Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotukseksi neuvoston
päätökseksi rahanpesun selvittelykeskusten välisestä yhteistyöstä
Perustuslain 96 §:n 2 momentin mukaisesti lähetetään
Eduskunnalle neuvoston ehdotus rahanpesun selvittelykeskusten
välisestä yhteistyöstä ja asiaa koskeva muistio.
Helsingissä 5 päivänä lokakuuta 2000
Sisäasiainministeri Ville Itälä
Poliisiylitarkastaja Jouni Välkki
SISÄASIAINMINISTERIÖ MUISTIO
EHDOTUS NEUVOSTON PÄÄTÖKSEKSI RAHANPESUN
SELVITTELYKESKUSTEN VÄLISESTÄ YHTEISTYÖSTÄ
1. Ehdotuksen tausta ja sen tavoite Amsterdamin Eurooppa-
neuvosto hyväksyi kesäkuussa 1997 järjestäytyneen rikollisuuden
torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelmassa
suositellaan muun muassa, että olisi parannettava niiden
yhteyspisteiden välistä yhteistyötä, joilla rahoitusjärjestelmän
rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämistä koskevan direktiivin
(91/308/ETY) nojalla on toimivalta ottaa vastaan epäilyttäviä
liiketoimia koskevia ilmoituksia. Kaikki jäsenvaltiot ovat
perustaneet rahanpesun selvittelykeskuksia kyseisen direktiivin
nojalla vastaanotettujen tietojen keräämiseksi ja analysoimiseksi.
Tampereen Eurooppa- neuvosto päätti lokakuussa 1999 muun
ohessa erityistoimista rahanpesun torjumiseksi. Yhtenä tavoitteena
se ilmaisi tarpeen nopeuttaa nykyisten rahanpesun
selvittelykeskusten välistä tiedonvaihtoa (päätelmä 54).
Tiedonvaihtoa koskevista järjestelyistä tehtiin aloite Suomen
puheenjohtajuuskaudella tavoiteinstrumenttina asiaa koskeva
neuvoston päätös. Ehdotus sisältää aloitteen yhteiseksi päätökseksi,
jolla halutaan tehostaa rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä
vastuussa olevien selvittelykeskusten välistä suoraa, nopeaa ja
salattua tietojen vaihtoa. Asiaa valmisteltiin neuvoston
työryhmässä ja oikeus- ja sisäasiainneuvosto keskusteli asiasta
istunnossaan 29. -30.5.2000. Viimeisin päätösehdotus (8414/2/00
CRIMORG 70 REV 2 COR 1) on saapunut Suomeen 2.6.2000.
Ehdotusta käsiteltäneen oikeus- ja sisäasian neuvostossa
17.10.2000. Euroopan parlamentti antoi 12.4.2000 lausuntonsa
neuvoston päätösehdotuksesta. Parlamentti on kannassaan
katsonut, että päätöksessä tulee velvoittaa rahanpesun
selvittelykeskukset ja komissio tekemään yhteistyötä siltä osin kuin
kyseessä ovat Euroopan unionin taloudellisia etuja koskevat
rikokset. Lisäksi parlamentti on lisännyt kappaleet koskien tietojen
vaihdon nopeutta, perusoikeuksien noudattamista, ehtojen
asettamista tietojen käytölle sekä velvoitteen noudattaa yksilöiden
suojelusta henkilötietojen automaattisesta tietojenkäsittelystä 1981
tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen määräyksiä.
2. Ehdotuksen sisältö
Päätösehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden rahanpesun estämisestä
ja selvittämisestä vastuussa olevat Financial Intelligence Unit
(FIU) -yksiköt vaihtaisivat tietoja suoraan keskenään ilman
oikeusapupyyntömenettelyä. Tämä on mahdollista tietojen
luovutukseen sisältyvän käyttörajoituksen vuoksi. Ehdotuksen
artiklassa 1 määritellään jäsenvaltioiden velvoite kerätä, käsitellä ja
luovuttaa toisen jäsenvaltion FIU -yksikölle epäiltyä rahanpesua
koskevia tietoja. Tietoja voidaan vaihtaa myös oma-aloitteisesti
ilman edeltävää pyyntöä. Artiklassa 2 määritellään FIU –yksikkö
mukaillen Egmont Group of Financial Intelligence Units käyttämää
määritelmää. Lisäksi artiklassa jäsenmaille on asetettu velvoite
nimetä em. määritelmän mukainen FIU –yksikkö. Egmont Group
on 53 FIU –yksikön kansainvälinen yhteistyöelin, jonka
tavoitteena on maailmanlaajuinen rahanpesun torjunta luomalla
suorat yhteydet FIU –yksiköiden välille operatiivisen tiedon
vaihtamiseksi. Artiklan 3 mukaan tietojenvaihto tapahtuu
riippumatta FIU -yksiköiden hallinnollisesta luonteesta.
Rahanpesuyksiköt voivat olla hallinnollisia – kuten esim.
