Täysistunnon pöytäkirja 101/2003 vp

PTK 101/2003 vp

101. TORSTAINA 27. MARRASKUUTA 2003 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

17) Laki metsälain muuttamisesta

 

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Tässä on kysymys tavoitteesta lisätä nyt valiokunnassa käsittelyssä olevaan metsälain muutokseen uusi 18 a §, jossa kiellettäisiin metsätyön häirintä. Tässähän on kysymys sellaisen virheen paikkaamisesta, joka syntyi edellisellä vaalikaudella, kun eduskunnan lakivaliokunta poisti rikoslaista metsätyön häirintää koskevan säädöksen. Nyt sitä ei ole missään, ja olemme valiokunnassa asiantuntijakuulemisen kautta päätyneet siihen, että se on tarpeen sinne lisätä, ja aloitteen tarkoitus on se mahdollistaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Toivottavasti eduskunnan nykyinen lakivaliokunta saa aloitteen tästä käsiteltäväksi. Uskon, että se viedään myönteisessä hengessä eteenpäin. Työn häirintä on aina tuomittava ja rangaistava asia. Kyse on rikollisesta asiasta. Sen takia ed. Sirkka-Liisa Anttila on tehnyt oikein hyvän aloitteen.

Viime vaalikaudella tämä asia oli myös esillä, mutta silloin minä jäin hieman kritisoimaan sitä, että täällä puhutaan hakkuutyömaan merkinnästä. Minusta terveen suomalaisen järjen pitäisi toimia tässä asiassa. Missä nähdään metsäkoneiden toimivan ja hakkuun olevan käynnissä, sinne ei pidä silloin mennä häiritsemään eikä muutoinkaan mennä liian lähelle. Tämmöinen merkitsemisbyrokratia saattaa olla uusi vaikeus, ja sitten siitä saattaa tulla ongelma.

Minusta ed. Pertti Hemmilältä oli tästä oikein hyvä lakialoite, joka oli saman sisältöinen. Siinä ei tuota pakollista merkitsemistä ollut. Olkoot ne hakkuutyömaamerkinnät siellä, missä on ihmisiä todennäköisesti lähellä, jos ollaan jossakin taajamassa tai joku ulkoilureitti menee läheltä, mutta korvessa, missä ollaan selvästi metsässä, siellä riittävät työn näkeminen ja äänet.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässähän on kyse tärkeästä asiasta, niin kuin edellä on todettu. Aikaisemmat kannanotot edellisen eduskunnan ja sitä edellisen hallituksen ja eduskunnan osalta siinä mielessä olivat ihmeellisiä, että kun silloin yritettiin saada tämä rikoslain puolelle, jostain syystä se tuntui niin vaikealta, kun tässä on kyse siitä kuulemma, että jokamiehenoikeuksia loukattaisiin ja kaikkea tämmöistä. Nyt sitten ministeri Koskinen kävi valiokunnassa ja totesi, että tässä hänen mielestään ei ole mitään ongelmaa, että tämä pitää saada kuntoon. Minä kyllä odotin sillä tavalla ihan vilpittömästi, jotta Korkeaoja olisi tuonut tämän siten, että ministeriön toimesta olisi tämä tullut, mutta nyt on sovittu valiokunnassa, niin kuin puheenjohtaja Anttila totesi, jotta tehdään nyt näinpäin ja se tulee lakialoitteen muodossa. Tärkeintä on vain saada nyt joka tapauksessa tämä sanktiopykälä tähän aikaan, jotta tämä asia saataisiin hallintaan.

