Täysistunnon pöytäkirja 10/2014 vp

PTK 10/2014 vp

10. TIISTAINA 18. HELMIKUUTA 2014 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys eduskunnalle Helsingissä toimivan Palestiinan edustuston asemasta Palestiinan kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

 

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Esitys Palestiinan edustuston aseman korottamisesta on linjassa Suomen päätöksen kanssa äänestää Palestiinan jäsenyyden puolesta Unescossa marraskuussa 2011 ja tarkkailijajäsenyyden puolesta YK:ssa marraskuussa 2012. Kaikki nämä päätökset vahvistavat osaltaan Suomen sitoutumista palestiinalaisten poliittisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ja Israel—Palestiina-konfliktin ratkaisemiseen oikeudenmukaisella tavalla.

Näiden hyvän tahdon eleiden rinnalle tarvitaan kuitenkin konkreettisia toimia. Tosiasia on, että tällä hetkellä ei itsenäistä Palestiinaa ole olemassa — on vain itsenäinen Israelin valtio ja sen miehittämät palestiinalaisalueet. Viime vuosina Israel on vain kiihdyttänyt siirtokuntien laajentamista ja palestiinalaisten kotien tuhoamista miehitetyillä alueilla. Rauhanneuvotteluilla tai YK:n tuomitsevilla lausunnoilla ei ole ollut vaikutusta. Gazan saarto, jonka muun muassa Punainen Risti on todennut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaiseksi, on tiukentunut entisestään. YK:n parin vuoden takaisen raportin mukaan Gazasta, jossa asuu 1,7 miljoonaa ihmistä, tulee elinkelvoton vuoteen 2020 mennessä.

Arvoisa puhemies! Israel—Palestiina-konflikti ei vaikuta vain palestiinalaisten ja israelilaisten elämään, vaan sillä on suuri merkitys koko Lähi-idälle sekä Lähi-idän ja länsimaiden suhteille. EU onkin nimennyt sen ratkaisemisen ensiarvoiseksi strategiseksi tavoitteeksi. Valitettavasti huomattavasta rahallisesta panostuksesta huolimatta ei rauha ole nyt yhtään lähempänä kuin sukupolvi sitten. Ongelmaa valaisee 19 ex-vaikuttajan viime vuoden huhtikuussa julkaisema avoin kirje. Allekirjoittajien joukossa ovat muun muassa Alankomaiden, Irlannin, Italian ja Ranskan entiset pääministerit sekä EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan entinen korkea edustaja Javier Solana. Kirjeessä todetaan, että Oslon rauhanprosessilla ei ole enää mitään annettavaa ja että EU:n politiikka itse asiassa tukee Israelin miehitystä. EU:n tulisikin siirtyä sanoista tekoihin ja tehdä selväksi Israelille, että EU ei hyväksy laittomia siirtokuntia.

Huhtikuun jälkeen EU:n Israel—Palestiina-politiikassa onkin tapahtunut suunnanmuutos, osittain kansalaisyhteiskunnan paineen seurauksena. Uusi ohjeistus kieltää EU:n instituutioita rahoittamasta Israelin laittomissa siirtokunnissa tapahtuvaa toimintaa ja suosittaa samaa käytäntöä myös jäsenmaille. Lisäksi EU harkitsee siirtokunnista tulevien tuotteiden asianmukaista merkitsemistä; tällä hetkellä osa siirtokuntatuotteista merkitään virheellisesti Israelin alueelta tuleviksi.

Suomen ulkopolitiikka on noudattanut Israelin—Palestiinan-kysymyksessä kiitettävästi EU:n linjauksia. Jäsenmaana voisimme kuitenkin myös oma-aloitteisesti jouduttaa kehitystä. Esimerkiksi Iso-Britannia julkisti joulukuussa varoituksen yrityksille liikesuhteista Israelin laittomien siirtokuntien kanssa, ja Saksa ilmoitti tammikuussa soveltavansa EU:n siirtokuntaohjeita kansallisesti. Siirtokuntatuotteiden merkitseminen kansallisesti Alankomaiden, Ison-Britannian ja Tanskan esimerkkiä noudattaen olisi sekin hyvä askel. Tosin voidaan kysyä, miksi Suomeen ylipäänsä pitäisi saada tuoda tuotteita, joita on valmistettu siirtokunnissa, jotka ovat Suomen virallisen kannan mukaan laittomia.

Arvoisa puhemies! Merkittävin asia, jonka Suomi voisi yksin tehdä, on vilkkaan asekaupan lopettaminen. Pelkästään tänä vuonna Suomi on ilmoittanut jo 50 miljoonan euron arvosta asehankintoja Israelista yhtiöiltä, jotka omankin ilmoituksensa mukaan ovat testanneet aseitaan miehitettyjen alueiden palestiinalaisiin, mukaan lukien siviileihin. On moraalisesti ja taloudellisesti kestämätöntä yrittää edistää rauhaan tähtäävää prosessia ja samaan aikaan tukea toisen osapuolen aseteollisuutta.

Israelilaisten aseiden hankkiminen on myös kyseenalaista Puolustusvoimien toimintakyvyn kannalta. Jos nimittäin Israel laitetaan jälleen asekauppakieltoon, jollainen oli Euroopassa voimassa vuoteen 1994 asti, voi laitteiden huoltaminen osoittautua vaikeaksi. Jos Suomi ilmoittaisi keskeyttävänsä asekaupat Israelin kanssa, kunnes se lopettaa miehityksen ja siirtokuntapolitiikan, tämä olisi Euroopassa ja maailmanlaajuisesti huomattava ennakkotapaus.

Jörn Donner /r:

Arvoisa puhemies! Tämä asiahan on sinänsä aika pieni ja vähäpätöinen, joten pitemmittä puheitta pysyn aika lyhyessä puhemuodossa. Siinähän esittelytekstissä lukee, että sopimuksen tekeminen ei merkitse Palestiinan valtion tunnustamista, ja kukapa sen nyt sitten tunnustaisi.

Nythän on niin, että kysymys palestiinalaisvaltiosta on ollut ajankohtainen oikeastaan vuodesta 1967, jolloin Israel valloitti Gazan, niin kutsutun Länsirannan ja Itä-Jerusalemin. Se on ollut ilmassa, mutta mitään ei oikeastaan ole tapahtunut. Usein on keskusteltu siitä, millä tavalla sopimus tästä valtiosta voisi syntyä, ja tietysti Euroopassa on useita, kuten tässä äsken puheenvuorossa mainittiin, jotka odottavat jonkunlaista ratkaisua. No, henkilökohtaisesti en usko siihen ennen kuin Israelin kanta tähän kysymykseen on muuttumassa tai muuttunut. Nimittäin pitkään ei voida jatkaa sitä miehitystä ja sortoa, joka tällä hetkellä on ajankohtainen Länsirannalla ja sekä Gazassa että Itä-Jerusalemissa.

