Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö 8/2006 vp
Hallituksen esitys laeiksi maatalouden harjoittamisesta
luopumisen tukemisesta ja luopumisjärjestelmiä koskevien
lakien muuttamisesta
JOHDANTO
Vireilletulo
Eduskunta on 25 päivänä huhtikuuta 2006 lähettänyt maa- ja metsätalousvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laeiksi maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta ja luopumisjärjestelmiä koskevien lakien muuttamisesta (HE 34/2006 vp ).
Lausunto
Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta on antanut asiasta lausunnon (PeVL 18/2006 vp ), joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi.
Asiantuntijat
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
- hallitusneuvos Esko Laurila, vanhempi hallitussihteeri Heikki Koponen ja vanhempi hallitussihteeri Katriina Pessa, maa- ja metsätalousministeriö
- lainsäädäntöneuvos Eija Siitari-Vanne, oikeusministeriö
- budjettineuvos Kati Suihkonen, valtiovarainministeriö
- yritystutkija Heikki Mäntykoski, Etelä-Pohjanmaan TE-keskus
- ylitarkastaja Tapio Leinonen, Pohjois-Karjalan TE-keskus
- eläkevakuutusjohtaja Pentti Saarimäki, Maatalousyrittäjien eläkelaitos MELA
- agrologi Kallepekka Toivonen, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry
- puheenjohtaja Holger Falck, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund rf
Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet
- sosiaali- ja terveysministeriö
- Eläketurvakeskus
- Kansaneläkelaitos
- saamelaiskäräjät
- Ahvenanmaan maakuntahallitus
- Suomen Kuntaliitto
- Maataloustuottajien Keski-Pohjanmaan liitto
- Paliskuntain yhdistys
HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta. Lailla jatkettaisiin luopumistukijärjestelmää niille maatalousyrittäjille, jotka luopuvat maatalouden harjoittamisesta vuosina 2007-2010. Laki vastaisi sisällöltään pääosin lakia maatalousyrittäjien luopumistuesta, jonka nojalla on voitu myöntää vastaavaa tukea vuosina 1995-2006 maataloudesta luopuville maatalousyrittäjille. Ikääntyvä viljelijä voisi edelleen ennen vanhuuseläkeiän saavuttamista luopua maatalouden harjoittamisesta maatilatalouden rakenteen parantamiseksi siten, että tuen avulla turvattaisiin luopujan ja hänen puolisonsa toimeentulo eläkeiän saavuttamiseen asti. Luopujaa, luovutuksensaajaa ja luovutuksen kohteena olevaa maatilaa koskevat edellytykset säilyisivät pääosin ennallaan. Luopujien ikäraja säilyisi sukupolvenvaihdoksissa 56 vuotena, jos luovutuksensaajana olisi oma lapsi tai tämän puoliso. Myös lisäalueluovutuksissa lapselle tai tämän puolisolle ikärajaksi tulisi 56 vuotta. Sen sijaan luovutuksissa muille luopujien ikäraja nousisi sukupolvenvaihdosluovutuksissa nykyisestä 56 vuodesta ja lisäalueluovutuksissa nykyisestä 57 vuodesta 60 vuoteen. Myös porotalouden harjoittajien ikäraja nousisi vuodella. Vuokraus luopumistapana jatkuisi vain vuosina 2007 ja 2008. Lisäksi luopumisajankohdan ja ansiotoiminnan lopettamisen ajankohtien yhteensovittaminen tehtäisiin nykyistä joustavammaksi siten, että maataloudesta luopumisen tapahduttua luopuja voisi vielä jatkaa mahdollista muuta ansiotoimintaa, mutta tuen maksaminen alkaisi vasta ansiotoiminnan päätyttyä tai vähennyttyä niin paljon, että se jää työttömyyseläkkeen maksamisen estävää vähimmäisansiomäärää pienemmäksi.
Myös nykyiset luopumistavat säilyisivät. Ikääntyvä maatalousyrittäjä voisi luopua maatalouden harjoittamisesta luovuttamalla maatilansa tilanpitoa jatkavalle nuorelle viljelijälle taikka luovuttamalla tai vuokraamalla maatilansa pellot lisäalueeksi toiselle viljelijälle. Sukupolvenvaihdos tilalla voitaisiin kuitenkin toteuttaa myös siten, että maatilasta muodostetun osakeyhtiön kaikki osakkeet luovutetaan tilanpidon jatkajalle tai maatila luovutetaan tilanpidon jatkajan määräysvallassa olevalle yhtiölle. Edellytyksenä yhtiöiden hyväksymiselle kuitenkin olisi, että yhtiön osakkaiden toiminnan voidaan katsoa vastaavan niitä edellytyksiä, joita vaaditaan viljelijältä hänen luopuessaan tai harjoittaessaan maataloutta yksityisenä elinkeinonharjoittajana.
Ehdotetussa uudessa laissa on otettu huomioon myös ne muutokset, jotka työeläkejärjestelmään on tehty vuosina 2005 ja 2006 ja jotka osaltaan muodostavat perustan luopumistuen määräytymiselle.
Voimassa oleva laki maatalousyrittäjien luopumistuesta sisältää jo kolmen eri luopumisjakson tuen myöntämisen edellytykset ja tuen maksamisen ehdot. Yhtiömuotoisten maatilojen mukaantulo lisää säännösten määrää entisestään ja edellyttäisi lain sisäisten viittausten olennaista muuttamista. Lisäksi ehdotetut säännökset vaikuttavat lain rakenteeseen. Voimassa olevan lain soveltamisaikaa ei ehdoteta jatkettavaksi, vaan järjestelmän jatkamisesta ehdotetaan selkeyden vuoksi säädettäväksi uudella lailla. Voimassa olevaa lakia sovellettaisiin edelleen niihin luopumistukiin, jotka on myönnetty tai myönnetään vuosina 1995-2006 tapahtuneiden luopumisten perusteella. Sitä kuitenkin muutettaisiin niin, että työeläkejärjestelmän muutokset ulotettaisiin eräiltä osin koskemaan myös jo maksussa olevia eläkkeitä. Lisäksi aikaisempia luopumisjärjestelmiä koskeviin lakeihin ehdotetaan tehtäväksi vastaavasti eräitä työeläkejärjestelmistä aiheutuvia teknisiä muutoksia.
Ehdotettu uusi laki liittyy valtion talousarvioesitykseen vuodelle 2007. Uusi laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aikaisemmista tukijärjestelmistä säädettyjen lakien muuttamista koskevat lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
VALIOKUNNAN KANNANOTOT
Yleisperustelut
Valiokunta toteaa, että esityksen keskeisenä tavoitteena on jatkaa luopumistukijärjestelmää siten, että sen avulla mahdollistettaisiin pitkäjännitteinen sukupolvenvaihdosten suunnittelu ja maatilatalouden rakenteen kehittäminen. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että tukijärjestelmän soveltamisjakso olisi kolme vuotta lyhyempi kuin Euroopan yhteisön (EY) maaseudun kehittämisohjelmakausi, mutta saman pituinen kuin kuluva soveltamisjakso. Tukijärjestelmä koskisi vuosina 2007-2010 toteutettavia luopumisia.
Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että esityksen tavoitteena on myös poistaa maatalousyritysten erilaisista oikeudellisista muodoista aiheutuvia sukupolvenvaihdosten esteitä. Tämän johdosta esitykseen on sisällytetty mahdollisuus toteuttaa luopumistuen avulla sukupolvenvaihdos maatilalla silloinkin, kun maatilan toiminta on yhtiöitetty. Toisaalta tuki kohdennettaisiin edelleen pääasiassa perheviljelmille. Sen vuoksi luopumistukea voisivat saada vain sellaiset yrittäjät, jotka ovat voineet saada yhtiöittämisestä huolimatta vakuutuksen maatalousyrittäjänä Maatalousyrittäjäin eläkelain (MYEL, 467/1969) nojalla. Tavoitteena onkin siten edelleen tukea luopumistukijärjestelmän avulla ainoastaan perheviljelmän luonteista maataloutta.
Esityksen perusteluissa on todettu, että koska tukikelpoisiksi luopujiksi tulisivat myös maatalousyrittäjät, jotka ovat muodostaneet maatilastaan tai maataloustuotannostaan yhtiön, näitä yrittäjiä ja yhtiötä koskevien säännösten lisääminen aiheuttaa suuren tarpeen muuttaa voimassa olevan lain sisäisiä viittauksia ja samalla selkeyttää lain rakennetta. Valiokunta pitääkin säännöksen selkeyttämisen kannalta tarpeellisena sitä, että esityksessä ehdotetaan tukijärjestelmän toteuttamista antamalla tukisäännökset uutena lakina. Lailla korvattaisiin siten voimassa oleva laki maatalousyrittäjäin luopumistuesta. Ehdotettu laki koskisi edellä todetun mukaisesti luopumisia, jotka toteutetaan vuosina 2007-2010. Luopumistuki rahoitettaisiin edelleen kokonaan kansallisista varoista. Tuen myöntämisen edellytykset säilyisivät pääosin ennallaan.
Toteutettaessa maatilalla sukupolvenvaihdos luopujalta edellytettäisiin esityksen mukaan edelleen vähintään 56 vuoden ikää, jos luovutuksensaajana on oma lapsi tai tämän puoliso. Ikäraja nousisi sen sijaan 60 vuoteen, jos luovutuksensaajana on muu henkilö. Luovutettaessa lisäalueen omistusoikeus edellytettäisiin pääsääntöisesti edelleen vähintään 60 vuoden ikää. Jos lisäalue kuitenkin luovutettaisiin luopujan lapselle taikka tämän puolisolle, ikäraja olisi 56 vuotta. Vuokrattaessa maatalousmaa lisäalueeksi vähimmäisikä olisi edelleen 60 vuotta. Porotalouden harjoittajilla ikäraja nousisi 56 vuoteen. Peltoalueiden vuokrauksesta luopumistapana luovuttaisiin, mutta tilatukijärjestelmä huomioon ottaen suunnitelmallisten vuokrausten mahdollistamiseksi se säilyisi kuitenkin vielä vuosina 2007 ja 2008.
Valiokunta pitää erittäin keskeisenä sitä, että sukupolvenvaihdosikäraja olisi pääsääntöisesti edelleen 56 vuotta. Tämä turvaa tilanpidon jatkajien kiinnostuksen säilymisen siten, että he eivät hakeudu muihin ammatteihin sukupolvenvaihdosta odotellessaan. Ikärajan nostaminen voisi heijastua jatkamiskiinnostuksen vähenemisenä. Valiokunta ehdottaa jäljempänä ehdotettuihin ikärajoihin eräitä muutoksia, jotka liittyvät luopujan ja luovutuksensaajan lähisukulaisuuteen. Lisäksi valiokunta tulee jäljempänä ehdottamaan lain soveltamiseen siirtymäsäännöstä lisäalueluovutusten osalta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että sukupolvenvaihdos käsittää sekä eläkkeelle siirtyvien tilanteiden ratkaisemisen luopumiseläkelainsäädännön kautta että jatkajien aseman helpottamisen käyttämällä apuna lähinnä maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) aloitustukeen liittyviä tukimuotoja. Esityksen perusteluista käy ilmi, että esityksen eräänä tavoitteena on luopumisen ja jatkamisen tukiehtojen yhdenmukaistaminen myös jatkajan rahoituksen kannalta.
