TOIMENPIDEALOITE 50/2013 vp

TPA 50/2013 vp - Jussi Niinistö /ps ym.

Tarkistettu versio 2.0

Julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain muuttaminen

Eduskunnalle

Laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista (1531/2011) tuli voimaan vuoden 2012 alusta. Lailla pantiin täytäntöön hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/81/EY.

Lailla säädetään valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden velvollisuudesta kilpailuttaa puolustus- ja turvallisuushankintansa sekä näihin hankintoihin sovellettavista periaatteista ja menettelyistä. Lain pääsääntönä on — kuten julkisista hankinnoista annetussa laissa — Euroopan laajuinen avoin tarjouskilpailu. Suorahankintaa voidaan käyttää vain laissa erikseen mainituissa tilanteissa. Suorahankinnan perusteet on kuvattu tyhjentävästi puolustus- ja turvallisuushankintalain 22 §:ssä. Lain valmistelussa lakiesitykseen sisältyi lisäksi säännöksiä siitä, että hankintayksikkö voi asettaa mm. huoltovarmuuteen liittyviä vaatimuksia hankinnassa (HE 76/2011 vp, s. 1).

Lain tulkintaa on harjoitettu julkisuudessa viimeksi puolustusvoimien raskaiden kuorma-autojen hankinnan yhteydessä. Asiassa puolustushallinto valmisteli hankintaa ensin julkisista hankinnoista annettua lakia (348/2007) noudattavana, mutta laki ei antanut tähän mahdollisuutta. Sittemmin puolustusministeriö päätti palauttaa hankinnan uudelleen valmisteltavaksi siten, että hankinta voidaan tehdä noudattaen lakia julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista.

Puolustusministeriön näkemys on, että puolustus- ja turvallisuushankintalaki ei mahdollista raskaiden kuorma-autojen hankkimista suorahankintana. Lain 22 §:n suorahankinnan edellytysten selvittämisessä puolustusministeriö muotoaa käsitystään asiassa kansallisen ja EU-tason sääntelyssä korkeimman hallinto-oikeuden vuosikymmenten oikeuskäytäntöön samanlaisissa asioissa. Ensisijaisena kysymyksenä on hankintajuridisen viitekehyksen arvioiminen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEUT) artiklojen soveltamisedellytyksistä Suomessa.

Vaikka laillista perustetta ei suorahankinnalle olisikaan, muutostarpeena nykytilassa ja lain suorahankinnan soveltamisedellytyksissä on keskeisinä argumentteina pidetty kotimaiseen huoltovarmuuteen liittyviä tekijöitä. Myös raskaiden kuorma-autojen hankinnan valmistelun yhteydessä erityisesti huoltovarmuuteen liittyvä Huoltovarmuuskeskuksen seikkaperäinen lausunto painottaa näiden kriittisten perustekijöiden merkitystä.

Muutostarpeeseen puuttumiseksi Euroopan laajuisen avoimen tarjouskilpailun, suorahankinnan ja kotimaisen huoltovarmuuden säilymisen kannalta asian toteuttamiskelpoisuus lähtee siitä, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2009/81/EY perustuvaan puolustus- ja turvallisuushankintalakiin on arvioiden mukaan otettu tiukemmat vaatimukset kuin direktiivissä.

Tarkoituksenmukainen suorahankintaa koskevien laillisten perusteiden tarkistaminen puolustus- ja turvallisuushankintalaissa on yhteiskuntakehityksen vaatimaa ja toteutettavissa direktiivin suoman harkintamarginaalin rajoissa. Poliittiseen parlamentaristiseen järjestelmään kuuluva, lainsäädäntötoiminnan käynnistämisen kannalta olennaisen merkityksellinen poliittinen tahto asiassa myös on olemassa. Puolustusvaliokunnassa kesäkuussa 2013 puhunut puolustusministeri Carl Haglund kehotti toimimaan lain muuttamisen puolesta.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan päämäärien ja puolustuskyvyn osoittamisen sekä Suomen turvallisuustilanteeseen ennakoivan vaikuttamisen kannalta nykyinen tiukka linja EU-direktiivin toteuttamisen suhteen verrattuna muihin EU-maihin ei ole tarkoituksenmukaista.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hallitus ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin puolustus- ja turvallisuushankintalain tarkistamiseksi suorahankintaa koskevien edellytysten osalta siten, että huoltovarmuuteen liittyvät tekijät huomioidaan aikaisempaa oleellisemmin.