Toivoisin näin, että molemmat osapuolet vähitellen, palestiinalaiset ja israelilaiset, pääsisivät, mahdollisesti Yhdysvaltain välityksellä, jonkunlaiseen edistykseen. Mutta koska olen seurannut tätä kehitystä yli 30 vuoden ajan, olen vähitellen tullut pessimistiksi, paitsi mitä tulee ihmisoikeuksiin ja siihen todellisuuteen, jonka kohtaa Jerusalemin alueella ja Israelin ja Palestiinan rajalla. Toivotaan, että voidaan saada aikaan inhimillinen ratkaisu, joka myöskin vaikuttaisi ympäröivään Lähi-itään, koska se on kytköksissä myöskin Libanonin tilanteeseen, Syyriaan, Jordaniaan ja Egyptiin ja muihin Lähi-idän maihin. Parasta toivoen tämä pieni edistys Suomessa jollakin millimetrillä edes auttaa asiaa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hämmästyin tässä alussa puhetta kuunnellessa, kun edustaja Kontula mainitsi tämän ostoboikotin esimerkiksi appelsiinien osalta, elikkä jos Israelista tuotaisiin appelsiineja, niin kannatit sitä ostoboikotin laajentamista tai ylipäätänsä käyttöönottoa enemmänkin. Sitähän jossain määrin Suomessa yritetään toteuttaa. Mutta eihän tämänkaltainen politiikka johda mihinkään hyvään lopputulokseen: että me rupeamme tällä tavalla yhtä kansanryhmää boikotoimaan tai vainoamaan sen tähden, että he neuvotteluteitse eivät ole päässeet Lähi-idässä sopimukseen Palestiinan valtion kohtalosta. Meidän tulisi tässä salissa ymmärtää se, että rakentamalla muureja me emme saa rauhaa aikaiseksi. Meidän tulisi purkaa nimenomaan niitä muureja, ja tästä varmasti keskustellaan tänä iltana vielä lisää.

Mutta, arvoisa puhemies, se, mitä haluan tähän hallituksen esitykseen sanoa, on, että Suomen rakentava rooli toteutuu Lähi-idän rauhankehityksessä tukemalla neuvotteluratkaisua osapuolten välillä. On jossain määrin erikoinen ajatus, miten yhtä osapuolta rohkaisee jatkamaan neuvotteluita se, että heille etukäteen ulkopuolisten taholta myönnetään sellaista, mikä heidän tulisi saavuttaa juuri neuvotteluteitse — tässä tapauksessa valtiolle kuuluvia tunnusmerkkejä ja valtiollisen protokollan lisäämistä, jotka kuuluvat valtiolle. Valtiolliset tunnusmerkit ja protokolla kuuluvat valtioille. Palestiina ei ole vielä valtio. Nämä muotoilut ehdotuksessa irrottavat valtiokehityksen rauhanneuvotteluista, vaikka ne tähän saakka ovat kuuluneet yhteen. Elikkä tämän johdosta en voi kannattaa tätä esitystä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tuosta, mistä edustaja Niikko lopetti, on hyvä jatkaa.

Minun mielestäni on erittäin hyvä asia, että Suomi yhdessä muiden Pohjoismaitten kanssa vahvistaa edustustoaseman ihan vastaavaksi kuin mikä on asema suurlähetystöillä, ja hyvä, että se on ihan auki kirjoitettu tähän hallituksen esitykseen. Se tukee Palestiinan valtion rakentamispyrkimyksiä. Minun mielestäni Suomen pitäisi ottaa aktiivinen rooli siinä, että myöskin Suomi tunnustaa Palestiinan valtion. Sen on tehnyt jo pitkästi toistasataa valtiota, ja sitten kun ajattelee, mitkä valtiot eivät ole tunnustaneet — Suomi, Yhdysvallat, Israel. Ja Suomellahan on aika tuoreet asekauppasopimukset Yhdysvaltain ja Israelin kanssa ja myöskin tämän hallituksen ajalta sopimukset, joilla se asekauppa voidaan salata myöskin Israelissa niin, että kun Israelissa laitetaan salainen-leima asiakirjaan, niin se pätee myöskin Suomessa. Ja minun mielestäni sentyyppiset sopimukset ja harjoitettu asekauppa eivät ainakaan paranna tilannetta tuolla alueella, päinvastoin voivat johtaa entisestään sen kärjistymiseen, jos se vielä siitä voi kärjistyä.

Eli tärkeä askel oikeaan suuntaan, mutta pitäisi olla se lopullinen maalikin mukana, joten kyllä minä näen, että Palestiinan valtio pitää tunnustaa ja totta kai alueelle pitää saada rauha.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin mielenkiinnolla tätä alkanutta keskustelua, joka tietysti lainehtii nyt pikkasen ulkopuolella ihan sen virallisen tekstin, jonka tässä maan hallitus meille esittää käsittelyyn ja hyväksyttäväksi.

Tässä jossakin puheenvuorossa taidettiin luetella aika monta maata tämän asian ja ongelman ympärillä, ja täytyy kuitenkin todeta, että aika monessa niissä maissa oleviin valitettaviin tilanteisiin Israelilla ei ole kyllä minkäänlaista syyllisyyttä. Ja täytyy myöskin muistaa, että ihan muut tekijät ja maat hallitsivat näitä alueita, joista nyt puhutaan, Palestiinan alueita, vuoteen 67 asti. Silloin ei ollut kovin suurta kiirettä muuttaa ja parantaa tämän väestönosan asioita.

Arvoisa puhemies! Tässä taustalla on tietysti, koska tätä suurta kuvaakin joudutaan katsomaan, kuitenkin se tosiasia, että tällä alueella, Lähi-idässä laajasti ymmärrettynä, on edelleenkin hyvin monia, useita maita, jotka eivät hyväksy YK:n tekemiä päätöksiä Israelin valtion olemassaolosta, Israelia juutalaisvaltiona ja kaikkea sitä, mitä tähän liittyy. Se on aika valitettava tilanne. Myöskin keskustelussa näkyy senkaltainen, näkyy tietysti hyvin monia ajatuksenpäitä, mutta näkyy myöskin sellaista ajattelua, että oltaisiin muodostamassa Palestiinan valtiota, joka on sitten lähinnä muille kuin juutalaisille. Samalla vaaditaan monikansallista, aidosti monia eri näkemyksiä sisältävää Israelin valtiota. Tässä jää se tuntu, että tässä ei pariteetti elikkä asioiden keskinäinen tasapaino ole oikein mukana.

On tietysti valitettavaa, että monet palestiinalaiset ovat jääneet ikään kuin tilanteen panttivangeiksi, ja hyvin valitettavaa on myöskin se tuntuma — en voi mitään sille tuntumalle, joka tätä asiaa 40 vuotta seurattuani minulle on jäänyt — että neuvotellaan, pitää neuvotella ja tulee neuvotella mutta jos neuvotteluissa ei ole tulosta, niin lähtökohtaisesti Israel on siihen sitten syyllinen. Tätä asennevammaa, joka minusta maailmalla on nähtävänä, en pidä hyvänä asiana.