Valiokunta tuo esiin, että luopumistukijärjestelmään sisältyy kaksi keinoa vaikuttaa maatilojen toimintaedellytyksiin. Toisaalta luopumistuen avulla helpotetaan sukupolvenvaihdosten toteuttamista maatiloilla ja turvataan siten elinkelpoisten maatilojen säilymistä ja kehittämistä. Toisaalta järjestelmällä edistetään tilakoon kasvua helpottamalla tilojen maatalousmaan luovutuksia lisäalueiksi toisiin maatiloihin, jolloin näiden viljelijät voivat parantaa maatilansa toimintaedellytyksiä tilakokoa kasvattamalla. Valiokunta kiinnittää edellä esitetyn mukaisesti erityistä huomiota siihen, että varsinkin sukupolvenvaihdosten, mutta osittain myös lisäalueluovutusten tukemisen tavoitteena on nuoren yrittäjäpolven saaminen maatalouselinkeinon harjoittajiksi. Tämä helpottaa elinkeinon kehittämistä ja rakenteiden uudistamista.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää tarpeellisena, että luopumistukijärjestelmää voitaisiin soveltaa myös kiinteistöjä koskevia tilusjärjestelyjä toteutettaessa. Tilusjärjestelyjen tarkoituksena on parantaa tiluksia vaihtamalla tilussijoitusta ja siten edistää kiinteistöjen käyttöä. Järjestelyjä on perinteisesti tehty alueilla, joiden kiinteistörakenne on pirstoutunut. Lisäksi muun muassa uudet tie- tai ratalinjaukset voivat aiheuttaa tarpeen tilusjärjestelyyn. Uusjako on tärkein tilusjärjestely. Mahdollisia ovat myös vapaaehtoiset tilusjärjestelyt viljelijöiden kesken sekä menettely, jossa valtio hankkii peltomaita omistukseensa luopuvilta yrittäjiltä ja uusjaon yhteydessä luovuttaa niitä tilusrakenteen kannalta tarkoituksenmukaisina pidetyille viljelijöille, jotka ovat ilmoittaneet olevansa halukkaita hankkimaan peltoa omistukseensa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tilusjärjestelyhankkeet parantavat peltotilusten rakennetta ja edistävät siten peltojen viljelykäyttöä. Omistusoikeusjärjestelyt tilusjärjestelyiden yhteydessä mahdollistavat maa-alueiden omistusoikeuden kohdentamisen tilusten sijainnin kannalta järkevästi. Tilusjärjestelyt parantavat siten omalta osaltaan maatalouden rakennetta, mikä on myös luopumistukijärjestelmän keskeisin tavoite.
Luopumistukijärjestelmässä edellytetään kuitenkin, että kauppakirjassa luovutuksensaajana on luonnollinen henkilö, joka täyttää luopumistukijärjestelmän ehdot ja antaa luopumistukijärjestelmän edellyttämät sitoumukset. Tämän vuoksi nykysäännöksin luopumistukea ei voida myöntää tilanteessa, jossa luopuja myy pellot suoraan valtiolle luovutettaviksi edelleen myöhemmin viljelijöille. Valiokunta toteaa, että nyt käsiteltävänä olevaan esitykseen ei myöskään sisälly säännöksiä, jotka mahdollistaisivat luopumistukijärjestelmän mukaisen luovutuksen kyseisissä tilanteissa. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että luopumistukijärjestelmä on sellainen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettu valtiontuki, joka edellytetään perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettavaksi yhteisöjen komissiolle ennen tukijärjestelmän toimeenpanoa. Valiokunnan saamasta selvityksestä on käynyt ilmi, että luopumistukijärjestelmän ulottaminen tässä yhteydessä edellä todetulla tavalla tilusjärjestelyihin vaarantaisi hallituksen esityksessä ehdotetun luopumistukijärjestelmän täytäntöönpanon. Valiokunta edellyttääkin, että tarvittava säännösmuutos toteutetaan riittävän valmistelun jälkeen erillisenä lainsäädäntöhankkeena (Valiokunnan lausumaehdotus).
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitettävin muutosehdotuksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta
3 §. Ehdotetun lain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan maataloutta koskevaan määritelmään sisältyy eläintenpito. Koska turkistarhaus on tarkoitettu kuulumaan maatalouteen, valiokunta ehdottaa, että se selkeyden vuoksi mainitaan määritelmässä erikseen.
8 §. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ikä, jolloin luopuminen voisi tapahtua, riippuisi osaksi luopumistavasta ja osaksi siitä, onko luopujan ja luovutuksensaajan välillä läheistä sukulaisuussuhdetta. Sukupolvenvaihdos ja lisäalueluovutus voisivat tapahtua vanhempien ja lapsen sekä lapsen puolison välillä 56-vuotiaana samoin kuin porotaloudesta luopuminen. Muutoin sukupolvenvaihdos maatilalla ja peltomaan luovutus lisäalueeksi voisivat tapahtua vasta 60-vuotiaana. Samoin vuokraus lisäalueeksi voisi tapahtua vasta 60-vuotiaana. Hallituksen esityksessä luovutusten ikärajojen erilaistamista on perusteltu perheen sisäisten sukupolvenvaihdosten oikea-aikaisuuden turvaamisella sekä osittain saavutettavilla kustannussäästöillä. Vaikka tavoite sinänsä on hyväksyttävä ja olennainen lain tavoitteen kannalta, neljän vuoden ero luopumisiässä on kuitenkin huomattavan suuri. Tämä korostuu erityisesti tilanteissa, joissa perheellinen luopuja luovuttaa tilansa esimerkiksi veljensä tai sisarensa lapselle sen johdosta, ettei oma lapsi ole halukas jatkamaan tilanpitoa. Vaikka Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen selvitysten mukaan valtaosa sukupolvenvaihdoksista on tehty perheen sisäisin luovutuksin, luopujien enimmäisiästä säädettäessä luopumisikää ei tulisi rajata 56 vuoteen pelkästään vanhempien ja lasten ja lasten puolisoiden välisissä luovutuksissa, vaan mahdollistaa myös luopuminen luopujan ja hänen puolisonsa sisarusten lapsille tai näiden puolisoille. Samoin tulisi ottaa huomioon se, että aviopuolisoiden luopuessa yhdessä luovutuksensaajana oleva lapsi ei välttämättä ole heidän yhteinen lapsensa.
Lisäalueluovutuksissa ikärajan nosto 57 vuodesta 60 vuoteen muissa kuin perheen sisäisissä tai lähisukulaisten välisissä luovutuksissa on hallituksen esityksessä ehdotettu toteuttavaksi varsin jyrkästi. Jotta muutos ei tulisi liian nopeasti niille luopujille, jotka ovat suunnitelleet jo pitkälle luopumistapansa ja sen toteuttamisajankohdan, ehdotetaan, että ikäraja nousisi vasta vuodesta 2009.
Valiokunta ehdottaa 1 ja 3 momenttia muutettavaksi edellä todetun mukaisesti sekä 4 momenttiin tehtäväksi teknisen tarkennuksen.
10 §. Pykälässä säädettäisiin luopumistuen saamisen estävistä eläkkeistä. Hallituksen esitys eduskunnalle kansaneläkelaiksi ja laiksi vammaisetuuksista sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 209/2005) on peruutettu. Valiokunta ehdottaa pykälän 1 kohdasta poistettavaksi viittaukset edellä mainittuun hallituksen esitykseen sisältyviin lakeihin.
12 §. Valiokunta toteaa, että luopumistuen maksamisen olennainen edellytys on, että luopuja lopettaa kaiken kaupallisen maatalouden harjoittamisen. Toisin sanoen luopujan on lopetettava maatalouden harjoittaminen elinkeinona. Toisaalta ei ole tarkoitus, että luopujilta kielletään kaikki eläinten pito. Lemmikkieläinten pitäminen on luonnollisesti sallittua luopumisen jälkeenkin. Ongelmia asiassa saattaa kuitenkin ilmetä tilanteessa, jolloin eläimiä pidetään sekä tuotantoeläiminä että lemmikkieläinten luonteisesti tai muista kuin tuotannollisista syistä. Hallituksen esityksessä tähän rajanvetoon on kiinnitetty huomiota hevosten ja porojen osalta ja esitetty, että valtioneuvoston asetuksella täsmennettäisiin näiden eläinten osalta se määrä, jonka pitämistä ei katsottaisi kaupallisen maatalouden harjoittamiseksi. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kuitenkin katsonut, että rajoituksesta tulisi säätää lailla. Tarkoituksena ei ole muuttaa nykyistä tukijärjestelmää tältä osin. Valiokunta ehdottaa, että mainituista hevosten ja porojen enimmäismääristä säädettäisiin pykälän 2 momentissa. Kukin luopuja voisi pitää luopumisen jälkeenkin enintään kolme poroa. Tämä mahdollistaisi henkilökohtaisen poromerkin säilyttämisen ja pääosin tyydyttäisi poronlihan omatarvekäytön. Hevosten enimmäismäärä olisi kaksi. Aviopuolisoiden luopuessa yhdessä heille voisi jäädä yhteensä enintään kaksi hevosta. Tarkoituksena on mahdollistaa oma harrastuskäyttö esim. ratsuhevosena tai vähäinen ravitoiminta siten, että hevosia ei itse enää kasvateta. Jotta tämä kävisi selvästi ilmi myös laista, valiokunta ehdottaa, että hevosten käyttö siitoseläiminä nimenomaisesti kielletään.
13 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momentin säännöstä osakkeiden omistuksen enimmäismäärästä selkeytettäväksi.
15 §. Ehdotetun lain 15 §:ssä säädettäisiin sukupolvenvaihdoksesta. Pykälässä säädettäisiin pääosin luovutuksensaajalta vaadittavasta ammattitaidosta, hänen muusta kuin maatilalta ja maatilan sivuelinkeinoista saamistaan tuloista sekä maatilan kannattavuudesta samoin kuin maatilalle asetettavista muista vaatimuksista. Pykälän 4 momenttiin sisältyisi laaja asetuksenantovaltuus.
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on tuotu esiin, että valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin pääosin vastaavista seikoista kuin voimassa olevan lain nojallakin on asetuksella säädetty.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan luovutuksensaajalta edellytettäisiin, etteivät hänen pysyväisluonteiset tulonsa muusta kuin maatilataloudesta ja tilalta käsin harjoitetusta maatilatalouden liitännäistoiminnasta luopumishetkellä arvioituna ylitä valtioneuvoston asetuksella säädettyä enimmäismäärää. Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella olisi myös tarkoitus säätää tilan elinkelpoisuuden arvioimiseksi elinkeinosuunnitelman yritystulon vähimmäismäärästä, jonka maatilan yritystulon olisi täytettävä. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että kyseisistä tulorajoista tai ainakin niiden määräytymisen perusteista tulee säätää laissa.
Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin 55 000 euron tulorajasta, joka vastaisi, ottaen huomioon lain voimassaoloajan ja siten kustannusten kehityksestä aiheutuvan tulorajan tarkastustarpeen, voimassa olevassa maatalousyrittäjien luopumistuesta annetussa asetuksessa (1583/1994) säädettyä tulorajaa, jonka säilyttäminen on ollut myös valtioneuvoston tarkoituksena hallituksen esityksen mukaan. Ehdotetun muutoksen vuoksi valiokunta ehdottaa asetuksenantovaltuuden poistamista.
Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 4 kohtaan lisättäisiin vaatimus yritystoiminnasta viiden luopumista seuraavan vuoden aikana saatavasta 10 000 euron vuotuisesta tulosta. Määrä olisi sama, joka hallituksen esityksen mukaan olisi ollut tarkoitus asettaa valtioneuvoston asetuksella.
Edellä 1 momentin 4 kohtaan ehdotetun muutoksen vuoksi valiokunta ehdottaa yritystulon vähimmäismäärää koskevan asetuksenantovaltuuden poistamista pykälän 4 momentista.
Pykälän 3 momentissa rajoitettaisiin maatilan sukupolvenvaihdokset sellaisiin luovutuksiin, joissa luovutuksensaajalle ei ole myönnetty nuorten viljelijöiden aloitustukea. Tarkoituksena on rajata lisäalueluovutuksista ne luovutukset, joissa luopuja on aloittanut maatalouden harjoittamisen sillä tavalla, että hän on jo yksityinen viljelijä, joka on sitä varten saanut tilanpidon aloittamiseen aloitustukea. Sen sijaan ne viljelijät, jotka ovat hankkineet osuuden vanhempiensa maatilasta vaiheittaisen sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi, tulisi edelleen katsoa sukupolvenvaihdosjatkajiksi. Valiokunta ehdottaa momenttiin otettavaksi tätä koskeva täsmennys.
17 § Pykälässä on ehdotettu säädettäväksi luopumisen ehdoista silloin, kun luopuja harjoittaa porotaloutta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sukupolvenvaihdoksesta porotaloustilalla ja 2 momentissa lisäporojen luovutuksesta. Luovutuksensaajaa koskisivat pääosin samat ehdot kuin maatilojen sukupolvenvaihdoksissa ja lisäalueluovutuksissa. Merkittävin ero on siinä, että porotaloudessa ei säädettäisi yritystulon vähimmäismäärästä, vaan luovutuksensaajalle muodostuvan porokarjan koosta sukupolvenvaihdoksissa ja luovutettavien porojen vähimmäismäärästä lisäporoluovutuksissa. Lisäporojen vähimmäismäärästä säädettäisiin laissa, ja se olisi momentin 2 kohdan mukaan 20 poroa, mutta sukupolvenvaihdoksissa luovutuksensaajan porokarjan vähimmäiskoosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan myös porotaloustilan luovutuksensaajan porokarjan vähimmäiskoosta tulisi säätää lailla. Valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan tarkoituksena olisi, että luovutuksensaajalle muodostuisi niin suuri porokarja, että hän voisi saada sen perusteella porotalouden eläinkohtaista tukea maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) nojalla. Voimassa olevan maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun asetuksen (1583/1994) mukaan vähimmäismäärä on 80 poroa. Koska tuki on olennaisen tärkeä porotalouden harjoittajien toimeentulolle, on katsottava, ettei pienempää vähimmäismäärää ole tarkoituksenmukaista asettaa luopumisen edellytykseksi. Valiokunta ehdottaakin kyseisen sisältöisen säännöksen ottamista 1 momentin 1 kohtaan ja asetuksenantovaltuutta koskevan säännöksen poistamista 2 momentista.
