Toimenpidealoite 110/2005 vp

Suomalainen perhe ja vanhemmuus ovat muuttuneet paljon muutaman kymmenen vuoden aikana, mutta lainsäädäntö ei ole kaikilta osin pysynyt mukana kehityksessä. Avioeron jälkeen molempien vanhempien tosiasialliset mahdollisuudet jaettuun vanhemmuuteen ovat heikot. Vaikka lapsi asuisi viikon kerrallaan puolet elämästään isän ja toisen puolen äidin luona, yhteiskunnan silmissä vain toisen vanhemman luona on koti, jossa esimerkiksi saa jäädä kotiin hoitamaan sairasta, alle 10-vuotiasta lasta.

Tuoreen väitöskirjatutkimuksen mukaan yhteishuoltajuuteen päätyneet äidit kokevat kaikesta huolimatta olevansa yksinhuoltajia ja isät tuntevat, ettei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa lapsensa elämään. Ulkoapäin kaivataan tulevan sääntöjä, jotka helpottaisivat etenkin riita- ja tunnekuohuaikoina sekä antaisivat molemmille vanhemmille mahdollisuuksia olla lapselleen oikea vanhempi myös käytännössä.

Yhteishuoltajuudessakin toinen on aina lähi- ja toinen etävanhempi. Vähävaraisissa perheissä yhden kodin periaate voi haitata lasten ja etävanhemman yhteydenpitoa ratkaisevasti. Asumistuki lasketaan lasten mukaan vain lähikotiin, mutta etävanhemmalle yhden hengen mukaisiin neliöihin suhteutettuna. Tämän vuoksi moni yhteishuoltajuudessa hoito-oikeudenkin saanut vanhempi ei pysty majoittamaan lapsiaan muuten kuin lyhyinä vierailuina, ja siksi hänellä voi olla vaikeuksia osallistua täysimääräisesti lasten arkeen ja kasvatukseen.

Lainsäädäntömme ei kaikilta osin tue lapsen oikeutta molempiin erillään asuviin vanhempiinsa esimerkiksi avioeron jälkeen eikä ota huomioon sitä, että perheitä on monenlaisia. Kokonaisselvitys siitä, miten lainsäädäntö vastaa perheiden arkea Suomessa ja miten tosiasiallista jaettua vanhemmuutta voitaisiin tukea, on tarpeen.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin laatiakseen välittömästi selvityksen siitä, miten lainsäädäntö mahdollistaa lapsen pysyvät suhteet myös erillään asuvaan vanhempaan, ja ryhtyy lainsäädäntötoimin tukemaan todellista jaettua huoltajuutta.

Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 2005