Täysistunnon pöytäkirja 100/2003 vp

PTK 100/2003 vp

100. KESKIVIIKKONA 26. MARRASKUUTA 2003 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laeiksi valmisteverotuslain sekä alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain muuttamisesta

 

Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys laiksi valmisteverotuslain sekä alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain muuttamisesta. Tämä lakihan on ennen antamistaan paljon herättänyt keskustelua. Yleisesti ottaen voi todeta valiokuntakäsittelyn jälkeen, että hallitus on esityksessään ehkä löytänyt hyvin kirkon keskelle kylää. Tämä on pienin alennus verotuksessa, jolla voidaan tilastoimattoman alkoholin tuontia hillitä kaikkine lieveilmiöineen, ja toisaalta otetaan huomioon alkoholinkäytön kasvun monet haittatekijät.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan Euroopan yhteisön kanssa sovitun poikkeuksen päättymisen johdosta poistettavaksi matkustajien toisesta jäsenvaltiosta mukanaan tuomien alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden määrälliset rajoitukset. Samalla siirryttäisiin noudattamaan sisämarkkinoiden yleisiä periaatteita, joiden mukaan yksityishenkilö saa tuoda Suomeen toisesta jäsenvaltiosta valmisteveron sisältämällä hinnalla hankkimiaan tuotteita joutumatta täällä maksamaan niistä uudelleen veroa edellyttäen, että hän tuo tuotteet mukanaan ja että tuotteet tulevat hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä. Valmisteverotuksen eräitä säännöksiä veroilmoituksen antamisesta ja veron maksuvelvollisuuden syntymisen ajankohdasta myöskin tässä tarkennettaisiin.

Lisäksi alkoholiveroa ehdotetaan alennettavaksi keskimäärin 33 prosentilla tavoitteena sopeuttaa kuluttajahinnat tasolle, jolla kansalaisilla ei olisi suurta kannustinta hankkia alkoholia ulkomailta. Veronalennus alentaisi kuluttajahintoja keskimäärin 22 prosentilla. Väkevien alkoholijuomien veroa ehdotetaan alennettavaksi eniten. Eräiden alkoholiryhmien määritelmiä tarkistettaisiin yhteisön oikeuden mukaisiksi. Tupakkatuotteiden verotukseen ei ehdoteta muutoksia.

Valmisteverotuslakiin ehdotettujen muutosten tarkoituksena on poistaa ne alkoholi- ja tupakkatuotteisiin liittyvät määrälliset rajoitukset, joita Suomi on saanut ja saa vielä soveltaa erityissääntelyn turvin tämän vuoden loppuun. Ensi vuoden alusta on tarkoitus siirtyä noudattamaan sisämarkkinoita koskevia yleisiä periaatteita matkustajatuomisten valmisteverotuksessa. Tätä tarkoittavat muutokset ovat väistämättömiä, eikä valiokunnalla ole ehdotettuihin säännöksiin huomautettavaa.

Valiokunta kuitenkin pitää tärkeänä, että uusien sisämarkkinasäännösten soveltamisesta ja tulkinnasta tiedotettaisiin mahdollisimman tehokkaasti ja ennakoivasti, ennen kuin epäterveet ilmiöt pääsevät juurtumaan matkustuskäytäntöön. Tärkeää on siten esimerkiksi selventää lain verovapaudelle asettamia ehtoja siitä, että toisesta jäsenvaltiosta verollisina hankitut tuotteet tulevat matkustajan omaan käyttöön ja että matkustaja tuo tuotteet itse mukanaan. Merkityksellisiä voivat olla jopa yksittäisten seikkojen esille nosto, kuten esimerkiksi se, että matkustajatuomisten erillinen kuljetus bussia seuraavassa rekassa ei täytä lain verovapaudelle asettamia ehtoja.

Hallituksen esityksen toisena tavoitteena määrällisten rajoitusten poistamisen lisäksi on ottaa huomioon EU:n laajentuminen ensi vuoden toukokuun alussa.

Kuten totesinkin jo, suurimmat veronalennukset esitetään kohdennettaviksi niihin tuoteryhmiin, joiden vähittäismyyntihintojen erot ovat suurimmat ja joissa matkustajatuonti on helpointa. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että veronalennus on suurin, 44 prosenttia, väkevissä alkoholijuomissa. Välituotteiden verotasoa esitetään alennettavaksi 40, viinien 10 ja oluen verotasoa 32 prosenttia. Kaikkein miedoimpien alkoholijuomien verotus säilyisi nykyisellään, jotta juomien hinnat eivät muodostuisi virvoitusjuomien hintoja edullisemmiksi. Ehdotus säilyttäisi alkoholiverotuksen nykyrakenteen siltä osin, että vero olisi edelleen korkein väkevissä juomissa ja alhaisin viineissä. Eri alkoholijuomien verotasojen suhteelliset erot kuitenkin pienenisivät nykyisestä.

Arvoisa puhemies! Pääosa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista on joko kannattanut hallituksen esitystä tai katsonut, että erityisesti olueeseen kohdistuvan veronalennuksen pitäisi olla esitettyä suurempi kotimarkkinoiden kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Useimmat valiokunnan kuulemat alkoholitutkimusta edustavat asiantuntijat ovat olleet tyytyväisiä hallituksen esitykseen. Esitys on heidän mielestään tarkka ja huolellinen ja siinä on otettu huomioon ratkaisun teon kannalta olennaiset tekijät. He ovat todenneet lisäksi, että vaikka alkoholinkulutuksessa tapahtuvia muutoksia on vaikea arvioida, hallituksen esitystä parempia ennusteita ei voida esittää.

Päivittäistavarakauppaa, panimoteollisuutta ja muuta alkoholin valmistukseen ja myyntiin liittyvää elinkeinoelämää edustavien asiantuntijoiden mielestä alkoholi- ja alkoholijuomaverojen alennus on välttämätön, jotta alan yleiset toimintaedellytykset säilyisivät. Useat tahot pitivät esitettyjä alennuksia kuitenkin riittämättöminä, jotta niillä voitaisiin estää etupäässä Viroon suuntautuva niin sanottu viinaralli. Viron tuonnin arvioidaan vähintään viisinkertaistuvan nykyisestään. Käsityksen tueksi on esitetty Englannin ja Ranskan, Ruotsin ja Tanskan sekä Tanskan ja Saksan välisillä rajoilla tapahtuva mittava ostosmatkailu, vaikka näillä rajoilla alkoholin hintaerot ovat pienempiä kuin Suomen ja Viron välillä.

Valiokunnassa on nostettu esille myös oluen pienpanimoiden asema. Oluelle esitetty veronalennus, 32 prosenttia, kaventaisi näiden pienpanimoiden saamaa veroetua ja kasvattaisi siten hintaeroja isojen panimoiden tuotteisiin nähden. Tämä saattaa toiminnan kannattavuuden kyseenalaiseksi, koska erityisoluiden valmistuskustannukset ovat yli nelinkertaiset suurpanimoihin verrattuna. Tuotanto on työvaltaista, ja ala työllistää tällä hetkellä toistasataa ihmistä, ehkä 150 henkilöä. Pienpanimoiden poistuma viime vuosina on ollut kaksi kolme panimoa vuodessa. Syynä toiminnan lopettamiseen on ollut ennen kaikkea toiminnan kannattamattomuus. Jotta toimintaedellytykset voitaisiin turvata, asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että pienpanimoiden tuottamalle oluelle myönnettävää veronalennusta suurennettaisiin. Samalla veroasteikko tulisi muuttaa progressiiviseksi ja pienpanimoiden tuotantoraja nostaa 10 miljoonaan litraan olutta kalenterivuodessa.

Valiokunta on kuullut laajasti myös eri järjestöjä. Myös näissä puheenvuoroissa on pidetty verotason alentamista oikeana ratkaisuna. Sen on katsottu hillitsevän matkustajatuonnista johtuvaa veropohjan menetystä, pimeiden markkinoiden kasvua ja sen kielteisiä lisävaikutuksia. Esityksen on katsottu myös hillitsevän inflaatiota ja tukevan kotitalouksien ostovoimaa.

Valiokunta on katsonut saamiensa selvitysten perusteella, että uhkakuvat ovat suuremmat ja vaikeammin voitettavissa silloin, jos verotasoa ei sopeuteta. Syntyvät ongelmat voivat olla sellaisia, ettei niitä ehkä voida kitkeä pois koskaan. Valiokunta pitää erityisen huonona harmaan talouden laajentumista sen kaikkine kielteisine seurannaisilmiöineen. Lisäksi riski veropohjan, alkoholiliitännäisen teollisuuden työpaikkojen ja mahdollisesti kotimaisen panimoalan menettämisestä on olemassa. Eräillä suomalaisilla panimoyrityksillä on jo tällä hetkellä panimot Baltiassa sikäläistä kulutusta varten. Tuotannon siirto Suomesta Baltiaan vaatii valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan aikaa vain puolesta vuodesta vuoteen.

Edellä olevien uhkakuvien rinnalla on arvioitava kulutuksesta aiheutuvia haittoja. Alkoholinkulutuksen on arvioitu kasvavan joka tapauksessa, olipa ratkaisu verokysymyksessä mikä tahansa. Veroratkaisulla on enintään vaikutusta siihen, minkä kulutuksen arvioidaan kasvavan, tilastoidun vai tilastoimattoman. Tämä koskee valiokunnan käsityksen mukaan myös väkeviä juomia.

Valiokunnassakin on tullut esille toinen linja, tämä Ruotsin linja, jossa veroa ei alenneta. Tiedot sen linjan onnistumisesta eivät ole hyviä.

Valiokunta puoltaa kaikilla näillä perusteilla hallituksen esitystä. Valiokunta yhtyy myös siihen näkemykseen, että kysymys on laaja-alaisista, koko kansantalouteen ja ihmisten hyvinvointiin liittyvästä ratkaisusta. Valiokunta, kuten sanoin, lisäksi ehdottaa, että pienpanimoiden veronhuojennusta tarkistetaan.

Koska hallituksen esitys muodostaa huolellisesti valmistellun kokonaisuuden, jonka osat on suhteutettu toisiinsa alussa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, valiokunta on katsonut, ettei oluelle ja siidereille esitettyä verotasoa ole aihetta muuttaa tässä vaiheessa, joskin siitä keskustelua merkittävästi käytiin.

Yhteenvetona voi siis todeta, että tässä on valittu se pienin veronalennus, jolla voidaan kielteisiä tilastoimattoman viinantuonnin määriä ja haittoja hillitä ja toisaalta ottaa huomioon kuitenkin alkoholinkäytön monet haittavaikutukset.

Alkoholilain muuttamiseen sisältyy kolme vastalausetta. Vasemmistoliiton vastalauseessa ehdotetaan väkeviin juomiin pienempää veronalennusta, koska heidän mielestään tällä tavalla kyetään hillitsemään kulutuksen lisääntymistä niiden joukossa, jotka hankkivat juomansa kotimaasta. Vihreät puolestaan ehdottavat alkoholiveron määräytymisperusteisiin muutosta siten, että mietojen alkoholijuomien osalta veroja alennetaan valiokunnan mietinnön mukaisesti, mutta väkevien alkoholiveroa ei muuteta nykyisestä. Kristillisdemokraatit puolestaan säilyttäisivät nykyisen tasoisen alkoholiverotuksen.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan käsityksen mukaan valmisteverolain sekä alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain muuttamiseen on esitetty selkeät perustelut ja se tässä tilanteessa muodostaa hyvän kokonaisuuden.

Arto Bryggare /sd:

Arvoisa puhemies! Kävin Virossa syksyn alkupuolella. Palatessani takaisin Helsinkiin tapasin siinä tullijonossa Kajaanista saakka Tallinnaan matkustaneen suomalaisen seniorikansalaisen. Kävely oli hänelle vaikeaa. Kävelykeppi piti olla liikkumisen jouduttamiseksi. Matkatavaroita Tallinnaan mennessä hänellä ei suuremmin ollut, mutta takaisin tullessa oli sitten se niin sanottu lakisääteinen kärry mukana. Meno oli työlästä, kynnyksiä riitti. Suuren olut- ja muun viinamäärän rahtaamiseen tarvittiin allekirjoittaneen apua, mutta sisulla ja sydämellä hänkin kärrynsä varmasti loppujen lopuksi Kajaaniin sitten vei. Uskokaa tai älkää, hän ei varmasti ollut ainut siinä laivassa oleva kaljankuskaaja.

Suomalaisten ristiretket milloin mihinkin ilmansuuntaan viinanhimo silmissä ovat jo kansantarujen luokkaa. Alkoholin rahtaamisesta on tullut urheilua suurempi kansanhuvi, joillekin jopa suuri velvollisuus. Tämän on loputtava!

Hallituksen esitys valmisteverotuslain sekä alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain muuttamisesta on tehty pakon sanelemana. Jos täällä joku muuta väittää, väistää totuuden. Olemme tilanteessa, jonka olemme kyllä tienneet kauan. Viron tullessa EU-jäseneksi alkuperäinen, yhdeksän vuotta sitten syntynyt poikkeuksellinen tilanne on jopa kärjistynyt entisestään. Silloinhan emme tienneet, että Viron jäsenyys etenee näin nopeasti. Jos tässä tilanteessa katselisimme asioita sivusta, syyllistyisimme suureen välinpitämättömyyteen koko tulevan valitettavan ongelman suhteen, mahdollisen sellaisen.

Puutun lyhyesti muutamaan ydinkohtaan, sillä valiokunnan puheenjohtaja täällä hyvin ansiokkaasti kertoi sisällön koko esityksestä. Sen vaan mainitsen, että valiokunnan vieraana ei ollut yhtäkään asiantuntijaa, joka olisi tullut siihen lopputulokseen, että mitään ei kannata tehdä. Itse asiassa vain tohtori Salaspuro — erinomainen asiantuntija päihdepuolella — toivoi tai näki, että kannattaisi odottaa vuoden 2005 vaihteeseen, katsoa, mitä tapahtuu, ja sitten toimia. Valitettavasti on niin, mikä meille myös kerrottiin, että jos tilanne lähtee liikkeelle voimakkaana, sitä on sitten huomattavasti vaikeampi pysäyttää kuin silloin, kun on ennalta ehkäisevä jarru.

Valiokunnan mietinnöstä ilmenevät ne lähtökohdat, joiden pohjalta asiaa on tutkittu. Taustalla on tietysti paine vapaasta tavaran liikkumisesta EU-tasolla. Suomen nykyisellä verotasolla myöskään ei voi estää valtavien alkoholimäärien maahan rahtaamista ilman toimenpiteitä. Taloudelliset vaikutukset ovat tässä tilanteessa merkittävät, mutta niin ovat myös sosiaaliset ongelmat. Meidän on arvioitava tätä asiaa molemmilta suunnilta.

Hallitus esittää alkoholijuomien alennusta painottuen nimenomaan tänne kovempaan päähän. Alkoholipoliittisesti tietysti tässä on suuria riskejä, mutta myös mahdollisuuksia. Oluen veronalennus jää huomattavasti pienemmäksi, jota seikkaa on myös syytä arvioida tarkasti, sillä kovan viinan veronalennuksen takana varmasti on riski mustista ja harmaista markkinoista. Me tiedämme Viron tilanteen tällä hetkellä. On parempi, että viinanmyynti Suomessa siirtyy valvottuihin olosuhteisiin ja valvottaviin jakelupisteisiin, siis ravintoloihin ja Alkoon, kuin erinäisille toreille. Se vasta kansantaloudellinen riski olisi. Samalla on tietysti muistettava ne valtavat verojen mahdolliset menetykset. Muitakin esimerkkejä löytyy varmasti.

Itse näen ongelmallisena oluen ja viinan erilaisen verokohtelun. Voi käydä nimittäin niin, että riittämätön oluen hinnanalennus vie matkaajat, siis olutmatkaajat, Viroon, ja sitten kun siellä Virossa ollaan, rahdataan oluen mukana sitä Koskenkorvaa laatikoittain. Hallituksen esityksen takana on varmasti paljon hyviä arvioita, mutta todellisen tilanteen näemme vasta ensi kesänä. Jos käy ilmi, että näilläkään alennuksilla kansan viinamatkailu ei tokene, on hallituksen arvioitava asiaa todella nopeasti uudelleen vuoden kuluttua ja ryhdyttävä nopeasti tarvittaviin toimenpiteisiin asian johdosta.

On tietenkin kova riski ohjata kulutusta kovempiin viinoihin, jota seikkaa täällä on varmasti jo lähetekeskustelun aikana useaan kertaan pohdittu. Minä en kuitenkaan usko Suomessa tapahtuneen kulutuskäyttäytymisen muutoksen muuttuvan. Näin ollen nämä veromuutokset eivät todennäköisesti muuta tätä tapahtumaa eli siis sitä, että kansalaiset juovat tällä hetkellä mietoja juomia: olutta, siidereitä, viinejä, huomattavasti enemmän kuin kovaa alkoholia. Toki kaikki on vaarallista liikaa juotuna. On muistettava, että jakelukanavat vaikuttavat nekin valintoihin. Viinaa saa edelleenkin vain ravintoloista ja Alkosta, onneksi.

Alkoholin haitoista on puhuttu tämän lakiesityksen yhteydessä myös kiitettävästi. Viinahan on ylensyönnin ja tupakan ohella suomalaisten kovimpia murhaajia. Ministeriö on ryhtynyt nyt jo toimenpiteisiin yhdessä muun muassa kolmannen sektorin kanssa, jotta ensi kesästä ei tulisi pelätyn kaltaista kuoleman kesää, mutta sosiaali- ja terveysministeriön toimenpiteet eivät varmasti riitä. Kaikki toimijat ja toimenpiteet on punnittava tarkoin. Niitä on tehtävä.

Mainitsen nyt kaksi, jotka mielestäni ovat tärkeitä. Hinnan ohella nimittäin, niin kuin sanoin, alkoholin jakelu on merkittävä tekijä alkoholinkulutusta tutkittaessa ja tarkasteltaessa. Kaikki muistavat, mitä muun muassa tapahtui silloin, kun keskiolut siirtyi ruokakauppoihin. Kulutushan moninkertaistui. Tuotevalvontakeskuksen on entistä tarkemmin katsottava ne paikat, joissa alkoholia voidaan myydä ja anniskella. Viranomaisten on ryhdyttävä nopeasti toimenpiteisiin mahdollisten rikkomusten tapahtuessa. Tässä erityisesti katseeni kohdistuu pieniin vähittäismyyntipisteisiin, joihinkin kioskeihin, koska yleisesti valitettavasti täällä Pääkaupunkiseudulla on tiedossa, että joissakin niistä alkoholia myydään surutta esimerkiksi alaikäisille. Sanktioiden pitää olla sellaiset, että ne estävät riittävän tehokkaasti ja nopeasti laittoman myynnin.

Alko Oy:llä on Suomessa monopoli kovemman viinan vähittäismyynnissä. Sen tehtäviä on arvioitu asetuksessa alkoholiyhtiön toiminnasta: 1 §:n mukaan "alkoholiyhtiön tehtävänä on harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä siten, että tavoitteena on alkoholin kulutuksen aiheuttamien haittojen ehkäiseminen". Alko ei siis voi olla vain viiniviikkoja järjestävä kauppa. Sillä on siis monopolinsa aiheuttamia tai vaatimia tehtäviä. Minulle ei aina ole ollut aivan selvää, miten Alko itse kokee omat tehtävänsä. Nyt erityisesti tässä tilanteessa, hyvät edustajat, toivon, että arvon Alko Oy:n hallintoneuvoston jäsenet — täälläkin heitä istuu — ryhtyvät tilanteen edellyttämiin toimiin. Alkon on oltava uskottava omassa toiminnassaan. Se edellyttää painotuksia myös haittojen ehkäisyyn asetuksen edellyttämällä tavalla.

Ilman alkoholipoliittista funktiota Alkon olemassaololle ei nimittäin löydy suuremmin perusteita. Maailmallahan on ollut esimerkkejä niin sanotuista lisenssimyymälöistä, joissa viinaa voidaan myydä ihan normaalikaupan malliin. Tätä minä en halua. Onhan myös olemassa se päivittäistavarakauppojen ikuinen marmatus viinien saamisesta kauppojen hyllyille, ja se sotii voimakkaasti alkoholinkulutuksen kasvun ongelmien hoitoa vastaan erityisesti tässä tilanteessa. Toivon, että koska hintaongelmat ovat ilmeiset, me emme nyt ryntää lisäämään alkoholin jakeluteitä.

Kysyn vielä, voisiko ensi kesänä edes joku niin sanottu maakuntajuhla tai paikkakuntarieha perustua johonkin muuhunkin kuin kaljatelttaan, irtolakritsaan ja makkarakojuun, tai urheilutapahtuma.

Arvoisat kansanedustajat! Kunnille tämä ensi kesän muutos on myös kova haaste. Erityisesti Helsingin seudun tilanne on johtuen Tallinnan läheisyydestä erittäin kriittinen. Helsingin sosiaali- ja terveystoimi painiskelee jo nyt kasvavien päihdeongelmien keskellä. Hallituksen on seurattava tätäkin kehitystä tarkkana, kun vielä tiedetään, että tällä hetkellä hiv-positiivisten määrä Viron seudulla on hälyttävä, Suomessahan epidemia onnistuttiin muutama vuosi sitten rauhoittamaan, mutta nyt siis uhkaa myös hiv-vaara. Helsingin seutua ei voi tässäkään asiassa jättää yksin.