On myöskin tosiasia, että Euroopan unionissa on näissä viime aikojen äänestyksissä tämän asian ympärillä ollut erilaisia linjauksia. EU:han ei ole näissä pystynyt yksimieliseen päätöksentekoon. On ollut maita, jotka ovat myöskin pidättäytyneet. Kristillisdemokraattien mielestä Suomen linjaksi olisi myöskin se käynyt näissä eräissä äänestyksissä. Nythän on olemassa se tilanne, että vielä ei olla sillä lailla neuvottelupöydässä asian ympärillä, että voitaisiin todella osoittaa, että näistä asenteista on luovuttu ja ollaan avoimella mielellä todella neuvottelemassa rauhan ratkaisusta. Liian kovia lausuntoja kuulemme edelleenkin.

Tässä hallituksen esityksessä on hyvää sen tosiasian toteaminen, että Suomi ei tässä vaiheessa eikä näillä päätöksillä tunnusta Palestiinan valtiota. Sehän ei olisi millään tavalla johdonmukaistakaan tässä tilanteessa. Toisaalta tässä esityksessä on tiettyä kiiruhtamisen makua, kun ei vielä todellisesti, tosissaan olla neuvottelupöydässä. Kun taustalla on tämä suuri kuva, jossa monet maat suhtautuvat valitettavan kielteisesti Israelin valtion olemassaoloonkin, niin tässä tilanteessa tämän sopimuksen kanssa jo nyt kiirehtiminen tuntuu todella hieman hätäilyltä. Ehkä tämä pohdiskelu ja ratkaisu sopimuksen allekirjoittajien nimien kirjoittamistavasta juuri kertoo tästä asetelmasta.

Tässä edustaja Donner aivan oikein toivoi — nyt jo ilmeisesti salista poistunut — että tähän asiaan saataisiin ratkaisu. Rauhan ratkaisu on tietysti oikein ja hyvä, että niin kaikki toimimme ja kaikkialla toimitaan rauhan puolesta. Saattaa kuitenkin olla, että tässä vähän meitä ihmisiä suurempia vaikuttajia tai voimia tarvitaan ihan oikeasti, jotta me ihmiset myöskin tuolla alueella eläisimme keskenämme rauhassa.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Jatkokeskustelun aikana toivoisin, että asian terävin fokus olisi kuitenkin itse tässä asiassa, mitä nyt käsitellään.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla tämän päivän lehdessä on iso otsikko "Israel ei kuulu vain juutalaisille". Kulttuurisivun isossa jutussa esitellään uuden polven israelilainen kirjailija Nir Baram. Työväenpuoluetaustasta tulevan israelilaiskirjailijan mukaan Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti tulisi ratkaista siten, että Israel luopuisi juutalaisvaltioideologiastaan. Hän sanoo: "En voi hyväksyä ajatusta puhtaasta juutalaisvaltiosta. On väärin, että vain juutalaiset ovat oikeutettuja Israelin kansalaisuuteen. Israel kuuluu kaikille niille, jotka asuvat Israelissa — riippumatta heidän etnisestä tai uskonnollisesta taustastaan."

Nyt käsillä olevan Suomen hallituksen esityksen ajatustapa on toinen kuin tämä. Hallitus esittää Helsingissä olevan palestiinalaisedustuston aseman korottamista. Sopimuksella Suomi haluaa omalta osaltaan tukea palestiinalaisten pyrkimyksiä oman valtion synnyttämiseksi. Lisäksi sopimus antaa pontta neuvotteluille Israelin valtion kanssa kahden valtion ratkaisun saavuttamiseksi. Suomen näkemys on johdonmukaisesti ollut, että kestävä ratkaisu Lähi-idän vaikeaan konfliktiin olisi saatavissa kahden valtion mallin pohjalta. Päämäärään tulee pyrkiä keinoin, jotka toteuttavat kaksi olennaista asiaa: ensinnäkin sen, että päämäärää kohti koko ajan edetään, toiseksi sen, että menettelytavat vahvistavat luottamusta kaikkien osapuolten kesken.

Toimiva ja kestävä kahden valtion ratkaisu ei voi syntyä kansainvälisen painostuksen tuloksena siten, ettei eri osapuolten intressejä otettaisi kohtuudella huomioon. Niinpä: vaikka Suomi pitää kahden valtion mallia päämääränä, emme ole toistaiseksi tunnustaneet Palestiinan valtiota. Nyt esitetty Helsingissä olevan palestiinalaisedustuston aseman korottaminen ei merkitse Palestiinan valtion tunnustamista, mutta ei se myöskään merkitse sitä, että Suomi ilman muuta hyväksyisi sen siirtokuntarakentamistoiminnan, mitä Israel tekee palestiinalaisalueella, ja pitäisi sitä oikeana. Täytyy ymmärtää, mitä tunnustamme ja mitä emme hyväksy.

Arvoisa puhemies! Esitetyn sopimuksen myötä palestiinalaisedustustolle, sen henkilökunnalle ja perheenjäsenille myönnetään Wienin yleissopimuksen ja kansallisen lainsäädännön mukaiset erioikeudet ja vapaudet Suomessa. Nykytilaan verrattuna keskeisiä uusia oikeuksia olisivat vapautus välillisistä veroista, tulleista ja autoverosta, edustuston henkilöstön loukkaamattomuus ja lainkäyttövapautus. Sopimuksen voimaantultua palestiinalaisedustustoa aletaan kutsua Suomessa Palestiinan edustustoksi. Sopimus edistää näin Palestiinan valtioperspektiivin vahvistumista ja raivaa tietä kohti tuota kahden valtion ratkaisua Lähi-idän konfliktiin.

Palestiinalaiset ovat yli 20 vuoden ajan pyrkineet oman valtion synnyttämiseen neuvottelujen kautta. Taustalla on vuoden 1993 Oslon sopimus. Neuvotteluissa eteneminen on ollut hidasta ja palestiinalaisten näkökulmasta tietysti turhauttavaa. Kansainvälistä asemaansa palestiinalaiset ovat pyrkineet kohentamaan hakemalla jäsenyyksiä erilaisissa kansainvälisissä järjestöissä sekä tavoittelemalla vahvempaa statusta edustustoilleen eri maissa.

Suomi on suhtautunut toiveisiin ymmärtäväisesti. Suomi on tukenut Palestiinan tarkkailijavaltioasemaa YK:n piirissä. Aiemmin on palestiinalaisedustuston asemaa täällä Helsingissä parannettu kahdesti, vuosina 2010 ja 2011. Nyt on vuorossa seuraava askel. Matka kohti kahden valtion ratkaisua jatkuu, ja Suomi tukee tätä matkaa. Perillä ei vielä olla. Nyt tehtävän sopimuksen jälkeenkään Suomi ei ala Palestiinan kanssa asioidessaan käyttää nimeä Palestiinan valtio.

Päättäväisten neuvottelujen on jatkuttava, jotta inhimillinen, oikeudenmukainen ja kestävä ratkaisu konfliktiin syntyy, kahden valtion mallin mukainen kaikille osapuolille turvallinen ratkaisu.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kantola puhui niin hyvin, että ajatukset ovat nyt hänen puheenvuorossansa.

