Täysistunnon pöytäkirja 100/2006 vp

PTK 100/2006 vp

100. TORSTAINA 12. LOKAKUUTA 2006 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laeiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta

 

Esko Ahonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä oleva hedelmöityshoitoja koskeva lakiehdotus tarkoittaa lainsäädännön ulottamista alueelle, jolla harjoitettu toiminta on maassamme tähän asti useista muista maista poiketen ollut vain yleisen terveydenhuoltoa koskevan sääntelyn varassa. Tähän nähden tämä laki on jo periaatteellisestikin merkittävä uudistus.

Hedelmöityshoidoilla pyritään auttamaan tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä. Tahaton lapsettomuus on yleistynyt viime vuosina, ja sen arvioidaan Suomessa koskevan noin 15:tä prosenttia avio- tai avoliitossa elävistä hedelmällisessä iässä olevista pareista. Hedelmöityshoitojen antamisella on siis myös käytännössä jatkuvasti kasvavaa yleistä yhteiskunnallista merkitystä. Yksilötasolla mahdollisuus saada hedelmöityshoitoja voi niitä tarvitseville olla jo pelkästään henkisesti mittaamattoman arvokas asia. Hallituksen esityksen perusteluissa on hyvin kuvattu niitä vaikeuksia, joita lapsettomuuden kokemukseen usein liittyy.

Arvoisa rouva puhemies! Otan lakiin liittyvistä eri kysymyksistä seuraavassa esille kolme asiaa, joilla on laajaa periaatteellista merkitystä. Nämä ovat lain soveltamisala, hoidon tuloksena syntyneen lapsen oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys ja hedelmöityshoidon tuloksena syntyneen lapsen isyys.

Kun ollaan tekemisissä hedelmöityshoitoja koskevan lain kaltaisen säätelyn kanssa, lainsäätäjän valintoihin vaikuttavat poikkeuksellisessa määrin erilaiset yhteiskunnassa vallitsevat eettiset näkemykset. Asian valiokuntakäsittelyn aikana tulivat selvästi ilmi ne toisistaan voimakkaastikin poikkeavat käsitykset, joita eri arvoperustoilta voidaan esittää muun muassa yksilön oikeudesta lisääntymiseen, perheen roolista ja merkityksestä sekä lasten mahdollisuudesta kasvaa ja kehittyä tasapainoisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Edellä mainitut näkemyserot tiivistyivät valiokunnassa erimielisyyteen hedelmöityshoitoja koskevan lain soveltamisalasta eli kysymykseen siitä, keille laissa tarkoitettuja hoitoja saa antaa. Perustuslakivaliokunta on lakivaliokunnalle antamassaan toisessa lausunnossa käsitellyt avioliiton ja avioliitonomaisen suhteen erityisasemaa muihin perhemuotoihin verrattuna. Perustuslakivaliokunnan mielestä avioliittolainsäädäntöä ja sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminen erityisasemaan naisten ja miesten parisuhteessa on lainsäädännössä perusteltua. Myös ihmiselämän alkua sääntelevän, hedelmöityshoitoja koskevan lain kaltaisen säädöksen voidaan katsoa olevan laadultaan sellainen, että sen tulee voimakkaasti nojautua yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevina pidettäviin arvoihin. Tähän nähden lakivaliokunnan enemmistö päätyi ratkaisuun, jonka mukaan hoitoa saadaan antaa vain naiselle ja miehelle, jotka elävät keskenään avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa.

Arvoisa rouva puhemies! Yksi hedelmöityshoitolakiin jo alun perin liittyneistä periaatteellisista kysymyksistä on ollut hoidon tuloksena syntyneen lapsen oikeus saada tietoonsa sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys. Tämän kysymyksen merkitystä kuvastaa sekin, että asiaa täällä edellisellä vaalikaudella käsiteltäessä perustuslakivaliokunta totesi olevan ongelmallista, jos viranomaisilla on henkilön alkuperästä sellaista tietoa, johon tällä itsellään ei ole tiedonsaantioikeutta. Niin ikään perustuslakivaliokunta totesi tuolloin, että tällaisen alkuperää koskevan tiedon saaminen ei voi myöskään jäädä riippumaan luovuttajan suostumuksesta.

Hallituksen esityksen samoin kuin valiokunnan hyväksymän mietinnön mukaan luovutetusta sukusolusta tai alkiosta syntyneellä lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada hoitoa antaneelta palvelujen tuottajalta jäljennös hoitoa saaneen parin hoitosopimuksesta ja siihen merkitystä luovuttajan tunnuksesta. Ilmoittamalla tämän tunnuksen Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pitämään rekisteriin henkilö saa siten tietää luovuttajan henkilöllisyyden.

Vaikka luovuttajan henkilöllisyyden selville saaminen on syntyneen lapsen identiteetin kannalta tärkeää, lakivaliokunta otti kuitenkin erikseen huomioon, että tällaisen täysin uuden lain voimaantulo edellyttää myös erityisiä siirtymäjärjestelyjä. Muutoin alun perin ehdotettu sääntely olisi lain voimaan tultua voinut johtaa jo olemassa olevien alkioiden hävittämiseen ja uuden hoidon aloittamiseen. Tällöin olisi voinut myös katketa hoitoa saavan pariskunnan suunnitelma hankkia biologinen täyssisarus hoidon avulla jo syntyneelle lapselle, jos aiempi luovuttaja ei olisikaan suostunut siihen, että hänen henkilöllisyytensä myöhemmin paljastetaan sittemmin syntyneelle lapselle.

Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti lausunnossaan lain siirtymäsäännöksen täydentämistä juuri sen mahdollistamiseksi, että saman luovuttajan sukusolusta alkunsa saaneelle lapselle voitaisiin myöhemmin hankkia sisarus. Niin ikään perustuslakivaliokunta piti perusteltuna tukea mahdollisuutta hankkia biologinen täyssisarus hedelmöityshoidon tuloksena syntyneelle lapselle. Näistä syistä lakivaliokunta päätyi ehdottamaan säännöstä, jonka mukaan ennen lain voimaantuloa luovutettuja sukusoluja tai alkioita saadaan käyttää hedelmöityshoidossa kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta siinä tarkoituksessa, että aiemmin hedelmöityshoidon tuloksena syntyneelle hoitoa saavan lapselle syntyisi biologinen täyssisarus, vaikka luovuttaja ei olisikaan suostunut siihen, että hänen henkilöllisyydestään saadaan antaa tieto syntyvälle lapselle.

Mainitsen vielä erikseen, että lakivaliokunta oli sekä tiedonsaantioikeutta koskevasta sääntelystä että edellä selostamastani siirtymäjärjestelystä täysin yksimielinen.

Arvoisa rouva puhemies! Hedelmöityshoidon tuloksena syntyvän lapsen kannalta tärkeää on tietysti myös se, miten hänen sukuasemansa määräytyy. Tämä koskee nimenomaan syntyvän lapsen isyyttä, sillä äitiyden määräytymiseen ehdotuksessa ei puututa, vaan synnyttävä nainen on aina myös hedelmöityshoidon tuloksena syntyneen lapsen äiti. Lakivaliokunta ei myöskään isyyskysymyksen osalta muuttanut hallituksen esityksen mukaista perusratkaisua, vaan valiokunnan mietintöön sisältyvät isyyslakia koskevat muutokset johtuvat valiokunnan enemmistön kannasta hedelmöityshoitolain soveltamisalaan.

Nyt ehdotettu sääntely merkitsee, että kun hedelmöityshoitoa annetaan avioliitossa elävälle naiselle, aviomies on hoidon tuloksena syntyneen lapsen isä suoraan lain nojalla. Kun hoitoa taasen annetaan avoparille, niin tällöin lapsen isä on avioliitonomaisessa suhteessa elävän naisen parikumppani. Edellytyksenä kuitenkin on, että hän on yhteisymmärryksessä äidin kanssa antanut suostumuksensa hedelmöityshoidon antamiseen. Tällöin isyys on myös isyyslain mukaisissa menettelyissä vielä erikseen vahvistettava.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten edellä on käynyt ilmi, lakivaliokunnan mietintö ei ole yksimielinen, vaan mietintöön liittyy vastalause. Mutta lopuksi haluan myös kiittää valiokuntaa asiallisesta keskustelusta näkemyseroista huolimatta. Olemme tehneet työtä tämän lain osalta erittäin suuren huomion keskipisteenä.

Tatja Karvonen /kesk(vastalauseen esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Laissa hedelmöityshoidoista ei tule säätää hedelmöityshoidon antamisen edellytykseksi sitä, että hoitoa saava elää avioliitossa tai avioliitonomaisessa suhteessa. Lain tulee siis sallia sen käytännön jatkuminen, jota Suomessa on parinkymmenen vuoden ajan noudatettu hedelmöityshoitojen antamisessa. Puollamme siten lain hyväksymistä tältä osin hallituksen esityksessä ehdotetussa muodossa.

On selvää, että lapsen etu tulee asettaa tässä lainsäädännössä etusijalle. Lapsen edun asettaminen etusijalle tapahtuu parhaiten hallituksen esityksen vaatimuksella siitä, että hedelmöityshoitoa saavan naisen tulee voida turvata lapselle tasapainoinen kehitys. Tämän vaatimuksen tulee täyttyä hedelmöityshoitoa haluavan sosiaalisesta statuksesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Kun lapsen edun toteutuminen varmistetaan joka tapauksessa hoitoa antavan lääkärin toimesta erikseen ennen hoidon antamista, lapsen etu ei voi olla hyväksyttävä peruste kieltää yleisesti hoidon antamista naisille, jotka elävät yksin tai parisuhteessa toisen naisen kanssa. Hoitoa antavalla lääkärillä on oikeus kieltäytyä antamasta hoitoa, mikäli lääkäri epäilee lapsen tasapainoisen kehityksen olevan uhattuna.

Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan julkisessa terveydenhuollossa yhteiskunnan varoilla annetaan nykyisin hedelmöityshoitoja käytännössä vain naisen ja miehen muodostamille pareille lääketieteellisistä syistä johtuvan hedelmättömyyden hoitoon. Vastaavasti hedelmöityshoitojen kustannuksia voidaan korvata sairausvakuutuslain nojalla vain silloin, kun lapsettomuuteen on lääketieteellinen syy. Lain hyväksyminen hallituksen esityksessä ehdotetussa muodossa ei muuttaisi näitä lähtökohtia. Jos hedelmöityshoitojen antaminen yksin eläville naisille tai naispareille jatkossakin sallittaisiin, heidän hoitojaan ei edelleenkään pääsääntöisesti kustannettaisi julkisista varoista eli heidän olisi kustannettava hoitonsa itse. Se, että hedelmöityshoidon antaminen yksin eläville naisille tai naispareille jatkossakin sallittaisiin, ei siis todellakaan tarkoita sitä, että niitä alettaisiin kustantaa julkisista varoista.

Hedelmöityshoitojen rajaaminen lakivaliokunnan enemmistön ehdottamalla tavalla siten, että hoitoa saisi antaa vain naiselle, joka elää parisuhteessa miehen kanssa, asettaisi naiset eriarvoiseen asemaan. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti katson, että hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus vastaa paremmin perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten tavoitteita kuin lakivaliokunnan enemmistön ehdotus.

Arvoisa rouva puhemies! Myös yksin elävillä naisilla ja toisen naisen kanssa parisuhteessa elävillä naisilla voi olla sairauksia, jotka estävät hedelmöittymisen ilman hedelmöityshoitoa. Lakiehdotuksen hyväksyminen valiokunnan enemmistön ehdottamassa muodossa estäisi hedelmöityshoitojen antamisen myös heille. On perusteetonta ja syrjivää rajoittaa tällä tavoin lääketieteellisen hoidon antamista sairaudesta kärsivälle henkilölle hänen perhetilanteensa tai sukupuolisen suuntautumisensa perusteella. Yhteiskunnassamme on hyväksytty äidin ja lapsen muodostamat perheet tasa-arvoisiksi muiden perheiden kanssa. Naisella on tällä hetkelläkin oikeus esimerkiksi adoptoida yksin.

Hedelmöityshoitojen kieltäminen yksin eläviltä naisilta ja naispareilta ei estäisi heitä hankkimasta lapsia muilla keinoilla, esimerkiksi hakeutumalla hoitoon Suomen ulkopuolelle. Esimerkiksi Ruotsissa annetaan hedelmöityshoitoa naispareille ja Virossa ja Venäjällä sekä naispareille että yksinäisille naisille. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi Norjan laki, joka sallii hoidon antamisen vain miehen ja naisen muodostamille pareille, ei ole estänyt yksin eläviä naisia ja naispareja hankkimasta lapsia.

Yksin elävien naisten ja naisparien rajaaminen hoidon ulkopuolelle on ongelmallista myös suhteessa lapsen oikeuteen saada tieto alkuperästään. Jos yksin elävät naiset ja naisparit joutuvat lapsia saadakseen hankkimaan hoidon ulkomailta tai käyttämään niin sanotusti koti-inseminaatiota, näin alkunsa saavat lapset eivät välttämättä saa tietoa sukusolujen luovuttajan henkilöllisyydestä, vaikka hallituksen esitys turvaisi tällaisen tiedonsaantioikeuden hedelmöityshoitojen tuloksena syntyneille lapsille. Tämä johtaa lasten eriarvoiseen kohteluun. Ongelman vakavuutta korostaa se, että perustuslakivaliokunta on pitänyt lapsen oikeutta saada tieto luovuttajan henkilöllisyydestä tärkeänä perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän suojan kannalta.

Siihen, että yksin elävät naiset ja naisparit joutuisivat lapsia saadakseen käyttämään hedelmöityshoitojen sijasta niin sanottua koti-inseminaatiota tai muita vastaavia keinoja, liittyy myös terveydellisiä riskejä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta onkin lausunnossaan todennut, että hedelmöityshoidon antamisen mahdollistaminen erilaisissa perhetilanteissa turvaa naisen ja lapsen terveyttä, koska tällöin luovuttajan terveydentila tutkitaan.

Arvoisa rouva puhemies! Ja sitten näin lopuksi muutamia lukuja. Muutaman vuoden takaisista tilastoista voidaan katsoa, että kaikkiaan hedelmöityshoitoja annetaan vuosittain noin 7 500, joista 17 prosenttia tehtiin luovutetuilla sukusoluilla, eli luovutetuilla sukusoluilla on tehty noin 1 200 hoitoa vuosittain. Näistä 63 prosenttia eli 810 on tapahtunut siten, että on luovutettu munasoluja elikkä nainen on ollut luovuttajana, ja 198, joka on 15 prosenttia, on tapahtunut luovutetuilla siittiösoluilla, ja loput 22 prosenttia elikkä 273 on tapahtunut luovutetuilla alkioilla. Näistä kaikista annetuista hoidoista syntyy vuosittain noin 1 500 lasta, joista maksimissaan 2 prosenttia syntyy yksinäisille naisille tai naispareille.

Arvoisa puhemies! Niinpä esitän, että käsittelyn pohjaksi otetaan mietintöön liitetyn vastalauseen mukaiset lakiehdotukset elikkä hallituksen alkuperäinen esitys.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ministeri Luhtasella on seuraava puheenvuoro. Totean tässä vaiheessa, että edustajien Meriläinen ja Räsänen jälkeen käymme sitten debattikeskustelun.

Oikeusministeri  Leena Luhtanen

Arvoisa rouva puhemies! Uskon, että me kaikki tiedämme täällä, että Suomeen tarvitaan hedelmöityshoitoja koskeva, sille selkeät pelisäännöt antava laki. Me tiedämme myös sen, että isyyslakia on muutettava niin, että ei ole minkäänlaista epäselvyyttä siitä, kuka on tällaisen hoidon tuloksena syntyvän lapsen isä. Tässä ed. Karvonen äsken esittelypuheenvuorossaan toi esille erittäin keskeisiä lukuja tästä tilanteesta, ja voin vain todeta, että nyt esitetty laki vastaa hoidon antamisen suhteen pitkälti noudatettua käytäntöä, ja kun siis tämän hoidon tuloksena tänä päivänä syntyy noin 1 500 lasta vuodessa eli noin 2,7 prosenttia vuosittain syntyvistä lapsista, korostan edelleen, että on tärkeää, että toiminnalle saadaan oikeudellisesti ja eettisesti kestävät säännöt. Tämä loisi nimenomaan oikeusvarmuutta sekä hedelmöityshoitoja antaville tahoille että myös hoitoa saaville. Tämä lakiesityshän nimenomaan määrittelee hoidon antamisen yleiset edellytykset ja siten parantaisi mahdollisuuksia valvoa tämän toiminnan harjoittamista.

Me siis tarvitsemme lain, mutta lain on oltava myös hyvä laki. Tämän vuoksi tämä hallitus jo vuosikymmeniä jatkuneen valmistelun jälkeen antoi harkitun ja pohditun esityksen, jossa tasapainoisesti otettiin huomioon näihin hoitoihin osallistuvien henkilöiden oikeudet ja myös velvollisuudet. Meillä on käsillä itse asiassa harvinainen tilanne täällä eduskunnassa. Me olemme vielä tänäänkin ja huomenna täällä suuressa salissa aivan aidossa ratkaisutilanteessa. Meillä on edessämme valiokunnan enemmistön mietintö ja valiokunnan vähemmistön vastalause, jonka esittelyt tässä äsken kuulimme. Tänä aikana, kun tätä lainsäädäntöä on valmisteltu, vaikeat peruskysymykset ovat pysyneet samoina. Yhteiskunta, perherakenteet ja suhtautuminen lapsen asemaan ovat kuitenkin muuttuneet niin, että tänään lakivaliokunnan enemmistö ja vähemmistö ovat voineet olla yhtä mieltä siitä, että hedelmöityshoidon tuloksena syntyneellä lapsella on oltava mahdollisuus saada tietää oma biologinen alkuperänsä. Tästä olen iloinen.

Mietintö ja vastalause poikkeavat toisistaan kuitenkin toisessa peruskysymyksessä. Valiokunnan enemmistö ja vähemmistö ovat eri mieltä siitä, keille hoitoa saadaan antaa. Enemmistö on päätynyt kieltämään hoidon antamisen muille kuin miehen kanssa avioliitossa tai avoliitossa eläville naisille. Hallituksen esityksen mukaan siis hoitoa saadaan antaa kaikille naisille. Hallituksen esitys perustuu tämän peruskysymyksen osalta Suomessa noudatettuun käytäntöön. Meillä hoitoja on annettu sekä yksin eläville naisille että naispareille, ja hallitus katsoi, että tätä käytäntöä ei ole syytä kieltää. Sille, kuten muullekin hedelmöityshoidon antamiselle, hallitus esitti kuitenkin yleisiä edellytyksiä, joilla pyritään turvaamaan paitsi äidin ja lapsen terveydentila myös yleisemmin lapsen kehitystä.

Nyt luotavien pelisääntöjen mukaan hoitoa ei saa antaa, jos on ilmeistä, että lapselle ei voida turvata tasapainoista kehitystä. Sekä lakivaliokunnan mietintöön että vastalauseeseen sisältyy lisäys, jonka mukaan terveydenhuollon toimintayksikön on osoitettava, että se voi tarjota riittävää psykologista ja oikeudellista neuvontaa, ennen kuin se voi saada luvan hoitojen antamiseen. Halusin ottaa tämän esille, koska pidän tätä lisäystä erittäin hyvänä, koska se tukee juuri sen selvittämistä, täyttyvätkö yksittäistapauksissa hoidon antamisen yleiset edellytykset, ja kun kytken tämän hallituksen esitykseen, kaikkien naisten saaman hoidon yleiset edellytykset, joilla turvataan se lapsen kehitysympäristö.

Rouva puhemies! Vielä haluaisin ehkä yhden kohdan täällä ottaa esille, joka ei ole tullut tässä mietinnössä esille laajemmin eikä oikeastaan ilmeisesti lakivaliokunnan keskustelussakaan — en tiedä, kun mietinnöstä en löytänyt mainintaa — ja se koskee julkisuudessa esillä ollutta asiaa ja myös minulle yhteydenotoissa varsin runsaasti esille otettua asiaa, joka koskee sijaissynnytystä. Totean vain tässä yhteydessä sen, että esityksen valmistelussa olimme tietoisia siitä, että Suomessakin syntyy sellaisia tyttöjä, joilla ei ole siis kohtua tai on kohdussa sellainen rakenteellinen vika, joka estää myöhemmin synnytyksen, vaikka esimerkiksi munasoluja olisi normaalisti. Tällaiselle naiselle omasta munasolusta syntyvän lapsen saaminen olisi mahdollista vain sijaissynnytyksellä, mutta tästä huolimatta, kun tätä lakiesitystä valmisteltiin, katsoimme hallituksessa sen, että tätä järjestelyä ei tule ainakaan tässä vaiheessa sallia siihen liittyvien suurten oikeudellisten ja erilaisten yhteiskunnallisten riskien takia. Meillä on eräistä maista esimerkkejä siitä, että näistä voi aiheutua isoja, laajoja oikeuskäsittelyjä, esimerkiksi sopimusosapuolten mieli voi muuttua, synnyttäjä ei haluakaan luovuttaa lasta, niin sanotut tilaajat eivät halua lasta, erityisesti niissä tapauksissa, joissa tämä syntyvä lapsi on sairas tai tilaajapariskunta riitautuu eikä lapsen vanhemmuus tapahdukaan sovitulla tavalla. Mutta uskon näin, että tässä lakivaliokunta varmasti myöhemmässä vaiheessa yhteistyössä voi tätäkin ongelmaa sitten lähteä ratkomaan, koska olen hämmästynyt niistä yhteydenotoista, joita on otettu myös tämän asian tiimoilta.

Mutta, rouva puhemies, en käy yksityiskohtaisesti näitä lakivaliokunnan käsittelyn erimielisyyksiä millään tavalla analysoimaan. Lähden siitä, että se analysointi on tehty valiokuntakäsittelyn aikana varsin perusteellisesti. Haluan vain kiittää omasta puolestani lakivaliokuntaa siitä, että sen jäsenet ovat todella perusteellisesti ja myös vakavasti pohtineet näitä vaikeita eettisiä kysymyksiä käsittelevää lainsäädäntöä, mutta ottaen kuitenkin huomioon tämän lain pitkäaikainen valmistelu ja hallituksen esityksen tarkka tasapaino eri näkemysten välillä katson, että tällä kertaa valiokunnan vähemmistön vastalauseen sisältämä teksti olisi saatettava voimaan.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kannatan sydämestäni hallituksen esitystä, jonka mukaisesti nykyinen käytäntö tarjota hedelmöityshoitoja myös sinkkunaisille ja naispareille jatkuisi. Vain hetki sitten tapasin suloisen, iloisen ja hyvinvoivan vauvakansalaisen, jonka naispari oli vapaaehtoisen spermanluovuttajan ja Väestöliiton avulla saanut. Tuntuu aivan hullunkuriselta ja hurjalta, ettei tämä perhe saisi olla olemassa.

Vanhemmuus ja biologia ovat kaksi eri asiaa. Naisparien lapset useimmiten tietävät, miten ovat saaneet alkunsa, sillä viimeistään nuoruusiässä he hoksaavat sitä itse kysyä. Heteroparien hedelmöityshoidolla alkunsa saaneet lapset eivät aina taustaansa tiedä, mutta ei kai kukaan ajattele spermanluovuttajan olevan lapselle enemmän isä kuin perheen aviomies.

Minulla itselläni on kaksi isää, sillä biologisten vanhempieni avioeron jälkeen äitini löysi uuden ihanan miehen, Arin, joka halusi minulle isäksi ryhtyä. Molemmat isäni ovat minulle rakkaita ja kokonaisia. Minulla ei ole isäpuolta. Vanhempien lukumäärä voi siis vaihdella heteroperheissäkin yhdestä vähintään neljään.

Arvoisa puhemies! On syytä realistisesti arvioida, mitä tapahtuisi, jos hedelmöityshoidot kiellettäisiin sinkkunaisilta ja naispareilta. Ensinnäkin hoitoja hankittaisiin naapurimaista, jolloin lapsen oikeus saada tietää biologinen alkuperänsä ei toteutuisi.

Toisekseen epäviralliset spermanluovuttajien välityspalvelut Internetissä lisäisivät suosiotaan. Tämän ohella varmasti monen naisen tuttavapiiristä löytyy hyväsydämisiä miehiä, jotka luovuttavat spermaansa tähän tarkoitukseen. Varsinainen hedelmöityshän on mahdollista toteuttaa ruiskulla.

Kolmanneksi naiset hankkisivat spermanluovuttajia yöelämästä. Kyllä jokainen aikuinen ihminen varmasti ymmärtää, että spermaa on perjantai-iltaisin helposti saatavilla, jos ei ole niin nokonnuuka laatukriteereistä. Voi vain kysyä, miten isän ja lapsen oikeudet näissä tapauksissa toteutuvat, kun mies ei itse tiedä olevansa spermanluovuttaja, hänen henkilötietonsa eivät välttämättä ole tulevan äidin tiedossa tai hän joutuu tahtomattaan elatusvastuuseen. Lisäksi tähän hedelmöitysmetodiin turvautuvat naiset joutuvat ottamaan sukupuolitaudin riskin ryhtyessään suojaamattomaan seksiin ventovieraan kanssa.

Neljänneksi myös joitakin lapsia jäisi syntymättä ja perheonni alkamatta. Tämäkin vaihtoehto tuntuu epäreilulta.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunnan enemmistö on päätynyt järkevään lopputulokseen, jossa turvataan hedelmöityshoidon ansiosta syntyneiden lasten yhdenvertainen sukuoikeudellinen asema muihin lapsiryhmiin verrattuna, ja siksi tuen käsittelyn pohjaksi mietintöä.

Vähemmistöön jääneiden vastalauseen perusargumentti on paljastava. Lain halutaan turvaavan nykykäytännön jatkumisen, jossa naispareille ja yksinäisille on annettu hedelmöityshoitoja. Vaikka vastalauseessa retorisesti puhutaan lasten oikeuksista, tosiasiassa siinä painopiste on aikuisten oikeudessa saada lapsi haluamallaan tavalla. Vastalauseessa väitetään, että hallituksen muotoilulla nykykäytäntö vain jatkuisi sellaisenaan, mutta tämä ei pidä paikkaansa lasten asemasta tarkasteltuna, siitä näkökulmasta tarkasteltuna.

Tällä hetkellä millä tahansa tavalla syntyvällä lapsella on oikeus isyyden selvittämiseen. Lakivaliokunnan vähemmistö taas ajaa esitystä, joka poistaisi yhdeltä lapsiryhmältä tyystin oikeuden isyyskanteen nostamiseen. Heistä tulisi lähtökohtaisesti, juridisesti, pysyvästi isättömiä. Pelkkä tieto sukusolun luovuttajan henkilöllisyydestä ei korvaa isää, ei juridisesti eikä sosiaalisesti. Vastalauseessa oletetaan, että vaihtoehdoksi naispareille tarjottaisiin koti-inseminaatiota tai ulkomailla tapahtuvaa hoitoa. En ole kuullut kenenkään isyyttä arvostavan tällaista ehdottavan, mutta näissäkin tilanteissa kysymys isyydestä on aivan sama kuin muutoinkin aviottomien lasten kohdalla, isyys on periaatteessa mahdollista selvittää ja vahvistaa.

Naisparin hedelmöityshoito-oikeutta on perusteltu sillä, että näin lapsi saisi kaksi rakastavaa vanhempaa. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Rekisteröidystä parisuhteesta ei seuraa mitään vanhemmuuteen liittyviä oikeuksia tai velvollisuuksia, eli rekisteröidyssä parisuhteessa elävälle naiselle syntynyt lapsi ei saa kahta vanhempaa vaan yhden. Mutta eduskunnan tulee ymmärtää, että oven takana jo odottaa lakiesitys samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta. Jos nyt esitys hyväksytään hallituksen esittämällä tavalla, seuraavana askeleena aivan varmasti tullaan vaatimaan homoparien adoptio-oikeutta.

Minusta on järkyttävää, että täällä vedotaan sellaiseen näennäistieteelliseen ja syrjivään argumenttiin, että isän puuttumisesta ei ole lapselle mitään haittaa. Isää ei tämän mukaan tarvita, hänet voidaan korvata naisella tai sitten peräti nollata hänen tarpeellisuutensa, kun nainen pärjää yhtä hyvin yksinkin. Pelkkä maalaisjärki ja kaiken lisäksi tutkimuksetkin osoittavat, että isän puutteesta on haittaa. Koko yhteiskuntamme kärsii pitkälti isättömyyden seurauksista. Miesten vastuun pakoilua perhe-elämästä ei pidä tällaisilla vastuuttomilla lauseilla lietsoa, se kääntyy paitsi lasta ja hoivakuorman alle uupuvia naisia mutta myös miehiä vastaan. Euroopan kansalaisista valtaosa asuu sellaisissa maissa, joissa hedelmöityshoitoja annetaan vain naisen ja miehen muodostamille pareille, jolloin lapsi saa lähtökohtaisen oikeuden myös isään, esimerkiksi Ranskassa, Saksassa, Italiassa tai Sveitsissä.

Huomisessa äänestyksessä joudumme tekemään arvovalinnan kahden tarpeen välillä, lapsettomuuden ja isättömyyden. Jos vastakkain on asetettava miehettömän naisen lapsettomuus tai lapsen isättömyys, lainsäätäjän tulee asettua heikomman osapuolen puolelle, lapsen puolelle. Lapsen oikeuksista on huolehdittava erityisen tarkasti siksi, että lapsi on tässä hoivajärjestelyssä ainoa osapuoli, jolta ei ole voitu kysyä suostumusta ja joka joutuu koko elämällään sopeutumaan muiden solmimiin sopimuksiin.

Arvoisa puhemies! Muistutan vielä lopuksi, että isyyslainsäädännöllä on kautta historian pyritty turvaamaan jokaiselle lapselle oikeus isään riippumatta siitä, millaisissa perhesuhteissa äiti elää. Toivon, että eduskunta ei tee hedelmöityshoitolain kohdalla poikkeusta tästä kestävästä periaatteesta.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsen etu ei voi olla, että lasta ei ole olemassa. Tämän lain käsittelyn aikana on tuntunut unohtuneen, että on olemassa jo lapsia, jotka on saatu aikaan hedelmöityshoidolla, ja osa näistä lapsista on syntynyt yksinäisille naisille ja naispareille. Samoin tämän lain käsittelyn aikana on tuntunut unohtuneen, että tämä leimaa ja arvottaa myös tulevia lapsia, koska tulevaisuudessakin tulee olemaan niin, että naisilla ja naispareilla tulee olemaan lapsia.

Lapsien etu ei voi olla, että joukko aikuisia Arkadianmäellä laittaa perheitä paremmuusjärjestykseen, ilmoittaa, ettei tietyn tyyppisiä perheitä saa olla, ja itse asiassa ilmaisee, ettei osalla jo olemassa olevista lapsista olisi oikeutta elää ja olla olemassa. Elävä elämä on onneksi lakivaliokunnan yhden äänen enemmistöä paljon suvaitsevaisempi ja myötämielisempi. Minä toivon, että samaan päätyy myös kansanedustajien enemmistö huomenna, kun tästä asiasta äänestetään.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen perheinstituutio elää ja voi hyvin. Se on niin vahva, että se ei kaadu muutamaan kymmeneen lapseen, niihin pariin prosenttiin luovutetuista sukusoluista alkunsa saaneita lapsia, jotka ovat syntyneet yhden tai kahden naisen perheeseen. Tässä laissa ei muuteta mitään, ei avata mitään uusia käytäntöjä, halutaan vain kirjata nämä käytännöt lakiin, käytäntö, jossa hyvin harkitusti on tutkittu jokaisen hoitoja saavan kohdalta lapsen edun toteutuminen.

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä laki on merkittävä, ja se on merkittävä sen takia, että esittelypuheenvuorossakin todettiin, kuinka moni suomalainen pari kärsii tänä päivänä lapsettomuudesta. 99 prosenttia näistä miehen ja naisen välisistä suhteista on kumminkin se olennainen juttu, jota tälläkin hedelmöityshoitolailla halutaan tähdentää.

Tämän käsittelyn yhteydessä on kuitenkin tullut esille uskomattomia piirteitä ja kerrottu, että mikäli lakivaliokunnan enemmistö voittaa tässä laissa ja vastalause ei tule hyväksytyksi, niin vastalauseen tekijät tekevät kaikkensa hylätäkseen koko tämän lain. Tästä ovat kuitenkin oikeusministeriön edustajat, kaikki asiantuntijat lakivaliokunnassa todenneet, kuinka tärkeä lapsen oikeuksien kannalta, isyyslain kannalta, erilaisten säännösten kannalta on, että tämä laki saadaan voimaan. Nyt tämä suvaitsevaisuus on mennyt niin pitkälle, että ilmoitetaan jo etukäteen, että jos me emme saa tahtoamme läpi, me teemme kaikkemme hylätäksemme koko lain. Myöskin ministeri on ilmoittanut (Puhemies: Minuutti!) lähetystölle, että hän ei tule vetämään tätä lakiesitystä pois.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suosittelen, että mahdollisimman moni läsnä olevista edustajista kävisi vilkaisemassa ulos valtiosalin ikkunoista. Siellä on äiteineen kymmeniä sateenkaariperheiden lapsia. Osa heistä on saanut alkunsa aiemmassa avioliitossa, osa muumimukin avulla, osa hedelmöityshoitoklinikalla. Kaikki ovat toivottuja, kaikki ovat rakastettuja. Onko kaikilla näillä lapsilla oikeus olla olemassa, vai ovatko jotkut heistä huonompia, koska he ovat saaneet alkunsa väärällä menetelmällä? Arvon kollegat, oletteko valmiita katsomaan näitä lapsia silmiin ja sanomaan heille, että heidän äitinsä on tehnyt väärin, koska on synnyttänyt heidät?

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! För det första så hoppas jag att alla noggrant lyssnade på ledamot Päivi Räsänens anförande som egentligen berättade det mesta. I olika program och lagar uttalar vi vikten av den hela familjen, pappornas både rätt och skyldighet till sitt barn, bland annat då det gäller föräldraledigheten. I går senast kom också problemet med ensamförsörjarna fram på det sättet att det ofta är de som är i fattigdomsfällan, och de behöver en speciell omsorg.