Arvoisa puhemies! Me emme pysty löytämään tässä salissa sellaista valtionosuusjärjestelmää myöskään, joka pystyy korvaamaan Helsingin kokoisen kaupungin erityisongelmat. En malta olla tässäkään puheessa mainitsematta siitä, että hallituksella pitää olla suurta viisautta kuntien valtionosuusuudistusta pohdittaessa, miten se toimii muun muassa yhteisöveron osalta.

Täällä valiokunnan puheenjohtaja mainitsi pienpanimoasioista. En siihen puutu, ja tupakkapuolella tilanne on se, mikä se on.

On selvää, että olisi eurooppalaisten kuluttajien etu, että alkoholiveroja laajemmin pohdittaessa ymmärrettäisiin alkoholin ihmiselle tuomat ongelmat. Tämä ei vain tunnu olevan millekään maalle helppo ongelma, mutta kun katsoo niitä terveysongelmia, jotka tällä hetkellä alkoholi aiheuttaa maailmanlaajuisesti, toivoisi, että alkoholikeskustelu siirtyisi muuhunkin kuin puhumiseen tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta. Suomen on kaikilla kansainvälisillä estradeilla pyrittävä siihen, että alkoholiverotusta nostetaan kansainvälisesti niin, että tällaista tilannetta, joka nyt on syntymässä, ei synny.

Meidän edessämme on valitettavasti harmaa tulevaisuus. Täällä esitetyt erilaiset ja tulevat esitykset siitä, kuinka paljon kovan alkoholin hintaa pitäisi alentaa, enemmän vai vähän, ovat kaikki olettamuksia. Väitän, että hallituksen tekemä esitys on hyvä arvaus siitä, mihin suuntaan pitää mennä, mutta valitettavasti sekin on arvaus. Meidän on erittäin tarkasti ensi kesän ja syksyn aikana katsottava, mitä tapahtuu, ja toimittava sen mukaan. Kysymys on erityisesti sosiaalipoliittisesta ongelmasta, mutta myöskin verotulojen saannista. Toivon, että tämä esitys menee niillä pienillä korjauksilla, joita valiokunnassa tehtiin, läpi ja hallitus on tarkkana niistä seurauksista, joita mahdollisesti sitten jatkossa aiheutuu.

Ed. Valto Koski merkitään läsnä olevaksi.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Tässä on nyt kuunnellut kahta hallituspuolueen edustajaa, ja niin hallitus kuin valiokunnan enemmistökin näyttävät täysin kylmästi valinneen sen linjan, että talous ja — tämä on ed. Ala-Nissilän termi — "kotimainen kilpailukyky" menee kaiken muun edelle. Eli tässä on unohdettu täysin nämä sosiaaliset ja terveydelliset haitat, jotka tämä ratkaisu aiheuttaa. Ihan tästä hallituksen esityksestä aivan suoraan luettuna hallitus jo on arvioinut Sosiaali- ja terveysvaikutukset -otsikon alla, että tämän ratkaisun seurauksena "alkoholiehtoisten kuolemien voidaan olettaa lisääntyvän nykyisestä noin 3 000:sta noin 3 600 kuolemaan vuonna 2005. - - Alkoholin suurkuluttajia on tällä hetkellä maassamme noin 400 000. - - Valtaosa suurkuluttajista on keski-ikäisiä miehiä. - - ehdotettavien muutosten seurauksena - - alkoholin suurkuluttajien määrä kasvaisi noin 50 prosenttia, noin 600 000 henkilöön. Kun suurkuluttajat aiheuttavat suuren määrän onnettomuuksista, väkivaltatapauksista ja terveyshaitoista, voidaan olettaa, että tällaisten tapausten määrä kasvaisi myös merkittävästi".

Minusta on aivan uskomatonta, että valiokunta ei puuttunut tähän, koska muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä kyllä näitä haittoja alleviivattiin, ja toivon, että tässä salissa tähän valiokunnan esitykseen tulee muutos.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lapintie ei nyt tainnut aivan kuunnella tai sitten kuulla näitä äskeisiä puheenvuoroja. Minusta kumpikin puhuja edellä esitti juuri sen, että me tiedämme, että näitä sosiaali- ja terveyspoliittisia haittoja tästä ratkaisusta tulee. Ne on tunnustettu. Kysymys kuuluu: Minkälaisia ratkaisuja ja minkälaisia ongelmia siitä teidän esityksestänne seuraa, missä jätettäisiin nykytila ennalleen ikään kuin? Me tiedämme kaikki sen, että tämä ralli on jo nyt olemassa, näitä ongelmia ja haasteita on jo nyt, ja ne tulevat vain lisääntymään.

Mielestäni on aivan selvää, että valiokunta on ottanut tässä nyt lusikan kauniiseen käteen, kun asiassa ei ole olemassa hyviä ratkaisuja. Meille on ollut tärkeää siellä se, että yritetään löytää sellainen ratkaisu, joka toisaalta turvaa verotuotot, mutta mahdollisimman pienen kulutuksen kasvun ja alkoholista johtuvien ongelmien myötä. Eli kyllä tässä on yritetty löytää nyt sellainen kokonaisuus, jossa myös nämä sosiaali- ja terveyspolitiikan tärkeät asiat huomioitaisiin.

Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tässä hallitus on ollut tarkka ja huolellinen, kun on esityksensä tehnyt, ja samoin valiokunta on ymmärtänyt, mistä on kysymys. Nyt jatkossa saa tuoda esimerkiksi 10 litraa väkeviä alkoholijuomia. Kun vertaa sitä siihen, että nykyisessä olutkorissa, jossa on 24 tölkkiä, on 8 litraa olutta, niin se on 2 litraa enemmän. Tämä 10 litraa väkeviä on erittäin helppo tuoda. Varmasti rakennetaan tällaisia pakkauksia, joita on hyvin helppo tuoda jatkossa esimerkiksi Virosta.

Nyt jo tämä ratkaisu, vaikka näin paljon alennetaan väkevien alkoholijuomien hintaa, tulee aikamoisen viinarallin aikaansaamaan Virosta. Jos ei tähän mentäisi, tilanne olisi täydellinen katastrofi. Tämä on kyllä aivan selvä asia, että tämä on ennakoitavissa. Nämä ihmiset, jotka nytkin tulevat näilläkin hintatasoilla tuomaan ja jotka toisivat silloin nimenomaan, jos ei alennettaisi, ovat juuri niitä suurkuluttajia. Minusta tässä nyt heidän hyväkseen nimenomaan toimitaan, että saataisiin jotenkin aisaan tämä väkevien alkoholijuomien tuonti Suomeen ja näin suurkuluttajien asema jotenkin pysyisi ehkä paremmin hallinnassa.

Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin me kaikki täällä tiedämme, meidän edessämme on vain vaikeita ja hyvin hankalia ratkaisuja. Minä väitän, että tämä hallituksen esitys on rakennettu nimenomaan sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijoiden mukaan vähimmän haitan perusteella, siis sillä perusteella, että pelätään, että nimenomaan kovan alkoholin puolella nämä haitat olisivat suuremmat, jos hinta-alennus olisi pienempi, eli rahtaus alkaisi tänne, pimeän viinan kulutus kasvaisi moninkertaisesti.

Varmaan ed. Lapintie tietää ja muistaa, mitä Virossa muun muassa muutaman pimeän alkoholibisneksen kautta on tapahtunut. Siellä on kuollut kymmeniä ihmisiä. Kymmeniä ihmisiä on kuollut suoraan myrkytyksiin. Kyllä minä näen tämän tilanteen tällä hetkellä semmoisena, että hallituksen pitää olla tosi tarkkana, mitä tehdään, mutta tämä nykyinen esitys on parhain arvaus siitä, mitä pitää tehdä niin, että sosiaalipoliittisesti ja taloudellisesti vero on parhain mahdollinen.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä jaosto on hyvin tietoinen näistä sosiaali- ja terveyspoliittisista ongelmista, joita tässä on tulossa. On erittäin todennäköistä, että ongelmat lisääntyvät tällä puolella, mutta toisaalta arvioiminen on hyvin vaikeaa. Uhkakuvat siinä tilanteessa, että sopeuttamista ei tapahtuisi, ovat huomattavasti suurempia. Kyllä perustekijä on kuitenkin se, että on parempi, että me pidämme valtion kontrollissa alkoholin myynnin kuin se, että me päästämme Suomeen muodostumaan pimeät markkinat. Pitää huomioida — niin kuin tässä on useassa puheenvuorossa tullut esille — se, että meillä on tietyllä tavalla kaksi erittäin vaikeaa, huonoakin vaihtoehtoa olemassa, mutta pitää toisaalta huomioida se, että me emme nyt äänestä kieltolaista.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin tätä keskustelua työhuoneestani ja kipaisin pyytämään puheenvuoron. Kiitos, että sain sen.

Näyttää ja kuuluu siltä, että historian opetukset on unohdettu aika totaalisesti. 30-luvulla loppunut kieltolaki näyttää unohtuneen kaikilta vastustajilta ja hurskastelijoilta. Mikä on se ralli tämän päivän logistiikalla? Mitkä ovat ne seuraukset tämän päivän logistiikalla ja tekniikalla, kun ne viinaongelmat olivat totaalisen kiellon aikana aika lailla katastrofaaliset. Totuushan on se, että meillä on tässä avoimessa maailmassa valittavana vain kahdesta huonosta vaihtoehdosta, ja ehdottomasti tämä hallituksen esitys on parempi niistä vaihtoehdoista. Ei siitä mihinkään pääse.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jaoston jäsenet ovat mielestäni ihan hyvin tuoneet esiin sen, että kyllähän tässä on pohdittu sosiaalipoliittisia vaikutuksia ja että kysymys on siitä, että me valitsemme erilaisten arvausten välillä ja erilaisten joka tapauksessa huonojen vaihtoehtojen välillä, koska kun alkoholinkulutusta etupäässä säätelevät hinta ja saatavuus ja kun hinta joka tapauksessa laskee, silloin myös alkoholiongelmat nousevat.

Mutta kyllä katsoisin, että vihreiden esitys ja myös vasemmistoliiton esitys, jossa vahvojen alkoholijuomien alennusta ehdotetaan pienennettäväksi hallituksen esityksestä, on perusteltu, koska se jatkaisi sitä linjaa, jossa kulutusta pyritään ohjaamaan Suomessa nimenomaan mietoihin alkoholijuomiin.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanon aivan lyhyesti, koska kohta on oma puheenvuoroni: Näistä terveydellisistä vaikutuksista käsitykseni on sama kuin ed. Lapintiellä, että hyvin vähän on huomioitu varsinaisia asiantuntijoita ja alkoholitutkijoita. Te näette sen täältä sivuilta 6 ja 7 valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä. Hyvin vähän siellä kommentoidaan, ja käsitykseni hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroista tänä iltana on kyllä se, että he eivät ilmeisesti ole sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa edes lukeneet lävitse, koska jos olisivat, niin sen olisi luullut herättävän heidät jonkinlaisiin kannanottoihin sen puolesta, vaikka tämä asia on tosi vaikea. Hyvin yleisellä tasolla, ikävä kyllä, te liikutte.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun katsoo vaikka hallituksen esitystä, niin voi vetää sen johtopäätöksen, että nyt ollaan valitsemassa huonompi vaihtoehto: 600 lisäkuolemaa. Kun tiedämme, arvoisat hallituspuolueen kansanedustajat, että tulee 600 alkoholikuolemaa lisää ja sen lisäksi vielä erilaiset tapaturmat ja onnettomuudet, niin voimme todellakin laskea, mikä on kuolleen ihmisen hengen hinta, kun kiinnitämme huomiota siihen, mihin edustajat Bryggare ja Ala-Nissilä kiinnittivät huomiota, nimenomaan verotuloihin. Lasketaan sitten niin, että tulevat verotulot jaetaan 600:lla, ja siinä on kuolleen ihmisen hinta, alkoholisairauksiin kuolleen ihmisen hinta. Vastaavasti ei ole resursseja kunnilla panostaa avohoitoon, ei ennalta ehkäisevään työhön eikä myöskään, arvoisa puhemies, sairaanhoitoon. Se tiedetään.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tämä on järkyttävää kuultavaa, jos valiokunnan jäsenet tietoisesti, tietäen, että tästä seuraavat kaikki nämä sosiaaliset vaikeudet vielä ja vaarat, siitä huolimatta sanovat, kuten esimerkiksi ed. Huovinen edellisessä vastauspuheenvuorossaan sanoi, että kyllä me tämän tiedämme, mutta siitä huolimatta asetamme talouden etusijalle.

Minä luen edelleen tästä hallituksen esityksestä, kun sanottiin, että hurskastelevat ne, jotka näkevät näitä ongelmia. Hallitus toteaa itse: "Ehdotettavat matkustajatuontikiintiöiden poistaminen ja alkoholiveron alennus vaikuttavat todennäköisesti haitallisesti myös nuorten alkoholinkäyttöön. - - Koska nuoret voivat helposti hankkia alkoholijuomia vähittäismyyntipisteistä, henkilökohtaisen elämäntyylin ja kotiympäristön lisäksi merkittävä rajoittava tekijä on alkoholin hinnan suhde käyttövaroihin." Eli se vaikuttaa, miten paljon sitä taskurahalla Suomesta saa. Eivät nämä nuoret lähde mihinkään Tallinnaan ostamaan niitä.

Se, että hintaa Suomessa alennetaan, johtaa juuri siihen, mitä tässä hallituksen esityksessäkin sanotaan: "- - alkoholijuomien hinnan aleneminen osaltaan mahdollistaa vähittäismyynnissä olevan alkoholin saatavuuden paranemista nuorten keskuudessa ja voi siten lisätä paitsi nuorten yleistä alkoholinkäyttöä myös humalajuomista." Jos nämä vielä on luettu ja huomattu ja tiedetty, sitä suurempi ihme, että tätä esitetään.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tulin, kun kuuntelin ed. Lapintien puheenvuoroa, kysymään, missä tynnyrissä tässä oikein eletään. Kyllä me kaikki näemme, että rajat avautuvat. Kyllä hallituksen esityksessä on lähdetty siitä, että nimenomaan pyritään hakemaan se piste, jossa pienimmät vauriot olisivat tässä kokonaisuudessa.

Teidän linjallanne, ed. Lapintie, nimenomaan suositaan viinarallia, viinalla läträämistä, harmaan talouden kaikkein vastenmielisimpien ilmiöiden lisääntymistä, tilastoimattoman kulutuksen lisääntymistä. Sitäkö te haluatte? Arvopohjalta minusta tässä nyt aivan väärin asetetaan tämä asia. Kyllä pitää katsoa, missä maailmassa tässä eletään. Tulkaa pois sieltä tynnyristä.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on juuri nyt se ongelma, että esimerkiksi vasemmistoliiton edustajat Lapintie ja Tiusanen kuvittelevat, että tilanne voisi jatkua nykyisellään, jos mitään ei tehdä. Se on hyvin kaukana tästä todellisuudesta, jota hallituksen esitys ja meidän valiokuntamme mietintö koettaa hahmotella. Vallitsevan todellisuuden pitäisi olla pohjana, kun joka tapauksessa, vaikka nyt emme tekisi mitään, tilanne tulee kärjistymään.

Kyllä täytyy kysyä, aivan niin kuin ed. Ala-Nissiläkin tässä, että eikö se, ed. Lapintie, ole suurempi uhka meidän nuorisollemme, että tuolla alkaa olla joka kadunkulmassa erilaisia epämääräisiä pakettiautoja, joiden perästä mitä tahansa alkoholia, minkälaisessa tahansa muodossa, myydään millä tahansa hinnalla, josta kukaan ei kerrytä mitään veroa, ja se voi olla mitä tahansa litkua? Eikö se todella ole ongelma tiedän mielestänne, että harmaa markkina paisuu ja kasvaa? Siellä ei, kuulkaa ed. Lapintie, niissä pakettiautoissa, kukaan kysy lapsilta ja nuorilta ikärajaa.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkaen tähän ed. Huovisen puheenvuoroon: Eivät nuoret lähde tosiaankaan Virosta hakemaan alkoholia vapun jälkeenkään, heille tuodaan se tänne. Se tulee siellä transitin perässä, ne maksimimäärät, mitä on, ja silloin on muodostettu meille pimeät markkinat, jotka tulevat hyvin pitkään pyörimään täällä. Siinä tulee kaikki se, mitä siinä sivussa tulee, mikä tulee edelleen lisäämään ongelmia tällä sektorilla. Näin ollen ehdottomasti parempi linja on se, että meillä pysyy valtion kontrolli, meillä on valtion monopoli Alko, joka hoitaa tämän.

Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua hieman masentaa kansanedustaja Tiusasen ajatus siitä, että me täällä murhaamme tietoisina ihmisiä. Olen kyllä monenlaisia syytöksiä kuullut, mutta tuo menee yli kaiken. Minä uskon myös suomalaisiin ihmisiin siinä, että tässä suhteessa eli alkoholinkäytössä ja -kulutuksessa voi ottaa myös askeleita parempaan suuntaan, olla lisäämättä kulutusta ja vähentää sitä. Alkoholipolitiikalla usein myös tarkoitetaan myös muutakin kuin veropolitiikkaa. Yritin äsken sanoa, että jakelun tarkempi organisointi Suomessa, jakelupaikkojen valvonta, on yhtä tärkeä asia kuin se, millä tavalla hintaa säännöstellään.

Ihmettelen vieläkin, miksi vasemmistoliiton edustajat sulkevat silmänsä siltä todellisuudelta, joka odottaa meitä toukokuun alussa. Me tiedämme kaikki sen täällä. Tässä on turha lyödä asetelmaa hallitus—oppositio, vaan kannetaan vastuuta kansalaisistamme. Minä itse uskon siihen, että suomalaiset pystyvät jatkossa, miten sanoisi, fiksummin käyttämään myös viinaa. Toivon sitä sydämestäni, mutta siihen tarvitaan tässä alkuvaiheessa myös työtä, että jos ongelmia syntyy, sitten kaikki joukolla niitä ratkomaan.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aika merkillistä, että toiset sanovat, että on useampia vaihtoehtoja, toiset sanovat, että on vain kaksi vaihtoehtoa, ja antavat ymmärtää, että jos ei hallituksen esitystä hyväksytä, niin sitten mitään ei tehdä. Totta kai, jos ei hallituksen esitystä hyväksytä ja jos ei mitään tehtäisi, niin se vasta olisi edesvastuutonta. Kyllä jokainen ymmärtää, että silloin tulisi valtavasti, mutta sitä vastaan voidaan myös toimia. Minä muistan, että kun kymmenen vuotta sitten tänne eduskuntaan kävelin asunnostani, aina tuli joku vastaan tyrkyttämään viinaa, ja tuolla Hietaniemen torilla myytiin viinaa. Kun poliisi puuttui siihen, se hävisi kokonaan, eli ei pidä lähteä siitä, että kun ongelma syntyy, etteikö siihen ongelmaan puututtaisi. Siihen voidaan puuttua, jos on halua. (Ed. Bryggare: Jo ennalta!) — Jo ennalta, ja silloin, kun se ongelma on tullut, silloin se poistetaan. Se voidaan poistaa juuri samalla tavalla kuin poistettiin Hietaniemen torilta myyjät, jotka tulivat kello 9 ja rupesivat myymään siellä niin kauan kuin tavaraa riitti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on semmoinen vaikutelma, että hallituspuolueitten edustajat tässä ovat kohtuullisessa määrässä oikeassa siinä, että on pakko tehdä jotakin. Mitenkä tähän on ajauduttu, siihen varsinaisessa puheenvuorossani paneudun sitten.

Mutta kun tiedetään, mitkä ongelmat ovat vääjäämättömästi joka tapauksessa edessä kotimaassa, niin siihen pitää myöskin reagoida tässä vaiheessa. Siihen pitää taloudellisesti varautua tässä vaiheessa. Ed. Kallis äsken totesi erään varautumisen. Se oli empiirisesti testattu varautuminen. Hän tiesi, että tämä toimii: kun pannaan pojat sinne hommiin, niin homma on hallinnassa. Tämä koko homma taas edellyttää sitä, että meillä on liksaa maksaa tämän varautumisen kustannukset, ja siihen sopii äärimmäisen heikosti se veroaleoperaatio, mikä täällä on toteutettu. Olisi pitänyt kerätä kansalta ne liksat, että pystytään tämä varautuminen hoitamaan kunniallisesti loppuun saakka.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Muun muassa edustajat Bryggare ja Huovinen sanoivat, että jos mitään ei tehdä, niin sitten tilanne tulee vain huonommaksi. Kyllä tämä on aika tekopyhää. Halutaan tehdä jotain hyvää, mutta sitten kuitenkin ratkaisu on se, että alennetaan tietoisesti alkoholin hintaa, vaikka tiedetään, että se lisää kulutusta ja lisää haittoja ja lisää nuorten alkoholinkäyttöä. Minusta on aivan uskomattoman tekopyhää todellakin väittää, että tätä voitaisiin jotenkin hallita.

