Täysistunnon pöytäkirja 10/2008 vp

PTK 10/2008 vp

10. TIISTAINA 19. HELMIKUUTA 2008 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys laiksi Euroopan yhteisön maidon ja maitotuotteiden kiintiöjärjestelmän täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta

 

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Voisin eräällä tavalla ilmoitusasiana ilmoittaa, että maa- ja metsätalousvaliokunta parhaillaan rakentaa kahden E-asian lausuntopakettia suurelle valiokunnalle, jossa tämä asia on kuvassa mukana. Elikkä kysymys on tästä terveystarkastusasiasta ja sitten maitokiintiöjärjestelmän tulevaisuudesta Euroopan unionin yhteisessä maatalouspolitiikassa. Asian käsittely on kesken, joten sitä ei ole syytä ennakoida, mikä se lopullinen teksti on. Mutta toteanpahan vain tässä omana mielipiteenäni näistä asioista muutaman näkökohdan.

Ensinnäkin siis tämä hallituksen esityshän jatkaa nyt huhtikuun alusta lukien 7 jaksolla, vuoden pituisella jaksolla, tämän maitokiintiöjärjestelmän voimassaoloa vuoteen 2015, sen maaliskuun viimeiseen päivään saakka. Ja kun komissiolla on aloiteoikeus koko Euroopan yhteisön piirissä siitä, jatkuuko maitokiintiöjärjestelmä vai ei, niin kysymys on siis toisin sanoen lobbauksesta eikä mistään muusta.

Tänä päivänä maa- ja metsätalousvaliokunnan kokouksessa tyydytyksellä luettiin Helsingin Sanomissa taloussivulla ollutta artikkelia, jossa arvoisa ministeri kertoi siitä, että hän on päättänyt tehdä ratkaisun, että kun ei oikein paljon tukea muilta jäsenvaltioilta näissä Suomen pyrkimyksissä säilyttää maitokiintiöjärjestelmä ole saatavissa, niin silloin neuvotellaan suoraan komission kanssa näistä asioista elikkä pyritään sitä kautta saamaan Suomea tyydyttävä ratkaisu. Tämä on varmasti käytännön tasolla ainoa oikea menettelytapa ja ainut tapa, joka voi johtaa johonkin järkevään tulokseen.

Erikoisen mielenkiintoinen on se tapa, millä maitokiintiöjärjestelmästä nyt yritetään päästä eroon, nimittäin lisäämällä maitokiintiöitä elikkä tavallaan mitätöimällä koko järjestelmä kiintiönoston kautta. Suomelle kuitenkin tämä on aikamoinen kädenojennus, nimittäin siellä saattaa olla piikkiä kämmenessä sillä ojentajalla. Nimittäin ensinnäkin, jos tuodaan nyt tässä vaiheessa esille sellainen ratkaisu, että lisätään maitokiintiöitä 2 prosentilla, niin sehän tarkoittaa biologisesti sitä, että lehmä nautana lisääntyy kuin banaanikärpänen elikkä tuottaa uuden sukupolven muutamassa viikossa. Tämähän ei nyt kuitenkaan oikein teknisesti eikä biologisesti onnistu. Elikkä sillä tavalla tämmöinen hommahan perustuu siihen ajatukseen varmaankin, että kyllä siellä itse kussakin jäsenvaltiossa on olemassa niitä tuottajia, jotka ylittävät joka tapauksessa maitokiintiönsä, ja sillä tavalla laillistetaan se maitokiintiöitten ylitys.

Suomen kohdallahan kuitenkin tilanne on se, että meidän maakohtainen viitemäärämme on jäänyt alle tuon sallitun 150 miljoonalla litralla, ja nyt taitaa tänä tuotantokautena, joka siis maaliskuun lopussa päättyy taas, käydä samalla tavalla. Siis toisin sanoen meillä tämä johtaisi vain siihen, että tuottajahinnat alentuvat. Elikkä siis toisin sanoen olemme äärimmäisen kiusallisessa tilanteessa ja lisäksi vielä pohjoisen tuen puolella ovat katot vastassa, mikä vielä tekee Suomen kannalta tämän kiusallisemmaksi. Elikkä siis tuottajilla maksatetaan eräällä tavalla ylimääräistä laskua tilanteessa, jossa eteläisen Euroopan unionin ja erikoisesti kaakkoisen Euroopan unionin alueella ollaan siinä tilanteessa, että maitotuotteille on löytynyt idästä markkinat ja sitten niitä idän markkinoita tavallaan pystytään hyväksikäyttämään tuloksen parantamisen mielessä, mutta meillä tätä saumaa ei ole luoteisena tuottajavaltiona.