Jämställdheten mellan kvinnor betonas, men jämställdheten mellan kvinnor och män glömmer man fullständigt i det här sammanhanget. Mannen har ingen rätt. Är det ansvarslöst om vi stiftar en lag där vi glömmer bort pappans roll?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Luhtaselle erityiskiitokset hallituksen esityksen sisällöstä. Ed. Karvoselle kiitokset asiallisesta ja perusteellisesta puheenvuorosta.

Lain hyväksyminen hallituksen esityksen mukaisesti on välttämätöntä. Lain on kohdeltava kansalaisia yhdenvertaisesti, ja hedelmöityshoidon osalta hallituksen esitys täyttää tämän vaatimuksen. On erityisen tärkeää, että hedelmöityshoidot ovat jatkossa lain suojassa ja siten varmistetaan asialliset ja monesti tarpeelliset tutkimukset ja selvitykset. Vanhemmuuden ja hyvän kasvuympäristön selvittäminen olisi kaikkien lasten kohdalta tarpeellista. Toivon, että hallituksen esitys saa huomenna salissa enemmistön.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tietenkin, jos Luoja tätä maailmaa luodessaan olisi tullut siihen tulokseen, että nainen voi yksin lapsen saada, olisi nainen luotu jo kaksineuvoiseksi, ettei tämmöistä ongelmaa olisikaan.

Mitä tulee ja syntyy sitten tähän vähemmistön esittelypuheenvuoroon, niin kuin ministerinkin esittelypuheenvuoroon ja puheenvuoroihin yleensä, niin minusta ne olivat vähän ei-totuuden mukaisia. Niissä sanottiin, että tämä hallituksen esitys ei muuta nykykäytäntöä. Nykykäytännössä ei ole sellaista osaa, että jos luovuttaja luovuttaa anonyymina, voitaisiin selvittää isyys ja vahvistaa isyys. Tämä on tärkeä näkökulma, ja se tulee ottaa huomioon niin, että tämä muuttaa aivan oleellisesti tätä luovuttajien määrää, kuten myöskin sitä isäksi muodostuvien niin sanotusti myöhemmällä iällä ei-isäksi haluavien määrää. Tämä vahvistaminen, (Puhemies koputtaa) kun mietitään, mitä se tarkoittaa myöhemmässä vaiheessa, se pitää vaan miettiä ankarasti, mitä sieltä tulee.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu lapsen edusta aivan oikein. Haluan kysyä sitä, eikö lapsen etu, tämän tulevan lapsen etu, toteudu silloin, kun hän syntyy perheeseen tai yksinäiselle naiselle tai naisparille vakaan, perusteellisen harkinnan jälkeen. Tällaista päätöstä hankkia lapsi hedelmöityshoidolla ei varmaankaan tehdä kevyesti, vaan se on todellakin pohdittu siltä pohjalta, että lapselle halutaan antaa turvallinen, rakastava ympäristö.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Räsänen selvitti isättömyydestä aiheutuvia ongelmia. Ongelmat sinänsä olivat aivan oikein, mutta se jäi sanomatta, että nämä ongelmat esiintyvät tavallisissa heteroseksuaalisissa avioliitoissa. Siellähän on suurena ongelmana se, että avioeron jälkeen lapsi ei koskaan näe isäänsä joko sen takia, että isä ei halua tavata lastaan eikä käyttää oikeuttaan tapaamiseen, tai sitten muista syistä, esimerkiksi vanhempien riitaisuuden vuoksi äiti ei halua isän tapaavan lastaan. Eli tätä asiaa ei pidä ollenkaan sotkea siihen, mitä nyt ollaan päättämässä.

Ihmettelen todella tätä lakivaliokunnan enemmistön kantaa, jonka mukaan esimerkiksi yksinäiset naiset eivät enää voisi saada hedelmöityshoitoja. Se sen sijaan riittäisi, että ottaa naapurin miehen mukaan hedelmöityshoitoklinikalle ja esittelee hänet siellä avopuolisonaan ja hän allekirjoittaa suostumuksen. Kyllä on todella tekopyhää ja aivan ällistyttävää käyttäytymistä lakivaliokunnan enemmistöltä.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ikävää, että tieteellisten tutkimusten tuloksia vääristellään täällä. Ed. Räsänen vetoaa tutkimuksiin, joissa on osoitettu, että isän puutteesta ihminen kärsii koko loppuelämänsä. Nämä tulokset ovat syntyneet tutkimuksissa, joissa lapsella on ollut alun perin se isä, mutta kuten ed. Lapintie sanoi, isä on hylännyt tämän lapsen tai sitten isä on kuollut. On aivan selvää ja ymmärrettävää, että sellaisesta syntyy isoja traumoja. Sitten ed. Räsänen nimittää näennäistieteellisiksi tutkimuksiksi ne kansainväliset pitkäaikaisseurannat, joissa selkeästi on osoitettu, että perhemuodolla ei ole merkitystä lapsen kehitykseen, kasvoi hän sitten lesboperheessä tai itsellisen naisen kanssa. Sen sijaan se, saako hän rakkautta ja huolenpitoa osakseen, on se kaikista olennaisin asia, ja tämä hallituksen esitys ja nykykäytännöt hedelmöityshoidossa nimenomaan hoitavat sen kuntoon.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Ojansuu ja Perho viljelivät taas näitä sanoja "hartaasti toivottu ja rakastettu". On tietenkin ihan selvää, että lapsen kasvun kannalta nämä ovat todellakin tärkeitä lähtökohtia, mutta eihän näillä kauniilla sanoilla saa peittää perustavaa laatua olevia lapsen perusoikeuksia, juridisia perusoikeuksia. Meistä kukaan täällä, esimerkiksi jotka olemme aviopuolisoita, emme kyllä tyytyisi siihen, jos sanottaisiin, että teillä ei ole aviopuolisoina mitään juridisia oikeuksia, kun teitä kuitenkin vaan rakastetaan ja olette toivottuja puolisoita. Kukaan meistä aikuisista ei suostuisi tämän tyyliseen kohteluun. Minkä takia me yritämme syntyville lapsille tämän tyylisen kohtelun sallia?

Eva Biaudet /r (vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! Ed. Räsänen sanoi täällä, että tieto isyydestä tai alkuperästä ei korvaa isyyttä. Ei se teekään sitä, mutta kysymys ei olekaan siitä. Ei ole haettu isyyttä, vaan on haettu, että lapsi voi tietää totuuden omasta alkuperästään, mikä on eri asia.

Riksdagsman Granvik också: Ei laki eikä juridiikka voi myöskään luoda isyyttä, ei millään tavoin. Isyys ei ole juridiikkaa. Isyys on tunneside, vain halu ryhtyä isäksi ja toimia isänä voi perustaa lapselle sen isyyden, josta kaikki lapset voisivat nauttia. Se tosiasia, että kärsimme isättömyydestä, niin kuin täällä on todettu, liittyy nimenomaan hylättyihin lapsiin, isiin, joilla ei ole aikaa, jotka eivät halua tai kykene jostain syystä.

Yhdyn niihin, jotka sanovat, että kuitenkin kaikkein tärkeintä on, että lapselle voidaan antaa rakkautta perheessä. Omakohtaisesti tiedän, että yksin elävä vanhempi on aika rankka asia. (Puhemies koputtaa) Varmasti on aina helpompaa olla vanhempana, jos on kaksi. Mutta lapsen näkökulmasta siinä ei välttämättä ole kovin suurta eroa, (Puhemies koputtaa) antavatko rakkautta erikseen vai yhdessä elävät vanhemmat. On ihan selvä, että parina on helpompi kuin yksin, mutta sukupuolella ei varmasti sinänsä ole lapsen kannalta niin suurta eroa.

Heli Paasio /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laissa selvästi todetaan, että hoitoa ei saa antaa, jos on ilmeistä, ettei lapselle voida turvata tasapainoista kehitystä. Tämä on yksi lain aivan olennainen osa, joka koskee niin heteropareja, naispareja kuin itsellisiä naisia, kuten lain teksti taitaa olla tässä kohtaa. Tämä ei ole mikään kaupan kassalla käynti taikka hyllystä ottaminen. Päätös ylipäätään ryhtyä tai lähteä hedelmöityshoitoihin on todella suuri. Prosessi on pitkä ja rankka, psykologisesti koetteleva, fyysisesti koetteleva, ja käytännössä edes tulos ei ole taattu. Tuntuu, että me puhumme asiasta, joka on kauhean helppo. Me käymme nyt pienestä, marginaalisesta lapsimäärästä suurta keskustelua. Sillä on suuri merkitys eettisesti, signaalisesti; sillä on suuri merkitys näille tietyille ihmisille. Mutta muistetaan nyt suhteellisesti kuitenkin, mistä puhutaan, kuinka vaikea asia tämä ylipäätään on.

Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunnan jäsenenä täytyy sanoa, että tiukkaa teki edes se, että pystyin yhtymään tähän valiokunnan enemmistön kantaan. Kantani on se, että lapsen pitää saada syntyä avioliitossa ja myös hedelmällisyyshoidot olisi pitänyt rajata avioliittoon. Tämä on henkinen kantani. Tämä on myös vakaumukseni. Ihmettelen aina sitä, kun puhutaan heikommasta ja valitaan kuitenkin vahvempi. Kuvio on sama kuin abortissa: heikompi tapetaan, kun vahvempi valitsee toisin. Tästä on kysymys: heikomman puolesta, lapsen puolesta, oikeudesta isään.

Samalla haluan kiittää ed. Räsästä kiihkottomasta ja hyvin esitetystä perustellusta mielipiteestä, jolle uskon löytyvän enemmistön tuen tästä salista.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä puolestani haluan kiittää valiokunnan mietinnön esitellyttä ed. Ahosta erittäin asiallisesta esittelystä ja myöskin tietysti ed. Räsästä puheenvuorostaan. Nimittäin tässäkin keskustelussa ja itse asiassa siinä julkisessa keskustelussa, mitä on käyty pitkään, oikeastaan jo vuosikausia, tästä asiasta, on unohtunut liiaksi lapsen etu. Tätä keskustelua on käyty ja näkyy käytävän edelleenkin, aikuisen, kovasti aikuisen näkökulmasta ja aikuisten tarpeista. Minusta on ihan väärä asetelma, että hedelmöityshoitojen osalta pelkästään aikuisten tarpeet ovat se lähtökohta, kuten monta kertaa kuuluu olevan. Pitää ajatella sitä syntyvää lasta ja hänen tarpeitaan.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen ymmärtänyt näin, että lainsäädännössä periaatteena on aina oltava heikomman edun ja oikeuden turvaaminen. Syntyvän lapsen etu ajaa aina aikuisen oikeuksien ja tarpeitten edelle. Lapsettomuus on lisääntynyt viime vuosina, ja vaikka tätä ongelmaa ei missään tapauksessa tule vähätellä, ei lapsen saantia myöskään pidä määritellä perusoikeudeksi. Sen sijaan lapsen oikeus vanhempiin on puolestaan perusoikeus.

Lakeja säätämällä ei tietenkään voi taata jokaiselle lapselle turvattua kotia ja rakastavia vanhempia, siinä tietysti meillä itse kullakin on oma merkittävä roolimme, mutta lainsäädännöllä ei pidä vahvistaa lapsen kannalta epäedullista lähtökohtaa elämälle. Tämä on mielestäni täysin selvä asia.

Tiedontarve isyyden selvittämiseksi varmasti korostuu entisestään tapauksissa, joissa myös oma perhemalli herättää lapselle kysymyksiä, (Puhemies koputtaa) ja sen takia minä toivon, että sali huomenna (Puhemies koputtaa) on lakivaliokunnan enemmistön kannalla.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen sisäistänyt lapsen oikeuksista lähtevän eettisen näkökulman, mutta varsin ankarien henkisten pohdiskelujen jälkeen olen päätynyt toiseen johtopäätökseen kuin missä olin viikko kaksi sitten. Olen kyllä perännyt myöskin omassa eduskuntaryhmässäni sitä, että lapsella tulisi olla oikeus jo 15-vuotiaana tietää biologinen alkuperänsä eikä vasta, mihin tässä nyt päädytään, 18 ikävuoden täytyttyä. Mutta lähtökohtani on se, että lapsella, joka on haluttu, toivottu — nämä eivät ole, ed. Räsänen, mitään sanahelinää — on oikeus syntyä. Puhun myöskin kasvatustieteilijänä nyt. Tiedän, että lapsille riittää yksi lämmin, rakas ihmissuhde. Totta kai myös minulle on tärkeää se, että soisin, että se isäkin olisi olemassa, (Puhemies koputtaa) mutta emme me, en minä halua (Puhemies: Minuutti!) olla päättämässä tässä yhteydessä sitä, ettei toivottu, haluttu, odotettu lapsi voi syntyä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Essayahilta on pakko kysyä, onko elämä sitten juridinen perusoikeus. Lakivaliokunnan enemmistö on perustellut kantaansa sillä, että lesboparien ja yksinäisten lapset voivat tulla onnettomiksi, koska heillä ei ole isää, he voivat joskus tulla. Sen sijaan, jos valiokunnan kanta toteutuu, heistä ei voi koskaan tulla onnellisia, koska he eivät synny. Tämä on se peruskysymys. Jos minulta kysytään itseltäni, olenko mieluummin isätön ja olemassa vai isällinen ja olematta, niin valitsen ensimmäisen vaihtoehdon ja siitä syystä huomenna äänestän hallituksen esityksen puolesta.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi välttyä siltä vaikutelmalta, että puheet moraalista ja arvoista ja Luojasta tässä keskustelussa varsin usein näyttävät kätkevän taaksensa ylemmyyttä ja pelkoa toisenlaisia perhemuotoja kohtaan. Käytännössä, kun olemme täällä lainsäätäjiä, meidän täytyy olla erittäin tarkkoja siitä, että emme puheellamme moraalista ja arvoista itse asiassa sitten kuitenkin syyllisty siihen, että asetamme erilaisia ihmisryhmiä lain edessä erilaiseen asemaan. Mielestäni tämä olisi ed. Räsäselle erittäin tärkeä kysymys pohtia.

Kun puhutaan lasten oikeuksista, en voi myöskään olla välttymättä siltä vaikutelmalta, että itse asiassa tässä on jonkinlaista kaikua hyvin taantumuksellisesta ajatuksesta, että itse asiassa naisten lisääntymisterveysoikeudetkin kohta varmaan asetetaan kyseenalaisiksi. Nehän ovat maailmalla kyseenalaistettuja. (Puhemies koputtaa) Toivoisin, että todellakaan ei käytettäisi tällaisia propagandistisia käsitteitä. Niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan painottaa sitä, että ei tällä lailla säädetä rakkautta lapsia kohtaan vaan juridisia oikeuksia hedelmöityshoitojen seurauksena syntyneille lapsille.

Torjun ehdottomasti myös sen ajatuksen, että hedelmöityshoitojen rajaaminen naisen ja miehen muodostamalle parille merkitsisi sitä viestiä, että toiset lapset saavat ei-toivotun lapsen leiman. Hedelmöityshoidoille asetettavat rajaukset eivät tietenkään tarkoita sitä, että eri tavoin alkunsa saaneet lapset eivät olisi aivan yhtä arvokkaita. Otan nyt ääriesimerkin. Jopa täysin rikollisen tai moraalittoman toiminnan, esimerkiksi raiskauksen seurauksena syntyneen lapsen tulee voida kokea olevansa toivottu yhteisön jäsen. Silloin, kun puhutaan hedelmöityshoitojen suunnittelusta ja toiveista, puhutaan vain toiveista (Puhemies koputtaa) ja odotuksista, ei puhuta (Puhemies koputtaa) vielä olemassa olevasta lapsesta.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys noudattelee sitä käytäntöä, joka maassa on ollut pitkään vallalla, käytäntöä, joka ei ole häirinnyt eikä häiritse useimpia meistä. Koen, että itse asiassa tilanne tässä lain myötä vain kiristyisi, kun toiminnalle saadaan pelisäännöt. Toivon, ettei Suomi astu tässä huomenna taaksepäin, vaan säilyttää nykyisen toimivan ja turvallisen hedelmöityshoitokäytäntönsä. Mielestäni kyseessä ei ole niinkään aikuisten oikeus vaan lapsen oikeus syntyä rakastettuna ja toivottuna, mikä tässä toteutuu, sillä näihin hoitoihin ei pääse eikä lähdetä hetken mielijohteesta. Mielestäni isyys on enemmän kuin pelkkä siemenen luovutus. Toivonkin, että kun tämä keskustelu on ohi, niin tässä salissa paneudutaan — yhtä suurella intohimolla kuin tähän kysymykseen — heterosuhteissa syntyneiden hylättyjen lasten tilanteeseen.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi ed. Lapintielle, kun puhuitte siitä, että voi ottaa naapurin miehen ja leikkiä avopuolisoa. Eiköhän siihen ole täällä talossa tehty aikoinaan säännöt, milloin joku on avopuoliso.

Arvoisa rouva puhemies! Olisin kysynyt ministeri Luhtaselta, mutta hän ei ole paikalla enää, kun hän sanoi, että lakien tulee olla eettisesti kestäviä: Olisiko tällainen hallituksen esityksen mukainen laki sitten eettisesti kestävä, kun kaksi naista kuitenkaan ei keskenään voi lapsia saada, se on selvä asia? Tulisiko meidän korkeimpana lakeja säätävänä elimenä todellakin säätää semmoinen laki, joka siis lain perusteella edesauttaa synnyttämään isättömiä lapsia? Mielestäni eduskunnan tehtävä on säätää ja muuttaa lakeja, ei luonnonlakeja. Terveisin isättömänä kasvanut edustaja Rajala.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, ja kun eduskunnassa puhutaan perheestä yhteiskunnan perusyksikkönä, täytyy muistaa, että perhe on hyvin monimuotoinen käsite. Se voi käsittää hyvin paljon muutakin kuin miehen, naisen ja 1,8 lasta. Minä olen itse yksinhuoltajan kasvattama, mutta minullakin oli pienenä perhe, ja ei se ollut lapsen silmin katsottuna mitenkään rikkinäinen perhe. Ei se ollut hajallaan oleva perhe. Se oli perhe, jossa oli ne tavalliset ilot ja surut, mitä lapsiperheessä on. Ei pidä loukata muunlaisia kuin klassisia ydinperheitä pitämällä niitä jotenkin tuomittavina tai vähempiarvoisina perheinä.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Vi kan inte stifta en lag om subjektiv rätt till familjelycka, men vi har makten att hjälpa familjer att skapa sin familjelycka genom en förnuftig och rättvis lagstiftning.

On olemassa kymmeniätuhansia perheitä, ed. Räsänen, joissa yksi vanhempi hoitaa lapsikatrasta yksin jo nyt, ja näin on aina ollut. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että lapsesta tulisi onneton. Perheet ovat erinäköisiä, ja yhteiskuntamme on jo aikoja sitten hyväksynyt äidin ja lapsen muodostamat perheet tasa-arvoisiksi muiden perheiden kanssa. Se on kerta kaikkiaan hyväksyttävä.

Olen ministeri Luhtasen kanssa tässä samaa mieltä siitä, että hallituksen esitys on sekä tasapuolinen että hyvin harkittu, ja toivon todellakin, että vastalauseen mukainen hallituksen esitys huomenna voittaa äänestyksessä.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me kristillisdemokraatit olemme aika yhtenäisenä ryhmänä halunneet puolustaa lapsen subjektiivista oikeutta isään, kun sanomme, että isättömiä lapsia ei tulisi olla. Ihmettelen, miksi tässä salissa vedotaan koko ajan siihen ja usein mediassakin, että tämä tulkitaan näiden isättömien lasten ja aikuisten tilanteen ikään kuin mollaamiseksi. Eivät ihmiset, jotka eivät tiedä omaa isäänsä tai äitiänsä, ole sen vähempiarvoisia ihmisinä. Toivon, että tämän argumentin käyttäminen voisi loppua tässä keskustelussa.

Yhden asian haluan vielä ed. Väätäiselle sanoa. Kun te puhutte yhdenvertaisuudesta lain edessä, niin toivoisin, että lapselta ei vietäisi tuota yhdenvertaisuutta lainsäädännön keinoin jo syntymähetkellä pois.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämä sali asettuu Jumalan asemaan ja haluaa estää lapsen syntymisen toivottuna perheeseen, jonka muodostavat yksi ihminen ja tämä lapsi tai sitten vaikkapa kaksi naista. Myöskin on niin, että Väestöliiton klinikka on todella turvallisempi ja parempi kuin ed. Kasvin mainitsema muumimuki.

Tuohon ed. Seppo Lahtelan logiikkaan, kun sanoitte, että Luoja olisi luonut naisen kaksineuvoiseksi, jos olisi tahtonut, että nainen voi niin sanotusti yksin saada lapsen, totean, että jos Luoja olisi halunnut, ettei voisi saada, se olisi luonut ihmisen aivot sellaiseksi, että keinohedelmöitys ei ole mahdollista. (Naurua)

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyytäisin ed. Räsästä ja muita tätä hyvää hallituksen alkuperäistä esitystä vastustavia näyttämään yhdenkin tutkimuksen, siis yksi tutkimus riittää näin aluksi, jossa osoitetaan, että itsellisille naisille tai naispareille hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneet lapset ovat kärsineet tästä alusta. Olen täällä koko illan käytettävissä. Voitte tuoda vaikka omaan huoneeseeni sen tutkimuksen sitten, kun sen löydätte, jos löydätte. Lapsen etu on syntyä toivottuna ja rakastettuna. Perheen etu on se, että yhteiskunta tukee ja kannustaa perheitä tässä vastuullisessa lasten kasvatustehtävässä. Meidän tehtävämme kansanedustajina ja lainsäätäjinä on nähdäkseni miettiä tapoja tukea erilaisia perheitä erilaisissa elämäntilanteissa, ei syrjiä ja kieltää perheitä.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnonjärjestys vaan on niin, jotta naispari ei pysty saamaan keskenään lapsia. Sitten kun katsotaan tätä lain nimikettä, tässä on hedelmöityshoidosta kyse, niin tämähän on väärä nimike, jos tähän nyt otetaan naisparit mukaan. Nimittäin ei siinä enää hoidosta ole kysymys, sitten on keinohedelmöityksestä kyse. Pitäisi muuttaa sitä nimeä. Tällä hetkellä se on vähemmistö, joka tätä kannattaa, lakivaliokunnassa jäi vähemmistöön. Mutta kannatan ehdottomasti tätä enemmistön kantaa ja toivon, että se huomenna menee läpi. Nimittäin yhtään isätöntä lasta ei tähän maahan minun mielestäni tarvita. Täällä on todettu kuitenkin vähän niin kuin jo rivien välissä, että se on paha asia, että ne isät ovat karanneet sieltä, mutta te haluatte lisää isättömiä lapsia!

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän täysin, että syvästi uskonnolliset henkilöt tuomitsevat sen, että yksinäiset naiset tai lesboparit voisivat saada hedelmöityshoitoa. Mutta en ymmärrä, miten me tavalliset, vähemmän uskonnolliset ihmiset tuomitsemme sen, että isätöntä lasta ei saa olla, kun kuitenkin syntyy tuhansia äpärälapsia ja sitten on avioerolapsia, kuten monet meistä ovat täällä kertoneet. Miten te tämän sitten jollakin lailla voisitte kieltää?

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En oikein ymmärrä tätä keskustelua, jossa sanotaan, että lapsella pitää olla oikeus isään, koska kieltämällä hänen syntymänsä hänelle ei tule sitä isää vaan hän menettää elämänsä.

Ed. Kärkkäinen sanoi sen suoraan, että isättömiä lapsia ei pitäisi olla. Niitä kuitenkin aika paljon on. Se on minusta aika loukkaavaa. Ed. Räsänen sanoi, että me emme pysty heikommalta osapuolelta elikkä tältä lapselta kysymään, haluaako hän syntyä vai eikö hän halua. Kyllä me voimme kysyä. Meillä on tuhansia isättömiä lapsia. Me voimme kysyä heiltä, olisivatko he toivoneet, että he eivät olisi syntyneet vai olisivatko he toivoneet, että he olisivat syntyneet. Kyllä tämä on tutkittavissa aivan hyvin.

Sitten edelleen on aivan väärin tutkia isättömyyden vaikutusta niissä perheissä, jotka ovat menettäneet isänsä. Ajatellaan sisarparvea, joka menettää nuorimman sisarensa onnettomuudessa. Voiko siitä päätellä, miten (Puhemies koputtaa) voivat ne perheet, joissa tätä nuorinta (Puhemies: Minuutti!) sisarta ei sattumalta ole ollenkaan?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En epäile, etteikö ed. Rosa Meriläinen olisi tavannut onnellisen äidin ja onnellisen lapsen, aivan niin kuin ed. Kasvi oli tavannut kymmenen onnellista perhettä. Mutta kun tämä ratkaisu tehdään, niin ainakin minä haluan pohjata päätökseni siihen, mitä ne suuret, minun mielestäni, asiantuntijat ovat lausuneet: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, joka on varmasti tavannut tuhansia ja tuntee tuhansia ellei kymmeniätuhansia perheitä, Lastensuojelun Keskusliitto, jonka tehtävänä ja tavoitteena on myöskin huolehtia siitä, että olisi onnellisia lapsia ja lapsilla olisi turvallinen ympäristö, tai Tampereen yliopiston lastenpsykiatrinen osasto. Minä luulen, että niilläkin on aika paljon tietoa. Ja näillä mainituilla instituutioilla (Puhemies koputtaa) on paljon paljon enemmän tietoa (Puhemies: Minuutti!) kuin yhdelläkään meistä, ja yksimielisesti ne ovat mietinnön kannalla.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kärkkäiselle toteaisin, että en usko, että tämä puoli salia kokee kantaanne loukkaavana, vaan nimenomaan saamme viestejä niiltä yksinhuoltajilta ja samaa sukupuolta olevilta pariskunnilta, jotka pitävät mielipiteitänne loukkaavina.

Mutta itse ajattelen, että tämä nykykäytäntö on ollut voimassa lähes parikymmentä vuotta, ja sen mukaan jokaisella naisella on oikeus saada hedelmöityshoitoja, mikäli terveysviranomaiset arvioivat hänen myös sopivan vanhemmaksi, enkä ole kertaakaan näiden parinkymmenen vuoden aikana kuullut, että tämä nykykäytäntö olisi jollain lailla väärä tai se loukkaisi jotakuta. Siitä ei ole kirjoitettu lehdissä tai siitä ei ole järjestetty mielenosoituksia. Niinpä hieman ihmettelen, minkä takia tämä nykykäytäntö pitäisi muuttaa, ja itse kannatankin tätä hallituksen alkuperäistä esitystä, että nykykäytäntö kirjataan lakiin ja hedelmöityshoitoja annetaan jatkossakin tasa-arvoisesti siviilisäädyn sitä rajoittamatta.

Haluaisin todeta ed. Kallikselle, niin kuin täällä Oras Tynkkynen aikaisemmin, että kaikkien tieteellisten tutkimusten mukaan homoparien lapset (Puhemies koputtaa) ovat täysin yhtä henkisesti hyvinvoivia kuin heteroparienkin.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kärkkäiselle toteaisin vain sen, että juuri tämä laki takaa lapselle tasavertaisen oikeuden syntyä ja saada alkunsa turvallisissa olosuhteissa.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on annettu hedelmöityshoitoja pareille, mies- ja naispareille, jotka eivät voi saada lasta, yksinäisille naisille ja naisille, jotka elävät toisen naisen kanssa, parikymmentä vuotta. Mitään erityistä ongelmaa tämä ei ole yhteiskuntaamme muodostanut. Sen lisäksi on kaikenlaisia perheitä, joita syntyy ilman hedelmöityshoitoja, ja ei kai kukaan kuvittele, että pystyisimme lailla täällä sitä säätelemään.

Mielestäni jos tämä sali toimii vastuullisesti ja harkiten, se antaa juridisen pohjan hedelmöityshoitojen jatkua sillä tavalla kuin niitä on tähänkin asti annettu, mutta niin, että kaikki hoidonsaajat ja -antajat ovat juridisesti paremmin turvattuja. Mielestäni valiokunnan enemmistö yrittää käyttää tätä tilannetta hyväkseen niin, että se nyt tätä yhtä kapeaa sektoria katsoen, kun sitä säädellään erityisesti lailla, haluaa toteuttaa siinä omaa moralismiaan ja perhekäsitystään. (Puhemies koputtaa) Sanoisitte suoraan, että haluatte (Puhemies: Minuutti!) säädellä lailla siitä, minkälaisia perheitä ylipäätänsä saa olla olemassa.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Det som förvånar mig i den här diskussionen är att man använder begreppet faderlöshet för utskottets minoritet och regeringens förslag går ju just uttryckligen ut på att garantera barnens rätt till sitt ursprung, att få veta vem fadern är när man blir myndig. Hur kan man då säga att barnen skulle födas faderlösa? Sedan tycker jag att vi skall vara till den grad ödmjuka inför verkligheten att någon kanske blir socialt faderlös vid födseln på grund av dödsfall, skilsmässa eller några andra orsaker, alla tecken visar på att det viktigaste är att man har en kärleksfull omgivning som man kan växa upp i.

Jag understöder fullt det som riksdagsledamot Soininvaara sade om olika situationer, man kan inte jämföra dem. Därför hoppas jag att regeringens balanserade, rättmätiga förslag kan vinna majoritet i morgon.

Arvoisa puhemies! En ymmärrä tätä puhetta isättömyydestä, koska mielestäni hallituksen esitys ja valiokunnan vähemmistö nimenomaan haluavat taata lapselle, kun hän saavuttaa täysi-ikäisyyden, tiedon siitä, kuka hänen isänsä on. Sitten elävän elämän edessä pitää olla sen verran nöyrä, että emme voi tietää lapsen syntymän jälkeen, onko hänellä sosiaalinen perhe, jossa on isä ja äiti. Kaikkea voi sattua elämän varrella. Me tiedämme, että moni kansalainen on hyvin kasvanut ja pystynyt ottamaan vastuunsa, vaikka on syntynyt ilman isää, sosiaalista isää. Meillä kaikilla on tätä perheissämme.

Ulla Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsen edun toteutuminen edellyttää sitä, että lapsi syntyy. Minusta tätä asiaa ei pidä tässä keskustelussa unohtaa. Nyt kuitenkin keskustelemme kysymyksestä, joka koskettaa joitakin kymmeniä naisia, naispareja ja heidän perheitään vuosittain. On kyse pienestä vähemmistöstä ja sen mahdollisuudesta muodostaa perhe. Minusta tämä mahdollisuus pitää suoda ottaen vielä huomioon sen, että jokaisen perhetilanne tutkitaan ja tämä kypsyys vanhemmuuteen ja äitiyteen tutkitaan.

Jollain lailla kun puhutaan lapsen edusta, pitäisin tärkeänä sitä, että suhteutetaan mittakaavaa toinen toiseensa. Tuoreen tutkimuksen mukaan 61 000 suomalaislasta kohtaa väkivaltaa kodissaan vuosittain. Tällaisiin ilmiöihin pitäisi enemmän kiinnittää huomiota keskustelussa, kun puhutaan lapsen oikeuksista ja lapsen edusta.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän se on myönnettävä, että kun me puhumme tässä elämän syntymisestä, niin me puhumme suurimmasta mysteeristä, minkä maan päällä joudumme kohtaamaan tai saamme kohdata. Lapsettomuus on luonnollisesti kipeä asia pareille, ja tästä syystähän lääketiede on niin pitkälle kehittynyt, että pystyy heidän ahdistustaan auttamaan. Lähtökohta on ollut siis näitten parien lapsettomuuden helpottaminen ja auttaminen.

Yksinäisten naisten lapsettomuuden hoito on mielestäni lähtökohdiltaan aivan erilainen asia. Me voimme täällä kyllä perustella näkökulmia puolin ja toisin isättömyydestä ja tutkimuksista jne. Minusta ed. Kallis on kyllä hyviä näkökulmia, perusteltuja näkökulmia esittänyt. Kysymys on kuitenkin arvovalinnasta mielestäni. Kun me äänestämme tästä laista, me teemme arvovalinnan. Me ilmaisemme siinä konkreettisesti kansanedustajina omia arvojamme, ja me myös ohjaamme (Puhemies koputtaa) koko kansan käsitystä tietyistä asioista. (Puhemies: Minuutti!) Ei ole kysymys tuomioista eikä moralismista omalta kohdaltani, kun olen valiokunnan enemmistön kannalla.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun keskustelemme täällä hedelmöityshoitojen antamisesta, kysymys on siis siitä, jatketaanko vuosikausia kestänyttä vallitsevaa käytäntöä vai viedäänkö ihmisiltä olemassa olevia oikeuksia pois. Yksinäisten naisten ja naisparien hedelmöityshoidot eivät tule katoamaan kieltämällä. Ne vain siirtyvät muualle Suomen rajojen ulkopuolelle, kuten Viroon, jonne pääsee parissa tunnissa lautalla Helsingistä.

Eduskunta ei voi myöskään säädellä muumimukin omistamista luvanvaraiseksi, ja täytyy muistaa, että näihin kotikonsteihin liittyy isoja riskejä, esimerkiksi lapsen ja äidin hiv-tartunnan riski. Yksinäiset naiset ja naisparit tulevat aina hankkimaan lapsia, sitä me emme täällä voi estää, ja nyt päätetään siitä, saavatko he tehdä niin lapsen ja naisen terveyttä suojellen. Tämä laki takaa myös lapsen oikeuden saada tietää myöhemmin alkuperästään.

Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoidolla alkunsa saavat lapset ovat hyvin hartaasti toivottuja ja odotettuja, ja on vaikeaa ymmärtää, että jotkut täällä haluaisivat estää toivottujen lapsien (Puhemies koputtaa) syntymistä maailmaan. (Puhemies: Minuutti!) Kun eduskunta huomenna äänestää, toivon, että otetaan huomioon lapsen terveys ja turva.

