Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Poikalapsen ympärileikkaus ja siihen liittyvät käytännöt ovat oikeudellisesti ja myös rikosoikeudellisesti erittäin vaikeita kysymyksiä. Ei-lääketieteellinen, uskontoon tai kulttuurillisiin perinteisiin perustuva poikien ympärileikkaus koskettaa perustuslain 7 §:n 3 momenttia. Säännös kieltää puuttumasta kenenkään henkilökohtaiseen koskemattomuuteen mielivaltaisesti ja ilman laissa säädettyä perustetta. Kyseessä on ehdottomaan muotoon kirjoitettu perusoikeus. Vaikka oikeutta voidaan rajoittaa laissa säädetyllä perusteella, on rajoituksen perustuslainmukaisuutta tarkoin arvioitava perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössään määrittämien perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa. Käytäntöjen arvioinnissa ei voida myöskään välttyä suorittamasta intressivertailua lapsen henkilökohtaisen koskemattomuuden (Perustuslaki 7 §) ja uskonnonvapauden välillä (Perustuslaki 11 §).

Oikeusministeriö ei ota kantaa kirjallisessa kysymyksessä viitattuihin kesken oleviin rikosprosesseihin.

Ratkaisussa KKO 2008:93:ssa ylin oikeusaste katsoi, ettei neljän ja puolen vuoden ikäiselle muslimipojalleen uskonnollisista syistä ympärileikkauksen suorituttaneen yksinhuoltajaäidin menettelyä ympärileikkauksen järjestämisessä ollut pidettävä oikeudenvastaisena eikä menettely siten ollut rangaistavaa pahoinpitelynä (joko tekijäkumppanuutena tai yllytyksenä siihen). Ratkaisussa oli oikeudellisena ydinkysymyksenä, toteuttaako ympärileikkauksen sisältämä henkilön ruumiilliseen koskemattomuuden puuttuminen pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön. Ja kun vastaus tähän oli myönteinen, jouduttiin harkitsemaan, voidaanko toimenpiteen taustana olleita uskonnollisia, kulttuurillisia ja sosiaalisia syitä pitää mahdollisten muiden edellytysten täyttyessä rikosvastuun poistavina perusteina. KKO hylkäsi syytteen. Päätöksessä todetaan, että muilla kuin lääketieteellisillä perusteilla tehtävä poikien ympärileikkaus on maailmanlaajuinen ilmiö ja tavanmukainen toimenpide useissa yhteisöissä joko uskontoon, kulttuuriin tai perinteisiin liittyvistä syistä. Uskonnolliseen tai kulttuuriseen perinteeseen perustuvaa poikien ympärileikkausta ei KKO:n mukaan ole tiettävästi suoranaisesti kielletty missään, joskin Ruotsissa on säädetty erillislaki. KKO:n mukaan pienen pojan omasta tahdosta riippumaton ympärileikkaus huoltajien suostumuksella on siten oikeutettu, jos se on sekä lapsen kokonaisedun kannalta puolustettava että verraten vähän lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttuva.

Mainitussa ennakkopäätöksessä on omaksuttu rikoslain vastuuvapausperusteissa sääntelemätön eli laissa kirjoittamaton oikeuttamisperuste. Laillisuusperiaatteen tausta-arvojen, ennalta-arvattavuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta saattaisi kuitenkin olla suotavaa, että myös tällaisiin poikkeustilanteisiin luotaisiin lainsäädännössä sääntelykehikko. Käytännössä rangaistavuuden kannalta olennaista on, kuka toimenpiteen on suorittanut ja millaisissa oloissa. Mahdollisen sääntelyn keskeisenä tavoitteena tulisi olla pojan eduista huolehtiminen ja sillä tulisi turvata se, että ympärileikkaus tehdään turvallisissa oloissa.

Oikeusministeriön aikomuksena ei ole muuttaa rikoslakia kysymyksessä viitatulla tavalla. Teemaan liittyvää sääntelyä on pitkään pohdittu ja valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä, jossa asian valmistelua olisi syytä jatkaa.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Omskärelse av ett pojkbarn och den praxis som är förknippad med den är rättsligt och också straffrättsligt mycket svåra frågor. En ickemedicinsk, på religion eller kulturtraditioner grundad omskärelse av pojkar berör 7 § 3 mom. i grundlagen. I momentet förbjuds att godtyckligt och utan laglig grund kränka den personliga integriteten. Det är fråga om en grundläggande fri- och rättighet som har skrivits i absolut form. Fastän rätten kan begränsas på lagliga grunder ska begränsningens grundlagsenlighet noga bedömas i ljuset av de allmänna begränsningsförutsättningar som grundlagsutskottet har fastslagit i sin utlåtandepraxis. Vid bedömningen av omskärelsepraxis kan man inte heller undvika att göra en intressejämförelse mellan barnets personliga integritet (7 § i grundlagen) och religionsfriheten (11 § i grundlagen).

Justitieministeriet tar inte ställning till de rättsprocesser som pågår och som det har hänvisats till i det skriftliga spörsmålet.

I avgörandet HD 2008:93 ansåg den högsta rättsinstansen att en ensamförsörjarmoder som av religiösa skäl hade låtit utföra en omskärelse av sin fyra och ett halvt år gamla pojke, när hon arrangerade omskärelsen inte skulle anses ha förfarit rättstridigt, och att förfarandet därför inte skulle straffas som misshandel (antingen som medgärningsmannaskap eller anstiftan till misshandel). Den juridiska kärnfrågan i avgörandet var om den kränkning av den kroppsliga integriteten som ingår i en omskärelse uppfyller rekvisitet för ett misshandelsbrott. Och när svaret på detta var positivt, måste man pröva om de religiösa, kulturrelaterade och sociala skäl som hade legat bakom åtgärden när de eventuella övriga förutsättningarna uppfylls anses vara grunder som eliminerar straffansvaret. HD förkastade åtalet. I beslutet konstateras att omskärelse av pojkar på andra än medicinska grunder är ett världsomfattande fenomen och en sedvanlig åtgärd i flera samfund av skäl som har samband med antingen religion, kultur eller traditioner. Enligt HD är omskärelse av pojkar grundad på en religiös tradition eller kulturtradition veterligen inte förbjuden någonstans, fastän det i Sverige har stiftats en särskild lag om det. Enligt HD är en omskärelse som sker med vårdnadshavarnas samtycke oberoende av en liten pojkes egen vilja alltså berättigad, om den både kan försvaras med hänsyn till barnets helhetsintresse och i jämförelsevis ringa grad kränker barnets kroppsliga integritet.

I nämnda prejudikat har man omfattat en i strafflagens ansvarsfrihetsgrunder inte reglerad, dvs. en i lag inte inskriven grund för berättigande. Med hänsyn till legalitetsprincipens bakgrundsvärden, förutsägbarhet och likabehandling vore det dock eventuellt önskvärt att det i lagstiftningen skapas en regleringsram för också sådana undantagssituationer. Med tanke på straffbarheten är det i praktiken väsentligt vem som har utfört åtgärden och under hurudana förhållanden. Det centrala målet för en eventuell reglering ska vara att sörja för pojkens intressen och den ska trygga att en omskärelse sker i trygga förhållanden.

Justitieministeriet har inte för avsikt att ändra strafflagen på det sätt som det har hänvisats till i spörsmålet. En reglering som har samband med temat har länge dryftats och beretts vid social- och hälsovårdsministeriet där det även finns skäl att fortsätta beredningen av ärendet.