Arvoisa puhemies! Tämähän on pakko hyväksyä, tämä hallituksen esitys, kirjan mukaan, koska se on Suomen ehdoton etu ja vaatimus, mutta sitten sitä, millä tavalla hoidetaan tätä asiaa muutoin, maatalousvaliokunta miettii tälläkin viikolla.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Suuressa valiokunnassa ja maa- ja metsätalousvaliokunnassa on jo pitempään käsitelty tätä EU:n maitokiintiöjärjestelmää. Sosialidemokraatit ovat olleet huolissaan siitä, että tuossa hallituksenvaihdoksen yhteydessä hallitus ikään kuin luisui pohtimaan lähinnä vain sitä, miten sopeudutaan maitokiintiöjärjestelmän purkuun 31.3.2015 jälkeen. Olemme olleet tästä huolissamme, koska missään nimessä Suomen ei pidä hyväksyä tätä EU:n kansallisten maitokiintiöjärjestelmien purkua. Tämä on ollut hyvin keskeinen asia koko EU-jäsenyyden alusta lähtien johtuen siitä, että työvaltaisen maatalouden, kotieläintuotannon, maitotalouden pärjääminen Suomen tuotannollisesti poikkeuksellisissa olosuhteissa, onnistuu vain sillä, että estetään tuotannon valuminen Keski-Eurooppaan ja näihin suuriin jäsenmaihin. Se, mihin ne valuisivat, ilmenee tietysti niistä maista, jotka voimakkaasti ajavat parhaillaan tämän järjestelmän purkamista. Kyse on siis meidän keskeisen maaseuturakenteemme, maatalouden rakenteemme, keskeisen tuotantosuunnan turvaamisesta.

Arvoisat edustajat! Minä olen sitä mieltä, että tämä on vähintään artikla 141:n kokoinen asia. Tässä häviäminen ja epäonnistuminen näkyy Suomen maaseudulla erittäin rajusti, erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla. Sen takia tässä pitää selvemmin ilmaista, että Suomi ei hyväksy EU:n kansallisten maitokiintiöiden purkamista. Sitä ei ole itse asiassa hallituksen taholta selvästi suomeksi näin sanottu. Tämä on ehdoton vaatimus, ja tässä pitää terävöittää toimintaa. Itse asiassa, kun Eurooppa-neuvostossa on linjattu Suomen kaltaisten poikkeuksellisten tuotantoalueiden tuotannon jatkuvuus — pääministeri Lipposen aikana viimeksi, valitettavasti — niin ei se onnistu tämä tavoite, jos nämä kansalliset maitokiintiöt puretaan. On aivan turha puhua siitä, että Suomessa voidaan jatkaa tällä tuotantosuunnalla. Joka tapauksessa maidon hinta romahtaa ja kilpailutilanne vaikeutuu, jugurttia tulvii jnp.

Sitten toinen asia on sellainen, jossa ei päästä EU:n selän taakse. Oli kansallinen suuri virhe Ahon hallituksen aikana 1993, jolloin maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajana oli Sirkka-Liisa Anttila, nykyinen maatalousministeri, että silloin ajettiin läpi kiintiöiden vapaakauppa Suomessa. Eriävässä mielipiteessäni huomautin silloin, että nyt luodaan järjestelmä, jossa luopujille järjestetään ylimääräinen luopumisbonusjärjestelmä ja tilojaan jatkamaan pyrkivien nuorten pärjäämiselle aiheutetaan merkittäviä kustannuksia. Ne ovat tänä päivänä sadantuhannen, kahdensadantuhannen euron luokkaa niille, jotka joutuvat tekemään elämänalun ja tuotannonalun isoja investointeja pelkästä tuotanto-oikeudesta. Tällainen maatalouspolitiikka on vanhakantaista suomalaista luopujien bonusmaailmaa, mutta se olisi pitänyt purkaa hyvän sään aikana jo aikoja sitten. Itse asiassa Valtiontalouden tarkastusvirastohan 90-luvun lopulla yhtyi täysin eriävään mielipiteeseeni tämän järjestelmän epäonnistumisesta ja siitä, ettei sillä ole mitään tekemistä rakennekehityksen, etenkään myönteisen rakennekehityksen tukemisen kanssa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Hallituksen esityksen perusteluissa toisella sivulla todetaan: "EY:n maitokiintiöjärjestelmä päättyy tämän hetkisten säädösten mukaan keväällä 2015. Komissio on 20.11.2007 antanut tiedonannon KOM(2007) 722 neuvostolle ja Euroopan parlamentille YMP:n uudistuksen "terveystarkastuksen" valmistelusta. Tiedonannossa komissio ei esitä maitokiintiöjärjestelmän jatkamista 31.3.2015 jälkeen."

Tässä, ed. Rajamäki, on kyllä aika selkeää tekstiä, että komission vankka ajatus on, että maitokiintiöjärjestelmä päättyy keväällä 2015. Voisiko sitten Suomi vielä tämän muuttaa? Me tiedämme, että siihen ei ole realistisia mahdollisuuksia, jos ei tule laajaa tukea muista jäsenmaista, ja sitä lienee täysin turha odottaa.