Ensimmäinen varapuhemies:

Arvoisat edustajat, todella toivon, että pysyttäydytään vastauspuheenvuoron pituudessa eli minuutissa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä otan sen haasteen ed. Tynkkyseltä ja ed. Urpilaiselta vastaan ja yritän etsiä, löytyykö tällaista tutkimusta. Mutta minä heitän haasteen teille: Mainitkaa te joku lasten parissa toimiva järjestö, joka on verrattavissa Mannerheimin Lastensuojeluliittoon tai Pelastakaa Lapset ry:hyn, tai joku vastaavanlainen, joka olisi asettunut vähemmistön (Eduskunnasta: Väestöliitto!) kannalle. — Kuulin, että sanottiin Väestöliitto. Väestöliitto ei toimi yksinomaan lasten keskuudessa. (Naurua) Kohteena on koko perhe. Sitä ei voi verrata Mannerheimin Lastensuojeluliittoon eikä myöskään näihin muihin järjestöihin, mitkä minä mainitsin.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On aivan uskomatonta, jos Väestöliitto ei kelpaa järjestöksi, joka miettii lapsen ja perheen etua. Vierailkaa Väestöliiton sivuilla. Tekevät ylitsevuotavan hyvää työtä parisuhteen eteen, vanhemmuuden eteen ja lasten eteen. Aivan käsittämätön tarjouskilpailu, jonka järjestitte.

Arvoisa rouva puhemies! Norjan esimerkkeihin palatakseni ed. Biaudet kertoi täällä hyvin, kuinka tämän lain ainoa merkittävä ja todellinen juridinen uutuus ja oikeus lapselle on tämä oikeus tietää. Muuten kaikki hallituksen esityksessä on niin kuin tähänkin asti on ollut 20 vuotta. Nyt lakivaliokunnan niukka enemmistö haluaisi aikaansaada sen, että juuri yksin elävien, itsellisten naisten ja naisparien lapset eivät saisikaan oikeutta tietää, vaan vain avioliitoissa ja avopareille syntyvät lapset saisivat oikeuden tietää. Oletteko te valmiit katsomaan lasta silmiin ja sanomaan, että sinä et saa tietää, vaikka minä tiesin, että sinä synnyit, siksi, että (Puhemies: Minuutti!) sinun äitisi on itsellinen?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Oras Tynkkyselle totean, että useat tutkimukset kertovat isättömyyden aiheuttamista riskeistä ja usein tuo isättömyyden aiheuttama kipeys tulee esiin vasta kymmenien vuosien jälkeen. Esimerkiksi sotaorvot, jotka ovat jääneet orvoksi jo ennen syntymäänsä, kertovat usein siitä, että isättömyyden kipeys tulee vasta 50—60 vuoden iässä esiin, ja nämä hedelmöityshoitojen seurauksena syntyneille lapsille tehdyt tutkimukset eivät edes ulotu niin pitkälle. Me emme ole kumpikaan ed. Tynkkysen kanssa tämän alan tutkijoita, mutta luen teille lainauksen professori Tuula Tammiselta, joka on Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja ja professori. Hän on sanonut näin: "Yksin tai lesbosuhteessa elävät naiset ovat perustelleet lapsensaantioikeuttaan omien tarpeittensa lisäksi myös sillä, että isättömistä kasvuoloista ei ole tutkimusten mukaan haittaa lapselle. Perustelu on tieteellisesti horjuva, sillä kyseisiä tutkimuksia on tehty vähän ja ne on tehty karkealla tasolla. Ennen kaikkea perustelu on eettisesti kestämätön."

Ensimmäinen varapuhemies:

Totean, että nyt on vastauspuheenvuorokeskustelussa käytetty yli 40 vastauspuheenvuoroa, ja katson sen nyt tässä vaiheessa riittäväksi. Menemme takaisin puhujalistaan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät hihkuvat ja hehkuvat edustajatoverit! Hedelmöityshoitolain käsittelyn aikana olemme täälläkin tänään kuulleet paljon puhetta lapsen edusta. Lapsen etuun vedotaan hedelmöityshoidosta puhuttaessa tavalla, johon on vaikea väittää vastaan puhumatta samaan aikaan ihmisten arvoista, ihmisoikeudesta ja lähimmäisenrakkaudesta.

Lapsen etua ei saisi käyttää lasta itseään vastaan. Silti suuri osa keskustelijoista viittaa syntymättömien lasten etuun ja oikeuksiin tavalla, johon perustuslakivaliokunnassa puhunut Maija Sakslin huomautti, että lapsen etua käytetään estämään tuon lapsen syntymä, jonka etua halutaan suojella. Lapsen etu ei voi olla, ettei häntä ole. Hyvää ystävääni ed. Virtasta vapaasti lainaten: itse olisin mieluummin isätön ja olemassa kuin isällinen ja olematta.

Valitettavasti uusioperheiden ja adoptioiden aikana joukko kansanedustajiakin ilmoittaa, että biologinen vanhemmuus on ainoa oikea vanhemmuus. Biologisella vanhemmuudella on toki merkityksensä, mutta nykytutkimuksessa sekä kaikissa kansainvälisissä ihmisoikeus- ja lasten oikeuksien sopimuksissa korostetaan lapsen kasvua tukevaa sosiaalista vanhemmuutta. Lapselle perhe on se yhteisö, jossa hän itse elää. Turvallinen kasvuympäristö, suvaitsevaiset asenteet ja pysyvät aikuissuhteet ovat lapsen elämän kannalta keskeisempiä asioita kuin se, kenen geenejä hän kantaa.

Täälläkin tänään on monta kertaa keskusteltu yksinhuoltajuudesta. Yksinhuoltajuus voi olla oma valinta, mutta ainakin yhtä usein se perustuu elämän kolhuihin. On suorastaan kauhistuttavaa, että osa kansanedustajista mitätöi tuhansien ja tuhansien yksinhuoltajaisien ja -äitien työn ilmaisemalla, ettei arvosta heidän kasvatustyötään. Itse päinvastoin nostan hattua niille rohkeille ja jaksaville ihmisille, jotka kasvattavat tässä ilmapiirissä lapsensa yksin.

Ei ole todisteita siitä, että isättömyys tai äidittömyys tekee lapsesta huonomman. Muutenhan meidän täällä pitäisi laatia lakeja, joilla pakkopariutetaan ne vanhemmat, joiden perheissä isä tai äiti on kuollut tai hylännyt perheensä. Toista vanhempaa ei myöskään keinotekoisesti tyrkytetä silloin, kun jompikumpi vanhemmista sairastuu vakavasti.

Arvoisa puhemies! Lapsen etu ei ole, että joukko aikuisia Arkadianmäeltä laittaa perheitä arvojärjestykseen, lapsen etu ei ole, että joukko aikuisia Arkadianmäeltä ilmoittaa, ettei tietyn tyyppisiä perheitä saa olla, ja lapsen etu ei ole, että joukko aikuisia Arkadianmäeltä itse asiassa ilmaisee, ettei osalla jo olemassa olevista lapsista ole oikeutta olla olemassakaan. Juuri päinvastaisilla asenteilla varustetut aikuisethan kasvattavat omat lapsensa suvaitsemattomuuteen ja koulukiusaajiksi. Oman käsitykseni mukaan lähimmäisenrakkauden ensimmäinen askel on hyväksyä toinen ihminen sellaisena, mikä hän on, ilman että hänen syntyperänsä tai kasvuympäristönsä vaikuttavat asiaan.

Arvoisa puhemies! Perustuslakimme kieltää syrjimisen sukupuolen tai yksilön ominaisuuksien perusteella. Tästä huolimatta lakivaliokunnan yhden äänen enemmistö päätti syrjiä ihmisiä sukupuolen ja sukupuolisen suuntautuneisuuden mukaan. Kyse on selkeästä perustuslain yhdenvertaisuusvaateen rikkomisesta. Mielenkiintoista myös on, että sukupuoleen tai sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuvan syrjinnän kannattajat leimaavat yhdenvertaisuuden puolestapuhujat oman etunsa tavoittelijoiksi. Eikö kuitenkin ole kummallinen arvolähtökohta ja selkeästi vastoin yleisesti hyväksyttyä tasa-arvokäsitystä, että tietty sukupuoli tai sukupuolinen suuntautuneisuus määrittäisi, mistä asioista ja miten ihminen voi päättää?

Arvoisa puhemies! Itselleni hedelmöityshoitolain käsittelyssä ensisijaisia arvoja ovat olleet yhdenvertaisuus, syrjimättömyys, lähimmäisenrakkaus ja jokaisen lapsen oikeus kokea, että hänet ja hänen perheensä hyväksytään. Tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoitusta lainaten: "On korkea aika saada vihdoinkin myös hedelmöityshoidoista laki. Miksei se saisi saman tien vastata jo tähän asti vallinnutta käytäntöä?"

Arvoisa puhemies! Allekirjoitin lakivaliokunnassa vastalauseen ja tulen täällä äänestämään perustuslain takaaman syrjimättömyyden puolesta siten, että jatkossakin miehen ja naisen muodostamilla pareilla, yksinäisillä naisilla ja naispareilla on oikeus hedelmöityshoitoon, ja samalla tulen äänestäneeksi siten, että tunnustan jo olemassa olevien lasten (Puhemies: 5 minuuttia!) oikeuden olla olemassa.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoitolaissa kosketellaan ihmisenä olemisen peruskysymyksiä: mahdollisuutta vanhemmuuteen ja mahdollisuutta syntyä tai olla syntymättä. On ymmärrettävää, että laki herättää tunteita. En osaa kuitenkaan tavoittaa sitä tunnetilaa, joka lain vastustamisen takana piilee. Jos jätetään tunnekuohut vähemmälle, hallituksen esityksessä on kyse nykykäytännön kirjaamisesta lakiin, isyyslain selkeyttämisestä sekä lapsen tiedonsaantioikeuden turvaamisesta.

Hedelmöityshoidoissa on kyse lääketieteen kehittymisestä. Uudenlainen lääketiede tuo eteemme uudenlaisia valintakysymyksiä. Kyse on tässäkin laissa siitä, keille kaikille annetaan mahdollisuus hyödyntää lääketieteen kehittymismahdollisuuksia, suljetaanko joitakin ihmisryhmiä pois ja jos, niin millä kriteereillä. Jotkut vetävät rajaa luonnollisen ja luonnottoman välille äärimmäisen tiukalla seulalla, niin tiukalla, että sen perusteella koko lääketiede pitäisi peruuttaa.

Hallituksen esityksen vastustus kilpistyy kovin marginaaliseen osaan hedelmöityshoitojen kokonaisuutta. Vuosittain syntyvät parikymmentä lasta ovat saaneet aikaan valtavan tunneryöpyn ja -myrskyn. Hallituksen esitykseen tulisi kuitenkin kirjattua lääkäreitä velvoittavana lapsen kasvuympäristön varmistamista koskeva nykykäytäntö. Huoli lasten kasvun vinoutumisesta on siis suuresti liioiteltu.

Vastustajat ovat huolissaan myös lasten isättömyydestä. On hyvä, että lasten asema herkistää niin monia kansanedustajia. Yhteiskunnassa on monia lapsiryhmiä, joiden elämästä sietääkin olla huolissaan. Vuosittain syntyy ihan tavallisten raskauksien kautta 800 lasta, joiden isästä ei ole tietoa. Elatusapua saa 100 000 lasta vuodessa. Se tarkoittaa, että näin monien lasten elämästä puuttuu isä, joka ottaa osaa lasten kasvatukseen ja huolenpitoon. Fas-lapsia syntyy 400 vuodessa, siis lapsia, jotka ovat altistuneet äidin raskaudenaikaiselle alkoholinkäytölle ja vammautuneet. Lievemmin alkoholivaurioisia lapsia syntyy paljon enemmän. Näiden lasten kasvuympäristöstä tulee olla huolissaan. Valitettavan moni näistä lapsista ei ole syntynyt turvalliseen kasvuympäristöön harkittuina ja toivottuina.

Yksinhuoltajaperheissä on 200 000 lasta. Yksinhuoltajuus ei ole sinänsä ongelma. Olennaisinta on vanhemmuuden laatu, ei määrä. Takavuosina ja usein tänäänkin isän menetys on saattanut merkitä lapselle ja perheelle suurta taloudellista ja muuta ahdinkoa. Isä on saattanut kuolla, ja menetys on traumaattinen. Yksinhuoltajuus avioeron myötä on merkinnyt usein vanhempien välisiä ristiriitoja, ja se on saattanut horjuttaa äidin elämäntilannetta. Ristiriidat voivat kuormittaa vanhemmuutta eron jälkeenkin, ja kuvaan mukaan tulevat joskus taloudelliset ja mielenterveydellisetkin ongelmat.

Valiokunnassa kuultavana ollut lääketieteen tohtori Tytti Solantaus kertoi, että niin sanottujen sateenkaariperheiden vanhemmuutta on tutkittu 30 vuotta. Avusteinen hedelmöitys on suunniteltu, eikä siihen liity edellä kuvattuja traumaattisia kokemuksia ja menetyksiä. Se selittää sen, ettei tutkimuksissa ole todettu sateenkaariperheiden lasten muita suurempaa pahoinvointia, vaan jopa pienempää, ehkä juuri siksi, että joukossa ei ole ei-toivottuja lapsia.

Arvoisa puhemies! Perustuslain yhdenvertaisuusperiaate on ehdoton. Perustuslakivaliokunta on todennut, että hallituksen esitys toteuttaa perustuslain turvaamaa yhdenvertaisuusperiaatetta rajausesitystä paremmin. Perustuslakivaliokunta jätti kuitenkin eduskunnalle poliittista harkintaa. Minun poliittinen harkintani ja omatuntoni valitsee vaihtoehdoista sen, joka toteuttaa yhdenvertaisuusperiaatetta kaikkein parhaiten. Minun oikeuskäsitystäni vastaan sotii ajatus, jonka mukaan lainsäädännössä tiettyjä oikeuksia rajattaisiin siviilisäädyn ja sukupuolisen suuntautumisen mukaan.

On väitetty, että lapsia haluavat ihmiset ovat itsekkäitä. Pahimmillaan on väitetty, että hedelmöityshoitojen avulla lapsia hankitaan kuin tavaroita kaupan hyllyltä. Väite on hyvin loukkaava. Meillä kaikilla ihmisillä on perustavaa laatua oleva tarve uuden elämän synnyttämiseen ja vaalimiseen. Lapsettomuus on aina inhimillinen tragedia. Niitä ihmisiä ei voi moittia itsekkäiksi, jotka haluavat kasvattaa uutta elämää ja tarjota lapsilleen rakastavan ja hyvän kasvuympäristön. Itsekästä on estää se. Oikea vanhemmuus voi syntyä ilman geneettistä yhteyttä. Sitä tapahtuu luonnossa paljonkin. Vanhemmuus on kokonaisvaltaista sitoutumista lapseen ja tämän huoltajuuteen, ei pelkkiä kromosomeja ja sukusoluja.

Seksuaalinen suuntautuminen ei kuulu oman vapaaehtoisen valinnan piiriin. Minun arvomaailmassani kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia riippumatta siitä, (Puhemies: 5 minuuttia!) mitä sukupuolta, sukupuolista suuntautumista tai perhemuotoa he edustavat. Kannatan hallituksen esitystä. Se ei avaa helvetin portteja, vaan antaa nykyisen, maltillisen hoitokäytännön jatkua.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karvonen puhui hyvin meidän kaikkien vastalauseen allekirjoittajien puolesta ja lakivaliokunnassa siis niukkaan vähemmistöön jääneiden puolesta, ja olen kaikista niistä asioista todella samaa mieltä enkä käy niitä toistamaan. Ministeri Luhtasen puhe oli niin ikään erinomainen, ja haluan kiittää häntä siitä, niistä kiitoksista ja yhteistyöstä, jotka erityisesti liittyvät siihen, minkä itse koin valiokunnan käsittelyn aikana erittäin tärkeänä, että me vielä vahvistimme sitä prosessia, jolla, oli sitten kyse avoliitosta, avioliitosta, itsellisistä naisista tai naispareista, hoitoa antava taho arvioi, ovatko edellytykset riittävät lapsen tasapainoiselle kehitykselle, ja jonka takia vielä vahvistimme vaatimusta psykologisen osaamisen osalta. Meille tietysti oli tärkeätä, että oikeusministeriö hyväksyi tämän lakivaliokunnan näkemyksen.

Aion, arvoisa puhemies, keskittyä vain ja ainoastaan tämän asian perustuslailliseen aspektiin, koska se on kuitenkin mielestäni tässä kaikista oleellisinta. Perusoikeudet on taattu meidän perustuslaissamme, ja sen 6 §:ssä sanotaan: "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella." Ja vielä, mikä erittäin tärkeätä ja mistä Suomi on kuuluisa maailmalla, meidän perustuslaissamme säädetään: "Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin" jne.

Jos kävisi niin onnettomasti, että valiokunnan niukan enemmistön kanta huomenna voittaisi, on päivänselvää, että silloin me valitsemme perustuslakivaliokunnan enemmistönkin mielestä huonomman vaihtoehdon yhdenvertaisuuden ja perustuslain näkökulmasta. Mutta jos katsomme kohtaa "lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä", mielestäni me valitsemme perustuslain kannalta kestämättömän ratkaisun. Me emme silloin kohtele tosiasiassa tasavertaisesti lapsia yksilöinä, jos me annamme tämän uuden oikeuden saada tietää geneettinen alkuperä vain ja ainoastaan avioliitossa ja avoliitossa syntyville ja poistamme ja hylkäämme sen niiltä lapsilta, jotka jatkossa, niin kuin Norjan esimerkistä tiedämme, tulevat syntymään, vaikka kotimaan lainsäädäntö ei näitä hoitoja salli. He tulevat syntymään naapurimaissa annetuilla hoidoilla tai sitten omilla kotikeinoilla.

Mielestäni itse asiassa on liian vähälle huomiolle jäänyt se, että perustuslakivaliokunnan neljä jäsentä pitivät tätä lakivaliokunnan niukan enemmistön kantaa suorastaan perustuslain vastaisena. Ja kun näiden neljän jäsenen kanta yhdistetään sitten tämän tasapainottelevan vähemmistönkin kanssa, joka katsoi kuitenkin tärkeäksi ilmoittaa, että tämä hallituksen kanta, edustamani kanta, lakivaliokunnan niukan vähemmistön kanta, on paremmin perustuslain mukainen kuin tämä lakivaliokunnan niukan enemmistön kanta, niin vetoan vielä kaikkiin, jotka miettivät, että me teimme aikoinaan perustuslain ja perusoikeusuudistuksen vuonna 1995 tosissamme, yksimielisesti, ylpeänä.

Me olemme esitelleet suomalaista perusoikeusosaamista maailmalla ja yrittäneet viedä sitä muualle. Nyt me olemme 20 vuotta antaneet hoitoja katsoen, onko todennäköistä, että lapsen etu toteutuu, ja yhtäkkiä sitten 20 vuoden jälkeen poistaisimme näitä oikeuksia ja saattaisimme hoidoista sitten ulkomailla syntyneet lapset eriarvoisuuteen aviosäädyn tai seksuaalisen suuntautumisen takia. Toistan, aviosäädyn tai seksuaalisen suuntautumisen takia me 20 vuoden käytännön jälkeen alkaisimmekin kohdella eriarvoisesti ihmisiä Suomessa vuonna 2006.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksi kommentti äskeiseen debattiin: Moni perusteli luonnonjärjestyksellä sitä, että naisparille ei tule antaa hedelmöityshoitoja. Puhutaan sitten terveydenhuollon etiikasta. Ovatko samat henkilöt sitä mieltä, että elinsiirtoja ei tule antaa, että meidän ei tule antaa tehohoitoja? Jos he peräänkuuluttavat terveydenhuollon etiikassa tai meidän lainsäätämisessä täällä tällaisia luonnonjärjestyksen kaltaisia asioita, niin johdonmukaisesti heidän pitäisi olla sitä mieltä, että elinsiirrot on kiellettävä, samoin tehohoito.

Toivon todella, että eduskunta tulee hyväksymään hedelmöityshoitolain hallituksen esityksessä ehdotetussa muodossa. Se on sekä lasten että perheiden parhaaksi. Hallituksen esityksen mukaisesta hedelmöityshoitolaista tulisi elämänmyönteinen, ja sen avulla monet hartaasti toivotut lapsen saisivat syntyä ja ennen kaikkea saada alkunsa turvallisissa olosuhteissa. Hallituksen esittämä käytäntö hedelmöityshoitojen sallimisesta parisuhteeseen katsomatta toteuttaa perustuslain yhdenvertaisuussäännöksiä erinomaisesti, kuten ed. Brax äsken puhui. Vaikka lapsen saaminen ei ole ihmisoikeussopimuksissa turvattu oikeus, säännellessään hedelmöityshoitoja yhteiskunnan tulee kohdella kaikkia yhdenvertaisesti. Perusteeton eri asemaan asettaminen on kiellettyä syrjintää, jollaista ei tule kirjata lakiin.

Kirjailija Helena Sinervo sanoi Helsingin Sanomissa tänään seuraavaa: "- - lain pitää olla väline, joka suojelee vähemmistöjä enemmistön ennakkoluuloilta, heikkoja vahvojen jyrältä." Lapsen etu on ennen muuta syntyä toivottuna ja rakastettuna. Lapsen etua edistetään myös tukemalla sitä perhettä, jossa hän elää. Perhemuodon käyttäminen syrjinnän perusteluna kääntyy olemassa olevien lapsien etua vastaan, ja sitä tarkoitin myös äskeisellä, kun puhuin terveydenhuollon etiikasta. Elikkä niiden, jotka perustelevat nyt tätä luonnonjärjestyksellä, että hoitoja ei anneta lesbopareille, tulisi olla sitten näitä elinsiirtoja vastaan. Jos niin ei ole, niin silloin osoittautuu, että he vaan ovat moralisteja tässä kysymyksessä ja haluavat nimenomaan arvottaa perheet eriarvoiseen asemaan.

Ja, kuten on sanottu, 20 vuotta on tätä lakia valmisteltu, ja meillä on muodostunut hyvä ja vastuullinen hoitokäytäntö, joka on nyt mahdollisuus vahvistaa lakiin. Käytäntö, jossa hoitava lääkäri päättää, kenelle hoitoja annetaan, on osoittautunut toimivaksi. Niitä ei saa hetken mielijohteesta, vaan ennen hoitojen aloittamista jokainen äidiksi haluava keskustelee toiveistaan ja vanhemmuusodotuksistaan lääkärien ja psykologien kanssa. Näin tarkasti ei muita lasten hankintaa suunnittelevia testata. Nykyinen järjestelmä on parempi, oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi kuin sellainen, jossa pääsy hoitoihin sallitaan tai evätään kategorisesti äidin seksuaalisen suuntautumisen tai siviilisäädyn perusteella. Ei kai kukaan täälläkään oikeasti usko, että onnellisen lapsuuden tärkein tae on se, että vanhemmat ovat heteropari? Perheitä ei ole mielestäni syytä laittaa paremmuusjärjestykseen vanhempien määrän tai sukupuolen perusteella. Tällaista arvottamista ei löydy muualtakaan lainsäädännöstämme. Esimerkiksi adoptiolaissa äidin ja lapsen muodostamaa perhettä kohdellaan tasa-arvoisena muiden perheiden kanssa, ja siinä sallitaan naisille oikeus adoptioon, vaikkei tämä eläisikään miehen kanssa.

Arvoisa puhemies! Tämän lain yhteydessä on paljon puhuttu lasten oikeuksista. Jos lakia ei hyväksytä hallituksen esityksen mukaisena, vaarannetaan kaksi tärkeää lapsen oikeutta. Vaarassa ovat lapsen ja lapsen äidinkin oikeus terveyteen ja lapsen oikeus tietää halutessaan biologinen alkuperänsä. Mielestäni on vastuutonta, ettei lakivaliokunnan enemmistö ole tästä huolissaan. Hallituksen esitys takaa hedelmöityshoitojen avulla syntyneille lapsille oikeuden saada täysi-ikäisenä tietää alkuperänsä.

Laki, jossa lesboille ja itsellisille naisille ei sallittaisi hedelmöityshoitoja, on ongelmallinen suhteessa tähän oikeuteen. Jos hedelmöityshoidot kielletään kotimaassa ilman miestä eläviltä naisilta, lapsia hankitaan koti-inseminaatiolla tai ulkomailla hankituilla hoidoilla. Näin alkunsa saaneilla lapsilla ei ole mahdollisuutta täysi-ikäisenä selvittää biologista isäänsä, toisin kuin kotimaisilla klinikoilla alkunsa saaneilla lapsilla. Lapsen oikeudesta saada tietoonsa alkuperänsä on eri maissa omaksuttu erilaisia käytäntöjä eikä oikeutta ole pidetty yksiselitteisenä. Monissa maissa sperman luovuttajat ovat säilyttäneet anonymiteettinsä.

Toisin kuin klinikalla tehtävässä hedelmöityshoidossa, koti-inseminaatiossa käytettävä sperma ei välttämättä ole testattu sukupuolitautien varalta. Sukupuolitauti vaarantaa sekä äidin että syntyvän lapsen terveyden, (Puhemies: 5 minuuttia!) siksi on keskeistä säätää hallituksen esityksen mukainen hedelmöityshoitolaki ...

Ensimmäinen varapuhemies :

(koputtaa)

Ed. Ojansuu, 5 minuuttia!

Puhuja:

... joka takaa Suomessakin turvallisen tavan tulla raskaaksi.

Toivon hartaasti, että hyväksymme lain hallituksen esityksen mukaisena.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tänä iltana tässä salissa kilpailee kaksi aatevirtausta, kristillisdemokratia ja liberaali vihreys. Kristillisdemokratia perustuu demokratian ja kristinuskon keskeisimpiin asioihin, joilla yhteiskuntia on rakennettu vuosituhansia. Liberaali vihreys lepää pitkälti feminismin arvoissa. Vihreiden periaateohjelma väittää, että vihreä feminismi on myös miesten vapautusliike. Tämän hedelmöityshoitolain kohdalla vihreä feminismi esittäytyy kuitenkin miesten alennus- ja alentamisliikkeenä. Miesten osaksi vihreiden visiossa jää oleminen siittiöautomaatteina, kun naisparit ja sinkkunaiset tahtovat lasta itselleen hedelmöityshoitojen kautta. (Ed. Gustafsson: Vaalipuhe menossa!) — Ed. Gustafsson, tämä ei liity siihen asiaan missään määrin.

Lakivaliokunnan enemmistö on laatinut pääsääntöisesti hyvän mietinnön. Suomessa vallitsevalle vapaamieliselle asenneilmastolle tämä on tuottanut henkistä ahdistusta. Tämän päivän lehtienkin mukaan ajatus siitä, että lapsella on oikeus sekä isään että äitiin, on pelkästään kaunis. Lehti väittää myös, että tämä kaunis ajatus on osaksi hurskastelua monille puoli- ja täysorvoille. Me kristillisdemokraatit ajattelemme, että lainsäädännöllä ei pidä yhteiskunnassa edistää tai lisätä isättömyyttä. Puolustamme lapsen subjektiivista oikeutta isään, kun sanomme, että isättömiä lapsia ei tulisi olla. Ihmettelen, miksi tämä mediassa ja täällä salissakin tulkitaan edelleenkin niin, kuin äsken sanoin, näiden isättömien lasten ja aikuisten tilanteen mollaamiseksi. Eivät ihmiset, jotka eivät tiedä omaa isäänsä tai äitiään, ole todellakaan sen vähempiarvoisia ihmisiä.

Meille eri kirkkojen jäsenille on vaikkapa rippikoulussa opetettu, että ihmisen arvon määrittää ja ihmisen arvon antaa ensisijaisesti kolmiyhteinen Jumala, joka on mahdollistanut ihmisen syntymän. Tämä on siis muun muassa rippikouluopetusta. Nähdäkseni Kirkkohallituksen lausunto perustuu tähän teologiseen näkemykseen. Samalla tuo ajatus jatkuu, että meihin on asetettu myös tarve luonnolliseen isänkaipuuseen, jota millään lailla ei voida kieltää eikä turhentaa.

Ministeri Paula Lehtomäki totesi yllätysraskaudestaan huhtikuussa 2005, että Luoja näitä asioita säätelee enkä minä. Tyhmänä kristillisdemokraattinakin olen samaa mieltä. Mikä se halu oikein on, että tässä salissa halutaan heittäytyä, niin kuin ed. Tiusanen heitti tuossa, Jumalan rooliin ja ottaa hänen asemansa? Jos meillä on tällainen halu, niin mielestäni olisi hyvä tyytyä siihen, että lääketieteen avulla hedelmöittämistä edistettäisiin vain lapsettomuudesta kärsiville avio- ja avopuolisoille. Muunlaista ohjailevan vallan ja vastuun ottamista en näe perusteltuna. Näin lääketiedekin pysyy paremmin sen omalla tontilla lääketieteellisten ongelmien hoidossa.

Hedelmöityshoitolain lähtökohtana ei voi olla aikuisten tasa-arvokysymys. Lapsen saaminen ei ole subjektiivinen oikeus eikä ihmisoikeus, vaikka keskustelussa on niinkin väitetty. Mikään ihmisoikeus- tai perusoikeussopimus ei anna katetta sellaiselle väitteelle. Se olisi myös ristiriidassa lasten oikeuksien kanssa. Olen samaa mieltä ministeri Kari Rajamäen helmikuisen tv-lausunnon kanssa. Jos hallituksen esitys nähdään tasa-arvokysymyksenä, logiikan jatkumo on siinä, että seuraavaksi aletaan puuhata lakia miesparien hedelmöityshoidosta ja tulevaisuudessa kenties myös adoptio-oikeudesta. Näin se vaan menee.

Pohjoismaisen lainsäädännön lähtökohtana on ollut, että hedelmöityshoitoa annetaan lääketieteellisin perustein pariskunnan tahattoman lapsettomuuden hoitamiseksi. Toivon, että tällä linjalla ja tällä tontilla pysymme lainsäätäjinä ja jätämme muut luomisasiat Luojalle.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä käsittelyssä oleva laki hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta on jo ennakkoon saanut suuren mielenkiinnon. En usko, että täällä pidettävillä puheenvuoroilla käännetään enää yhdenkään edustajan mielipidettä, vaikka niin omasta näkökulmastani haluaisinkin, erityisesti silloin, jos huomenna pidettävässä äänestyksessä ei lakivaliokunnan enemmistön kanta voittaisi. Lakivaliokunnan edustajienkin kannat olivat selvät puolin ja toisin jo etukäteen, ennen kuin yhtäkään niin sanottua asiantuntijaa oli kuultu, jos heitä tällaisessa asiassa ylipäätään onkaan.

Mielestäni varsinaiset asiantuntijat ovat vielä syntymättä, koska heidän elämäänsä tällä lailla ei ole vielä vaikutettu. Jos hallituksen kanta jostain syystä sattuisi voittamaan, he tulevaisuudessa voisivat kertoa meille, millaista oli syntyä lainsuojaisesti ja lähtökohtaisesti ilman isää, pohtia 18 vuoden ikään saakka, minkä näköinen isä mahtaa olla, oliko tuo vastaan tullut, jolla oli saman väriset hiukset, minun isäni, auttaisiko isäni pyörän korjaamisessa tai miten hän kannustaisi jääkiekkokaukalon laidalla, mitä hän nyt tekee, ja onko minulla muita sisaruksia. Nämä ovat sellaisia kysymyksiä, joihin me voimme jo nyt vastata antamalla jokaiselle lapselle lähtökohtaisen mahdollisuuden isään ja äitiin.

Lakiehdotuksen käsittelyvaiheessa oikeusministeriössä ainakin yli 10 vuotta valmistellut asiantuntija sanoi, että kyse on lääketieteellisestä ratkaisusta, ja niinhän se onkin, koska puhutaan hoidosta. Hoitoa annetaan sairauteen. Tiettävästi yksinäisen naisen tai ainakaan naisparin kohdalla ei kyse ole sairaudesta. Näin olen ymmärtänyt myös hallituksen esitystä kannattavien ajattelevan.

Meidän on lainsäätäjinä asetuttava heikommassa asemassa olevan puolelle. Tässä asiassa se on lapsi. Sillä ei tosin vielä ole äänioikeutta eikä se voi lähettää sähköpostia tai muutenkaan ilmaista itseään. Lapsen oikeus äitiin ja isään on tärkeämpi kuin yksinäisen naisen tai naisparin oikeus lapseen. En ota kantaa siihen, millaisia vanhempia he ovat, kyse on lähtökohdasta.

Lapsen oikeus äitiin ja isään on myös tasa-arvoa lapsen ja tässä tapauksessa hedelmöityshoitoa saavan välillä. Tasa-arvo on laajempi käsite kuin yksinomaan naisen ja miehen välinen tasa-arvo. Lainsäädännöllä ei pidä saattaa lasta epätasa-arvoiseen asemaan. Lainsäädännön rakentaminen niin, että lapsi on harkitusti ja lähtökohtaisesti isätön, on loukkaus lapsen ihmisoikeuksia kohtaan. Sitä ei pidennetyillä iltasatujen lukemisilla paikata.

Hallituksen esitys sisältää ison puutteen isyyslain osalta. Ongelmaa ei ole avio- tai avoparien hedelmöityshoidon tuloksena syntyneen lapsen kohdalla eikä sellaisten yksinäisten naisten tai naisparien kohdalla, jossa siittiön luovuttanut mies voidaan vahvistaa isäksi. Ongelma muodostuu viimeksi mainitun ryhmän kohdalla silloin, että häntä ei vahvisteta isäksi. Tällöin on isänä Suomen valtio. Valtio on jo lähtökohtaisesti elatustukivelvollinen ja jatkaa siinä tehtävässä 18 vuotta. Noin 120 euroa kuukaudessa tulla tupsahtaa elatusapuna äidin osoittamalle tilille.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnassamme tulee tehdä sellaista lainsäädäntöä, joka on heikomman puolella ja tässä tapauksessa pienen lapsen puolella puolustaen hänelle lähtökohtaista oikeutta isään ja äitiin. Toivottavasti huominen äänestyspäivä ei ole pienelle syntyvälle lapselle perjantai 13. päivä, huonon onnen päivä, vaan se mahdollistaisi hänelle lähtökohdan onnellisen lapsuuden viettämiseen yhdessä äitinsä ja isänsä kanssa.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoitoa koskevassa lainsäädännössä on kysymys syvästä ja kauaskantoisesta eettisestä ja moraalisesta asiasta. Tämän lain heijastusvaikutukset ovat merkittäviä, ja ne liittyvät kokonaiskäsitykseen elämän perustavista arvoista ja suhteista. Tämän lakiesityksen ongelmallisin ja eniten keskustelua herättänyt asia on se, ulotetaanko hedelmöityshoidot naispareille ja yksinäisille naisille ja mikä on isyyden asema.

