Markku  Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Edustaja Rossin aloite on siinä mielessä hyvä, että se pyrkii edistämään valtioiden välistä yhdenvertaisuutta ja samanlaisuutta, mitä tulee maapohjan ostamiseen ja kiinteistöjen ostamiseen. Toinen hyvä puoli tässä lakialoitteessa on se, että se pyrkii selvittämään Suomessa olevien kiinteistöjen omistussuhteita ja sitä kautta edistää kiinteistöveron perimistä.

Mutta mikä on huono puoli? Tässä nähdään ikään kuin uhkana se, että Suomeen investoidaan. Tämähän on suomalaista vientiä. Tässä tapauksessa viennin muodostavat Suomen turvallinen yhteiskunta, turvallinen yhteiskuntajärjestelmä ja merkittävä turva investoinneille ja omaisuudelle. Tämän lisäksi Suomi on rauhallinen yhteiskunta, jossa pystytään viettämään lomaa ja vapaa-aikaa ja tekemään töitä turvallisesti. Tämä on vientiä, ja jos tällainen uhka esitetään ja tämä menisi läpi, on mahdollista, että tämä aiheuttaa haluttomuutta investoida Suomeen ja sitä kautta Suomessa menetetään työtä ja kunnallisia sekä valtion verotuloja. Tällainen valtioiden välinen yhteistoiminta, jossa esitetään epäilyjä, ei välttämättä edistä Suomea investointimaana, eikä tällä tule olemaan merkittävää turvallisuusvaikutusta, sillä jo tällä hetkellä on mahdollista puuttua niihin epäkohtiin, joita me näemme oman turvallisuutemme suhteen, niin että sillä tavalla tämä laki ei edistä juuri mitään, mutta se saattaa heikentää Suomeen investointeja, työtä ja verotuloja.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rossin lakialoite on monessa mielessä tervetullut. Kuten perjantaisessa lähetekeskustelussa ilmeni, useilla kansanedustajilla on perustellusti huoli niistä lukuisista huhuista, joita liikkuu liittyen rahanpesuun ja mahdollisiin muihin epäselvyyksiin. Tätä kautta, tämän lain kautta, olisi mahdollista saada pelisäännöt selviksi. Paljon liikkuu tarinoita yllättävistä käänteistä. Kun on myyty jotakin kiinteistöä huonolla menestyksellä, yhtäkkiä onkin löytynyt ostaja, joka onkin ollut valmis laittamaan hinnan perään yhden tai kaksi ylimääräistä nollaa.

Arvoisa herra puhemies! Näen kuitenkin erityisen tärkeänä, että maamme ulkopolitiikan johto ottaa asian keskusteluun erilaisissa valtioiden välisissä tapaamisissa.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelän puheenvuoroon haluan todeta, että ei ole mitään huomauttamista hänen vaateeseensa, mutta aikamuoto on väärä. Hän esittää vaateen tulevaa koskien, kun käytännössä on jo ollut hyvin yleistä — satun tietämään äskeiseen päiväjärjestyksen asiaan liittyen — että tasavallan presidentti Halonen on useissa yhteyksissä ottanut tämän asian keskustelun piiriin, niin ovat myöskin ulkoministerit tehneet jo pidemmän ajan puitteissa kuin myöskin muut poliittisen tahon toimijat, joten tässä suhteessa on aihetta panna asia kohdalleen tässä kylässä ja todeta, että ei tämä vaatimus sillä tavoin ole oikeutettu, koska näin on jo tähänkin mennessä tapahtunut. (Pentti Kettunen: Tuloksia ei ole syntynyt!) — Se on totta.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Osaltani voin tietysti myös vahvistaa sen, mitä edustaja Kanerva sanoi tuossa. Valtiojohtohan on pidemmän aikaa pyrkinyt työskentelemään juuri siihen suuntaan, että tämä vastavuoroisuus mahdollistuisi naapurimaamme kanssa erityisesti. Tulokset vaan ovat valitettavasti olleet sellaiset, että venäläinen osapuoli ei ole reagoinut siihen sillä tavoin kuin Suomessa olisi toivottu ja tämä on jäänyt nyt sitten seuraavalle tasavallan presidentille agendalle, ja on toivottavaa kyllä, että nyt uusi tasavallan presidentti ottaa tämän myös keskusteluun Venäjän valtiojohdon kanssa. Tämä on suomalaisille iso kysymys, ja siinä mielessä tämä ei ole yksistään eduskunnan asia, mutta eduskunnalla on mahdollisuus vaikuttaa tähän asiaan myös nostamalla tämän kysymyksen keskusteluun. Siksi on paikallaan, että tätä keskustelua käydään ja lakivaliokunta tähän kunnolla perehtyy, kuten viime perjantaina täällä useatkin edustajat totesivat, ja näin ollen valtiojohdolle syntyy myös ainespuita asian eteenpäinviemiseksi.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean minäkin osaltani, että julkisuudessa on jo pitkään ollut esillä se, että Suomen valtiojohto on vierailuillaan ottanut tämän asian esiin ja vastavuoroisuusperiaate on ollut tärkeä osa näissä keskusteluissa. Sinällään tietysti on hyvä ymmärtää, että väkisinhän kahdesta neuvottelukumppanista toinen ei omaa näkemystään saa läpi vaan keskustelut jatkuvat, ja varmasti asia tulee olemaan esillä.

Sinällään olisin vielä käyttänyt semmoisen lisäpuheenvuoron tähän, että kysyisin edustaja Rossilta, joka tämän aloitteen on tehnyt — lakialoitteen päämäärät sinällään ovat hyvin ymmärrettävät — kuinka lakialoitteenne mukaisesti haluaisitte sitten toimia nykyisin Suomessa olevan omistuksen kanssa: olisiko siinä vastaava periaate kuin Venäjällä nyt on, että se ikään kuin pakkolunastetaan, vai antaisitteko nykyisten asuntojen olla ja ottaisitte lain vaan käytäntöön?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin vähän kyseenalaistanut edustaja Eestilän puheenvuoroa siitä, että venäläisten kiinteistöjen hankinnassa Suomesta on kysymyksessä lainausmerkeissä suomalainen vientituote, jota ei saisi vaarantaa tämänkaltaisilla lakialoitteilla tai keskusteluilla. Minun mielestäni on pöyristyttävää, ettemme me uskalla Suomessa ajaa suomalaisten etua riippumatta siitä, mitä mahdollisesti joku muu ajattelee.

Nythän tässä lakialoitteessa on selkeästi nostettu esille se keskustelu, että vastavuoroisuus puuttuu Suomen ja Venäjän välillä, ja tätä vastavuoroisuutta ei ole näköpiirissäkään, sillä Venäjän presidentti Medvedev viime vuoden tammikuussa teki asetuksen, että ulkomaalaiset eivät voi ostaa 380 alueelta maata lainkaan. Niihin kuuluu tämä raja-alue. Muun muassa Petsamo, Viipurin lääni ja puolet Karjalasta ovat semmoista aluetta, mistä ei voi ostaa yhtään mitään, joten kyllä tätä keskustelua tulee käydä Suomen ja Venäjän välillä muullakin tavalla kuin pelkästään presidentin kautta, mikä ei ole johtanut tällä hetkellä yhtään mihinkään.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kuitenkin muistaa, että maatahan ei ole pakko myydä kenellekään näissäkään kaikissa tapauksissa. Ymmärtääkseni kaupat ovat syntyneet hyvinkin vapaaehtoisesti eli siellä on ollut myyjä, suomalainen myyjä tai joku muu myyjä, joka sitten on tehnyt kaupat, ja yleensä kauppahinta on ollut tuo määrittelevä tekijä.

