykenevä täysi-ikäinen henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka
toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. Asianajaja eli asianajajaluetteloon
merkitty Suomen Asianajajaliiton jäsen on kuitenkin eräiltä osin
erityisasemassa verrattuna muihin oikeudenkäyntiavustajiin. Tällaisia
tilanteita ovat rikoksesta vangitun, vangittavaksi vaaditun sekä 18 vuotta
nuoremman henkilön, jolle vaaditaan rangaistusta rikoksesta, josta saattaa
seurata vapausrangaistus, avustaminen maksuttomasta oikeudenkäynnistä
annetun lain (87/1973) 11 §:n tai yleisestä oikeusavusta annetun lain
(104/1998) 6 §:n mukaisena avustajana, rikoksen johdosta luovutettavan
henkilön avustaminen, asianosaisen avustaminen esitutkinnassa sekä
rikosasiassa toimiminen puolustajana tai asianomistajan
oikeudenkäyntiavustajana.
Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan mitä
asianajajan oikeudesta toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana on
säädetty, sovelletaan myös henkilöön, joka saa harjoittaa asianajajan tointa
jossakin muussa Euroopan talousalueen valtiossa. Näin ollen toisessa
Euroopan talousalueen valtiossa ammattipätevyytensä hankkinut asianajaja
on ammatin harjoittamisoikeuden osalta samassa asemassa Suomen
Asianajajaliiton jäsenen kanssa. Tämä säännös on otettu lakiin
tutkintotodistus- ja asianajajadirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Koska
säännöksessä mainitaan ainoastaan toisessa Euroopan talousalueen valtiossa
ammattipätevyytensä hankkinut asianajaja eikä Sveitsi kuulu Euroopan ta-
lousalueeseen, säännöstä ehdotetaan tässä esityksessä muutettavaksi siten,
että Sveitsistä tulevat asianajajat saatetaan samaan asemaan suomalaisten
asianajajien ja Euroopan talousalueen valtioista tulevien asianajajien
kanssa.
Asianajajista annettu laki sisältää Euroopan talousalueen valtioissa sekä
Euroopan unionin jäsenvaltioissa ammattipätevyytensä hankkineita
asianajajia koskevia säännöksiä. Euroopan talousalueen valtiosta tulevia
asianajajia koskevat säännökset on otettu lakiin tutkintotodistus ja
asianajajadirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä ja Euroopan unionin
jäsenvaltioista tulevia asianajajia koskevat säännökset
etabloitumisdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Euroopan yhteisön ja
sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin välillä tehty sopimus edellyttää, että myös
asianajajista annettua lakia muutetaan siten, että Sveitsistä tulevat
asianajajat saatetaan samaan asemaan Euroopan unionin jäsenvaltioista, ja
siten myös Euroopan talousalueen valtioista, tulevien asianajajien kanssa.
Eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettua lakia ei tarvitse muuttaa.
Sen 4 §:n 4 momentin mukaan lakia sovelletaan myös siten, kuin
kelpoisuudesta ja oikeudesta harjoittaa eläinlääkärinammattia sovitaan
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden toisen osapuolen kanssa
tekemässä sopimuksessa. Sopimuksen johdosta on lisäksi muutettava
tilintarkastuslain 4 §:n 4 momenttia, joka koskee keskuskauppakamarin
hyväksymältä tilintarkastajalta (KHT) vaadittavan pätevyyden saamista
Suomessa.
II. Yleiset määräykset ja loppumääräykset
Siirtymämääräykset ja sopimuksen
kehittyminen
10 artikla. Sopimuksen 10 artiklassa määritellään ne asiat, joiden osalta
Sveitsi tai EY:n jäsenvaltiot voivat poiketa sopimuksen määräyksistä
siirtymäkauden aikana. Sveitsi voi soveltaa määrällisiä rajoituksia
taloudellisen toiminnan harjoittamisen aloittamiseen viiden vuoden ajan
sopimuksen voimaantulosta. Määrälliset rajoitukset eivät ole mahdollisia
alle neljä kuukautta kestävän oleskelun osalta. Kaikki sopimuspuolet voivat
jatkaa tavanomaisille työmarkkinoille yhdentyneiden työntekijöiden
ensisijaisuuden sekä toisen sopimuspuolen kansalaisten palkka- ja työolojen
tarkastamista enintään kahden vuoden ajan. Sopimuksella perustettava
sekakomitea tutkii näitä rajoituksia ja voi päättää voimassaolon
enimmäisajan lyhentämisestä.
Sveitsi varaa sopimuksen voimassaolon ensimmäisen viiden vuoden aikana
EY:n palkkatyöntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille tarkoitettuja
uusia oleskelulupia ainakin 15 000 vuodessa vähintään vuoden voimassa
olevia lupia ja ainakin 115 500 vuodessa 4 kuukautta 1 vuosi voimassa
olevia lupia. Kun sopimuksen voimaantulosta on kulunut 5 vuotta mutta ei
vielä yli 12 vuotta, Sveitsi voi rajoittaa uusien oleskelulupien määrää
kolmen edeltävän vuoden keskiarvoon 5 prosentilla korotettuna, jos
johonkin luokkaan kuuluvien oleskelulupien määrä jonakin vuonna ylittäisi
10 prosentilla kolmen edeltävän vuoden keskiarvon. Uusien oleskelulupien
on oltava kuitenkin vähintään sanotut 15 000 ja 115 500 lupaa.
Edellä mainittuja siirtymämääräyksiä ei sovelleta palkkatyöntekijöihin ja
itsenäisiin ammatinharjoittajiin, joilla on lupa harjoittaa taloudellista
toimintaa sopimuspuolen alueella sopimuksen voimaantuloajankohtana.
Tämä koskee erityisesti maantieteellistä ja ammatillista liikkuvuutta. Alle
vuoden oleskeluluvan haltijalla on oikeus uusia lupansa ja yli vuoden
oleskeluluvan haltijoilla on oikeus jatkaa lupansa voimassaoloa.
Sveitsi toimittaa säännöllisesti näitä järjestelyjä koskevat tilastot ja muut
tiedot sekakomitealle. Rajatyöntekijöihin ei sovelleta määrällisiä
rajoituksia. Sosiaaliturvaa ja työttömyysvakuutusmaksujen korvaamista
koskevat siirtymämääräykset sisältyvät liitteen II pöytäkirjaan.
Sopimuksen 10 artiklaa sovellettaessa I liitteen 26 34 artiklan
määräyksillä täydennetään I liitteen muita määräyksiä tai korvataan ne. Kun
sopimuksen 10 artiklassa määrättyjä rajoituksia sovelletaan, taloudellisen
toiminnan harjoittamisen edellytyksenä on oleskelu- tai työluvan taikka
molempien myöntäminen. Liite I sisältää siirtymämääräyksiä ja sopimuksen
kehittymistä koskevia määräyksiä palkkatyöntekijöiden oleskelusta,
palkkatyötä tekevistä rajatyöntekijöistä, palkkatyöntekijöiden
paluuoikeudesta, palkkatyöntekijöiden maantieteellisestä ja ammatillisesta
liikkuvuudesta, itsenäisten ammatinharjoittajien oleskelusta, itsenäistä
ammattia harjoittavista rajatyöntekijöistä, itsenäisten ammatinharjoittajien
paluuoikeudesta ja itsenäistä ammattia harjoittavien työntekijöiden
maantieteellisestä ja ammatillisesta liikkuvuudesta.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen 10 artikla ei edellytä
Suomessa uutta lainsäädäntöä.
Valitusten käsittely
11 artikla. Sopimuksen 11 artiklan mukaan sopimuksessa tarkoitetut
henkilöt voivat valittaa sopimuspuolten viranomaisille sopimuksen
määräysten soveltamisesta. Valitukset on käsiteltävä kohtuullisessa
määräajassa. Päätöksestä tai määräajan laiminlyömisestä on oikeus hakea
muutosta kansalliselta tuomioistuimelta.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimus, joka on asianmukaisesti
saatettu Suomessa voimaan, on osa Suomen oikeusjärjestystä. Sopimuksen
velvoitteisiin voidaan siten vedota tuomioistuimissa ja muissa
toimivaltaisissa viranomaisissa. Sopimuksen määräykset on siten otettava
huomioon esimerkiksi silloin, kun Sveitsin kansalainen käyttää
ulkomaalaislaissa tarkoitettua muutoksenhakumahdollisuutta. Velvollisuus
käsitellä tässä sopimuksessa tarkoitettu asia kohtuullisessa määräajassa
sisältyy jo perustuslain 21 §:ään, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada
asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain
mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja
velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman
lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Sopimuksen 11 artikla ei edellytä
muutoksia Suomen lainsäädäntöön.
Edullisempaa kohtelua koskevat säännökset
12 artikla. Selvyyden vuoksi 12 artiklassa määrätään, että sopimus ei estä
soveltamasta edullisempia kansallisia säännöksiä sopimuspuolten
kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä.
Vallitsevan tilan säilyttäminen
13 artikla. Sopimuksen 13 artikla sisältää määräyksen, jonka mukaan
sopimuspuolet sitoutuvat olemaan toteuttamatta sopimuksen
allekirjoittamisesta alkaen uusia sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia
rajoittavia toimenpiteitä. Määräyksen tarkoituksena on estää sopimuksen
määräysten kiertäminen esimerkiksi siten, että juuri ennen sopimuksen
voimaantuloa toteutetaan toimenpiteitä, jotka heikentäisivät sopimuksen
voimaantuloajankohtaan sidottuja oikeuksia.
Sekakomitea
14 artikla. Sopimuksen 14 artiklalla perustetaan sekakomitea, joka
muodostuu sopimuspuolten edustajista ja joka vastaa sopimuksen
hallinnoinnista ja moitteettomasta soveltamisesta. Sekakomitea voi tehdä
suosituksia ja päätöksiä. Päätökset tehdään yksimielisesti. Sekakomitea
päättää sopimuksen toiminnalle mahdollisimman vähän häiriötä
aiheuttavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on korjata vakavia
taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia. Sekakomitea kokoontuu vähintään
kerran vuodessa ja EY:n jäsenvaltioiden edustajat voivat osallistua sen
kokouksiin.
Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus on yksi osa
sopimuspakettia, joka on tarkoitus yhteisön puolelta tehdä EY:n
perustamissopimuksen 310 artiklassa tarkoitettuna assosiaatiosopimuksena.
Toisin kuin assosiaatiosopimusten yhteydessä yleensä näillä sopimuksilla ei
perusteta assosiaationeuvoston tasoista toimielintä. Näin ollen sekakomitea
on tämän sopimuksen täytäntöönpanosta vastaava ylin toimielin.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Sopimuksen 14 artikla kuuluu
lainsäädännön alaan. Se ei kuitenkaan edellytä asiasisältöistä lainsäädäntöä,
vaan määräykset voidaan panna täytäntöön esityksessä annettavaksi
ehdotettavan blankettilain nojalla.
Liitteet, pöytäkirjat ja julistukset
15 artikla. Sopimuksen 15 artiklan mukaan sen liitteet ja pöytäkirjat ovat
erottamaton osa sopimusta. Sopimukseen liittyy kaksi pöytäkirjaa: Vapaa-
ajan asuntoja Tanskassa koskeva pöytäkirja ja Ahvenanmaata koskeva
pöytäkirja. Suomen liittymissopimukseen liittyvän Ahvenanmaata
koskevan pöytäkirjan olisi katsottava koskevan henkilöiden vapaata
liikkuvuutta koskevaa sopimusta ilman erityistä mainintaakin, koska
sopimuksen alueellinen soveltamisala kattaa sopimuksen 24 artiklan
mukaan alueet, joihin sovelletaan EY:n perustamissopimusta siinä
määrätyin edellytyksin. Koska Tanska kuitenkin halusi, että sopimukseen
lisätään erillinen pöytäkirja kiinteän omaisuuden hankkimisesta Tanskasta,
jossa sovitaan että EY:n perustamissopimukseen liitettyä vastaavaa
pöytäkirjaa on sovellettava, katsottiin Ahvenanmaata koskeva erityinen
pöytäkirja selvyyden vuoksi tarpeelliseksi.
Liitteiden ja pöytäkirjojen määräyksiä on selvitetty pääsopimuksen
asianomaisten määräysten yhteydessä. Sopimuksen 15 artiklassa todetaan,
että julistukset ovat päätösasiakirjassa. Sopimuksen päätösasiakirjaan
sisältyy sekä EY:n ja sen jäsenvaltioiden ja Sveitsin yhteisiä julistuksia että
sopimuspuolten yksipuolisia julistuksia, joita selostetaan seuraavassa:
Yhteinen julistus palvelujen tarjonnan yleisestä vapauttamisesta.
Sopimuspuolet sitoutuvat aloittamaan mahdollisimman pian neuvottelut
palvelujen tarjonnan yleisestä vapauttamisesta yhteisön säännösten
perusteella.
Yhteinen julistus Sveitsissä asuvien EY:n toimielimistä eläkkeelle
jääneiden henkilöiden eläkkeistä. Komissio ja Sveitsi sitoutuvat etsimään
tyydyttävää ratkaisua EY:n toimielimistä eläkkeelle jääneiden henkilöiden
eläkkeiden kaksinkertaista verotusta koskevaan ongelmaan.
Yhteinen julistus sopimuksen soveltamisesta. Sopimuspuolet toteuttavat
tarvittavat toimenpiteet yhteisön säännöstön soveltamiseksi toisen
sopimuspuolen kansalaisiin tekemänsä sopimuksen mukaisesti.
Yhteinen julistus tulevista lisäneuvotteluista. EY ja Sveitsi julistavat
aikomuksensa aloittaa neuvottelut sopimusten tekemiseksi yhteiseen etuun
kuuluvilla aloilla, kuten vuoden 1972 vapaakauppasopimuksen pöytäkirjan
2 saattaminen ajan tasalle sekä Sveitsin osallistuminen tiettyä koulutusta,
nuorisoa, viestimiä, tilastointia ja ympäristöä koskeviin yhteisön ohjelmiin.
Neuvotteluja on valmisteltava nopeasti sopimuspaketin neuvottelujen
päättymisen jälkeen. Neuvosto on jo tähän mennessä antanut komissiolle
valtuudet neuvotella yhteisön puolesta Sveitsin osallistumisesta Euroopan
ympäristökeskuksen toimintaan, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton
välisestä tilastoalan yhteistyötä koskevasta sopimuksesta ja
yhteistyösopimuksesta petosten ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi.
Sveitsi on ilmaissut kiinnostuksensa laajentaa suhteita myös useille muille
aloille.
Sveitsin julistus sopimuksen voimassaolon jatkamisesta. Sveitsi ilmoittaa
omien sisäisten menettelyjen mukaisesti kantansa sopimuksen
voimassaolon jatkamisesta sopimuksen seitsemännen soveltamisvuoden
aikana.
Sveitsin julistus maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta. Sveitsi
vahvistaa aikovansa tiivistää yhteistyötään EU:n ja sen jäsenvaltioiden
kanssa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan alalla. Sveitsi on valmis
osallistumaan turvapaikkahakemusten koordinointijärjestelmään EU:ssa ja
ehdottaa Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioon jätetyn turvapaikkahakemuksen
käsittelystä vastuussa olevan valtion ratkaisemisesta tehdyn
yleissopimuksen (SopS 85/1997) (niin sanottu Dublinin yleissopimus)
kanssa rinnakkaisen yleissopimuksen tekemistä.
Sveitsin julistus tutkintotodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta
arkkitehtuurin alalla. Sveitsi ehdottaa, että sopimuksella perustettava
sekakomitea hyväksyisi heti sen aloitettua toimintansa, että sopimuksen
liitteeseen III sisällytetään Sveitsin "Universities of applied sciences" -
korkeakoulujen antamat arkkitehtien tutkintotodistukset.
EY:n ja sen jäsenvaltioiden julistus liitteessä I olevista 1 ja 17 artiklasta.
EY ja sen jäsenvaltiot ilmoittavat, että sopimuksen liitteessä I olevat 1 ja 17
artikla eivät rajoita rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen yhteydessä
tapahtuvaa kolmannen maan kansaisuuden omaavien työntekijöiden
lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan yhteisön säännöstön
soveltamista.
Julistus Sveitsin osallistumisesta komiteoiden työhön. Neuvosto
hyväksyy sen, että Sveitsin edustajat osallistuvat tarkkailijoina Sveitsiä
koskevien asioiden käsittelyyn tutkimusohjelmia käsittelevissä komiteoissa,
siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnassa,
korkeakoulututkintojen vastavuoroista tunnustamista käsittelevässä
koordinointiryhmässä, lentoliikennereittejä ja kilpailusääntöjen soveltamista
lentoliikennealalla käsittelevissä neuvoa-antavissa komiteoissa. Sveitsin
edustajat eivät ole läsnä äänestyksissä. Muissa sopimuksen soveltamisalaan
kuuluvia aloja käsittelevissä komiteoissa komissio kuulee Sveitsin edustajia
ETA-sopimuksen 100 artiklan mukaisesti.
Viittaukset yhteisön oikeuteen
16 artikla. Sopimuksen artiklojen läheisyys yhteisöoikeuteen ilmenee 16
artiklassa, jossa määrätään, että sopimuspuolten on toteutettava kaikki
tarvittavat toimenpiteet sopimuksessa viitatuissa EY:n säädöksissä olevien
oikeuksien ja velvollisuuksien noudattamiseksi myös sopimuspuolten välisissä
suhteissa. Ennen sopimuksen allekirjoittamista edeltävä EY:n tuomioistuimen
oikeuskäytäntö otetaan suoraan huomioon sopimuksen soveltamisessa.
Tarvittaessa sekakomitea määrittää myöhemmän oikeuskäytännön seuraukset.
Lainsäädännön kehittyminen
17 artikla. Sopimuspuolen on 17 artiklan mukaan ilmoitettava
sekakomitealle sopimukseen liittyvän kansallisen lainsäädäntönsä
muuttamista koskevan menettelyn aloittamisesta ja viimeisten
oikeusasteiden oikeuskäytännön muuttumisesta. Kysymyksistä
keskustellaan sekakomiteassa.
Sopimuksen uudelleen tarkastelu
18 artikla. Jos sopimuspuoli haluaa, että sopimusta tarkastellaan uudelleen,
sen tulee jättää sitä koskeva ehdotus sekakomitealle. Sopimuksen
muutokset tulevat voimaan, kun sopimuspuolten sisäiset menettelyt on
saatettu päätökseen. Sopimuksen liitteiden II ja III muutoksista päättää
kuitenkin sekakomitea ja ne voivat tulla voimaan heti päätöksen tekemisen
jälkeen.
Riitojen ratkaisu
19 artikla. Sopimuspuolet voivat jättää kaikki sopimuksen tulkintaa ja
soveltamista koskevat riidat sekakomitealle, jolla on valtuudet ratkaista
riidat. Sopimuksen 14 artiklan mukaisesti sekakomitea muodostuu
sopimuspuolten edustajista ja se tekee päätöksensä yksimielisesti.
Suhde sosiaaliturvaa koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin
20 artikla. Jos sopimuksen II liitteessä ei toisin määrätä, Sveitsin ja EY:n
jäsenvaltioiden sosiaaliturvaa koskevien kahdenvälisten sopimusten
soveltaminen lakkautetaan sopimuksen voimaantulosta lukien siltä osin,
kuin tällä sopimuksella säännellään samaa asiaa.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomella on Sveitsin kanssa
sopimus sosiaaliturvasta (SopS 64/1986). Sosiaaliturvajärjestelmien
yhteensovittamista koskeva sopimuksen liite II sisältää erityisen viittauksen
Suomen ja Sveitsin välisen sopimuksen 5 artiklan 2 kohtaan (eläkkeiden
maksaminen sopimuspuolten ulkopuolelle), joka jää voimaan.
Suhde kaksinkertaista verotusta koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin
21 artikla. Tämän sopimuksen määräykset eivät vaikuta Sveitsin ja EY:n
jäsenvaltioiden kaksinkertaista verotusta koskevien kahdenvälisten
sopimusten määräyksiin. Erityisesti sopimus ei vaikuta niissä oleviin
rajatyöntekijöiden määritelmiin. Sopimus ei estä kohtelemasta kansallista
verolainsäädäntöä sovellettaessa eri tavalla verovelvollisia, joiden
olosuhteet eivät ole keskenään verrannollisia, erityisesti asuinpaikan osalta.
Sopimus ei myöskään estä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on verojen
tosiasiallisen kantamisen, maksamisen ja perimisen varmistaminen taikka
veronkierron estäminen.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomella on Sveitsin kanssa
sopimus kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi perintöverojen alalla
(SopS 9/1957) ja sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan
kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (SopS 90/1993). Suomi pyrki
sopimusneuvotteluissa varmistamaan kahdenvälisten verosopimusten
jättämisen sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sopimuksen 21
artiklan määräys vastaa Suomen tavoitteita.
Suhde muita aloja kuin sosiaaliturvaa ja kaksinkertaista verotusta koskeviin
kahdenvälisiin sopimuksiin
22 artikla. Sopimus ei vaikuta muihin Sveitsin ja EY:n jäsenvaltioiden
välisiin sopimuksiin sikäli kuin ne ovat yhteensopivia tämän sopimuksen
kanssa. Jos muut sopimukset eivät ole yhteensopivia tämän kanssa,
sovelletaan ensisijaisesti tätä sopimusta.
Suomen lainsäädäntö ja muutosten tarve. Suomella on
sosiaaliturvasopimuksen ja verosopimusten ohella Sveitsin kanssa seuraavat
kahdenväliset sopimukset: väliaikainen kauppasopimus ja sen lisäsopimus,
sovinto- ja oikeudellista menettelyä koskeva sopimus, sopimus
kansalaisten, yhtiöiden, osuuskuntien ja yhtymäin kohtelusta toisessa
sopimusmaassa, sopimus harjoittelijain vaihdosta, sopimus
maahantuloleimausten poistamisesta, lentoliikennesopimus ja
kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskeva sopimus. Sopimukset sisältävät
joiltakin osin vanhentuneita määräyksiä ja joiltakin osin henkilöiden
vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen kanssa ristiriitaisia määräyksiä.
Esimerkiksi sopimus harjoittelijain vaihdosta sisältää työlupaa,
harjoittelukauden enimmäispituutta ja harjoittelijoiden yläikärajaa koskevia
määräyksiä, jotka eivät ole kaikilta osin yhdenmukaisia henkilöiden vapaata
liikkuvuutta koskevan sopimuksen määräysten kanssa. Tämän sopimuksen
22 artiklan määräysten mukaan on sitä sovellettava aiemman kahdenvälisen
sopimuksen sijasta niiltä osin kuin sopimukset eivät ole yhteensopivia.
Suomen ja Sveitsin välillä vuonna 1927 tehtyä väliaikaista
kauppasopimusta muutettiin ja täydennettiin vuonna 1958 tehdyllä
lisäsopimuksella. Kauppapoliittisen kehityksen ja erityisesti Sveitsin ja
EY:n välillä vuonna 1972 tehdyn vapaakauppasopimuksen johdosta
Sveitsin ja Suomen välinen kauppasopimus on menettänyt merkityksensä.
Suomen ja Sveitsin kesken on käyty keskusteluja sopimuksen
lakkauttamisesta ja asiasta on yhteisymmärrys sopimuspuolten kesken.
Ottaen huomioon sen, että vanha kauppasopimus sisältää myös sellaisia
määräyksiä, jotka liittyvät henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen
("kauppamatkustajain kohtelu"), on tarkoituksenmukaista, että
kauppasopimus irtisanotaan samalla, kun Suomi hyväksyy henkilöiden
vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen. Irtisanomisen ajoittamista
sanotulla tavalla puoltaa myös se, että Sveitsin ja EY:n välisen
sopimuspaketin muut sopimukset tulevat voimaan samanaikaisesti kuin
henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus. Suomen ja Sveitsin
välisen vanhan kauppasopimuksen määräykset menettävät näin täysin
merkityksensä. Eduskunnalta pyydetään tässä esityksessä näin ollen
hyväksymistä myös kauppasopimuksen irtisanomiselle.
Saavutetut oikeudet
23 artikla. Jos sopimus irtisanottaisiin tai sen voimassaoloa ei jatkettaisi,
yksilöiden saavuttamiin oikeuksiin ei kuitenkaan puututa ja sopimuspuolet
päättävät yhteisellä sopimuksella, mitä tehdään oikeuksille, joita ollaan
juuri myöntämässä.
Alueellinen soveltamisala
24 artikla. Sopimusta sovelletaan Sveitsin alueeseen sekä alueisiin, joihin
sovelletaan EY:n perustamissopimusta siinä määrätyin edellytyksin.
Selvyyden vuoksi sopimukseen on liitetty Ahvenmaata koskeva pöytäkirja,
jossa todetaan, että Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn
sopimuksen Ahvenmaata koskevaa pöytäkirjaa N:o 2 sovelletaan myös
tähän sopimukseen.
Voimaantulo ja kesto
25 artikla. Sopimuspuolten on ratifioitava tai hyväksyttävä sopimus. Se
tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä
päivänä, jona kaikkien sopimuspakettiin kuuluvan seitsemän sopimuksen
ratifioimiskirjojen tallettamisesta tai hyväksymisestä on ilmoitettu viimeksi.
Sopimus on voimassa aluksi seitsemän vuotta. Sopimus uusitaan
määräämättömäksi ajaksi, jollei EY tai Sveitsi ilmoita muuta ennen
voimassaoloajan päättymistä. Tämä sopimus ja sopimuspakettiin kuuluvat
muut kuusi sopimusta lakkaavat olemasta voimassa kuuden kuukauden
kuluttua siitä, kun EY tai Sveitsi on ilmoittanut, että ei aio jatkaa
sopimuksen voimassaoloa tai on irtisanonut sopimuksen. Tämä niin sanottu
giljotiinilauseke sitoo koko sopimuspaketin yhdeksi kokonaisuudeksi,
vaikka sopimusten määräykset ovat eräitä ristikkäisiä viittauksia
lukuunottamatta toisistaan riippumattomia.
Todistusvoimaiset kielet
Sopimuksen loppulausekkeen mukaan sopimuksen yksitoista kieltä,
mukaan luettuna suomen ja ruotsin kieli, ovat yhtä todistusvoimaisia.
2. Lakiehdotusten perustelut
2.1. Laki Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin
valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
1 §. Lain 1 § sisältää säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen määräykset, jotka
kuuluvat lainsäädännön alaan. Niiltä osin kuin sopimuksen lainsäädännön
alaan kuuluvat määräykset ovat ristiriidassa Suomessa lailla annettujen
säännösten kanssa, on hallituksen esitykseen sisällytetty lisäksi ehdotukset
asianomaisten lakien muuttamisesta.
2 §. Lain 2 § sisältää säännöksen, jonka mukaan lain täytäntöönpanosta
voidaan antaa tarkempia säännöksiä tasavallan presidentin asetuksella.
3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella
säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen
osalta voimaan.
2.2. Ulkomaalaislaki
Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten ja Euroopan talousalueeseen
kuuluvien valtioiden kansalaisten liikkumisesta säädetään ulkomaalaislaissa
samoissa pykälissä, koska kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat
osallisina Euroopan talousaluetta koskevassa sopimuksessa. Nyt
ehdotettavalla ulkomaalaislain muutoksella näihin pykäliin lisättäisiin
maininta Sveitsin valtion kansalaisista. Henkilöiden vapaata liikkumista
koskevat säännökset ovat hyvin samanlaiset kaikissa näissä sopimuksissa.
Lain soveltamiskäytännön kannalta on perusteltua omaksua samat
periaatteet myös Sveitsin osalta.
8 a §. Euroopan talousalueen ja Sveitsin kansalaisen maahantulon
edellytykset Pykälän 1 momentin mukaan ETA-valtion kansalaisen
maahantulo edellyttää, että hän esittää voimassa olevan henkilötodistuksen
tai passin ja että hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja
turvallisuutta tai kansanterveyttä. Sveitsin kansalaisen osalta nämä
edellytykset ilmenevät sopimuksen I liitteen 1 ja 5 artiklasta. Pykälän 2
momentissa säädetään ETA-valtion kansalaisen sallitusta maassa
oleskeluajasta ilman oleskelulupaa. Säännös vastaa sopimuksen I liitteen 2
artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 2 kohdan määräyksiä. Tämän vuoksi
ehdotetaan, että pykälään lisätään ETA-valtion kansalaisen rinnalle
maininta Sveitsin kansalaisesta.
16 §. Oleskelulupalajit. Pykälän 4 momentissa säädetään ETA-valtion
kansalaiselle ja hänen perheenjäsenelleen myönnettävän oleskeluluvan
pituudesta. Säännös vastaa sopimuksen liitteessä I olevaa periaatetta vä-
hintään viiden vuoden pituisista oleskeluluvista ja liitteen 3 artiklan
määritelmää perheenjäsenistä. Tämän vuoksi ehdotetaan, että pykälään
lisätään ETA-valtion kansalaisen rinnalle maininta Sveitsin kansalaisesta.
18 b §. Perheenjäsen. Pykälän 3 momentin mukaan ETA-valtion
kansalaisen perheenjäsenistä säädetään 16 §:n 4 momentissa. Ehdotetaan,
että pykälään lisätään ETA-valtion kansalaisen rinnalle maininta Sveitsin
kansalaisesta, jolloin se vastaa muutettavaksi ehdotettua 16 §:n 4
momenttia.
25 §. Työlupavelvollisuudesta vapautetut. Pykälän 3 momentin mukaan
ETA-valtion kansalainen, tämän puoliso ja heidän alle 21-vuotiaat taikka
huollettavat lapsensa eivät tarvitse työlupaa. Sopimuksen I liitteen 3 artiklan
5 kohdan mukaan oleskeluoikeuden omaavan henkilön puolisolla ja alle 21-
vuotiailla tai huollettavilla lapsilla on kansalaisuudesta riippumatta oikeus
ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa. Ehdotetaan, että pykälään
lisätään ETA-valtion kansalaisen rinnalle maininta Sveitsin kansalaisesta.
37 §. Käännyttämisen perusteet. Pykälän 3 momentin mukaan ETA-
sopimukseen perustuvan oleskeluoikeuden omaava ulkomaalainen voidaan
käännyttää vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä
kansanterveyteen perustuvasta syystä. Säännös vastaa I liitteen 5 artiklan 1
kohdan määräystä, minkä vuoksi ehdotetaan, että momenttiin lisätään
maininta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton
välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen
perustuvasta oleskeluoikeudesta.
40 §. Maasta karkottamisen perusteet.
Pykälän 3 momentin mukaan ETA-sopimukseen perustuvan
oleskeluoikeuden omaava ulkomaalainen voidaan karkottaa vain yleiseen
järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä.
Säännös vastaa I liitteen 5 artiklan 1 kohdan määräystä, minkä vuoksi
ehdotetaan, että momenttiin lisätään maininta Euroopan yhteisön ja sen
jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta
liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen perustuvasta oleskeluoikeudesta.
Tarkemmat säännökset ja määräykset. Sopimus ja ehdotetut ulkomaalaislain
muutokset eivät aiheuta muutoksia ulkomaalaisasetukseen.
Sisäasiainministeriön ja työministeriön maahantuloa, maassa oleskelua ja
työntekoa koskevia määräyksiä tullaan tarkistamaan asian johdosta.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin
asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee
Suomen osalta voimaan.
2.3. Oikeudenkäymiskaari
15 luvun 2 §. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 2 momenttia
ehdotetaan muutettavaksi siten, että Sveitsistä tulevat asianajajat
saatettaisiin oikeudenkäyntiasiamiehenä ja avustajana toimimisen osalta
samaan asemaan suomalaisten asianajajien eli Suomen Asianajajaliiton
jäsenten kanssa. Sveitsiä ei kuitenkaan ehdoteta mainittavaksi
nimenomaisesti, vaan esityksessä ehdotetaan, että rinnastus koskisi
asianajajia, jotka saavat harjoittaa asianajotoimintaa sellaisessa valtioissa,
jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen
asianajajan ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta. Siitä on
se etu, että jos Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot tekevät jonkin muun
valtion kanssa sopimuksen Euroopan yhteisön säädösten soveltamisesta,
pykälää ei tarvitse muuttaa uudelleen. Tällä hetkellä Sveitsi on ainoa valtio,
jonka kanssa on tehty vastavuoroista tunnustamista koskeva sopimus.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin
asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee
Suomen osalta voimaan.
2.4. Laki asianajajista
13 a §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että mitä asianajajista annetussa
laissa ja yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen vahvistamisesta annetussa
oikeusministeriön päätöksessä (191/1959) säädetään henkilöstä, jolla on
asianajajan ammattipätevyys Euroopan unionin jäsenvaltiossa,
sovellettaisiin myös henkilöön, jolla on asianajajan ammattipätevyys
valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet
sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta.