19 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 3 momentin säännöstä selkeytettäväksi.
20 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttiin tehtäväksi säädösteknisen korjauksen.
21 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momentin säännöstä selkeytettäväksi.
24 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin 2 kohdan säädösviittausta muutettavaksi 15 §:n 1 momentin 4 kohtaan ehdotun muutoksen johdosta. Lisäksi kohtaa ehdotetaan säädösteknisesti korjattavaksi.
25 §. Pykälässä on ehdotettu säädettäväksi porotalouden sukupolvenvaihdosluovutuksesta useammalle luovutuksensaajalle. Edellä 17 §:n 1 momentin 1 kohdassa esitetyin perustein valiokunta ehdottaa, että luovutus voisi tapahtua useammalle kuin yhdelle luovutuksensaajalle, jos kullekin luovutuksensaajalle luovutuksen seurauksena muodostuu vähintään 150 poron porokarja. Lisäksi momenttiin sisältyvä asetuksenantovaltuutus ehdotetaan poistettavaksi.
29 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin tehtäväksi säädösteknisen korjauksen.
31 §. Hallituksen esitys eduskunnalle kansaneläkelaiksi ja laiksi vammaisetuuksista sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi on peruutettu. Tämä vaikuttaa myös ehdotettuun lakiin niiden viittausten osalta, jotka kohdistuvat peruutettuun esitykseen. Valiokunta ehdottaakin, että pykälän 1, 2 ja 4 momentissa olevat viittaukset mainittuun esitykseen muutetaan viittauksiksi voimassa olevan kansaneläkelain (347/1956) säännöksiin. Lisäksi valiokunta ehdottaa 2 momenttiin säädösteknistä muutosta.
34 §. Pykälässä säädettäisiin hakemuksen vireilletulosta. Pykälän 1 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä 15-21 §:ssä sekä 23 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetut sitoumukset. Valiokunta ehdottaa momenttiin lisättäväksi myös viittauksen lain 33 §:ään, jossa säädettäisiin hakemukseen liitettävästä selvityksestä.
Pykälän 4 momentin mukaan eläkelaitos voisi muun muassa siirtää hakemuksen vireilletuloajankohtaa, jos hakija ei hänelle asetetussa kohtuullisessa määräajassa toimittaisi niitä selvityksiä, joita häneltä on pyydetty. Valiokunta ehdottaa, että momentissa säädettäisiin suoraan seuraamuksista perustalakivaliokunnan lausunnosta ilmenevällä tavalla.
37 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin kirjoitusasua parannettavaksi.
38 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin 7 ja 8 kohtaan tehtäväksi säädösteknisiä muutoksia.
41 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttia täsmennettäväksi.
42 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 2 ja 4 momenttiin tehtäväksi eräitä säädösteknisiä muutoksia.
Ehdotettuun lakiin sisältyy mahdollisuus jatkaa muita ansiotöitä vielä luopumisen jälkeen niin, että luopumistuen maksaminen ei kuitenkaan ala ennen näiden ansiotöiden lopettamista tai vähentämistä niin, että niistä saadut ansiot jäävät alle ansiotulorajan. Tältä ajalta luopujalle karttuu eläkettä useimmiten 1,9 prosenttia vuodessa.
Luopumistukilain 42 §:n 1 momentin mukaan luopumistuen perusmäärä muuttuu samansuuruiseksi maatalousyrittäjien eläkelain mukaiseksi vanhuuseläkkeeksi (MYEL-vanhuuseläke) sitä kuukautta seuraavan kuukauden alusta, jona luopuja täyttää 63 vuotta. Jos luopumistuen maksaminen ei kuitenkaan ala ennen 63 vuoden iän täyttymistä, tulisi laissa säätää myös siitä, miten tällaisissa tapauksissa menetellään. Työeläkeuudistuksen tavoitteet huomioon ottaen olisi tarkoituksenmukaista, että luopuja voisi halutessaan lykätä MYEL-vanhuuseläkkeen alkamista siihen saakka, kunnes hän muutoinkin aikoo jäädä vanhuuseläkkeelle. Tällöin hänelle karttuisi muista työsuhteista edelleen eläkettä ikään sidotun karttumaprosentin mukaan, mikä 63 vuoden jälkeen on 4,5 prosenttia. Jos MYEL-vanhuuseläkettä alettaisiin maksaa vastoin luopujan tahtoa jo 63 vuoden iässä, olisi karttumaprosentti 1,5 prosenttia eläkkeen rinnalla tehdystä työstä. Tämä taas ei edistä työeläkeuudistuksen tavoitteita.
Olisi tarkoituksenmukaista, että luopuja voisi tarvittaessa lykätä luopumistuen perusmäärän tavoin määräytyvän MYEL-vanhuuseläkkeen maksamista, jos luopumistuen maksaminen ei olisi alkanut sillä perusteella, että luopuja on työskennellyt koko ajan muissa ansiotöissä. Koska pääsääntö olisi, että perusmäärä muuttuu 63 vuoden iässä vanhuuseläkkeeksi, olisi asiasta tarkoituksenmukaista ottaa nimenomainen erityissäännös lain 42 §:ään. Menettelyltään tämä vastaisi työntekijän eläkelain säännöstä, joka koskee kuntoutustuen saajan mahdollisuutta lykätä vanhuuseläkkeen alkamista palaamalla kuntoutusjakson jälkeen ansiotyöhön.
Valiokunta ehdottaa edellä kosketeltujen säännösten ottamista uuteen 5 momenttiin.
43 §. Uutta kansaneläkelakia koskevan hallituksen esityksen peruuttamisen johdosta pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi maininta uuden kansaneläkelain tai sen voimaanpanosta annetun lain mukaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä. Pykälän 4 momentissa viittauksia työeläkelainsäädäntöön ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että työntekijäin eläkelaista (395/1961) käytettäisiin laissa nimitystä vuoden 1961 työntekijäin eläkelaki erotukseksi uudesta vuoden 2007 alusta voimaantulevasta työntekijän eläkelaista. Lisäksi mainittuihin momentteihin ehdotaan tehtäväksi eräitä säädösteknisiä muutoksia.
45 §. Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin menettelystä silloin, kun luopumistukea keskeytyksen jälkeen ryhdytään maksamaan uudelleen. Hallituksen esityksen mukaan menettelystä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Menettelystä säädettäisiin vastaavalla tavalla kuin voimassa olevassa maatalousyrittäjien luopumistuesta annetussa asetuksessa säädetään. Menettelyyn sisältyviksi on katsottu myös rajoitus, jonka mukaan luopumistukea ei makseta takautuvasti kuutta kuukautta pitemmältä ajalta, mikä on luopumistuen saajan oikeutta koskeva säännös. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että rajoituksesta tulisi säätää lailla. Samoin edellytyksestä, että luopumistuen maksamisen esteen poistumisesta on ilmoitettava kirjallisesti eläkelaitokselle, olisi asianmukaista säätää lailla. Valiokunta ehdottaa momenttia täydennettäväksi edellä mainituilla säännöksillä.
46 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momentin sanamuotoa täsmennettäväksi ja 3 momentin sanamuotoa selkeytettäväksi.
48 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttiin tehtäväksi eräitä säädösteknisiä tarkennuksia.
52 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttia täsmennettäväksi.
54 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momenttia selkeytettäväksi.
57 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin tehtäväksi eräitä säädösteknisiä muutoksia.
63 §. Pykälässä säädettäisiin lain toimeenpanosta vastaavista tahoista. Näihin kuuluisivat eri viranomaisten ohella Paliskuntain yhdistys. Yhdistyksen tehtävänä olisi kuitenkin ainoastaan lausuntojen antaminen. Valiokunta ehdottaa yhdistystä koskevan maininnan poistamista pykälästä.
64 §. Pykälä koskisi lain toimeenpanoa Ahvenanmaan maakunnassa. Tarkoitus on soveltaa Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaista mahdollisuutta säätää sopimusasetuksella valtakunnan lainsäädäntöön kuuluvien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa. Valiokunta katsoo, että laissa olisi kuitenkin asianmukaista nimetä valtakunnan hallintoon kuuluva viranomainen toimeenpanijaksi, vaikka tavoitteena olisikin siirtää tehtävät maakuntaitsehallintoon kuuluvalle toimijalle. Valiokunta ehdottaa asiaa koskevan muutoksen tekemistä pykälään.
66 §. Pykälässä säädettäisiin luopujia ja sitoumusten antajia koskevien tarkastusten suorittamisesta. Pykälässä ehdotetaan muun ohella oikeutta valvontatehtävän edellyttämässä laajuudessa tarkastaa sitoumuksenalaiset alueet sekä tuotanto- ja talousrakennukset. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, ettei tarkastuksia saa ulottaa kotirauhan piiriin kuuluviin tiloihin. Valiokunta ehdottaa tältä osin pykälän 2 momenttia täsmennettäväksi.
Perustuslakivaliokunta on myös katsonut, ettei valtioneuvoston asetuksella ole tarpeen säätää tarkastusten yksityiskohtaisesta toteuttamisesta, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa pykälän 3 momentin poistamista.
68 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäväksi eräitä säädösteknisiä muutoksia.
71 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttia täsmennettäväksi.
73 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttiin tehtäväksi eräitä säädösteknisiä muutoksia.
74 §. Täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden kannalta perustuslakivaliokunta on pitänyt aiheellisena, että pykälää muutetaan. Valiokunta ehdottaa pykälän muuttamista perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevällä tavalla.
81 §. Valiokunta ehdottaa pykälän edelle lisättäväksi uuden luvun ja luvun otsikon: "Voimaantulo".
Pykälän 1 momentista käy ilmi, että laki tulisi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana, mutta siinä tapauksessa, että Euroopan yhteisöjen komissio ei hyväksyisi ehdotettua lakia sellaisenaan, laki voitaisiin saattaa voimaan siltä osin kuin komissio on sen hyväksynyt. Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevillä perusteilla valiokunta ehdottaa 1 momentin toisen virkkeen poistamista.
82 §. Pykälän 1 ja 4 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi säädösteknisiä muutoksia.
Edellä 8 §:n 1 momenttiin ehdotettujen muutosten vuoksi valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uuden 2 momentin, jolloin esityksen mukaiset 2-5 momentit siirtyvät 3-6 momenteiksi.
Siirtymäsäännös. Valiokunta ehdottaa siirtymäsäännöksen 1 ja 2 momenttia muutettavaksi siten, että siinä otetaan huomioon edellä 8 §:ään tehdyt muutokset koskien luopujien vähimmäisikää.
2. Laki maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta
23 §. Uutta kansaneläkelakia koskevan hallituksen esityksen peruuttamisen johdosta valiokunta ehdottaa 1 momentista poistettavaksi maininnan peruutettuun esitykseen sisältyneen kansaneläkelain ja sen voimaanpanosta annetun lain mukaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä.
Valiokunta ehdottaa 2 momentin viittauksia työeläkelainsäädäntöön täsmennettäväksi siten, että työntekijäin eläkelaista (395/1961) käytettäisiin nimitystä vuoden 1961 työntekijäin eläkelaki erotukseksi uudesta vuoden 2007 alusta voimaantulevasta työntekijän eläkelaista. Lisäksi valiokunta ehdottaa momenttiin tehtäväksi eräitä säädösteknisiä muutoksia.
24 §. Valiokunta ehdottaa 2 momenttiin tehtäväksi eräitä säädösteknisiä muutoksia.
25 §. Valiokunta ehdottaa 3 momentin viittauksia työeläkelainsäädäntöön täsmennettäväksi siten, että työntekijäin eläkelaista (395/1961) käytettäisiin nimitystä vuoden 1961 työntekijäin eläkelaki.
31 §. Valiokunta ehdottaa 3 momenttiin tehtäväksi säädösteknisen muutoksen.