Kun edustaja Niikko muun muassa nosti esille sen, mikä on suomalaisten etu, niin uskoisin, että aika monella näistä alueista pidetään erittäin merkittävänä myös sitä, että venäläistä turismia tulee Suomeen. Se on tuonut erittäin paljon elinvoimaisuutta Itä-Suomeen ja tuo koko ajan. Jos katsomme vaikkapa Lappeenrannan seutua, sinne on tullut isoja investointeja. Tahkovuori on rakentunut hyvin pitkälle venäläisten turistien varaan mutta ennen muuta venäläisten investoijien varaan. Nyt täytyy kyllä muistaa se, ettei menisi lapsi pesuveden mukana. Tässä kuitenkin puhutaan hyvin isosta kysymyksestä. Itse haluan edetä tässä niin, että huolehdimme siitä, että tulevaisuudessakin Suomi on kiinnostava investointikohde niin venäläisille investoijille kuin myös muille ulkomaalaisille investoijille.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Karhu kysyi näistä jo tehdyistä kaupoista. Tämä lakialoite ei ole taannehtiva, elikkä katson, että suomalainen lainsäädäntö ei muutoinkaan ole sellainen, että mennään taaksepäin eli taannehtivasti tehtyihin kauppoihin. Niissä tietysti täytyy noudattaa Suomen lakeja, ja se on sitten toinen kysymys, johonka tässä lakialoitteessa myös hieman paneudutaan.

Sitten haluaisin, arvoisa puhemies, todeta myös tässä yhteydessä edustaja Eestilän ja edustaja Heinosen puheenvuoroihin nähden, että totta kai Suomessa voi vapaasti myydä maata, mutta tähän maan myyntiinkin sisältyy erittäin paljon sellaisia asioita, joissa on selkeitä piirteitä myös selkeästä rahanpesusta. Sijoitetaan kiinteistöihin, joita myydään sitten alle ostohintojen. Ne ovat kaikki niitä ratkaisuja, jotka kertovat siitä, että Suomea käytetään rahanpesussa hyväksi. Minä toivoisin, että tämäkin huomioidaan tässä asiassa, koska samalla sillä tuodaan myös muuta rikollisuutta.

Sitten vielä, puhemies, tähän loppuun: Tanska on suojellut omat rantadyyninsä lähtemällä siitä, että ne ovat kaupan vain tanskalaisille.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin kun Suomi liittyi EU:hun, meillä päin Itä-Suomessa oli torilla aika yleinen keskustelunaihe, että saksalaiset ostavat kaikki rannat. Tämä ei toteutunut. Minun mielestäni tässä keskustelussa on vähän samoja piirteitä ja uhkia. Venäläiset ovat tuoneet Suomeen paljon työtä ja tuovat erityisesti rajaseudulle paljon rahaa ja tukevat meidän turismia, niin että en näe minkäännäköistä syytä esittää kovin suuria rahanpesu- tai muita rikollisuusuhkia. Sitten on kansainvälinen rikollisuus erikseen, ja siihen pitää poliisilla olla resurssit, jotta sitä pystytään pistämään kuriin. Mutta näiden asioiden suora yhdistäminen tässäkin salissa minusta antaa hieman väärän kuvan siitä kanssakäymisestä, mitä Suomen ja Venäjän välillä on.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pitää muistaa, että Venäjän maalaki vuodelta 2001 lähtee siitä, että raja-alueilla ei tehdä kiinteistökauppoja. Karjalankannaksen alueella tuo raja-alue on määritelty yli 200 kilometrin levyiseksi. Jos mekin määrittelisimme vastaavalla lailla, niin se tulisi aika pitkälle tänne Suomen puolelle. Eli kysymys on siitä, miksi me emme voi noudattaa samanlaisia pelisääntöjä. Kysymys on tasavertaisuudesta, ja tähän liittyy, totta kai, monia tällaisia sivujuonteitakin. Mutta tämä peruskysymys on juuri se, ovatko samat oikeudet kahta puolta rajaa olevilla kansalaisilla. Itse haluan olla edistämässä sitä, että suomalaiset myös voivat ostaa Venäjän puolelta niitä kiinteistöjä, maa-alueita, joita he jostakin syystä sitten haluavat, enkä minä halua olla rajoittamassa sitä kaupankäyntiä, mitä Suomen ja Venäjän välillä tarvitaan, vaan toivotan tervetulleeksi kaikki maksavat asiakkaat.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Rossi nimenomaan kuvasi asian, että ei ole kysymys siitä, että me jollakin tavalla haluamme rajoittaa venäläisten tänne tulemista — he tuovat tänne paljon verotuloja ja muita — mutta kysymys on nimenomaan tästä vastavuoroisuudesta.

Edustaja Heinoselle haluaisin mainita siitä, kun puhuit, että kysymys on siitä, että vapaaehtoista on kaupankäynti. Venäläisten kanssa kaupankäynti ei yleensä olekaan aina niin vapaaehtoista, voitaisiinko näin sanoa, sillä mehän tiedämme, että venäläiset tekevät sen takia Suomessa maakauppoja, koska täällä on maa halpaa. Siellä hyvin paljon luvataan. Kunnat ovat joutuneet siihen ansaan, että luvataan meret ja mannut ja tehdään hienot alustavat kaavat ja luvataan työllistää paikalliset yritykset ja tehdään jopa satojen miljoonien suunnitelmia siitä, että saadaan ne maat ostettua. Sitten kun ne maat on ostettu, niitten hinta nousee ja ne yleensä myydään pois eteenpäin. Monesti kysymyksessä, niin kun on tullut esille, on rahanpesu ja keinottelu, johon suomalaiset viranomaiset ja kunnan päättäjät eivät ole varautuneet. Joten peräänkuuluttaisin myös poliisille resursseja, niin kuin Eestiläkin kokoomuksen puolueessa puhuu siitä, (Puhemies: Minuutti!) miksi leikkaatte poliisien määrärahoja, jos kerran resursseja tännekin on jäänyt saamatta.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä venäläisten maakaupat nousivat esille muutamia vuosia sitten 45 minuuttia -ohjelmassa esitetyn reportaasin myötä, jossa kuvattiin toki aika raflaavalla tavalla niitä paikkoja, joita oli hankittu. Silloin itse nostin eduskunnan kyselytunnilla asian esille, ja puolustusministerinä tällöin toiminut ministeri Häkämies puuttui asiaan, ja tilannetta selvitettiin. Silloin tuli esille, että Puolustusvoimien näkökulmasta eivät nämä telemastot tai Puolustusvoimien läheisyys olleet sellaisia syitä, että olisi pitänyt puuttua näihin maakauppoihin. Minun mielestäni tässä keskustelussa hivenen nyt tehdään sellaisia uhkakuvia, jotka eivät ole ainakaan toteen näytettävissä. Jos rahan pesua on, siihen pitää puuttua, mutta minun mielestäni keino ei ole tämä. Vastavuoroisuusperiaatteesta olen samaa mieltä, ja siinä pitää toki jatkaa toimenpiteitä, mutta rahanpesuun, rikollisuuteen, pitää puuttua muilla keinoilla kuin esimerkiksi tällä lakialoitteella.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muun muassa edustaja Eestilä täällä puhui, kuinka venäläisten investoinnit ovat hyviä tälle maalle. Totuus on kuitenkin toisenlainen, sillä venäläisten firmoista suurin osa on pöytälaatikkofirmoja, ja sopii kysyä, miksi. Matkailuun liittyviä kiinteistökauppoja tunnen yksinomaan Etelä-Karjalasta noin kymmenkunta, mutta yksikään niistä ei ole toteutunut kuten on etukäteen luvattu. Jälleen sopii kysyä, miksi.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannan myös itse huolta siitä tiedosta, että näihin maakauppoihin liittyisi rahanpesua. Täytyy sanoa, että tietysti yksittäisen myyjän tai kunnankin on verrattain vaikea selvittää rahojen alkuperää. Ehkä jossain määrin kellojen pitäisi soida, jos käteisellä maksetaan reilua ylihintaa, mutta se, että selvitetään, mistä raha on lähtöisin Venäjällä, voi olla aikamoinen haaste suomalaisille.

