5) Laki ETA-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden
ja yhteisöjen kiinteistönhankinnasta ja -vuokrauksesta
jatkui
Markku Eestilä /kok:
Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Edustaja
Rossin aloite on siinä mielessä hyvä,
että se pyrkii edistämään valtioiden
välistä yhdenvertaisuutta ja samanlaisuutta, mitä tulee
maapohjan ostamiseen ja kiinteistöjen ostamiseen. Toinen
hyvä puoli tässä lakialoitteessa on se,
että se pyrkii selvittämään Suomessa
olevien kiinteistöjen omistussuhteita ja sitä kautta
edistää kiinteistöveron perimistä.
Mutta mikä on huono puoli? Tässä nähdään ikään
kuin uhkana se, että Suomeen investoidaan. Tämähän
on suomalaista vientiä. Tässä tapauksessa
viennin muodostavat Suomen turvallinen yhteiskunta, turvallinen
yhteiskuntajärjestelmä ja merkittävä turva
investoinneille ja omaisuudelle. Tämän lisäksi
Suomi on rauhallinen yhteiskunta, jossa pystytään
viettämään lomaa ja vapaa-aikaa ja tekemään
töitä turvallisesti. Tämä on
vientiä, ja jos tällainen uhka esitetään
ja tämä menisi läpi, on mahdollista,
että tämä aiheuttaa haluttomuutta investoida
Suomeen ja sitä kautta Suomessa menetetään
työtä ja kunnallisia sekä valtion verotuloja.
Tällainen valtioiden välinen yhteistoiminta, jossa
esitetään epäilyjä, ei välttämättä edistä Suomea
investointimaana, eikä tällä tule olemaan
merkittävää turvallisuusvaikutusta, sillä jo
tällä hetkellä on mahdollista puuttua
niihin epäkohtiin, joita me näemme oman turvallisuutemme
suhteen, niin että sillä tavalla tämä laki
ei edistä juuri mitään, mutta se saattaa
heikentää Suomeen investointeja, työtä ja
verotuloja.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rossin lakialoite on monessa
mielessä tervetullut. Kuten perjantaisessa lähetekeskustelussa
ilmeni, useilla kansanedustajilla on perustellusti huoli niistä lukuisista
huhuista, joita liikkuu liittyen rahanpesuun ja mahdollisiin muihin epäselvyyksiin.
Tätä kautta, tämän lain kautta, olisi
mahdollista saada pelisäännöt selviksi.
Paljon liikkuu tarinoita yllättävistä käänteistä.
Kun on myyty jotakin kiinteistöä huonolla menestyksellä,
yhtäkkiä onkin löytynyt ostaja, joka
onkin ollut valmis laittamaan hinnan perään yhden
tai kaksi ylimääräistä nollaa.
Arvoisa herra puhemies! Näen kuitenkin erityisen tärkeänä,
että maamme ulkopolitiikan johto ottaa asian keskusteluun
erilaisissa valtioiden välisissä tapaamisissa.
Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelän puheenvuoroon haluan
todeta, että ei ole mitään huomauttamista
hänen vaateeseensa, mutta aikamuoto on väärä.
Hän esittää vaateen tulevaa koskien,
kun käytännössä on jo ollut
hyvin yleistä — satun tietämään äskeiseen
päiväjärjestyksen asiaan liittyen — että tasavallan
presidentti Halonen on useissa yhteyksissä ottanut tämän
asian keskustelun piiriin, niin ovat myöskin ulkoministerit
tehneet jo pidemmän ajan puitteissa kuin myöskin muut
poliittisen tahon toimijat, joten tässä suhteessa
on aihetta panna asia kohdalleen tässä kylässä ja
todeta, että ei tämä vaatimus sillä tavoin ole
oikeutettu, koska näin on jo tähänkin
mennessä tapahtunut. (Pentti Kettunen: Tuloksia ei ole
syntynyt!) — Se on totta.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Mahdollistetaan tästä asiasta, jos on halua,
lyhyt debatti.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Osaltani voin tietysti myös
vahvistaa sen, mitä edustaja Kanerva sanoi tuossa. Valtiojohtohan
on pidemmän aikaa pyrkinyt työskentelemään
juuri siihen suuntaan, että tämä vastavuoroisuus
mahdollistuisi naapurimaamme kanssa erityisesti. Tulokset vaan ovat valitettavasti
olleet sellaiset, että venäläinen osapuoli
ei ole reagoinut siihen sillä tavoin kuin Suomessa olisi
toivottu ja tämä on jäänyt nyt
sitten seuraavalle tasavallan presidentille agendalle, ja on toivottavaa
kyllä, että nyt uusi tasavallan presidentti ottaa
tämän myös keskusteluun Venäjän
valtiojohdon kanssa. Tämä on suomalaisille iso
kysymys, ja siinä mielessä tämä ei
ole yksistään eduskunnan asia, mutta eduskunnalla on
mahdollisuus vaikuttaa tähän asiaan myös nostamalla
tämän kysymyksen keskusteluun. Siksi on paikallaan,
että tätä keskustelua käydään
ja lakivaliokunta tähän kunnolla perehtyy, kuten
viime perjantaina täällä useatkin edustajat totesivat,
ja näin ollen valtiojohdolle syntyy myös ainespuita
asian eteenpäinviemiseksi.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Totean minäkin osaltani, että julkisuudessa
on jo pitkään ollut esillä se, että Suomen
valtiojohto on vierailuillaan ottanut tämän asian
esiin ja vastavuoroisuusperiaate on ollut tärkeä osa
näissä keskusteluissa. Sinällään
tietysti on hyvä ymmärtää, että väkisinhän
kahdesta neuvottelukumppanista toinen ei omaa näkemystään
saa läpi vaan keskustelut jatkuvat, ja varmasti asia tulee
olemaan esillä.
Sinällään olisin vielä käyttänyt
semmoisen lisäpuheenvuoron tähän, että kysyisin
edustaja Rossilta, joka tämän aloitteen on tehnyt — lakialoitteen
päämäärät sinällään
ovat hyvin ymmärrettävät — kuinka
lakialoitteenne mukaisesti haluaisitte sitten toimia nykyisin Suomessa
olevan omistuksen kanssa: olisiko siinä vastaava periaate
kuin Venäjällä nyt on, että se
ikään kuin pakkolunastetaan, vai antaisitteko
nykyisten asuntojen olla ja ottaisitte lain vaan käytäntöön?
Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olisin vähän kyseenalaistanut
edustaja Eestilän puheenvuoroa siitä, että venäläisten
kiinteistöjen hankinnassa Suomesta on kysymyksessä lainausmerkeissä suomalainen vientituote,
jota ei saisi vaarantaa tämänkaltaisilla lakialoitteilla
tai keskusteluilla. Minun mielestäni on pöyristyttävää,
ettemme me uskalla Suomessa ajaa suomalaisten etua riippumatta siitä, mitä mahdollisesti
joku muu ajattelee.
Nythän tässä lakialoitteessa on selkeästi
nostettu esille se keskustelu, että vastavuoroisuus puuttuu
Suomen ja Venäjän välillä, ja
tätä vastavuoroisuutta ei ole näköpiirissäkään,
sillä Venäjän presidentti Medvedev viime
vuoden tammikuussa teki asetuksen, että ulkomaalaiset eivät voi
ostaa 380 alueelta maata lainkaan. Niihin kuuluu tämä raja-alue.
Muun muassa Petsamo, Viipurin lääni ja puolet
Karjalasta ovat semmoista aluetta, mistä ei voi ostaa yhtään
mitään, joten kyllä tätä keskustelua
tulee käydä Suomen ja Venäjän
välillä muullakin tavalla kuin pelkästään presidentin
kautta, mikä ei ole johtanut tällä hetkellä yhtään
mihinkään.
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy kuitenkin muistaa, että maatahan
ei ole pakko myydä kenellekään näissäkään
kaikissa tapauksissa. Ymmärtääkseni kaupat
ovat syntyneet hyvinkin vapaaehtoisesti eli siellä on ollut
myyjä, suomalainen myyjä tai joku muu myyjä,
joka sitten on tehnyt kaupat, ja yleensä kauppahinta on
ollut tuo määrittelevä tekijä.