Minun mielestäni tämä esitys on askel oikeaan suuntaan. Se tukee palestiinalaisten valtion rakennuspyrkimyksiä. Tämä on olennaista, jotta alueelle saadaan rauha ja järjestys. Laittomissa siirtokunnissa tuotettujen tuotteiden aseman olisi oltava se seuraava askel. Me emme voi toisaalta tukea rauhanpyrkimyksiä ja toisaalta sallia laittomissa siirtokunnissa tuotettujen tuotteiden myyntiä. Rauhan aikaansaamisen tälle alueelle tulisi olla se kaikkein tärkein pyrkimys meillä kaikilla. Itse näen, että kahden valtion ratkaisu olisi rauhan kannalta se, mihin meidän tulisi pyrkiä. Sen takia olisi paikallaan pohtia, tulisiko Suomen tunnustaa Palestiinan valtio.

Minä haluan lopuksi lainata Anna Politkovskajaa, murhattua venäläistä toimittajaa, joka kirjoitti kriittisesti Tšetšenian sodasta. Kun häneltä kysyttiin, kuka siellä tekee enemmän pahaa toistansa kohtaan, hän sanoi: "Minä en aio ottaa puolia. Se ei ole olennaista, vaan olennaista on se, että sota loppuu."

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen mukaan "Palestiinan edustustolle ja sen lähetetylle henkilökunnalle ja perheenjäsenille myönnetään erioikeudet ja vapaudet, jotka vastaavat täysivaltaiselle suurlähetystölle myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia" ja niin edelleen.

Ensinnäkin olisi kysyttävä, miksi, koska näiden toimien pitäisi olla vain niin sanotuille itsenäisille valtioille. Täällä ei ole ministeri Tuomiojaa, mutta olisin kysynyt, onko Palestiina itsenäinen valtio. Eli siinä mielessä ihmettelen tätä esitystä.

YK:n yleiskokous päätti 2012 myöntää Palestiinalle tarkkailijavaltion aseman. Selkeä enemmistö, mukaan lukien Suomi, äänesti puolesta. Suomi antoi siihen kohta selityksen, ettei puolesta äänestäminen merkinnyt Palestiinan valtion tunnustamista. Vuodesta 95 lähtien Palestiina, tai PLO, on saanut sitten edustuston tukea 160 000—170 000 euroa. On kysyttävä, ovatko muut tämänlaatuiset, jotka eivät ole itsenäisiä valtioita, saaneet tätä samanlaista tukea.

Eli mielestäni erityiskohtelu Palestiinan edustustolle on kaksiteräinen miekka: sillä tavallaan annetaan etukäteen viesti, että Palestiinalla on oikeus itsenäistyä. (Välihuutoja vasemmalta) Mutta ihan tämmöinen periaatteellinen kysymys: onko Palestiina nyt erikoisasemassa, kun sille myönnettäisiin edellä mainitut erikoisoikeudet ja vapaudet? Ja kysyisin edelleen: kenelle muille niin sanotuille ei-itsenäisille valtioille Suomessa ollaan myönnetty erioikeudet ja vapaudet? Ymmärrän, että itsenäisen valtion tunnusmerkit ovat: siellä on asukkaat, on määritellyt rajat, sekä valtiolla tulee olla kyky pitää yllä suhteita toisten valtioiden kanssa sekä myös hallitus. Nythän palestiinalaisalue käsittää Gazan ja Länsirannikon.

Tiedän myös sen — täällä on moitittu Israelia — että on myös sellaisia henkilöstöjä ja kansoja, jotka haluavat, että Israel tuhoutuu. Mutta hyvin tämmöisenä arkisena ihmisenä sanon, että myös meidän on aina muistettava Raamatun sanat, että Israel on Jumalan silmäterä ja joka tähän koskee, myös saa sitten seuraukset tuntea.

Kun tämä lähetetään nyt ulkoasiainvaliokuntaan, niin kyllä toivoisin, että näistä asioista keskusteltaisiin hyvin perin pohjin ja otettaisiin selväksi, mikä on itsenäinen valtio, onko se nyt Palestiina, josta täällä puhutaan, että kaikki nämä edellä mainitut oikeudet sille myönnettäisiin.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Aikoinani nuorena kansanedustajana, ensimmäistä kertaa vasta 45-vuotiaana täällä ollessani jouduin Max Jakobsonin kanssa sanaharkkaan siitä, että pidin Jeesusta vähän, voisiko sanoa, omituisena lintuna ja narrihahmon esikuvana sille, että noustaan esivaltaa vastaan, mikä on hyvin tieteellinen ja monien arvostettujen tahojen tulkinta siitä, mitä on, kun puuttuu äärimmäisen vakaviin mustavalkoisiin asioihin, eli kuinka sitä voi lähestyä. Sen takia minä vähän tunnen itseni hölmöksi, kun täällä meilläkin puhutaan sillä tasolla kuin oltaisiin jostain keskiajalta.

Suomen aikoinaan kuuluisin maalaus silloin, kun me emme olleet itsenäisiä, oli, kun ei kaksiteräinen miekka lävistä meitä ja halkaise vaan kaksipäinen kotka on Suomi-neidon kimpussa ja Suomella on tämä lex, laki, puolellaan. Tämä koko juttuhan on kiinni nyt siitä, mikä on laillista. Tässähän on lähdetty siitä, että Länsirannan nämä jutut, niin kuin suuressa maailmassa on todettu moneen kertaan, ovat laittomia. Kaikkien pitäisi olla samalla viivalla. Jos ollaan oikeudenmukaisia ja kun on Jumala sillä lailla, että Jumala on kaiken oikeudenmukaisuuden mitta, niin minkä takia sen täytyisi olla täällä meidän eduskunnassa yhtäkkiä Jehova-tyyppinen mustavalkoinen jumala, vanhatestamentillinen?

Kun tässä lähestyy pääsiäinen ja kaikkea, niin se on jotenkin tavallaan laitonta, että Suomen valtio, joka lain kautta on isoa, vaikeata tapausta vastaan taistellen saavuttanut aikoinaan itsenäisyytensä — ja vielä vaikeampaa tapausta, joka aikoinaan rasistisesti leimasi Suomen vielä mongoleiksi ja piti sitä vielä kauan aikaa sillä tasolla, että Suomi ei ole edes samassa tasossa ihmisinä saavuttanut tätä itsenäisyyttä — täällä tulee sitten tuomitsemaan joitain kahta pikkuvaltiota, jotka keskenään vääntävät jostain. Toisella on hirvittävä rahan mahti, toisella joku... Kaksi jumalaa, erilaista jumalaa. Alue, joka on hyvin pieni, josta on aina kiistelty, jopa niin pitkälle, että tutkijat nykyään, ei ainoastaan joku Ahmed Osman vaan älyttömän monet tutkijat, ovat Qumranin kirjakääröjen jälkeen todenneet, että kaikennäköiset historiankirjoitukset asioista, jotka oikeuttavat tietynlaiseen näennäistieteelliseen juttuun suhteessa Palestiinaan tai Israeliin, ovat yllättäen aika kummallisesti, voisiko sanoa...

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Anteeksi, edustaja Virtanen, milloinka lähestytte tätä sopimusta?