Olemme siis siinä tilanteessa, että seitsemän vuoden kuluttua maitokiintiöjärjestelmä purkautuu. Sitä ei enää jatketa, ja se tilanne on vakava ja huolestuttava jo tässä vaiheessa. Aika on kuitenkin, kun ajatellaan tällaista tuotannonalaa kuin maitotalous ja maatalous yleensä, varsin lyhyt. Seitsemän lihavaa vuotta menee äkkiä, ja sen jälkeen ollaan sitten kokonaan uudessa tilanteessa, ja saattaa olla, että maito-Suomessa on sitten laihojen vuosien aika, jopa pysyvästi pitkälle hamaan tulevaisuuteen. Valta on siis Euroopan unionilla ja sen komissiolla pitkälti tässä asiassa. Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on tietysti oma vaikutusmahdollisuutensa, mutta käytännössä lienee niin, että juna on mennyt ja nyt vain sitten yritetään tällä epätoivoisella tavalla sopeutua siihen tilanteeseen, joka meillä on edessä.

Tämä maitokiintiöjärjestelmän purkautuminen ja päättyminen on, en tietysti ole asiantuntija arvioimaan, mutta käsitykseni on, että se on kyllä erittäin iso asia ja verrattavissa ehkä 141:n vastaaviin asioihin, joita maatalous on joutunut kohtaamaan.

On ehkä erityisen huomionarvoista tässä kokonaisuudessa, että tuo vuosi 2015 on todella haasteellinen ajankohta, suunnilleen siihen aikaan. Nythän saatiin tälle kuuluisalle artikla 141:lle jatkoa niin, että se on 2013 vaiheilla tai siihen mennessä taas uudelleen tutkittavana. Kun viimesyksyinen neuvottelu päättyi Suomen tappioon siinä mielessä, että komission tulkinta 141:n alenevasta suunnasta ja väliaikaisuudesta voitti ja Suomi sai vain tietyn jatkoajan, tulevaisuus on täysin auki ja näyttää siltä, että se on menetetty. Tulevaisuudessa tuon muutaman vuoden kuluttua tämä 141:n laukeaminen saattaa olla käsillä, juuri 2015 vaiheilla, kaikkein pahimmillaan. Toisaalta sitten muun muassa Baltian maiden ja niiden, jotka 2004 tulivat Euroopan unioniin, muut itäisen Keski-Euroopan maat, maatalouden tuet, unionilta maksettavat tuet, nousevat 2013 maksimiin. Ne vielä ovat leikattuja tukia siihen asti, mutta nousevat vuosi vuodelta, ja samanaikaisesti kun nämä Baltian maat, Puola, Unkari jne. saavat varmasti maataloutensa todella iskukykyyn ja tehokkaaseen tuotantoon ja täyden tuen piiriin, niin tuotanto, arvioisin niin, lisääntyy voimakkaasti. Ja kun tulee vielä uusia maitakin mahdollisesti mukaan unioniin, vaikuttaa se siten, että jos ei meillä ole kiintiöjärjestelmää maidontuotannossa, niin suuri vaara on, että vuoden 2015 vaiheilla, kun tämä tilanne laukeaa käsiin kaikessa karmeudessaan, jos niin voi sanoa, niin on kyllä tavattoman helppoa tuoda Suomenlahden eteläpuolelta Suomeen tähän Pääkaupunkiseudulle, johon meidän ostovoimainen väestömme on nykyisen kehityksen mukaan entistä suuremmin keskittynyt, tänne on helpompi tuoda laivalla maitotaloustuotteet kaikkinensa etelästä paljon helpommin ja edullisemmin kuin jostakin Pohjois-Savosta tai Keski-Suomesta tänne etelään. Näillä tuilla ja tuotantoedellytyksillä on todella suuri vaara, että me menetämme kokonaan tämän maitotalouden ja sen myötä sitten myös maatalouden perustuotannon muutkin osat.

Tämä on todella vakava haaste. Monet asiat yhtä aikaa ja vielä sitten tämä talouden yleinen kehitys ehkä johtavat siihen, että paineet tällaisen pohjoisen maan maatalouden tukemista kohtaan Keski-Euroopan ehdoilla pienenevät, tai oikeastaan kasvavat paineet tuen leikkaamiseksi, ja näin ollen valitettavasti en näe maitotalouden osalta enkä muutenkaan maatalouden osalta näkymiä ollenkaan lohdullisina vuoden 2015 vaiheilla, ja se on todella jo seitsemän vuoden päässä.