Kyllä olisi ollut paljon paljon parempi antaa nyt sen toukokuun 1. päivän tulla ja sen jälkeen katsoa, tapahtuuko kaikki tämä kamala eli rekkalasteittain autoja pitkin Helsingin kaupunkia, mistä nuoret saavat myrkytettyä metanoliviinaa. Jos tosiaan niin tapahtuu, olen samaa mieltä, että silloin varmasti parempi vaihtoehto olisi hinnanalennus. En vain usko, että niin tapahtuu. Kyllä meillä laittomaan myyntiin ja myrkkyjen myyntiin puututaan.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä nuorille myymisestä: Mielestäni hallituspuolueiden edustajat ovat nyt hieman liikaa tuudittautuneet siihen, että tämä hallituksen esitys sinänsä sellaisenaan ehkäisisi nämä harmaan markkinan ongelmat. Mielestäni joka tapauksessa, vaikka äänestämme sen vaihtoehdon puolesta, mitä esimerkiksi ed. Kallis esittää, meillä pitää silti olla valmiudet puuttua harmaaseen markkinaan ja puuttua myös nuorten juomiseen. Ei tämä esitys ole se, joka tulee ratkaisemaan tätä kysymystä harmaasta markkinasta. Omasta mielestäni esimerkiksi suhteessa näihin väkeviin juomiin ei ole järkevää tehdä nuorille kotimaastakin hankittuja väkeviä juomia kaikkein edullisimmaksi vaihtoehdoksi hankkia itselleen humala, ja harmaaseen markkinaan meillä pitää olla valmiuksia puuttua joka tapauksessa.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lapintien puheenvuorosta olin kyllä itsekin todella järkyttynyt, miten voi ajatus kulkea sillä tavalla, että me eläisimme todellakin jossakin tynnyrissä. Mielestäni ed. Bryggare toi ansiokkaasti esille sen, että jos nämä niin sanotut harmaat markkinat karkaavat käsistä, niin sieltä voi tulla metanolia ja mitä tahansa myrkkyjä. Kun Suomi liittyi EU:hun 95, niin sen jälkeen oli tiedossa, että näitä tällaisia asioita kuin autovero ja alkoholivero pitää ruveta harmonisoimaan eurooppalaiseen tasoon tai lähelle sitä.

Mitä tulee sitten kotien ja koulujen ja erilaisten muiden toimijoiden lapsien kasvatukseen kohdistamiin tehtäviin, kodit valistavat lapsiaan, että ei tapahtuisi mitään ikäviä tällä alkoholirintamalla. Samoin koulut pitävät valistuskampanjoita. Siihen on myös ymmärtääkseni budjetissa varauduttu. Mielestäni tämä tilanne ei nyt ole mikään viidakon tilanne, että yhtäkkiä Suomessa mennään sellaiseen villiin tilanteeseen, että homma karkaa täysin käsistä.

Muistutan vielä siitäkin, että kyllähän se on rikoslakiin kirjoitettu sekin, että alkoholin jälleenmyynti on kielletty, niin että ei tässä nyt olla hyppäämässä lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Tuollaisia pelottelupuheenvuoroja, joissa suomalaisia arvostellaan täysin harkintakyvyttömiksi, en jaksa ymmärtää, en millään.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Bryggarelle, joka puhui murhaamisesta, haluaisin todeta, että te omassa puheenvuorossanne mainitsitte erään perustelun, nimenomaan verotulot, ja totesin, että kun 600 lisäkuolemaa, alkoholikuolemaa, syntyy tämän lisääntyvän alkoholinkäytön tuloksena, kuten hallitus toteaa, niin sen summan voi jakaa, verotulot, 600:lla ja siitä saadaan kuoleman hinta. Mutta ihminenhän kuolee ei murhaamalla vaan sitä voi sanoa suisidiksi enemmänkin, itsemurhaksi, sitä prosessia, mutta kuitenkin yhteiskunta ikään kuin luo ne olosuhteet, jotka lisäävät tämän tilanteen syntymistä, ja tällä tavalla epäsuorasti tähän vaikutetaan.

Alkoholin myynnistä totesitte sen, että Virossa kuoli ihmisiä metanolimyrkytykseen. Siellä on etanolin hinta, siis tämän niin sanotun laillisen alkoholin hinta, hyvin matala. Siitä huolimatta siellä on juotu metanolia. Ei täällä Suomessa voida laskea laillisen alkoholin hintaa niin alas, etteikö sitten jostakin ilmaantuisi joku metanolin myyjä. Se on aina mahdollista. Tällä menetelmällä sitä ei voida estää.

Kalevi Olin  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En yleensä osallistu tällaisiin alkoholipoliittisiin keskusteluihin, (Välihuutoja) mutta tässä tilanteessa sanoisin, että aika masentavaa on kuulla tätä kerrontaa. Hyvät kollegat, tässä nyt vähän väitetään, että tässä asiassa Mengele kävelee nyt eduskunnassa ja kävelee myöskin Suomeen. Puhutaan alkoholin kiroista ja pahoista. Luvut me tunnemme, mutta tässä asiassa lukuja pitäisi käyttää nyt viisaammin. Jos nyt sanoisi ihan, miten Nummisuutarin Esko sanoisi, niin luultavasti hän sanoisi, että voi tätä, arvoisa puhemies, hurskastelua ja tekopyhyyttä ja pelkojen luomista ja tiukkapipoisuutta. Kyllä tämä hallituksen esitys on se, jolla kestetään, arvoisa puhemies, kestetään tässä asiassa hallituksen esityksellä aivan hyvin.

Arto  Bryggare  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lapintie neuvoi meitä odottamaan. Englannin ja Ranskan välillä on odotettu. Siellä markkinat toimivat aika rajusti. Tanskan ja Ruotsin välinen tilanne on meillä aika hyvin tiedossa. Siellä tapahtui juuri sitä, mitä pelkäsimme, Ruotsiin rahdataan Tanskasta viinaa autolasteittain, ja arvatkaa, mikä on ostajakohderyhmä. Ed. Sinnemäen kanssa olen aivan samaa mieltä siitä, että tämä on myös se paikka, jossa pitää katsoa tarkasti myös jakelupisteitä, valvoa niitä, että alaikäiset ihmiset eivät alkoholia saa ostettua, ja tarvitaan tehostettuja toimia. Tässä me olemme aivan samaa mieltä.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varsinaisessa puheenvuorossani tulen kyllä käsittelemään tätä Ruotsin ja Tanskan ja Englannin ja Ranskan tilannetta, joten siihen en nyt puutu. Mutta kun ed. Olin oikeastaan vähätteli näitä lukuja, niin me, jotka nyt suhtaudumme kriittisesti ja kielteisesti tähän hallituksen esitykseen, lähdemme kyllä siitä, että meillä on 300 000 suurkuluttajaa ja sitten meillä on nuoria, joiden alkoholinkulutus koko ajan kasvaa. Minä olen täysin vakuuttunut siitä, että tässä keskustelussa niin liioitellaan kuin vähätellään. Minä olen aivan vakuuttunut siitä, että tämä hallituksen esitys ei tuo ongelmia suurelle enemmistölle, mutta minä olen huolestunut niistä henkilöistä, jotka ovat rajalla siirtyä suurkuluttajiksi ja alkoholisteiksi. Tämä hallituksen esitys tuo mukanaan sen, että tämä määrä nousee, ja sitä minä en kyllä halua.

Valto Koski  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päihde- ja alkoholiongelma Suomessa on todella vakava ongelma, ja tähän asiaan pitää kaikella vakavuudella tässäkin salissa kiinnittää huomiota. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkökulma alkoholiverolain seuraamuksiin on selkeästi kirjoitettu kansanterveysnäkökulma huomioon ottaen. Voin olla iloinen siitä, että valtiovarainvaliokunta, joka on tämän asian käsitellyt, on pitkälti myöskin ottanut sieltä mietinnön sisältöön kohtia, jotka liittyvät tähän.

Olen samaa mieltä kuin täällä esitetyt puheenvuorotkin ovat osoittaneet, että tämä on lähtökohdiltaan pakko tehdä. Alkoholilain muutos liittyy eurooppalaiseen kehitykseen, ja sitten kun näin joudutaan tekemään, joudutaan kantamaan ne vastuut, joita siitä seuraa. Kun on olemassa tähän tartuntapintaa hallituksen alkoholi- ja päihdepoliittisen ohjelman kautta, niin minun mielestäni nyt olisi syytä kiinnittää huomio siihen, mitenkä voidaan tämän hallituksen alkoholi- ja päihdepoliittisen ohjelman kautta puuttua niihin ongelmiin, joita muun muassa täällä on tuotu esiin.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun kuunteli äsken ed. Bryggaren puheenvuorosta käytyä keskustelua ja kun herkällä korvalla kuuntelin ed. Bryggaren puheenvuoroa, niin voi todeta kyllä, että itselleni tuli hieman kaksijakoinen tunnelma siitä, että siinä yritettiin hakea jonkinlaista puolustusta ja sitä haettiin hyvinkin kaukaa ja monella tavoin hallituksen esitykselle. Yleisesti ottaen tuohon keskusteluun toteaisin sen, että kun täällä puhuttiin suurkuluttajista jne., uskoisin näin, että mitkään seikat eivät poista sitä: oli hinta ylhäällä tai alhaalla, kyllä suurkuluttajat sen alkoholinsa hankkivat. Yleisesti ottaen voi sanoa näin, niin kuin tavataan sanoa, että viina on aina hintansa väärtti, ja uskon näin, että se pitää myös tulevaisuudessakin paikkansa.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on antanut eduskunnalle osana valtion vuoden 2004 talousarviota budjettilakina esityksen alkoholi- ja alkoholijuomaverolain muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan veroteknisten muutosten ohella muutosta verotaulukkoon siten, että alkoholijuomista perittävä vero alennettaisiin tuotteesta ja sen alkoholipitoisuudesta riippuen 9,96—44,02 prosentilla. Valtiovarainvaliokunta on myös pienin tarkistuksin hyväksynyt hallituksen esityksen. Suurimmat veronalennukset kohdistetaan väkeviin juomiin. Perusteluina erittäin huomattaville alkoholiveron kevennyksille esitetään Viron liittyminen Euroopan unionin jäseneksi tulevan vuoden toukokuussa ja siitä odotettava merkittävän alkoholijuomien tuonti sallittujen kiintiöitten puitteissa. Hallituksen mukaan veronkevennyksillä voitaisiin leikata tuonnin kasvua Virosta olennaisesti verrattuna tilanteeseen, jos alkoholituotteiden hintaero maiden välillä olisi nykyisen suuruinen.

Perussuomalaisten mielestä hallituksen arvio alkoholijuomien matkustajatuomisten määrän räjähdysmäisestä kasvusta siinä tapauksessa, ettei Suomen alkoholiveroa lasketa lähemmäs Viron tasoa ja samalla tuotteiden hintatasoa Virossa, on liioiteltu. Tuonti tulisi varmasti lisääntymään, mutta ei oletetulla määrällä. Ongelma olisi lähinnä Pääkaupunkiseutua ja Etelä-Suomea koskeva, sillä kustannukset lähteä omalla autolla tai tilauskuljetuksella hakemaan alkoholituotteita autolautalla Virosta nousisivat Keski- ja Pohjois-Suomesta käsin saavutettavaan säästöön verrattuna niin korkeiksi, että toiminnan kannattavuus olisi mielestäni kyseenalaista. Kun nyt vielä ollaan kaavailemassa säännöksiä, joilla tilausajobussin perässä alkoholituomisia kuljettavat rekat tulisivat mahdottomiksi, pidän hallituksen veronalennustoimia ylireagointina.

Alkoholin niin sanottua trokaamista on aina harjoitettu, joten senkään suhteen ei tilanne olennaisesti mielestäni muuttuisi. Se, mitä tilanteessa eniten tarvittaisiin, olisi tiukemmat säännöt ja valvonta niin kutsuttuun omaan käyttöön tuoduista alkoholimääristä sekä lisäresurssit tullille, Rajavartiolaitokselle ja poliisille valvoa tuontia ja jälleenmyyntiä. Julkisuudessa olleita puheita siitä, että oman kiintiön ohella myös ystäville tapahtuva tuonti sallittaisiin, pidän, voisiko sanoa, tuulesta temmattuina mätäkuun juttuina, vaikkakin myönnän sen, että julkisuudessa on ollut kirjoituksia siitä, että tämä olisi jopa komission kanta.

Hallitus on hallitusohjelmassaan ja ministereidensä julkisuudessa esittämissä kannanotoissa antanut ymmärtää, että se on huolestunut alkoholinkäytön kasvusta ja alkoholin mukanaan tuomista terveyshaitoista ja sosiaali- ja kansanterveyskustannusten kasvusta. Tähän viittaa myös tuore hallituksen periaatepäätös hallituspolitiikan linjauksista ja alkoholiohjelma vuosille 2004—2007. Nyt kuitenkin hallitus lyö itseään korville alentaessaan roimasti alkoholiveroa ja kohdistamalla suurimmat veronkevennykset väkeviin alkoholijuomiin. Sopiikin kysyä, viekö mies viinaa vai viina miestä.

Kuten jo edellä totesin, hallituksen esittämät rajut, väkeviin alkoholijuomiin painottuvat alkoholiveron alennukset tuovat mukanaan merkittävästi lisääntyvät alkoholinkäytöstä aiheutuvat haittavaikutukset. Päihde-, sosiaali- ja terveysongelmat lisääntyvät merkittävästi ja nopeasti. Niiden kerrannaisvaikutukset ja kustannukset ylittävät moninkertaisesti veronalennusten määrän ja kestävät pitkän aikaa. Tämän takia esitämmekin, että alkoholiveroa alennettaisiin huomattavasti hallituksen esittämää vähemmän ja tämän jälkeen veroa laskettaisiin tulevina vuosina 5 prosentilla vuosittain siihen saakka, kun Suomen alkoholituotteiden hintataso olisi vertailukelpoinen muiden EU-jäseninä olevien naapurimaittemme kanssa. Haluamme lisäksi, että suoritettavat veronkevennykset suosivat mietoja alkoholijuomia suhteessa enemmän kuin väkeviä, eli juuri päinvastoin kuin hallitus omassa lakiehdotuksessaan esittää.

Lakialoitteessa tuetaan sitä linjausta, jota maamme alkoholipolitiikassa on viime vuosina noudatettu eli pyritty ohjaamaan kulutusta väkevistä alkoholijuomista mietoihin, kuten olueen ja viineihin. Hallituksen esittämät veromuutokset kääntäisivät politiikan päälaelleen suosiessaan ylivoimaisesti eniten väkevien juomien kulutusta.

Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että käsittelyn pohjaksi 2. lakiehdotuksen osalta otettaisiin ed. Timo Soinin nimissä jätettyyn lakialoitteeseen 123/2003 sisältyvä lakiehdotus.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys numero 80 alkoholijuomaverosta ja siihen tehtävistä muutoksista lyhyesti sanottuna sisältää vain huonoja vaihtoehtoja. Tässä oli tarjollakin vain huonoja vaihtoehtoja, ja yksi syy siihen on se, että viimeisen yhdeksän vuoden aikana me emme Suomessa ole pystyneet tekemään mitään tämän asian kanssa. Nyt kun on pakko, näin vaikeata se on.

Puheenvuorossani paneudun erityisesti terveydenhuollon näkökulmaan. Sivuutan kokonaan tämän verotarkastelun, koska aika ei anna kaikkeen kuitenkaan periksi. Aloitan tämän tarkasteluni sillä, että tarkastelen, miten hyvin sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto on soljunut valtiovarainvaliokunnan mietinnön sisälle. On ikävää, että se ei ole tietyiltä, erittäin hyviltä terveyden- ja sairaanhoidon näkökulmiltaan ollenkaan sinne ehtinyt, ja jäin jopa miettimään, että se alku, miten valiokunnan mietintö siteeraa, on itse asiassa jotenkin poistyöntävä, negatiivisluonteinen. En oikein tiedä, miksi se näinpäin on mennyt, mutta ehkäpä sen takia täytyy tässä hyvää sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa yrittää pistää sitten vielä vähän paremmaksi, ja teen sen suulla suuremmalla. En puhu omia mielipiteitäni vaan siteeraan asiantuntijoita, jotka olivat meillä valiokunnassa. Teen tämän harkitusti myöskin, arvoisa puhemies, sen takia, että kun valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen alkoholipolitiikan linjauksista tänä vuonna — sinänsä erittäin hyvän paperin, teoreettisesti hyvän — se on siinä mielessä erittäin löysä, että siellä ei juuri toimenpideohjelmia ja varsinaista niin sanottua hommaan tarttumista ole, vaan kaikki on edelleen suunnitteluvaiheessa, vaikka meillä on kyllä alkoholipolitiikkaa ollut vuosikymmeniä maassamme ja siinä ovat tietyt periaatteet olleet olemassa. Erityisesti myös puheeni lopussa kiinnitän huomiota lasten ja nuorten asioihin, koska se olisi ollut erittäin tärkeä kohderyhmä muun muassa valtiovarainvaliokunnan tarkastella mietinnössään, mutta se on sieltä unohtunut kokonaan pois. Tätä kohderyhmää tämä valtioneuvoston periaatepäätös käsittelee sivulla 8 puolen sivun verran, mielestäni hämmästyttävän vähän.

Ensimmäiseksi siteeraan professori Onni Niemelää, joka on tutkimusprofessori Tampereelta. Hän kertoo terveydenhuollon näkökulmasta seuraavaa. Tämä on siteerausta, kaksi kappaletta, mitä hän esitti valiokunnassa:

"Sopeutuminen halpaan viinaan tulee olemaan kova haaste. Päihteiden käytön suoraan tai välillisesti aiheuttamat sairaudet ovat jo nyt yksi vakavimmista kansanterveysongelmistamme. Alkoholin riskikulutuksen eli terveyshaittoja aiheuttavan kulutuksen rajana voidaan pitää miehillä noin 280:tä grammaa ja naisilla noin 160:tä grammaa alkoholia viikossa. Yhden drinkin sisältämä alkoholimäärä on 12—15 grammaa, viinipullon noin 75 grammaa ja Koskenkorva-pullon noin 150 grammaa." — Kun yhdessä drinkissä on 15 grammaa, siitä voidaan laskea, minkälaisia määriä voi käyttää ja mikä on terveyshaitan yläraja. Tämmöisiä tietoiskuja esimerkiksi pitäisi olla, jos vähän syrjähdän, televisiossa ja meidän päivälehdissämme ja aikakauslehdissämme jatkuvasti, joissa voitaisiin ihmisille valistaa, missä kulkee niin sanottu riskiraja. Näitä lukuja eivät ammattihenkilötkään yleensä muista. — "Alkoholin suurkuluttajia, jotka ylittävät säännöllisesti riskikulutuksen rajan, arvioidaan olevan noin 300 000. Asiantuntija-arvioiden mukaan EU-Suomessa alkoholinkulutus kasvaa tulevaisuudessa edelleen hinnanalennusten ja alkoholin hyvän saatavuuden houkuttamana. Vuoden 2001 kulutus oli - - yli 600 pullollista keskiolutta jokaista suomalaista kohti." Huom.: Siinä on lapset ja aikuiset mukana, eli kyllä varmasti ollaan ylärajoilla.

"Alkoholi tappaa tällä hetkellä noin 2 500 suomalaista vuodessa." — Valtiovarainvaliokunta ei tätä halunnut mitenkään pitempään käsitellä lausunnossaan, mutta se maksaa maltaita tälle maalle. Kaikki se, mikä edeltää alkoholikuolemia, on myöskin kulutusta. — "Lisäksi on arvioitu, että 15—30 prosentilla kaikista terveydenhuoltoon tulevista potilaista hoitoon hakeutumisen varsinainen syy on alkoholin liikakäyttö, vaikkakin se monesti peittyy ’kunniallisempien’ ja ’hyväksyttävämpien’ sairauksien nimikkeisiin. Esimerkkinä runsaasti alkoholiongelmaisista sairausryhmistä ovat erilaiset traumat, psykiatriset sairaudet, ruoansulatuskanavan sairaudet, neurologiset sairaudet, kardiovaskulaariset sairaudet - -", toisin sanoen sydän- ja verisuonitaudit eri muodoissaan verenpaineesta ja rytmihäiriöistä alkaen, ja lisäksi sokeritautiin liittyvät ongelmat, jopa ihotauti psoriasis ja monet verenkuviin liittyvät asiat. "Viime vuosina erityisesti naisten, nuorten ja lasten alkoholinkäyttö on ollut kasvussa." — Tämä on, arvoisa puhemies, se kohderyhmä, johon aivan erityisesti Suomen konkreettisen alkoholipolitiikan pitäisi nyt paneutua, kun kerran viinasta tulee niin halpaa, että kaikki sitä ostavat: miten ne ihmiset, jotka vielä eivät käytä, siihen jatkossa suhtautuvat, minkälaisilla riskirajoilla he haluavat liikkua, minkälaista terveyshaittaa haluavat mahdollisesti itselleen.