Kun edustaja Niikko muun muassa nosti esille sen, mikä on
suomalaisten etu, niin uskoisin, että aika monella näistä alueista
pidetään erittäin merkittävänä myös
sitä, että venäläistä turismia tulee
Suomeen. Se on tuonut erittäin paljon elinvoimaisuutta
Itä-Suomeen ja tuo koko ajan. Jos katsomme vaikkapa Lappeenrannan
seutua, sinne on tullut isoja investointeja. Tahkovuori on rakentunut
hyvin pitkälle venäläisten turistien
varaan mutta ennen muuta venäläisten investoijien varaan.
Nyt täytyy kyllä muistaa se, ettei menisi lapsi
pesuveden mukana. Tässä kuitenkin puhutaan hyvin
isosta kysymyksestä. Itse haluan edetä tässä niin,
että huolehdimme siitä, että tulevaisuudessakin
Suomi on kiinnostava investointikohde niin venäläisille
investoijille kuin myös muille ulkomaalaisille investoijille.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Karhu kysyi näistä jo
tehdyistä kaupoista. Tämä lakialoite
ei ole taannehtiva, elikkä katson, että suomalainen lainsäädäntö ei
muutoinkaan ole sellainen, että mennään
taaksepäin eli taannehtivasti tehtyihin kauppoihin. Niissä tietysti
täytyy noudattaa Suomen lakeja, ja se on sitten toinen
kysymys, johonka tässä lakialoitteessa myös
hieman paneudutaan.
Sitten haluaisin, arvoisa puhemies, todeta myös tässä yhteydessä edustaja
Eestilän ja edustaja Heinosen puheenvuoroihin nähden,
että totta kai Suomessa voi vapaasti myydä maata,
mutta tähän maan myyntiinkin sisältyy
erittäin paljon sellaisia asioita, joissa on selkeitä piirteitä myös
selkeästä rahanpesusta. Sijoitetaan kiinteistöihin,
joita myydään sitten alle ostohintojen. Ne ovat
kaikki niitä ratkaisuja, jotka kertovat siitä,
että Suomea käytetään rahanpesussa
hyväksi. Minä toivoisin, että tämäkin
huomioidaan tässä asiassa, koska samalla sillä tuodaan
myös muuta rikollisuutta.
Sitten vielä, puhemies, tähän loppuun:
Tanska on suojellut omat rantadyyninsä lähtemällä siitä, että ne
ovat kaupan vain tanskalaisille.
Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Silloin kun Suomi liittyi EU:hun, meillä päin
Itä-Suomessa oli torilla aika yleinen keskustelunaihe,
että saksalaiset ostavat kaikki rannat. Tämä ei
toteutunut. Minun mielestäni tässä keskustelussa
on vähän samoja piirteitä ja uhkia. Venäläiset
ovat tuoneet Suomeen paljon työtä ja tuovat erityisesti
rajaseudulle paljon rahaa ja tukevat meidän turismia, niin
että en näe minkäännäköistä syytä esittää kovin
suuria rahanpesu- tai muita rikollisuusuhkia. Sitten on kansainvälinen
rikollisuus erikseen, ja siihen pitää poliisilla
olla resurssit, jotta sitä pystytään pistämään
kuriin. Mutta näiden asioiden suora yhdistäminen
tässäkin salissa minusta antaa hieman väärän
kuvan siitä kanssakäymisestä, mitä Suomen
ja Venäjän välillä on.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Pitää muistaa, että Venäjän
maalaki vuodelta 2001 lähtee siitä, että raja-alueilla
ei tehdä kiinteistökauppoja. Karjalankannaksen
alueella tuo raja-alue on määritelty yli 200 kilometrin
levyiseksi. Jos mekin määrittelisimme vastaavalla
lailla, niin se tulisi aika pitkälle tänne Suomen
puolelle. Eli kysymys on siitä, miksi me emme voi noudattaa
samanlaisia pelisääntöjä. Kysymys
on tasavertaisuudesta, ja tähän liittyy, totta
kai, monia tällaisia sivujuonteitakin. Mutta tämä peruskysymys
on juuri se, ovatko samat oikeudet kahta puolta rajaa olevilla kansalaisilla.
Itse haluan olla edistämässä sitä, että suomalaiset
myös voivat ostaa Venäjän puolelta niitä kiinteistöjä,
maa-alueita, joita he jostakin syystä sitten haluavat,
enkä minä halua olla rajoittamassa sitä kaupankäyntiä,
mitä Suomen ja Venäjän välillä tarvitaan,
vaan toivotan tervetulleeksi kaikki maksavat asiakkaat.
Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Edustaja Rossi nimenomaan kuvasi asian, että ei
ole kysymys siitä, että me jollakin tavalla haluamme
rajoittaa venäläisten tänne tulemista — he
tuovat tänne paljon verotuloja ja muita — mutta
kysymys on nimenomaan tästä vastavuoroisuudesta.
Edustaja Heinoselle haluaisin mainita siitä, kun puhuit,
että kysymys on siitä, että vapaaehtoista
on kaupankäynti. Venäläisten kanssa kaupankäynti
ei yleensä olekaan aina niin vapaaehtoista, voitaisiinko
näin sanoa, sillä mehän tiedämme,
että venäläiset tekevät sen
takia Suomessa maakauppoja, koska täällä on
maa halpaa. Siellä hyvin paljon luvataan. Kunnat ovat joutuneet
siihen ansaan, että luvataan meret ja mannut ja tehdään
hienot alustavat kaavat ja luvataan työllistää paikalliset
yritykset ja tehdään jopa satojen miljoonien suunnitelmia
siitä, että saadaan ne maat ostettua. Sitten kun
ne maat on ostettu, niitten hinta nousee ja ne yleensä myydään
pois eteenpäin. Monesti kysymyksessä, niin kun
on tullut esille, on rahanpesu ja keinottelu, johon suomalaiset
viranomaiset ja kunnan päättäjät
eivät ole varautuneet. Joten peräänkuuluttaisin myös
poliisille resursseja, niin kuin Eestiläkin kokoomuksen
puolueessa puhuu siitä, (Puhemies: Minuutti!) miksi leikkaatte
poliisien määrärahoja, jos kerran resursseja
tännekin on jäänyt saamatta.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Huomautan edustajaa siitä, että salin keskustelutapaan
kuuluu teitittely.
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nämä venäläisten
maakaupat nousivat esille muutamia vuosia sitten 45 minuuttia -ohjelmassa
esitetyn reportaasin myötä, jossa kuvattiin toki
aika raflaavalla tavalla niitä paikkoja, joita oli hankittu.
Silloin itse nostin eduskunnan kyselytunnilla asian esille, ja puolustusministerinä
tällöin
toiminut ministeri Häkämies puuttui asiaan, ja
tilannetta selvitettiin. Silloin tuli esille, että Puolustusvoimien
näkökulmasta eivät nämä telemastot
tai Puolustusvoimien läheisyys olleet sellaisia syitä,
että olisi pitänyt puuttua näihin maakauppoihin.
Minun mielestäni tässä keskustelussa
hivenen nyt tehdään sellaisia uhkakuvia, jotka
eivät ole ainakaan toteen näytettävissä.
Jos rahan pesua on, siihen pitää puuttua, mutta
minun mielestäni keino ei ole tämä. Vastavuoroisuusperiaatteesta
olen samaa mieltä, ja siinä pitää toki
jatkaa toimenpiteitä, mutta rahanpesuun, rikollisuuteen,
pitää puuttua muilla keinoilla kuin esimerkiksi
tällä lakialoitteella.
Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Muun muassa edustaja Eestilä täällä puhui,
kuinka venäläisten investoinnit ovat hyviä tälle
maalle. Totuus on kuitenkin toisenlainen, sillä venäläisten
firmoista suurin osa on pöytälaatikkofirmoja,
ja sopii kysyä, miksi. Matkailuun liittyviä kiinteistökauppoja tunnen
yksinomaan Etelä-Karjalasta noin kymmenkunta, mutta yksikään
niistä ei ole toteutunut kuten on etukäteen luvattu.
Jälleen sopii kysyä, miksi.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kannan myös itse huolta siitä tiedosta,
että näihin maakauppoihin liittyisi rahanpesua.
Täytyy sanoa, että tietysti yksittäisen myyjän
tai kunnankin on verrattain vaikea selvittää rahojen
alkuperää. Ehkä jossain määrin
kellojen pitäisi soida, jos käteisellä maksetaan
reilua ylihintaa, mutta se, että selvitetään,
mistä raha on lähtöisin Venäjällä,
voi olla aikamoinen haaste suomalaisille.