Meidän alueella nyt ihan hiljattain ei ole tapahtunut mutta aika usein tapahtuu semmoisia häirintätapauksia lähinnä Metsähallituksen mailla, joissa jostain syystä nämä aktivistit haluavat mennä sinne mototyötä ja metsurityötä häiritsemään, vaikka kyse ei ole mistään tämmöisestä suojelualueesta eikä välttämättä ole lähelläkään suojelualuetta vaan siinä on näyttämisen halua, että ne alueet pitäisi jättää hakkaamatta. Onhan se totta kai, kun metsää hakataan, useimmiten vanhaa metsää, ettei ihan taimikoita kaadeta. Nämä luontoaktivistit näkevät näissä semmoisia arvoja, ja niiden puolesta tapellaan. Sen takia nyt tällä hetkellä ovat (Puhemies koputtaa) viranomaiset hampaattomia, ettei ole pystytty oikein — lopetan aivan heti — puuttumaan, ja tällä pykälämuodolla uskon, että siihen voitaisiin päästä kiinni. Toivon mukaan saadaan nopeasti tämä vain läpi.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä asia; minkään työmaan häirintä ei tunnu kyllä oikein hyvältä ja järkevältä. Itsekin aikoinaan metsurina työskennelleenä tiedän, että on aika hengenvaarallistakin, jos tämmöistä metsätyötä häiritään. Kyllä se täytyy voida estää.

Se, mikä tässä ihmetyttää, on juuri tuo hallituksen saamattomuus. Kun tässä kuitenkin tiedetään tämä ongelma — taikka se on kai ollut jo aika pitkäänkin tiedossa, edellinenkin hallitus on varmaan ollut tämän asian suhteen saamaton — mistä tämä nyt sitten johtuu, että täytyy näin ollen aloitteitten kautta tämä asia hoitaa. No, hyvä kuitenkin näin, että ed. Hemmilä ja ed. Anttila ovat tehneet nämä aloitteet. Toivotaan, että ne sitten myöskin johtavat hyvään lopputulokseen.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemmilähän teki muutama viikko sitten aika lailla saman sisältöisen aloitteen. Muistan, että siinä taisi olla yli 30 nimeä kaiken kaikkiaan, ja se on varmaan jo mennyt valiokunnankin tietoon. Nyt tulee tämmöinen saman sisältöinen uusi lakiesitys, jossa nyt sitten tämä kriminalisointi on samalla lailla toteutettu, vain eri tavalla. Tässä pitäisi etukäteen merkitä maastoon alue, mikä täyttäisi tämän pykälän mainitseman häiritsemisen ja sen, että on tunkeuduttu oikeudettomasti tälle alueelle.

Kaiken kaikkiaan en ollut silloin lakivaliokunnassa viime kaudella, kun lakivaliokunta on jostain syystä tähän asiaan puuttunut, mutta näyttää olevan lisääntynyttä harrastuneisuutta tässä talossa kuitenkin se käsitys, että ihannepaikka olisi, jos tällaiset määräykset säädettäisiin rikoslaissa. Toiseksi, silloin kun säädetään myöskin sakkoa, olisi varmasti paikallaan, että ihan näitten pykälien rubrisoinnin ja muotoilun osalta pyydettäisiin myöskin lakivaliokunnan lausunto, koska se on nimenomaan valiokunta, joka on perehtynyt näihin sanamuotoihin, niin ettei tule sitten käytännön toteutuksessa ongelmia, kun näitä lakeja saadaan voimaan.

