Täysistunnon pöytäkirja 101/2004 vp

PTK 101/2004 vp

101. TIISTAINA 5. LOKAKUUTA 2004 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laiksi ympäristöhallinnosta annetun lain muuttamisesta

 

Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on hallituksen esitys 108, joka koskee ympäristöhallinnosta annetun lain muuttamista ja käytännössä Suomen ympäristökeskusta. Sen johtokunta ehdotetaan lakkautettavaksi ja pääjohtajan asemaa selvennetään esimerkiksi tulosohjauksen ja ministeriöiden toimivallan suhteen. Näistä syistä on yleensä ottaen perusteltua, että tämä hallituksen esitys on yksimielisesti hyväksytty, niin kuin valiokunnassa tapahtui. Haluan ympäristövaliokunnan puolesta ihan lyhyesti kertoa tämän mietinnön sisällöstä ja siitä, miksi näin toteamme.

Ympäristövaliokunta kävi todella, voisi sanoa, monipuolisen keskustelun tässä asiassa, ja korostamme, että yhteistyö ja vuorovaikutus Suomen ympäristökeskuksen sidosryhmien ja yhteistyötahojen kanssa on erittäin tärkeä myös tulevaisuudessa. Miten sitten aloimme keskustella ympäristökeskuksista? Johtuu siitä, että nyt on Suomen ympäristökeskuksen sidosryhmistä puhe, ja me laajensimme tätä keskustelua alueellisiin ympäristökeskuksiin.

Tämän asian kohdalla valiokunnan mietinnössä todetaankin, että kysymys alueellisten ympäristökeskusten sidosryhmäyhteistyön järjestämisessä tullaan ratkaisemaan jatkossa, kun toimensa kohta päättävä selvitysmies käy läpi lupa-asioiden kokoamiskysymystä yhteen viranomaiseen. Tämän tyyppinen tavoitehan on ollut myös eduskunnan tahtona hallituksen esityksen 84/99 käsittelyn yhteydessä, ja tällöin eduskunta näiden lupa-asioiden käsittelystä lausui oman käsityksensä. Ympäristöministeriö on sittemmin kesäkuussa 2004 kutsunut selvitysmiehen, jonka tehtävänä on selvittää eri vaihtoehdot valtion ympäristölupahallinnon kehittämiseksi. Todellakin, niin kuin totesin, tämä toimikausi loppuu tämän vuoden lopussa.

Puhemies! Ympäristövaliokunta toteaakin, että "vuorovaikutusjärjestelmä on merkittävässä asemassa nykyaikaisen hallinnon järjestämisessä ja kehittämisessä ja edellyttää, että hallitus informoi eduskuntaa tarkoituksenmukaisella tavalla kehittämistyön edetessä". Näin ollen tämä on mielestäni luonnollinen näkökulma. Myöskään alueelliset ympäristökeskukset eivät toimi missään umpiossa, vaan osana koko yhteiskuntaa. Lupa-asioiden suhteen on tietysti ymmärrettävä, että lupaviranomaisilla on oma asemansa eikä voi taas sitten välttämättä kovin vahvasti siihen vaikuttaa, minkälaisia lupapäätöksiä viranomainen tekee, vaan hän tekee sen harkintansa ja asiakirja-aineiston pohjalta.

Arvoisa puhemies! Tämä asia on siis mittasuhteiltaan pieni, mutta tämä on osa laajempaa kehittämistä, jota varmasti ympäristön- ja luonnonsuojelun hyväksi eduskunta jatkossakin tulee tukemaan.

