Siirry eduskunnan kotisivulle svenska

ASIAKIRJA U 40/2000 vp


 
  Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle Ranskan tasavallan
ehdotuksesta puitepäätökseksi (rahanpesu, rikoksentekovälineiden ja
rikoksen tuottaman hyödyn tunnistaminen, jäljittäminen,
jäädyttäminen, takavarikko ja menetetyksi tuomitseminen)   
 Perustuslain 96 §:n 2 momentin mukaisesti lähetetään Eduskunnalle
muistio Ranskan tasavallan tekemästä ehdotuksesta rahanpesua,
rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamista,
jäljittämistä, jäädyttämistä, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista
koskevaksi puitepäätökseksi.
   
  
Helsingissä 5 päivänä lokakuuta 2000






Oikeusministeri 
Johannes Koskinen






Lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist

OIKEUSMINISTERIÖ                          MUISTIO






EHDOTUS RAHANPESUA, RIKOKSENTEKOVÄLINEIDEN  JA
RIKOKSEN TUOTTAMAN HYÖDYN TUNNISTAMISTA,
JÄLJITTÄMISTÄ, JÄÄDYTTÄMISTÄ, TAKAVARIKKOA JA
MENETETYKSI TUOMITSEMISTA KOSKEVAKSI
PUITEPÄÄTÖKSEKSI