Mielestäni yhteiskunnassamme tulisi edelleen selkeästi olla perhekäsityksen perusteena, ihanteena ja tavoitteena miehen ja naisen välinen elinikäinen avioliitto. Jo yksin tästä lähtökohdasta lähtien hedelmöityshoitojen tulisi kohdentua vain aviopareille. Lain tarkoituksena tulee olla auttaa niitä aviopareja, jotka eivät lääketieteellisistä syistä voi lasta saada.

Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoitolain perusteena on oltava lapsen etu ja lapsen oikeuksien vahvistaminen ja turvaaminen. Lainsäädännöllä ei tule vähätellä isyyttä eikä isän merkitystä perheessä. Lähtökohtaisesti lapsella on oikeus isään ja äitiin, eikä ole perusteltua, että lain avulla tehdään järjestelmä, jonka seurauksena lapsi on isätön.

Oikeudelliselta näkökannalta tarkasteltuna meidän tulee tarkastella asiaa heikoimman eli lapsen kannalta. Lapsen oikeus vanhempiin on siten selvästi vahvempi kuin aikuisten oikeus lapseen. Lapsen oikeus on, voi sanoa, perusoikeus. Lapsi on täysin riippuvainen meistä ja meidän päätöksistämme, jotka ovat joskus hyvinkin itsekkäitä. Syntyvä lapsi on ainutkertainen ihminen, joka kerran on sitten aikuinen.

En ymmärrä, kuka voi ottaa itselleen oikeuden päättää, että tällä ihmisellä, vaikkakin olisi syntymätön lapsi, ei tule koskaan olemaan isää. Moni aikuinen ihminen ja nuori ihminenkin etsii kipeästi juuriaan ja lähtökohtiaan kysellen, kuka minä olen. Lainsäädännöllä on edistettävä hedelmöityshoidon avulla syntyvien lasten parasta ja heidän tarpeensa on selkeästi asetettava aikuisten tarpeiden edelle. Hedelmöityshoitoja ei tule ulottaa naispareille eikä yksinäisille naisille. Tätä eivät myöskään edellytä perustuslain yhdenvertaisuussäännökset.

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että yhteiskunnassamme on tällä hetkellä, kuten on kaikkina aikoina ollut, eri syistä lapsia, joilla ei ole isää tai äitiä tai ei kumpaakaan. Meidän tulee aina huolehtia siitä, että heidän elämänsä puitteet ja tarpeet ovat turvatut. Meidän tulee suojella elämää myös syntymättömän lapsen osalta. Lasta ei tule koskaan syyllistää. En ymmärrä sitä keskustelua ja kannanottoja, jotka ovat tulkinneet, että jos tätä hedelmöityshoitolakiesitystä vastustaa, niin samalla syyllistäisi lapset. Lapsia ei tule syyllistää, ei moittia eikä kiusata eikä asettaa eriarvoiseen asemaan. Hedelmöityshoitolaissa on kuitenkin kysymys eri asiasta.

Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että yksinhuoltaja olisi huono isä tai äiti. Kyse on siitä, mitä me lainsäädännöllä tuemme. Sosiaali- ja terveysvaliokunta antoi hedelmöityshoitolakiesityksestä lausunnon lakivaliokunnalle. Valiokunnan enemmistön kanta myötäili hallituksen esitystä. Valiokunnan lausuntoon liitetyssä omassa eriävässä mielipiteessäni totesin, että hedelmöityshoidon tulisi olla mahdollista vain parille, jossa mies ja nainen elävät avioliitossa, että hedelmöityshoitoon käytetään vain avioparin omia sukusoluja ja että hedelmöityshoidon antaminen perustuu ja rajoitetaan lääketieteellisiin perusteisiin. Olen edelleen tätä mieltä.

Arvoisa puhemies! Tieteen kehitys meidän aikanamme on hyvin nopeaa. Eri tieteenalojen saavutukset ovat mittavia. Tiede, kuten esimerkiksi lääketiede tai bioteknologia, ei sinänsä luo arvoja. Tiede tarvitsee aina moraaliset puitteet ja rajat toiminnalleen. Tiede ei luo vastauksia perimmäisiin kysymyksiin elämästä ja sen tarkoituksesta, kuolemasta, syntymättömän elämän arvosta (Puhemies koputtaa) tai avioliiton asemasta. (Puhemies: 5 minuuttia!) Lääketiede tuo kyllä menetelmiä vaikkapa lapsettomuuden hoitoon ja moneen muuhun asiaan, mutta se ei ratkaise kysymystä siitä, millaisten arvojen pohjalta ja missä tilanteessa (Puhemies koputtaa) näitä menetelmiä tulisi käyttää.

Arvoisa puhemies! (Puhemies: 5 minuuttia!) Toivon, että eduskunta nyt tästä asiasta päättäessään pitää mielessä lapsen edun ja oikeudet ja tukeutuu kestäviin arvoihin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Joka kuudes pari kärsii tahattomasta lapsettomuudesta Suomessa, 5 prosenttia vastasyntyneistä on jo saanut alkunsa hedelmöityshoidon avulla, ja hoitojen tarve lisääntyy, joten tämä laki täytyy saada voimaan. Huomenna meidän täytyy saada se hyväksytyksi.

Uudessa hedelmöityshoitolaissa ja isyyslain muuttamisessa on kolme ongelmaa: saako hedelmöityshoitoa antaa naispareille ja yksinäisille naisille; rekisteröidäänkö munasolun tai siittiöiden luovuttajat, ja saako lapsi tietää biologisen alkuperänsä; ja kolmas kysymys, saako nyt jo säilöttyjä alkioita tai sukusoluja käyttää sellaisten naisten hedelmöittämiseen, joilla on jo lapsi näistä samoista soluista, eli annetaanko siirtymäsäännös. Vaikeimmaksi kysymykseksi näyttää muodostuvan, annetaanko yksinäisille naisille ja naispareille oikeus hedelmöityshoitoihin.

Kuten aikaisemmin sanoin, ymmärrän täysin uskonnollisen vakaumuksen, kuten edellinen edustaja, ed. Tölli, puhui. Mutta en millään voi ymmärtää, että me, joilla ei ole uskonnollista vakaumusta, yritämme niin vahvasti roikkua siinä, että hedelmöityshoitoa ei voi antaa yksinäiselle naiselle, kun tämä jo on ollut selkeästi 20 vuotta käytäntö. Onko siis 20 vuotta kaikki tämä, mitä on tehty, tehty väärin? Tutkimuksissa on todettu, että yksinäisten naisten ja naisparien lapset, kuten jo tänään debatissa on kuultu, ovat varsin tasapainoisia ihmisiä. Mitään tutkimustietoa ei ole siitä, että naisparin perheessä kasvanut lapsi voisi jotenkin huonosti. Päinvastoin. Näitä tapauksiahan on korkeintaan 3 prosenttia kaikista hedelmöityshoitoa saaneista.

Itse kannatan siis hallituksen alkuperäistä esitystä eli hedelmöityshoidon sallimista myös naispareille ja yksinäisille naisille. Jos näille naisille ei anneta mahdollisuutta saada hedelmöityshoitoa Suomessa, niin he todennäköisesti menevät Baltian maihin ja saavat siellä tämän hoidon, mutta he kuitenkin palaavat tänne Suomeen, he käyvät meidän neuvolassamme, he synnyttävät meidän synnytyssairaaloissamme. Ja tällöin, jos hoito on huonosti onnistunut ja jos tämä potilas on väärin valittu, niin voi tulla paljonkin komplikaatioita, jotka sitten tulevat todella kalliiksi ja tuottavat paljon murhetta.

Toinen asia: Nuorena lääkärinä olin sitä mieltä, että sukusolujen luovuttajan henkilöllisyyttä ei pidä paljastaa lapselle hänen täysi-ikäiseksi tultuaan. Nyt tilanne on täysin muuttunut, koska meillä on avoimempi yhteiskunta. Hallituksen alkuperäinen esitys toteaa, että lapsella tulee olla oikeus 18 vuotta täytettyään saada tietää biologiset vanhempansa. Kannatan myöskin tätä. Vaikka tietenkin sukusolujen luovuttajista voi tulla aluksi puutetta, Ruotsin kokemuksethan ovat osoittaneet, että näitä luovuttajia vähitellen sitten taas ilmestyy, ja tämä tilanne ei ole mitenkään huolestuttava. Lapsistahan vain noin 25 prosenttia Ruotsissa edes haluaa saada tämän tiedon 18-vuotiaana.

Kolmas asia: kuten sosiaali- ja terveysvaliokunta lausunnossaan toteaa, ja lakivaliokunta on ottanut sen huomioon, tarvitsemme siirtymäsäännöksen siten, että pakastetut alkiot tai sukusolut voidaan käyttää saman äidin hedelmöittämiseen, joilla jo on lapsi näistä soluista. Tällöin me tarvitsemme tämän kolmen vuoden siirtymäajan.

Valitettavasti sijaissynnytys eli kohdunvuokraus ei tule sallituksi tämän lain mukaan. Toimenpiteellä on kuitenkin selkeät lääketieteelliset indikaatiot. Sehän koskee naisia, joilta puuttuu synnynnäisesti kohtu tai joilta kohtu on poistettu, mutta joilla munasarjat toimivat. Sijaissynnytyksessä siis munasolut ja siittiöt hedelmöitetään keinotekoisesti ja siirretään sitten lähiomaisen kohtuun. Näitä tapauksia on Suomessa tehty nyt 18, ja yleensä sijaissynnyttäjänä on ollut äiti tai sisar. Näistä ei siis ole tullut suuria ongelmia. Ja toivottavaa on, että seuraavalla hallituskaudella myös sijaissynnytys tulee sallituksi. Hedelmöityshoitolaki on siis saatava hyväksyttyä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi haluan vastata ed. Kärkkäisen puheenvuoroon. En voi vihreänä ja liberaalina kuin loukkaantua ed. Kärkkäisen puheenvuorosta, jossa hän kutsui vihreitä liberaaleja miehiä, siis minua, pelkiksi siemenautomaateiksi. Se, että kannatan hallituksen esitystä, ei tarkoita sitä, että laiminlöisin velvollisuuksiani tai pikemminkin etuoikeuksiani vanhempana. Vanhemmuus on minulle miehenä jotain muutakin kuin pelkkä siemenautomaatin rooli.

Arvoisa puhemies! Lapsen etu. Siihen on vedottu viime päivinä monessa puheenvuorossa. Olen itsekin pohtinut lapsen etua paljon tämän lain käsittelyn aikana, lukenut aiheesta tehtyjä tutkimuksia, keskustellut hoitoja saaneiden vanhempien kanssa ja tavannut hedelmöityshoitojen tekijöitä. Lukemani ja kuulemani on muokannut, vahvistanut kantaani nimenomaan itsellisten naisten ja naisparien hedelmöityshoitojen jatkamisen suuntaan. Jos perhemuodolla, vanhempien sukupuolella tai seksuaalisella orientaatiolla olisi vaikutusta perheessä kasvavien lasten hyvinvointiin, ottaisin ne, totta kai, huomioon, etsisin tasapainoa lasten ja vanhempien oikeuksien väliltä. Nyt siihen ei ole kuitenkaan tarvetta.

Esimerkiksi Ruotsin hedelmöityshoitolain perusteluissa käydään läpi yli sata tutkimusta, jossa arvioidaan perhemuodon vaikutusta lapsen hyvinvointiin. Yhteenveto näistä tutkimuksista on yksiselitteinen: lapsen hyvinvointi ei riipu siitä, onko hänellä vanhempana mies ja nainen, nainen ja nainen, mies ja mies, yksinäinen nainen vai yksinäinen mies. Tutkimuksissa näissä perheissä kasvavien lasten ainoaksi eroksi on osoittautunut se, että kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman kasvattamat lapset ovat keskimäärin hieman suvaitsevaisempia kuin muut.

Tutkimusten mukaan lapselle on sen sijaan tärkeintä se, että hänellä on rakastavat vanhemmat, ei se, kuinka monta heitä on, kenellä heistä on samoja geenejä hänen kanssaan ja mitä sukupuolta vanhemmat sattuvatkaan olemaan. Eli se monessa täälläkin kuullussa puheenvuorossa esiin nostettu miehen tai naisen mallin puute ei tutkimusten mukaan vähennä lasten hyvinvointia eikä vaikuta heidän kehitykseensä, kunhan muut asiat perheessä ovat kunnossa, eikä taustalla ole esimerkiksi riitaista eroa tai muuta traumaa, kuten ed. Räsäsen mainitsemaa sotaorpoutta.

Vaatimusta naisparien ja yksinelävien naisten hedelmöityshoitojen lopettamisesta voidaan perustella vain ja ainoastaan arvokäsityksellä siitä, millainen nainen on sopiva äidiksi ja millainen ei, ja sitä perustetta minä en voi hyväksyä. On pelottava ajatus, että me täällä eduskunnassa alamme määritellä, millainen perhe on hyväksyttävä, millainen nainen on sopiva äidiksi, ja kiellämme lasten saamisen sellaisilta naisilta, jotka eivät vastaa asettamiamme normeja. Ne yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevina pidettävät arvot, niinpä! Kun sille tielle lähtee, on oltava valmis kulkemaan se loppuun asti, mihin se sitten viekin. Toivottavasti lakivaliokunnan enemmistö muistaa tämän.

Toivottavasti lakivaliokunnan enemmistö muistaa myös sen, että mielipidekyselyiden mukaan näitä yhteiskunnassa vallitsevina pidettäviä arvoja kannattaakin suomalaisten vähemmistö. Itse asiassa lakivaliokunnan enemmistöllä ei pitäisi omien perustelujensa mukaan olla mitään muita vaihtoehtoja kuin kannattaa hallituksen alkuperäistä esitystä. Ehkä suomalaisten enemmistö on sitten oivaltanut sen, ettei se ole keneltäkään mieheltä pois, jos yksinelävä nainen tai naispari saa lapsen. Tätä keskustelua kuunnellessa kun tuntuu väliltä siltä, että lapsen ilman miestä hankkiva nainen olisi loukkaus miessukukunnan kunniaa kohtaan.

Arvoisa puhemies! Mikä on meidän viestimme Suomen 118 000 yksinhuoltajalle, jos me perjantaina päätämme, että esimerkiksi yksinäinen nainen ei kelpaa äidiksi, ei voi olla hyvä kasvattaja? Haluammeko sanoa, että heidän lastensa ei olisi koskaan pitänyt syntyä? Mutta onhan yksinäisillä naisilla oikeus adoptioonkin. Miten se on mahdollista? On totta, että yksinhuoltajan voimavarat ovat rajalliset olla rakastava isä, äiti, ylipäätään läsnä ja aikuinen lapselleen ja hankkia vielä yksin elanto siinä sivussa. Mutta se ei ole hedelmöityshoito-ongelma. Se on meidän lain-säätäjien ongelma. Me olemme laatineet tähän maahan sellaiset työelämää ja sosiaaliturvaa koskevat lait, että yksinhuoltajat uupuvat siitä riippumatta, miten heidän lapsensa ovat saaneet alkunsa, (Puhemies: 5 minuuttia!) avioliitossa, sen ulkopuolella vai hedelmöityshoitoklinikalla.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaikki keinot lasten olojen parantamiseksi ja oikeuksien turvaamiseksi on käytettävä. Lapsella on oikeus rakastaviin vanhempiin, lapsella on oikeus syntyä, ja hänellä on oikeus saada tietää biologiset vanhempansa. Hallituksen esitys on juuri tämän linjan mukainen. Lainsäädännön keinoin voidaan kyllä turvata aika paljon näitä oikeuksia, ei kuitenkaan täydellisesti. Olisi tosi hieno homma, jos me täällä eduskunnassa voisimme säätää sellaisen lain, joka turvaisi jokaiselle lapselle isän ja äidin, jotka rakastavat lasta, omakotitalon, oman kissan tai koiran, tarpeeksi leluja, terveellistä ruokaa ja marimekkoverhot.

Hedelmöityslaissa on kysymys myös yksilöstä ja yhteiskunnasta. Mikä on yksilön vapaus tehdä omaa perhettään koskevia päätöksiä, ja miten pitkälle valtio niitä yrittää säädellä? Valtion toimesta tapahtuvaa perhesuunnittelua on kyllä harjoitettu Euroopassa esimerkiksi viime vuosisadan puolella, mutta siitä ei ole kovin hyviä kokemuksia.

Kunnioitan lakivaliokunnan enemmistön huolta lapsen oikeuksista ja eduista. Juuri samoilla argumenteilla päätöksen siitä, kenelle hedelmöityshoitoja annetaan, tulisi olla mahdollisimman lähellä perhettä eli hoitavalla lääkärillä, ei lainsäätäjällä. Me emme säätele, saako alkoholistiperheisiin syntyä lapsia, vaikka on täysin selvää, että sellainen ei ole lapselle sopiva kasvuympäristö. Kenellekään meistä ei tulisi edes mieleen jättää lakialoitetta, jossa esitettäisiin, ettei erilaisista sosiaalisista ongelmista kärsivien vanhempien perheisiin saisi syntyä lapsia. Jos hedelmöityshoitoihin joudutaan turvautumaan, hoitoja antava lääkäri on paras asiantuntija päättämään kulloisenkin perheen edellytykset turvata lapselle tasapainoinen kasvuympäristö. Suomalaisilla klinikoilla annettavien hedelmöityshoitojen kautta voidaan sentään aika hyvin selvittää, minkälaisiin oloihin lapsi syntyy ja onko hänen tuleva elämänpiirinsä rakentava ja rakastava. Tätä mahdollisuutta en haluaisi naispareiltakaan pois ottaa. Lakivaliokunnan mietintö tekee sen.

Yksinäiset naiset ja naisparit ovat saaneet suomalaisilla klinikoilla valvotuissa, turvallisissa olosuhteissa lapsettomuushoitoja jo vuosien ajan. He ovat ennenkin hankkineet lapsia. He tulevat hankkimaan lapsia myös jatkossa tavalla tai toisella.

Arvostan suuresti lakivaliokunnan niukan enemmistön huolta lapsen hyvinvoinnista. Se huoli vaan ei näy valiokunnan mietinnössä millään tavalla. Mietintö perustelee hoidon antamisen rajaamisen naiselle ja miehelle, jotka elävät keskenään avioliitossa tai avioliitonomaisessa parisuhteessa, sillä, että lain tulee voimakkaasti nojautua yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevina pidettyihin arvoihin. Minusta on perin omituista se, että valiokunnan mietintö paaluttaa näin voimakkaasti lainsäädäntöä vallitsevaan arvoilmastoon ja ennen kaikkea pidättää itsellään oikeuden tulkita yhteiskunnassa juuri nyt vallitsevia arvoja. Arvokeskustelu on kyllä aina ihan hauskaa ja mielenkiintoista, mutta lainsäädännöllä tulisi pyrkiä mahdollisimman hyvään arkeen mahdollisimman monelle. Tältä osin rajattu laki hedelmöityshoidoista ei ole lapsen edun mukaista.

Jos laki tulee voimaan valiokunnan mietinnön mukaisena, sillä ei estetä yhdenkään lapsen syntymää saman sukupuolen vanhempien perheeseen. Me emme voi edes lain nojalla naulata naispareja lattiaan ja määrätä, että "ette matkusta ulkomaille hoitoihin". Heille jää se oikeus, ja sitä ei voi millään ilveellä heiltä pois ottaa eikä kriminalisoida, ja uskokaa tai älkää, heilläkin biologinen kello tikittää.

Jos esimerkiksi naisparit rajataan mietinnön mukaisesti vastoin alkuperäistä Vanhasen hallituksen esitystä pois hedelmöityshoitojen saajien joukosta, he alkavat käydä Virossa tai Venäjällä hoidoissa ja täysin laillisesti. Mikä silloin on perheen tai lapsen tila? Voimmeko luottaa siihen, että esimerkiksi Venäjällä tutkitaan kaikkien hoitoa hakevien vanhempien taustat tarpeeksi hyvin? Jälkihoito, joka on usein hyvin olennainen osa hoitoa saavien hyvinvointia, jää puuttumaan kokonaan. Rajauksella ainoastaan saatettaisiin sadat tähän saakka syntyneet sateenkaariperheiden lapset kummalliseen asemaan, lain hyväksynnän tuolle puolelle, kummajaisiksi, joiden ei olisi pitänyt koskaan syntyä, ja se ei ole lasten etu.

Kaikkein ongelmallisinta rajauksessa on lapsen tiedonsaantioikeus omista biologisista vanhemmistaan. Jos naisparit ajetaan ulkomaisille hämäräklinikoille Suomen laadukkaan ja valvotun, hyvin toimivan järjestelmän piiristä, sitä kautta alkunsa saaneet lapset eivät tule koskaan saamaan 18 vuotta täytettyään tietoa siitä, kenen sukusoluista tai alkiosta he tosiasiassa ovat lähtöisin.

Voin vain vedota edustajiin, jotta ajattelisitte kaikkien lasten aitoa etua. Hallituksen esitys on hyvin lapsimyönteinen esitys. Se ei vie yhdeltäkään lapselta oikeutta syntyä toivottuna ja tulla hoivatuksi ja rakastetuksi. Syntyviä lapsia ei tule saattaa eriarvoiseen asemaan, ja lapsen aidon edun tulee olla kaiken heitä koskevan lainsäädännön kirkkain päämäärä. Siksi esitän lain hyväksymistä lakivaliokunnassa tehdyn vastalauseen mukaisena, hallituksen alkuperäisen esityksen mukaan.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! On sinänsä ilahduttavaa, että eduskunta on huolissaan siitä, toteutuuko lapsen etu. Lapsen edun pitää toki olla kaiken päätöksenteon perusta. Lapsen edun toteutuminen edellyttää lapsen syntymää. Näin ollen kun puhumme lapsen edusta, niin jos hän ei ole syntynyt, jos hänellä ei ole mahdollisuutta syntyä, ei tätä lapsen etua pääse kehittymään. Näin ollen kysymys, jota lopulta käsittelemme, on, kenellä on oikeus päättää, onko lapsella oikeus syntyä, ja puhumme tässä yhteydessä nimenomaan tästä pienestä joukosta, niistä perheistä, jotka haluavat saada lapsia, eli parista prosentista perheitä, siis naisia tai naispareja, jotka haluavat lapsen keinoalkuisesti.

Itse katson, että kun lainsäädännössä taataan se, että hoidot aloitetaan vain tilanteissa, joissa hyvä vanhemmuus on taattu, jo tämä on tekijä, joka takaa lapsen oikeuden syntyä rakastettuna. Tämä on keskeinen tekijä lapsen edun kannalta. Meillä on laajoja ongelmia suomalaisissa perheissä. Jo aiemmin tänään viittasin siihen, että 61 000 lasta kohtaa perheessään vuosittain väkivaltaa, ja nyt tämän lain käsittelyn yhteydessä puhumme kuitenkin joistain kymmenistä perheistä, joistain kymmenistä naisista tai naispareista, jotka haluavat saada lapsen ja jotka todistavat lääkäreille, että he pystyvät äitiyteen ja vanhemmuuteen rakastamalla tätä lasta.

Näin ollen toivon, että kun lapsen etua käsitellään, ymmärretään asioiden mittakaava ja niiden merkityssuhteet. Hyvä vanhemmuus on tärkeä asia. Se on perusta lapsen hyvälle psyykkiselle kehitykselle. Hyvä vanhemmuus voi kyllä olla monimuotoista. Vanhemmuudelle ei ole yhtä ja tarkkaa kaavaa. Suomalainen perhe elää murrosta, mutta suurin osa suomalaisista perheistä on niin sanottuja ydinperheitä. Loukkaako naisparien tai yksin elävien naisten oikeus hedelmöityshoitoon ydinperhettä? Loukkaako se isyyttä? Ei loukkaa. Isyys on ennen kaikkea sosiaalinen suhde. Useimmiten se on myös biologinen suhde, mutta isyys voi olla myös adoptioisyyttä, jolloin tämä suhde on selkeästi sosiaalinen suhde. On isyyden väheksyntää olettaa, että yksinäisten naisten tai naisparien oikeus hedelmöityshoitoon loukkaisi isyyttä.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on viitattu myös kristillisiin arvoihin ja kristinuskoon. Olen evankelisluterilaisen kirkon jäsen ja pidän yhtenä keskeisenä kristinuskon ajatuksena sitä, että pitää pyrkiä välttämään ulkokultaisuutta, pitää etsiä totuutta asioiden ja ilmiöiden taustalta. Näin ollen näen, että on täysin kristinuskon mukaista nähdä, että se hallituksen esitykseen perustuva esitys, joka nyt tässä käsittelyvaiheessa on siis vastalauseen mukainen, on täysin kristillisten arvojen mukainen esitys.

Ed. Valto Koski merkitään läsnä olevaksi.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Kaksi edellistä puheenvuoroa olivat niin hyviä ja analyyttisia, että omani on miltei tarpeeton, mutta pidän sen silti. Ensimmäinen kysymys, jonka ed. Salovaara teki jo debatissa, oli se, hyväksymmekö me tässä salissa perheiden moninaisuuden. Olemmeko me valmiit tunnustamaan sen tosiasian, että meillä tänä päivänä Suomessa on erilaisia perheitä, jotka voivat olla onnellisia perheitä tai onnettomia perheitä tai jotain siltä väliltä täysin riippumatta siitä, ovatko ne isän ja äidin ja lasten tai isän ja lasten tai äidin ja lasten perheitä tai sateenkaariperheitä? Emme me voi tällä lailla kuvitella kääntävämme kehitystä sillä tavoin taaksepäin, että me palaisimme siihen ideaalimalliin, vaikka jos ryhdyttäisiin tätä maailmaa alusta luomaan, niin varmasti se olisi erinomaisen hyvä asia, että voisi olla niin sanottuja kokonaisia perheitä.

Jos valiokunnan enemmistön ehdotus tulisi hyväksytyksi, me kieltäisimme ja estäisimme sen mahdollisuuden, että yksinäinen nainen tai parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa oleva nainen saisi kokea äitiyden onnen ja syntyvä lapsi onnen ja oikeuden rakastavaan äitiin tai rakastavaan pariin. Jos me mietimme tätä elävää elämää, pelkästään Helsingissä on miltei 2 000 huostaanotettua lasta. He kokevat sosiaalista orpoutta tai puoliorpoutta. Hyvin monet lapset kokevat isättömyyttä, joka on laadultaan psyykkistä ja joka on varsin haavoittuva tila. Kuinka usein tässä salissa on kannettu erityistä huolta tästä sosiaalisesta isättömyydestä, psyykkisestä isättömyydestä? Nyt keskustelu tästä yksinäisten naisten ja naisparien oikeudesta saada hedelmöityshoidolla lapsi on täysin marginaalinen kysymys näiden suurten ongelmien rinnalla.

Lapsen etuun on vedottu miltei jokaisessa puheenvuorossa, niin minäkin haluan tehdä. Minusta lapsen etu on saada alkunsa turvallisissa ja terveellisissä olosuhteissa ja lapsen etu on syntyä toivottuna, mutta valiokunnan enemmistön kanta merkitsisi sitä, että evättäisiin tämä mahdollisuus nykykäytännön vastaisesti pieneltä vähemmistöltä, vähemmistöltä, joka ei ole löytänyt vierelleen syystä tai toisesta puolisoa tai jonka elämänkumppani on samaa sukupuolta.

Täällä on puhuttu paljon arvoista. Minä haluaisin puhua armosta, joka on myös kristillinen termi, erittäin olennainen. Tähän ovat vedonneet ne kirkon edustajat, jotka ovat sitä mieltä, että olisi armollista antaa myös niiden lasten syntyä, jotka eivät synny niin sanotussa normaalissa parisuhteessa.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on vähän ääni tukossa ja edessä niin paljon papereita, etten tiedä enää, saanko mitään järkeä puheenvuorooni, mutta muutamia hajanaisia ajatuksia.

Ensin ed. Kasvi täällä oli loukkaantunut siitä, että häntä oli kutsuttu automaattiseksi siemenlingoksi. Ymmärrän tämän, mutta lohdutan ed. Kasvia, että kun viisikymppiä tulee täyteen, niin ainakin se "automaattinen" tippuu siitä pois. No niin, sitten asiaan.

Minun mielestäni laki tarvitaan, ja silloin kun rakennetaan tämä lähtökohta niin, että hedelmöityshoitoja annetaan lääketieteellisin perustein avioliitossa pariskunnan omilla sukusoluilla, tämä passaa hyvin.

Mutta polttopisteessä on tietysti tässä koko illan ollut tämä hyvin sensitiivinen aihe tästä yksinäisten naisten ja naisparien oikeudesta. Täytyy myöntää, että tämä on mielenkiintoinen kysymys sen vuoksi, että politiikkaan näyttää kuuluvan sellainen helmasynti, että vaikeat ja kiperät asiat häivytetään puhumalla asian vierestä tai synnyttämällä keksittyjä, asiaan kuulumattomia ongelmia ja vastakkainasetteluita. Niitä on tänä iltana tehty runsaasti. Tällainen tilanne on käsillä esimerkiksi silloin, kun pohditaan tässä yhteydessä, ovatko yksinhuoltajat huonoja kasvattajia, ovatko yksinhuoltajien lapset onnettomia tai pitäisikö niiden perheiden lapsille, joissa on vain toinen vanhempi, sanoa, että he ovat jotenkin ei-toivottuja. Tässä lakiesityksessä ei ole kysymys miltään osin näistä asioista.

Minä ajattelen niin, kuten ed. Ahonen hyvässä esittelypuheenvuorossa totesi, että tässä on kyllä moraalinen kysymys alla. Vihreät ovat täällä viitanneet minusta virheellisesti moraaliin antamalla ymmärtää, että se on jotenkin tieteellinen kysymys. Ei ole, ei ole tieteellinen kysymys. Moraali perustuu aivan toisenlaiseen järjestelmään. Moraalia käsittelevät kyllä esimerkiksi uskonnot, mutta moraali sinänsä ei ole uskonnollinen. Mutta kuitenkin voisi todeta, että esimerkiksi siihen ongelmaan, josta tänään tässä puhumme, sellaiset suuret uskonnot kuin kristinusko, islam, juutalaisuus, joissa moraalista kysymystä käsitellään, kaikki ovat ottaneet hyvin selkeän kannan: avioliitossa omilla sukusoluilla lääketieteelliseen lapsettomuuteen. Siinä asiassa ei ole mitään epäilystä.

Minusta se kysymys piirtyy eteen niin, että tässä moraalinen kysymyksenasettelu tulee eteen siinä, että vastakkain on yksi tai kaksi tai useampia aikuisia ja lapsi. Nyt kysytään, kumpi näistä osapuolista tarvitsee esimerkiksi nyt lainsäätäjän tukea tai apua siihen, että hänen oikeutensa säilyy. Minä kyllä ajattelen niin, että on oikein puhua siitä, että lapsella on oikeus vanhempiin, ja sitä oikeutta ei mitenkään testaa se, elävätkö lapset onnellisesti vai onnettomasti. Tämä on semmoinen kysymys, mikä pitää ratkaista tässä yhteydessä. Ystävät hyvät, minä en tunne yhtään moraaliteoriaa, jossa opetettaisiin niin, että heikoimman yli voi kävellä, ja lapsi on tässä se heikoin osapuoli. Lapsen oikeuden yli kävellään, jos lähtökohtaisesti luodaan tilanne, jossa lapsella ei ole isää. Tätä ei millään tavalla poista se, että yritetään ikään kuin verukkeilla tehdä monimutkaisia kysymyksenasetteluita siitä, millaisissa elämäntilanteissa ihmiset elävät. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Astrid Thors /r:

Värderade talman! De senaste talarna liksom många tidigare här i kväll har påstått att det här är en debatt där det är fråga om kristliga värderingar mot liberala värderingar. Det är inte sant.

Som tur har vi svart på vitt att också de kyrkliga uppfattningarna varierar. Kyrkostyrelsens nuvarande uppfattning, kyrkostyrelsens tidigare uppfattning och kyrkans människorättsdelegation, alla inom vår samma evangelisk-lutherska kyrka, de anser olika. Och om man bara som exempel tar kyrkostyrelsens nuvarande uppfattning att rätt till fertilitetsbehandling skall begränsas så att det bara är parets egna celler, sperma eller ägg, som kan användas, är det alltså lyckligtvis inte det enda ställningstagandet.

Och om, konstaterar kyrkans människorättsdelegation, om kyrkostyrelsens nuvarande förslag skulle gå igenom skulle det betyda att 10—15 procent av barnen skulle bli ofödda. Lyckligtvis säger samma delegation att vi inte skall stänga ögonen för verkligheten, att oberoende av lagstiftningen föder kvinnor barn. Det att ensamma kvinnor eller kvinnopar inte skulle kunna få behandling, skulle tvärtom kunna innebära att män mot sin vilja blir far, medan regeringens förslag skulle innebära att donatorn är medveten om vad donationen betyder och gör sitt val.

Hyvät ystävät! Onneksi kirkossa on erilaisia käsityksiä, Kirkkohallituksen nykyinen käsitys, johon tässä on viitattu, Kirkkohallituksen edelliset käsitykset ja myöskin kirkon ihmisoikeusneuvottelukunnan näkemys, joista muun muassa neuvottelukunta toteaa, että jos lakivaliokunnan enemmistön kanta menee lävitse, tämä voi johtaa siihen, että mies tahtomattaan tulee isäksi, kun taas hallituksen esitys merkitsee sitä, että luovuttaja tietää, mitä luovuttaminen merkitsee. Myöskin sama neuvottelukunta toteaa, että Kirkkohallituksen virallinen kanta merkitsisi, että 10—15 prosenttia pareista jäisi ilman hoitoa tai että 10—15 prosenttia lapsista jäisi syntymättä.

Kun me viittaamme hyvin paljon tässä keskustelussa nyt näihin kirkollisiin arvoihin tai kirkon käsitykseen, niin en voi olla epäilemättä, että uskontoa nyt väärinkäytetään politiikassa.

De religiösa uppfattningarna är inte enhälliga och vi skall därför inte heller tvinga våra egna uppfattningar på andra. Det börjar gränsa till religiös fundamentalism.

Näen, että halumme saattaa meidän tietty uskonnollinen käsityksemme yhteiskunnan normiksi on hyvin lähellä uskonnollista fundamentalismia.