Ehdotetun säännöksen perusteella Sveitsissä ammattipätevyytensä
hankkineisiin asianajajiin sovellettaisiin samoin kaikkia säännöksiä, jotka
koskevat sekä Euroopan talousalueen valtioissa että Euroopan unionin
jäsenvaltioissa ammattipätevyytensä hankkineita asianajajia. Sveitsiläisiin
asianajajiin sovellettaisiin siten etabloitumisdirektiivin täytäntöönpanon
yhteydessä lakiin otettuja säännöksiä, joten he voisivat päästä Suomen
Asianajajaliiton jäseniksi soveltuvuuskoetta suorittamatta, mikä ei ole
mahdollista niille asianajajille, jotka tulevat sellaisista Euroopan
talousalueen valtioista, jotka eivät kuulu Euroopan unioniin.
Sveitsissä asianajajan tointa harjoittamaan oikeutetun henkilön kannalta
ehdotus merkitsisi sitä, että hän voisi liittyä Suomen Asianajajaliiton
jäseneksi joko lain 3 §:n 2 tai 3 momentissa säädetyllä tavalla. Hän voisi
hakea jäsenyyttä suoritettuaan soveltuvuuskokeen tai harjoitettuaan
asianajotoimintaa Suomessa EU-luetteloon merkittynä säännöllisesti
vähintään kolmen vuoden ajan. Sveitsiläisen asianajajan olisi ilmaistava
ammattinimikkeensä siten kuin lain 5 a §:ssä säädetään. Hänellä olisi oikeus
lain 5 b §:n mukaisesti kirjoittautua asianajajayhdistyksen eli Suomen
Asianajajaliiton, pitämään EU-luetteloon. Jos hän kirjoittautuisi EU-
luetteloon, häneen sovellettaisiin kaikkia EU-luetteloon kirjoittautuneita
asianajajia koskevia säännöksiä.
Asianajajista annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan asianajajaksi voidaan
hyväksyä vain Suomen tai jonkin muun Euroopan talousalueen valtion
kansalainen. Lain 5 §:n 2 momentin mukaan asianajaja ei ilman
asianajajayhdistyksen lupaa saa harjoittaa asianajajan tointa ulkomailla
muualla kuin Euroopan talousalueen valtiossa. Ehdotettu säännös
tarkoittaisi myös sitä, että asianajajaksi voitaisiin hyväksyä Sveitsin
kansalainen eikä asianajotoimen harjoittamiseen Sveitsissä tarvittaisi
asianajajayhdistyksen lupaa.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin
asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee
Suomen osalta voimaan.
2.5. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
14 a §. Lain soveltaminen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden
tekemässä sopimuksessa tarkoitettuihin henkilöihin. Ehdotetun säännöksen
mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lain säännöksiä
sovellettaisiin myös henkilöön, joka EY:n ja sen jäsenvaltioiden muun
sopijapuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu toimimaan
terveydenhuollon ammattihenkilönä. Tällöin Sveitsin kansalaisiin voitaisiin
soveltaa terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain säännöksiä
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden Sveitsin valaliiton kanssa
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tekemän sopimuksen hyväksymisen
jälkeen kyseisen sopimuksen edellyttämällä tavalla. Jos Euroopan yhteisö ja
sen jäsenvaltiot solmivat myöhemmin vastaavanlaisia sopimuksia muun
sopimuspuolen kanssa, säännöstä voitaisiin soveltaa myös näissä tilanteissa.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin
asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee
Suomen osalta voimaan.
2.6. Tilintarkastuslaki
4 §:n 4 momentti. Nykymuodossaan tilintarkastuslain 4 §:n 4 momentti
oikeuttaa ETA-maiden kansalaiset tietyin lisäedellytyksin (lisätutkinto ja
annettava vakuutus) saamaan keskuskauppakamarin hyväksymältä
tilintarkastajalta vaadittavan pätevyyden Suomessa. Ehdotuksen mukaan
tilintarkastuslain 4 §:n 4 momentissa säädettyä sovellettaisiin myös
henkilöön, jolla on tilintarkastajan toimen harjoittamisen ammattipätevyys
valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet
sopimuksen ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta. Sveitsiä
nimeltä mainitsematta 4 §:n 4 momenttia voitaisiin soveltaa myös Sveitsiin.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin
asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee
Suomen osalta voimaan.
2.7. Opintotukilaki
Yleistä. Opintotukilain 1 §:n 2 momentin mukaan, mitä opintotukilaissa
säädetään Suomen kansalaisesta, sovelletaan Euroopan talousalueesta
tehdyn sopimuksen osapuolena olevan maan kansalaiseen, jos hän kyseisen
sopimuksen perusteella on oikeutettu opintotukeen. Euroopan yhteisön ja
sen jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen
osapuolena olevan maan kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus
opintotukeen määräytyy työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön
alueella annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 mukaan.
Työntekijäksi katsotaan myös itsenäinen ammatinharjoittaja.
1 §:n 2 momentti. Lain soveltamisalaa koskevaa säännöstä ehdotetaan
muutettavaksi siten, että Suomen kansalaista koskevia säännöksiä
sovellettaisiin henkilöön, jolla Euroopan yhteisön lainsäädännön tai
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa
tekemän sopimuksen nojalla on oikeus saada Suomesta opintotukea.
Tällöin säännöstä voitaisiin edelleen soveltaa Euroopan yhteisön ja
Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevien
valtioiden kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä edellä mainitussa
asetuksessa edellytetyllä tavalla. Säännöksen sanamuotoa ehdotetaan
täsmennettäväksi siten, että sana kansalainen korvattaisiin sanalla henkilö,
koska työntekijän perheenjäseneltä ei edellytetä sopimuspuolena olevan
valtion kansalaisuutta.
Sveitsin kansalaiseen voitaisiin soveltaa Suomen kansalaista koskevia
opintotukilain säännöksiä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden Sveitsin
valaliiton kanssa henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tekemän sopimuksen
hyväksymisen jälkeen kyseisen sopimuksen edellyttämällä tavalla. Jos EY
ja sen jäsenvaltiot solmivat myöhemmin vastaavanlaisia sopimuksia muiden
valtioiden kanssa, säännöstä voitaisiin soveltaa myös näiden sopimusten
perusteella opintotukeen oikeutetuiksi tuleviin henkilöihin.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin
asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee
Suomen osalta voimaan.
2.8. Laki eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen
tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain
kumoamisesta
1 §. Lailla ehdotetaan kumottavaksi Suomen ja Sveitsin väliseen
väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen valtionsisäistä
voimaansaattamista koskeva eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen
kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä
annettu laki sopimuksen irtisanomisen johdosta.
2 §. Lain voimaantulosta päättäisi tasavallan presidentti siten, että
voimaansaattamislaki kumottaisiin siitä päivästä lukien, kun irtisanominen
tulee voimaan.
3. Voimaantulo
Sopimuspuolten on ratifioitava tai hyväksyttävä sopimus henkilöiden
vapaasta liikkuvuudesta. Se tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen
kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona kaikkien sopimuspakettiin
kuuluvan seitsemän sopimuksen ratifioimiskirjojen tallettamisesta tai
hyväksymisestä on ilmoitettu viimeksi. Sopimuspuolten alkuperäisenä
päämääränä on ollut, että sopimus saataisiin voimaan vuoden 2001 alusta.
Sopimuksen vaadittua EY:n jäsenmaissa arvioitua pidemmän käsittelyajan
on pyrkimyksenä nyt, että sopimus saataisiin voimaan kesällä 2001.
Esitykseen liittyvät lait ehdotetaan tuleviksi voimaan tasavallan presidentin
asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus. Eräiden
Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen
säännösten hyväksymisestä annetun lain kumoamista koskeva laki
ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella
säädettävänä ajankohtana, kun sopimuksen irtisanominen tulee voimaan.
Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus sisältää määräyksiä,
jotka kuuluvat Ahvenmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n mukaan
maakunnan lainsäädäntövaltaan. Esitykseen liittyvän voimaansaattamislain
voimaantulemiselle on siten saatava itsehallintolain 59 §:n 2 momentin
mukaan Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyminen. Jos Ahvenanmaa
hyväksyy voimaansaattamislain, on tästä otettava asianmukainen maininta
lain voimaantuloa koskevaan asetukseen.
4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus on koko Sveitsin
sopimuspaketin ainoa niin sanottu jaetun toimivallan sopimus, jonka
määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain yhteisön toimivaltaan.
Suomi hyväksyy siten sopimuksen perustuslain 93 §:n 1 momentin ja 94 §:n
mukaisesti niiltä osin kuin sopimuksen määräykset kuuluvat jäsenvaltioiden
toimivaltaan. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivallan raja ei ole
selväpiirteinen, eikä sopimus sisällä määräystä, joka osoittaisi toimivallan
jakautumisen. Kun sopimuksen hyväksymistä koskeva päätös Euroopan
unionissa on tehty EY:n perustamissopimuksen 310 artiklan nojalla, ei
myöskään käytetystä oikeusperustasta ole johdettavissa yksityiskohtaista
toimivaltaa koskevaa jakoa. Hallituksen käsityksen mukaan sopimus tehtiin
sekasopimuksena sen vuoksi, että yhteisöllä on verrattain rajoitettu
toimivalta kolmansien valtioiden kansalaisten liikkuvuutta koskevissa
asioissa. Sveitsin kanssa tehdyn sopimuksen keskeinen sisältö on yhteisön
henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sääntelyn soveltamisalan
laajentaminen koskemaan myös Sveitsin kansalaisia. Yhteisön oikeuden
nykyisessä kehitysvaiheessa tällaisen päätöksen tekeminen on pitkälti
jäsenvaltioiden toimivallassa. Seuraavassa käsitellään sopimuksen artikloja
siltä osin kuin ne hallituksen käsityksen mukaan edellä esitetystä syystä
kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan.
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa
sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät
lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan
tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki
aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen
määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos
määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä
tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai
velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on
perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta
asiasta on voimassa lain säännöksiä tai siitä on Suomessa vallitsevan
käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin
määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen
kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).
Sopimuksen 211 artikla ja niihin liittyvät liitteiden sisältämät tarkemmat
säännökset sekä sopimuksen institutionaaliset määräykset sisältävät lukuisia
lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ja edellyttävät siten eduskunnan
suostumusta.
Sopimuksen 2 artiklaan sisältyvään syrjimättömyysperiaatteen ja siihen
liittyvän liitteen I, II ja III määräysten toteuttamiseen liittyvät Suomessa
muun muassa perustuslain 6 §, työsopimuslain 17 § (uuden työsopimuslain
2 luvun 2 §) ja rikoslain 47 luvun 3 §. Määräykset kuuluvat lainsäädännön
alaan.
Sopimuksen 3 artiklan ja sitä tarkentavan I liitteen 1 artiklan määräykset
koskevat sopimuksessa tarkoitettujen henkilöiden maahantuloa.
Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisten oikeudesta tulla
Suomeen säädetään lailla. Kyseiset määräykset toteutetaan Suomessa
pääosin ulkomaalaislain ja
-asetuksen säännöksillä. Ne kuuluvat lainsäädännön alaan myös siitä
syystä, että ne sisältävät yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita
koskevia seikkoja ja koska niistä on Suomessa voimassa laintasoista
sääntelyä.
Sopimuksen 4 artiklan oleskeluoikeutta ja oikeutta ryhtyä harjoittamaan
taloudellista toimintaa koskevien määräysten samoin kuin niitä
täydentävien I liitteen 713 artiklan määräysten täytäntöönpanoa koskevat
ulkomaalaislain ja -asetuksen sekä työvoimapalvelulain määräykset.
Sopimuksen 4 artikla edellyttää osittain myös muutoksia ulkomaalaislain
säännöksiin. Myös nämä määräykset koskevat ulkomaalaisten oikeutta tulla
Suomeen, josta on perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan säädettävä lailla.
Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on myös lain mukaan
oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai
elinkeinolla. Sopimuksen 4 artikla ja siihen liittyvät I liitteen artiklat
sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.
Sopimuksen 5 artiklan palvelujen tarjoajien oikeuksia koskevat määräykset
ja siihen liittyvät I liitteen 1723 artiklan määräykset sisältävät edellä
mainitun perustuslain 18 §:n 1 momentin valossa lainsäädännön alaan
kuuluvia määräyksiä, joista Suomessa on säädetty muun muassa lähetetyistä
työntekijöistä annetussa laissa.
Sopimuksen 6 artikla sisältää määräyksiä sellaisten henkilöiden
oleskeluoikeudesta, jotka eivät harjoita taloudellista toimintaa. Tarkempia
määräyksiä on I liitteen 24 artiklassa. Ne sisältävät lainsäädännön alaan
kuuluvia määräyksiä, jotka pannaan Suomessa täytäntöön ulkomaalaislailla
ja opintukilailla, joita on myös sopimuksen johdosta muutettava.
Sopimuksen 7 artikla ja sitä täydentävät I liitteen määräykset koskevat
sellaisia seikkoja, joista on Suomessa laintasoista sääntelyä ja sellaisia
yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, joista on säädettävä lailla.
Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan myös ulkomaalaisen oikeudesta
oleskella maassa säädetään lailla. Määräykset kuuluvat lainsäädännön
alaan.
Sopimuksen 8 artikla ja sitä täydentävä II liite perustuvat
sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevaan yhteisön
lainsäädäntöön, joka on sinänsä Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta.
Asiallisesti kysymyksessä ovat säännökset, jotka koskevat yksilön
oikeuksia ja velvollisuuksia ja säännöstön ulottaminen koskemaan myös
Sveitsiä koskee Suomessa lainsäädännön alaa. Sopimuksen 8 artiklan
määräyksillä on myös yhteys perustuslain 19 §:ssä tarkoitettujen
sosiaaliturvaa koskevien oikeuksien toteuttamiseen julkisen vallan
toiminnassa.
Sopimuksen 9 artikla ja sitä täydentävä III liite sisältävät
ammattipätevyyksien tunnustamista koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat
osittain yhteisön toimivaltaan. Artiklan määräyksistä on Suomessa
voimassa laintasoista sääntelyä, jota koskevat muutosehdotukset sisältyvät
tähän esitykseen. Sopimuksen 9 artiklan määräykset kuuluvat osittain
lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 10 artikla sisältää siirtymäsäännökset ja sopimuksen
kehittymistä koskevat määräykset. Artiklan 5 kappale sisältää
ulkomaalaisen oleskeluoikeutta koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat edellä
aikaisemmin esitetyistä syistä lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 11 artiklan mukaan sopimuksessa tarkoitetut henkilöt voivat
valittaa sopimuspuolten viranomaisille sopimuksen määräysten
soveltamisesta ja valitukset on käsiteltävä kohtuullisessa määräajassa. Pe-
rustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi
asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa
tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Sopimuksen 11 artiklan
määräys kuuluu lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 13 artikla sisältää lainsäädäntöä sitovan määräyksen siitä, että
sopimuspuolet sitoutuvat olemaan toteuttamatta sopimuksen soveltamisalan
kuuluvia uusia rajoittavia toimenpiteitä. Koska sopimus sisältää
lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on tämän katsottava
nimenomaisesti sitovan lainsäädäntöä ja kuuluvan lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 14 artiklassa tarkoitettu sekakomitea voi tehdä suosituksia ja
päätöksiä. Sopimuksen 19 artiklan mukaan sekakomitealla on myös
valtuudet ratkaista sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat riidat.
Sekakomitea voi tehdä jäsenvaltiota sitovia päätöksiä, mutta 14 artikla
sisältää verrattain vähäisenä pidettävän mahdollisuuden siihen, että
päätökset koskevat kysymyksiä, jotka yhteisön perustamissopimuksen
mukaan ovat jäsenvaltion toimivallassa ja Suomen perustuslain kannalta
kuuluvat lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 16 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuksen soveltamisessa
otetaan huomioon myös Euroopan yhteisön oikeuskäytäntö, joka edeltää
sopimuksen allekirjoittamista. Euroopan yhteisön tuomioistuimen
oikeuskäytäntö on otettava huomioon Suomessa sovellettaessa sopimuksen
liitteinä olevaa yhteisön lainsäädäntöä jo Suomen liittymissopimuksen
perusteella. Uusia velvoitteita 16 artikla asettaa siten lähinnä Sveitsille.
Koska sopimuksella ulotetaan yhteisön lainsäädäntö sovellettavaksi myös
Suomen ja Sveitsin välisissä suhteissa, on 16 artiklan 2 kappaleen
määräyksillä vaikutusta myös sopimuksen osittain lainsäädännön alaan
kuuluvien määräysten tulkinnassa. Siten myös 16 artiklan 2 kappaleen
määräysten voitaneen katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 18 artiklan mukaan sekakomitea päättää sopimuksen
muutoksista. Muutokset tulevat voimaan, kun sopimuspuolten sisäiset
menettelyt on saatettu päätökseen. Sopimuksen II ja III liitteen muutokset
voivat sen sijaan tulla voimaan heti päätöksen tekemisen jälkeen.
Sopimuksen II ja III liitteessä luetellaan sovellettavat ja huomioon otettavat
yhteisön säädökset sosiaaliturvan yhteensovittamisen ja
ammattipätevyyksien vastavuoroisen tunnustamisen alalla. Liitteet
sisältävät myös Sveitsiä koskevat mukautukset yhteisön säädöksiin ja
tarvittavat viittaukset kahdenvälisiin sosiaaliturvasopimuksiin. Näin ollen
kysymyksessä on lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten
muutosmekanismi. Koska sekakomitea tekee päätökset yksimielisesti,
muuttamismenettely ei voi rajoittaa Suomen sopimustoimivaltaa.
Sopimuksen 2022 artikla sisältävät määräyksiä sopimuksen suhteesta
sopimuspuolten välisiin kahdenvälisiin sopimuksiin. Määräykset
vaikuttavat sellaisten sopimusten soveltamiseen, jotka nykyisen käsityksen
mukaan sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.
Kaksinkertaista verotusta koskevia sopimuksia lukuunottamatta henkilöiden
vapaata liikkuvuutta koskevaa sopimusta sovelletaan ensisijaisesti.
Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 23 artiklassa säädetään yksilöiden saavutetuista oikeuksista.
Koska kysymyksessä on yksilön oikeuksien perusteesta, määräys kuuluu
lainsäädännön alaan.
Eduskunnan suostumusta pyydetään myös Suomen ja Sveitsin väliselle
väliaikaisen kauppasopimuksen irtisanomiselle siihen 1958 tehdyllä
lisäsopimuksella tehtyine muutoksineen. Perustuslain 94 §:n mukaan
eduskunnan hyväksyminen vaaditaan myös sellaisen velvoitteen
irtisanomiseen, joka sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai
joka on muutoin merkitykseltään huomattava tai joka vaatisi muutoin
perustuslain mukaan eduskunnan hyväksymisen. Eduskunnan
hyväksyminen lainsäädännön alaan kuuluvan velvoitteen irtisanomiselle on
perusteltua sen vuoksi, että irtisanominen vaikuttaa valtion sisäiseen
oikeuteen. Lisäsopimuksen eräät määräykset on saatettu voimaan niin
sanotulla blankettilailla ja ne ovat siten valtionsisäisesti voimassa
laintasoisina säännöksinä ja sopimuksen irtisanominen vaikuttaa siten
suoraan lain tasolla voimassa olevaan valtionsisäiseen oikeuteen (HE
1/1998 vp).
5. Käsittelyjärjestys
Sopimuksen 14 artiklan perusteluissa on todettu, että henkilöiden vapaata
liikkuvuutta koskeva sopimus on yksi osa sopimuspakettia, joka on
tarkoitus yhteisön puolelta tehdä EY:n perustamissopimuksen 310 artiklassa
tarkoitettuna assosiaatiosopimuksena. Toisin kuin assosiaatiosopimusten
yhteydessä yleensä tällä sopimuspaketilla ei perusteta assosiaationeuvoston
tasoista toimielintä. Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen
osalta sopimuksen hallinnoinnista ja moitteettomasta soveltamisesta vastaa
sopimuksen 14 artiklalla perustettava sekakomitea. Se käyttää päätösvaltaa
sopimuksessa määrätyissä tapauksissa. Sekakomitea koostuu
sopimuspuolten edustajista eli siinä ovat edustettuina Sveitsin lisäksi EU:n
jäsenvaltiot ja EY, jota edustaa komissio.
Sekakomitean päätökset tehdään yksimielisesti. Sopimuksen soveltamisesta
tehtäviä sekakomitean päätöksiä tai suosituksia koskevan yhteisön kannan
vahvistaa neuvosto komission ehdotuksesta yhteisön perustamissopimuksen
asianomaisten määräysten mukaisesti. Siltä osin kuin sekakomitea käsittelee
jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvia asioita, on jäsenvaltiolla neuvostossa
tapahtuvassa valmistelussa mahdollisuus vaikuttaa asian käsittelyyn. Jos
asia kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, yhteistä kantaa koskeva päätös
tehdään yksimielisesti. Koska myös sekakomitea tekee päätöksensä
yksimielisesti, jäsenvaltio ei käytännössä joudu hyväksymään
vastustamaansa päätöstä. Sekakomitean päätösvalta antaa verrattain
vähäisen mahdollisuuden siihen, että sekakomitea päättää jäsenvaltioiden
toimivaltaan kuuluvista, Suomen perustuslain mukaan lainsäädännön alaan
kuuluvista seikoista. Lainsäädäntövaltaa ei tällaisessa menettelyssä siirry
aidosti kansainväliselle toimielimelle. Vastaava arvio voidaan tehdä
sopimuksentekotoimivallan osalta, josta säädetään sopimuksen 18
artiklassa. Sekakomitean kaltaista toimielintä on pidettävä tämän
tyyppisissä kansainvälisissä sopimuksissa niiden hallinnointiin
tavanomaisesti kuuluvana järjestelynä. Ottaen huomioon myös varsinaisten
assosiaatiosopimusten hyväksymiskäytännön (ks. PeVL 20/1995 vp)
hallitus katsoo, etteivät sekakomiteaa koskevat määräykset kosketa Suomen
täysivaltaisuutta tavalla, joka olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Näin
ollen sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten
enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi hyväksyä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Laki eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn
lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä on hyväksytty aikanaan
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (HE 5/1959 vp). Irtisanominen ja
siihen liittyvä lakiehdotus eivät koske perustuslakia sen 94 §:n 2
momentissa tarkoitetulla tavalla. Perustuslakivaliokunta myös selvensi
vuonna 1998 perustuslain 94 §:n 2 momenttia tavalla, joka sulkee pois
sellaisen tulkintamahdollisuuden, että kansainvälisen velvoitteen
irtisanominen tulisi hyväksyä kahden kolmasosan määräenemmistöllä
(PeVM 10/1998 vp). Vanhan kauppasopimuksen irtisanomisesta voidaan
siten päättää äänten enemmistöllä ja sitä koskeva lakiehdotus voidaan
hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja
perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,
että Eduskunta hyväksyisi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä
Sveitsin valaliiton välillä Luxemburgissa 21 päivänä kesäkuuta 1999
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen siltä osin kuin
sopimus kuuluu Suomen toimivaltaan ja
että Eduskunta hyväksyisi Bernissä 24 päivänä kesäkuuta 1927 Suomen ja
Sveitsin välillä tehdyn väliaikaisen kauppasopimuksen irtisanomisen
Genevessä 14 päivänä marraskuuta 1958 tehdyllä lisäsopimuksella tehtyine
muutoksineen.
Koska sopimukset sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön
alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat
lakiehdotukset:
Lakiehdotukset
1.
Laki
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä
Luxemburgissa 21 päivänä kesäkuuta 1999 henkilöiden vapaasta
liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat
määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin
sitoutunut.
2 §
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa
tasavallan presidentin asetuksella.
3 §
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
2.
Laki
ulkomaalaislain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 22 päivänä helmikuuta 1991 annetun ulkomaalaislain (378/1991)
8 a §, 16 §:n 4 momentti, 18 b §:n 3 momentti, 25 §:n 3 momentti, 37 §:n 3
momentti ja 40 §:n 3 momentti,
sellaisina kuin ne ovat, 8 a §, 18 b §:n 3 momentti ja 37 §:n 3 momentti
laissa 537/1999 sekä 16 §:n 4 momentti, 25 §:n 3 momentti ja 40 §:n 3
momentti laissa 640/1993, seuraavasti:
8 a §
Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalaisen maahantulon
edellytykset
Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalaisen maahantulo
edellyttää, että hän esittää voimassa olevan henkilötodistuksen tai passin ja
että hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai
kansanterveyttä.
Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalainen ei tarvitse
oleskelulupaa, jos hänen maassa oleskelunsa kestää enintään kolme
kuukautta. Työnhakijana oleva Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin
kansalainen saa oleskella tämän jälkeenkin kohtuullisen ajan maassa ilman
oleskelulupaa, jos hän on edelleen työnhaussa ja jos hänellä on tosiasialliset
mahdollisuudet saada työtä.
16 §
Oleskelulupalajit
Ulkomaalaiselle, joka on Euroopan talousalueen valtion tai Sveitsin
kansalainen, määräaikainen oleskelulupa myönnetään viideksi vuodeksi.
Sama koskee hänen puolisoaan, hänen huollettavia omiaan ja puolisonsa
vanhempia sekä hänen omiaan ja puolisonsa lapsia, jotka ovat alle 21-
vuotiaita tai huollettavia. Jos edellä mainitun ulkomaalaisen oleskelun
arvioidaan kuitenkin kestävän yhtä vuotta lyhyemmän ajan, oleskelulupa
voidaan myöntää oleskelun arvioiduksi kestoajaksi.
18 b §
Perheenjäsen
Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalaisen perheenjäsenistä
säädetään 16 §:n 4 momentissa. Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan (SopS
44/1991) liittyneiden valtioiden kansalaisten perheenjäsenistä on voimassa,
mitä sopimuksessa on sovittu.
25 §
Työlupavelvollisuudesta vapautetut
Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalainen, heidän puolisonsa ja
alle 21-vuotiaat taikka huollettavat lapsensa eivät tarvitse työlupaa.
37 §
Käännyttämisen perusteet
Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen
taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton
välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen perustuva
oleskeluoikeus, saa käännyttää vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen
sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä.
40 §
Maasta karkottamisen perusteet
Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan talousaluetta koskevaan sopimukseen
taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton
välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen perustuva
oleskeluoikeus, saa karkottaa vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen
sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä.
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
3.
Laki
oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 2 momentti, sellaisena
kuin se on laissa 30/1993, seuraavasti:
15 luku
Oikeudenkäyntiasiamiehestä
2 §
Mitä tässä laissa tai muualla laissa säädetään asianajajan oikeudesta toimia
oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana, sovelletaan myös henkilöön,
joka saa harjoittaa asianajajan tointa jossakin Euroopan talousalueen
valtiossa tai muussa valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen
jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen asianajajan ammattipätevyyden
vastavuoroisesta tunnustamisesta.
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
4.
Laki
asianajajista annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään asianajajista 12 päivänä joulukuuta 1958 annettuun lakiin
(496/1958) uusi 13 a § seuraavasti:
13 a §
Mitä tässä laissa ja yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen vahvistamisesta
annetussa oikeusministeriön päätöksessä (191/1959) säädetään henkilöstä,
jolla on asianajajan ammattipätevyys Euroopan unionin jäsenvaltiossa,
sovelletaan myös henkilöön, jolla on asianajajan ammattipätevyys valtiossa,
jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen
ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta.
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
5.
Laki
terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28 päivänä kesäkuuta 1994
annettuun lakiin (559/1994) uusi 14 a § seuraavasti:
Ulkomailla koulutuksen saaneen Euroopan talousalueeseen kuulumattoman
valtion kansalaisen terveydenhuollon ammattihenkilönä toimimisen
edellytykset
14 a §
Lain soveltaminen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden tekemässä
sopimuksessa tarkoitettuihin henkilöihin
Tämän lain säännöksiä sovelletaan myös henkilöön, joka Euroopan
yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän
sopimuksen nojalla on oikeutettu toimimaan terveydenhuollon
ammattihenkilönä.
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
6.
Laki
tilintarkastuslain 4 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 28 päivänä lokakuuta 1994 annetun tilintarkastuslain (936/1994)
4 §:n 4 momentti seuraavasti:
4 §
Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja
Tilintarkastajaksi voidaan sen estämättä, mitä 1 momentin 36 kohdassa
säädetään, hyväksyä Euroopan talousalueen valtion kansalainen, jolla
jossakin Euroopan talousalueen valtiossa on tilintarkastajan toimen
harjoittamisen ammattipätevyys. Hakijan on ennen hyväksymistä
suoritettava Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnan määräämä osa
tilintarkastajan ammattitutkinnosta ja annettava tuomioistuimelle 1
momentin 6 kohdassa tarkoitettu vakuutus. Mitä tässä momentissa
säädetään, sovelletaan myös henkilöön, jolla on tilintarkastajan toimen
harjoittamisen ammattipätevyys valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja
sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen ammattipätevyyden
vastavuoroisesta tunnustamisesta.
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
7.
Laki
opintotukilain 1 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 21 päivänä tammikuuta 1994 annetun opintotukilain (65/1994) 1
§:n 2 momentti seuraavasti:
1 §
Soveltamisala
Suomen kansalaista koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan myös
henkilöön, joka Euroopan yhteisön lainsäädännön taikka Euroopan
yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän
sopimuksen nojalla on oikeutettu tämän lain mukaiseen opintotukeen.
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
8.
Laki
eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen kauppasopimukseen tehdyn
lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä annetun lain kumoamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Tällä lailla kumotaan eräiden Suomen-Sveitsin väliaikaiseen
kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen säännösten hyväksymisestä 22
päivänä toukokuuta 1959 annettu laki (534/1959).
2 §
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 2001
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Liite
Rinnakkaistekstit
2.
Laki
ulkomaalaislain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 22 päivänä helmikuuta 1991 annetun ulkomaalaislain (378/1991)
8 a §, 16 §:n 4 momentti, 18 b §:n 3 momentti, 25 §:n 3 momentti, 37 §:n 3
momentti ja 40 §:n 3 momentti,
sellaisina kuin ne ovat, 8 a §, 18 b §:n 3 momentti ja 37 §:n 3 momentti
laissa 537/1999 sekä 16 §:n 4 momentti, 25 §:n 3 momentti ja 40 §:n 3
momentti laissa 640/1993, seuraavasti:
Voimassa oleva laki
8 a §
Euroopan talousalueen valtion
kansalaisen maahantulon
edellytykset
Euroopan talousalueen valtion
kansalaisen maahantulo edellyttää,
että hän esittää voimassa olevan
henkilötodistuksen tai passin ja että
hänen ei katsota vaarantavan yleistä
järjestystä ja turvallisuutta tai kan-
santerveyttä.
Euroopan talousalueen valtion
kansalainen ei tarvitse
oleskelulupaa, jos hänen maassa
oleskelunsa kestää enintään kolme
kuukautta. Työnhakijana oleva
Euroopan talousalueen valtion
kansalainen saa oleskella tämän
jälkeenkin kohtuullisen ajan maassa
ilman oleskelulupaa, jos hän
edelleen on työnhaussa ja jos
hänellä on tosiasialliset
mahdollisuudet saada työtä.
Ehdotus
8 a §
Euroopan talousalueen valtion ja
Sveitsin kansalaisen maahantulon
edellytykset
Euroopan talousalueen valtion ja
Sveitsin kansalaisen maahantulo
edellyttää, että hän esittää voimassa
olevan henkilötodistuksen tai passin
tai että hänen ei katsota vaarantavan
yleistä järjestystä ja turvallisuutta
tai kansanterveyttä.
Euroopan talousalueen valtion ja
Sveitsin kansalainen ei tarvitse
oleskelulupaa, jos hänen maassa
oleskelunsa kestää enintään kolme
kuukautta. Työnhakijana olevan
Euroopan talousalueen valtion ja
Sveitsin kansalainen saa oleskella
tämän jälkeenkin kohtuullisen ajan
maassa ilman oleskelulupaa, jos
hän on edelleen työnhaussa ja jos
hänellä on tosiasialliset
mahdollisuudet saada työtä.
16 §
Oleskelulupalajit
Ulkomaalaiselle, joka on Euroopan
talousalueen valtion kansalainen,
määräaikainen oleskelulupa
myönnetään viideksi vuodeksi.
Sama koskee hänen puolisoaan,
hänen huollettavia omiaan ja
puolisonsa vanhempia sekä hänen
omiaan ja puolisonsa lapsia, jotka
ovat alle 21-vuotiaita tai
huollettavia. Jos edellä mainitun
ulkomaalaisen oleskelun arvioidaan
kuitenkin kestävän yhtä vuotta
lyhyemmän ajan, oleskelulupa
voidaan myöntää oleskelun
arvioiduksi kestoajaksi.