34 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttia muutettavaksi vastaavalla tavalla kuin esityksen 1. lakiehdotuksen 64 §:ää.
37 §. Valiokunta ehdottaa 1 ja 2 momenttiin tehtäväksi säädösteknisiä muutoksia.
40 §. Valiokunta ehdottaa 1 momentin viittausta työntekijäin eläkelakiin täsmennettäväksi.
Voimaantulosäännös. Valiokunta ehdottaa voimaantulosäännöksen 1 momenttia muutettavaksi siten, että voimaantulopäivä jäisi avoimeksi. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että säännöksen 5 momentin viittaukset lain 31 ja 40 §:ään täsmennetään viittauksiksi kyseisten pykälien momentteihin.
3. Laki maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain muuttamisesta
Johtolause. Valiokunta ehdottaa lain johtolauseeseen tehtäväksi eräitä säädösteknisiä korjauksia.
15 §. Valiokunta ehdottaa 3 momentin mukaisia viittauksia työeläkelainsäädäntöön täsmennettäväksi siten, että työntekijäin eläkelaista (395/1961) käytettäisiin laissa nimitystä vuoden 1961 työntekijäin eläkelaki erotukseksi uudesta vuoden 2007 alusta voimaantulevasta työntekijäin eläkelaista.
21 §. Uutta kansaneläkelakia koskevan hallituksen esityksen peruuttamisen johdosta valiokunta ehdottaa 1 momentista poistettavaksi maininnan peruutettuun esitykseen sisältyneen kansaneläkelain tai sen voimaanpanosta annetun lain mukaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä. Valiokunta ehdottaa lisäksi momentin viittauksia työeläkelainsäädäntöön täsmennettäväksi siten, että työntekijäin eläkelaista (395/1961) käytettäisiin nimitystä vuoden 1961 työntekijäin eläkelaki erotukseksi uudesta vuoden 2007 alusta voimaantulevasta työntekijän eläkelaista. Lisäksi valiokunta ehdottaa momentteihin tehtäväksi eräitä säädösteknisiä muutoksia.
23 §. Valiokunta ehdottaa 3 momenttiin tehtäväksi säädösteknisen muutoksen.
30 §. Valiokunta ehdottaa 3 momenttiin tehtäväksi säädösteknisen korjauksen.
40 §. Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin tehtäväksi säädösteknisen muutoksen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta ja sen jäsenistä. Valiokunta ehdottaa momenttia täsmennettäväksi ja säädösteknisesti muutettavaksi.
43 §. Valiokunta ehdottaa 1 momentin viittauksia työeläkelainsäädäntöön täsmennettäväksi siten, että työntekijäin eläkelaista (395/1961) käytettäisiin laissa nimitystä vuoden 1961 työntekijäin eläkelaki. Lisäksi valiokunta ehdottaa momentteihin tehtäväksi säädösteknisiä tarkennuksia.
Voimaantulosäännös. Valiokunta ehdottaa säännöksen 1 momenttia muutettavaksi siten, että voimaantulopäivä jäisi avoimeksi. Lisäksi valiokunta ehdottaa 3 momentin viittauksia täsmennettäviksi.
4. Laki luopumiseläkelain muuttamisesta
8 §. Uutta kansaneläkelakia koskevan hallituksen esityksen peruuttamisen johdosta valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentista poistettavaksi maininnan uuden kansaneläkelain tai sen voimaanpanosta annetun lain mukaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä.
24 §. Valiokunta ehdottaa 2 momenttiin tehtäväksi säädösteknisiä muutoksia.
Voimaantulosäännös. Valiokunta ehdottaa säännöksen 1 momenttia muutettavaksi siten, että voimaantulopäivä jäisi avoimeksi. Lisäksi valiokunta ehdottaa 2 momentin viittaussäännöksiä täsmennettäviksi.
5. Laki maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain muuttamisesta
Johtolause. Valiokunta ehdottaa lain johtolauseeseen tehtäväksi teknisiä tarkennuksia.
22 §. Valiokunta ehdottaa uutta kansaneläkelakia koskevan hallituksen esityksen peruuttamisen johdosta 2 momentista poistettavaksi maininnan peruutettuun esitykseen sisältyneen kansaneläkelain tai sen voimaanpanosta annetun lain mukaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä. Valiokunta ehdottaa myös momentin viittauksia työeläkelainsäädäntöön täsmennettäväksi siten, että työntekijäin eläkelaista (395/1961) käytettäisiin laissa nimitystä vuoden 1961 työntekijäin eläkelaki erotukseksi uudesta vuoden 2007 alusta voimaantulevasta työntekijän eläkelaista. Lisäksi valiokunta ehdottaa momenttiin tehtäväksi säädösteknisiä muutoksia.
27 §. Valiokunta ehdottaa 3 momenttiin tehtäväksi säädösteknisen muutoksen.
32 §. Valiokunta ehdottaa 1 ja 2 momenttiin tehtäväksi säädösteknisiä muutoksia.
Voimaantulosäännös. Valiokunta ehdottaa säännöksen 1 momenttia muutettavaksi siten, että lain voimaantulopäivä jäisi avoimeksi. Lisäksi valiokunta ehdottaa 2 sekä 3 momenttia säädösteknisesti täsmennettäviksi.
6. Laki kansaneläkelain 26 §:n muuttamisesta
26 §. Hallituksen esitys eduskunnalle kansaneläkelaiksi ja laiksi vammaisetuuksista on peruutettu. Peruuttamisen johdosta valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi uuden lain, jossa kansaneläkelain 26 §:n 1 momentin 5 kohtaa täydennetään viittauksella esityksen 1. lakiehdotukseen eli lakiin maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta.
Päätösehdotus
Edellä esitetyn perusteella maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa,
että 1., 2., 3., 4. ja 5. lakiehdotus hyväksytään muutettuina (Valiokunnan muutosehdotukset),
että hyväksytään uusi 6. lakiehdotus (Valiokunnan uusi lakiehdotus) ja
että hyväksytään lausuma (Valiokunnan lausumaehdotus).
Valiokunnan muutosehdotukset
1.
Laki
maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Tässä laissa tarkoitetaan:
(1 kohta kuten HE)
- 2) maataloudella peltoviljelyä, karjataloutta, turkistarhausta ja muuta eläinten pitoa, kasvihuonetuotantoa, vihannesviljelyä, marjan- ja hedelmänviljelyä sekä muuta puutarhaviljelyä, kalanviljelyä, mehiläistaloutta, porotaloutta, ammattimaista metsästystä, marjastusta ja sienestystä sekä muuta edellä tässä kohdassa tarkoitettuun toimintaan rinnastettavaa tuotantoa, joka koskee eläinten kasvatusta, lihan tai muiden eläimestä saatavien tuotteiden tuotantoa, viljan tai muiden elävien kasvien tuotantoa taikka muuta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen tuotteiden tuotantoa;
(3-6 kohta kuten HE)
(2 mom. kuten HE)
Luopumisen saamisen edellytyksenä on, että luopuja on täyttänyt:
- 1) 56 vuotta, jos luopuminen tapahtuu luovuttamalla
luopujan lapselle tai muulle lähisukulaiselle maatilan
pellot ja tuotantorakennukset maatilan sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi tai luovuttamalla maatilan
koko peltomaa lapselle tai muulle lähisukulaiselle
luovutuksensaajan tai tämän aviopuolison
maatilaan lisäalueeksi taikka jos luopuminen tapahtuu luovuttamalla porot;
- 2) 57 vuotta, jos luopuminen tapahtuu vuonna 2007 tai 2008 luovuttamalla muulle kuin 1 kohdassa tarkoitetulle henkilölle maatilan peltomaa lisäalueeksi luovutuksensaajan tai tämän aviopuolison maatilaan;
- 3) 60 vuotta, jos luopuminen tapahtuu luovuttamalla muulle kuin 1 kohdassa tarkoitetulle henkilölle maatilan pellot ja tuotantorakennukset sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi tai luopuminen tapahtuu vuonna 2009 tai 2010 luovuttamalla muulle kuin 1 kohdassa tarkoitetulle henkilölle maatilan peltomaa lisäalueeksi luovutuksensaajan tai tämän aviopuolison maatilaan tai jos luopuminen tapahtuu vuokraamalla maatilan peltomaa lisäalueeksi.
- 2) 57 vuotta, jos luopuminen tapahtuu vuonna 2007 tai 2008 luovuttamalla muulle kuin 1 kohdassa tarkoitetulle henkilölle maatilan peltomaa lisäalueeksi luovutuksensaajan tai tämän aviopuolison maatilaan;
Luopumistuen saamisen edellytyksenä on kuitenkin, ettei luopuja luopumisen tapahtuessa ole täyttänyt 63 vuotta.
Edellä 1 momentissa muulla lähisukulaisella tarkoitetaan luopujan lapsen aviopuolisoa, luopujan aviopuolison lasta ja tämän aviopuolisoa, luopujan veljen tai sisaren lasta ja tämän aviopuolisoa sekä luopujan aviopuolison veljen tai sisaren lasta ja tämän aviopuolisoa. Mitä 1 momentissa säädetään aviopuolisosta, sovelletaan myös 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun henkilöön.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja ikärajoja
sovelletaan myös luopumisen tapahtuessa luovuttamalla maatilan
omistavan yhtiön osuudet tai osakkeet.
Oikeutta luopumistukeen ei ole luopujalla, joka luopumisen tapahtuessa saa:
1) (poist.) kansaneläkelain (347/1956)
mukaista toistaiseksi myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä,
yksilöllistä varhaiseläkettä,
työttömyyseläkettä tai varhennettua
vanhuuseläkettä; tai
(2 kohta kuten HE)
(1 mom. kuten HE)
Kaupallisen maatalouden harjoittamiseksi ei katsota eläinten
pitämistä lemmikkieläiminä, jollei
niitä kasvateta tuotantotarkoituksiin. Luopumisen jälkeen
luopuja voi pitää enintään kaksi
hevosta tai kolme poroa. Jos luopujina ovat aviopuolisot, puolisot
yhdessä voivat pitää enintään
kaksi hevosta. Poroja saa pitää vain omatarvekäyttöä varten.
Hevosia ei saa käyttää siitoseläiminä.
(3 mom. kuten HE)
(1 mom. kuten HE)
Luopuja saa luopumisen jälkeen yksin tai yhdessä perheenjäsenensä kanssa
omistaa (poist.) 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitettua maataloutta harjoittavan muun kuin 19 §:ssä tai 21 §:ssä tarkoitetun
osakeyhtiön (poist.) osakkeista määrän,
joka tuottaa (poist.) enintään 15 prosentin
osuuden äänistä. Luopujan on kuitenkin
luopumisen jälkeen lopetettava työskentely johtavassa
asemassa sellaisessa maataloutta harjoittavassa osakeyhtiössä,
josta hän omistaa osakkeita yksin tai yhdessä perheenjäsenensä kanssa.
Luopuja ei saa olla luopumisen jälkeen vastuunalaisena yhtiömiehenä 3 §:ssä tarkoitettua
maataloutta harjoittavassa avoimessa yhtiössä tai
kommandiittiyhtiössä.