Edellisessä keskustelussa keskustelimme paljon myöskin siitä, syntyykö lapsia isättöminä vai ei. Minusta tämä puhe niin sanotun lakivaliokunnan enemmistön taholta on erittäin väärä, kuten me totesimme tässä nopeassa mielipiteiden vaihdossa. Hallituksen esitys takaa kaikille lapsille tiedon viimeistään silloin, kun he saavuttavat täysi-ikäisyyden, heidän biologisesta alkuperästään, mutta niin kuin olemme todenneet, lakivaliokunnan enemmistön esitys voi johtaa siihen, että lapset, jotka ovat syntyneet miehen ja naisen parisuhteen ulkopuolella, eivät välttämättä saa tietää alkuperäänsä, eli heistä tulisi biologisesti isättömiä.

Det är alltså helt klart och jag vill understryka att regeringen bättre än lagutskottet garanterar en fader till alla barn, också de som är födda genom konstgjord befruktning.

Vidare har det påståtts att lagutskottets förslag skulle följa en nordisk linje. Också den här uppfattningen är felaktig. Våra grannländer ger möjlighet, de nordiska grannländerna och Estland, att ge vård åt ensamma kvinnor och kvinnopar och det sker också i stora delar av den anglosaxiska världen som har lagstiftningsmässigt ganska lika lösningar som vi i många frågor.

Det finns ett behov ändå, det har väckts här i diskussionen, att återkomma till lagstiftningen även om regeringens förslag skulle gå igenom, bland annat genom att granska frågan om surrogatmödrar med bättre tid, såsom till exempel ledamot Asko-Seljavaara nämnde.

Jag tillhör också dem som, när vi ser på andra länders situation, undrar om vi kränker människors självbestämmande när vi säger att könsceller inte får användas efter donators död. Eftersom det kan finnas situationer där till exempel ett par som undergår fertilitetsbehandling på grund av sjukdom som drabbar den ena parten inte kan lyckas medan båda är vid liv. Det här är till exempel en situation som vi kan behöva återkomma till.

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Toivon, että hallituksen esitys, joka takaa kaikille isän ja joka voi merkitä, että syntyy vielä enemmän toivottuja lapsia tässä maassa, menisi lävitse äänestyksissä huomenna.

Jouni Backman /sd:

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan arvoista ei päätetä lailla, mutta lait kuvastavat yhteiskunnan arvopohjaa. Minun arvoissani Suomi on oikeusvaltio. Siksi tarvitsemme lainsäädännön koskien hedelmöityshoitoja. Minun arvoissani Suomi on sivistysvaltio. Se tarkoittaa myös suvaitsevaisuutta. Minun arvoissani Suomi on ihmisoikeuksien maa, ihmisoikeuksien niin syntyneille kuin syntymättömille lapsille. Minun arvoissani Suomi on tasa-arvon maa. Se tarkoittaa kansalaisten tasavertaista kohtelemista. Kaikkeen tähän perustuen, arvoisa puhemies, haluan kannattaa hyvin vahvasti ed. Karvosen täällä esittämää pohjaesitystä, että vastalauseen mukainen ja hallituksen alkuperäisen esityksen mukainen pykälämuotoilu muodostaisi täällä käsittelyn pohjan.

Kun täällä on vaadittu arvokeskustelua ja kyseenalaistettu mielestäni joidenkin edustajien arvopohja, niin haluan tässä todistaa, että itse koen olevani kristitty, olen evankelisluterilaisen kirkon jäsen, mutta tunnen vieraaksi sellaisen kirkon, joka ei hyväksy ihmisten tasavertaisuutta. Jos näin on, koen sellaisen kirkon vieraaksi.

Kun täällä on pyritty väittämään, että tällä lailla ohjattaisiin ihmisten käyttäytymistä ja arvoja jotenkin väärään suuntaan, asia on pikemminkin päinvastoin. Tällä lailla ei ohjata ihmisiä käyttäytymään siten, että heidän pitäisi kanssaihmistensä suvaitsemattomuuden takia mennä ulkomaille hakemaan lapsettomuuteen apua tilanteessa, jossa he haluavat, nimenomaan haluavat, lapsen.

Kun poliitikkona mietin Suomen tulevaisuutta, niin meidän suuri ongelmamme ei ole se, että meille syntyy liikaa lapsia, pikemminkin päinvastoin. Sen takia jokaisen tähän maahan syntyvän lapsen pitäisi olla meille päättäjille hyvä, iloinen asia.

Tämä ei myöskään mielestäni anna millään tavalla olemassa olevaan lainsäädäntöön perustuen väärää, uudenlaista viestiä perhearvoista. Olemme täällä jo aiemmin hyväksyneet sen, että meillä voi olla erilaisia perheitä ja voi olla myös erilaisia parisuhteita. Tähän lainsäädäntöön perustuen mielestäni johdonmukaisesti kansanedustajien pitäisi säätää myös tässä laissa samanlainen tasavertaisuus riippumatta perhesuhteista.

Se asia, joka itseäni häiritsee kaikkein eniten ja suoraan sanoen masentaa, on se, kun meillä syntyy lapsia hyvin erilaisiin tilanteisiin, että täältä lähtisi viesti kansalaisille, että juuri niissä tilanteissa, joissa lapsi on kaikkein halutuin, kaikkein halutuin, joissa lapsi saa rakastavan, hellän sylin, johon hän syntyy, ja useimmiten tässäkin tapauksessa kahden naisen osalta kaksi syliä, sellaisissa tilanteissa jotenkin pitäisi estää tuon lapsen syntyminen. Uskallan sanoa, että monissa muissa tapauksissa olisi enemmänkin perusteluja sille, että pitäisi rajoittaa lapsen syntymisen oikeutta, mutta kun siihenkään ei mennä perustellusti, niin en ymmärrä, miksi juuri tässä tapauksessa pitäisi tällainen kielto tehdä.

On ehkä huono vertaus, mutta kun on väitetty, että tällä ohjataan ihmisten käyttäytymistä, ja lainsäädännön ei pitäisi antaa väärää toimintamallia, niin ei kai kukaan teistä ole sitä mieltä, että kun esimerkiksi yksinhuoltajille annetaan muita perheitä suuremmat tuet, lainsäätäjä sillä tavalla pyrkisi viestittämään, että jotenkin avioerot tai yksinhuoltajuus olisi se normimalli, mitä eduskunta haluaa ihmisille tarjota? Ei tietenkään.

Tällä lailla ei ohjata kansalaisten käyttäytymistä, mutta jos tätä ei hyväksytä vastalauseen mukaisessa muodossa, se tulee ohjaamaan kansalaisten käyttäytymistä mielestäni hyvin, hyvin väärällä tavalla.

Timo Soini /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Olen iloinen siitä, että täällä kävi yksi suuren puolueen johtava poliitikko puhumassa, vaikka puheen sisällöstä olen eri mieltä. Moraalista ohjausta tai mielipiteiden esittämistä tai muita pitää tehdä edestäpäin täältä, niin kuin ed. Backman teki. Minua kyllä kiinnostaisi, mitä mieltä vanhojen puolueiden puheenjohtajat ovat tästä asiasta, jos tämä on yhteiskunnallinen kysymys. Jos tämä on moraalinen kysymys, niin sittenhän se on jokaisen edustajan oma asia. Sitä vaan ihmettelen, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ja puoluehallitus paimensi tässä asiassa jäseniään, jos tämä on kerran omantunnon kysymys.

Mutta, arvoisa rouva puhemies, hedelmöityshoitolaki on kiireellinen ja tarpeellinen. Tarvitaan pelisäännöt ja tarvitaan oikeusturvaa. Lakivaliokunnan jäsenenä olin mukana enemmistön kannassa, joka on nyt sitten tämä mietintö. Tämä mietintö oli minulle henkilökohtaisesti äärimmäinen kompromissi. Mietin monta viikkoa, voinko olla siinä mukana. Mutta lopulta sitten päädyin siihen, että kun täydellistä et saa, niin ota toiseksi paras, eli otat sitten lakivaliokunnan enemmistön kannan, ja sillä kannalla tässä nyt sitten ollaan.

Aika harvoin puhun täällä uskonnollisesta vakaumuksesta, mutta nyt haluan senkin tässä sanoa, koska se on kannaltani ratkaiseva. Oma arvomaailmani lähtee katolisesta kristinopista. Tämä arvomaailma maailmassa on miljardilla ihmisellä. Täällä olen aina poliittisesti vähemmistössä, mutta olen ison valtakirkon jäsen, joka on maailmanlaajuinen. Tämä kirkon kanta vaikuttaa ajatteluuni kaikissa moraalisissa kysymyksissä, oli minun sitten helppoa hyväksyä se tai ei. Aina ei ole suinkaan helppoa, vaatimukset ovat kovat, mutta rusinoita pullista ei noukita. Se on kirkon oppi, ja se kirkon jäsenelle kelpaa. Tästä on kysymys kohdallani tässä asiassa.

Katson, että ihmiselämä on pyhä, ja sen vuoksi ymmärrän, että lapsen oikeus syntyä on luovuttamaton. Jos naisen oikeus omaan ruumiiseensa ja lapsen oikeus syntyä ovat vastakkain, valitsen heikomman, lapsen oikeuden. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, etten henkilökohtaisesti voi hyväksyä esimerkiksi aborttia. Sillä ei ole mitään väliä, viekö tai tuoko kanta ääniä, vakaumus maksaa sen mitä se maksaa. Tämä asia on saman asian johdannainen, kysymys on siitä: heikomman etu, aikuisten oikeus lapseen vai lapsen oikeus isään. Ja valinta on yksiselitteinen, heikomman kanta, jos nämä ovat ristiriidassa, ja nämä nyt näyttävät olevan ristiriidassa.

Arvoisa puhemies! Hyvin mielelläni joskus kuulisin näistä, jotka sanovat, että lapsen pitää olla toivottu tai ei-toivottu. Ei ei-toivottuja lapsia ole olemassakaan. Ei kukaan ihminen ole ei-toivottu, mutta ei-toivottuna meillä tapetaan 10 000 lasta äidin kohtuun joka vuosi. Paljon vaarallisempaa on siellä kuin moottoritiellä, laivassa tai missä tahansa muualla. Siitä ei koskaan punavihreä feminismi puhu sanaakaan, ensimmäisestä ihmisoikeudesta, oikeudesta elämään.

Tällä radalla ollaan, ja sille ei nyt sitten vaan mitään voi. Toivon, ettei kukaan loukkaannu näistä mielipiteistäni. En minä halua ketään loukata enkä ketään halveksia. Haluan, että on rakastettuja ihmisiä. Osa syntyy ei-toivottuna, vielä useampi kuolee ei-toivottuna. Siitä tässä on kysymys.

Tulen äänestämään ed. Päivi Räsäsen esitysten puolesta sitten, kun se aika on, muuten lakivaliokunnan enemmistön kannan mukaisesti.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Olemme säätämässä lakia, jolla puututaan ihmisyyden peruskysymyksiin. Tavoitteena on varmistaa eettisesti, oikeudellisesti ja lääketieteellisesti hyväksyttävät puitteet hedelmöityshoitotoiminnalle.

Suomessa asiaa on valmisteltu jo yli 20 vuotta. Hedelmöityshoitoja on nykyisessä säätelemättömässä tilassa myös jo annettu 20 vuoden ajan avo- ja aviopareille, itsellisille naisille ja naispareille. Eettiset näkökulmat puhuttavat, kun on kysymys siitä, kenellä on oikeus avusteisesti aloittaa elämä. Keskustelu on vellonut puolesta ja vastaan. Perustuslain henki tasa-arvosta on valitettavan usein kaukana tässä keskustelussa.

Todellisuus kuitenkin on, että erilaisissa perhemuodoissa elää hedelmöityshoidoilla syntyneitä lapsia jo tällä hetkellä. Tasa-arvonäkökulmasta tarkasteltuna pitäisi kaikilla olla oikeus hoitoihin seksuaalisesta suuntautumisesta tai siviilisäädystä riippumatta. Tärkeintähän sääntelyssä pitäisi olla syntyvän lapsen edun, tarpeiden ja oikeuksien turvaaminen. Kysyä voikin, minkälaisen signaalin kieltävä, valiokunnan mietinnön mukainen kieltävä lainsäädäntö antaisi näille lapsille ja heidän perheilleen. Minun mielestäni sekä nykyisten että tulevien lasten etu on se, että kaikilla perheillä on lain suoja.

Perhe on elämän perusyksikkö kaikessa moninaisuudessaan. Heteroparien avioerot ovat tavallisia, ja yksinhuoltajia on paljon. Niin sanottu ydinperhe ei ole koskaan historiankaan valossa ollut lapsen ainoa kasvuympäristö. Lapsen rakastamisessa, vastuunkannossa ja huolenpidossa ratkaisevaa ei ole vanhempien määrä tai sukupuoli. Lapsen turvallisen kasvun kannalta tärkeintä on perhesuhteen vakaus ja hyväksytyksi tuleminen. Hedelmöityshoitojen avulla muihin kuin niin sanottuihin ydinperheisiin, valiokunnan mietinnössäkin kuvattuihin perheisiin, syntyy vuosittain reilut kymmenkunta lasta. Naapurimaissamme hedelmöityshoitoja koskeva erillislainsäädäntö on jo tehty sallivana.

Onko parempi, että hedelmöityshoitoa annetaan valvotusti ja tarkoin ehdoin kotimaassa vai että naiset matkustavat rajan yli muihin maihin, esimerkiksi Viroon, saamaan hoitoja? Näin voidaan hyvin kysyä. Eduskunnan on nyt päätettävä, yritetäänkö aikaa ikään kuin kääntää taaksepäin ja yksisilmäisesti tuomita nyky-yhteiskunnassa jo vallitseva perheiden monimuotoisuus. Eikö lainsäädännön tulisi seurata yhteiskunnan vallitsevaa tilannetta eikä päinvastoin?

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan jäsenenä olen hallituksen esityksen kannalla vastalauseen perusteluiden mukaisesti.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Olin jo viime kaudella tätä kyseistä lakiesitystä käsittelemässä lakivaliokunnassa, ja silloin se sen surkuhupaisan näytelmän jälkeen vedettiin täältä salista pois hallituksen toimesta.

Nyt lakivaliokunnassa hyvin asiallisen keskustelun ja käydyn kuulemisen jälkeen enemmistön päätöksenä on se, mistä tässä on tänään jo moneen kertaan puhuttu. Se täytyy sanoa, että lakivaliokunnassa ei tällä asialla riemuittu eikä käytetty mitään puheenvuoroja, jotka olisivat ylittäneet hyvän maun. Minun mielestäni se oli erittäin asiallinen ja hyvä keskustelu, ja siellä oli hyvät argumentit meillä esillä. Siellä ei käytetty myöskään samanlaisia äänenväristyksiä. Täällä tänään on kuultu jos jonkinlaisia tunteellisia purkauksia, jotka ovat vähän minun mielestäni niin kuin toisesta maailmasta: ei ole pureuduttu itse asiaan eikä ole puhuttu ihan asiasta niillä oikeilla sanoilla, mistä tässä pitäisi puhua.

Kyse on siitä, että kukaan ei ole lakivaliokunnan jäsenistä, ei meistä enemmistön jäsenistä ainakaan, tuominnut nykyisiä vallitsevia oloja. Kyse ei ole siitä, minkälaisia perheitä tässä maassa on, eikä siitä, että joku lapsi olisi tässä maassa ei-toivottu, ei missään tapauksessa. Minä en ole semmoista sanaa kuullut kenenkään suusta enkä usko kuulevanikaan. Ei ole kyse suinkaan siitä.

Mutta me tukeuduimme päätöksenteossa muun muassa sellaisiin ihmisiin, jotka minun mielestäni ainakin jotain ymmärtävät lapsen kasvatuksesta ja siitä, minkälaisia ongelmia näissä perheissä Suomessa on. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja lastenpsykiatrian erikoislääkäri Tuula Tamminen on tässä erityisesti mainittu, joista tänäänkin on jo puhuttu, joittenka kanta oli aivan selvä. Lisäksi olen tässä ottanut kyllä isän aseman ja sen ongelmallisuuden, mikä tulee siinä tapauksessa, että näitä luovutetaan yksinäisille naisille ja naispareille. Kyse on siitä, että tällöin hyvin nuorena jo lapsi huomaa sen, että hänellä ei ole oikeasti isää, ja hän alkaa sitä kysellä. Luovuttajat, jotka ovat luovuttaneet useimmiten nuorena henkilönä — nämä luovuttajat ovat siinä parikymppisiä, vähän päälle olevia, opiskelijoita — eivät varmasti ole siinä luovutushetkellä miettineet ihan tasan tarkkaan, mitä voi seurata 18 vuoden päästä, jos maksimissaan viisi lasta tulee oven taakse koputtamaan ja sanomaan, että "heippa, sä oot mun isä". Se voi olla aika monessa perheessä aika traaginen kokemus; jos siinä sattuu olemaan puoliso ja yhteisiä lapsia paikalla, niin minä luulen, että se ei ole kovin mieltä ylentävä kokemus.

Tässä tilanteessa, kun luovutetaan vain avio- ja avopareille, niin avioliitossa oleva mies automaattisesti tulee isäksi ja avoparin mieskin paperin kautta suostuu isäksi, ja sitten se on tämän pariskunnan omassa vapaassa harkinnassa, haluavatko he kertoa sitten 18 vuoden iässä, kuka on todellinen isä, jos tämmöistä epäilystä syntyy. Minusta se on hyvin kestävällä pohjalla. Ja kuka tässä salissa uskaltaa muuten taata, ettei laki 20 vuoden päästä ole esimerkiksi perimisasioissa toisenlainen? Maailma voi muuttua totaalisesti. Se voi muuttua totaalisesti. Minä en ainakaan menisi lupaamaan niin.

Sitten minä olen aina lähtenyt myöskin siitä, että lapsella on aina suurempi oikeus isään ja äitiin kuin yksinäisellä naisella tai naisparilla siihen lapseen — lähtökohtaisesti näin. Kuten Timo Soini loistavasti kertoi, hän on heikomman puolella, ja niin minäkin tässä. Itsellä on kolme lasta, joitten kasvattamiseen en ole kovasti kerinnyt osallistua. Täytyy sanoa, että luvattoman huonosti, kun on joutunut olemaan töissä. Mutta nyt kun on seurannut tyttären poikaa, kuinka hän kaipaa isäänsä yhtä lailla kuin äitiään, he ovat yhtä tärkeitä kumpikin, niin voin sanoa kyllä ihan vilpittömästi, että kyllä molempia vanhempia tarvitaan, ja minä väitän, ed. Harkimo, että kaksi vanhempaa kasvattaa huomattavasti paremmin, ja vallankin, kun he ovat eri sukupuolta. Kasvattaa varmasti. Opit ja näkemykset ovat ihan toisenlaisia. (Ed. Backman: Näkisi vaan!) — No, kyllä meillä on huonompiakin perheitä, me tiedämme sen, mutta se ei tällä parane. Se ei tällä asialla parane. Lähtökohtaisesti pitää olla niin, että yhteiskunta tukee normaalia elämäntapaa ja sitä, että lapsella on oikeus isään ja äitiin.

Väitän, että jos hallituksen esitys voittaisi, niin ei mene pitkää aikaa, kun tullaan pyytämään, että kaikki pitää saada terveydenhuollon piikkiin ja kaikki pitää laittaa yhteiskunnan maksettavaksi, kuten myöskin tämä homojen oikeus, joka varmasti tulee esiin välittömästi, adoptointiin ynnä muuhun.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Det förefaller som om alla skulle tycka att en lag om fertilitetsvård behövs. Samtidigt tror jag att ingen i den här salen personligen har behövt lida av den praxis man hittills har haft gällande rätten till fertilitetsvård.

Varför behövs då lagen? Regeringens svar kunde vara att lagen behövs för att ge barnet som föds genom fertilitetsvården ett större rättsskydd och en rätt att få känna till sitt eget ursprung. Det är också bra att i lag slå fast principerna om ersättningar för fertilitetsvården, donatorernas rätigheter och andra aspekter som klarlägger processen.

On vaikea ymmärtää, miksi lakivaliokunnan enemmistön mielestä hallituksen harkittua ja tasapainoista lakiesitystä ei voida hyväksyä. Yhtäkkiä toimivaa käytäntöä pidetään suurena eettisenä ongelmana. Mielestäni suuri eettinen kysymys on, sallitaanko hedelmöityshoitoa ratkaisuna lapsettomuuteen, ja vastaus on "kyllä". Silloin naisia pitäisi kohdella samalla tavalla sukupuolisesta suuntautumisesta ja sosiaalisesta statuksesta riippumatta. Lakivaliokunnan vastalauseessa todetaankin, että hallituksen lakiesitys vastaa paremmin perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten tavoitteita kuin lakivaliokunnan mietintö.

Osa kansanedustajista haluaa jakaa naiset kahteen ryhmään: niihin, joilla on oikeus hoitoon, ja niihin, joille hedelmöityshoitoa ei tulisi antaa. Nämä henkilöt antavat ikään kuin ymmärtää, että he tietävät, mikä on parasta syntyvälle lapselle, mikä parhaiten takaa lapselle onnellisen elämän. Toivomme kaikki, että jokainen lapsi saisi kasvaa harmonisessa, rakastavaisessa kodissa, mutta ennustaminen on vaikeata, ja lakiteitse emme pysty onnellista elämää takaamaan yhdellekään lapselle riippumatta siitä, minkälaiseen perheeseen lapsi syntyy. Mutta meillä on valta säätää laki, joka antaa mahdollisimman monelle perheelle hyvät edellytykset onnelliseen elämään ja jokaiselle lapselle oikeuden saada tieto alkuperästään.

Varje år tvångsomhändertas tusentals barn för att föräldrarna allvarligt har försummat dem. Orsaken är ofta psykiska problem eller alkoholmissbruk. Det kan drabba gifta par och sambor lika väl som någon annan. Det är hög tid för oss här i riksdagen att se oss omkring i samhället och acceptera att vuxna människor måste få välja själva hur deras familj ser ut. Mamma-pappa-barn-familjen är en familjemodell, men vi måste acceptera också andra familjemodeller. Det är inte rätt att utesluta en del kvinnors rätt till fertilitetsvård på grund av kvinnans sexualitet eller civilstånd.

Den stora etiska frågan vi skall ställa oss är om vi överhuvudtaget skall godkänna fertilitetsvård som ett sätt att få barn. Och svaret till det är ja. Praxis i dag är att varje fertilitetsbehandlingsfall är ett fall för sig som föregås av läkarkonsultering och en bedömning där också psykologer är inblandade. I regeringens lagförslag stipuleras om processen och som en del av den undersöks också den eventuella moderns motiv. Om läkaren inte förordar behandlingen så kan den inte göras, och det skulle gälla alla kvinnor som uppsökt läkare för fertilitetsbehandling.

Lagutskottets betänkande utesluter kategoriskt ensamstående kvinnors och lesbiska pars rätt till fertilitetsvård. Vad kommer det här att leda till? En del av kvinnorna kommer troligen att i stället söka hjälp utomlands där verksamheten är laglig. Andra kanske löser sin barnlöshet på ett naturligt, men betydligt mera riskfyllt sätt. Men varför skulle vi ge en signal åt en kvinna som vill få barn men inte har hittat den rätta mannen att ta en risk genom tillfälliga förhållanden då hon teoretiskt med dagens medicin och teknik kunde välja ett tryggare sätt förutsatt att lagen tillåter det. Och varför skulle vi medvetet låta bli att förbättra rättsskyddet för dessa barn som ändå kommer att komma till.

Det är inte heller helt oväsentligt vilken signal vi ger till alla de familjer med en mamma eller två mammor, där barn kommit till genom fertilitetsbehanding. De finns bland oss redan nu och deras barn är lika önskade, älskade och värdefulla som alla andra barn. Om lagutskottets betänkande godkänns så säger riksdagen att de här familjerna har gjort fel. Varför skulle vi vilja skada och döma andra på det sättet? Jag vill det inte.

Värderade talman! Det är viktigt att regeringens lagförslag som nu ingår i reservationen godkänns, och jag stöder därför ledamot Tatja Karvonens förslag, vilket innebär att regeringens proposition godkänns.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lainsäädäntö, hedelmöityshoitojen lainsäädäntö, on todella hyvin tunneherkkä kysymys, ja liikutaan hyvin sensitiivisellä alueella. Sen on tämä keskustelu täällä osoittanut, ja meidän itse kunkin perustelut eivät liity pelkästään meidän kokemuksiimme, vaan haluan uskoa sen, että itse kunkin perustelut ovat meidän sisäistettyjä omia arvoperusteita. Tältä pohjalta ainakin itse haluan tätä lainsäädäntöä arvioida ja tehdä omat päätökseni, ja omat päätökseni pohjautuvat kristilliseen arvoperustaan, jossa ihmiskuva sisältää sen, että Jumala on luonut ihmisen, niin miehen kuin naisenkin.

Varmasti meillä on yksittäiset omat arvoperustat, joista toivoisin, että ne olisivat hyvin vahvoja, ja silloin, vaikka erilaisia perusteita kuulemme, niin toisen arvoperustan kuuleminen ei meitä voi loukata. Ainoastaan jos tietoisesti halutaan selkeästi sanoa, että toisen arvoperusta on huonompi, niin näen, että silloin ollaan tekemässä vääriä johtopäätöksiä. Kaikki perusteet ovat itse kullekin meille oikeutettuja, ja sillä tavalla niille tulee antaa tilaa, niin myös tälle, jossa me näemme, että kristillisestä arvoperustasta käsin ihmisyyteen liittyy, että Jumala on luonut miehen ja naisen ja Jumalan ihmiskuvan mukaan myös miehelle ja naiselle ihmisyyteen liittyvät tehtävät.

Tietenkin lainsäätäjän valintoihin varmasti vaikuttavat hyvinkin suuressa määrin kaikki erilaiset yhteiskunnassa vallitsevat eettiset näkemykset ja kaikki se suhtautuminen ja ne mielipiteet, mitä yhteiskunnassamme on. Tänä päivänä, niin kuin tämä keskustelukin on osoittanut, yhteiskunnassamme on arvojen moninaisuus ja arvoihin suhtautumisen erilaisuus, ja niinpä perhekäsityskin meillä on hyvin erilainen ja esiintyy erilaisia perhemalleja, ja voidaan sanoa, että se perinteinen, miehen ja naisen avioliittoon perustuva perhemalli on romuttumassa tässä yhteiskunnassa, ja siitä olen erittäin surullinen. Näen, että ne perinteet, jotka Suomessakin kristilliseen perinteeseen sisältyvät, ovat perustuneet siihen, että perhe, miehen ja naisen avioliitto, on hyvä perusta. Me ihmiset tietysti rikomme avioliittoa, emme rakasta jne., ja siitä on seurauksena välinpitämättömyyttä ja huonovointisuutta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se perustaltansa olisi tarkoitettu hyväksi, miehen ja naisen välinen suhde.

Arvoisa puhemies! Näen, että mietinnössä lakivaliokunta on mielestäni hyvin nostanut sen esille, että ihmiselämän alkua sääntelevän, hedelmöityshoitoa koskevan lain kaltaisen säädöksen tulee voimakkaasti nojautua yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevina pidettäviin arvoihin. Näen tässä sen arvion, että kuitenkin vielä nähdään, että ehkä se vallitsevin arvo olisi tämä kristilliseen perinteeseen liittyvä. Samoin näen hyvänä, että perustuslakivaliokunnan mielestä avioliittolainsäädäntöä ja sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminen erityisasemaan naisten ja miesten parisuhteessa on lainsäädännössä perusteltua.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että saadaan aikaan hedelmöityshoitolainsäädäntö, joka tukee lapsettomuudesta kärsiviä perheitä ja turvaa hedelmöityshoitojen avulla syntyneiden lasten oikeuksia. Näen, että hallituksen esitys ei täytä tällaisia kaikkia edellytyksiä eikä myöskään lakivaliokunnan mietinnössä oleva vastalause, ja niinpä kannatan tätä lakivaliokunnan mietintöä.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän lain ensisijainen tehtävähän on hedelmöityshoitojen avulla syntyvän lapsen oikeuksien ja juridisen aseman turvaaminen. Keskustelussa monessa puheenvuorossa on taas viljelty sanoja "hartaasti toivottu" ja "rakastettu". On selvää, että lapsen kasvun kannalta nämä ovat hyvin tärkeitä lähtökohtia, mutta lainsäädännöllä ei voi taata minkään perhemuodon onnea ja rakkautta. Lailla säädellään oikeudet ja juridinen asema. Kauniilla sanoilla vastalauseen kannattajat peittävät lapsen perustavaa laatua olevan perusoikeuden polkemisen, kun heidän mielestään osa lapsista voidaan jättää lähtökohtaisesti juridisesti isättömiksi ja estää heitä myöhemminkin ajamasta isyyskannetta.

Lainsäädännössämme on tähän saakka pyritty vahvistamaan yksinäisen äidin lapsen juridista ja perintökaareen liittyvää oikeutta, aina, voi sanoa, Miina Sillanpään ajoista saakka. Esimerkiksi lasten huolto- ja tapaamisoikeudesta annettu laki sekä isyyden selvittämistä koskeva laki ovat olleet merkittäviä linjauksia, jotka ovat lähteneet nimenomaan syntyneen lapsen tarpeista. Tsunamin jälkeenhän tässä samaisessa salissa säädettiin isyyslain muutoksesta, jolla isyyden toteamiseksi voidaan ottaa dna-näyte jopa lapsen isäksi epäillyn miehen sukulaisilta, jos isä on kadonnut tahikka kuollut. Valiokunnan mietintö jatkaa tällä hyvällä linjalla eli asettaa lapsen edun aikuisen halujen edelle.

Mikäli yksinäiselle naiselle tai lesboparille vahvistettaisiin hedelmöityshoidot tässä lainsäädännössä, niin silloin tosiasiassa hedelmöitystapa ratkaisisi lapsen oikeudet ja juridisen aseman. Hedelmöityshoidolla aikaansaatu yksinäisen naisen tai lesboäidin lapsi ei voi periä isäänsä, vaikka saisi tietää isän henkilöllisyyden eikä hänellä ole oikeutta edes nostaa isyyskannetta, kun taas samanlaisessa elämäntilanteessa olevalle avioliiton ulkopuoliselle lapselle meidän lainsäädännössämme pyritään tekemään kaikki mahdollinen, jotta hänellä olisi mahdollisuus niin isyyskanteeseen kuin myös sitten lakiosaan. Miten lapselle voi selittää ihmisten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun hänen äitinsä valinta, joka voi pohjautua esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen, ratkaisee lapsen oikeuden isään ja perintökaareen liittyvät oikeudet?

Tuntuu käsittämättömältä, että lakivaliokunnan puheenjohtaja, ed. Brax, täällä debatissa te väititte, että vastalauseen mukaan ainut asia, mikä muuttuisi nykytilaan nähden, on lapsen oikeus tietää alkuperänsä. Nykytilassa jokainen lapsi voi ajaa isyyskannetta, mutta vastalauseen mukaan ei, ei, vaikka saisi tietää isän henkilöllisyyden lakiosista puhumattakaan.

Arvoisa puhemies! Jos yhteiskunta ei pidä kiinni niin keskeisestä arvosta kuin lapsen etu, on hyvin vaikea perustella enää muitakaan perusarvoja yhteiskunnassa. Kaipaus lapsen saamiseen on luonnollinen ja elämän jatkumisen kannalta tärkeä asia, eikä ole syytä epäillä sitä, etteivätkö itselliset naiset tahi lesboparit kykene rakastamaan lastaan. Kyse ei ole myöskään siitä, että heteroperheet aina toimisivat odotetulla ja toivotulla tavalla. On varmasti lukuisia perheitä, joissa isä ei syystä tahi toisesta ole läsnä eikä yhteyttä isään ole. Monet äidit ovat joutuneet kantamaan kokonaan tai lähes yksin vastuun lasten kasvatuksesta. Meidän on hyvin vaikea vertailla erilaisia perheitä ja niiden vaikutuksia lapsen kehitykseen. Voisi ehkä yleislinjauksena todeta, että tutkimustulokseksi saadaan yleensä sitä, mitä tilataan. Ed. Tynkkynenhän näitä tutkimuksia täällä silloin peräänkuulutti.