Lisäksi haluan vielä siteerata toista kirjoitusta, joka minusta on erittäin tärkeä. Se jäi vähemmälle huomiolle sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä. Se on professori Salme Ahlströmin analyysikirjoitus Yhteiskuntapolitiikka-nimisessä lehdessä, ja sen otsikko on "Mikä lisää nuorten riskiä tupakoida, humaltua ja kokeilla marihuanaa?" En kerkiä sitä kokonaan siteerata tässä, mutta siellä muun muassa sanotaan, että aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että perherakenne on hyvin tärkeä, kun mietitään, ketkä käyttävät alkoholia, ketkä eivät. Yksinhuoltajaperheiden lapsilla on keskimääräistä useammin käyttäytymisongelmia, mutta myös uusperheiden lapset käyttivät enemmän kaikenlaisia huumeita ja olivat juoneet alkoholia enemmän kuin muut. Myöskin nuorten käsitykset vanhempien päihteiden käytöstä vaikuttavat tietysti omaan suuntaansa, samoin vanhempien ja lasten väliset suhteet. Jos on huonot välit ja vanhempien riittämätön tuki, ne merkitsevät hyvin paljon.

Nämä ovat meille kaikille todennäköisesti tiedossa olevia, mutta juuri missään näitä ei toistuen kerrota julki. Tämä on tieteellinen tutkimus, jonka tuloksia nämä ovat. Nämä eivät ole siis minun mielipiteitäni, vaan Salme Ahlströmin, Leena Metson ja Eeva-Liisa Tuovisen tekemästä tutkimuksesta.

Eräänlaisena yhteenvetona voin täältä lopusta vielä lainata: "Nuorten riski humaltua vähintään 12 kertaa viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana oli vähäisempi, mikäli isä ei sallinut humaltumista, nuori oli tyytyväinen isäsuhteeseensa, vanhemmat sisarukset eivät humaltuneet, nuoren käyttövarat olivat vähäiset ja vanhemmat tiesivät, missä nuori vietti iltansa. Poikien riski humaltua oli vähäisempi, mikäli poika asui biologisten vanhempiensa luona. Tyttöjen riski humaltua oli taas vähäisempi, jos heidän käyttövaransa olivat vähäiset."

Arvoisa puhemies! Lopetan tähän sanomalla sen, että eilisessä lapsilisälain käsittelyssä tuli ilmi myöskin se, että yksinhuoltajaperheissä meillä on 160 000 lasta. Käsittääkseni siinä on erittäin paha kohderyhmä kaikelle tälle. Mitä hallitus aikoo sen puolen kanssa tehdä? Pelkästään veroprosenteista tässä ei voi olla kysymys.

Klaus  Hellberg  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä käytti erittäin ansiokkaan puheenvuoron siteeraten asiantuntijoita koskien alkoholin terveyshaittoja ja sosiaalisia haittoja. Uskon, että varmaan kaikki uskovat täällä, että näin on. Kyseessä oli nimenomaan halpa viina. Mutta kun nyt tietysti ollaan tässä tilanteessa, missä ollaan, mitä halpaa viinaa hän tarkoitti? Sitäkö viinaa, jota on mahdollista tuoda 10 litraa väkeviä, 20 litraa niin sanottuja välituotteita, 90 litraa viinejä ja 110 litraa olutta ensi keväästä alkaen Suomeen erittäin erittäin halvalla hinnalla? Oliko tästä kysymys vai näistä alennuksista, jotka ovat varsin kohtuullisia kuitenkin, mihin nyt hallituksen esitys tähtää kotimaisten alkoholijuomien kohdalla, vai mikä on nyt tämä niin sanottu halpa viina, koska kuitenkin hintataso suomalaisissa alkoholituotteissa säilyy huomattavasti korkeampana mitä se on — Virosta nyt ei voida puhuakaan — Keski- ja Etelä-Euroopassa?

Eero Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Minä ymmärrän tässä yhteydessä halvalla viinalla kaiken alkoholin tästä eteenpäin, jonka hinta putoaa. Totta kai siellä on sitten erilaisia alaryhmiä, mutta hinnan pudotus on niin selvä kaikissa ryhmissä, ja siitä koituvat nämä terveyshaitatkin suurempina.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin myöskin ankarasti arvostella valtiovarainvaliokunnan mietintöä alkoholijuomaverotuksen muuttamisesta. Mietinnössä ei huomioida sosiaali- ja terveysvaliokunnan esitystä niistä kaikista sosiaali- ja terveysvaikutuksista, mitkä tästä hinnanalennuksesta tulevat. Tämän vuoksihan mietintöön onkin laitettu runsaasti vastalauseita.

Oma valiokuntani, sosiaali- ja terveysvaliokunta, käsitteli hallituksen ehdotusta erittäin perusteellisesti, kuten mainio puheenjohtajamme Valto Koski mainitsi ja ed. Akaan-Penttilä. Kulutus tulee kasvamaan veronalennuksen ja juomien tuonnin vapautumisen myötä koko maassa, ja kunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa jopa niin, että näihin haittavaikutuksiin tulee kulumaan jopa 700 miljoonaa euroa vuodessa. Siihen menee paljon hyviä säästöjä.

Kun hallitus kohdentaa alkoholiveron kevennyksen eniten väkeviin juomiin, saa nopeimman ja halvimman kännin juomalla kossua. Tällöin haittavaikutukset ilmaantuvat nopeammin kuin mietoja juomia käyttämällä. Alkoholin suurkuluttaja juo niin kauan kuin hänen rahansa riittävät, ja hinnanalennuksen jälkeen hän voi juoda enemmän ja useammin. Ravintolat tyhjenevät, koska suomalainen juo kotona ja pienessä porukassa väkeviä. Kossu nousee äkkiä päähän, joten juomari tarttuu auton rattiin tai hakkaa vaimonsa. Huomattava hinnanalennus väkeviin juomiin on signaali meille suomalaisille ostaa väkeviä ja juoda niitä, ja me emme suinkaan tuo kaikkea sitä viinaa Virosta, vaan kyllä se ostetaan ihan meidän omasta Alkostamme.

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta esittää mietinnössään aivan merkillisiä olettamuksia siitä, että jos alkoholiveroa ei alenneta ollenkaan, jokainen automatkailija tuo vapun jälkeen Virosta 10 litraa väkeviä, 36 litraa viinejä ja 56 litraa olutta. Harvalla matkailijalla on varaa ostaa näin paljon autoonsa, ja mahtuuko edes tämä viinamäärä autoon?

Valtiovarainvaliokunta olettaa myöskin, että jos veronalennukset toteutetaan hallituksen esityksen mukaisesti, tapahtuukin päinvastoin, että matkailija tuo vain 2 litraa väkeviä, 9 litraa viinejä ja 8 litraa olutta. Aika uskomaton väite, ei ainakaan perustu mihinkään tietoon. Valtiovarainvaliokunta ei mietinnössään lainkaan ota huomioon muuta vaihtoehtoa kuin hallituksen esityksen mukaiset veronalennukset tai sitten ei alennuksia ollenkaan. Varovaisempaa hinnanalennusta väkeville juomille ei huomioida, vaikka sillä terveyspoliittisesti voisi olla huomattavasti edullisempi vaikutus. Valtiovarainvaliokunta hurskaasti toteaa, että tarpeen tullen on oltava valmiutta muuttaa nyt tehtyjä päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Mihin suuntaan hintoja muutetaan, kun kakat on jo housuissa?

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Lähtökohdaksi tähän alkoholipoliittiseen keskusteluun haluaisin tuoda esiin oman kantani, joka perustuu siihen tutkimukseen ja referaatteihin tutkimuksista, mitä ikinä olen kuullut alkoholipoliittisten tutkijoiden sanovan, että alkoholinkulutusta säätelevät taloudellinen kasvu, alkoholin saatavuus ja alkoholin hinta. Näistä lähtökohdista me olemme sitten tekemässä näitä päätöksiä ja tekemässä näitä arvioita.

Tähän liittyen haluaisin myös todeta niihin puheenvuoroihin, joita on ollut sekä valiokuntakeskustelun aikana että muutama tässä salissa, että tässä olisi kysymys jotenkin vain asenteista ja siitä, mitä me ajattelemme. On totta, että asennekasvatustakin tulee tehdä ja meidän tulee yrittää vaikuttaa myös alkoholikulttuuriin, mutta ennen kuin toisin näytetään, kyllä nämä hinta ja saatavuus ovat ne asiat, jotka tosiasiassa vaikuttavat meidän alkoholinkulutukseemme.

Myös ongelmat ovat mittavia. Omissa lähtökohdissani minun on itse asiassa vaikea hyväksyä tätä kokonaistilannetta, jossa meillä ei ole oikeutta kansallisessa päätöksenteossamme itse asiassa tehdään mitään muuta kuin reagoida siihen, että alkoholi on ikään kuin mikä tahansa esine Euroopan unionin sisämarkkinoilla. Omasta näkökulmastani alkoholi on kuitenkin vaarallinen aine, jolla on huomattavia terveysvaikutuksia, kansanterveysvaikutuksia. Se liittyy väkivaltaan ja erilaisiin sairauksiin ja totta kai suomalaisessa järjestelmässä myös niihin kustannuksiin, joista valtio huolehtii. Kysymykseen Euroopan unionista ja sisämarkkinoista palaan vielä myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Kuten debatissa jo toin esille, vihreän eduskuntaryhmän vastalauseessa, joka pohjaa rinnakkaislakialoitteeseen, jonka myös teimme tämän lain käsittelyn yhteydessä, me esitämme itse asiassa kahta asiaa, joista keskeisempi on se, että meidän esityksessämme väkevien juomien osalta ei tehtäisi lainkaan alkoholiveron alennusta. Tällä pyritään jatkamaan sitä alkoholipolitiikan perinnettä, että Suomessa kulutusta pyritään ohjaamaan miedompiin alkoholijuomiin. Tämä ajatus on ohjannut alkoholipolitiikkaa jo pitkään, ja itse asiassa tämä on myös toteutunut, eli suomalaiset juomatavat ovat huomattavasti siirtyneet mietoihin juomiin.

Ajatuksena tässä taustalla on ollut se, mistä hallituksenkin esitys lähtee, että myös tulevaisuudessa joka tapauksessa suurin osa juodusta alkoholista on kotimaassa hankittua alkoholia. Jos kotimaisilla verotasoilla käännämme alkoholinkulutusta niin, että myös kotimaassa viina tulee huomattavasti edullisemmaksi vaihtoehdoksi, itse asiassa kaikkein edullisimmaksi vaihtoehdoksi juoda itsensä humalaan, silloin totta kai tämä kulutuksen muutos tulee näkymään sekä täällä että niissä juomissa, joita tuodaan Virosta. Oletuksemme on, että hallituksen esityksen mukaan mentäessä väkevien viinojen tuonti Virosta tulee olemaan itse asiassa suurempaa kuin se olisi sellaisessa tilanteessa, jossa viinasta ei tehdä ensisijaista ostotuotetta myös kotimaassa, eli esitys perustuu tähän.

Hallituspuolueet ovat valiokunnan mietinnössä aika pitkälle mielestäni perustelleet tätä linjaa, mikä esityksessä on, sillä, että on ajateltu, että jos alennuksia ei tehdä, harmaan markkinan syntymisen riski on suurempi kuin silloin, jos alennuksista pidättäydyttäisiin. Mielestäni tämä argumentointi on relevanttia ja sitä on relevanttia pohtia, mutta olen sitä mieltä, että itse asiassa tämän hallituksen esityksen kanssa useat näistä riskeistä voivat toteutua. Itse asiassa me emme voi jäädä toimettomiksi tämän harmaan markkinan suhteen tässäkään tilanteessa, joten silloin yhtä hyvin mielestäni myös sellainen esitys, jossa väkevien juomien veroa ei alenneta siinä määrin kuin hallituksen esityksessä, on aivan perusteltu. Silloin meillä säilyisi tämä mietojen juomien suosiminen kotimaassa, ja toisaalta harmaaseen markkinaan puuttuminen yksinkertaisesti esimerkiksi poliisivalvontaa lisäämällä tulee joka tapauksessa toteuttaa, koska myös tässä tilanteessa Virosta tuotu viina tulee olemaan halvempaa kuitenkin.

Toinen vastalause, mikä vihreällä eduskuntaryhmällä on, koskee valmisteverolakia, ja se samoin pohjasi meidän lakialoitteisiimme. Siinä esitämme, että tullilla olisi mahdollisuus rekisteröidä niitä tuomisia, jotka ylittävät sen rajan, joka on määritelty järjestelmädirektiivissä ja on myös kirjattu meidän omaan alkoholilainsäädäntöömme. Valtiovarainministeriö tämän käsittelyn yhteydessä esitti epäilyksen tästä esityksestä, että se ei välttämättä olisi sisämarkkinoiden järjestelmädirektiivin hengen mukainen, koska järjestelmädirektiivin henki on se, että omaan käyttöön saa tuoda vaikka kuinka isojakin määriä mutta kaupalliseen käyttöön ei saa tuoda ollenkaan. Katsoimme kuitenkin, että tämä tullin rekisteröintimahdollisuus ei olisi järjestelmädirektiivin vastainen, koska tällä rekisteröinnillä ei suinkaan sinänsä pyrittäisi keräämään veroja näistä suurista määristä vaan tätä rekisteröintiä pyrittäisiin käyttämään apuna siinä, kun tehdään arvioita siitä, onko mahdollista, että jotkut tietyt henkilöt harrastavat jossain kaupallista tuontia, ja tässä olisi tullin profiloinnista apua.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on useaan otteeseen tämän koko asian käsittelyn yhteydessä todettu se, että tässä on olemassa vain huonoja vaihtoehtoja. Huonot vaihtoehdot tietenkin perustuvat siihen, että me olemme menettämässä ne poikkeukset, mitä on ollut tuontirajoituksiin silloin, kun olemme liittyneet Euroopan unioniin. Kuten puheenvuoroni alkupuolella sanoinkin, en itse asiassa katso, että alkoholin, tai ainakaan vahvan alkoholin, pitäisi olla sellainen sisämarkkinatuote, jota unionissa säätelevät pelkät tavaran vapaaseen liikkumiseen liittyvät säännökset, vaan että alkoholi on kansanterveyteen liittyvä asia, jossa jäsenmailla pitäisi olla aidot mahdollisuudet tehdä kansanterveyspolitiikkaa, joka sitten tietenkin liittyy hintaan ja saatavuuteen.

Tämän takia olen vastalauseessa esittänyt eduskunnan hyväksyttäväksi pontta, jossa edellytettäisiin hallitusta toimimaan niin, että vahvat alkoholijuomat Euroopan unionissa poistuisivat puhtaan sisämarkkinasäätelyn piiristä. Mitä tämä säätely sitten voisi olla? Siinä voisi olla erilaisia kansallisia poikkeuksia. Totta kai silloin täytyisi keskustella alkoholin minimiverotasoista. Tässä salissa on useasti keskusteltu siitä, että Suomen tulisi EU:ssa aktiivisesti pyrkiä siihen, että alkoholiverotasot saataisiin Euroopan unionissa nousemaan, ja mielestäni tähän pyrkiminen olisi myös koko unionin alueella hyvää kansanterveystyötä.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen esittämään nämä meidän muutoksemme ja sitten toisessa käsittelyssä tämän ponnen. Kaikille näille toivon runsasta kannatusta.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vihreiden malli, jossa ilmeisesti tullaan äänestämään siitä, että väkevien alkoholijuomien veroa ei laskettaisi ollenkaan, oman käsitykseni mukaan johtaa tilanteeseen, joka kiihottaisi tämmöiseen jobbaustoimintaan. Nimittäin mitä suurempi hinnanero tulisi olemaan, sitä suurempi etu olisi, ja kun se on tiiviisti pakattua alkoholia — sanotaan näinpäin, Suomeenhan saa tuoda 80-prosenttista tai sen alle tilavuusprosentiltaan — sen takia väittäisin, jotta jos tämmöinen malli toteutettaisiin, mitä vihreät esittävät, me saisimme kyllä valvontaa lisätä rajusti, jotta tämä asia voitaisiin pitää hallinnassa, koska kyllä siinä se kiihoke on aina, että mitä suurempi voitto, sitä kokeillaan. Se on nähty aina. Sen vuoksi toivoisi, että kuitenkaan tämän tyyppiseen malliin ei lähdettäisi vaan päinvastoin hintaero väkevien osalta olisi mahdollisimman pieni.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin tässä keskustelussa näyttää joiltakuilta hieman unohtuvan, niin tällainen jobbaustoimintahan joka tapauksessa tulee olemaan laitonta. On se hintaero ihan mikä tahansa, niin joka tapauksessa se tulee olemaan kiellettyä. Puheenvuorossani perustelin, että jos suomalaiset kautta linjan vaihtavat kulutustottumuksiaan siten, että he juovat tiukkaa viinaa, niin totta kai silloin kiihoke tällaiselle jobbaustoiminnalle olisi isompi. Eli kyllä minä katson, että meidän esityksessämme kiihoke tällaiselle tiukan viinan jobbaustoiminnalle on suurempi, mutta joka tapauksessa tulee muistaa, että meidän tulee huolehtia siitä, että tällaista ei tule tapahtumaan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Alkoholipolitiikka kiinnostaa yleensä kansalaisia, ja eri maissa harjoitetaan erilaista alkoholipolitiikkaa. Merkillepantavaa on, että Pohjoismaat ja Englanti ovat olleet tietyllä linjalla, kun taas Keski-Euroopan maat ja ennen kaikkea itäblokin maat ovat olleet aivan päinvastaisella linjalla. Tiukka alkoholipoliittinen linja ei ole mikään harvinaisuus. Voi sanoa, että USA:n useimmissa osavaltioissa on aika tiukka alkoholipoliittinen linja. Veroja peritään alkoholituotteista paljon. Kun tässä aikaisemmin on viitattu Englantiin, niin katsoin, mikä on Englannin ja Ranskan välinen alkoholivero. Se on esimerkiksi Ranskassa 10 prosenttia oluen osalta siitä, mitä se on Englannissa, viinien osalta se on noin 1 prosentti ja väkevien osalta noin puolet siitä, mitä Englannissa peritään. Siis Englannissa on huomattavasti ankarampi vero kuin Ranskassa. Englantilainen voi käydä Ranskassa, on voinut jo vuosia vuosia vuosia käydä, ostamassa niitä suuria määriä, mitä suomalaiset muutaman kuukauden kuluttua voivat Virosta hakea. Siitä huolimatta Englanti ei ole alentanut veroaan. On aivan totta, että englantilaiset käyvät Ranskan puolella, käyvät suurella joukolla ja ostavat paljon, mutta Englannin parlamentti on katsonut, että on viisasta kuitenkin pitää tämä verotaso näin korkealla, jotta kulutus olisi kuitenkin kohtuullinen. He sallivat sen, että Lontoosta mennään tunnelin kautta Ranskaan hakemaan alkoholia, mutta kaikki eivät lähde. Jos veroa alennetaan, silloin sitä saa edullisesti kaikista Englannin liikkeistä ja ympäri Englantia ja kulutus kasvaa ja haitat sen mukana.

On totta, että tilanne on meille vaikea. Tilanne on uusi, ja se johtuu juuri näistä matkustajatuomisista ja Viron tulevasta EU-jäsenyydestä. Olisiko tähän voitu ennalta vaikuttaa? Ed. Sinnemäki viittasi niihin eduskunnan päätöksiin, joita viime kaudella ja sitä edellisellä kaudella on tehty, kun eduskunta on edellyttänyt, että Suomi EU:ssa pyrkii toimimaan niin, että minimiveroja alkoholin osalta nostetaan. No, tietenkin on helppo olla jälkiviisas, mutta olemme toimineet mielestäni väärin tai ainakin taitamattomasti, kun me olemme puhuneet alkoholiverosta. Meidän olisi pitänyt irrottaa väkevien viinojen vero näistä alkoholiveroista.

On ymmärrettävää, että kun minimiverosta päättäminen EU:ssa edellyttää yksimielisyyttä, niin on melkein mahdotonta saada ranskalaiset ja saksalaiset hyväksymään, että oluen ja viinin veroa nostetaan. Mutta minä luulen, että jos tuo väkevien viinojen vero olisi irrotettu tästä joukosta, olisi ollut mahdollista saada väkeville viinoille huomattavakin veronkorotus. Silloin ainakin osa näistä ongelmista olisi pystytty eliminoimaan. Mutta tämä on myöhäistä, ja nyt me olemme siinä vaikeassa asemassa ja vaikeassa tilanteessa, mistä jo monet puhujat ovat puhuneet.

Onko hallituksen esitys sitten se paras mahdollinen? On väärin väittää, että olisi vain kaksi vaihtoehtoa: olla tekemättä yhtään mitään taikka sitten alentaa veroa siten, kuin hallitus esittää. On aivan selvä asia, että olisi voitu alentaa sitä veroa vähemmän, olisi voitu alentaa vielä enemmän tai olisi voitu vähentää väkevien juomien veroa vähemmän ja viinien enemmän. Vaihtoehtoja on siis vaikka kuinka paljon.

Hallitus on kuitenkin arvioinut, että jos ei mitään tehdä, niin silloin nykyinen kulutus muuttuu seuraavasti: Tänä päivänä tilastoitu alkoholinkulutus Suomessa absoluuttisena alkoholina mitattuna on 7,6 litraa vuodessa. Eli yksinkertaisesti sanottuna se, mitä liikkeistä ostetaan, on 7,6 litraa. Tilastoimaton eli se, mitä tuodaan muualta, on 1,7 litraa. Eli kulutus yhteensä on 9,3 litraa. Se on tämän päivän tilanne. Jos ei mitään tehdä, niin hallitus arvelee, että kotimainen myynti putoaa 7,6 litrasta 7 litraan, myynti kotimaassa siis vähenee, mutta tuonti nousee 1,7 litrasta 4 litraan. Näin hallitus arvioi. Vastaavasti jos hallituksen esitys hyväksytään, niin silloin kotimainen myynti nousee 7,6 litrasta 9 litraan ja tuonti nousee varsin vaatimattomasti vain 2 litraan.