   
  1.   Yleistä   Ranskan tasavalta on 23 päivänä kesäkuuta 2000
tehnyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan a, c ja e
alakohdan ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti ehdotuksen
puitepäätökseksi rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen
tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä,
takavarikosta ja menetetyksi tuomitsemisesta. Ehdotus perustuu 15 ja
16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyn Tampereen Eurooppa-neuvoston
päätelmiin. Päätelmäkohdassa 48 todetaan, että kansallisen
rikoslainsäädännön osalta pyrkimyksissä sopia yhteisistä
määritelmistä, syytteeseen asettamisen edellytyksistä ja
seuraamuksista olisi ensi vaiheessa keskityttävä vain joihinkin
erityisen tärkeisiin aloihin, kuten talousrikoksiin mukaan lukien
rahanpesu. Päätelmäkohdassa 49  jäsenvaltioita kehoitetaan antamaan
rajoituksetta teknistä oikeusapua vakavien talousrikosten tutkinnassa
ja syytteeseenpanossa. Päätelmäkohdassa 55 kehotetaan lähentämään
rahanpesun torjuntaa koskevia rikosoikeudellisia säännöksiä ja
menettelyjä (esimerkiksi varojen jäljittäminen, jäädyttäminen ja
menetetyksi tuomitseminen) sekä määrittelemään kaikissa
jäsenvaltioissa rahanpesun esirikokset yhtenäisesti ja riittävän
kattavasti.   Ranska on esitellyt aloitteensa neuvoston aineellista
rikosoikeutta käsittelevän työryhmän kokouksessa 26 ja 27 päivänä
heinäkuuta 2000. Euroopan parlamenttia on pyydetty antamaan
aloitetta koskeva lausuntonsa 17 päivään marraskuuta 2000
mennessä. Tämä muistio perustuu asiakirjaan 10232/00 DROIPEN
25.
  2.   Pääasiallinen sisältö
 Puitepäätöksen tarkoituksena on korvata neuvoston 3 päivänä
joulukuuta 1998 hyväksymä yhteinen toiminta 98/699/YOS 
rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn
tunnistamisesta, jäljittämisestä, hukkaamiskieltoon asettamisesta ja
menetetyksi tuomitsemisesta  (jäljempänä vuoden 1998 yhteinen
toiminta). Lakivaliokunta on antanut lausunnon yhteisestä
toiminnasta (LaVL 7/1998 vp—U 49/1998 vp).  Puitepäätöksen
tavoitteena on velvoittaa jäsenvaltiot kyseistä yhteistä toimintaa
tiukempiin toimiin  puitepäätöksen kattamalla alalla.  Puitepäätöksen
1 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin
sen varmistamiseksi, että Euroopan neuvoston rikoksen tuottaman
hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi
tuomitsemista koskevan vuoden 1990 yleissopimuksen (jäljempänä
rahanpesua koskeva yleissopimus) 2 ja 6 artikloihin ei tehdä tai pidetä
voimassa varaumia. Rahanpesua koskevan yleissopimuksen 2
artiklassa asetetaan sopimuspuolille velvollisuus ryhtyä tarvittaviin
lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin voidakseen tuomita
menetetyksi rikoksentekovälineet ja rikoksen tuottaman hyödyn tai
sen arvoa vastaavan määrän omaisuutta. Mainitun yleissopimuksen 6
artiklassa asetetaan sopimuspuolille velvollisuus ryhtyä tarvittaviin
lainsäädännöllisiin ja muihin toimiin  määrätäkseen omassa
lainsäädännössään rangaistavaksi artiklassa tarkoitetut
rahanpesurikokset. Puitepäätöksen artikla vastaa vuoden 1998
yhteisen toiminnan 1 artiklan 1 alakohtaa siten muutettuna, että
jäsenvaltioilla ei olisi enää mahdollisuutta tehdä varaumia
verolainsäädännön nojalla rangaistavien rikosten tuottaman hyödyn
menetetyksi tuomitsemisen osalta.  Puitepäätöksen 2 artiklan mukaan
jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin sen
varmistamiseksi, että törkeissä rahanpesurikoksista voi enimmillään
seurata vähintään viiden vuoden pituinen vankeusrangaistus. Tällaista
velvoitetta ei ole vuoden 1998 yhteisessä toiminnassa.   
Puitepäätöksen 3 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot ryhtymään
toimiin, että niiden lainsäädäntö ja menettelyt mahdollistavat myös
rikoksen tuottaman hyödyn arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi
tuomitsemisen sekä kansallisella menettelyllä että toisen jäsenvaltion
pyynnöstä. Jäsenvaltioiden tulee myös voida panna täytäntöön
toisessa jäsenvaltiossa annettu  hyödyn menettämistä koskeva tuomio.
Jäsenvaltiot voivat olla tuomitsematta arvoa menetetyksi, jos hyödyn
arvo on alle 4000 euroa. Puitepäätöksen 3 artikla poikkeaa
aikaisemmasta vuoden 1998 yhteisen toiminnan  vastaavan
sisältöisestä artiklasta (1 artikla 2 alakohta) siten, että yhteisessä
toiminnassa ei aseteta euromääräistä rajaa mahdollisuudelle jättää
tuomitsematta vähäisistä rikoksista saatua arvoa. Yhteisen toiminnan 
vastaavan artiklan sanamuoto ei myöskään edellytä
kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta luopumista. Puitepäätöksen 4
artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat
toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden lainsäädännön ja
menettelyjen mukaan toisen jäsenvaltion pyynnöstä on mahdollista
tunnistaa ja jäljittää epäilty vakavien rahanpesurikosten tuottama
hyöty mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jäsenvaltiot eivät voisi
keskenään vedota rahanpesua koskevan yleissopimuksen 18 artiklan 2
ja 4 kohdan a alakohdan valinnaisiin kieltäytymisperusteisiin eikä 18
artiklan 3 kohdan ensimmäiseen valinnaiseen
kieltäytymisperusteeseen.  Ranska on työryhmäkokouksessa 7.9.2000
poistanut kyseisen 4 artiklan ehdotuksestaan. Puitepäätöksen 5
artiklassa  toistetaan astetta velvoittamassa muodossa yhteiseen
toimintaan sisältyvä määräys, jolla pyritään  siihen, että muiden
jäsenvaltioiden tekemiä omaisuuden tunnistamista, jäljittämistä,
hukkaamiskieltoon asettamista tai takavarikkoa ja menetetyksi
tuomitsemista koskevia pyyntöjä kohdeltaisiin samanarvoisina kuin
kansallisia pyyntöjä.  Jäsenvaltioiden on myös artiklan 6 mukaan
toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet omaisuuden
hukkaamismahdollisuuksien minimoimiseksi siten, että
oikeusapupyynnön kohteena oleva omaisuus voidaan
mahdollisimman pian asettaa hukkaamiskieltoon tai takavarikkoon. 
Myös tämän artiklan 6 Ranska on myöhemmin työryhmäkäsittelyn
aikana poistanut ehdotuksestaan. Puitepäätöksellä kumottaisiin
yhteisen toiminnan vastaavia asioita koskevat artiklat. Muilta osin
yhteinen toiminta  jäisi edelleen voimaan. Jäsenvaltioiden olisi
täytäntöönpantava puitepäätös 31 päivänä joulukuuta 2001 mennessä. 
Tämä määräaika on kuitenkin jatkokäsittelyssä sovittu muutettavaksi
31 päiväksi joulukuuta 2002. 
  3.   Vaikutus Suomen lainsäädäntöön
 Suomi on ratifioinut rahanpesua koskevan yleissopimuksen vuonna
1994 ja Suomen lainsäädäntö vastaa yleissopimuksen velvoitteita.
Suomi ei ole tehnyt yleissopimukseen puitepäätöksen 1 artiklassa
tarkoitettuja varaumia.  Rikoslain 32 luvun 1 §:n mukaan
rahanpesusta rangaistaan kätkemisrikoksena, josta tuomitaan sakkoa
tai vankeutta enintään vuosi ja kuusi kuukautta. Luvun 2 §:n mukaan
törkeästä kätkemisrikoksesta tuomitaan vankeuteen  vähintään
neljäksi kuukaudeksi tai enintään neljäksi vuodeksi. Ammattimaisesta
kätkemisrikoksesta tuomitaan rikoslain 32 luvun 3 §:n mukaan
vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi
vuodeksi.  Rikoslain 2 luvun 16 §:n mukaan rikoksen tuottaman
hyödyn tuomitseminen menetetyksi on  harkinnanvaraista.
Hallituksen esityksessä 80/2000 vp ehdotetaan, että rikoksen tuottama
hyöty olisi periaatteessa tuomittava aina menetetyksi.
Menettämisseuraamus voitaisiin kuitenkin jättää tuomitsematta muun
muassa, jos hyöty tai esineen tai omaisuuden arvo on vähäinen.
Hyödyn tai esineen tai omaisuuden arvon vähäisyys olisi arvioitava
tapauskohtaisesti.  Hallituksen esityksen perusteella olisi kuitenkin 
todennäköistä, että puitepäätöksen 3 artiklassa mainitun 4 000 euron
määrän ylittävää  hyödyn tai esineen tai omaisuuden arvoa ei voitaisi
katsoa vähäiseksi. Toisen valtion tuomioistuimen määräämä
menettämisseuraamus voidaan panna Suomessa täytäntöön
kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten
seuraamusten täytäntöönpanossa annetun lain säännösten mukaisesti
(21/87). Lain 3 §:n mukaan edellytyksenä on, että teko, jonka
johdosta konfiskaatio on määrätty, on tai olisi Suomessa vastaavissa
olosuhteissa tehtynä Suomen lain mukaan rikos. Pohjoismaiden osalta
asiaa koskevat säännökset sisältyvät Suomen ja muiden
pohjoismaiden välisestä yhteistoiminnasta rikosasioissa annettujen
tuomioiden täytäntöönpanosta annettuun lakiin (326/63). 
 