Puhuja:

No, minä tästä oikeudenmukaisuudesta ja laista puhun koko ajan. — ...aika kummallisella tavalla omaan napaan tuijottelua.

Eli väitän tässä, arvoisa puhemies, että Suomen lainkuuliaisena ja myöhäisenä itsenäisenä valtiona pitäisi olla tämän kaiken yläpuolella, ei nyt ihan jumalan asemassa mutta kuiteskin tämmöisessä inhimillisessä demokraattisessa asiassa, ja tajuta näitten molempien osapuolten herkkyysaste käsitellä tätä. Se, että Raamatussa sanotaan, että autuaita ovat rauhantekijät, ei tarkoita ilmeisesti minun mielestäni sitä, että rauhaa tehdään näennäisesti kymmeniä vuosia, 50 vuotta, eikä kuiteskaan tehdä mitään rauhaa. Kyllä se rauhanteko varmaan, arvoisa puhemies, tarkoittaa vähän Uudessa testamentissa eri asiaa, että siitä tulee joskus tuloksiakin. — Kiitoksia.

Pertti Salolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ei ole mikään pieni erillinen tapahtuma, vaan tässä on kysymys siitä, että Suomi yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa on päättänyt omaksua saman linjan palestiinalaisiin nähden, ei siis palestiinalaisen valtion tunnustamiseen, vaan palestiinalaisten edustautumiseen Pohjoismaissa. Tästä tässä on kysymys, yhteispohjoismaisesta linjasta.

Vuosien myötä, täytyy myöntää, on tullut kyllä äärettömän pessimistiseksi rauhanneuvottelujen onnistumisen suhteen. Jokainen Yhdysvaltain presidentti on yrittänyt jotain asian osalta tehdä, mutta aina on tullut ikäviä vastoinkäymisiä ja asiat ovat siirtyneet. Tällä hetkellä on käynnissä vakava pyrkimys presidentti Obaman toimesta, ja tätä projektia vetää ulkoministeri Kerry. Pieniä signaaleja siitä, että jotain positiivista olisi tapahtumassa, on ollut nähtävissä. Muun muassa se, että Israel on vapauttanut palestiinalaisvankeja, on ollut pieni signaali.

Mutta tärkein signaali on jäänyt puuttumaan: se, että tämä laittomien siirtokuntien rakentaminen olisi ehdottomasti saatava päättymään. Tässä ei Suomi ole yksin. Yhdysvallat, EU, käytännöllisesti katsoen kaikki, myöskin YK, ovat vaatineet, että laittomien siirtokuntien rakentaminen on keskeytettävä. Ja miksi? Sen vuoksi, että mitä pitemmälle siinä siirtokuntien rakentamisessa mennään, sitä etäämmäksi siirtyy mahdollisuus saada kahden valtion ratkaisu. Kahden valtion ratkaisu löytyy vain sitä kautta, että palestiinalaiset, ja arabimaat yleisemminkin, tunnustavat Israelin valtion. Se on täysin välttämätöntä, ja siitä päästään eteenpäin kahden valtion politiikkaan. Se ei ole mikään helppo ratkaisu, mutta se on ainoa tie.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että keskustelu on hyvin maltillista täällä, ja tietysti tärkeätä on, että kun pyritään järjestämään rauhaa, pitää asettaa vaatimuksia kummallekin osapuolelle, ei vain toiselle osapuolelle.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Israelin ei pidä rakentaa enää mitään siirtokuntia: se hankaloittaa rauhanprosessia. Kuitenkin täytyy sanoa, että olennaista on myöskin se, että jotta rauha voi syntyä, kaikkien pitää ehdottomasti tunnustaa Israelin oikeus omaan valtioon. Siitä päästään vasta liikkeelle.

Mitä tulee rauhaan, niin oikeastaan se voi perustua vain demokratialle ja ihmisoikeuksille. Jos me katsomme Pohjois-Afrikkaa ja Lähi-itää, niin oikeastaan alueella on vain yksi valtio, jossa on toimiva demokratia, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja jossa on myöskin oikeusvaltioperiaate käytettävissä. Meillä oli Euroopan neuvostossa kaksi viikkoa sitten keskustelua — koska Palestiinalla on tarkkailijavaltion asema Euroopan neuvostossa — niistä velvoitteista, joita ihmisoikeuksien suhteen Palestiinalla on, ja täytyy sanoa, että valitettavasti Palestiinassa ei ole toimivaa demokratiaa. Kovasti siellä kokouksessa vedottiinkin, että pitäisi mahdollisimman nopeasti Palestiinassa järjestää demokraattiset vaalit, sekä presidentin että myöskin edustuksellisen elimen, parlamentin, osalta.

Mutta ihmisoikeudet ovat kaikkein tärkeintä, ja täytyy sanoa, että tältä osin Gazan tilanne on äärimmäisen huolestuttava. Me näemme Gazassa jatkuvasti laittomia rangaistusluonteisia teloituksia, ihmisiä murhataan, ja tietysti se, että ihmisiä tapetaan, ei ole missään olosuhteissa sallittavaa. Jonkinlainen järjestys sinne Gazan alueelle kaiken kaikkiaan pitäisi saada. Vilpittömästi uskon siihen, että jos näitä demokratian ja ihmisoikeuksien piirteitä vahvistettaisiin koko alueella, se loisi paremman dialogin, keskustelun, kaikkien osapuolten välille ja sitä kautta myöskin paremmat edellytykset rauhaan.

Olen sitä mieltä, että sinänsä on hyvä, että palestiinalaisten edustus saa diplomaattiset oikeudet täällä. Se on meiltäkin tavallaan osoitus siitä, että me haluamme vahvistaa kahden valtion periaatetta, haluamme sitä dialogia, mutta se myöskin antaa paremman oikeutuksen meille asettaa vaatimuksia myöskin palestiinalaisten suhteen.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkipäälle olisin halunnut sanoa, että mielestäni sekä YK:ssa tehty päätös että tämä esitys, meillä täällä käsittelyssä oleva, tukevat kehitystä kohti itsenäistä Palestiinan valtiota. Juuri siksi se on niin tärkeä. Seuraavan signaalin tulee olla laittomien siirtokuntien vastustaminen ja tuomitseminen. Minä uskon itse, että rauhan aikaansaaminen tällä alueella on mahdollista vain kahden valtion ratkaisulla. Ja minä toivon tälle alueelle rauhaa, rauhaa niin palestiinalaisille kuin israelilaisille, ja sitä kahden valtion ratkaisu tarkoittaa: molemmat valtiot tunnustetaan ja saavat elää ja voivat elää yhdessä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten edustaja Sasi, minäkin olen tyytyväinen siitä, että keskustelu tästä sinänsä tulenarasta alueesta maailmassa on täällä Suomen parlamentissa käyty hyvin maltillisissa merkeissä, ja se hyvin tänne sopii, koska mehän olemme täällä pohjoisessa rauhallisia luonteeltamme ja maltillisia.