Sitä hiukan ihmettelen, kun täällä edustaja Niikko aiemmin keskustelussa totesi, että nämä valtiojohdon toimet eivät riitä, täytyy ottaa muut keinot käyttöön. Yleensä tällaiset valtiosopimukset kyllä tehdään valtiojohdon kesken ja ne ovat sitten sitä kautta sitovia, ja ihmettelen, mitkä nämä muut keinot saattaisivat olla.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viitaten tuohon edustaja Heinosen mainioon puheenvuoroon haluaisin jatkaa toteamalla, että meillä monesti tuntuu unohtuvan tässä keskustelussa se, että vaikka kiinteistö tai maapala myydäänkin ulkomaalaiseen omistukseen, niin ei se suinkaan Suomesta poistu. Ja nyt kun ajatellaan tätä turvallisuusaspektia tässä näin, niin kyllähän suomalainen viranomaisvalta näihin kiinteistöihin silti ulottuu, ja jos tarpeen on, niin kyllä poliisi sinne voi mennä tarkastuskäynnille, Puolustusvoimista sun muista puhumattakaan, ja näin ollen varmistua siitä, että ei puuhailla mitään sellaista, mitä ei Suomen maaperällä saa puuhata.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Karhulle haluaisin heittää nytten muutaman ajatuksen suoraan siitä, millä tavalla näitä asioita voitaisiin valvoa. Yksi asiahan on se, että Suomessa ei mikään viranomainen seuraa näitä kauppoja näitten venäläisten kanssa, ja nytten pitäisi olla joku viranomainen, joka hankkii nämä tiedot näistä kaupantekijöistä, niitten rahojen alkuperästä etukäteen. Eihän yksittäinen myyjä ole periaatteessa edes kiinnostunut, mistä se raha tulee, kunhan sitä tulee. Nyt tähän rahojen alkuperän seuraamiseen pitäisi olla resursseja viranomaisille, niin että joku kantaa vastuuta siitä. Ja nytten kun käytetään paljon välikäsiä kauppojen tekemisessä ja sitten yleensä ovat vielä osakeyhtiömuotoisia nämä ostajat, jotka ostavat Suomesta maata, jotka on rekisteröity vaikka Caymansaarille, niin kuka siitä enää tietää, kuka siellä omistaa mitäkin? Tämän takia ei Suomesta voi tulla semmoista maata, jonne voidaan tulla investoimaan tavallaan rikollisella rahalla maaomaisuuteen, monessa tapauksessa myös suomalaisen veronmaksajan vahingoksi.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän näkemyksen, ja sen tarkoitus on hyvä, mutta jos mietitte vaikka kääntäen sitä, että venäläiset päättäisivät, että he haluavat varmistaa, mistä suomalaisen käyttämä investointiraha on peräisin, niin käytännössä olisi aika mahdotonta, että he tekisivät täällä tilintarkastuksia tai vastaavia. Se on aivan yhtä hankalaa Venäjällä. Eli tässä on tietty ongelma olemassa, miten saadaan rahan alkuperä selvitettyä.

Mutta sinällään tästä aloitteesta: hyvä aloite, ja toivon, että meidän valtiojohto saa tätä vastavuoroisuusperiaatetta pikaisesti eteenpäin.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan edustajakollegoille todeta, että toivon, että tämä keskustelu kulkee juuri siihen suuntaan, mihin tällä kaikkein eniten tähdätään, elikkä siihen, että Venäjän puolella saatetaan maan rekisteri kuntoon, omistusolosuhteet kuntoon, pystytään Karjalan alueilla saamaan ostettua kiinteistöjä, siis maa-alueita ja rakennuksia, eli saadaan tämä prosessi kulkemaan. Nythän tämä on täysin yksipuolista. Kuten sanoin, tässä asiassa on totta kai monia näitä sivujuonteita, viranomaiset valvovat kukin omalla osaamisellaan ja kyvyllään jne. — siinä on vielä toinen ja kolmas ja neljäskin kysymys.

Mutta juuri se vastavuoroisuuskysymys on se perusviesti tässä asiassa kaiken aikaa ja niin, että Venäjän valtiojohto omalta osaltaan tulee tähän mukaan, koska meillä on yhteinen rauhan raja. Kun Venäjälläkin on todettu, että ei Suomella ole syytä huoleen, vaikka meidän varuskuntiamme lakkautetaan, koska meillä on yhteinen rauhan raja, niin näin ollen asutetaan sitä, viedään tätä kehitystä eteenpäin ja annetaan venäläisille myös se signaali, että mekin haluamme ostaa Venäjän puolelta maata, kiinteistöjä. Mutta silloin pitää olla muun muassa näiden rekisteriasioiden kunnossa, koska muutoin tulee joskus joku toinen sanomaan, että hei, tämähän onkin minun.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän ei pidä lähtökohtaisesti demonisoida näitä ulkomaalaisten yritysostoja, varsinkaan venäläisten. Pitää lähteä kuitenkin siitä, kuten käytäntö on osoittanut, että pääosin kyse on positiivisesta asiasta ja ihmiset ovat hyvissä aikeissa ja elävät ja ovat täällä Suomessa niin kuin Suomessa kuuluu ollakin.

Toki on ongelmia ja lieveilmiöitä. Tuolla Kaakkois-Suomessa on esimerkiksi tällaisia kiinteistöjä, joiden omistajat ovat ties missä Venäjällä, ja vuosikausiin heistä ei ole kuultu mitään. Kiinteistöt rapistuvat ja ovat ilkivallan kohteina. Tämä on tietysti harmillista ja tavallaan tietyssä mielessä varallisuuden tuhlaamista, eikä tällaista tulisi tapahtua. Siinä mielessä, kuten edustaja Niikko esitti ja kuten edustaja Sanni Grahn-Laasonen perjantaina täällä esitti, se, että perustettaisiin tällainen ulkomaalaisomisteisten kiinteistöjen hallintarekisteri tai vastaava, jolla voitaisiin tarkkailla sitä, ketkä näitä kiinteistöjä omistavat ja millä tavoin, on erittäin kannatettava ajatus.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastavuoroisuus on aivan oleellinen osa kahden valtion välillä. Kun tehdään maakauppoja, niin molempien pitää saada niitä tehdä vapaasti. Jos ajattelemme sitä, että valtion johto on jo useamman vuoden yrittänyt tätä asiaa ottaa esille onnistumatta siinä ja pääsemättä eteenpäin, niin mielenkiinnolla odotamme, kun tulee uusi presidentti, saako hän asian avatuksi.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan paljon vastavuoroisuudesta, joka on toki kunnioitettava lähtökohta lähestyä näitä maakauppoja, mutta kuten täällä jo edelläkin edustaja totesi, meillä on kuitenkin hyvin erilaiset omistusoikeudet, jos ajatellaan, mitä on omistaminen Venäjällä tai mitä se on Suomessa ylipäätänsäkään. Me emme pysty omassa lainsäädännössämme keskittymään siihen, mitä tehdään rajan toisella puolella. Meidän täytyy keskittyä vain toimimaan täällä oman maan sisällä niin, että me saamme tunnistettua epäkohdat, ja toimia niin, että noita epäkohtia pystytään poissulkemaan ja siltä osin sitten mahdollisimman hyvin itse täällä asiasta hyötymään.