Ulkomaalaiselle, joka on Euroopan
talousalueen valtion tai Sveitsin
kansalainen, määräaikainen
oleskelulupa myönnetään viideksi
vuodeksi. Sama koskee hänen
puolisoaan, hänen huollettavia
omiaan ja puolisonsa vanhempia
sekä hänen omiaan ja puolisonsa
lapsia, jotka ovat alle 21-vuotiaita
tai huollettavia. Jos edellä mainitun
ulkomaalaisen oleskelun arvioidaan
kuitenkin kestävän yhtä vuotta
lyhyemmän ajan, oleskelulupa
voidaan myöntää oleskelun
arvioiduksi kestoajaksi.
18 b
Perheenjäsen
Euroopan talousalueen valtion
kansalaisen perheenjäsenistä
säädetään 16 §:n 4 momentissa.
Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan
(SopS 44/1991) liittyneiden valtioi-
den kansalaisten perheenjäsenistä
on voimassa, mitä sopimuksessa on
sovittu.
Euroopan talousalueen valtion ja
Sveitsin kansalaisen
perheenjäsenistä säädetään 16 §:n 4
momentissa. Euroopan sosiaaliseen
peruskirjaan (SopS 44/1991)
liittyneiden valtioiden kansalaisten
perheenjäsenistä on voimassa, mitä
sopimuksessa on sovittu.
25 §
Työlupavelvollisuudesta vapautetut
Euroopan talousalueen valtion
kansalainen, tämän puoliso ja
heidän alle 21-vuotiaat taikka
huollettavat lapsensa eivät tarvitse
työlupaa.
Euroopan talousalueen valtion ja
Sveitsin kansalainen, heidän
puolisonsa ja alle 21-vuotiaat taikka
huollettavat lapsensa eivät tarvitse
työlupaa.
37 §
Käännyttämisen perusteet
Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan
talousalueesta tehtyyn sopimukseen
perustuva oleskeluoikeus, saa
käännyttää vain yleiseen
järjestykseen ja turvallisuuteen sekä
kansanterveyteen perustuvasta
syystä.
Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan
talousalueesta tehtyyn sopimukseen
taikka Euroopan yhteisön ja sen
jäsenvaltioiden sekä Sveitsin
valaliiton välillä henkilöiden
vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn
sopimukseen perustuva
oleskeluoikeus, saa käännyttää vain
yleiseen järjestykseen ja
turvallisuuteen sekä
kansanterveyteen perustuvasta
syystä.
40 §
Maasta karkottamisen perusteet
Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan
talousaluetta koskevaan
sopimukseen perustuva
oleskeluoikeus, saa karkottaa
maasta vain yleiseen järjestykseen
ja turvallisuuteen sekä
kansanterveyteen perustuvasta
syystä.
Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan
talousaluetta koskevaan
sopimukseen taikka Euroopan
yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä
Sveitsin valaliiton välillä
henkilöiden vapaasta
liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen
perustuva oleskeluoikeus, saa
karkottaa maasta vain yleiseen
järjestykseen ja turvallisuuteen sekä
kansanterveyteen perustuvasta
syystä.
Tämän lain voimaantulosta
säädetään tasavallan presidentin
asetuksella.
3.
Laki
oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 2 momentti, sellaisena
kuin se on laissa 30/1993, seuraavasti:
Voimassa oleva laki
Ehdotus
15 luku
Oikeudenkäyntiasiamiehestä
2 §
Mitä tässä laissa tai muualla laissa
on säädetty asianajajan oikeudesta
toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä
tai -avustajana, sovelletaan myös
henkilöön, joka saa harjoittaa
asianajajan tointa jossakin muussa
Euroopan talousalueen valtiossa.
Mitä tässä laissa tai muualla laissa
säädetään asianajajan oikeudesta
toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä
tai -avustajana, sovelletaan myös
henkilöön, joka saa harjoittaa
asianajajan tointa jossakin
Euroopan talousalueen valtiossa tai
muussa valtiossa, jonka kanssa
Euroopan yhteisö ja sen
jäsenvaltiot ovat tehneet
sopimuksen asianajajan
ammattipätevyyden vastavuo-
roisesta tunnustamisesta.
Tämän lain voimaantulosta
säädetään tasavallan presidentin
asetuksella.
6.
Laki
tilintarkastuslain 4 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 28 päivänä lokakuuta 1994 annetun tilintarkastuslain (936/1994)
4 §:n 4 momentti seuraavasti:
Voimassa oleva laki
Ehdotus
4 §
Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja
Tilintarkastajaksi voidaan sen
estämättä, mitä 1 momentin 36
kohdassa säädetään, hyväksyä
Euroopan talousalueen valtion
kansalainen, jolla jossakin
Euroopan talousalueen valtiossa on
tilintarkastajan toimen
harjoittamisen ammattipätevyys.
Hakijan on ennen hyväksymistä
suoritettava Keskuskauppakamarin
tilintarkastuslautakunnan määräämä
osa tilintarkastajan
ammattitutkinnosta ja annettava
oikeudelle 1 momentin 6 kohdassa
tarkoitettu vakuutus.
Tilintarkastajaksi voidaan sen
estämättä, mitä 1 momentin 36
kohdassa säädetään, hyväksyä
Euroopan talousalueen valtion
kansalainen, jolla jossakin
Euroopan talousalueen valtiossa on
tilintarkastajan toimen
harjoittamisen ammattipätevyys.
Hakijan on ennen hyväksymistä
suoritettava Keskuskauppakamarin
tilintarkastuslautakunnan määräämä
osa tilintarkastajan
ammattitutkinnosta ja annettava
tuomioistuimelle 1 momentin 6
kohdassa tarkoitettu vakuutus. Mitä
tässä momentissa säädetään,
sovelletaan myös henkilöön, jolla
on tilintarkastajan toimen
harjoittamisen ammattipätevyys
valtiossa, jonka kanssa Euroopan
yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat
tehneet sopimuksen
ammattipätevyyden
vastavuoroisesta tunnustamisesta.
Tämän lain voimaantulosta
säädetään tasavallan presidentin
asetuksella.
7.
Laki
opintotukilain 1 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 21 päivänä tammikuuta 1994 annetun opintotukilain (65/1994) 1
§:n 2 momentti seuraavasti:
Voimassa oleva laki
Ehdotus
1 §
Soveltamisala
Mitä tässä laissa säädetään Suomen
kansalaisesta, sovelletaan Euroopan
talousalueesta tehdyn sopimuksen
osapuolena olevan maan
kansalaiseen, jos hän kyseisen
sopimuksen perusteella on
oikeutettu opintotukeen.
Suomen kansalaista koskevia tämän
lain säännöksiä sovelletaan myös
henkilöön, joka Euroopan yhteisön
lainsäädännön taikka Euroopan
yhteisön ja sen jäsenvaltioiden
muun sopimuspuolen kanssa
tekemän sopimuksen nojalla on
oikeutettu tämän lain mukaiseen
opintotukeen.
Tämän lain voimaantulosta
säädetään tasavallan presidentin
asetuksella.
SOPIMUS
EUROOPAN YHTEISÖN JA SEN JÄSENVALTIOIDEN
SEKÄ SVEITSIN VALALIITON VÄLILLÄ
HENKILÖIDEN VAPAASTA LIIKKUVUUDESTA
SVEITSIN VALALIITTO
ja
EUROOPAN YHTEISÖ,
BELGIAN KUNINGASKUNTA,
TANSKAN KUNINGASKUNTA,
SAKSAN LIITTOTASAVALTA,
HELLEENIEN TASAVALTA,
ESPANJAN KUNINGASKUNTA,
RANSKAN TASAVALTA,
IRLANTI,
ITALIAN TASAVALTA,
LUXEMBURGIN SUURHERTTUAKUNTA,
ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA,
ITÄVALLAN TASAVALTA,
PORTUGALIN TASAVALTA,
SUOMEN TASAVALTA,
RUOTSIN KUNINGASKUNTA,
ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNYT
KUNINGASKUNTA,
jäljempänä 'sopimuspuolet', jotka ovat vakuuttuneet siitä, että henkilöiden
vapaus liikkua toisen sopimuspuolen alueella on tärkeä tekijä
sopimuspuolten välisten suhteiden sopusointuisessa kehityksessä,
ovat päättäneet toteuttaa henkilöiden vapaan liikkuvuuden välillään
Euroopan yhteisössä sovellettavien säännösten perusteella, ja
ovat päättäneet tehdä tämän sopimuksen:
I. PERUSMÄÄRÄYKSET
1 artikla
Tavoite
Tämän sopimuksen tavoitteena on:
a) myöntää Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille
maahantulo- ja oleskeluoikeus sekä oikeus ryhtyä harjoittamaan
palkkatyötä, toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana ja jäädä
sopimuspuolten alueelle;
b) helpottaa Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisten
palvelujen tarjonnan harjoittamista sopimuspuolten alueella ja erityisesti
vapauttaa lyhytkestoisten palvelujen tarjoaminen;
c) myöntää Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille,
jotka eivät harjoita vastaanottavassa valtiossa taloudellista toimintaa, oikeus
tulla sopimuspuolten alueelle ja oleskella siellä;
d) myöntää Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille
samat elin-, palvelus- ja työolot kuin sopimuspuolten omille kansalaisille.
2 artikla
Syrjimättömyys
Sopimuspuolen alueella laillisesti oleskelevia toisen sopimuspuolen
kansalaisia ei syrjitä kansalaisuuden perusteella liitteen tämän sopimuksen
liitteiden I, II ja III määräyksiä soveltaen ja niiden mukaisesti.
3 artikla
Maahantulo-oikeus
Sopimuspuolen kansalaisten oikeus tulla toisen sopimuspuolen alueelle
taataan liitteessä I annettujen määräysten mukaisesti.
4 artikla
Oleskeluoikeus ja oikeus ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa
Oleskeluoikeus ja oikeus ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa
taataan liitteen I määräysten mukaisesti, jollei 10 artiklan määräyksistä
muuta johdu.
5 artikla
Palvelujen tarjoajat
1) Palvelujen tarjoajalla, mukaan lukien yritykset liitteen I määräysten
mukaisesti, on oikeus tarjota palveluja toisen sopimuspuolen alueella, kun
palvelujen tarjoamiseen liittyy enintään 90 päivää tosiasiallista työskentelyä
kalenterivuoden aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden
sopimuspuolten tekemien palvelujen tarjoamista koskevien
erityissopimusten määräysten (mukaan lukien julkisten hankintojen alasta
tehdyn sopimuksen palvelujen tarjoamista koskevat määräykset)
soveltamista.
2) Palvelujen tarjoajalla on oikeus tulla toisen sopimuspuolen alueelle ja
oleskella siellä:
a) jos palvelujen tarjoajalla on oikeus tarjota palveluja 1 kohdan
mukaisesti tai 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten määräysten perusteella;
b) tai jos a alakohdassa mainitut edellytykset eivät täyty, kun kyseisen
sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen on myöntänyt palvelujen
tarjoajalle luvan tarjota palveluja.
3) Luonnollisilla henkilöillä, jotka ovat Euroopan yhteisön jäsenvaltion
tai Sveitsin kansalaisia ja jotka menevät jonkun sopimuspuolen alueelle
ainoastaan palveluja vastaanottamaan, on maahantulo- ja oleskeluoikeus.
4) Tässä artiklassa mainitut oikeudet taataan liitteiden I, II ja III
määräysten mukaisesti. Jäljempänä 10 artiklassa määrättyjä määrällisiä
rajoituksia ei sovelleta tässä artiklassa tarkoitettuihin henkilöihin.
6 artikla
Sellaisten henkilöiden oleskeluoikeus, jotka eivät harjoita taloudellista
toimintaa
Oikeus oleskella toisen sopimuspuolen alueella taataan henkilöille, jotka
eivät harjoita taloudellista toimintaa, liitteen I muuta kuin työtä tekevää
väestöä koskevien määräysten mukaisesti.
7 artikla
Muut oikeudet
Sopimuspuolet sääntelevät liitteen I mukaisesti erityisesti alla mainittuja
henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä oikeuksia:
a) oikeus yhdenvertaiseen kohteluun kansalaisten kanssa taloudellisen
toiminnan harjoittamisen aloittamisen ja sen harjoittamisen sekä elin-,
palvelus- ja työolojen suhteen;
b) oikeus ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen, millä
sopimuspuolten kansalaisille annetaan mahdollisuus liikkua vapaasti
vastaanottavan valtion alueella ja harjoittaa valitsemaansa ammattia;
c) oikeus jäädä jonkin sopimuspuolen alueelle taloudellisen toiminnan
päätyttyä;
d) perheenjäsenten kansalaisuudesta riippumaton oleskeluoikeus;
e) perheenjäsenten kansalaisuudesta riippumaton oikeus harjoittaa
taloudellista toimintaa;
f) oikeus hankkia kiinteää omaisuutta, sikäli kuin se liittyy tällä
sopimuksella myönnettyjen oikeuksien käyttämiseen;
g) jonkun sopimuspuolen alueella harjoitetun taloudellisen toiminnan tai
oleskelun päättymisen jälkeen siirtymäajan voimassa oleva oikeus palata
sinne harjoittamaan taloudellisesta toimintaa sekä oikeus muuttaa
väliaikainen oleskelulupa pysyväksi oleskeluluvaksi.
8 artikla
Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen
Sopimuspuolet sääntelevät liitteen II mukaisesti sosiaaliturvajärjestelmien
yhteensovittamista erityisesti seuraavien tavoitteiden varmistamiseksi:
a) yhdenvertainen kohtelu;
b) sovellettavan lainsäädännön määrittäminen;
c) kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti huomioon otettavien kausien
laskeminen yhteen etuuksien saamiseksi ja säilyttämiseksi sekä niiden
laskemiseksi;
d) etuuksien maksaminen sopimuspuolten alueella asuville henkilöille;
e) viranomaisten ja laitosten keskinäinen avunanto ja hallinnollinen
yhteistyö.
9 artikla
Tutkintotodistukset, todistukset ja muut asiakirjat
Helpottaakseen Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisten
palkkatyöntekijäksi ja itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä sekä
palkkatyöntekijänä ja itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimista sekä
palvelujen tarjoamista sopimuspuolet toteuttavat liitteen III mukaisesti
tarvittavat toimenpiteet tutkintotodistusten, todistusten ja muiden
asiakirjojen vastavuoroiseksi tunnustamiseksi sekä palkkatyöntekijäksi ja
itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja niinä toimimista sekä
palvelujen tarjoamista koskevien sopimuspuolten lakien, asetusten ja
hallinnollisten määräysten yhteensovittamiseksi.
II. YLEISET MÄÄRÄYKSET JA LOPPUMÄÄRÄYKSET
10 artikla
Siirtymämääräykset ja sopimuksen kehittyminen
1) Sveitsi voi soveltaa määrällisiä rajoituksia taloudellisen toiminnan
harjoittamisen aloittamiseen viiden vuoden ajan tämän sopimuksen
voimaantulosta kahden seuraavan oleskelujakson osalta: yli neljä kuukautta
mutta alle vuoden kestävät oleskelut ja vähintään vuoden kestävät oleskelut.
Alle neljä kuukautta kestävään oleskeluun ei sovelleta rajoituksia.
Kuudennen vuoden alusta luovutaan kaikista Euroopan yhteisön
jäsenvaltioiden kansalaisia koskevista määrällisistä rajoituksista.
2) Sopimuspuolet voivat jatkaa tavanomaisille työmarkkinoille
yhdentyneiden työntekijöiden ensisijaisuuden sekä toisen sopimuspuolen
kansalaisten, mukaan lukien 5 artiklassa tarkoitetut palveluja tarjoavat
henkilöt, palkka- ja työolojen tarkastamista enintään kahden vuoden ajan.
Sekakomitea tutkii näiden rajoitusten ylläpitämisen tarvetta ennen
ensimmäisen vuoden loppua. Sekakomitea voi päättää kaksi vuotta kestävän
enimmäisajanjakson lyhentämisestä. Tavanomaisille työmarkkinoille
yhdentyneiden työntekijöiden ensisijaisuuden tarkastamista ei sovelleta
sellaisten palvelujen tarjoajiin, jotka on vapautettu sopimuspuolten välistä
palvelujen tarjoamista koskevalla erityissopimuksella (mukaan lukien
julkisten hankintojen alasta tehdyn sopimuksen palvelujen tarjoamista
koskevat määräykset).
3) Sveitsi varaa tämän sopimuksen voimaantulosta sen viidennen
soveltamisvuoden loppuun kestäväksi ajanjaksoksi kokonaiskiintiöissään
seuraavan vähimmäismäärän Euroopan yhteisön palkkatyöntekijöille ja
itsenäisille ammatinharjoittajille tarkoitettuja uusia oleskelulupia: 15 000
vähintään vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa vuodessa ja 115 500 yli
neljä kuukautta ja alle vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa vuodessa.
4) Sen estämättä, mitä 3 kohdassa määrätään, sopimuspuolet sopivat
seuraavista yksityiskohtaisista säännöistä: jos viiden vuoden kuluttua ja 12
vuoteen asti tämän sopimuksen voimaantulosta Euroopan yhteisön
palkkatyöntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille myönnettyjen
toiseen 1 kohdassa tarkoitetuista oleskelujaksoluokista kuuluvien
oleskelulupien määrä on jonakin vuonna yli 10 prosenttia suurempi kuin
kolmen edeltävän vuoden keskiarvo, Sveitsi voi yksipuolisesti rajoittaa
seuraavana vuonna Euroopan yhteisön palkkatyöntekijöille ja itsenäisille
ammatinharjoittajille myönnettävien kyseiseen luokkaan kuuluvien uusien
oleskelulupien määrää kolmen edeltävän vuoden keskiarvoon 5 prosentilla
korotettuna. Seuraavana vuonna määrä voidaan pitää samana.
Sen estämättä, mitä edellisessä alakohdassa määrätään, Euroopan yhteisön
palkkatyöntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille myönnettyjen
uusien oleskelulupien määrän on oltava vähintään 15 000 uutta vähintään
vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa vuodessa ja 115 500 yli neljä
kuukautta ja alle vuoden voimassa olevaa oleskelulupaa vuodessa.
5) Edellä 14 kohdan siirtymämääräyksiä ja erityisesti 2 kohdan
tavanomaisille työmarkkinoille yhdentyneiden työntekijöiden ensisijaisuutta
sekä palkka- ja työolojen tarkastamista koskevia määräyksiä ei sovelleta
palkkatyöntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin, joilla on lupa
harjoittaa taloudellista toimintaa sopimuspuolten alueella tämän
sopimuksen voimaantuloajankohtana. Viimeksi mainituilla on oikeus
erityisesti maantieteelliseen ja ammatilliseen liikkuvuuteen. Alle vuoden
voimassa olevan oleskeluluvan haltijoilla on oikeus uusia oleskelulupansa,
eikä määrällisten rajoitusten loppuun käyttäminen koske heitä. Vähintään
vuoden voimassa olevan oleskeluluvan haltijoilla on oikeus jatkaa
oleskelulupansa voimassaoloa; kyseisillä palkkatyöntekijöillä ja itsenäisillä
ammatinharjoittajilla on näin ollen tämän sopimuksen voimaantulosta sen
perusmääräysten ja erityisesti sen 7 artiklan nojalla samat vapaata
liikkuvuutta koskevat oikeudet kuin sopimuspuolten alueelle
sijoittautuneilla henkilöillä.
6) Sveitsi toimittaa hyödylliset tilastot ja tiedot sekakomitealle
säännöllisesti ja nopeasti, mukaan lukien 2 kohdan määräysten
täytäntöönpanotoimenpiteet. Kukin sopimuspuoli voi pyytää tilanteen
tarkastelemista sekakomiteassa.
7) Rajatyöntekijöihin ei sovelleta määrällisiä rajoituksia.
8) Sosiaaliturvaa ja työttömyysvakuutusmaksujen korvaamista koskevia
siirtymämääräyksiä käsitellään liitteessä II olevassa pöytäkirjassa.
11 artikla
Valitusten käsittely
1) Tässä sopimuksessa tarkoitetuilla henkilöillä on oikeus tehdä
toimivaltaisille viranomaisille valituksia tämän sopimuksen määräysten
soveltamisesta.
2) Valitukset on käsiteltävä kohtuullisessa määräajassa.
3) Valitusta koskevan päätöksen tekeminen tai sen tekemättä
jättäminen kohtuullisessa määräajassa antaa tässä sopimuksessa
tarkoitetuille henkilöille mahdollisuuden hakea muutosta toimivaltaiselta
kansalliselta oikeusasteelta.
12 artikla
Edullisempaa kohtelua koskevat säännökset
Tämä sopimus ei estä soveltamasta mahdollisia edullisempia kansallisia
säännöksiä sopimuspuolten kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä.
13 artikla
Vallitsevan tilan säilyttäminen
Sopimuspuolet sitoutuvat sopimuksen allekirjoittamisesta alkaen olemaan
toteuttamatta uusia tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia toisen
sopimuspuolen kansalaisia koskevia rajoittavia toimenpiteitä.
14 artikla
Sekakomitea
1) Perustetaan sekakomitea, joka muodostuu sopimuspuolten edustajista
ja joka vastaa sopimuksen hallinnoinnista ja moitteettomasta
soveltamisesta. Tätä varten se laatii suosituksia. Se tekee päätöksiä
sopimuksessa määrätyissä tapauksissa. Sekakomitean päätökset tehdään
yksimielisesti.
2) Vakavien taloudellisten tai sosiaalisten vaikeuksien ollessa kyseessä
sekakomitea kokoontuu toisen sopimuspuolen pyynnöstä tarkastellakseen
tilanteen korjaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Sekakomitea voi päättää
toteutettavista toimenpiteistä 60 päivän kuluessa pyynnön esittämispäivästä.
Sekakomitea voi jatkaa kyseistä määräaikaa. Toimenpiteet rajataan
soveltamisalaltaan ja kestoltaan siihen, mitä on välttämätöntä tilanteen
korjaamiseksi. On valittava sellaiset toimenpiteet, joista on vähiten häiriötä
tämän sopimuksen toiminnalle.
3) Sopimuspuolet vaihtavat säännöllisesti tietoja ja neuvottelevat
sekakomiteassa minkä tahansa sopimuspuolen pyynnöstä sopimuksen
moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.
4) Sekakomitea kokoontuu tarpeen mukaan ja vähintään kerran
vuodessa. Kukin sopimuspuoli voi pyytää kokouksen koolle kutsumista.
Sekakomitea kokoontuu kahden viikon kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun
pyynnön esittämisestä.
5) Sekakomitea vahvistaa työjärjestyksensä, jossa annetaan muun
muassa yksityiskohtaiset säännöt kokousten koollekutsumisesta,
sekakomitean puheenjohtajan nimittämisestä ja puheenjohtajan toimikauden
määrittelemisestä.
6) Sekakomitea voi päättää perustaa työ- tai asiantuntijaryhmiä
auttamaan sitä tehtäviensä hoitamisessa.
15 artikla
Liitteet ja pöytäkirjat
Tämän sopimuksen liitteet ja pöytäkirjat ovat erottamaton osa tätä
sopimusta. Julistukset ovat päätösasiakirjassa.
16 artikla
Viittaukset yhteisön oikeuteen
1) Tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi sopimuspuolet
toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta niihin Euroopan yhteisön
säädöksiin, joihin viitataan, sisältyviä oikeuksia ja velvollisuuksia vastaavia
oikeuksia ja velvollisuuksia sovelletaan niiden välisissä suhteissa.
2) Siinä määrin, kuin yhteisön oikeuden käsitteet liittyvät tämän
sopimuksen soveltamiseen, huomioon otetaan asiaa koskeva Euroopan
yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka edeltää tämän sopimuksen
allekirjoittamista. Tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeinen
oikeuskäytäntö annetaan tiedoksi Sveitsille. Sekakomitea määrittää
sopimuspuolen pyynnöstä kyseisen oikeuskäytännön seuraukset
sopimuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi.
17 artikla
Lainsäädännön kehittyminen
1) Sopimuspuoli ilmoittaa viipymättä toiselle sopimuspuolelle
sekakomiteassa kansallisen lainsäädäntönsä muuttamiseen pyrkivän
luonnoksen hyväksymistä koskevan menettelyn aloittamisesta tai sellaisen
oikeusasteen, jonka tuomioista ei voi kansallisen lainsäädännön mukaisesti
tehdä valitusta, oikeuskäytännön muuttumisesta sopimuksen
soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.
2) Sekakomiteassa keskustellaan tällaisen muutoksen mahdollisista
vaikutuksista sopimuksen moitteettomaan toimintaan.
18 artikla
Sopimuksen uudelleentarkastelu
Jos sopimuspuoli haluaa, että tätä sopimusta tarkastellaan uudelleen, se
jättää sekakomitealle tätä koskevan ehdotuksen. Tähän sopimukseen tehdyt
muutokset tulevat voimaan, kun sopimuspuolten sisäiset menettelyt on
saatettu päätökseen, lukuun ottamatta liitteisiin II ja III tehtäviä muutoksia,
joista sekakomitea päättää ja jotka voivat tulla voimaan heti kyseisen
päätöksen tekemisen jälkeen.
19 artikla
Riitojen ratkaisu
1) Sopimuspuolet voivat jättää kaikki tämän sopimuksen tulkintaa tai
soveltamista koskevat riidat sekakomitean ratkaistaviksi.
2) Sekakomitea voi ratkaista riidat. Sekakomitealle toimitetaan kaikki
hyväksyttävän ratkaisun löytämiseksi tehtävässä perusteellisessa tilanteen
tutkimisessa tarvittavat tiedot. Sekakomitea tutkii kaikki vaihtoehdot tämän
sopimuksen moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.
20 artikla
Suhde sosiaaliturvaa koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin
Jos liitteessä II ei toisin määrätä, Sveitsin ja Euroopan yhteisön
jäsenvaltioiden sosiaaliturvaa koskevien kahdenvälisten sopimusten
soveltaminen lakkautetaan tämän sopimuksen voimaantulosta siltä osin,
kuin tällä sopimuksella säännellään samaa asiaa.
21 artikla
Suhde kaksinkertaista verotusta koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin
1) Tämän sopimuksen määräykset eivät vaikuta Sveitsin ja Euroopan
yhteisön jäsenvaltioiden kaksinkertaista verotusta koskevien kahdenvälisten
sopimusten määräyksiin. Erityisesti tämän sopimuksen määräykset eivät
vaikuta kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten mukaiseen
rajatyöntekijöiden määritelmään.
2) Tämän sopimuksen määräyksiä ei voida tulkita siten, että ne
estäisivät sopimuspuolia kohtelemasta eri tavalla verovelvollisia, joita
koskevat olosuhteet eivät ole keskenään verrattavissa, erityisesti
asuinpaikan osalta, kansallisen verotuslainsäädäntönsä asianmukaisia
säännöksiä sovellettaessa.
3) Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sopimuspuolia
hyväksymästä tai soveltamasta toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on
verojen tosiasiallisen kantamisen, maksamisen ja perimisen varmistaminen
tai veronkierron estäminen sopimuspuolen kansallisen
verotuslainsäädännön taikka Sveitsin ja yhden tai useamman Euroopan
yhteisön jäsenvaltion välisten kaksinkertaisen verotuksen estämisestä
tehtyjen sopimusten taikka muiden verotukseen liittyvien järjestelyjen
mukaisesti.
22 artikla
Suhde muita aloja kuin sosiaaliturvaa ja kaksinkertaista verotusta
koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin
1) Sen estämättä, mitä 20 ja 21 artiklassa määrätään, tämä sopimus ei
vaikuta Sveitsin ja yhden tai useamman Euroopan yhteisön jäsenvaltion
välisiin sopimuksiin, kuten yksityishenkilöitä, taloudellisia toimijoita, rajat
ylittävää yhteistyötä tai pientä rajaliikennettä koskeviin sopimuksiin, siinä
määrin, kuin kyseiset sopimukset ovat yhteensopivia tämän sopimuksen
kanssa.
2) Jos kyseiset sopimukset eivät sovi yhteen tämän sopimuksen kanssa,
tätä sopimusta sovelletaan ensisijaisesti.
23 artikla
Saavutetut oikeudet
Jos sopimus irtisanotaan tai sen voimassaoloa ei jatketa, yksilöiden
saavuttamiin oikeuksiin ei puututa. Sopimuspuolet päättävät yhteisellä
sopimuksella mitä tehdään oikeuksille, joita ollaan myöntämässä.
24 artikla
Alueellinen soveltamisala
Tätä sopimusta sovelletaan Sveitsin alueeseen sekä alueisiin, joihin
sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta siinä määrätyin
edellytyksin.
25 artikla
Voimaantulo ja kesto
1) Sopimuspuolet ratifioivat tai hyväksyvät tämän sopimuksen omia
menettelyjään noudattaen. Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan
toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona ratifiointiasiakirjojen talletta-
misesta tai seuraavien seitsemän sopimuksen hyväksymisestä on ilmoitettu
viimeksi:
sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta,
sopimus lentoliikenteestä,
sopimus rautateiden ja maanteiden tavara- ja henkilöliikenteestä,
sopimus maataloustuotteiden kaupasta,
sopimus vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroisesta
tunnustamisesta,
sopimus tietyistä julkisiin hankintoihin liittyvistä näkökohdista,
sopimus tiede- ja teknologiayhteistyöstä.
2) Tämä sopimus tehdään aluksi seitsemäksi vuodeksi. Sopimus
uusitaan määräämättömäksi ajaksi, jollei Euroopan yhteisö tai Sveitsi
ilmoita muuta toiselle sopimuspuolelle ennen alkuperäisen voimassaoloajan
päättymistä. Jos tällainen ilmoitus tehdään, sovelletaan 4 kohdan
määräyksiä.
3) Euroopan yhteisö tai Sveitsi voi irtisanoa tämän sopimuksen
ilmoittamalla asiasta toiselle sopimuspuolelle. Jos tällainen ilmoitus
tehdään, sovelletaan 4 kohdan määräyksiä.
4) Edellä 1 kohdassa mainitut seitsemän sopimusta lakkaavat olemasta
voimassa kuuden kuukauden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetun voimassaolon
jatkamatta jättämistä koskevan ilmoituksen tai 3 kohdassa tarkoitetun
irtisanomisilmoituksen vastaanottamisesta.
Tehty Luxemburgissa kahdentenakymmenentenäensimmäisenä päivänä
kesäkuuta vuonna tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän kahtena
kappaleena englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, portugalin,
ranskan, ruotsin, saksan, suomen ja tanskan kielellä, ja jokainen teksti on
yhtä todistusvoimainen.
LIITE I
HENKILÖIDEN VAPAA LIIKKUVUUS
I. YLEISET MÄÄRÄYKSET
1 artikla
Maahantulo ja maasta poistuminen
1) Sopimuspuolet päästävät alueelleen toisten sopimuspuolten
kansalaiset, tämän liitteen 3 artiklassa tarkoitetut heidän perheensä jäsenet
sekä tämän liitteen 17 artiklassa tarkoitetut lähetetyt työntekijät
yksinkertaisesti niin, että he esittävät voimassa olevan henkilötodistuksen
tai passin.
Maahantuloviisumia tai vastaavaa asiakirjaa ei vaadita muilta kuin niiltä
perheenjäseniltä ja tämän liitteen 17 artiklassa tarkoitetuilta lähetetyiltä
työntekijöiltä, jotka eivät ole jonkun sopimuspuolen kansalaisia. Kyseinen
sopimuspuoli helpottaa kaikin tavoin näille henkilöille välttämättömien
viisumien saantia.
2) Sopimuspuolet myöntävät sopimuspuolten kansalaisille, tämän
liitteen 3 artiklassa tarkoitetuille heidän perheensä jäsenille ja tämän liitteen
17 artiklassa tarkoitetuille lähetetyille työntekijöille oikeuden lähteä
alueeltaan yksinkertaisesti niin, että he esittävät voimassa olevan
henkilötodistuksen tai passin. Sopimuspuolet eivät voi vaatia muiden
sopimuspuolten kansalaisilta maastapoistumisviisumia tai vastaavaa
asiakirjaa.
Lainsäädäntönsä mukaisesti sopimuspuolet myöntävät näille kansalaisille
henkilötodistuksen tai passin, jossa erityisesti mainitaan haltijan
kansalaisuus, tai uudistavat sen.
Passin on oltava voimassa ainakin kaikissa sopimuspuolissa sekä niissä
maissa, joiden kautta sen haltijan on kuljettava matkustaessaan toiseen
sopimuspuoleen. Jos passi on ainoa asiakirja, jolla henkilö saa laillisesti
poistua maasta, passin voimassaoloajan on oltava vähintään viisi vuotta.