Haluan myös yhtyä edustaja Sasin näkemykseen siitä, että kun me vaadimme alueelle rauhaa ja edistystä rauhanprosessissa, niin vaatimuksia pitää esittää molemmille osapuolille. Täällä ovat olleet vahvasti esillä vaatimukset Israelin puolelle siirtokuntarakentamisen pysäyttämisestä, enkä minäkään ole sitä mieltä, että nämä siirtokuntarakentamiset millään tavoin edistäisivät rauhanprosessia tai edes siihen sopisivat. Mutta samalla meidän pitää myös vaatia palestiinalaisosapuolelta esimerkiksi Israelin valtion tunnustamista, sen oikeutta olemassaoloon, ja esimerkiksi Gazaa hallitseva Hamas-liike ei tätä vaatimusta ole hyväksynyt.

Kun puhutaan ihmisoikeuksista, niin ihmisoikeudet ovat tärkeitä kaikkialla maailmassa. Israelissa on länsimaiset ihmisoikeudet ja demokratia, Israelin naapurivaltioissa valitettavasti ei ole. Suomen media on erittäin aktiivinen ja ahkera kertomaan Israelissa olevista ihmisoikeusongelmista, mutta enpä ole nähnyt kovin montaa dokumenttia esimerkiksi Gazan alueelta, missä todellakin yhteistoiminnasta Israelin kanssa epäiltyjä ihmisiä murhataan, ruumiita vedetään pitkin kylien raitteja varoituksena muille ja niin edelleen.

Mutta tässähän ei ole mitään uutta. Suomessa vuosikymmeniä kannettiin huolta Israelin ihmisoikeuksista ja samalla isä-Assadin terrorihallinto Syyriassa ei saanut osakseen minkäänlaisia moitteita.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin tästä hallituksen esityksestä nostaa tämän yhden lauseen esille, jossa sanotaan näin, että tällä sopimuksella "Suomi haluaa omalta osaltaan tukea palestiinalaisten valtionrakennuspyrkimyksiä". Elikkä tämähän on selkeä poliittinen signaali siitä, mikä tämän hallituksen esityksen tarkoitus on.

Ja nytten kun tässä salissa puhutaan esimerkiksi niinkin vaikeista asioista kuin Lähi-idän kriisistä, mitä ei ole saanut kukaan ratkaistua, niin minä ihmettelen esimerkiksi sitä, että edustaja Salolainen, joka on valiokunnassa ja jonka pitäisi tietää ne asiat paremmin, puhuu näistä laittomista siirtokunnista ikään kuin se olisi yksisuuntainen totuus.

Me tiedämme senkin, jos me vähän läksyjä olemme lukeneet, että esimerkiksi vuonna 2013, viime vuonna, YK hyväksyi 22 Israelia tuomitsevaa päätöslauselmaa ja vain 4 päätöslauselmaa, jotka koskivat joitain muita kuin Israelia, ja valtioita kuitenkin oli 190. Jos tämä ei ole tekopyhyyttä tai valikoivaa politisointia, niin mikä sitten on? Miten YK on esimerkiksi puuttunut Syyrian tilanteeseen, jossa presidentti al-Assad on murhannut yli 100 000 oman maan kansalaista, tai paljon enemmänkin tänä päivänä? Montako päätöslauselmaa on tuomittu Syyrian tekemisistä? Tai esimerkiksi kun valittiin vuonna 2013 niitä uusia jäseniä, niin sinne tuli semmoisia maita — joita on nykyään mukana toki siellä — kuin Saudi-Arabia, ja siellä on Kuuba, Venäjä, Kiina. Nämä valvovat ihmisoikeuksien toteutumista maailmassa.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Edustaja Niikko, tekin olette aika kaukana tästä sopimuksesta.

Puhuja:

No, arvoisa puhemies, tämä liittyy siinä mielessä sopimukseen...

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No aika löyhästi.

Puhuja:

...että kun täällä on keskusteltu nimenomaan sopimuksen taustoista, niin me emme tunne Israelin historiaa ja Lähi-idän historiaa — joten tämä meni tämmöiseksi historian luennoksi.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan vielä tähän lopuksi muistuttaa siitä, että myös 1930-luvun alussa oli juutalaisten tuotteiden ostoboikotti, ja mihin se johti? Se johti myöhemmin, marraskuussa vuonna 38, kristalliyöhön ja juutalaisten vainoon, aina holokaustiin saakka. Kyllä meidän täytyy ymmärtää sitä, mitä politiikkaa me tässä talossa ajamme, meillähän on nyt tähän ostoboikottiin lähtenyt mukaan SOK ja sitten myös Kesko. Minä en hyväksy semmoista politisointia, että ruvetaan rauhaa rakentamaan siten, että asetetaan nämä valtiot vastakkain tässä salissa.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Hyvät edustajat, nyt minä esitän todella vakavan vetoomuksen: lähestytään tätä meidän päiväjärjestyksemme asiaa, tätä sopimusta, ja tämmöinen ajankohtaiskeskustelu Lähi-idän ja vähän laajemmastakin maailmanpoliittisesta tilanteesta ja historiasta päättyy nyt tähän. Olemmeko asiasta samaa mieltä?

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustajat Sasi ja Zyskowicz muun muassa viittasivat tähän demokratia-asiaan. Israelin valtion demokraattisia järjestelmiä lähdettiin kehittämään 1890-luvulta asti. Valitettavasti muuten Lähi-idässä ollaan tässä aika kesken. Sehän on olennaista, että demokraattiset yhteisöt tekevät sopimuksia keskenään.

Arvoisa puhemies! Pakko kuitenkin sanoa näistä ytimien ytimistä vielä, miksi meillä on ongelmia. Israelin henkinen ja reaalinen vakaus ja varmuus siitä, että heidän olemassaoloaan ei uhata, sen saaminen on kaiken rauhan edellytyksen perusfundamentti.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Tämä sopimus on tärkeä, myönteinen askel. On todellakin aika nostaa Palestiinan edustuston asema muiden suurlähetystöjen rinnalle. Tämä tukee kahden valtion ratkaisua ja edesauttaa myös Palestiinan valtion rakentamista.

Israelissa ja Palestiinassa, siinä sisäisessä konfliktissa, tärkeimpiä rauhan esteitä on kaksi. Ensinnäkään Israel ei tahdo luopua miehityksestä, se haluaa pitää kaikki miehitetyt alueet ja siirtokunnat itsellään. Neuvottelut palestiinalaisten kanssa eivät tapahdu vilpittömässä mielessä. Israel tahtoo joko pitää miehityksen yllä siirtokuntien avulla tai pidättäytyä neuvottelemasta kokonaan. Tämä on ollut asetelma jo kauan. Toinen seikka tietysti liittyy Israelin sisäpolitiikkaan. Israelin sisällä ei ole suuria paineita miehityksen lopettamiseksi, vaan jollakin tavalla tuo luonnoton, laiton tilanne on Israelin sisällä hyväksytty. On kysymyksessä itse asiassa apartheidpolitiikan kaltainen tilanne.