Mitä hallitus sanoo nuorille viljelijöille, joilla on investoinnit tehty tai on suunnitteilla ja kun kehitys näyttää tältä osin tällaiselta Baltian maiden osalta, 141:n osalta ja maitokiintiöiden osalta ja kun päätösvalta on meiltä poissa käsistä? Suomalainen elintarvikehuolto, elintarviketalous, puhtaan ruuan tuottaminen kotimaassa, sen jalostaminen ja oman kansan kulutusta vastaavan tuotannon tuottaminen kotimaassa on sellainen perusturvakysymys ja todella tärkeä terveydellinen ja turvallisuuskysymys, siksi tätä tässä vakavasti peräänkuulutan.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Joudun nimittäin käymään välillä tässä muualla, niin haluan vastauspuheenvuoron tähän väliin.

Ensinnäkin eilen olivat maatalousministerit koolla. Käytiin terveystarkastuksesta, erityisesti tästä maitokiintiöiden lisäyksestä koko 27 jäsenmaan keskustelu, ja siinä keskustelussa 2—5 prosenttiin esitettiin eri maiden toimesta maitokiintiöiden lisäämistä. Suomen puolelta peräänkuulutin voimakkaasti sitä, mitä ed. Rajamäki täällä totesi, että meillä maitokiintiöjärjestelmä on turvannut maidontuotannon kannattavuuden pohjoisilla alueilla. Muuten tätä samaa asiaa nyt sieltä juuri viime viikolla valmistunut C-alueen evaluointiraportti vahvistaa, ja tämä on se meidän yksi vääntömomentti, jolla me yritämme sitten pärjätä siinä keskustelussa, kun huolehditaan siitä, että meille tulee jotakin korvaavaa tilalle. Nimittäin realiteetti vain on se, että kolme maata, kaksi Suomen lisäksi, Malta ja Puola, ovat tällä hetkellä maitokiintiöitä puoltamassa. Siinä ed. Kankaanniemi oli rehellinen, kun totesi, että me olemme siellä todella suuressa vähemmistössä, mutta emme ole nostaneet käsiä pystyyn ja haluamme toimia niin, että maidontuotannon kannattavuus Suomessa jatkossakin säilyy. Siihen haetaan nyt niitä keinoja komission kanssa, ja niin, että ne kirjataan asetukseen.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on varmasti kannatettava ja hyväksyttävä siltä osin kuin tätä kiintiöjärjestelmää nyt jatketaan tuonne maaliskuun loppuun saakka 2015. Mutta täällä hallituksen esityksen perusteluissa varsin rehellisesti ilmoitetaan, että Euroopan yhteisölle on annettu yksinomainen toimivalta yhteisön maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi, ja muutenkin selvitetty sitä yksinoikeutta tavallaan myöskin ohi kansallisten ajatusten.

Mutta siinä, mitä täällä on tuotu esiin nimenomaan kiintiöjärjestelmän päättymisestä ja millä tavoin suomalainen talonpoika, nimenomaan maidontuottaja, joutuu sen mitä ilmeisimmin kokemaan, siinä kyllä on haastetta, olkoon sitten siinä vaiheessa minkä merkkinen ja niminen hallitus hyvänsä. Niin kuin ed. Kankaanniemi täällä totesi, että kun nämä uudet jäsenmaat saavat maataloutensa edes jonkin verran kuntoon, nykyaikaistettua, niin sieltä tulee varmasti sellainen tuotantomäärä, joka tulee heijastumaan koko EU-alueelle. Tähän liittyy minun mielestäni myöskin ed. Rajamäen esille ottama kiintiökauppa. Ainakin meidän alueellamme moni nuorehko viljelijä, maidontuottaja, haluaisi saada lisää kiintiöitä eli oikeuksia, mutta ne oikeudet ovat niin hirvittävän korkeita tavallaan, kun on jouduttu rakentamaan aika suuria yksikköjä eräitten määräysten mukaisesti. Joskus tuntuu siltä, että kohtuuttoman suuriin yksikköihin ja suureen velkavastuuseen joudutaan, kun kuitenkin 2015 ei tiedetä, mitä tulee sen jälkeen tapahtumaan huhtikuun alussa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! EU-kansanäänestyksen alla 1994 EU-kriittiseltä taholta tuotiin hyvin vahvasti esille epäilys siitä, että Suomen maatalous voi pitemmän päälle joutua vaaravyöhykkeeseen ja että erityisesti näin käy pohjoisen Suomen maataloudelle. Tämä näkemys silloin torjuttiin, luotiin varsin optimistinen käsitys siitä, miten tullaan selviämään.

Nyt selvästi näkyy tämmöinen EU-toimijan pyrkimys keskittää maataloustuotantoa sinne keskiseen Eurooppaan, parhaan kasvun alueelle ja sinne, missä markkinat maataloustuotteille ovat suurimmat. Tämä näkyi selvästi sokeripäätöksessä, jossa keskitetään sokerintuotantoa keskiseen Eurooppaan. Tämä näkyi hyvin selvästi 141-päätöksessä, jossa tanskalaiselle sianlihalle tehtiin valtausmahdollisuus tänne meille päin, ja nyt tämä maitokiintiöitten poisto jatkaa tätä samaa linjaa. Kyllä se on hyvin dramaattinen asia, jos siihen päädytään. Se on varsinkin pohjoisen maitotiloille kova paikka. Minusta tämmöistä kädet pystyssä -asennetta ei saa nyt ottaa. Vaikka siellä komissiot mitä julistavat, niin neuvotteluasioitahan ne ovat ja lujana vaan täytyy Suomen hallituksen edustajien olla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta täältä pöntöstä vielä tähän asiaan.