(3 ja 4 mom. kuten HE)
Luopuminen maatalouden harjoittamisesta voi tapahtua siten,
että luopuja toteuttaa maatilallaan sukupolvenvaihdoksen
luovuttamalla maatilan peltomaan ja tuotantorakennukset maatalouden
harjoittamista varten sellaiselle tilanpitoa jatkavalle luovutuksensaajalle:
(1 ja 2 kohta kuten HE)
- 3) jonka pysyväisluonteiset tulot muusta kuin maatilataloudesta
ja tilalta käsin harjoitetusta maatilatalouden liitännäistoiminnasta
luopumishetkellä arvioituna eivät ylitä 55 000
euroa vuodessa;
- 4) joka elinkeinosuunnitelmalla osoittaa, että luopumisen kohteena oleva maatila tai hänelle muodostuva maatila on taloudellisesti elinkelpoinen ja että maatilan yritystoiminnasta voi saada luopumista seuraavan viiden vuoden ajan kunakin vuonna tuloa vähintään 10 000 euroa;
(5 ja 6 kohta kuten HE) - 4) joka elinkeinosuunnitelmalla osoittaa, että luopumisen kohteena oleva maatila tai hänelle muodostuva maatila on taloudellisesti elinkelpoinen ja että maatilan yritystoiminnasta voi saada luopumista seuraavan viiden vuoden ajan kunakin vuonna tuloa vähintään 10 000 euroa;
(2 mom. kuten HE)
Edellä 1 momentissa tarkoitettuna sukupolvenvaihdosluovutuksena ei kuitenkaan pidetä maatilan peltomaan ja tuotantorakennusten luovuttamista sellaiselle luovutuksensaajalle, joka on jo ennen 1 momentissa tarkoitettua luovutusta aloittanut tilanpidon siten, että hänelle on myönnetty maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 10 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu nuorten viljelijöiden aloitustuki tai sitä vastaavan aikaisemman lainsäädännön mukainen käynnistystuki eikä tilanpitoa ole aloitettu samalla maatilalla, josta luopumiseen luopuja hakee luopumistukea.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään
tarkemmin niistä seikoista, jotka on sisällytettävä elinkeinosuunnitelmaan
ja jotka otetaan huomioon maatilan taloudellista elinkelpoisuutta
arvioitaessa, maatilan yritystulon määrittämisestä sekä eläkelaitokselle
esitettävistä selvityksistä yritystulon
määrittämiseksi (poist.). Valtioneuvoston
asetuksella säädetään myös
tarkemmin, miten osoitetaan maatilan täyttävän
ympäristöä, hygieniaa ja eläinten
hyvinvointia koskevat vaatimukset, sekä luovutuksensaajalta
edellytettävästä koulutuksesta ja käytännön
kokemuksesta.
Jos luopujan tila on porotaloustila tai siihen verrattava tila, luopuminen voi tapahtua:
- 1) luovuttamalla porot sekä luovutuksensaajalle
tarpeelliset tuotantorakennukset ja rakennelmat 15 §:n
1 momentin 1-3 kohdassa säädetyt edellytykset
täyttävälle, porotalouden harjoittajaksi
ryhtyvälle luovutuksensaajalle, jolle muodostuu vähintään
80 poron porokarja; tai
(2 kohta kuten HE)
(2 mom. kuten HE)
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna sukupolvenvaihdosluovutuksena ei
kuitenkaan pidetä porojen ja tuotantorakennusten luovuttamista
sellaiselle luovutuksensaajalle, joka on jo aikaisemmin ryhtynyt
porotalouden harjoittajaksi siten, että hänelle
on myönnetty porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain
18 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu nuorten viljelijöiden
aloitustuki tai sitä vastaava aikaisemman lainsäädännön
mukainen käynnistystuki. (Poist.)
(1 ja 2 mom. kuten HE)
Edellä 1 momentissa tarkoitetulla luovutuksensaajalla
katsotaan olevan määräysvalta yhtiössä,
jos hän omistaa yksin tai yhdessä aviopuolisonsa
kanssa yli puolet yhtiön osakkeista tai, jos hänellä on
yksin tai aviopuolisonsa kanssa osakeomistuksensa perusteella yli
puolet äänistä.
(4 mom. kuten HE)
(1 mom. kuten HE)
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yhtiön on sitouduttava
pitämään omistuksessaan ja hallinnassaan
luopumisen kohteena oleva maatila ja viljelemään
sitä niin kauan kuin luopumistukea maksetaan, kuitenkin
vähintään viiden vuoden ajan. Yhtiön
on myös sitouduttava täyttämään
15 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdassa säädetyt
edellytykset.
(1 mom. kuten HE)
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla maatalousyrittäjällä katsotaan
olevan määräysvalta osakeyhtiössä,
jos hän omistaa yksin tai yhdessä aviopuolisonsa
kanssa yli puolet yhtiön osakkeista tai, jos hänellä on
yksin tai aviopuolisonsa kanssa osakeomistuksensa perusteella yli
puolet äänistä.
(3 mom. kuten HE)
Sen estämättä, mitä 23 §:ssä säädetään, 15 §:ssä,
18 §:n 3 momentissa ja 19 §:n 4 momentissa tarkoitettu
sukupolvenvaihdosluovutus voi tapahtua myös siten, että luopumisen kohteena
olevasta maatilasta luovutetaan erilliset maatilat 15 §:ssä säädetyt
ehdot täyttäville luovutuksensaajille erikseen
viljeltäväksi,
(1 kohta kuten HE)
- 2) jos erikseen luovutettavilla maatiloilla on tuotantosuunta huomioon ottaen tarpeelliset tuotantorakennukset ja kultakin erikseen luovutettavalta maatilalta saatavan yritystulon voidaan arvioida olevan viitenä luovutusta seuraavana kalenterivuotena vähintään kolme kertaa niin suuri kuin elinkelpoiselta maatilalta 15 §:n 1 momentin 4 kohdassa edellytetään.
(2 ja 3 mom. kuten HE)
Edellä 17 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu
luovutus voi tapahtua useammalle kuin yhdelle luovutuksensaajalle,
jos kullekin luovutuksensaajalle luovutuksen seurauksena muodostuu vähintään
150 poron porokarja.
Luopumistuen perusmäärä on yhtä suuri
kuin se maatalousyrittäjien eläkelain mukainen
työkyvyttömyyseläke, joka maatalousyrittäjälle
olisi myönnetty, jos hänellä luopumisen
tapahtuessa olisi ollut oikeus täyden työkyvyttömyyseläkkeen
saamiseen. Perusmäärää määrättäessä ei kuitenkaan
oteta huomioon oikeutta eläkkeeseen työntekijän
eläkelain (395/2006) 74 §:ssä luetelluista
etuuksista eikä valtion varoista suoritettavasta eläkkeen
korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidosta tai opiskelun ajalta
annetun lain (644/2003) mukaista etuutta. Edellä mainittujen
etuuksien perusteena olevia tuloja tai työntekijän
eläkelain 76 §:n 4 momentissa tarkoitettuja laskennallisia
tuloja ei oteta huomioon tulevan ajan eläkkeen
perusteena olevissa ansioissa.
(2-4 mom. kuten HE)
Luopumistuen täydennysosa on yhtä suuri kuin se kansaneläke, joka luopujalle olisi myönnetty, jos hänellä luopumisen tapahtuessa olisi ollut oikeus työkyvyttömyyseläkkeenä myönnettyyn kansaneläkkeeseen. Täydennysosaa laskettaessa ei kuitenkaan sovelleta, mitä kansaneläkelain 25 b §:ssä säädetään eläkkeen määrän suhteuttamisesta Suomessa asuttuun aikaan. Täydennysosaa määrättäessä otetaan tulona huomioon kansaneläkelain 26 §:n 1 momentissa tarkoitettua eläkettä tai korvausta vastaava ulkomailta maksettava jatkuva eläke tai korvaus.
Täydennysosaa laskettaessa sovelletaan, mitä kansaneläkelaissa
säädetään eläkkeen
määräytymisestä puolisoille
myös silloin, kun kysymys on (poist.) 5 §:n
2 momentissa tarkoitetuista henkilöistä. Täydennysosaan
ei kuitenkaan sovelleta kansaneläkelain 28 §:n 1 momenttia.
Sen jälkeen kun luopumistuki on myönnetty, täydennysosan
määrää tarkistetaan vain kansaneläkelain 32
a §:n 1 momentissa tarkoitettujen
perhesuhteiden muutosten johdosta.
(3 mom. kuten HE)
Luopumistukeen liitetään kansaneläkelain 29 §:ssä tarkoitettu
lapsikorotus pykälässä säädetyin
edellytyksin.
Luopumistukihakemus ja 15-21 §:ssä, (poist.) 23 §:n
2 ja 3 momentissa sekä 33 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja sitoumukset
on toimitettava sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka
alueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen
on toimitettava hakemusasiakirjat lausuntoineen luopumistuen saamisen
edellytyksistä eläkelaitokselle. Hakemuksen katsotaan
tulleen vireille sinä päivänä,
jona se on saapunut kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Hakemuksen saapumispäivästä säädetään
tarkemmin hallintolain (434/2003) 18 §:ssä.
(2 ja 3 mom. kuten HE)
Jollei tuen hakija toimita tarpeellista lisäselvitystä 3
momentissa tarkoitetulle lisäselvityksen pyytäjälle
kohtuullisessa määräajassa, eläkelaitos
voi jättää hakemuksen tutkimatta
tai ratkaista sen ilman lisäselvitystä.
Luopumisen tapahduttua eläkelaitoksen on tarvittavat
selvitykset saatuaan vahvistettava valituskelpoisella päätöksellä luopumistuen
määrä noudattaen, mitä (poist.) 29-31 §:ssä (poist.) säädetään.
(2 mom. kuten HE)
Luopumistukea suoritetaan asianomaista luopumistapaa koskevasta
4 §:n 3 momentissa tarkoitetusta luopumisajankohdasta;
luopumistukea ei kuitenkaan suoriteta ennen kuin
(1-6 kohta kuten HE)
- 7) (poist.) 18-21 §:ssä tarkoitetuissa
luovutuksissa luovutuksensaaja on esittänyt selvityksen
siitä, että hän toimii sanotuissa lainkohdissa tarkoitetuissa
yhtiöissä vastuunalaisena yhtiömiehenä tai
että hänellä on määräysvalta
osakeyhtiössä ja että hän on
ottanut maatalousyrittäjien eläkelain
mukaisen vähimmäiseläketurvaa koskevan
vakuutuksen toiminnastaan luopumisen kohteena olevalla maatilalla;
- 8) (poist.) 18-21 §:ssä tarkoitetuissa luovutuksissa yhtiö on ryhtynyt täyttämään 18 §:n 2 momentissa, 19 §:n 2 momentissa, 20 §:n 2 momentissa tai 21 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua sitoumustaan.
(2 ja 3 mom. kuten HE) - 8) (poist.) 18-21 §:ssä tarkoitetuissa luovutuksissa yhtiö on ryhtynyt täyttämään 18 §:n 2 momentissa, 19 §:n 2 momentissa, 20 §:n 2 momentissa tai 21 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua sitoumustaan.
(1 mom.kuten HE)
Luopuja ei voi kartuttaa eläkettä maatalousyrittäjien
eläkelain nojalla siltä ajalta, jolta hänelle
suoritetaan luopumistukea. Luopuja ei voi luopumisen tapahtumisen
jälkeen kartuttaa eläketurvaa maatalousyrittäjien
eläkelain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuna
maatilatalouden harjoittajana tai poronomistajana myöskään
siltä ajalta, jolta luopumistuen suorittaminen
ei ole vielä alkanut siitä syystä,
etteivät 38 §:ssä säädetyt
edellytykset tai jokin niistä (poist.) täyty.
(3 mom. kuten HE)
(1 mom. kuten HE)
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun vanhuuseläkkeeseen lisätään kuitenkin:
- 2) sellainen maatalousyrittäjien eläkelain nojalla karttunut eläke, jota ei ole luopumishetkellä tämän lain säännösten mukaan tullut ottaa huomioon luopumistuen perusmäärää määritettäessä.
(1 kohta kuten HE)
(3 mom. kuten HE)
Perusmäärän muuttuessa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vanhuuseläkkeeksi, eläkelaitos voi myöntää hakemuksesta eläkkeensaajalle työ- tai virkasuhteen tai muun kuin maatalousyrittäjien eläkelain perusteella harjoitetun yrittäjätoiminnan perusteella karttuneen vanhuuseläkkeen aikaisintaan 1 momentissa tarkoitetusta ajankohdasta lukien.
Jos luopuja ei ole lopettanut tai vähentänyt muita
ansiotöitään niin, että luopumistuen
perusmäärän maksaminen olisi aloitettu,
1 momentissa tarkoitetun maatalousyrittäjien eläkelain
mukaisen vanhuuseläkkeen maksamisen aloittamista voidaan
luopujan hakemuksesta lykätä, jos hakemus tehdään
ennen kuin luopuja täyttää 63 vuotta.
Tällöin maatalousyrittäjien eläkelain
mukainen vanhuuseläke myönnetään erillisestä hakemuksesta.
Vanhuuseläke määräytyy 1-4
momentissa tarkoitetuin tavoin hakemusta seuraavan kuukauden alusta.
(Uusi 5 mom.)
(1 ja 2 mom. kuten HE)
Jos luopumistuen saajalle myönnetään kansaneläkelain (poist.) mukainen työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen varhaiseläke, työttömyyseläke, vanhuuseläke tai varhennettu vanhuuseläke, luopumistuen täydennysosa lakkautetaan.