Sitä hiukan ihmettelen, kun täällä edustaja Niikko
aiemmin keskustelussa totesi, että nämä valtiojohdon
toimet eivät riitä, täytyy ottaa muut keinot
käyttöön. Yleensä tällaiset
valtiosopimukset kyllä tehdään valtiojohdon
kesken ja ne ovat sitten sitä kautta sitovia, ja ihmettelen,
mitkä nämä muut keinot saattaisivat olla.
Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Viitaten tuohon edustaja Heinosen mainioon
puheenvuoroon haluaisin jatkaa toteamalla, että meillä monesti
tuntuu unohtuvan tässä keskustelussa se, että vaikka
kiinteistö tai maapala myydäänkin ulkomaalaiseen
omistukseen, niin ei se suinkaan Suomesta poistu. Ja nyt kun ajatellaan
tätä turvallisuusaspektia tässä näin,
niin kyllähän suomalainen viranomaisvalta näihin
kiinteistöihin silti ulottuu, ja jos tarpeen on, niin kyllä poliisi
sinne voi mennä tarkastuskäynnille, Puolustusvoimista
sun muista puhumattakaan, ja näin ollen varmistua siitä,
että ei puuhailla mitään sellaista, mitä ei
Suomen maaperällä saa puuhata.
Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Karhulle haluaisin heittää nytten
muutaman ajatuksen suoraan siitä, millä tavalla
näitä asioita voitaisiin valvoa. Yksi asiahan
on se, että Suomessa ei mikään viranomainen
seuraa näitä kauppoja näitten venäläisten
kanssa, ja nytten pitäisi olla joku viranomainen, joka
hankkii nämä tiedot näistä kaupantekijöistä,
niitten rahojen alkuperästä etukäteen.
Eihän yksittäinen myyjä ole periaatteessa edes
kiinnostunut, mistä se raha tulee, kunhan sitä tulee.
Nyt tähän rahojen alkuperän seuraamiseen
pitäisi olla resursseja viranomaisille, niin että joku
kantaa vastuuta siitä. Ja nytten kun käytetään
paljon välikäsiä kauppojen tekemisessä ja sitten
yleensä ovat vielä osakeyhtiömuotoisia nämä ostajat,
jotka ostavat Suomesta maata, jotka on rekisteröity vaikka
Caymansaarille, niin kuka siitä enää tietää,
kuka siellä omistaa mitäkin? Tämän
takia ei Suomesta voi tulla semmoista maata, jonne voidaan tulla
investoimaan tavallaan rikollisella rahalla maaomaisuuteen, monessa
tapauksessa myös suomalaisen veronmaksajan vahingoksi.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ymmärrän näkemyksen,
ja sen tarkoitus on hyvä, mutta jos mietitte vaikka kääntäen
sitä, että venäläiset päättäisivät,
että he haluavat varmistaa, mistä suomalaisen
käyttämä investointiraha on peräisin,
niin käytännössä olisi aika
mahdotonta, että he tekisivät täällä tilintarkastuksia
tai vastaavia. Se on aivan yhtä hankalaa Venäjällä.
Eli tässä on tietty ongelma olemassa, miten saadaan
rahan alkuperä selvitettyä.
Mutta sinällään tästä aloitteesta:
hyvä aloite, ja toivon, että meidän valtiojohto
saa tätä vastavuoroisuusperiaatetta pikaisesti
eteenpäin.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Haluan edustajakollegoille todeta, että toivon,
että tämä keskustelu kulkee juuri siihen
suuntaan, mihin tällä kaikkein eniten tähdätään,
elikkä siihen, että Venäjän puolella
saatetaan maan rekisteri kuntoon, omistusolosuhteet kuntoon, pystytään
Karjalan alueilla saamaan ostettua kiinteistöjä,
siis maa-alueita ja rakennuksia, eli saadaan tämä prosessi
kulkemaan. Nythän tämä on täysin
yksipuolista. Kuten sanoin, tässä asiassa on totta
kai monia näitä sivujuonteita, viranomaiset valvovat
kukin omalla osaamisellaan ja kyvyllään jne. — siinä on
vielä toinen ja kolmas ja neljäskin kysymys.
Mutta juuri se vastavuoroisuuskysymys on se perusviesti tässä asiassa
kaiken aikaa ja niin, että Venäjän valtiojohto
omalta osaltaan tulee tähän mukaan, koska meillä on
yhteinen rauhan raja. Kun Venäjälläkin
on todettu, että ei Suomella ole syytä huoleen,
vaikka meidän varuskuntiamme lakkautetaan, koska meillä on
yhteinen rauhan raja, niin näin ollen asutetaan sitä,
viedään tätä kehitystä eteenpäin
ja annetaan venäläisille myös se signaali,
että mekin haluamme ostaa Venäjän puolelta
maata, kiinteistöjä. Mutta silloin pitää olla
muun muassa näiden rekisteriasioiden kunnossa, koska muutoin
tulee joskus joku toinen sanomaan, että hei, tämähän
onkin minun.
Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meidän ei pidä lähtökohtaisesti
demonisoida näitä ulkomaalaisten yritysostoja,
varsinkaan venäläisten. Pitää lähteä kuitenkin
siitä, kuten käytäntö on osoittanut,
että pääosin kyse on positiivisesta asiasta
ja ihmiset ovat hyvissä aikeissa ja elävät
ja ovat täällä Suomessa niin kuin Suomessa
kuuluu ollakin.
Toki on ongelmia ja lieveilmiöitä. Tuolla Kaakkois-Suomessa
on esimerkiksi tällaisia kiinteistöjä,
joiden omistajat ovat ties missä Venäjällä,
ja vuosikausiin heistä ei ole kuultu mitään.
Kiinteistöt rapistuvat ja ovat ilkivallan kohteina. Tämä on
tietysti harmillista ja tavallaan tietyssä mielessä varallisuuden
tuhlaamista, eikä tällaista tulisi tapahtua. Siinä mielessä,
kuten edustaja Niikko esitti ja kuten edustaja Sanni Grahn-Laasonen
perjantaina täällä esitti, se, että perustettaisiin
tällainen ulkomaalaisomisteisten kiinteistöjen
hallintarekisteri tai vastaava, jolla voitaisiin tarkkailla sitä,
ketkä näitä kiinteistöjä omistavat
ja millä tavoin, on erittäin kannatettava ajatus.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Vielä myönnän puheenvuorot edustajille
Elomaa ja Kymäläinen ja sitten edustaja Kivelälle,
jonka puheenvuorosta tämä vilkas keskustelu sai
alkunsa.
Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vastavuoroisuus on aivan oleellinen osa kahden
valtion välillä. Kun tehdään
maakauppoja, niin molempien pitää saada niitä tehdä vapaasti.
Jos ajattelemme sitä, että valtion johto on jo
useamman vuoden yrittänyt tätä asiaa
ottaa esille onnistumatta siinä ja pääsemättä eteenpäin,
niin mielenkiinnolla odotamme, kun tulee uusi presidentti, saako
hän asian avatuksi.
Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan
paljon vastavuoroisuudesta, joka on toki kunnioitettava lähtökohta
lähestyä näitä maakauppoja,
mutta kuten täällä jo edelläkin
edustaja totesi, meillä on kuitenkin hyvin erilaiset omistusoikeudet,
jos ajatellaan, mitä on omistaminen Venäjällä tai mitä se
on Suomessa ylipäätänsäkään.
Me emme pysty omassa lainsäädännössämme
keskittymään siihen, mitä tehdään
rajan toisella puolella. Meidän täytyy keskittyä vain
toimimaan täällä oman maan sisällä niin,
että me saamme tunnistettua epäkohdat, ja toimia
niin, että noita epäkohtia pystytään
poissulkemaan ja siltä osin sitten mahdollisimman hyvin
itse täällä asiasta hyötymään.
Puhutaan turvallisuusvyöhykkeestä, rajavyöhykkeestä.
Tiedetään, että se ei ole lähitulevaisuutta,
että nämä poistuvat, koska vasta 2011
valtiovallan johdolla tuolla naapurimaassa on kirjoitettu ukaasi,
jossa nämä rajavyöhykkeet on suuriksi
määritelty. En pidä sitä todennäköisenä,
että vastavuoroisuus on lähivuosien tulevaisuutta vielä Karjalan
maillakaan vaikka sitten suomalaisten osalta sieltä mitään
ostaa.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Lopuksi edustaja Kivelä, enintään
2 minuuttia.
Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On erinomaisen hieno asia, että myös
tässä talossa tätä keskustelua
asian ympärillä käydään.
Kansalaisethan ovat tätä keskustelua käyneet
jo pitkään. Ei savua ilman tulta siinä,
miksi määrätyt asiat, määrätyt
huhut ovat saaneet tuulta siipiensä alle. Suomalaisten
ja venäläisten kesken on ollut ikiaikaiset kaupankäynnin
periaatteet. Kun olen pian neljännesvuosisadan tuolla itäisessä Suomessa
asunut, niin on esimerkiksi mielenkiintoista huomata, kuinka paljon
suomen kieleen on tullut sanoja, sanontoja venäjän
kielestä. Tämä juuri todistaa, kuinka kauan
kauppaa on käyty, ollut kulttuurillista tekemistä jne.
Ja tämän lakialoitteen perusajatus juuri tästä näkökulmasta
on hyvä, että selkeytetään pelisääntöjä ja
sitä kautta syvennetään ja parannetaan
edellytyksiä rehelliselle kaupankäynnille, lisääntyville
kontakteille jne., mutta lieveilmiöihin on totuuden nimissä puututtava.
Menestystä myös jatkossa! Olen toki ollut
tietoinen, että valtiojohdon kanssa on ollut keskustelua
aikaisemminkin, mutta katsokaamme eteenpäin. Menestystä uudelle
presidentille ja hänen johtamalleen ulkopoliittiselle johdolle myös
vastaisuudessa keskusteluihin.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Sitten palataan puhujalistaan.
James Hirvisaari /ps:
Arvoisa puhemies! Jo usean vuoden ajan olemme saaneet seurata
maakauppoja koskevia uutisia, ja toimittajat ovat paljastaneet kansalaisille
melko huolestuttavia piirteitä venäläisten
maahankinnoista Suomessa. On selvää, että silloin
kun maakauppoja tehdään sotilaskenttien, tutka-asemien,
merivoimien tukikohtien, tietoliikennemastojen ja asevarikkojen tuntumasta
ja kun tontit ja kiinteistöt ovat monesti käyttökelvotonta
joutomaata tai lahoavia talonrötisköjä,
taustalla voi olla muutakin kuin kiinteistöjen hankkiminen
sijoitusmielessä. Rahanpesustakin on puhuttu.
Maakaupoista ovat olleet toimittajien lisäksi huolestuneita
muun muassa suojelupoliisi, Puolustusvoimat ainakin lehtitietojen
mukaan ja myös monet eri Venäjä-asiantuntijat.
Maahankinnat sotilaskohteiden lähistöltä mahdollistavat kriisitilanteissa
esimerkiksi elektronisen häirinnän, sabotaasin
ja tiedustelun. Tämä on ollut nyt tiedossa jo
vuosien ajan, mutta edelleen jotkut uskovat sinisilmäisesti,
että syytä huoleen ei ole laisinkaan, ei siltikään,
vaikka monissa tapauksissa on käynyt ilmi, ettei edes ostajan
henkilöllisyys ole selvillä.
Mielestäni on liian sinisilmäistä myydä isänmaata
ulkomaiselle hämärätaustaiselle taholle strategisesti
merkittävien kohteiden lähistöltä.
Ilmajoella lääkintävaraston naapuritontin
omistaa venäläinen taho, samoin Kotkassa sijaitsevan kriisinaikaisen
huoltovarmuuden kannalta keskeisen vesivaraston lähistöltä on
joku venäläinen hankkinut maata. Yksi valtion
tärkeimmistä tehtävistä on huolehtia
kansalaisten turvallisuudesta, eikä turvallisuuden tunnetta
ainakaan lisää ajatus siitä, että esimerkiksi
Ilmavoimien esikunnankin naapuruston omistaa venäläissijoittaja, näin
esimerkkinä. Kyllä näitä pitää alkaa
seurata ja säännellä. Mielestäni
Eta-alueen ulkopuolisten tahojen maahankintaa olisi rajoitettava
vähintään siten, ettei siitä tule
Suomelle ainakaan turvallisuusuhkaa.
Itä-Suomessa loma-asuntojen hinnat ovat karanneet käsistä.
Myös meillä Asikkalassa kuntalaisia huolestuttaa
kansallisomaisuutemme siirtyminen vierasmaalaisille. Päijänteen
mökkitontit ovat toki jo ennestäänkin
kalliita, mutta tonttikaupoista huomattava osa menee nyt venäläisille,
mikä entisestäänkin vain kiristää hintatasoa. Myyntiä selvästi
vastustetaan, sen sijaan maan vuokraamiselle osoitettaisiin paljon
enemmän hyväksyntää kansan keskuudessa.
Arvoisa puhemies! Edustaja Rossin lakialoite on hyvin perusteltu
ja sangen kannatettava. Iloitsen siitä, että samansuuntaista
ovat esittäneet useat edustajat eri puolueista, esimerkiksi
Suna Kymäläinen SDP:stä ja perussuomalaisten
Reijo Tossavainen. Henkilökohtaisesti toivon, että tästä löydetään
mahdollisimman yhtenäinen kanta ja tehdään
päätös, joka on myös kansalaismielipiteen
mukainen.
Markku Mäntymaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Maa- ja kiinteistökauppa, kuten
muukin kaupankäynti, on minun mielestäni normaalitoimintaa.
Sitä toivotaan maassamme tehtävän niin Suomen
kansalaisten kuin ulkomaalaistenkin toimesta. Olen edustaja Rossin
kanssa samaa mieltä siitä, että kaikenlaisia
kaupan esteitä, kuten lainsäädäntöön
liittyviä jännitteitä, tulisi purkaa. Kuten
edustaja Rossi lakialoitteessaan mainitsee, niin ulkomaalaisten
osuus kiinteistökaupoista maksetuista hinnoista edustaa
tällä hetkellä noin 1—2 prosentin
luokkaa kaupan kokonaismäärästä.
Määrällisesti ulkomaalaisten osuus vuosittain
tehtävistä kiinteistökaupoista on vain yhden
prosentin luokkaa.
Edustaja Salolainen taisi viime perjantaina puheenvuorossaan
jo todeta sen, mitä itsekin ajattelen, että muun
muassa Suojelupoliisin puolesta tähän asiaan ei
ole tähän mennessä liittynyt epäselvyyksiä.
Näin oli siis tilanne muutama vuosi sitten, kun tilanne
tarkistettiin ulkoasiainvaliokunnassa.
Arvoisa puhemies! Tähän, kuten mihin tahansa
muuhunkin kaupankäyntiin, on tietysti aina mahdollista
pesiytyä rikollisia elementtejä, kuten rahanpesua.
En siinä mielessä pane pahakseni, vaikka asiaa
selvitettäisiinkin. Sittenpähän oltaisiin
tilanteen tasalla ilman epäilyksiä. Kaikki vaihtoehdot
tulee toki ottaa huomioon, mutta itse uskoisin, että mahdollisista
löydöksistä todennäköisimmät
olisivat harmaaseen talouteen liittyvät kysymykset eivätkä niinkään
turvallisuuspoliittiset asiat.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä asiahan on ollut eduskunnassa
esillä jo viime hallituskaudella, niin kuin tuossa debatissa kerroin.
Asia nousi silloin enempikin meidän ihmisten tietoisuuteen
45 minuuttia -tv-ohjelman myötä, joka teki oman
uutisensa suomalaisten maanmyynnistä venäläisille,
ja näistä paikoista, joita siinä kuvattiin,
nousi ja tuli kuva, että ne oli tehty, nimenomaan niin
kuin edustaja Hirvisaari täällä kertoi,
läheltä telemastoja, Puolustusvoimien paikkoja
taikka muita kohteita. Niin kuin kerroin, itse silloin tuon MTV3:n
tekemän ajankohtaisohjelman jälkeen nostin asian
esille eduskunnan kyselytunnilla, ja puolustusministeri Häkämies
tarttui asiaan.