Usein sanotaan, että Israel haluaa rauhaa ja yrittää ainoastaan puolustaa itseään, mutta todellisuus on tietenkin aivan toinen. Palestiinalaiset hyväksyivät kahden valtion ratkaisun eli tunnustivat Israelin virallisesti jo vuonna 1988. Jos Israel todellisuudessa haluaisi rauhaa ja turvallisuutta, se olisi voinut saada ne 25 vuotta sitten. Ilmeisen selvästi jotain muuta on meneillään. Israel on miehitetyillä alueilla tuhonnut lähes 30 000 palestiinalaista kotia, pitää yllä kauppasaartoa ja on rakentanut yli 200 siirtokuntaa. Israelin viranomaiset ovat myös kiskoneet juuriltaan ja tuhonneet 2 miljoonaa oliivi- ja hedelmäpuuta. Oikeastaan mitkään Israelin toimet miehitetyillä palestiinalaisalueilla eivät liity suoraan Israelin turvallisuuteen. Jos Israel todella olisi huolissaan turvallisuudestaan, se luopuisi miehitetyistä alueista ja antaisi vakaan palestiinalaisvaltion kehittyä. Koko Arabiliitto on sanonut tekevänsä rauhan Israelin kanssa, jos se luopuu miehityksestä. Kyse ei ole siis Israelin turvallisuudesta vaan siitä, että Israel haluaa pitää koko Länsirannan ja Itä-Jerusalemin hallussaan rauhan kustannuksella.

Puhemies! Tämä sopimus on tietysti vaatimaton Suomen hallituksen toimi, vaikka erittäin oikean suuntainen ja perusteltu. Suomen valtion pitäisi noudattaa myös pohjoismaista esimerkkiä: vetää sijoituksia pois israelilaisista yrityksistä, ennen kaikkea aseyhtiöistä. Norjahan on vetänyt eläkerahastonsa sijoitukset pois näistä yhtiöistä. Suomen tulisi myös ehdottomasti lopettaa asekauppa Israelin kanssa.

Oikeastaan kansainvälinen yhteisö kyllä kritisoi Israelia, koska se toimii kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja kansainvälisen lain vastaisesti, mutta ei mene sen pidemmälle. Israel saa edelleen vuosittain Yhdysvalloilta lähes 4 miljardin dollarin arvosta sotilaallista avustusta, ja myös EU katsoo Israelin ihmisoikeusrikkomuksia ja sotarikoksia sormien läpi. Yhdysvalloilla, EU:lla ja Natolla olisi valtaa, armeijoita ja mahdollisuus kohdistaa taloudellisia pakotteita Israeliin, mutta näin ei haluta tehdä. Miehitystä on nyt jatkunut 45 vuotta ilman merkityksellisiä yrityksiä ratkaista konflikti tai painostaa Israelia. Oslonkaan rauhanprosessin aikana Israelia ei estetty rakentamasta siirtokuntia tai jatkamasta miehityksen vahvistamista. Nämä ovat ne rauhan suuret kynnyskysymykset, joihin kansainväliset ponnistukset kompastuvat, ja avaimet niihin ovat Israelilla.

Anna  Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty useita puheenvuoroja, joissa Israelia ja Palestiinaa käsitellään ikään kuin kahtena tasasuhtaisena osapuolena tässä konfliktissa. Minä itse vähän vierastan tätä lähestymistapaa tilanteessa, jossa valta ja resurssit ovat niin selvästi toisella puolella. Minusta tämä ei ole kauhean hedelmällinen lähestymistapa tässä tilanteessa. Kuitenkin on hyvä muistaa, että tämä edustuston aseman korottaminen omalta pieneltä osaltaan vie lähemmäksi kohti sitä tilannetta, jossa me voisimme puhua kahdesta jollakin lailla tasasuhtaisesta neuvottelukumppanista.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Yrttiahon puheenvuoro oli loistava osoitus siitä, mistä aikaisemmin mainitsin, eli että vaatimuksia tässä konfliktissa asetetaan vain toiselle osapuolelle eli Israelille. Jos edustaja Yrttiaho todellakin kuvittelee, että rauha olisi saavutettavissa näin yksinkertaisesti, että Israelilta vain vaaditaan, ja palestiinalainen osapuoli kaikkinensa olisi ollut jo vuosia sitten valmis hyväksymään Israelin valtion olemassaolon jatkumisen ja rauhanomaisen rinnakkainelon Israelin valtion kanssa, niin edustaja Yrttiaho on kyllä näissä käsityksissään täysin metsässä.

Omalta osaltani haluan lopuksi vain todeta sen, että minunkin mielestäni kahden valtion ja kahden kansakunnan malli on ainoa kestävä malli, jolla rauha tuolle alueelle voidaan rakentaa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Olisin myös halunnut kiinnittää huomiota tähän edustaja Yrttiahon puheeseen, jossa todellakin historian tuntemus ja todellinen tilanne ovat jääneet kokonaan selvittämättä. Jos me vain yksipuolisia uutisia tai asioita otamme tähän keskusteluun, niin eihän tästä mitään muuta synny kuin asenne jotain kohtaan, ja se pysyy.

Siinä mielessä toki tunnustan myös sen, että me tarvitsemme, tai emme me tarvitse vaan he tarvitsevat siellä Lähi-idässä, rauhanneuvotteluihin erilaisia välineitä ja muitten valtioitten mukaantuloa. Mutta emme me voi täältä lähteä neuvomaan, miten se tulee toteuttaa. Ilman neuvotteluita sinne ei rauhaa synny, sen me ymmärrämme jokainen, ja yksipuolinen sanelu millä tahansa poliittisella tavalla vain lisää ristiriitoja.

Mitä tulee Arabiliittoon, että se haluaa tunnustaa Israelin ja rauhaa suoda sille alueelle, niin sitä saanen epäillä. Ensimmäinen teko olisi toki näille arabivaltioille, jotka piirittävät Israelia, tunnustaa Israelin olemassaolo, ja sitä ne eivät tee, koska siellä on uskonnollinen ideologia taustalla. Jos me emme ymmärrä tätä uskonnollista ideologiaa juutalaisuuden ja islamin välillä, niin meidän on aivan turha puhua näistä rauhanpyrkimyksistä. Ne eivät ole todellisia.

Israelin kansalaiset, juutalaiset, ovat asuneet siinä Palestiinan alueella lähes 5 000 vuotta enemmän tai vähemmän koko ajan. Se maa kuuluu juutalaisille, ja se ollaan hyväksytty aikanaan toisen maailmansodan, holokaustin jälkeen, joten siitä lähtökohdasta asiaa pitää tarkastella ja yrittää löytää toki ratkaisu siihen palestiinalaisten kriisiin, mikä siellä tällä hetkellä on.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vain, kun edustaja Niikko arvioi edustaja Yrttiahon puhetta historiattomaksi ja asiantuntemattomaksi, vaikka tämä ei olisikaan ryhmätoveri, sanon kyllä päinvastoin, että edustaja Yrttiaho omassa puheessaan osoitti juuri sen, että hän on perehtynyt asiaan. Jos ajatellaan, että tämä edustuston aseman vahvistaminen on tavattoman pieni ele, vastaantulo näiden jättimäisten ongelmien rinnalle ja jos siihen rinnalle ottaa sen, mitä muuta on tehty toisen osapuolen suuntaan elikkä Israelin suuntaan, niin kyllähän se, että Suomi on hyväksynyt asekaupan Israelin kanssa ja myös sen asekaupan salaamisen yksipuolisella päätöksellä, on jo toisen mittaluokan kysymys. Siitähän ei pääse mihinkään, että nämä miehitykset on kuitenkin todettu laittomiksi. Se on se konkreettinen ongelma. Ja en minä nyt ihan toivoton ole senkään suhteen enkä usko, että se on sitten puhdasta naivismia, että jos miehityksestä ilmoitetaan luovuttavan, niin sekä Israelin että palestiinalaisvaltion tunnustaminen on sitten paljon lähempänä.

