Siirry eduskunnan kotisivulle svenska

ASIAKIRJA U 42/2000 vp


 
   Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotukseksi neuvoston
  päätökseksi rahanpesun selvittelykeskusten välisestä yhteistyöstä   
   Perustuslain 96 §:n 2 momentin mukaisesti lähetetään
  Eduskunnalle neuvoston ehdotus rahanpesun selvittelykeskusten
  välisestä yhteistyöstä ja asiaa koskeva muistio.
     
  
    
  
  Helsingissä 5 päivänä lokakuuta 2000
  
  
  
  
  
  Sisäasiainministeri Ville Itälä
  
  
  
  
  
  
  Poliisiylitarkastaja Jouni Välkki
  
  
    
  
  
  
  SISÄASIAINMINISTERIÖ                         MUISTIO
  
  
  
  
  EHDOTUS NEUVOSTON PÄÄTÖKSEKSI RAHANPESUN
  SELVITTELYKESKUSTEN VÄLISESTÄ YHTEISTYÖSTÄ
  
     
    1. Ehdotuksen tausta ja sen tavoite   Amsterdamin Eurooppa-
  neuvosto hyväksyi kesäkuussa 1997 järjestäytyneen rikollisuuden
  torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelmassa
  suositellaan muun muassa, että olisi parannettava niiden
  yhteyspisteiden välistä yhteistyötä, joilla rahoitusjärjestelmän
  rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämistä koskevan direktiivin
  (91/308/ETY) nojalla on toimivalta ottaa vastaan epäilyttäviä
  liiketoimia koskevia ilmoituksia. Kaikki jäsenvaltiot ovat
  perustaneet rahanpesun selvittelykeskuksia kyseisen direktiivin
  nojalla vastaanotettujen tietojen keräämiseksi ja analysoimiseksi.
  Tampereen Eurooppa- neuvosto päätti lokakuussa 1999 muun
  ohessa erityistoimista rahanpesun torjumiseksi. Yhtenä tavoitteena
  se ilmaisi tarpeen nopeuttaa nykyisten rahanpesun
  selvittelykeskusten välistä tiedonvaihtoa (päätelmä 54).
  Tiedonvaihtoa koskevista järjestelyistä tehtiin aloite Suomen
  puheenjohtajuuskaudella tavoiteinstrumenttina asiaa koskeva
  neuvoston päätös. Ehdotus sisältää aloitteen yhteiseksi päätökseksi,
  jolla halutaan tehostaa rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä
  vastuussa olevien selvittelykeskusten välistä suoraa, nopeaa ja
  salattua tietojen vaihtoa. Asiaa valmisteltiin neuvoston
  työryhmässä ja oikeus- ja sisäasiainneuvosto keskusteli asiasta
  istunnossaan 29. -30.5.2000. Viimeisin päätösehdotus (8414/2/00
  CRIMORG 70 REV 2 COR 1) on saapunut Suomeen 2.6.2000.
  Ehdotusta käsiteltäneen oikeus- ja sisäasian neuvostossa
  17.10.2000. Euroopan parlamentti antoi 12.4.2000 lausuntonsa
  neuvoston päätösehdotuksesta. Parlamentti on kannassaan
  katsonut, että päätöksessä tulee velvoittaa rahanpesun
  selvittelykeskukset ja komissio tekemään yhteistyötä siltä osin kuin
  kyseessä ovat Euroopan unionin taloudellisia etuja koskevat
  rikokset. Lisäksi parlamentti on lisännyt kappaleet koskien tietojen
  vaihdon nopeutta, perusoikeuksien noudattamista, ehtojen
  asettamista tietojen käytölle sekä velvoitteen noudattaa yksilöiden
  suojelusta henkilötietojen automaattisesta tietojenkäsittelystä 1981
  tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen määräyksiä.
  