Sen jälkeen saimme eduskunnalle selvityksen, joka täällä on
ollut esillä muun muassa edustaja Salolaisen puheenvuorossa
viime viikolla, ja silloin tuli hyvin selkeästi esille
se, että näillä ei ollut puolustus- eikä ulkopoliittisia
vaikutuksia, eikä nähty esteitä näille
maakaupoille. Hieman tässä keskustelussa sen selvityksen
jälkeen tulee sellainen demonisoiva olo, kun tätä keskustelua on
kuullut, mutta kun tällaista keskustelua edelleen käydään,
niin toivotaan, että tehdään uusi selvitys
ja kartoitetaan tilannetta, mikä se tällä hetkellä on.
Itse pidän hyvänä sitä,
että ulkomaalaiseen maanomistukseen luotaisiin oma rekisteri,
joka helpottaisi tuota seuraamista. Meillä on syntynyt ongelmia,
ei siinä vaiheessa, kun tuo ensimmäinen maakauppa
tehdään, vaan sen jälkeen, kun esimerkiksi
maat taikka kiinteistöt siirtyvät yritykseltä toiselle
yritykselle ja hetken kuluttua ehkä sisäisellä kaupalla
seuraavalle yritykselle. Täällä voi olla
näitä epäilyttäviä piirteitä,
joita keskustelussa on esille tuotu, ja minun mielestäni
niitä on hyvä selvittää ja luoda
tämäntyyppinen rekisteri. Myös kokoomuslaiset
edustajat ovat tuoneet esille sitä, että on kiinteistöjä,
joiden omistuksesta ei tällä hetkellä tiedetä,
ja ne rapistuvat ja luovat erikoisia tilanteita, muun muassa edustaja
Kopra näitä esille nosti.
Asia on ollut esillä tietysti vielä kiihtyvällä tahdilla
sen jälkeen, kun Venäjän presidentti Medvedev
teki tuon viime vuoden tammikuun 9. päivän asetuspäätöksen
numero 26, jolla hän määritteli näitä raja-alueita,
joilta ulkomaalaiset eivät voi maata omistaa, ja näitä raja-alueita
on kaiken kaikkiaan yli 14 000 kilometriä, ei
tietysti pelkästään Suomen rajalla vaan
monen muunkin valtion rajalla. Venäjällähän
on ollut pitkään voimassa tuo perinteinen rajavyöhykeajattelu, joka
on ollut 5—50 kilometriä, mutta tämä uusi ajattelu
laajensi sitä huomattavasti, ja jos oikein olen ymmärtänyt,
niin Venäjä on ryhtymässä myös
toimenpiteisiin pakkolunastaakseen näitä nyt suomalaisten
omistamia maita takaisin itselleen, ensin vapaaehtoisin toimenpitein,
ja jos ne eivät tuota tulosta, niin sen jälkeen
pakkotoimenpitein. (Markku Rossi: Sehän on kuin kuntaliitos!)
Asia on tällä tavalla etenemässä,
ja toivotaan, että asiaan saadaan myös lisäselvyyttä. Muun
muassa ulkoministeri Tuomioja on tätä asiaa ulkoasiainvaliokunnalle
tulossa selvittämään.
Mutta sitten vielä tuosta itse lakialoitteesta. Pidän
itse hyvänä sitä, että me käymme
keskustelua vastavuoroisuusperiaatteesta, ja minun mielestäni
se voisi olla hyvä tavoite lopputuloksena ja sen eteen
pitää tehdä töitä.
Mutta samaan aikaan pitää muistaa myös
se, minkä verran venäläiset ja ulkomaalaiset
tahot investoivat Suomeen, ja sen takia tässä lakiehdotuksessa
ja -kokonaisuudessa pitää olla minun mielestäni
erityisen tarkka. Meillä Suomeen investoidaan kohtuullisen
vähän ulkomaalaisella rahalla, ja itse toivoisin,
että Suomi olisi tulevaisuudessa entistä kiinnostavampi
investointikohde. Samaan lopputulokseenhan tuli, oliko viime viikolla
julkistettu, Jorma Elorannan selvitystyöryhmä,
joka esitti yhteensä viisi perusteesiä ja niiden
päälle nelisenkymmentä toimenpidettä sen
eteen, että Suomi olisi tulevaisuudessa entistä houkuttelevampi
sijoituskohde ulkomaalaisille sijoittajille, ja varmasti Suomi tätä tulee
tulevaisuudessa tarvitsemaan.
Eli tässä on varmasti syytä edetä vähän
niin kuin kahdella raiteella: käydä sitä keskustelua
ja debattia Venäjän kanssa vastavuoroisuusperiaatteesta
maanomistuksessa, joka nyt lähinnä koskee kesämökkejä,
kiinteistöjä ja tämäntyyppistä, mutta
samaan aikaan tehdä ne toimenpiteet niin, että emme
vaaranna Suomeen tulevia rehellisiä investointeja, joista
Itä-Suomessa, Pohjois-Suomessa ja monessa muussa paikassa
on erittäin hyviäkin kokemuksia.
Eli itse haluaisin, että tämä eduskunnan
keskustelukaan ei olisi liian demonisoivaa kaikkea venäläistä ja
kaikkia venäläisten investointeja kohtaan, mutta
ymmärrän ne huolet, joita muun muassa edustaja
Hirvisaari on esille nostanut, ja pidän hyvänä,
että tästä asiasta nyt keskustelua salissa
käydään. Toivottavasti se johtaa hyvään ja
järkevään lopputulokseen niin suomalaisten kiinteistöomistamisen,
kuin myös Suomeen kohdistuvien ulkomaalaisten investointien
näkökulmasta.
Reijo Tossavainen /ps:
Arvoisa puhemies! Osana EU:n politiikkaa Suomi vapautti kiinteistökaupat
EU:n sisällä. Siinä rytäkässä tehtiin myös
sellaista, mikä ei ollut EU:n tavoitteena mutta mikä oli
ministeri Satu Hassin tavoitteena. Se asia oli kiinteistökauppojen
vapauttaminen myös muiden kuin EU-maiden osalta. Valitettavasti
on myös todettava, että silloiset edustajat reilu
kymmenen vuotta sitten eivät olleet riittävästi
hereillä.
Tilanne tänään on sellainen, että venäläisten omistukseensa
hankkima kiinteistöomaisuus on kasvanut Suomessa sellaisiin
mittasuhteisiin, että sen vaikutukset erityisesti Itä-
ja Kaakkois-Suomessa eivät nykytilanteessa ole vain positiivisia.
Yhtenä seurauksena kiinteistöjen hinnat ovat nousseet
korkeiksi erityisesti venäläisten eniten suosimilla
alueilla. Laajasti on esiintynyt vahvoja epäilyjä rahanpesun
ja harmaan talouden liittymisestä moniin kiinteistökauppoihin. Tästä lieveilmiöstä
täsmällisen
tiedon saaminen on vaikeaa, koska näiden tutkintaan ei
ole ollut riittävästi resursseja.
Kiinteistökaupat painottuvat Etelä-Karjalaan. Valtakunnan
tasolla kiinteistökauppojen osuus, 1,2 prosenttia, on pieni,
mutta se on alueellisesti hyvin merkittävä. Pelkästään
viime vuonna Imatran ja naapurikunta Ruokolahden alueelta venäläiset
ostivat 119 kiinteistöä, siis 119 kiinteistöä, elikkä se
on todella merkittävä osuus kaikista kiinteistökaupoista.
Mutta siitä huolimatta todellista venäläisten
omistuksessa olevaa kiinteistömäärää ei
tiedetä, sillä tilastoissa näkyvät
vain ostajat, joiden osoite on Venäjällä.
Vähintä, mitä juuri nyt pitäisi
kiireesti tehdä, on tehdä erillinen kiinteistörekisteri
ulkomaalaisille ostajille, kuten täällä kokoomuksen
taholta on esitetty.
Venäjän vuosi sitten antama ukaasi kieltää ulkomaalaisilta
kiinteistön omistamisen Suomen lähialueilla. Toimi
mitätöi myös tasa-arvoisuuden ja vastavuoroisuuden
periaatteiden noudattamisen maiden välillä. Tämä on
käytännön haittojen ohella painava syy
ryhtyä asiassa toimenpiteisiin.