Hinnalla on vaikutus, aivan niin kuin tässä aikaisemmin on todettu, ja hallitus arvelee siis, että hinnan vaikutukset olisivat äsken mainitut. Nyt pitää muistaa, että kun 60-luvulla keskiolut vapautettiin, sen saatavuus parani, ja jokainen ymmärsi, että kun saatavuus paranee, silloin kulutus myöskin nousee, kulutus kasvaa. Silloin asiantuntijat — en tiedä, keitä he olivat — arvelivat, että kulutus tulee nousemaan 4 prosentilla. Suurimmat pessimistit sanoivat, että se nousee 10 prosentilla. Kun vuosi oli kulunut, niin kulutus oli noussut 40 prosentilla. Tämä osoittaa, että suuret asiantuntijat voivat kyllä erehtyä. On täysin mahdotonta sanoa, mihin suuntaan kehitys menisi, jos me emme nostaisi ollenkaan, nousisiko tämä tilastoimaton myynti silloin todella 4 litraan.

Hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan, että lisätuonti Virosta nousee 13 miljoonaa litraa absoluuttista alkoholia vuodessa. Siis Helsingin kautta tuodaan, jos ei mitään tehdä, 13 miljoonaa litraa vuodessa lisää absoluuttista alkoholia. Olen tuon luvun muuttanut Koskenkorva-pulloiksi ja olen tästä samasta paikasta sen aikaisemmin maininnut — voitte itse laskea — että se merkitsee sitä, että Helsingin kautta tulisi lisää noin 200 000 pulloa Koskenkorvaa joka päivä. Minä en vaan jaksa uskoa, että näin käy. Kun on gallupeja ja tutkimuksia tehty, niin ihmiset yleensä sanovat, että en minä lähde hakemaan, minuun nämä muutokset eivät tule vaikuttamaan. (Välihuuto) — Sekin pitää paikkansa, että hurskastelu on mennyt näin pitkälle, kun sanotaan, että en minä, mutta kyllä ne muut.

Joka tapauksessa hallituksella olisi ollut vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon. Suomi olisi voinut menetellä kuin Ruotsi, joka on aivan saman ongelman edessä kuin Suomi. Ruotsista on laivayhteys Puolaan, Viroon, Tanskaan ja lisäksi siltayhteys Tanskaan. Lokakuun 1. päivänä tänä vuonna tanskalaiset pudottivat väkevien juomien alkoholiveron Saksan tasolle, mikä käytännössä merkitsi sitä, että väkevien viinojen hinta Tanskassa putosi puoleen siitä, mitä se on Ruotsissa. Mitkä olivat seuraamukset? On tilasto yhdeltä kuukaudelta, lokakuulta, ja se osoittaa, että väkevien juomien myynti Ruotsin Alkossa laski Etelä-Ruotsissa noin 17 prosentilla, mutta muitten juomien myynti jonkin verran nousi, joten lopputulos oli se, että absoluuttisena alkoholina mitaten tämä huima veronalennus Tanskassa vaikutti Etelä-Ruotsiin niin, että kokonaismyynti laski 3,5 prosentilla. Minulla ei ole eikä kenelläkään muulla ole tietoa, mikä on tilanne ollut marraskuussa. Yritän kyllä seurata, mitä siellä tapahtuu, ja kyllä lehdet kertovat, että Puolasta ennen kaikkea rahdataan alkoholia Ruotsiin. Mutta poliisi voi siihen puuttua, ja poliisin tulee siihen puuttua. Kuitenkin ruotsalaiset ovat valinneet sen tien, että tässä vaiheessa ei tehdä mitään. Odotetaan ja katsotaan ja sitten tehdään se oikea ratkaisu.

Tämä oli myöskin kristillisdemokraattien esitys ja jotta tuota viinarallia voitaisiin hillitä, pitäisi olla mahdollista myöskin ottaa käyttöön ylimääräinen matkustajavero aikuisilta yhden päivän matkoilta. Se olisi purrut, kuinka paljon, en minä osaa sanoa, mutta aivan varmasti olisi vaikuttanut. Sitten myöhemmin olisimme kulkeneet yhtä jalkaa ruotsalaisten ja norjalaisten ja miksei islantilaisten kanssa tässä niin tärkeässä asiassa.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kallista kuunnellessa on tietenkin jopa vähän vaikea kuvitella mielessään sitä, kuka kaikki tämän viinan lopulta tulee juomaan, mutta olisin halunnut vielä kommentoida eduskunnan toivomuksia siitä, että kulloinenkin hallitus olisi EU:n piirissä toiminut niin, että alkoholin minimiveroa olisi saatu nostettua. Kun pohdimme tätä asiaa ryhmässä, miten kirjoittaisimme ponnen, joka koskee hallituksen käyttäytymistä Euroopan unionin piirissä, niin tulimme lopulta siihen tulokseen, että olisi parempi edellyttää hallitukselta toimia vahvojen, väkevien alkoholijuomien suhteen, koska on totta, että ehkä nimenomaan viinin ja oluen kohdalta nämä toiveet ovat epärealistisempia.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valiokuntakäsittelyn pohjana oli tässä kyseisessä asiassa erittäin laaja ja kattava hallituksen esitys, josta ainakin itse, kun sitä kävin läpi ja lueskelin, löysin runsaasti tähän aiheeseen liittyvää hyödyllistä tietoa, jota en aiemmin ollut mistään lukenut, eli minusta tämä hallituksen kattava esityskin jo kuvastaa sitä, että on kyllä yritetty tätä asiaa mahdollisimman monelta eri kantilta jo hallituksessa ja hallituksen esityksessä käydä läpi.

Totta kuitenkin on se, ettei tässä asiassa oikein varmasti niitä hyviä, kivoja ja mukavia ratkaisuja ole olemassa. Jollemme tee mitään, menetämme verotulot ja työpaikkoja luultavasti ja silti kulutus, viinaralli, vain kasvaa samoin kuin ongelmat, joita siihen eittämättä liittyy. Lisäksi harmaan talouden myötä varmasti täällä alkaisi erinäinen yksityisyritteliäisyys kukoistaa, mutta palaan siihen vähän myöhemmin.

Nyt, niin kuin valiokunta esittää, kun teemme nämä ehdotetut ratkaisut, toivomme, että voimme turvata kuitenkin tietyt verotuotot ja tietyt työpaikat vähimmällä mahdollisella haittavaikutuksella, vaikkakin hallituskin jo toteaa, että kulutus todennäköisesti tulee kasvamaan, koska hinnanerot näiden alennustenkin jälkeen tulevat olemaan suuret. Luultavasti tämä ralli, johon tässä keskustelussa täällä on viitattu jo useita kertoja, ei tule kokonaan loppumaan näiden alennusten jälkeenkään.

Niin kuin täällä on todettu, nämä asiat, jotka hallituksen esityksessä on esitetty samoin kuin mietinnössämme, ovat toki vain arvioita. Kun täällä joku puhuja esitti, että on heitelty vaan ilmaan tällaisia lukuja meidän mietinnössämme, niin se ei pidä paikkaansa. Kaikki nämä mietinnössä olevat luvut ovat hallituksen esityksestä, joka on kyllä tehty yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön ja alkoholipolitiikan asiantuntijoiden kanssa. Kyllä näihin on todellakin yritetty paneutua eikä vain mututuntumalla näitä laskelmia tehdä.

Toisaalta kuitenkin myös näihin vastalauseisiin sisältyvät ehdotukset ovat nekin vain arvioita. Eivät ne ole sen kummempia, ei niidenkään pohjaksi ole esittää mitään todellista tietoa, että näin jos meneteltäisiin, niin tulisi paljon paljon parempi lopputulos. Ne ovat vain arvioita, ja jos nyt itse ajattelen tätä asiaa, niin mielestäni niiden pohjaksi ei tässä keskustelussa eikä valiokuntakuulemisessa ole esitetty ainakaan yhtään sen enempää informaatiota, kuin mitä on hallituksen esityksessä tämän nyt tehtävän ratkaisun pohjaksi esitetty.

Oma keskeisin pelkoni liittyy juuri tähän harmaan, pimeän markkinan kasvuun ja siihen, minkälaisia ongelmia sen lisääntyminen sitten Suomessa tässä alkoholikäyttäytymisessä aiheuttaisi. Olen toki samaa mieltä ed. Sinnemäen kanssa, että joka tapauksessa tähän harmaaseen markkinaan meidän on kyettävä puuttumaan, mutta epäilen, että tämä harmaa markkinan laajuus olisi paljon suurempi, mikäli emme nyt tekisi näitä ratkaisuja, mukaan lukien tämä ratkaisu, jossa tämän tiukan viinan vero alenee eniten.

Tästä harmaasta markkinasta esimerkiksi, kun ed. Asko-Seljavaara täällä totesi, että valtiovarainvaliokunta ei ole huomioinut eikä kuullut asiantuntijoita, kyllä meillä Alkoholitutkimussäätiön edustaja totesi, että Ruotsissa on nähty esimerkki siitä, mitä tämä harmaa markkina ja sen kasvu tarkoittaa tupakan osalta. Siellä ei alennettu veroa, jäätiin odottamaan, mitä tapahtuu. Tämä laaja harmaa markkina jäi elämään senkin jälkeen, kun veroja sitten vihdoin alennettiin. Sitä oli tavattoman vaikea kitkeä, se on siellä edelleen, ja menetettiin sitten kuitenkin sen kautta niitä verotuloja ja työpaikkoja. Eli kyllä tässä täytyy punnita monia erilaisia asioita.

Ed. Kallis totesi täällä Ruotsin esimerkistä nyt sitten suhteessa tähän ratkaisuun. Baltian maiden jäsenyys Euroopan unionissa ei toki ole samanlainen uhka Ruotsille kuin Viron jäsenyys on Suomelle. Meillä on tässä tällainen vakiintunut matkustajaliikennekäytäntö. Minä haluan uskoa, että kyllä ne ihmiset menevät Tallinnaan muutakin katsomaan ja tekemään kuin vain sitä viinaa hakemaan ja näitä matkoja varmasti tulee olemaan myös jatkossa. (Ed. Pulliainen: Mistä tämä tieto tulee?) En usko siihen — minä puhun nyt aivan mututuntumalla — (Ed. Pulliainen: Sitä minä pelkäsin!) että Ruotsista mennään Tanskaan samalla tavalla kuin Suomesta lähdetään Viroon. Näitä ei aivan yksi yhteen voi kyllä mielestäni verrata, niin kuin ei voi verrata ruotsalaisten käyttäytymistä alkoholin kanssa suomalaisten käyttäytymiseen. Nämä eivät ole mielestäni sellaisia asioita, jotka yksi yhteen menevät, niin naapurikansoja kuin olemmekin.

Kun kyse on verolaista, niin valtiovarainvaliokunnassa näkökulma on ollut pitkälti tähän talouteen keskittyvä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, niin kuin täällä on esitetty, että meidän valiokuntamme olisi jotenkin ummistanut silmänsä sosiaali- ja terveyspolitiikan haasteilta tai vähätellyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa, ei todellakaan. Tietenkin voidaan arvioida, olisiko meidän pitänyt sisällyttää tämä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto jotenkin paremmin vielä tähän meidän omaamme, mutta toisaalta tämä oli se meidän valintamme ja aika useasti myös eduskunnassa käytetty tapa, koska sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto on kuitenkin tässä mietinnön liitteenä kokonaisuutenaan kaikkien edustajien ja tähän asiaan perehtyvien luettavana.

Joka tapauksessa myös hallituksen esitys sisälsi niin paljon sitä informaatiota, että en oikein näe mielekkääksi sitä, että olisimme valtiovarainvaliokunnan mietinnössä lähteneet toistamaan samoja asioita kuin hallituksen esityksessä on tai sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnosta niitä poimimaan. Yritimme toki sieltä ne tärkeimmät ottaa. En tiedä, kuinka hyvin olemme onnistuneet — ainakin muutama sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen on ollut sitä mieltä, että emme kovin hyvin — mutta joka tapauksessa emme ole todellakaan näitä sosiaali- ja terveyspoliittisia asioita tässä halunneet väheksyä.

Arvoisa puhemies! On hyvin tärkeää, että halvemman alkoholin mahdollisesti aiheuttamiin ongelmiin voidaan puuttua, ja niin kuin meidän mietinnössämme todetaan, erityisesti tärkeää on valvonta, ei vain vähittäismyynnin, vaan myös ravintolamyynnin ja myös Alkon myynnin. Näihin kaikkiin pitää kiinnittää huomiota.

Vähätellä en halua myöskään informaation merkitystä. Ed. Akaan-Penttilä mainitsi täällä muun muassa muutamia esimerkkejä, joita sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli tullut esille, riskirajat jne., sellaisia asioita, jotka tavalliselle kuluttajalle kertovat, että alkoholi on myrkky, ja korostavat ehkä sitä jokaisen yksilönkin vastuuta omasta terveydestään.

Lisäksi meidän asiantuntijakuulemisessamme Alkoholitutkimussäätiön edustaja muistutti tässä informaatiossa siitä, että meidän tulee kyllä puuttua ja kertoa myös se, että alaikäisille ostaminen on aina laitonta. Sitä ei varmaan liikaa voida korostaa. Tämä hallituksen linjaus alkoholipolitiikan tulevaisuudesta varmasti tuo osittain vastauksia näihin kysymyksiin. Joka vuosi sitten budjetin yhteydessä me täällä yritämme löytää niitä lisäeuroja siihen, mihin ed. Pulliainenkin aikaisemmin viittasi, (Ed. Pulliainen: Ja kohta kertoo lisää!) että saamme näitä ongelmia ja haittoja sitten myöskin kitkettyä, joita varmasti eittämättä tästä ratkaisusta seuraa. Mutta korostan, että niin seuraisi joka tapauksessa, vaikka jäisimme nyt tumput suorina seisoskelemaan ja odottelemaan.

Puhemies! Yhdyn siis ed. Bryggaren täällä käyttämän ensimmäisen puheenvuoron termiin, että tässä ollaan tekemässä ratkaisua, joka on paras mahdollinen arvaus siitä, mitä tuleman pitää.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä valmisteverotuslakiin ehdotettujen muutosten tarkoituksena on poistaa ne alkoholi- ja tupakkatuotteisiin liittyvät määrälliset rajoitukset, joita Suomi on saanut ja saa vielä tämän vuoden loppuun saakka soveltaa erityissääntelyn turvin. Ensi vuoden alusta on tarkoitus siirtyä noudattamaan yleisiä sisämarkkinoita koskevia säännöksiä ja periaatteita valmisteverotuksen osalta. Valmisteverotuksen osalta käytännössä tupakkatuotteiden osalta sovelletaan edelleen rajoituksia niihin maihin, mihin voidaan soveltaa, eli lähinnä niihin maihin, jotka eivät noudata yhteisön minimiverosäännöksen mukaista verotusta tai soveltavat sitä alempaa verotusta tupakkatuotteisiin. Siltä osin ratkaisu on varmaan aivan oikea. Alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annettua lakia koskevilla muutosehdotuksilla, joiden tavoitteena on tietenkin tämä määrällisten rajoitteiden poistaminen, joka tulee suoraan ulkoa annettuna ja toteutettavana, alennetaan alkoholiveroa.

Hallituksen esityksessä on verrattain laajasti pohdittu niitä haittoja, mitkä alkoholinkulutuksen kasvusta todennäköisesti aiheutuvat, kun veroja ja sitä kautta hintaa alennetaan. Täällä on useissa aikaisemmissa puheenvuoroissa arvosteltu valtiovarainvaliokunnan mietintöä siitä, että siinä ei näitä terveyshaittoja riittävästi pohdita eikä niille anneta riittävää sijaa. Hallituksen esityksessä niitä on pohdittu verrattain laajasti ja samaten tietenkin sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa, joka liittyy tuohon valtiovarainvaliokunnan mietintöön, on asiaa käsitelty.

Täällä on siteerattu valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä joitakin taustaoletuksia, jotka mietintöön on kirjattu puhtaasti hallituksen esityksestä otsikolla "Taustaoletukset", joita täällä äsken muun muassa ed. Asko-Seljavaara joku aika sitten pitämässään puheenvuorossa arvosteli. Näistä määristä voidaan olla tietenkin monta mieltä. Kysymys on hyvin pitkälle arviosta, sillä mitään varmaa ei voida sanoa, paljonko kulutus lisääntyy veronalennuksen vaikutuksesta. Mutta joka tapauksessa selvää kai on, että alkoholinkulutuksen kasvuun vaikuttavat keskeisesti toisaalta hinta ja toisaalta jakelupisteiden määrä. Ne ovat keskeisiä tekijöitä. Tietenkin taloudellisilla tekijöillä, talouskasvulla, on oma vaikutuksensa. Joka tapauksessa on selvää, että kun maailma muuttuu ja Virosta tulee Euroopan unionin jäsen, jossa alkoholin hintataso on oleellisesti alempi, siitä väistämättä seuraa pelkästään tämän etäisyyden lyhyyden takia se, että käytännössä, jos aiotaan pimeää tuontia säännellä tai rajata, Suomessa on alennettava alkoholin verotusta. Se on eräs keino hillitä harmaata tai pimeää tuontia.

Sen vuoksi myös vasemmistoliitto on päätynyt tietyiltä osin yhtymään niihin näkemyksiin, mitä hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä on, eli olemme valmiit oluen, viinin ja välituotteiden osalta siihen veronalennukseen, mikä hallituksen esityksessä on. Sen sijaan emme pidä oikeana väkevien juomien veron alentamista hallituksen esittämässä määrin. Kun suurin alennus kohdistuu nimenomaan väkeviin alkoholijuomiin, se muuttaa sitä aikaisempaa alkoholipoliittista linjaa, jonka tavoitteena on kuitenkin ollut pyrkiä kulutuksen mahdollinen kasvu ja yleensä käyttö ohjaamaan miedompiin juomiin. Kun nyt hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä on lähtökohtana se, että suurimmat alennukset kohdistetaan nimenomaan väkeviin alkoholijuomiin, sitä emme pidä oikeana linjavalintana emmekä hyväksy. Sen vuoksi ehdotamme tuon 44 prosentin veronalennuksen sijasta 22 prosentin alennusta väkeviin alkoholijuomiin. Muilta osin olemme valmiit hyväksymään valiokunnan enemmistön kannan.

Täällä on aikaisemmin kiinnitetty huomiota siihen, että valvonta edelleen rajoilla on tietyllä tavalla mahdollista ja välttämätöntä. Kun puhutaan näistä tuontimääristä, mitä kerralla voi tuoda, siihen on syytä todeta, että nämä määrät, mitä täällä on useassa puheenvuorossa luetteloitu, ovat ohjeellisia, eivät välttämättä sitovia. Ne mahdollistavat suuremmankin tuontimäärän kuin 10 litraa väkevää alkoholijuomaa, jos siihen on vaan perusteltu syy.

Lisäksi oikeastaan huolenaihetta antaa se, että komissio on — muistaakseni 12. marraskuuta — lähettänyt Espanjalle ja Isolle-Britannialle kyselyn siitä, miten ne noudattavat EU:n valmistevero- ja rajat ylittävää ostamista koskevaa lainsäädäntöä. Kysymys Ison-Britannian tapauksessa on siitä, pidetäänkö omaan käyttöön tuotuna sellaisiakin eriä, jotka tuodaan mahdollisesti kaverille. Kysymyksessä silloin ei välttämättä ole kaupallinen tarkoitus, jos tuodaan samaan hintaan eli ei oteta välityspalkkiota. Jos se pääperiaate omaksutaan, niin se tarjoaa entistä suuremmat mahdollisuudet (Ed. Pulliainen: Niin, jos on laaja ystäväpiiri!) — niinpä niin — suurten määrien tuomiseen, mikäli tämä komission aivoitus tulisi sovellettavaksi myöhemmin. Tällä hetkellähän näin ei vielä ole.

Siitä syystä esitimme valiokunnan mietintöön sisällytettäväksi lausumaa. Valitettavasti on niin, että tässä pöydille jaetussa kappaleessa sitä ei ole mukana, ja huomasin vasta tämän istunnon aikana, että se puuttuu täältä mietinnöstä. Vastalauseen 1 loppupäässä on viittaus siihen: "Tästä syystä ehdotimme lausumaa valiokunnan mietintöön", mutta jostakin syystä se on poissa pöydille jaetusta kappaleesta. Se tullaan kuitenkin esittämään. Se on jätetyssä vastalauseessa kirjattu muotoon: "Valiokunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin sen estämiseksi, että alkoholijuomien tuontia toisesta unionimaasta omaan käyttöön tulkittaisiin niin, että siihen sisältyy myös ei-kaupallinen tuonti jonkun toisen omaan käyttöön." Tällä halutaan kiinnittää siihen huomiota, että valvonnassa huomioidaan tämä. Tuon muutosesityksen ja nämä yksityiskohtaiset muutokset taulukkoon esitän yksityiskohtaisen käsittelyn yhteydessä.