Sirkka-Liisa Anttila  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salolle vastaisin lyhyesti, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos tästä antaa lakivaliokunta lausunnon. Mutta kun samaan aikaan ympäristövaliokunta ja valiokunnan puheenjohtaja hengittää niskaan, että nämä asiat pitää saada eteenpäin, niin sitten jos se lähetetään lausunnolle jonnekin, niin sen jälkeen ainakaan minä en enää vastaa siitä, että ennen joulua valmistuvat nämä kaksi esitystä, metsälaki ja luonnonsuojelulaki, jotka on kytketty yhteen ja jotka kuuluvat yhteen. Eli tässä on nyt valitettavasti sellainen aikapula kyseessä, että jos sille tielle lähdetään, niin sitten joku muu ottaa vastuun siitä, miten asia etenee.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sen verran vaan totean, että tätä lausuntoahan olisi tietenkin jo ed. Hemmilänkin tekemän aloitteen pohjalta voinut tiedustella lakivaliokunnalta useamman viikon ajan, jos tähän lausuntopyyntöön olisi halua ollut. Koska kyseessä on yli 30 kansanedustajan tekemä lakialoite, joka on muotoilultaan ehkä vieläkin onnistuneempi kokonaisuus, niin tältä pohjalta olisi voinut kyllä lakivaliokunta lähteä. Meillä on työtilanne lakivaliokunnassa sellainen, että mikäli tahtoa on, niin kyllä me parissa päivässä pystymme asiantuntijat kuuntelemaan ja lausunnon antamaan. Tärkeintä on se, että tehdään täsmällistä ja sellaista lainsäädäntöä, joka myöskin sitten, kun sitä sovelletaan, toimii käytännössä.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärsin, jotta puheenjohtaja ed. Anttilan lakialoite on kyllä sen verran hyvin valmisteltu ja saanut ministeriön siunauksen — tässä on nimittäin oikeusministeriö ollut mukana puuhassa ja maa- ja metsätalousministeriössä parhaat voimat ja sekä pykälämuotoilun että monien näiden perusteluiden osalta siinä on hyvin pitkä hiertäminen ollut — jotta kyllä tämä täyttää kaikki ne koukerot ja kiemurat, joita tässä tarvitaan. Toivoisin, että ei tässä käytäisi sillä tavalla enää jarruttelemaan, vaan saataisiin ennen vuodenvaihdetta kuitenkin tämä lakiehdotus käsiteltyä ja voimaan sitten ensi vuoden alusta.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva lakialoite metsälain muuttamisesta, tästä häirintäpykälästä, on mielestäni erinomaisen tärkeä ottaen huomioon, että metsänhakkuu, metsätyömailta on niistä ajoista, jolloin, voi sanoa, niistä on monta suomalaista kotimaista elokuvaa tehty, se metsäromantiikka kyllä kohtuullisen kauas hävinnyt. Kaikki työmaathan ovat suurin piirtein täysin koneellistettuja, eli monitoimikoneilla suurin piirtein 90 prosenttia Suomen puusta korjataan, vähän ylikin jo.

Sitä silmälläpitäen häirintäpykälä on mielestäni erittäin tärkeä ensinnäkin sen kannalta, että jos tarkastellaan asiaa ensinnäkin työn tekemisen kannalta, se on työsuojelullinen asia mitä suurimmassa määrin. Itse olen metsäalan toimihenkilö ja nähnyt näitä tapauksia ja myös ammattiyhdistystoiminnassa Metsäalan toimihenkilöliitossa ollut ja lukenut monesta tapauksesta, vakavasta, jopa kuolemaan johtaneesta, työtapaturmasta, jossa monitoimikoneen lähelle joutunut ihminen on jäänyt puun alle. Monitoimikoneen kuljettaja esimerkiksi pimeän aikaan ei voi nähdä noin 10—15:ta metriä ulommaksi siitä, mitä koneiden valopiiri on. Hän istuu suurin piirtein kuin mustassa pullossa. Hän ei valitettavasti näe siinä hämärän rajalla olevia ihmisiä.

Eli tämä häirintäpykälä tarvitaan jo pelkästään sen takia, että sinne ei todella saa mennä. Siinä on tämä työsuojelullinen näkökulma ja sitten vastuunäkökulma. Tarkoitan lähinnä sitä, että hakkauttaja, ostava yhtiö, on myös sitoutunut siihen, että työmaa on turvallinen. Sitten on urakoitsija, joka on huolehtinut omasta ja työntekijöidensä työturvallisuudesta kouluttamalla heidät ja hankkimalla esimerkiksi viimeisen päälle olevat kaikki mahdolliset varolaitteet, ja siitä huolimatta sattuu tapaturmia. Häirintäpykälä, jos työmaalle tietoisesti tunkeudutaan, jolloin voi tapahtua todella vakavia onnettomuuksia, on jo pelkästään sen tautta erinomaisen tärkeä.