Minulle nämä ovat aika lailla vieraita, kun en itse kuulu kirkkoon ja olen aika lailla vieraantunut kaikista uskonnoista — kuitenkaan en ole mikään uskontovihamielinen, jokainen on uskossaan autuas — mutta kyllä se, jos sanotaan, että joku kansa, kansakunta, valtio on Jumalan silmäterä, tai Raamatusta haetaan tämän päivän ongelmiin sitten ne ratkaisut, on varmin tapa viedä keskustelua siihen suuntaan, että nämä isot tavoitteet eivät kyllä edisty yhtään.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Korjaisin vielä pari keskustelussa esiin noussutta epätarkkuutta.

Ensinnäkin Raamatusta tutun Israelin kansan geneettiset jälkeläiset ovat ilmeisesti nykyisiä palestiinalaisia. Tämä on hyvä muistaa silloin, kun historiaa käytetään eri asioiden oikeutuksena.

Toinen asia: puhe Israelin ihmisoikeusloukkauksesta. Israel on sekä YK:n että kansainvälisesti arvovaltaisimpien ihmisoikeusjärjestöjen mukaan syyllistynyt toistuvasti vakaviin ihmisoikeusrikoksiin, sotarikoksiin ja mahdollisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Kansainvälisen lain asiantuntijoiden keskuudessa niin Suomessa kuin ulkomailla vallitsee myös yksimielisyys Israelin räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista ja kansainvälisen lain loukkauksista. Tästä voin toimittaa edustaja Zyskowiczille paljon aineistoa.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Kansainvälisen oikeuden taustassa on tietenkin puhuttava selkeästi miehityksestä, jonka Israel kieltää. On siis vain yksi miehittävä taho, eikä tässä konfliktissa ole mitään symmetriaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että palestiinalaisilla ei olisi minkäänlaisia velvollisuuksia. Mutta on selvää, että valtiolta, joka miehittää, joka on syyllistynyt kansainvälisen oikeuden loukkauksiin, on vaadittava enemmän. Sitä on vaadittava lopettamaan miehitys.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kontulan puheenvuoro pakotti minut vielä pyytämään tässä asiassa puheenvuoron.

Edustaja Kontula, tiedän, mitä traditiota te ja myös teidän vasemmalla puolellanne oleva vasenryhmä edustatte näissä asioissa. Vuosikymmeniä ette nähneet mitään ongelmia minkään muiden Lähi-idän osapuolten tekemisissä kuin Israelin tekemisissä, mutta ei mennä siihen historiaan. Jokainen voi itse tykönänsä tutkailla menneitään.

Jos tänä päivänä, edustaja Kontula, haluatte todellakin arvioida, tai halutaan arvioida, Israelia demokratian kannalta, ihmisoikeuksien kannalta suhteessa vaikka sen naapurimaihin Syyriaan, Egyptiin, Jordaniaan ja Libanoniin, puhumattakaan sitten kauempana olevista maista, Iranista ja niin edelleen, niin, edustaja Kontula, minä en ainakaan tarvitse yhtään kansainvälisen oikeuden professoria enkä yhtään YK:n ihmisoikeuselintä todetakseni, että meidän länsimaisen demokratian kannalta, YK:n ihmisoikeuksien julistuksen kannalta ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen kannalta Israel on tuolla alueella ainoa maa, jossa on toimiva monipuoluejärjestelmä, jossa on vapaa lehdistö, jossa on kokoontumisvapaus, jossa ihmiset ovat vapaita. Se, että YK ei ole tuominnut esimerkiksi Syyriassa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia, kertoo varmasti enemmän YK:n päätöksentekojärjestelmästä kuin siitä, että Israel olisi esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksien ja demokratian mittapuulla mitaten jotenkin Syyriaa pahempi valtio. Ette kai te, edustaja Kontula, itsekään voi tuota uskoa?

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että tässä tulisi käydä keskustelua tästä sopimuksesta, joka Suomen valtion...

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Ei tulisi, kun tulee.

Puhuja:

Tulee, joo. (Naurua) — Kuitenkin haluan vain lyhyesti todeta sen, että ihmettelen sitten suuresti sitä, että täällä salissa luetaan Israelin valtion ja israelilaisten pitkää syntilistaa ja ikään kuin unohdetaan, mikä se toisen osapuolen rooli on ollut pitkin historiaa.

Aivan niin kuin edustaja Zyskowicz tuossa mainitsi, tuolla alueella Israel taitaa olla ainut valtio, missä on toimiva demokratia. Se kertoo omaa kieltään. Tutustukaa vähän tarkemmin, miten arabimaailmassa hoidetaan ihmisoikeuskysymyksiä, ennen kuin syytätte ainoastaan yhtä osapuolta.

Anna  Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Huomauttaisin edustaja Zyskowiczille, että vaikka aina, kun aletaan puhua Israel—Palestiina-konfliktista, vedätte mukaan jotkut hämärät viittaukset vuosikymmenten takaiseen traditioon, niin oman ikäni vuoksi en voi katsoa olevani vastuullinen kaikista niistä asioista, joita te olette nuoruudessanne kokenut. (Ben Zyskowicz: Edustatte hyvin sitä traditiota, edustaja Kontula!)

Meidän demokratiakäsityksemme eroavat siinä, että minä ajattelen, että demokratia ei ole on—off. Sitä on enemmän tai vähemmän. Kieltämättä sitä on Israelissa enemmän kuin sen naapurimaissa. (Ben Zyskowicz: Ohoh!) Mutta mikään demokratia, edes se täydellinen demokratia — demokratia on ihannetila, johonka Suomikaan ei yllä — ei oikeuta ihmisoikeusrikkomuksia, ei oikeuta kansainvälisen lain loukkauksia, ei Israelissa, ei Suomessa eikä missään päin maailmaa, (Ben Zyskowiczin välihuuto) ei myöskään Syyriassa, joka nyt tähän keskusteluun ei kyllä liity yhtään millään lailla.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka keskustelu on lainehtinut kuin Punaisenmeren aallot parhaina päivinään, niin täytyy todeta, että eihän täällä kritiikkiä itse asiassa esitetä sopimusta vastaan, joka tehdään Palestiinan edustuston asemasta Suomessa. Erinomainen asia. Tämä on erinomainen hallituksen esitys, ja lähdetään tältä pohjalta liikkeelle.

Keskustelu päättyi.