Tähän keskusteluun haluaisin kuitenkin tuoda erään näkökulman erilaisten parisuhteiden kestävyydestä. Uskon, että täällä olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että on tärkeää, että lapsen ihmissuhteet saisivat olla mahdollisimman kestäviä. Sen tähden siteeraankin tutkimusta, jossa lesboaktivisti Rochelle Klinger on arvioinut erilaisten parisuhteiden kestävyyttä teoksessa "Textbook of homosexuality and mental health". Hänen mukaansa 11 perusteellisinta lesbotutkimusta osoittaa, että 60—80 prosenttia lesboista elää parisuhteissa, joiden keskimääräinen kesto ei kuitenkaan ole kuin 2,5 vuotta, vaikka tutkimuksessa oli mukana yksittäisiä pareja, joilla yhteiselämää oli kestänyt yli 30 vuotta. Yllättävintä tässä tutkimuksessa oli se, että lesboparit pysyvät yleensä harvemmin yhdessä kuin homo- tai heteroseksuaaliset parit, eli tutkimustulos ei tue sitä stereotypiaa, jonka mukaan esimerkiksi lesbot muodostaisivat kiinteämpiä suhteita kuin esimerkiksi homot. Samoin ruotsalaisen Gunnar Anderssonin tutkimus samaa sukupuolta olevien parisuhteiden eroriskeistä Ruotsissa ja Norjassa toteaa, että homoparien eroriski kahdeksan ensimmäisen vuoden periodilla on 50 prosenttia suurempi kuin heteroperheillä ja lesboparien kohdalla 167 prosenttia suurempi.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunta on kehittynyt siihen suuntaan, että isättömiä lapsia on aikaisempaa enemmän, mutta tätä kehityssuuntaa ei voida pitää mitenkään myönteisenä eikä sitä ainakaan tule lainsäädännöllä edistää. On kokonaan toinen asia edesauttaa lisää isättömiä lapsia maailmaan ja hyväksyä yhteiskunnassa lähtökohtaisesti se, ettei isä ole lapsen elämässä välttämätön. Ainakin sen jälkeen on täysin epäloogista vaatia, että miehen malli olisi tarpeen kouluissa ja päiväkodeissa, jos nyt ollaan valmiit hyväksymään se, ettei miestä tarvita lähtökohtaiseksi malliksi ja kasvattajaksi siellä lapsen tärkeimmässä kasvuympäristössä elikkä kotona.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Olen tarkastellut ja tulen tässä puheenvuorossani tarkastelemaan tätä kysymystä kahdesta näkökulmasta, jotka ovat vaikuttaneet omaan arviooni: ensinnäkin yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta ja toisaalta lapsen oikeuksien näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Toukokuun alussa tänä vuonna kirjoitin Uutispäivä Demarissa seuraavanlaisen vastineen:

"SDP:n tuettava lapsen oikeuksia hedelmöityslaissa. Merkittävä joukko vaikutusvaltaisia demareita Hilkka Ahteen johdolla vaati SDP:tä seisomaan tasa-arvoisen hedelmöityslain takana. (Demari 27.4.) Heidän mukaansa perhemuotojen tasa-arvon nimissä hedelmöityshoito on sallittava myös naispareille. - - Olen eri mieltä heidän kanssaan. Jos vedotaan perhemuotojen tasa-arvoon, niin maailmalla kohtaamme hyvin erilaisia ydinperheitä. On yksinhuoltajuutta, on kolmenlaista parisuhdetta ja moniavioisuutta, myös matriarkaalista moniavioisuutta. Olen suvaitsevainen. Jos aikuiset ihmiset rakastavat toista tai jopa toisia, niin mikä minä olen sanomaan, kuinka lämmön ja rakkauden ilmaista. Mutta hedelmöityslaissa on kyse lapsesta. Siksi keskeisintä ei ole aikuisten oikeus saada lapsi vaan lapsen oikeus vanhemmuuteen. Luomakunta on niin rakennettu, että biologisesti lapsi syntyy naisen ja miehen kohtaamisesta. Nainen ja mies yhdessä muodostavat aidoimman vanhemmuuden. Siihen täytyy lähtökohtaisesti jokaisella syntyvällä lapsella olla oikeus. Tätä on kaikin tavoin lainsäädännöllä tuettava, ei poikkeamia. Jos ihminen valitsee jonkin muun seksuaalisen suuntautuneisuuden kuin mies—nais-suhteen, niin samalla hän valitsee tilanteen, jossa ei synny lasta." — Siinä suhteessa nais- ja miesparit ovat samassa tilanteessa. "Naispareilla tai miksei myös miespareilla voi olla voimakas halu osoittaa huolenpitoa ja rakkautta lapselle. Sekin on mahdollista. Maailmassa on valtavasti orpoja lapsia, jotka vain kaipaavat aikuisen syliä."

Näin siis kirjoitin toukokuun alussa. Sain useita kirjeitä. Keskeisimmin ja voimakkaimmin minuun vaikutti oman poikani kirje. Luen sen: "Kimmo, onneksi jo lähitulevaisuudessa kantasi jää joka tapauksessa vähemmistöön ja ihmiset saavat parinsa sukupuolesta riippumatta oikeuden hankkia lapsia. Tässä asiassa konservatiivisten lainsäätäjien enemmistö voi vielä pyristellä vastaan, mutta kun te ette enää ole vallassa, niin varmasti muuttuvat nämäkin lait. Se on muuten aika jännä ajatus, että kun katsoo historiaa taaksepäin, niin luonnonvastaisina pidetyt asiat, kuten naisten ja miesten tasa-arvoisuus, erirotuisten avioliitot, koko kansan kouluttaminen, samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteen rekisteröiminen jne., ovat kaikki muuttuneet yleisesti hyväksytyiksi, jopa perustavan laatuisiksi ihmisoikeuksiksi. Voit siis vain viivyttää kantoinesi yhteiskunnan kehittymistä, moniarvoistumista ja onnellisuuden lisääntymistä, et sitä estää. Kieltäisitkö muuten Lumilta" — minun lapsenlapseltani — "oikeuden adoptoida lapsen, jos hän lapsen ehdottomasti haluaisi ja tulisi siitä onnelliseksi, mutta ei sitä voisi itse hankkia. Poikasi Veikko"

Arvoisa puhemies! Epäilemättä tuo poikani kirje vaikutti minuun emotionaalisesti. Entä rationaalinen minäni? Nämä kaksi perustetta:

Ensin yhdenvertaisuus. Argumentoin alun pitäen yhdenvertaisuutta seksuaalisesti poikkeavien parisuhteiden ja normaalien parisuhteiden välillä. Täällä on käytetty tänään erinomaisia puheenvuoroja, viimeksi ed. Gestrin, joka totesi, että tämä yhdenvertaisuusargumentti ei itse asiassa pohdiskele seksuaalisesti poikkeavien parien suhdetta normaaliperheisiin vaan kysymys on naisten yhdenvertaisuudesta. Yksinäiset naiset tai naisparit voivat saada aina lapsen halutessaan mennessään vaikka baariin hoitamaan sen. Kysymys on niistä naisista, jotka eivät luonnollista tietä sitä lasta saa. Ovatko he yhdenvertaisessa asemassa muihin naisiin nähden? Tässä mielessä yhdenvertaisuusargumentti on validi.

Arvoisa puhemies! Entä toinen argumentti, lapsen oikeus? Minä tuossa toukokuun alussa kirjoittamassani artikkelissa pohdin teoreettisesti tilannetta lähtien liikkeelle syntymättömien lasten oikeudesta. Heillä täytyy olla, syntymättömillä lapsilla, periaatteessa teoreettisesti oikeus molempiin vanhempiin, aitoon, luonnolliseen vanhemmuuteen. Mutta, arvoisa puhemies, tosiasiahan on se, että me säädämme lakia täällä eläville ihmisille. Meidän pitää puhua elävien lasten oikeudenmukaisuudesta ja elävien lasten oikeuksista. Meillä on paljon lapsia, jotka syntyvät hedelmöityshoitojen tuloksena, jos eivät laillisesti Suomessa, niin ulkomailla. Jäävätkö he lainsuojattomiksi? Arvoisa puhemies! Tässä suhteessa minä olen muuttanut kantani ja nimenomaan lapsen oikeuksista, elävien lasten oikeuksista liikkeelle lähtien tulen äänestämään hallituksen esityksen puolesta.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Paavo Lipponen.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suvaitsevaisuus ja lapsen etu on nostettu korokkeelle käsiteltäessä hedelmöityshoitolakia tänä iltana. Jos emme ole kaikesta samaa mieltä, tarkoittaako se suvaitsemattomuutta vai toisinpäin? Tai jos ajattelen lapsen edusta eri lailla, onko sekin suvaitsemattomuutta? Olkoonpa mielipiteemme laista mikä tahansa, löydämme takuuvarmasti kantaamme tukevia tutkimuksia sekä — että, puolesta ja vastaan. Asiaan suhtautumisen taustalla on kuitenkin ennen kaikkea jokaisen edustajan arvomaailma, suhtautuminen elämään, vakaumukselliset seikat, eivät kuitenkaan tutkimukset.

Oma arvopohjani lähtee ihmisarvon näkökulmasta. En siis aseta ihmisiä järjestykseen, toista toisen edelle. Sen sijaan toiminta erottaa ihmiset toisistaan. En voi olla tukemassa hallituksen esitystä, ja korostan, että ihmisarvoa ei mitata liitoilla tai lapsettomuushoidoilla. Lapsen arvoa ei mitata sillä, miten tai minkä seurauksena hän on syntynyt.

Ministeri Luhtanen viittasi esittelypuheenvuorossaan vallitsevan käytännön laillistamiseen. Olen huolissani siitä, että edellä mainittua argumenttia käytetään lainsäädännön perusteena. Kuvitelkaapa maailmaa, jossa laillistettaisiin monet ja taas monet negatiivisetkin ilmiöt meillä tai muualla siksi, että ne ovat muodostuneet käytännöiksi. Mitä siitä seuraisi?

Useissa vastalauseen kannattajien kannanotoissa viitataan Suomen konservatiiviseen pyrkimykseen olla etujoukoissa marssiva kansa suvaitsemattomuudessaan. Perusteluina on käytetty monien maiden esimerkkejä suvaitsevaisuudesta. Esimerkiksi Ruotsissa annetaan hedelmöityshoitoa naispareille ja Virossa ja Venäjällä sekä naispareille että yksin eläville naisille. Onko niin, että lainsäädäntömme on muiltakin osin verrannollinen muiden maiden lainsäädäntöön? Olisi hyvä luetella tasapuolisuuden vuoksi myös niitä maita, joissa on haluttu säilyttää arvopohja toisenlaisena.

Useassa puheenvuorossa on todettu myös, että päädyttäessä lakivaliokunnan enemmistön kantaan naiset asetetaan eriarvoiseen asemaan. Voisin luetella useita ja taas useita lakeja, joissa naiset ovat keskenään jo nyt eriarvoisessa asemassa. Haluaisinpa nähdä sen päivän, jolloin lainsäädännöllä mahdollistetaan naisten tasa-arvo koko maailmassa. Mitä tulee adoptoinnin mahdollisuuteen yksinäiselle naiselle, on kysymys mielestäni toinen. Tarkka seulonta adoptointiprosessissa kohdentuu mielestäni nimenomaan lapsen edun etsimiseen, ei aikuisen edun etsimiseen.

Arvoisa puhemies! Lääkärin etiikka on merkittävässä asemassa hedelmöityshoitojen antamista käsittelevässä kohdassa. Vähän on käyty keskustelua siitä, miten kukin lääkäri voi ja miten hänen sallitaan suhtautua hoitojen aloittamiseen. Toivon, että lääkärit saavat oman vakaumuksensa, arvopohjansa mukaisesti tehdä oikeaksi näkemänsä ratkaisut kohdatessaan vastaanotolleen tulevan pariskunnan.

Eva Biaudet /r:

Ärade talman, arvoisa puhemies! I debatten kring konstgjord eller assisterad befruktning har pappornas roll för barnen blivit ett centralt tema. Och vem skulle inte hålla med, alla barn borde ha rätt till en pappa, alla barn borde ha rätt till en mamma och varje barn borde dessutom ha rätt till kärlek.

Verkligheten är dock inte så vacker. Helt oberoende av konstgjord befruktning finns det i helt "vanliga familjer" alltför många barn som inte får tillräckligt med kärlek och omsorg. Helt oberoende av konstgjord befruktning finns det alltså allför många barn där föräldrarna strider om vårdnaden eller annars bara så att barnets bästa de facto glöms bort och de används som vapen i denna själadödande strid. Alldeles för många barn träffar inte sin pappa för att pappan inte vill eller förmår eller har tillräckligt tid.

Ibland till och med hindrar samhället papporna att få vara med sina nya bebisar, trots att mödrarna skulle önska att papporna kunde använda en del av föräldraledigheten. Pappor som inte delar hem eller säng med mamman har faktiskt ingen som helst rätt till pappaledighet eller föräldraledighet.

På det viset känns det nog en aning konstlat att en del av riksdagen nu vill stoppa ensamma kvinnor eller kvinnopar eller ett kvinnopar och ett manspar att få barn genom konstgjord befruktning under täckmanteln att barn har rätt till en far i princip. Det är viktigt att erkänna att barnet har ett biologiskt ursprung i en biologisk mor och far och att ingen har rätt att frånta barnet denna verklighet, det vill säga barnet skall alltid ha rätt att veta vem dess biopappa är.

Det här är dock inte samma sak som att denna biopappa skulle behöva vara barnets riktiga pappa. Samma regler gäller här som vid adoption möjligen med den skillnaden att vid konstgjord befruktning har aldrig barnet blivit övergivet, vilket inte gör det traumatiskt som bakgrund. En biopappa kan bli verklig pappa bara om han väljer att förverkliga denna roll i verkligheten och ges möjlighet till det. Redan nu är det väldigt många av kvinnoparen som valt en spermiedonator som gått med på att finnas till i någon särskild egenskap i det kommande barnets liv. Det är fint, tycker jag.

Men att med lagstiftning tvinga de kvinnor som vill ha barn till att åka utomlands eller göra skenäktenskap eller vad som helst man nu kan hitta på leder endast till att verkligheten och lagstiftningen tar skilda vägar. Ingen har naturligtvis rätt att få barn, men man skall inte underskatta det enorma behovet efter barn som många av oss känner. Det är den verkligheten vi i lagstiftningen måste skapa så goda ramar som möjligt för. Och om man måste välja mellan mamma, pappa eller kärlek så är nog ändå kärleken till barnet det allra viktigaste med tanke på barnets möjligheter att leva ett bra och lyckligt liv.

Arvoisa puhemies! Jos lainsäädännöllä pakotetaan naiset, jotka haluavat lapsen, ulkomaille tai valeavioliittoon tai melkein mihin vaan, ainoa tulos on todellisuuden ja lainsäädännön erkaantuminen toisistansa. Kenelläkään ei ole oikeutta saada lapsi, mutta ei pidä aliarvioida sitä valtavaa kaipuuta tai tarvetta saada lapsi, jota monet meistä tuntevat. Se on se todellisuus, johon meidän lainsäätäjinä pitäisi luoda mahdollisimman hyvät puitteet. Ja jos on valittava äidin tai isän tai rakkauden välillä, niin rakkaus lapseen on kuitenkin kaikkein tärkeintä, jos haluamme rakentaa lapselle mahdollisuudet hyvään ja onnelliseen elämään. Sen vuoksi kannatan hallituksen esitystä enkä lakivaliokunnan enemmistön esitystä.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tämä pitkään kestänyt hedelmöityshoitolain käsittely saadaan vihdoin huomenna satamaan. Hallituksen esitys on muuten hyvä ja kannatettava, vain yksi pykälä tarvitsee muutoksen, kuten lakivaliokunnan enemmistö onkin päättänyt, eli hoitoja tulee antaa vain lääketieteellisin perustein ja vain miehen ja naisen muodostamille pareille. Kaikki muut vaihtoehdot ovat luonnottomia.

Oletettavasti kaikki täällä olevat tiedämme, että ilman miestä ei lapsi voi saada alkuaan. Onko meidän maan korkeimman lainsäädäntöelimen jäseninä päätettävä antaa lain voimalla mahdollisuus synnyttää valmiiksi isättömiä lapsia? Useat tahot toitottavat, ovatko olemassa olevat isättömät lapset huonompia ihmisiä ja loukkaako lakivaliokunnan tekemä luonnonmukainen rajaus heidän oikeuttaan olla ihmisiä. Ei loukkaa. Tämä laki ei ole takautuva. Kaikilla jo olemassa olevilla lapsilla on oikeus olla ja elää, heihin tällä lailla ei ole mitään vaikutusta.

Oikeusministeri korosti puheessaan päivällä, että lakien tulee olla eettisesti kestäviä. Olisiko tämä laki hallituksen esittämässä muodossa sitä? Ei olisi. Olen itse kasvanut isättömänä lapsena isäni kuoltua kaivosonnettomuudessa ollessani vain neljän kuukauden ikäinen. En siis oikeasti ole nähnyt häntä koskaan, tai tokihan olen nähnyt, mutta eipä tuon ikäisen aivokoppaan jää mitään muistoja. Tiedän siis omasta kokemuksesta, mistä puhun. Isän mallia piti hakea äidin veljistä, enoista, mutta se ei ole suinkaan sama asia kuin että olisi kasvanut ja saanut miehen mallin omalta isältään. Ei minulla ole mitään vastaan sitä, että meille syntyy myös niin sanottuja isättömiä lapsia, mutta meidän ei tarvitse lain voimalla sitä mahdollisuutta tyrkyttää.

On sanottu, että lakivaliokunnan tekemä rajaus aiheuttaa sen, että naiset hakeutuvat muihin maihin hakemaan hoitoja. Luotan myös muiden maiden lääkäreihin. Hoitoja voi hakea sieltä, missä se lailla sallitaan.

Erinomainen esimerkki näytettiin viime viikolla Aamu-tv:ssä. Haastateltavina oli kaksi naista, nuorempi heistä odotti isätöntä lasta, ja toinen oli synnyttänyt 36-vuotiaana isättömän lapsen. He puhuivat vartin verran itsestään ja kehuivat, kuinka sankarillisia he ovat jo etukäteen tiedossa olevassa yksinhuoltajuudessaan. Ei sanaakaan lapsista, saatikka lapset alulle panneista miehistä. Vasta kun naistoimittaja kysyi, kyselevätkö muut lapset tarhassa olevalta ipanalta, miksei sun isä koskaan hae sua tarhasta. No, kyllä ne kuulemma kyselee. No, mitäs olet lapsellesi vastannut, kun hän kysyy kotona, missä äiti mun isä on. Neito sanoi vastaavansa, että enpä tiedä. Siinäpä vastuullinen vastaus pienelle ihmisenalulle.

Peruspalveluministeri Hyssälä on esityksen valmisteluvaiheessa esittänyt, että hedelmöityshoitojen antaminen tulee rajata koskemaan miehen ja naisen muodostamia pareja ja hoitoja tulee antaa vain lääketieteellisin perustein. Ministeri Hyssälä on myös korostanut, että lapsen saamisen ei tule lähteä aikuisen subjektiivisesta oikeudesta. Lapsen etu on ensisijainen, vahvempi kuin aikuisen oikeus tai tarve lisääntymiseen. Ministeri Hyssälä on samaa mieltä kuin minäkin, että jokaisella lapsella on oikeus äitiin ja isään eikä lainsäädännöllä pidä tukea järjestelmää, jonka seurauksena lapsi olisi syntymästään lähtien pysyvästi isätön. Isättömyyttä ei pidetä yhteiskunnassa tavoiteltavana eikä siksi lapsen edun mukaisena. Hyvä, Hyssälä! Mutta hän onkin alkujaan Liimatan Liisa sieltä meiltä päin Iistä, Oulun kupeesta. Siellä meillä on vielä arvot kohdallaan.

Hedelmöityshoitolain tulee olla lapsen edun mukainen ja turvata lasten oikeudet. Lapsen tarpeet on asetettava aikuisten tarpeiden edelle. Ei pidä jäljitellä sitä, mitä muualla on tehty. Olemme oikealla tiellä, kun huomenna äänestämme lakivaliokunnan enemmistön mukaisen mietinnön puolesta.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tehtävä on säätää ja muuttaa lakeja, ei luonnonlakeja.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käyty keskustelu todistaa sen, että tässä asiassa ollaan enempi kuin kuumassa tilanteessa. Jos ajatellaan niitä vertauksia, millä tähän asiaan varsinkin nämä hallituksen esityksen puolustajat ottavat kantaa, niin esillä on tämä rakkaus lapseen, rakkaus syntyvään lapseen ja vertaus siihen, että silloin lapsen oikeus tapahtuu parhaiten, kun syntyy rakastettuun perheeseen, äidin rakastamana siihen, vaikka olisikin vain yksi vanhempi.

Mielestäni ed. Rajala perusteli aika erinomaisen hyvin tämän päiväkodista haun ja ne ongelmat, joita tulee myöhemmin vastaan. Jos tätä maailmaa katsotaan nyt sitten sillä pohjalla, mitä se tarkoittaa, niin tähän asiaan on liittynyt erittäin vahvoja ja voimakkaita tunteita, ja viime viikolla televisiossa muun muassa lakivaliokunnan puheenjohtaja, ed. Brax esitti ja syyllisti, että tämän hallituksen esityksen vastustajat rinnastavat ja luovat ikään kuin tämmöistä vääryyden tunnetta niihin perheisiin, missä vain yksinhuoltaja on olemassa, joko äiti taikka isä yksin huoltaa lasta.

Tämä mielestäni on aika kaukaa haettu ja aika eri lailla vääristävä katsomus tälle asialle, kun tässä ei ole ollenkaan siitä kysymys. Yksinhuoltajaperheitä on ollut ja tulee olemaan, ja suurin osa tapahtuu myöskin niin, että ne ovat muodostuneet tahattomasti. Myöskin keskustelussa on annettu sellainen kuva, että ikään kuin isä lähtee kävelemään, lätkimään ja äiti saa kuitenkin yksin huoltaa ja hoitaa sen lapsen. Kyllä se on yleensä isän sekä äidin ongelma. Vikaa saattaa olla molemmissa tai kummassa hyvänsä silloin, kun tämä liitto hajoaa. Kyllä eduskunnan tehtävänä on vahvistaa ydin- ja perusperhettä, tukea ydin- ja perusperheen pystyssä pysymistä, ja ydin- ja perusperheeseen kuuluu äiti, isä ja lapset. Näin tämä Luoja tätä maailmaa luodessaan vaan on rakentanut ja tehnyt.

On aika lailla kaukaa haettu se, kun muun muassa tänä aamuna aamutelevisiossa todisteltiin sitä, kuinka tässä perheessä, missä on vain kaksi naista, on tämmöinen naisperhe, tämä lapsi saa sitä isän ja miehen mallia enoista ja isovanhemmista. En ihmeempää todistusta ja vertausta ole kuullut, ja kun se useampaan kertaan siinä toistettiin, niin kait se on sitten harkittu, vakaa tahto, että tämä näin ratkaistaan. Näin tätä maailmaa katsottuna ... (Ed. Gustafsson: Monillahan näin on, ed. Rajalahan juuri todisti!) — Ed. Gustafsson, te haluatte vääristellä tätä asiaa ihan tieten tahtoen, tietoisesti. (Ed. Gustafsson: Ei kuulu tapoihini ollenkaan!)

Näin tätä maailmaa katsottuna ja hoidettuna nämä, mitä olen juuri kertonut, ovat vain käytännön tosiasioita, mitä olen tänään ja viime viikolla kuullut. Jos tätä maailmaa katsotaan, niin tässä käydyssä keskustelussa on erityisen vahvasti tullut selväksi se, että hyväksyttäessä tämä hallituksen esitys syntyy ja rakentuu sellainen malli, että lähivuosina tulee perään myöskin tähän samaan ketjuun liittyen tämä, miten sanoisinkaan, parisuhdeperheiden adoptio-oikeus, mikä tarkoittaa sitä, että nämä homopuolisot, homoperheet, voivat adoptoida lapsen. Kyllä tiedän ja ymmärrän, että nämä samat joukot, mitkä nyt ovat tätä hallituksen esitystä täällä puolustamassa, seisovat kirkkain rinnoin senkin puolesta ja todistavat, että lapsella on hyvä mahdollisuus, se on odotettu, rakastettu ja hoidettu. Ei tässä minusta mitään pahaa ole, mutta se pitää nyt vaan nähdä, että tähän tämä johtaa, ja näin ymmärtää tämä asia. Syntyvällä lapsella pitää olla aina oikeus äitiin ja isään, ja siihen tämä lakivaliokunnan viisas enemmistö mietinnöllään tähtää ja on mietintö syntynyt sen luonteiseksi.

Käydyssä keskustelussa on sitten myöskin viljelty kysymystä, onko lapsella oikeus syntyä perheeseen, missä ei ole isää. Mielestäni se on turhaa saivartelua tässä yhteydessä, kun se on mahdollista. Se on vaan luonnon elämä, joka tämän homman tekee ja toteuttaa, mutta eduskunnan lainsäädäntöä säätävänä elimenä ei tule tätä asiaa edistää, ei tule edistää ja tulee vaikuttaa siihen, että syntyvällä lapsella on nämä molemmat vanhemmat, jos se on suinkin vaan mahdollista.

Kun maailmaa katsotaan, mitä tämä tukee ja mistä tämä tausta lähtee, niin neljä vuotta sitten olin vastaavassa asemassa, päässyt lakivaliokunnan varsinaiseksi jäseneksi ja olin vaa’ankieliasemassa kääntämässä tämän samalle tasolle. Nyt kaikki kunnia lakivaliokunnan enemmistölle ja erityinen kunnia ed. Sjöblomille, joka tuntee nämä asiat, tietää ja hallitsee, ja joka viimeksi tulleena mielestäni on ratkaissut sen tilanteen saman tyyppiseksi kuin sen itsekin neljä vuotta sitten ratkaisin. Silloin vain syntyi sellainen tunnelma ja tuntuma, että syntyi opposition vaatimuksesta — niin kuin se voisi syntyä nytkin, mutta ei taida syntyä — henki, että hallituksen tulee vetää esitys pois. No, hallitusryhmät taisivat sen keskenään päättää ja niin vetivät ja palattiin tähän samaan asiaan vajaan neljän vuoden kuluttua uudelleen.

Kun tätä maailmaa katsotaan, niin näyttää siltä, että kristillisdemokraateilla ja perussuomalaisilla on oikeat ja rehelliset linjat tässä asiassa. Minä arvostan heidän suoraselkäisyyttään puolueena, edustajina ja suomalaisina siinä, että nämä isänmaalliset, kristilliset perusarvot ovat niin kirkkaita, että he seisovat loppuun saakka näiden arvojensa takana.

Kun tätä maailmaa katsotaan vähän eteenpäin, niin vuosien kuluttua tiedetään tulos siitä, kun tämä ratkaisu syntyy, syntyy nyt sitten kumpi tahansa, vaikka toivon hartaasti, että lakivaliokunnan mietintö menee täällä läpi, ja pidetään lukua siitä, kuka milläkin rintamalla oli olemassa.

Kun tätä maailmaa katsotaan edelleenkin vielä, niin ymmärrän, kuinka sosialidemokraateissa on yritetty painostaa edustajia vähän unohtamaan tämä omatunto ja elämään tämän niin sanotun puheliaitten edustajien joukon matkassa. (Ed. Gustafsson: Ei pidä paikkaansa, ei ole painostettu ketään!) Ymmärrän erinomaisen hyvin senkin, että hallituspuolue keskustassa, jossa nämä arvot ovat vahvat ja jossa perushenki ja olemus lähtee sieltä alkiolaisen ihmisyyden tasolta, enemmistö lienee tämän lakivaliokunnan mietinnön takana.

Uutisissa kerrottiin, että kykypuolue kokoomuksessa tilanne lienee puolet ja puolet, mutta sitä ihmettelen erityisesti, että ennakkotietojen mukaan, mitä hevosmiehet ovat tietotoimistossaan koonneet, kokoomuksen puheenjohtaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, on tämän hallituksen esityksen takana ja kiivaasti siihen liittoutunut. Aika erikoiselta näyttää tämä maailmankuva, mutta ehkä se on sitä suuruuden tavoittelua, missä ei kuitenkaan näillä perusarvoilla paljon merkitystä ole.

Jos tätä maailmaa katsotaan eteenpäin, tämä hedelmällisyyden puuttuminen, hedelmöityshoitojen tarve, on lääketieteellinen peruste, millä tätä asiaa on lähdetty tekemään. Se tarvitaan, se pitää olla. Mutta silloin, kun se tehdään naisparille, missä tätä aitoa luonnonmenetelmää ei ole edes kokeiltu, sillä ei ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Jos tätä maailmaa katsotaan sen pohjalta, niin ehkä sitten, kun täällä on puhuttu abortista, ei ole puhuttu ehkäisystä, senkin vielä tähän liittäisin, että luonnonmenetelmä tekee sen, että ennen vaan lapsia syntyi aina silloin, kun tämä niin sanottu normaali ihmis- ja sukupuolikontakti tapahtui.

Herra puhemies! Sattumalta tänään tuli kirja Vuosisata suomalaisuuden puolesta. Kun kelasin tätä maailmaa, niin katselin ja löysin yhden vanhan lehtileikkeen Etelä-Saimaasta helmikuulta 2003, missä allekirjoittaneelta on testattu sellaista maailmaa, että kun te olette änkyrä siellä eduskuntaryhmässä, niin aiotteko perustaa alkiolaisen keskustaryhmän heti vaalien jälkeen ja loikata ja hypätä. Sitten tämä juttu jatkui niin, että tuli toimittajan kysymys, että olen kuitenkin äänestänyt viime päivinä eduskunnassa eri tavalla kuin keskustaryhmä esimerkiksi kielilaki- ja hedelmöityshoitoasioissa. Tämä ei ole minusta vielä mitenkään erikoista, mutta silloin oli annettu ikään kuin maakuntaan semmoinen kuva, että vain yksin olisin ollut tätä mieltä. Nyt onneksi on useampiakin. Kun sitten tätä Vuosisata suomalaisuuden puolesta -kirjaa katson, niin täällä mainitaan kyllä jämerinä suomalaisina kansanedustajina Aittoniemi, Lahtela ja Vistbacka. Tämän halusin kertoa, että niin vaan aikakirjoihin tarttuu, kuka milläkin lailla, kuka mihinkin kirjaan. (Ed. Gustafsson: Esa Lahtelasta oli kysymys!)

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Olen tämän suhteellisen lyhyen kansanedustajakauteni aikana saanut huomata, kuinka vaikeaa on tehdä lainsäädäntöä, joka liittyy yksilöiden eettisiin valintoihin. Usein tämän lainsäädännön piiriin kuuluvat asiat ovat sellaisia, joihin ei ole yksiselitteistä oikeaa vastausta, vaan asiaa voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta.

Tänään käsittelyssä oleva hallituksen esitys hedelmöityshoitolaista ja isyyslain muuttamisesta on juuri tällainen lakiesitys, ja se onkin herättänyt runsaasti tunteita.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä on tällä hetkellä noin 28 vuotta ja kaikkien synnyttäjien noin 30 vuotta. Vielä minun vanhempieni sukupolven synnyttäjien keski-ikä oli noin 23—24 vuotta, mistä voimme huomata, että parissakymmenessä vuodessa synnyttäjien keski-ikä on noussut huomattavasti. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että lapsettomuus yhteiskunnassamme on lisääntynyt. Lapsettomuuden arvioidaankin koskettavan tällä hetkellä noin 100 000:ta henkilöä. Osa lapsettomuudesta kärsivistä hankkii lapsen adoption kautta. Tällä hetkellä adoptio on mahdollista 25 vuotta täyttäneille pariskunnille tai yksinäisille henkilöille.

Erityisesti ulkomailta tehtyjen adoptioiden määrä onkin viime vuosina lisääntynyt. Suomeen adoptoitiin ulkomailla syntyneitä lapsia vuonna 2006 kaikkiaan 310 lasta, kun vastaava luku oli vuotta aikaisemmin 240 lasta. Adoptioiden määrä tulee varmasti jatkossakin lisääntymään, kun adoptiovanhemmille saadaan samat oikeudet kuin biologisille vanhemmille.

Osa lasta haluavista päätyy kokeilemaan lapsen hankkimista hedelmöityshoitojen kautta. Tällä hetkellä Suomessa ei ole lakia, joka säätelisi hedelmöityshoitoja tai niiden tuloksena syntyneiden lasten oikeuksia. Vuonna 2003 hedelmöityshoitoja annettiin noin 7 500, ja hoitoja ovat oikeutettuja saamaan kaikki naiset. Vuosittain hedelmöityshoitojen avulla syntyy noin 1 500 lasta, joista parisenkymmentä lasta yksinäisille naisille tai naispareille.

Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnassa käsittelyssä olevan lakiesityksen tarkoituksena on määritellä, kenellä jatkossa on oikeus hedelmöityshoitoihin ja mitkä ovat hoitojen avulla syntyneen lapsen oikeudet. Pidän itse tärkeänä, että yhteiskuntaamme saadaan vihdoin laki koskemaan myös tätä asiaa. Olen pyrkinyt perehtymään aiheeseen hyvin perusteellisesti. Olen käynyt keskusteluja niin lääkäreiden, hoitoja saaneiden, kirkon kuin kansalaisjärjestöjenkin edustajien kanssa sekä myös vieraillut hedelmöityshoitoklinikalla. Itselläni oli pitkään lähtökohtana kysymys siitä, ovatko hedelmöityshoidot ylipäänsä hyväksyttäviä eli onko ihmisellä oikeus lähteä puuttumaan luonnon järjestelmään lääketieteellisin menetelmin. Pitkän perehtymisen jälkeen pidän hoitoja hyväksyttävinä.

Sitten tuleekin eteen kysymys: kenelle? Ensimmäinen perusteluni on kansalaisten tasapuolinen kohtelu. Minusta jo perustuslain velvoittamana lainsäätäjän tulee tehdä lainsäädäntöä, joka kohtelee tasapuolisesti kaikkia kansalaisia. Mielestäni tässä tapauksessa on tasa-arvoista, että kaikilla naisilla on oikeus hedelmöityshoitoihin, kuten tänäkin päivänä. Katson kuitenkin, että yhteiskunnan taloudellisesta tilanteesta johtuen yhteiskunnan taloudellisen tuen hoitoihin on oikeutettu saamaan vain henkilö, jolla hoitoihin on terveydellinen syy. Tämä sisältyy myös hallituksen esitykseen.

Toinen perusteluni on lapsen etu. Ei saa syntyä tilannetta, jossa ulkomailla hedelmöityshoidettu nainen synnyttää lapsen, jolla ei ole samoja oikeuksia kuin heteroparin lapsella Suomessa esimerkiksi luovuttajan tiedon saannin suhteen. Emme myöskään voi lähettää viestiä, että yksinhuoltajan lapsen lapsuus olisi jollain lailla onnettomampi kuin kahden vanhemman lapsella. Vanhempia on monenlaisia. Tärkeintä on rakkaus lapseen.

Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoidot ovat hyvin pitkä ja vaativa prosessi. Jokainen siihen lähtevä käy hyvin tarkan seulan läpi, ja hetken mielijohteesta ei hoitoihin päästä. Uskon, että näiden hoitojen kautta syntyvät lapset ovat varmasti todella toivottuja ja paljon rakastettuja. Mielestäni vanhemmuus on kutsumustehtävä, jonka tukeminen on yksi yhteiskunnan tehtävistä.

Niinpä kannatankin hallituksen alkuperäistä esitystä ja äänestän huomenna ed. Karvosen vastalauseen mukaisesti.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan enemmistön esitys toteaa, että se tukee perhearvoja. Haluan myös itse tukea perhearvoja. On kuitenkin niin, että lakivaliokunnan enemmistön ehdotus käsittelee ainoastaan biologisia perhearvoja. On yksi äiti, yksi isä, ja onnellinen perhe toteuttaa näitä biologisia perhearvoja.