Puhutaan turvallisuusvyöhykkeestä, rajavyöhykkeestä. Tiedetään, että se ei ole lähitulevaisuutta, että nämä poistuvat, koska vasta 2011 valtiovallan johdolla tuolla naapurimaassa on kirjoitettu ukaasi, jossa nämä rajavyöhykkeet on suuriksi määritelty. En pidä sitä todennäköisenä, että vastavuoroisuus on lähivuosien tulevaisuutta vielä Karjalan maillakaan vaikka sitten suomalaisten osalta sieltä mitään ostaa.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erinomaisen hieno asia, että myös tässä talossa tätä keskustelua asian ympärillä käydään. Kansalaisethan ovat tätä keskustelua käyneet jo pitkään. Ei savua ilman tulta siinä, miksi määrätyt asiat, määrätyt huhut ovat saaneet tuulta siipiensä alle. Suomalaisten ja venäläisten kesken on ollut ikiaikaiset kaupankäynnin periaatteet. Kun olen pian neljännesvuosisadan tuolla itäisessä Suomessa asunut, niin on esimerkiksi mielenkiintoista huomata, kuinka paljon suomen kieleen on tullut sanoja, sanontoja venäjän kielestä. Tämä juuri todistaa, kuinka kauan kauppaa on käyty, ollut kulttuurillista tekemistä jne. Ja tämän lakialoitteen perusajatus juuri tästä näkökulmasta on hyvä, että selkeytetään pelisääntöjä ja sitä kautta syvennetään ja parannetaan edellytyksiä rehelliselle kaupankäynnille, lisääntyville kontakteille jne., mutta lieveilmiöihin on totuuden nimissä puututtava.

Menestystä myös jatkossa! Olen toki ollut tietoinen, että valtiojohdon kanssa on ollut keskustelua aikaisemminkin, mutta katsokaamme eteenpäin. Menestystä uudelle presidentille ja hänen johtamalleen ulkopoliittiselle johdolle myös vastaisuudessa keskusteluihin.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Jo usean vuoden ajan olemme saaneet seurata maakauppoja koskevia uutisia, ja toimittajat ovat paljastaneet kansalaisille melko huolestuttavia piirteitä venäläisten maahankinnoista Suomessa. On selvää, että silloin kun maakauppoja tehdään sotilaskenttien, tutka-asemien, merivoimien tukikohtien, tietoliikennemastojen ja asevarikkojen tuntumasta ja kun tontit ja kiinteistöt ovat monesti käyttökelvotonta joutomaata tai lahoavia talonrötisköjä, taustalla voi olla muutakin kuin kiinteistöjen hankkiminen sijoitusmielessä. Rahanpesustakin on puhuttu.

Maakaupoista ovat olleet toimittajien lisäksi huolestuneita muun muassa suojelupoliisi, Puolustusvoimat ainakin lehtitietojen mukaan ja myös monet eri Venäjä-asiantuntijat. Maahankinnat sotilaskohteiden lähistöltä mahdollistavat kriisitilanteissa esimerkiksi elektronisen häirinnän, sabotaasin ja tiedustelun. Tämä on ollut nyt tiedossa jo vuosien ajan, mutta edelleen jotkut uskovat sinisilmäisesti, että syytä huoleen ei ole laisinkaan, ei siltikään, vaikka monissa tapauksissa on käynyt ilmi, ettei edes ostajan henkilöllisyys ole selvillä.

Mielestäni on liian sinisilmäistä myydä isänmaata ulkomaiselle hämärätaustaiselle taholle strategisesti merkittävien kohteiden lähistöltä. Ilmajoella lääkintävaraston naapuritontin omistaa venäläinen taho, samoin Kotkassa sijaitsevan kriisinaikaisen huoltovarmuuden kannalta keskeisen vesivaraston lähistöltä on joku venäläinen hankkinut maata. Yksi valtion tärkeimmistä tehtävistä on huolehtia kansalaisten turvallisuudesta, eikä turvallisuuden tunnetta ainakaan lisää ajatus siitä, että esimerkiksi Ilmavoimien esikunnankin naapuruston omistaa venäläissijoittaja, näin esimerkkinä. Kyllä näitä pitää alkaa seurata ja säännellä. Mielestäni Eta-alueen ulkopuolisten tahojen maahankintaa olisi rajoitettava vähintään siten, ettei siitä tule Suomelle ainakaan turvallisuusuhkaa.

Itä-Suomessa loma-asuntojen hinnat ovat karanneet käsistä. Myös meillä Asikkalassa kuntalaisia huolestuttaa kansallisomaisuutemme siirtyminen vierasmaalaisille. Päijänteen mökkitontit ovat toki jo ennestäänkin kalliita, mutta tonttikaupoista huomattava osa menee nyt venäläisille, mikä entisestäänkin vain kiristää hintatasoa. Myyntiä selvästi vastustetaan, sen sijaan maan vuokraamiselle osoitettaisiin paljon enemmän hyväksyntää kansan keskuudessa.

Arvoisa puhemies! Edustaja Rossin lakialoite on hyvin perusteltu ja sangen kannatettava. Iloitsen siitä, että samansuuntaista ovat esittäneet useat edustajat eri puolueista, esimerkiksi Suna Kymäläinen SDP:stä ja perussuomalaisten Reijo Tossavainen. Henkilökohtaisesti toivon, että tästä löydetään mahdollisimman yhtenäinen kanta ja tehdään päätös, joka on myös kansalaismielipiteen mukainen.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja kiinteistökauppa, kuten muukin kaupankäynti, on minun mielestäni normaalitoimintaa. Sitä toivotaan maassamme tehtävän niin Suomen kansalaisten kuin ulkomaalaistenkin toimesta. Olen edustaja Rossin kanssa samaa mieltä siitä, että kaikenlaisia kaupan esteitä, kuten lainsäädäntöön liittyviä jännitteitä, tulisi purkaa. Kuten edustaja Rossi lakialoitteessaan mainitsee, niin ulkomaalaisten osuus kiinteistökaupoista maksetuista hinnoista edustaa tällä hetkellä noin 1—2 prosentin luokkaa kaupan kokonaismäärästä. Määrällisesti ulkomaalaisten osuus vuosittain tehtävistä kiinteistökaupoista on vain yhden prosentin luokkaa.

Edustaja Salolainen taisi viime perjantaina puheenvuorossaan jo todeta sen, mitä itsekin ajattelen, että muun muassa Suojelupoliisin puolesta tähän asiaan ei ole tähän mennessä liittynyt epäselvyyksiä. Näin oli siis tilanne muutama vuosi sitten, kun tilanne tarkistettiin ulkoasiainvaliokunnassa.

Arvoisa puhemies! Tähän, kuten mihin tahansa muuhunkin kaupankäyntiin, on tietysti aina mahdollista pesiytyä rikollisia elementtejä, kuten rahanpesua. En siinä mielessä pane pahakseni, vaikka asiaa selvitettäisiinkin. Sittenpähän oltaisiin tilanteen tasalla ilman epäilyksiä. Kaikki vaihtoehdot tulee toki ottaa huomioon, mutta itse uskoisin, että mahdollisista löydöksistä todennäköisimmät olisivat harmaaseen talouteen liittyvät kysymykset eivätkä niinkään turvallisuuspoliittiset asiat.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä asiahan on ollut eduskunnassa esillä jo viime hallituskaudella, niin kuin tuossa debatissa kerroin.

Asia nousi silloin enempikin meidän ihmisten tietoisuuteen 45 minuuttia -tv-ohjelman myötä, joka teki oman uutisensa suomalaisten maanmyynnistä venäläisille, ja näistä paikoista, joita siinä kuvattiin, nousi ja tuli kuva, että ne oli tehty, nimenomaan niin kuin edustaja Hirvisaari täällä kertoi, läheltä telemastoja, Puolustusvoimien paikkoja taikka muita kohteita. Niin kuin kerroin, itse silloin tuon MTV3:n tekemän ajankohtaisohjelman jälkeen nostin asian esille eduskunnan kyselytunnilla, ja puolustusministeri Häkämies tarttui asiaan.

Sen jälkeen saimme eduskunnalle selvityksen, joka täällä on ollut esillä muun muassa edustaja Salolaisen puheenvuorossa viime viikolla, ja silloin tuli hyvin selkeästi esille se, että näillä ei ollut puolustus- eikä ulkopoliittisia vaikutuksia, eikä nähty esteitä näille maakaupoille. Hieman tässä keskustelussa sen selvityksen jälkeen tulee sellainen demonisoiva olo, kun tätä keskustelua on kuullut, mutta kun tällaista keskustelua edelleen käydään, niin toivotaan, että tehdään uusi selvitys ja kartoitetaan tilannetta, mikä se tällä hetkellä on.