Ranskassa, Belgiassa, Hollannissa, Espanjassa ja Italiassa - taikka
poliisiyksiköitä - kuten esim. Suomessa, Ruotsissa, Englannissa,
Irlannissa sekä Itävallassa. Artikla 4 käsittelee tietojen vaihtoa
koskevan pyynnön sisältöä, tietojen luovuttamiselle asetettavia
rajoituksia ja oikeutta kieltäytyä luovuttamasta tietoja. FIU
–yksiköllä on oikeus kieltäytyä luovuttamasta tietoja, mikäli tämä
saattaisi haitata esitutkintaa, tietojen luovuttaminen olisi selvässä
epäsuhteessa luonnollisen tai oikeushenkilön oikeuksien kanssa
taikka olisi muutoin vastoin kansallisen lainsäädännön
perusperiaatteita. Artikla 5 käsittelee luovutettujen tietojen
käyttötarkoitusta ja tietosuojaa. Pääasiallisena sisältönä on, ettei
luovutettuja tietoja voida käyttää muuhun kuin rahanpesun
hallinnolliseen selvittelyyn. Tietojen käyttö esimerkiksi
rikosprosessissa edellyttää aina tiedot luovuttaneen yksikön
suostumusta. Artikla 6 määrittelee, mitä päätöksen artikloja on
sovellettava oma-aloitteiseen tietojen luovuttamiseen. Artikla 7
velvoittaa jäsenvaltiot luomaan turvatut ja salatut
yhteydenpitojärjestelmät. Artiklan 8 mukaan tämän päätöksen
noudattaminen ei vaikuta jäsenmaiden velvoitteisiin suhteessa
Europoliin. Artikla 9 koskee FIU -yksiköiden välillä solmittujen
memorandum of understanding –yhteistyösopimusten suhdetta
tähän päätökseen, kansallisen lainsäädännön muuttamisvelvoitetta
sekä neuvoston velvoitetta arvioida päätöksen noudattamista.
Päätös ei kumoaisi jo solmittuja tai päätöksen voimassa ollessa
solmittavia yhteistyösopimuksia. Siltä osin kuin päätöksen
määräykset ovat yksityiskohtaisempia tai pidemmälle meneviä
kuin sopimuksessa mainitut määräykset tulisivat tämän päätöksen
määräykset sovellettaviksi.
3. Ehdotuksen vaikutukset Suomessa
Päätösehdotus ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.
Ehdotuksessa ei esitetä rahanpesuyksiköille lisättäväksi
toimivaltuuksia tietojen keräämiselle tai vaihtamiselle. Suomen
rahanpesulain (68/1998) mukaan keskusrikospoliisin rahanpesun
selvittelykeskus voi nykyiselläänkin luovuttaa tietoja
ulkomaalaiselle FIU -yksikölle rahanpesun estämiseksi ja
selvittämiseksi. Ehdotuksen on kuitenkin nykymuodossaan
katsottava kuuluvan eduskunnan toimialaan sen sisältäessä
lainsäädännön alaan sinänsä kuuluvia määräyksiä. Ehdotuksella ei
ole taloudellisia vaikutuksia.
4. Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto suhtautuu ehdotukseen myönteisesti ja pitää
tärkeänä yhä enemmän kansainvälistyvien talousrikollisuuden ja
huumausainerikollisuuden sekä niiden aiheuttamien vahinkojen
vähentämistä. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että EU pyrkii
tehostamaan jäsenvaltioiden rahanpesun estämisestä ja
selvittämisestä vastuussa olevien Financial Intelligence Unit (FIU)
-yksiköiden välistä suoraa tietojen vaihtoa. Tällä tietojen
kansainvälisen vaihdon tehostamisella pyritään paljastamaan ja
vaikeuttamaan erityisesti järjestäytyneeseen ja vakavaan
rikollisuuteen liittyvää rahanpesua. Oikeusapumenettely ei
pääsääntöisesti sovellu rahanpesun tiedusteluvaiheessa tehtävään
tietojen vaihtoon, koska esitutkinta ei ole vielä käynnistynyt.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että epäilyttäviä liiketoimia ja
epäiltyä rahanpesua koskevia salaisia tietoja voidaan kuitenkin
vaihtaa jo ennen esitutkinnan aloittamista Tämän vuoksi on
tarpeellista säädellä jäsenmaiden kesken tietojen vaihdon
periaatteista, tietojen käytön rajoitteista ja niiden salattavuudesta.
FIU -yksiköiden välisen tietojenvaihdon on oltava nopeaa.
Valtioneuvosto tukee tämän vuoksi kantaa, jonka mukaan
rahanpesua koskeva tietojen vaihto tapahtuu suoraan
jäsenvaltioiden FIU -yksiköiden välillä riippumatta yksiköiden
rakenteesta. Suomen rahanpesulainsäädäntö antaa epäilyttäviä
liiketoimia koskevia ilmoituksia vastaanottavalle
keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskukselle
mahdollisuuden nopeaan kansainväliseen rahanpesutietojen
vaihtoon suoraan niiden vieraan valtion viranomaisten kanssa,
joiden tehtäväksi on määritelty rahanpesun torjunta.