2 artikla
Oleskelu ja taloudellinen toiminta
1) Sopimuspuolen kansalaisilla on oikeus oleskella ja harjoittaa
taloudellista toimintaa toisen sopimuspuolen alueella IIIV luvussa
määrättyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, sanotun kuitenkaan
rajoittamatta tämän sopimuksen 10 artiklassa määrätyn siirtymäkauden ja
tämän liitteen VII luvun määräysten soveltamista. Tämä oikeus
vahvistetaan myöntämällä oleskelulupa tai erityislupa rajatyöntekijöille.
Sopimuspuolten kansalaisilla on myös oikeus mennä toisen sopimuspuolen
alueelle tai jäädä sinne oltuaan alle vuoden kestäneessä työsuhteessa
etsiäkseen siellä työtä ja oleskellakseen siellä kohtuullisen pituisen ajan,
esimerkiksi kuusi kuukautta, saadakseen tietoa heidän ammatillista
pätevyyttään vastaavista työpaikkatarjouksista ja toteuttaakseen tarvittaessa
tarpeelliset toimenpiteet työpaikan saamiseksi. Työnhakijoilla on oikeus
saada toisen sopimuspuolen alueella samaa apua, jota kyseisen valtion
työnvälitysviranomainen antaa omille kansalaisille heidän hakiessaan työtä.
Heille voidaan olla myöntämättä sosiaalietuuksia kyseisen oleskelun aikana.
2) Sopimuspuolten kansalaisilla, jotka eivät harjoita taloudellista
toimintaa vastaanottavassa valtiossa ja joilla ei ole oleskeluoikeutta tämän
sopimuksen muiden määräysten nojalla, on oleskeluoikeus, jos he täyttävät
V luvussa esitetyt ennakkoedellytykset. Tämä oikeus vahvistetaan
myöntämällä oleskelulupa.
3) Sopimuspuolten kansalaisille myönnettävä oleskelulupa tai
erityislupa myönnetään ja uudistetaan maksutta tai hintaan, joka ei ole
suurempi kuin omille kansalaisille myönnettävistä henkilötodistuksista
perittävät maksut ja verot. Sopimuspuolet toteuttavat tarvittavat
toimenpiteet yksinkertaistaakseen kaikin mahdollisin tavoin näiden
asiakirjojen saantia koskevia muodollisuuksia ja menettelyjä.
4) Sopimuspuolet voivat vaatia toisten sopimuspuolten kansalaisia
ilmoittamaan alueella olemisestaan.
3 artikla
Perheenjäsenet
1) Sopimuspuolen kansalaisen, jolla on oleskeluoikeus, perheenjäsenillä
on oikeus tulla asumaan hänen luokseen. Palkkatyöntekijällä on voitava olla
perheensä käyttöön asunto, joka täyttää ne vaatimukset, joita pidetään
normaaleina sen alueen kotimaisten työntekijöiden asumisessa, jossa
työntekijä on työssä ilman, että tämä määräys johtaa kansallisten
työntekijöiden ja muista sopimuspuolista lähtöisin olevien työntekijöiden
väliseen syrjintään.
2) Kansalaisuudesta riippumatta perheenjäseninä pidetään:
a) sopimuspuolen kansalaisen aviopuolisoa ja puolisoiden alle 21-
vuotiaita tai huollettavia jälkeläisiä;
b) sopimuspuolen kansalaisen ja hänen aviopuolisonsa huollettavina
olevia sukulaisia ylenevässä polvessa;
c) opiskelijan puolisoa ja huollettavia jälkeläisiä.
Sopimuspuolet helpottavat sellaisten perheenjäsenten maahanpääsyä, joita
ei ole mainittu tämän kohdan a, b tai c alakohdassa, mutta jotka ovat
sopimuspuolen kansalaisen huollettavia tai jotka asuvat lähtömaassa hänen
taloudessaan.
3) Oleskeluluvan myöntämiseksi sopimuspuolen kansalaisen
perheenjäsenille sopimuspuolet voivat vaatia ainoastaan seuraavien
asiakirjojen esittämistä:
a) maahantuloasiakirja;
b) sen valtion toimivaltaisen viranomaisen antama sukulaisuussuhteen
osoittava asiakirja, josta henkilö on peräisin tai josta hän tulee;
c) huollettavien henkilöiden osalta alkuperä- tai tulovaltion
toimivaltaisen viranomaisen antama asiakirja, joka osoittaa heidän olevan 1
kohdassa tarkoitetun henkilön huollettavia tai mainitussa valtiossa asuneen
hänen taloudessaan.
4) Perheenjäsenelle myönnetty oleskelulupa on voimassa yhtä kauan
kuin hänen huoltajansa lupa.
5) Henkilön, jolla on oleskeluoikeus, puolisolla ja alle 21-vuotiailla tai
huollettavilla lapsilla on kansalaisuudesta riippumatta oikeus ryhtyä
harjoittamaan taloudellista toimintaa.
6) Jos sopimuspuolen kansalainen harjoittaa tai ei harjoita tai on
harjoittanut taloudellista toimintaa toisen sopimuspuolen alueella, on hänen
kyseisen sopimuspuolen alueella asuvilla lapsillaan oikeus osallistua
peruskoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen ja ammatilliseen
koulutukseen samoin edellytyksin kuin vastaanottavan valtion kansalaisilla.
Sopimuspuolet tukevat toimenpiteitä, joilla pyritään turvaamaan näille
lapsille parhaat mahdolliset edellytykset osallistua tähän opetukseen.
4 artikla
Maahanjäämisoikeus
1) Sopimuspuolen kansalaisilla ja heidän perheenjäsenillään on oikeus
jäädä toisen sopimuspuolen alueelle taloudellisen toiminnan harjoittamisen
loppumisen jälkeen.
2) Tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti viitataan asetukseen
(ETY) N:o 1251/70 (EYVL L 142, 1970, s. 24)1 ja direktiiviin 75/34/ETY
(EYVL L 14, 1975, s. 10)1.
5 artikla
Yleinen järjestys
1) Tämän sopimuksen määräyksillä myönnettyjä oikeuksia voidaan
rajoittaa ainoastaan yleiseen järjestykseen, turvallisuuteen ja
kansanterveyteen perustuvilla toimenpiteillä.
2) Tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti viitataan direktiiviin
64/221/ETY (EYVL L 56, 1964, s. 850)2, direktiiviin 72/194/ETY (EYVL
L 121, 1972, s. 32)2 ja direktiiviin 75/35/ETY (EYVL L 14, 1975, s. 10)2.
II. PALKKATYÖNTEKIJÄT
6 artikla
Oleskelun sääntely
1) Palkkatyöntekijälle, joka on sopimuspuolen kansalainen, jäljempänä
'palkkatyöntekijä', ja joka on vastaanottavassa valtiossa toimivan
työnantajan palveluksessa vähintään yhden vuoden, myönnetään
oleskelulupa, joka on voimassa vähintään viisi vuotta sen
myöntämispäivästä. Luvan voimassaoloa jatketaan ilman eri toimenpiteitä
vähintään viiden vuoden pituisella ajanjaksolla. Kun oleskelulupa
uudistetaan ensimmäisen kerran, oleskeluaikaa voidaan rajoittaa, ei
kuitenkaan lyhyemmäksi ajaksi kuin yhdeksi vuodeksi, jos luvan haltija on
itsestään riippumattomasta syystä ollut työttömänä yhtäjaksoisesti yli 12
kuukautta.
1 Sellaisena kuin se on voimassa sopimuksen allekirjoituspäivänä.
2 Sellaisena kuin se on voimassa sopimuksen allekirjoituspäivänä.
2) Palkkatyöntekijä, joka on vastaanottavassa valtiossa toimivan
työnantajan palveluksessa yli kolme kuukautta mutta alle yhden vuoden, saa
oleskeluluvan, jonka voimassaolo vastaa työsopimukseen merkittyä
palvelussuhteen kestoa.
Palkkatyöntekijä, jonka työssäoloaika on enintään kolme kuukautta, ei
tarvitse oleskelulupaa.
3) Oleskeluluvan myöntämiseksi sopimuspuolet voivat vaatia
työntekijältä ainoastaan seuraavien asiakirjojen esittämistä:
a) maahantuloasiakirja;
b) työnantajalta saatu vahvistus työhönotosta tai todistus työssäolosta.
4) Oleskelulupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko alueella.
5) Kuutta peräkkäistä kuukautta lyhyemmät muualla asumisen jaksot
sekä asevelvollisuuden suorittamisesta johtuva poissaolo eivät vaikuta
oleskeluluvan voimassaoloon.
6) Voimassaolevaa oleskelulupaa ei saa peruuttaa työntekijältä
pelkästään siitä syystä, että hän sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan
tilapäisen työkyvyttömyyden vuoksi ei enää ole työssä, tai että hän itsestään
riippumattomasta syystä on työttömänä, ja kun toimivaltainen
työnvälitysviranomainen asianmukaisesti vahvistaa tämän.
7) Oleskeluluvan saamista koskevien muodollisuuksien täyttäminen ei
saa olla esteenä sille, että hakija aloittaa välittömästi sopimukseen
perustuvan työn tekemisen.
7 artikla
Palkkatyötä tekevät rajatyöntekijät
1) Palkkatyötä tekevällä rajatyöntekijällä tarkoitetaan sopimuspuolen
kansalaista, joka asuu yhden sopimuspuolen alueella ja on palkkatyössä
toisen sopimuspuolen alueella palaten kotipaikkaansa säännönmukaisesti
päivittäin tai vähintään kerran viikossa.
2) Rajatyöntekijät eivät tarvitse oleskelulupaa.
Työskentelyvaltion toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin antaa
palkkatyötä tekevälle rajatyöntekijälle vähintään viisi vuotta voimassa
olevan tai jos työskentelyaika on pidempi kuin kolme kuukautta mutta
lyhyempi kuin yksi vuosi, työskentelyajan voimassa olevan erityisluvan.
Lupaa jatketaan vähintään viidellä vuodella, jos rajatyöntekijä esittää
todisteet taloudellisen toiminnan harjoittamisesta.
3) Erityislupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko alueella.
8 artikla
Ammatillinen ja maantieteellinen liikkuvuus
1) Palkkatyöntekijöillä on oikeus ammatilliseen ja maantieteelliseen
liikkuvuuteen vastaanottavan valtion koko alueella.
2) Ammatilliseen liikkuvuuteen kuuluu työnantajan, työpaikan ja
ammatin vaihto sekä siirtyminen palkkatyöstä itsenäiseksi
ammatinharjoittajaksi. Maantieteelliseen liikkuvuuteen kuuluu työ- ja
oleskelupaikkakunnan vaihto.
9 artikla
Yhdenvertainen kohtelu
1) Sopimuspuolen kansalaista ei palkkatyöntekijänä saa
kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen sopimuspuolen alueella kotimaisiin
palkkatyöntekijöihin verrattuna eri asemaan työ- ja palvelussuhteen ehtojen
suhteen erityisesti palkkauksen, irtisanomisen ja työttömyyden sattuessa
saman alan työhön paluun tai uudelleen työllistämisen osalta.
2) Palkkatyöntekijä ja tämän liitteen 3 artiklassa tarkoitetut hänen
perheensä jäsenet saavat samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin
kotimaiset työntekijät ja heidän perheenjäsenensä.
3) Hänellä on sama oikeus ja yhtäläiset edellytykset kuin kotimaisilla
palkkatyöntekijöillä osallistua koulutukseen ammatillisissa oppilaitoksissa
sekä uudelleen- ja jatkokoulutuskeskuksissa.
4) Työehtosopimuksen tai yksilöä koskevan sopimuksen määräys taikka
muu työehtojen sääntelyä koskeva määräys, joka koskee työn saantia, työtä,
palkkausta ja muita työehtoja sekä irtisanomista on mitätön sikäli kuin siinä
säädetään tai sallitaan edellytyksiä, jotka asettavat ulkomaiset työntekijät,
jotka ovat sopimuspuolten kansalaisia, työntekijöinä eriarvoiseen asemaan.
5) Palkkatyöntekijällä, joka on sopimuspuolen kansalainen ja työssä
toisen sopimuspuolen alueella, on oltava yhtäläinen oikeus
ammattiyhdistysten jäsenyyteen ja siihen kuuluvien oikeuksien
käyttämiseen, mukaan lukien äänioikeus ja pääsy ammattiyhdistysten
hallinto- tai johtotehtäviin; häneltä voidaan kuitenkin evätä osallistuminen
julkisoikeudellisten elinten hallintoon sekä julkisoikeudellisesti säädetyn
tehtävän hoitaminen. Hänellä on oltava vaalikelpoisuus yrityksen
palkkatyöntekijöitä edustaviin elimiin.
Tämän artiklan säännöksillä ei vaikuteta niihin lakeihin tai asetuksiin, joilla
vastaanottavassa valtiossa myönnetään toisen sopimuspuolen
palkkatyöntekijöille laajemmat oikeudet.
6) Sopimuspuolen palkkatyöntekijällä, joka on työssä toisen
sopimuspuolen alueella, on asumisen suhteen oltava samat oikeudet ja edut
kuin kotimaisilla työntekijöillä, mukaan lukien omistusoikeuden saaminen
hänen tarvitsemaansa asuntoon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän
liitteen 26 artiklan määräysten soveltamista.
Kyseinen työntekijä voi sillä alueella, jossa hän on työssä, samoin oikeuksin
kuin kotimaiset työntekijät ilmoittautua asunnonhakijoiden luetteloon, jos
sellainen on, ja saada siitä johtuvat oikeudet ja edut.
Lähtövaltioon jääneen työntekijän perheen katsotaan tässä suhteessa asuvan
mainitulla alueella, jos kotimaisiin työntekijöihin sovelletaan samanlaista
oletusta.
10 artikla
Työ julkishallinnossa
Palkkatyötä tekevältä sopimuspuolen kansalaiselta voidaan evätä oikeus
harjoittaa julkishallinnon tointa, joka liittyy julkisen vallan käyttöön ja
jonka tarkoituksena on turvata valtion tai muiden julkisyhteisöjen yleinen
etu.
11 artikla
Yhteistyö työpaikkojen välityksen alalla
Sopimuspuolet toimivat yhteistyössä EURES-verkostossa (European
Employment Services) erityisesti avointen työpaikkojen ja työhakemusten
välittämiseksi ja tasapainon aikaansaamiseksi työmarkkinoilla sekä
työmarkkinoiden tilannetta ja elin- ja työoloja koskevien tietojen
vaihtamiseksi.
III. ITSENÄISET AMMATINHARJOITTAJAT
12 artikla
Oleskelun sääntely
1) Sopimuspuolen kansalaiselle, joka haluaa sijoittautua toisen
sopimuspuolen alueelle harjoittaakseen siellä itsenäistä ammattia
(jäljempänä 'itsenäinen ammatinharjoittaja'), myönnetään oleskelulupa,
joka on voimassa vähintään viisi vuotta sen myöntämisestä, jos hän esittää
kansallisille toimivaltaisille viranomaisille todisteen siitä, että hän on
sijoittautunut tai sijoittautuu tätä tarkoitusta varten.
2) Oleskelulupaa jatketaan ilman eri toimenpiteitä vähintään viidellä
vuodella, jos itsenäinen ammatinharjoittaja esittää kansallisille
toimivaltaisille viranomaisille todisteen sellaisen taloudellisen toiminnan
harjoittamisesta, joka ei ole palkkatyötä.
3) Oleskeluluvan myöntämiseksi sopimuspuolet voivat vaatia
itsenäiseltä ammatinharjoittajalta ainoastaan seuraavien asiakirjojen
esittämistä:
a) maahantuloasiakirja;
b) edellä 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu todiste.
4) Oleskelulupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko alueella.
5) Kuutta peräkkäistä kuukautta lyhyemmät muualla asumisen jaksot
sekä asevelvollisuuden suorittamisesta johtuva poissaolo eivät vaikuta
oleskeluluvan voimassaoloon.
6) Voimassaolevaa oleskelulupaa ei saa peruuttaa 1 kohdassa
tarkoitetuilta henkilöiltä pelkästään siitä syystä, että he sairaudesta tai
tapaturmasta johtuvan tilapäisen työkyvyttömyyden vuoksi eivät enää ole
työssä.
13 artikla
Itsenäistä ammattia harjoittavat rajatyöntekijät
1) Itsenäistä ammattia harjoittavalla rajatyöntekijällä tarkoitetaan
sopimuspuolen kansalaista, joka asuu yhden sopimuspuolen alueella ja
harjoittaa itsenäistä ammattia toisen sopimuspuolen alueella palaten
kotipaikkaansa säännönmukaisesti päivittäin tai vähintään kerran viikossa.
2) Itsenäistä ammattia harjoittavat rajatyöntekijät eivät tarvitse
oleskelulupaa.
Kyseisen valtion toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin antaa itsenäistä
ammattia harjoittavalle rajatyöntekijälle vähintään viisi vuotta voimassa
olevan erityisluvan, jos hän esittää kansallisille toimivaltaisille
viranomaisille todisteen siitä, että hän harjoittaa tai aikoo harjoittaa
itsenäistä ammattia. Lupaa jatketaan vähintään viidellä vuodella, jos
rajatyöntekijä esittää todisteen itsenäisen ammatin harjoittamisesta.
3) Erityislupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko alueella.
14 artikla
Ammatillinen ja maantieteellinen liikkuvuus
1) Itsenäisellä ammatinharjoittajalla on oikeus ammatilliseen ja
maantieteelliseen liikkuvuuteen vastaanottavan valtion koko alueella.
2) Ammatilliseen liikkuvuuteen kuuluu ammatin vaihto sekä
siirtyminen itsenäisestä ammatinharjoittajasta palkkatyöntekijäksi.
Maantieteelliseen liikkuvuuteen kuuluu työ- ja oleskelupaikkakunnan
vaihto.
15 artikla
Yhdenvertainen kohtelu
1) Itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymisen ja itsenäisenä
ammatinharjoittajana toimimisen osalta itsenäiselle ammatinharjoittajalle
myönnetään vastaanottavassa valtiossa yhtä edullinen kohtelu kuin sen
omille kansalaisille myönnetty kohtelu.
2) Tämän liitteen 9 artiklan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin tässä
luvussa tarkoitettuihin itsenäisiin ammatinharjoittajiin.
16 artikla
Julkisen vallan käyttö
Itsenäiseltä ammatinharjoittajalta voidaan evätä oikeus harjoittaa tointa,
jossa osallistutaan edes tilapäisesti julkisen vallan käyttöön.
IV. PALVELUJEN TARJOAMINEN
17 artikla
Palvelujen tarjoajat
Tämän sopimuksen 5 artiklan nojalla kielletään palvelujen tarjoamisen
osalta:
a) kaikki sellaisia sopimuspuolen alueella tarjottavia rajanylittäviä
palveluja koskevat rajoitukset, joiden tarjoaminen kestää enintään 90
tosiasiallista työpäivää kalenterivuoden aikana;
b) kaikki tämän sopimuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun
maahantuloon ja oleskeluun liittyvät rajoitukset, jotka koskevat:
i) Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden tai Sveitsin kansalaisia, jotka
tarjoavat palveluja ja ovat sijoittautuneet jonkun muun sopimuspuolen kuin
sen sopimuspuolen alueelle, jossa palvelujen vastaanottaja sijaitsee,
ii) sopimuspuolen tavanmukaisille työmarkkinoille yhdentyneitä
palvelujen tarjoajan palkkatyöntekijöitä, kansalaisuudesta riippumatta, jotka
on lähetetty toisen sopimuspuolen alueelle palveluja tarjoamaan, sanotun
kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan määräyksiä.
18 artikla
Tämän liitteen 17 artiklan määräyksiä sovelletaan yrityksiin, jotka on
perustettu jonkun Euroopan yhteisön jäsenvaltion tai Sveitsin lainsäädännön
mukaisesti ja joiden sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai
päätoimipaikka sijaitsee sopimuspuolen alueella.
19 artikla
Palvelujen tarjoaja, jolla on oikeus tai jolle on annettu lupa tarjota palveluja,
voi palvelujensa tarjoamiseksi harjoittaa toimintaansa väliaikaisesti
valtiossa, jossa palvelut tarjotaan, samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion
omat kansalaiset tämän liitteen ja liitteiden II ja III määräysten mukaisesti.
20 artikla
1) Tämän liitteen 17 artiklan b alakohdassa tarkoitetut henkilöt, joilla on
oikeus tarjota palveluja, eivät tarvitse oleskelulupaa enintään 90 päivää
kestävää oleskelua varten. Edellä 1 artiklassa tarkoitetut mainittujen
henkilöiden maahantuloasiakirjat kattavat heidän oleskelunsa.
2) Tämän liitteen 17 artiklan b alakohdassa tarkoitetuille henkilöille,
joilla on oikeus tarjota palveluja, joiden tarjoaminen kestää yli 90 päivää tai
joille on myönnetty lupa tähän, myönnetään tämän oikeuden
vahvistamiseksi palvelujen tarjoamisen pituuden kattava oleskelulupa.
3) Oleskeluoikeus on voimassa Euroopan yhteisön kyseisen jäsenvaltion
tai Sveitsin koko alueella.
4) Oleskeluluvan myöntämiseksi sopimuspuolet voivat vaatia tämän
liitteen 17 artiklan b alakohdassa tarkoitetuilta henkilöiltä ainoastaan:
a) maahantuloasiakirjan;
b) todisteen palvelujen tarjoamisesta tai aikeesta tarjota niitä.
21 artikla
1) Tämän liitteen 17 artiklan a alakohdassa tarkoitettu palvelujen
keskeytymätön tai peräkkäinen tarjoaminen saa kestää enintään 90
tosiasiallista työpäivää kalenterivuoden aikana.
2) Mitä 1 kohdassa määrätään, ei rajoita palvelujen tarjoajan
lainsäädännön mukaisia velvollisuuksia palvelujen vastaanottajalle annetun
takuun suhteen eikä ylivoimaisen esteen suhteen.
22 artikla
1) Toiminta, joka liittyy julkisen vallan harjoittamiseen kyseisen
sopimuspuolen alueella, ei kuulu edes tilapäisesti tämän liitteen 17 ja 19
artiklan määräysten soveltamisalaan.
2) Tämän liitteen 17 ja 19 artiklan määräykset ja niiden perusteella
toteutetut toimenpiteet eivät estä sellaisten lakien, asetusten ja
hallinnollisten määräysten soveltamista, joissa säädetään palvelujen
tarjoamisen yhteydessä lähetettyjen työntekijöiden työ- ja palvelusolojen
soveltamisesta. Tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti viitataan
palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden
lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996
annettuun direktiiviin 96/71/EY (EYVL L 18, 1997, s. 1)3.
3) Tämän liitteen 17 artiklan ja 19 artiklan määräykset eivät estä tämän
sopimuksen voimaan tullessa kussakin sopimuspuolessa voimassa olevien
sellaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamista, jotka
koskevat:
i) tilapäistä työtä välittävien toimistojen toimintaa ja tilapäisen työn
tekemistä,
ii) rahoituspalveluja, joiden tarjoaminen edellyttää ennalta myönnettävää
lupaa sopimuspuolen alueella ja joiden tarjoamisen edellytyksenä on
kyseisen sopimuspuolen viranomaisten suorittama toiminnan vakauden
valvonta.
4) Tämän liitteen 17 artiklan ja 19 artiklan määräykset eivät estä
sopimuspuolten sellaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten
soveltamista, jotka koskevat enintään 90 tosiasiallisen työpäivän pituista
palvelujen tarjoamista ja jotka ovat perusteltuja yleiseen etuun liittyvistä
pakottavista syistä.
23 artikla
Palvelujen vastaanottaja
1) Tämän sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu palvelujen
vastaanottaja ei tarvitse oleskelulupaa enintään kolmen kuukauden pituista
oleskelua varten. Yli kolmen kuukauden pituista oleskelua varten
palvelujen vastaanottajalle myönnetään palvelujen vastaanottamista varten
niiden tarjoamisen pituinen oleskelulupa. Hänelle voidaan olla myöntämättä
sosiaalietuuksia kyseisen oleskelun aikana.
2) Oleskelulupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko alueella.
3 Sellaisena kuin se on voimassa sopimuksen allekirjoituspäivänä.
V. HENKILÖT, JOTKA EIVÄT HARJOITA TALOUDELLISTA
TOIMINTAA
24 artikla
Oleskelun sääntely
1) Sopimuspuolen kansalaiselle, joka ei harjoita taloudellista toimintaa
asuinvaltiossa ja jolla ei ole oleskeluoikeutta tämän sopimuksen muiden
määräysten perusteella, myönnetään vähintään viisi vuotta voimassa oleva
oleskelulupa, jos hän esittää toimivaltaisille kansallisille viranomaisille
todisteen siitä, että hänellä ja hänen perheenjäsenillään on:
a) riittävästi tuloja ja varoja, niin että he eivät oleskeluaikanaan joudu
turvautumaan sosiaalietuusjärjestelmään;
b) kaikki riskit kattava sairasvakuutus4.
Pitäessään sitä tarpeellisena sopimuspuolet voivat pyytää oleskeluluvan
pätevyyden vahvistamista kahden ensimmäisen vuoden oleskelun jälkeen.
2) Tuloja ja varoja pidetään riittävinä, jos ne ylittävät määrän, jonka
perusteella vastaanottavan valtion omat kansalaiset voivat heidän
tilanteensa ja tarvittaessa heidän perheenjäsentensä tilanne huomioon ottaen
hakea sosiaaliturvaetuuksia. Jos tätä edellytystä ei voida soveltaa,
oleskelulupaa hakevan henkilön tulot ja varat katsotaan riittäväksi, jos ne
ylittävät vastaanottavan valtion maksaman vähimmäiseläkkeen määrän.
3) Henkilöt, jotka ovat sopimuspuolen alueella alle vuoden kestävässä
työsuhteessa voivat oleskella kyseisellä alueella, jos he täyttävät tämän
artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset. Työttömyyskorvauksia, joihin
kyseisillä henkilöillä on oikeus kansallisen lainsäädännön mukaisesti,
tarvittaessa täydennettynä liitteen II määräyksillä, pidetään tämän artiklan
1 kohdan a alakohdan ja 2
4 Sveitsissä sellaisten henkilöiden sairausvakuutuksen, joiden kotipaikka ei ole Sveitsissä,
on katettava myös tapaturma- ja äitiysetuudet.
kohdan määräysten mukaisina tuloina ja varoina.
4) Opiskeluajan voimassa oleva tai yhden vuoden voimassa oleva
oleskelulupa silloin, kun opintojen kesto on pidempi kuin yksi vuosi,
myönnetään jokaiselle opiskelijalle, jolla ei ole oikeutta oleskella toisen
sopimuspuolen alueella tämän sopimuksen muiden määräysten perusteella,
kun opiskelija osoittaa asianomaiselle kansalliselle viranomaiselle
ilmoittamalla tai muulla vähintään vastaavalla opiskelijan valitsemalla
tavalla, että hänellä on riittävät tulot ja varat, niin että hän, hänen puolisonsa
ja huollettavat lapsensa eivät joudu oleskeluaikana turvautumaan
vastaanottavan valtion sosiaalietuusjärjestelmään, edellyttäen että opiskelija
on kirjoittautunut hyväksyttyyn oppilaitokseen osallistuakseen
pääasiallisesti ammatilliseen koulutukseen ja että hänellä on kaikkien
riskien varalta annettu sairausvakuutus. Tällä sopimuksella ei säännellä
mahdollisuutta aloittaa ammatillinen koulutus eikä tässä artiklassa
tarkoitettujen opiskelijoiden toimeentuloa varten myönnettävää tukea.
5) Oleskeluluvan voimassaoloa jatketaan ilman eri toimenpiteitä
vähintään viidellä vuodella, kun sen myöntämisedellytykset täyttyvät
edelleen. Opiskelijan oleskeluluvan voimassaoloa jatketaan vuosittain
jäljellä olevien opintojen keston mukaisesti.
6) Kuutta peräkkäistä kuukautta lyhyemmät muualla asumisen jaksot
sekä asevelvollisuuden suorittamisesta johtuva poissaolo eivät vaikuta
oleskeluluvan voimassaoloon.
7) Oleskelulupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko alueella.
8) Oleskeluoikeus on voimassa niin kauan, kun henkilöt, joille se
myönnetään, täyttävät 1 kohdassa määrätyt edellytykset.
VI. KIINTEÄN OMAISUUDEN
HANKINTA
25 artikla
1) Sopimuspuolen kansalaisella, jolla on oleskeluoikeus ja jonka
pääasiallinen kotipaikka sijaitsee vastaanottavan valtion alueella, on samat
oikeudet hankkia kiinteää omaisuutta kuin kyseisen valtion kansalaisella.
Hän voi milloin tahansa kansallisten sääntöjen mukaisesti valita
vastaanottavan valtion pääasialliseksi kotipaikakseen riippumatta
työsuhteensa kestosta. Lähtö vastaanottavan valtion alueelta ei merkitse
velvollisuutta omaisuuden luovuttamiseen.
2) Sopimuspuolen kansalaisella, jolla on oleskeluoikeus ja jonka
pääasiallinen kotipaikka ei sijaitse vastaanottavan valtion alueella, on samat
oikeudet hankkia kiinteää omaisuutta taloudellisen toiminnan
harjoittamiseksi kuin kyseisen valtion kansalaisella; nämä oikeudet eivät
merkitse velvollisuutta omaisuuden luovuttamiseen vastaanottavan valtion
alueelta poistumisen yhteydessä. Kyseinen henkilö voi saada luvan
toissijaisen kotipaikan tai loma-asunnon hankkimiseen. Kyseisten
henkilöiden osalta tämä sopimus ei vaikuta pääoman sijoittamista taikka
rakentamattomien tonttien tai asuntojen kauppaa koskevien sääntöjen
soveltamiseen.
3) Rajatyöntekijällä on samat oikeudet taloudellisen toiminnan
harjoittamiseksi tarkoitetun kiinteän omaisuuden tai toissijaisen asuinpaikan
hankkimiseen kuin vastaanottavan valtion kansalaisella. Kyseinen henkilö
voi saada luvan loma-asunnon hankkimiseen. Kyseisten henkilöiden osalta
tämä sopimus ei vaikuta pääoman sijoittamista taikka rakentamattomien
tonttien tai asuntojen kauppaa koskevien vastaanottavan valtion sääntöjen
soveltamiseen.
VII. SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET JA SOPIMUKSEN
KEHITTYMINEN
26 artikla
Yleistä
1) Kun tämän sopimuksen 10 artiklassa määrättyjä rajoituksia
sovelletaan, tämän luvun määräyksillä joko täydennetään tämän liitteen
muita määräyksiä tai korvataan ne.
2) Kun tämän sopimuksen 10 artiklassa määrättyjä rajoituksia
sovelletaan, taloudellisen toiminnan harjoittamisen edellytyksenä on
oleskelu- ja/tai työluvan myöntäminen.
27 artikla
Palkkatyöntekijöiden oleskelun sääntely
1) Palkkatyöntekijän, jonka työsopimuksen kesto on alle yksi vuosi,
oleskeluluvan voimassaoloa jatketaan alle 12 kuukauden pituiseen
kokonaiskestoon, jos palkkatyöntekijä esittää kansallisille toimivaltaisille
viranomaisille todisteen siitä, että hän voi harjoittaa taloudellista toimintaa.
Uusi oleskelulupa myönnetään, jos palkkatyöntekijä esittää todisteen siitä,
että hän voi harjoittaa taloudellista toimintaa ja että tämän sopimuksen 10
artiklassa määrätyt määrälliset rajoitukset eivät täyty. Maasta ei tarvitse
poistua kahden työsopimuksen välisenä aikana tämän liitteen 24 artiklan
mukaisesti.
2) Tämän sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna ajanjaksona
sopimuspuoli voi vaatia kirjallisen työsopimuksen tai sopimusehdotuksen
esittämistä ensimmäisen oleskeluluvan myöntämistä varten.
3a) Henkilöillä, joilla on aikaisemmin ollut tilapäisiä työsuhteita
vastaanottavan valtion alueella vähintään 30 kuukauden ajan, on oikeus
ilman eri toimenpiteitä ottaa vastaan kestoltaan rajoittamaton työ5. Taattujen
oleskelulupien määrän mahdollinen loppuminen ei koske heitä.
b Henkilöillä, jotka ovat aikaisemmin olleet vastaanottavan valtion
alueella kausityöntekijöinä vähintään 50 kuukauden pituisena
kokonaisaikana viimeisten 15 vuoden aikana ja jotka eivät täytä
edellytyksiä oleskeluluvan saamiseksi tämän kohdan a alakohdan
määräyksiä noudattaen, on oikeus ilman eri toimenpiteitä ottaa vastaan
kestoltaan rajoittamaton työ.
5 Heihin ei sovelleta kotimaisten työntekijöiden ensisijaisuutta eikä työolosuhteiden ja
palkkauksen tarkistuksia työpaikalla.