  4.   Valtioneuvoston kanta
 Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että Tampereen erityisistunnon
päätelmien mukaisesti EU tehostaa  rahanpesun vastaista
toimintaansa, ja valtioneuvosto siten suhtautuu periaatteessa
myönteisesti Ranskan aloitteeseen.  Valtioneuvosto  kuitenkin
suhtautuu varauksellisesti siihen, että puitepäätöksessä määrätään
rahanpesurikokselle alin enimmäisrangaistus, joka olisi sama kaikissa
jäsenvaltioissa, jos ehdotettu enimmäisrangaistus selvästi poikkeaa
Suomen rikoslaissa noudatetusta rangaistustasosta. Jokaisen
jäsenvaltion rikosoikeudelliseen järjestelmään yhtä hyvin soveltuvan
rangaistusasteikon vahvistaminen ei ole mahdollista, koska eri
jäsenvaltioiden  rikoslaissa  rikosten    törkeysporrastus,
rangaistusasteikot ja rangaistusasteikkojen muodostamisessa
noudatettu systematiikka poikkeavat suuresti toisistaan. Suomessa
käynnissä olevassa rikoslain kokonaisuudistuksessa rikosten
rangaistusasteikot on pyritty suhteuttamaan toisiinsa siten, että ne
mahdollisimman johdonmukaisesti heijastavat rikoslain eri 
rikostyyppien suhteellista moitittavuutta. Yksittäisen rikostyypin
rangaistusasteikon yhdenmukaistaminen EU:ssa hajottaisi noudatettua
systematiikkaa ja johtaisi helposti kansallisesti mielivaltaiseen
rangaistusasteikkojärjestelmään. Tiettyjen rikosten
enimmäisrangaistusten yhdenmukaistaminen  ei sitä paitsi  johda
siihen, että rikoksesta tuomitut rangaistukset eri jäsenmaissa
käytännössä olisivat yhdenmukaisia.  Ehdotuksesta on tarkoitus
saavuttaa poliittinen yhteisymmärrys 17.10.2000 pidettävässä
ECOFIN-neuvoston ja oikeus- ja sisäasiainneuvoston
yhteiskokouksessa.