Mutta on myös toisenlaisia perheitä. Haluankin itse puhua nimenomaan sosiaalisen vanhemmuuden puolesta, joka käsittää varmasti myös biologisen vanhemmuuden. Mutta aivan kuten meidän yhteiskunnassamme on epätyypillisiä työsuhteita, on myös epätyypillisiä parisuhteita, epätyypillisiä avioliittoja ja epätyypillisiä perheitä. Aivan kuten yhteiskunnassamme on pätkätöitä, on myös pätkäavioliittoja, on pätkäsuhteita, ja aivan kuten työelämässä, tarvitsevat juuri nämä erityistä hoivaa, huoltoa ja huomioonottoa. Pätkätöiden välillä tarvitaan turvaa, ja sitä tarvitsevat erityisesti lapset. Olenkin sitä mieltä, että Suomessa olisi tunnustettava erittäin paljon enemmän kuin tänä päivänä nimenomaan uusperheiden tilanne, nähtävä se osana meidän yhteiskuntaamme eikä marginalisoitava erilaisia uusia vaihtoehtoja.

Itse olen kasvanut kahden isän loukussa. Se oli elämäni rikkaus, mutta toisaalta myös yksi asia, joka oli normaalisuuden vastakohta silloin, kun itse kävin koulua. Mielestäni on kohtuutonta, että yhteiskunta tuottaa näille epätyypillisille parisuhteille, epätyypillisille perheille, tuskaa sen takia, että he eivät täytä jotain normaalisuuden normeja.

Tämän takia näkisinkin, että meidän tehtävämme täällä eduskunnassa ei ole tuottaa tuskaa niille, jotka elävät epätyypillisissä suhteissa, vaan nimenomaan hyväksyä heidät, nähdä heidät yhtenä yhteiskunnan voimavarana, ja erityisesti nähdä se, että lapset, jotka elävät erilaisissa perheissä, kaikki kokevat yhteisyyttä, suvaitsevaisuutta ja kuuluvutta yhteiskuntaan, oli kyseessä yksi äiti, yksi isä, kaksi äitiä, kaksi isää tai vieläkin monimutkaisemmat suhteet. Siksi aion huomenna äänestää hallituksen alkuperäisen esityksen mukaan.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin vastaan ed. Seppo Lahtelan väitteeseen, että sosialidemokraateissa olisi yritetty painostaa: Se, että meillä on tästä asiasta puoluekokouspäätös ja puoluehallitus otti asiaan kantaa, ei todellakaan tarkoita painostusta. Demokraattisissa päätöksentekoelimissä on linjattu, minkälaista yhteiskuntapolitiikkaa halutaan harjoittaa, minkälaista kantaa halutaan edustaa.

Seuraavat väitteet täällä ovat tulleet ed. Esa Lahtelan ja ed. Lyly Rajalan suusta. On puhuttu luonnonjärjestyksestä taikka siitä, että eduskunnan tehtävä on muuttaa ja säätää lakeja, ei luonnonlakeja. Ed. Rajala sanoi, että ilman miestä ei lapsi voi saada alkuaan. Itse asiassa, jos mennään aivan alkulähteille, niin hedelmöityshoidot ylipäätään ovat luonnottomia. Kuten ed. Urpilainen täällä totesi, täytyy miettiä ensin, tuleeko ylipäätään hedelmöityshoitoja sallia kenellekään, tuleeko puuttua tähän luonnonjärjestelmään itseensä. Raja on ylitetty aikanaan, kun on aloitettu antaa näitä, mutta ylipäätään lääketieteen osalta. Lääketiede itsessään on nyt se, mistä puhumme. Tuleeko puuttua perusluonnonjärjestelmään, perusihmiskropan toimivuuteen taikka ei? Mielestäni siinä kohtaa, kun tämä raja on ylitetty, täytyy lähteä miettimään juuri sen jälkeen, mitä sitten.

Ei myöskään hedelmöityshoidossa, hedelmöittämisessä, pärjätä ilman miestä. Mies on kuitenkin jossain määrin mukana, joko luovuttajana tai jossain muussa. Hyvät miehet, kysymys lienee tässä kohtaa vain ja ainoastaan näköjään tekniikasta taikka mekanismista, miten nimenomaan munasolu ja siittiöt saatetaan yhteen. Totta ihmeessä meillä on paljon asioita, joista voidaan olla jotakin mieltä, että joku on oikeampaa, joku on väärempää, mutta loppujen lopuksi, kun mennään tässä peruskysymykseen, kysymys ei ole enää siitä, onko miestä, onko naista, molempia tarvitaan. Kysymys on tässä kohtaa pelkästä tekniikasta näköjään siinä, mistä käydään keskustelua, miten mies tulee tilanteeseen mukaan.

Täällä on myös paljon puhuttu lapsen edusta, vanhemmuudesta, isyydestä. Varmasti kaikki ovat täysin oikeassa, mutta juuri, mitä tämä isyys on? Täällä monet ovat esittäneet, että se on pelkkää luovutusta taikka pelkkää biologiaa. Isyys on ennen kaikkea varmaan sitä sosiaalisuutta, vanhemmuus on sitä sosiaalisuutta, aikuisuus on sitä lapsen lähellä olemista, turvan antamista. Kai tämä on ennen kaikkea se, mitä me haluamme tarjota lapsille. Täällä on paljon puhuttu siitäkin, että kun suhteellistetaan asioita, mikä on se toinen äärilaita. Meillä on kymmeniätuhansia lapsia tilanteessa, jotka tarvitsisivat vähintään yhtä paljon huomiotamme kuin nyt nämä muutamat kymmenet lapset, joista tässä kinataan, saavatko he jatkossa oikeuden syntyä vai eivät.

Kyse ei ole oikeastaan, tai ei olekaan, edes julkisten varojen käytöstä, niin kuin joskus annetaan ymmärtää, että yhteisillä verovaroilla hoidatetaan jotakin. Nimenomaan kysymys on tässä kohtaa asioiden sallimisesta. Ed. Perho kysyi juuri, hyväksymmekö erilaiset perheet. Meillä on olemassa erilaisia perheitä joka tapauksessa. Meillä on olemassa lainsäädäntöäkin siihen. Se, että me nyt tätä kautta lähdemme yhtäkkiä kieltämään taikka jotenkin eväämään näiden olemassaolon, on aika epäloogista päätöksentekoa.

Ed. Salovaara totesi erittäin hyvin, että toki me voisimme lailla säätää tyyliin, että me haluamme kaikille hyvän elämän: isä, äiti, pari lasta, auto ja nämä Marimekon verhot vielä päälle. Mutta kun se ei takaa kuitenkaan mitään. Sillä me emme tätä maailmaa pelasta taikka paranna, vaan nyt on kysymys siitä, minkälaista linjaa vedämme, mitä haluamme kertoa.

Lakivaliokunta kuuli asiantuntijana muun muassa Maija Sakslinia viime metreillä. Suora lainaus hänen lausunnostaan: "Nyt käsiteltävä ehdotus merkitsisi sitä, että naisten oikeus hedelmöityshoitoon perustuisi siviilisäätyyn ja sukupuoliseen suuntautumiseen." Kysymys oli siis tästä lakivaliokunnan enemmistön kannasta. Tällaiset henkilöön liittyvät seikat ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä perusteita eri asemaan asettamiselle. Tässä tullaan myös siihen olennaiseen kysymykseen, kun on sanottu, että itsellisillä naisilla taikka naispareilla ei kysymys olekaan lääketieteellisestä ulottuvuudesta, siitä voi olla kysymys, mutta tätä kautta myös se vaihtoehto suljetaan täysin pois. Tämä on ensimmäisiä kertoja, kun todella siviilisäätyyn taikka sukupuoliseen suuntautumiseen vedoten rajoitetaan terveydenhuollollisia toimenpiteitä joltakin ihmiseltä.

Tältä pohjalta lakivaliokunta pyysi myös perustuslakivaliokuntaa uudelleen arvioimaan tätä tilannetta, ja perustuslakivaliokunta lausuu seuraavaa: "Perustuslakivaliokunta pitää sääntelyä perustuslain 6 §:n kannalta lähtökohtaisesti ongelmallisena." Toki sääntely mahtuu lainsäätäjän harkintavallan piiriin, mutta loppukaneettina valiokunnan mielestä hallituksen alkuperäinen ehdotus vastaa lakivaliokunnan ehdotusta paremmin perustuslain 6 §:n mukaisten yhdenvertaisuussääntöjen tavoitteita. Tätä on hyvä miettiä. Meillä on Suomen perustuslaki, meillä on tahto, meillä on olemassa oleva tilanne. Mitä haluamme kertoa ulospäin, mitä haluamme viestiä?

Vielä viimeiseksi tästä tiedonsaantioikeudesta. Viime kaudella, kun perustuslakivaliokunta tätä asiaa käsitteli, olennaista oli juuri tämä, että viranomaisilla saattaa olla jotain tietoa ihmisestä, jota ihminen itse ei välttämättä saa. Tällainen on erittäin hankala tilanne. Tiedonsaantioikeus tähän lakiin on aivan ... Voi sanoa, että kun se on nyt tässä jokaisessa eri vaihtoehdossa esillä, sekä vastalauseessa että lakivaliokunnan enemmistön mielipiteessä, niin lähdetään siitä, että joka tapauksessa tämän tiedonsaantioikeuden tulee olla siinä jatkossa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen rinnalla on ollut käsittelyssä myös nimissäni kulkeva lakialoite, joka on samalla myös kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän aloite, ja tämä aloite noudatteli pitkälti Kirkkohallituksen linjauksia tässä käsiteltävässä asiassa. Tuossa sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa siihen liitetty kansanedustaja Leena Rauhalan eriävä mielipide oli myös tältä samalta pohjalta, samoilta linjoilta, tehty.

Tässä aloitteessa linjataan myös tämän lakikokonaisuuden kannalta toista tärkeää eettistä kysymystä, joka on jäänyt itse asiassa tämän toisen kysymyksen jalkoihin ja vähälle huomiolle keskustelussa. Lapselle on tärkeää, että hän saa oikeuden äitiin ja isään, mutta vielä tärkeämpää on, että hänen oikeutensa elämään tunnustetaan alusta lähtien.

Hallituksen esityksessä ihmisalkioihin suhtaudutaan kuin mihin tahansa materiaan. Alkioita voidaan valikoida, tutkia, tuhota tai alistaa tutkimusmateriaaliksi, jolloin niille jää vain välinearvo. Jokaisen tässä salissa istuvan yksilöllinen elämänhistoria, ihmisyys, on saanut alkunsa hedelmöityksessä. Tapahtuupa tuo hedelmöitys kohdussa tai koeputkessa, ihmisyyttä tulee kunnioittaa alusta lähtien.

Luen saamani viestin naiselta, äidiltä, jonka lapsi, ensimmäinen lapsi, on syntynyt koeputkihedelmöityksen tuloksena, ja tämä koeputkihedelmöitys on suoritettu anonyymisiittiöllä. Tämä äiti kutsuu näitä nyt pakasteessa olevia alkioita eli oman lapsen sisaruksia lapsikseen, ja hän kysyy: "Mitä tapahtuu pakasteessa oleville alkioille? Tuhotaanko ne vastoin äidin tahtoa, vai annetaanko ne tieteelliseen käyttöön silvottaviksi? Ainakin minulle alkiot ovat jo rakkaita lapsiani. Joka kajoaa niihin, on silmissäni murhaaja."

Lakivaliokunnan esittämä kolmen vuoden siirtymäaika ei ole alkioiden kannalta riittävä, enkä ymmärrä sitä, miksi valiokunta ei ole osannut erottaa kautta koko tuon esityksen pykälien tuntemattomasta luovuttajasta lähtöisin olevien sukusolujen ja toisaalta alkioiden kohtelua toisistaan. Biologian alkeellisenkin tuntemuksen pitäisi osoittaa, että alkanut ihmiselämä edellyttää aivan toisenlaista suojelua ja kunnioitusta kuin pelkkä siittiö tai munasolu, jossa ei ole vielä kysymys biologisesta ihmisyksilöstä.

Mielestäni laki ei todellakaan saa pakottaa tuhoamaan yhtään ihmisalkiota. Sen vuoksi pöydille on jaettu nimissäni kulkevat muutosehdotukset, ja tulen huomenna esittämään äänestykseen useiden pykälien kohdalla muutosesityksiä sen jälkeen, kun tästä pohjasta on ensin äänestetty. Nämä muutosehdotukset koskevat ennen muuta alkioiden kohtelua, mutta ne koskevat myös 2 §:n osalta avioliittoa, eli ehdotan, että hoitoja annetaan nimenomaan aviopareille, mikä oli Kirkkohallituksen esitys myös ja millä kaikkein parhaiten toteutuu lapsen kannalta oikeus hänen arjessaan pysyvään äitiin ja isään. Sitten ehdotan myös, että näitä hoitoja annetaan vain pariskunnan omilla sukusoluilla ja että alkioita tuotetaan vain kaksi tai korkeintaan kolme kerrallaan, jolloin ne voidaan kaikki laittaa kerralla kohtuun eikä tule näitä ylijäämäalkioiden ongelmia, joista seurauksena on sitten tätä epäeettistä alkioiden kohtelua ja esimerkiksi alistamista tutkimuskäyttöön tai sitten joutumista tuhottavaksi.

Anonyymiluovutuksista todellakin tulee päästä eroon lain esittämällä tavalla, mutta ne sadat tai tuhannet pakastetut ihmisalkiot, jotka on jo tuotettu, on väärin tuomita tuhottaviksi tällä perusteella. Ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisessä. Tuon tapahtuman jälkeen ei ole mitään sellaista rajaa yksilön kehityksessä, jonka kohdalla voitaisiin sanoa, että nyt tuosta alkiosta tai sikiöstä tuli ihminen, vaan kehitys tapahtuu aivan saumattomana prosessina syntymään ja siitä eteenkinpäin. Sen vuoksi mielestäni myös keinoalkuisen hedelmöityksen seurauksena syntynyttä ihmisalkiota tulee kohdella ihmisarvoisella kunnioituksella, ja tämä on mielestäni erittäin vakava eettinen kysymys, joka on jäänyt täysin syrjään tässä keskustelussa ja jota asiaa koskee hyvin moni pykälä tässä lakiesityksessä.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan kommentoida keskustelua lapsen oikeudesta äitiin ja isään. Ajattelen, että elämme kyllä aika merkillistä aikaa, että joudumme ylipäänsä puolustamaan ihmiskunnan historian luonnollisinta asiaa eli lapsen tarvetta ja oikeutta omaan äitiin ja isään. Monenlaiset tutkimukset kertovat isättömyyden aiheuttamista ongelmista, mutta kyllä siitä puhuu ennen muuta arkikokemus. Äidin ja isän muodostama kasvatuskaksikko tuo lapselle kaksi vanhempaa, mutta myös kahden eri sukupuolen näkökulman kasvatukseen. Isän ja äidin keskinäisen suhteen kautta tytöt ja pojat voivat parhaiten oppia myös kunnioittamaan vastakkaista sukupuolta ja arvostamaan omaa naiseuttaan ja miehisyyttään, ja ajattelen, että lapsi saa myös paremmin kosketuksen ihmisten erilaisuuteen kuin yksisukupuolisen vanhemmuuden kautta.

Ed. Cronberg puheenvuorossaan puhui erilaisista perheistä ja otti esimerkiksi kahden äidin muodostamat perheet, joita yhteiskunnassamme on. Itse asiassa ei meillä ole yhtään kahden äidin perhettä. Jos ajatellaan niitä naispareja, lesbopareja, jotka esimerkiksi koeputkihedelmöityksen kautta ovat saaneet lapsen, niin vain tuo lapsen synnyttänyt nainen on äiti juridisesti tuolle lapselle ja myös biologisesti. Eli tässä tilanteessa, jos tämä hallituksen esitys toteutuu, niin se ei todellakaan merkitse, että lapsi saisi sitten kaksi äitiä. Hän saa vain sen yhden äidin, joka asuu sitten toisen naisen kaverina. Mutta niin kuin kaikki tiedämme, tämän seurauksena toki sitten voi seurata jälleen paineita lainsäädännön muuttamiseen, ja on aivan selvää, että jos hedelmöityshoitolakiesitys nyt hyväksytään hallituksen esittämässä muodossa, niin seuraava eduskunta, tietysti riippuen hallituksen kokoonpanosta, mutta seuraavalle eduskunnalle ainakin tyrkytetään esitystä samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeudesta.

Korostan vielä sitä, että hedelmöityshoidot eivät ole naisen tai miehen oikeus. Lapsi ei ole lääke, jonka saamista voitaisiin vaatia tasavertaisesti kaikille haluaville. Kun puhutaan tämän lain kohdalla yhdenvertaisuudesta, mielestäni tulee puhua ennen muuta lasten keskinäisestä yhdenvertaisuudesta siihen, että heillä on lähtökohtaisesti oikeus isään ja äitiin, ja vanhemmuus on kokonaisuus, joka sisältää sekä sosiaalisen että juridisen että biologisen ulottuvuuden. Tästä lähtökohdasta, tästä eettisestä perustasta, käsin tuo lakialoite, jota tässä rinnalla on käsitelty, on tehty, ja tästä lähtökohdasta käsin tulen huomenna esittämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä näitä pykälänmuutosesityksiä.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Käyty keskustelu ja oikeastaan se ajatus, että tämä koko asia on herättänyt näin paljon kiinnostusta sähköpostiviestein, puheluin, mielenosoituksin ym., on itselleni varsin hämmentävää, koska omasta mielestäni hallituksen esitys on ollut hyvin perusteltu, sille on pitkät perinteet. Se on ainoastaan — sen takia olen hämmentynyt tästä laajasta keskustelusta — nykyisen käytännön lainmukaistamista. Näin olen siihen itse suhtautunut, ja sillä perusteella tietenkin myös äänestän hallituksen esityksen mukaan.

Kaikki ne kommentit ja perustelut, joita olen itse käynyt läpi tai saanut kuulla, vahvistavat yhä edelleen myöskin tätä omaa kantaani. Esimerkiksi mistään ei ole löytynyt tietääkseni sellaista tutkimusta, että lapsen tulevaisuuteen, siihen, miten lapsi selviää aikuisena maailmassa, olisi vaikuttanut se, minkälaisessa perhemuodossa hän on elänyt. En ole kuullut yhtään selvitystä, että voitaisiin osoittaa suora yhteys perhemuodon ja aikuisen tulevaisuuden välillä.

Täällä on viitattu useamman kerran kirkkoon ja seurakuntaan, mutta meidän oman kirkkomme eettinen toimikunta oli hyvin liberaali ehkä sitten Kirkkohallitukseen verrattuna ja linjasi tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden nimissä hallituksen linjojen mukaisesti, minkä jälkeen käytiin tietenkin keskustelu, kuka antaa kirkon puolelta virallista kantaa.

Sitten vielä muutama asia käytännön puolelta. Kun meillä on näitä perheitä, ilahduttavasti erimuotoisia perheitä nykyisin, niin voi olla esimerkiksi tilanne, jossa lastensuojelu elikkä viranomaiset elikkä ne, joita me täältä sitten ohjaamme, määrittelevät hyväksi äidiksi yksin elävän ihmisen muun muassa lastensuojelutapauksissa. Nyt, jos esimerkiksi tämä yksi tapaus, jonka tiedän, menee niin, että ei määritellä hyväksi äidiksi, riittäväksi kasvattajaksi, yksinäistä naista, jos hän on biologisesti lapsen äiti, niin tilanne on tässä perheessä se, että tämä äiti on hyvä äiti näille kahdelle aivan ulkopuoliselle lapselle, mutta sille ainoalle biologiselle lapselle hän ei ole riittävä äiti. Missään tapauksessa en haluaisi tällaista viestiä viedä näille perheille.

En tiedä, mitkä tulevat olemaan ne vastaukset siinä kohtaa näiltä ihmisiltä, jotka tänäkin iltana täällä ovat hallituksen esitystä vastustaneet, niille perheille, jotka sitä arkea iloineen ja suruineen näissä erilaisissa perhemuodoissa pyörittävät. Minkälainen viesti? Onko pokkaa mennä kertomaan, että olette tehneet väärin? Siitä syystä: ei epäilystäkään, olen hallituksen linjalla.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme hedelmöityshoitoja sääntelevän lainsäädännön aikaansaamista. Tämän keskustelun aikana on voinut todeta sen, mitenkä kaukana toisistaan tämän tyyppisessä asiassa ovat Suomen eduskunnan edustajien kannat. Itse ajattelen tätä asiaa oman vakaumukseni pohjalta ja näen neljä keskeistä periaatetta, joidenka toteutuessa voin hyväksyä tämän lain.

Ensimmäinen asia on se, että hedelmöityshoidon antaminen on mahdollista vain aviopareille.

Toinen lähtökohta on se, että hoitoon käytetään parin omia sukusoluja.

Kolmas periaate on se, että hoidon antaminen perustuu ja rajataan lääketieteellisiin perusteisiin.

Neljäs periaate on se, että lapsen edun ensisijaisuuden tulee olla lähtökohtana, ja tämä merkitsee nimenomaisesti sitä, että jokaisella lapsella on oikeus äitiin ja isään.

Arvoisa puhemies! Sanon nämä lähtökohtaiset periaatteet hyvin nöyrällä mielellä, koska monta kertaa ajattelen niitä läheisiä ihmisiä, joilleka ei ole suotu lasta, siitä tilanteesta, missä itse olen saanut rakentua suuren perheen isänä ja joutunut kohtaamaan sen todellisuuden, mitä merkitsee myös se, että perheen sisällä on saanut säilyä halu ottaa vastaan ne lapset, jotka lahjoitetaan, annetaan. Siksi on se tunne, että tämän lainsäädännön kautta hallituksen esityksessäkin pyritään menemään yli niiden rajojen, jotka ovat lainsäädännölle ja meille ihmisinä mahdollisia.

Minusta on ollut lohdullista kuunnella sitä, että on kuitenkin käytetty puheenvuoroja, joissa on todettu se, että avioliitto on edelleen kestävin parisuhteen muoto. Eilen tarkasteltiin välikysymyksessä perheen aseman vahvistamista suomalaisessa yhteiskunnassa, ja lyhyessä puheenvuorossa totesin, mitä merkitsee se, että Suomen eduskunta on valmis lähettämään sen moraalisen viestin, että me haluamme taistella ja kannustaa vanhempia säilyttämään avioliiton. Jollakin tavalla tämä näköala on tämänkin lakiesityksen käsittelyn yhteydessä. Mitä todella merkitsee se, että Suomen eduskunta antaa kaiken mahdollisen tuen sille, että kristillinen avioliitto saa säilyä lähtökohtaisena miehen ja naisen välisen yhteyden perustana, mitä merkitsee se, että tätä kautta luodaan edellytykset myös perheen eheydelle. Olen itse menettänyt oman äitini 6-vuotiaana, ja minä ymmärrän sen, että on elämäntilanteita, jossa toinen vanhemmista joutuu yksin vastaamaan perheestä, ja se on ymmärrettävää, mutta se, että me lainsäädännöllä luomme lähtökohtia sille, että lapsella ei ole isää, tuntuu äärimmäisen vieraalta.

Mitä kaikkea tavallaan tämän suuntainen lainsäädäntö merkitsee? Minua on havahduttanut se, voisiko sanoa, että samat henkilöt, jotka ovat voimakkaasti tukemassa tätä hallituksen esitystä, ovat puhuneet julkisuudessa hyvin voimakkaasti isyyslomien tärkeydestä. Nyt meillä on käsittelyssä vanhempainvapaata koskeva lainsäädäntöhanke, ja olen ymmärtänyt, että se jo paljastaa tavallaan sen taustalla olevan näkökulman, että isään rinnastetaan jopa lesboparin puoliso. Toinen on äidin tontilla, ja toinen on nousemassa nyt sille tontille, jota käsitellään isyysloman näkökulmasta ja lähtökohdasta. Täällä tullaan sille rajalinjalle, että lainsäädännöllä jopa isyys ja isän rooli ollaan siirtämässä ihan uudelle, täysin uudelle, pohjalle. Tässä mielessä ajattelen sitä, mitä merkitsee se, jos pystymme kannustamaan suomalaisia nuoriakin vanhemmuuteen, vanhemman vastuuseen ja kohtaamaan sen todellisuuden perheen rakentumisenkin osalta, mikä kullekin avioparille nähdään tarkoituksenmukaiseksi.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Äskeisestä ed. Kyösti Karjulan hyvästä puheenvuorosta voi todeta myöskin sen, että myöskin tämä laki on tunteita herättävä ja koettelee meidän kaikkien kansanedustajien arvomaailmaa hyvin syvältä. Ymmärrän tietenkin ne näkökohdat, mitkä ed. Kyösti Karjula esitti, mutta itse lakivaliokunnan jäsenenä olen nyt kahden eduskunnan aikana ollut käsittelemässä tätä lakia ja olen yrittänyt suhtautua siihen lähtökohtaisesti mahdollisimman neutraalisti. Asia, mitä olen miettinyt, kun tätä mietintöä olen enemmistön kanssa ollut tekemässä, on ollut se, mikä on meidän suomalaisten kansallinen etu ja mikä on suomalaisten lasten etu. En lähde millään tavalla moittimaan päätöksentekojärjestelmää enkä mietintöä. Olen itse siinä enemmistössä ollut mukana, mutta haluan vähän valottaa omaa ajatteluani ihan viime päivien ajalta.

Sain noin viikko sitten kirjeen helsinkiläiseltä lastenlääkäriltä, ja tämä poikkesi näistä palautteista hyvin merkittävällä tavalla. Meitä lakivaliokunnan jäseniä on luonnollisesti pommitettu ja meille on lähetetty viime aikoina satoja tekstiviestejä, joissa molemmat osapuolet ovat kertoneet, että heidän näkökulmansa tähän asiaan on ainut ja oikea. Tämä lastenlääkärin palaute oli kuitenkin hieman poikkeuksellisempi, ja halusin sitä lainata tässä puheenvuorossani.

Ensinnäkin tämä tällä hetkellä noin 65-vuotias helsinkiläinen lastenlääkäri on toiminut aikoinaan Seinäjoella Etelä-Pohjanmaalla, ja hän lähetti minulle seuraavan sisältöisen kirjeen: "Arvoisa kansanedustaja Petri Salo! Saatetekstiin viitaten seuraavaa: Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen kirjoitti 24.1.2006 Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa seuraavasti, otteita kirjoituksesta: ’Suomessa tarvitaan pikaisesti hedelmöityshoitoihin liittyvää lainsäädäntöä, ja onneksi hallitus onkin tuomassa uutta lakiesitystä käsittelyyn heti alkuvuodesta. Kiire ja pakottava tarve eivät kuitenkaan oikeuta meitä hyväksymään laiksi huonoja kompromisseja tai eettisesti kestämättömiä periaatteita. Lakiesityksestä käyty julkinen keskustelu on nyt kuten aiemminkin ollut tyrmäävän aikuiskeskeistä. Harvoissa puheenvuoroissa aihetta on tarkasteltu syntyvän lapsen näkökulmasta. Kun keskustelussa taistellaan vain aikuisten keskinäisestä tasa-arvosta, lapsen kiistämätön luonnollinen oikeus, oikeus äitiin ja isään, näyttää tyystin unohtuvan.’

Ja vielä yksi lainaus: ’Sukusolunsa antaja siirtää omat ja lähisukulaistensa ominaisuudet, nykytiedon valossa perintötekijöiden luennan kautta jopa sukunsa kokemuksia toiseen ihmiseen omalle biologiselle jälkeläiselleen. Jopa moderni geeni- ja aivotutkimus painottaa äidin ja isän tarpeellisuutta lapsen kehitykselle. Ihmisaivot ja mieli kypsyvät pitkälti samanlaisuuden ja erilaisuuden jatkuvan havainnoinnin ja arkisen kokemisen kautta.’"

Pitkäaikainen lastenlääkäri jatkaa: "Omista käytännön kokemuksista lähtöisin ymmärsin Tuula Tammisen tarpeen kertoa julkisesti ajatuksistaan, ja häntä tästä kiitinkin." Hän jatkaa: "Kun nyt vanhastaan tunnet minut, voit varmaan allekirjoittaa sen, että olen koko työikäni pitänyt tärkeänä edistää tasa-arvoa työelämässä kuitenkin pitäen tärkeänä hyvää perhe-elämää ja kummankin suvun läsnäoloa ja tukea. En voi millään hyväksyä tätä nykyistä telaketjufeminististä liikettä, jossa miehen läsnäolo perheessä supistuu muutaman sukusolun luovuttamiseen. Jos perheeseen syntyy poika, miten hän omaksuu tulevassa aikuiselämässä isän roolin vai tunteeko mahdollisesti syyllisyyttä siitä, että on perustamassa yhteiselämää vieraan naisen kanssa? Ainakin olen kokenut yhtenä vaikeimmista potilaskokemuksista auttaa erästä kouluikäistä pitkäaikaissairasta poikaa, jonka mielenterveysalaa opiskeleva äiti muutti lesbosuhteeseen ystävättärensä kanssa naapurikuntaan. Perinteisellä Pohjanmaalla tämä vaikeutti kaikkien osapuolten elämää.

Hedelmöityshoitolain toinen kysymys syntyy yksilön oikeudesta saada tietää luovuttajan, joko sukusolujen antajan eli biologisen isänsä, tai miesten tapauksessa kohdunvuokraajan henkilöllisyyden. Kokemukseeni perustuen kyseessä ei ole niinkään halu saada tuntea henkilö, vaan millaisesta suvusta ja millaisiin saavutuksiin kyseessä oleva henkilö on yltänyt, jotta tämä tuleva aikuinen voisi tietää, minkälaisista lähtökohdista ponnistaa. Isovanhempien tunteminen ja heidän läheisyytensä ja lämpönsä on heikonkin lähtökohdan saaneille lapsille aina suuri voimavara."

Lopuksi lastenlääkäri sanoo: "Adoptio on mielestäni suurenmoinen lahja lapselle. Ehkä viranomaiset eivät aikaisempina vuosina kiinnittäneet riittävää huomiota perheen tukemiseen. Viittaan tässä alavutelaistyttöön, jonka tarinaa on puitu mediassa ja joka on minulle esitetty esimerkki, kuinka adoptiokaan ei suojaa lasta. En tunne tarkkaan tapausta enkä toivoisi tätä käytettävän minkäänlaisena vertailuna varsinaisessa asiassa."

Arvoisa herra puhemies! Tämän kirjeen jälkeen, kun luin ja mietin kokeneen lastenlääkärin minulle lähettämää kirjettä, tulin vain vakuuttuneeksi siitä, että olen ehdottomasti lakivaliokunnan mietinnön takana.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ei liene yllätys, että kuten edellinen puhuja, kollegani ed. Petri Salo, itsekin olen lakivaliokunnan mietinnön kannalla ja ehdottomasti.

Kuten aiemmin jo tänään keskustelussa totesin ja kuten edellinenkin puhuja tässä, tästä lakiesityksestä niin valmisteluvaiheessa kuin myöskin täällä on keskustelu käyty lähinnä aikuisten ehdoilla. Lasten oikeudet on suorastaan pyyhitty pois aikuisten tarpeiden ja jonkinlaisten halujen tieltä. Mutta on hyvä kaiken kaikkiaan, että hedelmöityshoidoilla voidaan auttaa niitä aviopareja ja avopareja, jotka todella haluavat lapsia itselleen mutta joille lasten hankkiminen ei muilla keinoin ole mahdollista. Näen kuitenkin selvänä epäkohtana tässä hallituksen alkuperäisessä esityksessä sen, että siinä sallitaan hoidot naispareille ja jopa yksinäisille naisille.

Kun keskustelussa, tässäkin keskustelussa taas tänäänkin, taistellaan vain aikuisten keskinäisestä tasa-arvosta, lapsen kiistämätön luonnollinen perusoikeus, oikeus äitiin ja isään, näyttää tyystin unohtuvan. Lapsen oikeudet on myös otettava huomioon. Suomi on ratifioinut ja siten lainsäädäntöönsä sitonut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, joka velvoittaa juuri tällaisessa tilanteessa asettamaan lapsen edun ensisijaiseksi. Näin siksi, että se on ainoa eettisesti kestävä lähtökohta. Samalla meillä on kuitenkin kaiken lisäksi runsaasti sekä tieteellistä tietoa että erityisesti kokemuksellista näyttöä isättömyyden haitallisista vaikutuksista lapsen hyvinvoinnille.

Arvoisa puhemies! Täällä eilispäivänä on käyty keskustelua nimenomaan lasten pahoinvoinnista, nimenomaan lapsiperheiden köyhyyden lisääntymisestä ja kannettu huolta siitä, miten yksinhuoltajien perheissä lapset usein ovat alttiita voimaan erityisen pahoin. (Ed. Huotari: Missäs ne isät ovat?) — Siinäpä suuri kysymys! (Ed. Huotari: Ryyppäämässä!) — Ainoa varma johtopäätös, jonka mielestäni me täällä nyt voimme tehdä, on se, että isättömyys ei ainakaan ole lapsen edun mukaista.

Sekä lääketieteessä että yleisemminkin yhteiskunnassa on huolestuttavia, jopa vaarallisia merkkejä siitä, että näitä lapsettomuushoitoja kehitetään yhä selvemmin bioteknologian ehdoilla. Samalla humaanisten arvojen puolestapuhujia pidetään, meitä siis, vanhoillisina ja kehitystä jarruttavina moralisteina. Sen sijaan, että olemme sokean itsekkäitä ja ajamme vain omia etujamme, me aikuiset voisimme tavoitella laajempaa oikeudenmukaisuutta asettamalla etusijalle niiden oikeudet, jotka ovat meistä ja päätöksistämme täysin riippuvaisia.

Arvoisa puhemies! Kuten jo aluksi totesin ja kuten varmasti on tiedossa ollut, itse kannatan tässä kysymyksessä perinteisiä perhearvoja kunnioittavaa ratkaisua.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin tässä aikaisemminkin on todettu, niin tästä keskustelusta, tästä esityksestä, tästä mietinnöstä on tullut elämää suurempi kysymys. Mutta kun tätä maailmaa katsotaan ja peilataan, mihin tämä perusarvokysymyksessä käy, niin ei ollenkaan. Tämä on pieni tämä keskustelu siihen nähden, mikä tämä linjaus tulee olemaan tulevaisuudessa.