28 artikla
Palkkatyötä tekevät rajatyöntekijät
1) Palkkatyötä tekevällä rajatyöntekijällä tarkoitetaan sopimuspuolen
kansalaista, jonka vakituinen kotipaikka on Sveitsin tai sen
naapurivaltioiden raja-alueella ja joka on palkkatyössä toisen
sopimuspuolen raja-alueella palaten pääasialliseen kotipaikkaansa
säännönmukaisesti päivittäin tai vähintään kerran viikossa. Tässä
sopimuksessa tarkoitettuja raja-alueita ovat alueet, jotka määritellään
Sveitsin ja sen naapurivaltioiden välisissä raja-alueella liikkuvuutta
koskevissa sopimuksissa.
2) Erityislupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko raja-alueella.
29 artikla
Palkkatyöntekijöiden paluuoikeus
1) Palkkatyöntekijälle, jolla on ollut tämän sopimuksen tullessa
voimaan vähintään yhden vuoden voimassa ollut oleskelulupa ja joka on
poistunut vastaanottavasta maasta, on etuoikeus uuteen kiintiön mukaiseen
oleskelulupaan hänen lähtöään seuraavien kuuden vuoden aikana, jos hän
esittää todisteen siitä, että hän voi harjoittaa taloudellista toimintaa.
2) Rajatyöntekijällä on oikeus saada uusi erityislupa edellisen kolmen
vuoden yhtäjaksoisen toiminnan päättymistä seuraavien kuuden vuoden
aikana, jollei palkka- ja työehtojen tarkastuksesta muuta johdu hänen
ollessaan palkkatyöntekijä, tämän sopimuksen voimaantuloa seuraavien
kahden vuoden ajan ja jos hän esittää kansallisille toimivaltaisille
viranomaisille todisteen siitä, että hän voi harjoittaa taloudellista toimintaa.
3) Nuorilla, jotka ovat poistuneet sopimuspuolen alueelta oleskelleensa
siellä vähintään viisi vuotta ennen 21 vuoden ikää, on oikeus neljän vuoden
määräajan kuluessa palata sinne ja harjoittaa siellä taloudellista toimintaa.
30 artikla
Palkkatyöntekijöiden maantieteellinen ja ammatillinen liikkuvuus
1) Palkkatyöntekijällä, jolla on vähintään yhden vuoden voimassa oleva
oleskelulupa, on oikeus ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen
työn alkamista seuraavien 12 kuukauden aikana ja hän voi siirtyä
palkkatyöntekijästä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi tämän sopimuksen
10 artiklan määräysten mukaisesti.
2) Palkkatyötä tekeville rajatyöntekijöille myönnetyillä erityisluvilla
annetaan oikeus ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen Sveitsin
tai sen naapurivaltioiden raja-alueella.
31 artikla
Itsenäisten ammatinharjoittajien oleskelun sääntely
Sopimuspuolen kansalaiselle, joka haluaa sijoittautua toisen sopimuspuolen
alueelle toimiakseen itsenäisenä ammatinharjoittajana (jäljempänä
'itsenäinen ammatinharjoittaja'), myönnetään kuusi kuukautta voimassa
oleva oleskelulupa. Hänelle myönnetään vähintään viisi vuotta voimassa
oleva oleskelulupa, jos hän esittää ennen kuuden kuukauden pituisen
ajanjakson päättymistä kansallisille toimivaltaisille viranomaisille todisteen
siitä, että hän toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana. Tätä kuuden
kuukauden pituista ajanjaksoa voidaan tarvittaessa jatkaa enintään kahdella
kuukaudella, jos hänellä on todelliset mahdollisuudet kyseisen todisteen
esittämiseen.
32 artikla
Itsenäistä ammattia harjoittavat rajatyöntekijät
1) Itsenäistä ammattia harjoittavalla rajatyöntekijällä tarkoitetaan
sopimuspuolen kansalaista, jonka vakituinen kotipaikka on Sveitsin tai sen
naapurivaltioiden raja-alueella ja joka on muussa kuin palkkatyössä toisen
sopimuspuolen raja-alueella palaten pääasialliseen kotipaikkaansa
säännönmukaisesti päivittäin tai vähintään kerran viikossa. Tässä
sopimuksessa tarkoitettuja raja-alueita ovat alueet, jotka määritellään
Sveitsin ja sen naapurivaltioiden välisissä raja-alueella liikkuvuutta
koskevissa sopimuksissa.
2) Sopimuspuolen kansalaiselle, joka haluaa toimia itsenäistä ammattia
harjoittavana rajatyöntekijänä Sveitsin tai sen naapurivaltioiden raja-
alueella, myönnetään kuusi kuukautta voimassa oleva alustava erityislupa.
Hänelle myönnetään vähintään viisi vuotta voimassa oleva erityislupa, jos
hän esittää ennen kuuden kuukauden pituisen ajanjakson päättymistä
kansallisille toimivaltaisille viranomaisille todisteen siitä, että hän toimii
itsenäisenä ammatinharjoittajana. Tätä kuuden kuukauden pituista
ajanjaksoa voidaan tarvittaessa jatkaa enintään kahdella kuukaudella, jos
hänellä on todelliset mahdollisuudet kyseisen todisteen esittämiseen.
3) Erityislupa on voimassa sen myöntäneen valtion koko raja-alueella.
33 artikla
Itsenäisten ammatinharjoittajien paluuoikeus
1) Itsenäiselle ammatinharjoittajalle, jolla on ollut vähintään viiden
vuoden pituinen oleskelulupa ja joka on poistunut vastaanottavasta
valtiosta, on oikeus saada uusi oleskelulupa hänen lähtöään seuraavien
kuuden vuoden aikana, jos hän on jo työskennellyt vastaanottavassa
valtiossa yhtäjaksoisesti kolmen vuoden ajan ja jos hän esittää kansallisille
toimivaltaisille viranomaisille todisteen siitä, että hän voi harjoittaa
taloudellista toimintaa.
2) Itsenäistä ammattia harjoittavalla rajatyöntekijällä on oikeus saada
uusi erityislupa edellisen neljän vuoden yhtäjaksoisen toiminnan
päättymistä seuraavien kuuden vuoden aikana, jos hän esittää kansallisille
toimivaltaisille viranomaisille todisteen siitä, että hän voi harjoittaa
taloudellista toimintaa.
3) Nuorilla, jotka ovat poistuneet sopimuspuolen alueelta oleskeltuaan
siellä vähintään viisi vuotta ennen 21 vuoden ikää, on oikeus neljän vuoden
määräajan kuluessa palata sinne ja harjoittaa siellä taloudellista toimintaa.
34 artikla
Itsenäistä ammattia harjoittavien työntekijöiden maantieteellinen ja
ammatillinen liikkuvuus
Itsenäistä ammattia harjoittaville rajatyöntekijöille myönnetyillä
erityisluvilla annetaan oikeus ammatilliseen ja maantieteelliseen
liikkuvuuteen Sveitsin tai sen naapurivaltioiden raja-alueilla. Kuusi
kuukautta voimassa olevilla alustavilla oleskeluluvilla (rajatyöntekijät:
erityisluvilla) annetaan oikeus ainoastaan maantieteelliseen liikkuvuuteen
LIITE II
SOSIAALITURVAJÄRJESTELMIEN YHTEENSOVITTAMINEN
1 artikla
(1) Sopimuspuolet sopivat, että ne soveltavat keskenään
sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen alalla yhteisön säädöksiä
joihin viitataan, sellaisina kuin ne ovat voimassa tämän sopimuksen
allekirjoittamispäivänä ja tässä liitteessä olevassa A osassa mukautettuina,
tai niitä vastaavia sääntöjä.
(2) Käsitteellä 'jäsenvaltio(t)', joka esiintyy tässä liitteessä olevassa A
osassa mainituissa säädöksissä, tarkoitetaan yhteisön säädösten piiriin
kuuluvien valtioiden lisäksi myös Sveitsiä.
2 artikla
(1) Soveltaessaan tätä liitettä sopimuspuolet ottavat huomioon yhteisön
säädökset, joihin viitataan tässä liitteessä olevassa B osassa, sellaisina kuin
ne ovat muutettuina.
(2) Soveltaessaan tätä liitettä sopimuspuolet ottavat huomioon yhteisön
säädökset, joihin viitataan tässä liitteessä olevassa C osassa.
3 artikla
(1) Järjestelmästä, jota sovelletaan sellaisten palkattujen yhteisön
työntekijöiden työttömyysvakuutukseen, joilla on alle vuoden mittainen
Sveitsin oleskelulupa, määrätään tämän liitteen lisäpöytäkirjassa.
(2) Lisäpöytäkirja on erottamaton osa liitettä.
A OSA: SÄÄDÖKSET JOIHIN VIITATAAN
1. 371 R 140866 Neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, annettu 14
päivänä kesä-
6 Nykyiset säädökset sellaisina kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltiot niitä soveltavat
tämän sopimuksen allekirjoitushetkellä:
Periaatteita, jotka koskevat työttömyyskorvausten saamisoikeuden yhteenlaskemista ja
korvausten maksamista siinä valtiossa, jossa henkilö oli viimeksi töissä, sovelletaan kaiken
pituisiin työssäolojaksoihin.
Henkilöt, joiden työsuhde jäsenvaltion alueella on ollut vuotta lyhyempi, voivat oleskella
jäsenvaltiossa työsuhteen päätyttyä kohtuullisen ajanjakson etsiäkseen uutta työtä. Tämä
ajanjakso voi olla kuusi kuukautta, minkä aikana työttömäksi jäänyt henkilö voi ottaa selvää
ammattitaitoaan vastaavista vapaista työpaikoista ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin
löytääkseen sopivan työpaikan. Työttömäksi jäänyt voi oleskella maassa työn päätyttyä myös
siinä tapauksessa, että hänellä tai hänen perheellään on riittävästi varoja, jottei hänen tarvitse
turvautua sosiaaliavustuksiin oleskelunsa aikana, sekä kaikki riskit kattava sairausvakuutus.
Työttömyyskorvaukset, joihin työttömäksi jääneellä on oikeus kansallisen lainsäädännön
sekä mahdollisesti yhteenlaskemista koskevien sääntöjen mukaan, katsotaan tällaisiksi
varoiksi. Riittäviksi taloudellisiksi varoiksi katsotaan määrä, joka ylittää sen määrän, jonka
perusteella kansalaisilla henkilökohtaisen tilanteensa sekä heidän perheidensä tilanteen
mukaan on mahdollisuus hakea sosiaaliavustusta. Jos tätä edellytystä ei voida soveltaa,
hakijan taloudelliset varat katsotaan riittäviksi, jos ne ovat suuremmat kuin vastaanottavan
valtion maksama vähimmäiseläke.
Kausityöntekijä voi käyttää oikeuttaan työttömyyskorvaukseen siinä valtiossa, jossa hän oli
viimeksi työssä, riippumatta kauden ajankohdasta. Kausityöntekijä voi oleskella valtiossa
työsuhteen päätyttyä, jos hän täyttää edellisessä kohdassa mainitut edellytykset. Jos hän
tarjoutuu oleskeluvaltionsa työmarkkinoiden käytettäväksi, hän saa kyseisen valtion
työttömyyskorvaukset asetuksen (ETY) N:o 1408/71 71 artiklan mukaisesti.
Rajatyöntekijä voi ilmoittautua oleskeluvaltionsa työmarkkinoiden käytettäväksi tai sen
valtion työmarkkinoiden käytettäväksi, jossa hän oli viimeksi työssä, jos hänellä on
henkilökohtaisten ja ammatillisten suhteidensa vuoksi paremmat mahdollisuudet löytää työtä
sieltä. Hän saa työttömyyskorvausta siinä valtiossa, jonka työmarkkinoiden käytettäväksi hän
ilmoittautuu.
kuuta 1971, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella
liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja
heidän perheenjäseniinsä
sellaisena kuin se on ajan tasalle saatettuna seuraavilla asetuksilla:
397 R 118: Neuvoston asetus (EY) N:o 118/97, annettu 2 päivänä
joulukuuta 1996 (EYVL L 28, 30.1.1997, s. 1), sosiaaliturvajärjestelmien
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin,
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72
muuttamisesta ja saattamisesta ajan tasalle
397 R 1290: Neuvoston asetus (EY) N:o 1290/97, annettu 27 päivänä
kesäkuuta 1997 (EYVL L 176, 4.7.1998, s.1), sosiaaliturvajärjestelmän
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin,
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täy-
täntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72
muuttamisesta
398 R 1223: Neuvoston asetus (EY) N:o 1223/98, annettu 4 päivänä
kesäkuuta 1998, (EYVL L 168, 13.6.1998, s. 1) sosiaaliturvajärjestelmän
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin,
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72
muuttamisesta
398 R 1606: Neuvoston asetus (EY) N:o 1606/98, annettu 29 päivänä
kesäkuuta 1998, (EYVL L 209, 25.7.1998, s.1) sosiaaliturvajärjestelmien
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin,
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muut-
tamisesta niiden soveltamisalan ulottamiseksi koskemaan virkamiesten eri-
tyisjärjestelmiä.
399 R 307: Neuvoston asetus (EY) N:o 307/1999, annettu 8 päivänä
helmikuuta 1999 (EYVL L 38, 12.2.1999 S. 1), sosiaaliturvajärjestelmien
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin,
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72
muuttamisesta niiden soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan
opiskelijoita.
Tätä sopimusta sovellettaessa asetusta koskevat seuraavat
mukautukset:
a) 95 a artiklaa ei sovelleta;
b) 95 b artiklaa ei sovelleta;
c) täydennetään liitteessä I olevaa I jaksoa seuraavasti:
Sveitsi
Jos sveitsiläinen laitos on toimivaltainen laitos terveydenhuoltoetuuksien
myöntämistä varten asetuksen III osaston 1 luvun mukaisesti:
asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti palkattuina
työntekijöinä pidetään kaikkia niitä, jotka ovat palkattuja työntekijöitä
vanhuusvakuutuksia ja jälkeenjääneiden vakuutuksia koskevan liittovaltion
lainsäädännön mukaisesti,
asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti muina kuin
palkattuina työntekijöinä pidetään kaikkia niitä, jotka ovat muita kuin
palkattuja työntekijöitä vanhuusvakuutuksia ja jälkeenjääneiden
vakuutuksia koskevan liittovaltion lainsäädännön mukaisesti;
d) täydennetään liitteessä I olevaa II jaksoa seuraavasti:
Sveitsi
Luontoisetuuksia koskevan oikeuden määrittämiseksi asetuksen III osaston
1 luvun mukaisesti 'perheenjäsenellä' tarkoitetaan puolisoa sekä alle 18-
vuotiaita lapsia ja alle 25-vuotiaita lapsia, jotka käyvät koulua, opiskelevat
tai suorittavat harjoittelua.;
e) täydennetään liitteessä II olevaa I jaksoa seuraavasti:
Sveitsi
Perheavustukset itsenäisille ammatinharjoittajille myönnetään
asianmukaisen kantoneitten lainsäädännön mukaisesti (Graubünden, Luzern
ja Sankt Gallen).;
f) täydennetään liitteessä II olevaa II jaksoa seuraavasti:
Sveitsi
Syntymä- ja adoptioavustukset myönnetään perhe-etuuksia koskevan
kantoneitten lainsäädännön mukaisesti (Fribourg, Geneve, Jura, Luzern,
Neuchâtel, Schaffhausen, Schwyz, Solothurn, Uri, Valais, Vaud).;
g) täydennetään liitteessä II olevaa III jaksoa seuraavasti:
Sveitsi
Ei mitään.;
h) täydennetään liitettä II a seuraavasti:
Sveitsi
a) Lisäetuudet (Lisäetuuksia koskeva liittovaltion laki, annettu 19 päivänä
maaliskuuta 1965), ja niiden kaltaiset etuudet, joista säädetään kantoneitten
lainsäädännössä
b) Eläkkeet työkyvyttömyysvakuutuksen nojalla vakavissa tapauksissa (cas
pénibles) (Työkyvyttömyysvakuutuksista 19 päivänä kesäkuuta 1959
annetun liittovaltion lain 28 artiklan 1 a kohta, sellaisena kuin se on
muutettuna 7 päivänä lokakuuta 1994)
c) Kantoneitten lainsäädännössä säädetyt työttömille myönnettävät erilaiset
maksuihin perustumattomat etuudet.;
i) täydennetään liitteessä III olevaa A osaa seuraavasti:
SaksaSveitsi
a) Sosiaaliturvasta 25 päivänä helmikuuta 1964 tehty sopimus sellaisena
kuin sopimus on muutettuna 9 päivänä syyskuuta 1975 tehdyllä
lisäsopimuksella N:o 1 ja 2 päivänä maaliskuuta 1989 tehdyllä
lisäsopimuksella N:o 2:
i) sopimuksen 4 artiklan 2 kohta kolmannessa valtiossa asuville
henkilöille maksettavien rahaetuuksien osalta,
ii) sopimuksen päätöspöytäkirjan 9 b kohdan 1 kohdan 24 alakohdat,
iii) sopimuksen päätöspöytäkirjan 9 e kohdan 1 kohdan b alakohdan 1, 2
ja 4 virke.
b) Työttömyysvakuutuksia koskeva 20 päivänä lokakuuta 1982 tehty
sopimus, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 22 päivänä joulukuuta
1992 tehdyllä lisäpöytäkirjalla:
i) sopimuksen 7 artiklan 1 kohta,
ii) sopimuksen 8 artiklan 5 kohta. Saksa (Büsingenin alue) osallistuu
Sveitsin lainsäädännön mukaista kantonin maksuosuutta vastaavalla
määrällä kustannuksiin, joita aiheutuu todellisista paikoista, joilla
työllistetään järjestelyn piiriin kuuluvia työntekijöitä
työmarkkinatoimenpitein.
ItävaltaSveitsi
Sosiaaliturvasta 15 päivänä marraskuuta 1967 tehdyn sopimuksen 4 artikla,
sellaisena kuin sopimus on muutettuna 17 päivänä toukokuuta 1973
tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1, 30 päivänä marraskuuta 1977 tehdyllä
lisäsopimuksella N:o 2, 14 päivänä joulukuuta 1987 tehdyllä
lisäsopimuksella N:o 3 ja 11 päivänä joulukuuta 1996 tehdyllä
lisäsopimuksella N:o 4, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille
maksettavien rahaetuuksien osalta.
BelgiaSveitsi
a) Sosiaaliturvasta 24 päivänä syyskuuta 1975 tehdyn sopimuksen 3 artiklan
1 kohta kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien
rahaetuuksien osalta.
b) Kyseisen sopimuksen päätöspöytäkirjan 4 kohta kolmannessa valtiossa
asuville henkilöille maksettavien rahaetuuksien osalta.
TanskaSveitsi
Sosiaaliturvasta 5 päivänä tammikuuta 1983 tehdyn sopimuksen 6 artikla,
sellaisena kuin sopimus on muutettuna 18 päivänä syyskuuta 1985 tehdyllä
lisäsopimuksella N:o 1 ja 11 päivänä huhtikuuta 1996 tehdyllä
lisäsopimuksella N:o 2, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille
maksettavien rahaetuuksien osalta.
EspanjaSveitsi
a) Sosiaaliturvasta 13 päivänä lokakuuta 1969 tehdyn sopimuksen 2 artikla,
sellaisena kuin sopimus on muutettuna 11 päivänä kesäkuuta 1982 tehdyllä
lisäsopimuksella, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien
rahaetuuksien osalta.
b) Kyseisen sopimuksen päätöspöytäkirjan 17 kohta; Espanjan
vakuutusjärjestelmässä tämän säännöksen mukaisesti vakuutettujen
henkilöiden ei tarvitse kuulua Sveitsin sairausvakuutukseen.
SuomiSveitsi
Sosiaaliturvasta 28 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2
kohta.
RanskaSveitsi
Sosiaaliturvasta 3 päivänä heinäkuuta 1975 tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1
kohta kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien
rahaetuuksien osalta.
KreikkaSveitsi
Sosiaaliturvasta 1. kesäkuuta 1973 tehdyn sopimuksen 4 artikla
kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien rahaetuuksien
osalta.
ItaliaSveitsi
a) Sosiaaliturvasta 14 päivänä joulukuuta 1962 tehdyn sopimuksen 3
artiklan toinen virke, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 18 päivänä
joulukuuta 1963 tehdyllä lisäsopimuksella, 4 päivänä heinäkuuta 1969
tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1, 25 päivänä helmikuuta 1974 tehdyllä
lisäpöytäkirjalla ja 2 päivänä huhtikuuta 1980 tehdyllä lisäsopimuksella N:o
2, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien rahaetuuksien
osalta.
b) Kyseisen sopimuksen 9 artiklan 1 kohta.
LuxemburgSveitsi
Sosiaaliturvasta 3 päivänä kesäkuuta 1967 tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2
kohta, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 26 päivänä maaliskuuta 1976
tehdyllä lisäsopimuksella.
AlankomaatSveitsi
Sosiaaliturvasta 27 päivänä toukokuuta 1970 tehdyn sopimuksen 4 artiklan
toinen virke.
PortugaliSveitsi
Sosiaaliturvasta 11 päivänä syyskuuta 1975 tehdyn sopimuksen 3 artiklan
toinen virke sellaisena kuin sopimus on muutettuna 11 päivänä toukokuuta
1994 tehdyllä täydennyksellä kolmannessa valtiossa asuville henkilöille
maksettavien rahaetuuksien osalta.
Yhdistynyt kuningaskuntaSveitsi
Sosiaaliturvasta 21. helmikuuta 1968 tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1 ja 2
kohta kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien
rahaetuuksien osalta.
RuotsiSveitsi
Sosiaaliturvasta 20 päivänä lokakuuta 1978 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2
kohta.;
j) täydennetään liitteessä III olevaa B osaa seuraavasti:
SaksaSveitsi
a) Sosiaaliturvasta 25 päivänä helmikuuta 1964 tehdyn sopimuksen 4
artiklan 2 kohta, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 9 päivänä
syyskuuta 1975 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1 ja 2 päivänä maaliskuuta
1989 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 2, kolmannessa valtiossa asuville
henkilöille maksettavien rahaetuuksien osalta.
b) Työttömyysvakuutuksia koskeva 20 päivänä lokakuuta 1982 tehty
sopimus, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 22 päivänä joulukuuta
1992 tehdyllä lisäpöytäkirjalla:
i) sopimuksen 7 artiklan 1 kohta,
ii) sopimuksen 8 artiklan 5 kohta. Saksa (Büsingenin alue) osallistuu
Sveitsin lainsäädännön mukaista kantonin maksuosuutta vastaavalla
määrällä kustannuksiin, joita aiheutuu todellisista paikoista, joilla
työllistetään järjestelyn piiriin kuuluvia työntekijöitä
työmarkkinatoimenpitein.
ItävaltaSveitsi
Sosiaaliturvasta 15 päivänä marraskuuta 1967 tehdyn sopimuksen 4 artikla,
sellaisena kuin sopimus on muutettuna 17 päivänä toukokuuta 1973
tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1, 30 päivänä marraskuuta 1977 tehdyllä
lisäsopimuksella N:o 2, 14 päivänä joulukuuta 1987 tehdyllä
lisäsopimuksella N:o 3 ja 11 päivänä joulukuuta 1996 tehdyllä
lisäsopimuksella N:o 4, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille
maksettavien rahaetuuksien osalta.
BelgiaSveitsi
a) Sosiaaliturvasta 24 päivänä syyskuuta 1975 tehdyn sopimuksen 3 artiklan
1 kohta kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien
rahaetuuksien osalta.
b) Kyseisen sopimuksen päätöspöytäkirjan 4 kohta kolmannessa valtiossa
asuville henkilöille maksettavien rahaetuuksien osalta.
TanskaSveitsi
Sosiaaliturvasta 5 päivänä tammikuuta 1983 tehdyn sopimuksen 6 artikla,
sellaisena kuin sopimus on muutettuna 18 päivänä syyskuuta 1985 tehdyllä
lisäsopimuksella N:o 1 ja 11 päivänä huhtikuuta 1996 tehdyllä
lisäsopimuksella N:o 2, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille
maksettavien rahaetuuksien osalta.
EspanjaSveitsi
a) Sosiaaliturvasta 13 päivänä lokakuuta 1969 tehdyn sopimuksen 2 artikla,
sellaisena kuin sopimus on muutettuna 11 päivänä kesäkuuta 1982 tehdyllä
lisäsopimuksella, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien
rahaetuuksien osalta.
b) Kyseisen sopimuksen päätöspöytäkirjan 17 kohta; Espanjan
vakuutusjärjestelmässä tämän säännöksen mukaisesti vakuutettujen
henkilöiden ei tarvitse kuulua Sveitsin sairausvakuutukseen.
SuomiSveitsi
Sosiaaliturvasta 28 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2
kohta.
RanskaSveitsi
Sosiaaliturvasta 3 päivänä heinäkuuta 1975 tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1
kohta kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien
rahaetuuksien osalta.
KreikkaSveitsi
Sosiaaliturvasta 1. kesäkuuta 1973 tehdyn sopimuksen 4 artikla
kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien rahaetuuksien
osalta.
ItaliaSveitsi
a) Sosiaaliturvasta 14 päivänä joulukuuta 1962 tehdyn sopimuksen 3
artiklan toinen virke, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 18 päivänä
joulukuuta 1963 tehdyllä lisäsopimuksella, 4 päivänä heinäkuuta 1969
tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1, 25 päivänä helmikuuta 1974 tehdyllä
lisäpöytäkirjalla ja 2 päivänä huhtikuuta 1980 tehdyllä lisäsopimuksella N:o
2, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien rahaetuuksien
osalta.
b) Kyseisen sopimuksen 9 artiklan 1 kohta.
LuxemburgSveitsi
Sosiaaliturvasta 3 päivänä kesäkuuta 1967 tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2
kohta, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 26 päivänä maaliskuuta 1976
tehdyllä lisäsopimuksella.
AlankomaatSveitsi
Sosiaaliturvasta 27 päivänä toukokuuta 1970 tehdyn sopimuksen 4 artiklan
toinen virke.
PortugaliSveitsi
Sosiaaliturvasta 11 päivänä syyskuuta 1975 tehdyn sopimuksen 3 artiklan
toinen virke, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 11 päivänä toukokuuta
1994 tehdyllä täydennyksellä, kolmannessa valtiossa asuville henkilöille
maksettavien rahaetuuksien osalta.
Yhdistynyt kuningaskuntaSveitsi
Sosiaaliturvasta 21. helmikuuta 1968 tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1 ja 2
kohta kolmannessa valtiossa asuville henkilöille maksettavien
rahaetuuksien osalta.
RuotsiSveitsi
Sosiaaliturvasta 20 päivänä lokakuuta 1978 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2
kohta.;
k) täydennetään liitteessä IV olevaa A osaa seuraavasti:
Sveitsi
Ei mitään.;
l) täydennetään liitteessä IV olevaa B osaa seuraavasti:
Sveitsi
Ei mitään.;
m) täydennetään liitteessä IV olevaa C osaa seuraavasti:
Sveitsi
Kaikki perusjärjestelmän vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä ja
jälkeenjääneiden eläkkeitä sekä ammatillisen vakuutusjärjestelmän
vanhuuseläkkeitä koskevat hakemukset.;
n) täydennetään liitteessä IV olevan D osan 2 kohtaa seuraavasti:
Ammatillisista vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden
vakuutuksista 25 päivänä kesäkuuta 1982 annetun liittovaltion lain mukaiset
jälkeenjääneiden eläkkeet ja työkyvyttömyyseläkkeet.;
o) täydennetään liitettä VI seuraavasti:
1. Vanhuusvakuutuksia ja jälkeenjääneiden vakuutuksia koskevan
liittovaltion lain 2 artiklaa sekä työkyvyttömyysvakuutuksia koskevan
liittovaltion lain 1 artiklaa, joissa säädetään muissa kuin tähän sopimukseen
kuuluvissa valtioissa asuvien Sveitsin kansalaisten vapaaehtoisista
vakuutuksista vakuutuslaitoksissa, sovelletaan Sveitsin ulkopuolella asuviin
henkilöihin, jotka ovat sellaisten valtioiden kansalaisia, joihin tätä
sopimusta sovelletaan, sekä näiden valtioiden alueella asuviin pakolaisiin ja
valtiottomiin, jos nämä henkilöt ovat liittyneet vapaaehtoiseen
vakuutusjärjestelmään viimeistään vuoden kuluessa siitä päivästä, kun he
eivät enää ole vakuutettuina Sveitsin vanhuus-, työkyvyttömyys- ja
jälkeenjääneiden vakuutusjärjestelmässä vähintään viisi vuotta
yhtäjaksoisesti jatkuneen vakuutuskauden jälkeen.
2. Kun henkilö ei enää ole vakuutettuna Sveitsin vanhuus-,
työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden vakuutusjärjestelmässä vähintään
viiden vuoden yhtäjaksoisen vakuutuskauden jälkeen, hänellä on oikeus
jatkaa vakuutustaan työnantajan suostumuksella, jos hän työskentelee
sveitsiläisen työnantajan lukuun valtiossa, joka ei kuulu tähän sopimukseen,
ja jos hän hakee tätä kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, kun hänen
vakuutuksensa raukeaa.
3. Sveitsin pakollinen sairausvakuutus ja vapautusmahdollisuudet
a) Seuraavien henkilöiden, jotka eivät asu Sveitsissä, on kuuluttava
Sveitsin pakolliseen sairausvakuutusjärjestelmään:
i) henkilöt, joihin sovelletaan Sveitsin lainsäädäntöä asetuksen II
osaston perusteella,
ii) henkilöt, joiden osalta Sveitsi on toimivaltainen valtio
asetuksen 28, 28 a tai 29 artiklan perusteella,
iii) henkilöt, jotka saavat etuuksia Sveitsin
työttömyysvakuutuksesta,
iv) näiden henkilöiden perheenjäsenet tai Sveitsissä asuvan ja
Sveitsin sairausvakuutuksessa vakuutettuna olevan työntekijän
perheenjäsenet, elleivät kyseiset perheenjäsenet asu jossakin seuraavista
valtioista: Tanska, Espanja, Portugali, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta.
b) Edellä a kohdassa mainitut henkilöt voivat hakemuksesta saada
vapautuksen pakollisesta sairausvakuutuksesta, jos he asuvat jossakin
seuraavassa luetelluista jäsenvaltioista ja todistavat kuuluvansa kyseisen
valtion sairausvakuutusjärjestelmään: Saksa, Itävalta, Suomi, Italia ja a
kohdan iiii kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa Portugali. Hakemus on
tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun velvoite kuulumisesta
Sveitsin vakuutusjärjestelmään alkaa; jos hakemus tehdään tämän
määräajan jälkeen, vakuutus tulee voimaan hakemuksen tekoajankohtana.
4. Henkilöihin, jotka asuvat Saksassa, Itävallassa, Belgiassa tai
Alankomaissa, mutta joilla on Sveitsissä vakuutus sairauden hoitoa varten,
sovelletaan Sveitsissä oleskelun yhteydessä samalla tavoin asetuksen 20
artiklan ensimmäistä ja toista virkettä. Tällaisessa tapauksessa sveitsiläinen
vakuuttaja vastaa kaikista laskutetuista kuluista.
5. Sovellettaessa asetuksen 22, 22 a, 22 b, 22 c, 25 ja 31 artiklaa
sveitsiläinen vakuuttaja vastaa kaikista laskutetuista kuluista.
6. Asuinpaikan vakuutuslaitos palauttaa 4 kohdassa tarkoitetuille henkilöille
sairausvakuutusmaksut asetuksen (ETY) N:o 574/72 93 artiklan mukaisesti.
7. Tähän sopimukseen kuuluvassa valtiossa täyttyneet vakuutuskaudet
päivärahaa varten otetaan huomioon vähentämällä tai nostamalla
mahdollista äitiyslomaan tai sairaslomaan liittyvää päivärahavarantoa, jos
henkilö ottaa vakuutuksen sveitsiläiseltä vakuuttajalta kolmen kuukauden
kuluessa ulkomaisen vakuutuksen päättymisestä.