Unohtui yksi hyvin perustavaa laatua oleva asia tuosta edellisestä puheenvuorosta, nimittäin se, että kun tarkastellaan asiaa koko Suomen kannalta, niin Oulujoen pohjoispuolella maitotalous on ainut toimiva, riittävän laajalla volyymilla toimiva vaihtoehto maataloudessa. Lammastaloudella on oma roolinsa, ja nyt sitten porotalouttakin on ympätty tähän maatalouteen, mutta ei se ole maataloutta, vaan kysymys on oikeimmillaan luonnonlaitumilla tapahtuvasta taloudellisesta toimeliaisuudesta. Elikkä toisin sanoen kun viljanviljely ei Oulujoen pohjoispuolella onnistu, niin silloin tämän ainoana mahdollisuutena olevan korsirehun hyödyntämiseen tarvitaan monimahaisen eläimen järjestelmää, ja se on nauta, ja siinä kaikki. Ja siinä katsannossa ollaan hyvin vakavassa tilanteessa, koska vastaavaa tilannetta ei oikeastaan muualla ole kuin alppiniityillä. Elikkä tässä mielessä meidän tulee löytää sellainen toimiva ratkaisu, että Eurooppa-neuvoston toistuvasti yksimielisenä tekemä päätös toteutuu elikkä että maataloutta pitää voida harjoittaa Euroopan yhteisön koko alueella, ja silloin luonnonmaantieteellisillä tekijöillä on ratkaiseva rooli.

Arvoisa puhemies! Silloin kun oli liitytty Euroopan yhteisöön jäseneksi, niin olimme sitten, niin kuin hartaustilaisuuksiin kuuluu, käymässä Brysselissä ja siellä sitten tapaamassa ikiomaa komissaaria Erkki Liikasta. Hän kertoi, kuinka hän oli teetättänyt silloista Euroopan yhteisöä varten, jossa oli 15 jäsenvaltiota tosin vain eikä 27, niin kuin nyt, selvityksen siitä, millä alalla voitaisiin ääritehostetulla maataloudella ruokkia koko Euroopan yhteisö, ja sellainen alue löytyi potentiaalisesti Puolasta, että jos Puola liittyy Euroopan yhteisön jäseneksi, niin siellä on siinä kunnossa oleva maaperä ja ilmasto-olosuhteet, että se temppu voidaan hoitaa lähestulkoon Puolan avulla. Elikkä sillä on tämän keskustelun kannalta se merkitys, että mikäli kiintiöjärjestelmä lopetetaan ja jos ei ole sen tilalle turvaavia järjestelmiä tarjolla, niin se kaari, joka tässä suhteessa on ongelmallinen meidän kannaltamme, se on Tanska, Puola, Baltian maat. Ruotsihan on jo pelannut itsensä pois, että siitä ei kannata välittää enää mitään. Elikkä näillä realiteeteilla me joudumme olemaan pelissä mukana.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Maitokiintiöjärjestelmä on ollut ja on edelleen erittäin ratkaisevassa asemassa suomalaisen maidontuotannon osalta ja koko maatalouden osalta. Ilman tätä kiintiöjärjestelmää koko Euroopan alueella tuotanto olisi keskittynyt jo ajat sitten ja tuotantoedellytykset olisivat meiltä menneet. Se on tunnustettava tosiasia, ja se on tunnustettu tosiasia. Siksi Suomi, tämä nykyinen hallitus ja edeltävät hallitukset kaikki, on pitänyt kiinni tästä kiintiöjärjestelmän jatkamisesta ja pitää kiinni siitä edelleen. On kuitenkin aivan selvää, että meidän ei tule myöskään laittaa päätä pensaaseen tämän asian kanssa.

Suurin osa Euroopan unionin jäsenmaista on linjannut asian niin, että maitokiintiöjärjestelmä päättyy. Tämä asia meidän on otettava realiteettina huomioon. Meitä ei saa yllättää näin tärkeässä tuotannonalassa, kuin maidontuotanto on, housut kintuissa sen vuoksi, että me olemme jättäneet päätöksentekomme ja valmistelumme liian myöhäiseen tilanteeseen, jos tätä nykyistä komission linjausta maitokiintiöiden päättymisestä ei pystytä muuttamaan millään ja mitenkään. Me kaikki tässä talossa toivomme, että se voidaan muuttaa ja kiintiöjärjestelmää voidaan jatkaa. Se on aivan selvä asia. Mutta jos ei sitä pystytä näin tekemään, niin meidän on pakko valmistautua sen jälkeiseen elämään. Muuten me emme toimi vastuullisesti maidontuottajia, nykyisiä ja tulevia, kohtaan. Se on aivan selvä asia.