Itse pidän hyvänä sitä, että ulkomaalaiseen maanomistukseen luotaisiin oma rekisteri, joka helpottaisi tuota seuraamista. Meillä on syntynyt ongelmia, ei siinä vaiheessa, kun tuo ensimmäinen maakauppa tehdään, vaan sen jälkeen, kun esimerkiksi maat taikka kiinteistöt siirtyvät yritykseltä toiselle yritykselle ja hetken kuluttua ehkä sisäisellä kaupalla seuraavalle yritykselle. Täällä voi olla näitä epäilyttäviä piirteitä, joita keskustelussa on esille tuotu, ja minun mielestäni niitä on hyvä selvittää ja luoda tämäntyyppinen rekisteri. Myös kokoomuslaiset edustajat ovat tuoneet esille sitä, että on kiinteistöjä, joiden omistuksesta ei tällä hetkellä tiedetä, ja ne rapistuvat ja luovat erikoisia tilanteita, muun muassa edustaja Kopra näitä esille nosti.

Asia on ollut esillä tietysti vielä kiihtyvällä tahdilla sen jälkeen, kun Venäjän presidentti Medvedev teki tuon viime vuoden tammikuun 9. päivän asetuspäätöksen numero 26, jolla hän määritteli näitä raja-alueita, joilta ulkomaalaiset eivät voi maata omistaa, ja näitä raja-alueita on kaiken kaikkiaan yli 14 000 kilometriä, ei tietysti pelkästään Suomen rajalla vaan monen muunkin valtion rajalla. Venäjällähän on ollut pitkään voimassa tuo perinteinen rajavyöhykeajattelu, joka on ollut 5—50 kilometriä, mutta tämä uusi ajattelu laajensi sitä huomattavasti, ja jos oikein olen ymmärtänyt, niin Venäjä on ryhtymässä myös toimenpiteisiin pakkolunastaakseen näitä nyt suomalaisten omistamia maita takaisin itselleen, ensin vapaaehtoisin toimenpitein, ja jos ne eivät tuota tulosta, niin sen jälkeen pakkotoimenpitein. (Markku Rossi: Sehän on kuin kuntaliitos!) Asia on tällä tavalla etenemässä, ja toivotaan, että asiaan saadaan myös lisäselvyyttä. Muun muassa ulkoministeri Tuomioja on tätä asiaa ulkoasiainvaliokunnalle tulossa selvittämään.

Mutta sitten vielä tuosta itse lakialoitteesta. Pidän itse hyvänä sitä, että me käymme keskustelua vastavuoroisuusperiaatteesta, ja minun mielestäni se voisi olla hyvä tavoite lopputuloksena ja sen eteen pitää tehdä töitä. Mutta samaan aikaan pitää muistaa myös se, minkä verran venäläiset ja ulkomaalaiset tahot investoivat Suomeen, ja sen takia tässä lakiehdotuksessa ja -kokonaisuudessa pitää olla minun mielestäni erityisen tarkka. Meillä Suomeen investoidaan kohtuullisen vähän ulkomaalaisella rahalla, ja itse toivoisin, että Suomi olisi tulevaisuudessa entistä kiinnostavampi investointikohde. Samaan lopputulokseenhan tuli, oliko viime viikolla julkistettu, Jorma Elorannan selvitystyöryhmä, joka esitti yhteensä viisi perusteesiä ja niiden päälle nelisenkymmentä toimenpidettä sen eteen, että Suomi olisi tulevaisuudessa entistä houkuttelevampi sijoituskohde ulkomaalaisille sijoittajille, ja varmasti Suomi tätä tulee tulevaisuudessa tarvitsemaan.

Eli tässä on varmasti syytä edetä vähän niin kuin kahdella raiteella: käydä sitä keskustelua ja debattia Venäjän kanssa vastavuoroisuusperiaatteesta maanomistuksessa, joka nyt lähinnä koskee kesämökkejä, kiinteistöjä ja tämäntyyppistä, mutta samaan aikaan tehdä ne toimenpiteet niin, että emme vaaranna Suomeen tulevia rehellisiä investointeja, joista Itä-Suomessa, Pohjois-Suomessa ja monessa muussa paikassa on erittäin hyviäkin kokemuksia.

Eli itse haluaisin, että tämä eduskunnan keskustelukaan ei olisi liian demonisoivaa kaikkea venäläistä ja kaikkia venäläisten investointeja kohtaan, mutta ymmärrän ne huolet, joita muun muassa edustaja Hirvisaari on esille nostanut, ja pidän hyvänä, että tästä asiasta nyt keskustelua salissa käydään. Toivottavasti se johtaa hyvään ja järkevään lopputulokseen niin suomalaisten kiinteistöomistamisen, kuin myös Suomeen kohdistuvien ulkomaalaisten investointien näkökulmasta.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Osana EU:n politiikkaa Suomi vapautti kiinteistökaupat EU:n sisällä. Siinä rytäkässä tehtiin myös sellaista, mikä ei ollut EU:n tavoitteena mutta mikä oli ministeri Satu Hassin tavoitteena. Se asia oli kiinteistökauppojen vapauttaminen myös muiden kuin EU-maiden osalta. Valitettavasti on myös todettava, että silloiset edustajat reilu kymmenen vuotta sitten eivät olleet riittävästi hereillä.

Tilanne tänään on sellainen, että venäläisten omistukseensa hankkima kiinteistöomaisuus on kasvanut Suomessa sellaisiin mittasuhteisiin, että sen vaikutukset erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomessa eivät nykytilanteessa ole vain positiivisia. Yhtenä seurauksena kiinteistöjen hinnat ovat nousseet korkeiksi erityisesti venäläisten eniten suosimilla alueilla. Laajasti on esiintynyt vahvoja epäilyjä rahanpesun ja harmaan talouden liittymisestä moniin kiinteistökauppoihin. Tästä lieveilmiöstä täsmällisen tiedon saaminen on vaikeaa, koska näiden tutkintaan ei ole ollut riittävästi resursseja.

Kiinteistökaupat painottuvat Etelä-Karjalaan. Valtakunnan tasolla kiinteistökauppojen osuus, 1,2 prosenttia, on pieni, mutta se on alueellisesti hyvin merkittävä. Pelkästään viime vuonna Imatran ja naapurikunta Ruokolahden alueelta venäläiset ostivat 119 kiinteistöä, siis 119 kiinteistöä, elikkä se on todella merkittävä osuus kaikista kiinteistökaupoista. Mutta siitä huolimatta todellista venäläisten omistuksessa olevaa kiinteistömäärää ei tiedetä, sillä tilastoissa näkyvät vain ostajat, joiden osoite on Venäjällä. Vähintä, mitä juuri nyt pitäisi kiireesti tehdä, on tehdä erillinen kiinteistörekisteri ulkomaalaisille ostajille, kuten täällä kokoomuksen taholta on esitetty.

Venäjän vuosi sitten antama ukaasi kieltää ulkomaalaisilta kiinteistön omistamisen Suomen lähialueilla. Toimi mitätöi myös tasa-arvoisuuden ja vastavuoroisuuden periaatteiden noudattamisen maiden välillä. Tämä on käytännön haittojen ohella painava syy ryhtyä asiassa toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies! Jätin viime keväänä noin 40 edustajan allekirjoittaman toimenpidealoitteen, joka koski EU:n ulkopuolisten tahojen kiinteistökauppoja. Eduskunnan sisäinen posti kulkee näköjään käsijarru päällä, sillä aloite saapui lakivaliokuntaan viime vuoden lopulla eli puoli vuotta myöhemmin. Toimenpidealoitteessa ehdotetaan, että ryhdytään toimenpiteisiin, joilla kontrolloidaan ja rajoitetaan EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen oikeutta ostaa kiinteistöjä Suomesta, koskien erityisesti niitä maita, joissa suomalaisilla ei ole yhtäläisiä oikeuksia kiinteistöjen ostoon. Tämä toimenpidealoite pyrkisi samaan päämäärään kuin nyt esillä oleva Markku Rossin ja muiden allekirjoittama lakialoite.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Venäläiset tuovat paljon verotuloja Suomeen täällä matkustellessaan, ja se on erittäin hyvä ja kannatettava asia. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin venäläisten tekemät kiinteistökaupat Suomessa. Kysymys ei ole siis edustaja Eestilän mainitsemasta suomalaisesta vientituotteesta, lainausmerkeissä, jota on syytä katsoa vähän niin kuin läpi sormien.