8. Kaikkia palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka
eivät enää ole vakuutettuina työkyvyttömyysvakuutusta koskevan Sveitsin
lainsäädännön mukaisesti asetuksen III osaston 3 luvun perusteella,
pidetään tähän vakuutukseen kuuluvina tavanomaisen
työkyvyttömyyseläkkeen saamiseksi:
a) vuoden ajan työkyvyttömyyttä edeltäneestä työn keskeytymisestä lukien,
jos työntekijän on täytynyt lopettaa ansiotyönsä Sveitsissä tapaturman tai
sairauden takia ja jos työkyvyttömyys on todettu tässä valtiossa; hänen on
maksettava vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden vakuutuksiin
liittyvät maksut samoin kuin jos hänen kotipaikkansa olisi Sveitsissä,
b) sen kauden ajan, jolloin häneen sovelletaan työkyvyttömyysvakuutuksen
kuntoutustoimenpiteitä ansiotyön keskeydyttyä, hänen on edelleen
maksettava vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden vakuutuksiin
liittyvät maksut,
c) silloin kun a ja b kohtaa ei sovelleta:
i) jos hänet on vakuutettu vanhuus-, työkyvyttömyys- ja
jälkeenjääneiden vakuutuksiin liittyvän lainsäädännön mukaisesti jossakin
toisessa valtiossa, jossa tätä sopimusta sovelletaan, silloin kun vakuutuksen
kohteena oleva riski toteutui työkyvyttömyysvakuutusta koskevan Sveitsin
lainsäädännön mukaisesti tai
ii) jos hänellä on oikeus eläkkeeseen työkyvyttömyys- tai
vanhuusvakuutuksen nojalla jossakin toisessa valtiossa, jossa sopimusta
sovelletaan, tai jos hän saa tällaista eläkettä tai
iii) hän on työkyvytön jonkin sellaisen valtion lainsäädännön mukaan,
jossa sopimusta sovelletaan, ja hänellä on oikeus sairaus- tai
tapaturmavakuutuksesta maksettaviin korvauksiin tässä valtiossa tai jos hän
saa tällaista korvausta tai
iv) hänellä on oikeus työttömyyden vuoksi työttömyysvakuutuksesta
maksettaviin korvauksiin valtiossa, jossa sopimusta sovelletaan, tai jos hän
saa tällaista korvausta tai
v) jos hän on työskennellyt Sveitsissä rajatyöntekijänä ja on suorittanut
maksuja riskin toteutumista välittömästi edeltäneenä kolmena vuotena
Sveitsin lainsäädännön mukaisesti vähintään kahdentoista kuukauden ajan.
9. Mitä 8 kohdan a alakohdassa määrätään, sovelletaan samalla tavoin
sveitsiläiseen työkyvyttömyysvakuutukseen kuuluvien
kuntoutustoimenpiteiden myöntämiseen.;
p) täydennetään liitettä VII seuraavasti:
Itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiminen Sveitsissä ja palkattuna
työntekijänä toimiminen kaikissa muissa valtiossa, joissa sopimusta
sovelletaan.
2. 372 R 0574: Neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72, annettu 21 päivänä
maaliskuuta 1972, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön
alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin
ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY)
N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä
sellaisena kuin se on ajan tasalle saatettuna seuraavilla asetuksilla:
397 R 118: Neuvoston asetus (EY) N:o 118/97, annettu 2 päivänä
joulukuuta 1996 (EYVL L 28, 30.1.1997, s. 1), sosiaaliturvajärjestelmien
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin,
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72
muuttamisesta ja saattamisesta ajan tasalle
397 R 1290: Neuvoston asetus (EY) N:o 1290/97, annettu 27 päivänä
kesäkuuta 1997 (EYVL L 176, 4.7.1998, s.1), sosiaaliturvajärjestelmän
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin,
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72
muuttamisesta
398 R 1223: Neuvoston asetus (EY) N:o 1223/98, annettu 4 päivänä
kesäkuuta 1998, (EYVL L 168, 13.6.1998, s. 1) sosiaaliturvajärjestelmän
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin,
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72
muuttamisesta
398 R 1606: Neuvoston asetus (EY) N:o 1606/98, annettu 29 päivänä
kesäkuuta 1998, (EYVL L 209, 25.7.1998, s.1) sosiaaliturvajärjestelmien
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin,
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72
muuttamisesta niiden soveltamisalan ulottamiseksi koskemaan virkamiesten
erityisjärjestelmiä.
399 R 307: Neuvoston asetus (EY) N:o 307/1999, annettu 8 päivänä
helmikuuta 1999 (EYVL L 38, 12.2.1999, s. 1), sosiaaliturvajärjestelmien
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin,
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71
täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72
muuttamisesta niiden soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan
opiskelijoita.
Tätä sopimusta sovellettaessa asetusta koskevat seuraavat mukautukset:
a) täydennetään liitettä 1 seuraavasti:
Sveitsi
1. Bundesamt für Sozialversicherung, Bern - Office fédéral des assurances
sociales, Berne - Ufficio federale delle assicurazioni sociali, Berna
(Liittovaltion sosiaalivakuutusministeriö, Bern).
2. Bundesamt für Wirtschaft und Arbeit, Bern - Office fédéral du
développement économique et de l'emploi, Berne - Ufficio federale dello
sviluppo economico e del lavoro, Berna (Liittovaltion talouskehityksestä ja
työllisyydestä vastaava ministeriö, Bern).;
b) täydennetään liitettä 2 seuraavasti:
Sveitsi
1. Sairaus ja äitiys
Sairausvakuutusta koskevan liittovaltion lain mukainen vakuutuslaitos,
jossa henkilö on vakuutettu.
2. Työkyvyttömyys
a) Työkyvyttömyysvakuutus:
i) Sveitsissä asuvat henkilöt:
Sen kantonin työkyvyttömyysvakuutuslaitos, jossa henkilö asuu.
ii) Henkilöt, jotka eivät asu Sveitsissä:
IV-Stelle für Versicherte im Ausland, Genf - Office AI pour les assurés à
l'étranger, Genève - Ufficio AI per gli assicurati all'estero, Ginevra
(Ulkomailla vakuutettujen työkyvyttömyysvakuutuslaitos, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:
Eläkekassa, johon viimeisin työnantaja kuuluu.
3. Vanhuus ja kuolema
a) Vanhuusvakuutukset ja jälkeenjääneiden vakuutukset:
i) Sveitsissä asuvat henkilöt:
Ausgleichskasse - Caisse de compensation - Cassa di compensazione
(korvausrahasto), johon vakuutusmaksut on viimeksi maksettu.
ii) Henkilöt, jotka eivät asu Sveitsissä:
Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation,
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin
korvausrahasto, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:
Eläkekassa, johon viimeisin työnantaja kuuluu.
4. Työtapaturmat ja ammattitaudit
a) Palkatut työntekijät:
Tapaturmavakuutuslaitos, jossa työnantaja on vakuutettu.
b) Itsenäiset ammatinharjoittajat:
Tapaturmavakuutuslaitos, jossa henkilöllä on vapaaehtoinen vakuutus.
5. Työttömyys
a) Kokonaan työttömät:
Työntekijän valitsema työttömyysvakuutuskassa.
b) Osa-aikaisesti työttömät:
Työnantajan valitsema työttömyysvakuutuskassa.
6. Perhe-etuudet
a) Liittovaltion järjestelmä:
i) Palkatut työntekijät:
Kantonale Ausgleichskasse - Caisse cantonale de compensation - Cassa
cantonale di compensazione (kantonin korvausrahasto), johon työnantaja
kuuluu.
ii) Itsenäiset ammatinharjoittajat:
Sen kantonin, jossa henkilö asuu, korvausrahasto: Kantonale
Ausgleichskasse - Caisse cantonale de compensation - Cassa cantonale di
compensazione.
b) Kantonien järjestelmät:
i) Palkatut työntekijät:
Familienausgleichskasse - Caisse de compensation familiale - Cassa di
compensazione familiale (perhe-etuusrahasto), johon työnantaja kuuluu, tai
työnantaja.
ii) Itsenäiset ammatinharjoittajat:
Kantonin valitsema laitos.;
c) täydennetään liitettä 3 seuraavasti:
Sveitsi
1. Sairaus ja äitiys
Gemeinsame Einrichtung KVG, Solothurn
Institution commune LaMal, Soleure - Istituzione commune LaMal,
Soletta.
2. Työkyvyttömyys
a) Työkyvyttömyysvakuutus:
Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation,
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin
korvausrahasto, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:
Sicherheitsfonds Fonds de garantie Fondo di garanzia LPP.
3. Vanhuus ja kuolema
a) Vanhuusvakuutukset ja jälkeenjääneiden vakuutukset:
Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation,
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin
korvausrahasto, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:
Sicherheitsfonds Fonds de garantie Fondo di garanzia LPP.
4. Työtapaturmat ja ammattitaudit
Schweizerische Unfallversicherungsanstalt, Luzern - Caisse nationale suisse
d'assurance en cas d'accidents, Lucerne - Cassa nazionale svizzera di
assicurazione contro gli incidenti, Lucerna (Sveitsin kansallinen
tapaturmavakuutusrahasto, Luzern).
5. Työttömyys
a) Kokonaan työttömät:
Palkatun työntekijän valitsema työttömyyskassa.
b) Osa-aikaisesti työttömät:
Työnantajan valitsema työttömyyskassa.
6. Perhe-etuudet
Sen kantonin, jossa henkilö asuu tai oleskelee, valitsema laitos.;
d) täydennetään liitettä 4 seuraavasti:
Sveitsi
1. Sairaus ja äitiys
Gemeinsame Einrichtung KVG, Solothurn
Institution commune LaMal, Soleure - Istituzione commune LaMal,
Soletta.
2. Työkyvyttömyys
a) Työkyvyttömyysvakuutus:
Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation,
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin
korvausrahasto, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:
Sicherheitsfonds - Fonds de garantie - Fondo di garanzia LPP.
3. Vanhuus ja kuolema
a) Vanhuusvakuutukset ja jälkeenjääneiden vakuutukset:
Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation,
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin
korvausrahasto, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:
Sicherheitsfonds - Fonds de garantie - Fondo di garanzia LPP.
4. Työtapaturmat ja ammattitaudit
Schweizerische Unfallversicherungsanstalt, Luzern - Caisse nationale suisse
d'assurance en cas d'accidents, Lucerne - Cassa nazionale svizzera di
assicurazione contro gli incidenti, Lucerna (Sveitsin kansallinen
tapaturmavakuutusrahasto, Luzern).
5. Työttömyys
Bundesamt für Wirtschaft und Arbeit, Bern Office fédéral du
développement économique et de l'emploi, Berne - Ufficio federale dello
sviluppo economico e del lavoro, Berna (Liittovaltion talouskehityksestä ja
työllisyydestä vastaava ministeriö, Bern).
6. Perhe-etuudet
Bundesamt für Sozialversicherung, Bern - Office fédéral des assurances
sociales, Berne - Ufficio federale delle assicurazioni sociali, Berna
(Liittovaltion sosiaalivakuutusministeriö, Bern).;
e) täydennetään liitettä 5 seuraavasti:
Sveitsi
Ei mitään.;
f) täydennetään liitettä 6 seuraavasti:
Sveitsi
Suora maksu.;
g) täydennetään liitettä 7 seuraavasti:
Sveitsi
Schweizerische Nationalbank, Zürich - Banque nationale suisse, Zurich -
Banca nazionale svizzera, Zurigo (Sveitsin kansallinen pankki, Zürich).;
h) täydennetään liitettä 8 seuraavasti:
Sveitsi
Ei mitään.;
i) täydennetään liitettä 9 seuraavasti:
Sveitsi
Luontoisetuuksien keskimääräiset vuosittaiset kustannukset lasketaan ottaen
huomioon etuudet, jotka vakuutuslaitokset ovat myöntäneet
sairausvakuutusta koskevan liittovaltion lain säännösten mukaisesti.;
j) täydennetään liitettä 10 seuraavasti:
Sveitsi
1. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 11 artiklan 1 kohtaa:
a) asetuksen 14 artiklan 1 kohdan sekä 14 b artiklan 1 kohdan osalta:
Ausgleichskasse der Alters-, Hinterlassenen- und Invalidenversicherung -
Caisse de compensation de l'assurance-vieillesse, survivants et invalidité -
Cassa di compensazione dell'assicurazione vecchiaia, superstiti e invalidità
- (toimivaltainen vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden
vakuutuksien korvausrahasto).
b) asetuksen 17 artiklan osalta:
Bundesamt für Sozialversicherung, Bern - Office fédéral des assurances
sociales, Berne - Ufficio federale delle assicurazioni sociali, Berna
(Liittovaltion sosiaalivakuutusministeriö, Bern).
2. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 11 a artiklan 1 kohtaa:
a) asetuksen 14 a artiklan 1 kohdan sekä 14 b artiklan 2 kohdan osalta:
Ausgleichskasse der Alters-, Hinterlassenen- und Invalidenversicherung -
Caisse de compensation de l'assurance-vieillesse, survivants et invalidité -
Cassa di compensazione dell'assicurazione vecchiaia, superstiti e invalidità
- (toimivaltainen vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden
vakuutuksien korvausrahasto).
b) asetuksen 17 artiklan osalta:
Bundesamt für Sozialversicherung, Bern - Office fédéral des assurances
sociales, Berne - Ufficio federale delle assicurazioni sociali, Berna
(Liittovaltion sosiaalivakuutusministeriö, Bern).
3. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 12 a artiklaa:
Ausgleichskasse der Alters-, Hinterlassenen- und Invalidenversicherung -
Caisse de compensation de l'assurance-vieillesse, survivants et invalidité -
Cassa di compensazione dell'assicurazione vecchiaia, superstiti e invalidità
- (toimivaltainen vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden
vakuutuksien korvausrahasto).
4. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 13 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 14
artiklan 1 ja 2 kohtaa:
Eidgenössische Ausgleichskasse, Bern - Caisse fédérale de compensation,
Berne - Cassa federale di compensazione, Berna (Liittovaltion
korvausrahasto, Bern).
5. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 38 artiklan 1 kohtaa, 70 artiklan
1 kohtaa, 82 artiklan 2 kohtaa ja 86 artiklan 2 kohtaa:
Asuinpaikan kunnallinen viranomainen.
6. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 80 artiklan 2 kohtaa ja 81
artiklaa:
Bundesamt für Wirtschaft und Arbeit, Bern - Office fédéral du
développement économique et de l'emploi, Berne - Ufficio federale dello
sviluppo economico e del lavoro, Berna (Liittovaltion talouskehityksestä ja
työllisyydestä vastaava ministeriö, Bern).
7. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 102 artiklan 2 kohtaa:
a) asetuksen 36 artiklan osalta:
Gemeinsame Einrichtung KVG, Solothurn - Institution commune LaMal,
Soleure - Istituzione commune LaMal, Soletta.
b) asetuksen 63 artiklan osalta:
Schweizerische Unfallversicherungsanstalt, Luzern - Caisse nationale suisse
d'assurance en cas d'accidents, Lucerne - Cassa nazionale svizzera di
assicurazione contro gli incidenti, Lucerna (Sveitsin kansallinen tapaturma-
vakuutusrahasto, Luzern).;
c) asetuksen 70 artiklan osalta:
Bundesamt für Wirtschaft und Arbeit, Bern - Office fédéral du
développement économique et de l'emploi, Berne - Ufficio federale dello
sviluppo economico e del lavoro, Berna (Liittovaltion talouskehityksestä ja
työllisyydestä vastaava ministeriö, Bern).
8. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 113 artiklan 2 kohtaa:
a) täytäntöönpanoasetuksen 20 artiklan 1 kohdan osalta:
Gemeinsame Einrichtung KVG, Solothurn - Institution commune LaMal,
Soleure - Istituzione commune LaMal, Soletta.
b) täytäntöönpanoasetuksen 62 artiklan 1 kohdan osalta:
Schweizerische Unfallversicherungsanstalt, Luzern - Caisse nationale suisse
d'assurance en cas d'accidents, Lucerne - Cassa nazionale svizzera di
assicurazione contro gli incidenti, Lucerna (Sveitsin kansallinen
tapaturmavakuutusrahasto, Luzern).
k) täydennetään liitettä 11 seuraavasti:
Sveitsi
Ei mitään.
3. 398 L 49: Neuvoston direktiivi 98/49/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta
1998, yhteisön alueella liikkuvien palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten
ammatinharjoittajien lisäeläkeoikeuksien suojaamisesta (EYVL L 209,
25.7.1998, s. 46).
B OSA: SÄÄDÖKSET, JOTKA SOPIMUSPUOLTEN ON OTETTAVA
AIHEELLISELLA TAVALLA HUOMIOON
4.1 373 D 0919(02): Päätös N:o 74, tehty 22 päivänä helmikuuta
1973, sairaanhoidosta tilapäisen oleskelun aikana neuvoston asetuksen
(ETY) N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 21 artiklan mukaisesti (EYVL C
75, 19.9.1973, s. 4).
4.2 373 D 0919(03): Päätös N:o 75, tehty 22 päivänä helmikuuta
1973, työkyvyttömyyseläkettä saavien neuvoston asetuksen (ETY) N:o
1408/71 94 artiklan 5 kohdan mukaisesti tekemien muutoshakemusten
tutkimisesta (EYVL C 75, 19.9.1973, s. 5).
4.3 373 D 0919(06): Päätös N:o 78, tehty 22 päivänä helmikuuta
1973, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 7 artiklan 1 kohdan a
alakohdan tulkinnasta vähennyksiä ja keskeyttämistä koskevien säännösten
täytäntöönpanomenettelyn osalta (EYVL C 75, 19.9.1973, s. 8).
4.4 373 D 0919(07): Päätös N:o 79, tehty 22 päivänä helmikuuta
1973, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 48 artiklan 2 kohdan
tulkinnasta vakuutuskausiksi hyväksyttyjen kausien kertymisestä
työkyvyttömyyttä, vanhuutta ja kuolemantapauksia koskevien vakuutuksien
yhteydessä (EYVL C 75, 19.9.1973, s. 9).
4.5 373 D 0919(09): Päätös N:o 81, tehty 22 helmikuuta 1973,
tietyissä työpaikoissa täytettyjen vakuutuskausien kertymisestä neuvoston
asetuksen (ETY)N:o 1408/71 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti (EYVL C 75,
19.9.1973, s. 11).
4.6 373 D 0919(11): Päätös N:o 83, tehty 22 päivänä helmikuuta
1973, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 68 artiklan 2 kohdan sekä
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 82 artiklan tulkinnasta riippuvaisten
perheenjäsenten työttömyysetuuksien korottamisen osalta (EYVL C 75,
19.9.1973, s. 14).
4.7 373 D 0919(13): Päätös N:o 85, tehty 22 päivänä helmikuuta
1973, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 57 artiklan 1 kohdan ja
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 67 artiklan 3 kohdan tulkinnasta
ammattitauteihin sovellettavan lainsäädännön ja ammattitauteihin liittyviä
etuuksia myöntävän toimivaltaisen viranomaisen määrittämisessä (EYVL C
75, 19.9.1973, s. 17).
4.8 373 D 1113(02): Päätös N:o 86, tehty 24 päivänä syyskuuta
1973, Euroopan yhteisöjen siirtotyöläisten sosiaaliturvan
hallintotoimikunnan tilintarkastuslautakunnan toimintatapaa koskevista
määräyksistä ja kokoonpanosta (EYVL C 96, 13.11 1973, s. 2) sellaisena
kuin se on muutettuna päätöksellä
395 D 0512: päätös N:o 159, tehty 3 päivänä lokakuuta 1995 (EYVL L 294,
8.12.1995, s. 38).
4.9 374 D 0720(06): Päätös N:o 89, tehty 20 päivänä maaliskuuta
1973, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 16 artiklan 1 ja 2 kohdan
tulkinnasta diplomaattisten tai konsuliedustustojen palveluksessa olevien
henkilöiden osalta (EYVL C 86, 20.7.1974, s. 7).
4.10 374 D 0720(07): Päätös N:o 91, tehty 12 päivänä heinäkuuta
1973, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 46 artiklan 3 kohdan
tulkinnasta mainitun artiklan 1 kohdan mukaisten etuuksien myöntämisessä
(EYVL C 86, 20.7.1974, s.8).
4.11 374 D 0823(04): Päätös N:o 95, tehty 24 päivänä tammikuuta
1974, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 46 artiklan 2 kohdan
tulkinnasta eläkkeiden suhteellisten määräosuuksien laskemisessa (EYVL C
99, 23.8.1974, s. 5).
4.12 374 D 1017(03): Päätös N:o 96, tehty 15 päivänä maaliskuuta
1974, etuusoikeuksien muuttamisesta neuvoston asetuksen (ETY) N:o
1408/71 49 artiklan 2 kohdan mukaisesti (EYVL C 126, 17.10.1974, s. 23).
4.13 375 D 0705(02): Päätös N:o 99, tehty 13 päivänä maaliskuuta
1975, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 107 artiklan 1 kohdan
tulkinnasta myönnettävien etuuksien uudelleen laskemista koskevan
velvollisuuden osalta (EYVL C 150, 5.7.1975, s. 2).
4.14 375 D 0705(03): Päätös N:o 100, tehty 23 päivänä tammikuuta
1975, sellaisten rahaetuuksien korvaamisesta asuinpaikan tai oleskelupaikan
laitokselle, jotka mainittu laitos on maksanut toimivaltaisen laitoksen
puolesta, ja näiden etuuksien korvaamisen yksityiskohdista (EYVL C 150,
5.7.1975, s. 3).
4.15 376 D 0526(03): Päätös N:o 105, tehty 19 päivänä joulukuuta
1975, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 50 artiklan
täytäntöönpanosta (EYVL C 117, 26.5.1976, s. 3).
4.16 378 D 0530(02): Päätös N:o 109, tehty 18 päivänä marraskuuta
1977, jolla muutetaan 22 päivänä marraskuuta 1973 tehtyä päätöstä N:o 92
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 19 artiklan 1 ja 2 kohdan, 22
artiklan, 25 artiklan 1 ja 3 ja 4 kohdan, 26 artiklan, 28 artiklan 1 kohdan ja
28 a, 29 sekä 31 artiklan mukaisten sairaus- ja äitiysvakuutuksen
luontoisetuuksien käsitteestä sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72
93, 94 ja 95 artiklan mukaan korvattavien rahamäärien ja mainitun
asetuksen 102 artiklan 4 kohdan mukaan maksettavien ennakkomaksujen
määrittämisestä (EYVL C 125, 30.5.1978, s. 2).
4.17 383 D 0115: Päätös N:o 115, tehty 15 päivänä joulukuuta 1982,
proteesien, merkittävien apuvälineiden ja muiden merkittävien
luontoisetuuksien myöntämisestä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71
24 artiklan 2 kohdan mukaisesti (EYVL C 193, 20.7.1983, s. 7).
4.18 383 D 0117: Päätös N:o 117, tehty 7 päivänä heinäkuuta 1982,
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 50 artiklan 1 kohdan a alakohdan
täytäntöönpanoedellytyksistä (EYVL C 238, 7.9.1983, s.3), sellaisena kuin
se on muutettuna asiakirjalla
1 94 N: Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan
liittymisehdoista ja EU:n perustamissopimusten mukautuksista tehty
asiakirja (EYVL C 241, 29.8.1994, s. 21, sellaisena kuin se on muutettuna
EYVL L 1, 1.1.1995, s. 1).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:
Lisätään 2 artiklan 2 kohtaan teksti seuraavasti:
Sveitsi
Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation,
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin
korvausrahasto, Geneve).
4.19 383 D 1112(02): Päätös N:o 118, tehty 20 päivänä huhtikuuta
1983, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 50 artiklan 1 kohdan b
alakohdan täytäntöönpanoedellytyksistä (EYVL C 306, 12.11.1983, s. 2),
sellaisena kuin se on muutettuna asiakirjalla
1 94 N: Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan
liittymisehdoista ja EU:n perustamissopimusten mukautuksista tehty
asiakirja (EYVL C 241, 29.8.1994, s. 21, sellaisena kuin se on muutettuna
EYVL L 1, 1.1.1995, s. 1).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:
Lisätään 2 artiklan 4 kohtaan teksti seuraavasti:
Sveitsi
Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation,
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin
korvausrahasto, Geneve).
4.20 383 D 1102(03): Päätös N:o 119, tehty 24 päivänä helmikuuta
1983, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 76 artiklan ja 79 artiklan 3
kohdan sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan
tulkinnasta perhe-etuuksien ja perheavustusten päällekkäisyyden osalta
(EYVL C 295, 2.11.1983, s. 3).
4.21 383 D 0121: Päätös N:o 121, tehty 21 päivänä huhtikuuta 1983,
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 17 artiklan 7 kohdan tulkinnasta
proteesien, merkittävien apuvälineiden ja muiden merkittävien
luontoisetuuksien myöntämisessä (EYVL C 193, 20.7.1983, s. 10).
4.22 386 D 0126: Päätös N:o 126, tehty 17 päivänä lokakuuta 1985,
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan,
14 a artiklan 1 kohdan a alakohdan sekä 14 b artiklan 1 ja 2 kohdan
soveltamisesta (EYVL C 141, 7.6.1986, s. 3).
4.23 387 D XXX: Päätös N:o 132, tehty 23 päivänä huhtikuuta 1987,
14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o
1408/71 40 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdan tulkinnasta (EYVL
C 387, 9.10.1987, s. 3).
4.24 3 87 D 284: Päätös N:o 133, tehty 2 päivänä heinäkuuta
1987, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 17 artiklan 7 kohdan ja 60
artiklan 6 kohdan soveltamisesta (EYVL C 284, 22.10.1987, s. 3, ja EYVL
C 64, 9.3.1988, s. 13).
4.25 388 D XXX: Päätös N:o 134, tehty 1 päivänä heinäkuuta 1987,
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 45 artiklan 2 kohdan tulkinnasta
vakuutuskausien täyttymisen osalta erityisjärjestelmään kuuluvassa
ammatissa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa (EYVL C 64, 9.3.1988, s.
4).
4.26 388 D XXX: Päätös N:o 135, tehty 1 päivänä heinäkuuta 1987,
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 17 artiklan 7 kohdan ja 60 artiklan
6 kohdan mukaisten luontoisetuuksien myöntämisestä sekä neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 20 artiklassa tarkoitetusta kiireellisen
tapauksen käsitteestä ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 17 artiklan
7 kohdassa ja 60 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta erittäin kiireellisen
tapauksen käsitteestä (EYVL C 281, 9.3.1988, s. 7), sellaisena kuin se on
muutettuna asiakirjalla
1 94 N: Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan
liittymisehdoista ja EU:n perustamissopimusten mukautuksista tehty
asiakirja (EYVL C 241, 29.8.1994, s. 21, sellaisena kuin se on muutettuna
EYVL L 1, 1.1.1995, s. 1).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:
Lisätään 2 artiklan 2 kohtaan teksti seuraavasti:
CHF 800 asuinpaikkakunnan toimielimen osalta Sveitsissä.
4.27 388 D 64: Päätös N:o 136, tehty 1 päivänä heinäkuuta 1987,
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 45 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan
tulkinnasta muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaisesti täytettyjen
vakuutuskausien huomioon ottamisessa etuuksia koskevien oikeuksien
saavuttamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi (EYVL C 64,
9.3.1988, s. 7), sellaisena kuin se on muutettuna asiakirjalla
1 94 N: Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan
liittymisehdoista ja EU:n perustamissopimusten mukautuksista tehty
asiakirja (EYVL C 241, 29.8.1994, s. 21, sellaisena kuin se on muutettuna
EYVL L 1, 1.1.1995, s. 1).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:
Täydennetään liitettä seuraavasti:
Sveitsi
Ei mitään.
4.28 389 D 606: Päätös N:o 137, tehty 15 päivänä joulukuuta 1988,
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 15 artiklan 3 kohdan soveltamisesta
(EYVL C 140, 6.6.1989, s. 3).
4.29 389 D XXX: Päätös N:o 138, tehty 17 päivänä helmikuuta 1989,
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan c alakohdan i
alakohdan tulkinnasta biologisten näytteiden testausta edellyttävissä
elinsiirroissa ja muissa kirurgisissa toimenpiteissä, jos kyseinen henkilö ei
ole läsnä jäsenvaltiossa, jossa testit tehdään (EYVL C 287, 15.11.1989, s.
3).
4.30 390 D XXXX: Päätös N:o 139, tehty 30 päivänä kesäkuuta 1989,
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 107 artiklan mukaisten tiettyjen
etuuksien ja korvausten laskemiseen sovellettavien muuntokurssien
määrittämisessä huomioon otettavasta ajankohdasta (EYVL C 94, 12.4 1990.
s. 3).
4.31 390 D XXX: Päätös N:o 140, tehty 17 päivänä lokakuuta 1989,
muuntokurssista, jota työttömän rajatyöntekijän asuinpaikan laitoksen on
sovellettava mainitulle työntekijälle toimivaltaisessa valtiossa maksettuun
viimeiseen palkkaan tai palkkioon (EYVL C 94, 12.4.1990, s. 4).
4.32 390 D XXX: Päätös N:o 141, tehty 17 päivänä lokakuuta 1989,
jolla muutetaan 17 päivänä lokakuuta 1985 tehtyä päätöstä N:o 127
asetuksen (ETY) N:o 574/72 94 artiklan 4 kohdan ja 95 artiklan 4 kohdan
mukaisten luetteloiden laatimisesta (EYVL C 94, 12.4.1990, s. 5).
4.33 390 D XXX: Päätös N:o 142, tehty 13 päivänä helmikuuta 1990,
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 73, 74 ja 75 artiklan
soveltamisesta (EYVL C 80, 30.3.1990, s. 7).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:
a) Päätöksen 1 kohtaa ei sovelleta.
b) Päätöksen 3 kohtaa ei sovelleta.
4.34 391 D 140: Päätös N:o 144, tehty 9 päivänä huhtikuuta 1990,
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 401E 410 F) (EYVL L
71, 18.3.1991, s. 1).
4.35 391 D 425: Päätös N:o 147, tehty 11 päivänä lokakuuta 1990,
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 76 artiklan soveltamisesta (EYVL
L 235, 23.8.1991, s. 21), sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä
395 D 2353: päätös N:o 155, tehty 6 päivänä heinäkuuta 1994 (E 401E
411) (EYVL L 209, 5.9.1995, s. 1).
4.36 393 D 22: Päätös N:o 148, tehty 25 päivänä kesäkuuta 1992,
sovellettavaa lainsäädäntöä koskevan todistuksen käytöstä (lomake E 101)
silloin, kun postitusaika ei ylitä kolmea kuukautta (EYVL L 22, 30.1.1993, s.
124).
4.37 393 D 825(02): Päätös N:o 150, tehty 26 päivänä kesäkuuta 1992,
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 77 ja 78 artiklan ja 79 artiklan 3 kohdan sekä
asetuksen (ETY) N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan
soveltamisesta (EYVL C 229, 25.8.1993, s. 5), sellaisena kuin se on
muutettuna asiakirjalla
1 94 N: Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan
liittymisehdoista ja EU:n perustamissopimusten mukautuksista tehty
asiakirja (EYVL C 241, 29.8.1994, s. 21, sellaisena kuin se on muutettuna
EYVL L 1, 1.1.1995, s. 1).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:
Sveitsi
Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation,
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin
korvausrahasto, Geneve).
4.38 394 D 602: Päätös N:o 151, tehty 22 päivänä huhtikuuta 1993,
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 a artiklan ja asetuksen (ETY) N:o 1247/92
2 artiklan soveltamisesta (EYVL L 244, 19.9.1994, s. 1).
Tätä sopimusta sovellettaessa päätöstä koskevat seuraavat mukautukset:
Täydennetään liitettä seuraavasti:
Sveitsi
1. Työkyvyttömyys, vanhuus ja kuolema
a) Työkyvyttömyysvakuutus:
Schweizerische Ausgleichskasse, Genf - Caisse suisse de compensation,
Genève - Cassa svizzera di compensazione, Ginevra (Sveitsin
korvausrahasto, Geneve).
b) Ammatillinen vakuutusjärjestelmä:
Sicherheitsfonds Fonds de garantie Fondo di garanzia LPP.
2. Työttömyys
Bundesamt für Wirtschaft und Arbeit, Bern - Office fédéral du
développement économique et de l'emploi, Berne - Ufficio federale dello
sviluppo economico e del lavoro, Berna (Liittovaltion talouskehityksestä ja
työllisyydestä vastaava ministeriö, Bern).
3. Perhe-etuudet
Bundesamt für Sozialversicherung, Bern - Office fédéral des assurances
sociales, Berne - Ufficio federale delle assicurazioni sociali, Berna
(Liittovaltion sosiaalivakuutusministeriö, Bern).
4.39 394 D 604: Päätös N:o 153, tehty 7 päivänä lokakuuta 1993,
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 001, E 103E 127)
(EYVL L 244, 19.9.1994, s. 22).
4.40 394 D 605: Päätös N:o 154, tehty 8 päivänä helmikuuta 1994,
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 301, E 302, E 303) (EYVL
L 244, 19.9.1994, s. 123).
4.41 395 D 353: Päätös N:o 155, tehty 6 päivänä heinäkuuta 1994,
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 401E 411) (EYVL L
209, 5.9.1995, s. 1).
4.42 395 D 0419: Päätös N:o 156, tehty 7 päivänä huhtikuuta 1995,
Euroopan yhteisöjen siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan
hyväksymistä sairaus- ja äitiysvakuutuksen etusijaa koskevista säännöistä
(EYVL L 249, 17.10.1995, s. 41).