Arvoisa puhemies! Jätin viime keväänä noin 40
edustajan allekirjoittaman toimenpidealoitteen, joka koski EU:n
ulkopuolisten tahojen kiinteistökauppoja. Eduskunnan sisäinen
posti kulkee näköjään käsijarru
päällä, sillä aloite saapui lakivaliokuntaan
viime vuoden lopulla eli puoli vuotta myöhemmin. Toimenpidealoitteessa
ehdotetaan, että ryhdytään toimenpiteisiin,
joilla kontrolloidaan ja rajoitetaan EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten,
yritysten ja yhteisöjen oikeutta ostaa kiinteistöjä Suomesta,
koskien erityisesti niitä maita, joissa suomalaisilla ei
ole yhtäläisiä oikeuksia kiinteistöjen
ostoon. Tämä toimenpidealoite pyrkisi samaan päämäärään
kuin nyt esillä oleva Markku Rossin ja muiden allekirjoittama
lakialoite.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa herra puhemies! Venäläiset tuovat
paljon verotuloja Suomeen täällä matkustellessaan,
ja se on erittäin hyvä ja kannatettava asia. Tämä ei
kuitenkaan ole sama asia kuin venäläisten tekemät
kiinteistökaupat Suomessa. Kysymys ei ole siis edustaja
Eestilän mainitsemasta suomalaisesta vientituotteesta, lainausmerkeissä,
jota on syytä katsoa vähän niin kuin
läpi sormien.
EU:n liittymäsopimuksen mukaan Suomi poisti vuoden
2000 alkuun mennessä EU:n kansalaisilta ja yhteisöiltä kiinteistöjen
ostorajoitukset. Samalla Suomi kumosi myös EU:n ulkopuolisten
maiden osto-oikeuden maa- ja kiinteistökaupan tekoon, vaikka
tätä ei EU vaatinut. Koska Suomessa ei ole vastuuviranomaista,
on ostajan taustojen selvittely jäänyt jälkijättöiseksi yleensä ongelmien
synnyttyä.
Suomeen tulisikin perustaa ulkomaalaisten omistajien hallintarekisteri,
ja viranomaisten tulisi seurata ulkomaalaisten sijoittajien taustoja, kuten
rahojen alkuperää, rahanpesun estämiseksi.
Myös edustaja Hirvisaaren mainitsemat strategiset kohteet
olisi kartoitettava ennen niiden kauppojen hyväksymistä.
Ainakin ne on arvioitava ennen kuin ne kaupparekisterissä hyväksytään.
Lentokenttien läheisyydestä, laivaväyliltä, radiomastojen
läheisyyksistä jne. on kuitenkin ostettu huomattavia
määriä maa-aloja, joilla ei käytännössä luulisi
olevan sijoittajille mitään merkitystä.
Totta kai tällaisissa ostoissa aina mielikuvitus lähtee
laukkaamaan, ja valtion tehtävä on laittaa mielikuvitukset
kuriin käytännön toimenpiteillä.
Lisäksi Suomen tulisi vaatia vastavuoroisuutta Venäjän
kanssa. Tässä ei ole onnistuttu, mutta suomalaisen
tulisi saada vastavuoroisesti myös ostaa Venäjältä maata,
kun kerran venäläiset saavat ostaa sitä myös
Suomesta. Tällä hetkellähän Venäjän
presidentti Medvedevin päätös tammikuussa
2011 koskee 380:tä aluetta, joilta ulkomaalaiset eivät
saa ostaa kiinteistöjä. Näin ollen Petsamo,
Viipurin lääni ja puolet Karjalasta ovat suomalaisten
kiinteistönostajien tavoittamattomissa. Vastavuoroisuus
Venäjän kanssa ei toimi tältä osin,
ja hallituksen tulisi tehdä asialle jotakin.
Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä lopuksi muistuttaa
sellaisista asioista kuin vaalilupauksista. Me edustajat olemme
kaikki tulleet valituksi jonkun äänellä,
ja me olemme tehneet sitä ennen jonkunnäköisiä lupauksia
meidän äänestäjillemme. Kädessäni
on tämmöinen paperi, missä on Helsingin
Sanomien vaalikoneessa olevat kysymykset. 180 kyselyyn vastanneista
kansanedustajista mainitsee jotain tästä maakauppa-asiasta.
Täällä sanotaan näin, että "Suomessa
pitäisi rajoittaa venäläisten oikeutta
ostaa kiinteistöjä ja maata", ja tästä asiasta
oli samaa mieltä 110 kansanedustajaa, joten jossain on
jotain tapahtunut, kun kukaan ei enää halua pitää vaalilupauksia.
Suna Kymäläinen /sd:
Arvoisa puhemies! Käymme tänään
täällä keskustelua erittäin
tärkeästä asiasta. Tästä asiasta
keskustelu on aina yhtä haastavaa, koska tämä sivuaa
niin monenlaisia erilaisia ilmiöitä ja asioita.
Toisaalta puhutaan rantakiinteistöistä ja mökeistä,
toisaalta kunnallistekniikan alueella olevista omakotitaloista,
jotka muuttuvat nyt ulkomaalaisten loma-asunnoiksi. Toisaalta puhutaan
isoista maa-alueista, strategisesti tärkeistä kohteista,
rahanpesusta tai viittauksista, että näitten kauppojen myötä syntyy
yhteyksiä eurooppalaisiin pankkeihin. Tämä asia
on niin monimuotoinen, että se herkästi lähtee
hersymään sitten moneen eri suuntaan.
Itse olen asiaan useamman vuoden ajan jo perehtynyt ja täällä jo
noissa mainituissa tv-ohjelmissa olen ollut mukana tekemässä taustatoimitusta.
Asia on hyvin mielenkiintoinen ja vaatii suurta perehtymistä silloin,
kun sitä käydään pohtimaan,
ja se ei todellakaan ole huitaistavissa ohi vaan siltä osin,
että ajatellaan, että kyse on vaikka ulkomaalaisuusvastaisuudesta.
On tärkeätä, että asia julkisesti
keskustellaan ja viedään viestiä kansalaisille
ja ollaan tässä talossa tekemässä niitä päätöksiä,
joilla voidaan paremmin vastata oman isänmaan edun huolehtimi- sesta.
Arkipäivää kunnissa, varsinkin Suomen
itärajan tuntumassa, on, että kiinteistöt
siirtyvät ulkomaalaisomistukseen. Itse tulen pienestä kunnasta — Ruokolahdelta,
sekin on täällä mainittu — ja
olen huolissani siitä kehityksestä, jota omassa kunnassani
ja omassa ympäristössäni tapahtuu.
Mahdolliset omistussuhteiden vaihdokset eivät todennäköisestikään
tule koskettamaan oman maamme kansalaisia. Osa niistä kiinteistöistä tai maa-alueista,
jotka ovat jo siirtyneet EU:n ulkopuoliseen omistukseen, on nyt
jo vaihtanut omistussuhteita, ja se markkinointi tapahtuu silloin siellä omistajan
kotimaan puolella, elikkä ne pysyvät ja säilyvät
ulkomaalaisessa omistuksessa, ja nimenomaan tässä korostan,
EU:n ulkopuolella olevassa omistuksessa.
Vuonna 2007 toimittaessani kansalaisadressin eduskuntaan sain
silloin vastauksen oikeusministeriltä, että noitten
EU:n ulkopuolelta tulevien maakauppojen määrä katsottiin
niin pieneksi ja marginaaliseksi verrattaessa koko Suomen mittakaavaan,
että ilmiö ei vaatinut toimenpiteitä.
Nyt kuitenkin vuoden 2007 ja vuoden 2011 välillä on
yli 2 600 Maanmittauslaitoksen rekistereissä näkyvää kauppaa,
jotka keskittyvät edelleen voimakkaasti eritoten Kaakkois-Suomeen, kuten
jo nämä aiemmat kaupat. Mittaluokka alkaa olla
sellainen, että toimenpiteitä todellakin edellytetään
ja vaaditaan. Jos ajatellaan, miten se alueellisesti muuttaa sitä aluetta,
niin se on ihan eri asia, kun puhutaan sitten koko Suomen mittakaavassa
asiasta.
Hintatasosta täällä on puhuttu. Varakkailla naapurivaltion
kansalaisilla esimerkiksi on mahdollisuus maksaa korkeampaa hintaa
noista omistusasunnoista, ja tämä on johtanut
sellaiseen kierteeseen, että esimerkiksi lapsiperheellisillä ei
ole varaa ostaa tietyistä kunnista omakotitaloja, mikä johtaa
siihen, että kunnallistekniikan alueella olevat omakotitalot
yhä enemmän ja enemmän siirtyvät
loma-asuntokäyttöön, mikä sitten
on taas kuntataloudellisesti haaste siltä osin, että tämä tekniikka,
joka kunnallistekniikalle rakennetaan, lasketaan ylläpidettäväksi
ja jo perustamiskustannuksissa huomioidaan se, että siinä asuvat
vakituiset asukkaat, jotka tuovat kuntaan kuntaveroja. Nyt vaikka
niistä asunnoista siellä kunnallistekniikan alueella
nämä ulkomaalaiset omistajat toki maksavat loma-asunnon mukaista
kiinteistöveroa, sitä ei ole kuitenkaan katsottu
niin kattavaksi, että sillä tuo kaikki kustannuspaine
pystyttäisiin huomioimaan.