Jos luopumistuen saajalle myönnetään
muu kuin 1 momentissa tarkoitettu, työntekijän
eläkelain 3 §:ssä mainittujen työeläkelakien
tai niiden voimaanpanosta annettujen lakien mukainen täysi
työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen varhaiseläke,
työttömyyseläke, vanhuuseläke
tai varhennettu vanhuuseläke, luopumistuen täydennysosa
lakkautetaan. Mitä edellä säädetään, sovelletaan
myös työntekijäin eläkelain (395/1961), jäljempänä vuoden
1961 työntekijäin eläkelaki, 8 §:n
4 momentissa tarkoitettujen lakien tai eläkesäännön mukaisiin
vastaaviin eläkkeisiin.
(5 mom. kuten HE)
(1-3 mom. kuten HE)
Luopumistuen maksaminen aloitetaan uudelleen välittömästi,
kun eläkelaitos on saanut tiedon keskeytyksen aiheuttaneen
syyn poistumisesta. Luopumistuen saajan on ilmoitettava siitä kirjallisesti
eläkelaitokselle. Valtioneuvoston asetuksella säädetään
tarkemmin menettelystä silloin, kun keskeytettyä luopumistukea
ryhdytään uudelleen maksamaan. Luopumistukea
ei kuitenkaan makseta takautuvasti kuutta kuukautta pidemmältä ajalta
ennen ilmoitusta.
(1 mom. kuten HE)
Jos luopujan 1 momentissa tarkoitettua toimintaa tai sitoumuksen laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä taikka jos tällaiselle toiminnalle tai laiminlyönnille on ollut olemassa muu erityinen syy, voidaan luopumistuki lakkauttaa määräajaksi taikka päättää, että luopumistuki maksetaan entisen suuruisena. Täydennysosa voidaan lakkauttaa myös osaksi.
Luopumistuki voidaan lakkauttaa siitä lukien,
kun 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan ryhdyttiin tai laiminlyönti
tapahtui.
(1 mom. kuten HE)
Mitä 1 momentissa säädetään,
koskee myös 18-21 §:ssä tarkoitettua
luovutuksensaajaa ja yhtiötä. Lain 15 §:ssä säädetyt
ehdot täyttävä luovutuksensaaja sekä 18-21 §:ssä tarkoitettu yhtiö vastaavat
yhteisvastuullisesti luopumistuen pääoma-arvon
korvaamisesta, jos 15 §:n 1 momentin
4, 5 tai 6 kohdassa tarkoitettua sitoumusta ei täytetä.
(3 ja 4 mom. kuten HE)
(1 mom. kuten HE)
Luovutuksensaajalla on oikeus saada eläkelaitokselta
sitova ennakkopäätös siitä,
onko saajan aikoma menettely katsottava 47 §:ssä tarkoitetuksi
sitoumuksen keskeyttämiseksi tai 48 §:ssä tarkoitetuksi
toimenpiteeksi ja mitä seuraamuksia menettely 47 tai
48 §:n mukaan aiheuttaa.
(3 ja 4 mom. kuten HE)
Jos luopujalle on suoritettu 30 §:n 2 momentin mukaan
aiheetta maatalousyrittäjien eläkelain mukaista
osatyökyvyttömyyseläkettä luopumisen
jälkeen, voidaan (poist.) aiheetta maksettu eläke
kuitata kokonaisuudessaan luopujalle samalta ajanjaksolta maksettavaksi
tulevasta luopumistuen perusmäärästä.
Muutoksenhakua varten on työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta
ja vakuutusoikeus. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta ja
sen jäsenistä säädetään (poist.) työeläkeasioiden
muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (677/2005)
ja vakuutusoikeudesta vakuutusoikeuslaissa (132/2003).
(2 ja 3 mom. kuten HE)
Tämän lain toimeenpanosta huolehtivat kuntien
maaseutuelinkeinoviranomaiset, työvoima- ja elinkeinokeskukset,
maa- ja metsätalousministeriö (poist.) sekä eläkelaitos.
Tämän lain mukaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle
kuuluvien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa vastaa
Ahvenanmaan lääninhallitus.
(1 mom. kuten HE)
Tuen saaja ja sitoumuksen antaja on velvollinen korvauksetta
esittämään tarkastuksen suorittajalle
ne asiakirjat, joilla tarkoitetaan myös automaattisen tietojenkäsittelyn
avulla tai muulla tavalla luotua tai säilytettyä vastaavaa
aineistoa, joiden avulla voidaan todeta, ovatko tuen myöntämisen
ja maksamisen edellytykset täyttyneet ja onko annettuja
sitoumuksia noudatettu. Tuen saaja ja sitoumuksen antaja on muutoinkin
velvollinen avustamaan tarkastuksessa. Tarkastuksia suorittavalla
on oikeus valvontatehtävän edellyttämässä laajuudessa
tarkastaa sitoumuksenalaiset alueet sekä tuotanto- ja talousrakennuksia. Tarkastusta
ei saa suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa.
(3 mom. poist.)
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999 (poist.)) jäljempänä julkisuuslaki, sovelletaan eläkelaitoksen asiakirjojen ja toiminnan julkisuuteen siltä osin kuin eläkelaitos käyttää julkisuuslain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua julkista valtaa, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä.
Myös silloin, kun kysymys ei ole julkisuuslain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun julkisen vallan käytöstä, sovelletaan eläkelaitoksessa tämän lain toimeenpanoon liittyvissä asioissa julkisuuslain:
- 1) (poist.) asiakirjasalaisuutta koskevaa 22 §:ää;
- 2) (poist.) vaitiolovelvollisuutta ja hyväksikäyttökieltoa koskevaa 23 §:ää;
(3 ja 4 kohta kuten HE) - 2) (poist.) vaitiolovelvollisuutta ja hyväksikäyttökieltoa koskevaa 23 §:ää;
(1 mom. kuten HE)
Eläkelaitoksen on annettava luopumistukea hakevalle
hakemuslomakkeella tai muulla vastaavalla tavalla tiedot siitä,
mistä hänen tietojaan voidaan hankkia ja mihin
niitä voidaan säännönmukaisesti
luovuttaa.
(1 mom. kuten HE)
Luopumistukeen sovelletaan myös, mitä työntekijän
eläkelain 204 ja 205 §:ssä sekä 206 §:n
1 momentin 1 kohdassa säädetään
tietojen antamisesta vapaaehtoista ryhmälisäeläketurvaa sekä rikosten
ja väärinkäytösten selvittämistä varten samoin
kuin tietojen antamisesta viranomaiselle. Samoin luopumistukeen
sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain
208 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään
tietojen luovuttamisesta eteenpäin.
(3 mom. kuten HE)
Eläkelaitoksen tulee viipymättä ilmoittaa
Eläketurvakeskukselle (poist.) luopumistuen alkamisesta
ja päättymisestä. Eläkelaitoksen
on myös annettava Eläketurvakeskukselle muita luopumistukea
koskevia tarpeellisia tietoja (poist.).
Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella
säädettävänä ajankohtana. (Poist.)
(2 mom. kuten HE)
Tätä lakia sovelletaan, jos 4 §:ssä tarkoitettu luopuminen tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2007 tai sen jälkeen, kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010. Jos luopuminen on tapahtunut maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) 15 §:n mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006, oikeus luopumistukeen määräytyy siten, kuin sanotussa laissa säädetään.
Tämän lain 8 §:n 1 momentin 2
kohdassa tarkoitettua 57 vuoden vähimmäisikää sovelletaan, jos
4 §:ssä tarkoitettu luopuminen tapahtuu aikaisintaan
1 päivänä tammikuuta 2007, mutta kuitenkin
viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008.
Edellä 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua
60 vuoden vähimmäisikää sovelletaan, jos
4 §:ssä tarkoitettu luopuminen tapahtuu 1 päivänä tammikuuta
2009, mutta viimeistään 31 päivänä joulukuuta
2010. (Uusi 2 mom.)
(3 ja 4 mom. kuten HE:n 2 ja 3 mom.)
Tämän lain 56 §:ssä säädettyä vanhentumisaikaa
sovelletaan 1 päivästä tammikuuta
2007 (poist.). Vanhentumisaikaa laskettaessa otetaan huomioon
myös ennen tämän lain voimaatuloa kulunut
aika.
(6 mom. kuten HE:n 5 mom.)
Sen estämättä, mitä 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään luopujan vähimmäisiästä sukupolvenvaihdosluovutuksessa muulle kuin 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle henkilölle, vuonna 1950 tai sitä aikaisemmin syntyneellä luopujalla luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopuja luopumisen tapahtuessa on täyttänyt 56 vuotta, mutta ei kuitenkaan 63 vuotta. Jos luopujat ovat aviopuolisoita ja luopujista vanhempi täyttää tässä momentissa säädetyt edellytykset ja on muutoin luopumistukeen oikeutettu, nuoremmalla puolisolla on oikeus luopumistukeen, jos hän on luopumisen tapahtuessa täyttänyt 51 vuotta. Mitä edellä säädetään, sovelletaan myös 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuun maataloutta yhtymän lukuun harjoittaneeseen yhtymän nuorempaan osakkaaseen sekä vuonna 1955 tai sitä aikaisemmin syntyneeseen 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuun maatalousyrittäjän leskeen. Luopumistukea ei kuitenkaan suoriteta tässä momentissa tarkoitetuille luopujille 56 vuoden iän täyttämistä edeltävältä ajalta.
Sen estämättä, mitä 8 §:n
1 momentin 3 kohdassa säädetään
luopujan vähimmäisiästä luovutettaessa
maatilan peltomaan omistusoikeus lisämaaksi muulle kuin
8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle henkilölle, vuosina
2009-2010, vuonna 1951 tai sitä aikaisemmin
syntyneellä luopujalla luopumistuen saamisen edellytyksenä on,
että luopuja on luopumisen tapahtuessa täyttänyt
57 vuotta, mutta ei kuitenkaan 63 vuotta. Jos luopujat ovat aviopuolisoita
ja luopujista vanhempi täyttää tässä momentissa
säädetyt edellytykset ja on muutoin luopumistukeen
oikeutettu, nuoremmalla puolisolla on oikeus luo-pumistukeen, jos
hän on luopumisen tapahtuessa täyttänyt
52 vuotta. Mitä edellä säädetään,
sovelletaan myös 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuun maataloutta
yhtymän lukuun harjoittaneeseen yhtymän nuorempaan
osakkaaseen sekä vuonna 1956 tai sitä aikaisemmin
syntyneeseen 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuun
maatalousyrittäjän leskeen. Luopumistukea ei kuitenkaan
suoriteta tässä momentissa tarkoitetuille luopujille 57 vuoden
iän täyttämistä edeltävältä ajalta.
(3 mom. kuten HE)
2.
Laki
maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan maatalousyrittäjien luopumistuesta 16 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1293/1994) 7 §:n 4 momentti, 18 §:n 4 momentti, 23 ja 24 §, 25 §:n 3 momentti, 31 §:n 3 momentti, 34 §:n 2 momentti, 37 §:n 1 ja 2 momentti ja 40 §:n 1 momentti,
sellaisena kuin niistä ovat 7 §:n 4 momentti ja 34 §:n 2 momentti laissa 593/2002, 18 §:n 4 momentti ja 40 §:n 1 momentti laissa 1385/2004, 23 § laissa 1326/1999, 25 §:n 3 momentti ja 31 §:n 3 momentti laissa 1389/2004, 37 §:n 1 momentti laissa 1325/2002 ja 37 §:n 2 momentti laissa 290/1999, sekä
lisätään 25 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi mainituissa laeissa 1385/2004 ja 1389/2004, uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi, seuraavasti:
Jos luopumistuen saajalle myönnetään kansaneläkelain (poist.) mukainen työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen varhaiseläke, työttömyyseläke, vanhuuseläke tai varhennettu vanhuuseläke, luopumistuen täydennysosa lakkautetaan.
Jos luopumistuen saajalle myönnetään
työntekijän eläkelain (395/2006)
3 §:ssä mainittujen työeläkelakien
tai niiden voimaanpanosta annettujen lakien mukainen täysi
työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen
varhaiseläke, työttömyyseläke, vanhuuseläke
tai varhennettu vanhuuseläke, luopumistuen täydennysosa
lakkautetaan. Mitä edellä säädetään,
sovelletaan myös vuoden 1961 työntekijäin
eläkelain (395/1961) 8 §:n 4 momentissa
tarkoitettujen lakien tai eläkesäännön mukaisiin
vastaaviin eläkkeisiin.