  
    2. Ehdotuksen sisältö
   Päätösehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden rahanpesun estämisestä
  ja selvittämisestä vastuussa olevat Financial Intelligence Unit
  (FIU) -yksiköt vaihtaisivat tietoja suoraan keskenään ilman
  oikeusapupyyntömenettelyä. Tämä on mahdollista tietojen
  luovutukseen sisältyvän käyttörajoituksen vuoksi. Ehdotuksen
  artiklassa 1 määritellään jäsenvaltioiden velvoite kerätä, käsitellä ja
  luovuttaa toisen jäsenvaltion FIU -yksikölle epäiltyä rahanpesua
  koskevia tietoja. Tietoja voidaan vaihtaa myös oma-aloitteisesti
  ilman edeltävää pyyntöä. Artiklassa 2 määritellään FIU –yksikkö
  mukaillen Egmont Group of Financial Intelligence Units käyttämää
  määritelmää. Lisäksi artiklassa jäsenmaille on asetettu velvoite
  nimetä em. määritelmän mukainen FIU –yksikkö. Egmont Group
  on 53 FIU –yksikön kansainvälinen yhteistyöelin, jonka
  tavoitteena on maailmanlaajuinen rahanpesun torjunta luomalla
  suorat yhteydet FIU –yksiköiden välille operatiivisen tiedon
  vaihtamiseksi. Artiklan 3 mukaan tietojenvaihto tapahtuu
  riippumatta FIU -yksiköiden hallinnollisesta luonteesta.
  Rahanpesuyksiköt voivat olla hallinnollisia – kuten esim.
  Ranskassa, Belgiassa, Hollannissa, Espanjassa ja Italiassa - taikka
  poliisiyksiköitä - kuten esim. Suomessa, Ruotsissa, Englannissa,
  Irlannissa sekä Itävallassa. Artikla 4 käsittelee tietojen vaihtoa
  koskevan pyynnön sisältöä, tietojen luovuttamiselle asetettavia
  rajoituksia ja oikeutta kieltäytyä luovuttamasta tietoja. FIU
  –yksiköllä on oikeus kieltäytyä luovuttamasta tietoja, mikäli tämä
  saattaisi haitata esitutkintaa, tietojen luovuttaminen olisi selvässä
  epäsuhteessa luonnollisen tai oikeushenkilön oikeuksien kanssa
  taikka olisi muutoin vastoin kansallisen lainsäädännön
  perusperiaatteita. Artikla 5 käsittelee luovutettujen tietojen
  käyttötarkoitusta ja tietosuojaa. Pääasiallisena sisältönä on, ettei
  luovutettuja tietoja voida käyttää muuhun kuin rahanpesun
  hallinnolliseen selvittelyyn. Tietojen käyttö esimerkiksi
  rikosprosessissa edellyttää aina tiedot luovuttaneen yksikön
  suostumusta. Artikla 6 määrittelee, mitä päätöksen artikloja on
  sovellettava oma-aloitteiseen tietojen luovuttamiseen. Artikla 7
  velvoittaa jäsenvaltiot luomaan turvatut ja salatut
  yhteydenpitojärjestelmät. Artiklan 8 mukaan tämän päätöksen
  noudattaminen ei vaikuta jäsenmaiden velvoitteisiin suhteessa
  Europoliin. Artikla 9 koskee FIU -yksiköiden välillä solmittujen
  memorandum of understanding –yhteistyösopimusten suhdetta
  tähän päätökseen, kansallisen lainsäädännön muuttamisvelvoitetta
  sekä neuvoston velvoitetta arvioida päätöksen noudattamista.
  Päätös ei kumoaisi jo solmittuja tai päätöksen voimassa ollessa
  solmittavia yhteistyösopimuksia. Siltä osin kuin päätöksen
  määräykset ovat yksityiskohtaisempia tai pidemmälle meneviä
  kuin sopimuksessa mainitut määräykset tulisivat tämän päätöksen
  määräykset sovellettaviksi.
  
  
    3. Ehdotuksen vaikutukset Suomessa
   Päätösehdotus ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.
  Ehdotuksessa ei esitetä rahanpesuyksiköille lisättäväksi
  toimivaltuuksia tietojen keräämiselle tai vaihtamiselle. Suomen
  rahanpesulain (68/1998) mukaan keskusrikospoliisin rahanpesun
  selvittelykeskus voi nykyiselläänkin luovuttaa tietoja
  ulkomaalaiselle FIU -yksikölle rahanpesun estämiseksi ja
  selvittämiseksi. Ehdotuksen on kuitenkin nykymuodossaan
  katsottava kuuluvan eduskunnan toimialaan sen sisältäessä
  lainsäädännön alaan sinänsä kuuluvia määräyksiä. Ehdotuksella ei
  ole taloudellisia vaikutuksia.
  
  
    4. Valtioneuvoston kanta
   Valtioneuvosto suhtautuu ehdotukseen myönteisesti ja pitää
  tärkeänä yhä enemmän kansainvälistyvien talousrikollisuuden ja
  huumausainerikollisuuden sekä niiden aiheuttamien vahinkojen
  vähentämistä. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että EU pyrkii
  tehostamaan jäsenvaltioiden rahanpesun estämisestä ja
  selvittämisestä vastuussa olevien Financial Intelligence Unit (FIU)
  -yksiköiden välistä suoraa tietojen vaihtoa. Tällä tietojen
  kansainvälisen vaihdon tehostamisella pyritään paljastamaan ja
  vaikeuttamaan erityisesti järjestäytyneeseen ja vakavaan
  rikollisuuteen liittyvää rahanpesua. Oikeusapumenettely ei
  pääsääntöisesti sovellu rahanpesun tiedusteluvaiheessa tehtävään
  tietojen vaihtoon, koska esitutkinta ei ole vielä käynnistynyt.
  Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että epäilyttäviä liiketoimia ja
  epäiltyä rahanpesua koskevia salaisia tietoja voidaan kuitenkin
  vaihtaa jo ennen esitutkinnan aloittamista Tämän vuoksi on
  tarpeellista säädellä jäsenmaiden kesken tietojen vaihdon
  periaatteista, tietojen käytön rajoitteista ja niiden salattavuudesta.
  FIU -yksiköiden välisen tietojenvaihdon on oltava nopeaa.
  Valtioneuvosto tukee tämän vuoksi kantaa, jonka mukaan
  rahanpesua koskeva tietojen vaihto tapahtuu suoraan
  jäsenvaltioiden FIU -yksiköiden välillä riippumatta yksiköiden
  rakenteesta. Suomen rahanpesulainsäädäntö antaa epäilyttäviä
  liiketoimia koskevia ilmoituksia vastaanottavalle
  keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskukselle
  mahdollisuuden nopeaan kansainväliseen rahanpesutietojen
  vaihtoon suoraan niiden vieraan valtion viranomaisten kanssa,
  joiden tehtäväksi on määritelty rahanpesun torjunta.