Minä olen huolissani siitä, onko meillä tulevaisuudessa
tilanne, jossa suuri osa kiinteistöistä ja rannoista
on ulkomaalaisomistuksessa. Minkälainen tilanne on tulevaisuudessa,
asuvatko suomalaiset siinä vaiheessa yhä enemmän
vaan vuokralla ja omistussuhteet ovat sitten muualla?
Kuten tuossa alussa sanoin, on tarpeen korostaa, että kyse
ei ole ulkomaalaisvastaisuudesta. Olen omaa aluettani nostanut esille,
ja meidän alueemme on vahvasti hyötynyt. Se on
hyvin vaikuttava näky, miten esimerkiksi Imatran tai Lappeenrannan
kaupunkikeskustat ovat venäläisten kiinnostuksen
myötä kehittyneet. Tämä turismi ja
kanssakäyminen rajan molemmin puolin on erittäin
toivottavaa ja erittäin hyvä asia. On kuitenkin
eri asia silloin, kun puhutaan maitten tai kiinteistöjen
omistuksesta, kuka ne omistaa. Ei ole tarkoitus, että kanssakäymistä pyritään
rajoittamaan silloin, kun pyritään rajoittamaan
omien maitten omistusta.
Tilanne täytyy nähdä selkeästi
oikein siltä osin, että ulkomaalaiset, EU:n ulkopuoliset,
ovat tähän tilanteeseen syyttömiä.
Vika on meidän omassa lainsäädännössämme,
ja siihen meidän tulee puuttua. Kuten täällä on
monta kertaa mainittu, tilanne muuttui, kun EU:n siirtymäkauden jälkeen
edellytettiin, että EU:n jäsenmaiden kansalaisilla
on yhtäläiset omistusoikeuden mahdollisuudet.
Siinä kohtaa tapahtui se virhe, että vapautettiin
kokonaan tämä laki kiinteistönvalvonnasta.
Silloin se olisi voitu jättää koskettamaan EU:n
ulkopuolisia tahoja, ja toivon, että tämä epäkohta
korjataan tulevassa.
Mika Niikko tässä mainitsi Helsingin Sanomien
vaalikoneista. Minulla oli kaksi koululaista täällä harjoittelemassa.
He kävivät näitä vastauksia
läpi, ja heitä oli yli 130 edustajaa, jotka tässä talossa
tällä hetkellä työskentelevät,
jotka puolsivat näitten rajoituksien käyttöön
ottamista, niin että sinällään
ei puhuta marginaalisesta ilmiöstä meistä edustajistakaan,
jotka tätä asiaa puoltavat.
Vastavuoroisuus on tärkeää, sitä kohti
täytyy kulkea, mutta täytyy muistaa, että sekään
ei yksistään riitä, vaan tarvitaan samat
pelisäännöt rajojen tai EU:n ulkopuolisten
osalta ja suomalaisten osalta monessa muussakin omistukseen liittyvässä osiossa.
Tämä Markku Rossin aloite, kuten Reijo Tossavaisenkin
tekemä vastaava aloite, on erittäin kannatettava,
ja toivon, että tämä etenee ja että näihin
epäkohtiin, jotka ovat syntyneet, saadaan muutoksia ja
korjataan tehty virhe ja puututaan tulevaan tilanteeseen.
Ari Torniainen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rossin lakialoite on hyvin
perusteltu ja kannatettava. Maanmittauslaitoksen mukaan viime vuonna
esimerkiksi venäläiset ostivat Suomesta 480 kiinteistöä,
joista lähes puolet oli Etelä-Karjalasta. Kiinteistökaupat
alkoivat kasvaa vuonna 2005, ja kauppojen huippuvuonna vuonna 2008
Suomesta esimerkiksi venäläiset ostivat noin 800
kiinteistöä. Viime vuosien taantuman jälkeen
kaupat ovat taas lisääntymässä.
Tämä lakialoite on siis nyt ajankohtainen.
Suomalainen talo, kiinteistö Suomessa ja maapohja Suomessa
on turvallinen sijoitus. Suuri osa noiden edellä mainittujen
kiinteistökauppojen kiinteistöistä on
lomakäyttöön tarkoitettuja kiinteistöjä ja
siten myös osan vuodesta tyhjillään. Ulkomaalaisten
tahojen lisääntynyt kiinteistöomistus
keskusteluttaa erityisesti Kaakkois- ja Itä-Suomessa. Nuo
luvutkin sen jo kertovat, että siellä niitä kauppoja
on eniten tehty. Minimissään keskusteluissa esille
nousee niin sanottu vastavuoroisuusperiaate, jota tuossa lakialoitteessa
on hyvin tuotu esille, mutta erittäin usein myös
muut aloitteen mukaiset keinot. Tässä asiassa
on siis kyllä kehittämistä. Vaikka kauppojen
kokonaismäärä sekä kohteena
olevien kiinteistöjen ja maa-alueiden koko ovat maamme pinta-alaan
verrattuna melko vähäisiä, niin silti Eta-maiden
ulkopuolelta tulevien henkilöiden tai yhtiöiden
kiinteistö- ja maakaupat Suomessa lisääntyvät
siis jatkuvasti.
Pääosin omistussuhteet ovat kunnossa ja ongelmattomia.
Kuitenkin useissa tapauksissa on jälkeenpäin ollut
vaikea selvittää esimerkiksi jonkin venäläisomistuksessa
olevan kohteen todellista omistajatahoa, mikä taas on aiheuttanut jonkinlaisia
hankaluuksia kohteen naapureille tai yhteiskunnalle, esimerkiksi
siinä tapauksessa, kun naapurit ovat lähteneet
hakemaan rakennuslupaa jollekin laajennukselle tai uudelle kohteelle
siinä. Ulkomaalaisten tekemät kiinteistöhankinnat
ovat selkeän merkittävästi myös
nostaneet kiinteistöjen ja loma-asuntotonttien hintatasoa
jopa siten, että suomalaiset eivät useinkaan pysty
kilpailemaan samoista kohteista.
Arvoisa puhemies! On ollut erittäin mukava kuulla,
että laajasti yli puoluerajojen ollaan lakialoitteen
eteenpäinviemisen ja selvittämisen kannalla. On
hyvä, että täällä useat
edustajat ovat olleet samaa mieltä ulkomaalaisten omistajien kiinteistörekisterien
kehittämisestä. Tässäkin asiassa
meidän tulisi puolueesta riippumatta ajatella myös
tulevia sukupolvia. On tärkeää, että turvaamme
kansallisomaisuutemme ja kansallisten arvojen säilymisen
oman kansallisen päätöksenteon piirissä säilyttäen
silti maineemme ulkomaalaisystävällisenä valtiona.
Lakialoitteen mukaisesti asiaa kyllä kannattaa selvittää tästä eteenpäin.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa puhemies! Nyt on Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen
täällä pohjoisessa Euroopassa palattu
tilanteeseen, joka vallitsi ennen vuotta 1917, ennen kuin siellä idässä alkoi
tämä kommunismiksi kutsuttu epäonnistunut
yhteiskuntakokeilu. Silloin aikoinaan, niin kuin nytkin, kanssakäymistä rajan
yli tapahtui ja kauppa kävi ja omistuksia oli, silloin
aikoinaan taisi olla puolin ja toisin. Nyt harmillisesti tämä kiinteistöjen
ja maapalojen omistaminen ei ole vastavuoroista tänä päivänä.
Taisi olla viime tammikuussa, kun Venäjä viimeksi
täsmensi tätä rajavyöhykettään
siten, että Karjalassa, kuten täällä nyt
on mainittu, vyöhykkeen leveys on satoja kilometrejä Käkisalmen
aluetta lukuun ottamatta, ja se tarkoittaa sitä, että suomalainen
tai muukaan EU-kansalainen ei voi sieltä kiinteistöä omistaa.