Kun tätä maailmaa katsotaan sillä rintamalla, miten tämä hallituksessa on muodostunut, niin muistan niitä aikoja, kun Kari Häkämies oli oikeusministerinä eikä tuonut tätä asiaa eteenpäin. Muistan niitä aikoja, kun sitten ed. Koskinen oli oikeusministerinä ja rakenteli tämän maailman, että tämä isyyden vahvistaminen tuli tähän matkaan ja syntyi. Muistan erinomaisen hyvin ne ajat, kun nykyhallitus muodostui ja kun tässä runsas vuosi aikaa olin siinä joukossa, mikä vetosi pääministeriin, että tätä esitystä ei pidä tuoda, ja muistan senkin erinomaisen hyvin, kun syntyi Helsingin Sanomien Nyt-liitteen keskustelu ja haastattelu siitä, miten tämä maailma puhuttelee ja vähän sillä hengellä, mitenkä maalaisjullit ajavat perhepolitiikassa niin kovia arvoja, että oikein lailla pitää säätää, mitä voidaan tehdä, mitä voidaan toteuttaa. Mielestäni sitä lehtiliitettä, Nyt-liitettä, ei kukaan lukenut eikä siihen asiaan kiinnittänyt huomiota, mutta muistan erinomaisen hyvin sen, kuinka tuolla ryhmäkansliakäytävässä varmaankin, luulen, että nämä keskustalaiset naiset juoksentelivat päänsä pitkin seiniä, että jos tätä pidemmälle useampia tämmöisiä tulisi, niin epäilisi, että eduskuntaan alettaisiin tehdä pyöreitä toimistohuoneita. Näin arvellen tämä asia on syntynyt minulle erittäin puhuttelevaksi ja henkeen tuntuvaksi.

Puhemies:

(koputtaa)

Kansanedustaja, pyydän käyttämään kunnioittavaa ilmaisua kollegoista tässä talossa!

Puhuja:

Kyllä, anteeksi. — Näin tätä maailmaa katsottuna ja mennen eteenpäin, niin tunnen, mistä tämä sisältö on syntynyt ja tullut. Tunnen myöskin sen tuntuman, kuinka tämä on herkistänyt tämänpäiväisessä keskustelussa tätä elämää niin pitkälle, että oikeastaan on menty vähän enemmänkin kuin normaalia pidemmälle.

Nämä väitteet ja väittämät, että tämä hallituksen esitys jatkaa nykykäytäntöä ja hyväksyy ja vahvistaa vain nykykäytännön, eivät ollenkaan siltä osin pidä paikkaansa, kun tähän syntyi ja tuli ja rakentui tässä edellisen hallituskauden aikana annettu esitys, missä tämä isyyden vahvistaminen rakentui ja tuli tänne matkaan.

Kun tätä maailmaa katsotaan, niin lähdetään siitä liikkeelle, että luovuttaja, joka tähän saakka on luovuttanut anonyyminä, ehkä harrastuksesta, ehkä hyvästä hengestä, ehkä hyväntahtoisuuttaan, ehkä mielenkiinnosta, rekisteröityy nyt, ja kun tämä lapsi tullessaan 18 vuoden ikään voi käydä hakemassa tämän biologisen isänsä tiedot ja voi hakea sen kautta isyyden vahvistamista. Sen jälkeen tämä yritteliäs isä, sanotaan nyt niin, avioiduttuaan puolisonsa kanssa on tullut siihen henkeen ja tarkoitukseen, että tämä puoliso saadessaan tietää, että perheeseen vahvistuu tämmöinen isyys, saa suorastaan katastrofin ehkä aikaiseksi, ja tämä vahva ydinperhe hajoaa tähän; eipä tätä asiaa ole kukaan miettinyt eikä esille ottanut. Näin arvellen on aivan eri asia todistaa, että nykykäytäntö jatkuu, kuin todistaa se, mitä tämä tulevaisuus tuo tämän isyyden vahvistamisen osalta esille.

Ymmärrän erinomaisen hyvin sen, että lapsi on kiinnostunut tästä biologisesta isästään. Mutta ymmärrän myöskin sitä keskustelua, missä syntyy se ajatusmaailma ja ajatus siihen, miksi tämä lapsi ei voisi saada sitten selville isäänsä nuoremmalla iällään jo, silloin, kun häntä muuten alkaa biologiset vanhemmat ja taustansa kiinnostaa. Olen sitä mieltä, että lapsi, nuori aikuinen, 18-vuotias on vuosia ennen jo valmiimpi ja kiinnostuneempi siitä (Puhemies koputtaa) sisällöstä, mitä hänen biologisessa taustassaan on olemassa.

Ymmärrän myöskin sen, että on erittäin paljon sellaisia lapsia, joille tämä biologinen vanhemmuus jää joka tapauksessa tuntemattomaksi ja selvittämättömäksi. Tämän osalta tämä maailma ei voi olla oikein eikä voi olla tasapuolinen, jos tähän tasapuolisuusperiaatteeseen tässä ikään kuin vedotaan ja sen perusteella tätä vahvistamista haetaan.

Kun eilen kävimme keskustelua siitä, mikä on lapsiköyhyys ja lapsiperheitten köyhyys, niin siinä keskustelun yhteydessä totesin, että tämän syntyvyyden lisäyksen tulee olla yksi merkittävä osa ja tavoite tulevaisuuden yhteiskunnassa. Mutta en suinkaan tarkoita sitä, että näin muodottomasti, tahdottomasti syntyy ikään kuin tätä syntyvyyden lisäystä keinoin miten tahansa. Sillä syntyvyyden lisäyksellä tarkoitin sitä, että lapsi syntyy ydinperheeseen, perheeseen, missä on äiti, isä ja lapset ja tämä on se vahvistuva malli. Näin katsottuna tulenkin siihen varsinaiseen lopputoteamaan, mikä tässä ajatuksenani on ollut olemassa, että nämä edustajat, joihin itse kuulun, tämän lakivaliokunnan mietinnön kannattajat, ovat erinomaisen pitkälti tulleet vastaan ja hyväksyneet sen, että tämä perhemalli on olemassa kristillinen avioliitto ja sitten avioliitonomaisessa suhteessa elävä avoliittoperhe. Jos tätä maailmaa katsottaisiin sillä silmällä kuin eduskunnassa käyty keskustelu ja eri mieltä kanssani olevat ovat tähän asiaan kiinnittäneet merkittävästi huomiota, todenneet suvaitsemattomuuden ja kaiken muun, niin kyllä ymmärrän, että tämän perusperheen osalta, kristilliseen avioliittoon perustuvan perheen osalta on annettu valovuosia periksi, ymmärretty, nähty tämä muuttuva maailma ja tilanne.

Kun itse muistan aikaa noin 50 vuotta taaksepäin, ei olisi silloin voitu kuvitellakaan, että tästä yhteiskunnasta on tullut tämän näköinen, tällainen, näin juureton, hengetön ja vailla perhesiteitä olevien kotien ja kotitaustojen kasvattajaperheitä, niin kuin nyt on olemassa. En ollenkaan sitä halua sanoa, etteikö voitaisi eikä voi. Tunnen erinomaisen paljon perheitä, mitkä avoliittomallilla ovat onnistuneet ja toteuttaneet elämäänsä erinomaisen hyvin. Mutta ei tämän lain kohdalta vaan aikaisemmin, viime kaudella puidun parisuhdelain osalta puhuttiin erinomaisen paljon tuosta perimisestä, perimykseen liittymisestä ja siihen liittyvistä perintöasioista, niin eipä ole sitten avoliittoperheitten osalta tätä asiaa kukaan hoitanut eikä pohtinut eikä yleensäkään pohdiskellut. Ehkäpä sekin sitten tulee myöhemmin parempaan järjestykseen ja kuntoon.

Herra puhemies! Kiitän ymmärtäväisyydestä ja toivon hyvää menestystä tälle lakivaliokunnan mietinnölle.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Lakivaliokunnan enemmistö on tehnyt kannatettavan mietinnön, parantanut hallituksen esitystä ja se ansaitsee siis tulla hyväksytyksi. Se ei toki vastaa täysin niitä ajatuksia, joita itselläni on. Ne ilmenevät ehkä parhaiten ed. Räsäsen huomenna tekemistä muutosesityksistä, mutta tämä valiokunnan mietintö on kuitenkin selvästi parempi kuin se hallituksen esitys, joka oli valiokunnassa käsittelyn pohjana.

Perustelujen osalta totean lyhyesti, että erityisesti kuuntelin tarkasti ed. Tero Rönnin puheenvuoron tässä jokin aika sitten. Siinä oli lakivaliokunnan pitkäaikaisen jäsenen erittäin hyvät, vankat perustelut tälle mietinnölle ja myös näkymä, mihin toinen tie hyvin nopeasti olisi johtamassa. Lisäksi ed. Päivi Räsänen käytti puheenvuorot, jotka perustelevat tämän kannan erittäin hyvin, muita edustajia väheksymättä, jotka ovat mietinnön kannalla.

Lyhyesti totean, herra puhemies, että en halua olla lainsäätäjänä luomassa Suomeen lainsäädäntöä, joka edesauttaa ja synnyttää isättömiä lapsia tähän yhteiskuntaan, lähtökohtaisesti isättömiä lapsia. Meillä on niitä tavattoman paljon, valitettavan paljon, koska elämä on sellaista, että ihmisiä kohtaavat erilaiset tilanteet elämässä ja siitä lapset usein kärsivät. Avioeroja tulee liiankin helposti jne. Mutta nyt me olemme lainsäätäjinä tekemässä lakia, joka uhkaisi johtaa lähtökohtaisesti isättömien lapsien syntymiseen, ja pidän sitä erittäin valitettavana. Siksi katson, että tämä mietintö antaa paremman lähtökohdan lainsäädännölle kuin vastalause.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Lapsen etu on tärkein. Lapsella tulee olla oikeus turvallisiin ja rakastaviin vanhempiin. Kaikilla lapsilla ei näin nyt ole. Suomessa on tällä hetkellä paljon, paljon lapsia, joiden tekemisessä isä on ollut mukana, mutta joiden elämässä isä ei enää ole mukana. Halutaanko täällä syyllistää ne lapset ja myös ne äidit, jotka ovat joutuneet tilanteeseen, jossa he ovat joutuneet joko itse valittuaan tai pakotettuina siihen, että he joutuvat yksin huolehtimaan lapsistaan?

Täällä vedotaan — en viitsi sanoa hänen nimeään — lastenpsykiatriin, joka todistaa ammattinsa nimissä, miten sen kauniisti sanoisi, että tällaisista lapsista tulee vähän jotakin muuta kuin mitä tämä yhteiskunta toivoo. Minusta se on erittäin loukkaavasti sanottu näitä lapsia kohtaan. Kun ajattelee ja tietää hyvinkin paljon niitä perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat paikalla, mutta he eivät ole siinä kunnossa, että he olisivat kykeneviä hoitamaan lapsiaan, niin kumpi on parempi? Se, että lapsella on rakastava vanhempi tai rakastavat vanhemmat, olivatpa he sitten kumpaa sukupuolta tahansa, vai se, että yhteiskunnan silmissä he ovat kunnon perhe, kun siinä on sekä isä että äiti, vaikka lapset voisivat huonosti?

Täällä edustajat Petri Salo ja Hemmilä vetosivat tutkimuksiin ja ed. Petri Salo lastenlääkäriin, joka vielä sanoi, että lesbosuhde on vaikuttanut kaikkien osapuolten elämään. Varmasti hän ajattelee näin ja on siinä täysin vilpitön. Mutta miettikääpä, kuinka paljon tällaiset lastenlääkärit, akateemisesti koulutetut henkilöt, fiksut henkilöt, voivat vaikuttaa näiden ihmisten elämään negatiivisesti tällaisilla lausunnoillaan, joita täällä eduskunnan puhujakorokkeelta lausutaan.

Suomessa on syntynyt 20 vuotta lapsia hedelmöityshoitojen avulla. Niitä on syntynyt niin avio-, avo- kuin heteropareille, lisäksi yksinäisillekin naisille. Nyt lakivaliokunta haluaa muuttaa tätä käytäntöä. Nyt lakivaliokunta haluaa nimenomaan, että täällä Suomessa syntyy niin sanotusti vain onnellisissa perheissä lapsia. Minä vähän ihmettelen, jos tämä laki menisi tässä muodossa läpi, miten on kymmenen vuoden kuluttua, kuinka paljon onnellisempia suomalaiset lapset ovat. Eli minä toivon, että oikeasti mietittäisiin sitä, minkä signaalin tämä oikein antaa ja kenelle. Ainakin minuun monet yksinhuoltajat ovat ottaneet yhteyttä ja ovat olleet erittäin huolissaan siitä, onko tämä eduskunnan viesti siitä, että yksinhuoltajien lapsista ei voi kasvaa kunnollisia, kun he eivät asu niin sanotussa ydinperheessä. Minä toivon, että pistätte käden sydämelle ja mietitte tätä asiaa.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Vastaisin kyllä ed. Huotarille nyt, että lainsäädännöllä me emme ole täällä yrittämässäkään edes taata minkäänlaisen perhemuodon onnea ja rakkautta, vaan lainsäädännöllä yksinkertaisesti säädellään oikeuksia ja juridista asemaa ja tässä tapauksessa hedelmöityshoitojen tuloksena syntyvien lasten oikeuksia ja juridista asemaa. Ei täällä olla arvottamassa näitä perheitä jollakin tavalla paremmuusjärjestykseen.

Jos ajattelen vaikka omaa kristillisdemokraattista eduskuntaryhmäämme, puolet meidän eduskuntaryhmämme jäsenistä on kasvanut yksinhuoltajaperheissä tai perheissä, joissa toinen vanhempi ei ole voinut olla läsnä, ja se nyt on sitten kuulijoitten arvioitavissa, onko tullut täyspäistä porukkaa vai ei. En siihen ota kantaa.

Mutta ei meillä todellakaan ole lähtökohtaisesti tämmöisiä näkemyksiä, että jotkut perhemuodot olisivat parempia ja toiset huonompia, vaan tässä juridiikasta puhutaan. Sen tähdenhän tässä lakivaliokunnan mietintöön sisältyvässä vastalauseessa nimenomaan lähdetään tätä vallitsevaa tilannetta siinä mielessä huonontamaan, että tänä päivänä jokaisella avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella on mahdollisuus ajaa isyyskannetta. Ja meidän lainsäädäntömme itse asiassa pyrkii tekemään kaikkensa, jotta olisi mahdollisuus ajaa isyyskannetta, mutta nyt tämä lakivaliokunnan vähemmistön ajama kanta todellakin johtaisi siihen, että näillä lapsilla, jotka syntyvät sitten hedelmöityshoidon tuloksena yksinäisille naisille tahi lesbosuhteeseen, ei olisi tätä oikeutta.

Jos ajatellaan sitä, että tässä salissa, kun nyt vietetään eduskunnan äänioikeuden 100-vuotisjuhlaa, Miina Sillanpäästä lähtien tässä salissa on pyritty tekemään kaikki sen eteen, että jokaisen yksinäisen naisen lapsella olisi mahdollisuudet nimenomaan juuri näihin juridisiin oikeuksiin ja mahdolliseen lakiosaan, niin nyt ensimmäistä kertaa tuntuu jotenkin hämmentävältä, että nimenomaan vasemmiston puolelta ollaan näitä oikeuksia murentamassa. Tässähän nimenomaan yritetään näiden yksinäisten äitien lasten asemaa kaikin tavoin parantaa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Halusin vielä ottaa tämän puheenvuoron juuri siitä näkökulmasta, etten ainakaan omissa perusteluissani halua missään tapauksessa nähdä niin, että joku yksin lastaan hoitava olisi huonompi tai että siellä kasvaisi huonompia lapsia. Nimenomaan se, mistä näkökulmasta tätä lakia, hedelmöityshoitolakia, katson, ovat ne arvoperusteet. Näen sen, mikä merkitys isällä ja äidillä ja miehellä ja naisella on siinä kasvumaastossa, missä lapsi kasvaa aikuiseksi.

Pidän erittäin tärkeänä sitä osaa ainakin, mitä lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa korosti, että kyllä lapsi tarvitsee turvaa siitä läheltä, siis siitä turvallisesta arkipäivästä, tietenkin ystävien kautta ja lähisukulaisten kautta, mutta myös siitä, että on isän malli ja äidin malli, miehen malli ja naisen malli siinä lähellä. Sillä on kuitenkin ihan positiivinen vaikutus perustaltaan (Ed. Huotarin välihuuto) — se ei ole syyllistävä, vaan se voi olla eduksi lapselle. Hän korosti nimenomaan, että se voi olla eduksi.

Jos pyritään hyvää tuottamaan kaikilla mahdollisilla eri keinoilla, niin tämä ratkaisu on kuitenkin lapselle eduksi ja hyväksi, että isä ja äiti ovat olemassa. Ja siinä samassa lauseessa ei tule ottaa kantaa niin, että joku toinen vaihtoehto on lapselle huonompi, vaan lähtökohdiltaan tämä näkemys pitää myös hyväksyä, että miehellä ja naisella on omat tehtävät eri vaiheissa, kun lapsi kasvaa. Ja tätä haluan ainakin itse korostaa, en sitä, että tosiaan tämä yksin kasvattava olisi huonompi vaihtoehto.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Käytännössä yksilöt ja perheet kuitenkin joutuvat eriarvoiseen asemaan, jos rajaus voittaa. Tämän on perustuslakivaliokuntakin todennut hyvin selvästi todeten, että perustuslain yhdenvertaisuuden kannalta hallituksen esitys on parempi vaihtoehto. Todellisessa elämässä näihin yhden ja kahdenkin naisen perheisiin syntyy lapsia jatkossakin, ja jos he saavat alkunsa tämän lain ja maan rajojen ulkopuolella, niin näillä lapsilla ei ole oikeutta saada tietoa biologisesta alkuperästään eli he joutuvat eriarvoiseen asemaan muiden lasten kanssa. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi lausunnossaan, että terveysriskit ovat suuremmat silloin, jos hedelmöityshoitoa joudutaan antamaan muissa oloissa kuin tämän lain puitteissa, eli kyllä tämä rajauksesta seuraava käytäntö johtaa eriarvoiseen kohteluun.

Se, että lapsella ei ole juridista isää, ei tarkoita, etteikö lapsella voisi olla myös isän malleja ja huolehtivia miehen malleja ympärillään.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! En enää puutu muuhun kuin ed. Essayahin uudelleen toistamaan väitteeseen, että nyt olisi se tilanne, että yksin elävien naisten, itsellisten naisten, tai lesboparien tilanteessa olisi ollut tämmöisiä isyyskanteita sitten nykytilanteessa, kun nyt voidaan antaa hoitoa myös anonyymeillä siittiöillä. Kertokaa, ed. Essayah, tunnetteko te yhtään koko 20 vuoden ajalta tämmöistä isyyskannejuttua, joita te väitätte, että on olemassa?

Tämä laki nimenomaan, toistan — ja olen aivan oikeassa siinä, vaikka toisin väititte — tuo uutuuden, se tuo uutuuden niin, että jatkossa, lukuun ottamatta tätä siirtymäaikaa, joka on oikein hyvä, täytyy lapsella olla oikeus tietää eli tämä anonymiteetti katoaa, ja tietysti silloin siitä seuraa toisenlainen isyyslainsäädäntö. Tosiasiassa mikään ei muutu, ellette te nyt kerro minulle hyvin hämmästyttävää tietoa, että teillä on tiedossanne yksikin isyyskanne, joka viimeisen 20 vuoden aikana on ollut sen jälkeen, kun on annettu yksin eläville tai lesbopareille hoitoa, pääsääntöisesti vielä anonyymeillä siittiöillä. Oikeasti se ei pidä paikkaansa, mitä te sanoitte.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Essayah täällä sanoi, että tässä puhutaan vain juridiikasta. Ei tässä puhuta pelkästään juridiikasta. Tässä puhutaan siitä, millaisiin perheisiin lapsia tämä yhteiskunta haluaa. Se ei halua niitä perheisiin, joissa on yksi vanhempi, jos tämä teidän esittämänne malli toteutuu, eli sekin on viesti, ja silloin siinä on myöskin se viesti niille yksinhuoltajaperheille, joissa syystä tai toisesta ei ole sitä toista puolisoa. Puhuisin myöskin niistä perheistä, joissa äiti ei ole läsnä ja isä kasvattaa lapset yksin. Minusta heitä ei pidä syyllistää.

Ne perheet, joihin lapset syntyvät hedelmöityshoitojen avulla: Se on niin rankka juttu, että sitä ei tehdä mielijohteesta, niin kuin joskus lapsi saattaa syntyä joissakin muissa olosuhteissa. Nämä kaikki perheet, olivatpa he sitten yksinäisiä naisia tai lesbopareja tai aviopareja tai avopareja, ovat käyneet kyllä hyvin tarkan mietinnän siitä, minkälaiseen ympäristöön he lapsen synnyttävät. Jos asenneympäristö on se, mitä täällä on tänään kuultu, niin miettikääpä sitä, miltä näistä ihmisistä tuntuu. Haluammeko mennä ajassa 20 vuotta taaksepäin tai 40 vuotta, kuinka monta vuotta nyt halutaan, kun 20 vuotta näitä lapsia on syntynyt eikä heistä ole ollut kenellekään teistä varmasti haittaa? He ovat syntyneet ja eläneet ihan onnellisissa perheissä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin tärkeätä se, että ne henkilöt, jotka eivät voi saada lasta, voisivat saada hedelmöityshoitoja. Nyt tämä ehdotus on siltä kannalta ongelmallinen, että nyt 18 vuotta täytettyään henkilö voi saada tietää, kuka on luovuttaja, ja tämä voi johtaa valitettavasti siihen kyllä, että luovuttajia käytännössä ei ole, ja tämä on kaikkein suurin ongelma koko tässä ehdotuksessa. Voidaan päätyä tilanteeseen, että järjestelmä ei toimi, luovuttajia ei ole, ja ne perheet, jotka haluaisivat saada lapsia, eivät käytännössä voi saada lapsia. Siitä syystä mielestäni ihan pitäisi miettiä sitä, onko tässä ehdotuksessa kaiken kaikkiaan mitään hyväksyttävää vai pitäisikö se kaiken kaikkiaan hylätä.

Sitten mitä tulee tähän kysymykseen siitä, pitäisikö naisparien tai yksinäisten naisten saada hoitoa vai ei, täytyy sanoa, että mielestäni pitää suhtautua hyvin hyväksyvästi siihen, että kaikki voivat saada hoitoja. Mutta sitten voidaan kysyä myöskin, pitäisikö miesparien saada hoitoja, ja sehän on suljettu tässä yhteydessä pois, eli yhdenvertaisuus kaiken kaikkiaan tässä suhteessa ei toimi, niin että tältä osin tasa-arvo ei ole se merkittävä argumentti.

Mikä on mielestäni tärkeätä, on lapsen etu, ja tämä lakivaliokunnan vähemmistö lähtee siitä, että pitäisi antaa naispareille hoitoa. Totean myöskin sen, että isyys pitäisi vahvistaa, jos isä on valmis siihen. Tämä on mielestäni tärkeä ongelma tässä yhteydessä. Jos isyys vahvistettaisiin aina, kuten hallituksen esityksessä 2002 oli, tässä ei olisi mitään ongelmaa. Mutta silloin jos se jätetään tahdonvaraiseksi, niin silloin mahdollista on se, että isyydestä ei pidetä huolta, ja lapsen etu on kyllä aina se, että isyys vahvistetaan. Mielestäni tässä suhteessa lakivaliokunnan vähemmistön kanta on erittäin ongelmallinen.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Sasia erittäin hyvästä, analyyttisesta puheenvuorosta.

Ed. Huotarille sanoisin, että emmehän me avioliittolainsäädännössäkään lähde täällä säätelemään sitä, että toivomme, että siinä avioliitossa on rakkautta. Totta kai me sitä toivomme, mutta ei rakkautta voi sillä lainsäädännöllä lähteä säätelemään. Me säädämme sitä juridista pohjaa, millä sitten erilaisista oikeuksista ja velvollisuuksista sen liiton sisällä päätetään. Tässä hedelmöityshoidon kohdalla me säätelemme näistä lapsen, syntyvän lapsen, juridisista oikeuksista ja pyrimme siinä nyt tietysti parhaaseen mahdolliseen, ja meidän mielestämme tämä paras mahdollinen ja lapsen etua parhaiten turvaava malli on ehdottomasti tämä lakivaliokunnan mietinnön pohja.

Täällä todellakin ed. Sasi toi hyvin esille sen, että jos tätä tasa-arvoargumenttia halutaan käyttää, niin kyllä me olemme sitten siinä tilanteessa, että mitä me teemme silloin, kun miesparit alkavat tasa-arvon nojalla vaatia hedelmöityshoidossa lapsia itselleen. Tätä argumenttia voidaan sitten hyvin lähteä käyttämään ja laajentamaan.

Ja todella, aivan niin kuin ed. Sasi toi täällä esille, niin Ruotsissahan on jo se tilanne, että kun Ruotsissa tätä lainsäädäntöä muutettiin ja nämä hoidot avattiin lesbopareille, niin tällä hetkellä Ruotsissa on pulaa näistä luovutetuista siittiöistä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Petri Salo puhui täällä aiemmin lastenlääkärin näkemyksistä, ja jos oikein ymmärsin, niin tämä lastenlääkäri ei hyväksynyt naisparien hedelmöityshoitoja, mutta hän hyväksyi adoption. Kuitenkin hän edellisessä lauseessa korosti sitä, miten tärkeä on suku ja suvun merkitys, molempien lasten vanhempien sukujen merkitys lapselle. No, miten on adoptiossa? Eli jos hän perusteli tätä suvulla, niin kuin minä ymmärsin ed. Salon lukemasta kirjeestä, niin eiväthän tässä adoptiolapset, varsinkaan ulkomailta adoptoidut lapset, ole sen kummemmassa asemassa tai he ovat vielä huonommassa asemassa.

Minä en missään tapauksessa vastusta adoptiota, mutta jos vaihtoehtona on hedelmöityshoito, niin jos verrataan suvun merkitykseen, kyllä ehkä suku kuitenkin on tärkeämpi hedelmöityshoidolla syntyneelle lapselle, koska siinä on kuitenkin toinen biologinen vanhempi. Tätä argumenttia minusta ei voi käyttää niin kuin ed. Petri Salo täällä äsken käytti perusteena tämän mietinnön puolusteluksi.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Kysyisin vielä ed. Essayahilta uudelleen, tunteeko hän semmoisia tapauksia, että kun nyt on 20 vuotta sallittu näillä anonyymeilla siittiöillä hedelmöityshoito, niin sitten isyyslain nojalla olisikin viety oikeuteen isyystapauksia. Se olisi tosi tärkeää tietää, jos tämmöisiä juttuja on ollut, koska en ole kyllä koskaan valiokunnan käsittelyssä kuullut, että tämmöinen todella olisi toteutunut, että anonyymeilla siittiöillä annetusta hoidosta olisi seurannut isyyskanteita.

Ed. Sasille tiedoksi, että ed. Asko-Seljavaara täällä kertoi Ruotsin tilanteesta, ja on totta, että kun tuli velvollisuus Ruotsissa siihen, että pitää voida sitten kertoa, eli tämä anonymiteetti kiellettiin, niin ensireaktio oli, että lahjoittajien määrä väheni, mutta sittemmin se on kääntynyt ihan parempaan tilanteeseen. Näin sanoi ed. Asko-Seljavaara, joka tuntee nämä asiat hyvin. Samaa olen kuullut myös Ruotsista, että ikään kuin alkusokin jälkeen ne, jotka lahjoittavat, tietävät tilanteensa ja ovat päätyneet siitä huolimatta lahjoittamaan ainakin selvästi enemmän kuin sen alkureaktion jälkeen.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Braxille sanoisin, että en kyllä tässä hetkessä täällä eduskunnan salissa pysty lähtemään etsimään sitä oikeustapausta, jossa on lähdetty etsimään isyyttä, mutta en myöskään pysty vakuuttumaan siitä, ettei tällaisia olisi. Ehkä te sitten tiedätte sen täysin tyhjentävästi, että näitä oikeustapauksia ei laisinkaan ole. Koska meillä Suomessa on esimerkiksi ollut näitä tällaisia lesbopareja ja homopareja, jotka ovat keskenään päättäneet hankkia lapsia, niin en ole täysin varma, ettei näissä olisi sitten nostettu myöhemmin yhtään ainutta isyyskannetta. Tätä en pysty tyhjentävästi tässä toteamaan.

Mutta edelleenkin haluan vielä alleviivata tässä keskustelussa sitä, kun täällä nyt todellakin on nostettu nämä perhemallit ja niitten arvottaminen jotenkin keskeisiksi ja todella väitetty, että tältä suunnalta olisi esitetty olemassa olevien esimerkiksi yksinhuoltajaperheitten väheksymistä, että näin ei ole missään tapauksessa. Tässähän me puhumme hedelmöityshoitojen tuloksena syntyvistä lapsista ja heidän oikeudellisesta asemastaan. Ei millään tavalla lähdetä tässä esittämään, että tuomittaisiin nyt olemassa olevat yksinhuoltajaperheet, ovatpa ne sitten avioeron perusteella päätyneet siihen yksinhuoltajuuteen tai onpa sitä isää ollut alun perinkään, eikä oteta kantaa siihen, ovatko ne hyviä vai huonoja perheitä. Tässä yritetään parhaamme eduskuntasalissa aikaansaadaksemme sen, että tehtäisiin näille hedelmöityshoidon tuloksena syntyville lapsille hyvää lainsäädäntöä, joka mahdollisimman hyvin turvaisi heidän juridisen asemansa. Tähän kai tällä pyritään.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Viitaten siihen, miten ed. Huotari aprikoi lukemaani kirjettä, niin on tietenkin paha lähteä selittämään toisen tekstiä ja sitä ajattelua, mitä siihen sisältyy. Sen varmasti kukin lukee. Mutta hän kirjoittaa, että kokemuksen perusteella kyseessä ei ole niinkään halu saada tuntea henkilö, vaan se, millaisesta suvusta ja millaisiin saavutuksiin kyseinen henkilö on yltänyt, jotta tämä tuleva aikuinen voisi tietää, minkälaisista lähtökohdista ponnistaa.

Minä tässä kohdassa pysähdyin pitkälle miettimään omaa itseäni. Kun vuonna 59 synnyin ja 7-vuotiaaksi pojaksi olin yksinhuoltajaäidin poika, niin näitä samoja asioita minäkin sitten koin elämäni aikana, että ei minua nyt niin kiinnosta välttämättä, kuka ja minkälainen se on, mutta olisi kiva tietää myöhemmin ne taustat, minkälaiset geenit ja ominaisuudet siitä mahdollisesti olisi perinyt. Niistä asioista minä olisin kiinnostunut. Tässä ihan niin kuin omakohtaisesti meni läpi sen koko elämän, kun mietti tätä lainsäädäntöä.

Kaikilla ei ole tällaista mahdollisuutta tarkastella tätä asiaa, jos elää ihan normaalissa perheessä, jossa on isä ja äiti. Minulla on ollut tämäkin näkökulma tässä asiassa mukana, oma näkökulma. Ja se kohtaantuu tämän lääkärin kirjeen kanssa. Näin minäkin olen ajatellut mutta en ehkä ole sitä itsestäni irti saanut.

Toinen asia on se kokemus, mitä minulla on taas sitten adoptioista. Tänä päivänä meille tuodaan lapsia paljon myöskin ulkomailta. Kerrotaan vaan, että löytyi hylättynä, kadulta, kiinalainen äiti mahdollisesti oli tuonut lapsen tilanteessa, kun lapsi oli väärää sukupuolta. Vanhemmat saavat lapsensa, kertovat lapselleen, että kiinalainen äiti sinulla on ja kiinalainen isä, mutta koska olit siellä ja halusimme sinut, toimme sinut Suomeen, ja nyt sinä olet täällä. Lapsi tyytyy siihen kohtaloon, että ei tiedetä äitiä, ei tiedetä isää. Mutta lähtökohdaltaan olen minäkin sitä mieltä, että adoptio on mielestäni suurenmoinen lahja niille, jotka sen kokevat ja saavat. Mutta on aika mahdotontakin selvittää sukuperää sillä tavalla, kun ei tietoja ole saatavilla, kun ei tiedä, mistä lähtökohdista on lähdetty liikkeelle.

Minä ajattelen näin yksinkertaisesti, ed. Huotari, näitä asioita. Se, mikä on saatavissa olevaa tietoa, sitä haluaa ja sitä janoaa, mutta sellaisen, mitä ei ole saatavissakaan, ymmärtää, että ei tähtiä saa taivaaltakaan alas. Se on mahdottomuus.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvän vuoden 2002 hallituksen esityksen mukaisesti lähtökohtana oli se, että jos rekisterissä on tieto, niin perustuslakivaliokunta totesi, että jokaisen pitää saada omaa osaa koskevat tiedot tästä rekisteristä, ja tämä on ihan oikea kanta. Mutta täytyy kysyä, täytyykö tällainen rekisteri ylipäätänsä olla, jossa ovat nämä kaikki tiedot. Täytyy sanoa, että jos meillä on sosiaalinen isä, meillä on perhe, jossa on isä, joka on kasvattanut 10, 20 vuotta tätä lasta, niin onko tarpeen, että silloin lapsi enää tietää, että on joku muu, joka on näitä soluja luovuttanut. Tältä osin mielestäni kyllä voitaisiin ajatella näin, että tällaista rekisteriä ei tarvitsisi pitää, jolloin myöskään ei ole tarvetta siihen, että saataisiin tietää tämä isä. Nyt tämä ehdotus on sillä tavalla hassu, että hyvä on, jos epäilee, voi pyytää tiedon, jos ei epäile, tätä tietoa välttämättä ei osaa etsiä. Tältä osin olisi tärkeätä se, että jos meillä on normaali perhe, niin sosiaalinen isyys hyväksytään, se on lopullista ja uskotaan siihen, että hän tässä tapauksessa on oikea isä.

Ed. Brax totesi, että Ruotsissa todellakin luovuttajat vähenivät olennaisesti, mutta tilanne on siis jossain määrin parantunut. Pelkään sitä, että kun 18 vuotta on kulunut ja sitten nähdään, että tietoja tulee, niin luovuttajamäärä voi yhtäkkiä vähentyä. Tässä tapauksessa kyllä uskoisin, että tärkeätä on se, että annetaan perheille mahdollisuus saada lapsia. Tältä osin on tärkeätä se, että tietoa ei välttämättä saisi, vaan uskottaisiin siihen, että kun on synnyttäminen tapahtunut, kun meillä on perhe, joka pitää huolta lapsesta, niin se perhe saa pitää tämän lapsen loppuun asti.

Yleiskeskustelu päättyy.