Muistutan siitäkin, että tällaisen metsäkoneyksikön eli monitoimikoneen, ajokoneen ja siihen liittyvän apulaitteiston hinta tänä päivänä pyörii noin miljoonassa eurossa eli 6 miljoonassa markassa suurin piirtein menneessä rahassa. Sellaisella työyksiköllä, joka tekee puhtaasti urakkaa ja jonka taksat on vedetty tavattoman tiukalle, ei ole yhtään pelivaraa siinä, että työtä jarrutetaan tietoisesti, koska maksaja on kuitenkin se yksityinen pieni urakoitsija. Pykälissä ei ole kuin hyvin poikkeustapauksissa force majeure -sääntö, jonka mukaan urakoitsija jotain saisi, jos työ keskeytyy. Eli se on myös tämän yksityisen yrittäjän elämän tai oikeastaan voi sanoa elämäntyön kunnioittamista sikäli, että hän voi tehdä työtään rauhassa ja yritystään pitää kunnossa.

Sillä on myös metsänomistajan kannalta merkitystä, koska jos ei häirintäpykälää saataisi aikaan, se johtaisi pian siihen, että tunkeuduttaisiin hyvin äkkiä yksityisen ihmisen omistamaan metsään työmaalle ja aiheutettaisiin metsänomistajalle taloudellista vahinkoa. Pahin tapaus voisi olla esimerkiksi sellainen, jossa tietoisesti tunkeudutaan työmaalle ja sitten sattumoisin sattuvat myös tv-kamerat paikalle. Pohjois-Karjalasta tiedän monta tapausta luonnonsuojelualueiden läheltä, joista käytännössä puukauppa on loppunut kokonaan. Korvauksia siitä, ettei voi omaisuuttaan käyttää itsensä ja perheensä hyväksi, metsänomistaja ei käytännössä saa mistään, koska puumarkkinoita ei sillä alueella käytännössä enää ole. Tällaisissakin asioissa häirintäpykälä mielestäni on pieni apu siihen, mikä on se todellinen iso ongelma.

Metsät ovat toki monen keskustelun aihe tänä päivänä, mutta vakuutan yli 20 vuoden kokemuksella, että suomalainen metsänhoito täyttää maailman mittapuussa ihan minkä tahansa normin, tarkoitan sertifikaatteja, metsänhoidon tasoa ja osaamista, mentiinpä mille tasolle tahansa, tarkoitan urakoitsijoita, toimihenkilöitä, ostavia yhtiöitä; koko ketju kannolta tehtaalle on erinomaisen hyvin hallussa. Sen ketjun suojeluun häirintäpykälä mielestäni sopii erinomaisen hyvin.

Pitää muistaa myös se, että tänä päivänä monesti eri työmaille tapahtuneilla iskuilla haetaan vain suurta suurta julkisuutta, jonka edessä esimerkiksi yksityinen ihminen, urakoitsija, metsänomistaja tai ostavan yhtiön korjuupomo on täysin avuton. Siksi näen, että nyt käsittelyssä oleva häirintäpykälä lakialoitteen muodossa, joka eduskunnalle on annettu, on mielestäni erittäin tärkeä nimenomaan siksi, että saadaan metsätalouden kannalta työrauha. Onhan aivan normaalia sekin, että esimerkiksi rakennustyömaalle meneminen — siellähän on laput aivan kuin metsätyömaillakin — on kielletty ihan pelkästään jo sen takia, että työturvallisuuden kannalta siellä ei pidä työaikana liikkua.

Tietenkään tätä ei missään tapauksessa saa sotkea siihen, että yksityisellä ihmisellä on aina oikeus liikkua metsässä jokamiehenoikeuteen vedoten. Mielestäni häirintäpykälän tuominen työmaille on ihan oikein, että saadaan suojata työmaat. Jokamiehenoikeus, jolla metsässä voi liikkua vapaasti, pitää toki säilyttää. Mutta tämä tukee mielestäni sitä, että sitten kun tehdään metsässä töitä, työmaalle ei pidä mennä.