(3 mom. kuten HE)
(1 mom. kuten HE)
Luopuja ei voi kartuttaa eläkettä maatalousyrittäjien
eläkelain nojalla siltä ajalta, jolta hänelle
suoritetaan luopumistukea. Luopuja ei voi luopumisen tapahtumisen
jälkeen kartuttaa eläkettä maatalousyrittäjien
eläkelain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuna maatilatalouden
harjoittajana tai poronomistajana myöskään
siltä ajalta, jolta luopumistuen suorittaminen ei ole vielä alkanut siitä syystä,
etteivät 22 §:ssä säädetyt edellytykset
tai jokin niistä (poist.) täyty.
(3 mom. kuten HE)
Luopumistuen keskeyttämisestä ja takaisinperinnästä on
voimassa, mitä säädetään
vuoden 1961 työntekijäin eläkelain
4 c §:n 6 momentissa (poist.), sellaisena kuin
se oli voimassa työntekijän eläkelain
ja työntekijän eläkelain voimaanpanolain (396/2006)
voimaan tullessa. Luopumistuki voidaan periä takaisin myös
kuittaamalla se vastaisuudessa maksettavista luopumistukieristä tai
maatalousyrittäjien eläkelain mukaisen työkyvyttömyys-
ja vanhuuseläkkeen eristä. Takaisinperintäsaatavan
vanhentumiseen sovelletaan, mitä 31 §:n 3 momentissa
säädetään.
(4 mom. kuten HE)
Päätös aiheettomasti maksetun luopumistuen takaisinperinnästä on
tehtävä viiden vuoden kuluessa luopumistuen maksupäivästä (poist.).
Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu
saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua päätöksen
antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.
Takaisinperintäpäätöksellä vahvistetun
saatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta
annetun lain (728/2003) 10 tai 11 §:ssä säädetään.
Vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika.
Viiden vuoden vanhentumisaika voi pidentyä siten kuin velan
vanhentumisesta annetun lain 11 §:n 3 momentissa säädetään.
Tämän lain mukaan työvoima- ja elinkeinokeskukselle
kuuluvien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa vastaa
Ahvenanmaan lääninhallitus.
Eläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen asianosainen saa hakea valittamalla muutosta työntekijän eläkelain 128 §:ssä tarkoitetulta työeläkeasioiden muu-toksenhakulautakunnalta siten kuin työntekijän eläkelaissa ja hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Tämän lain nojalla annettuun työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen asianosainen saa hakea valittamalla muutosta vakuutusoikeudelta siten kuin työntekijän eläkelaissa ja hallintolainkäyttölaissa säädetään. Lainvoimaisen päätöksen poistamiseen sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 140 §:ssä ja työntekijän eläkelain voimaanpanolaissa säädetään.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta
ja sen jäsenistä säädetään (poist.) työeläkeasioiden
muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (677/2005)
ja vakuutusoikeudesta vakuutusoikeuslaissa (132/2003).
Maatalousyrittäjien eläkelain 18 §:n
nojalla määrätyt työeläkeasioiden
muutoksenhakulautakunnan jäsenet toimivat maatalousyrittäjien
eläkelain mukaan vakuutettujen edustajina myös
tätä lakia sovellettaessa.
Jollei tästä laista muuta johdu, luopumistuesta
on soveltuvin osin voimassa, mitä vuoden 1961 työntekijäin
eläkelain 8 g §:ssä säädetään, sellaisena
kuin se oli voimassa 31 päivänä joulukuuta
2006, sekä mitä työntekijän
eläkelain 96-100 §:ssä, 103 §:ssä,
112 §:n 1 momentissa, 113 §:n 3 momentissa, 115
ja 116 §:ssä, 119 §:n 1 ja 2
momentissa, 120 §:n 2, 4 ja 5 momentissa, 121 ja 122 §:ssä,
124 §:n 1 momentissa, 125, 128, 130 ja 132 §:ssä,
133 §:n 1 ja 4 momentissa, 134-140 §:ssä,
180 ja 191 §:ssä, 192 §:n 1
momentissa, 193 §:n 2 momentissa, 195-196, 198,
202, 204 ja 205 §:ssä, 206 §:n 1 momentin
1 kohdassa, 208 §:n 1 ja 3 momentissa, 209 §:ssä,
210 §:n 1, 3 ja 4 momentissa ja 216-218 §:ssä sekä maatalousyrittäjien
eläkelain 16, 16 b, 16 c, 17, 17 a-17 h, 18 ja 19 b §:ssä sekä 19
c §:n 1 momentissa säädetään.
Tämä laki tulee voimaan (poist.) päivänä kuuta
20 .
(2-4 mom. kuten HE)
Sen estämättä, mitä työntekijän
eläkelain voimaanpanolain 9 §:ssä säädetään,
tämän lain 40 §:n 1
momentissa olevaa viittausta työntekijän
eläkelain 125 §:ään sovelletaan
siten, että lainkohdassa tarkoitettu vanhentumisaika on
viisi vuotta 1 päivästä tammikuuta 2007
lukien. Niin ikään tämän lain
31 §:n 3 momentissa säädettyä vanhentumisaikaa
sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007
lukien. Edellä tarkoitettuja vanhentumisaikoja laskettaessa
otetaan huomioon myös ennen tämän
lain voimaatuloa kulunut aika.
(6 mom. kuten HE)
3.
Laki
maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä 28 päivänä joulukuuta 1990 annetun lain (1317/1990) 15 §:n 3 momentti, 21 §:n 1 momentti, 23 §, 30 §:n 3 momentti, 40 §:n 1 ja 2 momentti ja 43 §:n 1 momentti,
sellaisena kuin niistä ovat 15 §:n 3 momentti ja 43 §:n 1 momentti laissa 1387/2004, 30 §:n 3 momentti laissa 1390/2004, sekä 40 §:n 1 momentti laissa 1322/2002 (poist.) ja 2 momentti laissa 288/1999 (poist.), sekä
lisätään 26 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi mainitussa laissa 1390/2004, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi, seuraavasti:
Perusmäärään sovelletaan
työntekijäin eläkelain (395/1961), jäljempänä vuoden
1961 työntekijäin eläkelaki, 7 g,
8 ja 8 a §:ää, sellaisina kuin
ne olivat työntekijäin eläkelain muuttamisesta
annetun lain (634/2003) voimaan tullessa voimassa olleessa
laissa. Perusmäärän yhteensovituksessa
ei kuitenkaan oteta huomioon sellaista vuoden 1961 työntekijäin
eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettua
peruseläkettä, johon sovelletaan 1 päivänä tammikuuta
2005 voimassa olleita säännöksiä yhteensovituksesta.
Perusmäärä tarkistetaan yleisten palkka-
ja hintatasossa tapahtuneiden muutosten mukaan siten kuin työntekijän
eläkelain (395/2006) 98 §:ssä säädetään.
Jos sukupolvenvaihdoseläkkeen saajalle myönnetään
kansaneläkelain (poist.) (347/1956) mukainen
työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen varhaiseläke,
työttömyyseläke tai varhennettu vanhuuseläke,
sukupolvenvaihdoseläkkeen täydennysosa lakkautetaan.
Mitä edellä säädetään, sovelletaan
myös, jos sukupolvenvaihdoseläkkeen saajalle myönnetään
työntekijän eläkelain 3 §:ssä mainittujen
työeläkelakien tai niiden voimaanpanosta
annettujen lakien mukainen tai vuoden 1961 työntekijäin
eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien tai
eläkesäännön mukainen
täysi työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen
varhaiseläke, työttömyyseläke
tai varhennettu vanhuuseläke. Jos sukupolvenvaihdoseläkkeen
saajalle myönnetty edellä tarkoitettu eläke
lakkaa, täydennysosan maksaminen aloitetaan uudelleen eläkkeen
lakkaamista seuraavan kuukauden alusta.
(1 ja 2 mom. kuten HE)
Kun sukupolvenvaihdoseläkkeen suorittaminen on aloitettu
19 §:n perusteella, sukupolvenvaihdoseläkkeen
saajalle karttuu muusta kuin maatalousyrittäjien eläkelain
mukaisesta ansiotyöstä eläkettä sen
mukaan, mitä työntekijän eläkelain
3 §:ssä mainituissa työeläkelaeissa
säädetään eläkkeen
aikana tehdystä työstä.
Päätös aiheettomasti maksetun sukupolvenvaihdoseläkkeen
takaisinperinnästä on tehtävä viiden
vuoden kuluessa sukupolvenvaihdoseläkkeen maksupäivästä (poist.).
Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu
saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua päätöksen
antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen
katkaistu. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistetun
saatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta
annetun lain (728/2003) 10 tai 11 §:ssä säädetään.
Tämän vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua
uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Viiden vuoden vanhentumisaika
voi pidentyä siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain
11 §:n 3 momentissa säädetään.
Eläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen asianosainen saa hakea valittamalla muutosta työntekijän eläkelain 128 §:ssä tarkoitetulta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta siten kuin työntekijän eläkelaissa ja hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Tämän lain nojalla annettuun työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen asianosainen saa hakea valittamalla muutosta vakuutusoikeudelta siten kuin työntekijän eläkelaissa ja hallintolainkäyttölaissa säädetään. Lainvoimaisen päätöksen poistamiseen sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 140 §:ssä ja työntekijän eläkelain voimaanpanolaissa (396/2006) säädetään.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta
ja sen jäsenistä säädetään (poist.) työeläkeasioiden
muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (677/2005)
ja vakuutusoikeudesta vakuutusoikeuslaissa (132/2003).
Maatalousyrittäjien eläkelain 18 §:n
nojalla määrätyt työeläkeasioiden
muutoksenhakulautakunnan jäsenet toimivat maatalousyrittäjien
eläkelain mukaan vakuutettujen edustajina myös
tätä lakia sovellettaessa.
Jollei tästä laista muuta johdu, sukupolvenvaihdoseläkkeestä on
soveltuvin osin voimassa, mitä vuoden 1961 työntekijäin
eläkelain 8 g §:ssä säädetään,
sellaisena kuin se oli voimassa 31 päivänä joulukuuta
2006, sekä mitä työntekijän
eläkelain 96-100 §:ssä, 103 §:ssä, 105 §:n
2 momentissa, 112 §:n 1 momentissa, 113 §:n 3
momentissa, 115 ja 116 §:ssä, 119 §:n 1
ja 2 momentissa, 120 §:n 2, 4 ja 5 momentissa, 121 ja 122 §:ssä,
124 §:n 1 momentissa, 125, 128, 130 ja 132 §:ssä,
133 §:n 1 ja 4 momentissa, 134-140, 180 ja 191 §:ssä,
192 §:n 1 momentissa, 195, 196, 198, 202, 204 ja 205 §:ssä, 206 §:n
1 momentin 1 kohdassa, 208 §:n 1 ja 3 momentissa,
209 §:ssä, 210 §:n 1, 3 ja 4 momentissa
ja 216-218 §:ssä sekä maatalousyrittäjien
eläkelain 16, 16 b, 16 c, 17, 17 a-17 h, 18 ja
19 b §:ssä sekä 19 c §:n 1 momentissa
säädetään.
Tämä laki tulee voimaan (poist.) päivänä kuuta
20 .
(2 mom. kuten HE)
Sen estämättä, mitä työntekijän
eläkelain voimaanpanolain 9 §:ssä säädetään,
tämän lain 43 §:n
1 momentissa olevaa viittausta työntekijän
eläkelain 125 §:ään sovelletaan
siten, että lainkohdassa tarkoitettu vanhentumisaika on
viisi vuotta 1 päivästä tammikuuta
2007 (poist.). Niin ikään tämän
lain 30 §:n 3 momentissa säädettyä vanhentumisaikaa
sovelletaan 1 päivästä tammikuuta
2007 (poist.). Edellä tarkoitettuja vanhentumisaikoja
laskettaessa otetaan huomioon myös ennen tämän
lain voimaantuloa kulunut aika.
(4 mom. kuten HE)
4.
Laki
luopumiseläkelain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 4 päivänä tammikuuta 1974 annetun luopumiseläkelain (16/1974) 8 §:n 1 momentti, 23 §:n 4 momentti ja 24 §,
sellaisina kuin ne ovat, 8 §:n 1 momentti laissa 1087/1985, 23 §:n 4 momentti laissa 1304/1990 ja 24 § laissa 1392/2004, seuraavasti:
Luopumiseläkkeenä maksetaan täyttä luopumiseläkettä tai
vähennettyä luopumiseläkettä. Vähennettyä luopumiseläkettä suoritetaan
luopujalle, joka on täyttänyt 65 vuotta taikka
joka saa (poist.) kansaneläkelain (347/1956)
mukaista työttömyyseläkettä,
yksilöllistä varhaiseläkettä,
vähintään kuudeksi kuukaudeksi myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä tai
varhennettua vanhuuseläkettä.