EU:n liittymäsopimuksen mukaan Suomi poisti vuoden 2000 alkuun mennessä EU:n kansalaisilta ja yhteisöiltä kiinteistöjen ostorajoitukset. Samalla Suomi kumosi myös EU:n ulkopuolisten maiden osto-oikeuden maa- ja kiinteistökaupan tekoon, vaikka tätä ei EU vaatinut. Koska Suomessa ei ole vastuuviranomaista, on ostajan taustojen selvittely jäänyt jälkijättöiseksi yleensä ongelmien synnyttyä.

Suomeen tulisikin perustaa ulkomaalaisten omistajien hallintarekisteri, ja viranomaisten tulisi seurata ulkomaalaisten sijoittajien taustoja, kuten rahojen alkuperää, rahanpesun estämiseksi. Myös edustaja Hirvisaaren mainitsemat strategiset kohteet olisi kartoitettava ennen niiden kauppojen hyväksymistä. Ainakin ne on arvioitava ennen kuin ne kaupparekisterissä hyväksytään. Lentokenttien läheisyydestä, laivaväyliltä, radiomastojen läheisyyksistä jne. on kuitenkin ostettu huomattavia määriä maa-aloja, joilla ei käytännössä luulisi olevan sijoittajille mitään merkitystä. Totta kai tällaisissa ostoissa aina mielikuvitus lähtee laukkaamaan, ja valtion tehtävä on laittaa mielikuvitukset kuriin käytännön toimenpiteillä.

Lisäksi Suomen tulisi vaatia vastavuoroisuutta Venäjän kanssa. Tässä ei ole onnistuttu, mutta suomalaisen tulisi saada vastavuoroisesti myös ostaa Venäjältä maata, kun kerran venäläiset saavat ostaa sitä myös Suomesta. Tällä hetkellähän Venäjän presidentti Medvedevin päätös tammikuussa 2011 koskee 380:tä aluetta, joilta ulkomaalaiset eivät saa ostaa kiinteistöjä. Näin ollen Petsamo, Viipurin lääni ja puolet Karjalasta ovat suomalaisten kiinteistönostajien tavoittamattomissa. Vastavuoroisuus Venäjän kanssa ei toimi tältä osin, ja hallituksen tulisi tehdä asialle jotakin.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä lopuksi muistuttaa sellaisista asioista kuin vaalilupauksista. Me edustajat olemme kaikki tulleet valituksi jonkun äänellä, ja me olemme tehneet sitä ennen jonkunnäköisiä lupauksia meidän äänestäjillemme. Kädessäni on tämmöinen paperi, missä on Helsingin Sanomien vaalikoneessa olevat kysymykset. 180 kyselyyn vastanneista kansanedustajista mainitsee jotain tästä maakauppa-asiasta. Täällä sanotaan näin, että "Suomessa pitäisi rajoittaa venäläisten oikeutta ostaa kiinteistöjä ja maata", ja tästä asiasta oli samaa mieltä 110 kansanedustajaa, joten jossain on jotain tapahtunut, kun kukaan ei enää halua pitää vaalilupauksia.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Käymme tänään täällä keskustelua erittäin tärkeästä asiasta. Tästä asiasta keskustelu on aina yhtä haastavaa, koska tämä sivuaa niin monenlaisia erilaisia ilmiöitä ja asioita. Toisaalta puhutaan rantakiinteistöistä ja mökeistä, toisaalta kunnallistekniikan alueella olevista omakotitaloista, jotka muuttuvat nyt ulkomaalaisten loma-asunnoiksi. Toisaalta puhutaan isoista maa-alueista, strategisesti tärkeistä kohteista, rahanpesusta tai viittauksista, että näitten kauppojen myötä syntyy yhteyksiä eurooppalaisiin pankkeihin. Tämä asia on niin monimuotoinen, että se herkästi lähtee hersymään sitten moneen eri suuntaan.

Itse olen asiaan useamman vuoden ajan jo perehtynyt ja täällä jo noissa mainituissa tv-ohjelmissa olen ollut mukana tekemässä taustatoimitusta. Asia on hyvin mielenkiintoinen ja vaatii suurta perehtymistä silloin, kun sitä käydään pohtimaan, ja se ei todellakaan ole huitaistavissa ohi vaan siltä osin, että ajatellaan, että kyse on vaikka ulkomaalaisuusvastaisuudesta. On tärkeätä, että asia julkisesti keskustellaan ja viedään viestiä kansalaisille ja ollaan tässä talossa tekemässä niitä päätöksiä, joilla voidaan paremmin vastata oman isänmaan edun huolehtimi- sesta.

Arkipäivää kunnissa, varsinkin Suomen itärajan tuntumassa, on, että kiinteistöt siirtyvät ulkomaalaisomistukseen. Itse tulen pienestä kunnasta — Ruokolahdelta, sekin on täällä mainittu — ja olen huolissani siitä kehityksestä, jota omassa kunnassani ja omassa ympäristössäni tapahtuu.

Mahdolliset omistussuhteiden vaihdokset eivät todennäköisestikään tule koskettamaan oman maamme kansalaisia. Osa niistä kiinteistöistä tai maa-alueista, jotka ovat jo siirtyneet EU:n ulkopuoliseen omistukseen, on nyt jo vaihtanut omistussuhteita, ja se markkinointi tapahtuu silloin siellä omistajan kotimaan puolella, elikkä ne pysyvät ja säilyvät ulkomaalaisessa omistuksessa, ja nimenomaan tässä korostan, EU:n ulkopuolella olevassa omistuksessa.

Vuonna 2007 toimittaessani kansalaisadressin eduskuntaan sain silloin vastauksen oikeusministeriltä, että noitten EU:n ulkopuolelta tulevien maakauppojen määrä katsottiin niin pieneksi ja marginaaliseksi verrattaessa koko Suomen mittakaavaan, että ilmiö ei vaatinut toimenpiteitä. Nyt kuitenkin vuoden 2007 ja vuoden 2011 välillä on yli 2 600 Maanmittauslaitoksen rekistereissä näkyvää kauppaa, jotka keskittyvät edelleen voimakkaasti eritoten Kaakkois-Suomeen, kuten jo nämä aiemmat kaupat. Mittaluokka alkaa olla sellainen, että toimenpiteitä todellakin edellytetään ja vaaditaan. Jos ajatellaan, miten se alueellisesti muuttaa sitä aluetta, niin se on ihan eri asia, kun puhutaan sitten koko Suomen mittakaavassa asiasta.

Hintatasosta täällä on puhuttu. Varakkailla naapurivaltion kansalaisilla esimerkiksi on mahdollisuus maksaa korkeampaa hintaa noista omistusasunnoista, ja tämä on johtanut sellaiseen kierteeseen, että esimerkiksi lapsiperheellisillä ei ole varaa ostaa tietyistä kunnista omakotitaloja, mikä johtaa siihen, että kunnallistekniikan alueella olevat omakotitalot yhä enemmän ja enemmän siirtyvät loma-asuntokäyttöön, mikä sitten on taas kuntataloudellisesti haaste siltä osin, että tämä tekniikka, joka kunnallistekniikalle rakennetaan, lasketaan ylläpidettäväksi ja jo perustamiskustannuksissa huomioidaan se, että siinä asuvat vakituiset asukkaat, jotka tuovat kuntaan kuntaveroja. Nyt vaikka niistä asunnoista siellä kunnallistekniikan alueella nämä ulkomaalaiset omistajat toki maksavat loma-asunnon mukaista kiinteistöveroa, sitä ei ole kuitenkaan katsottu niin kattavaksi, että sillä tuo kaikki kustannuspaine pystyttäisiin huomioimaan.

