Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Ulkomaalaisviraston lähtömaatiedon mukaan Valko-Venäjä on totalitaarinen maa, jossa demokratia ja vallan kolmijako toimivat puutteellisesti. Vaikka maassa on näennäisesti kaikki demokraattisen maan toimielimet, presidentti Lukashenka käyttää poliittista valtaansa niin lainsäädäntö-, toimeenpano- kuin tuomiovallankin alalla.

Presidentti Lukashenkan hallinto rajoittaa lehdistönvapautta ja kontrolloi Internetin käyttöä. Televisio on valtion hallussa. Kokoontumisvapautta ja mielenilmaisuja rajoitetaan tiukalla lupapolitiikalla. Uskonnonvapaus on sallittua laissa, mutta faktisesti sallitaan vain sellainen uskonnonharjoitus, joka on linjassa "Valko-Venäjän kansan hengellisen, kulttuurillisen ja traditionaalisen" luonteen kanssa. Opposition, kansalaisjärjestöjen ja muiden poliittisesti aktiivisten tahojen toimintaa rajoitetaan erittäin voimakkaasti. Valko-Venäjä on ainoa Itä-Euroopan maa, jota ei ole otettu Euroopan neuvoston jäseneksi. Mikäli ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja presidentin vallassa pysymisen ja sen lujittamisen välillä on ristiriita, Lukashenkan hallituksen toiminnassa ihmisoikeudet "häviävät".

Vuonna 2006 Valko-Venäjältä on tullut Suomeen seitsemän turvapaikanhakijaa. Vuonna 2005 Valko-Venäjältä tulleita turvapaikanhakijoita koskien tehtiin 21 ns. Dublin-päätöstä (hakemus jätettiin hakijan esittämien perusteiden osalta tutkimatta, koska hakija voitiin lähettää toiseen valtioon, joka neuvoston vastuunmäärittämisasetuksen mukaan on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä). Normaalimenettelyssä tutkittiin (hakemus käsiteltiin aineellisesti eli hakijan esittämät perusteet tutkittiin) 16 tapausta, joihin kaikkiin tehtiin kielteinen päätös.

Hakijoista suurin osa on ollut nuoria miehiä, armeijakarkureita, vääriä tai epämääräisiä tietoja antaneita tai oppositiopuoluetoiminnassa mukana olleita henkilöitä.

Nuoret miehet hakevat turvapaikkaa yleensä vasta jäätyään kiinni näpistyksestä tai muusta rikoksesta Suomessa. Armeijaan menoa välttelevät henkilöt saavat yleensä kielteisen päätöksen normaalimenettelyssä. UNHCR:n kannan mukaan Valko-Venäjän armeijaolot eivät sinänsä ole peruste kansainväliselle suojelulle. Ulkomaalaisvirasto on tehnyt tämän pohjalta myös oman selvityksen, joka on loppupäätelmissään samansuuntainen kuin UNHCR:n kanta.

Useat hakijat ovat antaneet vääriä, harhaanjohtavia tai puutteellisia tietoja hakemuksen ratkaisemisen kannalta keskeisistä seikoista kuten henkilöllisyydestään, matkareitistään, matkustustavastaan ja Suomeen saapumisen ajankohdasta. Osa hakijoista on esittänyt vainonsa perusteeksi jäsenyyden kirkossa, johon voi kuka tahansa liittyä vaikka Internetissä.

Ulkomaalaisvirasto suhtautuu vakavasti Valko-Venäjältä tulleiden turvapaikanhakijoiden väitteisiin poliittisesta toiminnasta johtuvasta vainosta. Hakijoista kuitenkin vain harva on ollut poliittinen toimija, eivätkä kertomuksissa esitetyt väitteet ole olleet vahvoja. Väitteet ovat usein olleet epäuskottavia ja kertomus kokonaisuudessaan ristiriitainen sekä ylimalkainen, taikka on ollut muita viitteitä siitä, että henkilö ei ole kotimaansa viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena (henkilö on esimerkiksi esittänyt Valko-Venäjän viranomaisten myöntämän passin, jossa on voimassa olevat ulkomaille tarvittavat luvat). Oppositiopuoluetoiminnassa mukana olleet hakijat kertovat osallistuneensa mielenosoituksiin tai olleensa jonkin oppositiopuolueen, esimerkiksi Valko-Venäjän suurimman oppositiopuolueen BNF:n jäseniä. Ulkomaalaisvirasto ei ole pitänyt uskottavana, että viranomaisten mielenkiinto kohdistuisi mielenosoituksiin satunnaisesti osallistuneisiin tai virallisiin, merkittäviin puolueisiin kuten BNF:ään vain rivijäseninä kuuluneisiin henkilöihin.