(1 mom. kuten HE)
Sen estämättä, mitä työntekijän eläkelaissa, maatalousyrittäjien eläkelaissa ja yrittäjien eläkelaissa säädetään eläkelaitosten toimivallasta, huolehtii eläkehakemuksen ratkaisemisesta, eläkkeen maksamisesta ja eläkkeeseen liittyvistä eläkelaitoksen muista tehtävistä maatalousyrittäjien eläkelaitos, milloin eläkkeen hakija saa eläkettä hakiessaan luopumiseläkettä.
Tämä laki tulee voimaan (poist.) päivänä kuuta 20 .
Sen estämättä mitä työntekijän eläkelain voimaanpanolain (396/2006) 9 §:ssä säädetään, tämän lain 24 §:n 1 momentissa olevaa viittausta työntekijän eläkelain 125 ja 126 §:ään sovelletaan siten, että lainkohdissa tarkoitettu vanhentumisaika on viisi vuotta 1 päivästä tammikuuta 2007 (poist.). Edellä tarkoitettuja vanhentumisaikoja laskettaessa otetaan huomioon myös ennen tämän lain voimaantuloa kulunut aika.
5.
Laki
maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta 18 päivänä joulukuuta 1992 annetun lain (1330/1992) 17 §, 22 §:n 2 momentti, 27 §:n 3 momentti, 32 § ja 37 §:n 1 momentti,
sellaisina kuin niistä ovat 27 §:n 3 momentti laissa 1391/2004, 32 § laeissa (poist.) 289/1999 ja 1326/2002 sekä 37 §:n 1 momentti laissa 1388/2004, seuraavasti:
Jos luopumiskorvauksen saajalle myönnetään
kansaneläkelain (poist.) mukainen työkyvyttömyyseläke,
yksilöllinen varhaiseläke, työttömyyseläke
tai varhennettu vanhuuseläke, luopumislisä lakkautetaan.
Mitä edellä säädetään, sovelletaan
myös, jos luopumiskorvauksen saajalle myönnetään
työntekijän eläkelain (395/2006) 3 §:ssä työeläkelakien
tai niiden voimaanpanosta annettujen lakien mukainen tai vuoden
1961 työntekijäin eläkelain 8 §:n
4 momentissa mainittujen lakien tai eläkesäännön mukainen
täysi työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen
varhaiseläke, työttömyyseläke
tai varhennettu vanhuuseläke. Jos luopumiskorvauksen saajalle
myönnetty edellä tarkoitettu eläke lakkaa,
täydennysosan maksaminen aloitetaan uudelleen eläkkeen
lakkaamista seuraavan kuukauden alusta.
Päätös aiheettomasti maksetun luopumiskorvauksen
takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden
kuluessa luopumiskorvauksen maksupäivästä (poist.).
Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu
saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua päätöksen
antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.
Takaisinperintäpäätöksellä vahvistetun
saatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun
lain (728/2003) 10 tai 11 §:ssä säädetään.
Tämän vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua
uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Viiden vuoden vanhentumisaika
voi pidentyä siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain
11 §:n 3 momentissa säädetään.
Eläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen asianosainen saa hakea valittamalla muutosta työntekijän eläkelain 128 §:ssä tarkoitetulta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta siten kuin työntekijän eläkelaissa ja hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Tämän lain nojalla annettuun työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen asianosainen saa hakea valittamalla muutosta vakuutusoikeudelta siten kuin työntekijän eläkelaissa ja hallintolainkäyttölaissa säädetään. Lainvoimaisen päätöksen poistamiseen sovelletaan, mitä työntekijän eläkelain 140 §:ssä ja työntekijän eläkelain voimaanpanolaissa (396/2006) säädetään.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta
ja sen jäsenistä säädetään (poist.) työeläkeasioiden
muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (677/2005)
ja vakuutusoikeudesta vakuutusoikeuslaissa (132/2003).
Maatalousyrittäjien eläkelain 18 §:n
nojalla määrätyt työeläkeasioiden
muutoksenhakulautakunnan jäsenet toimivat maatalousyrittäjien
eläkelain mukaan vakuutettujen edustajina myös
tätä lakia sovellettaessa.
Tämä laki tulee voimaan (poist.) päivänä kuuta 20 .
Tämän lain 17 §:ää sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007 (poist.) kaikkiin ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneisiin luopumisiin.
Sen estämättä, mitä työntekijän
eläkelain voimaanpanolain 9 §:ssä säädetään,
tämän lain 37 §:n 1 momentissa
olevaa viittausta työntekijän eläkelain
125 §:ään sovelletaan siten, että lainkohdassa
tarkoitettu vanhentumisaika on viisi vuotta 1 päivästä tammikuuta
2007 (poist.). Niin ikään tämän
lain 27 §:n 3 momentissa säädettyä vanhentumisaikaa
sovelletaan 1 päivästä tammikuuta
2007 (poist.). Edellä tarkoitettuja vanhentumisaikoja
laskettaessa otetaan huomioon myös ennen tämän
lain voimaatuloa kulunut aika.
(4 mom. kuten HE)
Valiokunnan uusi lakiehdotus
6.
Laki
kansaneläkelain 26 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain (347/1956) 26 §:n 1 momentin 5 kohta, sellaisena kuin se on laissa 724/2001, seuraavasti:
Kansaneläkettä määrättäessä oteaan
huomioon henkilön jatkuvasti saama
- 5) maatalousyrittäjien eläkelain 6
a §:n tai maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun
lain (1317/1990) mukaan myönnetyn sukupolvenvaihdoseläkkeen
perusmäärä, maatalousyrittäjien
luopumiskorvauksesta annetun lain (1330/1992) mukaan myönnetyn
luopumiskorvauksen perusmäärä, (poist.) maatalousyrittäjien
luopumistuesta annetun lain (1293/1994) sekä maatalouden
harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain ( / ) mukaan
myönnetyn luopumistuen perusmäärä;
- kuitenkin siten, että täysimääräisestä kansaneläkkeestä vähennetään 50 prosenttia siitä 1-5 kohdassa mainittujen etuuksien yhteismäärän osasta, joka ylittää 536 euroa vuodessa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Valiokunnan lausumaehdotus
| Eduskunta edellyttää, että tarpeellinen säännösmuutos luopumistukijärjestelmän soveltamisen mahdollistamiseksi tilusjärjestelyissä toteutetaan riittävän valmistelun jälkeen erillisenä lainsäädäntöhankkeena. |
Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 2006
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
pj. Eero Lämsä /keskvpj. Harry Wallin /sd
jäs. Nils-Anders Granvik /r
Pertti Hemmilä /kok
Matti Kauppila /vas
Esko Kiviranta /kesk
Katri Komi /kesk
Lauri Kähkönen /sd
Esa Lahtela /sd
Jari Leppä /kesk
Minna Lintonen /sd
Sirpa Paatero /sd
Erkki Pulliainen /vihr
Pekka Vilkuna /kesk
Lasse Virén /kok (osittain)
vjäs. Susanna Haapoja /kesk
Jari Koskinen /kok
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Carl SeleniusVASTALAUSE
Perustelut
Hallituksen esitys (HE 34/2006 vp) laeiksi maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta ja luopumisjärjestelmiä koskevien lakien muuttamisesta sisältää selkeitä ongelmakohtia, joiden korjaamista valiokunnan enemmistö ei ole katsonut tarpeelliseksi.
Uutta luopumistukilakia miettineen työryhmän hyvä ja yksimielinen, järjestelmää kehittävä esitys joutui hallituksessa muiden asioiden pelivälineeksi sillä seurauksella, että hallituksessa sovittiin tuen saamisen ehtoja kiristettävän lähes 20 miljoonan euron säästöjen aikaansaamiseksi.
Hyvä asia on se, että luopumistukijärjestelmää ylipäätään jatketaan. Hyvää esityksessä on myös se, että tulee mahdolliseksi sukupolvenvaihdos myös osakeyhtiömuotoisille maatilayrityksille. Hallituksen esitykseen nähden valiokunta on joitakin räikeimpiä epäkohtia korjannut, mutta valiokuntakäsittelyn jälkeenkin lakiesitykseen on jäänyt selkeitä ongelmakohtia.
Luopumistukilakiin nyt kaavaillut muutokset vaarantavat koko 1970-luvulta asti rakennetun luopumistukijärjestelmän perusteet. Muutokset kohtelevat kaltoin juuri eläkeiän kynnyksellä olevia viljelijöitä. Hallituksen esityksen mukaan viljelijä pääsisi luopumistuelle 56-vuotiaana ainoastaan, jos oma lapsi tai lähisukulainen, esim. viljelijän sisarusten lapsi, jatkaa tilalla yrittäjänä. Kaikissa muissa tapauksissa luopujan olisi oltava vähintään 60-vuotias. Koskaan aikaisemmin laki ei ole tehnyt mitään eroa sen välillä, kuka jatkaja tilalla on. Näin ollen lakiesitys asettaa viljelijät räikeästi eriarvoiseen asemaan. 56-vuotias viljelijä luopuessaan ei voi saada luopumistukea, vaikka naapurista tai lähiseudulta löytyisi viljelijä, joka olisi valmis jatkamaan tilanpitoa. Perustuslakivaliokunnan mielestä periaatteessa tällaisessa laissa tulisi olla yhtenäiset ikärajat.
Toinen merkittävä ongelma lakiesityksessä on se, että vuoden 2008 jälkeen ei olisi mahdollista luopua viljelystä vuokraamalla maita muille viljelijöille. Jos vuokraaminen luopumistapana kielletään, johtaa se väistämättä vuokramaan saannin vaikeutumiseen ja viljelymaan hinnan kohoamiseen entisestään. Lisämaan luovutukset koskevat myös niitä tapauksia, joissa luovutuksen saaja on oma lapsi, jolla on oma viljelmä jo ennestään hallinnassa.
Valiokunnan enemmistö ehdottaa tulorajan ottamista lakiin. Voimassa olevassa laissa, samoin kuin hallituksen esityksessäkään tulorajaa ei ole. Tulorajan säätäminen lailla ei ole ollenkaan perusteltua. Rakennekehityksen myötä monet nuoret yrittäjät joutuvat tilakaupassa ottamaan suuriakin velkoja ja sen lisäksi lähes aina lainapääomalla investoimaan. On huomattava, että toisin kuin useissa muissa EU-jäsenvaltioissa Suomessa maatalous- ja metsämaan hankintahinta ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen meno, vaan maatilan hankinta joudutaan maksamaan verojen jälkeen jäävällä tulolla. Niistä veloista selviytyäkseen on nuorten yrittäjien pakko hankkia tuloja myös tilan ulkopuolelta. Siksi ehdotamme, ettei tähän lakiin tulorajoja aseteta.
Maatalouspolitiikkaan on kaivattu pitkäjänteisyyttä. Luopumistukijärjestelmän jatkamista pohtinut toimikunta yksimielisessä esityksessään viime syksynä esitti tämän järjestelmän jatkamista aina vuoteen 2013 saakka. Tämän hallituksen esityksen mukaan järjestelmä on voimassa vain vuoteen 2010. Lyhytjänteisyys ja tällainen jatkuva lakien muuttaminen tekevät tulevaisuuden ratkaisujen suunnittelun ja tekemisen viljelijöille sangen hankalaksi.
Luopumistukijärjestelmälain toteutuminen hallituksen esityksen mukaisesti johtaisi väistämättä sukupolvenvaihdosten vähentymiseen. Päinvastoin pyrkimyksenä tulisi olla sukupolvenvaihdosten edistäminen, jolla tuettaisiin tervettä rakennekehitystä. Näin varmistettaisiin maatalouden kehittymisen mahdollisuudet ja jatkuvuus.
Mikäli esittämämme perustelut ja vastalause hyväksytään, vaikuttaa se siirtymäsäännöksiin, joita tulee muuttaa sen mukaan, miltä osin muutosehdotuksen mukainen lainsäädäntö saatetaan voimaan.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että 2.-6. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisena ja
että 1. lakiehdotus hyväksytään muutettuna (Vastalauseen muutosehdotukset).
Vastalauseen muutosehdotukset
1.
Laki
maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Tätä lakia sovelletaan toimenpiteisiin, joiden perusteella
maatalouden harjoittamisesta luovutaan vuosina 2007-2013.
(2 mom. kuten MmVM)