Yhdyn kaikkiin niihin puheenvuoroihin, joita täällä on käytetty ja joissa on kuvattu tämän tuotannonalan luontaisia edellytyksiä tässä maassa harjoittaa maidontuotantoa. Ne ovat kaikki juuri täyttä totta.

On kuitenkin niin, että komissio on tehnyt nyt uusia linjauksia ja esittää sekä terveystarkastuksen yhteydessä että myöskin erillisenä maitokiintiöiden lisäysesityksenään, että pikkuhiljalleen lievennetään ja liudennetaan maitokiintiöiden vaikutusta ja merkitystä. On aivan selvä, että jo tässä vaiheessa meidän on pakko miettiä niitä korvaavia järjestelmiä, joilla se korvataan tuottajille, jotta tuotantomotivaatio säilyy ja jotta meillä ruuantuotannon omavaraisuus säilyy.

Mielestäni se järjestys tukimuodoissa on aivan yksiselitteisen selvä, mikä meidän tavoitteenamme pitää olla. Ensisijainen tukijärjestelmä on aina tuotantoon sidottu, litroihin ja kiloihin sidottu tukijärjestelmä. Jos ei sitä saada käyttää jostain syystä, myöskin toivon, puhemies, että kun Wto:n, Maailman kauppajärjestön, neuvottelukierrosta taas yritetään käynnistää, niin siellä voitaisiin tehdä toisenlaiset linjaukset siihen, että myös tuotantoon sidotut tukimuodot olisivat mahdollisia ja että ne voisivat olla niissä litroissa ja kiloissa.

Mutta toiseksi suositeltavin ja toiseksi paras tukijärjestelmä on tietenkin tässä tapauksessa eläimiin sidottu järjestelmä, se on aivan selvä, ja vasta kolmantena peltoon sidottu. Myös samassa järjestyksessä menee näiden tukimuotojen kannustavuus.

Eläimiin sidottu tuki ei voi olla puhdas eläinlukumäärään perustuva asetelma, vaan siinä täytyy olla joku mittari ja joku muukin toiminta- ja tuotantoedellytys, ettei käy niin, että se saa eniten tukea, joka saa eläimensä vähemmällä talven yli menemään. Se ei voi olla se tukijärjestelmän ydin, vaan siinä pitää olla jollain tavalla kannustava elementti mukana. Se on aivan selvä.

Sitten, puhemies, lopuksi, komission ehdotukset ovat ristiriitaisia. Tämän on myöskin Suomen hallitus havainnut. Ristiriita räikeimmillään on terveystarkastuksen ja maitokiintiön lisäyksen osalta se, että samaan aikaan komissio haukan lailla vahtii pohjoisella tukialueella olevien tuotantomäärien kehitystä, etteivät ne katot siellä ylity, ja samaan aikaan komissio esittää, että maitokiintiöitä lisätään. Nämä kaksi eivät ole yhtämitallisia esityksiä, vaan ne ovat täydellisen ristiriitaisia. Sen takia Suomen pitää tiukasti, niin kuin on pidetty, pitää kiinni siitä, että näitä asioita käsitellään yhtä aikaa, jotta tätä ristiriitaa pystytään lieventämään. Muutoin pohjoiselta tukialueelta häviävät tuotantoedellytykset tämän komission esityksen myötä ja meillä myöskin oman maan sisällä ristiriidat kasvavat. Siksi tässä asiassa tulee — myöskin se on tässä tehty, niin kuin täällä asian valmistelussa kuvataan, että valmistelun aikana on kuultu maitokiintiöneuvottelukuntaa, pitää huolta siitä, että näin tulee myöskin jatkossa tapahtumaan. Mitä paremmin ala itse sisällään pääsee yhteisymmärrykseen eri tuotantoalueiden, tukialueiden, välillä asioista, sen juohevammin, helpommin ne sujuvat ja meidän täällä on paljon helpompi se asia ratkaista sen jälkeen, kun sieltä suunnalta on näytetty uudistuksille vihreää valoa.