Yksi näkökohta vielä lähitulevaisuudesta. Luonnonsuojelulain muuttumisesta haluan muutaman sanan sanoa — palaan siihen asiaan sitten, kun se on suuressa salissa, tässä samassa salissa, aikanaan käsittelyssä — sen osalta, että meillä ollaan laajentamassa luonnonsuojelulain soveltamista Oulu—Kuusamo-linjan eteläpuolelle, tarkoitan näitä liito-oravien ym. uhanalaisten eläinten tapauksia. Jos se lakiesitys sellaisenaan läpi menee, niin ennustanpa, että häirintäpykälällä on sen jälkeen kohtuullisen paljon käyttöä, koska siinähän ollaan laskemassa sitä havaitsemiskynnystä selvästi havaittavasta siihen, että on jokin merkki siitä, että jokin suojeltava, vaikka liito-orava, on alueella liikkunut.

Onko näillä lakiesityksillä sitten jonkinlainen kohtalonyhteys, sitä en tiedä, mutta joka tapauksessa pidän erittäin merkittävänä, että myös metsätyömaat, nykyiset koneistetut metsätyömaat, vaikka metsureitakin on jonkin verran, arvoisa herra puhemies, pidän erinomaisen tärkeänä sitä, että metsätyömaat saavat sen statuksen, mikä suomalaiselle ahkeralle työtä tekevälle ihmiselle pitää suoda, työrauha.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassahan on käsiteltävänä metsälain muutos, ja tähän liittyen on hyvin perusteltua, että nyt tähän metsälain muutokseen lisätään myös tämä metsähakkuiden, metsätöiden, häirintäpykälä. Eli samalla tullaan asettamaan sanktiot näille metsätöiden häiritsijöille.

Edellinen puhuja otti ihan ansiokkaasti esille sen, mitä kaikkia kärsimyksiä toisaalta metsänhakkuuoikeuden haltijalle ja toisaalta urakoitsijalle saattaa tällaisesta häirinnästä aiheutua, ja myöskin sen, minkälainen työsuojelukysymys tämä voi olla. Perusperiaatteenahan tulee olla, että silloin, kun maanomistajalla tai metsänhakkuuoikeuden haltijalla on laillinen — huomio! laillinen — oikeus hakata metsää alueella, joka vieläpä on merkitty hakkuualueeksi sinne maastoon, niin tällaisella alueella on kyllä pakko rajoittaa jokamiehenoikeuksia. Sen vuoksi, kun kysymys on vielä siitä, että tämmöisissä häiritsemistapauksissa yleensä tietyssä tarkoituksessa mennään sinne työmaalle pyrkimyksenä nimenomaan, että työn jatkuminen tai työn aloittaminen estetään, siinä tapauksessa on varsin perusteltua, että tällainen toiminta säädetään rangaistavaksi.

Mitä sitten työsuojelusta voisi sanoa? Ensinnäkin on aivan totta, että vaara-alue, kun metsässä tämmöinen monitoimikone, harvesteri, työskentelee, on useita kymmeniä metrejä. Itse asiassa tällaisen metsäkoneen toimintasäteen, siis vaara-alueena ajateltuna, on katsottu olevan jopa 70 metriä, elikkä tietyt varoituskilvet ovat jo olemassa siinä metsäkoneessa. Itse nimittäin olen tällaisella harvesterilla metsässä työskennellyt, ja voin puhua kokemuksesta, että todellakin, kuten ed. Hoskonen äsken totesi, se on kuin lasipullo se harvesterin ohjaamo, mistä sitä ympäristöä tarkastellaan. Varsinkin öiseen aikaan, vaikka on ne sinänsä valtavan hyvät työvalot, mitkä tällaisessa työskentelyssä tarvitaan ja mitkä siinä koneessa myöskin ovat olemassa, niin niiden työvalojen valaisu ei ollenkaan tunnu samalta sieltä metsäkoneen ohjaamosta kuin miltä se tuntuu metsässä liikkujalta, joltain sivulliselta. Joku sivullinen saattaa kuvitella, että se valokeila, joka häneen osuu, samalla valaisee hänet niin, että hän näkyy sinne metsäkoneen ohjaamoon niin, että kuljettaja voi varoa häntä, mutta näin se asia ei todellakaan ole.