Minä olen huolissani siitä, onko meillä tulevaisuudessa tilanne, jossa suuri osa kiinteistöistä ja rannoista on ulkomaalaisomistuksessa. Minkälainen tilanne on tulevaisuudessa, asuvatko suomalaiset siinä vaiheessa yhä enemmän vaan vuokralla ja omistussuhteet ovat sitten muualla?

Kuten tuossa alussa sanoin, on tarpeen korostaa, että kyse ei ole ulkomaalaisvastaisuudesta. Olen omaa aluettani nostanut esille, ja meidän alueemme on vahvasti hyötynyt. Se on hyvin vaikuttava näky, miten esimerkiksi Imatran tai Lappeenrannan kaupunkikeskustat ovat venäläisten kiinnostuksen myötä kehittyneet. Tämä turismi ja kanssakäyminen rajan molemmin puolin on erittäin toivottavaa ja erittäin hyvä asia. On kuitenkin eri asia silloin, kun puhutaan maitten tai kiinteistöjen omistuksesta, kuka ne omistaa. Ei ole tarkoitus, että kanssakäymistä pyritään rajoittamaan silloin, kun pyritään rajoittamaan omien maitten omistusta.

Tilanne täytyy nähdä selkeästi oikein siltä osin, että ulkomaalaiset, EU:n ulkopuoliset, ovat tähän tilanteeseen syyttömiä. Vika on meidän omassa lainsäädännössämme, ja siihen meidän tulee puuttua. Kuten täällä on monta kertaa mainittu, tilanne muuttui, kun EU:n siirtymäkauden jälkeen edellytettiin, että EU:n jäsenmaiden kansalaisilla on yhtäläiset omistusoikeuden mahdollisuudet. Siinä kohtaa tapahtui se virhe, että vapautettiin kokonaan tämä laki kiinteistönvalvonnasta. Silloin se olisi voitu jättää koskettamaan EU:n ulkopuolisia tahoja, ja toivon, että tämä epäkohta korjataan tulevassa.

Mika Niikko tässä mainitsi Helsingin Sanomien vaalikoneista. Minulla oli kaksi koululaista täällä harjoittelemassa. He kävivät näitä vastauksia läpi, ja heitä oli yli 130 edustajaa, jotka tässä talossa tällä hetkellä työskentelevät, jotka puolsivat näitten rajoituksien käyttöön ottamista, niin että sinällään ei puhuta marginaalisesta ilmiöstä meistä edustajistakaan, jotka tätä asiaa puoltavat.

Vastavuoroisuus on tärkeää, sitä kohti täytyy kulkea, mutta täytyy muistaa, että sekään ei yksistään riitä, vaan tarvitaan samat pelisäännöt rajojen tai EU:n ulkopuolisten osalta ja suomalaisten osalta monessa muussakin omistukseen liittyvässä osiossa. Tämä Markku Rossin aloite, kuten Reijo Tossavaisenkin tekemä vastaava aloite, on erittäin kannatettava, ja toivon, että tämä etenee ja että näihin epäkohtiin, jotka ovat syntyneet, saadaan muutoksia ja korjataan tehty virhe ja puututaan tulevaan tilanteeseen.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rossin lakialoite on hyvin perusteltu ja kannatettava. Maanmittauslaitoksen mukaan viime vuonna esimerkiksi venäläiset ostivat Suomesta 480 kiinteistöä, joista lähes puolet oli Etelä-Karjalasta. Kiinteistökaupat alkoivat kasvaa vuonna 2005, ja kauppojen huippuvuonna vuonna 2008 Suomesta esimerkiksi venäläiset ostivat noin 800 kiinteistöä. Viime vuosien taantuman jälkeen kaupat ovat taas lisääntymässä. Tämä lakialoite on siis nyt ajankohtainen.

Suomalainen talo, kiinteistö Suomessa ja maapohja Suomessa on turvallinen sijoitus. Suuri osa noiden edellä mainittujen kiinteistökauppojen kiinteistöistä on lomakäyttöön tarkoitettuja kiinteistöjä ja siten myös osan vuodesta tyhjillään. Ulkomaalaisten tahojen lisääntynyt kiinteistöomistus keskusteluttaa erityisesti Kaakkois- ja Itä-Suomessa. Nuo luvutkin sen jo kertovat, että siellä niitä kauppoja on eniten tehty. Minimissään keskusteluissa esille nousee niin sanottu vastavuoroisuusperiaate, jota tuossa lakialoitteessa on hyvin tuotu esille, mutta erittäin usein myös muut aloitteen mukaiset keinot. Tässä asiassa on siis kyllä kehittämistä. Vaikka kauppojen kokonaismäärä sekä kohteena olevien kiinteistöjen ja maa-alueiden koko ovat maamme pinta-alaan verrattuna melko vähäisiä, niin silti Eta-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden tai yhtiöiden kiinteistö- ja maakaupat Suomessa lisääntyvät siis jatkuvasti.

Pääosin omistussuhteet ovat kunnossa ja ongelmattomia. Kuitenkin useissa tapauksissa on jälkeenpäin ollut vaikea selvittää esimerkiksi jonkin venäläisomistuksessa olevan kohteen todellista omistajatahoa, mikä taas on aiheuttanut jonkinlaisia hankaluuksia kohteen naapureille tai yhteiskunnalle, esimerkiksi siinä tapauksessa, kun naapurit ovat lähteneet hakemaan rakennuslupaa jollekin laajennukselle tai uudelle kohteelle siinä. Ulkomaalaisten tekemät kiinteistöhankinnat ovat selkeän merkittävästi myös nostaneet kiinteistöjen ja loma-asuntotonttien hintatasoa jopa siten, että suomalaiset eivät useinkaan pysty kilpailemaan samoista kohteista.

Arvoisa puhemies! On ollut erittäin mukava kuulla, että laajasti yli puoluerajojen ollaan lakialoitteen eteenpäinviemisen ja selvittämisen kannalla. On hyvä, että täällä useat edustajat ovat olleet samaa mieltä ulkomaalaisten omistajien kiinteistörekisterien kehittämisestä. Tässäkin asiassa meidän tulisi puolueesta riippumatta ajatella myös tulevia sukupolvia. On tärkeää, että turvaamme kansallisomaisuutemme ja kansallisten arvojen säilymisen oman kansallisen päätöksenteon piirissä säilyttäen silti maineemme ulkomaalaisystävällisenä valtiona.

Lakialoitteen mukaisesti asiaa kyllä kannattaa selvittää tästä eteenpäin.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt on Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen täällä pohjoisessa Euroopassa palattu tilanteeseen, joka vallitsi ennen vuotta 1917, ennen kuin siellä idässä alkoi tämä kommunismiksi kutsuttu epäonnistunut yhteiskuntakokeilu. Silloin aikoinaan, niin kuin nytkin, kanssakäymistä rajan yli tapahtui ja kauppa kävi ja omistuksia oli, silloin aikoinaan taisi olla puolin ja toisin. Nyt harmillisesti tämä kiinteistöjen ja maapalojen omistaminen ei ole vastavuoroista tänä päivänä. Taisi olla viime tammikuussa, kun Venäjä viimeksi täsmensi tätä rajavyöhykettään siten, että Karjalassa, kuten täällä nyt on mainittu, vyöhykkeen leveys on satoja kilometrejä Käkisalmen aluetta lukuun ottamatta, ja se tarkoittaa sitä, että suomalainen tai muukaan EU-kansalainen ei voi sieltä kiinteistöä omistaa. Meillä sen sijaan voi. Voi todeta, että me suomalaiset emme ainakaan venäläisiä pelkää, mutta täytyy kysyä, pelkäävätkö venäläiset meitä.