4.43 396 D 732: Päätös N:o 158, tehty 27 päivänä marraskuuta 1995,
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 201E 215) (EYVL L
336, 27.12.1996, s. 1).
4.44 395 D 512: Päätös N:o 159, tehty 3 päivänä lokakuuta 1995,
Euroopan yhteisöjen siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan
tilintarkastuslautakunnan toimintatapaa koskevista määräyksistä ja
kokoonpanosta 24 päivänä syyskuuta 1973 tehdyn päätöksen N:o 86
muuttamisesta (EYVL L 294, 8.12.1995, s. 38).
4.45 396 D 172: Päätös N:o 160, tehty 28 päivänä marraskuuta 1995,
sellaisten muiden työntekijöiden kuin rajatyöntekijöiden, jotka viimeisen
työskentelynsä aikana asuivat muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen jäsen-
valtion alueella, oikeutta työttömyysetuuteen koskevan neuvoston asetuksen
(ETY) N:o 1408/71 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan
kattavuudesta (EYVL L 49, 28.2.1996, s. 31).
4.46 396 D 249: Päätös N:o 161, tehty 15 päivänä helmikuuta 1996,
toisessa jäsenvaltiossa oleskelusta syntyneiden kustannusten korvaamisesta
jäsenvaltion toimivaltaisesta laitoksesta asetuksen (ETY) N:o 574/72 34
artiklan 4 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti (EYVL L 83, 2.4.1996,
s. 19).
4.47 396 D 554: Päätös N:o 162, tehty 31 päivänä toukokuuta 1996,
toiseen jäsenvaltioon työhön lähetettyihin työntekijöihin sovellettavaan
lainsäädäntöön liittyvän neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 14
artiklan 1 kohdan ja 14b artiklan 1 kohdan tulkinnasta (EYVL L 241,
21.9.1996, s. 28).
4.48 396 D 555: Päätös N:o 163, tehty 31 päivänä toukokuuta 1996,
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkinnasta
dialyysissä tai happiterapiassa olevien henkilöiden osalta (EYVL L 241,
21.9.1996, s. 31).
4.49 397 D 533: Päätös N:o 164, tehty 27 päivänä marraskuuta 1996,
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 101 ja E 102)(EYVL L
216, 8.8.1997, s. 85).
4.50 397 D 0823: Päätös N:o 165, tehty 30 päivänä kesäkuuta 1997,
neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72
soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 128 ja E 128B) (EYVL L
341, 12.12.1997, s. 61).
4.51 398 D 0441: Päätös N:o 166, tehty 2 päivänä lokakuuta 1997,
lomakkeiden E 106 ja E 109 muuttamisesta (EYVL L 195, 11.7.1998, s.
25).
4.52 398 D 0442: Päätös N:o 167, tehty 2 päivänä joulukuuta 1997,
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 94 artiklan 9 kohdan tulkinnasta 10 päivänä
lokakuuta 1990 tehdyn päätöksen N:o 146 muuttamisesta (EYVL L 195,
11.7.1998 s. 35).
4.53 398 D 0443: Päätös N:o 168, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1997,
lomakkeiden E 121 ja E 127 muuttamisesta ja lomakkeen E 122
poistamisesta (EYVL L 195, 11.7.1998, s. 37).
4.54 398 D 0444: Päätös N:o 169, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1998,
siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan tietojenkäsittelyn
teknisen toimikunnan toimintatavoista ja kokoonpanosta (EYVL L 195,
11.7.1998 s.46).
4.55 398 D 0565: Päätös N:o 170, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1998,
21 päivänä maaliskuuta 1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o
574/72 94 artiklan 4 kohdassa ja 95 artiklan 4 kohdassa säädettyjen
luetteloiden laatimisesta 17 päivänä lokakuuta 1989 tehdyn päätöksen N:o
141 muuttamisesta (EYVL L 275, 10.10.1998 s. 40).
C OSA: SÄÄDÖKSET, JOIHIN SOPIMUSPUOLTEN ON
KIINNITETTÄVÄ HUOMIOTA
Sopimuspuolet kiinnittävät huomiota seuraavien säädösten sisältöön:
5.1 Suositus N:o 14, annettu 23 päivänä tammikuuta 1975,
ulkomaille lähetetyille työntekijöille tarkoitetun lomakkeen E 111
laatimisesta (hallintotoimikunta hyväksyi tämän suosituksen 139.
istunnossaan 23 päivänä tammikuuta 1975).
5.2 Suositus N:o 15, annettu 19 päivänä joulukuuta 1980, neuvoston
asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksessa (ETY) N:o574/72
edellytettyjen lomakkeiden julkaisukielen määrittämisestä
(hallintotoimikunta hyväksyi suosituksen 176. istunnossaan 19 päivänä
joulukuuta 1980).
5.3 385 Y 0016: Suositus N:o 16, annettu 12 päivänä joulukuuta
1984, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 17 artiklan mukaisten sopimusten
tekemisestä (EYVL C 273, 24.10.1985, s. 3).
5.4 385 Y 0017: Suositus N:o 17, annettu 12 päivänä joulukuuta
1984, vuosittain toimitettavista tilastotiedoista, joiden perusteella
hallintotoimikunta laatii kertomuksensa (EYVL C 273, 24.10.1985, s. 3)
5.5 386 Y 0028: Suositus N:o 18, annettu 28 päivänä helmikuuta
1986, muussa jäsenvaltiossa kuin asuinvaltiossa toimiviin osa-aikaisiin
työntekijöihin sovellettavasta lainsäädännöstä (EYVL C 284, 11.11.1986, s.
4).
5.6 392 Y 19: Suositus N:o 19, annettu 24 päivänä marraskuuta 1992,
jäsenvaltioiden yhteistyön parantamisesta yhteisön asetusten
täytäntöönpanossa (EYVL C 199, 23.7.1993, s. 11).
5.7 396 Y 592: Suositus N:o 20, annettu 31 päivänä toukokuuta
1996, vastavuoroisten korvausvaatimusten hallinnoinnin ja selvittämisen
parantamisesta (EYVL L 259, 12.10.1996, s. 19).
5.8 397 Y 0304(01): Suositus N:o 21, annettu 28 päivänä
marraskuuta 1996, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 69 artiklan 1 kohdan a
alakohdan soveltamisesta työttömiin, jotka seuraavat työssäkäyvää
puolisoaan muuhun kuin toimivaltaiseen jäsenvaltioon (EYVL C 67,
4.3.1997, s. 3).
5.9 380 Y 0609(03): Kesäkuun 14 päivänä 1971 annetun,
sosiaaliturvajärjestelmien soveltamista yhteisön alueella liikkuviin
palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheisiinsä koskevan neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 5 artiklan mukaisten jäsenvaltioiden
julistusten saattaminen ajan tasalle (EYVL C 139, 9.6.1980, s. 1).
6.0 381 Y 0613(01): Kreikan julistukset, jotka on annettu
sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin
palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheisiinsä 14 päivänä kesäkuuta
1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 5 artiklan
mukaisesti (EYVL C 143, 13.6 1981, s. 1).
6.1 386 Y 0338(01): Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta
yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän
perheisiinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen
(ETY) N:o 1408/71 5 artiklan mukaisten jäsenvaltioiden julistusten
saattaminen ajan tasalle (EYVL C 338, 31.12.1986, s. 1).
6.2 C/107/87/s. 1: Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön
alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin
ammatinharjoittajiin ja heidän perheisiinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971
annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 5 artiklan mukaiset
jäsenvaltioiden julistukset (EYVL C 107, 22.4.1987, s. 1).
6.3 C/323/80/s. 1: Saksan liittotasavallan ja Luxemburgin
suurherttuakunnan hallitusten ilmoitus neuvostolle näiden kahden valtion
välisen, useita sosiaaliturvakysymyksiä koskevan sopimuksen tekemisestä
sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin
palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheisiinsä 14 päivänä kesäkuuta
1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 8 artiklan 2 kohdan
ja 96 artiklan mukaisesti (EYVL C 323, 11.12.1980, s. 1).
6.4 L/90/87/s. 39: Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön
alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin
ammatinharjoittajiin ja heidän perheisiinsä annetun neuvoston asetuksen
(ETY) N:o 1408/71 1 artiklan j kohdan mukainen Ranskan tasavallan
julistus (EYVL L 90, 2.4.1987, s. 39).
Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen liitteen II
lisäpöytäkirja
Työttömyysvakuutus
1. Sellaisten palkattujen työntekijöiden työttömyysvakuutukseen, joilla on
alle vuoden mittainen oleskelulupa, sovelletaan seuraavaa järjestelmää:
1.1 Lain mukaan oikeus työttömyysvakuutusetuuksiin on ainoastaan
työntekijöillä, jotka ovat maksaneet työttömyysvakuutusmaksuja Sveitsissä
pakollista työttömyysvakuutusta ja korvausta
maksukyvyttömyystapauksissa koskevassa liittovaltion laissa vaaditun
vähimmäisajan7 ja jotka täyttävät lisäksi muut työttömyyskorvausoikeuden
ehdot.
1.2 Työntekijöistä, jotka ovat maksaneet työttömyysvakuutusmaksuja liian
lyhyen ajan ja joilla ei siis ole oikeutta työttömyyskorvaukseen Sveitsissä
1.1 kohdan mukaisesti, maksetuista maksuista osa luovutetaan kyseisten
työntekijöiden alkuperävaltioon 1.3 kohdassa esitettyjen menettelyjen
mukaisesti käytettäväksi näille työntekijöille kokopäiväisen työttömyyden
sattuessa maksettavien etuuksien kustannuksiin; kyseisillä työntekijöillä ei
näin ollen ole kokonaan työttömiksi joutuessaan oikeutta
työttömyysvakuutusetuuksiin Sveitsissä. Heillä on kuitenkin oikeus
korvauksiin silloin, jos työantajalla on vaikeuksia tai työnantaja on
maksukyvytön. Kokopäiväisen työttömyyden ajalta maksettavat etuudet
ovat alkuperävaltion vastuulla sillä edellytyksellä, että työntekijät ovat
kyseisessä valtiossa työvoimapalvelujen käytettävissä. Täydet
vakuutuskaudet Sveitsissä otetaan huomioon ikään kuin ne olisivat
toteutuneet alkuperävaltiossa.
7 Tällä hetkellä kuusi kuukautta, 12 kuukautta, jos
kyse on toistuvasta työttömyydestä.
1.3 Osa työntekijöiltä 1.2 kohdan mukaisesti kerätyistä maksuista
palautetaan vuosittain seuraavassa esitettyjen määräysten mukaisesti.
a) Näiden työntekijöiden maksuosuus lasketaan maittain työntekijöiden
vuotuisen määrän sekä kustakin työntekijästä maksettujen vuotuisten
vakuutusmaksujen (työnantajan ja työntekijän vakuutusmaksut) keskiarvon
perusteella.
b) Näin saadusta summasta maksetaan työntekijöiden alkuperävaltioille osa,
joka vastaa työttömyyskorvausten osuutta suhteessa kaikkiin muihin 1.2
kohdassa mainittuihin korvauksiin, ja osa sijoitetaan Sveitsin hallussa
olevaan rahastoon käytettäväksi myöhempiin etuuksiin8.
c) Sveitsi toimittaa vuosittain selvityksen palautetuista vakuutusmaksuista.
Se ilmoittaa alkuperävaltioille näiden pyynnöstä laskentaperusteet ja
palautussummat. Alkuperävaltiot ilmoittavat Sveitsille vuosittain 1.2
kohdan mukaisesti työttömyysetuuksia saavien lukumäärän.
2. Sveitsissä maksettujen rajatyöntekijöiden työttömyysvakuutusmaksujen
palautukseen sovelletaan edelleen asianomaisia kahdenvälisiä sopimuksia.
3. Edellä 1.11.4 kohdissa esitettyä järjestelmää sovelletaan 7 vuoden ajan
sopimuksen voimaan tulosta. Jos jollakin jäsenvaltiolla on seitsemän vuotta
kestävän ajanjakson päättymisen jälkeen ongelmia korvausjärjestelmän
päättymisen kanssa tai jos Sveitsillä on ongelmia yhteenlaskujärjestelmän
kanssa, kumpi tahansa sopimuspuoli voi esittää asian sekakomitealle.
8 Niistä työntekijöistä palautetut maksut, jotka käyttävät oikeuttaan
työttömyysvakuutukseen Sveitsissä maksettuaan vakuutusmaksuja vähintään kuuden
kuukauden ajan useammassa jaksossa kahden vuoden aikana.
Avustukset liikuntakyvyttömille
Vanhuusvakuutuksista ja jälkeenjääneiden vakuutuksista annetun
liittovaltion lain sekä työkyvyttömyysvakuutuksista annetun liittovaltion
lain mukaiset avustukset liikuntakyvyttömille kirjataan sekakomitean
päätöksellä asetuksen N:o 1408/71 liitteessä II a olevaan henkilöiden
vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen liitteeseen II heti, kun tulevat
voimaan lakimuutokset, joiden mukaisesti etuudet rahoitetaan yksinomaan
julkisin varoin.
Ammatilliset vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden
vakuutukset
Ammatillisen vanhuus-, työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden vakuutuksen
vapaasti siirrettävistä etuuksista 17. joulukuuta 1993 annetun Sveitsin
liittovaltion lain mukaisesti vapaasti siirrettävät etuudet maksetaan
hakemuksesta palkatulle työntekijälle tai itsenäiselle ammatinharjoittajalle,
jonka aikomuksena on lähteä Sveitsistä lopullisesti ja joka ei enää kuuluu
Sveitsin lainsäädännön piiriin asetuksen II osaston säännösten mukaan sillä
edellytyksellä, että henkilö lähtee Sveitsistä viiden vuoden kuluessa tämän
sopimuksen voimaantulosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen
(ETY) N:o 1408/71 10 artiklan 2 kohdan soveltamista
LIITE III
AMMATTIPÄTEVYYKSIEN VASTAVUOROINEN
TUNNUSTAMINEN (TUTKINTOTODISTUKSET, TODISTUKSET JA
MUUT ASIAKIRJAT)
1. Sopimuspuolet sopivat ammattipätevyyksien vastavuoroisen
tunnustamisen alalla soveltavansa keskenään yhteisön säädöksiä, joihin on
viitattu, sellaisina kuin ne ovat sopimuksen allekirjoittamispäivänä ja
sellaisina kuin niitä on muutettu tämän liitteen A jaksossa, tai niitä
vastaavia sääntöjä.
2. Tämän liitteen soveltamisessa sopimuspuolet ottavat huomioon yhteisön
säädökset, joihin viitataan tämän liitteen B jaksossa.
3. Ilmaisun "jäsenvaltio(t)", joka esiintyy säädöksissä, joihin viitataan
tämän liitteen A jaksossa, katsotaan tarkoittavan kyseisten yhteisön
säädösten koskemien valtioiden lisäksi Sveitsiä.
A-JAKSO SÄÄDÖKSET, JOIHIN VIITATAAN
A. YLEINEN JÄRJESTELMÄ
1. 389 L 0048: Neuvoston direktiivi 89/48/ETY, annettu 21 päivänä
joulukuuta 1988, vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta
koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta
yleisestä järjestelmästä (EYVL L 19, 24.1.1989, s. 16).
2. 392 L 0051: Neuvoston direktiivi 92/51/ETY, annettu 18 päivänä
kesäkuuta 1992, direktiiviä 89/48/ETY täydentävästä ammatillisen
koulutuksen tunnustamista koskevasta toisesta yleisestä järjestelmästä
(EYVL L 209, 24.7.1992, s. 25), sellaisena kuin se on muutettuna
seuraavilla:
394 L 0038: Komission direktiivi 94/38/EY, annettu 26 päivänä
heinäkuuta 1994, direktiiviä 89/48/ETY täydentävästä ammatillisen
koulutuksen tunnustamista koskevasta toisesta yleisestä järjestelmästä
annetun neuvoston direktiivin 92/51/ETY liitteen C ja D muuttamisesta
(EYVL L 217, 23.8.1994, s. 8)
395 L 0043: Komission direktiivi 95/43/EY, annettu 20 päivänä
heinäkuuta 1995, direktiiviä 89/48/ETY täydentävästä ammatillisen
koulutuksen tunnustamista koskevasta toisesta yleisestä järjestelmästä
annetun neuvoston direktiivin 92/51/ETY liitteiden C ja D muuttamisesta
(EYVL L 184, 3.8.1995, s. 21)
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta
397 L 0038: Komission direktiivi 97/38/ETY, annettu 20 päivänä
kesäkuuta 1997, neuvoston direktiiviä 89/48/ETY täydentävästä
ammatillisen koulutuksen tunnustamista koskevasta toisesta yleisestä
järjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 92/51/ETY liitteen C
muuttamisesta (EYVL L 184, 3.8.1997, s. 31).
Direktiivin 92/51/ETY liitteisiin C ja D kuuluvien luettelojen laatimista
Sveitsin osalta tullaan käsittelemään tämän sopimuksen soveltamisen
yhteydessä.
B. LAKIMIESAMMATIT
3. 377 L 0249: Neuvoston direktiivi 77/249/ETY, annettu 22 päivänä
maaliskuuta 1977, asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan
käyttämisen helpottamisesta (EYVL L 78, 26.3.1977, s. 17), sellaisena kuin
se on muutettuna seuraavilla:
1 79 H: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten
mukautuksista tehty asiakirja - Helleenien tasavallan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 291, 19.11.1979, s. 91)
1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 160)
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:
Täydennetään 1 artiklan 2 kohta seuraavalla ilmaisulla:
"Sveitsi: Avocat/Advokat,
Rechtsanwalt, Anwalt, Fürsprecher, Fürsprech
Avvocato."
4. 398 L 0005: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/5/EY,
annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, asianajajan ammatin pysyvän
harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa
ammatillinen pätevyys on hankittu (EYVL L 77, 14.3.1998, s. 36).
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:
Täydennetään 1 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavalla ilmaisulla:
"Sveitsi: Avocat
Advokat, Rechtsanwalt, Anwalt, Fürsprecher, Fürsprech
Avvocato."
C. LÄÄKETIETEEN JA LÄÄKETIETEESEEN LIITTYVÄN ALAN
TOIMINTA
5. 381 L 1057: Neuvoston direktiivi 81/1057/ETY, annettu 14 päivänä
joulukuuta 1981, lisäyksistä lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan
sairaanhoitajan, hammaslääkärin ja eläinlääkärin tutkintotodistusten,
todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen
vastavuoroisesta tunnustamisesta annettuihin direktiiveihin 75/362/ETY,
77/452/ETY, 78/686/ETY ja 78/1026/ETY saavutettujen oikeuksien osalta
(EYVL L 385, 31.12.1981, s. 25).
Lääkärit
6. 393 L 0016: Neuvoston direktiivi 93/16/ETY, annettu 5 päivänä
huhtikuuta 1993, lääkäreiden vapaan liikkuvuuden sekä heidän
tutkintotodistustensa, todistustensa ja muiden muodollista kelpoisuutta
osoittavien asiakirjojensa vastavuoroisen tunnustamisen helpottamisesta
(EYVL L 165, 7.7.1993, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta
398 L 0021: Komission direktiivi, annettu 8 päivänä huhtikuuta
1998, lääkäreiden vapaan liikkuvuuden sekä heidän tutkintotodistustensa,
todistustensa ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojensa
vastavuoroisen tunnustamisen helpottamisesta annetun direktiivin
93/16/ETY muuttamisesta (EYVL L 119, 22.4.1998, s. 15)
398 L 0063: Komission direktiivi, annettu 3 päivänä syyskuuta
1998, lääkäreiden vapaan liikkuvuuden sekä heidän tutkintotodistustensa,
todistustensa ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojensa
vastavuoroisen tunnustamisen helpottamisesta annetun neuvoston
direktiivin 93/16/ETY muuttamisesta (EYVL L 253, 15.9.1998, s. 24).
a) Täydennetään 3 artikla seuraavasti:
"Sveitsissä:
titulaire du diplôme fédéral de médecin
Eidgenössisch diplomierter Arzttitolare di diploma federale di medico"
(liittovaltion todistus lääkärin tutkinnosta),
jonka antaa liittovaltion sisäministeriö"
b) Täydennetään 5 artiklan 2 kohta seuraavasti:
"Sveitsissä:
spécialiste
Facharzt
specialista" (erikoislääkärin todistus),
jonka antaa liittovaltion sisäministeriö"
c) Täydennetään 5 artiklan 3 kohdan seuraavat luetelmakohdat
seuraavasti:
anestesiologia:
"Sveitsi: Anasthésiologie
anästhesiologie
anestesiologia"
kirurgia:
"Sveitsi: chirurgie
Chirurgie
chirurgia"
neurokirurgia:
"Sveitsi: neurochirurgie
Neurochirurgie
neurochirurgia"
naistentaudit ja synnytykset:
"Sveitsi: gynécologie et obstétrique
Gynäkologie und Geburt-shilfe
ginecologia e ostetricia"
sisätaudit:
"Sveitsi: médecine interne
Innere Medizin
medicina interna"
silmätaudit:
"Sveitsi: ophtalmologie
Ophthalmologie
oftalmologia"
korva-, nenä- ja kurkkutaudit:
"Sveitsi: oto-rhino-laryngologie
Oto-Rhino-Laryngologie
otorinolaringoiatria"
lastentaudit:
"Sveitsi: pédiatrie
Kinder- und Jugendmedizin
pediatria"
keuhkosairaudet:
"Sveitsi: pneumologie
Pneumologie
pneumologia"
urologia:
"Sveitsi: urologie
Urologie
urologia"
ortopedia ja traumatologia:
"Sveitsi: chirurgie orthopédique
Orthopädische Chirurgie
chirurgia ortopedica"
patologia:
"Sveitsi: pathologie
Pathologie
patologia"
neurologia:
"Sveitsi: neurologie
Neurologie
neurologia"
psykiatria:
"Sveitsi: psychiatrie et psychothérapie
Psychiatrie und
Psychotherapie
psichiatria e psicoterapia"
d) Täydennetään 7 artiklan 2 kohdan seuraavat luetelmakohdat
seuraavasti:
plastiikkakirurgia:
"Sveitsi: chirurgie plastique et reconstructive
Plastische und Wiederherstellungschirurgie
chirurgia plastica e ricostruttiva"
thoraxkirurgia:
"Sveitsi: chirurgie cardiaque et vasculaire thoracique
Herz- und thorakale Gefässchirurgie
chirurgia del cuore e dei vasi toracici"
lastenkirurgia:
"Sveitsi: chirurgie pédiatrique
Kinderchirurgie
chirurgia pediatrica"
kardiologia:
"Sveitsi: cardiologie
Kardiologie
cardiologia"
gastroenterologia:
"Sveitsi: gastro-entérologie
Gastroenterologie
gastroenterologia"
reumatologia:
"Sveitsi: rhumatologie
Rheumatologie
reumatologia"
kliininen hematologia:
"Sveitsi: hématologie
Hämatologie
ematologia"
endokrinologia:
"Sveitsi: endocrinologie-diabétologie
Endokrinologie-Diabetologie
endocrinologia-diabetologia"
fysiatria:
"Sveitsi: médecine physique et réadaptation
Physikalische Medizin und Rehabilitation
medicina fisica e riabilitazione"
iho- ja sukupuolitaudit:
"Sveitsi: dermatologie et vénérologie
Dermatologie und Venerologie
dermatologia e venereologia"
diagnostinen radiologia:
"Sveitsi: radiologie médicale/radiodiagnostic
Medizinische Radiologie/Radiodiagnostik
radiologia medica/radiodiagnostica"
syöpätaudit ja sädehoito:
"Sveitsi: radiologie médicale/radio-oncologie
Medizinische Radiologie/ Radio-Onkologie
radiologia medica/radio-oncologia"
trooppinen lääketiede:
"Sveitsi: médecine tropicale
Tropenmedizin
medicina tropicale"
lastenpsykiatria:
"Sveitsi: psychiatrie et psychothérapie d'enfants et d'adolescents
Kinder- und Jugendpsychiatrie und -psychotherapie
psichiatria e psicoterapia infantile e dell'adolescenza"
nefrologia:
Sveitsi: néphrologie
Nephrologie
nefralogia"
"terveydenhuolto" (kansanterveys):
"Sveitsi: prévention et santé publique
Prävention und Gesundheitswesen
prevenzione e salute pubblica"
työterveyshuolto:
"Sveitsi: médecine du travail
Arbeitsmedizin
medicina del lavoro"
allergologia:
"Sveitsi: allergologie et immunologie clinique
Allergologie und klinische Immunologie
allergologia e immunologia clinica"
isotooppitutkimukset:
"Sveitsi: radiologie médicale/médecine nucléaire
Medizinische Radiologie/ Nuklearmedizin
radiologia medica/medicina nucleare"
hammas-, suu- ja leukakirurgia (lääketieteen ja hammaslääketieteen
peruskoulutus):
"Sveitsi: chirurgie maxillo-faciale
Kiefer- und Gesichtschirurgie
chirurgia mascello-facciale"
6 a. 96/C/216/03: Direktiivin 93/16/ ETY 41 artiklan mukainen luettelo
tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta
osoittavien asiakirjojen nimistä sekä yleislääkärin ammattinimikkeistä
(EYVL C 216, 25.7.1996).
Sairaanhoitajat
7. 377 L 0452: Neuvoston direktiivi 77/452/ETY, annettu 27 päivänä
kesäkuuta 1977, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien
tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta
osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä
toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden
tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (EYVL L 176, 15.7.1977, s. 1),
sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
1 79 H: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Helleenien tasavallan liittyminen Euroopan yhteisöihin
(EYVL L 291, 19.11.1979, s. 91)
1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 160)
389 L 0594: Neuvoston direktiivi 89/594/ETY, annettu 30
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 19.)
389 L 0595: Neuvoston direktiivi 89/595/ETY, annettu 30
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 30.)
390 L 0658: Neuvoston direktiivi 90/658/ETY, annettu 4 päivänä
joulukuuta 1990 (EYVL L 353, 17.12.1990, s. 73.)
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:
a) 1 artiklan 2 kohta täydennetään seuraavasti:
"Sveitsissä:
infirmière, infirmier
Krankenschwester, Krankenpfleger
infermiera, infermiere"
b) täydennetään 3 artikla seuraavasti:
"p) Sveitsissä:
infirmière diplômée en soins généraux, infirmier diplômé en soins
généraux
diplomierte Krankenschwester in allgemeiner Krankenpflege,
diplomierter Krankenpfleg in allgemeiner Krankenpflege infermiera
diplomata in cure generali, infermiere diplomato in cure generali
todistus, jonka antaa "Conférence des directeurs cantonaux des
affaires sanitaires" (kantonien terveydenhuoltoasioista vastaavien johtajien
konferenssi)".
8. 377 L 0453: Neuvoston direktiivi 77/453/ETY, annettu 27 päivänä
kesäkuuta 1977, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien toimintaa
koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten
yhteensovittamisesta (EYVL L 176, 15.7.1977, s. 8), sellaisena kuin se on
muutettuna seuraavilla:
389 L 0595: Neuvoston direktiivi 89/595/ETY, annettu 30
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 30).
Hammaslääkärit
9. 378 L 0686: Neuvoston direktiivi 78/686/ETY, annettu 25 päivänä
heinäkuuta 1978, hammaslääkärin tutkintotodistusten, todistusten ja muiden
muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta
tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (EYVL L
233, 24.8.1978, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
1 79 H: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten
mukautuksista tehty asiakirja - Helleenien tasavallan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 291, 19.11.1979, s. 91)
1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 160)
389 L 0594: Neuvoston direktiivi 89/594/ETY, annettu 30
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 19.)
390 L 0658: Neuvoston direktiivi 90/658/ETY, annettu 4 päivänä
joulukuuta 1990 (EYVL L 353, 17.12.1990, s. 73.)
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:
a) täydennetään 1 artikla seuraavasti:
"Sveitsissä:
médecin dentiste
Zahnarzt
medico-dentista"
b) täydennetään 3 artikla seuraavasti:
"p) Sveitsissä:
titulaire du diplôme fédéral de médecin-dentiste
eidgenössisch diplomierter Zahnarzt
titolare di diploma federale di medico-dentista" (liittovaltion todistus
hammaslääkärin tutkinnosta),
jonka antaa liittovaltion sisäministeriö"
c) täydennetään 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:
1. Oikomishoito
"Sveitsissä:
diplôme fédéral d'orthodontiste
Diplom als Kieferorthopäde
diploma di ortodontista" (oikomishoidon erikoishammaslääkärin todistus),
jonka antaa liittovaltion sisäministeriö".
10. 378 L 0687: Neuvoston direktiivi 78/687/ETY, annettu 25 päivänä
heinäkuuta 1978, hammaslääkärintointa koskevien lakien, asetusten ja
hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 233, 24.8.1978,
s. 10), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Eläinlääkärit
11. 378 L 1026: Neuvoston direktiivi 78/1026/ETY, annettu 18 päivänä
joulukuuta 1978, tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista
kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta
eläinlääketieteen alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja
palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi
(EYVL L 362, 23.12.1978, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna
seuraavilla:
1 79 H: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten
mukautuksista tehty asiakirja - Helleenien tasavallan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 291, 19.11.1979, s. 92)
1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 160)
389 L 0594: Neuvoston direktiivi 89/594/ETY, annettu 30
päivänä lokakuuta 1989 ( EYVL L 341, 23.11.1989, s. 19.)
390 L 0658: Neuvoston direktiivi 90/658/ETY, annettu 4 päivänä
joulukuuta 1990 (EYVL L 353, 17.12.1990, s. 73.)
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:
a) täydennetään 3 artikla seuraavasti:
"p) Sveitsissä:
"titulaire du diplôme fédéral de vétérinaire
eidgenössisch diplomierter Tierarzt
titolare di diploma federale di veterinario (liittovaltion todistus
eläinlääkärin tutkinnosta),
jonka antaa liittovaltion sisäministeriö".
12. 378 L 1027: Neuvoston direktiivi 78/1027/ETY, annettu 18 päivänä
joulukuuta 1978, eläinlääkäreiden toimintaa koskevien lakien, asetusten ja
hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 362, 23.12.1978,
s. 7), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
389 L 0594: Neuvoston direktiivi 89/594/ETY, annettu 30
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 19.).
Kätilöt
13. 380 L 0154: Neuvoston direktiivi 80/154/ETY, annettu 21 päivänä
tammikuuta 1980, kätilön tutkintotodistusten, todistusten ja muiden
muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta
tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (EYVL L 33,
11.2.1980, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
380 L 1273: Neuvoston direktiivi 80/1273/ETY, annettu 22
päivänä joulukuuta 1980 (EYVL L 375, 31.12.1980, s. 74)
1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 161)
389 L 0594: Neuvoston direktiivi 89/594/ETY, annettu 30
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 19.)
390 L 0658: Neuvoston direktiivi 90/658/ETY, annettu 4 päivänä
joulukuuta 1990 (EYVL L 353, 17.12.1990, s. 73.)
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:
a) täydennetään 1 artikla seuraavalla ilmaisulla:
"Sveitsissä:
sage-femme
Hebamme
levatrice"
b) täydennetään 3 artikla seuraavasti:
"p) Sveitsissä:
sage-femme diplômée
diplomierte Hebamme
levatrice diplomata -todistukset,
jotka antaa "Conférence des directeurs cantonaux des affaires sanitaires"
(kantonien terveydenhuoltoasioista vastaavien johtajien konferenssi)".
14. 380 L 0155: Neuvoston direktiivi 80/155/ETY, annettu 21 päivänä
tammikuuta 1980, kätilöntoimeen ryhtymistä ja kätilöntoimen
harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten
yhteensovittamisesta (EYVL L 33, 11.2.1980, s. 8), sellaisena kuin se on
muutettuna seuraavilla:
389 L 0594: Neuvoston direktiivi 89/594/ETY, annettu 30
päivänä lokakuuta 1989 (EYVL L 341, 23.11.1989, s. 19.).
Farmasia
15. 385 L 0432: Neuvoston direktiivi 85/432/ETY, annettu 16 päivänä
syyskuuta 1985, tiettyä farmasian alan toimintaa koskevien lakien, asetusten
ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 253,
24.9.1985, s. 34).
16. 385 L 0433: Neuvoston direktiivi 85/433/ETY, annettu 16 päivänä
syyskuuta 1985, farmasian tutkintotodistusten, todistusten ja muiden
muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta
tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden tehokkaan
käyttämisen helpottamiseksi farmasian alalla (EYVL L 253, 24.9.1985, s.
37), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
385 L 0584: Neuvoston direktiivi 85/584/ETY, annettu 20
päivänä joulukuuta 1985 (EYVL L 372, 31.12.1985, s. 42)
390 L 0658: Neuvoston direktiivi 90/658/ETY, annettu 4 päivänä
joulukuuta 1990 (EYVL L 353, 17.12.1990, s. 73.)