Se, minkä takia tässä nyt ollaan liikkeellä: Ed. Salohan otti esille sen, että tällaiset säädökset pitäisi mieluummin säätää rikoslaissa. Se on aivan totta. Itse asiassa ilmeisesti, kun hallituksen esityksestä tämä häirintäpykälä puuttui, niin lähdettiin siitä, että tällainen rangaistussäännös saataisiin jossain myöhemmässä vaiheessa rikoslain uudistuksen yhteydessä rikoslakiin. Mutta koska me tarvitsemme käytännön syistä tämän rangaistuspykälän nyt heti, niin sen vuoksi, ed. Salo, tässä on katsottu aiheelliseksi, että tämä sanktio säädetään nyt erikseen ja erityisesti metsänhakkuutöiden häirinnästä ja nimenomaan tämän lainsäädännön yhteydessä.

On tietysti sinänsä positiivinen asia, että valiokunnan jäsenet ovat nyt aktiivisia, mutta minä korostaisin, että kun tätäkin lakialoitetta käsitellään valiokunnassa, meidän ei tule säätää sellaista merkitsemispakkoa, joka taas sitten lisää urakoitsijan ja metsänhakkuuoikeuden haltijan tuskaa ja työtaakkaa nimenomaan näiden merkintöjen asettamisessa. Merkitsemisessä minun mielestäni pitää riittää se, että hakkuualue on merkitty lippusiimoilla, kuten nyt on tapana merkitä, ja se, että esimerkiksi yhdellä varoituskilvellä ilmoitetaan tulotiellä, tulotien päässä — hakkuualueellehan johtaa aina yleensä tie — selkeällä merkinnällä, että kyseessä on hakkuualue, ja myöskin selkeä kielto, että tällä alueella ei saa liikkua hakkuutyön kestäessä. Tämän pitää kyllä riittää, muuten tulee tämänkin lainsäädännön kautta uutta byrokratiaa ja uutta hallintoa ja lisävaivaa urakoitsijoille ja/tai metsänhakkuuoikeuden haltijoille.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemmilä jo totesikin ed. Salolle sen, että tämä kuuluisi rikoslain puolelle. Totta kai tämä kuuluisi sinne, mutta minusta tässä pitää tehdä niinpäin, että kun rikoslaki on aikanaan auki, ja niin kuin ymmärsin, vasta joskus kahden, mahdollisesti kolmen vuoden päästä siihen on tulossa joitakin uudistuksia, niin siinä yhteydessä sitten tämä siirretään sille puolelle. Mutta tässä vaiheessa tämä on hyvä laittaa tähän pykälistöön. Tämä koskee nimenomaan juuri kaidasti tätä aluetta.

Itse asiassa pyysin puheenvuoron tämän merkitsemisen osalta. Minusta tätä pitää valiokunnassa katsoa hyvin tarkkaan ja saada mietintöön mahdollisimman selkeä teksti, mitä tarkoittaa tämä merkitseminen, koska tämä voi jättää yhden semmoisen riidansiemenen siinä mielessä, jotta ne, jotka haluavat häiritä, käyvät väittämään, jotta siinä ei ole riittävästi merkattu sitä aluetta, ja jostakin välistä pääsee luikahtamaan vielä ikään kuin ettei tietäisi. Mutta kyllä sen aika sokea ja kuuro pitää olla, jos ei moton ääntä kuule eikä näe, että siellä semmoinen rumina käy, tai kun vaikka metsuri tekee töitä siellä ja kaataa puita, niin jotenkin siinä tilanteessa pitää tietysti hakkuutyöntekijällä olla oikeus, niin kuin tässä tuleekin, pyytää poistumaan ja siinä vaiheessa sitten pyytää virka-apua. Harkinnassa pitää katsoa se, jotta jos on kuuro, se voisi olla lieventävä seikka, tai jos on sokea, sen ymmärtää, että ei näe lappuja, ne ovat lieventäviä seikkoja, mutta muuten tässä merkkaushommassa minusta pitäisi kyllä riittää tämä nykyinen järjestelmä. Itse olen tuolla metsissä rumunnut ihan riittävästi ja nähnyt myös hakkuutyömaita. Siellähän merkataan jo tänä päivänä nauhoin, ja sitten tietty kyltti on olemassa tuloväylillä, missä autolla pääsee, että hakkuutyömaa on menossa. Katsotaan nyt, mikä valiokunnassa tulee olemaan se kohtelu. Toivon, että tätä tarkennettaisiin.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela käytti oikein hyvän puheenvuoron, kuten ed. Hemmilä muun muassa. Haluan yhtyä heidän esittämiinsä ajatuksiin. Todellakin uusi riidansiemen nousee näistä sanoista "maastoon selvästi merkityllä". Nuo kolme sanaa pitäisi saada sieltä pois. Minusta riittäisi: "Joka estääkseen ja häiritäkseen laillista metsätyötä oikeudettomasti oleskelee metsätyömaa-alueella - -". Terve järki näissä riittää.