Meillä sen sijaan voi. Voi todeta, että me suomalaiset
emme ainakaan venäläisiä pelkää,
mutta täytyy kysyä, pelkäävätkö venäläiset
meitä.
Tämä kiinteistöomistus ei ole mikään
joko—tai-asia. Siinä on hyviä puolia,
siinä on lieveilmiöitä. Meidän
pitää hoitaa oman lainsäädäntömme
asiat täällä siten, että hyvät
puolet maksimoidaan ja lieveilmiöt karsitaan pois. Yksi
seikka on se, että kiinteistön omistamisen pitää tapahtua suomalaisen
yhteiskunnan pelisäännöillä kestävää kehitystä ja
suomalaisia arvoja kunnioittaen. Missään nimessä meille
ei tänne Suomeen Saimaan rannoille tai minnekään
muualle saa syntyä sellaisia Espanjan aurinkorannikon kaltaisia kerrostalohökkelirivistöjä,
jotka ovat varsin karmean näköisiä. Siinä mielessä omistusta
on rajoitettava ja kontrolloitava, ettei tällaisia ylilyöntejä sun
muuta tapahdu.
Tulikin jo mainittua täällä, että kannattaa
aina muistaa, että suomalainen viranomaisvalta kyllä ulottuu
näihin ulkomaalaisomisteisiin kiinteistöihin,
ja jos tarvetta tai epäilystä on, niin en usko,
että ne aiheuttavat mitään turvallisuusriskiä, vaan
kyllä viranomaiset tekevät oman työnsä ja vastaavat
siitä, että asiat ovat turvallisesti ja hyvin.
Yksi seikka, mihin on kiinnitettävä huomiota nyt
tätä asiaa eteenpäin viedessä,
on tämä ero siinä, onko kyse liiketoiminnasta
vai yksityisten ihmisten omistamista kiinteistöistä.
Omien kokemusteni perusteella pääsääntöisesti
nämä yksityiset ihmiset, jotka kiinteistöjä ja
maapaloja ovat hankkineet, ovat ihan vilpitöntä porukkaa, ei
mitään ongelmia ole, mutta sitten joitakin yrityksiä ja
yritysten omistamia tapauksia on ollut, niin kuin olemme saaneet
lehdistä lukea, joissa tosiaan ovat omistajat kadonneet
kuin tuhka tuuleen eikä heistä vuosikausiin ole
kuultu mitään ja kiinteistöt rapistuvat
ja siltä osin yhteisö ei kehity. Se on tietysti
vältettävä tilanne.
Monia kommentteja on ollut rahanpesusta sun muusta. Sekin on
varmasti sellainen asia, mihin meidän on syytä kiinnittää huomiota,
ettei sellaista tapahdu.
Joissain kunnissa myydään tontteja varsin edullisesti
myös ulkomaalaisille ja EU:n ulkopuolelta tuleville. Minun
mielestäni tämä on täysin eri
tapaus kuin se, että yksityinen henkilö myy esimerkiksi
oman rantatonttinsa tai pienen maapalan tai minkä tahansa
venäläiselle tai muulle ulkomaalaiselle. Kuntien
ei tulisi myydä EU:n ulkopuolelta tuleville halvalla, ainakaan alle
markkinahinnan, näitä kunnan omistuksessa olevia
tontteja, joita monesti myydään hyvinkin edullisesti
oman kunnan asukkaille.
Tämmöisiä evästyksiä tältä osalta.
Kannattaa myös muistaa se, että tällä hetkellä tuossa
Luoteis-Venäjällä on vähintään
100 000 ihmistä, jotka haluavat heti ostaa Suomesta
kesämökin, kun heillä on siihen varaa.
Jonain päivänä heillä on siihen
varaa.
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tossavainen todellakin teki
lähestulkoon samasta asiasta toimenpidealoitteen jokin
aika sitten. Aloitteen allekirjoitti noin 40 edustajaa. Edustaja
Tossavaisen toimenpidealoitteen sisältö on
samankaltainen tämän nyt puheena olevan edustaja
Rossin tekemän lakialoitteen kanssa.
Edustaja Tossavainen ja koko perussuomalainen eduskuntaryhmä kantaa
huolta siitä, että Suomen maaperältä,
suomalaisten omistuksesta siirtyy jatkuvasti sekä puolustuksen
kannalta strategisesti tärkeitä että huoltovarmuuden
kannalta merkittäviä maa- ja järvialueita
Eta-maiden ulkopuolisten maiden kansalaisten omistukseen. Meillä on
jo useita esimerkkejä siitä, miten kiinteistöjä on
ostettu sotilaskohteiden läheisyydestä ja ympäriltä sekä huoltovarmuuden
kannalta puhdasvetisten järvien rannoilta. Esimerkkeinä mainittakoon
vaikkapa, että Kuoreveden koelentueen kentän vieressä on
venäläisten omistuksessa talo, joka ei ole edes
asuttavassa kunnossa, eikä suomalaisilla viranomaisilla
ole sinne mitään asiaa. Eli kiinteistöt
siirtyvät pois meidän suomalaisten kontrollista.
Jostain syystä nämä sotilaskohteiden
läheisyydessä olevat maa- ja vesialueet kiinnostavat
ulkomaisia sijoittajia.
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ei ole itsekästä kantaa
huolta siitä, että oman maan puolustamisen kannalta
tärkeiden kohteiden ympäristö pysyy myös
tulevaisuudessa suomalaisten omistuksessa ja kontrollissa. On kuitenkin
muistettava se, että kaikki kiinteistökaupat eivät
ole tarkoitushakuisia. Se on tullut monessa puheenvuorossa esille.
Jo tuolloin edustaja Tossavaisen toimenpidealoitteen allekirjoittaneena
on helppo yhtyä myös tähän edustaja
Rossin lakialoitteeseen.
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Viime perjantaina, kun asia oli täällä eduskunnassa
ainoana asiana käsittelyssä, totesin, että en
valitettavasti tiistaina pääse keskusteluun, koska
olen sivistys- ja tiedejaoston matkalla Jyväskylässä.
Katsoin kuitenkin sittemmin muutaman muunkin asian vuoksi aiheelliseksi
olla tänään tässä keskustelussa
paikalla, ja jouduin tuon Jyväskylän mielenkiintoisen
ohjelman sitten uhraamaan.
Arvoisa herra puhemies, täytyy sanoa, että keskustelu
on ollut hyvää ja arvostettavaa. Eri eduskuntaryhmistä on
tullut selkeä viesti siitä, että tämän
lakialoitteen ja tavallaan myös, voi sanoa, edustaja Tossavaisen
toimenpidealoitteen mukainen selvitystyö täytyy
eduskunnassa saada käyntiin. Lakivaliokunnalla on kaikki
edellytykset laittaa valiokuntana tuo asia selvitykseen. Tässä suhteessa
haluan olla luottavaisempi kuin viime kaudella — jolloin
itse hallituspuolueen jäsenenä tein tuon aloitteen — että nyt
se viedään eteenpäin. Jossakin on arvioitu
myös sitä, kuinka paljon oppositio—hallitus-rintama
tässä vaikuttaa. Herra puhemies, tämä on
kansallinen kysymys, tämä on valtiollinen kysymys,
ja tässä mielessä toivon kyllä,
että eduskunnassa tämä hallitus—oppositio-kysymys
ei ole se, joka nyt sitten mielipiteitä vie johonkin suuntaan.
Lopuksi haluan vielä todeta, että käsittääkseni Suomella
on voimassa oleva nootti Venäjän suuntaan tästä asiasta,
mutta Venäjä ei ole vastannut siihen. Tämä lakialoite
koskettaa tietysti hyvin monia muitakin maita, mutta valtiojohto on
kuitenkin asiassa toiminut ja reagoinut, mutta selkeitä vastauksia
ei ole tullut. Nootilla toki ei ole sitä merkitystä kuin
me pääsääntöisesti
muistamme olleen niin sanottuina, liekö olleet vanhoja
hyviä aikoja vai mitä aikoja, mutta kuitenkin tuolloin
nooteilla oli suuri merkitys ja kansakunta hengitystään
suorastaan pidätteli. Minä toivon, että tämä on
rauhanomainen toimenpide, jolla nimenomaan Venäjän
ja Suomen välillä sitten saadaan tähän
asiaan yhteisymmärrys.
Keskustelu päättyi.