Myös Helsingin hallinto-oikeus on katsonut turvapaikkapäätöksiä koskeneita valituksia käsitellessään, ettei Valko-Venäjältä tulleiden hakijoiden poliittinen profiloituneisuus ole ollut sellaista, että vainoa pidettäisiin todennäköisenä. Valitukset hallinto-oikeuteen ovat koskeneet muun muassa valittajan poliittista toimintaa rekisteröidyn, merkittävän BNF-puolueen rivijäsenenä, armeijan pakoilua, kirkkoon liittymistä ja huonoa viranomaiskohtelua. Hallinto-oikeus ei ole katsonut näiden seikkojen yksinään täyttävän turvapaikan tai muun oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä.

Totean lopuksi, että Ulkomaalaisvirasto seuraa Valko-Venäjän tilannetta aktiivisesti ja ottaa sen huomioon päätöksenteossaan.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt utlänningsverkets uppgift om ursprungsland är Vitryssland en totalitär stat där demokratin och tredelningen av makten fungerar bara bristfälligt. Trots att landet skenbart har alla de institutioner som kännetecknar ett demokratiskt land utövar Lukasjenka sitt politiska inflytande inom den lagstiftande, verkställande och dömande makten för att öka sin egen makt och förkväva motståndet.

President Lukasjenkas förvaltning inskränker pressfriheten och kontrollerar användningen av Internet. Televisionen står helt under statens kontroll. Mötesfriheten och åsiktsyttringar begränsas genom en sträng tillståndspolitik. Religionsfriheten är tryggad i lag, men de facto tillåts bara sådan religionsutövning som är förenlig med det vitryska folkets andliga, kulturella och traditionella natur. Oppositionens, frivilligorganisationernas och andra politiskt aktiva parters verksamhet är mycket starkt begränsad. Vitryssland är det enda landet i Östeuropa som inte tagits upp som medlem i Europarådet. Om respekten för mänskliga rättigheter och presidentens strävan att hålla sig vid makten och att förstärka den råkar i konflikt med varandra står de mänskliga rättigheterna som förlorare i Lukasjenkas förvaltning.

År 2006 har det kommit sju asylsökande från Vitryssland till Finland. År 2005 fattades 21 s.k. Dublinbeslut om vitryska asylsökande (de grunder som sökanden anfört i sin ansökan togs inte upp till prövning eftersom det var möjligt att skicka sökanden till en annan stat som enligt Europeiska unionens råds förordning om ansvarsbestämning har ansvar för behandlingen av asylansökan). Sexton fall prövades i normalt förfarande (ansökan behandlades materiellt, dvs. de grunder sökanden anfört togs till prövning). Det blev avslag på samtliga.

De flesta sökande har varit unga män, desertörer, personer som lämnat felaktiga eller diffusa uppgifter eller sådana som varit aktiva i oppositionspartier.

Unga män söker asyl vanligen först när de åkt fast för snatteri eller något annat brott i Finland. De som vill undvika militärtjänstgöring får vanligtvis avslag på sin ansökan i normalt förfarande. UNHCR anser att förhållandena i den vitryska armén inte i sig duger som grund för internationellt skydd. Utifrån detta har utlänningsverket gjort sin egen utredning som utmynnar i slutsatser liknande UNHCR:s syn.

Flera sökande har lämnat felaktiga, vilseledande eller bristfälliga uppgifter om omständigheter som är centrala för avgörandet, som identitet, resrutt, färdsätt och när de kommit till Finland. Det finns också de som anfört sin tillhörighet till kyrkan som grund för förföljelse, men det går att skriva in sig i kyrkan på Internet om man så vill.

Utlänningsverket ser allvarligt på de vitryska asylsökandenas påståenden om förföljelse på grund av politisk aktivitet. Men bara ett fåtal av dem har varit politiska aktörer och påståendena i deras berättelser har varit svaga. I många fall har de inte varit trovärdiga och berättelserna i sin helhet har varit motstridiga och schematiska, eller också har det funnits andra indikationer på att de behöriga personerna inte varit föremål för speciellt intresse från myndigheternas sida i sitt hemland (de har t.ex. kunnat visa upp pass som utfärdats av de vitryska myndigheterna med gällande tillstånd för utresa). Sökande som är aktiva i oppositionspartierna säger sig ha deltagit i demonstrationer eller varit medlemmar i något oppositionsparti, t.ex. Vitrysslands största oppositionsparti BNF. Utlänningsverket har inte ansett det trovärdigt att myndigheterna skulle vara intresserade av dem som sporadiskt deltagit i demonstrationer eller som bara varit medlemmar i ledet i officiella, betydande partier som BNF.

Helsingfors förvaltningsdomstol har behandlat klagomål om asylbeslut och anser att de vitryska sökandena inte varit till den grad politiskt profilerade att förföljelser vore sannolika. Klagomålen i förvaltningsdomstolen har gällt bl.a. politisk verksamhet som medlem i ledet i det registrerade, betydande partiet BNF, undvikande av militärtjänstgöring, medlemskap i kyrkan och dålig behandling från myndigheternas sida. Förvaltningsdomstolen har ansett att omständigheterna i sig inte uppfyller kriteriet för asyl eller uppehållstillstånd.

Avslutningsvis vill jag framhålla att utlänningsverket aktivt följer upp läget i Vitryssland och väger in det i sitt beslut.