Katsoin tiistai-aamuna, kun tulin tänne, että Mäntän kaupungin cityssä menee maanpinnan tasossa rautatie. Sitä ei ole merkitty mihinkään, vaikka se on parin kolmen metrin päässä kadusta ja kevytliikenneväylästä. Terve järki sanoo ihmisille, että radalle ei mennä eikä junan alle mennä. Minä sanoisin, että terve järki riittää tässäkin, mutta tuo selkeästi merkitseminen, siitä tulee uusi saivartelujen aihe. Sitten saattaa olla metsätyö, esimerkiksi jossakin kaatuneen puun korjaaminen, ja jos oikein heittäydytään hankalaksi, niin täällä tulee semmoista pilkun viilaamista, että minä jättäisin tuon selkeästi merkitsemisen pois, mutta perusteluissahan se on mainittu. Siellä se saa olla. Täällä on oikein hyvät perustelut tässä aloitteessa, mutta pykälästä jättäisin uuden riidansiemenen pois.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvä, että tässä lakialoitteessa puhutaan metsätyön estämisestä ja häiritsemisestä ja ne koetaan eri asiaksi. Tässä lakialoitteessa on pyritty siihen, että on kysymys perusasiasta, perusoikeudesta, perustoiminnosta metsässä maanomistajalla ja siellä toimivalla. Siksi tämä lakialoite on kokonaisuudessaan kannatettava.

Haluaisin kuitenkin puuttua tähän jokamiesoikeus-ajatteluun. Se on minusta vähän eri asia, ja siihen pitäisi sitten puuttua vähän eri tavalla. Näen sen vähän vaarallisena; viittaan tähän ed. Hemmilän puheenvuoroon. Haluaisin myös puuttua tähän merkitsemisperiaatteeseen. Siitä ei saa tulla liian raskas eikä liiaksi sitä itse asiaa häiritsevä toiminta sinällään. Haluaisin myöskin huomauttaa, että tämän lakialoitteen ovat allekirjoittaneet hyvin merkittävät maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenet, ja toivoisin, että tämä käsitellään nimenomaan tässä valiokunnassa. On hyvä, että tämä häiritsemispykälä tulee nimenomaan metsälakiin, koska on kysymys metsätyön häiritsemisestä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minusta ed. Oinonen on aika laillakin oikeilla jäljillä, kun hän kritisoi tätä merkitsemispakkoa ja nimenomaan sitä trafiikkia, mikä aiheutuu tästä pelkästä alueen merkitsemisestä. Nythän on kysymys rangaistussäännöksestä. Jokainen meistä ymmärtää varmasti, että jos joku marjastaja tai muu luontomatkailija erehtyy tällaiselle hakkuualueelle, jos hakkuualue, merkitty alue, on vaikka 20 hehtaaria — niitä on paljon suurempiakin hakkuualueita ollut — niin ei häntä poliisi ryhdy sakottamaan siitä, jos hän on kilometrin päässä siitä hakkuukoneesta. Nyt on kysymys tietyssä tarkoituksessa metsätyön estämisestä tai häiritsemisestä, on rangaistuspykälästä kyse. Olen ehdottomasti ed. Esa Lahtelan kanssa siitä samaa mieltä, että meidän valiokunnassa tulee tarkasti harkita sitä, kuinka pitkälle mennään näissä vaatimuksissa asettaa näitä merkkejä sinne hakkuualueelle.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti vain vielä työmaan merkinnästä, että todellahan ne työmaat merkitään tänäkin päivänä joltisenkin selvästi maastoon, mutta nykyisillä gps-paikannusjärjestelmillä varustetut monitoimikoneet eivät enää tarvitse niin tarkkaa merkintää kuin aikanaan metsurityömaalla tehtiin. Olisi erittäin tärkeää nyt nimenomaan tämän lain hengen nimissä ymmärtää se, että metsätyömaan merkintä ei ole enää sitä merkintää, mitä se oli esimerkiksi kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin joka ainut puu leimattiin. Tänä päivänä siellä saattaa olla muutama kuitukangasnauha siellä täällä, esimerkiksi tilan rajalla varoittamassa, että nyt loppuu tämä työmaa.