Jari  Koskinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt on siis edessä se totuuden hetki, joka on jo kauan ollut meillä tiedossa. Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995, saimme tietyn siirtymäajan, jona aikana meillä oli oikeus rajoittaa matkustajatuomisia. Nyt se siirtymäaika päättyy vuodenvaihteessa. Ensi vuoden alusta siis matkustaja saa tuoda omaan käyttöönsä mukanaan 10 litraa väkeviä juomia, 20 litraa välituotteita, 90 litraa viiniä ja 110 litraa olutta, jos niin haluaa. Kun EU laajenee kymmenellä uudella jäsenmaalla ensi vuoden toukokuussa, vaihtoehdot siis tuomisille lisääntyvät.

Hallituksen esityksessä on pohdittu kahta vaihtoehtoa: joko ei tehdä mitään tai sitten pyritään reagoimaan tulevaan tilanteeseen. Harkinnan jälkeen hallitus ja myös valtiovarainvaliokunta päätyivät sille kannalle, että kokonaisuus huomioon ottaen järkevämpää on reagoida tulevaan tilanteeseen. Valtion verotulojen, teollisuuden, kaupan, ravintoloiden ja muiden työpaikkojen säilymisen sekä myös harmaan tai pimeän alkoholikaupan vähäisenä pitämisen kannalta parempi vaihtoehto on alentaa alkoholiveroa. Selvää on se, että teemme mitä tahansa, alkoholinkulutus todennäköisesti lisääntyy. Se tuo mukanaan sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Se on valitettava asia.

Toivoa tietysti sopii, että myös suomalaiset oppisivat käyttämään alkoholia kohtuullisessa määrin. Uudessa tilanteessa on siis äärimmäisen tärkeää, että oikeaa alkoholivalistusta annetaan. Vanhempien ja koko yhteiskunnan pitää kantaa vastuuta erityisesti lapsista ja nuorista. Tärkeää on myös se, että niin kaupat kuin ravintolatkin huolehtivat siitä, että alaikäisille ei alkoholia myydä.

Mitä sitten tulee tapahtumaan? Siihen ei kai kukaan pysty vastaamaan ehdottoman oikein. Ihmisten käyttäytymistä ei niin tarkkaan pystytä etukäteen arvioimaan. Erilaisia ennusteita toki voidaan tehdä, mutta todellisuus selviää vasta ajan kanssa. Kun tämä lakipaketti astuu voimaan, täytyy sen vaikutuksia seurata erityisen tarkasti. Valiokunnan mietinnössä ei ole erityistä seuraamispontta, koska uskomme, että asian merkittävyyden vuoksi seurantaa tapahtuu joka tapauksessa.

Suotavaa olisi, että valtiovarainministeriö asettaisi seurantaryhmän tarkkailemaan tilannetta ja tarvittaessa myös reagoimaan. Mielestäni olisi tärkeää, että seurattaisiin ainakin seuraavia asioita: matkustajamäärien kehitystä, tuotavien tuotteiden määriä ja tuontirakennetta, kotimaisen kulutuksen rakennetta ja alan työllisyyttä sekä myös alkoholin haittavaikutusten kehittymistä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta muutti vain yhtä kohtaa hallituksen esityksessä. Se oli pienpanimoiden asema. Valiokunta näki pienpanimot rikkautena suomalaisessa alkoholikulttuurissa. Pienpanimoiden määrä on vähentynyt viime vuosien aikana heikon kannattavuuden vuoksi. Tällä nyt tehtävällä muutoksella toivotaan, että myös pienpanimoita olisi tulevaisuudessa Suomessa.

Vihreät ovat tehneet ponnen, jossa toivotaan väkevien juomien poistamista sisämarkkinatuotteista. Päätös on sinänsä kannatettava, mutta en usko sen realistisuuteen. Se on vähän sama asia kuin suomalaisten vuosia toivoma alkoholin minimiverokantojen nostaminen EU-tasolle.

Lopuksi, herra puhemies, vielä yksi henkilökohtainen arvio. Minä en usko, että nyt tehtävät veronalennukset riittävät estämään tuontia. Erityisesti oluen veroa olisi pitänyt alentaa enemmän. Olutketju työllistää Suomessa huomattavan määrän ihmisiä niin mallasohran viljelyssä, kuljetuksessa, panimoissa, kaupassa kuin ravintoloissakin. Oluttuotanto on myös helppo siirtää ulkomaille tarvittaessa. Siksi olen vakuuttunut siitä, että tähän asiaan palataan vielä tämänkin eduskunnan aikana.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta hallituksen esitys tässä asiassa on varsin tarkka ja huolellinen. Hallitus on yrittänyt pohtia asiaa monelta kohdin, kun nyt olemme siinä tilanteessa, että alkoholin tuonti ensi keväänä käytännössä vapautuu kokonaan ja jo vuoden alusta varsin huomattavassa määrin. Tätä asiaa on tarkasteltu monelta suunnalta, ja tietysti varsin paljon on ollut esillä asia, joka koskee nimenomaan terveys- ja sosiaalipuolta. Tämähän tietysti on aivan ratkaisevaa ollut koko ajan, kun on käsitelty näitä hintakysymyksiä, vaikka tässä tietysti nämä verokysymykset ovat nousseet etusijalle.

Minusta se, että alkoholiveroa nyt alennetaan keskimäärin eniten väkevien alkoholijuomien kohdalla, on oikeaan osunut, koska niitä on mahdollista tuoda helposti suuret määrät. Tällä tavalla pyritään nimenomaan estämään tuontia ja nimenomaan mustien markkinoiden syntymistä. Mutta on tietysti aivan selvä, niin kuin täällä on todettu, että kyllä tämä ratkaisu, mihin olemme joutuneet menemään, että alkoholijuomia nyt saa Suomeen tuoda lähes rajattomasti, on varsin valitettava. Se ei ollenkaan sovi meidän alkoholipolitiikkaamme, ja siinä mielessä tietysti ollaan aivan uudessa tilanteessa.

Toisaalta tietysti voidaan kysyä, onko sitten tämä nykyinen politiikka ja yleensä se, että meillä ei varsinaiseen alkoholin ehkä luonnolliseen käyttöön ole koskaan päästy — alkoholivalistus on ollut Turmiolan Tommin suuntaista ja enemmän perustunut siihen, että on lähdetty siitä, että suunnilleen aina kun käyttää alkoholia, se on väärin — ehkä johtanut siihen, että alkoholinkäyttö on meillä yleensä ollut vääränlaista.

Mitä sitten tulee muihin tapoihin, miten alkoholia voidaan käyttää, tässä on puhuttu myös viinien kohdalla aika kauniisti, ja meidän alkoholipolitiikkamme aika pitkän ajan on tähdännyt siihen, että mieluummin mietoja kuin väkeviä. Mutta kyllä sekin tapa, mikä esimerkiksi Ranskassa on aika yleinen, että alkoholi on normaali elintarvike, jota juodaan kuin maitoa, on johtanut siihen, että maksakirroositilastot ilmeisesti Ranskassa ovat suhteellisestikin ottaen huomattavasti suuremmat kuin Suomessa. Mennään tässä nyt mihin suuntaan tahansa, ei tässä varmaan mitään hyviä ratkaisuja löydy, vaan kaikki ratkaisut ovat jonkinlaisia hakemisia siitä, miten parhaiten selvittäisiin terveys- ja sosiaalipoliittisesti. En tiedä, joudutaanko tähän verokysymykseen lähiaikoina palaamaan, mutta minusta on aivan selvää, että varmasti ainakin terveys- ja sosiaalikysymyksiin vuoden 2005 budjetissa varmaankin joudutaan palaamaan. En tiedä, onko tämän vuoden budjetissa tähän varauduttu. En ole edes tietoinen siitä, miten aiotaan alkoholivalistusta antaa, ollaanko sitä lisäämässä, onko siihen esimerkiksi varauduttu budjetissa tai muutoin. Jos ei ole, niin minusta ainakin lisätalousarviossa olisi syytä miettiä, olisiko tässä ehkä jotain järkeä, koska tietysti, niin kuin me tiedämme kaikki, tehdään tässä nyt ratkaisu minkälainen tahansa, rajoitusten poistuminen aiheuttaa ilman muuta ongelmia terveys- ja sosiaalipuolella.

Katson kuitenkin, niin kuin alussa jo totesin, että hallitus on hyvin tarkkaan tämän asian miettinyt ja huolellisesti siihen paneutunut. Siinä mielessä tämä esitys ja valtiovarainvaliokunnan mietintö ovat kohdallaan. En itse ainakaan löydä parempaa ratkaisua tähän tilanteeseen. On tietysti hyvä, että täällä on tuotu näitä terveyshaittoja paljon esille, mitä alkoholi aiheuttaa, mutta silloin pitäisi pyrkiä myös tuomaan ehkä vähän perustellummin esiin niitä ratkaisuja, miksi näihin veropoliittisiin ratkaisuihin, mitä hallitus on esittänyt, ei pitäisi mennä, koska minusta näillä veropoliittisilla ratkaisuilla pyritään myöskin ottamaan huomioon mahdolliset terveyshaitat, jotka liittyvät siihen, että meille muodostuu mustat markkinat, jotka ovat monessa mielessä ongelmallisia.

Kun tuodaan suunnattomia määriä alkoholia, niin tämä kontrolli tietysti sitten, tulevatko mitkä määrät myyntiin ja mitkä määrät itselle tai kavereillekin, niin kuin tässä on todettu, pystytäänkö se jollain tavalla estämään, sekin on varmasti hyvin vaikeaa. Olen kuullut, että Tanskan ja Ruotsin välisellä rajalla on jonkinlainen rekisterikontrolli olemassa nimenomaan, jossa kontrolloidaan niitä, jotka tuovat usein ja paljon alkoholia Tanskasta Ruotsiin. En tiedä, miten se rekisteri toimii ja onko sillä pystytty rajoittamaan jossain määrin nimenomaan mustien markkinoiden syntymistä, mutta joku tällainen järjestelmä meidänkin varmasti täytyy kehittää. Toivottavasti Tullilaitoksella tai Rajavartiolaitoksella joku tällainen järjestelmä on kehitteillä, koska täytyy kaikin mahdollisin tavoin nyt koettaa toimia myös niin, että nämä haitat, kun rajoitukset poistuvat, olisivat mahdollisimman pienet.

Tuen mietintöä ja hallituksen esitystä asiassa.

Pehr Löv /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Enligt regeringens proposition och utskottets betänkande kommer alkoholpriserna nästa år att sjunka med i medeltal 22 procent. Sänkningen görs med tyngdpunkt på starksprit. Samtidigt kommer införselbegränsningarna från övriga EU-länder att slopas nästa år, vilket medför att billig alkohol snart finns tillgänglig på nära håll för oss, oberoende av vår egen prisnivå. De bakomliggande orsakerna till regeringens proposition är alltså ett behov för oss att här i Finland anpassa vår alkoholpolitik till EU:s, att vi tvingas slopa införselbegränsningarna på sprit och att Estland blir EU-medlem nästa år.

Enligt tradition har alkoholpolitiken i Finland strävat efter att förhindra skadeverkningarna av alkoholbruket genom att begränsa tillgången och reglera prisnivån. Beskattningen är och har varit ett effektivt sätt att uppnå de hälsopolitiska aspekterna. Regeringens förslag kommer nu att medföra att tillgången underlättas genom att man samtidigt upphäver införselrestriktionerna och att priserna sänks. Dessutom motsvarar inte sänkningen på starksprit den tidigare linjen som gynnat svagare alkoholdrycker.

I propositionens motiveringstext kan man även läsa att de alternativa lösningar man övervägt inskränkt sig till att inte göra ändringar i beskattningen överhuvudtaget. Alternativet med en mera moderat skattesänkning har inte behandlats. Detta är något som jag själv anser att man borde ha gjort. En annan svaghet är att man inte tagit tillräcklig hänsyn till de effekter som den föreslagna sänkningen medför för social- och hälsovårdsarbetet.

Oberoende av om en prissänkning genomförs eller inte så kommer konsumtionen att öka och ur hälsosynpunkt återstår för Finland endast dåliga alternativ. En prissänkning i hemlandet har ändå ett starkare signalvärde, varför nivån på den föreslagna prissänkningen förvånar mig storligen.

Puhemies! Hallituksen esityksen ja valiokunnan mietinnön mukaan alkoholin hinta laskee ensi vuonna keskimäärin 22 prosenttia. Veronalennus painottuu väkeviin alkoholijuomiin. Samanaikaisesti poistuvat alkoholin tuontirajoitukset muista EU-maista, mikä tarkoittaa, että halpaa alkoholia on lähitulevaisuudessa tarjolla lähempänä — omasta hintatasostamme riippumatta. Hallituksen esitykseen vaikuttaneita syitä ovat olleet tarve sopeuttaa Suomen alkoholipolitiikka vastaamaan EU:ssa toteutettavaa politiikkaa, alkoholin tuontirajoitusten poistaminen ja Viron tuleva EU-jäsenyys ensi vuonna.

Perinteisesti Suomen alkoholipolitiikan tavoitteena on ollut ehkäistä alkoholinkäytön haittavaikutuksia rajoittamalla saatavuutta ja säätelemällä hintatasoa. Verotus on ollut ja on yhä tehokas keino terveyspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Hallituksen ehdotus merkitsee saatavuuden helpottumista tuontirajoitusten poistuessa ja alkoholin hinnan laskua. Väkevien alkoholijuomien hinnan lasku ei sitä paitsi vastaa hallituksen aiempaa linjaa, joka on suosinut miedompia alkoholijuomia.

Esityksen perusteluista voi lisäksi lukea, että mahdolliset vaihtoehtoiset ratkaisut ovat rajoittuneet siihen, että verotukseen ei ylipäätään ole tehty muutoksia. Vaihtoehtoa, jossa veronalennus olisi ollut maltillisempi, ei ole käsitelty. Mielestäni näin olisi pitänyt tehdä. Esityksen toinen heikkous on se, että siinä ei ole tarpeeksi otettu huomioon veronalennuksen vaikutuksia sosiaali- ja terveystyöhön.

Riippumatta siitä, toteutetaanko hinnanalennus vai ei, alkoholinkulutus tulee kasvamaan, ja terveysnäkökohdista tarkasteltuna se merkitsee Suomelle vain huonoja vaihtoehtoja. Kotimaassa toteutettavalla hinnanlaskulla on kuitenkin niin voimakas signaaliarvo, että ehdotetun hinnanlaskun taso hämmästyttää minua suuresti.

Alkoholitutkimuksen mukaan hinnanlasku johtaa kulutuksen kasvuun. Se puolestaan johtaa terveysriskien ja alkoholiin liittyvien väkivaltarikosten kasvuun Suomessa. Jo nyt maassamme kuolee noin 3 000 henkilöä vuosittain alkoholinkäytön seurauksena. Luku on kuusinkertaistunut 30 vuodessa, ja parin vuoden kuluttua luku tulee luultavasti kohoamaan noin 4 000 henkeen. Suurkuluttajien määrä kasvaa myös vääjäämättä. Arvioiden mukaan suurkuluttajia on parin vuoden kuluttua Suomessa jo 600 000. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 6,7 prosenttia yli 30-vuotiaista miehistä ja 1,5 prosenttia saman ikäisistä naisista on alkoholisteja. Kohta näitä on noin 30 prosenttia enemmän.

Alkoholinkulutus uhkaa kasvaa myös lopullisesta veropäätöksestä riippumatta. Sen takia meidän tuleekin panostaa ennalta ehkäisevään työhön. Meidän tulee panostaa voimakkaasti siihen, että suomalaisia kasvatetaan tässä suhteessa terveellisempään elämään. Asenteet ja alkoholikulttuuri eivät kuitenkaan muutu nopeasti. Panostuksen ensisijaisena kohderyhmänä tulee olla perhe, koska perheen piirissä nuorten tavat ensisijaisesti muotoutuvat. On käynyt ilmi, että nuoret eivät osta juomiaan, niinikään kaduilta, vaan kaupungilla juotu alkoholi on valitettavan usein juuri vanhemmilta peräisin. Luultavasti onkin niin, että turvallinen elinympäristömme saa aikaan sen, että vanhemmat luottavat nuoriin aivan liikaa ja antavat vastuuttomasti heidän käsiinsä alkoholipitoisia juomia. On myös aivan selvää, että ennalta ehkäisevässä työssä tulee olla lähinnä kyse asennekasvatuksesta ja faktoista, ei niinkään vanhanaikaisesta, moralisoivasta kieltopolitiikasta.

Meidän on myös ymmärrettävä, että alkoholismi on sairaus, josta parantuminen edellyttää tehokasta hoitoa. Varhainen puuttuminen työpaikoilla, kouluissa ja kodeissa luo pohjan menestyksekkäälle hoidolle, jonka on oltava elinikäistä.

Päihdehoito ei ole kuntien terveyspolitiikassa priorisoitu kovin korkealle. Tämä on säästöpolitiikkaa, joka käy valitettavasti tulevaisuudessa kalliiksi. Tuleva sosiaalipoliittinen ohjelma nostaa päihdehoidon hyvin keskeiseen asemaan, ja voimme vain toivoa, että suunnitellut toimenpiteet johtavat järkeviin panostuksiin.

Korostan sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa, jossa todetaan, että alkoholiverotuksesta tehdyn päätöksen aiheuttamaa kehitystä tulee seurata. Meillä tulee olla valmius ryhtyä nopeastikin toimenpiteisiin, jotta alkoholipoliittisia linjauksia ja veroja voidaan tarkistaa. Meidän tulee olla myös valmiita panostamaan tarvittavin taloudellisin varoin lisääntyneen alkoholinkulutuksen synnyttämien haittavaikutusten torjumiseksi. Henkilökohtaisesti olisin ollut valmis harkitsemaan, että alkoholiveroa laskettaisiin hallituksen ehdottamaa maltillisemmin.

Talman! Vi måste också uppfatta alkoholismen som en sjukdom som behöver effektiv vård. Tidigt ingripande på arbetsplatserna, i skolorna och i hemmen ger grunden för en framgångsrik vård som måste vara livslång. Kommunerna har i sin vårdpolitik nedprioriterat rusvården. Det är tyvärr en sparpolitik som blir dyr på sikt. Det kommande socialpolitiska programmet lyfter upp rusvården som en mycket viktig ingrediens och vi får hoppas att de planerade åtgärderna leder till vettiga satsningar.

Jag betonar social- och hälsovårdsutskottets utlåtande om att man skall följa med den utveckling som följer efter att beslut om alkoholskatterna fattats. Utgående från detta måste man ha en beredskap att snabbt vidta åtgärder för att kunna granska de alkoholpolitiska linjedragningarna och skatterna. Vi måste även vara beredda att satsa de ekonomiska medel som behövs för att kunna klara av de skadeverkningar som en ökad alkoholkonsumtion medför. Personligen skulle jag dessutom ha varit beredd att överväga en mera moderat sänkning av alkoholskatten än vad regeringen i sin proposition föreslagit.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Huumattuja on helppo hallita. Tämän tietävät EU:n komission ja pääosastojen virkamiehet. Tämän tietävät erikoisesti Viron tasavallan poliittiset johtajat ja ovat sen mukaisesti myöskin käyttäytyneet. Jos ajatellaan, mitä perusteita alkoholipolitiikalleen EU:n virkamiehistö on esittänyt, niin on esittänyt nimenomaan sen, että EU-kansalaisen täytyy voida konkreettisesti kokea, että EU-jäsenyydestä ja EU-kansalaisuudesta on jotain hyötyä, ja mikä olisikaan sen konkreettisempaa kokemista kuin halvalla juopua. Tämän mukaisesti on myös käyttäydytty.

Tässä keskustelussa on hyvin mielenkiintoista se, että tässä puhutaan hallituspuolueitten taholta jatkuvasti siitä, että hallitus on miettinyt tarkkaan tämän lakikoosteensa. Näin on pitänyt kaikkien poliittisten ryhmien miettiä lähes kymmenen vuotta. Silloin kun EU-jäsenyyteen pyrittiin, silloin tiedettiin juuri se, minkä äsken kerroin EU:n, silloin Euroopan yhteisöjen, alkoholipolitiikasta ja siihen liittyvästä verotuspolitiikasta. Kun haimme EU-jäsenyyttä, niin silloin nimenomaan kaikki se, mikä täällä tänä iltana on todettu, todettiin jo silloin ennen EU-jäsenyyttä, elikkä että tämä on edessä, mikä nyt on edessä. Sen takia aktiivisesti haettiin siirtymäkausi, joka nyt sitten alkaa olla kerta kaikkiaan takana päin. Siis toisin sanoen tähän tilanteeseen on ollut jo vuosikymmen aikaa varautua, ja kun kaikki puolueet haluavat hallitukseen, ovat halunneet ja haluavat hallitukseen, niin siitä seuraa, että on ollut myöskin pakko varautua hallitusvastuussa tähän tilanteeseen. Tässä ei kerta kaikkiaan ole mitään pienintäkään uutta vivahdetta, ja tämä koskee tätä populaa laidasta laitaan.