Vielä kerran, puhemies, Suomen pitää pitää tiukasti kiinni maitokiintiöistä, ja jos niistä joudutaan kuitenkin luopumaan, siihenkin meidän on pakko varautua, jotta kannustavuus säilyy.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Lepän puheenvuoron osalta täytyy todeta, että tässä on nyt hyvin hankalan tuntuinen yleinen asenne tullut tähän hallituspolitiikkaan. Stora Enson tapauksessa todetaan, että ei pörssiyhtiölle mitään voi, se tekee, niin kuin tekee ja tässä sitten vaan sopeudutaan. Nyt sopeudutaan Euroopan unionin komission hankaliin ja huonoihin linjauksiin ilman sen kummempaa. Pientä mutinaa ja sitten todetaan, että nyt pitää ruveta tekemään niitä vaihtoehtoisia, paljon huonompia järjestelmiä käytännössä sitten. Pitää pitää kiinni siitä, mikä on meille edullinen, ja lähteä siitä ilman sen kummempia perääntymisaskeleita. Ei sitä, ed. Leppä, kontaltaan pysty tappelemaan, se pitäisi ruveta nyt uskomaan.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Leppä perusteli mielestäni ihan hyvin tätä varautumista. Se maaliskuun loppu 2015 on aika pian loppujen lopuksi, ja on hyvin paljon tällä hetkellä nuoria ja siinä vaiheessa keski-ikäisiä maidontuottajia, joilla on hirvittävät velat vielä silloinkin niskassa.

Kyllä minun mielestäni myöskin näitten tuottajien pelastamiseksi täytyy tehdä varasuunnitelmia jo tässä vaiheessa, kun näyttää siltä, että EU panee polvilleen suomalaiset monessakin suhteessa ja monen muunkin EU:n jäsenmaan. Siltä osin kyllä pitää huolehtia, että myöskin omavaraisuus jotenkin pystytään turvaamaan. Nämä ovat kaksi sellaista seikkaa, jotka pitää ottaa riittävän ajoissa huomioon, jotta, jos käyttää samanlaista sanontaa kuin ed. Leppä, ei tule housut kintuissa sitten yllätetyksi.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran vaan kommenttina kanssa, että eihän tässä mitään ristiriitaa ole, että jokainenhan näkee tämän EU-logiikan tai sosiaalipsykologisen menetelmän, jolla tässä tätä asiaa viedään eteenpäin. Tätä on niin kuin kaikkialla lehdistössä tai muutenkin pelätty, mutta sitten aina, kun vuosia menee, niin aina se kuitenkin sitten tulee todeksi, aivan niin kuin tuli mainittua tämä valtion suhtautuminen tähän omaan osakeomistukseensa.

Lopulta tämä logiikka tulee aina vaan kyynisemmäksi. Aina vaan suurempi koneisto jauhaa ja käy tällä lailla, jolloin minun mielestäni tässä asiassa ainakin ja näissä asioissa, kaikessa muussa olen ed. Lepän kanssa hyvin pitkälle samaa mieltä, pitäisi löytää tämmöinen joku hyperborealainen konsensus, ottaa vaikka — niin kuin Ruotsi Tanskan ja Englannin kanssakin tekee näitä juttuja — koko Skandinavia ja ehkä Englannin maatalous mukaan tähän jotenkin, että saataisiin joku semmoinen painostuselin, koska varmaan sitten taas jo tuommoiset Puolat ovat tuolla Ranskan puolella ja kaikkea. Aina epäilyttää näissä asioissa tietysti tämmöinen Ranskan meininki.

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! Se, että me olemme hallituksen taholta ja myös opposition taholta käyneet jokainen vuorollamme kertomassa Suomen asiat ja perustelemassa meidän pohjoisen sijaintimme vaikutukset meidän maataloustuotantoomme ympäri Eurooppaa, sitä kautta hakemassa ymmärtämystä ja myöskin tietoa, todellista tietoa viemässä, mitä meidän olosuhteemme ovat, on erittäin arvokas asia. Ja siitä me olemme tosi tyytyväisiä.

Meidän on aivan turha täällä tapella siitä, onko hallitus kontallaan vai ei. Se ei varmasti ole tässä asiassa kontallaan. Se ei ole ollut eikä se ole, mutta jos ei meillä vaan kerta kaikkiaan ole Euroopan unionissa, siinä yhteisössä, enemmistöä, niin me emme pärjää. Ja me tiedämme kaikki sen. Jos joku sanoo toisin, niin se ei ole rehellistä. Me joudumme pakosti soveltamaan niitä säädöksiä, joita Euroopan unionista tulee, meillä ei ole vaihtoehtoja.

Se vaihtoehto, että me olemme sitten sen jälkeen vielä, kun päätös on tehty, poikkiteloin, tietää sitä, että meillä menevät tukien maksatukset jumiin. Sitä ei varmasti kukaan tässä salissa myöskään halua. Elikkä sen verran meidän pitää olla rehellisiä tässä asiassa, että me yhdessä viemme tätä voimakkaasti eteenpäin ja meillä on yhteinen, sama maali. En ymmärrä, että tässä tilanteessa on mitään eroa opposition ja hallituksen välillä. Ei sitä ollut 141:ssä — kaikki, koko kansakunta, sitä kannusti — ja sama asia on myöskin tässä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kyllähän tästä hallituksen esityksen perusteluista hieman tällainen antautumisen mieliala heijastuu, ja se on väärä, ehdottomasti. Kyllä vielä on taisteltava maitokiintiöjärjestelmän säilymisen puolesta. Mutta tietysti, kun ministeri Anttila totesi, että Puola ja Malta ovat ainoat Suomen kanssa samalla linjalla olevat ja 24 muuta maata ovat toisella linjalla enemmän tai vähemmän voimakkaasti, niin kyllä se aika toivottomalta tuntuu. Ja kun päätösvalta on meiltä poissa, niin tilanne on äärimmäisen huolestuttava. Mutta täysi tuki sille, jos hallitus haluaa ja taistelee vielä tämän asian puolesta.