Mutta tärkeä asia olisi myös havaita se, mitä pidän oikeastaan periaatteellisesti tämän jutun kaikkein tärkeimpänä asiana, että metsälakia valvovat metsäviranomaiset. Tässä tapauksessa hakkuuoikeuden omistaja tietysti valvoo omaa etuaan, ostava yhtiö sopimuksen toista puolta, omaa etuaan, ja sitten tämän viranomaispuolen hoitaa metsäkeskus. Pidän aivan erinomaisen tärkeänä, että metsälain valvonnan hoitaa vain ja ainoastaan metsäkeskus ainoana viranomaisena, ettei tässä tapauksessa sotketa eri viranomaisten toimia toisiinsa. Pidän sitä tämän asian kaikkein tärkeimpänä seikkana.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti vaan totean, että kyllä minä hartaasti toivon, että tämä laki saadaan mahdollisimman pian voimaan, koska sen ennalta estävä vaikutus näkyy varmasti ihan joka päivä käytännön työssä. Mietin vaan sitä sen verran, mitä nyt maalaispoikana ja sahurin poikana metsiä tunnen, että jos on joku 50 hehtaarin alue, jossa on hakkuutyö, vaikka ensiharvennus, kyllä katson aika kohtuuttomaksi, että tällainen alue pitäisi pyrkiä merkitsemään maastoon. Varsinkin kun maalta, mereltä ja ilmasta ja joskus vielä vesiteitsekin voi alue rajoittua johonkin metsäjärveen tai muuhun, niin aika kohtuuton työ on. On aivan toista silloin, jos on pienimuotoinen avohakkuu, joka voidaan selvästi rajoittaa ja merkitä, silloin työ on toisenlaista. Mutta katsoisin, että ei missään tapauksessa tarvita turhan monimutkaista lainsäädäntöä tähänkään.

Sirkka-Liisa  Anttila  /kesk:

Herra puhemies! Aivan lopuksi haluan lämpimästi kiittää edustajia täällä käydystä, minusta erittäin asiallisesta ja hyvin monipuolisesta keskustelusta, joka liittyy tähän lakialoitteen teemaan eli metsätyön häirinnän ja metsätyön estämisen kieltämiseen.

Kysymystä siitä, rajataanko esimerkiksi ja millä tavalla rajataan se alue, me pohdimme nyt valiokunnassa jatkossa. On selvää, että jollakin tavalla se alue pitää merkitä, mutta minusta vain se alue, joka on se lähin vaara-alue, joka tänäkin päivänä tietyllä tavalla merkitään. Kaiken kaikkiaan tässä on kysymys siitä, että eduskunta korjaa nyt tällä vaalikaudella sen virheen, joka viime vaalikaudella valitettavasti pääsi lakivaliokunnassa tapahtumaan, eli rikoslain uudistuksen yhteydessä tämä pykälä sieltä rikoslaista valitettavasti poistettiin.

Sitten täällä on kysytty, miksi tätä asiaa ei tuotu hallituksen esityksenä täydennyksenä. Se olisi vaatinut koko valtioneuvoston käsittelyn, ja silloin tämä on paljon nopeampi ja yksinkertaisempi tie, eli se on se syy tässä, että ei tarvinnut koko valtioneuvostoa vaivata yhden pykälän takia.

Keskustelu päättyy.