Tämä tarkoittaa myöskin sitä, että kun on sanonut a, niin joutuu välttämättömästi sanomaan b, c ja d. Siihen a kun on tullut sanottua, niin kun jo totesin, niin se b ja c ja d tarkoittavat muun muassa sitä kokonaistulokertymää, joka tällä valtakunnalla on. Tämä hallitus on sen suhteen tehnyt jo erittäin merkittävästi ratkaisuja. Ensinnäkin se on tehnyt tämän veroalepakettinsa näiltäkin osin, jota me nyt tänä iltana täällä käsittelemme, ja se tulee ajamaan sen päätökseen saakka, ja edelleen se on tehnyt ratkaisunsa yhteisöverosta, pääomaverosta, tuloverosta. Siis toisin sanoen liikkuvat osat ovat vähentyneet ja vähentyneet ja vähentyneet. Mikä on jäljellä? On jäljellä yhteisöveron ohjaaminen kunnille suoraan.

Siis toisin sanoen, kun tässä ollaan nyt pelaamassa muun muassa Pääkaupunkiseudun osalta, niin kuin täällä on monella suulla todettu, niin sehän tarkoittaa sitä, että jos yhteisöverolle tehdään kuntien osalta sellainen remontti, joka nyt on hallituksen piirissä kaavailtu, sehän ei mitään muuta merkitse kuin sitä, että kuutosilta lähtee tuloja muitten hyväksi, siis toisin sanoen ne sitten ensimmäisenä joutuvat tästä laskun maksamaan. Siihen c- ja d-kategoriaan sisältyy se, että poliisille taikka millekä tahansa poliisin kaltaisesti käyttäytyvälle ja toimivalle yksikkökokonaisuudelle täytyy ohjata lisää resursseja, koska sitä tarvetta ei voi väistää millään, kun nyt kaikki nämä ratkaisut, jotka sanoin, ovat tapahtuneet. Edelleen sosiaali- ja terveyspuolelle tarvitaan lisää varallisuutta. Jo nyt tällä hetkellä siellä on ammottava aukko rahoituksessa. Täällä on aivan oikein kuvattu tämän lohkon tarpeitten muodostuminen. Siis toisin sanoen nyt paketti on sulkeutumassa tavallaan nelivuotiskaudeksi, huom. menosäännön hyväksymisen oloissa, että kaikki kilpistyy yhteen ainoaan asiaan: Millä tavalla yhteisöveron tuotto jaetaan valtiolle, kunnille ja seurakunnille? Tämä on mielenkiintoinen asia, kun kaikki muut luukut on menosäännön puitteissa sitten toisaalta suljettu.

Se, mikä tässä on tietysti positiivista, on se, että yksikään puhuja ei ole vaatinut viiniä maitokauppaan. Se keskusteluosio on yllättäen hävinnyt aivan kokonaan repertoaarista pois, mistä voi vain lämpimästi todeta, että edes jotakin pientä häivähdystä myönteisestä asiasta. Erittäin mielenkiintoista on myöskin se, että kun täällä on aikaisemmin arvosteltu voimakkaasti sitä, että näitä seurantaponsia lätkitään joka paikkaan, niin tähän ei ole laitettu, ja kun täällä on sanottu, että pitää olla älyllistä keskustelua — oliko se ed. Bryggare vai kuka se vaati — niin tässä tämmöinen älyllinen inhibitio on toiminut sillä tavalla, että siitä seurannasta pitää ympäröivä yhteiskunta huolen, ei siinä tarvita ponsia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pitäisikö lähettää lasku Koskenkorvalle, kysyi eräs lähimmäinen, pesäpalloilija, joka oli sairastunut parantumattomaan alkoholin aiheuttamaan, nopeasti kuolemaan johtavaan sairauteen. Vakava kysymys niistä seurauksista, mitä alkoholi aiheuttaa. Tänäkin päivänä joudutaan kysymään: Kenelle tulee lasku?

Kun Suomi liittyi EU:hun, meille sanottiin, että sinne pitää mennä, jotta me olemme siellä sisällä, jotta me voimme siellä vaikuttaa. Tänä päivänä voidaan kysyä: Missä tuo vaikuttaminen on ollut? Miksi erinimiset hallitukset ovat laiminlyöneet, alkaen Ahon hallituksesta ja niitä seuranneista hallituksista, nimistä huolimatta, sen vaikuttamisen mahdollisuuden, mikä kuviteltiin olevan, kun EU:hun mennään, jotta alkoholipolitiikka olisi voitu katsoa kansalliseksi kansanterveydellisistä näkökohdista? Siirtymäkausi olisi tähän tarjonnut mahdollisuuksia.

Tänä päivänä voidaan katsoa taaksepäin, miksi tuo aika meni ilman, että mitään tehtiin. Mutta tuo aika on nyt päättymässä, ja nyt meillä on se kysymys: Kenelle tulee lasku? Laskunmaksajia on hyvin monta: henkilöt, jotka joutuvat parantumattomaan alkoholisairauteen, jotka kuolevat alkoholin aiheuttamiin myrkytystiloihin, niin kuin on ennakoitu, että alkoholikuolemia tulee 600 lisää vuodessa. Tämä on vakava kysymys. Jotkut tietysti sanovat, että muutama sukupolvi, niin kansa järkiytyy ja raitistuu, mutta on vakava kysymys niiden ihmisten ja niiden ihmisten lähimmäisten kohdalla, joilla nämä ongelmat kärjistyvät. Tätä tulisi ajatella hyvinkin vakavasti.

Valtiovarainvaliokunta mielestäni ei ole riittävästi, ei ainakaan mietinnöstä ilmene, käsitellyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa. Olisin todella halunnut, että tuo lausunto olisi vaikuttanut valtiovarainvaliokunnan mietintöön enemmän. Kenelle lasku tulee? Kunnat joutuvat kantamaan suurelta osin alkoholista aiheutuvat laskut sairauksien kautta, ja kun me tiedämme, miten paljon jo nyt nimenomaan erikoissairaanhoidon kulut ovat nousseet ja mitenkä terveydenhuollon menot ovat muutoinkin jo lisääntyneet, niin ei toden tottakaan haluaisi näihin menoja yhtään lisää. Mutta ennen kaikkea on kyse inhimillisistä kärsimyksistä, ihmisten kovista kohtaloista, myös lähimmäisten kohdalla perheessä, lähipiirissä, työpaikoilla.

Alkoholi aiheuttaa menetettyjä työpäiviä. Alkoholi aiheuttaa työmailta pois joutumista, niin sanottuja potkuja. Ne ovat onnettomia ihmiskohtaloita. Kaikista näistä on kulunsa sekä asianomaiselle itselleen että heidän lähipiirilleen, mutta myös veronmaksajille. Jotkut menettävät työkykynsä alkoholin tähden. Tämäkin on kova kohtalo. Kyse on paljon vakavammasta asiasta, kun käsittelemme alkoholiin liittyviä kysymyksiä, kuin vain jostakin tavaran liikkeestä, liikkuvuudesta, kuten EU asian ymmärtää.

Kyse on asiasta, joka tulisi nähdä kokonaisvaltaisesti. Alkoholi aiheuttaa liikennejuopumuksia, liikenneonnettomuuksia, liikennekuolemia. Kaikki nämä tulevat vakuutusmaksujen muodossa jokaisen kansalaisen myös maksettaviksi. Väkivalta lisääntyy, paljolti myös piiloon jäävä, kodeissa tapahtuva perheväkivalta. Katuturvallisuus, josta poliisi äskettäin on antanut tilastonsa, pelkään pahoin, heikkenee nimenomaan väestökeskuksissa. Tilanne on kaikilta osin ongelmallinen: alkoholista aiheutuvat haitat lisääntyvät, pelkään, että maksimoituvat, ja samaan aikaan yhteiskunnan saamat verotulot minimoituvat. Tässä on molemmissa suunnissa kehitys väärin päin, ja tämä on hyvin ongelmallista yhteiskuntapolitiikkaa. Pelkään, että huolimatta hyvästä uskosta, että rikollisuudelta voitaisiin välttyä, ei näinkään tapahdu. Pelkään, että alkoholin salakauppakaan ei vähene, vaan yltyy huolimatta veromuutoksista.

Onko tulevan vuoden budjetissa osoitettu määrärahoja tiedottamiseen alkoholin aiheuttamista haitoista? Millä tavalla tämä tulisi tehdä? Siinä on myös hyvä kysymys. Perinteiselle raittiusvalistukselle on usein naurettu, vaikka se on toisaalta puhunut täyttä totta. Olisiko tietoiskuja saatavissa, kuten ed. Akaan-Penttilä erinomaisessa puheenvuorossaan sanoi, televisioon ja muihin joukkoviestimiin, jotka kertoisivat niistä kielteisistä vaikutuksista, joita alkoholi aiheuttaa? Olisiko koulun uusi oppiaine, jota ministeri Maija Rask lujasti ajoi viime vaalikaudella, terveystieto, väline, jolla voitaisiin nuorille antaa oikeaa opetusta asiassa? Meneekö tiedottaminen perille, on sitten toinen kysymys. Turrutaanko tietoiskuihin, ja tavoittaisiko se nimenomaan heitä, joita sen ennen kaikkea tulisi tavoittaa?

Hyvin huolestuttavaa on, jos tapahtuu se, mitä pelätään, että nuorten alkoholinkäyttö lisääntyy. Tämä merkitsisi sitä, että syrjäytymisvaarassa olevat nuoret entistä enemmän ja runsaammin syrjäytyisivät. Hyvin huolestuttavia ilmiöitä nämä kaikki. Kuka maksaa laskun, on kysymys, jota juuri tämän asian yhteydessä tulee pohtia, kun tuo lasku on jo nyt ollut kallis.

Kunnalliselämässä seitsemättä valtuustokautta mukana olevana tiedän, että kun lama koitti 90-luvulla, alkoholin aiheuttamiin hoitotoimiin kuntien varat tuntuvasti vähenivät, miltei loppuivat. Meillä Keuruulla oli Vaasan ja Keski-Suomen läänien päihdehuollon kuntayhtymän hoitolaitos, mutta juuri kuntien taloudellisen tilanteen vuoksi tuo Keuruun huoltola jouduttiin lopettamaan. Itse työskentelin myös tuon kuntayhtymän yhtymävaltuustossa. Voi vain kysyä, millä tavalla sitten näitä lähimmäisiä hoidetaan, jotka olivat alkoholiongelmiin joutuneet ja joille hoitoa yritettiin antaa.

Arvoisa herra puhemies! Tilanne on hyvin vakava, ja vaikka olen hallituspuolueen kansanedustaja, teen jo tässä julki sen, että en valitettavasti voi äänestää esitetyn mietinnön puolesta.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on lähtenyt alkoholiveronkevennyksissään erikoiselle linjalle. Väkevien viinojen veroja alennetaan huomattavasti mietoja enemmän. Se on tähänastisen alkoholipolitiikan vastaista, ja en katso sitä oikeaksi linjaksi.

Tämän takia kannatan ed. Vistbackan tekemää ehdotusta käsittelyn pohjaksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Alkoholi on tehokas tappaja suomalaisessa yhteiskunnassa. Maassamme kuolee nyt runsas 300 kansalaista vuodessa alkoholisairauksiin: akuuttiin alkoholimyrkytykseen, akuuttiin haimatulehdukseen, maksavaurioihin jne.

Työikäisten miesten yleisimmissä kuolinsyissä vuonna 2002 alkoholisyyt olivat toisella sijalla kuolleiden määrässä heti sepelvaltimotaudin jälkeen, eli 980 työikäistä miestä vuodessa kuoli alkoholisyihin. Myös naisten kohdalla alkoholisyyt ovat toisella sijalla. Vuonna 2002 kuoli 235 suomalaista naista alkoholista johtuvaan syyhyn. Rintasyöpä oli ensimmäisellä sijalla naisten kohdalla, mutta vain vähän, noin 100 kuolemaa, edellä alkoholisyitä. Naiset siis kilvoittelevat kovasti miesten perässä tässä suomalaisessa lajissa.

Arvoisa puhemies! Miksi suomalainen laji, suomalainen tapa juoda, humalahakuinen juominen, on yksi keskeinen syy välittömiin alkoholikuolemiin, myöskin alkoholista johtuviin väkivallantekoihin, rattijuopumukseen jne? Kuten professori Jussi Huttunen on todennut, ainoa kestävä keino ongelmien torjumiseksi on muutos kansakunnan asenteissa. Humalajuomista ei saa ihannoida ja humalassa toikkaroimisen tulee olla asia, jota hävetään, toteaa professori Huttunen, joka on myös johtanut Kansallista terveysohjelmaamme.

Miksi sitten alkoholia käytetään, miksi nuoriso käyttää sitä, mistä tämä ihannointi? On varmasti historiallisia syitä, kansallisia, maantieteellisiäkin syitä, pohjoinen sijainti, tämä pimeys, jonka keskellä Suomi tälläkin hetkellä on, mutta myöskin mainonta on vaikuttava tekijä. Jos katsomme esimerkiksi formula 1:n, joka on niin sanottua moottoriurheilua, mainontaa, ehkä kolme brändiluokkaa tulee esiin: tupakka, alkoholi ja bensiini, erilaiset polttoaineet.

Hallituksen esitystä on tänään monella tavalla kritisoitu, ja itse olen vakaasti sitä mieltä, että nyt hallitus on valinnut huonon vaihtoehdon. Täällä on todettu hallituspuolueiden kansanedustajien toimesta, että on valittu vähiten huono. Mielestäni näin ei ole. Miksi? Siksi, että tämä esitys lisää alkoholinkäyttöä koko maassa. Se laskee alkoholin hintaa koko maassa, nimenomaan väkevän alkoholin hintaa, ja tästä johtuu alkoholinkäytön lisääntyminen koko maassa. Se ei kohdistu suinkaan siihen ongelmaan, mihin täällä on viitattu, että käydään Suomenlahden eteläpuolella ja palataan mahdollisesti sitten auto täynnä viinaa, niin kuin täällä on haluttu nähdä, vaan se alueita millään lailla rajaamatta tai tätä ongelmaa rajaamatta tekee tämän ratkaisun koskemaan samalla tavalla Inaria, samalla tavalla Sodankylää, Ilomantsia, Keski-Suomea kuin myös Pääkaupunkiseutua.

Kun tarkalla korvalla kuunteli ed. Bryggaren puheenvuoroa, niin jollakin tavalla siinä tulivatkin jatkuvasti Pääkaupunkiseudun ongelmat esille. Onko sitten niin, että myös tässä asiassa hallitus on ratkaisemassa Pääkaupunkiseudun ongelmia, tai niin, että se suuntautuu 1.5.2004 mahdollisesti lisääntyvien Pääkaupunkiseudun ongelmien ratkaisuun? Tämän ratkaisun suuntaaminen ja Pääkaupunkiseudun ongelmien täälläkin toistuvasti esiin tuotu tilanne liittyvät nyt jollakin tavalla ilmeisesti yhteen.

Puhemies! Tämä tilanne hankaloittaa alkoholin suurkäyttäjien, joita myös suurkuluttajiksi kutsutaan, tilannetta. Heidän määränsä arvioi hallitus kaksinkertaistuvan. Samoin mainitsemani alkoholikuolemat tulevat oleellisesti lisääntymään 600:lla eli nykyisestä runsaasta 3 000:sta 3 600:aan. Tällä hetkellä maahamme syntyy 650 fas-lasta tai muuten alkoholin eriasteisesti vaurioittamaa lasta. Tämä luku tulee lisääntymään ja monet monet muut, muun muassa se tosiasia, että tällä hetkellä terveyskeskusten ja sairaaloiden päivystyspoliklinikoiden potilasjoukosta suuri osa on alkoholin sinne tuomia joko niin, että alkoholin vaikutuksesta on tapahtunut vammautuminen, alkoholi on myötävaikuttanut nilkkamurtumaan, liikenneonnettomuuteen, tai sitten niin, että maksa niin sanotusti poksahtaa, haimatulehdus iskee taikka mahalaukun haava, vatsahaava, puhkeaa. Alkoholiin kuoleminen on ikävä tapahtuma. Useimmiten siinä ihminen hukkuu omaan vereensä. Maksakirroosin kohdalla tapahtuu erityisesti tällä tavalla. Mutta ikävää on myös se, että nyt luodaan puitteet, jotka tämän entistä enemmän mahdollistavat, siis tämä epäsuora vaikutus.

Kun rahasta on puhuttu ja täälläkin tänään todettu, että verotulot pitää pelastaa, samalla pitäisi kysyä sitä, onko hallitus mahdollisesti kohdistamassa taloudellisia edellytyksiä alkoholisairauksien ja alkoholin aiheuttamien kulujen lisääntymisen kompensointiin ja niihin vastauksen antamiseen eli rahaa lisää terveydenhoitoon välittömästi terveyskeskuksille, sairaaloille, rahaa siis lisää ennalta ehkäisevään työhön, täällä mainittuun etenkin nuorisoon kohdistettuun valistukseen, informointiin alkoholin aiheuttamista haitoista. No, näin ei tapahdu. Tästä ei ole minkään näköistä tietoa, että tätä yritettäisiin tehdä. Kuitenkin alkoholinkäytön kustannukset vuonna 2000 olivat maassamme noin 700 miljoonaa euroa, ja tästä ehkäisevän päihdetyön osuus on ollut vain 4 prosenttia. Niin kuin tänään kuulimme, muun muassa Keski-Suomesta ed. Oinonen totesi, nimenomaan tämä ehkäisevä osuus on vähentynyt. Kaiken kaikkiaan alkoholisairaudet ja alkoholiin liittyvät ongelmat ovat olleet kuntien säästökohteena ensimmäisenä. Tämä on todellakin erittäin hankala lähtötilanne tälle hallituksen esitykselle.

Arvoisa puhemies! Nouseeko sitten hallituksen suosio tällä halvan viinan politiikalla? Ehkä joissakin piireissä nousee, mutta en ainakaan usko nousevan niiden 600 000 suurkuluttajan vaikutusalueella, jotka tämän tuloksena sitten alkoholin vaikutuksesta nauttivat ja heidän ympäristönsä niistä sivuvaikutuksista. Nouseeko (Puhemies koputtaa) Euroopan unionin suosio tällä menolla? En myöskään tähän usko. Kuitenkaan yhteiskuntarauha, yhteiskunnan terveys, ei nouse, se heikkenee ja todellakin menosäännön vallitessa, joka sitten kahlitsee hallitusta.

Lopuksi, puhemies: Imatralla oli A-Kiltojen valtakunnallinen kokous pari viikkoa sitten. Siellä eräs henkilö kysyi, miksi alkoholipullossa, esimerkiksi kirkkaan viinan pullossa, ei lue: "Alkoholi saattaa vaarantaa terveytesi". Eihän tietysti hyvin pieni kulaus sitä vaaranna, mutta se pullollinen jo sen tekee.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt tehdään vuosisadan pahin perhepoliittinen töppäys. Alkoholin hinta laskee, ja siitä automaattisesti seuraa, että kulutus kasvaa. Alkoholin hinta on merkittävin yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa alkoholin kokonaiskulutukseen. Eri tutkimusten mukaan 1 prosentin muutos alkoholijuomien hinnoissa johtaa 0,2—1,5 prosentin suuruiseen alkoholinkulutuksen muutokseen. Tämän perusteella alkoholinkulutus kasvaa Suomessa jopa 33 prosenttia. Kun kulutus kasvaa, siitä automaattisesti seuraa, että muun muassa perheissä lasten ja nuorten asema heikkenee, ja lapset ja nuoret tulevat kärsimään eniten. Vaikka emme välittäisi siitä mitään, mitä aikuisille tapahtuu, meidän kuitenkin tulee ajatella lapsia.

Alkoholiveroa ehdotetaan alennettavaksi tavoitteena sopeuttaa kuluttajahinnat tasolle, jolla kansalaisilla ei olisi niin suurta kannustinta ja intoa hankkia alkoholia ulkomailta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta teki vierailun Viroon. Siellä asiantuntijat ja ministeriön virkamiehet totesivat, että ette te Suomessa koskaan voi alentaa alkoholin hintaa niin paljon, ettei Virossa aina olisi alkoholi edullisempaa. Virolaisille itselleen puolestaan heidän alkoholinsa on erittäin kallista.

Hallituksen esitys on valmisteltu muista intresseistä kuin terveyden näkökulmasta lähtien. Onko tutkittu ja laskettu sitä, kuinka paljon valtion ja kuntien menot tulevat kasvamaan, kun alkoholihaittoja tulevaisuudessa hoidetaan? Hallituksen esitys tulee meille kalliiksi.

Kuvaavaa myöskin tässä prosessissa oli se, että sosiaali- ja terveysvaliokunnalta ei alussa haluttu pyytää lausuntoa, vaikka aihe oleellisesti kuuluukin valiokunnan tehtäväkenttään. Viime hetkillä puhemiesneuvosto muutti pohjaesitystään eikä tarvinnut äänestää siitä, mihin valiokuntaan tämä menee.

Arvoisa puhemies! Täällä on illalla hurskasteltu sillä, että valtiovarainvaliokunta kyllä on ottanut huomioon, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunta on sanonut lausunnossaan. Jos valtiovarainvaliokunta todellisuudessa olisi sen tehnyt, ei hallituksen esitys olisi mennyt valiokunnassa läpi. En ryhdy enää toistelemaan ja moralisoimaan, mitä kauheuksia hallituksen esityksestä tulee seuraamaan — niistä on tarpeeksi jo puhuttu tänä iltana — mutta en voi ymmärtää sitä hurskastelua ja paheksuntaa, jota osoittavat ne edustajat, jotka tosiasiallisesti vastustavat alkoholin veronalennuksia ja tulevat sitten kuitenkin äänestämään ja hyväksymään hallituksen esityksen tietoisesti.