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskee seuraava mukautus:
a) täydennetään 4 artikla seuraavasti:
"p) Sveitsissä:
titulaire du diplôme fédéral de pharmacien eidgenössisch
diplomierter Apotheker titolare di diploma federale di farmacista
(liittovaltion todistus proviisorin tutkinnosta), jonka antaa liittovaltion
sisäministeriö".
D. ARKKITEHTUURI
17. 385 L 0384: Neuvoston direktiivi 85/384/ETY, annettu 10 päivänä
kesäkuuta 1985, tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista
kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta
arkkitehtuurin alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisoikeuden ja
palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi
(EYVL L 223, 21.8.1985, s. 15), sellaisena kuin se on muutettuna
seuraavilla:
385 L 0614: Neuvoston direktiivi 85/614/ETY, annettu 20
päivänä joulukuuta 1985 (EYVL L 376, 31.12.1985, s. 1)
386 L 0017: Neuvoston direktiivi 86/17/ETY, annettu 27 päivänä
tammikuuta 1986 (EYVL L 27, 1.2.1986, s. 71)
390 L 0658: Neuvoston direktiivi 90/658/ETY, annettu 4 päivänä
joulukuuta 1990 (EYVL L 353, 17.12.1990, s. 73.)
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:
a) täydennetään 11 artikla seuraavasti:
"Sveitsissä:
teknillisten korkeakoulujen "écoles polytechniques fédérales /
Eidgenössische Technische Hochschulen / Politecnici Federal" antamat
arkkitehdin tutkintotodistukset (arch. dipl.EPF / dipl.Arch.ETH /
arch.dipl.PF),
Geneven yliopiston arkkitehtuurin laitoksen "Ecole d'architecture de
l'Université de Genève" antama arkkitehdin tutkintotodistus (architecte
diplômé EAUG),
insinöörien, arkkitehtien ja teknikkojen rekisteröintisäätiön
"Fondation des registres suisses des ingénieurs, des architectes et des
techniciens / Stiftung der Schweizerischen Register der Ingenieure, der
Architekten und der Techniker / Fondazione dei Registri svizzeri degli
ingegneri, degli architetti e dei tecnici (REG)" antama todistus (architecte
REG A / Architekt REG A / architetto REG A)"
b) direktiivin 15 artiklaa ei sovelleta.
18. 98/C/217: Jäsenvaltioiden vastavuoroisesti tunnustamat
tutkintotodistukset, todistukset ja muut muodollista kelpoisuutta osoittavat
asiakirjat arkkitehtuurin alalla (ajantasaistaa tiedonannon 96/C 205, 16.
heinäkuuta 1996) ( EYVL C 217, 11.7.1998).
E. KAUPPA JA VÄLITTÄJÄT
Tukkukauppa
19. 64 L 0222: Neuvoston direktiivi 64/222/ETY, annettu 25 päivänä
helmikuuta 1964, tukkukauppatoimintaan sekä välittäjien toimintaan
kaupan, teollisuuden ja pienteollisuuden alalla sovellettavista,
siirtymätoimenpiteitä koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä (EYVL
56, 4.4.1964, s. 857/64).
20. 364 L 0223: Neuvoston direktiivi 64/223/ETY, annettu 25 päivänä
helmikuuta 1964, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen
vapauden toteuttamisesta tukkukauppatoiminnassa (EYVL 56, 4.4.1964, s.
863/64), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 84).
Kaupan, teollisuuden ja pienteollisuuden välittäjät
21. 364 L 0224: Neuvoston direktiivi 64/224/ETY, annettu 25 päivänä
helmikuuta 1964, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen
vapauden toteuttamisesta kaupan, teollisuuden ja pienteollisuuden
välittäjien toiminnassa (EYVL 56, 4.4.1964, s. 869/64), sellaisena kuin se
on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 85)
1 79 H: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten
mukautuksista tehty asiakirja - Helleenien tasavallan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 291, 19.11.1979, s. 89)
1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 155)
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskee seuraava mukautus:
a) täydennetään 3 artikla seuraavasti:
Itsenäiset Palkatut työntekijät
ammatin-
harjoittajat
"Sveitsi Agent Représentant de commerce
Agent Handelsreisender
Agente Rappresentante"
Vähittäiskaupan itsenäiset ammatinharjoittajat
22. 368 L 0363: Neuvoston direktiivi 68/363/ETY, annettu 15 päivänä
lokakuuta 1968, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden
toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien vähittäiskauppatoiminnassa
(ISIC-ryhmästä 612) (EYVL L 260, 22.10.1968, s. 1), sellaisena kuin se on
muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 86).
23. 368 L 0364: Neuvoston direktiivi 68/364/ETY, annettu 15 päivänä
lokakuuta 1968, siirtymätoimenpiteitä koskevasta menettelystä itsenäisten
ammatinharjoittajien vähittäiskaupan alan toiminnassa (ISIC-ryhmästä 612)
(EYVL L 260, 22.10.1968, s. 6).
Hiilen tukkukaupan itsenäiset ammatinharjoittajat ja hiilikaupan
välittäjät
24. 370 L 0522: Neuvoston direktiivi 70/522/ETY, annettu 30 päivänä
marraskuuta 1970 sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen
vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien harjoittamassa
hiilen tukkukaupassa ja hiilikaupan välittäjien toiminnassa (ISIC-ryhmästä
6112) (EYVL L 267, 10.12.1970, s. 14), sellaisena kuin se on muutettuna
seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 86).
25. 370 L 0523: Neuvoston direktiivi 70/523/ETY, annettu 30 päivänä
marraskuuta 1970, itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan hiilen
tukkukaupassa ja välittäjien toimintaan hiilikaupan alalla (ISIC-ryhmästä
6112) sovellettavista, siirtymätoimenpiteitä koskevista yksityiskohtaisista
säännöksistä (EYVL L 267, 10.12.1970, s. 18).
Myrkyllisten tuotteiden kauppa ja jakelu
26. 374 L 0556: Neuvoston direktiivi 74/556/ETY, annettu 4 päivänä
kesäkuuta 1974, myrkyllisiin tuotteisiin, niiden maahantuontiin ja jakeluun
sekä tällaisten tuotteiden ammattimaiseen käyttöön liittyvään toimintaan,
mukaan lukien välittäjien toiminta, sovellettavista, siirtymätoimenpiteitä
koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä (EYVL L 307, 18.11.1974, s.
1).
26. a 374 L 0557: Neuvoston direktiivi 74/557/ETY, annettu 4 päivänä
kesäkuuta 1974, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden
toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien ja välittäjien toiminnassa
myrkyllisten tuotteiden kaupassa ja jakelussa (EYVL L 307, 18.11.1974, s.
5), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskee seuraava mukautus:
täydennetään liite seuraavasti:
"- Sveitsi:
Kaikki myrkylliset tuotteet ja aineet, joita tarkoitetaan myrkyllisiä aineita
koskevan lain (RS 814.80) 2 artiklassa, ja erityisesti myrkyllisiä aineita
koskevan asetuksen (RS 814.801) 3 artiklan mukaisessa 1-, 2- ja 3-luokan
myrkyllisiä aineita ja tuotteita koskevassa luettelossa olevat tuotteet ja
aineet."
Liikkuvan kaupan toiminta
27. 375 L 0369: Neuvoston direktiivi 75/369/ETY, annettu 16 päivänä
kesäkuuta 1975, toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi liikkuvan
kaupan toiminnassa ja erityisesti tätä toimintaa koskevista
siirtymätoimenpiteistä (EYVL L 167, 30.6.1975, s. 29).
Itsenäiset kauppaedustajat
28. 386 L 0653: Neuvoston direktiivi 86/653/ETY, annettu 18 päivänä
joulukuuta 1986, jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan
lainsäädännön yhteensovittamisesta (EYVL L 382, 31.12.1986, s. 17).
F. TEOLLISUUS JA PIENTEOLLISUUS
Tuotanto- ja jalostusteollisuus
29. 364 L 0427: Neuvoston direktiivi 64/427/ETY, annettu 7 päivänä
heinäkuuta 1964, itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan ISIC-
pääryhmiin 23-40 (teollisuus ja pienteollisuus) kuuluvassa tuotanto- ja
jalostusteollisuudessa sovellettavista, siirtymätoimenpiteitä koskevista
yksityiskohtaisista säännöksistä (EYVL 117, 23.7.1964, s. 1863/64),
sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
369 L 0077: Neuvoston direktiivi 69/77/ETY, annettu 4 päivänä
maaliskuuta 1969 (EYVL L 59, 10.3.1969, s. 8).
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskee seuraava mukautus:
"direktiivin 5 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta".
30. 364 L 0429: Neuvoston direktiivi 64/429/ETY, annettu 7 päivän
heinäkuuta 1964, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen
vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien toiminnassa
ISIC-pääryhmiin 23-40 (teollisuus ja pienteollisuus) kuuluvassa tuotanto- ja
jalostusteollisuudessa (EYVL 117, 23.7.1964, s. 1880/64), sellaisena kuin
se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 83).
Kaivos- ja louhosteollisuus
31. 364 L 0428: Neuvoston direktiivi 64/429/ETY, annettu 7 päivänä
heinäkuuta 1964, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen
vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien toiminnassa
kaivos- ja louhostyössä (ISIC-pääryhmät 11-19) (EYVL 117, 23.7.1964, s.
1871/64), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 81).
Sähkön-, kaasun- ja vedenjakelu ja puhtaanapitopalvelut
32. 366 L 0162: Neuvoston direktiivi 66/162/ETY, annettu 28 päivänä
helmikuuta 1966, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen
vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien toiminnassa
sähkön-, kaasun- ja vedenjakelussa sekä puhtaanapitopalveluissa (ISIC-
osasto 5) (EYVL 42, 8.3.1966, s. 584/66), sellaisena kuin se on muutettuna
seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 82).
Elintarvike- ja juomateollisuus
33. 368 L 0365: Neuvoston direktiivi 68/365/ETY, annettu 15 päivänä
lokakuuta 1968, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden
toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien toiminnassa elintarvike- ja
juomateollisuudessa (ISIC-pääryhmät 20 ja 21) (EYVL L 260, 22.10.1968,
s. 9), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 85).
34. 368 L 0366: Neuvoston direktiivi 68/366/ETY, annettu 15 päivänä
lokakuuta 1968, itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan elintarvike- ja
juomateollisuudessa (ISIC pääryhmät 20 ja 21) sovellettavista,
siirtymätoimenpiteitä koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä (EYVL L
260, 22.10.1968, s. 12).
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskee seuraava mukautus:
"direktiivin 6 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta.".
Öljyn ja maakaasun etsintä (koeporaus ja poraus)
35. 369 L 0082: Neuvoston direktiivi 69/82/ETY, annettu 13 päivänä
maaliskuuta 1969, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen
vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien toiminnassa öljyn
ja maakaasun etsinnässä (koeporaus ja poraus) (ISIC-pääryhmästä 13)
(EYVL L 68, 19.3.1969, s. 4), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 82).
G. KULJETUKSIIN LIITTYVÄT OHEISPALVELUT
36. 382 L 0470: Neuvoston direktiivi 82/470/ETY, annettu 29 päivänä
kesäkuuta 1982, toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi itsenäisten
ammatinharjoittajien toiminnassa tietyissä kuljetus- ja matkatoimistoalan
(ISIC ryhmä 718) oheispalveluissa sekä säilytys- ja varastointipalveluissa
(ISIC ryhmä 720) (EYVL L 213, 21.7.1982, s. 1), sellaisena kuin se on
muutettuna seuraavilla:
1 85 I : Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 156)
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:
a) täydennetään 3 artikla seuraavasti:
"Sveitsi
A. Expéditeur
Spediteur
Spedizioniere
Déclarant de douane
Zolldeklarant
Dichiarante di dogana
B. Agent de voyage
Reisebürounternehmer
Agente di viaggio
C. Entrepositaire
Lagerhalter
Agente di deposito
D. Expert en automobiles
Automobilexperte
Perito in automobili
vérificateur des poids et mesures
Eichmeister
verificatore dei pesi e delle misure"
H. ELOKUVATEOLLISUUS
37. 363 L 0607: Neuvoston direktiivi 63/607/ETY, annettu 15 päivänä
lokakuuta 1963, palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi
annetun yleisen toimintaohjelman määräysten täytäntöönpanosta
elokuvateollisuudessa (EYVL 159, 2.11.1963).
38. 365 L 0264: Toinen neuvoston direktiivi 65/264/ETY, annettu 13
päivänä toukokuuta 1965, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen
vapauden rajoitusten poistamiseksi annettujen yleisten toimintaohjelmien
määräysten täytäntöönpanosta elokuvateollisuudessa (EYVL 85, 19.5.1965,
s. 1437/65), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 14).
39. 368 L 0369: Neuvoston direktiivi 68/369/ETY, annettu 15 päivänä
lokakuuta 1968, sijoittautumisvapauden toteuttamisesta itsenäisten
ammatinharjoittajien toiminnassa elokuvien levityksessä (EYVL L 260,
22.10.1968, s. 22), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 82).
40. 370 L 0451: Neuvoston direktiivi 70/451/ETY, annettu 29 päivänä
syyskuuta 1970, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden
toteuttamisesta elokuvatuotannon itsenäisenä ammatinharjoittajana (EYVL
L 218, 3.10.1970, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 88).
I. MUUT ALAT
Yrityksille tarjotut palvelut kiinteään omaisuuteen liittyvän toiminnan
ja muiden yrityspalvelujen alalla
41. 367 L 0043: Neuvoston direktiivi 67/43/ETY, annettu 12 päivänä
tammikuuta 1967, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen
vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien toiminnassa: 1.
"kiinteään omaisuuteen liittyvässä toiminnassa (lukuun ottamatta 6401)"
(ISIC ryhmästä 640), 2. tiettyjen "muualla luokittelemattomien
yrityspalvelujen tarjoaminen" (ISIC ryhmä 839) (EYVL 10, 19.1.1967),
sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 82)
1 79 H: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten
mukautuksista tehty asiakirja - Helleenien tasavallan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 291, 19.11.1979, s. 89)
1 85 I: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan
liittyminen Euroopan yhteisöihin (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 156)
95/1/EY, Euratom, EHTY: Päätös uusien jäsenvaltioiden
Euroopan unioniin liittymistä koskevien asiakirjojen tarkistamisesta.
Tätä sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskevat seuraavat mukautukset:
a) täydennetään 2 artiklan 3 kohta seuraavasti:
"Sveitsissä:
courtier en immeubles,
Liegenschaftenmakler,
agente immobiliare,
gestionnaire en immeubles,
Hausverwalter,
amministratore di stabili,
régisseur et courtier en immeubles,
Immobilien-Treuhänder,
fiduciario immobiliare."
Henkilöasiakaspalveluala
42. 368 L 0367: Neuvoston direktiivi 68/367/ETY, annettu 15 päivänä
lokakuuta 1968, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden
toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien henkilöasiakaspalvelualan
toiminnassa (ISIC pääryhmä 85); 1. Ravintolat, kahvilat, baarit ja muut
anniskelu- ja ruokailupaikat (ISIC ryhmä 852); 2. Hotellit, majatalot,
leirintäalueet ja muut majoituspaikat (ISIC ryhmä 853) (EYVL L 260,
29.10.1968, s. 16), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 86).
43. 368 L 0368: Neuvoston direktiivi 68/368/ETY, annettu 15 päivänä
lokakuuta 1968, itsenäisten ammatinharjoittajien henkilöasiakaspalvelualan
toimintaan (ISIC pääryhmästä 85) sovellettavista, siirtymätoimenpiteitä
koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä; 1. Ravintolat, kahvilat, baarit
sekä muut anniskelu- ja ruokailupaikat (ISIC ryhmä 852); 2. Hotellit,
majatalot, leirintäalueet ja muut majoituspaikat (ISIC ryhmä 853) (EYVL L
260, 29.10.1968, s. 19).
Muut alat
44. 375 L 0368: Neuvoston direktiivi 75/368/ETY, annettu 16 päivänä
kesäkuuta 1975, toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi itsenäisten
ammatinharjoittajien eri toiminnassa (ISIC osastosta 01-85) ja erityisesti
tällaista toimintaa koskevista siirtymätoimenpiteistä (EYVL L 167,
30.6.1975, s. 22).
Kampaamoala
45. 382 L 0489: Neuvoston direktiivi 82/489/ETY, annettu 19 päivänä
heinäkuuta 1982, toimenpiteistä sijoittautumisoikeuden ja palvelujen
tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi
kampaamoalalla (EYVL L 218, 27.7.1982, s. 24).
J. MAATALOUS
46. 363 L 0261: Neuvoston direktiivi 63/261/ETY, annettu 2 päivänä
huhtikuuta 1963, yksityiskohtaisista säännöksistä sijoittautumisvapauden
toteuttamiseksi maataloudessa jäsenvaltion alueella keskeytymättä kahden
vuoden ajan palkattuina maataloustyöntekijöinä työskennelleiden muiden
jäsenvaltioiden kansalaisten osalta (EYVL 62, 20.4.1963, s. 1323/63),
sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 14).
47. 363 L 0262: Neuvoston direktiivi 63/262/ETY, annettu 2 päivänä
huhtikuuta 1963, yksityiskohtaisista säännöksistä vapauden saavuttamiseksi
sijoittautua hylätyille tai yli kahden vuoden ajan viljelemättömille
maatiloille (EYVL 62, 20.4.1963, s. 1326/63), sellaisena kuin se on
muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 14).
48. 365 L 0001: Neuvoston direktiivi 65/1/ETY, annettu 14 päivänä
joulukuuta 1964, yksityiskohtaisista säännöksistä palvelujen tarjoamisen
vapauden toteuttamiseksi maataloudessa ja puutarhataloudessa (EYVL 1,
8.1.1965, s. 1/65), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 79).
49. 367 L 0530: Neuvoston direktiivi 67/530/ETY, annettu 25 päivänä
heinakuuta 1967, toisen jäsenvaltion alueelle maanviljelijöiksi
sijoittautuneiden jäsenvaltion kansalaisten vapaudesta siirtyä maatilalta
toiselle (EYVL 190, 10.8.1967, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna
seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 79).
50. 367 L 0531: Neuvoston direktiivi 67/531/ETY, annettu 25 päivänä
heinäkuuta 1967, maatalousmaan vuokrasopimuksia koskevan
jäsenvaltioiden lainsäädännön soveltamisesta maanviljelijöihin, jotka ovat
toisen jäsenvaltion kansalaisia (EYVL 190, 10.8.1967, s. 3), sellaisena kuin
se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 80).
51. 367 L 0532: Neuvoston direktiivi 67/532/ETY, annettu 25 päivänä
heinäkuuta 1967, toiseen jäsenvaltioon maanviljelijöiksi sijoittautuneiden
jäsenvaltion kansalaisten oikeudesta liittyä osuuskuntiin (EYVL 190,
10.8.1967, s. 5), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 80).
52. 367 L 0654: Neuvoston direktiivi 67/654/ETY, annettu 24 päivänä
lokakuuta 1967, yksityiskohtaisista säännöksistä metsänhoidon ja
metsänhakkuun itsenäisten ammatinharjoittajien sijoittautumisvapauden ja
palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamiseksi (EYVL 263, 30.10.1967,
s. 6), sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 80).
53. 368 L 0192: Neuvoston direktiivi 68/192/ETY, annettu 5 päivänä
huhtikuuta 1968, toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneiden
maanviljelijöiden, jotka ovat toisen jäsenvaltion kansalaisia, oikeudesta
saada erimuotoisia luottoja (EYVL L 93, 17.4.1968, s. 13), sellaisena kuin
se on muutettuna seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 80).
54. 368 L 0415: Neuvoston direktiivi 68/415/ETY, annettu 20 päivänä
joulukuuta 1968, maanviljelijöiksi toisen jäsenvaltion alueelle
sijoittautuneiden jäsenvaltion kansalaisten oikeudesta saada erimuotoisia
avustuksia (EYVL L 308, 23.12.1968, s. 17).
55. 371 L 0018: Neuvoston direktiivi 71/18/ETY, annettu 16 päivänä
joulukuuta 1970, yksityiskohtaisista säännöksistä sijoittautumisvapauden ja
palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamiseksi maatalouden ja
puutarhatalouden palveluja tarjoavien itsenäisten ammatinharjoittajien
osalta (EYVL L 8, 11.1.1971, s. 24), sellaisena kuin se on muutettuna
seuraavilla:
172 B: Liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista
tehty asiakirja - Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen Euroopan
yhteisöihin (EYVL L 73, 27.3.1972, s. 80).
K. MUUT
56. 385 D 0368: Neuvoston päätös 85/368/ETY, tehty 16 päivänä
heinäkuuta 1985, Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ammatillisen
koulutuksen todistusten vastaavuudesta (EYVL L 199, 31.7.1985, s. 56).
B-JAKSO SÄÄDÖKSET, JOIHIN SOPIMUSPUOLTEN ON
KIINNITETTÄVÄ HUOMIOTA
Sopimuspuolet kiinnittävät huomiota seuraavien säädösten sisältöön:
Yleistä
57. C/81/74/s.1: Komission tiedonanto todisteista, ilmoituksista ja
todistuksista, joista on säädetty neuvoston ennen 1 päivää kesäkuuta 1973
sijoittautumisvapauden ja palvelujen vapaan tarjoamisen alalla antamissa
direktiiveissä ja jotka liittyvät lähtömaassa harjoitetun ammatillisen
toiminnan kunniallisuuteen, konkurssittomuuteen, luonteeseen ja kestoon
(EYVL C 81, 13.7.1974, s. 1).
58. 374 Y 0820(01): Neuvoston päätöslauselma, annettu 6 päivänä
kesäkuuta 1974, tutkintotodistusten, todistusten ja muiden asiakirjojen
vastavuoroisesta tunnustamisesta (EYVL C 98, 20.8.1974, s. 1).
Yleinen järjestelmä
59. 389 L 0048: Neuvoston ja komission julistus neuvoston direktiivistä
89/48/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1988, vähintään kolmivuotisesta
ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten
tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä (EYVL L 19, 24.1.1989,
s. 23).
Lääkärit
60. 375 X 0366: Neuvoston suositus 73/366/ETY, annettu 16 päivänä
kesäkuuta 1975, kolmannessa maassa annetun lääkärin tutkintotodistuksen
omaavista Luxemburgin suurherttuakunnan kansalaisista (EYVL L 167,
30.6.1975, s. 20).
61. 375 X 0367: Neuvoston suositus 73/367/ETY, annettu 16 päivänä
kesäkuuta 1975, lääkärien kliinisestä koulutuksesta (EYVL L 167,
30.6.1975, s. 21).
62. 375 Y 0701(01): Neuvoston julistukset lääkärien
sijoittautumisvapautta ja palvelujen vapaata tarjoamista yhteisössä
koskevien säädösten antamisen yhteydessä (EYVL C 146, 1.7.1975, s. 1).
63. 386 X 0458: Neuvoston suositus 86/458/ETY, annettu 15 päivänä
syyskuuta 1986, kolmannessa valtiossa annetun yleislääkärin
tutkintotodistuksen omaavista Luxemburgin suurherttuakunnan
kansalaisista (EYVL L 167, 30.6.1975, s. 30).
64. 389 X 0601: Komission suositus 89/601/ETY, annettu 8 päivänä
marraskuuta 1989, terveydenhoitohenkilöstön syöpään liittyvästä
koulutuksesta (EYVL L 346, 27.11.1989, s. 1).
Hammaslääkärit
65. 378 Y 0824(01): Neuvoston julistus direktiivistä
hammaslääkärintointa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten
määräysten yhteensovittamisesta (EYVL C 202, 24.8.1978, s. 1).
Eläinlääketiede
66. 378 X 1029: Neuvoston suositus 78/1029/ETY, annettu 18 päivänä
joulukuuta 1978, kolmannessa valtiossa annetun eläinlääkärin
tutkintotodistuksen omaavista Luxemburgin suurherttuakunnan
kansalaisista (EYVL L 362, 23.12.1978, s. 12).
67. 378 Y 1223(01): Neuvoston julistukset direktiivistä
tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta
osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta eläinlääketieteen
alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen
vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (EYVL C 308,
23.12.1978, s. 1).
Farmasia
68. 385 X 0435: Neuvoston suositus 85/435/ETY, annettu 16 päivänä
syyskuuta 1985, kolmannessa valtiossa annetun proviisorin
tutkintotodistuksen omaavista Luxemburgin suurherttuakunnan
kansalaisista (EYVL L 253, 24.9.1985, s. 45).
Arkkitehtuuri
69. 385 X 0386: Neuvoston suositus 85/386/ETY, annettu 10 päivänä
kesäkuuta 1985, kolmannessa maassa annetun arkkitehdin tutkintotodistuk-
sen omaavista henkilöistä (EYVL L 223, 21.8.1985, s. 28).
Tukkukauppa
70. 365 X 0077: Komission suositus 65/77/ETY jäsenvaltioille, annettu
12 päivänä tammikuuta 1965, neuvoston direktiivin 64/222/ETY 4 artiklan
2 kohdassa tarkoitetuista todistuksista, jotka koskevat toiminnan
harjoittamista siinä maassa, josta asianomainen on peräisin (EYVL 24,
11.2.1965, s. 413/65).
Teollisuus ja pienteollisuus
71 365 X 0076: Komission suositus 65/76/ETY jäsenvaltioille, annettu
12 päivänä tammikuuta 1965, neuvoston direktiivin 64/427/ETY 4 artiklan
2 kohdassa tarkoitetuista todistuksista, jotka koskevat ammatin
harjoittamista siinä maassa, josta asianomainen on peräisin (EYVL 24,
11.2.1965, s. 410/65).
72. 369 X 0174: Komission suositus 69/174/ETY jäsenvaltioille,
annettu 22 päivänä toukokuuta 1969, neuvoston direktiivin 68/366/ETY 5
artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista todistuksista, jotka koskevat ammatin
harjoittamista siinä maassa, josta asianomainen on peräisin (EYVL L 146,
18.6.1969, s. 4).
VAPAA-AJAN ASUNTOJA TANSKASSA KOSKEVA
PÖYTÄKIRJA
«Sopimuspuolet sopivat, että Euroopan yhteisön perustamissopimukseen
liitettyä kiinteän omaisuuden hankkimista Tanskassa koskevaa pöytäkirjaa
N:o 1 sovelletaan myös tähän sopimukseen siltä osin, mikä koskee Sveitsin
kansalaisten vapaa-ajan asuntojen hankintaa Tanskassa.»
AHVENANMAATA KOSKEVA
PÖYTÄKIRJA
«Sopimuspuolet sopivat, että Suomen liittymisestä Euroopan unioniin
tehdyn sopimuksen Ahvenanmaata koskevaa pöytäkirjaa N:o 2 sovelletaan
myös tähän sopimukseen.»
JULISTUKSET
Yhteinen julistus palvelujen tarjonnan yleisestä vapauttamisesta
Yhteinen julistus Sveitsissä asuvien, Euroopan yhteisöjen toimielimistä
eläkkeelle jääneiden henkilöiden eläkkeistä
Yhteinen julistus sopimuksen soveltamisesta
Yhteinen julistus tulevista lisäneuvotteluista
Sveitsin julistus sopimuksen voimassaolon jatkamisesta
Sveitsin julistus maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta
Sveitsin julistus tutkintotodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta
arkkitehtuurin alalla
Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden julistus liitteessä I olevista 1 ja 17
artiklasta
Julistus Sveitsin osallistumisesta komiteoiden työhön
YHTEINEN JULISTUS PALVELUJEN TARJONNAN
YLEISESTÄ VAPAUTTAMISESTA
Sopimuspuolet sitoutuvat aloittamaan mahdollisimman pian neuvottelut
palvelujen tarjonnan yleisestä vapauttamisesta yhteisön säännöstön
perusteella.
YHTEINEN JULISTUS SVEITSISSÄ ASUVIEN EUROOPAN
YHTEISÖJEN
TOIMIELIMISTÄ ELÄKKEELLE JÄÄNEIDEN HENKILÖIDEN
ELÄKKEISTÄ
Euroopan yhteisöjen komissio ja Sveitsi sitoutuvat etsimään tyydyttävää
ratkaisua Sveitsissä asuvien Euroopan yhteisöjen toimielimistä eläkkeelle
jääneiden henkilöiden eläkkeiden kaksinkertaista verotusta koskevaan
ongelmaan.
YHTEINEN JULISTUS SOPIMUKSEN SOVELTAMISESTA
Sopimuspuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet yhteisön säännöstön
soveltamiseksi toisen sopimuspuolen kansalaisiin tekemänsä sopimuksen
mukaisesti.
YHTEINEN JULISTUS TULEVISTA LISÄNEUVOTTELUISTA
Euroopan yhteisö ja Sveitsin valaliitto julistavat aikomuksensa aloittaa
neuvottelut sopimusten tekemiseksi yhteiseen etuun kuuluvilla aloilla, kuten
vuoden 1972 vapaakauppasopimuksen pöytäkirjan 2 saattaminen ajan
tasalle sekä Sveitsin osallistuminen tiettyihin koulutusta, nuorisoa,
viestimiä, tilastointia ja ympäristöä koskeviin yhteisön ohjelmiin.
Neuvotteluja on valmisteltava nopeasti nykyisten kahdenvälisten
neuvottelujen päättymisen jälkeen.
SVEITSIN JULISTUS SOPIMUKSEN VOIMASSAOLON
JATKAMISESTA
Sveitsi ilmoittaa omien sisäisten menettelyjen mukaisesti kantansa
sopimuksen voimassaolon jatkamisesta sopimuksen seitsemännen
soveltamisvuoden aikana.
SVEITSIN JULISTUS MAAHANMUUTTO- JA
TURVAPAIKKAPOLITIIKASTA
Sveitsi vahvistaa aikovansa tiivistää yhteistyötään Euroopan unionin ja sen
jäsenvaltioiden kanssa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan alalla.
Tämän osalta Sveitsi on valmis osallistumaan turvapaikkahakemusten
koordinointijärjestelmään Euroopan unionissa ja ehdottaa neuvottelujen
aloittamista Dublinin yleissopimuksen (Dublinissa 15 päivänä kesäkuuta
1990 allekirjoitettu yleissopimus Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioon jätetyn
turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion
ratkaisemisesta) kanssa rinnakkaisen yleissopimuksen tekemiseksi.
SVEITSIN JULISTUS TUTKINTOTODISTUSTEN
VASTAVUOROISESTA
TUNNUSTAMISESTA ARKKITEHTUURIN ALALLA
Sveitsi ehdottaa sopimuksessa henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta
tarkoitetulle sekakomitealle heti sen perustamisen jälkeen, että sopimuksen
henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta liitteeseen III sisällytettäisiin Sveitsin
"Universities of applied sciences" -korkeakoulujen antamat arkkitehtien
tutkintotodistukset 10 päivänä kesäkuuta 1986 annetun direktiivin
85/384/ETY säännösten mukaisesti.
EUROOPAN YHTEISÖN JA SEN JÄSENVALTIOIDEN JULISTUS
LIITTEESSÄ I OLEVISTA 1 JA 17 ARTIKLASTA
Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ilmoittavat, että sopimuksen liitteessä I
olevat 1 ja 17 artikla eivät rajoita rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen
yhteydessä tapahtuvaa kolmannen maan kansalaisuuden omaavien
työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan yhteisön
säännöstön soveltamista.
JULISTUS SVEITSIN OSALLISTUMISESTA KOMITEOIDEN
TYÖHÖN
Neuvosto hyväksyy sen, että Sveitsin edustajat osallistuvat tarkkailijoina
Sveitsiä koskevien asioiden osalta seuraavien komiteoiden ja
asiantuntijaryhmien kokouksiin:
tutkimusohjelmia käsittelevät komiteat, mukaan lukien tieteen ja
tekniikan tutkimuskomitea (CREST),
siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunta,
korkeakoulututkintojen vastavuoroista tunnustamista käsittelevä
koordinointiryhmä,
lentoliikennereittejä ja kilpailusääntöjen soveltamista
lentoliikennealalla käsittelevät neuvoa-antavat komiteat.
Sveitsin edustajat eivät ole läsnä näiden komiteoiden äänestyksissä.
Muiden komiteoiden osalta, jotka käsittelevät näiden sopimusten
soveltamisalaan kuuluvia aloja, joissa Sveitsi on ottanut yhteisön
säännöstön osaksi kansallista lainsäädäntöään tai soveltaa sitä
vastavuoroisesti, komissio kuulee Sveitsin edustajia ETA-sopimuksen 100
artiklan mukaisesti.
47
Voimassa oleva laki
Ehdotus