Inkeri  Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan tässä yhteydessä, niin laajasti kuin valiokunnan puheenjohtaja tätä asiaa käsittelikin, tuoda selkeästi esille sen, että valiokunnassa keskustelimme — emme kuitenkaan sitä merkinneet tuohon mietintöön — alueellisten ympäristökeskusten neuvottelukunnan asemasta yhteisellä toivomuksella siitä, että kun lainsäädäntöä kehitellään tästä eteenpäin, niin erityisesti painotettaisiin myös alueellisten ympäristökeskusten asemaa ja sinne mahdollisesti sisällytettävien neuvottelukuntien tehtäväkenttää ja aluetta, jonka näemme erittäin tarpeellisena paitsi lupalainsäädännön suhteen myöskin yleisellä tasolla, niin että myös sidosryhmämielipiteet tulisivat siellä tasolla erikoisesti huomioon otetuiksi.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Hallinnosta puhuessamme meidän tulisi aina muistaa, että se on väline, jonka avulla kansalaisille tuotetaan heidän tarvitsemiaan palveluja. Tämä pätee sekä kuntien että valtion hallintoon. Hallinnosta ei saa milloinkaan tulla itsetarkoitus, joka on pikemminkin kansalaisia vastaan kuin heidän apunaan ja tukenaan. Edellä kuvaamani ajattelutapa on hallinnossa omaksuttava jokaisella tasolla, valtionhallinnosta puhuttaessa ministeristä ja ministeriön jokaisesta työntekijästä maakuntaorganisaation viimeisimpänä asiassa toimivaan henkilöön saakka. Koko organisaation tulisi muistaa, että he hoitavat ihmisten asioita eivätkä ole heidän vastapuolensa.

Käsittelemme tänään ympäristöhallinnosta annetun lain muutosta. On valitettavasti pakko todeta tältä paikalta, että ympäristöhallinnon ja sen organisaation toimimattomuudesta johtuen maassamme ovat aivan liian usein vastakkain ympäristöviranomaiset ja kansalaiset. Suomalainen ihminen on luonnonsuojelun kannattaja ja tukee järkevää luonnonsuojelua, kunhan häntä ei omien tavoitteidensa ja omaisuutensa osalta ajeta pakkotoimenpitein nurkkaukseen. Tällaisessa pakkotilanteessa maanomistaja voi joutua käyttämään keinoja, jotka näyttävät luonnonsuojelun vastustamiselta. Päätöksiä tehtäessä ja lakeja säädettäessä pitäisi mielestäni toimia niin, että edellä kuvaamiltani ongelmilta vältytään.

Esillä oleva lainmuutos ei tuo tähän parannusta. Sen mukaanhan alueellisen ympäristökeskuksen päällikkö ratkaisee alueelliselle ympäristökeskukselle kuuluvat tärkeimmät asiat, normaali toimenpide kylläkin organisaatiossa yleensä. Edelleen asioiden ratkaisu voidaan siirtää muille viranomaisille työjärjestyksellä, jonka tuo johtaja vahvistaa. Edellä kuvaamani ja lainmuutoksen mukainen tilanne voi johtaa täydelliseen takalukkoon maanomistajien ja ympäristökeskusten välillä. Käytännössä tästä on valitettavasti monia ikäviä esimerkkejä. Erityisen valitettavaa tilanteessa on se, ettei edes ympäristöministeri pysty puuttumaan kaikkiin tällaisiin tilanteisiin.

Mitä sitten tulisi tehdä? Mielestäni tänne eduskuntaan pitäisi tuoda mahdollisimman pian ympäristöpoliittinen selonteko siitä, miten ympäristöhallinto kokonaisuutena toimii, ja ennen kaikkea, miten ympäristökeskusten organisaatiot toimivat ja palvelevat alueen asukkaita, yrityksiä jne. Selonteon pohjalta voisimme vetää johtopäätökset ja päättää sitten tarpeellisista lakien muutoksista.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama huomio siihen, mitä ed. Kerola totesi. Tämä ajatus, mitä tässä mietinnössä on kutsuttu sidosryhmäyhteistyöksi, on vähän eri sanoin sanottuna juuri samaa kuin tällainen neuvottelukunta alueellisten ympäristökeskusten ohella. Nimenomaan alueellisten ympäristökeskusten rooli lupaviranomaisena on tietysti tosiasia, ja sen irrottaminen muusta toiminnasta, ikään kuin sen suojelu, että lupaviranomainen voi tehdä riippumattomia päätöksiä, on aika tärkeä asia, ja siihen on myös tässä tekstissä viitattu.

Kolmanneksi lyhyesti, puhemies, valiokunta on saanut jatkuvasti tietoja resurssien vähäisyydestä, ja alueellisten ympäristökeskusten resurssit ovat erityisesti suhteellisesti heikentyneet jatkuvasti, kun tiedämme lisääntyneet työtehtävät. Näistä valiokunta on useassa asiayhteydessä kuullut, ja tämä asia on myöskin varmaan budjettiasiana meillä esillä.

Yleiskeskustelu päättyy.