Ongelma on tietysti se, että — varmasti ed. Leppä kertoi nämä vaihtoehtoiset mallit — pyritään saamaan mitä tahansa, niin niittenkin osalta päätösvalta on Brysselissä eikä meillä. Ja jotta niitä saataisiin käyttöön, niin niissäkin pitää edetä nopeasti, koska tämä seitsemän vuotta on tällaisella alalla todella lyhyt aika ja tulee eteen, että ropsahtaa, ja silloin, jos mennään huonomman kautta, niin meillä on tavattoman iso ongelma, koko maaseutua, koko maataloutta, koko suomalaista elintarvikeketjua koskettava ongelma käsissä. Ja siihen ei kyllä saa päästää tämä hallitus, Vanhasen hallitus, tätä Suomen tilannetta menemään.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vain vielä tähän perusnäkemykseen, että tässä on semmoinen outo myytti, EU tai Bryssel — nehän ovat vaan sanoja paperilla. Siellä ovat poliittiset voimat takana ja erilaisia poliittisia voimia erilaisin pyrkimyksin. Nyt vaan on niin, että nykyinen maatalouskomissaari on tämän suurtuotannon agentti ja keskittää kaiken, minkä pystyy, mutta ei kai hänkään siellä maailmanloppuun saakka ole ainakaan nykyisillä papereilla.

Eli tämmöinen, että niin kuin otetaan se, mikä annetaan, nöyrästi vastaan, niin väärä asennehan se on. Yksi tahtoo yhtä ja toinen tahtoo toista, ja lopputulos on jotakin, mitä kukaan ei tahtonut, oli tämmöinen Marxin lause, ja niin se tässäkin menee. Mutta jos heti todetaan, että näin se nyt se Bryssel päätti — ei ole olemassa mitään Brysseliä, on poliittinen koneisto, joka ajaa tietynlaisia pyrkimyksiä. Sekin suunta voisi muuttua, jos siihen painetta on.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän jatkoksi vielä yksi havainto, joka on aika mielenkiintoinen: mitä saa puhua ja mitä ei saa puhua? Kun edellisen asian kohdalla viittasin siihen, että ilmastopolitiikalla on ollut se vaikutus, että tämmöiset kilpailuoikeudelliset kikkailut ovat esimerkiksi metsähaketuen kohdalla niin kuin loppumassa, niin toisin sanoen on ruvettu vähän nöyrtymään.

Tässä maitokiintiöasiassa ja maataloudessa viime vuonna oli hyvin mielenkiintoinen tilanne. Paitsi että ilmastopolitiikka rupesi puremaan niin sanotusti kielteisellä tavalla, niin koko vuosi koko maapallolla oli alituotantovuosi, elikkä toisin sanoen syötiin varastoja. Ne söivät varastoja, joilla oli varaa syödä varastosta. Ja tämä merkitsi sitä, että ei kukaan moiti nyt siitä, ei yksikään komissaari moiti siitä, että joku alue puhuu huoltovarmuuden puolesta. Se kitinä on hävinnyt kokonaan pois, elikkä lusikka on jouduttu ottamaan kauniiseen käteen, ja se on meidän valttimme tässä tilanteessa.

Arto  Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin kanssa tätä keskustelua tästä maitokiintiöasiasta, ja vähän tuntui siltä, että kaikilla opposition edustajilla ei ole ihan nämä realiteetit tässä asiassa kyllä paikallaan. Minun mielestäni tämä on aivan selvä asia, se, että Suomi on ensisijaisesti linjannut sen, että maitokiintiöistä pidetään kiinni ja vasta toissijaisesti, jos se ei ole mahdollista, on valmistauduttu siihen, että turvataan maatalouden toimintakyky, maanviljelijöiden elintaso ja kotimaisen elintarvikkeen saatavuus myöskin siinä uudessa tilanteessa.

Tällä tavalla ne asiat on selkeästi laitettu, ja kyse on vaan siitä, että me varaudumme siihen mahdollisuuteen, koska, kuten on käynyt ilmi, on varsin epätodennäköistä, että voidaan pitää kiinni näistä maitokiintiöistä. Mutta se ei ole luovuttamista, vaan se on ikään kuin realiteettien tunnustamista, mutta kuitenkin meillä on omalta osaltamme aivan selvä prioriteettijärjestys, miten me tässä asiassa menemme.

Keskustelu päättyi.