Arvoisa puhemies! Ei voi muuta sanoa hallitukselle kuin voi voi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä eivät voivottelut auta. Nimittäin meidän on tehtävä päätöksiä ja katsottava tämä ihan oikeasti siltä näkökulmalta, mitä tapahtuu ensi toukokuun alun jälkeen. Me emme pääse siitä vaan mihinkään, ei hurskastelulla eikä voivottelulla eikä millään sanakäänteillä, vaan kyse on tietyn tyyppisestä kilpailusta. Tässä tapauksessa tämä on varmaan sitä verokilpailulajia, joka tässä on esillä. Jokuhan voisi todeta, että ei osallistuta siihen kilpailuun, ei lähdetä mukaan, ei muuteta mitään siltä osin. Siinä on omat seuraamuksensa olemassa. Kyllä minä hallituksen esitystä siinä mielessä ymmärrän, jotta tässä jotain on tehtävä, koska se malli, josta monet ovat täällä puhuneet — vihreät taitavat huomenna äänestyttää siitä jopa — jotta väkevien alkoholijuomien veroja ei laskettaisi ollenkaan, sehän johtaisi yhä kovempaan paineeseen, niin kuin vastauspuheenvuorossa totesin, sillä nämä jobbarit todennäköisesti tulisivat käymään kauppaa, se on ihan varma asia, pyrkisivät tuomaan alkoholia tavalla tai toisella, koska se voitto jäisi isommaksi. Edellinen puhuja totesi, että aina tulee hinnassa olemaan eroa, ja sittenkin tapahtuu, vaikka nyt lasketaan, sitä jobbaustoimintaa. Vaikka poliiseja laitetaan kuinka paljon ja tehdään seurantajärjestelmiä, aina löytyy keinoja, millä tavalla asia hoidetaan. Se näkyy tällä hetkellä muuten itärajalla. Vaikka se on hyvin tiukkaan valvottu raja, niin jobbausta tehdään, tilaustyönä jopa sillä tavalla, jotta kotiinkuljetus toimii. Siellä Lada pyörähtää pihassa, jossa on naapurin rekkarit, ja homma on hoidettu, ja mikään valvonta ei pysty sitä pitämään kurissa. Se on vaan tosiasia näin.

Sen takia tässä tilanteessa meidän pitäisi pyrkiä lieventämään, jotta tämän tyyppistä houkutusta ei olisi. Sitä me emme pysty kokonaan eliminoimaan, jotta semmoiset ammattimaiset matkustajat, jotka aika nopeasti Virossa pyörähtävät, käyvät hakemassa näitä jobattavia tuotteita, mutta kun se houkuttavuus on pienempi litraa kohti, niin se todennäköisesti vähenee. Kun tiedetään, että maahan voi tuoda tilavuudeltaan 80-prosenttista alkoholia, aina siihen asti, niin mitä isompi se hinnanero kotimaassa myytyyn alkoholiin verrattuna on, sitä houkuttelevampaa se on. Eiväthän ihmiset lähde vettä kuljettamaan, vaan he ottavat mahdollisimman tiiviin pakkauksen, missä on paljon prosentteja, ja tuovat sitä. Voihan sen vaikka laimentaa täällä kotimaassa siihen laimeampaan verrattavaksi aineeksi.

Tässä on lisäksi se näkökulma, joka kiteeläisestä näkökulmasta on mahdollisesti ihan tottakin, jotta tämä kyllä, kun väkevien verotusta lasketaan, voi omatoimisuutta vähentää Kiteellä, koska siellä vielä kuusenjuurella vähän tiputellaankin. Nyt siinäkin jää se hyöty. Mitä tämmöistä romantiikkaa siihen pontikkakulttuuriin voi sisältyä, voi olla ainoa, mikä enää kiehtoo, mutta pontikankeittäjät todennäköisesti tulevat häviämään tämän myötä kyllä, mikä tietysti tarkoittaa sitä, jotta sitten ei poliisivoimiakaan ainakaan tarvitse tuolla meidän seudullamme siinä tarkoituksessa olla, vaan ne voivat paneutua enemmän itäviinaongelmiin.

Olen sitä mieltä, jotta kaikki varmasti ovat oikeassa tässä asiassa. Siis kukaan meistä ei tiedä, mitä oikeastaan tapahtuu. Uhkat ovat olemassa, ja terveysriskejä tulee ihan varmasti. Sitä en epäile yhtään, mutta ketkään eivät ole täydellisesti väärässäkään. Sen takia minusta nyt on valittu tie, semmoinen puolivälin tie, jotta pyritään katsomaan taloudellisessa mielessä sitä asiaa, jotta ei lasketa hallitsemattomaan tilanteeseen, minkä olen ymmärtänyt jo Ruotsissa tällä hetkellä olevan näkyvissä. Katsotaan, mitä Ruotsi tekee aikanaan. Uskon, että Ruotsi tässä seuraa Suomen linjaa jatkossa. Minusta meillä on varaa muuttaa tätä siinä tilanteessa, jos nähdään, että me olemme väärällä tiellä. Minä nimittäin uskon siihen, jotta ihmisillä nimittäin on mahdollista muuttaa suuntaa samaten kuin eduskunnalla ja päätöksentekijöillä. Jos huomataan, jotta on eksytty harhapoluille, niin meidän pitää etsiä oikea polku ja muuttaa siihen suuntaan. Nyt tämä hallituksen tie on valittu näin, ja huomenna iäenestää rätkäytettään asiasta.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuunneltuani tätä keskustelua koko iltapäivän ja nyt illan, niin että puoli yhdeksän uutisetkin ovat jo menneet, voin valittaen todeta, että kyllä valtiovarainvaliokunnan olisi pitänyt ottaa huomioon ne ehdotukset, mitä on tullut myös hallituspuolueiden taholta, että näitä väkeviä alkoholijuomia olisi alennettu vähemmän ja vähitellen ja mahdollisesti vastaavasti mietoja olisi voitu alentaa enemmän, millä olisi ainakin ollut enemmän työllisyyttä lisäävä vaikutus. Kun ei kukaan kerran tiedä, mikä on se oikea tulos, eikö olisi ollut paljon helpompi ensin alentaa vähemmän ja sitten lisätä sitä, koska eihän millään ole mahdollista, että korotetaan yhtäkkiä väkevien verotusta. Se ei kuitenkaan tule toteutumaan. Virhe varmaan nyt tullaan tekemään.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta tässä asiassa on tehty hyvää taustaselvitystyötä. Sitä löytyy valiokuntien lausunnoista, sitä löytyy vaihtoehtoisista ratkaisumalleista, ja sitä löytyy myös tästä keskustelusta, jota täällä on käyty, mutta kyseessä on tyylipuhdas yhteiskuntapoliittinen kysymys, jossa, niin kuin sanotaan, objektiivisen selitysmallin löytäminen ja ennustaminen on vaikeaa. Arviointi perustuu viime kädessä todennäköisyyksiin, siis arvaamisen kaltaiseen toimintaan, ja silti joku arvaa oikein ja joku arvaa väärin. Niin sanottujen kovien faktojen puute vie lopulta tässä aina tilanteeseen, jossa päätös perustuu myös moraaliseen harkintaan, inhimillisen toiminnan arviointiin ja priorisointiin, ja näin on kaikissa tilanteissa.

Täällä on haluttu hälventää tämän ratkaisun moraalista taakkaa sanomalla, että on vain huonoja ratkaisuja, mutta kiusana on nyt se, että kaikki ratkaisut eivät ole yhtä huonoja. Vastaus hallituksen esityksen yhteiskuntapoliittiseen järkevyyteen riippuu siitä, mikä kysymys milloinkin asetetaan ongelmaksi, ja mikään ratkaisu ei säilytä kaikkia tarkastelun alla olevia yksityiskohtia optimaalisina.

Jos puhutaan harmonisoinnista, tavoite puoltaa lainmuutosta mutta johtaa samalla muutamiin ongelmiin. Nimittäin samaa perustelua tulee soveltaa sitten myös muihin hintoihin: autoihin, ruokaan, lääkkeisiin ja loppujen lopuksi palkkoihin ja yhteiskunnan palveluihin. Jos puhutaan harmaasta taloudesta, ongelma puoltaa lainmuutosta, mutta jotta analyysi pysyisi johdonmukaisena, pitää sanoa, että muutos ei kuitenkaan poista harmaata taloutta. Oleellisin tähän vaikuttava seikka on viranomaisten valvonta, ja motiivi pimeään myyntiin kuitenkin säilyy, koska hintaero Suomen ja Viron välillä on hinnanalennuksien jälkeenkin melkoinen.

Jos puhutaan verotulojen turvaamisesta — tämä näyttää olleen vahvasti esillä tässä hallituksen esityksessä — niin tässä asiassa tilanne on mielestäni epäselvä, mutta ehkä pääsääntöisesti muutosta puoltava. Järkevää on tietenkin pyrkiä toimimaan niin, että se alkoholi, joka Suomessa kulutetaan, ostettaisiin verot maksaen Alkosta, säilytettäisiin tulot ja työpaikat. Mutta jos haluttaisiin säilyttää verotulot nykyisellä tasolla muutetun lain oloissa, edellyttäisi se kulutuksen rajua lisäämistä, ja sitä me tuskin haluamme.

Sitten täällä on puhuttu kieltolaista. Tästä puhuminen on mielestäni ei-analyyttistä leimaamista. Sillä tietysti voidaan vaikuttaa niin, että toisin ajattelevat saadaan vähän tyhmään valoon, mutta vain niin. Eihän se, että tilanne säilytettäisiin vaikka nykytasolla, tarkoita kieltolakia.

Tässä salissa kukaan ei halua lisätä alkoholin aiheuttamia ongelmia, niin ajattelen. Mutta toisaalta näyttää olevan työlästä myöntää, mitkä seikat ovat ratkaisevia, kun haluamme kulutusta ja alkoholin aiheuttamia ongelmia säädellä. Ensimmäisenä siinä on tietenkin kulttuuri. Suomalainen humalajuomisen perinne, taipumus juoda suruun ja ratkaista ongelmia alkoholin avulla, on vain tosiasia, eikä ole olemassa taikasanaa, jolla tämä perinne voitaisiin nopeasti katkaista. Kun keskiolut 60-luvun lopulla tuotiin kauppoihin, sitä osittain perusteltiin halulla muuttaa juomatottumuksia. Siinä vain kävi niin, että kulutus kasvoi 40 prosentilla, mutta kulttuuri ei oleellisesti muuttunut, uusi mahdollisuus tuli vain vanhojen päälle.

Tässä voidaan tietenkin sanoa, että se joka pullon haluaa, hakee aina pullon. Totta kai on niin, mutta koko alkoholipolitiikkahan lähtee siitä ja tähtää siihen, että me pyrimme vaikuttamaan juomatottumuksiin ja niiden yhteiskuntapoliittisiin seurauksiin. Asiantuntijoiden mukaan tehokkain tapa vaikuttaa käyttöön Suomessa on hinta. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto osoittaa koruttomasti hinnanalennuksen yhteiskuntapoliittiset seuraukset. Tätä päätöstä tehdessämme me tiedämme, että me lisäämme yhteiskunnallisia ongelmia ja veronmaksajien kuluja. Tässä on tietenkin paradoksi: Jos hintaa ei alenneta, me menetämme verotuloja, mutta jos hintaa alennetaan, me menetämme verotuloja, lisäämme kuluja ja otamme riskin monien sellaisten ihmisten tulevaisuudesta ja terveydestä, joita ei kulttuuri suojaa, mutta joiden kohdalla käyttöä hinta rajoittaa. Tämän asian esiin ottaminen ei ole moralismia, vaikka täällä niin on haluttu sanoa. Me olemme poliittisessa valintatilanteessa, jossa on vaihtoehtoja, ja minä haluan tämän viimeisen priorisoida ensimmäiseksi. Viittaan tässä ed. Pehr Lövin erittäin hyvään puheenvuoroon, jossa hän tarkasteli valiokunnan esittämiä poliittisia perusteita.

Tapani Tölli /kesk:

Herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt keskeistä huomiota alkoholin haitallisiin seurausvaikutuksiin. Valiokunta totesi lausunnossaan, että lain valmistelussa sosiaali- ja terveysvaikutusten arviointi jäi ohueksi. Mielestäni pääpaino onkin ollut viime aikojen yleisessä keskustelussa enemmän fiskaalisissa asioissa. Tosin tänä iltana on aika paljon puhuttu haittavaikutuksista.

Alkoholinkulutus tulee kaikkien arvioiden mukaan kasvamaan merkittävästi, koska tarjonta lisääntyy. Se lisääntyy joka tapauksessa, vaikka ei tehtäisikään mitään. Tässä tilanteessa toteutuu vanha kansantaloustieteestä tuttu periaate, että tarjonta luo oman kysyntänsä. Asiantuntijoiden mukaan kulutuksen kasvu on noin 2 litraa henkeä kohti eli kulutus kasvaa noin 11 litraan. Arviointi on luonnollisesti erityisen vaikeaa. Vaikeaa se oli myös vuonna 1968, mihin tänä iltana on varmaan parikin kertaa viitattu, jolloin tutkijoiden kulutusennusteen mukaan alkoholinkulutus olisi kasvanut keskiolutpäätöksen jälkeen noin 4 prosenttia; se kasvoikin 40.

Yhteiskunnalliset kustannukset nousevat kulutuksen kasvun myötä arvioiden mukaan lähes 0,8 miljardiin euroon. Välilliset kustannukset ovat luonnollisesti tästä huomattavasti suuremmat. Jo nykyisellä kulutustasolla kunnillamme on huomattavia hankaluuksia hoitaa alkoholinkulutuksen haittoja. Kulutuksen kasvun tuomiin lisähaittoihin kunnissamme ei pääsääntöisesti ole varauduttu.

Haittavaikutuksista meillä on käytettävissä runsaasti luotettavia tilastotietoja. En aio niitä nyt alkaa käydä läpi. Haittavaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään kansanterveysongelmiin, vaan se on paljon laajempi asia. Ne vaikuttavat muun muassa lapsiperheiden palveluihin, opetustoimeen, lastensuojeluun, asumispalveluihin, toimeentulotukeen, kuntoutukseen ja työllisyyden hoitoon.

Kun nyt olen puhunut haittavaikutuksista, en moralisoi enkä halua paisutella ongelmia. Ongelmat ovat selvästi näkyvillä, ja ne ovat tosiasia. Alkoholipolitiikkamme perustavoite on alkoholinkäytön haittojen vähentäminen. Tämä tarkoittaa myös kulutuksen määrätietoista vähentämistä. On harmillista, että meidän alkoholikulttuuriimme on kuulunut haittojen ja ongelmien vähättely. On tärkeää, että hallitus teki periaatepäätöksen alkoholipolitiikan linjauksista nyt syksyllä. Hallitus valmistelee myös vuosiksi 2004—2007 alkoholiohjelmaa. Tässä ohjelmassa olisi keskeistä, että tavoitteeksi tulee kulutuksen merkittävä laskeminen.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi lausunnossaan muun muassa, että aikuisten alkoholinkäyttö on monin tavoin esimerkkinä nuorten alkoholinkäytölle. Lapsen elämä alkaa perhepiirissä, ja perhe-elämä on yksi tärkeimpiä alueita, mikä säätelee nuoren käyttäytymistä. Tutkimuksissa on havaittu, että hyvät kasvatuskäytännöt suojaavat nuoria päihteiden ongelmakäytöltä. Tämä edellyttää, että vanhemmat seuraavat läheltä nuoren elämää ja ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa nuoren kanssa päätettäessä hänen elämänsä tärkeistä asioista ja ovat päivittäin tekemisissä lastensa kanssa. Vastaavasti huonot vanhemmuuskäytännöt ovat tutkimusten mukaan yhteydessä erilaisiin nuorten käyttäytymishäiriöihin, erityisesti päihteidenkäytön varhaiseen alkamiseen. Tästä syystä vanhempien ja aikuisten vastuuta päihdekasvatuksessa tulee korostaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta painotti myös lausunnossaan, ettei nuorten alkoholinkäyttöön liittyviä ongelmia voida käsitellä irrallaan muusta yhteiskunnasta eikä alkoholiongelmia voida poistaa tai lieventää kohdentamalla toimia vain nuorisoon. Edelleen valiokunta totesi, että valistuskampanjoita ja terveysvalistusta voidaan pitää mielekkäinä, jos toteutetaan valistuksen kanssa yhteneviä toimenpiteitä. Esimerkiksi päihteettömien ympäristöjen turvaaminen muun muassa urheilu- ja perhetapahtumissa samoin kuin työpaikoilla toimisi esimerkkinä siitä, että päihteetöntä elämäntapaa suojataan. Elämäntapoja koskevien selkeiden moraalikoodien tarjoaminen on asennekasvatuksessa tärkeää. On korostettava, että alkoholin välittäminen alaikäiselle on rikos ja kaikkien aikuisten, myös vanhempien ja aikuisten sisarusten, on kieltäydyttävä alkoholin välittämisestä lapsille. Vanhempien tulee myös omalla esimerkillään osoittaa elämän suuntaa.

Herra puhemies! On tärkeää, että päihteetöntä elämäntapaa rohjetaan arvostaa ja tukea.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä hieman täydentää äskeistä puheenvuoroani kahden erittäin hyvän puheenvuoron innoittamana. Tämä jälleen nousee siitä näkökulmasta, mikä minulla yleensä eduskunnan täysistunnoissa on. Se on juuri kuntapäättäjän näkökulma. Minusta tuntuu, että tämä näkökulma on jälleen kerran, kuten liian monessa muussakin asiassa, päässyt unohtumaan, ja haluan sen siksi tuoda tässä esille.

Kun kunnat nyt tekevät talousarvioita, niin on ammottava kuilu, jossa tulot ja menot ovat erkaantumassa toisistaan. Tämän tosiasian rinnalla ei vissisti haluaisi kunnille enää mitään menoa, joka lisää tuota menojen dramaattista kehitystä. Ikävä kyllä, nyt esillä oleva asia tulee lisäämään osaltaan välittömästi lähitulevaisuudessa ja pitemmällä tähtäimellä tulevaisuudessa kuntienkin menoja. Kun kunnilla on velvoite kattaa talousarvion alijäämät määrävuosissa, niin mistä nämä sitten otetaan pois? Tämä on hyvin vakava kysymys.

Edellisessä puheenvuorossani viittasin alkoholin aiheuttamiin terveyshaittoihin, jotka tulevat sairauskuluina yhteiskunnan maksettaviksi, toki asianomaisten itsensä ja perheenjäsentenkin maksettaviksi, mutta nimenomaan hälytyskellojen pitäisi soida, kun ne tulevat kuntien maksettaviksi entistä enemmän. Samalla alkoholin aiheuttamien haittojen vuoksi menetetään verotuloja myös kunnissa. Kun alkoholismi johtaa työpaikan menetykseen, tulee työttömyyttä, ei tule tuloja, tai kun tulee alkoholisairaus, joka on jo niin vakava, että työkyky on mennyt, ei tule verotuloja kuntiin. Pelkään vain, että tulee, ikävä kyllä, niitä toimeentulomenoja, joista kunnat joutuvat sosiaalitoimistoissaan laskut maksamaan.

Täällä viitattiin myös nuorten ongelmiin, mitä tämä laki saattaa aiheuttaa. Meille kansanedustajille näinä päivinä on tulvinut hätäisiä viestejä, joissa psykiatrit ja psykologit tuovat sen hätätilan, mikä on tänä päivänä nuorten mielenterveydessä, todella hätätilanne. Tiedän, että tuo on täysin totta. Ei ole enää varaa yhtään tätä lisätä, ei yhtään, kun jo nyt on tilanne, että sen enempää valtiolla kuin kunnillakaan ei ole edes siihen, mihin nyt olisi tarvis, varaa. Erikoissairaanhoidon menoissa, jotka ovat rajusti nousseet kaikissa kunnissa ja kuntayhtymissä, yleensä suurin menoerä on nuorisopsykiatria, huom. enemmän kuin kirurgia. Nuorisopsykiatria on kaikkein kalleinta hoitoa, jos ryhmissä eritellään. Ei ole varaa lisätä nuorten pahoinvointia.

En väitä, että kodissa, jossa on alkoholiongelma, jossa vaikka molemmat vanhemmat ovat alkoholiongelmaisia, lapset ja nuoret välttämättä voisivat huonosti. Saattaa olla, että menestyvät jopa hyvinkin; poikkeuksia on varmasti juuri tällaisia. Mutta paljon on lähtökohtia poissa silloin, jos jompikumpi vanhemmista tai molemmat vanhemmat ovat alkoholiongelmissa. Ei ole mitenkään kadehdittava silloin lasten ja nuorten tilanne, ja kun silloin tarvittaisiin yhteiskunnan tukitoimia ja kun niihin ei ole varaa sen enempää kouluissa kuin muussakaan hoidossa, niin tämä on todella kaikkien ongelmien äiti, johonka nyt olemme tämän lain myötä joutumassa.

__________

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

__________

Yleiskeskustelu päättyy.