Tämä kiinteistöomistus ei ole mikään joko—tai-asia. Siinä on hyviä puolia, siinä on lieveilmiöitä. Meidän pitää hoitaa oman lainsäädäntömme asiat täällä siten, että hyvät puolet maksimoidaan ja lieveilmiöt karsitaan pois. Yksi seikka on se, että kiinteistön omistamisen pitää tapahtua suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöillä kestävää kehitystä ja suomalaisia arvoja kunnioittaen. Missään nimessä meille ei tänne Suomeen Saimaan rannoille tai minnekään muualle saa syntyä sellaisia Espanjan aurinkorannikon kaltaisia kerrostalohökkelirivistöjä, jotka ovat varsin karmean näköisiä. Siinä mielessä omistusta on rajoitettava ja kontrolloitava, ettei tällaisia ylilyöntejä sun muuta tapahdu.

Tulikin jo mainittua täällä, että kannattaa aina muistaa, että suomalainen viranomaisvalta kyllä ulottuu näihin ulkomaalaisomisteisiin kiinteistöihin, ja jos tarvetta tai epäilystä on, niin en usko, että ne aiheuttavat mitään turvallisuusriskiä, vaan kyllä viranomaiset tekevät oman työnsä ja vastaavat siitä, että asiat ovat turvallisesti ja hyvin.

Yksi seikka, mihin on kiinnitettävä huomiota nyt tätä asiaa eteenpäin viedessä, on tämä ero siinä, onko kyse liiketoiminnasta vai yksityisten ihmisten omistamista kiinteistöistä. Omien kokemusteni perusteella pääsääntöisesti nämä yksityiset ihmiset, jotka kiinteistöjä ja maapaloja ovat hankkineet, ovat ihan vilpitöntä porukkaa, ei mitään ongelmia ole, mutta sitten joitakin yrityksiä ja yritysten omistamia tapauksia on ollut, niin kuin olemme saaneet lehdistä lukea, joissa tosiaan ovat omistajat kadonneet kuin tuhka tuuleen eikä heistä vuosikausiin ole kuultu mitään ja kiinteistöt rapistuvat ja siltä osin yhteisö ei kehity. Se on tietysti vältettävä tilanne.

Monia kommentteja on ollut rahanpesusta sun muusta. Sekin on varmasti sellainen asia, mihin meidän on syytä kiinnittää huomiota, ettei sellaista tapahdu.

Joissain kunnissa myydään tontteja varsin edullisesti myös ulkomaalaisille ja EU:n ulkopuolelta tuleville. Minun mielestäni tämä on täysin eri tapaus kuin se, että yksityinen henkilö myy esimerkiksi oman rantatonttinsa tai pienen maapalan tai minkä tahansa venäläiselle tai muulle ulkomaalaiselle. Kuntien ei tulisi myydä EU:n ulkopuolelta tuleville halvalla, ainakaan alle markkinahinnan, näitä kunnan omistuksessa olevia tontteja, joita monesti myydään hyvinkin edullisesti oman kunnan asukkaille.

Tämmöisiä evästyksiä tältä osalta. Kannattaa myös muistaa se, että tällä hetkellä tuossa Luoteis-Venäjällä on vähintään 100 000 ihmistä, jotka haluavat heti ostaa Suomesta kesämökin, kun heillä on siihen varaa. Jonain päivänä heillä on siihen varaa.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tossavainen todellakin teki lähestulkoon samasta asiasta toimenpidealoitteen jokin aika sitten. Aloitteen allekirjoitti noin 40 edustajaa. Edustaja Tossavaisen toimenpidealoitteen sisältö on samankaltainen tämän nyt puheena olevan edustaja Rossin tekemän lakialoitteen kanssa.

Edustaja Tossavainen ja koko perussuomalainen eduskuntaryhmä kantaa huolta siitä, että Suomen maaperältä, suomalaisten omistuksesta siirtyy jatkuvasti sekä puolustuksen kannalta strategisesti tärkeitä että huoltovarmuuden kannalta merkittäviä maa- ja järvialueita Eta-maiden ulkopuolisten maiden kansalaisten omistukseen. Meillä on jo useita esimerkkejä siitä, miten kiinteistöjä on ostettu sotilaskohteiden läheisyydestä ja ympäriltä sekä huoltovarmuuden kannalta puhdasvetisten järvien rannoilta. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa, että Kuoreveden koelentueen kentän vieressä on venäläisten omistuksessa talo, joka ei ole edes asuttavassa kunnossa, eikä suomalaisilla viranomaisilla ole sinne mitään asiaa. Eli kiinteistöt siirtyvät pois meidän suomalaisten kontrollista. Jostain syystä nämä sotilaskohteiden läheisyydessä olevat maa- ja vesialueet kiinnostavat ulkomaisia sijoittajia.

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ei ole itsekästä kantaa huolta siitä, että oman maan puolustamisen kannalta tärkeiden kohteiden ympäristö pysyy myös tulevaisuudessa suomalaisten omistuksessa ja kontrollissa. On kuitenkin muistettava se, että kaikki kiinteistökaupat eivät ole tarkoitushakuisia. Se on tullut monessa puheenvuorossa esille. Jo tuolloin edustaja Tossavaisen toimenpidealoitteen allekirjoittaneena on helppo yhtyä myös tähän edustaja Rossin lakialoitteeseen.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viime perjantaina, kun asia oli täällä eduskunnassa ainoana asiana käsittelyssä, totesin, että en valitettavasti tiistaina pääse keskusteluun, koska olen sivistys- ja tiedejaoston matkalla Jyväskylässä. Katsoin kuitenkin sittemmin muutaman muunkin asian vuoksi aiheelliseksi olla tänään tässä keskustelussa paikalla, ja jouduin tuon Jyväskylän mielenkiintoisen ohjelman sitten uhraamaan.

Arvoisa herra puhemies, täytyy sanoa, että keskustelu on ollut hyvää ja arvostettavaa. Eri eduskuntaryhmistä on tullut selkeä viesti siitä, että tämän lakialoitteen ja tavallaan myös, voi sanoa, edustaja Tossavaisen toimenpidealoitteen mukainen selvitystyö täytyy eduskunnassa saada käyntiin. Lakivaliokunnalla on kaikki edellytykset laittaa valiokuntana tuo asia selvitykseen. Tässä suhteessa haluan olla luottavaisempi kuin viime kaudella — jolloin itse hallituspuolueen jäsenenä tein tuon aloitteen — että nyt se viedään eteenpäin. Jossakin on arvioitu myös sitä, kuinka paljon oppositio—hallitus-rintama tässä vaikuttaa. Herra puhemies, tämä on kansallinen kysymys, tämä on valtiollinen kysymys, ja tässä mielessä toivon kyllä, että eduskunnassa tämä hallitus—oppositio-kysymys ei ole se, joka nyt sitten mielipiteitä vie johonkin suuntaan.

Lopuksi haluan vielä todeta, että käsittääkseni Suomella on voimassa oleva nootti Venäjän suuntaan tästä asiasta, mutta Venäjä ei ole vastannut siihen. Tämä lakialoite koskettaa tietysti hyvin monia muitakin maita, mutta valtiojohto on kuitenkin asiassa toiminut ja reagoinut, mutta selkeitä vastauksia ei ole tullut. Nootilla toki ei ole sitä merkitystä kuin me pääsääntöisesti muistamme olleen niin sanottuina, liekö olleet vanhoja hyviä aikoja vai mitä aikoja, mutta kuitenkin tuolloin nooteilla oli suuri merkitys ja kansakunta hengitystään suorastaan pidätteli. Minä toivon, että tämä on rauhanomainen toimenpide, jolla nimenomaan Venäjän ja Suomen välillä sitten saadaan tähän asiaan yhteisymmärrys.